KIRJALLINEN KYSYMYS 589/2008 vp Perheellisten opiskelijoiden toimeentulo ja opintotuen huoltajakorotus Eduskunnan puhemiehelle Suomalaisen perhepolitiikan tavoitteena on jo pitkään ollut syntyvyyden lisääminen ja nuorten kannustaminen lasten hankintaan. Erityisesti opiskelijoita on haluttu kannustaa hankkimaan lapsia jo opiskeluaikana. Lasten hankinta on kuitenkin opiskelijalle merkittävä taloudellinen riski, jota moni ei halua ottaa. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että opintotuki ei ota huomioon opiskelijan perhetilannetta tai lasten lukumäärää, vaan on sama niin perheellisillä kuin lapsettomillakin opiskelijoilla. Lapsen syntyessä opiskelija siirtyy opintotuen asumislisältä yleisen asumistuen piiriin, minkä seurauksena hänen saamansa tuet voivat jopa laskea, vaikka perheen kasvaessa kustannukset lisääntyvät. Myös opintotuen saamisen edellytyksenä oleva opinnoissa edistymisen vaatimus koskee yhtä lailla opiskelijavanhempia, vaikka heille voi olla huomattavan hankalaa opiskella samaan tahtiin lapsettomien opiskelijoiden kanssa. Heikot taloudelliset kannustimet näkyvät tilastoissa: Alle 29-vuotiaista opiskelijanaisista vain 8 prosentilla on lapsia, kun muussa samanikäisessä naisväestössä vastaava luku on 29 prosenttia. Opiskelijaterveystutkimuksen mukaan 88 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kuitenkin toivoisi enemmän lapsia. Perheellisten opiskelijoiden huoltajakorotus poistettiin laman aikaan vuonna 1992, eikä sitä ole sittemmin palautettu. Suomi on tätä nykyä ainut Pohjoismaa, jossa huoltajakorotusta ei ole. Myös ahvenanmaalaiset perheelliset opiskelijat saavat 64 euron korotuksen opintorahaan jokaista alaikäistä lasta kohden. Esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on ehdottanut, että huoltajakorotus tulisi palauttaa. SYL toteaa, että korotuksen tulisi olla sen suuruinen, esimerkiksi sata euroa, että sillä todella olisi käytännön merkitystä. Kansaneläkelaitoksen mukaan sellaisia perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat opiskelijoita, on noin 11 600. Opiskelijatutkimus 2006:n mukaan perheellisistä korkeakouluopiskelijoista 45 prosentilla on yksi lapsi, 36 prosentilla kaksi lasta, 15 prosentilla kolme ja lopuilla enemmän kuin kolme lasta. SYL on laskenut, että mikäli 11 600 huoltajaa nostaa opintotukea yhdeksän kuukautta vuodessa, sata euroa lasta kohden kolmeen lapseen saakka, tulisi kustannuksia vuositasolla 18 165 600 euroa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä perheellisten opiskelijoiden toimeentulon parantamiseksi ja opintotuen huoltajakorotuksen palauttamiseksi? Helsingissä 19 päivänä elokuuta 2008 Outi Alanko-Kahiluoto /vihr 2
Ministerin vastaus KK 589/2008 vp Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 589/2008 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä perheellisten opiskelijoiden toimeentulon parantamiseksi ja opintotuen huoltajakorotuksen palauttamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perheen perustaminen opiskeluaikana merkitsee usein sellaisia taloudellisia rasitteita, joita pelkkä opintotuki ei pysty kattamaan. Perheellisten opiskelijoiden toimeentulo-ongelmilla on sekä sosiaali- että koulutuspoliittisia seurauksia. Taloudellisia vaikeuksia ja toimeentulotuen tarvetta on erityisesti yksinhuoltajilla ja silloin, kun molemmat vanhemmat opiskelevat ja perheessä on useita lapsia. Opintolainan käyttöaste ja työssäkäyntiaste ovat perheellisillä opiskelijoilla korkeampia kuin muilla opiskelijoilla. Työssäkäynnin saattaa hankaloittaa opiskelua ja pidentää samalla opiskeluaikaa tarpeettomasti. Perheellinen opiskelija kuuluu usean tukijärjestelmän piiriin. Päätoimisen opiskelijan ensisijainen tukimuoto on opintotuki, jonka elatusvelvollinen voi saada asumislisää lukuun ottamatta. Perheellisille opiskelijoille voidaan myöntää opintotuen lisäksi asumiskustannuksiin asumistukilain (408/1975) mukaista asumistukea, jota myönnettäessä otetaan huomioon ruokakunnan koko ja tulot. Opintotuki on tasoltaan niukka, kun sitä verrataan muihin syyperusteisiin vähimmäisetuuksiin. Niukkuus aiheutuu osittain siitä, että opintotuen määrään ei vaikuta huoltajuus tai lasten lukumäärä, kuten muissa etuuksissa vaikuttaa. Muissa Pohjoismaissa perheellisten opiskelijoiden opintotukeen sisältyvät huoltajakorotukset tai perheellisille sovelletaan tukea myönnettäessä muita opiskelijoita korkeampia tulorajoja. Opintotuen lapsikorotuksista luovuttiin, kun opintotukijärjestelmä uudistettiin opintorahapainotteiseksi vuonna 1992. Samoihin aikoihin myös lapsilisäjärjestelmä uudistui ja lapsilisät nousivat. 