TERRORISMIN RAHOITUS JA YLEISHYÖDYLLISET YHTEISÖT Johdanto 1. Suomen terrorismin rahoitusta koskeva lainsäädäntö 2. Yleishyödylliset yhteisöt ja säätiöt 3. Yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden varainhankinnan valvonta 3.1. Yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden toimintaan liittyvä rikollisuus 3.2. Kotimaiset mahdollisuudet tietojenvaihtoon ja mahdollisen terrorismin rahoituksen estämiseen 4. Lisätiedot ja eri viranomaisten yhteystiedot TERRORISMIN RAHOITUS JA YLEISHYÖDYLLISET YHTEISÖT Johdanto Terrorismin nousu merkittäväksi uhaksi on merkinnyt myös lisääntynyttä valvontaa erilaisten rahavirtojen seuraamisen osalta. Tämä asiakirja on tarkoitettu oppaaksi erilaisille yleishyödyllisille järjestöille ja yhdistyksille, jotta nämä kiinnittäisivät toiminnassaan huomiota myös tähän ilmiöön. Opas sisältää suosituksia sekä ohjeistuksia. Lisäksi oppaasta löytyy eri viranomaisten yhteystietoja, joihin voi ottaa yhteyttä kaikenlaisissa asiaan liittyvissä kysymyksissä. Terroristinen toiminta ei ole enää luonteeltaan alueellista tai kansallista vaan kansainvälistä (globaalia). Terrorismi on monimutkainen ilmiö. Terroristinen toiminta tarvitsee rahaa. Terroristit ovat verkottuneet monin eri tavoin. Terrorismin rahoittaminen on ilmiönä monitahoinen ja vaikeasti hahmotettavissa. Vaikka yksittäinen isku ei välttämättä edellytä huomattavia rahasummia, niin toimiva ja riittävä rahoitus on merkittävässä roolissa propagandan levityksessä, radikalisoitumisen edistämisessä, rekrytoinnissa ja kannatuksen hankkimisessa esimerkiksi hyvinvointipalvelujen tuottamisen avulla. Suomen lainsäädäntö määrittelee terrorismin rahoituksen seuraavasti: Terrorismin rahoitus on toimintaa, jossa annetaan tai kerätään varoja terroritekojen suorittamiseksi tietoisena varojen käyttötarkoituksesta. 1 Yksinkertaisimmillaan terrorismin rahoitus voi siis olla yksittäisen henkilön suorittamaa rahan tai muun omaisuuden luovuttamista terroristisessa tarkoituksessa toimivalle henkilölle tai järjestölle. Terrorismin rahoitusta on kuvattu mustekalaksi, jonka lonkerot yltävät sekä suurten maantieteellisten alueiden että uskonnollisten, sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten verkostojen ylle. 1. Suomen terrorismin rahoitusta koskeva lainsäädäntö Terrorismin rahoituksen vastainen toiminta on tärkeää terrorismin muuttuneen luonteen johdosta. Terrorismin rahoituksen torjunta keskittyy terroritekojen ennaltaehkäisemiseen. Terrorismin torjunta vaatii entistä enemmän laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Suomea sitovat useat terrorismin torjuntaa koskevat erilaiset kansainvälisoikeudelliset velvoitteet. Lisäksi Suomen jäsenyydestä esimerkiksi Euroopan unionissa seuraa erilaisia velvoitteita. Terroristista toimintaa rahoitetaan eri tavoin, myös rahanpesun avulla. Rahanpesun yhteiskunnalliset vaikutukset ovat erityisen haitallisia, koska rahanpesun taustalla on usein vakava ja järjestäytynyt rikollisuus. Rahanpesun kohteena olevaa omaisuutta palautuu usein takaisin rikolliseen toimintaan kuten huumausainekauppaan. 1 Rikoslaki 34a luku 5.
