1(5) Suomen Metsätieteellisen Seuran kommentit Suomen PEFCstandardityöryhmän kriteeristöluonnoksesta 13.12.2013 Yleiskommentit Kriteeristö on sidottu liian tiukasti Suomen metsäkeskuksen alueisiin ja käytäntöihin. Takana lienee nykyinen käytäntö myöntää sertifikaatti metsäkeskusalueittain. Käytäntö on sertifioinnin periaatteiden ja valvonnan kannalta kyseenalainen ja kytkee sertifikaatin liikaa yhteen julkiseen metsäorganisaatioon, mikä ei liene tarkoitus. Käsiteltävänä olevan kriteeristöluonnoksen runsaat kytkennät Suomen metsäkeskukseen antavat virheellisen vaikutelman Suomen metsäkeskuksen sertifikaatista. Kriteeristössä kaikki aluejaot on määritelty metsäkeskusalueiden mukaan. Sen lisäksi, että tämä kytkee sertifikaatin yhteen julkiseen metsäorganisaatioon, on huomioitava myös meneillään oleva Suomen metsäorganisaatioiden uudistamistyö, jossa metsäkeskusten metsäpalvelut on yhtiöitetty koko maan kattavaan metsäpalveluyritykseen ja metsähoitoyhdistysten toiminta-alueet tullevat muuttumaan. Myös Suomen jako vain Pohjois- ja Etelä-Suomeen on metsätaloudellisesti liian karkea. Ehdotamme, että kriteeristössä käytetään maantieteellisenä aluejakona metsäasetuksen 1308/2013 1 mukaista jakoa pohjoiseen, keskiseen ja eteläiseen Suomeen. Tällöin myös lainmukaisuuden seuraaminen olisi helpompaa kuin ehdotetussa metsäkeskusten mukaan määritellyssä jaossa Pohjois- ja Etelä-Suomeen. Ryhmäsertifiointi on määriteltävä kriteeristössä tarkemmin. Koska Suomen PEFC lienee tarkoitus myöntää jatkossakin ryhmäsertifikaattina, ryhmä on määriteltävä kriteeristössä. Onko kyse alueelle vai organisaatiolle myönnetystä ryhmäsertifikaatista? Mikäli sertifikaatti myönnetään alueellisin perustein, miten varmistetaan alueen metsänomistajien sitoutuminen siihen? Pidämme nykyistä käytäntöä myöntää sertifikaatti metsäkeskusalueittain kyseenalaisena. Metsäkeskuksen julkiset palvelut eivät voine toimia sekä ryhmäsertifikaatin johtajana että valvojana ja Metsäkeskuksen metsäpalvelut muodostavat nykyisin valtakunnallisen organisaation. Julkisen palvelun metsäkeskusalueet voivat myös muuttua. Lisäksi metsäkeskusalue on sertifikaatin auditoinnin kannalta liian iso. Pidämme metsänomistajien yhteenliittymää aluetta parempana ryhmäsertifikaatin perustana. Ehdotus ryhmäsertifikaatin määrittelyksi: metsänhoitoyhdistys, metsäpalveluyritys, metsäteollisuusyrityksen samalla hankinta-alueella olevat asiakkaat tai vastaavat metsänomistajien yhteenliittymät voivat hakea ryhmäsertifiointia. Sertifikaatin piiriin kuuluvista metsistä vähintään 80 % on sijaittava yhden metsäasetuksen 1308/2013 1 :ssä määritellyn Suomen osa-alueen sisällä. On huomattava ettei Suomen kilpailulainsäädäntö salli rajoitetta, jonka mukaan metsänomistajan olisi myytävä puunsa ainoastaan sen metsänhoitoyhdistyksen, metsäpalveluyrityksen tai muun organisaation kautta, joka on muodostanut sertifiointiryhmän. Sertifikaatin indikaattorien laadinnassa on kiinnitettävä huomioitava siihen, että ne ovat auditoitavissa. Kriteeristöluonnos on tältä osin parempi kuin vuoden 2009 kriteeristö, mutta siinä on vielä parantamisen varaa. Indikaattoreissa tulee välttää tulkinnanvaraisia ilmaisuja kuten merkittävä haitta. Alue-, puumääräja talousindikaattorit tulee ilmaista kvantitatiivisesti absoluuttisina arvoina tai suhteessa joko metsälön tai sertifiointiryhmän kokonaisuuteen. Usean kriteerin indikaattorissa todetaan kriteeri täytetyksi kun 90 % kohteista on erinomaisia tai hyviä. Mikäli sertifikaatti kattaa suuren