Tuula Vainikainen. Varsinaissuomalaiset sairaanhoitajat: 90 vuotta osaamista, työtä ja välittämistä

Tuula Vainikainen Varsinaissuomalaiset sairaanhoitajat: 90 vuotta osaamista, työtä ja välittämistä Turku 2015

Varsinaissuomalaiset sairaanhoitajat: 90 vuotta osaamista, työtä ja välittämistä Kustantaja: Suomen Sairaanhoitajaliiton Varsinais-Suomen sairaanhoitajat ry Teksti: Tuula Vainikainen Taitto ja kansikuva: Reima Orvasto reima@grafiro.fi Painopaikka: Lightpress Oy, Kaarina 2015 ISBN 978-952-93-5421-4 (sid.) ISBN 978-952-93-5422-1 (PDF) ISBN 978-952-93-5423-8 (EPUB)

Valkoinen sydän -pinssi rinnassani poistuin ylpeänä kansainvälisen sairaanhoitajan päivän vietostamme. Tämä merkki valittiin virallisesti hoitotyön kansainväliseksi symboliksi vuonna 1999, jolloin ICN täytti sata vuotta. Merkki on sairaanhoitajia maailmanlaajuisesti yhdistävä symboli. Valkoinen väri kerää yhteen kaikki värit osoittaen, että hoitotyössä jokainen ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Valkoinen on myös perinteisesti sairaanhoitajien väri. Se tuo mieleen hoitotyön, huolenpidon, puhtauden ja lohdutuksen. Sydän kuvaa hoitotyön ydintä: välittämistä, tietoa ja inhimillisyyttä. Sydämen muoto viestii myös inhimillisyydestä ja hoitotyön merkityksestä korkealaatuisessa terveydenhuollossa. Sairaanhoitaja Virpi Pakkanen, 2004. 3

4

Sisältö Esipuhe... 7 Aluetoiminnan puitteet... 9 Suhde Sairaanhoitajaliittoon: hallinto, talous ja edustukset... 11 Toimitilat... 13 Tarina alkaa... 14 Jäsenillat... 16 Kulttuuria ja virkistäviä matkoja... 21 Kansainvälisenä sairaanhoitajapäivänä Florence Nightingalen hengessä... 23 Opintopäivät ja koulutuspäivät... 32 Opiskelijatyö... 34 Apurahoilla kannustetaan innostusta ja kehittämishalua... 36 Mainetta ja kunniaa... 37 Alueelliset vuoden sairaanhoitajat... 39 Päihdesairaanhoitajat aktiivisia yhteistyöverkon kutojia... 41 Seniorisairaanhoitajat puhtia ja pärskettä... 44 Osaava nainen ja muut tempaukset... 45 Sähköiset sisaret 2010-luvulla ei koskaan robotteina... 49 Yhdistyksen hallituksen toimihenkilöt 1985 2015... 51 5

6

Esipuhe Sairaanhoitajien koulutus alkoi Turussa vuonna 1893, kun ensimmäiset viisi opiskelijaa osallistuivat kolmen kuukauden kurssille Turun lääninsairaalassa. Nykyään Turun ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelmassa Turussa opiskelee lähes 600 opiskelijaa. Turun yliopisto sai lääketieteellisen tiedekunnan vasta vuonna 1943, kun sotaa käyvä kansa tarvitsi lisää lääkäreitä. Hoitotieteen koulutus aloitettiin vuonna 1986. Varsinaissuomalaiset sairaanhoitajat olivat ensimmäisten joukossa perustamassa omaa alueyhdistystä vuonna 1925 perustetun suomenkielisen Sairaanhoitajaliiton yhteyteen. Side liittoon on säilynyt vahvana halki vuosikymmenten. Varsinais-Suomen sairaanhoitajat ry:n yhdistys haluaa tällä julkaisullaan vahvistaa ja korostaa sairaanhoitajien ammattiylpeyttä ja kollegiaalisuutta sekä osoittaa sairaanhoitajan ammatin yhteiskunnallisen vaikutuksen merkityksellisyyttä. Haluamme esiintyä ja näyttäytyä rohkeana ja vetovoimaisena sairaanhoitajien alueyhdistyksenä ja osoittaa, että olemme ja elämme ajassa! Sairaanhoitajaliiton 90-vuotisjuhlavuoden Osaan, Tiedän ja Välitän -teemalla korostetaan sairaanhoitajien toimintaa edelläkävijöinä, edistäjinä, uudistajina ja muutoksen vauhdittajina. Näin myös Varsinais-Suomessa. Tämä kirja kertoo varsinaissuomalaisten sairaanhoitajien ja heidän yhteistoimintansa tarinaa. Sairaanhoitajan Suomi vuonna 2015 on ratkaisevasti toinen kuin Suomi 90 vuotta aiemmin. Tämän päivän hoito- ja hoivatyön keskustelua ohjaa terveydenhuoltolain, 1.1.2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain sekä 1.7.2013 voimaan tulleen vanhuspalvelulain hoidon laadun ja riittävyyden näkökulma. Julkisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on rajoituttu puhumaan riittävästä henkilökunnan määrästä sekä eri hoitomuotojen saatavuudesta. Nämä ovat laadukkaan hoidon edellytyksiä. Hoitohenkilökunnalta ja johtamiselta vaaditaan kuitenkin ennen kaikkea aitoa ihmisen kohtaamista, välittämistä ja kunnioittamista sekä laaja-alaista ammatillista osaamista moniammatillisissa tiimeissä. 7

