Suomenlahden tila paremmaksi Kansainvälisen Suomenlahti-vuoden 2014 viestinä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri esittää muun muassa Itämeren merenhoitosuunnitelman valmistelussa otettavaksi huomioon: 7. ehkäistään öljy- ja kemikaali9. mahdollistetaan vaelluskalojen suojeluetaan onnettomuuksia tekemällä reittipääsy kutujokiin muun muassa o suunnitelmista ja kemikaalilastien rakentamalla kalateitä, poistauontosisällysluetteloista pakollisia sekä malla kulkuesteitä, säätelemällä ksessa lisäämällä torjuntakalustoa kalastusta sekä kunnostamalla nat ra8. vähennetään teollisuuden päästöjä kutupaikkoja miselta ympäristölupia tiukentamalla ja 10. tehdään Suomenlahden itämeueiden tehostamalla valvontaa rennorpalle elvytyssuunnitelma. ästöjä rvauksia asetuksella uden ja äästöjä ojituksia ja ua en jäteestetään Kuvat: Porkkala, Juho Juutilainen; Suomenoja, Espoo, Laura Räsänen.
Suomen rannikon tila omalla vastuullamme Suomenlahden suurimpia ongelmia ovat rehevöityminen, ylikalastus, meriympäristöön kohdistuva rakentaminen ja meriliikenne sekä ympäristömyrkkyjen ja kemikaalien kertyminen mereen, monimuotoisuuden väheminen niin meressä kuin rannoillakin. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös Suomenlahteen. Suomen rannikon ja saariston luonnon monimuotoisuus ja veden tila ovat suomalaisten vastuulla. Rannikolla epämiellyttävinä levien massaesiintyminä, rihmalevien runsastumisena ja limoittumisen leviämisenä ilmenevä rehevöityminen on enimmäkseen kotimaista perua. Joet tuovat mereen ravinteita pelloiltamme, metsistämme ja asutuskeskuksistamme. Siitä meidän on turha syytttää muita Itämeren rantavaltioita. Lähes koko Suomen maankamara on Itämeren valuma-alueella. Merta on siksi suojeltava muuallakin kuin rannikolla. Kuvat: Porkkala, Petteri Tolvanen; Ohivalunta Riihimäellä: puhdistamatonta viemärivettä valuu suoraan Vantaanjokeen viemäriverkoston riittämättömän kapasiteetin vuoksi, koska sade- ja muille hulevesille ei ole omaa viemäröintiä, ja uimarit, Laura Räsänen.
Suomenlahti-vuosi 2014 Koko rannikkoaluieden laaja yhteistyö on välttämätöntä Suomenlahden luonnon turvaamiseksi. Suomenlahti-vuosi 2014 kokoaa Suomen, Viron ja Venäjän asiantuntijat, päättäjät ja kansalaiset yhteistyöhön puhtaan, terveen ja turvallisen Suomenlahden puolesta. Ainutlaatuisen rannikko- ja saaristoluontomme suojelu on kuitenkin pääosin meidän vastuullamme. Asutuksen ja teollisuuden päästöt vesistöihin on saatu aika hyvin kuriin, mutta maatalouden kuormitus on edelleen samassa tilanteessa kuin 2007, jolloin asetettiin kansalliseksi tavoitteeksi vähentää kolmannes maatalouden päästöistä vuoteen 2015 mennessä. Itämeren komission tavoitteen mukaan vuonna 2021 Itämeren pitäisi olla hyvässä tilassa. Suomenlahden vesi olisi huomattavasti kirkkaampaa kuin nyt, näkösyvyyden pitäisi olla neljä metriä. Kuvat: Porkkala, Juho Juutilainen; pelto, Riku Cajander.