Lain rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä (68/1998, myöhemmin rahanpesulaki) tavoitteena on estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää niiden paljastamista ja tutkintaa sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa keskeisessä asemassa ovat ilmoitusvelvolliset yhteisöt ja elinkeinonharjoittajat, joille on rahanpesulaissa asetettu velvollisuus tunnistaa asiakkaansa, selvittää epäilyttävien liiketointen tausta sekä ilmoittaa niistä rahanpesun selvittelykeskukselle. YK:n terrorismin rahoituksen torjumista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 74/2002) hyväksymisen yhteydessä rikoslain 34 lukuun (yleisvaarallisista rikoksista) lisättiin terrorismin rahoittamista koskeva säännös (9.b ) jo 28.6.2002. Tämä terrorismin rahoittamista koskeva säännös siirrettiin pienin tarkistuksin myöhemmin laadittuun, 1.3.2003 voimaan tulleeseen terrorismirikoksia koskevaan 34a -lukuun. 2 Terrorismin rahoituksen kriminalisointi ennen muun terrorismilainsäädännön laatimista kertoo lopulta asian merkityksellisyydestä. 3 Rikoslain 34a luvun 5 :n mukaan kyse on terrorismin rahoittamisesta, jos henkilö suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja tarkoituksena rahoittaa terroristisiksi teoiksi määriteltyjä tekoja tai tietoisena siitä, että varoilla rahoitetaan tai aiotaan rahoittaa edellä mainittuja tekoja. Terrorismin rahoittamisen torjunnan tehostamiseksi siihen katsottiin tarpeelliseksi liittää rahanpesun torjuntaa vastaava ilmoitusjärjestelmä. Siksi rahanpesulain soveltamisala laajennettiin 1.6.2003 lukien kattamaan myös terrorismin rahoittamisen estäminen ja selvittäminen. Uusi rahanpesua ja terrorismin rahoittamista koskeva laki astui voimaan 1. elokuuta 2008. Lailla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisestä ja selvittämisestä pantiin täytäntöön EU:n kolmas rahanpesudirektiivi. Uuden rahanpesulain soveltamisala on voimassa olevaa lakia laajempi. Lain piiriin tulee uusina ilmoitusvelvollisina muun muassa liike- ja ammattitoimintana tavaroita myyvät ja välittävät siltä osin kuin maksu vastaanotetaan käteisenä vähintään 15 000 euron suorituksena. Lain tavoitteena on estää rahanpesua ja terrorismin rahoitusta kehittämällä rahoitusalalla toimivien ja muiden lain soveltamisalaan kuuluvien yritysten toimintaa siten, että niitä ei voitaisi käyttää rahanpesun tai terrorismin rahoituksen välineenä. Terrorismin rahoittaminen voi tapahtua myös laillisesti hankituilla varoilla. 2. Yleishyödylliset yhteisöt ja säätiöt Suomessa on yhdistymisvapaus, joka on taattu perustuslaissa. Perustuslain 13 :n 2 momentin mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Yhdistyksiin sovelletaan yhdistyslakia (1503/1989). Laki koskee yleislakina aatteellisia yhdistyksiä ja siinä on muun muassa säännös siitä, millaista taloudellista toimintaa lain tarkoittamat aatteelliset yhdistykset voivat harjoittaa. Yhdistys voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena tuomioistuimessa ja muun viranomaisen luona vain, jos se on rekisteröity siten kuin yhdistyslaissa säädetään. Rekisteröimätön yhdistys ei ole oikeuskelpoinen, se ei voi hankkia nimiinsä omaisuutta eikä voi olla toisen yhdistyksen jäsenenä. 2 HE 188/2002. 3 Ko. luvun teksti lainattu Sisäisen turvallisuuden ohjelman valmisteluun osallistuneen asiantuntijatyöryhmän Järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunta raportti 2008, 42 43. 2