Muistuttakoon tämä Varsinais-Suomen sairaanhoitajat ry:n 90-vuotisjuhlan kunniaksi tehty historiikki laadukkaan ja entistä paremman hoitotyön puolesta tehtävän yhdistystoiminnan jatkuvuuden merkityksestä. Historiikin on koonnut juhlatyöryhmän ohjauksessa FM Tuula Vainikainen pöytäkirjojen, haastattelujen ja vuosikertomusten pohjalta. Turussa 22.3.2015 Juhlatyöryhmä Riitta Karjalainen Reetta Mäkinen Mia Nisukangas Leena Suominen 8

Suomen Sairaanhoitajaliiton Varsinais-Suomen Sairaanhoitajat ry 1925 2015 Tätä historiikkia edeltää vuonna 1985 ilmestynyt katsaus yhdistyksen ensimmäiseen kuuteenkymmeneen vuoteen nimellä Ompeluseurasta työmarkkinajärjestöksi sekä paluu ammatillis-aatteellisuuden juurille. Katsaus Sairaanhoitajaliiton 60-vuotiseen paikallistoimintaan Varsinais-Suomessa, joka on luettavissa internetissä osoitteessa: https:// varsinais-suomi.sairaanhoitajaliitto.fi/toiminta Aluetoiminnan puitteet Sairaanhoitajaliitto perustettiin Helsingin Säätytalossa 25.1.1925. Jo perustamisesta lähtien liiton tehtävä on ollut yhdistää sairaanhoitajat huolehtimaan asiantuntevasta ammatistaan, edunvalvonnasta sekä korkeatasoisesta hoitotyöstä. Tänään Suomen sairaanhoitajaliitto ry on merkittävä terveydenhuollon vaikuttaja sairaanhoitajia koskevissa asioissa. Sen tehtävänä on kehittää hoitotyötä, antaa ammatillista tukea ja edistää sairaanhoitajien asemaa asiantuntijoina. Liittoon kuuluu lähes 50 000 hoitotyön ammattilaista. Liitto juhlii vuonna 2015 teemalla 90 vuotta osaamista, työtä ja välittämistä. Sairaanhoitajien edunvalvonta erotettiin omaksi toiminnakseen Tehyn perustamisen myötä 1980-luvun alussa. Näin muistelee tilannetta Varsinais-Suomen alueyhdistyksen näkökulmasta yhdistyksen 85-vuotisjuhlien juhlapuheessaan Leena Suominen, joka on toiminut hallituksessa vuodesta 1985 lähes yhtäjaksoisesti, puheenjohtajana vv. 2000 2006 ja yhdistyksen seniorisairaanhoitajien puheenjohtajana vuodesta 2009 alkaen. Tehyn perustamisen myötä tapahtui Sairaanhoitajaliiton ja paikallisten yhdistysten alasajo, sanon näin rajusti, koska liiton ja yhdistysten aktiivitoimijat siirtyivät Tehyn ja sen ammattiosastojen tehtäviin. Meille tänne Turkuun perustettiin Pro Nursing -yhdistys, sekin 9

10 rokotti sairaanhoitajayhdistystä. Näihin aikoihin alkoi myös syntyä ns. erikoisalojen yhdistyksiä. Nämä eivät kerro lainkaan hoitotyön ytimestä, potilaan kokonaishoidosta vaan yrittävät matkia lääketieteen erikoisaloja. Liittyessään näihin yhdistyksiin ja Tehyyn monet sairaanhoitajat näkivät Sairaanhoitajaliiton turhaksi. 80-luvun murheen alhosta kuitenkin päästiin nousemaan ja vähitellen liiton ja piiri- (nykyisten alue-) yhdistysten toiminta on vilkastunut. Liitto on jatkanut ammattimme sisällön kehittämistä ja tämä ammatillisuus on taas tukenut Tehyä edunvalvonnassa. Paikallisyhdistyksen tehtävä on alusta alkaen ollut järjestää varsinaissuomalaisille sairaanhoitajille opinto-, koulutus- ja virkistystoimintaa Sairaanhoitajaliiton toimintalinjojen mukaan, omien resurssiensa puitteissa ja paikallisin maustein. Vuonna 2012 Varsinais-Suomen alueyhdistyksen tavoitteet kirjattiin toimintasuunnitelmaan näin: Yhdistys on sairaanhoitajien, terveydenhoitajien, kätilöiden ja ensihoitajien (AMK) tutkinnon suorittaneiden, opiskelijajäsenien sekä seniorisairaanhoitajien ammatillinen/alueellinen yhdistys. Toiminnallaan alueyhdistys lisää jäsentensä ammatillista hyvinvointia, tukee ja kehittää hoitotyön asiantuntemusta sekä antaa mahdollisuuden jäsenten verkostoitumiselle. Tyypillisiä tapahtumia ovat olleet muutaman kerran vuodessa järjestettävät jäsenillat, joko kaikille sairaanhoitajille yhteiset koulutustilaisuudet tai erityisaloille suunnatut, usein kaksipäiväiset opintopäivät sekä kulttuuri- tai luontoretket. Kansainvälinen sairaanhoitajapäivä toukokuussa on vuotuinen tapahtuma, jota on vietetty eri muodoissa. Yhdistyksen vuosikokous, jossa on valittu hallitus ja sen toimihenkilöt ja hoidettu normaalit vuosirutiinit, on järjestetty maaliskuussa. Se on ollut melko pienen aktiivipiirin tapahtuma, jossa ei pääasiassa ole ollut muuta ohjelmaa. Opiskelijatyö on ollut koko ajan tärkeä osa toimintaa, sillä opiskelijoista kasvavat tulevaisuuden aktiivit sairaanhoitajat. Paikallisyhdistyksen sateenvarjon alla on toiminut myös erityisryhmiä Varsinais-Suomessa eläkeläis- eli seniorisairaanhoitajat ja aktiivinen Päihdesairaanhoitajien verkosto. Myös työttömillä sairaanhoitajilla oli jonkin aikaa toimintaa piiriyhdistyksen tiloissa ja suojeluksessa 1990-luvun alussa, mutta heidän toimintansa siirtyi parin vuoden kuluttua MASIINA-hankkeen osaksi. Ammattiin valmistuvat saivat jo opiskeluaikanaan kutsun yhdistyksen tilaisuuksiin ja heille järjestettiin omaa ohjelmaa. Opiskelijoiden tavoin seniorisairaanhoitajat olivat tervetulleita kaikkeen yhdistyksen järjestä-

