Turvallisuusjohtaminen kaivoksilla

TUKES-julkaisu 8/2004 Turvallisuusjohtaminen kaivoksilla Jakke Huovinen Diplomityö Teknillinen korkeakoulu Materiaali- ja kalliotekniikan osasto Kalliotekniikan laboratorio TURVATEKNIIKAN KESKUS Helsinki 2004

Turvatekniikan keskus Julkaisija Tekijä Julkaisun nimi Tiivistelmä Turvatekniikan keskus Jakke Huovinen Turvallisuusjohtaminen kaivoksilla Julkaisuaika 10/2004 Suomessa on toiminnassa noin 40 kaivosta, joilla sattuu noin 50 tapaturmaa vuosittain. Kaikilla aloilla tärkeä keino tapaturmien vähentämiseen on turvallisuusjohtaminen. Kaivosten turvallisuutta valvova Turvatekniikan keskus (TUKES) käynnisti tutkimuksen, jonka tärkeimmät tavoitteet olivat kaivosturvallisuuden edistäminen sekä TUKESin kaivososaamisen syventäminen. Tavoitteisiin pääsemiseksi haluttiin selvittää yleiskuva kaivosten turvallisuusjohtamisen tilasta. Tutkimus suoritettiin kaikille kaivosyhtiöille lähetetyllä kirjallisella kyselyllä sekä viidelle kaivokselle tehtyinä haastattelukäynteinä. Hyvinä käytäntöinä erottuivat erityisesti systemaattisen perehdytyksen ja koulutuksen antaminen uusille työntekijöille, läheltä piti -tapausten järjestelmällinen seuranta ja analysointi sekä turvallisuustoiminnan järjestelmällisyys. Kehittämiskohteina nousi esiin seuraavia asioita: Mahdollista johtamisjärjestelmää tulisi käyttää tehokkaasti apuna toiminnassa. Vaatimusten määrittelyn ja toiminnan tueksi olisi oltava nykyistä paremmat menettelytavat. Riskien arvioinnit olisi tehtävä nykyistä paremmin. Asenteita turvallisuuteen liittyen on jatkuvasti parannettava. Asiasanat Turvallisuusjohtaminen, työturvallisuus, kaivos, kaivostyö Julkaisusarjan nimi ja numero TUKES-julkaisun numero on 8/2004 ISBN 952-5095-82-7, ISSN 1455-0822 Projektihankkeen Turvatekniikan keskuksen tutkimushanke 043TU004 Kaivosturvallisuuden kehittäminen. nimi ja projektinumero Rahoittaja/ toimeksiantaja Turvatekniikan keskus Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot Julkaisun kustantaja Jakke Huovisen diplomityö, Teknillinen korkeakoulu, Materiaalija kalliotekniikan osasto, Kalliotekniikan laboratorio Ohjausryhmä: Päivi Rantakoski (TUKES), Pekka Heiskanen (TUKES), Timo Okkonen (TUKES), Pekka Särkkä (TKK), Tauno Paalumäki (Nordkalk Oyj), Seppo Voutilainen (Kemphos Oy). Turvatekniikan keskus Painopaikka ja aika Edita Prima Oy, Helsinki, lokakuu 2004

TEKNILLINEN KORKEAKOULU DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ Tekijä: Jakke Huovinen Työn nimi: Turvallisuusjohtaminen kaivoksilla Päivämäärä: 31. elokuuta 2004 Sivumäärä: 54 Osasto: Materiaali- ja kalliotekniikan osasto Professuuri: Mak-32 Kalliorakentaminen Työn valvoja: Pekka Särkkä Työn ohjaaja: Päivi Rantakoski Avainsanat: Turvallisuusjohtaminen, työturvallisuus, kaivos, kaivostyö Suomessa on toiminnassa noin 40 kaivosta. Kaivosten tapaturmataajuus on melko alhainen, kuitenkin tapaturmia sattuu noin 50 vuosittain. Kaikilla aloilla tärkeä keino tapaturmien vähentämiseen on organisaation toiminnan johtaminen turvallisuusasioissa turvallisuusjohtaminen. Kaivosten turvallisuutta valvoo Turvatekniikan keskus (TUKES). Kaivosturvallisuuden osaaminen on TUKESissa hyvin kapeaa eikä tutkimusta alueella ole juurikaan tehty, joten TUKESissa päätettiin käynnistää tutkimus diplomityön muodossa. Tutkimuksen tärkeimmät tavoitteet olivat kaivosturvallisuuden edistäminen sekä TUKESin kaivososaamisen laajentaminen ja syventäminen. Tavoitteisiin pääsemiseksi haluttiin selvittää yleiskuva kaivoksilla vallitsevasta turvallisuusjohtamisen tilasta, hyviä käytäntöjä sekä kehittämistarpeita. Tutkimus suoritettiin kirjallisella kyselyllä sekä haastattelukäynneillä paikan päällä. Kirjallinen kysely lähetettiin kaikille Suomessa toimiville kaivosyhtiöille ja siinä keskityttiin selvittämään turvallisuusjohtamista järjestelmätasolla. Yksityiskohtaisempaa selvitystä varten tehtiin viidelle kaivokselle haastattelukäynnit, joilla selvitettiin turvallisuusjohtamista tarkemmalla tasolla. Suomen kaivokset ja kaivosyhtiöt eroavat huomattavasti toisistaan kooltaan ja toimintatavoiltaan, eikä monilla myöskään ole kokemusta muodollisista johtamisjärjestelmistä. Näistä syistä moniin kysymyksiin oli vaikea saada yhteismitallisia vastauksia. Vastauksista on kuitenkin mahdollista vetää johtopäätöksiä. Hyvinä käytäntöinä erottuivat erityisesti systemaattisen, dokumentoidun perehdytyksen ja koulutuksen antaminen uusille työntekijöille, läheltä piti - tapausten järjestelmällinen seuranta ja analysointi sekä turvallisuustoiminnan järjestelmällisyys myös päivittäisen turvallisuustyön yhteydessä. Kehittämiskohteina nousi esiin seuraavia asioita: Mahdollista johtamisjärjestelmää tulisi käyttää tehokkaasti apuna jokapäiväisessä toiminnassa. Vaatimusten määrittelyn ja toiminnan tueksi olisi oltava nykyistä paremmat ja dokumentoidummat menettelytavat. Riskien arvioinnit olisi tehtävä nykyistä paremmin. Asenteita turvallisuuteen liittyen on jatkuvasti parannettava.

HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGY Author: Jakke Huovinen Title of thesis: Safety Management in Mining ABSTRACT OF MASTER'S THESIS Date: 31 August 2004 Number of pages: 54 Department: Department of Materials Science and Rock Engineering Chair: Mak-32 Rock Engineering Supervisor: Pekka Särkkä Instructor: Päivi Rantakoski Keywords: Safety management, occupational safety, mine, mining There are about 40 mines currently operational in Finland. The accident rate in mining is quite low, but still about 50 accidents occur yearly. In all sectors of industry an important way to reduce accidents is to enhance organisational efficiency in safety matters, i.e. safety management. Safety in mining is supervised in Finland by the Safety Technology Authority (TUKES). However, knowledge of mine safety within TUKES is very narrow and little prior research has been carried out on the subject. These were the main motivations for this thesis, the main goals of which were to promote mine safety and to increase related knowledge within TUKES. To attain these goals the current state of safety management, good practices and development needs were investigated. The study was conducted in the form of a questionnaire and by interview. The questionnaire was sent to all mining companies operating in Finland, and its focus was on the system level of safety management. Face-to-face interviews were conducted at five mines to gain more detailed information on safety management. The mines and mining companies in Finland differ a great deal in size and modes of operation, and many of them lack experience in formal management systems. It was therefore difficult to obtain commensurable answers to several questions. Certain conclusions may nevertheless be drawn. Good practices implemented by the respondents were, especially: the systematic, documented initiation and training of new employees, the followup and analysis of near misses and a systematic approach to safety promotion in daily work routines. Room for improvement was noted in the following areas: Any existing formal management system should be used more effectively as an aid in daily routines. There should be better and more clearly documented practices to support daily routines and the specification of requirements. Risk assessments should be carried out more thoroughly than at present. Attitudes towards safety have to be improved constantly.

