LUPAPÄÄTÖS Nro 63/06/2 Dnro Psy-2006-y-54 Annettu julkipanon jälkeen 16.6.2006 1 ASIA LUVAN HAKIJA Kutujoen virtavesien kunnostus, Vaala Vaalan kunta Vaalantie 14 91700 VAALA
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 HANKKEEN KUVAUS... 4 Yleiskuvaus hankkeesta... 4 Suunnitellut työt... 5 Kalataloudellisen kunnostamisen tavoitteet... 5 Kunnostustoimenpiteet kohteittain... 6 Töiden toteuttaminen ja kustannukset... 16 Arvio työajasta... 16 HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET... 16 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 16 Yleiskuvaus vesistöstä... 16 Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat... 17 Vesistön ja luonnon tila sekä käyttökelpoisuus... 17 Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa... 18 Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet... 18 Kalastusolot ja kalasto... 18 Alueen vesitaloudelliset rakenteet... 18 Vesiliikenne... 19 Voimatalous ja säännöstely... 19 Vesistön muu käyttö... 19 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN... 19 Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan sekä vedenkorkeuksiin... 19 Vaikutukset eliöstöön... 20 Vaikutukset veneilyyn ja vesistön virkistyskäyttöön... 20 Vaikutus vesistön muuhun käyttöön... 20 Työnaikaiset vaikutukset... 20 Arvio hankkeen aiheuttamista vahingoista yleiselle ja yksityiselle edulle... 20 VAHINKOJEN ESTÄMIS- JA VÄHENTÄMISTOIMENPITEET... 21 Työnaikaiset järjestelyt... 21 KORVAUSESITYS...21 HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 21 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 21 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 21 Muistutukset ja vaatimukset... 22 Hakemuksen täydennys ja muutos sekä hakijan selitys... 23 MERKINTÄ... 25 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 25 Pääasiaratkaisu... 25 Lupamääräykset... 25 Rakenteita koskevat määräykset... 25 Rakentamisaika... 26 Työnaikaisten haittojen minimointi... 26 Viimeistelytyöt... 26 Tarkkailumääräykset... 26 Aloittamis- ja valmistumisilmoitus... 26 Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen... 27 Ohjaus ennakoimattoman vahingon varalta... 27 RATKAISUN PERUSTELUT... 27 Pääasiaratkaisun perustelut... 27 Lupamääräysten perustelut... 28 LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA... 28 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 28 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 28 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 28 KÄSITTELYMAKSU... U 28
Ratkaisu... 28 Perustelut... 29 Oikeusohje... 29 MUUTOKSENHAKU... 30 3
4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Vaalan kunta on 24.3.2006 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa Kutujoen virtavesien kunnostukseen Vaalan kunnassa hakemukseen liitetystä suunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Lisäksi hakija on pyytänyt lupaa töiden aloittamiseen ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilaki 1 luku 15 HANKKEEN KUVAUS Yleiskuvaus hankkeesta Kutujoen kosket on perattu irtouittoa varten vuosina 1956 1957. Perkausten seurauksena kosket muuttuivat tasaleveiksi ja suoraviivaisiksi uittoränneiksi. Niska-alueiden perkaukset ovat vaikuttaneet myös koskien yläpuolisten jokisuvantojen sekä Oterma-, Ala- ja Keskijärven vedenkorkeuksiin, jotka ovat alentuneet noin 20 30 cm. Kutujoen vesistön uittosääntö on kumottu vesihallituksen hakemuksesta Pohjois-Suomen vesioikeuden 16.3.1976 antamalla päätöksellä nro 20/76/II. Maa- ja metsätalousministeriön kalastus- ja metsästysosaston valituksesta korkein hallinto-oikeus palautti 13.1.1977 antamallaan päätöksellä asian uudelleen vesioikeuden käsiteltäväksi koskien joen uoman entisöimistä uittoperkausten jäljiltä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että uomaan kohdistuneet perkaukset olivat uiton rakenteita, jotka vesistön käytölle vaaraa ja haittaa aiheuttavina oli uittosäännön kumoamisen yhteydessä poistettava. Vesioikeuden 13.9.1979 antaman päätöksen nro 58/79/II perusteella koskialueet on kunnostettu tarkistetun kunnostussuunnitelman ja vesioikeuden uittosäännön kumoamispäätöksen lupamääräysten mukaisesti vuosina 1980 1983. Kutujoen koskien kiveäminen on toteutettu asettamalla uomaan yksittäisiä kiviä ja uoman keskiosaan on jätetty kiveämätön, noin 2 3 metrin levyinen ns. kriisiajan uittoväylä uittoa ja mahdollista veneliikennettä varten. Kunnostuksessa käytetty kivimäärä oli vähäinen, joten koskia reunustavat perkausmassoista koostuvat penkereet ovat jääneet kunnostuksen jälkeenkin pääosin paikoilleen. Osa kuivilleen jääneistä uomanosista on näiden penkereiden takana. Kutujoen koskia on kivetty myös melontareittihankkeen yhteydessä vuonna 1993. Monet uittosäännön kumoamiseen liittyvät kunnostukset ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Kutujoellakaan kunnostuksilla ei ole saavutettu kalaston osalta asetettua tavoitetta. Nykykäytännön mukainen koskiuoman vedenkorkeuden palauttaminen ja kutusoraikkojen rakentaminen eivät ole kuuluneet toimenpiteisiin. Kunnostuksen tavoitteena on koskien palauttaminen lähemmäksi luonnontilaa siten, että virtakutuisten lohikalojen mm. taimenen ja harjuksen luontaiset lisääntymisedellytykset paranevat ja Kutujoen kalataloudellinen arvo lisääntyy.