mään toimintaan. Sen lisäksi vireät seniorit kokoontuivat kuukausittain omiin joukkoihinsa ja retkeilivät ahkerasti. Vuonna 1985, josta tämän historiikin tarkastelu alkaa, varsinaissuomalaiset sairaanhoitajat toimivat Suomen Sairaanhoitajaliiton piiriyhdistyksenä. Yhdistyksen virallinen nimi oli Suomen Sairaanhoitajaliiton Varsinais-Suomen piiryhdistys ry. Jäseniä oli tuolloin 2 559. Vuonna 2014, johon tämän historiikin tarkastelu päättyy, jäseniä oli yhteensä 3 999 (2 861 varsinaista jäsentä, joista 26 yrittäjiä, perusopiskelijoita 403 ja eläkeläisiä 706, joista kaksi kunniajäsentä). Parhaimpina aikoina jäsenmäärä ylitti 4 000. Vuonna 2002 käyttöön tuli uusi nimi: Suomen Sairaanhoitajaliiton Varsinais-Suomen sairaanhoitajat ry. Vuodesta 2002 alkaen hallitusten toimikaudet muuttuivat nelivuotisiksi. Suhde Sairaanhoitajaliittoon: hallinto, talous ja edustukset Varsinais-Suomen alueyhdistyksen edustajat ovat luonnollisesti olleet mukana Sairaanhoitajaliiton normaalissa hallintotyöskentelyssä. Varsinaisessa kokouksessa/valtuustossa alueyhdistysten edustus määräytyi varsinaisten ja eläkeläissairaanhoitajien jäsenmäärän mukaan. Yhdistyksen edustajien määrä on vaihdellut neljästä viiteen. Keskushallituksen jäsenenä ovat toimineet Riitta Karjalainen 1999 2002 sekä Riitta Karjalainen (varajäsenenään Reetta Mäkinen) vv. 2003 2006 ja vv. 2011 2014. Markku Luotonen oli varajäsenenä 1987. Vanhuskeskuksen johtaja, vuoden 2015 alusta yhdistyksen puheenjohtajana aloittanut Riitta Karjalainen, 55, on puolustanut Sari Sairaanhoitajaa ja toiminut monissa liiton luottamustehtävissä. Hän on valmistunut sairaanhoitajaksi 1984, terveydenhoitajaksi 1988 ja suorittanut THM-tutkinnon 1996 ja VTK-tutkinnon 2008. Hänen työpaikkansa on Turun Hyvinvointitoimiala/Vanhus- ja vammaispalvelut/vanhusten asumispalvelut. Tunsin suunnatonta ylpeyttä valmistuessani sairaanhoitajaksi. Oli upeaa saada pitää valkoista työasua. Työ hiukan pelotti, mutta oli kutkuttavan jännittävää aloittaa kesäkuussa 1984 Tyksin korvapoliklinikalla sairaanhoitajana. Olin ylpeä ammatinvalinnasta, ammatistani ja 11