metsäalueen, kriteeristön vain välttävästi tai heikosti täyttävä maa-ala voi olla hyvin suuri, isoimmilla alueilla tuhansia hehtaareja. Sertifikaatin tarkoituksena on, että puutavaran käyttäjä tietää sen tulevan kestävästi hoidetuista metsistä. Kriteeristöehdotuksen mukaan puutavaran käyttäjä tietää saavansa 90 % todennäköisyydellä kestävästi tuotettua puutavaraa. Tämän vuoksi ehdotamme, että näissä kohdissa määritellään myös yläraja sertifikaatin huonosti täyttävälle maa-alalle. Koska tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa kuinka suuria ryhmäsertifikaatteja jatkossa myönnetään, emme ota kantaa määritelläänkö kyseinen yläraja suhteessa sertifioidun metsämaan alaan vai absoluuttisena hehtaarimääränä.
2 Kriteerikohtaiset kommentit Kriteeri 1 Määritelmissä olevat esimerkit on syytä muuttaa 1.1.2014 voimaan tulleen metsälainsäädännön mukaisiksi. Kriteeri 2 Kriteerin tavoite on säilyttää metsät hiilinieluina joten sen indikaattorit ja määritelmät on laadittava hiilinielunäkökulmasta. On huomattava että joissakin erikoistapauksissa luonnonpoistuma voi olla niin suuri, että se on otettava huomioon määritelmän 4 mukaista poistumaa arvioitaessa. Esimerkki tällaisesta tapauksesta on laaja-alainen myrskytuho, jonka jälkeen mahdollisesti korjaamatta jäänyt puusto tulee ottaa huomioon luonnonpoistumana hiilinielua arvioitaessa. Kriteeri 3 On määriteltävä miten hakkuuvauriot arvioidaan. Esimerkiksi ajourapainaumien arviointiin on olemassa Tapion jälkiarviointiin perustuva ohjeistus ja Metsätehon itsearviointiin soveltuva arviointimenetelmä. Ne antavat hieman eri tuloksia, mutta nykytiedon varassa ei ole mahdollista määrittää kumpi on oikea. Määritelmässä 9 viitataan kasvatushakkuiden osalta Suomen metsäkeskuksen maastotarkastusohjeeseen. Miten arviointi tehdään luontaisen uudistamisen hakkuiden yhteydessä? Ajourapainaumien salliminen vain 5 %:lla ajourien pituudesta on merkittävä parannus suhteessa metsäasetuksen 1308/2013 melko löysään määritelmään verrattuna. Alikasvoksen raivausta koskeva indikaattori tulee muotoilla uudestaan niin, että siinä otetaan selkeästi huomioon erilaisten hakkuutapojen mukaiset raivaukset. Erityisesti eri-ikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa ja luontaisessa uudistamisessa alikasvoksen raivaus voidaan jättää tekemättä tai se tehdään varovaisemmin kuin tasaikäisrakenteisen metsän kasvatuksessa ja uudistamisessa. Määritelmä 6 Erilaisten metsätuhoriskien pohjoisraja on tuoreiden tutkimusten mukaan siirtymässä kohti pohjoista. Ehdotamme, että riskialueiksi määritellään kaikki eteläisen ja keskisen Suomen (metsäasetuksen 1308/2013 1 ) hakkuukohteet. Määritelmä 7 Havupuukantojen poisto vähentää sienitautien leviämistä hakkuualueella, mutta koska kantojen poistossa suurin osa juuriston pituudesta jää maahan, ei menetelmä ole erityisen tehokas. Lisäksi kriteerissä 5 edellytetään, että osa kannoista jätetään maahan. Siksi on perusteltua täydentää kriteerin 3 määritelmää 7 siten, että kannonnostoalueille jätettävät kannot on käsiteltävä jollain kriteerissä mainitulla turvallisella menetelmällä. Kriteeri 4 Kriteerissä on syytä ottaa huomioon myös kasvupaikalle sopiva alkuperä (metsälaki 1085/2013 8a). Ehdotuksemme kriteeriksi: Metsänuudistuksessa käytetään Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvien puulajien kasvupaikalle sopivia alkuperiä erityistapauksia lukuun ottamatta. Kriteeri 5 Tämä kriteeri on selkeä parannus voimassaolevaan energiapuun korjuukriteeriin verrattuna.
