Ilmansuojelu-lehti Jätteen synnyn ehkäisy, hyödyntäminen ja ilmastopolitiikka Jätteiden synnyn ehkäisy Jätehierarkia Niin EU:n jätepolitiikkaan kuin Suomen jätelakiin on kirjattu tavoitteiden hierarkia, arvojärjestys. 1. Ensisijainen tavoite on ennaltaehkäistä jätteen syntyä, vasta toissijaisesti jäte pitäisi hyödyntää. 2. Hierarkian mukaan jäte hyödynnetään mieluummin materiaalina (kierrättämällä tai kompostoimalla se raaka-aineeksi) kuin 3. energiana (esimerkiksi polttamalla). 4. Viimeisellä sijalla hierarkiassa on jätteen turvallinen loppusijoitus. Arvojärjestys perustuu eri vaihtoehtojen ympäristöhyötyihin. Miksi jätteiden synnyn ehkäisy ohittaa kierrätyksen? Esimerkiksi OECD:n mukaan ympäristön kannalta jätteen synnyn ehkäisy on hyödyllisempää kuin kierrätys tai muu hyödyntäminen. Kierrätys vähentää neitseellisten materiaalien tarvetta, mutta vaatii energiaa kuluttavaa materiaalien keräystä, kuljetusta ja käsittelyä ennen hyödyntämistä. Lisäksi kierrätys itse on tuotantoprosessi, joka tuottaa jätettä. Sen sijaan jätteiden välttäminen vaatii yleensä vain vähän kuljetusta, prosessointia ja energiankulutusta. Vaikka kierrätys on lisääntynyt, ilman jätteiden synnyn ehkäisyyn suunnattavia ponnisteluita yhdyskuntajätteen määrän odotetaan lähes kaksinkertaistuvan OECDalueella seuraavien 20 vuoden aikana. Jätteen määrä erityisesti hyödykkeen elinkaaren alkupäässä on yleensä huomattavastikin suurempi kuin itse tuotteesta muodostuva jätemäärä. Esimerkiksi Suomessa tuotetaan vuosittain 2-3 miljoonaa tonnia lopputuotteista muodostuvaa yhdyskuntajätettä, mutta noin 15 miljoonaa tonnia teollisuuden jätteitä, 15 miljoonaa tonnia kaivosjätteitä ja 22 miljoonaa tonnia maatalousjätteitä. Suomen kansantalouden materiaalin kokonaiskäyttö (TMR) on noin 500 miljoonaa tonnia vuodessa. Jätteiden synnyn ehkäisy voi olla keino vähentää ja tehostaa materiaalin ja energian käyttöä kautta koko arvonlisäketjun. Jätteiden synnyn ehkäisy voi säästää suuria kustannuksia muiden ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Perinteinen politiikka ei ole ottanut huomioon kasvavan jätevirran yhteyttä ilmastonmuutokseen, metsien tai biodiversiteetin häviämiseen, myrkyllisiin päästöihin, eroosioon jne. Jätteiden synnyn ehkäisy voi olla edullinen keino vähentää esimerkiksi kasvihuonekaasujen päästöjä. Elinkaarivaikutusten tunteminen auttaa
ymmärtämään jätteiden synnyn ehkäisytoimiin suunnattujen resurssien tuottamat yhteiskunnalliset kokonaishyödyt. Kun otetaan huomioon kaikki hyödyt, nähdään välttämisen kustannuksia säästävä ja innovaatioita tuottava potentiaali. Lähde: Strategic Waste Prevention, OECD Reference Manual 2000 (saatavilla osoitteessa http://www.olis.oecd.org/olis/2000doc.nsf/linkto/env-epocppc(2000)5-final ) sekä OECD:n ympäristöpääosaston johtajan J. Waller- Hunterin alustus seminaarissa OECD International Workshop on Extended Producer Responsibility and Waste Minimisation Policy, 1999. Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA on tutkinut jätteiden ja kasvihuonekaasupäästöjen yhteyttä. EPA:n vertailussa on otettu vaihtoehdoksi myös jätteiden synnyn ehkäisy (toisin kuin suomalaisissa selvityksissä). EPA:n mukaan jätteiden synnyn ehkäisy on tehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä (ja kierrätys on yleensä toiseksi paras vaihtoehto). EPA:n jätteet ja ilmasto -hankkeessa on tuotettu runsaasti tutkimustietoa ja tiedotusmateriaalia eri kohderyhmille. Esimerkiksi paikallishallinnolle tarjotaan Excel-laskentaohjelmaa eri jätehuoltovaihtoehtojen kasvihuonevaikutusten vertailuun. Mitä jätteiden synnyn ehkäisy on Jätteiden synnyn ehkäisyn kokonaisympäristöhyötyjen arvioiminen Kun jäteasioiden painopistettä siirretään jätteiden käsittelystä jätteiden synnyn ehkäisyyn, laajenee samalla toimenpiteiden vaikutuspiiri ja ympäristövaikutusten tarkastelun laajuus. Jätteiden käsittely kohdistuu jätteeksi muodostuviin hyödykkeisiin ja materiaaleihin. Ympäristövaikutuksia tarkastellaan pääasiassa vertaamalla eri jätteenkäsittelyvaihtoehtojen välittömiä vaikutuksia. Jätteiden synnyn ehkäisyssä näkökulma laajenee huomattavasti. Ehkäisy vaikuttaa jätteiden käsittelyä ja myös kierrätystä enemmän ja suoremmin jätteeksi joutuvan tai joutumattoman tuotteen koko elinkaareen. Esimerkiksi Waller-Hunter (1999) on korostanut, että yhdyskuntajätteiden synnyn ehkäisyssä on kyse paljon laajemmasta jätemäärästä kuin pelkästä yhdyskuntajätteestä. Jätteen määrä hyödykkeen elinkaaren eri vaiheissa, erityisesti elinkaaren alkupäässä on yleensä huomattavastikin suurempi kuin itse tuotteesta muodostuva jätemäärä. Esimerkiksi Suomessa tuotetaan vuosittain 2,1 miljoonaa tonnia lopputuotteista muodostuvia eli yhdyskuntajätteitä, mutta 15,4 miljoonaa tonnia teollisuuden jätteitä, 15 miljoonaa tonnia kaivosjätteitä ja 22 miljoonaa tonnia maatalousjätteitä (Valtakunnallinen jätesuunnitelma... 1998). Kopytziok (2000) pitää teollisuusmaiden nykyisen ympäristönsuojelun merkittävänä puutteena sitä, ettei niissä oteta huomioon teollisuusmaiden käyttämien raakaaineiden, puolivalmisteiden ja tuotteiden tuotannon muissa maissa aiheuttamia haittoja. Globaaleista ympäristöongelmista pääasiassa vastaavien maiden paikallisen ympäristön tilan parantamiseksi aiheutetaan valtavia ympäristöongelmia muissa maissa. Esimerkiksi Saksan autoliikenteen paikallisten haittojen vähentämiseksi on tuotettu 20 miljoonaa katalysaattoria, joita varten on tarvittu 60 tonnia platinaa, jonka
