Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen muuttamisesta (vakavaraisuusasetus) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 30 päivänä syyskuuta 2015 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen (EU) n:o (575/2013) muuttamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 12 päivänä marraskuuta 2015 Valtiovarainministeri Alexander Stubb Vanhempi finanssisihteeri Jussi Lindgren
VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO EU/2015/1441 26.10.2015 VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ EDUSKUNNALLE KOMISSION EHDOTUKSESTA EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI LUOTTOLAITOSTEN JA SIJOITUSPALVELUYRITYSTEN VAKAVARAISUUSVAATIMUKSISTA ANNETUN ASETUKSEN (EU) N:O (575/2013) MUUTTAMISESTA 1 Yleistä Euroopan komissio antoi 30 päivänä syyskuuta 2015 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen (EU) N:o 575/2013 (jäljempänä EU:n vakavaraisuusasetus) muuttamisesta (KOM(2015) 473 lopullinen). Komissio antoi yhtä aikaa edellä mainitun ehdotuksen kanssa ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisistä arvopaperistamissäännöistä ja eurooppalaisesta kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle sekä direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU ja asetusten (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (KOM(2015) 472 lopullinen). Näitä ehdotuksia käsitellään kuitenkin yhtenä kokonaisuutena. Ehdotukset ovat osa komission pääomamarkkinaunionia koskevaa toimenpidesuunnitelmaa (KOM(2015) 468 lopullinen). EU:n vakavaraisuusasetus sääntelee luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten taloudellista asemaa yhtenäisesti EU:n alueella ja pyrkii varmistamaan, että luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten toiminta on taloudellisesti kestävää ja turvallista. EU:n vakavaraisuusasetus asettaa toimijoille minimivaatimuksia erityisesti vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden osalta. EU:n vakavaraisuusasetus määrittää siten toimijoiden pääosin maksimiharmonisoidut pääomavaatimukset ja asettaa rajoitteita taseen koostumukselle. Erityisesti luottolaitosten vakavaraisuusvaatimukset vaikuttavat merkittävästi taloudessa tapahtuvaan luotonantoon ja rahoituksen välitykseen. Asetusehdotuksessa ehdotetaan muutettavaksi arvopaperistettujen saatavaerien pääomakohtelua ja laskentamalleja. Arvopaperistamisella tarkoitetaan rahoitusmekanismia, jolla tuleviin kassavirtoihin oikeuttavia saatavia muunnetaan sijoittajille myytäviksi arvopapereiksi, yleensä joukkovelkakirjoiksi. Arvopaperistetut saatavat voivat olla esimerkiksi asunto- tai kulutusluottosaatavia. Arvopaperistamisen avulla epälikvidejä saatavia muutetaan likvidiin, jälkimarkkinakelpoiseen muotoon. Riskin vähenemiseen arvopaperistamisella mekanismina ei ole vaikutusta, vaan riski siirretään jonkun toisen kannettavaksi. Usein arvopaperistamista varten perustetaan erillisyhtiö, jolle alkuperäinen velkoja/alullepanija myy lainasalkkunsa. Erillisyhtiö rahoittaa tämän oston laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjoja. Arvopaperistamisessa kootaan yleensä yhteen kooltaan suuri salkku lainoja, joka toimii erillisyhtiön liikkeeseen laskemien arvopapereiden oikeuttamien kassavirtojen lähteenä tietyn etuoikeusjärjestyksen mukaisesti. Salkussa olevien lainojen erääntyessä maksetaan kertyvistä velallisten suorituksista sijoittajille takaisin heidän pääomansa korkoineen. Arvopaperistaminen voi olla sekä perinteistä että synteettistä. Perinteisellä arvopaperistamisella tarkoitetaan arvopaperistamista, jossa arvopaperistettavat saatavat siirretään taloudellisesti 2
