SY-VIESTI SÄHKÖMESTARIEN JA SÄHKÖYLIASENTAJIEN RY www.samsy.fi 3/2007 Ilm. 10/2007 1
YIT Teollisuus- ja verkkopalvelut Oy, Meriteollisuus Lemminkäisenkatu 59 PL 27, 20521 Turku P.020 433 111 HALUAN LIITTYÄ SÄHKÖMESTARIEN JA SÄHKÖYLIASENTAJIEN SAMSY RY:N JÄSENEKSI / JÄSENTIEDOT Etunimet Sukunimi Osoite Postinro. ja -paikka Puhelin Sähköposti Syntymäaika Sähköyliasentaja-erikoisammattitutkinto vuosi Sähkömestari vuosi Vapaajäsen vuosi Yhdistyksen jäsenmaksu on 25 euroa ja liittymismaksu 5 euroa. Ilmoittakaa osoitteenmuutokset jäsenrekisterinhoitajalle! Matti Airola, Kreetankuja 13 as 5, 21200 Raisio S-posti: matti.airola@mbnet.fi puh. 040 7611 060 Jälleen on aika kokoontua yhteisille Sähkömestarien ja Sähköyliasentajien syyspäiville 25-26.10.2007 sekä syyskokoukseen 25.10 AEL:ään. Olemme jälleen sopineet niin, että yhdistyksemme eläkeläisjäsenille on vapaa osallistumisoikeus syyspäiville. Ainoat kustannukset syyspäiville ovat majoitus ja ruokailu. Tulkaa kaikki joukolla mukaan. Sy-Viesti, SAMSY ry:n puolueeton tiedotuslehti SÄHKÖMESTARIEN JA SÄHKÖYLIASENTAJIEN RY Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. TOIMITUS Päätoimittaja: Toimitusneuvosto: Toimituksen osoite: s-posti: Tiedoksi: Turun Aluekerhon jäsenet, syysretki ei toteudu. Aiottuun kohteeseen ei oteta yksityisryhmiä. Etusivun kuva: Seppo Ketola. Nykyaikaiset jättiläiset syövät rautaa ja betonia. Hanasaaren purkutyömaa. Timo Heinelä Jouko Laakko, Jouko Aalto, Lasse Ojansivu, Tapio Salo, Matti Airola, Janne Virta, Lasse Anttila Ieskatu 13 as 2, 20210 Turku timo.heinela@yit.fi www.samsy.fi 2
Puheenjohtajan palsta DIGI-DIGI Virtaa on, mutta tuleeko kipinää, onko vika miehessä vai puolan johdossa. Näitä sitä on mietitty jo yli sata vuotta, siis ainakin ne koneiden kanssa touhuavat, jotka ovat harrastaneet polttomoottorivehkeitä eli moottoripyöriä, autoja, tai veneitä. Minulla ne on kaikki, mutta vain kaksipyöräiset ovat tuottaneet tänä kesänä päänvaivaa joko sytytyksen tai latauksen kanssa, on toki ollut bensansaantiongelmiakin (siis pyörässä) tai hana on jäänyt kiinni (dementiako) ja matka on katkennut. Vika lienee siinä kun niissä ei liiemmin ole digitaalitekniikkaa. En ole tuon nykytekniikan taitaja vaan niin sanottu vahvasähkömies ja pyrin kotonakin tulemaan toimeen yhden kaukosäätimen kanssa johtuen jo siitäkin, että se toinen olisi aina niin sanotussa paremmassa tallessa eli hukassa. En vielä omista edes digiboksia kun tuli aikoinaan hankittua kaksineuvoinen televisio. Nyt kun olemme tämän uuden lähetystekniikan armoilla tv:n osalta niin otetaan miehestä mittaa kun ei aina hyvälläkään paikalla saada kuvaa pysymään kasassa tai kuvasuhde ei ole oikea. Tekstitys puuttuu tai ei näy kokonaan. Vian etsintä on aivan uusilla tasoilla kun ei tiedetä oliko laitteet kytketty oikein, ovatko ne varmasti yhteensopivia vai oliko viritys ja testaushetkellä lähetys häiriö, joka sotki asioita. Olihan niitä ongelmia toki ennenkin, mutta laitteisto oli yksinkertaisempi ja enemmän tai vähemmän tuulessa heiluvalla antennilla Jouko Laakko Puheenjohtaja saatiin kuva aikaiseksi ja jos satoi sakeanaan lunta niin sen näki suoraan teeveestä, vaikkei