Alkusanat Haluan kiittää kaikkia niitä henkilöitä ja tahoja, jotka ovat auttaneet diplomityöni ja opintojeni valmiiksi saattamisessa. Erityiset kiitokset kuuluvat työn rahoittaneelle Turvatekniikan keskukselle. Ilmapiiri TUKESissa on ollut hyvä ja kannustava. Lisäksi olen kiitollinen siitä, että minulle on annettu mahdollisuus kouluttautua ja oppia myös diplomityön varsinaisen aihepiirin ulkopuolelta. Toivon, että TUKESille on tästä työstä yhtä paljon hyötyä kuin siitä on ollut itselleni. Kiitokset erityisesti ohjaajalleni Päivi Rantakoskelle sekä ohjausryhmääni kuuluneelle Pekka Heiskaselle, joka auttoi suuresti asioiden selvittämistä kaivoksilla. Esitän kiitokseni myös muulle ohjausryhmälle, eli valvojalleni professori Pekka Särkälle sekä teollisuutta edustaneille Tauno Paalumäelle ja Seppo Voutilaiselle. Työni ei myöskään olisi ollut mahdollista ilman kaikkia niitä henkilöitä, jotka käyttivät kaivoksilla aikaansa sekä kirjallisiin kyselyihin vastatessaan että haastattelukäynteihin. Vanhemmilleni kuuluu kiitos opiskelujeni tukemisesta niin taloudellisesti kuin kannustuksinkin. Tyttöystävääni Hannaa kiitän kannustuksesta ja neuvoista. Helsinki, elokuu 2004 Jakke Huovinen

Sisällysluettelo Nimilehti Tiivistelmä Alkusanat Sisällysluettelo 1 Johdanto... 11 1.1 Tutkimuksen tausta... 11 1.2 Tutkimuksen tavoitteet... 12 1.3 Tutkimuksen rajaukset... 14 2 Teoria ja tausta... 15 2.1 Lainsäädäntö... 15 2.1.1 Yleistä... 15 2.1.2 Kaivoslaki, kaivosasetus ja turvallisuusmääräykset... 15 2.1.3 Työturvallisuuslaki... 17 2.2 Toimintaympäristö kaivoksilla... 18 2.3 Turvallisuusjohtamisen teoriaa... 21 2.3.1 Käytettäviä termejä... 21 2.3.2 Turvallisuusjohtaminen... 23 2.3.3 Turvallisuusjohtamisen yleisiä piirteitä... 24 2.3.4 Riskien arviointi ja hallinta... 26 2.4 Johtamisjärjestelmät... 28 2.4.1 Standardoidut johtamisjärjestelmät... 28 2.4.2 Integroidut johtamisjärjestelmät... 30 3 Aineisto ja tutkimusmenetelmät... 32 3.1 Kirjallinen aineisto... 32 3.2 Tutkimusmenetelmät... 33 3.2.1 Yleistä... 33 3.2.2 Kysely... 33 3.2.3 Haastattelut... 34 4 Tulokset...36 4.1 Kyselyn tulokset... 36 4.1.1 Yleistä... 36 4.1.2 Politiikka... 36 4.1.3 Organisointi... 37 4.1.4 Toimintojen ohjaus... 38 4.1.5 Seuranta ja parantaminen... 39 4.2 Haastattelujen tulokset... 40 4.2.1 Yleistä... 40 4.2.2 Riskien arviointi ja päätösten teko... 41 4.2.3 Turvallisuusvaatimusten määrittely ja toteutuksen seuranta... 42 4.2.4 Osaaminen ja koulutus... 43

5 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset... 45 5.1 Tulosten tarkastelu... 45 5.2 Hyvät käytännöt... 46 5.3 Kehittämisalueet... 47 5.4 Tutkimuksen hyöty... 49 6 Yhteenveto... 50 7 Lähdeluettelo... 53 Liitteet

1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tausta Suomessa oli vuonna 2002 toiminnassa 37 kaivosta ja avolouhosta. Suurin osa kaivoksista on pieniä avolouhoksia, mutta joukkoon mahtuu myös suuria maanalaisia kaivoksia. Myös kaivosyhtiöt eroavat huomattavasti kooltaan, ja muutama yhtiöistä on ulkomaalaisessa omistuksessa. Kaivosten tapaturmataajuus on muuhun teollisuuteen verrattuna melko hyvällä tasolla. Yleisesti ottaen tapaturmataajuudet kaivoksilla ovat olleet teollisuuden keskitason alapuolella, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia, kuten vuosia 1999 2001. Kuitenkin kaivoksissa on sattunut viimeisen kymmenen vuoden aikana vuosittain noin 50 tapaturmaa, ja kuolemaan johtanut onnettomuus keskimäärin joka toinen vuosi. Ei ainoastaan kaivosalalla, vaan tapaturmatutkinnassa yleensä on usein noussut esiin organisaatioon liittyviä tekijöitä. Tästä syystä eräs tärkeä osaalue tapaturmien ehkäisyssä on organisaation toiminnan johtaminen turvallisuusasioissa turvallisuusjohtaminen. Erilaisia laatu- ja ympäristöjärjestelmiä on yrityksissä käytössä vaihtelevasti. Joissakin yrityksissä myös turvallisuusasioiden hoito on järjestetty näiden järjestelmien avulla. Turvallisuusasioiden hoitoon on kuitenkin olemassa myös omia standardoituja johtamisjärjestelmiä, kuten brittiläinen BS 8800 tai OHSAS 18001. Nämä järjestelmät eivät kuitenkaan ole kovin yleisesti käytössä. Rakenteeltaan turvallisuusjohtamisjärjestelmät ovat hyvin samantyyppisiä kuin laatu- ja ympäristöjärjestelmätkin, mikä mahdollistaa myös järjestelmien yhdistämisen. Myös lainsäädäntö on Suomessa kulkenut turvallisuusjohtamisjärjestelmien periaatteiden suuntaan. Esimerkiksi työturvallisuuslaissa ja uudessa ehdotuksessa kaivoslaiksi ohjataan onnettomuuksien järjestelmälliseen ja suunnitelmalliseen ehkäisyyn. Keskeisinä asioina ovat esimerkiksi vaarojen tunnis- 11

taminen, riskien arviointi sekä ohjeistus näiden perusteella. Sanaa "turvallisuusjohtaminen" ei sellaisenaan kuitenkaan esiinny. Kaivosten turvallisuutta, mukaan lukien nostolaitteiden ja patojen turvallisuus, valvoo kaivoslainsäädännön nojalla Turvatekniikan keskus (TUKES). TUKESin toiminnan tarkoituksena on suojella ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä turvallisuusriskeiltä sekä edistää teknistä luotettavuutta. Kaivosturvallisuuden syvällinen osaaminen on TUKESissa hyvin kapeaa, sillä kaivospuolesta vastaa päätoimisesti vain yksi henkilö. Vaikka kehittämis- ja tutkimustarve kaivosturvallisuusalueella on todettu, ei TUKESin toimesta kuitenkaan ole tehty juurikaan tutkimusta aiheesta. Edellisistä syistä johtuen päätettiin TUKESissa käynnistää tutkimus diplomityön muodossa, yhteistyössä Teknillisen korkeakoulun Materiaali- ja kalliotekniikan osaston kanssa. Diplomityön ohjausryhmässä oli myös mukana kaivosteollisuuden edustajat Nordkalk Oyj:stä ja Kemphos Oy:stä. 1.2 Tutkimuksen tavoitteet Tutkimukselle asetetut kolme tärkeintä tavoitetta olivat kaivosturvallisuuden edistäminen TUKESin kaivososaamisen laajentaminen ja syventäminen varautuminen valvontamuotojen muuttumiseen. Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi jouduttiin luonnollisesti asettamaan yksityiskohtaisempia tavoitteita, kuten kehittämiskohteiden tarkastelu. Yksi tavoite oli myös auttaa sekä TUKESia että teollisuutta kohdistamaan resurssinsa ja toimenpiteensä oikein. Tavoitteiden pohjalta asetettiin työn kulku ja yksityiskohtaisemmat tavoitteet seuraavasti: Selvitetään kirjallisen kyselyn avulla kaikissa kaivoksissa ja avolouhoksissa käytössä olevat järjestelmät, joilla pyritään turvallisuus-, 12

