Puistot kulttuuriympäristöinä Viherpäivät, Vaajakoski Maunu Häyrynen 31.10.2013
Kulttuuriympäristö Rakennussuojelu- ja ympäristöviranomaisten käyttämä termi, käytössä Pohjoismaissa 1993 Rakennettu kulttuuriympäristö : kohteina valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt Kulttuuriympäristö jaetaan hallinnossa yleisesti rakennettuun ympäristöön, kulttuurimaisemaan ja muinaisjäännöksiin Esiintyy myös kulttuurimaiseman laajan merkityksen tai arkiympäristön synonyymina
Puistot ja puutarhat kulttuuriympäristöinä Osa rakennettua kulttuuriympäristöä Rky-luettelossa 266 osumaa puisto -haulla (voi sisältyä myös muihin kategorioihin) Jyväskylä: Harju, Kirkkopuisto, JYO:n kampuksen puisto, Seminaarinmäen puisto, sotatarviketeollisuuden puistomaiset alueet (Paul Olssonin arkistossa Valtion tykkitehdas 1941) RKY ei enimmäkseen mainitse puistojen tai puutarhojen ajoitusta tai suunnittelijaa
Tietotilanne Suomen historiallisista puutarhoista ja puistoista ei ole tehty valtakunnallista inventointia Devepark-hankkeen kyselyn mukaan 22 kunnassa tehty eritasoisia inventointeja yht. 455 kohteesta (painotus Central Baltic -ohjelma-alueelle), lisäksi 28 inventoimatonta (Hki 66, Vaasa 37, Turku 35) Inventointien taso ja fokus vaihtelivat: maisema / kasvit / rakennuskanta, eri hallintokuntia Jyväskylä: Seminaarinmäki (useita) & Säynätsalon johtajan as. (Bengt Schalin 1937, inv. 1988) Puutarha- ja maisemasuunnitelmia luetteloitu
Puistojen suojelutilanne Tunnistetut arvokkaat puistot ja puutarhat suojeltu kaavallisesti, rakennussuojelulailla (JYO!) tai lailla rakennusperinnön suojelemisesta, kirkkolailla, erityistapauksissa myös LSL, MML tms MRL / kansalliset kaupunkipuistot (6 kpl) Museovirasto ja maakuntamuseot historiallisten puistojen suojelua valvovia asiantuntijaviranomaisia, mutta ei alan erityisosaamista Kunnilla vastuu ottaa huomioon kaavoituksessa
Suomalainen puutarhaperintö Toisin kuin esim. Virossa, Suomessa ei kattavaa tietoa historiallisesti arvokkaiden puistojen tai puutarhojen määrästä, iästä, kohdetyypeistä tai tyyleistä eikä nykytilasta merkittävä osa vailla suojelustatusta Tunnettuja ja arvostettuja vanhat kaupunkipuistot, puistikot ja puistokadut, kartanopuistot, pappilapuutarhat, asemapuistot, arboretumit ja kasvitieteelliset puutarhat, siirtolapuutarhat Vähemmän tunnettuja puutarhapihat, huvilapuutarhat, koulupuutarhat, erilaiset laitospuutarhat, tehdasympäristöt, modernismin ympäristöt, hautausmaat, suunnitellut hyötypuutarhat
Tietoa puistoista ja puutarhoista Arkistot: suunnitelmia 1700-luvun lopulta asti, karttoja, lähdetietoa kehitysvaiheista, kasveista ym. 1400-luvulta alkaen, kuvia 1700-luvulta & valokuvia 1860-luvulta asti Kirjallisuus: Julkaistuja aikalaiskuvauksia ja muistelmia puistoista ja puutarhoista 1700-luvun lopulta alkaen, ammattikirjallisuutta ja -lehtiä 1800-luvulta asti Tutkimus: Puutarhoja tutkittu 1600-luvulta lähtien, puutarhahistoriallinen tutkimus alkanut 1920-luvun mittauksista, ensimmäiset kotimaiset julkaisut 1940-l. Puutarhojen säilyneet rakennukset, rakenteet, sommitelmat, kasvit ja arkeologiset kerrostumat