myös työpaikasta. Elokuussa 1984 pääsin Tyksin neurologiselle osastolle. Pidin työstäni ja hain virkaa, jonka sain keväällä 1985. Neurologian klinikan infotaululla oli sininen lappu Sairaanhoitajayhdistyksen vuosikokouksesta, jonne menin mukaan. Kävin harvakseltaan jäsenilloissa, mutta asia jäi kiinnostamaan. Olin 1990 alkupuolella Tehyn ammattiosaston hallituksessa ja toimin pitkään Tehy ao.202 sihteerinä. Siinä vaiheessa tulin valituksi sairaanhoitajien yhdistyksen hallitukseen. Puheenjohtajana oli tuolloin Pirkko Kavenius. Keväällä 1998 tulin valituksi Suomen Sairaanhoitajaliiton hallitukseen, jossa olen ollut pitkään. Alueyhdistyksessämme olen ollut myös varapuheenjohtajana. Toiminta yhdistyksessä on antanut uusia erilaisia ystäviä, hyviä ja iloisia tunnekokemuksia, tiedollista ja ammatillista tukea sekä verkostoja. Sairaanhoitajien kannattaa kuulua yhdistykseen ja osallistua sen toimintaan, koska ammatistaan ylpeä jakaa tietoa, kokemusta ja yhdessäoloa toisten kollegoiden kanssa. Minulle tärkein kokemus yhdessä toiminnasta oli mielenosoitusmarssi vuonna 2007 Helsingissä eduskuntatalon edessä yhdessä Tehyn kanssa Sari Sairaanhoitajan puolesta. Sairaanhoitajaliitto tulouttaa alueyhdistyksille jokaisesta jäsenestä (vuoden 2012 luvut) 3,89, lisäksi liitto antaa peruspalautusta 4 000. Vuonna 2012 liitolta alueyhdistyksen toimintaan saatiin yhteensä 18 338,54. Liitto on järjestänyt säännöllisesti neuvottelupäiviä alueyhdistysten johtohenkilöille (puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat) sekä esim. opiskelijatyötä tekeville. Sairaanhoitajaliiton asiantuntijaryhmissä/neuvostoissa yhdistystä ovat edustaneet eri aikoina seuraavat henkilöt: Akuuttihoitotyö: Susanna Nurmi ja Harri Kankare Etiikka: Liisa Iire Gerontologinen hoitotyö: Riitta Karjalainen Erityispätevyys-asiantuntijaryhmä: Riitta Karjalainen, Reetta Mäkinen ja Jaana Piispanen Hoitotyön johtaminen: Marja-Liisa Moisander Hoitotyön opetus: Leena Salminen Mielenterveyshoitotyö: Heikki Ellilä Päihdehoitotyö: Eeva Peri, Leena Tervahartiala, Jan Holmberg ja Ilkka Helamo 12

Sairaanhoitaja-lehden toimitusneuvosto: Heikki Ellilä ja Päivi Nygren Tiede: Seija Arve Yksilövastuinen hoitotyö: Pirkko Piirainen Vuonna 2011 käytiin ensimmäiset tulosneuvottelut alueyhdistysten ja liiton yhteistyöstä. Varsinais-Suomesta neuvotteluihin osallistuivat puheenjohtaja Reetta Mäkinen ja varapuheenjohtaja Riitta Karjalainen, jälkimmäinen myös hallituksen jäsenenä. Neuvottelussa keskusteltiin alueyhdistyksen toiminnan vahvuuksista ja heikkouksista ja pohdittiin kuinka liitto voisi tukea alueyhdistyksen toimintaa. Toimitilat Yhdistys omisti vuonna 1985 toimitilan monien muiden ammattiyhdistysten tavoin Turussa Aurakatu 22:ssa. Siitä luovuttiin TVK-talolle muuttamisen vuoksi. Uuteen TVK-taloon muutti myös Tehyn aluetoimisto. Tiloista luovuttiin kuitenkin jo vuonna 1989 mm. kustannusten vuoksi. Yhteistyö Tehyn kanssa jatkui yhteisten tilaisuuksien muodossa ja piiriyhdistys oli Tehyn yhteistyöjäsen ja yhteistyötä tehtiin mm. opiskelijarekrytoinnissa. Uusia toimitiloja ei hankittu heti, vaan TVK-talon osakkeen myynnistä saadut varat sijoitettiin notariaatti- ym. tileille ja ne tuottivat suotuisana aikana hyvin korkotuloja, joilla yhdistys pystyi rahoittamaan toimintaansa. Uusi oma tila hankittiin lopulta vuonna 1993 osoitteesta Uudenmaankatu 4 D 70. Kyseessä oli 3 h+k+parveke, ja neliöitä oli 76. Osan aikaa 1 2 huonetta oli väliaikaisesti vuokrattu mm. fysioterapeuttien yhdistykselle ja yhdelle fysioterapeutille. Huoneistoa vuokrattiin oman käytön ohella majoitus- ja tapahtumien järjestystilaksi sekä yhdistyksen jäsenille että myös ulkopuolisille. Virolaiset sairaanhoitajat saivat yöpyä Turussa käydessään yhdistyksen huoneistossa maksutta. Uudenmaankadun osakkeeseen jouduttiin sijoittamaan ajan mittaan melko runsaasti varoja, koska talo sijaitsi alueella, jossa perusteellinen paalutus oli tarpeen. Talossa tehtiin myös julkisivu- ja parvekeremontti. Huoneiston käyttöaste vaihteli. 2010-luvulla alettiin pohtia tilasta luopumista, koska putki- ja linjastoremontti olisi kohottanut kustannuksia merkittävästi. 13