Osa Kutujoesta kuuluu Kainuun luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin pienvesiin. 5 Suunnitellut työt Kalataloudellisen kunnostamisen tavoitteet Kutujoen jokiuomaa on kivetty vain 20 25 % pohjan alasta ja käytetty kivikoko (halkaisija noin 30 70 cm) ei juuri ole kasvattanut tai parantanut kalojen tarvitsemaa pienimuotoista elinympäristöä. Koskien tasaiseen kaltevuuteen ja uoman rantojen muotoiluun ei tuolloin ole kiinnitetty huomiota ja osa kuivilleen jääneistä uomanosista on jäänyt edelleen penkereiden alle ja taakse. Koskien niska-alueiden perkaukset yhdessä väylän vaikutuksen kanssa ovat kasvattaneet ylivirtaamaa ja pidentäneet alivirtaamakautta, jolloin koskiuoman vesitilavuus keski- ja alivirtaamakausina on pienentynyt. Alkuperäisten vedenkorkeuksien palauttaminen, uoman pidätyskyvyn kasvattaminen ja kutusoraikkojen rakentaminen eivät kuuluneet yleisesti toteutettuihin toimenpiteisiin uittosäännön kumoamisten yhteydessä. On arvioitu kunnostettujen Suomussalmen Piispa- ja Mustajoen koskien soveltuvan aliveden aikana yhtä koskea lukuun ottamatta huonosti tai vain kohtuullisesti taimenen poikastuotantoalueiksi. Poikasvaiheen elinympäristöjä on luonnehdittu liian kiivasvirtaisiksi, syviksi ja suojattomiksi. Kutujoen kosket on kunnostettu samoilla menetelmillä kuin Musta- ja Piispajoen virtavedet. Kutujoen kunnostus on ollut kalaston kannalta riittämätön. Kunnostusten ensisijaisena tavoitteena pidetään yleisesti koskiuoman monimuotoisuuden lisäämistä, jolloin mm. eri-ikäisille lohikaloille sopivien elinympäristöjen määrä lisääntyy. Kutujoen täydentävillä kunnostustoimenpiteillä voidaan parantaa koskien kalataloudellista arvoa. Nopeasti virtaavissa koskissa väylän kiveämisellä, kostekuoppien kaivamisella ja pohjan kynnystämisellä lisätään erilaisten vesisyvyysvyöhykkeiden ja virrannopeusalueiden määrää. Kynnystäminen tehdään vaihtelevilla tekniikoilla. Pyritään jäljittelemään koskien luonnontilaista rakennetta ja samalla lisäämään alivirtaamanaikaisia vedenkorkeuksia. Koskien ranta-alueiden ja kuivien uomanosien vesitystä parannetaan sekä paikoin levennetään koskiuomaa. Uoman pinta-alan kasvaessa virtaukset hidastuvat ja kalojen poikasvaiheen elinympäristön laatu paranee ja määrä kasvaa. Kunnostusten kalataloudellisesti merkittävimpiä tavoitteita on lohikalojen luontaisen lisääntymisen elvyttäminen. Taimenen ja harjuksen poikastuotantoalueille tehdään kutusoraikkoja. Seulotusta sorasta tehdyt kutualustat sijoitetaan virtaukseltaan sopiviin paikkoihin koskiin, koskien niska-alueille sekä virtasuvantojen alaosiin. Harjuksen kutualueet ovat samankaltaisia sorapohjia kuin taimenenkin. Pienpoikasille soveltuvat alueet ja kutualueet muodostavat kunnostuksissa kiinteän kokonaisuuden. Osittain vähäisen kiveämisen ja 2 3 metrin levyisen väylän jättämisen seurauksena perkausten aiheuttamaa haittaa ei ole pystytty poistamaan tai riittävissä määrin vähentämään ja siten mm. kunnostukselle asetetut kalataloudelliset tavoitteet eivät ole täyttyneet. Kutujoella Louhikonkoskelta Petäjäkosken alaosaan (välillä Pystökoski Mustakoski Asumanniva Asumankoski Saarikoski Monisaarisenkoski) saakka syntyy toistuvasti suppojäätä ja hyydepatoja. Koskien ja niiden niskojen kiveäminen hidastaa virrannopeuksia ja luo jäätymispintoja. Pintaan asti ulottuva kiveys mahdollistaa jääkannen syntymisen, jolloin jään alla vir-
taava vesi ei ole alttiina alijäähtymiselle. Kutujokeen jätettävä kanoottiväylä heikentää kiveämismahdollisuuksia ja suppojään syntymismahdollisuudet säilyvät näiltä osin ennallaan. Kala- ja rapukantojen elinmahdollisuuksien parantamiseksi suppojään muodostumisen estäminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Kutujoen kanoottireittiä on suositeltu käytettäväksi alkukesästä, jolloin virtaamat ovat suunnilleen joen keskivirtaaman (MQ = 4,1 m 3 /s) luokkaa tai sitä suurempia. Nyt tehtävät kunnostustoimet toteutetaan kesän alivirtaama-aikaan (alle 3 m 3 /s:n virtaamilla) siten, ettei reitti juurikaan sovellu melontaan enää alle 2,5 m 3 /s:n virtaamilla. Normaalina vesivuonna virtaamat laskevat alle 2 m 3 /s:n vain 25.1. 19.4 eikä kesän aikana saavuteta alle 2,5 m 3 /s:n virtaamia. 6 Kunnostustoimenpiteet kohteittain Kohteittain kuvatut toimenpiteet osoittavat kunnostuksen suunnan, mutta lopulliset toimenpiteet määritellään olosuhteiden mukaan työtä tehtäessä. Kunnostus on tehtävä sopivaksi alivirtaamilla vallitseviin olosuhteisiin sekä ylivirtaaman aikaisiin koviin virtauksiin. Kunnostuksilla ei vaikuteta yläpuolisten järvien vedenkorkeuksiin. Uittoväylän kiveämisellä ja kynnystämisellä turvataan keski- ja alivirtaamakausina veden riittävyys koskiuomassa. Oleellisimpia seikkoja ovat pengerrettyjen ranta-alueiden ennallistaminen mm. pienpoikasille, virrannopeuden hidastaminen ja väylän poistaminen. Kunnostus tehdään pienpiirteisesti siten, että toimenpiteet kohdistuvat tarvittaessa joka koskimetrille. Uittoperkaukset ovat selvästi alentuneet koskiuomien pohjaa ja nykyisin monet kosket ovat syvässä uomassa. Uoma on paikoin kaventunut huomattavasti alkuperäisestä leveydestä. Uomien reunoilla on korkeita perkausvalleja ja rannat ovat jyrkkäreunaisia sekä syviä. Suuri putouskorkeus ja korkeat rannat mahdollistavat paikoin reilun vedenkorkeuden noston ja allastamisen kohteilla. 1. Meriäinen Meriäinen on Kutujoen ensimmäinen virtapaikka Otermajärven luusuaa lukuun ottamatta. Uoman kivimateriaali on puskettu molemmille rannoille ja isompi kiviaines puuttuu nivasta lähes kokonaan. Pohjoisrannan perkausvallit ovat selvästi nähtävissä. Aikaisemmissa hankkeissa Meriäistä ei ole kunnostettu. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 40 m 2. Kunnostustoimenpiteet: 0 100 m. Molempien rantojen pengerryksiä puretaan ja ranta-alueen vesitystä ja virtausta parannetaan. Siirretään lohkareita (pintakiviksi) ja kiviä virta-alueelle. 100 110 m. Molempien rantojen pengerryksiä puretaan ja ranta-alueen vesitystä ja virtausta parannetaan. Siirretään lohkareita (pintakiviksi) ja kiviä virta-alueelle. Vettä ohjataan alapuolisen suvannon molemmille rannoille. 2. Myllykoski Myllykoski on jyrkkä välisuvannon jakama koski. Kosken alaosaa on kutsuttu myös Kuurnaksi. Uomalla on korkeat peratut reunat ja rannat ovat
paikoin hyvin lohkareiset. Uomaa on levennettävä poikasalueiden luomiseksi. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 420 m 2. 7 Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Kosken niska-aluetta tasoitetaan ja parannetaan harvalla kiveyksellä. Soraikkoja (4 m³) tehdään kosken niskalle kivien ympärille. Uomaa levennetään ja virtaa poikkeutetaan voimakkaasti käyttämällä rantojen perkausmassoja. Uoman pohjoispuolen myllylle tehtyä sivu-uomaa vesitetään. Sivu-uomaa kunnostetaan käsin kynnystämällä ja leventämällä. 50 100 m. Uomaa levennetään ja rantoja madalletaan purkamalla molempien rantojen penkereitä. Virtaa poikkeutetaan voimakkaasti osittaisilla kynnyksillä käyttämällä rantojen perkausmassoja. Kynnyksiin tehdään soraikkoja. 100 150 m. Suvannon pengerryksiä puretaan ja ranta-alueen virtausta parannetaan. 150 200 m. Niskan muurimaista kynnystä pidennetään ja pintakiviä lisätään. Niskan yhteyteen tehdään soraikkoja (4 m³) kosken alaosaan kulkeutuneesta materiaalista. Uomaa levennetään purkamalla etelärannan perkausvalli ja pohjoisrannan pengerrys. Uomaa kynnystetään voimakkaasti ja vettä ohjataan matalille ranta-alueille. 200 250 m. Uomaa levennetään purkamalla etelärannan perkausvalli ja pohjoisrannan pengerrys. Uomaa kynnystetään voimakkaasti ja vettä ohjataan matalille ranta-alueille. Alaosan virtausta käännetään molemmille sivuille poistamalla alaosan pohjoispuolen kivisuiste. Alaosan materiaalia siirretään ylös koskeen. Kosken alaosan ja suvannon raja jää jyrkäksi. 3. Telahammas ja Salvatti Telahampaan ja Salvatin jakaa pieni, mutta syvä suvanto. Telahammas on nivamainen varsin syvä virtapaikka, jossa on kaksi selkeämpää virtauskohtaa. Salvatti on jyrkkä ja alivirtaamalla kivinen koski. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 135 m 2. Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Itärannalle peratut kivet siirretään takaisin uomaan ylävirran puolelle. Kivien välejä sorastetaan (3 m³). Toisen niskan kohdalta rantojen pengerrykset puretaan uomaan ja levitetään uomaa. Virtaa ohjataan länsirannalle. 50 100 m. Toisen niskan kohdalta rantojen pengerrykset puretaan ja uomaa levitetään. Virtaa ohjataan suvannon itärantaa kohti. 100 150 m. Niskaa kivetään ja levitetään purkamalla molempien rantojen perkausvallit uomaan. Niskaa kynnystetään ja sorastetaan (3 m³). Itärannan perkausvallin purkamista jatketaan ja rantavyöhykettä madalletaan. Alaosan niskaa kynnystetään ja sorastetaan (3 m³). 150 200 m. Rantojen pengerrykset puretaan ja uomaa levitetään. Virtaa ohjataan kynnyksin polveilevaksi.
