ICT:n mahdollisuudet metalliteollisuudessa Osa 3: ICT:n käyttö, kehittäminen ja strategia 2012 suoritetun toimitusjohtajakyselyn mukaan, tietoteknologia on ensimmäisen kerran historiassa ohittanut ihmiset ja osaamisen ja noussut ykköseksi, yhtiöitä eniten lähivuosina muuttavien tekijöiden listalla.
Sisällys ICT:n mahdollisuudet metalliteollisuudessa. Osa 3 ICT:n käyttö, kehittäminen ja strategia. Julkaisusarjan tekijä BusinessOulu, TeollisuusForum. Julkaisuvuosi 2013 (pdf) ISBN 978-952-5465-76-1 ALKUSANAT... 3 TIIVISTELMÄ... 4 1. ICT:N KÄYTTÖ METALLITEOLLISUUDESSA... 4 1.1 Järjestelmätyypit... 5 1.1.1 Infrastruktuurit ja taustajärjestelmät... 5 1.1.2 Suunnittelun ja tuotannon tietojärjestelmät... 5 1.1.3 Sulautettu tietotekniikka ja elektroniikka... 6 1.2 Käytössä olevat järjestelmät... 6 1.2.1 Keskeiset välineet ja käyttöaste... 6 1.2.2 Suomen ja kilpailijamaiden vertailua ICT:n hyödyntämisessä... 7 2. ICT:n MAHDOLLISUUDET KEHITYKSEN PAINOPISTEILLE... 9 2.1 Myynti ja hankinta... 9 2.1.1 Myyntitoiminta... 9 2.1.2 Hankintatoimi... 10 2.2 Tuotetiedon hallinnan ja mallinnuksen kehittäminen... 11 2.2.1 Valmistusta tukeva tieto... 11 2.2.2 Elinkaarenaikainen tieto... 11 2.3 Tuotannonohjaus ja projektinhallinta... 12 2.2.1 Tuotannonohjaus ja toimitusketjun hallinta... 12 2.2.2 Projektinhallinta... 13 2.4 Laadunhallinta... 13 3. STRATEGIAPROSESSIN ALOITTAMINEN... 14 3.1 Asiakkuusstrategia... 14 3.2 Teknologia/osaamistrategia... 14 3.3 Verkostoitumisstrategia... 15 3.4 Investointistrategia... 15 3.5 Kehitysmalli... 15 2
ALKUSANAT Metalliteollisuus on tärkeä osa teollisuutta lähes kaikissa maailman kansantalouksissa. 1980-luvulla metalliteollisuudessa käynnistyi muutos, jossa alihankintatoiminta lisääntyi. Tuotteita oli tuohon saakka valmistettu raaka-aineista valmiiksi tuotteiksi yhden tehtaan sisällä. 1990-luvulla internet mahdollisti liiketoimintamallien kehittymisen edelleen. Toimialan globalisoituminen jatkui vahvasti. Alihankintatoiminta ketjuuntui samalla kun välineet hallita lisääntyvää tietomäärää kehittyivät. 2000-luvulla globalisaatio alkoi vaikuttaa koko teollisuuteen. Kaukoidän nouseminen talousmahdiksi on epäilemättä seurausta siitä. Suomen metalliteollisuus on epäilemättä taitekohdassa. Työn yksikkökustannukset ovat korkeita globaalia kilpailua ajatellen, ja Suomen teollisuus on lisäksi ollut sidottu laskevien lopputuotehintojen tuotteisiin, kuten paperi ja elektroniikka. Toisaalta, metalliteollisten investointihyödykkeiden hinnat globaaleilla markkinoilla eivät ole merkittävällä tavalla laskeneet. Tässä selvitystyössä pyritään antamaan tilannekuva metalliteollisuuden tilanteesta 2012 lopussa. Uusien ratkaisujen pohdinnan tueksi kuvataan metalliteollista toimintaympäristöä ja käsitellään selvityksen aikana havaittuja ratkaisumalleja, tilanteen parantamiseksi. Selvitystyön painopisteeksi valittiin lisäksi tarkastella, mikä on ICT-teollisuuden tarjoama tuki metalliteollisuudelle, erityisesti pienille pk-yrityksille. Selvitys on tehty BusinessOulun toimeksiannosta. Sen laatimisessa on hyödynnetty erityisesti Euroopan komission vuonna 2009 julkaisemaa selvitystä Euroopan metalliteollisuuden rakenteesta. Selvityksen yhteydessä on myös haastateltu Perämerenkaaren alueella toimivien metalliyritysten henkilöitä ja selvitetty eri toimijoiden näkökulmia metalliteollisuuden tulevaisuuteen. Kiitän kaikkia uusia näkökulmia ja mielipiteitä esittäneitä henkilöitä arvokkaasta tuesta selvityksen tekemisessä. Metalliteollisuus on ehkä taitekohdassa Suomessa, mutta sillä on myös tulevaisuus. Oulussa 3.5.2013 Jani Nurminen 3
TIIVISTELMÄ Euroopan talousalue on toistaiseksi ollut globalisaation yksi häviäjistä. Kahden viimeisen vuoden ajan, Euroopan talous on ollut päämarkkinoista ainoa, joka supistuu. Vuosina 2006 2009 Euroopan komissio teki mittavan selvitystyön Euroopan metalliteollisuuden rakenteen kartoittamiseksi. Raportti nosti esille yhden sisämarkkinan tavoitteet (Single Market Iniative). Linjassa tämän poliittisen tavoitteen kanssa on kehitetty yhteisvaluuttaa ja SEPA-maksualuetta kaupankäynnin edistämiseksi. Haasteina ovat kuitenkin edelleen talousalueen sisäinen polaarisuus, kuten kulttuurierot. 2012 suoritetun toimitusjohtajakyselyn mukaan, tietoteknologia on ensimmäisen kerran ohittanut ihmiset ja osaamisen ja noussut ykköseksi, yhtiöitä eniten lähivuosina muuttavien tekijöiden listalla. Jo neljännes globaalista talouskasvusta on ollut internetin luomaa tiedonhallinnan kehittymistä. Lisäksi Suomeen tehtävät investoinnit ovat muuntumassa voimakkaasti aineellisista investoinneista aineettomiksi, T&K-toiminnaksi ja muun muassa ohjelmistoiksi. Yhteiskunnallisten päätösten lisäksi, Suomen teollisuudessa toteutettavat liiketoimintamallit ovat pakottavassa muutoksessa. Tässä selvityksessä etsitään vastauksia siihen, millä keinoin yritykset voivat hyödyntää ICT:tä tässä muutoksessa. Yritykset ovat tilanteessa, jossa ne ovat joutuvat ottamaan itsenäisesti vastuuta oman kehityspolkunsa luomiseksi ulos taantumasta. ICT on keskeinen osa tätä polkua. Euroopan (EU 27) alueella toimii yli 407.000 