kolmannelle osapuolelle. Tämä toteutetaan siirtämällä arvopaperistettujen saatavien omistusoikeus alullepanevalta laitokselta arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle tai arvopaperistamista varten perustetun erillisyhtiön osittaisen omistusyhteyden kautta, kun taas synteettisessä arvopaperistamisessa riskin siirto tapahtuu käyttämällä luottoriskijohdannaisia tai takauksia ja arvopaperistettavat vastuut säilyvät alullepanevan laitoksen vastuina. EU:n vakavaraisuusasetuksessa säädetyt vaatimukset arvopaperistamisen osalta vaikuttavat merkittävästi arvopaperistamismarkkinan toimintaan EU:n alueella. Etenkin luottolaitosten taloudelliset kannusteet arvopaperistaa lainaportfolioitaan ja toisaalta kannusteet ostaa markkinoilta arvopaperistettuja saatavia riippuvat keskeisesti toiminnan vakavaraisuussääntelystä. 2 Ehdotusten tausta ja tavoite EU:n alueella toimivan arvopaperistamismarkkinan toiminnan elvyttäminen ja kehittäminen voivat osaltaan vaikuttaa positiivisesti taloudelliseen kasvuun ja työpaikkojen luomiseen. Korkealaatuisen arvopaperistamismarkkinan luomisen EU:n alueelle on katsottu olevan yksi keino lisätä rahoitusmarkkinoiden integraatiota EU:n alueella. Lisäksi rahoituskanavien laajentamisen ja vakavaraisuuspääoman vapauttamisen luottolaitoksissa on katsottu palvelevan komission asettamia prioriteetteja kestävän kasvun ja työpaikkojen luomiseksi. Komission arvopaperistamishanke on keskeinen osa pääomamarkkinaunionihanketta. Komission mukaan arvopaperistamismarkkinan elvyttäminen Euroopassa vaatii yhtäältä yksinkertaisen, läpinäkyvän ja standardoidun tuotteen (simple transparent and standardised securitisation jäljempänä STS) määrittelyä, kuten asetusehdotuksessa (KOM(2015) 472 lopullinen) esitetään. Kyseisessä asetusehdotuksessa asetetaan myös keskeisiä kriteerejä toimijoille yleisemmin arvopaperistamistuotteiden osalta sekä kootaan yhteen sektorilainsäädäntöä. Tämä on ensimmäinen osa hankkeen tavoitteista. Toisaalta tavoitteena on uudistaa arvopaperistettujen saatavien vakavaraisuuslaskentaa ja vakavaraisuuskohtelua. Tavoitteena on luoda riskiherkempi sääntelynormisto, jossa tuotteiden riskit huomioidaan jatkossa entistä paremmin. Yksinkertaisen, läpinäkyvän ja standardoidun arvopaperistamismarkkinan (STS) kehittäminen on pääomamarkkinaunionin keskeisimpiä osa-alueita. Ehdotuksen avulla pyritään luomaan etenkin pankkien epälikvideille lainaportfolioille toimivat jälkimarkkinat. Kestävällä tavalla rakennetulla arvopaperistamisella voidaan allokoida riskiä eri tahoille EU:n rahoitusmarkkinoiden sisällä, sekä laajentaa sijoittajapohjaa arvopaperistettuihin tuotteisiin. Edelleen, rajat ylittävän luotonannon edistäminen EU:n sisällä vaatii toimivia arvopaperistamismarkkinoita. Finanssikriisin seurauksena vuoden 2008 jälkeen viranomaiset sekä Yhdysvalloissa että EU:ssa ovat tiukentaneet arvopaperistamista koskevaa sääntelyä merkittävällä tavalla. Arvopaperistamiseen kohdistuvat nyt suuremmat pääomavaatimukset kuin ennen finanssikriisiä ja nykyisin rakenteeseen kuuluu olennaisena