8 200 215 m. Pengerryksien purkamista jatketaan ja uomaa levitetään. 4. Rouvastinkoski Rouvastinkoskessa on ollut aiemmin kolme saarta. Niskan jakaneesta saaresta etelänpuoleinen uoma on tukittu kivisuisteella ja pääuoma on perattu. Kosken jakaa välisuvanto, josta se laskee noin 100 metrin matkan jakaantuen kahteen haaraan ennen jokisuvantoa. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 230 m 2. Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Eteläpuolen uomaa tukkiva suiste puretaan virtaan ja uoman vesitystä parannetaan. Niskan saaren rantaa puretaan matalammaksi. 50 100 m. Niskan yläosaa tasataan ja niskaa sorastetaan (4 m³). Rantaalueita puretaan pienpoikasalueiksi. Virtaa ohjataan rantaa kohti kynnyksin ja suistein. Pohjoisrannan perkauskiviä puretaan virtaan. 100 150 m. Molempien rantojen perkauskiviä puretaan kynnyksiksi virtaan. Suvannon jälkeistä niskaa tasataan ja kynnys sorastetaan (4 m³). Rantojen perkauskiveykset ja penkat puretaan uomaan ja sitä levitetään. Kiivasvirtaista väylää kivetään. 150 200 m. Rantapenkereiden purkamista ja uoman levittämistä jatketaan. Veden virtausta ohjataan enemmän saaren länsipuolelle purkamalla saaren kärkeä ja kynnystämällä kohteen loppuosaa. Saaren perkausmateriaalia käytetään uoman kynnyksiin ja suisteisiin. 200 230 m. Saari katkaistaan ja materiaali levitetään matalikoksi saaren molemmille puolille. 5. Louhikonkoski Louhikonkoski on yläosastaan hidasvirtaista nivaa ennen varsinaista niskaa, josta joki haarautuu useampaan uomaan perkaussuisteen taakse pohjoisrannalle. Varsinaista uittouomaa on kivetty jo jonkin verran, mutta ranta-alueet ovat edelleen syviä ja koostuvat liian suurista kivistä. Uoman keskelle jätetyssä väylässä veden virtausnopeus on suuri. Uoman pohjoisrannalla on keltakurjenmiekan esiintymä. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 300 m 2. Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Niska-aluetta parannetaan runsaalla pintakiveyksellä ja sorastuksilla (5 m³). Alaosan rantojen perkauskiviä puretaan uomaan. 50 100 m. Etelärannan perkausmassoja puretaan pääuomaan ja rantaalueelle. Perkaussaarekkeita puretaan tarvittaessa kokonaan siten, että virtaus jakautuu koko uomaan. Tehdään maljamaisia kynnyksiä koko uoman leveydelle. Kynnyksiin tehdään sorastuksia (5 m³). Isot kivet asetetaan pintakiviksi koskeen.
100 150 m. Perkaussaarekkeita puretaan tarvittaessa kokonaan siten, että virtaus jakautuu koko uomaan. Tehdään maljamaisia kynnyksiä koko uoman leveydelle. Kynnyksiin tehdään sorastuksia (4 m³). 150 200 m. Yläosan perkaussaareke puretaan tarvittaessa kokonaan siten, että virtaus jakautuu koko uomaan. Tehdään maljamaisia kynnyksiä koko uoman leveydelle. Etelärannan suiste ja rantapengerrys puretaan uomaan lisäten samalla ranta-alueen virtausta. Kosken ja alueen loppuun asetetaan yksittäisiä pintakiviä. 200 250 m. Alueen loppuun nivaosuudelle asetetaan isoja kiviä lomittain säilyttäen kohde nivana. 250 300 m. Rantojen kiveyksiä puretaan ja isoja kiviä asetetaan uomaan lomittain säilyttäen kohde nivana. 9 6. Pystökoski Pystökoski on lyhyt ja melko kivinen virtapaikka noin 130 m Louhikonkoskesta alavirtaan. Kosken keskellä on selkeä kiivasvirtainen väylä. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 55 m 2. Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Uittoväylä kivetään matalammaksi. Niskaosuudelle tehdään useita kutusoraikkoja (5 m³) ja rantojen isot perkuukivet siirretään virtaan. Perkausvalleja puretaan ja rantavyöhykettä madalletaan poikasalueiksi. Tehdään rantaa kohti viettäviä suisteita/kynnyksiä. 50 60 m. Virtaa ohjataan molempia rantoja kohti. Rantojen isoja kiviä siirretään virtaan. 7. Asumaniva Asumaniva on perattu syvemmäksi ja sen länsirantaan on tehty suiste ja uomaa on kavennettu. Nivan pohja on varsin tasainen ja kivimateriaali on soraa sekä pientä kiveä. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 170 m 2. Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Länsirannan kivisuiste puretaan virtaan ja mataliksi kynnyksiksi ohjaamaan vettä mutkan ulkoreunaan. Pohjan soramateriaalia sekoitetaan suisteesta otettavan materiaalin kanssa. 50 100 m. Yläosan länsirannalle tehdään matala kynnys ohjaamaan vettä uoman toiseen laitaan. Alaosan kivipenkereitä puretaan uomaan ja lisätään nivaan yksittäisiä kiviä. 8. Asumakoski Asumakosken luoteenpuoleinen perattu uoma on nykyisin joen pääuoma. Koillisrannan uoma on osittain vanhaa joen pohjaa ja mm. vähäisen virtaaman takia kasvillisuuden valtaama. Joen ensimmäisen perkauspenkas-
ta katkaistun saaren takana on alle 2 m²:n keltakurjenmiekkaesiintymä. Koskella on varsin pitkä niska-alue, josta uoma jakautuu laskien jyrkästi sivu-uomiinsa ja alas pääuomaansa. Pääuoman keskellä on kiivasvirtainen ja syvä väylä. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 150 m 2. 10 Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Kosken niskan kynnystä pidennetään ja syvä väylä tasataan. Uomaa levennetään purkamalla perkaussaaren kiveystä. Saaren edusta jää matalaksi poikasalueeksi. Varmistetaan sivu-uomien veden riittävyys ja alemman sivu-uoman vesitystä parannetaan purkamalla saarten rantoja. Sivu-uoman koskea loivennetaan alaspäin ja uoman kiveämistä jatketaan tarvittaessa alaspäin. Alaosalle tehdään leveitä kynnyksiä ja sorastuksia (6 m³). 50 100 m. Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan lyhyin kynnyksin ja isoin kivin. Uoman ranta-alueita parannetaan purkamalla molempien rantojen (lähinnä saaren) perkausvalleja ja uoman pienimuotoinen leveysvaihtelu palautetaan. Virtaa ohjataan madaltuneille ranta-alueille. 100 120 m. Luoteisrannan perkauskivet puretaan ja virtausta ohjataan kohti molempia rantoja. 9. Monisaarisenkoski Monisaarisenkosken saaret ovat perkauksissa hävinneet ja koskea on kavennettu voimakkaasti. Pohjoisrannalle vanhaan uomaan on pengerretty luonnonravintolammikko. Yläosastaan koski on syventyneessä uomassa jyrkentyen koskeksi. Kosken alaosa on matala ja sorapohjainen virta. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 600 m 2. Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Niskaa tasataan ja pidennetään etelärannan perkauskivillä. Etelärannan sivu-uoman alkuun tehdään suiste nostamaan ja ohjaamaan vettä myös alivirtaamalla sivu-uomaan. Niskaa sorastetaan (5 m³). Sivu-uoma kunnostetaan koneella. Pääuomaa kivetään pohjoisrannan perkauskivillä. 