terveys- ja ympäristöasioiden hallintaan ja kehittämiseen. Kyselyn yhteydessä selvitetään myös, onko järjestelmiä sertifioitu. Valitaan 5 kaivosta tarkempaan tarkasteluun. Näihin tehdään haastattelujen avulla syvällisempi analyysi, jossa taustana on kuvassa 1 esitetty TUKESin valvonnan viitemalli. Tällöin kiinnitetään huomiota erityisesti vaarojen tunnistukseen ja riskien hallintaan sekä turvallisuusvaatimusten määrittämiseen. Kirjataan havaintoja, hyviä käytäntöjä ja kehittämisalueita, jotka voivat koskea kaivosten toimintaa sekä säädöstöä ja ohjausjärjestelmää. Yhdeksi erityisesti tarkkailtavaksi osa-alueeksi valittiin aliurakoitsijoiden toiminta: urakoitsijoille aiheutuvat vaarat, vaatimukset valinnalle ja toiminnalle sekä panos turvallisuuden varmistamisessa. Syynä on se, että aliurakoitsijoiden tapaturmatiheys on suurempi kuin omien työntekijöiden ja tapaturmat jäävät usein tutkimatta. 1 Vaatimusten tunnistaminen Säädöstö, omistajat, asiakkaat, jne. 2 Johdon ja henkilöstön sitoutuminen Organisaatio, tavoitteet ja itsearviointi 3 Päätösten teko ja riskien arviointi Toiminnan ohjaus ja kehittäminen Toteutusvaatimukset ja arviointi Tekniikka Toiminta 4 5 6 Tietämys Poikkeamatilanteiden hallinta 7 Kuva 1: TUKESin valvonnan viitemalli 13

1.3 Tutkimuksen rajaukset Turvallisuusjohtamisjärjestelmä voi olla rakennettu myös yritysturvallisuuden käsitteen pohjalle. Yritysturvallisuuteen kuuluvat työturvallisuuden lisäksi esimerkiksi tietoturvallisuus, toimitilaturvallisuus, rikosturvallisuus, valmiussuunnittelu ja ympäristöturvallisuus [8, s. 21 22]. Tämä työ keskittyy kuitenkin pääasiassa työturvallisuuteen ja työterveyteen. Diplomityötä aloitettaessa oli käytössä kauppa- ja teollisuusministeriön tilastotiedot vuoriteollisuudesta ainoastaan vuodelta 2002 [20]. Kirjallinen kysely kohdistettiin yrityksille tämän tilaston perusteella. Vaikka myöhemmässä vaiheessa vuoden 2003 tilastot tulivat saataville, on tässä työssä kuitenkin käytetty kaikkien tietojen osalta järjestelmällisesti vuoden 2002 tilastoja. Kaivospatojen osalta on tehty jonkin verran aikaisempaa tutkimusta, mistä syystä patojen tarkempi tarkastelu on jätetty pois tästä työstä. Myöskään rikastamoiden osalta ei tehty tarkempaa tarkastelua, vaan keskityttiin varsinaisen kaivoksen ja kaivostyön turvallisuuteen. 14

2 Teoria ja tausta 2.1 Lainsäädäntö 2.1.1 Yleistä Toimintaa kaivoksilla ohjaavat monet lait ja asetukset. Turvallisuusjohtamisen ja tämän tutkimuksen kannalta merkityksellisimpiä ovat kaivoslaki, kaivosasetus, kauppa- ja teollisuusministeriön päätös kaivosten turvallisuusmääräyksistä sekä työturvallisuuslaki. Näiden lisäksi on olemassa muita säädöksiä, esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriön päätös nostolaitoksista sekä erinäisiä patoturvallisuussäädöksiä. 2.1.2 Kaivoslaki, kaivosasetus ja turvallisuusmääräykset Kaivoslaki on vuodelta 1965 eikä se aseta varsinaisia vaatimuksia turvallisuusjohtamisjärjestelmille, vaikka edellyttääkin työn suorittamista siten, "ettei työntekijöiden ja muiden henkilöiden turvallisuutta tai omaisuutta vaaranneta" [7, 57 ]. Lisäksi kaivoslaissa edellytetään työn suorittamista työturvallisuuslain ja muiden asiaankuuluvien määräysten mukaan. Kaivosasetus on myös vuodelta 1965. Kaivosasetuksessa ei ole varsinaisia turvallisuutta koskevia määräyksiä, mutta sen pohjalta on annettu vuonna 1975 kauppa ja teollisuusministeriön päätös kaivosten turvallisuusmääräyksistä. Tässä päätöksessä on annettu laajasti kaivosten turvallisuusmääräyksiä. Määräykset ovat luonteeltaan teknisiä eivätkä yleensä koske käytäntöjä, joiden mukaan kaivoksilla toimitaan. Joitakin dokumentteja vaaditaan, kuten yleissuunnitelma sekä suunnitelma tulipalon sammuttamiseksi ja pelastustoimen järjestämiseksi [7, 2 4 ja 64 ]. Lisäksi päätöksessä on vaatimus asianmukaisesta koulutuksesta ja siitä, että koulutuksessa käydyistä asioista on tarvittaessa annettava kirjalliset ohjeet [7, 115 ]. Kaivoslakia ja -asetusta ollaan parhaillaan uudistamassa. Ehdotuksessa uudeksi kaivoslaiksi on huomioitu neuvoston direktiivi 92/104/ETY vähimmäisvaatimuksista kaivosteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja tervey- 15

den parantamiseksi, sekä terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa koskeva kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimus nro 176 [5, s. 23]. Mikäli ehdotukset uudeksi kaivoslaiksi ja -asetukseksi menevät läpi, aiheuttavat ne joitakin tarkennuksia ja lisävelvoitteita turvallisuusasioiden hoitoon, vaikka pääpiirteissään Suomen lainsäädäntö täytti jo ennestään melko hyvin uudet vaatimukset. Kaivoslaissa tärkeä muutos on säännös työpaikan yhteistoiminnan järjestämisestä: Kaivosoikeuden haltijan on sovitettava yhteen kaivoksen turvallisuutta ja terveyttä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpano. Tämä ei kuitenkaan vapauta yksittäisiä kaivostyön harjoittajia vastuusta niistä toimenpiteistä, jotka koskevat heidän työntekijöidensä ja työpaikan turvallisuutta ja terveyttä. [5, s. 114]. Kaivosasetuksessa suuri muutos on soveltamisalan laajeneminen koskemaan koko kaivospiiriä, mukaan lukien jatkojalostus, pelkän kaivostoiminnan lisäksi. Tärkeässä asemassa uudessa asetuksessa on yleissuunnitelma, jolla pyritään korostamaan jatkuvan suunnittelun merkitystä. Uusina asioina yleissuunnitelmaan on liitetty turvallisuus- ja terveysasiakirja, lopetussuunnitelma sekä patoturvallisuusasiat. Turvallisuus- ja terveysasiakirja on suunnitelma, jossa kuvataan periaatteet, joiden mukaan turvallisuutta johdetaan, sekä toimenpiteet, joilla vaaroja ja terveyshaittoja poistetaan tai riskejä hallitaan. Se sisältää ohjeet laitteiden ja koneiden järjestelmällisestä tarkastamisesta, huollosta ja tarvittaessa testauksesta ohjeet henkilöiden nostamiseen ja kuljettamiseen tarkoitettujen laitteiden käytöstä ohjeet toimenpiteistä hätätilanteissa ja hätälaitteiden käytöstä sekä tarvittavat ensiapuohjeet 16