Sen perustaminen ja toiminta on vapaamuotoista, eikä hallitus voi toimia yhdistyksen puolesta sen muita jäseniä sitovasti. Yhdistysrekisteriä pitää Patentti- ja rekisterihallitus. Rekisteröitäessä yhdistystä Patentti- ja rekisterihallitukselle tehtävässä perusilmoituksessa on ilmoitettava muun muassa yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan ja yhdistyksen nimenkirjoittajan täydellinen nimi, osoite, kotikunta ja henkilötunnus. Lisäksi yhdistyslaissa edellytetään, että yhdistyksen hallitus pitää yhdistyksen jäsenistä luetteloa, johon on merkittävä kunkin jäsenen täydellinen nimi ja kotipaikka. Säätiöiden perustamisesta, hallinnosta ja valvonnasta säädetään säätiölaissa (109/1930). Patenttija rekisterihallitus pitää säätiörekisteriä, jossa on tällä hetkellä yli 2700 säätiötä. Myös säätiörekisteriin tehtävässä ilmoituksessa tulee olla tieto nimenkirjoittajan, hallituksen puheenjohtajan sekä jokaisen jäsenen ja varajäsenen täydellisestä nimestä, osoitteesta, asuinpaikasta ja suomalaisesta henkilötunnuksesta tai tämän puuttuessa syntymäajasta. Säätiörekisteriin merkitään tieto myös siitä, jos säätiön hallituksena toimivat toisen säätiön, yhteisön tai laitoksen hallituksen jäsenet taikka viranomainen, sekä tällaisen säätiön tai yhteisön tai laitoksen rekisterinumero ja rekisteri, johon se on merkitty. 3. Yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden varainhankinnan valvonta Yleishyödyllisten yhteisöjen varojen keräämisestä säädetään Suomessa erityisesti rahankeräyslaissa (255/2006) ja arpajaislaissa (1047/2001). Yleishyödylliset yhteisöt ja järjestöt voivat hankkia varoja myös tuotteita tai palveluita myymällä. Tällöin on kyse normaalista kaupankäynnistä, joka ei kuulu rahankeräyslain soveltamisalaan. Tällaiseen kaupankäyntiin kohdistuu myös erilainen verokohtelu kuin yleishyödyllisen yhteisön toimeenpanemaan rahankeräykseen. Rahankeräyslain (255/2006) 1 :n mukaan lain tarkoituksena on mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi järjestettävät rahankeräykset ja estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä. Rahankeräysten toimeenpanon valvonnalla voidaan vähentää rahankeräystoimintaan liittyviä väärinkäytöksiä ja rikollisuutta sekä varmistaa rahankeräysten yleinen luotettavuus. Yhteiskunnallisen edun kannalta on tarkoituksenmukaista, että yleishyödylliset yhteisöt voivat kerätä eri tavoin rahaa toimintansa rahoittamiseen. Kuten rahankeräyslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessäkin (HE 102/2005 vp) on todettu, rahankeräysten toimeenpanemiseen liittyy kuitenkin myös huomattavia yhteiskunnallisia riskejä jopa järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin rahoituksen muodossa. Epäasiallisen, harhaanjohtavan ja rikollisen toiminnan estämiseksi on välttämätöntä, että rahankeräysten toimeenpanoa valvotaan ja toimintoja tilastoidaan tehokkaasti ja täsmällisesti. Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahankeräys saadaan toimeenpanna vain viranomaisen antamalla luvalla (rahankeräyslupa). Rahankeräyslupa voidaan antaa Suomessa rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, jolla on yksinomaan yleishyödyllinen tarkoitus. Rahankeräyslupa voidaan tietyin edellytyksin antaa myös Suomessa toimivalle rekisteröimättömälle yhteisölle, jolla on yksinomaan yleishyödyllinen tai lain 6 :n 2 momentin 1 kohdassa mainittu tarkoitus (varojen hankkiminen taloudellisissa vaikeuksissa olevan yksittäisen henkilön tai perheen auttamiseksi). Rahankeräyslupa voidaan käytännössä myöntää rekisteröimättömälle yhteisölle silloin, jos kyseessä on henkilön tai perheen lähipiirin muodostama avustusrengas onnettomuuden tai vastaavan jälkeen, vaaleihin liittyvä tukiyhdistys tai yhdistys, josta on säädetty lailla. Lupaviranomaisina toimivat 1.1.2010 3
lähtien poliisilaitokset sekä Poliisihallitus 4, joka myöntää rahankeräysluvan yhden poliisilaitoksen toimialuetta laajemmalla alueella toimeenpantavaan rahankeräykseen. Rahankeräysten yleisestä valvonnasta ja ohjauksesta sekä tilastoinnista vastaa 1.1.2010 lähtien Poliisihallitus 5. Poliisihallitus antaa myös rahankeräysten toimeenpanoa koskevia lausuntoja ja ohjeita. Rahankeräys saadaan toimeenpanna varojen hankkimiseksi yleishyödyllisen toiminnan tukemiseen. Rahankeräyslupaa haetaan aina kirjallisesti ja lupahakemukseen tulee liittää yksityiskohtainen keräys- ja käyttösuunnitelma. Hakemuksen tulee sisältää esimerkiksi luvan hakijan hallituksen jäsenten yksilöintitiedot. Rahankeräyslain 13 :n mukaan rahankeräyslupahakemus tulee hylätä, jos luvan hakijan lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluvia tai luvan hakijassa tosiasiallista päätösvaltaa käyttäviä henkilöitä ei voida pitää luotettavina. Lupaviranomaiset voivat tarkastaa luotettavuuden varmistamiseksi esimerkiksi edellä mainittujen henkilöiden rikosrekisterit. Etenkin talous- ja omaisuusrikoksiin syyllistymistä voidaan yleensä pitää osoituksena henkilön epäluottavuudesta. Rahankeräyslupahakemukseen tulee lisäksi liittää myös muun muassa yhteisön tai säätiön säännöt, viimeksi hyväksytty tilinpäätös sekä toimintakertomus tai muu selvitys siitä, että luvan hakija on toiminut tarkoituksensa mukaisesti. Tällaista selvitystä ei luonnollisesti ole saatavissa, jos yhteisö on vasta aloittanut toimintansa. Rahankeräyslaissa onkin säännös, jonka mukaan rahankeräyslupahakemus voidaan hylätä, jos yhteisön tai säätiön toiminta ei ole vakiintunutta. Tällä tarkoitetaan sitä, että pääsääntöisesti vasta toimintaansa käynnistävälle yhteisölle ei heti annettaisi rahankeräyslupaa vaan pääsääntöisesti edellytetään, että lupaa hakenut yhteisö tai säätiö on toiminut vähintään yhden toimintavuoden ennen luvan myöntämistä. Se, että yhteisön toiminnan tulee olla vakiintunutta rahankeräysluvan saamiseksi ja yhteisön tulee toimittaa lupaviranomaiselle muun muassa viimeisin toimintakertomus ja tilinpäätös, luo lupaviranomaisille edellytykset arvioida yhteisön tosiasiallista toimintaa. Yksityiskohtaisessa keräys- ja käyttösuunnitelmassa tulee olla tiedot esimerkiksi keräystavoista, kerättävien varojen käyttötarkoituksesta, miten ja milloin kerättävät varat käytetään sekä miten kerättävien rahojen käyttöä valvotaan. Rahalahjoitusten todellinen loppukäyttö tulee varmentaa. Myös varojen käytön valvonta tulee yksilöidä. Valvonta korostuu erityisesti pitkien projektien tai ulkomaisten keräyskohteiden yhteydessä. Rahankeräyslain 16 :n mukaan rahankeräyslupaan voidaan liittää rahankeräyksen