säätiedotuksia alvariinsa tullutkaan. Katsottiin sellaista kuvanlaatua kun niillä vehkeillä tuli, ei oltu niin kauhean ronkeleita, nautittiin elämästä. Mutta nyt tekniikka on niin ronkelia, suorastaan pikkutarkkaa, ettei kuvaa tule jos signaali vähänkin pätkii. Tuntuukin siltä, että Suomeen valittu lähetysformaatti ei tainnut olla läheskään paras mahdollinen kun ongelmat tuntuvat vyöryvän päälle eikä ole tarjolla kuin erilaisia selityksiä sille miksi asiat eivät ole kunnossa silloin kun analoginen lähetys lopetetaan. On monenlaista katvealuetta ja täytelähettimiä pystytetään jos muilta kiireiltä ehditään, siltikään kaikkien television katselu ei onnistu ilman lautasantennia, jonka hankintaan on sentään luvattu pieni korvaus. Nyt kun olemme ladanneet omat akkumme kesän helteitä tuskaillen ja ainaisia sateita manaillen, voimme lähteä syksyn ja tulevan talven työhaasteiden kimppuun valoisin mielin. Näemmekin syysluentopäivillä ja syyskokouksessa runsaasti osallistujia, jotka ovat valmiit altistamaan itsensä uuden oppimiselle ja ammattiveljien kiperille kysymyksille vuoden aikana koetun ja kuullun ymmärtämiseksi. Nähkäämme siis AEL:ssä lokakuun lopulla. 3
TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2006 Johdanto Sähkömestarien ja sähköyliasentajien yhdistys SAMSY ry 2006 Kulunut vuosi oli edelleenkin yhdistykselle suunnan etsimistä ja aktiivisuuden herättämistä jäsenistön keskuudessa. Vaikka tärkeimmät yhdistyksen ajamat asiat, kuten sähköpätevyydet ja sähkömestari-nimike asiat on saatu kuntoon on yhdistyksellä vielä paljon haasteita sähköasentajien ammattitaitotason kehittämiseksi. Tärkeinä seikkoina olivat edelleenkin sähköasentajien ammattitutkintojen tason säilyttäminen korkeana ja työmarkkinoita kiinnostavana sekä teknikkotutkinnon korvaaminen sähkömestaritutkinnolla. Hallitus Yhdistyksen hallituksen jäsenet vuonna 2006: (valittu syyskokouksessa 2005) Jouko Laakko, puheenjohtaja, jäsenet: Reijo Alastalo, Timo Heinelä, Pentti Järvinen, Lauri Järvinen, Timo Viitanen, Tarmo Purho, Leo Ruuskanen ja Lasse Ojansivu. Hallituksen jäsenistä, Leo Ruuskanen toimi varapuheenjohtajana ja Lasse Ojansivu sihteerinä. Yhdistyksessä Tapio Salo toimii rahastonhoitajana ja Matti Airola jäsenrekisterin hoitajana Kokoukset Hallitus kokoontui vuoden 2006 aikana viisi kertaa. Sääntömääräisten kevät ja syyskokousten lisäksi. Hallitus on kokouksissaan lähinnä keskittyneet seuraaviin keskeisiin asioihin: - Laatinut aihe-ehdotuksia syysluentopäivien ohjelmien suunnitteluun AEL:lle. - Ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen vaatimusten pitämiseksi korkeatasoisina. - Yhdistyksen tunnetuksi tekemiseksi. - SY-viestin sisällön laatimiseen. - S1 pätevyyden saamiseksi sähkömestareille. 4
TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2006 Luottamustehtävät Luottamustehtäviä on mm. Turvatekniikan keskuksen (Tukes) yhteistyö-foorumin jäsenyys, johon Timo Nylund valittiin jatkamaan seuraavaksi toimikaudeksi, ja Reijo Alastalo SETI:n pätevyysarviointi, valituslautakuntaan. Lisäksi yhdistyksemme jäseniä on edustajina sähköalan valtakunnallisissa tutkintotoimikunnissa ja näyttötutkintojen, sähköasentajan ammattitutkinto, sähkölaitosasentajan ammattitutkinto ja sähköyliasentajan erikoisammattitutkintojen vastaanottoelimissä. Sähkömestarikoulutus v. 2006 valmistui 6 sähkömestaria. Jäsenistö Yhdistyksellämme on 538 jäsentä kirjattuna joista noin 110 on eläkeläisiä ja näin vapautettuja jäsenmaksusta. Rekisteristä poistettiin jäseniä, jotka eivät olleet maksaneet jäsenmaksuaan kahteen perättäiseen vuoteen. Yhdistyksemme sääntömääräisiin kevät- ja syyskokouksiin osallistui noin kaksikymmentä yhdistyksemme jäsentä. SY -viesti SY -viesti ilmestyi kuluneena vuonna 2006, neljä kertaa. SY-viesti painettiin Porvoon Offsetpainossa ja postituksen kustansi AEL. Päätoimittajana Timo Heinelä Turusta. Toimituskuntana toimii turun alueyhdistyksen hallitus. Stipendit Stipendejä jaettiin 3kpl (1 Helsinkiin ja 2 Turkuun) Yhteenveto Yhdistyksen hallitus, joka valittiin sääntömääräisessä syyskokouksessa 2005, pyrkii vastaisuudessakin vaikuttamaan, että sähkömestareiden ja yliasentajien arvostus säilyy sekä tutkinnot vastaavat nykyhetken sähköalan vaatimuksia ja ammattitaitoa. Asiat kirjasi Lasse Ojansivu 5
TURUN AIKUISKOULUTUSKESKUS Artukaistentie 13 20240 Turku Puh. 0207 129 200 www.tuakk.fi PÄIVITÄ JÄNNITETYÖOSAAMISESI! Jännitetyökoulutus (1 pv) 2.10. Kohderyhmä: Sähköalalla työskentelevät henkilöt, jotka työssään joutuvat tekemisiin jännitteisten osien kanssa. Koulutukseen osallistuminen edellyttää voimassaolevaa SFS 6002 -sähkötyöturvallisuuskoulutusta ja riittävää työkokemusta. Sisältö: Sähkön vaarat, jännitetyön suunnittelu sekä jännitetyön tekemiseen liittyvät määräykset ja ohjeet uudistetun sähkötyöturvallisuusstandardin SFS 6002 -mukaisesti. Hinta: 160 (sis. opiskelumateriaali, jännitetyökortti, lounas ja kahvit). Koulutus on toteutettavissa myös yrityskoulutuksena, jolloin hinta sovitaan erikseen. Kysy lisää! 6 LISÄTIETOJA Seppo Aaltonen puh. 0207 129 317 seppo.aaltonen@tuakk.fi
KOKOUSKUTSU Sähkömestarien ja Sähköyliasentajien Yhdistyksen Sääntömääräinen syyskokous. Kokous pidetään AEL:n tiloissa torstaina 25.10.2007 klo 16.15. Osoite: Helsingin Malminkartano, Kaarnatie 4 Kokouksen asialista: 1. Kokouksen avaus 2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi ääntenlaskijaa ja kaksi pöytäkirjantarkastajaa 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Hyväksytään kokouksen esityslista 5. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet seuraavalle vuodelle 6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja muut jäsenet erovuoroisten tilalle 7. Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat 8. Käsitellään muut esityslistassa olevat asiat 9. Jaetaan mahdolliset Mestarinkirjat 10. Muut asiat ja ilmoitusasiat 11. Seuraavan kokouksen ajankohta ja paikka 12. Kokouksen päättäminen TERVETULOA! Hallitukselle tiedoksi Hallituksen kokous tarvittaessa 25.10.2007 klo 14.30 AEL:ssä Kokoontuminen 1-rakennuksen aulassa. 7