50 100 m. Uittoväylää kivetään rantojen perkauskivillä. Keskiosan niskaa tasataan ja sorastetaan (5 m³). Etelärantaa puretaan matalammaksi. 100 150 m. Uittoväylää kivetään ja kynnystetään molempien rantojen perkauskivillä. Uomaa levennetään sisäkaarteen puolelta ja etelärantaa madalletaan. 150 200 m. Uittoväylää kivetään ja kynnystetään molempien rantojen perkauskivillä. Etelärantaa madalletaan. Vesi ohjataan tasaisesti länsirannan poukamaan ja itärannan purettavalle kivisuisteelle. 200 250 m. Perkaussaari puretaan ja suvannon niskaa jatketaan itärannalle. Niskaa sorastetaan kosken alaosaan huuhtoutuneella materiaalilla (4 m³). Niskan alle tehdään muutama kynnys pidättämään ja ohjaamaan vettä molemmille rannoille. 250 300 m. Yläosaa kynnystetään muutamalla leveällä kynnyksellä ja isoilla kivillä. Kynnyksiin tehdään sorastuksia kosken alaosaan huuhtoutu-
neella materiaalilla (4 m³). Etelärannan perkausrantaa puretaan uomaan. Koskiuomaan palautetaan isot kivet, joiden etupuolelle tehdään/jätetään monttu. 300 350 m. Etelärannan perkausrantaa puretaan uomaan. Uoman vesitilavuutta lisätään matalin ja pitkin kynnyksin. Isoja kiviä asetetaan koskiuomaan ja niiden yhteyteen tehdään monttuja. Etelärannan suiste puretaan ja virtausta ohjataan suisteen takaiseen poukamaan. 11 10. Saarikoski Saarikoski sijaitsee noin 250 metriä Monisaarisenkoskesta alavirtaan. Saarikoskella on pitkä niska-alue ja se jakautuu perattuun pääuomaan ja sivuuomaan, joka on alkuperäistä joenpohjaa. Niskan jälkeen koski on jyrkkä ja laskee taas välisuvannon jälkeen kahteen uomaan. Alaosa on kiveämätön, suora, rännimäinen virta. Suppojään padotuksesta syntynyt tulva on katkaissut aiemmin yhtenäisen Kuusisaaren kahteen osaan. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 250 m 2. Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Niskan nivaa kivetään rantojen perkauskivillä. 50 100 m. Niskaa korotetaan ja pohjoisen uoman alivirtaamanaikaista vesitystä parannetaan. Niskalle asetetaan pintakiviä ja tehdään kutusoraikkoja (5 m³). Saaren kärkeä ja itäpuolen rantaa puretaan mataloittaen rantavyöhykettä. Väylä kivetään ja tehdään suisteita sekä kynnyksiä. 100 150 m. Jatketaan saaren purkamista mataloittaen rantavyöhykettä. Uomaa kivetään saaren perkauskivillä. Saari katkaistaan noin 10 metrin matkalta. Kohteen alaosalle tehdään iso kynnys ja uomaa levennetään ulkokaarteen puolelta. 150 200 m. Molempien rantojen pengerryksiä puretaan ja levenevää rantavyöhykettä madalletaan. Väylää kivetään ja uomaa kynnystetään. 200 250 m. Länsirannan kivipenger puretaan uomaan. Saaren kärkeä puretaan ja uomaan tehdään isoja kynnyksiä parantaen samalla sivu-uoman vesitystä. Sivu-uoman kiveämistä jatketaan tarvittaessa. Kohteen alaosan ali- ja keskivirtaamien aikaista vedenkorkeutta nostetaan osittaisilla kynnyksillä ja isoilla kivillä. 250 300 m. Ali- ja keskivirtaamien aikaista vedenkorkeutta nostetaan osittain kynnyksillä ja isoilla kivillä. Uoma kivetään molempien rantojen perkauskivillä ja rantoja parannetaan poikasalueiksi. Isoja kiviä palautetaan koskiuomaan ja kivien yhteyteen tehdään monttu. 300 350 m. Tehdään kynnys, joka ohjaa vettä saarten väliin. 11. Petäjäkoski Petäjäkoski on Kutujoen reitin pisin koski. Koskea on suoristettu ja kavennettu voimakkaasti. Kosken kunnostusmahdollisuuksia rajoittaa kalanviljelyyn tehdyt rakenteet. Kosken nykyinen pohjan korkeus on jopa metrin alempana kuin ennen perkausta. Koskessa on jyrkkä niska noin 200 metrin päässä Saarikoskesta. Petäjäkoskessa jään suppoutuminen ja hyydepato-
jen muodostuminen on toistuva ongelma. Virtausnopeuksia hidastetaan mm. leventämällä jokea sen alkuperäisiin oikaistuihin uomanosiin. Kosken suvantoalueille asetetaan pintakiviä jäätymispinnoiksi. Kohteella on varauduttava materiaalin siirtelyyn ja sinne on tuotava kiveysmateriaalia kohteen ulkopuolelta. Soraa on kulkeutunut runsaasti kosken alaosaan. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 2 370 m 2. 12 Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Niska-alueen olemassa olevia kynnyksiä pidennetään pituusleikkauksen suuntaisesti ja aluetta sorastetaan (10 m³). Pohjoisrannan ulkokaarretta puretaan matalammaksi ja uomaa levitetään. 50 100 m. Rantojen perkausmateriaalia ja kohteelle tuotavaa kiviainesta käytetään matalikoihin ja kohteen alaosaan rakennettavaan loivaan niskakynnykseen. Niskalle tehdään soraikkoja (5 m³). 100 150 m. Itärannan perkauskiviä puretaan koskiuomaan samalla uomaa leventäen. Keskiväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin, suistein ja isoin kivin. Ranta-alueen virtausnopeutta hidastetaan. 150 200 m. Uomaa levennetään ja tehdään kynnyksiä. Kynnyksiä sorastetaan (5 m³). Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Uoman leveysvaihtelua palautetaan. 200 250 m. Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Virtausta ohjataan ulkokaarteeseen. Ulkokaarteen kivipengertä puretaan uomaa samalla leventäen. 250 300 m. Rantapenkkoja puretaan ja uomaa levennetään lähemmäksi sen alkuperäistä leveyttä. Uoma saa madaltua. Kynnyksiä pidennetään. Väylä kivetään ja kynnystetään. 300 350 m. Rantapenkkoja puretaan ja uomaa levennetään lähemmäksi alkuperäistä leveyttä. Väylä kivetään ja sitä kynnystetään, loppuosasta voimakkaammin. 350 400 m. Itärannan perkauskiviä puretaan väylään kynnysten parannusmateriaaliksi. 400 450 m. Niska-aluetta pidennetään itärannan perkauskivillä samalla uomaa leventäen. Loppuosaan tehdään matalia kynnyksiä. 450 500 m. Länsirannan perkaussuiste puretaan saareksi tai kokonaan. Länsirannan vanha uomanosa vesitetään ja kivetään tarvittaessa. Perattua väylää kivetään runsaasti ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin siten, että virtaus jakautuu koko uoman leveydelle. Uoman leveysvaihtelua palautetaan. 500 550 m. Alkuosassa jatketaan uoman kiveämistä. Suvannon raja peratun uoman kohdalla jää jyrkäksi. Loppuosalle tehdään tasainen ja pitkä kynnys, johon tehdään pintakiveys ja sorastus (6 m³). 550 600 m. Rantojen pengerryksiä puretaan leventäen uomaa lähemmäksi sen alkuperäistä leveyttä. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Länsirannan perkaussuiste puretaan kokonaan tai saareksi ja vesitetään vanha uomanosa.