toimeenpanoa, rahankeräyksellä saatujen varojen käyttötarkoitusta ja rahankeräyksen toimeenpanon valvontaa koskevia ehtoja. Varojen käyttötarkoitusta koskevassa ehdossa voidaan määrätä myös aika, jonka kuluessa keräysvarat tulee käyttää keräystarkoitukseen. Rahankeräyksellä saadut varat on käytettävä rahankeräysluvassa määrättyyn käyttötarkoitukseen. Rahankeräystoiminnan valvonnan tehostamiseksi rahankeräyslaissa on säännös myös rahankeräystiliä koskien. Rahankeräysluvan saajan on avattava rahankeräystä varten erillinen pankkitili (rahankeräystili). Lupaviranomaisen todellinen valvontamahdollisuus on varmistettu sillä, että pankkitilin tulee olla suomalaisessa talletuspankissa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen talletuspankin Suomessa toimivassa sivukonttorissa. Rahankeräyslupahakemuksessa on lisäksi yksilöitävä kaikki ne henkilöt, joilla on rahankeräystilin käyttöoikeus. 4 Aiemmin kihlakuntien poliisilaitokset sekä Etelä-Suomen lääninhallitus 5 31.12.2009 saakka sisäasiainministeriö 4
Rahankeräyslain 21 :n mukaan rahankeräysluvan saajan on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa lupa-ajan päättymisestä luvan myöntäneelle viranomaiselle tilitys. Viranomaisen on tarkastettava ja hyväksyttävä tilitys. Tilityksestä tulee selvitä esimerkiksi se, kenelle rahankeräyksestä kertyneet varat on luovutettu ja milloin luovutus on tapahtunut tai miten tuotto on käytetty lupapäätöksessä edellytettyyn tarkoitukseen. Lupaviranomaisilla on valvonnan tehostamiseksi käytössään erilaisia turvaamistoimenpiteitä. Luvan myöntänyt viranomainen voi kieltää jatkamasta rahankeräyksen toimeenpanoa ja rahankeräyksillä saatujen varojen käyttämistä, jos rahankeräyksen toimeenpanossa tai rahankeräyksellä saatujen varojen käyttämisessä epäillään meneteltävän tai menetellyn virheellisesti tai viranomaisen tietoon on tullut seikkoja, jotka todennäköisesti johtavat rahankeräysluvan peruuttamiseen. Samoin edellytyksin lupaviranomainen voi kieltää talletuspankkia luovuttamasta kerättyjä varoja rahankeräystililtä tai luvan saajan muulta pankkitililtä. Myönnetty rahankeräyslupa on mahdollista peruuttaa. Lupaviranomainen voi myös peruuttamisen sijasta antaa luvan saajalle kirjallisen varoituksen. Jos rahankeräyslupa on peruutettu tai tilitystä ei ole tehty määräajassa, luvan myöntänyt viranomainen voi määrätä toimitsijan ottamaan rahankeräysluvan saajan kustannuksella rahankeräyksellä saadut varat haltuunsa ja tekemään niistä tilityksen. Rahankeräyslain 29 :n mukaan lupaviranomaisen on pidettävä rahankeräyslupien myöntämistä ja peruuttamista ja kirjallisia varoituksia koskevat tiedot sekä tilitystiedot yleisön saatavilla. Lupaviranomaisilta kansalaiset voivat näin ollen aina varmistaa, onko rahankeräyksen toimeenpanevalla taholla rahankeräyslupaa. Tämän lisäksi valtioneuvoston asetuksessa rahankeräyksistä (503/2006) on erillinen pykälä siitä, mitä yleisölle tulee aina ilmoittaa rahankeräyksen toimeenpanon yhteydessä. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi rahankeräysluvan saaja, luvan myöntäjä ja myöntämisajankohta, luvan numero, keräyksen toimeenpanoaika ja - alue, kerättävien varojen käyttötarkoitus sekä aika, jonka kuluessa varat on tarkoitus käyttää. Kerääjän tulee antaa nämä tiedot oma-aloitteisesti esimerkiksi keräyslippaaseen kiinnitetyssä tarrassa, keräyslistan liitteessä tai puhelinkeräyksessä suullisesti. Ilmoitustapa tulee yksilöidä jo rahankeräyslupahakemuksessa. On erittäin tärkeää, että yleishyödylliset yhteisöt ilmoittavat kaikki edellä mainitut rahankeräysasetuksen edellyttämät tiedot aina vedotessaan yleisöön. Tiedot tulee ehdottomasti aina ilmoittaa muun muassa internet-sivuilla, lehdessä tai muussa vastaavassa mediassa olevan vetoomuksen yhteydessä, puhelimitse tapahtuvassa keräyksessä sekä keräyslippaissa tai erillisessä liitteessä. Pääsääntöisesti rahankeräysluvan saaja ja numero, keräyksen toimeenpanoalue ja kerättävien varojen käyttötarkoitus ilmoitetaan aina yleisölle, mutta hyvin usein esimerkiksi rahankeräysluvan myöntäjän nimi, keräyksen toimeenpanoaika sekä aika, jonka kuluessa kerättävät varat on tarkoitus käyttää, jäävät ilmoittamatta. Velvoite ilmoittaa edellä mainitut tiedot helpottaa huomattavasti yleisön sekä valvontaviranomaisten mahdollisuutta varmistua rahankeräyksen luvanvaraisuudesta ja auttaa havaitsemaan toisaalta laittomat rahankeräykset. On selvää, että myös yleisön näkökulmasta tietojen antaminen lisää rahankeräysten läpinäkyvyyttä ja asetuksessa asetettu velvoite tietojen antamiseen lisää laillisten rahankeräysten luotettavuutta ja sitä kautta mitä ilmeisimmin myös tuottoja. On myös huomattava, että rahankeräyslupa voidaan rahankeräyslain mukaan peruuttaa tai lupaviranomainen voi antaa kirjallisen varoituksen, jos luvan saaja rikkoo rahankeräyslain tai - asetuksen säännöksiä. 5
Arpajaislailla (1047/2001) säädetään arpajaisten toimeenpanosta, toimeenpanon valvonnasta, arpajaisten tuottojen tilittämisestä, tuottojen käyttötarkoituksista sekä tuottojen käytön valvonnasta. Arpajaisten toimeenpanoa valvotaan arpajaisiin osallistuvien oikeusturvan takaamiseksi, väärinkäytösten ja rikosten estämiseksi sekä arpajaisista aiheutuvien sosiaalisten haittojen vähentämiseksi. Poliisihallitus vastaa 1.1.2010 lähtien 6 arpajaisten toimeenpanon valtakunnallisesta valvonnasta ja arpajaistoiminnan tilastoimisesta. Arpajaiset saa pääsääntöisesti toimeenpanna vain viranomaisen antamalla luvalla ja luvan voi saada rekisteröity yhdistys, itsenäinen säätiö tai muu sellainen yhteisö, jolla on yleishyödyllinen tarkoitus ja jonka kotipaikka on Suomessa. Tavara-arpajaisluvan myöntää joko poliisilaitos tai Poliisihallitus 7, riippuen siitä, kuinka laajalla alueella tavara-arpajaiset toimeenpannaan. Lupa tavara-arpajaisten toimeenpanemiseen voidaan antaa enintään kuudeksi kuukaudeksi. Tavara-arpajaisluvan saajan on tehtävä tavara-arpajaisista tilitys. Tilitys on toimitettava lupaviranomaiselle, joka on tarkastettava tilitys. Sekä tavaraarpajaislupahakemuksen että tavara-arpajaistilityksen tulee sisältää vastaavia arpajaisten toimeenpanijaa ja toimeenpantavia arpajaisia koskevia tietoja ja selvityksiä kuin edellä mainitun rahankeräyslupahakemuksen ja rahankeräystilityksen. 