metallialan yritystä, joista valtaosa, 80 prosenttia, työllistää alle 10 henkeä. Toimiala on siis pirstaleinen ja pienten toimijoiden täyttämä. Suomen viennistä kaksi kolmasosaa on perinteisesti suuntautunut Euroopan markkinoille. On selvää, että Euroopan ongelmat heijastuvat myös Suomen metalliteollisuuteen. Haastavana aikana investointeja lykätään, ja investointiteollisten hyödykkeiden kysyntä hiipuu. Suomen vientiteollisuuden haasteet ovat monitahoisia. Pidemmällä aikavälillä, Suomen teollisuuden on lähes pakko muuttua. Vienti on perinteisesti ollut suuryritysten varassa, ja pk-yritysten oma kansainvälinen toiminta vähäisempää. Ulkomaisten suuryritysten sijoittuminen Suomeen on hiipunut, ja suomalaisten suuryritysten henkilöstö ulkomailla on kasvanut. Suomalaisilla metalliyrityksillä menee hyvin, mutta ei Suomessa. 4
1. ICT:n käyttö metalliteollisuudessa Erityisesti liiketoiminnan muutostilanteissa, pk-yritykset joutuvat tekemään päätöksiä myös liittyen informaatioteknologiaan, jota yritys voi hyödyntää liiketoiminnassaan. Tällaisia teknologioita ovat mm. matkapuhelimet, pöytätietokoneet ja kannettavat, kämmenmikrot, sähköposti, www-sivut, erilaiset tietojärjestelmät kuten esimerkiksi laskutus-, palkanlaskenta, varasto-, toiminnan ja/ tai työnohjaus-, raportointi-, sekä myynnin tukijärjestelmät. Yritykset pääsääntöisesti tietävät, että liiketoimintaprosesseja helpottavia järjestelmiä ja teknologioita on olemassa. Oikeanlaisten välineiden hankkimisessa tarvitaan kuitenkin usein ulkopuolista apua. Pk-yritysten tilannetta hankaloittaa myös se, että suurin osa alan palveluista ja tuotteista on suunniteltu ja hinnoiteltu suuria yrityksiä silmällä pitäen. Tutkimusten mukaan ICT:n paremmalle hyödyntämiselle pk-sektorilla on kaksi estettä. Järjestelmät ovat kalliita hankkia, ja niiden takaisinmaksuaika on pitkä. Lisäksi markkinoilla olevat järjestelmät kohtaavat heikosti yritysten todellista tarvetta. Tämä on osittain johtanut myös siihen, että IT-teollisuus ei koe enää mielekkääksi kehittää pirstaleiselle asiakaskunnalle tuotteita, joista asiakas ei lopulta halua maksaa juuri mitään. 1.1 Järjestelmätyypit 1.1.1 Infrastruktuurit ja taustajärjestelmät Infrastruktuurilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia niitä laitteita, jotka liittyvät yrityksen tietojärjestelmiin. Laitteista yleisimpiä ovat nykyään liiketoiminnan kannalta välttämättömät työasema- ja kannettavat tietokoneet sekä matkapuhelimet. Niiden lisäksi on olemassa suuri joukko laitteita, joita yritys tarvitsee toiminnassaan kuten esim. tulostimia, verkon aktiivilaitteita, palvelimia jne. Lisäksi infrastruktuuriin kuuluvaksi voidaan laskea jotkin valmisohjelmistot. Taustajärjestelmien sovellusalueita ovat mm. liiketoimintatiedon hallinta, toiminnanohjaus, taloushallinto, henkilöstöhallinto, myynti, asiakashallinta, sisällön ja dokumenttien hallinta, digitaalinen viestintä, sähköiset palvelut ja tietoturva. Vuoden 2010 jälkeen nopeasti yleistynyt pilviteknologia ja palvelinympäristöjen vuokraus on muuttanut tietojärjestelmäinvestointien luonnetta. Kalliin infrastruktuurin hankkiminen omaan käyttöön on edullisempaa, ja myös ohjelmistotuotteiden hankinnan ja käyttöönoton hintataso on laskenut. Järeätkin järjestelmäratkaisut ovat jo pk-yritysten saatavilla järkevillä kustannuksilla. 1.1.2 Suunnittelun ja tuotannon tietojärjestelmät Suunnittelun ja tuotannon tietojärjestelmillä tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia tietoteknisiä apuvälineitä, joita käytetään tuotteiden ja tuotannon suunnittelussa, valmistuksen ja laadunvarmistuksen tukena sekä varastoinnin ja jakelun apuvälineinä. Tuotteiden suunnittelussa käytetään lähes aina CAD-ohjelmistoja. NC/CNC -koneiden ohjauksessa erilaisia CAM -ohjelmistoja, joilla tuotetaan työstökoneiden NC -koodit valmistuksen suorittamiseksi. Tuotetiedon hallintaa ja elinkaarenaikaisen tiedon kokoamista ja käsittelyä varten käytetään PDM/PLM -ohjelmistoja. Työnsuunnittelun ja tuotannonohjauksen välineinä käytetään vaihtelevasti toiminnanohjausjärjestelmien (ERP) tuotanto-osioita, erillisiä työnsuunnittelun ohjelmistoja tai yleisiä tuottavuusohjelmistoja, kuten taulukkolaskentaa. 5
Varastojen hallinnassa ja ohjauksessa apuna käytetään toiminnanohjaukseen varastonhallintaa tai erillistä varasto-ohjelmaa, johon on kytketty viivakoodisto tai muu etätunnistuksen tarvitsema seuranta-tagi, kuten RFID. 1.1.3 Sulautettu tietotekniikka ja elektroniikka Sulautetuilla järjestelmillä toteutetaan nykyään paljon sellaisia järjestelmiä, jotka aiemmin toteutettiin elektroniikan erilliskomponenteilla ja sovelluskohtaisilla mikropiireillä. Sulautettuja järjestelmiä on runsaasti automaation eri sovelluksissa (venttiilit, anturit, ohjausjärjestelmät) ja jonkin verran metalliteollisuuden valmistamissa tuotteissa. 