MILTÄ TUNTUU JA NÄYTÄÄ KUN TYÖPAIKKA VIEDÄÄN ALTA Menin aikoinani suoraan ammattikoulusta 10.06.1963 töihin silloiselle Helsingin Kaupungin Sähkölaitokselle. Alkuun työskentelin kaikenlaisissa linjatöissä, jonka jälkeen pääsin tikasautoon ja paremmin liikkumaan, joka tuntui mukavalle nuoresta miehestä. Tosin talviaika oli kiusallista kun työskentelimme kahdessa vuorossa vaihtaen iltaisin katuvalolamppuja. 70 luvun alussa kun suoritin ylemmän ammattitutkinnon, pääsin töihin voimalaitosten kunnossapitotoimistoon, pääpaikkana Hanasaaren voimalaitos. Tässä vuosien varrella on rakennettu Helsinkiin monta uutta voimalaitosta ja Hanasaaren A voimalaitos on tekniikaltaan vanhentunut ja Helsingin kaupunginvaltuusto päätti syksyllä 2006 purkaa kyseinen laitos ja rakentaa tilalle asuintaloja. Hinnalla ei olut väliä, koska muistaakseni kustannusarvio on 137 mil.. Hanasaaren A Voimalaitos. Jouduin vielä tilaajapuolen turvallisuusasiantuntijaksi, mutta homma tuntuu ainakin vielä helpolta, koska urakoitsija PSV- rakennus hoitaa hommaa todella ammattitaitoisesti. Eläkkeelle on vielä aikaa 8 tiliä, joten eiköhän tässä pärjätä. Terveisin Eläkkeelle jäävä Sähkömestari Pentti V Järvinen. Kuvat: Seppo Ketola Tsernobyl, vai Hanasaaren voimalaitos? 8
9
Maaliskuun 15. päivänä 1882 Finlaysonin tehtaallatampereella tehtiin historiaa kun Plevnan kutomosalissa syttyi pohjoismaiden ja silloisen Venäjän valtakunnan ensimmäinen sähkövalo. Ensimmäiset sähkölaitokset olivat aloittaneet toimintansa 1879 Yhdysvalloissa, jossa Thomas Alva Edison oli saanut kehiteltyä käyttökelpoisen hiililankalampun. Tehtaanpatruuna W. von Nottbeckin poika Carl von Nottbeck oli suorittanut insinööritutkinnon ja työskennellyt jonkin aikaa Yhdysvalloissa Edisonin tehtaissa vuoden 1880 tienoilla. Edisonin tehtaitten Itä-Euroopan edustaja, unkarilainen Stefan von Fodor vieraili Tampereella syksyllä 1881 tarkoituksena järjestää tehtaalle sähkövalaistus C. von Nottbeckin kanssa. Valaistusta varten tehtaalle hankittiin Yhdysvalloista kaksi tasavirtadynamokonetta. Jakoverkosto käsitti 150 lamppua. Johdot olivat puuvillalangalla eristettyä kuparijohtoja ja ne kiinnitettiin seiniin ja kattoon lankanauloin. Lampunpitimet oli valmistettu puusta Finlaysonin puuseppäverstaassa. Ensimmäinen kokeilu sähkövalolla tehtiin 15.3.1882. Vuonna 1879 amerikkalainen Thomas Alva Edison toi markkinoille ensimmäisen käyttökelpoisen ja teolliseen tuotantoon soveltuvan sähkölampun. Sähköä oli tutkittu jo kauan ja erilaisia sovellutuksia kokeiltu, mutta Edison ehti ensimmäisenä julkistamaan käytännön valaistustarpeisiin sopivan valonlähteen. Valo syntyi, kun ilmattomaan lasikupuun asetettiin korkeassa lämpötilassa hehkuva hiilikuitu. Suuri yleisö sai ihastella keksintöä ensimmäisen kerran Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1881. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo syttyi Finlaysonin suuressa kutomosalissa Plevnassa jo vuonna 1882. Nykyään kyseisessä kutomosalissa toimii panimoravintola Plevna. Ajan hengen mukaan sali oli nimetty erään taistelun mukaan, joka käytiin Venäjän ja Turkin välisessä Balkanin sodassa (1877-1878) Plevnan kaupungissa. Keksinnön nopea leviäminen Tampereelle oli Finlaysonin tehtaanomistajan vanhimman pojan Carl von Nottbeckin ansiota. Hän työskenteli Edisonin palveluksessa 1870 luvun lopulla, eli juuri silloin kun Edison teki käänteen tekevän keksintönsä. Edisonin