Kasvisruualla puhtaampi Suomenlahti Meillä on taipumus syyllistää viljelijöitä siitä, että maatalous on iso kuormittaja, mutta voisimme kysyä sitäkin, mitä me kuluttajat olemme valmiit tekemään Itämeren hyväksi. Itämeri-palkitun Seppo Knuuttilan mukaan itämeritutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että karjatalous on Itämerelle vahingollisempia kuin kasvisruokaan perustuva maataloustuotanto. Viidessäkymmenessä vuodessa lihankulutus on kaksinkertaistunut. Suurin osa Itämeren typpi- ja fosforikuormituksesta on peräisin ruuantuotannosta, etenkin karjataloudesta. Suomen peltoalasta 80 prosenttia on karjanrehun- ja lihantuotannon käytössä, Seppo Knuuttila pohtii. Jos lihantuotanto ja -kulutus olisivat vähäisempää, tultaisiin toimeen pienemmällä peltoalalla, joka vähentäisi suoraan kuormitusta vesistöihin. Myös luomulihaan siirtyminen pienentää päästöjä Itämereen. Hyvällä omallatunnolla voi syödä kotimaista kalaa lohikaloja ja ankeriasta lukuunottamatta. Kalojen mukana vesistöistä poistuu myös ravinteita, jotka muuten rehevöittävät niitä. Lähde: YLE nettisivut 14.3.2013 Seppo Knuuttilan haastattelu. Kuvat: Porkkala, Petteri Tolvanen; kasvispannullinen ja lapsi, Laura Räsänen. Suomen ympäristökeskuksen erikoisutkija Seppo Knuuttila sai helmikuussa 2013 arvostetun Itämeri-palkinnon yli 20 vuotta jatkuneesta omistautuneesta ja sitkeästä työstä Itämeren hyväksi. Seppo Knuuttila on sama mies, joka joutui Venäjän viranomaisten pidättämäksi, kun hän tutki Kingiseppin Fosforit-lannoitetehtaan päästöjä Luga-jokeen.
Porkkalan kansallispuistoon esitetyt valtion suojelualueet ja suojelualuevaraukset 1 Kuokkamaan lsa (Kirkkonummi) 2 Medvastön suojelualueet (Kirkkonummi) 3 Värans Stormossen-Dåvits (Kirkkonummi) 4 Dåvits Kotilahti (Kirkkonummi) 5 Träskön lsa. (Kirkkonummi) 6 Kallbådan lsa (Kirkkonummi) 7 Aspskärskobben (Kirkkonummi) 8 Bergstadsbrotten ym. lsa (Kirkkonummi) 9 Rönnskär (Kirkkonummi) 10 Mäkiluotoa ympäröivät luodot (Kirkkonummi) 11 Söderskär lsa (Kirkkonummi) 12 Söderskärs Norrbådan ja Söderbådan (Kirkkonummi) 13 Järvö (Kirkkonummi) A 14 Bergensgrund (Kirkkonummi) 15 Upinniemi-Sommarön luodot ja vesialue (Kirkkonummi) B 16 Upinniemen saaristo, Natura 2000 -alueella (Kirkkonummi) 17 Porkkalan luotsiaseman metsä (Kirkkonummi) 18 Porkkalan Stormossen (Kirkkonummi) C 19 Saltfjärden (Kirkkonummi) 20 Störsvik eli Itä-Kopparnäs (Siuntio) 21 Långvassfjärden (Inkoo) 22 Porsö-Ryssklobben (Inkoo) 23 Stora-Fagerö ja Bågaskär (Inkoo) 24 Bjurs (Inkoo) A Puolustusvoimien vuokra-alue B Puolustusvoimien harjoitusaluetta C Valtion hankkima suon pohjoisosa, eteläosa Kirkkonummen kunnan suojelualuetta (Vetokannaksen lsa). lsa = luonnonsuojelualue Kuva: Pampskatan, Pentti Taskinen.