1980- ja 1990-lukujen vaihteessa heräsi ajatus hankkia yhdistyksen jäsenten käyttöön loma-asunto. Hanketta valmistelemaan asetettiin työryhmä puheenjohtaja Pirkko Kaveniuksen johdolla, ryhmään kuuluivat Ahti Ahonen ja Tuula Isotorppa. Tammikuussa 1992 ostettiin 3 h + kk+sauna Meri-Teijolta. Asuntoa saattoi vuokrata päiväksi, viikonlopuksi tai viikoksi. Kesäviikot ja syksyn viikonloput tulivatkin nopeasti suosituiksi, talviaikoina tiloja käytettiin vähemmän. Yhteisistä tiloista huolehtiminen koettiin yhdistyksen hallituksessa välillä haastavana, kun kaikki asuntoa käyttäneet eivät huolehtineet tilojen siistimisestä käytön jälkeen. Vastuuhenkilöiden määräämisen jälkeen tilanne pysyi hieman paremmin hallinnassa ja loma-osakkeen viihtyisyyttä parannettiin useaan otteeseen vuosien aikana. Teijolla lomailevien määrät vaihtelivat, jopa peräkkäisinä vuosina. Kun vuonna 2002 käyttöpäiviä oli 211, oli niitä seuraavana vuonna vain 114. Vuonna 2008 käyttöpäiviä oli nipin napin sata eli 104 ja yhdistys päätyi myymään lomaosakkeen vuonna 2009. Tarina alkaa Vuosina 1985 1986 Sairaanhoitajaliiton Varsinais-Suomen piiriyhdistyksen hallituksella, jota johti puheenjohtaja Pirkko Kavenius, oli runsaasti työtä yhdistyksen omaisuuden hoidossa ja toiminnan aktivoimisessa. Yhdistyksen tulonlähteenä toiminut Varsinais-Suomen sairaalapalvelu oli ylläpitänyt kanttiinitoimintaa Turun kaupunginsairaalan yksiköissä (Mäntymäki, Kurjenmäki ja synnytysosasto Heideken) ja vanhainkodeissa (kaupungin vanhainkodeista Luolavuori, Mäntyrinne, Liinahaka ja yksityinen Betanian vanhainkoti). Nyt toiminnasta luovuttiin kannattamattomana. Näissä selvitystöissä oli tehtävää ja ne veivät paitsi puheenjohtajan ajan, ajoittain yöunetkin pitkäksi aikaa, toteaa Pirkko Kavenius. Hän oli valmistunut lastenhoitajaksi Lastenlinnasta ja sairaanhoitajaksi Salon sairaanhoito-oppilaitoksen ensimmäiseltä kurssilta vuonna 1965. Salossa oli aloittanut uusi aluesairaala vuonna 1961, siellä olin mukana sekä työsuojelutehtävissä että perustamamme alueosaston puheenjohtajana. Tyksin lasten teho-osastolle siirryin 1974. Se oli paikka, jossa elettiin todella ajan hermolla ja jossa oppi koko ajan jotain uutta. Tyksissä toimin sekä luottamusmiehenä että Tehyn pääluottamusmiehenä. Sairaanhoitajat olivat Tehyn suurin 14

ryhmä, joten näin rinnakkaisen toiminnan molemmissa järjestöissä luonnollisena ja toisiaan tukevana. Tehy huolehti sairaanhoitajien talousasioista, Sairaanhoitajaliitto koulutus- ja ammatillisesta puolesta. Omalta kaudeltani haluan kiittää erityisesti sihteereinä toimineita Tuula Iso-Torppaa ja Riitta Sipilää, Markku Luotosta ja Tuula Kurkea. Pirkko Ramela oli ahkerasti kaverina Meri-Teijon tilojen huolenpidossa. Kuva 1. Puheenjohtaja Pirkko Kavenius yhdistyksen 70-vuotisjuhlassa vuonna 1995. Toiminnallisesti 1980-luvun puolivälissä yhdistyksessä elettiin hiljaiseloa vuoden 1982 Tehyn perustamisen jälkeen. Suomen yliopistoissa oltiin pitkälti Pohjois-Amerikasta saadun esimerkin mukaan käynnistämässä yliopistollista hoitotieteen opetusta. Turkulaisetkin olivat mukana keräämässä rahaa Helsingin yliopistoon perustettavaa professuuria varten. Turun yliopistoon hoitotieteen professorin virka saatiin valtion budjetin kautta ja opetus käynnistyi syksyllä 1986. Turun yliopiston ensimmäiseksi hoitotieteen professoriksi valittiin Sirkka Lauri 1.7.1988 alkaen. Hoitotieteen laitoksesta tuli alusta alkaen yhdistyksen tärkeä yhteistyökumppani. Professorit Sirkka Lauri ja myöhemmin Helena Leino-Kilpi, Sanna Salanterä ja Maritta Välimäki ovat tuttuja alustajia myös yhdistyksen jäsenilloista. 15