1990-luvulla monien muidenkin sosiaaliturvaetuuksien lapsikorotuksista luovuttiin. Vuonna 2002 lapsikorotukset palautettiin kansaneläkkeeseen. Vuoden 2002 alusta työmarkkinatuen lapsikorotukset on nostettu työttömyysturvalain mukaisen peruspäivärahan lapsikorotusten tasolle. Valtioneuvoston vuosille 2007 2012 vahvistamaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan on kirjattu opintotuen kehittämisen lähtökohdat ja tarpeet. Sen mukaan selvitetään edellytykset esimerkiksi opintotukea kehittämällä parantaa niiden opiskelijoiden taloudellista toimeentuloa ja opiskeluedellytyksiä, joilla on huollettavanaan alaikäisiä lapsia. Erilaisten vaihtoehtojen arvioimiseksi opetusministeriö asetti työryhmän, jossa ovat edustettuina opetusministeriön lisäksi Kansaneläkelaitos ja opiskelijajärjestöt. Työryhmän määräaika on 30.4.2009, johon mennessä se selvittää perheellisten opiskelijoiden nykytilaa ja nykyisen järjestelmän kehittämismahdollisuuksia. Teoriassa huoltajuudesta aiheutuva tuen tarve voitaisiin ottaa huomioon opintorahan ja valtiontakauksen määrissä sekä opiskelijan omissa tulorajoissa. Perheiden kokonaistilanteen kannalta on olennaista myös kuinka muita perhepoliittisia etuuksia ja asumistukilain mukaista asumistukea tullaan kehittämään. Näitä kysymyksiä käsitellään osana sosiaalitur- 3
Ministerin vastaus van kokonaisuudistusta, jonka työryhmä pyrkii myös ottamaan työssään huomioon. Tarkoitus on, että työryhmän ehdotukset voitaisiin ottaa huomioon viimeistään laadittaessa opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuosille 2011 2014. Helsingissä 28 päivänä elokuuta 2008 Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin 4
Ministerns svar KK 589/2008 vp Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 589/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Alanko-Kahiluoto /gröna: Vilka åtgärder avser regeringen att vidta för att förbättra utkomsten för studerande som har familj, och för att återinföra studiestödets försörjartillägg? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Att grunda familj under studietiden innebär ofta en ekonomisk belastning som enbart studiestödet inte räcker till för att täcka. Det besvärliga utkomstläget för studeranden med familj har såväl sociala som utbildningspolitiska konsekvenser. I synnerhet ensamförsörjare och flerbarnsfamiljer där båda föräldrarna studerar brottas med ekonomiska svårigheter och är i behov av utkomststöd. Det är vanligare att studerande med familj lyfter studielån och förvärvsarbetar än att andra studerande gör det, vilket kan förorsaka problem med studierna och förlänga dem onödigt mycket. Studerande som har familj har rätt till flera olika former av understöd. Heltidsstuderande har i första hand rätt till studiestöd, vilket den som har barn att försörja kan få, med undantag av bostadsstöd. Förutom studiestöd kan studerande med familj beviljas bostadsbidrag enligt lagen om bostadsstöd (408/1975), dock så antalet personer i matlaget och deras sammanlagda inkomster beaktas. Studiestödet är visserligen knappt tilltaget i jämförelse med andra orsaksberoende minimiförmåner. Till en del beror dess ringa storlek på att vare sig försörjningsplikten eller antalet barn inverkar på studiestödets storlek, vilket är fallet för de övriga sociala förmånerna. I de andra nordiska länderna ingår ett försörjartillägg i studiestödet eller så tillämpas högre inkomstgränser för studeranden med familj. I Finland frångicks studiestödets barntillägg i och med studiestödsreformen 1992, då tyngdpunkten försköts i riktning mot studiepenningen. Ungefär samtidigt förnyades det allmänna barnbidragssystemet, vilket ledde till en höjning av bidraget. På 1990-talet slopades barntillägget också för många andra sociala förmåners del. År 2002 återinfördes barntillägget till folkpensionen. Från och med början av 2002 har barntillägget till arbetsmarknadsstödet höjts till en nivå som motsvarar den som arbetslöshetslagen stipulerar för barntillägget till grunddagpenningen. I statsrådets utbildnings- och utvecklingsplan för 2007 2012 ingår utgångspunkterna för och behovet av att utveckla studiestödet. Där sägs också möjligheterna att förbättra utkomstläget för studerande som har barn, till exempel via en utveckling av studiestödet, bör utredas. För att utvärdera olika alternativ har undervisningsministeriet tillsatt en arbetsgrupp, där det även ingår representanter för Folkpensionsanstaltens och studentorganisationerna. Arbetsgruppen har tid på sig till den 30 april att utreda den nuvarande situationen för de studerade som har familj, och hur man skulle kunna utveckla det nuvarande studiestödet. Teoretisk sett skulle man kunna beakta det bidragsbehov som försörjningsplikten föranleder då man bestämmer storleken på studiepenningen och inkomstgränsen för studerandes egna inkomster. För familjen som helhet betraktad är det också viktigt att beakta utformningen av övriga familjepolitiska förmåner och reformen av bostadsbidraget i lagen om bostadsbidrag. De här frågorna tas upp i helhetsreformen av socialskyddet, vilket arbetsgruppen även vill 5
Ministerns svar ta i beaktande. Avsikten är att arbetsgruppens förslag ska beaktas senast i utarbetandet av undervisningsministeriets verksamhets- och ekonomiplan för 2011 2014. Helsingfors den 28 augusti 2008 Kultur- och idrottsminister Stefan Wallin 6