tuotannosta on syntynyt 10 miljoonaa tonnia kaivosjätettä kehitysmaissa. Ympäristön kannalta on merkityksellisempää se, mitä ympäristöhaittoja materiaalien elinkaaresta aiheutuu, kuin se, miten syntyneet jätteet ja päästöt käsitellään. Teollisuusmaiden kokonaismateriaalinkulutusluvut osoittavat, että materiaalien piilovirrat vastaavat jopa 75 %:sta kokonaismateriaalinkäytöstä (esim. Adriaanse ym. 1997, Mäenpää ym. 2000). Jätteiden synnyn ehkäisy voi siten olla keino vähentää ja tehostaa materiaalin ja energian käyttöä kautta koko arvonlisäketjun. Jätteiden synnyn ehkäisytoimien elinkaarenaikaisia vaikutuksia ei jätepolitiikassa toistaiseksi ole otettu huomioon. Perinteinen politiikka ei esimerkiksi ole ottanut huomioon kasvavan jätevirran yhteyttä ilmastonmuutokseen, metsien tai biodiversiteetin häviämiseen, myrkyllisiin päästöihin, eroosioon jne. Jätteiden synnyn ehkäisy voi säästää suuria kustannuksia muiden ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Integroivalla lähestymistavalla voidaan havaita eri ongelmien keskinäiset yhteydet ja ristiriidat. (Waller-Hunter 1999.) Jos vastaavasti jätteiden synnyn ehkäisypolitiikan tuloksia mitataan vain yhdyskuntajätteen vähenemisenä, ohjelmat saattavat näyttää kalliilta ja jopa ylimitoitetuilta. Kun otetaan huomioon kaikki hyödyt, voidaan paremmin ymmärtää välttämisohjelmien kustannuksia säästävä ja innovaatioita tuottava potentiaali. (Waller-Hunter 1999.) Seuraavassa esitellään eri lähestymistapoja jätteiden synnyn ehkäisyn kokonaisympäristöhyödyn arvioimiseksi. Erityisesti tarkastellaan kokonaisympäristövaikutusten arviointia materiaalivirtatarkastelun avulla. Siinä tuotteen tai toiminnon elinkaarensa aikana aiheuttamia materiaalivirtoja pidetään kyseisen tuotteen tai toiminnon aiheuttaman ympäristökuormituksen karkeana yleisindikaattorina. Materiaalivirtatarkastelu on liitetty jätteiden synnyn ehkäisyyn mm. OECD:ssa, World Resources Institutessa ja Suomen Ympäristökeskuksen materiaalitehokkuusneuvonnan kehittämishankkeessa (vrt. esim. Irwin 2000, Irwin 1999, Salmenperä ym. 2000). (6.1.1) Kasvihuonevaikutuksiin perustuvia arviointeja USA:n ympäristövirasto EPA:n käynnistämän Ilmasto ja jäte -ohjelman tarkoitus on vähentää jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjä (www.epa.gov/mswclimate/). Osana työtä EPA on tutkinut eri jätehuoltoratkaisujen vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin eri materiaalien kohdalla. Tuloksena on saatu päästökertoimia, jotka mahdollistavat kasvihuonekaasupäästöjen arvioinnin, kun valitaan tietty jätehuoltoratkaisu tietylle materiaalille. (Choate ym. 1998.) Kaatopaikat ovat metaanipäästöjen merkittävä lähde. Jätteen välttäminen ja kierrätys voivat välillisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöön liittyviä päästöjä raaka-aineiden hankinnassa ja tuotantoprosesseissa tai vähentämällä puuntarvetta paperi- ja puutuotteisiin, jolloin metsien hiilivarasto voi kasvaa. Tutkimuksen perusteella materiaalivirran alkupään päätöksillä (esim. materiaalien käyttöönotossa) voi olla suurempi vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin kuin jätehuoltovaiheen ratkaisuilla. Tutkimuksessa käytettiin elinkaarianalyysiä. (Choate ym. 1998.)