1.2 Käytössä olevat järjestelmät 1.2.1 Keskeiset välineet ja käyttöaste Keskeisiä välineitä tyypeittäin luokiteltuina ovat muun muassa: Cad/Cam PDM/PLM ERP/Taloushallinto/palkanlaskenta/henkilöstöhallinto Tuotannonohjaus Tuottavuusohjelmistot Palvelimet/Tietokannat (DB) Sisällönhallintajärjestelmät (CMS) Toimitusketjun hallinnan välineet (SCM) Dokumenttienhallin/Intranet Asiakkuuksienhallinta (CRM) Liiketoimintaäly/analytiikka (BI) Lähes kaikissa metallialan yrityksissä on käytössä CAD-ohjelmisto. CAD-ohjelmistoihin liitettyjä tuotetiedon hallinnan ohjelmistoja (PDM/PLM) löytyy noin 20 prosentissa CAD-järjestelmää käyttävistä yrityksistä. (SolidWorks, 2010) CAM -ohjelmisto on käytännössä jokaisessa NC/CNC -koneita käyttävässä yrityksessä. ERP -järjestelmä löytyy noin kolmanneksesta suomalaisia metallialan pk-yrityksiä. Useimmiten ERP -järjestelmistä käytössä ovat ainakin asiakashallinto, tilausten käsittely ja laskutus, henkilöstöhallinto ja palkanlaskenta, ellei toimintoja ole ulkoistettu. Varastonhallintaa käytetään kun se on tuotannon näkökulmasta järkevää, usein vakiokomponenttien hallintaan. Tuotannonohjausta käyttää yrityksistä alle puolet, jonka vuoksi ERP -järjestelmien hyödyt ulottuvat vain harvoin tuotantoon sikäli kuin sellaista yrityksessä on käytössä (Tuottavuus ja IT, Market-Visio, 2010). Enemmistöllä yrityksiä hallinnollisia toimia hoidetaan kevyemmällä taloushallinnon tai laskutusohjelmistolla, kuten Passeli. Tuottavuusohjelmistot, kuten Microsoft Office paketti, ovat selkeästi käytetyimpiä ohjelmistoja metalliteollisuudessa. Tuotteita käytetään toiminnan dokumentointiin, tarjouslaskentaan ja yksinkertaisten viestintämateriaalin luomiseen. Selvityksen perusteella, yritysten käyttämät tietotekniset taustajärjestelmät ovat siinä määrin puutteellisia, että niiden avulla on hyvin vaikeaa kehittää toimintaa eteenpäin. Liiketoimintamallin kehittämisen myötä yritysten tulisi kyetä valitsemaan ja investoimaan toimivampiin taustajärjestelmiin. Jos yrityksen toiminta ohjataan itse rakennetuin Excel-taulukoin, pohja kehittämiselle on heikko. Valtaosalle yrityksiä toiminnanohjauksen (ERP) ohjelmisto on ainoa ohjelmistotyyppi, joka tarjoaa valmiudet kaikkien toimintojen ohjaamiselle yhden ohjelmiston avulla. ERP-järjestelmien haasteina alihankkijoille on yleisimmin itse järjestelmien toiminnassa niiden nimikepohjaisuus. Kun osavalmistajalla nimikkeiden toistuvuus on alhainen, moni näkee nimikkeistön luonnin järjestelmälle tuottamattomana työnä. ERP onkin vahvimmillaan silloin, kun nimikkeissä on toistuvuutta. Toiminnanohjauksen käytön suurimmat haasteet tuotannollisessa yrityksessä liittyvät metallitoimialan projekti-luonteeseen. Kun yrityksillä ei ole omia valmistettavia tuotteita, toiminnanohjauksen perusajatus tuoterakenteisiin liittyvien ostotoimintojen automatisoitumisesta, varastonhallinnasta ja tuotannon-ohjauksesta, toimii huonosti. Kun lisäksi järjestelmän tuottamaa tietoa ei juuri kyetä hyödyntämään enää seuraavissa toimituksissa, ja järjestelmät 6
käyttöönottoineen ovat yrityksille kalliita investointeja, moni jättää projektin kokonaan aloittamatta Suunnittelu- ja mallinnusohjelmistojen (CAD) käyttö ja osaaminen ovat suomalaisissa yrityksissä hyvällä tasolla. Yritysten välisessä kommunikaatiossa käytössä olevat tuotemallit ovat usein pdf-muotoisia, jolloin toimittajalle syntyy tarve mallintaa tuote itse. CAM -ohjelmistojen käyttö ja osaaminen ovat keskimäärin hyvällä tasolla. Ohjelmistojen CAM-ohjelmistojen kohdalla niiden käytettävyys useimmiten rajoittuu muutamiin cad- ja NC-laiteohjaimiin. Vasta nyt markkinoille on tullut muutamia CAM-ohjelmia, jotka sopivat käytännössä kaikille CNC-laitetyypeille. Projektinhallinnan ja tuotannon ohjaamisen välineistössä on yrityksissä eniten puutteita. Käytännöt näiden suorittamiseksi vaihtelevat suuresti, ja useimmilla valmistusalihankkijoilla ei käytännössä ole lainkaan tuotannonohjausta. 1.2.2 Suomen ja kilpailijamaiden vertailua ICT:n hyödyntämisessä Suomea pidetään ICT:n hyödyntämisen mallimaana. Suomi on kuitenkin useiden mittareiden mukaan tippunut eri maita koskevissa vertailuissa kärkimaiden joukosta. Seuraavassa tarkastellaan Suomen metalliteollisuutta erityisesti CEE-alueella toimiviin metallialan yrityksiin, koska nämä maat toimittavat samoille eurooppalaisille päämarkkinoille kuin suomalainen teollisuus. IT -välineiden käytössä vauraat länsimaat ovat jonkin verran CEE -maita edellä. Ero on kuitenkin tasoittumassa, kun kansainväliset toimijat tuovat mukanaan oman, minimissään liiketoimintakriittisen IT -infrastruktuurin. Toisaalta runkoverkkojen toteutus ja laajakaistayhteyksien saatavuus on itäisessä Euroopassa vielä selvästi läntistä Eurooppaa alempana. Kuitenkin koko CEE -alueella 2mbit/s laajakaistayhteys on yritysten realistisesti saatavilla. Myös kuluttajien internetin käyttöaste kasvaa CEE -alueella voimakkaasti. Yleisimmät yrityksissä käytetyt ohjelmistot ovat samoja kuin läntisessä Euroopassa. Microsoft Office on käytetyin tuottavuusohjelmisto koko Euroopassa. Niin Suomessa kuin muuallakin, toiminnanohjaus-järjestelmien levinneisyys pk-sektorin teollisuuteen on varsin alhainen, 30 prosentista vain noin 15 prosenttiin. Metallitoimialalla ICT:n hyödyntäminen on varsin samanlaista eri maantieteellisillä alueilla. Tämä johtuu siitä, että kaikkialla maailmassa, metallitoimialalla valtaosa toimijoista toimii samalla tavoin kuluja karsien ja tarkasti käyttämisensä työkalujen hyötyjä arvioiden. Ohjelmistot mielletään laajalti tuottamattomiksi investoinneiksi, ja usein suurellakaan rahalla ei saa hankittua merkittävä kilpailuetua tietotekniikan avulla. 7
