Directorate-General for Research WORKING PAPER FI HYLKEIDEN JA AMMATTIKALASTUKSEN VUOROVAIKUTUS KOILLIS-ATLANTILLA - YHTEENVETO - PROVISIONAL VERSION Fisheries Series FISH 110
This document is an abridged edition in Finnish. Publisher: European Parliament L-2929 Luxembourg Author: Gatty Marine Laboratory Sea Mammal Research Unit Professor J. Harwood University of St Andrews St Andrews UK - Fife KY16 8LB, Scotland Editor: Mrs Beatriz Oliveira-Goumas European Parliament Directorate-General for Research Division for Agriculture, Regional Policy and Transport, Development Tel: +352/43.01.220.91 Fax: +352/43.01.277.19 E-mail: dg4-agriculture@europarl.eu.int The opinions expressed in this document are the sole responsibility of the author and do not necessarily represent the official position of the European Parliament. Reproduction and translation for non-commercial purposes are authorized, provided the source is acknowledged and the publisher is given prior notice and sent a copy. Manuscript completed in March 2002.
YHTEENVETO 1. Selvityksen laajuus Selvityksessä esitetään tärkeimmät hylkeiden ja ammattikalastuksen väliset vuorovaikutussuhteet Koillis-Atlantilla (Pohjanmeri ja Itämeri mukaan lukien), esitetään yhteenveto kolmen yleisimmän hyljelajikannan runsaudesta ja ruokavaliosta, kuvaillaan niiden kalakantojen asemaa, joiden uskotaan olevan yhteydessä näihin populaatioihin joko suoraan tai epäsuoraan ja tarkastellaan menetelmiä, joita on käytetty hylkeiden ja kalastuksen vuorovaikutuksen arviointiin. Hylkeiden ja kalastuksen vuorovaikutus voidaan jakaa kahteen luokkaan: suora vuorovaikutus, jossa hylkeet poistavat tai vahingoittavat kaloja pyydyksistä tai jossa hylkeet kuolevat jäätyään pyydyksiin, ja epäsuora vuorovaikutus, jossa hylkeet ja kalastajat kilpailevat kaloista. Selvityksen kattamat tärkeimmät vuorovaikutussuhteet ovat seuraavat: harmaahylkeet ja turska Pohjanmerellä; harmaahylkeet, kirjohylkeet ja merilohi Koillis-Atlantilla; harmaahylkeet ja lohen ja siian kalastus Itämerellä; harmaahylkeet ja merikrotti Kelttienmerellä ja Irlanninmerellä ja Lounas-Englannin rannikon edustalla. Ensimmäinen näistä vuorovaikutussuhteista on epäsuora ja muut ovat lähinnä suoria vuorovaikutussuhteita. 2. Hyljepopulaatiot ja niiden ravinto Ainoastaan kolme hyljelajia (harmaahylkeet, kirjohylkeet ja norpat) lisääntyvät selvityksen kattamalla alueella. Lisäksi alueen saattaa joinakin vuosina vallata suuri määrä arktisilta vesiltä peräisin olevia grönlanninhylkeitä ja kuplahylkeet (jotka myöskin lisääntyvät arktisilla vesillä) tulevat syömään syyskuun ja huhtikuun välisenä aikana mannerjalustan viereisille syville vesille. Hylkeiden lukumäärä arvioidaan tavallisesti laskemalla kivillä, hiekkasärkillä tai jäällä lepäilevien hylkeiden määrä tiettyinä vuodenaikoina. Tällaiset tutkimukset tarjoavat arvion hyljepopulaation vähimmäismäärästä, koska osa hylkeistä on aina vedessä tutkimuksen aikaan ja ne jäävät laskennan ulkopuolelle. Koillis-Atlantin harmaahyljepopulaation koko arvioidaan laskemalla kunakin vuonna syntyneet poikaset. Itämerellä harmaahylkeiden määrä on arvioitu suoralla laskennalla ja lisäksi valokuvalaskennalla, jossa yksittäiset hylkeet tunnistetaan niiden kuvioinnin perusteella. Hylkeiden ravinnon koostumus selvitetään analysoimalla luut ja muut kovat osat, jotka löydetään kuolleiden hylkeiden vatsasta tai hylkeiden maalla sijaitsevilta lepopaikoilta kerätyistä ulosteista. Näissä menetelmissä ei oteta riittävällä tavalla huomioon sellaisten saaliseläinten merkitystä, joilla ei ole tunnistettavia kovia osia, joiden kovia osia ei syödä (hylkeet voivat esimerkiksi jättää suurten kalojen päät syömättä) tai joiden kovat osat sulavat nopeasti. Hiljattain on kehitetty menetelmiä eri saaliseläinten kemiallisen "sormenjäljen" tunnistamiseksi hylkeiden rasvaa sisältävistä näytteistä. Tällä tekniikalla voitaneen saada DT\459844FI.doc 3