600 650 m. Rantojen pengerryksiä puretaan leventäen uomaa lähemmäksi sen alkuperäistä leveyttä Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin. Ranta-alueet jäävät mataliksi. 650 700 m. Rantojen pengerryksiä puretaan leventäen uomaa lähemmäksi sen alkuperäistä leveyttä. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin. Tehdään matalia ranta-altaita pienpoikasille. 700 750 m. Rantojen pengerryksiä puretaan leventäen uomaa lähemmäksi sen alkuperäistä leveyttä. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin. Tehdään matalia ranta-altaita pienpoikasille. Uoma kapenee alaosalla. 750 800 m. Uoman leveys palautetaan länsirannan kiinteistörajaan asti ja ranta-aluetta madalletaan pienpoikasille. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin. Isojen kivien yhteyteen jätetään/tehdään monttuja. 800 850 m. Uoman leveys palautetaan länsirannan kiinteistörajaan asti ja ranta-aluetta madalletaan pienpoikasille. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan rantoja kohti kynnyksin ja isoin kivin. 850 900 m. Uomaa levennetään länsirannalta. Väylää kivetään ja siihen asetetaan isoja pintakiviä saaren yläpuolelle. Saaren kärjen kohdalle tehdään kynnyksiä ja sivu-uoman vesitystä parannetaan. 900 950 m. Sivu-uomaa kivetään ja levitetään koneella. Rehevään hiekkasaareen ei saa kohdistaa tulvavirran painetta. Pääuomaa kynnystetään loivasti ja siihen siirretään isoja yksittäiskiviä lomittain padottamaan ja ohjaamaan virtausta. 950 1 000 m. Yläosaan tehdään kynnys ja soraikkoja (5 m³). Länsirannan saarta puretaan osittain sekä saaren ja rannan välinen uoma vesitetään. Uomaa kivetään ja kynnystetään reilusti. 1 000 1 050 m. Itärannan pengerrystä puretaan uomaan. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan isoin kynnyksin ja isoin kivin. Uoman leveysvaihtelua palautetaan ja pienpoikasille tehdään ranta-altaita. 1 050 1 100 m. Molempien rantojen pengerrykset puretaan uomaan. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan isoin kynnyksin ja kivin. 1 100 1 150 m. Rantojen pengerryksistä puretaan vain yksittäisiä kiviä. Keskiosa kivetään ja sitä kynnystetään reilusti. Kosken ja suvannon raja jää jyrkäksi. Suvantoon asetetaan pintakiviä. 1 150 1 200 m. Yläosaan tehdään loiva kynnys. Suvantoon asetetaan pintakiviä ja tehdään/jätetään monttuja. Keskiosalle tehdään niskakynnys, jonka alavirranpuoli kivetään ja kynnystetään reilusti. 1 200 1 350 m. Väylä kivetään ja virran kulkua hidastetaan kynnyksin ja isoin kivin. 1 350 1 400 m. Uomaan asetetaan isoja pintakiviä. 1 400 1 480 m. Soraa siirretään ylävirtaan koskialueille. Uomaan asetetaan isoja kiviä. 13
14 12. Pihlajakoski Pihlajakoski on nivamainen virta, josta iso kivimateriaali on perattu rannoille. Uoman sivuhaaraa kunnostetaan puumateriaalilla. Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Nivaosuudelle tehdään harva kiveys/pintakiveys. Rantojen perkausmateriaalia käytetään loivien kynnysten rakentamiseen. 50 100 m. Rantojen pengerryksiä puretaan alaosan loivaan kynnykseen. Kosken läntistä hiekkapohjaista haaraa kunnostetaan puusuistein ja kynnyksin. 100 150 m. Sisäkaarteen kiviä puretaan uomaan. Tehdään pienialaisia kynnyksiä pidättämään ja poikkeuttamaan virtausta. 150 200 m. Joen mutkakohta jää syväksi. Itärannan kivipenkka puretaan harvaksi kiveykseksi uomaan. Alaosaan tehdään patoava kynnys. 200 240 m. Länsirannan kiveys puretaan uomaan. 13. Taimeroiskoski Nivamainen osuus jakaa Taimeroiskosken kahden kosken välissä. Uomaa on oiottu puhkaisemalla yläkoski kokonaan uuteen uomaan ja pengertämällä alaosan kolme saarta yhdeksi suisteeksi. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 1 285 m 2. Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Niskaa pidennetään harvalla kiveyksellä ja pintakivillä ja sinne siirretään soraa (5 m³). Saaren kärkeä (isot kivet uomaan) puretaan sekä niskaa ja sivu-uoman lähtöä levitetään. Kosken jyrkkiä penkereitä ja rantojen perkausmateriaalia puretaan uomaan. Koskeen tehdään reiluja kynnyksiä. Pohjoispuolen sivu-uomaa kivetään ja kynnystetään. 50 100 m. Etelärannan perkauskiviä puretaan uomaan. Väylää kivetään loivilla kynnyksillä ja rantavyöhykettä madalletaan. 100 150 m. Ulkokaarteen kivisuistetta puretaan koskiuomaan samalla sitä leventäen. Vesitetään koillisrannan vanha joen pohja siihen tehtävällä sivuuomalla. Kivetään väylä ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Ranta-aluetta madalletaan pienpoikasille sopivaksi. 150 200 m. Virran kulkua poikkeutetaan isoin kivin. Uoman leveysvaihtelua palautetaan purkamalla rantojen pengerryksiä. Sivu-uomaa kivetään. 200 250 m. Uomaa kivetään etelärannan perkauskivillä ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Isojen kivien viereen jätetään/tehdään monttuja. 250 300 m. Niskan kohtaa pidennetään. Pohjoisrannan kivet levitetään matalikoksi. Virran kulkua poikkeutetaan kynnyksillä ja isoilla kivillä. 300 350 m. Uomaan puretaan yksittäisiä kiviä.
350 400 m. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Uoman leveysvaihtelua palautetaan ja ranta-aluetta madalletaan. 400 450 m. Ei toimenpiteitä. 450 500 m. Alaosaan tehdään kynnys pohjoisrannan perkauskivistä. 500 550 m. Pohjoisrannan pengerrystä puretaan ja uomaan lisätään isoja kiviä. Tehdään matala niskakynnys ja sorastus (6 m³). Virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. 550 600 m. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Isojen kivien yhteyteen jätetään/tehdään monttuja. Rantojen pengerrykset puretaan ja uomaa etelärannalta levennetään sekä pohjoispuolen vanha uoman osa vesitetään. Siirretään soraa koskeen (6 m³). 600 650 m. Rantojen pengerrykset puretaan uomaan ja sitä levitetään kohti eteläpuolen vanhaa rantaa. Väylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Sivu-uomaa kivetään. Siirretään soraa koskeen (6 m³). 650 675 m. Väylän kiveämistä jatketaan. Kosken alaosaan tehdään monttuja. 15 14. Autiokoski Autiokoski on Kutujoen reitin alin koski. Koski on uittoperkausten aikaisessa tilassa. Uoma on paikoin melko syvä ja tasaleveä. Koski alkaa loivempana ja paikoin syvänä jyrkentyen koskeksi. Nuojuan voimalaitoksen patoaltaan säännöstely ulottuu kosken alaosaan. Purettavaa ja osittain vesittyvää alaa on noin 460 m 2. Kunnostustoimenpiteet: 0 50 m. Niskaosuudelle tehdään harva pintakiveys ja pitkä kynnys. Niskan virtakohtiin tehdään sorastuksia (6 m³). Rantojen kiveyksiä puretaan ja ranta-alueen virtausta parannetaan sekä syvä väylä kivetään pinnanalaisin kynnyksin. 50 100 m. Rantojen perkausmateriaalia puretaan väylän kiveämiseen ja joen mutkan kynnystämiseen. Ranta-alueita loivennetaan ja niiden virtausta parannetaan. 100 150 m. Molempia rantoja puretaan loivemmiksi. Olemassa olevaa kynnystä pidennetään ja sen niska-alue tasoitetaan. Niskalle tehdään sorastuksia (5 m³) Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. 150 200 m. Etelärannan alivirtaamanaikaista vesitystä parannetaan purkamalla rantojen perkausvalleja uomaan. Uoman leveysvaihtelua palautetaan.