tuotteita valmisteta varastoon ja yrityksen ketteryys ja toimintakyky hallitsevat arjessa menestymistä. Kuva. Puolan valmistavassa teollisuudessa pk-sektorilla ICT:hen tehtävä panostus (PMR Market Research, Nesme Group 2010) Kuva 1. Eri ohjelmistojen käyttöasteita Puolan pk-sektorilla. (PMR Research, NESME 2012) Puolalainen pk-sektorin metalliyritys käyttää vuositasolla tietotekniikkaan keskimäärin 26.000 zlotyä (noin 6.300 euroa). 38 prosentissa puolalaisia yrityksiä käytössä on vain 0-5 tietokonetta. Oheisesta kuvasta nähdään, että esimerkiksi Puolassa, metalliteollisuuden käyttämä tietotekninen välineistö on pääsääntöisesti samanlaista kuin Suomessa. Hajontaa on kuitenkin Suomea enemmän, ja osassa yrityksiä tietotekniikkaa ei käytetä apuna juuri lainkaan. Silmiinpistävää tuloksissa on, että ERP-järjestelmien käyttö on vähäistä vaikka järjestelmätyyppi on teollisuuden pääjärjestelmä liiketoiminnan ohjaukselle. Tälle voi olla useita syitä, kuten järjestelmien korkeahko hintataso ja käyttöönoton hankaluudet. Virossa, joka on tietoteknisesti jopa Suomea hieman edellä, tietotekniikkaa pidetään yleisesti tuottamattomana investointina. (ERP and PLM resources in Estonian Sme s, Tähemaa 2010). Yksi syy on myös siinä, että Erp -järjestelmät soveltuvat parhaiten varasto-ohjautuvalle, toistuvien nimikkeiden tuotannolle. Tällöin järjestelmistä saatava dokumentaatio ja historiatiedot palvelee liiketoimintaa ja päätöksentekoa paremmin kuin tilanteessa, jossa nimikkeistössä ei ole juuri toistuvuutta, eikä 8
2. ICT:n mahdollisuudet kehityksen painopisteille Metallialan pk-sektorilla on siis tarpeita, joita ei ole kyetty nykyisillä kaupallisilla ohjelmistoilla tyydyttämään. Uusille ratkaisuille keskeistä on kyetä tarjoamaan houkutteleva mutta samalla myös uskottava arvolupaus siitä, miten asiakkaan liiketoiminta kehittyy ratkaisun avulla. Ratkaisun tulisi olla hyvin edullinen ja helposti käyttöön otettavissa. Lisäksi sen tulisi vastata käyttäjän todellisia liiketoiminnan sisäisiä ja ulkoisia tarpeita. Ratkaisun takaisinmaksuajan tulee olla hyvin lyhyt. Keskeisessä osassa ratkaisua on oltava asiakkaan liiketoiminnan syvä ymmärrys. Ratkaisun täytyy tukea alihankinnan kaupantekokeskeistä ja dynaamista luonnetta. Ratkaisuun täytyy sisältyä kaupankäynnin elementtien lisäksi syvälle meneviä insinööritiedon hyödyntämiseen liittyviä ominaisuuksia. Seuraavassa on esitetty muutamia pk-yritysten liiketoiminnan osia, joiden kehittämisessä ICT:n hyödyntämisellä on erityisen suuri merkitys. 2.1 Myynti ja hankinta 2.1.1 Myyntitoiminta Nimikkeillä tapahtuvaa sähköistä kaupankäyntiä käytetään jo laajalti vähittäiskaupassa. Kauppapaikat ovat useimmiten internetissä sijaitsevia kauppaportaaleita eri tuotteisiin tutustumiseksi ja tuotevertailun suorittamiseksi. Osa portaaleista sisältää hintaneuvotteluihin tarkoitettuja lisätoiminnallisuuksia. Erilaisille toimittajayhteisöille on rakennettu ERP-järjestelmiin integroituvia, suljettuja sähköisiä kauppapaikkoja. Niillä pyritään ostohintojen tasoittamiseen läpi organisaation sekä ostotapahtuman helpottamiseen. Valmistusalihankinnan ja palvelukaupankäynnin suhteen markkina on huomattavasti tuoreempi. Palvelun tuottajien valmiuksien kehittyessä on lisäksi syntynyt eritasoisia sähköisiä, usein toimialakohtaisia avoimia, kansainvälisiä palvelukauppapaikkoja, joissa toimittajista esitetään syvällisempää tietoa kuin pelkkä nimi, osoite, liikevaihtoluokka ja esimerkiksi luottokelpoisuustiedot. 2000-luvulla myös kehittyvien markkinoiden toimintatavat ovat kehittyneet lähemmäs avointa markkinataloutta, joka on avannut sähköisten kauppapaikkojen mahdollisuudet perinteisilläkin toimialoilla. Myyntitoiminnassa tarjouslaskennan kehittäminen on muodostunut osaksi kilpailukykyisten alihankkijoiden toimintaa. Myyntitoiminnan laadulle asetetaan voimakkaasti kilpailluissa toimitusketjuissa enemmän painoarvoa. Tarjoukset on kyettävä laskemaan nopeammin ja tarkemmin. Näkyvyyden osalta internet on keskeinen tiedonhaun väylä. Osana myyntiä ja näkyvyyttä, yritysten tulee huolehtia siitä että yrityksillä on www-sivut, tieto niissä on helposti löydettävää ja ajantasaista. Suurella osalla yrityksiä omat tuotteet ja palvelut ovat liian piilotettuja ja tieto staattisia. Julkisissa kaupankäynti-portaaleissa vian yleistietoja toimittajasta, jotka ohjataan www-sivuille, joiden tieto ei enää ajantasaista. Online-katalogit tarjoavat tuotevalmistajille useita myyntikanavia. Omien tuotteiden jakelussa jälleenmyyjät edellyttävät yleisesti tietoa myytävien tuotteiden ja varaosien saatavuudessa. Näissä tapauksissa tarjolla on web-pohjaisia ratkaisuja varastotasojen esittämiseen. Ratkaisut kuitenkin edel- 9