ohjeet menettelytavoista toteuttaa työlupajärjestelmä suoritettaessa vaarallisia tehtäviä tai muita tehtäviä, jotka saattavat aiheuttaa vakavia vaaroja muiden tehtävien yhteydessä ohjeet ilmanvaihdon toteutuksesta pelastussuunnitelma tarvittavat liikenneohjeet ja -säännöt ohjeet viestintäjärjestelmän käytöstä muut turvallisuuteen ja terveyteen oleellisesti vaikuttavat tekijät. Turvallisuus- ja terveysasiakirjaa koskevassa pykälässä todetaan myös, että "asiakirja voi olla erillinen tai koostua olemassa olevista laatujärjestelmistä ja ohjeista tai olla osa niitä". Tämä mahdollistaa turvallisuusjärjestelmän toteuttamisen mahdollisimman joustavasti. [6, s. 16, 58 68]. 2.1.3 Työturvallisuuslaki Uusi työturvallisuuslaki astui voimaan vuonna 2002. Työturvallisuuslain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita sekä ennalta ehkäistä työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä johtuvia fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. Laissa säädetään muun muassa työympäristön ja työn suunnittelusta, työntekijälle annettavasta opetuksesta, henkilönsuojaimista, työnantajan ja työntekijöiden yhteistoiminnasta sekä yhteisellä työpaikalla toimivien velvollisuuksista ja yhteistoiminnasta. Sanaa "turvallisuusjohtaminen" laissa ei käytetä, mutta lakiehdotuksen perusteluissa puhutaan turvallisuusjohtamisesta. Perusteluissa mainitaan lain keskeisiksi tavoitteiksi havahduttaa yritykset asettamaan turvallisuuden yhdeksi toimintansa ohjenuoraksi sekä aikaansaada suunnitelmallisia ja pitkäjänteisiä toimintatapoja. Edelleen todetaan: "Tätä toimintamallia voidaan kutsua turvallisuusjohtamiseksi, taikka turvallisuuden hallinnaksi, jossa kysymys on turvallisuusajattelun kytkemisestä 17

osaksi työnantajana toimivan yrityksen tai julkisyhteisön koko toimintaa ja johtamis- ja hallintajärjestelmää". [15, s. 67 68]. Erityisesti pykälät 8 10 käsittelevät suunnitelmallisuuteen liittyviä asioita. Pykälät koskevat työnantajan yleistä huolehtimisvelvoitetta, työsuojelun toimintaohjelmaa sekä työn vaarojen selvittämistä ja arviointia. Työnantaja velvoitetaan huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta, periaatteina muun muassa vaaratekijöiden syntymisen estäminen, vaaratekijöiden poistaminen ja tekniikan kehittymisen huomioiminen. Työnantaja velvoitetaan myös riittävän järjestelmällisesti selvittämään ja arvioimaan työn vaarat, tarvittaessa ulkopuolisia asiantuntijoita käyttäen. Työympäristöä on jatkuvasti tarkkailtava, ja turvallisuutta koskevat toimenpiteet on otettava huomioon organisaation kaikkien osien toiminnassa. Lisäksi työnantajalla on oltava työsuojelun toimintaohjelma, jossa otetaan huomioon muun muassa edellä mainitut selvitykset ja periaatteet. [19, 8 10 ]. Työsuojelulaki on luonteeltaan puitelaki, eikä laissa anneta yksityiskohtaisia vaatimuksia näiden selvitysten ja ohjelmien muodolle. Lakiehdotuksen pykälän 10 perusteluissa todetaankin, että työn vaarojen selvittäminen ja arviointi koskee kaikkia työnantajia, mutta käytännön toteuttaminen määräytyy työnantajan toimialan, toiminnan luonteen, työpaikan koon ja erityispiirteiden mukaan. Edelleen todetaan, että "on mahdollista, että selvitys ja arviointi sisältyvät johonkin muuhun työpaikalla tehtävään asiakirjaan tai ovat sen osana". [15, s. 68 69]. 2.2 Toimintaympäristö kaivoksilla Kaivosalalla on viime vuosikymmeninä tapahtunut voimakas rakennemuutos. Maanalainen kaivostoiminta on vähentynyt, avolouhinnan osuus on huomattavasti kasvanut erityisesti teollisuusmineraalien louhinnassa, ja urakoitsijoiden käyttö on nopeasti lisääntynyt [18, s. 3]. Kahdenkymmenen vuoden aikana 1983 2002 kokonaistuotanto on pienentynyt hiukan, 21 miljoonasta tonnista 18 miljoonaan tonniin. Kaivosten lukumäärä on vähentynyt selvemmin, 50:stä 37:een. Suurin muutos on kuitenkin kaivostyöntekijöiden määräs- 18

sä, joka on vähentynyt noin puoleen, 1456:sta 733:een. Samoin vuosittaisten työtuntien määrä on suurin piirtein puolittunut. Samaan aikaan myös tapaturmien määrät ovat vähentyneet. Samalla aikavälillä, 1983 2002, tapaturmien määrä on laskenut 158:sta 46:een eli noin 70 prosenttia. Osan tästä laskusta selittää työntekijöiden määrän voimakas lasku, mutta myös tapaturmataajuus on laskenut. Tapaturmien määrä miljoonaa työtuntia kohti on laskenut 62,5:stä 38:aan. Kuvassa 2 on esitetty työtapaturmien taajuudet teollisuuden eri toimialoilla vuosina 1996 2002 Tapaturmavakuutuslaitosten liiton mukaan. Kuvaan on lisätty käyrä, joka kuvaa kaivosteollisuuden tapaturmataajuutta. Kuvasta nähdään, että kaivosteollisuuden tapaturmataajuus on vaihdellut melko paljon. Vuonna 1996 se on ollut erittäin hyvällä tasolla, mutta vuosina 1999 2001 taas melko korkea. Vuonna 2002 tapaturmataajuus on jälleen palannut teollisuuden keskiarvon alapuolelle. Korkeiden tapaturmataajuuksien ajalle ajoittuvat Pyhäsalmen uuden kaivoksen rakennustyöt. Ne eivät kuitenkaan kokonaan selitä nousua, vaan tapaturmataajuudet ovat olleet korkeita myös muissa kaivoksissa samoina vuosina. Kuvasta 3 nähdään kaivostyön tapaturmataajuuden kehitys pidemmältä ajalta, vuosilta 1972 2002. Myös tässä nähdään tapaturmataajuuden melko suuri vaihtelu. Lisäksi huomataan, että kuvassa 2 hyvänä erottuneena vuotena 1996 tapaturmataajuudet ovat selvästi keskitasoa pienempiä, ja vastaavasti korkeina tapaturmataajuuksina erottuneina vuosina 1999 2001 ne ovat selvästi keskitason yläpuolella. 19

Kuva 2: Tapaturmien taajuudet teollisuuden toimialoilla vuosina 1996 2002 [17, s. 38] 20

Lkm 120,0 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 Vuosi 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 Kuva 3: Tapaturmien lukumäärä miljoonaa työtuntia kohti kaivostyössä vuosina 1972 2002 Työvaiheista huolto- ja korjaustyöt sekä poraus erottuvat selvästi muita tapaturma-alttiimpina. Seuraavaksi riskialttiimpia työvaiheita ovat louheen lastaus, panostus ja käveleminen. Jos taas tarkastellaan tapaturmien eri syiden jakaantumista, havaitaan, että yleisin tapaturmatyyppi on liukastuminen, kaatuminen, kompastuminen tai putoaminen. Seuraavaksi yleisimpiä syitä ovat putoava tai iskevä esine, puristuksiin jääminen ja fyysisen ponnistuksen aiheuttama nyrjähdys tai venähdys. [18, s. 16 18]. 2.3 Turvallisuusjohtamisen teoriaa 2.3.1 Käytettäviä termejä Turvallisuusjohtamiseen ja riskien hallintaan liittyviä termejä käytetään eri yhteyksissä eri tavoin. Esimerkiksi sanoja "vaara" ja "riski" käytetään usein toistensa synonyymeinä, mikä ei turvallisuusjohtamisen terminologiassa ole oikein. Terminologiaa onkin syytä selventää, joten alla on määritelty joitakin yleisimpiä käsitteitä [10, s. 207 208][9, s. 14 15][13, s. 6]: 21