osana riskin pidättäminen sekä sijoittajan selonottovelvollisuus. Arvopaperistaminen on tarkoin säänneltyä EU:ssa. Nykyinen sääntely EU:n vakavaraisuusasetuksessa perustuu olennaisesti Baselin pankkivalvontakomitean standardeihin, joiden ei katsota enää olevan ajan tasalla, sillä kyseiset standardit luotiin yli vuosikymmen sitten. Nykyisessä sääntelyssä ei luoda selvää eroa yksinkertaisille ja monimutkaisille tuotteille. Finanssikriisin jälkeen Yhdysvaltojen arvopaperistamismarkkina on elpynyt ja toimii normaalisti. Euroopassa vastaavaa elpymistä ei ole tapahtunut, vaan arvopaperistamismarkkina on edelleen hiljainen verrattuna Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen ja EU:n arvopaperistamismarkkinoiden luottotappioissa on kuitenkin valtava ero. Yhdysvalloissa AAA-luottoluokituksen saaneista asuntovakuudellisista arvopapereista kirjattiin 16 prosenttia luottotappioita (subprime), 3
kun taas Euroopassa vastaava luku oli 0,1 prosenttia. Alemman BBB-luottoluokituksen saaneista asuntovakuudellisista arvopapereista kirjattiin Yhdysvalloissa 62 prosenttia luottotappioita (subprime), kun vastaava luku Euroopassa oli 0,2 prosenttia. Globaali finanssikriisi on osoittanut, että nykyinen sääntelykehikko on arvopaperistamisen osalta puutteellinen. Suurimpia puutteita komission mukaan ovat muun muassa mekanistinen riippuvuus ulkoisista luottoluokituksista, riittämätön riskiherkkyys ja myötäsykliset vakavaraisuusvaatimukset. Näiden ongelmien korjaamiseksi Baselin pankkivalvontakomitea päivitti arvopaperistamista koskevia vakavaraisuuslaskennan standardeja joulukuussa 2014. Uudet vakavaraisuusstandardit on suunniteltu vähentämään sääntelyn monimutkaisuutta, heijastamaan paremmin todellisia riskejä ja mahdollistamaan pankkien paremman riskienhallinnan vähentämällä riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista. Baselin pankkivalvontakomitea on uusinut vakavaraisuuslaskennan hierarkian, jonka mukaan jatkossa pankit käyttäisivät ensisijaisesti sisäisten mallien menetelmää, toissijaisesti ulkoisiin luottoluokituksiin perustuvaa menetelmää ja kolmanneksi standardimenetelmää. Nykyisessä standardissa vakavaraisuuslaskenta perustuu liiaksi ulkoisiin luottoluokituksiin. Viime vuonna hyväksytty Baselin pankkivalvontakomitean standardi ei kuitenkaan tee eroa yksinkertaisen ja monimutkaisen arvopaperistamisen välillä. Baselin pankkivalvontakomitea on hyväksynyt kriteerit yksinkertaiselle arvopaperistamiselle, mutta varsinaista uutta vakavaraisuusstandardia ei odoteta ennen kesää 2016. Komissio on katsonut, että EU:n on edettävä asiassa nopeammin. Komissio pyysi Euroopan pankkiviranomaiselta (EBA) teknistä neuvoa, kuinka vakavaraisuusvaatimuksia tulisi kalibroida uudelleen yksinkertaisten, läpinäkyvien ja standardoitujen (STS) arvopaperistettujen saatavien osalta. EBA julkaisi tämän johdosta asiasta raportin heinäkuussa 2015. Raportissa suositetaan vakavaraisuusvaatimusten keventämistä STS-tuotteiden osalta. Ehdotuksen tavoitteena on uudistaa vakavaraisuuslaskennan säännöt ja vakavaraisuusvaatimukset sellaisiksi, että yksinkertainen, läpinäkyvä ja standardoitu arvopaperistamismarkkina saadaan jälleen toimivaksi Euroopassa, koska nykyisellään markkina on käytännössä kuihtunut suhteessa esimerkiksi Yhdysvaltoihin. 