lyttävät joko tietojen manuaalista ylläpitoa tai kytkemistä yrityksen ERP -järjestelmään. 2.1.2 Hankintatoimi Tietojärjestelmien kehitys tarjoaa useita hankintatoimeen ja kilpailukyvyn kasvattamiseen liittyviä mahdollisuuksia. Hankintatoimi on myynnin ohella keskeinen toiminto, jossa yritys kommunikoi ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Sisäisesti tietojärjestelmät muun muassa ohjaavat organisaatiota toimimaan tietyillä periaatteilla, joka lisää hankinnan systemaattisuutta ja jatkokehittämistä. Hankintatoimen kehittäminen tietojärjestelmin voidaan jakaa karkealla tasolla kahteen osaan, 1) vakiokomponenttien hankinta ja 2) valmistusalihankinta. Vakiokomponenttien tapauksessa ratkaisu perustetaan yleensä laajempaan kokonaisuuteen. Tilaustoiminta perustuu tarvelaskentaan, eli tilausten sisältöön sekä vaihto-omaisuuden ja varaston hallintaan. Tarvelaskentaohjelma voi olla erillinen, jossa ostotilaukset määräytyvät tuotantosuunnitelman ja tuoterakenteiden (Bill of Materials) mukaan. Laajemmat toiminnanohjausjärjestelmät mahdollistavat useamman toiminnon yhdistämisen samaan tietojärjestelmään, jolloin kokonaisuuden hallinta helpottuu. Asiakassuhteiden näkökulmasta, toimittajalle voidaan esimerkiksi antaa rajattu käyttöoikeus yrityksen toiminnanohjausjärjestelmään. Tällöin toimittaja näkee toimittamiensa tuotteiden varastosaldot reaaliajassa ja pystyy näin ennakoimaan paremmin toimitustarpeita. Sama periaate toimii myös toiseen suuntaan, jolloin yritys voi päästä tarkastelemaan toimittajan varastotilannetta ja voi siten reagoida tilanteisiin, joissa tilattua tuotetta ei ole varastossa toimituspäivän lähestyessä. (Hankintatoimen kehittäminen pk-yrityksessä, VTT 2013) Valmistusalihankinnan tapauksessa myös liiketoiminnan kulttuuri on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana. Ennen suhteellisen staattisista toimittajasuhteista on tullut epästabiileja, toimittajia vaihdellaan ja kilpailutetaan entistä useammin. Tällöin uusien toimittajien arviointi kohoaa hankintatoimen laadun kriteereistä keskeiseksi. Toimittajat kootaan jo tarjousprojektille nopeasti kertaluontoiseksi tarjouskonsortioksi. Tällaisten äärimmäisen joustavien verkostojen tapauksessa, kiinteä osa hankintatoimen onnistumista liittyy toimitusketjuun ja sen hallintaan. Puutteellisin toimitusketjun hallinnan välinein, riskit toimitusten epäonnistumisesta kasvavat. Epäonnistunut toimitus voi laukaista raskaat sanktiot, ja asiakassuhde tilaajaan voi häiriintyä. Kuitenkin yritys, jolla on hyvät valmiudet kommunikoida ylä- ja alavirtaan joustavassa toimittajien verkostossa, yleensä on hinnaltaan staattista verkostoa kilpailukykyisempi. Tämän perusteella voidaan sanoa, että hankintoja tukeviin järjestelmiin kohdistuvat kehitystarpeet tähtäävät seuraaviin asioihin: - Järjestelmien ja toimintamallien yhdenmukaistamiseen - Läpinäkyvyyden ja reaaliaikaisuuden mahdollistamiseen - Tilausten, tilausvahvistusten ja laskujen käsittelyn yhtenäistämiseen - Ennustetiedon saatavuuteen - Tuotetiedon hallintaan ja saatavuuteen - Tiedonkulun sähköistämiseen Valmistusalihankinnan tarpeet ovat varsin erilaisia vakiokomponenttien hankintaan nähden. Kun vakiokomponenttien toimittamisessa tuotteita voidaan valmistaa ja varastoida ennakkoon, valmistusalihankinnassa useimmiten ei. Tällöin koko hankintatoimi on vähemmän määrämuotoista, ja tarjottavat/tilattavat kappaleet ja komponentit ovat uniikkeja piensarjoja. 10
2.2 Tuotetiedon hallinnan ja mallinnuksen kehittäminen Tietotekniikasta on tullut keskeinen työkalu tuotteiden, prosessien ja palveluiden suunnittelussa. Tuotemallintaminen, prosessien simulointi sekä elinkaaritekijöiden liittäminen suunnitteluun kytkevät suunnittelun, prosessin sekä ylläpidon toisiinsa tavalla, joka parantaa kokonaisuuden hallintaa. Tietotekniikan avulla suunnittelun laatua sekä nopeutta voidaan parantaa. Virtuaaliprototypoinnin avulla voidaan testata erilaisia käyttöskenaarioita tarvitsematta turvautua mekaanisiin prototyyppeihin tai pienoismalleihin. Tietoverkko mahdollistaa maantieteellisesti hajautetun suunnittelun. Koneen tai rakennuksen eri aspekteja kuvaavien simulointimallien yhteiskäyttö tietoverkon yli luo uusia mahdollisuuksia, mutta on myös varsin haasteellista. Tuotetiedon ja tuotteiden elinkaaren hallinnan välineet sijoittuvat tietoteknisesti ERP- ja CAD järjestelmien väliin. Tuotetieto on useimmiten linkitetty ERP -järjestelmän sisältämään nimikkeeseen ulkoisesta tietolähteestä, tässä tapauksessa PDM -järjestelmästä. Toimittaessa ilman PDM -järjestelmää, nimikkeisiin liitetty tuotetieto on irrallaan tietojärjestelmässä, yleensä hallitsemattomina versioina yrityksen tietokannassa. Markkinoilla olevat PDM/PLM ratkaisut sisältävät myös kollaboraatio-ominaisuuksia hajautetun tuotesuunnittelun tarpeisiin. Tuotetiedon ja nimikkeistön kehittyneellä hallinnalla on useita mahdollisia käyttökohteita. Tällaisia ovat muun muassa: - Geneerisen tuoterakenteen hallinta - Rakennenäkymien hallinta - Yksilörakenteiden hallinta - Version/Revision hallinta - Työnkulun hallinta - Muutosten hallinta - Dokumenttien hallinta - Täydellinen after-sales toimintojen tukeminen (MRO) - Tuotekonfiguraattori - 2D/3D-mallien katselu - 3D-mallien hyödyntäminen dokumentoinnissa