200 250 m. Ulkokaarteen kivipengertä puretaan ja virranpainetta ohjataan uoman itäreunalle. Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Uomaa levennetään purkamalla molempia rantoja. 250 300 m. Olemassa olevia kynnyksiä parannetaan ja ylimmälle kynnykselle tehdään sorastuksia (4 m³). Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Rantoja puretaan ja kivetään pienpoikasalueiksi. 300 350 m. Uittoväylä kivetään ja virran kulkua poikkeutetaan kynnyksin ja isoin kivin. Rantoja puretaan ja kivetään pienpoikasalueiksi. 350 370 m. Länsirannan kiveys puretaan uomaan. Loppuosalle laitetaan muutamia isoja kiviä. 16 Töiden toteuttaminen ja kustannukset Kutujoen kunnostus tehdään noin 15 20 tonnin painoisella, leveätelaisella kaivinkoneella. Koneen siirtyminen kunnostuskohteille, penkereiden purku ja penkoille pusketun perkausmateriaalin käyttö edellyttävät paikoin puuston ja muun kasvillisuuden poistoa. Rakentamistyössä otetaan huomioon hyvä rakennustapa. Hankkeen kustannusarvio vuoden 2004 hintatasossa on 53 500 euroa. Arvio työajasta Kunnostustyöt ajoitetaan kesän alivirtaamakauteen. Töiden tekemiseen on arvioitu kuluvan 63 työpäivää. HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET Hakija on tehnyt kunnostettavien koskien toimenpidealueilla olevien maaja vesialueiden omistajien kanssa sopimukset kahden tilan omistajaa ja Oterman järjestäytymätöntä lohkokuntaa lukuun ottamatta. YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Yleiskuvaus vesistöstä Kutujoki sijaitsee Vaalan kunnassa noin 5 km Vaalan keskustasta pohjoiseen. Kutujoki on osa Otermajärven vesistöaluetta (59.26) johon laskevat myös Pienanjärven vesistöalueen (59.27) vedet. Kutujoen vesistöalue alkaa Puolangan kunnan alueella olevasta Somerjärvestä. Siitä vedet virtaavat Pieni-Korpisenjärven kautta Iso-Korpisenjärveen, josta Kiiskis-, Mätäs-, Pienan-, Oterma-, Ylä- (Järvenjärvi), Keskija Alajärven kautta Oulujokeen Jylhämän voimalaitoksen alapuolelle. Muita latvajärviä ovat Iso-, Puokion-, Pirtti- ja Paatinjärvi. Vesistöalueen keskusjärvenä on 2 116 hehtaarin kokoinen Otermajärvi.
Kutujoen reitillä on kolme matalaa välijärveä Yläjärvi (Järvenjärvi), Keskijärvi ja Alajärvi. Reitin kokonaispituus on noin 20 km, josta jokiosuutta on noin 19 km. Jokiosuudesta koskea ja nivaa on noin 5 km. Reitillä on 16 virta- ja koskialuetta. Kunnostettavia kohteita on 15. Otermajärvestä Nuojuan patoaltaaseen on putouskorkeutta 31,5 m. Kutujoen valuma-alueen pintaala purkukohdassa on 495 km² ja järvisyys 9,5 % Muita merkittäviä jokia ovat neljän kilometrin pituinen Välijoki välillä Pieni-Korpijärvi Iso-Korpijärvi, viiden kilometrin pituinen Korpijoki välillä Iso-Korpijärvi Kiiskisjärvi, Kiiskisjärven Mätäsjärven välinen 3,1 kilometrin pituinen Pohjolanjoki, Mätäsjärven Pienanjärven välinen 1,5 kilometrin pituinen Kitkajoki sekä Pienanjärven Otermajärven välinen 14 kilometrin pituinen Tervajoki. 17 Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat Otermajärven keskivedenkorkeus (MW) on N 60 + 140,7 m. Kutujoella on tehty virtaamanmittauksia Otermajärven luusuasta (F=379 km², L=12,1 %). Keskiylivirtaama (MHQ) on 9,3 m³/s, keskivirtaama (MQ) 4,1 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 1,6 m³/s. Maksimi- ja minimivirtaamat ovat seurantajaksolla olleet (HQ) 44 m³/s ja (NQ) 0,8 m³/s. Kutujoen suun keskivirtaamaksi (MQ) on määritetty valuma-alueiden suhteessa 5,4 m³/s. Vesistön ja luonnon tila sekä käyttökelpoisuus Yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa Kutujoen vesistön latvapurot ja latvaosien pienet lammet on luokiteltu hyviksi. Useimmat suurista järvistä (mm. Otermajärvi) on luokiteltu tyydyttäviksi. Pienanjärvi on luokiteltu laadultaan hyväksi. Kutujoki on käyttökelpoisuusluokitukseltaan hyvä lukuun ottamatta Alajärven ja Nuojuan välistä osaa, joka on tyydyttävässä kunnossa. Kutujoen alaosaan laskevien purojen vedenlaatu on välttävä. Kutujoesta on vedenlaatutietoja vuodesta 1980. Joen vesi on humuksen värjäämää, mutta veden ph on harvoin alle kuuden (alimmat arvot on määritetty kevättulvilla). Vedessä ei ole suuria metallipitoisuuksia ja orgaanista ainetta on tulva-aikanakin kohtuullisesti. Vedenlaatu ei estä taimenen ja harjuksen lisääntymistä vesistössä. Kutujoen vuosien 1980 2004 vedenlaatutietoja (ääriarvot) on esitetty alla olevassa taulukossa. Vaihteluväliin vaikuttavat lähinnä näytteenoton ajankohdan vaihtelut. Suure Arvo Yksikkö Alkaliniteetti 0,05 0,17 mmol/l ph 5,4 7,3 Väriluku 60 225 mgpt/l Sähkönjohtavuus 1,5 4,1 ms/m Happi 6,8 13,9 mg/l Hapen kyllästysaste 55 111 % Kokonaisfosfori 12 64 µg/l Kokonaistyppi 280 950 µg/l Rauta 560 2 400 µg/l Mangaani 19 90 µg/l Kiintoaine, karkea 0,3 12 mg/l Sameus 0 5,2 FTU KHK 5,4 27,9 mg/l BHK 1,1 3,1 mg/l
18 Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet Kutujoki on mainittu Kainuun luonnonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet -raportissa mm. jokivarressa sijaitsevien Keltakurjenmiekka-esiintymien (Iris pseudacorus) vuoksi. Alueella esiintyy myös pitkäpääsaraa (Carex elongata) ja pohjanruttojuurta (Petasites frigidus). Lajeja ei nykyisellä esiintymisvyöhykejaolla ole luokiteltu harvinaisiksi Kainuun alueella. Kalastusolot ja kalasto Kutujoki on merkittävimpiä Oulujoen sivujokia. Joessa on ollut aikaisemmin hyvä arvokalasto. Kalastoon ovat kuuluneet mm. taimen, harjus ja siika. Perkausten seurauksena kalojen elinympäristö on muuttunut täysin ja arvokalasto on taantunut. Aikaisemman kunnostuksen jälkeen arvokalakannat eivät ole elpyneet, mutta koskireitti tarjoaa edelleen erinomaisen potentiaalin jokikutuisten lohikalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueiksi. Kutujoki on varsin suosittu kalastuskohde. Sen kalastoa hoidetaan istutuksin. Nykyisin Kutujoessa on luontainen harjuskanta ja jokeen istutetaan vuosittain noin 300 kg kirjolohia ja 150 kg taimenia. Uittosäännön kumoamissuunnitelmassa vuodelta 1975 taimen- ja harjuskannat on todettu heikoiksi. Kutujoella on tehty sähkökoekalastuksia vuonna 1987. Loppukesän koekalastuksissa reitin koskista on saatu pääasiassa kivennuoliaisia, kivisimppuja ja mateita. Taimenta ei ole saatu, mutta harjusta on tavattu muutamilla koskilla. Louhikonkoskessa on tavattu yksikesäisiä taimenia vuoden 2005 maastotöiden yhteydessä. Alueen vesitaloudelliset rakenteet Kaikki Kutujoen reitin kosket välillä Pienanjärvi Oulujoki on perattu konetyönä irtouiton helpottamiseksi vuosina 1956 1957. Koskista on työnnetty kivet rannoille niin, että uomasta on muodostunut 6 10 metrin levyinen väylä. Koskipohjat ovat jääneet varsin tasaisiksi ja tasakalteviksi. Perkausmassoja on siirretty koko reitillä noin 22 000 