3 Ehdotusten pääasiallinen sisältö Asetusehdotus muodostaa lainsäädäntökokonaisuuden komission arvopaperistamisasetusehdotuksen (KOM(2015) 472 lopullinen) ohella. Tässä kirjelmässä käsiteltävässä asetusehdotuksessa määritellään arvopaperistamista koskevat yleiset vakavaraisuussäännökset ja laskentatavat luottolaitoksille ja sijoituspalveluyrityksille. Niiden keskeisten säännösten osalta, joita ehdotetaan poistettavaksi riskin pidättämisen, sijoittajan selonottovelvollisuuden ja ilmoitusvelvollisuuden osalta, säädettäisiin jatkossa arvopaperistamisasetusehdotuksessa (KOM(2015) 472 lopullinen). Komissio antaisi jatkossa myös delegoidun asetuksen maksuvalmiusvaatimuksista (LCR komission delegoitu asetus), jotta kaikki säädökset ovat ristiriidattomia keskenään. Vakuutusyhtiöiden ja jälleenvakuutusyhtiöiden vakavaraisuusvaatimuksista arvopaperistamisen osalta tullaan säätämään erikseen siten, että vaatimukset ovat paremmin linjassa pankkitoimialan kanssa. EU:n vakavaraisuusasetuksen 5 luku ehdotetaan pääosin korvattavaksi uusilla artikloilla. 4
Määritelmät Ehdotukseen sisältyvät määritelmät tulevat pääosin EU:n vakavaraisuusasetuksesta. Määritelmiä ehdotetaan täydennettäväksi soveltuvin osin, ottaen huomioon komission ehdotuksen arvopaperistamisasetuksesta, mukaan lukien yksinkertainen, läpinäkyvä ja standardoitu arvopaperistaminen. Kriteerit STS-arvopaperistamiselle Ehdotuksessa asetetaan kriteeristö STS-tuotteen saatavapoolin luottoriskille. Esimerkiksi saatavapoolissa yksi velallinen ei saisi edustaa enempää kuin yhtä prosenttia koko saatavapoolin arvosta. Lisäksi ehdotetaan muun muassa enimmäisriskipainoja lainaportfolioluokittain. Kriteerit koskevat sekä yritystodistusten arvopaperistamisohjelmaa (asset backed commercial paper ABCP) että pitkää arvopaperistamista. Enimmäisriskipaino saatavapoolin erille olisi 100 prosenttia. Merkittävän riskinsiirron tunnustaminen Artikloissa esitetään lähinnä kriteerit sille, milloin perinteisessä ja synteettisessä arvopaperistamisessa alullepanija voi jättää huomiotta arvopaperistetut vastuut laskiessaan riskipainotettujen saatavaerien yhteismäärää. Riskipainotettujen saatavaerien yhteismäärän laskeminen Ehdotuksen keskeisin ja vaikuttavin sisältö on tämän alakohdan alla artikloissa 254 270a. Näissä artikloissa implementoidaan uusi Baselin pankkivalvontakomitean asettaman standardin hierarkia, jonka mukaan toimijat käyttävät lähtökohtaisesti sisäisen arvioinnin lähestymistapaa (jäljempänä SEC-IRBA). Toissijaisena vaihtoehtona toimijat käyttäisivät ulkoisiin luottoluokituksiin perustuvaa arviointimallia (jäljempänä SEC-ERBA) ja jos tämä ei ole käytettävissä, toimijat käyttävät standardimenetelmää (jäljempänä SEC-SA). Jotta toimija voisi käyttää SEC-IRBA:a, toimijalla täytyy olla valvojan hyväksymä lupa arvioida saatavapoolin luottoriskiä muutoin toiminnassaan. Tämän lisäksi toimijan täytyy kyetä estimoimaan vaadittava saatavapoolin pääomavaatimus K IRB. Riskipainotettu saatavaerä laskettaisiin SEC-IRBA:n mukaisesti määrittämällä ensin vastuuarvo kullekin erälle. Vastuuarvo on karkeasti tuotteen kirjanpitoarvo vähennettynä luottoriskioikaisuilla. Tämän jälkeen toimija määrittää vastuuerään kuuluvan riskipainon (RW) kaavalla Parametri A on tappionalkamiskynnysarvo, joka kuvaa sellaista osuutta tappioista, jolloin tappiot saatavapoolissa alkaisivat jyvittyä kyseiseen etuoikeusluokkaan. Parametri D on kynnysarvo, jolloin tappiot saatavapoolissa pyyhkisivät koko pääoman kyseisestä etuoikeusluokasta. Jos D on pieni, riskipaino on suuri ja vastaavasti jos A on pieni, riskipaino on suuri. K SSFA(IRB) on pääomavaatimus, joka vaadittaisiin yksikkövastuuta kohti arvopaperistamisvastuuerän osalta, joka lasketaan seuraavasti: 5