Onnettomuus: epätoivottu tapahtuma, joka aiheuttaa kuoleman, terveyden heikentymisen, vamman, omaisuusvahingon tai muunlaisen menetyksen. Vaara: tekijä tai tilanne, jossa on henkilövahinkojen, terveyden heikentymisen, omaisuusvahingon tai työympäristön vahingon mahdollisuus. Vaaratilanne: tapahtuma, joka johti tai jolla oli mahdollisuus johtaa onnettomuuteen. Riski: määritellyn vaarallisen tapahtuman todennäköisyyden ja seuraamuksen yhdistelmä. Riskien arviointi: kokonaisvaltainen prosessi, jossa määritetään riskin suuruus ja päätetään, onko riski siedettävä. Riskien hallinta: vaarojen järjestelmällinen tunnistaminen, arviointi, torjuminen ja poistaminen. Turvallisuus: turvallisuudeksi voidaan kutsua tilannetta tai järjestelmän tilaa, jossa riskit ovat hyväksyttävällä tasolla. Turvallisuuskulttuuri: organisaation tapa hoitaa turvallisuus-, terveysja ympäristöasioitaan. Turvallisuuspolitiikka: julkinen selonteko organisaation työsuojelutoimintaan liittyvien toimien tarkoituksista ja periaatteista. Poikkeama: mikä tahansa eroavaisuus työnkuvauksista, käytännöistä, menettelytavoista tai säännöksistä, joka joko välittömästi tai välillisesti voisi johtaa henkilövahinkoon, sairauteen, omaisuusvahinkoon tai työympäristön vahinkoon. 22

2.3.2 Turvallisuusjohtaminen Turvallisuusjohtamisen merkitystä ei usein ymmärretä oikein. Kuitenkin tosiasiassa turvallisuusjohtaminen jossain muodossa on osa yrityksen toimintojen johtamista siinä missä yrityksen muidenkin toimintojen kehittäminen ja ohjaus. On myös yhtä paljon johdon intressien mukaista johtaa turvallisuutta kuin muitakin resursseja. Toiminnan tavoitteena on luonnollisesti onnettomuuksien, tapaturmien ja muiden vahinkojen väheneminen, mutta myös kustannusten pieneneminen ja organisaation hyvinvoinnin lisääntyminen. Kaikki tämä auttaa myös luomaan vastuullista julkisuuskuvaa markkinoilla. Turvallisuusjohtaminen on kokonaisvaltaista turvallisuuden hallintaa, ja siinä yhdistyvät menetelmien, toimintatapojen ja ihmisten johtaminen. Se pitää sisällään sekä ennakoivan että korjaavan toiminnan ja ajatuksen jatkuvasta parantamisesta. Kuvassa 4 on esitetty, miten turvallisuusjohtaminen nivoutuu yrityksen muuhun turvallisuustoimintaan. Turvallisuuskulttuuri heijastaa organisaation perusarvoja ja olettamuksia, jotka sisältyvät yrityksen toimintaperiaatteisiin. [14, s. 7 8]. Kuva 4: Turvallisuusjohtamisen liittyminen muuhun turvallisuustoimintaan [14, s. 9] 23

Yllä on esitetty eräs kuvaus turvallisuusjohtamisesta. Vakiintunutta ja yksiselitteistä määritelmää ei kuitenkaan ole olemassa, ja monien määritelmien taustalla vaikuttaa jokin teoria. Harms-Ringdahl on käsitellyt erilaisia määritelmiä artikkelissaan, josta seuraava määritelmä on vapaasti suomennettu [2, s. 14]: Turvallisuusjohtaminen voidaan määritellä sinä puolena yleisestä johtamistoiminnasta, joka määrittelee ja toteuttaa turvallisuuspolitiikkaa. Tämä pitää sisällään suuren joukon tehtäviä, aloitteita, ohjelmia, jne., jotka keskittyvät teknisiin, inhimillisiin ja organisaatiollisiin osa-alueisiin ja koskevat kaikkia yksittäisiä toimintoja organisaation sisällä, ja jotka on usein tehty muodolliseksi turvallisuusjohtamisjärjestelmäksi. Tämän määritelmän ongelma on siinä, että se olettaa monien muiden tavoin muodollisen turvallisuuspolitiikan olemassaolon, jota ilman ei näin ollen ole turvallisuusjohtamistakaan. Tällainen määritelmä sopii hyvin suuremmille yrityksille, joilla saattaa esimerkiksi olla käytössä standardoitu turvallisuusjohtamisjärjestelmä. Kuitenkin myös pienemmissä yrityksissä turvallisuutta johdetaan jollakin tavalla. [2, s. 14 15]. Harms-Ringdahlin ehdottama yksinkertainen määritelmä on: Turvallisuusjohtaminen on tapa hallita yritykseen kohdistuvia vaaroja (turvallisuusriskejä). 2.3.3 Turvallisuusjohtamisen yleisiä piirteitä Vaikka turvallisuusjohtamisen tarkassa ja yksiselitteisessä määrittelemisessä on vaikeuksia, kuten edellisessä luvussa on todettu, niin on kuitenkin olemassa hyviä käytäntöjä turvallisuusjohtamisen toteuttamisessa. Erityisesti turvallisuusjohtamisjärjestelmistä puhuttaessa on olemassa yleisesti hyväksyttyjä periaatteita, jotka ovat yhteisiä kaikille turvallisuusjohtamisjärjestelmille, ja johtamisjärjestelmille yleensä. Tällaisia elementtejä ovat [12, s. 5 8][14, s. 10]: 24

Politiikka: Jokaisella yhtiöllä tulisi olla selkeä ja tarkoituksenmukainen julkilausuma turvallisuuspolitiikastaan, joka heijastaa yrityksen turvallisuuskulttuuria. Politiikassa ilmenee johdon kannanotto turvallisuustyön merkityksestä, lisäksi henkilöstön yhteistyön toimintaperiaatteet ja - tavat on määritelty. Organisointi: Turvallisuuspolitiikan toteuttamiseksi tarvitaan sekä riittävä organisaatio että riittävät resurssit. Organisointiin kuuluu esimerkiksi toimintavelvoitteiden ja -valtuuksien määrittäminen. Turvallisuudesta vastaa ja sitä ohjaa yrityksen ylin johto. Tehokkaan turvallisuustoiminnan avaintekijänä on kuitenkin linjajohdon tulosvastuu työsuojelutoiminnan järjestämisestä sekä tavoitteiden saavuttamisesta. Johtamisen käytännöt ja menettelyt: Toteutusta varten täytyy luoda käytännöt, jotka kattavat kaikki toiminnot riittävässä laajuudessa. Näihin käytäntöihin ja menettelyihin kuuluvat myös esimerkiksi muutosten hallinta, raportointi, onnettomuuksien ja poikkeamien tutkinta, koulutus sekä osaamisen varmistaminen. Seuranta ja auditointi: Kun johtamisjärjestelmä on toteutettu, voidaan tuloksia johdonmukaisesti seurata. Seurantaan on valittava sopivat mittarit esimerkiksi järjestelmän toiminnan, toteutuksen tason ja johtamiskäytäntöjen saavuttamisen mittaamiseksi. Lisäksi näitä tulee auditoida eli arvioida. Auditointi tulee suorittaa kokeneiden, riittävän puolueettomien henkilöiden toimesta. Varsinaisen seurannan suorittaa linjajohto, ja riippumattoman auditoinnin tarkoituksena on varmistaa ylemmälle johdolle käytäntöjen olemassaolo ja riittävyys. Johdon katselmukset ja tarkistukset: Johdon tehtävä on turvallisuusjohtamisjärjestelmän seurannan tulosten perusteella tehdä tarpeen mukaan korjaavia toimenpiteitä politiikkaan, organisointiin ja resursointiin. Tämä osaltaan toteuttaa ajatusta jatkuvasta parantamisesta. 25