rakentaessa ensimmäistä sähkölaitosta New Yorkiin von Nottbeck sai uhkarohkealta tuntuneen idean: miksei rakennettaisi sähkövalaistusta myös Finlaysonille? Finlaysonin tehtaan omistajan Wilhelm von Nottbeckin vanhin poika Carl. Kuva: Venäläinen kuvaamo, 1870-80, Vapriikin kuva-arkisto Kesällä 1881 Carl von Nottbeck saapui Tampereelle Edison-yhtymän unkarilaisen insinöörin Istvan von Fodorin kanssa. Matkaltaan hän oli sähköttänyt isälleen Wilhelm von Nottbeckille tulostaan ja uusista valaistusteknisistä laitteista, mutta suurista suunnitelmistaan hän ei ollut maininnut mitään. Wilhelm von Nottbeck suhtautui poikansa ideaan epäilevästi, mutta suostui kuitenkin valaistusjärjestelmän testaamiseen sekä lunastamaan laitteet, mikäli sähkövalo osoittautuisi toimivaksi. Suuresta kutomosalista valaistiin sähkövalolla aluksi vain toinen puoli, toiselle puolelle jätettiin aiemmin käytössä ollut kaasuvalo. Kutomosaliin asennettiin yhteensä 150 hehkulamppua. Yhden lampun teho vastasi kuitenkin vain kahdeksan 10
kynttilän valoa, joten lamput asennettiin aina pareittain. Johdot olivat yksinkertaisella puuvillalla eristettyjä kuparijohtoja, jotka kulkivat tehdassalin seiniin ja kattoon kiinnitettyjä koukkuja pitkin. Koukut valmistettiin puusta tehtaan puusepänverstaassa. Sähkö saatiin kahdesta 110 voltin tasavirtadynamosta, joista toisen numero oli 3 - kysessä oli siis kolmanneksi vanhin sähkökone koko maailmassa! Juhlava koevalaistus järjestettiin 15.3.1882 ja tilaisuutta oli kutsuttu todistamaan joukko arvovaltaisia tamperelaisia, sekä asennustöissä mukana olleet miehet mm. Anders Andersen. Vieraiden joukossa uusi keksintö herätti hämmästystä, mutta kaikki myönsivät sen edut kaasu- tai öljylamppuihin verrattuna. Sähkövalo oli kirkkaampi kuin kaasuvalo ja valaisi tasaisemmin, mutta rasitti silmiä vähemmän. Tapahtumasta oli heti seuraavana päivänä Tampereen Sanomissa uutinen. Artikkelissa kerrottiin sähkövalosta seuraavaa: Pieneen lasipulloon on asetettu jouhen paksuinen hiilipyörre, jonka molempiin päihin sähkövirta tulee jokseenkin hienojen eristettyjen metallilankojen kautta koneesta, joka on valon lähteenä, herätetään sähkö hankaamalla (friktion illa) ja se on rakennettu Edison in järjestelmän mukaan ja on Amerikasta tuotu. Kirjoituksen lopussa esitettiin toive, että kaupunkimme valoaineeksi kadulle toimitettaisiin tätä kaunista, valaisevaa ja helppoa ainetta. Sähkövalo ymmärrettiin siis aineeksi, kuten aiemmin käytetyt öljy ja kaasu. Monet koevalaistuksessa olleet ihmettelivätkin, miten sähkö pääsi virtaamaan reiättömistä johdoista kupuun. Koevalaistus onnistui niin hyvin, että Finlaysonilla päätettiin valaista koko tehdas sähköllä. Tätä varten päätettiin rakentaa tehtaalle oma sähkölaitos. Sähkölaitoksen käyttäjäksi Sähkömestariksi nimitettiin asennuksessa mukana ollut Anders Gustaf Anderson. Sähkövalaistuksen laajentaminen merkitsi kuitenkin tarvetta hankkia tehokkaammat dynamokoneet sekä lisää johtoja ja lamppuja. Vaikka sähkölaitoksen perustamiskustannukset olivatkin suuret, sähkövalo tuli ajan myötä kaasuvaloa halvemmaksi ja sähköllä oli tiettyjä käytännön etuja edeltäjäänsä verrattuna. Lehden toive saada sähkövalot valaisemaan myös kaupunkia toteutui. 