Porkkalan luonto on monipuolinen Porkkalan kansallispuisto täydentäisi merikansallispuistojamme oleellisesti. Se olisi maapinta-alaltaan niistä kolmanneksi suurin ja luonnoltaan niistä monipuolisimpia. Esimerkiksi sisäsaaristoa ei vielä ole yhdessäkään kansallispuistoissa. Porkkalassa elää 20 Punaisen listan tai luontodirektiivin lajia. Siellä on upeita saaristomaisemia ja näköalakallioita, joille pääsee ilman venettä. Porkkalan kansallispuisto sisältäisi: Kaikki saaristovyöhykkeet ja saarityypit sekä mannerrantaa lintuluotoja, reheviä lintulahtia ja linnuille tärkeitä matalikkoja, joista kansainvälisesti arvokkaita eli ns. IBA-alueita yksi tärkeimmistä lintujen ja lepakoiden muuttoreiteistä ja muuton tarkkailupaikoista kaikissa maankohoamisen kehitys-, maatumis- ja soistumisvaiheissa olevia flada- ja glomuodostumia sekä järviä avomeren tyrskyrantoja hyljeluotoja arvokkaita vedenalaisia luontotyyppejä vanhoja kangas- ja kalliometsiä lehtoja ja tammivyöhykkeen jalopuumetsiä Saaristo-Suomen keidassuo valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita merenrantaniittyjä, joista osa laidunnettuja, laajimmat Kalvholmen ja Långvassfjärden entisiä hakamaita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ympäristöjä, rakennuksia ja muinaisjäännöksiä, mm. kaksi majakkaa, hautaröykkiöitä, laivahylkyjä ja Pietari Suuren merilinnoitukseen kuuluneita linnoituslaitteita. Kuvat: Porkkala, Hirviniitty, Jussi Pesola; Panskatan ranta ja haahkat, Pampskatanilta itään, Pentti Taskinen.
Porkkalan kansallispuisto luonnolle ja ihmisille Porkkalan kansallispuiston sijaitsisi Kirkkonummen, Siuntion, Inkoon ja ehkä Espoon alueilla. Kaikki kunnat kannattavat perustamisedellytysten selvittämistä. Puisto perustettaisiin suojeluun varatuille 24 valtion alueelle, joissa on maata 2 2. 16 km ja vesialueita 80 km Eli lähes kymmenkertaisesti kansallispuiston perustamiseen tarvittava pinta-ala. Suomen ensimmäiset kansallispuistot perustettiin vuonna 1938. Näihin kuului Porkkalan (Träskön) kansallispuisto pinta-alaltaan 300 ha, josta maata 84 ha. Kansallispuisto kuitenkin lakkautettiin Porkkalan vuokraajan jälkeen, koska "sen luontoarvot olivat kärsineet liikaa linnoitustöistä". Träskön lisäalueineen muodostettiin uudestaan luonnonsuojelualueeksi 1995. Valokuvat: Harmaahylje ja Norra Fladetin katselija: Petteri Tolvanen Porkkalan luontokokonaisuus on kansallispuistoa suurempi. Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen, kuntien ja seurakuntien virkistys- ja suojelualueita on kansallispuiston tuntumassa yli 12 km2. Ne ja kansallispuisto muodostavat yhdessä maaalaltaan yli 28 km2 luontokokonaisuuden. Suunnitellun kansallispuiston ulkopuolella on runsaasti virkistysja majoituspalveluja.