Suomen kehitys
Knut Forssberg, kansanpuisto 1865
Toteutunut tilanne 1895
Helsinki
Puutarhaperinnön luonne ja rakenne Puutarhaviljely ja -taide Suomeen myöhään: Ei suuria valta- ja omaisuuskeskittymiä, kuten emämaa-ruotsissa, Baltiassa tai Pietarissa, kasvivalikoima rajallinen, ei ammattipuutarhureita Säätyläispuutarhoja 1700-luvun loppupuolella: aatelisten asuinkartanot, pappilat, ruukit, virkatalot, kaupunki-istutukset, Turun Akatemian puutarhan esimerkkivaikutus 1800-luvun alkupuolella ensimmäisiä kaupunkipuistoja, kauppapuutarhoja, porvarishuviloita, kirkkopuistoja, huvipuutarhoja, Lapinlahden sairaala laitosympäristönä 1800-luvun puolivälistä kansanpuistoja, matkailuympäristöjä, kanavapuutarhoja, asemapuistoja, julkisten rakennusten edustaistutuksia, koulupuutarhoja, suunniteltuja hautausmaita 1900-luvun alussa yksityispihoja, maatiloja, tehtaita, ulkomuseoita, ryhmäpuutarhoja, urheilupuistoja, leikkipuistoja, puistometsiä Sotien jälkeen vihervyöhykkeitä, asuinalueita, tieympäristöjä
Puutarhaperinnön säilyneisyys Vanhimmista kohteista säilynyt vain lähdetietoa ja mahd. arkeologisia jäänteitä (Naantalin luostari, Turun linna) N 1700-luvulta voinut säilyä suunnitelmia, kuvauksia, yleinen hahmo, rakenteita ja rakennuksia, puuyksilöitä ja kulttuurilajistoa (Piperin puisto, Brinkhall, Aspegrenin p.) 1800-luvulta asti joitain yhtäjaksoisesti hoidettuja kohteita, suunnittelu yleistyi, tietoa kasvimateriaalista & tekniikoista, alkuperäisiä kirjallisia & kuvalähteitä (Träskända, Kaivop.) 1900-luvun vaihteesta tyylinmukaisessa asussa säilyneitä ja hoidettuja kohteita, monipuolista alkuperäistä kasvilajistoa, myös muistitiedon ulottuvissa (arkkitehtoninen tyyli) Sotien jälkeisen modernismin kohteet tulossa peruskorjausikään, paljon tietoa mutta tutkittu vähän
Miten tunnistaa historiallinen puisto RT/infrakortti 12:47 2013: suojelu, hoito, kunnostus Suojelutilanne: Onko suojelumääräyksiä (kaavat, RKY, VAM, RSL/LaRS jne)? Tutkimustilanne: löytyykö tutkimus- tai inventointitietoa? Jos ei tietoa, inventointi Yleisinventointi: kunta tai muu viranomainen, suuren kohdemäärän nopea läpikäynti Kohdeinventointi: tarkempi, suunnittelua edeltävä Kaikki olennaiset arvotekijät => monialaisuus tarpeen Arvotus: Monialainen, ei sidottu suunnittelutavoitteisiin mutta pohjana toimenpiteille
Tyypillinen puistokohde Puisto tai puutarha säilynyt harvoin alkuperäisessä asussa tai ilman pitkiä hoitokatkoja Usein eriaikaisia muutoksia, osa kohteen kerroksellisuutta; myös kulumista ja rappeutumista Alkuperäisiä suunnitelmia ei aina löydy Osa kasvillisuudesta ja rakenteista hävinnyt Sommitelma voinut muuttua tunnistamattomaksi Viime vaiheissa usein koneistettu hoito, uudet ratkaisut Hajatietoa lähteistä, kirjallisuudesta, muistitiedosta Kohde itse monesti tärkein lähde: Pystyttävä lukemaan alkuperäiset ja arvokkaat piirteet maastossa