3.1. Yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden toimintaan liittyvä rikollisuus Rahankeräysrikosten ja -rikkomusten tekotavat ja tekojen laajuus vaihtelevat suuresti. Usein yksittäinen lahjoitettu tai maksettu summa jää varsin pieneksi, eikä yksittäiselle maksajalle synny suurta taloudellista vahinkoa, vaikka kerätyt rahamäärät voivat olla hyvinkin merkittäviä. Suomessa yleishyödyllisten yhteisöjen tai säätiöiden toimintaan liittyvät rikokset ovat usein sellaisia, joissa hyväntekeväisyydeksi kuvattua toimintaa harjoittavat tätä varten perustetut yhdistykset ja yhtiöt yhdessä. Toiminta on organisoitu esimerkiksi siten, että varainhankintaa harjoittaa yritys yhdistyksen lukuun esimerkiksi puhelinmyyjien avulla. Suuri osa saaduista varoista saattaa kuitenkin mennä toiminnan kuluihin kuten vuokriin, puhelinmyyjien palkkoihin, vastikkeiden hankintaan, lehden julkaisemiseen, päivärahoihin ja matkakuluihin. Yhteistä tällaisille järjestelyille on, että rahankeräysten toimeenpanon ja liiketoiminnan välinen rajanveto on erittäin ongelmallista ja toiminnat ovat vaikeasti erotettavissa toisistaan. Kansalaiset mieltävät osallistuvansa rahankeräykseen esimerkiksi tilaamalla verrattain kalliin lehden, jonka tuottojen myyjä kertoo menevän yleishyödylliseen tarkoitukseen. Viimeisimmässä merkittävässä yleishyödyllisen yhteisön ja yrityksen toteuttamaa varainhankintaa koskevassa oikeudenkäynnissä vastaaja, joka oli yhdistyksen perustaja ja yrityksen omistaja, tuomittiin vankeuteen törkeästä petoksesta. Kyseisessä tapauksessa varoja hankittiin siten, että telemarkkinoinnin avulla yritys hankki yhdistykselle kannattajajäseniä sekä hyväntekeväisyyden nimissä kehotti asianomistajia osallistumaan tukitoimintaan myymällä puhelimitse yhdistyksen tukituotteita ja otti vastaan vapaaehtoisia lahjoituksia antaen esineen kiitoslahjaksi. Varoja hankittaessa henkilöille synnytettiin mielikuva, että rahat menevät suurelta osin hyväntekeväisyyteen. Asiakkaille ilmoitettiin harhaanjohtavasti, että soittaja, joka todellisuudessa oli yrityksen työntekijä, soittaa yleishyödyllisestä yhdistyksestä. Ainakin 56.000 yksityishenkilöä sekä yritystä tai yhteisöä luovuttivat hyväntekeväisyyden nimissä vuosina 2002 2005 yhdistyksen tilille yrityksen järjestämän puhelinmarkkinoinnin kautta noin 2,5 6 Aiemmin sisäasiainministeriö 7 31.12.2009 saakka lupaviranomainen on yhteisön tai säätiön kotipaikan lääninhallitus 6
miljoonaa euroa. Tästä summasta yli kaksi miljoonaa maksettiin yritykselle kuluina ja avustuksiin käytettiin ainoastaan 1 prosentti tuotoista. Rikoslain 17 luvun 16 b :n mukaan rahankeräysrikokseen syyllistyy muun muassa se, joka toimeenpanee rahankeräyksen ilman rahankeräyslaissa tarkoitettua lupaa taikka käyttää varoja olennaisesti vastoin rahankeräysluvassa asetettuja ehtoja tai annettua määräystä. Lisäksi rahankeräysrikokseen syyllistyy se, joka vastoin rahankeräyslakia toimeenpanee rahankeräyksen tavalla, jossa kaupankäynti tai yhdistyksen jäsenhankinta ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään. Kansalaisille tulee olla selvää, mihin ja millä tavoin valvottuun toimintaan he osallistuvat. Yleishyödyllisten yhteisöjen varainhankintaan liittyvät rikokset tulevat viranomaisten tietoon esimerkiksi siten, että kansalaiset tai yhteisöt ottavat yhteyttä rahankeräyksiä valvovaan viranomaiseen tiedustellakseen, onko jollakin varainhankintaa harjoittavalla taholla rahankeräyslupaa ja onko kysymys lupaa edellyttävästä toiminnasta. Eri viranomaiset vaihtavat tietoja myös keskenään, ja sisäasiainministeriö (1.1.2010 lähtien Poliisihallitus) ohjeistaa eri tahoja rahankeräyksiä ja arpajaisia koskevissa asioissa, antaa lausuntoja sekä tekee tarvittaessa tutkintapyyntöjä poliisille. 