Porkkala uudelleen kansallispuistoksi Porkkalan kansallispuisto sisältäisi lähes kaikki uusmaalaiset luontotyypit, joita Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistoissa ei ole. Kansallispuistot ja Porkkala muodostavat mm. Meikon, Vestran Petikon sekä Helsingin edustan saarten kanssa suojelun ja virkistyskäytön kannalta tärkeän pääkaupunkiseudun Viherkehän. Kansallispuisto parantaisi erillisiin suojelualueisiin verrattuna mahdollisuuksia ohjata suurta määrä retkeilijöitä niin, että haitat luonnolle minimoidaan etenkin saaristoalueella hoitoa ja palveluita mm. maihinnousupaikkoja hoidon ja retkeilyrakenteiden suunnittelua, toteutusta ja ylläpitoa. Erityisen sopiva Porkkala on nähtävyys- ja opetuskäyttöön, koska useimpiin saaristovyöhykkeisiin ja nähtävyyksille pääsee tietä pitkin, jopa julkisilla kulkuneuvoilla se on suuren kävijämäärän ulottuvilla pääkaupungin läheisyyden vuoksi ulkomaisten matkailijoiden helpohkosti saavutettavissa Viron puoleiset luonto- ja kulttuurialueet, Naissaaren luontopuisto ja Aegnan luontokoulu, ovat luontaisia yhteistyökumppaneita. Kuvat: Rönnkärin majakka ja Porkkala, Petteri Tolvanen
Porkkala uudelleen kansallispuistoksi Näyttelyn järjestäjät Kirkkonummen ympäristöyhdistys (KYY) ja SLL Uudenmaan piiri kiittävät näyttelyn toteutumisesta: Kuvaajia Riku Cajander, Juho Juutilainen, Susan M. Leong, Jussi Pesola, Laura Räsänen (joka myös tekstitti ja taittoi), Pentti Taskinen ja Petteri Tolvanen. Rahallisia tukijoita Vuokon Luonnonsuojelusäätiö ja Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, Rafael Kuuskosken rahasto. www.sll.fi/uusimaa/porkkala Kuvat: Pampskatan kanootista, Pentti Taskinen; Medvastön laiduntajat, Petteri Tolvanen
Laivanhylkyjä ja kauniita maisemia "Lähestyessäni keinuvien aaltojen päällä kohti hylkyluotoa erotan hataran lähes 200-vuotiaan puulaivan hahmon, sen kaarevan kylkimuodon merikasvien seasta. Kun laskeudun hylylle, sen osittain irronneet puuosat huojuvat leväkasvuston tahdissa kilpaa auringon säteiden kanssa ja erotan muutamia siloneulakaloja. Niiden nauhamaiset, hitaan varovaiset liikkeet ja sirojen evien värinä paljastavat, että ohuiden ruohojen seassa on mielenkiintoista elämää. Syvemmällä, kölin alla piilottelee suuri ahvenparvi. Ne viihtyvät hämärän suojissa, kun valaisen lampulla alkavat ne uimaan edes- takaisin keulan ja suuren lohkarekiven väliä. Kannella olevan hiekan päällä on punertava ja vikkelä seitsenruototokko, hieno harvinaisuus näillä vesillä. Tällaisissa tunnelmissa me vietämme mieluiten vapaa-aikamme kotikuntamme vesissä. Suomessa on harvinaiset hylkyvedet sekä hieno vedenalainen luonto ja Porkkala tarjoaa erinomaiset puitteet tutkiskella arvokkaita luontoalueita lähellä pääkaupunkia!" Porkkalassa, Rönnskäristä itään on Galjonsgrundin puurakenteinen museohylky. Pohjan lyijyvuorauk- sesta on löydetty merkkejä, jotka viittaavat 1800-luvun lopulla rakennettuun alukseen. Hylky on n. 20 metriä pitkä, teräväkeulainen ja sulavalinjainen alus (hylyt.net). Ehdotetun kansallispuiston alueella ja sen läheisyydessä on kymmeniä hylkyjä. Vaskikala väijyy kasvuston suojassa ja imaisee suuhunsa lähelle uivia pikkueliöitä. Se kutee alkukesästä rakkolevävyöhykkeessä. Koiras rakentaa pesän ruohoista ja levistä. Se vartioi mätiä ja vielä poikasiakin. Kampela elää enimmäkseen matassa vedessä lieju- ja hiekkapohjilla, missä se usein makaa piilossa osittain pohjaan kaivautuneena. Poikasen silmät ovat aluksi molemmilla puolilla päätä, mutta siirtyvät vähitellen oikealle puolelle. Kampeloissa on myös vasenkylkisiä kuten ihmisissä vasenkätisiä. Kuvailu sukelluksesta ja valokuvat Susan M. Leong.