tietoja sellaisten saaliseläinten merkityksestä, joiden kovia osia ei kuluteta. Tätä menetelmää ei kuitenkaan vielä ole käytetty Koillis-Atlantin hylkeiden ravinnon analysointiin. 2.1 Harmaahylje Harmaahylje on yleisin laji Koillis-Atlantilla ja populaatio käsittää 125 000 eläintä. Tämä on noin puolet koko maailman harmaahyljekannasta. Yli 95 % Euroopan harmaahylkeistä lisääntyy Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yhdistyneen kuningaskunnan populaatio on lisääntynyt tasaisesti 1960-luvulta lähtien, jolloin säännölliset tutkimukset aloitettiin ja harmaahylkeet ovat hiljattain vakiintuneet uudelleen entisille asuinalueilleen (esimerkiksi Saksaan ja Alankomaihin). On havaittavissa joitakin merkkejä siitä, että harmaahyljekannan kasvuvauhti on hidastumassa, mutta kasvun odotetaan kuitenkin jatkuvan useiden vuosikymmenten ajan. Harmaahylkeiden ravinnon tiedetään vaihtelevan paikasta toiseen ja vuodesta toiseen samalla alueella. Yleensä oletetaan, että tämä johtuu eri saalislajien suhteellisen määrän muutoksista, mutta tätä ei ole vahvistettu. Näin ollen on vaikea esittää yleistyksiä siitä, mitä harmaahylkeet syövät. Suurimmalla osalla niiden ravintona käyttämistä lajeista on kuitenkin kaupallista arvoa (esimerkiksi tuulenkala, turska, valkoturska, kolja ja punakampela Pohjanmerellä). Tutkijat ovat laskeneet Yhdistyneessä kuningaskunnassa, että harmaahylkeet söivät noin 76 000 tonnia kalaa Pohjanmerellä vuonna 1992. Yli 90 % tästä määrästä koostui kaloista, joita kalastetaan ammattimaisesti. Nämä määrät perustuvat kuitenkin vuonna 1985 kerättyjen näytteiden perusteella tehtyihin laskutoimituksiin. Tiettyjen Pohjanmeren kalalajien runsaus on kuitenkin muuttunut huomattavasti vuodesta 1985 (katso 3 kohta) ja näin ollen nämä luvut tuskin antavat tarkkaa kuvaa hylkeiden nykyään syömistä kalamääristä. Pohjanmeren Yhdistyneen kuningaskunnan edustalla kerätään parhaillaan uusia hyljenäytteitä, joista saadaan luotettavampia arvioita harmaahylkeiden tällä alueella kuluttamista kalamääristä. Harmaahylkeiden määrä laski dramaattisesti 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla riistometsästyksen ja saastumisen seurauksena. Määrä on lisääntynyt viime aikoina ja nykyisen populaation suuruudeksi arvioidaan 12 000 eläintä. Tämä on kuitenkin vain noin 10 % populaation suuruudesta 1900-luvun alussa. Harmaahylkeiden ravinnosta Itämerellä on vain vähän tietoja, mutta rasvanäytteiden kemiallisesta analyysistä voi päätellä, että Itämeren pohjois- ja keskiosissa elävillä hylkeillä on eri ruokavalio. 