KIRJALLINEN KYSYMYS 298/2007 vp Pikavippijärjestelmän epäkohtien poistaminen Eduskunnan puhemiehelle Pikavippijärjestelmän myötä Suomeen on tulossa uusi suuri velkaongelmaisten joukko, jonka kustannukset tulevat jatkossa jossakin mitassa kaatumaan koko yhteiskunnan maksettavaksi. Pikavippijärjestelmän helppoon lainansaantiin on sortunut ihmisiä kaikista ikäluokista, mutta pääasiallinen lainaajien joukko painottuu nuoriin ja keski-ikäisiin henkilöihin. Erityisesti monet nuoret ajautuvat tiedostamattaan kännykällä saatavan pikavipin vuoksi velkaantumis- ja syrjäytymispolulle, josta on vaikea irtaantua. Tiedossa on useita tapauksia, joissa nuori on ottanut vippiä useita kertoja. Yhteensä summat saattavat nousta jopa useisiin tuhansiin euroihin. Perintätoimisto ja ulosottomies ovat jatkuvasti nuoren kintereillä. Kun luottotiedot ovat menneet, nuori ei saa asuntoa eikä opintolainaa. Esiin on tullut tapauksia, joissa nuori on em. syistä keskeyttänyt sitten opiskelunsakin. Näiden nuorten osalta pikavippijärjestelmä tuottaa myöhemmin suurimmat laskut ja ongelmat syrjäytymisenä ja sosiaalisina ongelmina, koska ilman pikavippien aiheuttamaa ongelmaa heillä olisi muuten koko elämä vielä edessäpäin. Kun pikavippijärjestelmän epäkohdat ovat jo niinkin selkeästi havaittavissa, hallituksen ja eduskunnan tehtävänä on ryhtyä välittömiin toimiin, joilla säännöstöä tarkistetaan siten, että pikavippijärjestelmän lainanannossa ja lainavastuissa on jatkossa noudatettava samoja periaatteita kuin normaalissa pankkilainajärjestelmässäkin vaaditaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksella tietoa siitä, miten laajalti ja kuinka monen kohdalla pikavippijärjestelmä on aiheuttanut maksuhäiriön tai johtanut pysyvään velkakierteeseen ja mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että lainsäädännöllisesti pikavipeissä jatkossa vaaditaan samojen periaatteiden noudattamista, joita sovelletaan tavallisiin pankkilainoihin? Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2007 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 298/2007 vp: Onko hallituksella tietoa siitä, miten laajalti ja kuinka monen kohdalla pikavippijärjestelmä on aiheuttanut maksuhäiriön tai johtanut pysyvään velkakierteeseen ja mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että lainsäädännöllisesti pikavipeissä jatkossa vaaditaan samojen periaatteiden noudattamista, joita sovelletaan tavallisiin pankkilainoihin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Niin sanottujen pikaluottojen tarjonta on kasvanut voimakkaasti parina viime vuotena. Pikaluotoilla tarkoitetaan tyypillisesti summaltaan pieniä, alle kolmen kuukauden pituisia kulutusluottoja, joita tarjotaan matkapuhelimen välityksellä tai Internetissä ja joiden saamiseksi ei edellytetä vakuuksia. Syksyllä 2006 tällaisia luottoja tarjoavia yrityksiä oli noin 20, kun niitä nyt on Kuluttajaviraston tietojen mukaan liki 50. Pikaluottoihin liittyviä maksuhäiriöitä ei omana ryhmänään tilastoida eikä tarkkoja lukuja niiden määrästä ole siten saatavissa. Tiedossa on kuitenkin, että pieniin, alle 200 euron suuruisiin luottoihin liittyvien velkomustuomioiden määrä on kasvanut voimakkaasti: vuonna 2005 tällaisia luottoja koskevia velkomustuomioita oli Suomen Asiakastiedon keräämien tietojen mukaan 2 100 kpl, kun niitä tammi syyskuussa 2006 oli 6 800 kpl. Oikeusministeriö on yhdessä Oikeuspoliittisen tutkimuskeskuksen kanssa suunnitellut tutkimusta tarkemman tiedon saamiseksi siitä, mille henkilöryhmille pikavipeistä on aiheutunut maksuhäiriöitä ja ovatko pikavipit mahdollisesti johtaneet myös laajemmin velkaongelmiin. Tavoitteena on saada ensimmäinen väliaikaraportti tutkimustuloksista keväällä 2008. Lisäksi oikeusministeriössä on laadittu arviomuistio pikaluottoihin liittyvistä lainsäädännön muutostarpeista. Arviomuistion perusteella muutostarpeita liittyy erityisesti kulutusluottoja koskevaan kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun säännöksiin liittyen muun muassa lainanhakijan luotettavaan tunnistamiseen, velvollisuuteen ilmoittaa luoton todellinen vuosikorko pienissä luotoissa ja luoton myöntämisen ajankohtaan. Lisäksi mahdollisia muutostarpeita liittyy rikoslain säännöksiin kiskonnasta, korkolain (633/1982) säännöksiin viivästyskoron enimmäismäärästä tapauksissa, joissa juoksukorko ylittää lakisääteisen viivästyskoron määrän, sekä holhoustoimesta annetun lain (442/1999) säännöksiin suorituksen palautusvelvollisuudesta silloin, kun tehty oikeustoimi ei sido alaikäistä. Oikeusministeriö on parhaillaan asettamassa näiden lainsäädäntömuutosten valmistelemiseksi työryhmän, jossa tulevat olemaan edustettuina sekä asian kannalta keskeiset viranomaistahot että kuluttajavelallisia ja elinkeinoelämää edustavat tahot. Tavoitteena on, että työryhmä saisi lakiehdotukset perusteluineen valmiiksi vuoden kuluessa sen asettamisesta. 2
Ministerin vastaus KK 298/2007 vp Esa Lahtela /sd Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2007 Oikeusministeri Tuija Brax 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 298/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Känner regeringen till i vilken omfattning och för hur många systemet med snabblån har lett till betalningsstörningar eller oändliga skuldspiraler och vilka åtgärder tänker regeringen omedelbart vidta för att lagstiftningen ska kräva samma principer för snabblån som för vanliga banklån? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Utbudet på s.k. snabblån har vuxit kraftigt de senaste två åren. Med snabblån avses i regel kortfristiga (under tre månader) konsumtionskrediter till små belopp. Snabblånen bjuds ut på mobiltelefon eller på internet och de kräver ingen säkerhet. Hösten 2006 fanns det ca 20 företag som tillhandahöll denna typ av krediter. Enligt Konsumentverket uppgår antalet numera till nästan 50. Betalningsstörningar i samband med snabbkrediter statistikförs inte som en särskild grupp och därför finns det inga exakta siffror om detta. Det är dock känt att antalet domar i fordringsmål har vuxit stort i fråga om små krediter under 200 euro. Enligt statistik från Suomen Asiakastieto meddelades sammanlagt 2 100 sådana domar 2005 medan deras antal uppgick till 6 800 under perioden januari september 2006. Justitieministeriet har i samråd med Rättspolitiska forskningsinstitutet förberett en utredning för att ta fram mer exakt information dels om vilka persongrupper som råkat ut för betalningsstörningar p.g.a. snabblånen, dels om snabblånen eventuellt också har lett till mer omfattande skuldproblem. Meningen är att den första mellanrapporten ska komma våren 2008. I justitieministeriet har man också utarbetat en promemoria om behovet av lagändringar kring snabbkrediterna. Enligt promemorian finns det behov av att ändra särskilt 7 kap. om konsumentkrediter i konsumentskyddslagen (38/1978). Behovet gäller bl.a. tillförlitlig identifiering av den som söker lån, skyldighet att anmäla små krediters effektiva årsränta och tidpunkten för beviljandet. Behov av eventuella ändringar finns dessutom i bestämmelserna om ocker i strafflagen, bestämmelserna om dröjsmålsräntans högsta belopp i räntelagen (633/1982) i sådana fall där den löpande räntan är högre än den lagenliga dröjsmålsräntan samt bestämmelserna om skyldigheten att återlämna en prestation i lagen om förmyndarverksamhet (442/1999) i sådana fall där rättshandlingen inte binder en minderårig. Justitieministeriet håller som bäst på att tillsätta en arbetsgrupp för att bereda dessa lagändringar. I arbetsgruppen kommer relevanta myndigheter och organ som representerar dels gäldenärer med konsumtionskrediter, dels näringslivet att vara företrädda. Avsikten är att arbetsgruppen ska färdigställa lagförslag och motiv inom ett år efter det att den har tillsatts. 4
Ministerns svar KK 298/2007 vp Esa Lahtela /sd Helsingfors den 10 oktober 2007 Justitieminister Tuija Brax 5