Arvokkaita vedenalaisia luontotyyppejä Porkkalan aluetta leimaa sen avomereisyys ja aallokkoisuus. Siksi pehmeäpohjaiset lahdet ovat alueella suhteellisen harvassa. Porkkalan merialueiden mielenkiintoisuutta lisää kivikkopohjien runsaus. Kallio-, kivikko- ja hiekkapohjat esiintyvät usein rinnakkain samassa rannassa. Vaihteleva ja moniulotteinen pohja on monelle selkärangattomalle suotuisa elinympäristö ja pohjakalat löytävät sieltä hyvin piilopaikkoja. Porkkalan edustan merialue on pääosin tyypillistä ulkosaariston luontoa. Natura-luontotyypeistä riutat ovat runsaimpia, mutta myös luontotyyppi ulkosaariston luodot ja saaret vedenalaisine osineen on alueella runsas. Porkkalassa on laajoja vedenalaisia riutta-alueita, joissa on runsaasti sinisimpukkaa sekä erilaisia punaleviä. Hieman sisempänä Rakkolevä on Itämeren avainlaji moreeni-, hiekka- ja kivikkopohjat Rakkolevämetsillä on suuri ekologi- yleistyvät luoden monivivahteisen nen merkitys, koska ne muodostavat tärkeän elinympäristön monelle Itämeren eliölle. Rakkolevä kasvaa kivipinnoilla ja muodostaa otollisissa olosuhteissa yhtenäisen vyöhykkeen 0,5 5 m syvyyteen. Parhaiten rakkolevä viihtyy aallokkoisilla merenrannoilla, missä valoa riittää hyvin ja itiöt pääsevät kiinnittymään suoraan kiviainespohjaan liejun estämättä. Rakkoleväyksilö voi elää jopa 10-vuotiaaksi. elinympäristön. Pohjat ovat hyvin dynaamisia, mikä näkyy esimerkiksi sinisimpukan peittävyyden suurina vaihteluina. Juuri tällä hetkellä (2014) sinisimpukka on dominoiva laji joka peittää laajasti kivi- ja kalliopohjat. Sinisimpukat luovat kovien pohjien ravintoverkon perustan tarjoten elinympäristön runsaslajiselle pohjaeläinyhteisölle sekä tärkeän ruokailualueen erityisesti haahkoille ja alleille. Kuvat: Susan M. Leong: Kivinilkka sinisimpukkapohjalla, Rakkolevämetsää ja Punaleväkalliota.
Metsähallituksen selvitys mahdollisuudesta perustaa Porkkalan kansallispuisto Selvityksessä vertaillaan 4 vaihtoehtoa: tavallinen suojelualue ja 3 eri laajuista kansallispuistoa. Puistoon ainoastaan erikseen merkityt alueet. Näistä alueista perustetaan jokakuuluisivat tapauksessa suojelualueita. Ne ovat sekä maakuntakaavassa että kuntien kaavoissa varattu suojeluun. Uutta suojelua esitetään ainoastaan uloimpana merellä oleville matalikoille. Niiden biologisesti monipuoliset punalevä- ja sinisimpukkayhteisöt, jotka pitävät yllä rikasta vedenalaista luontoa, on löydetty vasta tuoreissa inventoinneissa. Tavalliset suojelualueet tuovat samat rajoitukset liikkumiseen, kalastukseen ja metsästykseen kuin kansallispuistokin. Mutta kansallispuisto tuo myös kävijöiden ohjauksen ja palvelut mm. opasteita, parkki-, tulija maihinnousupaikkoja. Mikäli hoito- ja käyttösuunnitelma tehdään yhdessä myös ympäröiville virkistysalueille, kustannustehokkuuden paranemisesta hyötyvät kunnatkin. Kansallispuiston toiminta on mahdollista sopeuttaa puolustusvoimien tarpeisiin. Näin tehdään jo nyt Repoveden kansallispuistossa. Kartta: Metsähallituksen selvitys Suomenlahden Kaikki alueet ovat valtion ja Metsähallituksen merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja hallinnassa. -mahdollisuuksista 2015: Porkkalan ympäristön kansallispuistovaihtoehdot: 0) ei perusteta kansallispuistoa 1) alueella 1 olevat merkityt alueet, 2) alueilla 1 + 2 olevat merkityt alueet, 3) alueilla 1 + 2 + 3 olevat merkityt alueet. Kaikissa vaihtoehdoissa lopuista merkityistä alueista perustetaan tavallisia suojelualueita. Rönnskärin majakka -kuva: Laura Räsänen