Tuotetiedon hallinnan markkina jakaantuu kahteen osaan, joista toisen muodostavat suunnittelutiedon hallinnan ja toiset geneerisen tuotetiedon hallinnan ratkaisut. Markkina jakaantuu edelleen osittain mekaniikka-, elektroniikka- ja muilla toimialoilla käytettäviin ratkaisuihin. PDM -markkinan kokonaiskoko on ollut 2009 noin 13,0 miljoonaa käyttäjää (Lähde: Siemens PLM Software), painottuen tuotteita valmistavaan pk- ja suuryrityksiin sekä näiden alihankkijoihin. PDM -tuotteita käyttävien yritysten määrä on arviolta noin 53 000 kpl (med. 250 henkeä). Tuotetiedon hallinnan kehittäminen on tärkeää erityisesti tuotepohjaista liiketoimintaa suorittavissa yhtiöissä. Myös osavalmistajia ja valmistusalihankkijoita, tuotetiedon hallinnan kehittämistä tulisi harkita. 2.2.1 Valmistusta tukeva tieto Yleinen haaste mallinnuksen kehittämisessä on, että suunnittelussa tuotettavat kuvat eivät anna riittävästi tietoa valmistukselle. Riittävällä osaamisella, suunnittelu kykenee tuottamaan valmistusta tukevaa informaatiota oikeanlaisesta/ halutusta valmistustavasta. Tällöin kyse on enää sitä, kuinka tuo tieto saatetaan valmistukselle. Yritysten tulisi pohtia, miten suunnittelun ja valmistuksen yhteistoimintaa voidaan kehittää. Yksi tapa on ottaa käyttöön tuotannon ja suunnittelun yhteinen tuotetiedon hallinnan (PDM) järjestelmä. Jos tuotekonfiguraattorien käyttö on mahdollista. ne vähentävät merkittävästi suunnittelun virheitä ja nopeuttavat tietojen vientiä valmistukseen. 2.2.2 Elinkaarenaikainen tieto Elinkaaren hallinnassa tieto- ja viestintätekniikalla on keskeinen rooli. Tuotteisiin ja palveluihin voidaan lisätä ominaisuuksia, joiden elinkaaritehokkuus tuo merkittäviä tuottavuuden lisäyksiä ja täysin uusia innovaatioita. Tieto- ja viestintätekniikka luo edellytykset elinkaaren aikana tuotteen tai tuotantojärjestelmän muunteluun, ominaisuuksien parantamiseen tai uusien ominaisuuksien lisäämiseen tai aktivointiin ohjelmistomuutoksilla tai -täydennyksillä, jotka voi- 11
daan toteuttaa tietoverkon kautta. (Suomen Akatemia, KITARA -tutkimusohjelma) Erityisesti tuotekehityspohjaisissa liiketoimintakonsepteissa, elinkaarenaikainen tieto palvelee muun muassa markkinoille tuloa (vaatimustenmukaisuuden osoittaminen), markkinointia (tuoteominaisuuksien esittäminen käytännön tilanteissa), tuotekehitystä (tunnistettujen käytönaikaisten vikojen korjaaminen) ja laadunhallintaa (osien jäljitettävyys). Arvoketjussa kohoamisen näkökulmasta, OEM-valmistus ja useat direktiivit ja tuotestandardit edellyttävät, että yrityksellä on keinot hallita elinkaarenaikaista tietoa, kattaen suunnittelun, valmistuksen ja käytön aikaisen seurannan. 2.3 Tuotannonohjaus ja projektinhallinta 2.2.1 Tuotannonohjaus ja toimitusketjun hallinta Tuotannonsuunnittelu toteutetaan valmistavassa teollisuudessa pääsääntöisesti yrityksen itse luomilla paperi- tai excel-työkaluilla. Jos yrityksellä on kuitenkin käytössää ERP järjestelmä, käytetään siihen liitettyjä työnsuunnittelun lisämoduuleita. Tällöin, kun nimike on syötetty ERP -järjestelmään, sille määritetään hintojen perustaksi työvaiheet ja työvaihekohtainen valmistusaika. Lisäksi on mahdollista määrittää toistuvalle tuotteelle varastosaldon rajoituksia. Kun tällöin työnsuunnittelujärjestelmä on kytkettynä kapasiteetin hallintaan, valmistus voidaan suunnitella varaamalla kapasiteettia valmistukseen tulevien nimikkeiden tunnetuilla valmistusajoilla. Myös järjestelmäriippumattomia tuotannonsuunnittelun ratkaisuja on kehitetty. NETWORK MES-JÄRJESTELMÄT Verkoston MES -järjestelmillä tarkoitetaan yleensä vain vakioituneiden komponenttien tilaamista sopimustoimittajilta kotiinkutsuina. Toimittajat päättävät tällöin itse varastotasoistaan ja asiakaspalvelun vaatimusten täytymisestä. Projektoivan teollisuuden alihankkijoilla tilanne on kuitenkin tyystin erilainen, koska raaka-aineet tilataan ja tuote valmistetaan yleisesti vasta tilauksesta. Omaa kapasiteettia myös tarjotaan reilusti yli todellisen toimituskyvyn, joka on leimallista koko toimialalle. Tästä syystä toimitusvarmuudella on erittäin merkittävä rooli toimittajavalinnassa. Kannattavuuden kannalta keskeinen osa hinnanmuodostusta tapahtuu ostotoiminnoissa ja oman kapasiteetin käytön tehokkuudessa. Tuotannonsuunnittelun ratkaisuille on selkeä tarve, mutta ratkaisujen leviämistä rajoittavat niiden rakentuminen ERP ratkaisujen päälle. Lisäksi työnsuunnittelu nykyisin välinein koetaan liian kankeaksi yrityksissä, joissa tuotantosuunnitelmaa muutetaan toistuvasti. Verkoston tuotannonohjauksen tarve perustuu edellisestä poiketen tiedon liikuttamiseen toimitusketjun toimijoiden välillä ylä- ja alavirtaan. Oman kapasiteetin käytön kannalta on tärkeää saada mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tieto toimittajan viivästyksestä tai asiakastarpeen aikaistumisesta. Tarve korostuu entisestään yrityksen kansainvälistäessä toimintojaan ja on myös tunnistettu kaupankäyntiä rajoittava tekijä kehittymättömillä markkinoilla. Valmiita kaupallisia ratkaisuja ei ole käytössä. Tarjousten kautta toimivassa alihankintateollisuudessa perusongelma on, että työvaiheaikoja tuotetaan tarjouslaskennassa, mutta tarjousnimikkeitä ei tahdota varsinaisesti syöttää ERP järjestelmään, vaikka sellainen olisikin käytössä. Usein tähän syynä on se, että valtaosa tarjotuista nimikkeistä ei tule koskaan valmistukseen, ja tarjousnimikkeet lopulta tukehduttavat järjestelmän. 12