Varsinais-Suomen piiriyhdistys liittyi myös yhdistyksenä vuonna 1986 perustettuun Pro Nursing -yhdistykseen, jonka tavoitteena oli hoitotyön edistäminen hoitotieteen keinoin. Etsittiin erilaisia ratkaisuja näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämiseen. Pro Nursing ry:n järjestämät vuotuiset Hoitotiede-päivät olivat tärkeitä tapahtumia myös alueen sairaanhoitajille, mutta samalla verottivat osanottajia piiriyhdistyksen omasta toiminnasta. Jäsenillat Jäsenillat ovat olleet yhdistyksen toiminnan perinteinen runko. Iltoja on järjestetty yleensä 3 4 vuosittain. Teemallisissa tilaisuuksissa on etukäteen ilmoitettujen alustusten lisäksi ollut mahdollista vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa. Aiheiksi on pyritty löytämään teemoja, jotka kiinnostaisivat kaikkia sairaanhoitajia. Yhteisten aiheiden lisäksi välillä on esitelty jonkun tietyn erikoisalan työtä muille ja vierailtu sairaanhoitajan työn kannalta mielenkiintoisilla työpaikoilla. Usein on käyty uusissa tiloissa, esimerkiksi Parkinson-liiton kuntoutuskeskuksessa Suvituulessa, Kaskenlinnassa, Mehiläisessä, Ruusukorttelin palvelukeskuksessa, Tyksin uudessa T-sairaalassa, Saramäen vankilassa, kotisairaala Luotsissa ja psykiatrisessa vankisairaalassa. Menneisyyden hoitotyötä pohdittiin mm. vierailulla Tyksin Lasarettimuseossa. Jäseniltoja on järjestetty yhdistyksen omissa tiloissa, yliopiston hoitotieteen laitoksella, terveydenhoito-oppilaitoksen/ammattikorkeakoulun tiloissa ja vierailupaikoilla. Vuonna 1999 tehtiin periaatepäätös siitä, että vuosittain 1 2 jäseniltaa järjestettäisiin Turun ulkopuolella eli jäsenistön muilla työ- tai asuinpaikkakunnilla. Syyskuussa 1999 oltiin Uudessakaupungissa, missä kuultiin paikallisten osaajien laatutyöprojektin tuottamasta psykiatrisen hoitotyön suunnitelmasta. Toisena aiheena olivat henkilökunnan kohtaamat haasteet siirryttäessä synnytysosastosta monitoimiosastoksi, jolloin monen kätilön ja sairaanhoitajan toimenkuva muuttui. Toukokuussa 2000 tutustuttiin Loimaan aluesairaalaan ja kuultiin heidän opiskelijaohjauksestaan sekä koliikkihieronnasta. Syyskuussa 2001 tutustuttiin Alvar Aallon sairaala-arkkitehtuuriin Paimiossa ja kuultiin sairaalan hoitotyöstä. Härkätien terveyskeskuksessa käytiin lokakuussa 16

2002 ja syyskuussa 2003 Peimarin palvelukeskuksessa tutustumassa kehitysvammaisten hoitotyöhön. Kuva 2. Kansainvälisen sairaanhoitajapäivän viettoa vuonna 1999. Yksilövastuinen hoitotyö oli aiheena useissa jäsenilloissa erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla. Vuonna 1995 teemaa avasi professionaalisessa illassa Tuulikki Niemelä. Tärkeäksi nähty asia oli esillä myös vuosina 1993 ja 2004 opintopäivillä. Puheenjohtaja Leena Suominen avasi käsitettä opintopäivän avauksessaan: Yksilövastuinen hoitotyö on ollut Sairaanhoitajaliiton tavoitteena 80-luvun puolivälistä. Jokaisella potilaalla on oikeus omaan sairaanhoitajaan vuoteen 2000 mennessä, tavoitetta ei ole täysin saavutettu, monissa työyhteisöissä on tapahtunut kuitenkin paljon hoitotyön sisällöllistä muutosta. Kukaan ei varmaan haluaisi palata tehtäväkeskeiseen hoitotyöhön. Jäsenilloissa on käsitelty mm. empatian kehittymistä sairaanhoitajakoulutuksessa, seksuaalisuuden kohtaamista hoitotyössä sekä hyvää hoitoa ja sen perusteita. On kuultu nuoren syöpäpotilaan kokemuksia ja kohtaamista hoitotyössä, sairaanhoitajan osaamista akuutisti sairaan ihmisen hoitotyössä ja avattu opiskelijoiden ohjausta ja ohjaamisen laa- 17