missä e on luonnollisen logaritmin kantaluku, Parametri p on määritelty seuraavasti Mitä suurempi parametrin arvo p on, sitä suurempi on vakavaraisuusvaatimus. Kaavassa B, N, C, E, LGD ja MT ovat parametreja, mitkä määräytyvät edelleen erityisen asetuksessa olevan mallin pohjalta. Ehdotuksessa edellä esitetyt laskentakaavat koskevat yleisesti arvopaperistamisen etuoikeusluokkia ja määrittävät riskipainotettujen saatavaerien yhteismäärän. STS-arvopaperistamisen osalta SEC-IRBA -laskennassa komissio esittää EBA:n suositusten pohjalta, että parametrin p arvoa laskettaisiin lähtökohtaisesti puoleen seuraavalla kaavalla Edelleen, jos toimija käyttää ulkoisiin luottoluokituksiin perustuvaa menetelmää vakavaraisuusvaatimusten laskemiseksi, riskipainoja ehdotetaan kevennettäväksi vastaavalla tavalla. Ulkoisten luottoluokitusten menetelmässä riskipainot määräytyvät suoraan taulukosta, jossa keskeisenä vaikuttavana tekijänä on etuoikeusluokan tyyppi, maturiteetti ja luottoluokitus. Standardimenetelmässä valvoja määrittää pääomavaatimuksen alla olevalle saatavapoolille, mutta muutoin menetelmä on pääpiirteissään sama kuin SEC-IRBA:ssa. Riskipainoille ehdotetaan asetettavaksi minimitasot, jotka olisivat SEC-IRBA:ssa ja SEC- SA:ssa 15 prosenttia ja vastaavasti STS-tuotteille 10 prosenttia. Nykyisin lattiataso on ollut 7 prosenttia. Ehdotuksessa kiristetään myös niin sanottua look-through -lähestymistapaa, jossa enimmäisriskipaino oli yhtä kuin keskimääräinen riskipaino alla olevassa saatavapoolissa. Ehdotuksen mukaan tätä voitaisiin soveltaa jatkossa vain seniorietuoikeusluokille. Edelleen, maksimipääomavaatimusten osalta ehdotetaan laajennettavaksi sääntöä, jonka mukaan enimmäispääomavaatimus on se pääomavaatimus, joka syntyisi, mikäli koko alla olevalle saatavapoolille varattaisiin vakavaraisuuspääomaa suoraan. 6
Jatkossa uudelleenarvopaperistamispositioille SEC-SA olisi ainoa tapa laskea pääomavaatimus ja riskipainojen minimitaso olisi 100 prosenttia. Komissio ehdottaa myös uutta artiklaa 270, jonka tarkoituksena olisi edistää edelleen pkyritysten rahoitusmahdollisuuksia. Jatkossa sellaiset arvopaperistamiset, joissa pk-yritysten lainoihin liittyvä mezzanine-etuoikeusluokka on saanut takauksen kolmannelta (julkiselta) osapuolelta, arvopaperistamiseen liittyvä seniorietuoikeusluokka saisi kevyemmän vakavaraisuuskohtelun alullepanijan vakavaraisuusvaatimusten osalta. Siirtymäsäännökset Asetuksen voimaantulon jälkeen tehdyt arvopaperistamiset kuuluisivat asetuksen uudistetun vakavaraisuuslaskennan piiriin. Toimijoilla olisi mahdollisuus noudattaa nykyisiä säädöksiä vuoden 2019 loppuun saakka, tietyin varauksin. 4 Vaikutukset Suomen lainsäädäntöön Tällä hetkellä arvopaperistamisen vakavaraisuuskohtelua ja -laskentaa säännellään EU:n vakavaraisuusasetuksessa, joka EU:n asetuksena on suoraan sitovaa lainsäädäntöä. Ehdotettu muutosasetus on asetuksena suoraan sitova eikä siten edellytä kansallista täytäntöönpanoa. 