1887 edustaja Frits Wilen amerikasta teki kaupungin valtuustolle esityksen sähkövalaistuksen rakentamisesta kaupunkiin. Wilen järjesti kokeen elokuussa 1888. 30 kaarilamppua syttyi kaupungin keskiosassa. Kaupunki osti Wileniltä koneet ja laitteet. Finlayson oli siis todellinen edelläkävijä sähkövalon hyödyntämisessä. Vain neljä Euroopan kaupunkia ehti sytyttämään sähkövalonsa ennen Tamperetta: Pariisi, Strasbourg, Milano ja Lontoo. Finlaysonille perustettiin myös Suomen ensimmäinen sähkölaitos ja tehdas oli esikuvana koko Tampereen sähköistymiselle. Finlayson & co:n valaistusasema, jonka ensimmäisenä sähkömestarina toimi Anders Gustaf Anderson (1856-1919). Edison-tasavirtadynamokoneet hankittiin Amerikasta. Kuva: Eino Savia, 1910, Vapriikin kuva-arkisto. Timo Heinelä kasasi palat kasaan. Lähteet: www.uta.fi /koskivoimaa/valta/1870-00/sahkovalo www.tampere.fi /ekstrat/vapriikki/muistomerkit/sahkovalo Anttila, Olavi: Valoa, voimaa, vaurautta. Tampereen kaupungin sähkölaitos 1888-1988. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1993. Helenius, Kyllikki: Wilhelm von Nottbeck ja Finlayson. K. Helenius, Tampere 2004. Tammerkoski 1938:2, Tampere sähkönkäytön uranuurtajana Suomessa. 1982:2, Finlaysonilla sata vuotta sähkövaloa. Tampereen Sanomat 16.3.1882, Sähkövalaistus-koe. 11
Sähkömestarien ja Sähköyliasentajien yhdistys jakoi jälleen perinteiset 100 stipendit. Keväällä ammatillisista oppilaitoksista valmistui jälleen uusia innokkaita sähköalantaitajia. Heistä huomioimme tänä vuonna seuraavia perusopinnot päättäneitä. Helsingin Vallilan ammattioppilaitoksesta stipendin sai Jesse Kolu. Turun ammatti-instituutista sen sai Jukka Mustikkamaa ja Jere Kuittinen. Onnittelut heille vielä kerran. Jukka Mustikkamaa ja Jere Kuittinen Turun ammatti-instituutista saivat stipendit Turussa. 12
13
Paljon tinasit, paljon pilasit kunnes kolvis kylmeni. Sanoi työkaveri ohi mennessään kun juotin heikkovirtapistorasiaa. Sanonta lienee peräisin menneiltä ajoilta, jolloin monet juottimet olivat kertalämmitteisiä. Työkaluvaraston hyllyssä on erilaisia juottimia. Löytyy jopa puupäisiä vanhoja 400 ja 100 Watin tehoisia ja pikakolvikin. Näitä ei juurikaan nykypäivinä tarvita, vaan enemmän pieniä, vieläpä johdottomia kaasu- ja akkujuottimia. Johdottomuudesta on etunsa: kenttäolosuhteissa verkkosähkö saattaa olla kaukana. Ja käyttöjännitteenä pienjännite tai sähköttömyys on herkälle elektroniikalle turvallisempi. Meillä on vielä yksi kummallinen juotin (ilmeisesti juotin) jossa on avattava pesä kyljessä. Lisäksi löytyy siihen pesään sopivia pieniä rasioita. Kukaan työkaveri, jolta asiaa kysyin, ei tuntenut laitetta. Eläkkeelle jäänyt teollisuusmyyjä, jolla vieläkin on ilmiömäinen muisti, sanoi sen olevan MOX-kolvi. Kukaan ei sitä ollut enää vuosikymmeniin käyttänyt, mutta inventaarioissa se oli aina ylöskirjattu. Nyt se on tallessa museovitriinissä. Kun laitteen nimi on tiedossa, sitä voi etsiä internetistä. Netti ei laitetta suuremmin tunne. Rautatiemuseossa puhelintyökaluna sellainen on, kertoo Google, joka löysi vain tämän yhden