Yllämainittujen elementtien lisäksi turvallisuusjohtamisjärjestelmillä on joitakin muitakin yhteisiä piirteitä ja vaatimuksia, kuten vaatimus, että järjestelmän on oltava dokumentoitu. Viranomaisten rooli on tarkastaa järjestelmän riittävyys ja valvoa, että seuranta ja korjaavat toimenpiteet ovat myös riittäviä. Toisin sanoen viranomaiset valvovat, että turvallisuusjohtamisjärjestelmä pystyy suoriutumaan siitä, mistä sen on tarkoitus suoriutua. [12, s. 8]. Tätä tarkoitusta tukemaan on luotu myös TUKESin valvonnan viitemalli, joka on esitetty kuvassa 1 sivulla 13. 2.3.4 Riskien arviointi ja hallinta Riskien arviointi on yksi turvallisuusjohtamisen keskeisistä työkaluista, ja siksi sitä käsitellään tässä yhteydessä hieman tarkemmin. Riskien arviointi on ennakoivaa turvallisuuden hallintaa, ja sen avulla pyritään työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat tekijät tunnistamaan ja poistamaan jo ennakolta. Vaarojen tunnistaminen on kuitenkin vain osa riskien arviointia, sillä riskin käsitteeseen kuuluu myös todennäköisyyden ja seurausten vakavuuden arvioiminen. Näin vaaraa aiheuttavat tekijät voidaan asettaa suuruusjärjestykseen ja kohdistaa toimenpiteet merkityksellisimpiin tekijöihin. [1, s. 3]. Riskien arviointiin on monia menetelmiä. Kuvassa 5 on esitetty vakiintunut toimintatapa, joka sopii kaikkien riskien arviointiin. Suunnittelun kautta prosessi etenee vaarojen arviointiin, joka voidaan toteuttaa esimerkiksi vaaratekijäluetteloiden avulla. Riskin suuruuden määrittämiseksi voidaan käyttää esimerkiksi BS 8800 standardissa esitettyä riskitasojen luokittelumallia, joka on esitetty taulukossa 1. Riskien perusteella voidaan päättää toimenpiteistä, aikataulusta ja vastuuhenkilöistä. Sopivin väliajoin toistettuna riskien arviointi toimii myös turvallisuustoiminnan seurannan työkaluna. [1, s. 3 9]. 26

Kuva 5: Riskien arvioinnin vaiheet [13, s. 10] Taulukko 1: Riski seurausten vakavuuden ja todennäköisyyden perusteella [13, s. 7] Tapahtuman todennäköisyys Epätodennäköinen Tapahtuman seuraukset Vähäiset Haitalliset Vakavat Merkityksetön riski Vähäinen riski Kohtalainen riski Mahdollinen Vähäinen riski Kohtalainen riski Merkittävä riski Todennäköinen Kohtalainen riski Merkittävä riski Sietämätön riski 27

2.4 Johtamisjärjestelmät 2.4.1 Standardoidut johtamisjärjestelmät Johtamisjärjestelmä voidaan määritellä seuraavasti: "Johtamisjärjestelmä on henkilöstön, resurssien, toimintapolitiikkojen ja menettelyjen kaikentasoinen yhdistelmä. Sen osien välillä on organisoitua vuorovaikutusta annetun tehtävän toteuttamiseksi tai määritellyn tuloksen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi". [14, s. 7]. Johtamisjärjestelmiä on kehitetty erilaisten toimintojen johtamiseksi. Johtamisjärjestelmien kehitys ja standardointi on alkanut laatujärjestelmistä ja jatkunut ympäristöjärjestelmillä. Sekä ISO 9000 -sarjan standardit laatujohtamiseen että ISO 14000 -sarjan standardit ympäristöasioiden hallintaan ovat kansainvälisiä standardeja, joilla on Suomessa SFS-standardin asema. ISO 9000 -sarjan standardit ovat merkittävimmät laatutoiminnan yleisstandardit maailmassa. Varsinaiset vaatimukset on esitetty sarjan standardissa ISO 9001. Standardi on ilmestynyt ensimmäistä kertaa vuonna 1987, ja viimeisin versio julkaistiin vuonna 2000. Uudessa standardissa dokumentointi ja sertifiointi ovat vähemmän korostetusti esillä. ISO 14000 -sarjan standardit on tarkoitettu yrityksen ympäristöasioiden hoitoon. Vastaavasti kuin laatustandardeissa, varsinaiset vaatimukset löytyvät standardista ISO 14001. Myös turvallisuustoiminnan hallintaa varten on kehitetty johtamisjärjestelmiä, jotka ovat usein hyvin samantapaisia kuin ympäristö- ja laatujärjestelmät. Nämä ovat kuitenkin usein kansallisia standardeja, ja esimerkiksi Suomessa ei ole olemassa SFS-standardia turvallisuusjohtamisjärjestelmistä. Tunnetuin turvallisuusjohtamisen standardi on brittiläinen BS 8800. Suomen standardisoimisliitto SFS on julkaissut käännöksen tästä standardista nimellä "BS 8800:fi Ohje työterveys- ja -turvallisuusjohtamisjärjestelmistä", vaikka sillä ei SFS-standardin asemaa olekaan. Lisäksi BS 8800 -standardin ja 28

muiden vastaavien järjestelmien sisällön pohjalta on kehitetty vaatimusspesifikaatio OHSAS 18001 (Occupational Health And Safety Assessment Series). SFS on julkaissut tämän suomeksi nimellä "OHSAS 18001:fi Työterveys- ja työturvallisuusjohtamisjärjestelmät. Spesifikaatio". Sekä BS 8800 että OHSAS 18001 on suunniteltu yhteensopiviksi standardien ISO 9001 ja ISO 14001 kanssa. Itse asiassa luvussa 2.3.3 kerrotut turvallisuusjohtamisjärjestelmien yhteiset elementit ovatkin yhteisiä johtamisjärjestelmille yleensä. Kuvassa 6 näkyy BS 8800 -standardin mukainen ratkaisumalli. Tämän pohjalla on ISO 14001 -standardi, mikä mahdollistaa järjestelmien integroimisen, josta kerrotaan tarkemmin seuraavassa luvussa. Jatkuva parantaminen Lähtötilanteen katselmus Politiikka Suunnittelu Johdon katselmus Toteutus ja toiminta Tarkastus ja korjaava toiminta Kuva 6: Hyvän turvallisuusjohtamisen elementit BS 8800 -standardin mukaan [16, s. 2] On olemassa myös muita turvallisuusasioiden hallintaan tähtääviä malleja ja järjestelmiä, joita on laadittu esimerkiksi eri sertifiointilaitosten toimesta. Yksi esimerkki näistä on Det Norske Veritasin järjestelmä ISRS (International Safety Rating System), joka on Suomessa käytössä esimerkiksi Kemiralla. 29

2.4.2 Integroidut johtamisjärjestelmät Laatutoiminta sekä työturvallisuus- ja -terveysasioiden hoito liittyvät monella tavalla yhteen. Ei olekaan mitään syytä eriyttää turvallisuusjärjestelmää muista järjestelmistä. Turvallisuustoiminta on tärkeä osa yrityksen johtamisjärjestelmää, ja on luonnollista käsitellä turvallisuusasioita osana organisaation muuta toimintaa. Turvallisuus-, laatu- ja ympäristöjärjestelmät voidaan yhdistää eri tavoin. Järjestelmien yhdistämisestä muodostuu kattava kokonaisuus, toimintajärjestelmä, jonka avulla eri toimintoja hallitaan ja kehitetään joustavasti sekä löydetään toimintojen yhteneväisyydet ja karsitaan päällekkäisyydet. Kuvassa 7 on esitetty eri järjestelmien yhtymäkohtia ja kattavuusalueita. Järjestelmien yhdistäminen on yritysten mielestä kannattavaa sekä taloudellisesti että toiminnallisesti, sillä yhtä järjestelmää on helpompi hallita kuin montaa erillistä järjestelmää [10, s. 42]. TURVALLISUUS- JÄRJESTELMÄ YMPÄRISTÖ- JÄRJESTELMÄ LAATU- JÄRJESTELMÄ turvallisuusriskit energia ympäristöriskit yritystoimintariskit raaka-aineet tuotteet prosessit henkilöstö- ja laiteresurssit tuoteriskit henkilöstön tyytyväisyys palvelut vaihtelun hallinta alihankinnat jätteet asiakastyytyväisyys päästöt ympäristövaikutukset terveys- ja turvallisuusvaikutusten hallinta Kuva 7: Johtamisjärjestelmien kattavuusalueet ja yhtymäkohdat [10, s. 25] 30