m 3. Perkausten seurauksena Otermajärven ja koskien yläpuolisten suvantojen vedenkorkeuksien on arvioitu alentuneen noin 20 30 cm. Suurinta aleneminen on ollut Ala- ja Keskijärvessä, joissa vedenkorkeus on alentunut noin 30 cm. Vuoden 1983 kunnostuksen seurauksena ali- ja keskivedenkorkeuden on arvioitu nousseen koskiuomassa 20 30 cm, mutta suvantojen vedenkorkeuksiin kiveyksien ei ole oletettu vaikuttavan. Ala-, Keski- ja Yläjärven vedenkorkeuden on arvioitu tällöin nousevan 20 30 cm, mutta Autiokosken jäätyä kiveämättä tavoite ei ole toteutunut. Vesioikeuden päätöksestä nro 63/68/II ilmenee, että uittopadon rakentaminen ja Kutujoen luusuan perkaus ovat alentaneet Otermajärven keskivedenkorkeutta (MW) noin 20 cm. Ennen uittoväylän kuntoonpanotöitä Otermajärven keskivedenkorkeudeksi (MW) on arvioitu N 60 + 140,68 m. Nykyisin se on N 60 + 140,56 m (vuosien 1974 2004 keskiarvo). Arvion mukaan keskivedenkorkeus on nykyisellään ainakin 12 cm ja keskialivedenkorkeus 16 cm alempana kuin ennen uittoväyläperkauksia. Oulujärven ja siihen laskevien vesistöjen uittosääntö muutoksineen on kumottu Kutujoen osalta vesioikeuden päätöksellä nro 58/79/II vuonna 1979 ja koskialueet on kunnostettu velvoitteen mukaisesti vuosina 1980 1983. Koskien kiveämisen lisäksi suunnitelmaan on sisältynyt kolmen uittopadon
purkaminen sekä muiden uittolaitteiden poistaminen. Otermajärven betoninen uittopato on jätetty hyväkuntoisena purkamatta. 19 Vesiliikenne Kutujoella on melontareitti. Parhain melontakausi on kesän alussa. Koskia on kivetty vedenkorkeuden nostamiseksi melontareittihankkeen yhteydessä vuonna 1993. Harvaan asutussa jokivarressa ei ole varsinaista veneliikennettä. Voimatalous ja säännöstely Kutujoen vesistöreittiä ei säännöstellä, mutta se laskee Oulujoen Nuojuan voimalaitoksen patoaltaaseen. Sen säännöstelyn vaikutus ulottuu alimpana kunnostuskohteena olevan Autiokosken alaosaan. Petäjäkoskeen tehdyssä sivu-uomassa on yksityinen 14 kw:n vesivoimalaitos, jonka tarvitsema virtaama on 0,1 0,65 m 3 /s. Vesi voimalaitokselle johdetaan suunnilleen Petäjäkosken kunnostuksen paalulta 0 m lähtevällä kanavalla. Voimalaitos on suunnilleen paalulla 1 250 m ja se purkaa vetensä alapuolella olevaan kalankasvatuslaitoksen vara-altaaseen ja siitä jokeen suunnilleen paalulla 1 310 m. Vesistön muu käyttö Otermajärven pohjoispuolella on Vapo Oy:n Niskansuon turvetuotantoalue, jonka vedet laskevat Kutujokeen Kiviniemen kohdalle Meriäisen ja Myllykosken välille. Alueen suurin maankäyttömuoto on metsätalous. Kutujoessa on Petäjäkosken kalankalankasvatuslaitos (Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös nro 25/98/II), jonka vedenotto on 0,07 0,25 m³/s. Ympäristölupavirastossa on vireillä Petäjäkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeva hakemusasia (Dnro Psy-2005-y- 163). Siihen liitetyn hakemussuunnitelman mukaan kalankasvatuslaitoksen Kutujoen länsipuolella oleville altaille johdetaan vesi suunnilleen Petäjäkosken kunnostuksen paalulta 0 m lähtevällä kanavalla ja vedet johdetaan takaisiin Kutujokeen suunnilleen paaluilla 1 170 m ja 1 330 m. Kutujoen itäpuolella olevien altaiden vedenotto on suunnilleen paalulla 750 m ja purkupaikka suunnilleen paalulla 1 420 m. HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan sekä vedenkorkeuksiin Hankkeen vaikutukset näkyvät jokialueella pienipiirteisyyden ja veden viipymän lisääntymisenä koski suvanto-vuorottelun palautuessa lähemmäksi luonnontilaa. Kunnostustoimenpiteet nostavat koskijaksojen alivedenkorkeuksia, joten uoman vesitilavuus ja aliveden aikaiset vesisyvyydet kasvavat. Alivedenkorkeuden nostaminen ei aiheuta ylivirtaaman aikaista vedenkorkeuden nousua kynnysten oikean mitoituksen ja uoman osittaisen leventämisen tasatessa tulvakorkeutta. Koskien ylimpien kynnysten sijainti ja korkeus mitoitetaan siten, ettei kunnostus vaikuta yläpuolisten suvantojen ja järvien vedenkorkeuksiin.
20 Vaikutukset eliöstöön Kunnostuksen vaikutukset kohdistuvat lähinnä Kutujoen kalastoon, jos lohikalojen luontainen lisääntyminen saadaan elpymään. Kunnostuksella luodaan myös uoman rakenteen osalta parempia virtavesielinympäristöjä pohjaeläimille ja pohjakasveille. Kiveäminen myös vähentää suppojään muodostumista, jolloin vesieliöstön elinmahdollisuudet paranevat merkittävästi. Kunnostus luo paremmat edellytykset luontaisesti lisääntyvien lohikalakantojen palautumiseen ja elinvoimaistumiseen, jos Oulujokeen saadaan kaloille esteetön vaellusmahdollisuus syönnösalueilta takaisin lisääntymisja poikastuotantoalueille. Kunnostus ei vähennä keltakurjenmiekan, pitkäpääsaran ja pohjanruttojuuren esiintymistä jokivarressa. Kunnostustöitä ei ole keltakurjenmiekan esiintymisalueilla ja sen esiintymät on merkitty työkohdekarttoihin. Vaikutukset veneilyyn ja vesistön virkistyskäyttöön Kunnostustöiden vaikutukset virkistyskäyttöön koetaan eri ryhmissä eri tavalla. Myönteisimmin kunnostuksiin ovat suhtautuneet yleensä virkistyskalastajat. Kunnostuksilla on usein vapakalastusta lisäävä vaikutus. Mielikuva luonnontilaisesta virtavedestä houkuttelee alueella aikaisemmin käyneiden kalastajien lisäksi myös uusia kalastajia. Kunnostuksen jälkeen koskien kalataloudellinen arvo paranee, mutta taimen- ja harjuskantojen palauttamiseksi on kalastusta ainakin koski- ja jokialueilla mahdollisesti rajoitettava. Lisääntyneen kalataloudellisen arvon lisäksi kunnostuksen tuottama hyöty näkyy myös ns. aineettomien sosiaalisten ja taloudellisten arvojen kasvuna kuten kyseisen alueen virkistyskäyttöarvon nousuna. Kutujoella on virkistyskäyttöä varten kaksi ylikulkusiltaa, nuotiopaikkoja ja laavu. Virkistyskäytön edellytysten voidaan olettaa paranevan kunnostuksen myötä. Joskus paikalliset asukkaat voivat kokea kunnostustoimenpiteet myös virkistyskäyttömahdollisuuksia vähentävinä. Tähän on syynä erityisesti veneilyn vaikeutuminen. Kutujoen melontareittiä suositellaan käytettäväksi alkuja keskikesästä. Kunnostukset mitoitetaan siten, että loppukesän alivirtaamilla joki soveltuu huonosti melontaan. Vaikutus vesistön muuhun käyttöön Kunnostustoimenpiteillä ei ole vaikutusta vesivoiman hyväksikäyttöön. Työnaikaiset vaikutukset Vesi samentuu töiden aikana, kun kiviä siirrellään ja kutupaikkoja kunnostetaan soralla. Samentuminen on kuitenkin lyhytaikaista. Pääasiassa kiviä käsitellään ja siirretään, joten aiheutuvat muutokset ovat vain tilapäisiä ja paikallisia. Kalojen palaaminen takaisin kunnostusalueille on varsin nopeaa. Arvio hankkeen aiheuttamista vahingoista yleiselle ja yksityiselle edulle Hakijan mukaan Kutujoen kunnostuksesta ei ole odotettavissa vahinkoa tai haittaa Kutujoen rantojen tai vesialueiden omistajille.