tukriteeristöjä. Helmikuun 2002 jäsenillassa esittäytyivät Sairaanhoitajaliiton neuvostoissa ja verkostoissa piiriryhdistystä edustavat henkilöt. Kuolevan potilaan hoito kiinnosti syyskuussa 1993 peräti 133 jäsentä. Runsaasti jäseniä kokosi myös tilaisuus, jossa yhdistyksen jäsenet kertoivat omasta työstään (62 osanottajaa). Jäsenilloissa on kuultu myös WHO:n Armenia-projektista, johon osallistuttiin lahjoittamalla projektin käyttöön TV ja videot sekä pesulappuja ja hoitotarvikkeita. Tuulikki Niemelä, joka muutenkin on ollut suosittu alustaja yhdistyksen tilaisuuksissa, piti yhdistyksen jäseniä ajan tasalla hankkeesta. Yhdistyksen matka-apurahoja saaneet ovat raportoineet kokemuksistaan jäsenilloissa. Vuonna 1988 Merja Kovasin ja Eija Lintunen kertoivat kokemuksiaan Keniasta. On kuultu Helene Rantasen opintomatkasta Bostonin Beth Israel -sairaalaan ja kansainvälisiä kongressiterveisiä ICN:n kokouksesta Madridissa, johon olivat osallistuneet Leena Suominen, Paula Ranta, Marja-Liisa Moisander, Leila Kesäläinen, Pirjo Harju ja Marja Mäkinen. Lokakuussa 1998 lasten sairaanhoitajat välittivät kongressiterveisiä Espanjasta. THM, erikoissairaanhoitaja Hanna-Sisko Kaukkila toi terveisiä Kööpenhaminan ICN-kongressista vuoden 2001 joulutilaisuuteen. 2000-luvun aiheita ovat olleet myös mielenterveyspotilaan kohtaaminen hoitotyössä, potilasturvallisuus, potilasvahingot ja hoitohaitta, innostava työyhteisö ja gerontologinen hoitotyö. On kuultu potilasohjauksesta, Turun kaupungin sosiaali- ja terveyssektorien yhdistämisestä ja päihdetyön tilasta Varsinais-Suomessa. Erään jäsenillan aiheita olivat hoitotieteen asiantuntijuus, lääkehoidon osaaminen tutkimuskohteena sekä hoitohenkilökunnan lääkehoidon koulutus ja lupamenettely Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella. Helmikuussa 2004 jäseniltaa vietettiin Tyksin T-sairaalan uusissa avarissa tiloissa. Illan puhujana oli emeritaylihoitaja Liisa Ollikainen aiheenaan Hiljainen tieto. Sairaanhoitaja Virpi Pakkanen on kirjannut alustuksen herättämiä ajatuksiaan: Hiljainen tieto on asiantuntijan ammattitaitoa jonka avulla voi tietää, milloin faktatieto on totta, miten se toimii juuri kyseessä olevassa ainutlaatuisessa tilanteessa. Intuitio mahdollistuu. Hiljainen tieto kehittyy vähitellen yhteisöllisessä työskentelyssä, aloittelijasta asiantuntijaksi. Ollikainen herätteli ajatuksia hiljaisen tiedon välittämisen tärkeydestä, voimavarojen vaihtamisesta, vastavuoroisesta voimaantumisesta, työnilosta ja palvelun laadusta. Kun annat vastapuolelle 18

enemmän, kuin hän osaa odottaa, on palvelun laatu taattu. Ihmisenä ja ammattilaisena on tärkeää olemisen oppiminen, on tultava toimeen yhteisön kanssa, itsen kanssa, on oltava rohkeutta sanoa tärkeitä asioita, rehellisesti. Lopuksi Liisa Ollikainen korosti itsensä hoitamisen tärkeyttä jaksamisessa. Jaksaminen ja hyvä olo löytyy ammattitaidosta, omista asenteista ja peruskunnon hyvästä vaalimisesta. Paras esimerkki näiden asioiden toimivuudesta on 79-vuotias emerita itse, joka luennoi, kirjoittaa, pohtii ja huristelee polkupyörällään Helsingissä niin, että hitaammat ihmettelemään vieläkö sinä? Tammikuun 2007 jäsenillassa kuultiin yhdistyksen apurahan saaneiden sairaanhoitajien alustukset. Vuonna 2013 kurkistettiin Somen maailmaan. Sairaanhoitajan sosiaalisen median ohjeiden laadintaan osallistunut THM Johanna Olli kertoi valmisteilla olevasta ohjeistuksesta. Keväällä 2013 vietettiin jäseniltaa Tehyn Turun aluetoimistolla. THM Riitta Danielsson-Ojala alusti aiheista Lääkärien sanelemien epikriisien ymmärrettävyys potilaan ja sairaanhoitajan näkökulmasta sekä Teknologia sairaanhoitajan arjessa. Syksyllä 2013 terveydenhuoltoneuvos Seija Paatero esitteli yhdistyksen jäsenille Sairaanhoitajia Suomen Turusta -historiikkia, joka on laadittu Turun sairaanhoitajakoulutuksen 120-vuotisjuhlan kunniaksi. Keväällä 2014 kolme sairaanhoitajan rajoitetun lääkkeenmääräämiskoulutuksen käynyttä kertoi kokemuksistaan. Lokakuun Hygienia-jäsenillassa Tehyn aluetoimistossa puhui hygieniahoitaja Kirsti Terho. Vuoden viimeinen jäsenilta joulukuussa on perinteisesti jouluinen, alustuksen kera kuitenkin. Osanottajia on parhaimmillaan ollut toistasataa. Hoitotieteen laitoksella järjestetyssä tilaisuudessa alusti TtT Sanna Salanterä kivun hoidosta. Dosentti Maritta Välimäki kertoi mielenterveyspotilaan kohtaamisesta hoitotyössä. Sairaalapastori Outi Ruoholan aiheena olivat Miten kuuntelen itseäni ja toisia? Mistä voimavarat muuttuvassa maailmassa? Vuodesta 2009 alkaen jouluisessa jäsenillassa on julkistettu alueen Vuoden sairaanhoitaja (ks. luku Mainetta ja kunniaa). Joulukuun 2010 jäsenillassa juhlittiin myös 85-vuotista alueyhdistystä. Juhlapuheen piti yhdistyksen luottamustehtävissä pitkään toiminut Leena Suominen, joka tarkasteli kriittisesti ja kannustaen sairaanhoitajan työkenttää otsikolla Mitä takana, minne menossa. Me sairaanhoitajat toimimme hyvin monenlaisissa tehtävissä, hoitotyön käytännössä, opetuksessa, johtamisessa ja tutkimuksessa. 19