3 Kriteeri 7 Kriteerin otsikko on epäselvä: mitä tarkoittaa ajallaan ja kuntoon? Ehdotamme, että otsikko muotoillaan: Taimikot hoidetaan toimenpide-ehdotusten mukaisesti. Kriteeri Mikäli vuotuisesta taimikonhoitotarpeesta tehdään 60 %, tämä johtaa koko ajan lisääntyvään hoitamattoman taimikkoalueen pinta-alaan. Kriteerissä on syytä huomioida voimassaolevan taimikonhoitokriteerin mukaan, että kaikki kiireelliset taimikonhoitotyöt on tehty tai teetetty. Muista taimikonhoitotöistä edellytetään tehtäväksi suurin osa; emme ota kantaa tarkkaan %-osuuteen. Kriteeri 10 Kriteerin kohta a Kriteerin kohdassa a annetaan tarkat viittaukset luonnonsuojelulakiin, jonka muuttamista valmistellaan. Kriteerin loppuun on syytä lisätä mainita, että lain muuttuessa se koskee vastaavalla tavalla määriteltyjä alueita. Puustoltaan vanhat metsät (c,5): Kriteerissä tulee ottaa huomioon, että vanhojen metsien vähäisyys Etelä-Suomessa on tärkein metsäluontomme monimuotoisuutta heikentävä tekijä. Esitetyssä muodossaan kriteeri on niin tiukka, että sen täyttäviä metsiä on hyvin vähän. Lisäksi esitetyssä muodossa vanhat karujen kasvupaikkojen männiköt, jotka ovat luontaisesti kehittyneet lähes yksipuulajisiksi, jäävät kriteerin ulkopuolelle. Vaatimukset II ja IV voi helposti yhdistää, sillä ne käsittelevät olennaisesti samaa asiaa. On myös huomattava, että 140 vuotta on vakiintunut vanhan metsän ikärajaksi: sitä käytetään esim. valtakunnan metsien inventoinnissa, Suomen ympäristökeskuksen vanhojen metsien kartoituksessa ja Metso-ohjelman kohteita valittaessa. Ikärajaa ei siis ole syytä kiristää. Pohjois-Suomen vanhojen metsien tilanne on kohtalaisen hyvä, eikä kriteeriä ole niiden osalta pakko väljentää. Valintaperusteena mainittu kantojen maksimimäärä hehtaarilla on huono, koska se riippuu kasvupaikasta: rehevällä kasvupaikalla 60 vuotta sitten tehdyn isonkin hakkuun kannot ovat pääosin hävinneet, mutta karukkokankaalla pienen hakkuut kannot ovat esillä. Lisäksi näin vanhojen kantojen laskenta riippuu konkreetisti myös arvioijan viitseliäisyydestä kaivella niitä esiin sammalen alta. Ehdotuksemme puustoltaan vanhojen metsien määrittelyksi: Puustoltaan vanhalla metsällä tarkoitetaan metsää, jossa täyttyvät seuraavat vaatimukset iän, rakenteen ja käsittelemättömyyden osalta: I Vallitsevan puuston ikä on eteläisessä ja keskisessä Suomessa (metsäasetuksen 1308/2013 1 :n mukaan) yli 140 vuotta ja Pohjois-Suomessa yli 200 vuotta. II Puusto on muodostunut erikokoisista puista ja metsässä on useita latvuskerroksia ja puulajeja tai se on myöhäisen sukkessiovaiheen kuusikko. Karukkokankaalla (CT tai vastaava) kasvava männikkö voi olla myös yksijaksoinen ja koostua vain yhdestä puulajista. Lisäksi metsässä on lahopuita, keloja ja maapuuta Etelä- ja Keski-Suomessa vähintään 15 % ja Pohjois-Suomessa 20 % puuston tilavuudesta. Etelä- ja Keski- Suomessa kelojen, lahopuun ja maapuun osuus voi olla vähäisempi karukkokankaiden männiköissä. III Puustoa ei ole käsitelty harsinta-, kasvatus- eikä väljennyshakkuin 60 vuoteen. Aiemmat harsinta-, kasvatus- tai väljennyshakkuut eivät ole muuttaneet metsän luontaisia rakennepiirteitä tai ne ovat palautuneet.