2.2.2 Projektinhallinta Yksi projektinhallinnan voimakkaasti kehittyvistä osa-alueista liittyy tuotetiedon jakamiseen. Lisääntynyt internet-teknologioiden hyödyntäminen on muuttamassa yritysten tapaa jakaa tuotetietoa, kehittää tuotteiden jäljitettävyyttä ja kerätä elinkaarenaikaista tietoa. Myös teollisuuden suurissa investointiprojekteissa jopa kokonaisia tehtaiden layout-malleja jaetaan toimittajien kesken, jolloin tilaaja jakaa tietoa kohteesta entistä avoimemmin. Tämän kehityssuunnan jatkaessa, on mahdollista että yhä suuremman osan investointiteollisuuden toimijoista on kyettävä liittymään tilaajan järjestelmään. Tällöin liityttävä järjestelmä ei kuitenkaan ole toiminnanohjaus (ERP) vaan tuotetiedon hallinnan järjestelmä. Usein ongelmana, ettei ole yhtenäisiä käytäntöjä projektiorganisaation sisällä. Yksilöt tekevät laadukasta työtä ja organisaatiot priorisoivat asiakkuuksia, mutta selkeä projektijohtamisen osaaminen kaipaa kehittämistä. 2.4 Laadunhallinta Laadunhallinnan markkinoilla olevissa ratkaisuissa pääpaino on ollut tuottaa sähköinen tallennuspaikka yrityksen omalle laatudokumentaatiolle ja poikkeamailmoituksille. Useimmat ERP -järjestelmät myös mahdollistavat eritasoisien laaturaporttien tuottamisen. Laadunhallinnassa on kuitenkin kaksi tasoa: (1) proaktiivinen oikein tekemisen tukeminen, ja (2) reaktiivinen virheiden dokumentointi ja korjaaminen. Yleisimmät haasteet laatuinformaation tuottamisessa liittyvät ilmoitusten. Laatujärjestelmien edellyttämät, käsin tehtävät ilmoitukset jäävät yleensä poikkeuksetta tekemättä. Hedelmällisin hetki tuottaa tietoa valmistuksen onnistumisesta, olisi tehdä se kunkin työvaiheen loppuessa, lopetuskuittauksen yhteydessä. Tämä kuitenkin onnistuu vain, jos yrityksessä on todella käytössään tuotannonohjausjärjestelmä tai minimissään sähköinen, työvaiheittainen työajanseuranta. Tällöin työntekijä kirjaa välittömästi valmistuneiden tuotteiden määrän lisäksi työn suorittamisessa aiheutuneet ongelmat, ennen kuin ongelmat unohtuvat. SEURANTAA VAI OHJAUSTA Tietoteknisin välinein ei tule pyrkiä korvaamaan työntekijän ammattitaitoa, vaan tukemaan sitä. Työntekijän kyetessä itsenäisesti ja nopeasti etsimään tarvitsemaansa tietoa eri lähteistä, työn virheettömyys paranee. Työn teknisesti oikeaa suorittamista koskevaa tietoa tuotetaan monissa lähteissä, muun muassa materiaalien valmistajilla, työstökoneiden valmistajilla, työkaluvalmistajilla, lisäainevalmistajilla, tutkimuslaitoksilla, yliopistoilla, teknologiakeskuksilla ja monilla muilla sidosryhmätoimijoilla. Yritysten tulisi pohtia, miten eri tahojen tuottamaa, oikeanlaista valmistusta koskevaa tietoa, voidaan saattaa tekijöiden saataville. Koulutus on luonnollisesti yksi tapa, mutta myös tietotekniikka tarjoaa tähän eri keinoja. 13
3.Strategiaprosessin aloittaminen Seuraavassa on esitetty suuntaviivat strategiatyölle. Vaikka strategiaa tulisi tarkastella useaan otteeseen, jotkin sen päälinjat on lukittava. Osaamispohjan vahvistaminen, yhteistyömuodot ja taloudelliset investoinnit edellyttävät erityisesti suuremmissa muutoksissa pitkäjänteistä suunnitelman toteuttamista ja uskoa asetettuihin tavoitteisiin. 3.1 Asiakkuusstrategia Taantumajohtamisen yksi kulmakivistä on huolehtia hyvin olemassa olevista asiakkaista, ja tunnistaa potentiaalisten uusien asiakkaiden tarpeet. Asiakkaalla voidaan tarkoittaa jotakin toimialan osaa, teknisesti erikoistunutta markkinan osaa tai jopa yksittäistä tilaajayritystä. Useiden kehitysprosessien tärkein elementti on löytää asiakkuudet, joihin panostamalla voidaan menestyä. Alihankintaketjujen ylävirrassa toimivat tilaaja-asiakkaat toimivat täysin globaalissa ympäristössä. Yritysten tulee huomioida, missä kilpailuympäristössä he toimivat. Vanhojen asiakkuuksien rinnalle on suuri tarve pohtia omia asiakkuuksiaan kriittisesti, kuinka oma kilpailukyky kestää asiakkaiden edelleen jatkaessa globalisoitumistaan. Asiakkaan tunnistamisessa yritys samalla pohtii omia vahvuuksiaan ja luo pohjaa päätöksille, jotka koskevat oman kilpailukyvyn ja vahvuuksien kehittämistä. Kilpailukyvyn kehittämiselle on vaikeaa asettaa enää muita tavoitteita, kuin menestyminen globaalissa toimintaympäristössä valitussa asiakassegmentissä. Asiakkuuksien valinta usein lähtee tietyistä avainasiakkaista, jotka luovat pohjan kehittämiselle. Tämän jälkeen kuvaan astuvat asiakkuuksien laajentaminen ja kehittäminen edelleen samojen asiakassegmenttien sisällä. 