Miten hoitaa historiallista puistoa? Yleensä parasta puuttua niin vähän kuin mahdollista (kasvustojen uusiminen aiemman mukaiseksi ei puuttumista vaan normaalia ylläpitoa) Vakiintuneita ajallisia kerroksia ei poisteta Kadonneita osia ei palauteta ilman tarkkaa tietoa tai selvää perustetta Hoidon jatkuvuus ja suunnitelmallisuus turvattava Pitkä aikajänne kasvillisuuden kehityskaarta vastaten Sopeuttaminen muuttuneeseen käyttöön, resursseihin tai ympäristöön usein välttämätöntä Tutkimustietoon ja arvotukseen perustuva hoito- ja käyttösuunnitelma tarpeen ainakin keskeisissä kohteissa
Historiallisen puiston kunnostus Varsinkin julkisissa kohteissa helposti yliraskaita peruskorjauksia uudisrakennus-tekniikoilla, hoito taas aliresursoitua Kohteen kannalta pitkän aikavälin hoito- ja kunnostusohjelma paras vaihtoehto Tutkittava ja arvotettava ennen toimenpiteitä Ennen muutoksia ja niiden jälkeen muistettava dokumentoida, ettei tieto pääse häviämään Kaikki aikatasot otetaan huomioon, vanhaa materiaalia poistetaan vain pakon edessä
Rekonstruktio Rekonstruktio ei oikeasti palauta hävinnyttä kohdetta vaan on nykytulkinta siitä mutta vain tutkimustietoon perustuvana Tutkiva rekonstruktio mahdollistaa esim. vanhojen materiaalien ja tekniikoiden opiskelun Rekonstruktio voi täydentää muttei korvata alkuperäistä kohdetta tai sen osaa Yleinen käytäntö tehdä uudet lisäykset vanhasta helposti erottuviksi; ennen-jälkeen dokumentointi tarpeen tässäkin
Sopeuttaminen (adaptaatio) Kohteen käyttötarkoituksen, hoidon tai ympäristön olennainen muutos edellyttää Vaihtoehtona voi olla kohteen menetys Tutkimuksen ja arvotuksen pohjalta määritellään kohteen muutoskapasiteetti Muuttumatta säilytettävät arvotekijät Toimintojen muutoksia kestävät elementit Kokonaan uusien elementtien sijoittuminen Määriteltävä reunaehdot identiteetin säilymiselle
Malleja ja hyviä käytäntöjä Museovirasto: Ranja Hautamäki, Portti puutarhaan - yleisinventointiopas 2001 Yleisinventointeja: Helsinki, Turku, Espoo, Vantaa, Pori (Pihlava) Arvotusmalleja: Turku, Helsinki Kohdeinventointeja (ei yhtenäistä mallia) Hki: Kaivopuisto, Tähtitorninvuori, Eläintarha; Turku: Vartiovuori, Puolalanmäki; Tre: Tuomiokirkkopuisto, Näsinpuisto; J-kylä: Cygnaeuksen puisto; Piperin puisto, Brinkhall, Joensuu, Königstedt, Träskända, Tuomarinkylä, Louhisaari, Pukkila, Urajärvi, Erkylä Restaurointeja: Kaivopuisto, Eiranpuisto, Puolalanmäki, Tuomiokirkkopuisto, Joensuu, Tuomarinkylä, Piper, Urajärvi Rekonstruktioita: Aspegrenin puutarha, Lepaan barokkipuisto Jatkuva hoito: Kultaranta, Paddainen, Schaumanin koulupuutarha, Helsingin vanha kasvitieteellinen, Helsingin Talvipuutarhan edusta
Lisäohjeistuksen tarvetta RT-yleiskortin jatkosta keskusteltu: tarpeita Hoito- ja käyttösuunnitelman ohje Yleinen arvotusmalli Puutarhakasvit eri aikoina Vanhat kasvillisuuden hoitomenetelmät Vanhat puutarharakennukset, rakenteet ja pinnoitteet Vesi historiallisissa puistoissa Kaupunkipuistot ja -istutukset