Yleensä yrityksillä on ensimmäiseksi olemassa laatujärjestelmä. Tähän saatetaan yhdistää ympäristöjärjestelmä, ja usein myös turvallisuuden hallintaa toteutetaan laatujärjestelmän avulla, vaikka varsinaisesta yhdistetystä järjestelmästä ei olekaan kyse. Yhdistetyt järjestelmät ovat toistaiseksi harvinaisia; tutkimuksen mukaan vuonna 1998 vasta neljällä prosentilla yrityksistä oli yhdistetty järjestelmä [10, s. 42]. 31

3 Aineisto ja tutkimusmenetelmät 3.1 Kirjallinen aineisto Kirjallisuuden avulla selvitettiin taustatietoa diplomityötä varten. Tärkeimmät osa-alueet, joita kirjallisuudesta tutkittiin, olivat lainsäädäntö, turvallisuusjohtaminen, riskien arviointi ja onnettomuustilastot. Yksi tärkeimmistä kirjallisuuden alueista oli lainsäädäntö. Työssä tutustuttiin työturvallisuuslainsäädäntöön, ja myös työturvallisuuslakitoimikunnan mietinnössä esitettyihin perusteluihin lain taustalla. Lisäksi tutustuttiin nykyiseen kaivoslainsäädäntöön, eli kaivoslakiin, kaivosasetukseen ja päätöksiin turvallisuusmääräyksistä. Lisäksi tutustuttiin kaivoslainsäädännön parhaillaan käynnissä oleviin muutoksiin perusteluineen, sekä muutosten taustalla oleviin kansainvälisiin säännöksiin, kuten neuvoston direktiiviin 92/104/ETY vähimmäisvaatimuksista kaivosteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi, sekä terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa koskevaan kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimukseen nro 176. Toinen tärkeä osa-alue oli turvallisuusjohtamista käsittelevä kirjallisuus. Turvallisuusjohtaminen on tässä käsitetty laajasti, sillä käytetty kirjallisuus käsittelee asioita vaarojen arvioinnista kokonaisvaltaisiin turvallisuusjohtamisjärjestelmiin. Luettu kirjallisuus piti sisällään standardeja, viranomaisten ohjeita ja oppaita sekä kotimaista ja ulkomaista alan kirjallisuutta. Tiedon hakemisessa käytettiin apuna internetiä, mutta mihinkään yksittäiseen internetistä saatuun tietoon ei ole viitattu diplomityössä. Sen sijaan internetlähteitä, kuten yritysten sivustoja, on käytetty runsaasti yleistiedon lähteenä, täydentämään ja selventämään muita tietoja sekä etsittäessä muita tietolähteitä. Haettaessa tietoja internetistä on keskitytty tunnettujen organisaatioiden julkaisemiin sivustoihin. Osa kirjallisuudesta ja lainsäädännöstä on myös saatavissa internetin kautta. 32

3.2 Tutkimusmenetelmät 3.2.1 Yleistä Tutkimuksessa haluttiin saada yleiskuva Suomen kaivoksilla vallitsevasta turvallisuusjohtamisen tilasta: käytännöistä, järjestelmistä ja mahdollisista erityispiirteistä. Lisäksi haluttiin selvittää hyväksi havaittuja käytäntöjä sekä tärkeimpiä kehittämistarpeita. Kaivosten turvallisuusjohtamista selvitettiin kahdella tavalla: kirjallisella kyselyllä sekä haastattelukäynneillä paikan päällä. Kirjallinen kysely lähetettiin lähes kaikille kaivoksille, kun taas tarkempi selvitys haastattelujen avulla rajattiin viiteen kaivokseen. Jos kyselyn ja haastattelujen aihepiirejä tarkastellaan kuvassa 1 sivulla 13 esitetyn TUKESin valvonnan viitemallia vasten, huomataan niissä oleva painotusero. Kirjallisessa kyselyssä keskityttiin viitemallin kohtiin 1 3 ja 7, eli järjestelmätasoon. Haastatteluissa taas pureuduttiin tarkemmin toteutuksen tasolle eli viitemallin kohtiin 4 6, tosin myös kohdan 3 riskien arviointiin ja päätösten tekoon liittyviä asioita tarkennettiin. 3.2.2 Kysely Suomen kaivosten ja kaivosyhtiöiden koot vaihtelevat suuresti. Myös toimintatavat ja organisaatiot ovat erilaisia, joten kirjallinen kysely päätettiin suorittaa avointen kysymysten avulla. Avoimilla kysymyksillä haluttiin saada mahdollisimman paljon informaatiota, jotta voitiin muodostaa yleiskuva kaivoksilla vallitsevista käytännöistä. Kyselyssä keskityttiin turvallisuusjohtamisen selvittämiseen johdon tasolla. Kysymykset koostettiin ottaen huomioon käytännöt, jotka yleisesti tunnustetaan hyvään turvallisuusjohtamiseen kuuluviksi. Kyselyssä pyrittiin selvittämään muun muassa yritysten politiikkaa, turvallisuusjohtamisjärjestelmiä, organisaatioita, riskien arviointia, koulutusta ja turvallisuustavoitteiden saavuttamisen seurantaa. Kysymykset on esitetty liitteessä 1. 33

Kysely lähetettiin kaikille Suomessa toimiville kaivosyhtiöille. Periaatteena oli lähettää kysely kaikille kaivoksille, mutta mikäli yhtiöllä oli useampia hyvin pieniä kaivoksia, lähetettiin kysely ainoastaan yhtiön päätoimipaikkaan. Lisäksi kysely lähetettiin kahdelle urakoitsijalle, jotka toimivat huomattavissa määrin kaivoksilla. Lähetettyjen kyselyjen määräksi muodostui näin 23 kappaletta. Tarkempi jakeluluettelo löytyy liitteestä 2. Kysely postitettiin helmikuun lopussa 2004. Saatekirje, jakeluluettelo ja kysymykset lähetettiin kirjeitse, mutta vastaukset oli mahdollista antaa myös sähköisesti. Vastausaikaa annettiin kolme viikkoa, jonka jälkeen muutamalta tärkeältä kohteelta tiedusteltiin puhelimitse vastausta kyselyyn, mikäli se ei ollut saapunut. 3.2.3 Haastattelut Yksityiskohtaisempaa selvitystä varten valittiin viisi kaivosta, joille tehtiin haastattelukäynnit. Käynneillä selvitettiin haastatteluiden avulla turvallisuusjohtamista tarkemmalla tasolla. Viisi valittua kaivosta olivat Karl Forsström Ab, Förby Kemphos Oy, Siilinjärven kaivos Nordkalk Oyj Abp, Ihalainen Outokumpu Chrome Oy, Kemin kaivos Pyhäsalmi Mine Oy, Pyhäsalmen kaivos. Nämä viisi kaivosta edustavat sekä metallimalmien että kalkkikiven louhintaa, ja lisäksi mukana on sekä maanalaisia kaivoksia että avolouhoksia molemmista kategorioista. Lisäksi mukana on suuri teollisuusmineraalikaivos, jonka kanssa samassa organisaatiossa toimii kemian alan tehdas. Förbyn kaivos edustaa pieniä kaivoksia, mutta painotus on selkeästi suuremmilla kaivosyhtiöillä. 34

Förbyn kaivosta lukuun ottamatta kaikilla kaivoksilla käytiin jo ennen varsinaista haastattelukäyntiä, joko keskustelemassa epävirallisesti tai kaivostarkastuksen yhteydessä. Varsinaiset haastattelukäynnit tehtiin touko- ja kesäkuun aikana 2004. Diplomityön aikana vierailtiin myös muilla kaivoksilla, yleensä kaivostarkastuksen yhteydessä. Näitä kaivoksia olivat Outokumpu Mining Oy, Hitura Polar Mining Oy, Oriveden kaivos Nordkalk Oyj Abp, Tytyri Nordkalk Oyj Abp, Ruokojärven kalkkikaivos Nordkalk Oyj Abp, Skräbböle Limberg SP Minerals Oy Ab, Kemiön maasälpä. Näillä kaivoksilla ei tehty varsinaista haastattelua diplomityöhön liittyen, mutta turvallisuusjohtamiseen liittyvistä asioista keskusteltiin muiden asioiden yhteydessä. Haastattelukysymysten aiheet valittiin aikaisemmin tehdyn kirjallisen kyselyn tulosten perusteella. Haastatteluissa keskityttiin asioihin joiden koettiin kaipaavan tarkennusta, olevan puutteellisesti järjestettyjä tai olevan muuten tärkeitä TUKESin kannalta. Käsiteltyjä aihepiirejä olivat muun muassa riskien arviointi, päätösten teko riskinarviointeihin liittyen, turvallisuusvaatimusten tunnistaminen ja perehdyttäminen. Haastattelukysymykset on esitetty liitteessä 3. 35