2.2 Kirjohylje Kirjohyljekannan vähimmäiskooksi Koillis-Atlantilla arvioidaan 63 500 eläintä. Noin 50 % näistä hylkeistä lisääntyy Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kirjohylkeiden määrä laski jyrkästi monilla Koillis-Atlantin alueilla ajanjaksolla 1900 1970 riistometsästyksen ja joissain tapauksissa saastumisen seurauksena. Populaatiot alkoivat kasvaa 1970-luvulla, mutta sairausepidemia tappoi yli 50 % kirjohylkeistä Pohjoismeren eteläosassa vuonna 1988. Suurin osa paikallisista populaatiosta on nyt elpynyt epidemiaa edeltävään kokoon ja monet niistä ovat yhä kasvussa. Itämeren eteläosassa on pieni noin 500 kirjohylkeen populaatio, jonka määrä vaikuttaa lisääntyvän hitaasti. Kirjohylkeen, kuten harmaahylkeenkin, ravinnon koostumus vaihtelee paikan ja ajan mukaan. Vaikuttaa siltä, että avovesikalat, kuten silli ja kilohaili, ovat tärkeämpiä saalislajeja kirjohylkeille kuin harmaahylkeille, mutta tämä ei ole yleispätevä väite. On arvioitu, että Kattegatin ja Skagerrakin kirjohylkeet söivät 2 400 tonnia kalaa vuonna 1989 ja lähinnä silliä ja turskaa. Noin 75 % tästä määrästä koostui lajeista, joita kalastetaan ammattimaisesti. DT\459844FI.doc 4
2.3 Norppa Vaikka arktisten vesien norpat tulevat joskus Pohjanmerelle, tämän tutkimuksen kattaman alueen tärkein populaatio elää Itämerellä. Norppien lukumäärä Itämerellä putosi jyrkästi 1900-luvulla vuosisadan alun 200 000 norpasta noin 10 000 norppaan 1970-luvulla. Sen jälkeen paikallinen populaatio on kasvanut jonkin verran, mutta populaatio on pienentynyt jyrkästi Suomenlahdella ja populaation kokonaismääräksi arvioidaan noin 6 000 eläintä. Joka vuosi kuolee jopa 150 norppaa kalaverkkoihin. Kuolleisuusaste on suhteellisen korkea näin pieneen populaatioon nähden. Verkkoihin jääneiden norppien mahalaukuista on löydetty sillin, kuoreen, piikkikalojen ja äyriäisten jäännöksiä, mutta norppien ruokavalio voi olla hyvin erilainen kaukana kalanpyydyksistä. 3. Asiaankuuluvat kalakannat ja niiden kalastus Selvityksessä annetaan yksityiskohtaiset tiedot kaikkien niiden ammattimaisesti kalastettavien kalalajikantojen määrästä ennen ja nyt, joiden uskotaan olevan keskeisiä hylkeiden ravinnossa Koillis-Atlantilla, sekä niiden ravinnosta ja saaduista saaliista. 3.1 Pohjanmeren turska Pohjanmeren turskakanta on parhaillaan historiallisen pieni. Kutevan kannan biomassa on vain 20 % viimeisten 40 vuoden aikana mitatusta suurimmasta määrästä ja noin 50 % pitkän aikavälin keskiarvosta. Saaliit ovat myös alhaisimpia viimeiseen 40 vuoteen, mutta kalastuksen aiheuttama kuolleisuus on lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) työryhmä on arvioinut, että hylkeet, kurnusimput, merilinnut ja muut turskat olivat tärkeimpiä petoeläimiä Pohjanmerellä 1990-luvun puolivälissä. Hylkeiden osuudeksi arvioitiin noin 30 % kaikesta Pohjanmeren turskan saalistuksesta tuohon aikaan ja hylkeiden arvioitiin kuluttavan noin 10 % ammattikalastuksen saaliista. 1990-luvun puolivälin jälkeen hylkeiden määrä on lisääntynyt ja turskan saalismääriä on rajoitettu. Mikäli turskan osuus harmaahylkeiden ravinnosta Pohjanmerellä ei ole muuttunut vuoden 1985 jälkeen (kuten edellä on todettu, tämä on epätodennäköistä), hylkeet syövät turskaa kolmasosan ammattikalastuksen saaliista. Turskat harrastavat kannibalismia ja sen lisäksi ne ovat valkoturskan, sillin ja koljan tärkeitä saalistajia Pohjanmerellä. Turskakannan jatkuva supistuminen on voinut vähentää turskan vaikutusta näihin lajeihin. Ei ole yllättävää, että monet turskankalastajat pitävät nykyään hylkeitä, ja etenkin harmaahylkeitä, kilpailijoinaan Pohjanmerellä. Norjan kalatalousministeri kasvatti hiljattain vuosittaista rannikkohyljekiintiötä (toisin sanoen harmaa- ja kirjohylkeitä koskevaa kiintiötä) 30 %:lla, koska hänen mukaansa hylkeet uhkaavat maan kalakantoja. Norjan harmaahylkeiden osuus Pohjanmeren harmaahyljepopulaatiosta on alle 5 %, joten on epätodennäköistä, että tällä on mitään vaikutusta turskan kuolleisuuteen. 