3.2. Kotimaiset mahdollisuudet tietojenvaihtoon ja mahdollisen terrorismin rahoituksen estämiseen Yhdistyksistä ja säätiöistä on saatavissa tietoa Patentti- ja rekisterihallituksen pitämistä yhdistysja säätiörekistereistä. Sisäasiainministeriöllä (1.1.2010 lähtien Poliisihallituksella) puolestaan on kattavat tiedot kaikista yleishyödyllisten yhteisöjen laillisista rahankeräyksistä Suomessa. Nämä tiedot ovat pääsääntöisesti julkisia siten, että kuka tahansa voi perustetta esittämättä pyytää tietoja. Myös eri viranomaisille, kuten esitutkintaviranomaisille, voidaan helposti tarvittaessa toimittaa rahankeräyksiä koskevia tietoja, joita toisinaan toimitetaankin. Rahankeräystoiminnan valvonta ja tietojen vaihto tehostuu, kun rahankeräysten valtakunnallinen valvontarekisteri perustetaan. Lupaviranomaiset voivat hyödyntää rekisterin tietoja lupaharkintaa tehdessään ja lupavalvontaa kohdentaessaan ja suorittaessaan. Rahankeräysten valvontatiedosto on tällä hetkellä perusteilla. Rahankeräyslaki edellyttää, että poliisi pitää rekisteriä lupahakemuksista, luvista, lupien peruuttamisista, kirjallisista varoituksista ja tilityksistä sekä luvan hakijoista ja saajista ja rahankeräyksen käytännön toimeenpanijoista (rahankeräysten valvontatiedosto). Valvontarekisteriä suunniteltaessa otetaan huomioon sen soveltuvuus myös bingopelin ja tavara-arpajaisten toimeenpanon valvontaan. Tavoitteena on, että myös kansalaisilla on tulevaisuudessa mahdollisuus etsiä haluamansa rahankeräykseen tai bingopeliin ja tavara-arpajaisiin liittyvät lupa- ja tilitystiedot suorina kyselyinä reaaliaikaisesti internetistä. Aluksi toteutettaneen pelkistetty kansalaisten kyselymahdollisuus internetin välityksellä. Viranomaisille rekisteri mahdollistaa monimuotoisten raporttien ja tilastojen tulostamisen erilaisiin käyttötarkoituksiin. Rekisteri tulee erityisesti edistämään yleishyödyllisten yhteisöjen toimeenpanemien rahankeräysten ja arpajaisten läpinäkyvyyttä. Rekisterin avulla kansalaiset voivat helposti tarkistaa toimeenpantavien rahankeräysten ja arpajaisten luvallisuuden ja eri viranomaisilla on entistä laajemmin tietoa yhteisöjen varainhankinnasta. 4. Lisätiedot ja eri viranomaisten yhteystiedot 7
Sisäasiainministeriö, arpajais- ja asehallintoyksikkö, PL 50, 11101 Riihimäki, aahy@poliisi.fi, puh. (09) 16 001 (vaihde). Vuoden 2010 tammikuun alusta lähtien tehtävistä vastaa Poliisihallitus. Lupaviranomaisten yhteystiedot: Poliisilaitokset: www.poliisi.fi -> yhteystiedot (Lääninhallitukset: www.laaninhallitus.fi. Rahankeräyslupa-asioita käsitellään Etelä-Suomen lääninhallituksen oikeushallinto-osastolla ja arpajaisia koskevia asioita eri lääninhallitusten oikeushallinto-osastoilla 31.12.2009 saakka. Tämän jälkeen lupaviranomaisena toimii poliisilaitosten lisäksi Poliisihallitus.) Ks. lisätietoa Rahanpesun torjunnan parhaat käytänteet: http://www.rahanpesu.fi/poliisi/krp/home.nsf/files/rahanpesun%20torjunnan%20parhaat%20käyt änteet/$file/rahanpesun%20torjunnan%20parhaat%20käytänteet.pdf Keskusrikospoliisi Rahanpesun selvittelykeskus Jokiniemenkuja 4, PL 285 01301 Vantaa Puh. vaihde 071 878 0141, Päivystyspuhelin klo 8-16, 071 878 6822, Faksi 071 878 6811 www.rahanpesu.fi 8