Kuva 3. Yhdistyksen monikymmenvuotinen aktivisti: hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja, puheenjohtaja ja seniorien vetäjä, ylihoitaja Leena Suominen. Tämä jako kertoo ammatin monipuolisuudesta. Hoitotyön käytännössä näkyy ainakin toistaiseksi vielä potilaiden hoidon jakautuminen lääketieteen erikoisalojen mukaisesti mutta miten on tulevaisuudessa, kun hoitolinjat ovat tulossa. Siinä sairaanhoitajilla on mielestäni markkinapaikka. Sairaanhoitaja kun on potilasta varten ja toimii hänen lähellään, asianajajanaan. Tämän päivän ja tulevaisuuden sairaanhoitajalla on tässä jokapäiväisessä asiakaskohtaamisessa totuuden hetki. Sairaanhoitaja on ihmiselämän aitiopaikalla, kuten liiton uudessa kauniissa ständissä lukee. Tulevaisuuden hoitotyötä tullaan entistä enemmän tekemään myös potilaan kotona. Se nostaa työn vaativuutta edelleen, kun toimitaan potilaan omalla reviirillä ja ilman tuttua työympäristöä ja -yhteisöä. Koneet ja robotit eivät toivottavasti voi korvata sairaanhoitajaa silloin kun potilas häntä tarvitsee siihen mitä me olemme oppineet jo Virginia Hendersonilta: Sairaanhoitajan tehtävänä on auttaa ihmistä, tervettä tai sairasta, kaikissa niissä toiminnoissa, jotka tähtäävät terveyden säilyttämiseen tai saavuttamiseen tai tukea häntä kuoleman lähestyessä. Nämä toiminnat ovat sellaisia, jotka hoidettava suorittaisi itse, jos hänellä olisi siihen riittävästi voima, tahtoa ja tietoa. Apuaan sairaanhoitaja antaa siten, että hoidettava saavuttaa mahdollisimman pian riippumattomuuden. Voiko sairaanhoitajan tehtävää tulevaisuudessakaan selkeämmin määritellä? Tämän tehtävän 20

oppimiseen ja siinä suoriutumiseen sairaanhoitaja tarvitsee koulutusta, kokemusperäistä tietoa, näyttöön perustuvaa tutkittua tietoa, kriittistä ajattelua, kannustavaa johtajuutta, ryhmän tukea, luovuutta ja yhteistyökykyjä. Tervettä maalaisjärkeä ja sivistyneisyyttä. Osanottajien määrät jäsenilloissa ovat vaihdelleet rajusti, parhaimmillaan kuulijoita on ollut toistasataa, heikoimmillaan alle kymmenkunta. 2000-luvun tiukentunut työtahti ja monien erilaisten asioiden kilpailu hoitajien työpäivän jälkeisestä ajasta ovat selvästi karsineet osanottajia. Järjestäjiä ovat turhauttaneet myös tilanteet, joissa tarjoilun vuoksi ilmoittautumisia vaativiin tilaisuuksiin ei ole ilmestytty paikalle. Poisjääneitä on pahimmillaan ollut parikymmentä ja saman verran jonottajia on jäänyt ulkopuolelle. Jäseniltojen lisäksi yhdistyksessä toimi 1980 1990 -lukujen taitteessa nelisen vuotta kirjallisuuspiiri, jonka jäsenet kokoontuivat yhteen käsittelemään ammattikirjallisuutta osallistujien laatimien referaattien pohjalta. Toiminta hiipui kevään 1993 jälkeen, koska osanottajia oli enää 3 4 kokoontumista kohden. Kulttuuria ja virkistäviä matkoja Teatterissa on käyty Helsingissä joulukuussa 2000 katsomassa Cabaret ja katsastettu samalla myös Sairaanhoitajaliiton tilat. Hämeenlinnaan matkattiin vuonna 2002 ja teatterissa varsinaissuomalaisten seurana oli liiton puheenjohtaja Katriina Laaksonen. Retkellä tutustuttiin myös Päijät-Hämeen piiriyhdistyksen toimintaan. Syyskuussa 2005 pääkaupungissa musiikillista virkistystä tarjosi Maija Vilkkumaa. Vuonna 2006 Helsingissä nähtiin Diiva ja samalla käytiin eduskunnassa sairaanhoitaja-kansanedustaja Virpa Puiston vieraana. Kulttuuririentoja on järjestetty myös kotiseudulla. Syyskuussa 2009 iloa jäsenille etsittiin Heli Laaksosen runokiartueelta. Vuodenajasta huolimatta esityksen nimi oli Vartti yli kevät. Turun kulttuurikaupunkivuonna 2011 yhdistys tuki jäsentensä osallistumista Hair-musikaalin tekemiseen. Kulttuurin hyvää tekevään vaikutukseen uskottiin myös kustantamalla jäsenhintaisia lippuja Kummanki kaa, mukana myös Vesa -esitykseen. Linnateatterissa on katsottu Entäs nyt, Eeva. Jäsenhintaisia lippuja hankittiin sekä rock-musikaali Kakolaan että Rocky Horror show -esitykseen Turun kaupunginteatterissa. Lokakuussa 2014 nau- 21