4 Kriteeri 11 Kriteeri Kriteerissä luonnontilainen suo ei saa olla ojittamattoman suon synonyymi. On syytä selkeästi erottaa aidosti luonnontilainen suo, jonka vesitalouteen ojitus ei vaikuta, ja ojitusalueiden yhteydessä olevat ojittamat suonosat. Lisäksi luonnontilaisten avosoiden ja ennallistumaan jätettävien puuntuotannollisesti vähätuottoisten turvemaiden reunaan jätettävän suojakaistan leveys on määriteltävä tulkintaerojen välttämiseksi. Määritelmät 29 ja 30 Koska luonnontilaiset ja ojitusalueilla olevat ojittamattomat suonosat on erotettava, määritelmän 29 virke, joka alkaa kunnostusojitusalueisiin sisältyviä ojittamattomia suoalueen osia... on siirrettävä soveltuvasti muokattuna määritelmään 30. Kriteeri 15 Kriteeri on epäselvä ja keskeneräisen tuntuinen. Ympäristöselvitys sekä tapaukset, joissa se vaaditaan on määriteltävä tarkemmin. On myös määriteltävä kuka voi tehdä kriteerin tarkoittaman ympäristöselvityksen. Esimerkiksi yksityisteiden tienhoitokunnilla ja sähköyhtiöillä on lakiin perustuva oikeus pitää tien reunat tai sähkölinja avoimena. Ei liene tarkoitus, että näistä toimenpiteistä on teetettävä ympäristöselvitys? Kriteeri 16 Kulotusten toteutumiselle on vaikea suosittaa indikaattoria, koska yhden sertifikaatin piiriin kuuluvasta maaalasta ei saa kriteeristön perusteella käsitystä (vrt. yleiskommenttimme ryhmäsertifikaatin määrittelystä). Yksi vuosittainen kulotus 200000 hehtaarin alalla tuntuu satunnaiselta. Indikaattori on syytä miettiä huolella uudestaan niin että siinä huomioidaan kulotusalojen määrän lisäksi myös kulotettu pinta-ala. Kriteerin otsikko viittaa luonnonhoidollisiin kulotuksiin, mutta määritelmässä 38 mainitaan myös uudistusalojen kulotukset, jotka ovat metsähoidollisia. Uudistusalojen kulotusten mukaanotto luonnonhoidollisiin kulotuksiin on perusteltava. Kriteeri 17 Kriteerin takana näyttää olevan ravinnevalunnan vähentäminen, koska siinä korostetaan pohja- ja pensaskerroksen kasvillisuutta sekä maanpinnan muokkaamattomuutta. Rantaekosysteemiin vaikuttaa olennaisesti myös rantapuuston aiheuttama varjostus, joka tekee siitä joillekin vesieliölajeille parhaiten sopivan ympäristön. Sertifikaatin tarpeita varten kyllin tarkka arvio rantapuuston vaikutusalueesta on, että varjostus ulottuu vesivyöhykkeelle, jonka leveys on noin kaksi kertaa rannan valtapuuston pituus. Siksi kriteerissä on huomioitava, että vesistöjen