5 Taloudelliset vaikutukset Suomessa Esityksen nojalla luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimukset muuttuisivat merkittävästi arvopaperistettujen tuotteiden osalta. Jatkossa toimijat käyttäisivät vakavaraisuuslaskennassaan enenevässä määrin sisäisen arvioinnin lähestymistapaa. Tämä vähentäisi toisaalta toimijoiden vakavaraisuuden riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista, mutta toisaalta lisäisi mahdollisuuksia moraalikadolle, malliriskille ja siten liian pienille pääomapuskureille odottamattomien tappioiden kattamisen varalta. Siksi minimitasojen asettaminen oikein riskipainoille on tärkeää. Ehdotuksen tavoitteena on parantaa kannustimia sijoittaa arvopaperistettuihin tuotteisiin ja toisaalta lisätä kannustimia etenkin luottolaitoksille arvopaperistaa epälikvidejä lainaportfolioitaan jälkimarkkinakelpoisiksi tuotteiksi, sillä alullepanijat joutuvat pitämään jatkossakin vähintään 5 prosenttia transaktion riskistä omassa taseessaan. Jatkossa luottoriskiä kantaisivat eri toimijat mahdollisesti tasaisemmin, kun pankkien saatavien luottoriskiä voisi siirtyä nykyistä enemmän muun muassa institutionaalisten sijoittajien eli rahastojen ja vakuutusyhtiöiden taseisiin. Tämä voisi edistää pankkijärjestelmän vakautta. Edelleen, pankkien myydessä riskiään pois taseestaan vakavaraisuuspääomaa vapautuu, mikä mahdollistaa uuden luotonannon talouteen investointien ja kulutuksen rahoittamiseksi. Tyypillisesti pankkien kyky luotottaa taloutta riippuu keskeisesti vapaasta vakavaraisuuspääomasta. Yhtä olennaista on myös luottojen kysyntä. Ehdotus kuitenkin voisi parhaimmillaan siirtää ajan mittaan esimerkiksi osan pienten ja keskisuurten yritysten luotoista tasaisemmin pankkijärjestelmän ulkopuolelle, mikä voisi edistää rahoitusvakautta sekä parantaa edelleen yritysten ja kotitalouksien rahoitusmahdollisuuksia. EBA:n mukaan vakavaraisuusvaatimukset voisivat keventyä keskimäärin noin 30 prosentilla arvopaperistamisen osalta, jos tarkastelu rajoitetaan STS-tuotteisiin. Vakavaraisuusvaatimuksen keventyminen voisi lisätä talouden luottokantaa ja talouskasvua, mutta toisaalta myös 7
pankkijärjestelmän riskit voisivat kasvaa, jos vakavaraisuusvaatimusten määrä on liian pieni. Suomessa tosin vaikutukset jäänevät lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä pieniksi markkinan pienuuden seurauksena. Suomessa ei ole aktiivisesti toimivaa arvopaperistamismarkkinaa. Valtion asuntorahasto arvopaperisti Fennica-ohjelman avulla Irlannissa vuosina 1995 2001 aravalainoja yhteensä 2,8 miljardin euron arvosta. Valtioneuvoston tiedossa olevat suomalaisiin saatavakantoihin kohdistuvat muutkin arvopaperistamiset on toteutettu muualla kuin Suomessa. Elokuun 2015 lopussa suomalaisilla kotitalouksilla oli asuntolainoja 91,1 miljardin euron arvosta, vapaa-ajan asuntojen lainoja 3,4 miljardin euron ja kulutusluottoja 14,0 miljardin euron arvosta. Samaan aikaan suomalaisten pankkien yritysluottokanta sisältäen asuntoyhteisöjen luotot oli 71,5 miljardia euroa. Yritysluottojen kanta on jakaantunut seuraavalla tavalla: Asunto- tai kiinteistövakuudellisia lainoja oli 20,0 miljardin euron arvosta, muita vakuudellisia luottoja 16,9 miljardin euron arvosta ja vakuudettomia luottoja 34,6 miljardin euron arvosta. Katettuja joukkolainoja oli liikkeessä vuoden 2014 lopussa 30,7 miljardia euroa. Suomalaisilla luottolaitoksilla ei ole nykyisin merkittäviä sijoituksia arvopaperistetuissa tuotteissa. 