osuman. Omasta kirjahyllystäni löytyy Paavo Peron Juottajan ja tinaajan kirja vuodelta 1943. Se tuntee Mox-juottovasaran. Kirjassa kerrotaan: Siinä on vasaran päässä kannella suljettu kuppi, johon pannaan pieni läkkirasia. Rasiassa on termiitti -nimistä ainetta (alumiinin ja rautahappeuman seosta). Termiitti sytytetään rasian kannessa olevasta reiästä siten, että reikään pannaan erikoinen Mox-tulitikku, joka vuorostaan sytytetään tavallisella tulitikulla. Termiitti palaa ja kuumentaa vasaran. Vasara pysyy kuumana 5 10 minuuttia riippuen tuulesta ja ilman lämmöstä. Mox-juottovasara on erittäin mukava ja työtä edistävä ulkoilmassa käytettäväksi, esim. puhelin- ym. johtotöihin. Kehitystä on havaittavissa näissä juotoskaluissa. Olivat hurjia miehiä ne, kun ennen vanhaan juottivat. Mox-kolvin lisäksi heillä oli monenlaisia muitakin juottimia käytössään. Edellä mainitun kirjan mukaan silloin käytettiin monenlaisia polttoaineita juottimen lämmittämiseen. Kuten esimerkiksi oli valokaasua, asetyleenikaasua, vetykaasua, väkiviinaa ja bensiiniä. Ja helppoahan meidän on tinata, kun on termostaatit ja muut värkit jotka pitävät juottimen sopivan lämpöisenä. Toista se oli ennen. Juottaja arvioi juottimen lämpötilan sen säteilystä. Hän lähensi sen esimerkiksi poskeaan ja sai täten jonkinlaisen käsityksen kolvin lämpötilasta. Myös tinan sulatus kokeeksi kertoo lämpötilasta. Tänä päivänä hätäisimmät aloittavat liian kylmällä juottimella. Maailma menee eteenpäin. Tulee uusia keksintöjä ja uusia tapoja tehdä vanhojakin töitä. Vanhoja menetelmiä ja työtapoja unohdetaan historian hämärään. Jotain näistä jää kirjoihin ja kirjastoihin. Reijo Nurmela 14
Samsy ry:n hallitus ja toimihenkilöt* Pj. Jouko Laakko Koivukuja 3 21500 Piikkiö Siht. Lasse Ojansivu Kunnaankatu 9 B 19 21200 Raisio Mestarinkirjat Vpj. Leo Ruuskanen Kuusistonlinnantie 1 E 33 00900 Helsinki Mestarinkirjat Pentti Järvinen Kuopuksentie 6 F 66, 00430 Helsinki SY-Viesti Pt. Timo Heinelä Ieskatu 13 as 2 20210 Turku Jäsenrek. Matti Airola* Kreetankuja13 as 5 21200 Raisio Rh. Tapio Salo* Pulmussuontie 32 20300 Turku Reijo Alastalo Kesätie 4 A 2 01690 Vantaa Timo Viitanen Huvilarinne 5 02730 Espoo Tarmo Purho Merirastilantie 34 H 84 00430 Helsinki puh. 040-5466 601 jouko.laakko@kolumbus.fi puh. 040-552 7364 lasseojansivu@luukku.com puh.050-443 1006 leo.ruuskanen@teknoplan.fi puh. 09-5630 723 pentti.v.jarvinen@helsinginenergia.fi puh. 050-390 1204 timo.heinela@yit.fi puh. 040-7611 060 matti.airola@mbnet.fi puh. 040-553 7889 tapsalo@mbnet.fi puh. 09-5307306, 0400-424 645 reijo.alastalo@ael.fi puh. 040-514 2607 timo.viitanen@netti.fi puh. 050-3635 041 tarmo.purho@helsinginenergia.fi Lauri Järvinen Kaitansalmentie 44 88600 Sotkamo puh. 040-311 4758 lauri.jarvinen@eltelnetworks.com 15
AEL Muistathan perinteiset SÄHKÖMESTARIEN JA SÄHKÖYLIASENTAJIEN SYYSPÄIVÄT 25. 26.10.2007, AEL Ohjelmassa mm. Ajankohtaista sähköalalta LEDit valaistuksessa Energian etäluenta Johdoton asennus Tutustumiskäynti: Vuosaaren satama Yhteyshenkilöt: Koulutuspäällikkö, ins. Matti Maakannas puh. (09) 5307 247 Koulutussihteeri Leena Tuovinen puh. (09) 5307 352 16 Porvoon Offsetpaino Oy 2007