3.2 Teknologia/osaamistrategia Asiakkaan käsitteen tarkentamisen jälkeen, yrityksen tulee tuntea ja tunnistaa valitun asiakasryhmän tarpeet. Tarpeet voivat olla teknologisia, tai laajemmassa merkityksessä mitä tahansa arvoketjun osaa koskettavia tarpeita, joille saattaa olla myös muita kuin teknologisia ratkaisuja. Kaikki kehittäminen tulee olla asiakaslähtöistä, eikä yrityksissä tule olla ole toimintaa, joka ei ole asiakkuuksista lähtevää. Usein yritys investoi teknologiaan, jolle se uskoo olevan kysyntää. Usko perustetaan selvityksille ja mielikuville. Teknologialle tulee olla käyttökohde, joka samalla rajaa asiakkuuksia ja määrittää oman kilpailukyvyn lähtökohdat globaalilla tasolla. Samoin potentiaalisia asiakkuuksia rajaavat saatavilla oleva osaaminen, teknologia ja taloudelliset resurssit. Teknologia, erityisesti uusi teknologia ja sen valinta yrityksen vahvuuksien tukijaksi edellyttää systemaattista osaamispohjan kehittämistä. Vaikka monentyyppistä osaamista on yritykselle tarjolla, ensisijaista on tunnistaa valitun asiakkuusstrategian mukaista osaamista yrityksen toimintaympäristössä. Toisaalta yritys ei voi valita sellaista osaamista kilpailukykynsä kehittämiseksi, jota ei ole saatavilla. Usein asiakkuuksia pohditaan liian mustavalkoisesti yksin teknologialähtöisesti ja liiallista erikoistumista välttäen. Kovin usein jopa 80 prosenttia yrityksen liikevaihdosta tulee asiakkuuksista, jotka ovat täysin sattumanvaraisia. Tämä kuitenkin usein johtaa siihen, että valtaosaa asiakkuuksista ei kyetä ohjaamaan millään tavalla. 14
3.3 Verkostoitumisstrategia Yritysten tulee pohtia, keiden kanssa toimien yritys vahvistaa asemaansa asiakkuuksissaan. Jollain kumppanilla voi olla olemassa oleva asiakassuhde valittuun asiakassegmenttiin, jolloin kumppanin ja omien vahvuuksien tuntemuksella luodaan periaatteellinen pohja verkostoitumiselle. 3.5 Kehitysmalli Seuraavassa on esitetty kehitysmalli, joka on sovitettu valittuihin kehityksen painopistealueisiin. Mallissa korostuvat haluttujen asiakkuuksien tunnistus, teknologiset päämäärät, kansainvälistymisen suunnittelu, henkilöstöjohtamisen tavoitteet sekä innovaatiotoiminta. Kumppanit muodostavat keskeisen osan yrityksen osaamisverkostoa, yhteistyön muodoista riippumatta. Yritysten tulee tunnistaa kaikki suoraan ja välillisesti vaadittu osaaminen valitussa asiakkuusstrategiassa. Erilaisia toimijoita on paljon, julkisista yksityisiin toimijoihin. Yritysten tulee tunnistaa, keiden kanssa ja millä tavoin toimien, parhaiten voidaan palvella valittuja asiakkuuksia. Voi myös olla, että keskeisen yhteistyön muodon kariutuessa, koko asiakkuusstrategia on pakko hylätä. Asiakkuuksia voi myös ostaa Uusin elementti verkostoitumisstrategiassa koskee matalan kustannustason alihankkijoiden käyttöä. Yhä useampien yritysten verkostoitumisstrategia lähtee siitä oletuksesta, että hintakilpailukyvyn turvaamiseksi, kansainvälinen verkostoituminen on elinehto. Verkostoituisen muotoja ovat tyypillisesti messut ja suorat kontaktit toimittajien eri puolilla maailmaa. Myös hankintatoiminta luo kontakteja yrityksiin, jolloin todennäköisyys saada toimittajasta ostava asiakas kasvaa. 3.4 Investointistrategia Kuva 2. Suomalaisen metallin pk-yrityksen mahdollinen kehitysmalli (Nesme 2012). Osana investointien suunnittelua yritysten tulee tunnistaa rahoituksellinen asemansa ja sisällyttää taloussuunnittelu strategian osaksi. Investoinnit edellyttävät suunnittelua ja rahoitusmahdollisuuksien selvittämistä. Kun rahoitukselliset rajat on asetettu, seuraa investointiohjelman suunnittelu. Suunnitelmissa tulee huomioida riittävän realistisesti teknologioihin ja osaamiseen liittyvät panokset, niiden määrä ja tyyppi. 15
1. Ensimmäisessä vaiheessa yritys etsii itselleen asiakaskunnan, johon pyrkii kohdentamaan toimintojaan. Fokusointi voi tapahtua asiakkaaseen, toimialaan tai teknologiaan, joista kunkin tarpeet tulee tunnistaa kohdentamisen perustaksi. 2. Seuraavaksi yrityksen tulee pohtia, miten kansainvälistyminen tapahtuu. Eri osa-alueina ovat kansainvälinen hankinta ja myyntitoiminnan, jakelutien kehittäminen. Tavoitteena tulisi olla aina globaali vertailu; miten voidaan toimittaa omat tuotteet/palvelut minne päin tahansa maailmaa. Asiakas arvioi tätä joka tapauksessa globaalisti. 3. Yrityksen tulee arvioida asemaansa arvoketjussa ja hintakilpailukykyään siinä. Työvoimaintensiivisen työn siirtämistä sinne, missä sen teettäminen on edullisinta, tulee arvioida laadulliset tekijät huomioiden. 4. Yrityksen tulee seurata kannattavuuden kehittymistä. Kansainvälistymisen mukana usein seuraa kannattavuuden tilapäinen heikentyminen, kasvaneiden aloituskustannusten ja uusien toimintamallien myötä. Saavutetun, uuden kaupan nettomäärää tulee arvioida. 5. Henkilöstön asemaa muutoksessa tulee arvioida. Kansainvälistyminen ja mahdolliset ulkoistukset aiheuttavat henkilöstölle epävarmuutta. Yrityksen strategian viestintään tulee kiinnittää erityistä huomiota. Uudet, usein nuoret osaajat aiheuttavat henkilöstön välille jännitteitä. 6. Muutos rasittaa henkilöstöä, ja usein muutokseen sitoutuneet avainhenkilöt väsyvät. Yrityksen tulee panostaa henkilöstön hyvinvointiin ja jaksamiseen, vaikka muutokset ovatkin käynnissä ja vievät resursseja. 7. Kun muutos on käynnissä, henkilöstöllä on usein uudessa tilanteessa näkemyksiä, miten asiat tulee järjestää. Näkemyksiä kannattaa kuunnella, henkilöstön tukea tarvitaan muutoksen läpiviennissä. 16