4 Tulokset 4.1 Kyselyn tulokset 4.1.1 Yleistä Kyselyyn saatiin vastauksia 17 kappaletta, jolloin vastausprosentiksi tulee 74 %. Kaivosyhtiöiden vastausprosentti oli 76 % ja urakoitsijoiden 50 %. Kuitenkin vastaukset saatiin kaikilta suuremmilta yrityksiltä. Jakaumaa kuvastaa tarkastelu kauppa- ja teollisuusministeriölle toimitettavien vuosi-ilmoitusten pohjalta: kyselyyn vastanneet 76 % kaivosyhtiöistä teettivät yli 90 % kaivoksilla tehdyistä työtunneista vuonna 2002. Kysely oli jaettu neljän pääotsikon alle, joiden mukaan seuraavassa on tehty yhteenvetoa vastauksista. Tämä jako ja kysymykset löytyvät liitteestä 1. 4.1.2 Politiikka Vastaajista noin puolella (8/17) on olemassa kirjallisesti määritelty turvallisuuspolitiikka. Politiikkana esitettiin myös muun muassa turvallisuussuunnitelmaa, työsuojelun toimintaohjelmaa ja henkilöstöpolitiikkaa. Nämä eivät kuitenkaan edusta turvallisuuspolitiikkaa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi vastauksista näkyy muutenkin jonkinlainen epäselvyys terminologiasta, esimerkiksi saman konsernin sisältä toiset toimipaikat ilmoittivat että turvallisuuspolitiikka on, toisten mukaan sellaista ei ole. Tietyn järjestelmän mukaista turvallisuusjohtamisstandardia ei ole kuin yhdellä kaivoksella, jolla käytössä oleva järjestelmä on ISRS, International Safety Rating System. Viisi vastaajaa ilmoitti, ettei käytössä ole mitään järjestelmää. Vastauksissa kerrottiin myös muista järjestelmistä. Neljällä vastaajalla oli käytössä ISO 14001 -ympäristöjärjestelmä. Niin ikään neljällä vastaajalla oli käytössä sekä ISO 14001- että ISO 9001 -laatujärjestelmä. Kolmella kaivoksella järjestelmien kehitys oli käynnissä jonkin järjestelmän käyttöönottamiseksi, yhdellä oli tarkoitus ottaa käyttöön OHSAS 18001 - turvallisuusjärjestelmä. Vaikka turvallisuusjohtamisjärjestelmiä ei kaivoksilla 36

yleensä olekaan, turvallisuusasioita hoidetaan ympäristö- tai laatujärjestelmän puitteissa, mikäli sellainen on käytössä. Lisäksi tiedusteltiin kaivostoiminnasta mahdollisesti aiheutuvia erityispiirteitä turvallisuusjohtamisen kannalta. Kaivosten toimintaympäristö poikkeaa monista muista yrityksistä. Erityisesti maanalaisissa kaivoksissa työskennellään paljon yksin suljetuissa ja pimeissä paikoissa, joihin yhteydenpito on vaikeaa. Olosuhteet asettavat myös vaatimuksia henkilöstön osaamiselle hätätilanteessa. Lisäksi kaivoslaki ja -asetus asettavat omat vaatimuksensa toiminnalle. Vaikka vaarat ovat kaivoksissa erilaisia, niin merkittävää eroa turvallisuusjohtamisessa ei kuitenkaan nähty muihin yrityksiin verrattuna. 4.1.3 Organisointi Kaikilla vastaajilla turvallisuusasiat on organisoitu varsin samalla tavalla. Vastuu turvallisuudesta on yksiselitteisesti linjajohdolla, joka vastaa turvallisuuden johtamisesta normaalina esimiestyönä. Lisäksi on olemassa lakisääteiset työsuojelupäälliköt, työsuojelutoimikunnat ja työsuojeluvaltuutetut. Tosin yhdellä kaivoksella työsuojelutoimikunta on lakkautettu, ja samat asiat käsitellään muissa yhteyksissä. Joissakin tapauksissa on edellä mainittujen lisäksi nimetty muuta turvallisuusorganisaatiota, kuten suojelupäällikkö tai riskienhallintapäällikkö. Turvallisuudesta vastaavia henkilöitä ei ole yleisesti nimetty erikseen. Vastuut ovat linjajohdolla, ja vastuualueet käyvät selville tehtävänkuvauksista. Joihinkin erityistehtäviin on nimetty vastuuhenkilöitä, kuten palo- ja pelastusryhmän ryhmänjohtaja. Turvallisuudesta vastaavien henkilöiden yhteistyö on järjestetty eri kaivoksilla hiukan eri tavoin niiden toiminnan luonteen mukaan. Pelkästään turvallisuuteen keskittyviä yhteistyömuotoja ovat työsuojelutoimikunnan kokoukset ja turvallisuustarkastukset, joita molempia pidetään kuitenkin melko harvoin. Käytännön yhteistyötä tehdään usein viikkopalavereissa, päivittäisessä kanssakäymisessä sekä työmaa- ja tuotantokokouksissa. 37

Lähes kaikki vastaajat pitivät turvallisuuteen laitettuja resursseja riittävinä. Yleisin puute resursseissa oli aika, jonka mainitsi neljä vastaajaa. Kaksi vastaajaa mainitsi, että koulutukseen ja tietämykseen pitäisi panostaa lisää. Yksi vastaaja sanoi, että isompien laiteinvestointien kohdalla myös hankinnan kannattavuus vaikuttaa päätöksiin. Ainoastaan yksi vastaaja kertoi resurssien olleen kaivosta avattaessa riittämättömiä, johtuen pienen ja nuoren kaivosyhtiön arviointivirheestä. 4.1.4 Toimintojen ohjaus Lähes kaikki vastaajat ilmoittivat, että jonkinlainen vaarojen tunnistus ja riskien arviointi on tehty. Yksi vastaajista ei vastannut mitään, ja yhden kaivoksen on tarkoitus tehdä riskien arviointi mahdollisimman pian. Vaikka tilanne näin näyttääkin hyvältä, vastauksista kuitenkin näkee, että riskiarvioita on tehty hyvin erilaisilla tasoilla. Toisissa yrityksissä arviointi on luultavasti tehty hyvinkin, mutta toisissa luultavasti melko pintapuolisesti. Arviointi ei tuntunut kovin systemaattiselta. Myöskään riskien arvioinnissa käytettyjä menetelmiä ei ole tiedossa, sillä niitä ei kyselyssä tiedusteltu. Turvallisuusvaatimusten asettamista koskeva kysymys oli ymmärretty huonosti, eikä vastauksista selviä kovin hyvin yhtenäistä linjaa. Voidaan kuitenkin sanoa, että lakisääteiset vaatimukset asetetaan minimiksi kaikkialla, ja tämän lisäksi noudatetaan yhtiöiden käytäntöjä ja ohjeita, jotka on asetettu riskien ja säädösten pohjalta. Työntekijöiden koulutus ja perehdytys on järjestetty kaikkialla melko samalla tavalla. Kaikki uudet työntekijät perehdytetään työhön, useassa paikassa dokumentoidusti perehdyttämis- tai koulutuskortin avulla. Työskentely aloitetaan kokeneemman parin kanssa ennen itsenäistä työskentelyä kaivoksessa. Neljä kaivosta on ottanut tai ottaa käyttöön uuden työturvallisuuskortin, joko omille työntekijöilleen tai niin, että se vaaditaan kaikilta ulkopuolisilta työntekijöiltä. Muutakin koulutusta tarjotaan paikasta riippuen, kuten EA-, tulityö- tai panostajakoulutusta. Urakoitsijoille annettava perehdytys on usein 38