6 Ehdotuksen oikeusperusta ja toissijaisuusperiaate Ehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 artikla. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti (Euroopan unionista tehdyn SEU-sopimuksen 5 artiklan 3 kohta) toimia on toteutettava EU:n tasolla vain, jos jäsenvaltiot eivät voi yksin saavuttaa suunniteltuja tavoitteita riittävällä tavalla, vaan ne voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin EU:n tasolla. Ehdotettujen asetusten ei ole katsottu olevan ristiriidassa toissijaisuusperiaatteen kanssa. 7 Toisten jäsenvaltioiden kannat Keskustelut neuvoston työryhmässä ovat käynnistyneet, mutta toisten jäsenvaltioiden virallisia kantoja ei vielä ole tiedossa. Suurin osa jäsenvaltioista on kuitenkin ilmoittanut kannattavansa ehdotusta yleisellä tasolla ja pitävänsä ehdotuksen tavoitteita EU:n arvopaperistamismarkkinan vahvistamisesta, yritysten varainhankinnan helpottamisesta, liikkeeseenlaskujen määrän lisääntymisestä sekä sijoittajapohjan laajentamisesta erittäin tärkeinä. 8 Ehdotusten käsittely Euroopan unionissa ja kansallisesti Ehdotuksen käsittely neuvoston työryhmässä aloitettiin 7 päivänä lokakuuta 2015. Euroopan parlamentissa vastuuvaliokunta on talous- ja raha-asioiden valiokunta (ECON). Euroopan parlamentti ei ole vielä käsitellyt asetusehdotuksia. Asetusehdotus sekä siihen liittyvä luonnos valtioneuvoston kirjelmäksi on ollut lausunnolla Rahoituspalvelut ja pääomanliikkeet jaoston (jaosto 10) kirjallisessa menettelyssä. 8
9 Ahvenanmaan toimivalta Asia kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 5 luvun 27 :n perusteella valtakunnan lainsäädäntövaltaan. 10 Valtioneuvoston kanta Suomi tukee sekä komission pääomamarkkinaunionia koskevaa toimenpidesuunnitelmaa että komission yleistavoitetta rahoitusjärjestelmän monipuolistamisesta sekä yritysrahoituksen saatavuuden helpottamisesta. Suomi pitää niin ikään hyvänä ja kannatettavana tavoitteita arvopaperistamismarkkinan vahvistamisesta, yritysten varainhankinnan helpottamisesta, liikkeeseenlaskijoiden ja liikkeeseenlaskujen määrän lisääntymisestä sekä sijoittajapohjan laajentamisesta. Suomi korostaa kuitenkin, että edellä esitetyt ehdotukset eivät saa vaarantaa rahoitusvakautta ja etenkin pankkijärjestelmän pääomapuskurien on oltava jatkossakin riittävällä tasolla. Uusi vakavaraisuuslaskennan hierarkia on Suomen mielestä perusteltu, ottaen huomioon Baselin pankkivalvontakomitean jo hyväksytyt standardit. Edelleen, on erittäin tärkeää, että vakavaraisuusvaatimusten taso kalibroidaan oikein ja että etenkin minimitasot riskipainoille ovat riittävällä tasolla. Suomi katsoo, että STS-tuotteiden tavallista kevyempi vakavaraisuuskohtelu on sinällään perusteltu. Suomi edellyttää, että STS-tuotteiden laatu varmistetaan tässä yhteydessä riittävän selkeällä ja tiukalla sääntelyllä. Transaktion hyväkään muoto tai paketointi, sääntely tai valvonta ei kuitenkaan poista niitä riskejä, jotka liittyvät allaolevien saatavien kelpoisuuteen tai riskipitoisuuteen ja sen vuoksi Suomi pitää tärkeänä, että sääntely heijastaa saataviin kohdistuvia riskejä riittävällä tavalla. Suomi suhtautuu varauksellisesti uuden artiklan 270 sisältöön. Pankkijärjestelmän vakavaraisuusvaatimusten keventämisen perusteena eivät saa olla epäsuorasti mahdollisesti lisääntyvät takausvastuut. 9