3.2 Atlantin lohi Lohipopulaatiot ovat pienempiä kuin koskaan koko Pohjois-Atlantilla ja on olemassa todisteita, joiden mukaan tämä määrän supistuminen aiheutuu ongelmista, joita lohilla on merellä eikä makeassa vedessä. Aikuisten lohien luonnolliseen kuolemaan johtavista syistä ei juurikaan ole määrällisiä tietoja. Tiedetään kuitenkin, että merilinnut (etenkin suulat), hylkeet, valaat, delfiinit, turskat ja hait syövät lohta. Harmaahylkeiden on todettu syövän lohta verkkokalastusalueiden ympärillä ja lohijokien suualueilla, ja ensimmäiset harmaahylkeet pyydettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa juuri lohenkalastajien valitusten vuoksi. Lohen kovia osia löydetään kuitenkin harvoin hylkeiden ulosteista tai mahalaukuista, lähellä lohijokia kerättyjä näytteitä lukuun ottamatta. Näin ollen vaikuttaa siltä, tämä ongelma DT\459844FI.doc 5
aiheutuu yksittäisten hylkeiden ja tiettyjen kalastajien suorasta vuorovaikutuksesta eikä ongelmaa voida niinkään pitää kilpailukysymyksenä. 3.3 Itämeren lohi Itämeren luonnonvaraiset lohikannat ovat pienentyneet dramaattisesti viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana, mutta niitä on täydennetty viime vuosina vapauttamalla miljoonia kaloja. Noin 90 % Itämeren lohikannasta perustuu näihin vapautettuihin kaloihin ja näin ollen on vaikea arvioida pelkän luonnonvaraisen kannan asemaa. Voidaan kuitenkin todeta, että osa kannoista, erityisesti pienehköjen jokien yhteydessä, on vaarassa hävitä. Ei harmaahylje eikä norppa ole merkittävä lohenpyytäjä Itämerellä, mutta harmaahylkeiden lohille aiheuttamat vahingot rysien ja ajoverkkojen välittömässä läheisyydessä ovat lisääntyneet vuosittain noin 15 %. Tämä kasvuvauhti on nopeampi kuin hyljepopulaation kasvuvauhti. Ongelma on pahimmillaan Itämeren pohjoisosissa. Kokonaisvahinkojen suuruudeksi on arvioitu 5 miljoonaa euroa vuodessa. Ongelmaa on yritetty poistaa ampumalla hylkeitä rysien ympäristössä, mutta se on osoittautunut tehottomaksi. Sen sijaan hylkeiden aiheuttamia vahinkoja on saatu vähennettyä huomattavasti muuttamalla rysämalleja. Näitä muutoksia ei kuitenkaan voida soveltaa ajoverkkoihin. Ruotsissa ja Suomessa on hiljattain alettu myöntää hylkeenmetsästyslupia. Ruotsissa alueelliset kiintiöt vahvistetaan ilmoitettujen hylkeiden kalastukselle aiheuttamien vahinkojen perusteella paikallisen hyljepopulaation koosta riippumatta. Niitä on näin ollen pidettävä karsittavina eläiminä. Näiden eläinten karsimisten todennäköisistä vaikutuksista kalastukselle aiheutuviin vahinkoihin ei kuitenkaan ole tehty arvioita. Aikaisempien kokemusten perusteella voidaan päätellä, että havaittavaa hyötyä ei todennäköisesti ole. 3.4 Merikrotti Pohjoisen merikrottikannan asemasta ollaan syvästi huolestuneita, sillä saaliista on huomattava osa nuoria kaloja. Saaliit ovat kuitenkin suuria ja niinpä kannan koko arvioidaan melko suureksi. Saaliiksi jääneiden kalojen kuolleisuudesta ei ole määrällisiä tietoja, mutta tiedetään, että hylkeet syövät merikrottia ja Islannin vesillä myös kaskelotit. Lounais-Englannin kalastajat valittavat, että hylkeet poistavat havaksen silmällä pyytävään verkkoon jääneiden kalojen pyrstöt ja maksat. Myös irlantilaiset kalastajat ovat törmänneet vastaaviin ongelmiin. Näiden alueiden hylkeiden mahalaukuista ei kuitenkaan ole löydetty merikrottien jäänteitä. 