Jokaisen materiaalin (ks. taulukko 7, materiaalit muodostavat yhdessä lähes 42 % USA:n yhdyskuntajätteestä) kohdalla tutkittiin elinkaaren ne vaiheet, jotka voivat aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Jätteiden välttämisen ja kierrätyksen kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä verrattiin vaihtoehtoon, jossa raaka-aineiden hankinnassa ja tuotteiden tuotannossa käytettäisiin nykyistä neitseellisten ja kierrätettyjen raaka-aineiden suhdetta, ehkäisyn kohdalla myös tilanteeseen, jossa korvataan täysin neitseellistä materiaalia. Välttämistekniikoita tarkasteltiin olettaen, että niiden avulla voidaan kyseistä tuotetta käyttää vähemmän käyttämättä lisää toista tuotetta, esimerkiksi valmistamalla kevyempiä pakkauksia, kopiomalla kaksipuolisesti tai uudelleenkäyttämällä tuotteita. Myös kuljetusten päästöt laskettiin. Tuotteiden käyttövaiheessa aiheutuneita päästöjä ei laskettu, koska ne arvioitiin valittujen materiaalien kohdalla merkityksettömiksi. Taulukossa 7 on esillä raportin keskeiset tulokset, jotka perustuvat USA:n keskimääräisiin oloihin. (Choate ym. 1998.) Taulukko 7: Netto-KHK-päästökertoimet eri jätehuoltoratkaisuista USA:ssa. (Choate ym. 1998) Taulukko ei valitettavasti toistaiseksi ole saatavissa raportin Internet-versiossa Jätteiden synnyn ehkäisy on yleensä kasvihuonekaasujen vähentämisen kannalta paras vaihtoehto. Se on kierrätystä huonompi silloin, kun oletetaan, että vähentyneen jätemäärän vuoksi kierrätysjärjestelmistä luovutaan. Selvityksessä ei ole oletettu nykyisiä kierrätysjärjestelmiä korvattavaksi uudessa tilanteessa mahdollisesti tehokkaammilla kierrätysjärjestelmillä. (Choate ym. 1998.) Yhteenvetona tutkimuksesta esitetään, että yhteys jätteiden synnyn ehkäisyn ja ilmastonsuojelun välillä on vahvempi kuin yleensä tiedetään. EPA on käynnistänyt erilaisia hanketta tukevia neuvonta- ja mallihankkeita. (Choate ym. 1998.) Suomen ympäristökeskus on tehnyt selvityksen jätesektorin mahdollisuuksista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Selvityksessä todetaan yleisellä tasolla, että jätteiden synnyn ehkäisyn avulla voidaan pienentää sekä raaka-aineen hankinnasta ja tuotteen valmistuksesta että jätehuollosta syntyviä päästöjä. Selvityksessä ei ole kuitenkaan voitu tarkastella jätteiden synnyn ehkäisyn vaikutuksia kvantitatiivisesti, koska riittäviä tietoja erilaisten jätteeksi päätyvien tuotteiden kytkennöistä mm. raaka-aineiden käyttöönoton ja tuotantovaiheen päästöihin ei ole saatavissa. (Dahlbo ym. 2000.) EPA:n (1998) tutkimuksessa esitettyjä yhdyskuntajätteeseen päätyvien materiaalien materiaalikohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä ei voida sellaisenaan soveltaa Suomeen, sillä ne mm. pohjautuvat Yhdysvaltojen keskimääräiseen energiantuotantojärjestelmään ja niissä yhtenä varsin tärkeänä päästöihin vaikuttavana tekijänä on hiilinieluvaikutus, joka ei ole mukana IPCC:n mukaisissa laskennoissa, joita suomalaisessa selvityksessä käytetään. (Dahlbo ym. 2000.) Dahlbo ym. (2000) viittaavat myös erääseen saksalaiseen tutkimukseen (Fritsche ym. 1999), jossa on laskettu kumulatiivisia energiankulutuksia erilaisille tuotteille tai materiaaleille, mutta toteavat, ettei sitäkään sellaisenaan voi soveltaa Suomen olosuhteisiin erilaisten taustojen takia.
Raportissa esitetään, että jätteiden synnyn ehkäisyllä aikaansaatavan kasvihuonekaasupäästöjen vähenemän arvioimiseksi tulisi laatia Suomen tuotanto-, energiantuotanto- ja yhdyskuntarakenteeseen pohjautuvat elinkaarianalyysimenetelmällä toteutetut laskelmat erilaisiin materiaaleihin ja tuotteisiin kytkeytyvistä kasvihuonekaasupäästöistä. Näin voitaisiin tarkastella jäteratkaisujen mahdollisesti merkittäviäkin välillisiä vaikutuksia mm. tuotannon päästöihin. Nyt on tarkasteltu pääasiassa jätehuollosta suoraan aiheutuvia päästöjä ja niiden vähennyspotentiaalia. (Dahlbo ym. 2000.) On vaarana, että tietojen puutteessa suppeaksi jääneen tarkastelun tuloksista vedetään johtopäätöksiä, jotka yhä edistävät jätepolitiikan ja sen ohjauskeinojen suuntaamista jätehierarkian alempien tasojen toteuttamiseen. Tällaisesta on varoittanut mm. OECD (kts. esim. luku 3.1).