Uittoväylän kiveäminen, kynnysrakenteet ja koskiuoman vesitilavuuden lisääntyminen syvyyden kustannuksella vaikuttavat joen valtaväylään keskija alivirtaamilla. Kutujoessa ei ole yleistä veneväylää. Vesitettävät alueet ovat pääosin perkausten ja läjitysten vuoksi kuivilleen jäänyttä luonnonuoman koskipohjaa. Tähän ei lueta mukaan vesialueen perkaussaaria. Korvattavaa haittaa ei katsota syntyvän, koska toimenpiteistä aiheutuva hyöty koskiympäristölle ja ranta-alueelle on haittaa suurempi. 21 VAHINKOJEN ESTÄMIS- JA VÄHENTÄMISTOIMENPITEET Työnaikaiset järjestelyt Työt ajoitetaan kesän tai alkusyksyn alivirtaamakauteen, jolloin työt on helpointa toteuttaa ja pohjaeläinbiomassat koskissa ovat varsin alhaiset johtuen useiden pohjaeläinten elinkierron vaiheesta. Näin ajoitettuna kunnostustöillä on myös vähäisimmät haittavaikutukset kalastoon. Työnaikaisia haittoja vähennetään ja estetään työn huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella. Tarpeettomasti ei tuhota koskiin muodostunutta vesisammalkasvustoa. Rantakasvillisuutta raivataan vain penkereiden purkualueilta ja kulku-urilta. Kaikki työn jäljet siistitään ja saatetaan ympäristöön sopeutuvaksi. Mahdolliset töistä aiheutuneet vauriot kunnostetaan vähintään entiseen kuntoon. Kustannusarviossa on varauduttu varsinaisen työn jälkeisenä kesänä tehtäviin korjaus- ja viimeistelytöihin. KORVAUSESITYS Hakija ei ole esittänyt maksettavaksi korvauksia, koska toimenpiteistä aiheutuva hyöty koskiympäristölle ja ranta-alueille on haittaa suurempi. Vesitettävien maa-alueiden pysyvästä käyttöoikeudesta hakija ei ole esittänyt maksettavaksi korvauksia, koska haitankärsijät ovat myös hyödynsaajia. HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Hakija ei ole esittänyt ohjelmaa hankkeen vaikutusten tarkkailemisesta. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Vaalan kunnassa19.4. 19.5.2006 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Lisäksi ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Vaalan kunnan kaavoitusviranomaiselta.
22 Muistutukset ja vaatimukset 1. Kainuun ympäristökeskus Ympäristökeskus on katsonut, että kunnostushankkeelle voidaan myöntää vesilain mukainen lupa. Esitetyt toimenpiteet palauttavat koskien tilan lähemmäksi luonnonmukaista siten, että virtakutuisten kalojen luontaiset lisääntymisedellytykset paranevat. Kunnostustoimenpiteet lisäävät myös Kutujoen kalataloudellista arvoa. Hankkeen toteutuksen ajaksi tulee määrätä tarkkailuvelvoite samentumishaittojen toteamiseksi. Töiden yhteydessä tulee ottaa huomioon, ettei Petäjäkosken kalankalankasvatuslaitoksen toiminnalle aiheudu haittaa toimenpiteistä. Hankkeelle voidaan myöntää töidenaloittamislupa, mikäli maa- ja vesialueen omistajilta saadaan suostumukset hankkeen toteuttamiseen. 2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus Työvoima- ja elinkeinokeskus on puoltanut luvan myöntämistä hankkeelle. Kunnostus lisää koskien vesipinta-alaa ja parantaa muutenkin virtavesikalojen tuotantoedellytyksiä. Suunnitelmassa on esitetty kunnostuksen tavoitteet ja tehtävät rakenteet pääpiirteittäin. Paras toteutustapa voidaan kuitenkin valita vasta työn yhteydessä, minkä vuoksi suunnitelmasta on voitava tarvittaessa poiketa. Kutualustojen rakentamisessa on käytettävä tutkimusten ja käytännön kokemusten perusteella parhaiksi havaittuja materiaaleja ja kerrospaksuuksia. 3. AA ja BB (Petäjäkoski RN:o 32:31) Muistuttajat ovat ilmoittaneet, että heidän kiinteistöllään on kalankasvatuslaitos ja pienvesivoimala. Kala-altaat sijaitsevat Petäjäkosken varrella. Altaiden joen puoleiset maavallit on rakennettu mm. syksyisen hyydetulvan vuoksi ja vahvistettu kiveyksellä syöpymisvaaran takia. Tämän vuoksi muistuttajat eivät ole hyväksyneet kiviaineksen ottamista mainituista rakennelmista. Kymmenien vuosien aikana on havaittu, että suppotulva Kutujoessa on yleensä pahimpana Saarikoskessa ja Petäjäkoskessa vedenkorkeuden noustessa jopa kolme metriä. Petäjäkoskessa on toisin paikoin 3 5 metrin korkuiset törmät ja edellisen kunnostuksen jälkeen maa-ainesta on syöpynyt tällaisissa kohdissa. Muistuttajat ovat vaatineet Petäjäkosken niskan vedenkorkeuden säilyttämistä ennallaan, koska kalankasvatuslaitoksen vedenottokanava lähtee sieltä. Kohdasta 0 150 m länsipuolelta ja kohdasta 150 250 m länsipuolelta ei voi ottaa kiviä, koska maa-aines rantatörmässä on hyvin hiekkapitoista ja eroosio kuluttaisi törmää. Syöpymisvaara on olemassa myös suunnilleen kohdasta 250 m hieman ylöspäin. Kohdassa 600 750 m koski on jyrkkä ja rannat syöpyvät koko ajan sekä ranta nousee jyrkästi, joten rannasta voidaan ottaa vain muutamia pintakiviä eroosion välttämiseksi. Kohdan 750 1 020 m itäpuolella olevan kala-altaan vedenottokanavan ja poistokanavan vallirakenteisiin ei saa tehdä muutoksia. Kohdan 1 100 1 420 rannat on jätettävä kala-altaiden suojavallien takia käsittelemättä. Muilta osin kiveäminen voidaan suorittaa sillä varauksella, että jos syksyinen hyydetulva tulevaisuudessa pahenee, kiveämistä tulee korjata.