3.5 Saaliskalat Tuulenkalat muodostavat keskeisen osan monien ammattimaisesti kalastettavien kalalajien ruokavaliosta, mutta ne kattavat myös lähes 50 % harmaahylkeiden ruokavaliosta. Näin ollen on esitetty, että harmaahylkeet vaikuttavat ammattimaisesti kalastettavien kalakantojen ravinnoksi käytettävissä olevien tuulenkalojen määrään. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tuulenkalojen biomassa ei ole vähentynyt viimeksi kuluneiden 20 vuoden kuluessa. Hylkeiden osuus tuulenkalojen kuolleisuudesta on alle 2 % ja ne kuluttavat noin 5 % keskimääräisestä ammattikalastuksen saaliista. 4. Vuorovaikutuksen analyysi Ei ole olemassa metodologiaa, jolla arvioitaisiin karsittavien hylkeiden vaikutusta ammattikalastuksen saalismääriin. Karsimisen välitön vaikutus näkyy todennäköisesti syötyjen kalojen määrän laskuna. On kuitenkin epäselvää, miten tämä määrän lasku vaikuttaa yksittäisen kalakannan kokoon välittömästi karsinnan jälkeen, sillä hylkeiden ruokavalio DT\459844FI.doc 6
vaihtelee suuresti paikasta toiseen ja ajan kuluessa. Vielä vähemmän tiedetään karsimisen seurauksista kalakantojen tuleviin kokoihin ja ammattikalastuksen saaliin kokoihin, sillä muut pedot (karsimisesta selviytyneet hylkeet mukaan lukien) voivat muuttaa näitä lajeja koskevaa kulutuskäyttäytymistä kannan lisääntymisen seurauksena. YK:n ympäristöohjelman yhteydessä on julkaistu taulukko, joka sisältää merinisäkkäiden karsimiseen liittyvien mahdollisten etujen arvioimisen edellyttämät tiedot. Minkään mainitun tapauksen yhteydessä ei ole saatavilla kaikkia näitä tietoja, mutta harmaahylkeiden ja turskan vuorovaikutuksen Pohjanmerellä arvioimisen edellyttämät tiedot on todennäköisesti saatavilla seuraavien kahden vuoden kuluessa. YK:n ympäristöohjelman pöytäkirja soveltuu ainoastaan hylkeiden ja kalastuksen epäsuorien vuorovaikutussuhteiden arvioimiseen eli tilanteisiin, joissa hylkeet ja kalastajat kilpailevat kalasta. Valitettavasti kuitenkin suurin osa tunnistamistamme vuorovaikutussuhteista Koillis-Atlantilla on suoria vuorovaikutussuhteita eli tilanteita, joissa hylkeet poistavat tai vahingoittavat jo pyydettyjä kaloja tai sotkeutuvat pyydyksiin. Tällaisten vuorovaikutussuhteiden arviointia varten ei ole olemassa standardikehystä. Itämerta koskevat yksityiskohtaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vahinkojen suuruus ei ole suoraan verrannollinen hyljepopulaation kokoon ja näin ollen on vaikea arvioida hylkeiden karsimisen aiheuttamia etuja, jos niitä ylipäätään on. Ehdotuksia merinisäkkäiden karsimiseksi kalastuksen suojelemiseksi ei juurikaan ole tehty Koillis-Atlantin ulkopuolella, vaikka monilla alueilla ollaan yhä huolestuneempia merinisäkäspopulaatioiden kasvun mahdollisista vaikutuksista. Yhdysvalloissa kalastusta on rajoitettu tai tullaan todennäköisesti rajoittamaan, koska ollaan huolissaan kalastuksen vaikutuksesta uhanalaisten hyljelajien elpymiseen. DT\459844FI.doc 7
New.eu Domain Changed Web and E-Mail Addresses The introduction of the.eu domain also required the web and e-mail addresses of the European institutions to be adapted. Below please find a list of addresses found in the document at hand which have been changed after the document was created. The list shows the old and new address, a reference to the page where the address was found and the type of address: http: and https: for web addresses, mailto: for e-mail addresses etc. Page: 2 Type: mailto Old: mailto:dg4-agriculture@europarl.eu.int New: mailto:dg4-agriculture@europarl.europa.eu Addendum: 1