suojavyöhykkeille jätetään suurta puustoa niin, että rantaekosysteemin varjostus säilyy, eivätkä sen ominaispiirteet vaarannu. Kommenttimme koskee vain luontaisesti puustoisia rantoja. Kriteeri 26 Kriteerin otsikko Jokamiehenoikeuksia noudatetaan jättää avoimeksi kuka noudattaa: metsänomistaja, metsässä kulkijat vai molemmat? Kriteerin tarkoitus ei liene saattaa metsänomistajaa vastuulliseksi mahdollisista retkeilijöiden hänen maallaan tekemistä jokamiehenoikeuksien rikkomuksista. Mielestämme voimassaolevan kriteerin otsikko Jokamiehenoikeudet turvataan on parempi. Indikaattori Indikaattorin muotoilu on epäselvä. Ehdotamme indikaattoriksi: Jokamiehenoikeuksia on rajoitettu vain lain sallimissa erikoistapauksissa.
5 Määritelmät Määritelmän kieliasu on huono ja vaatii tarkistuksen. Nyt se näyttää kiireessä kopioidulta, muttei uuteen yhteyteensä muokatulta. Kriteeri 27 Ensimmäisessä indikaattorissa mainitaan, että kriteeri täyttyy jos ulkoilureitin pohja on kunnossa 90 %:lla reitin pituudesta. Reitti voi kuitenkin olla 99 %:sti kunnossa, mutta käyttökelvoton, mikäli se on kokonaan poikki jostain kohtaa. Siksi ehdotamme, että indikaattoriin lisätään nykyisen tekstin lisäksi maininta, ettei reittiä saa katkaista kulkukelvottomaksi missään kohdassa. Mikäli reitin katkaisu on metsätaloustoimenpiteiden takia välttämätöntä, esim. kunnostusojituksen yhteydessä, maanomistajan tai toimenpiteen toteuttajan on valmistettava vaihtoehtoinen reitti katkaistun kohdan tilalle. Indikaattori metsäorganisaatiot ja metsästysorganisaatiot tekevät yhteistyötä riistavahinkojen ehkäisemiseksi kohdistuu toimijoihin, jotka eivät ole sertifikaatin piirissä. Indikaattori tulee poistaa nykymuotoisena. Indikaattorissa voidaan kuitenkin todeta metsänomistajan osallistuminen riistanhoitoon. Uusi kriteeri X1 Kriteerin määritelmä perustuu valtioneuvoston asetukseen jätteistä (179/2012). Asetuksessa käsitellään laajaalaisesti kiinteitä, nestemäisiä ja muissa mahdollisissa muodoissa olevia jätteitä. Kriteerin otsikossa oleva "roskaaminen"-sana viittaa käsitteellisesti kuitenkin vain kiinteisiin jätteisiin ja luo helposti mielikuvan esim. retkeilijöiden jättämistä roskista. Ehdotamme seuraavia tarkennuksia: Otsikon ehdotettu muoto: Metsiin ei jätetä metsätalouden toimenpiteissä syntynyttä jätettä. Ensimmäinen kohta: Metsätalouden toimenpiteiden yhteydessä syntynyttä jätettä ei ole havaittu maastotarkastuksessa. Tässä yhteydessä on syytä määritellä miten tarkastus on tehtävä. Nestemäinen jäte, esimerkiksi maahan kaadettu metsäkoneen moottoriöljy (vaarallinen neste), on selvästi vaikeampi havaita kuin pieni kiinteä jäte, esim. taimikennosto. Selkeät maastotarkastusohjeet ovat siis tarpeen, jotta tämän uuden kriteerin noudattamista voidaan kohtuullisen tarkasti seurata.