K E V Y T S A V U K E O I K E U D E N K Ä Y N T I Kantaja N.S:n haastehakemus 3.3.2005

Kantaja: N. S. (310156) K E V Y T S A V U K E O I K E U D E N K Ä Y N T I Kantaja N.S:n haastehakemus 3.3.2005 Kantajan asiamiehet: asianajaja, varatuomari Leo Koskenvuo siviilioikeuden professori Erkki Aurejärvi oikeustieteen lisensiaatti Michael Saarikoski Kantajan prosessiosoite: Asianajotoimisto AKG Oy Tekniikantie 12,02150 Espoo Puhelin (09) 2517 5655 Telekopio (09) 342 3169 Sähköposti. info@akg.fi Vastaajat: 1. Amer-yhtymä Oyj Mäkelänkatu 91 00610 HELSINKI ja Amerintie 1 Oy (entinen Amer-Tupakka Oy) Amerintie 1 04301 TUUSULA. Vastaajista käytetään seuraavassa yhteisnimeä Amer Oy. Amer Oy:n prosessiosoite: Asianajaja Ari Kantor Asianajotoimisto Merilampi Marttila Laitasalo Oy Eteläesplanadi 22 A 00130 HELSINKI 2. British American Tobacco Nordic Oy Pitkänsillanranta 3 A 00530 HELSINKI Tämä British American Tobaccon tytäryhtiö on toiminut Suomessa vuosina 1909-1930 nimellä Itämainen Paperossitehdas Oy, vuosina 1930-1992 nimellä Suomen Tupakka Oy, vuosina 1992-1997 nimellä BAT Finland Oy ja vuodesta 1997 nimellä British American Tobacco Nordic Oy. Seuraavassa vastaajayhtiöstä käytetään nimeä Suomen Tupakka BAT Nordic Oy. Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:n prosessiosoite: Asianajaja Jouko Huhtala Asianajotoimisto Castren & Snellman Oy Erottajankatu 5 A 00130 HELSINKI

2 Yhdistämispyyntö: Kantaja pyytää, että hänen kanteensa käsiteltäisiin samassa oikeudenkäynnissä kuin R. H:n, U. L:n ja M. S:n kanteet. Kaikissa kanteissa on vastaajana Amer Oy ja kolmessa sekä Amer Oy että Suomen Tupakka - BAT Nordic Oy, ja kaikki kanteet johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Y L E I N E N O S A I KANTAJAN VAATIMUKSET Kantaja vaatii, että vastaajayhtiöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalle vahingonkorvauksena 1) työansion menetyksestä asian käsittelyn kestäessä tarkemmin yksilöitävä määrä, 2) kivusta ja särystä 40.000 euroa ja 3) pysyvästä viasta ja haitasta 70.000 euroa, kaikki edellä mainitut määrät korkolain 4 :n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja lisäksi oikeudenkäyntikulut 4 :n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun on kulunut kuukausi tuomion antopäivästä II KANTEEN YLEISPERUSTELUT A. Kantajan tupakointi ja aiheutuneet vahingot Kantaja on polttanut Amer Oy:n ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:n valmistamia savukkeita vuosina 1968-2003. Kantajan savukemerkki oli Amer Oy:n Boston vuosina 1968-1975 ja Amer Oy:n kevytsavuke sininen Belmont vuosina 1975-1990. Kantaja poltti vuosina 1968-1970 Bostonin ohella Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:n Life-savukkeita ja sitten vuosina 1990-2003 Suomen Tupakka - BAT Nordic Oy:n kevytsavukkeita Barclay Menthol. Kantajan tupakointi oli aluksi vähäistä ja satunnaista, mutta vuodesta 1970 vuoteen 2003 hän poltti noin askin päivässä. Savukkeet aiheuttivat kantajalle vuodesta 1968 alkaen vähitellen voimakkaan nikotiiniriippuvuuden, joka luokitellaan nykylääketieteessä erityiseksi taudiksi (luokitus ICD-10, F 17.2 ja F 17.3). Savukkeet aiheuttivat kantajalle oikean keuhkon ylälohkon adenokarsinooman T1N2M0 (keuhkosyöpä), joka todettiin kesäkuussa vuonna 2003. Kantajalle tehtiin kolmen sytostaattisyklin jälkeen 30.10.2003 torakotomia, jossa poistettiin oikean keuhkon ylälohko ja samalla tehtiin imusolmuke-dissektio. Lisäksi savukkeet aiheuttivat kantajalle emfyseeman, joka on havaittu kesäkuussa vuonna 2003. Adenokarsinooma ja emfyseema ovat aiheutuneet pääasiassa savukkeiden polttamisesta (aktiivisesta tupakoinnista), mutta osaksi myös ympäristön tupakansavusta (passiivisesta tupakoinnista).

3 B. Amer Oy:n ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:n menettely 1. Nikotiiniriippuvuuden eli addiktion tarkoituksellinen aiheuttaminen ja salaaminen Amer Oy:ssä ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:ssä on ainakin 1950-luvun puolivälistä saakka tiedetty, että savukkeiden sisältämä nikotiini on huumetta, joka rinnastuu voimakkuudeltaan muun muassa heroiiniin ja kokaiiniin. Vastaajayhtiöt ovat on niin ikään tienneet, että nikotiini aiheuttaa tupakoitsijoissa riippuvuuden, jonka voittaminen on useille ylivoimaista. Lääketieteessä nikotiiniriippuvuus on 1990- luvulta lähtien luokiteltu taudiksi, jota hoidetaan lääkkeillä. Vastaajayhtiöt ovat savukkeita valmistaessaan nimenomaan pyrkineet nikotiiniriippuvuuden aiheuttamiseen. Yhtiöiden päämääränä on ollut, että aloitteleva tupakoitsija joutuu mahdollisimman nopeasti nikotiinikoukkuun ja että lopettamista harkitseva tupakoitsija kokee niin voimakkaat vieroitusoireet, ettei hän pääse irti tupakoinnista. Tässä tarkoituksessa yhtiöt ovat manipuloineet savukkeiden nikotiinitasoa, lisänneet savukkeisiin riippuvuutta vahvistavia kemiallisia aineita, säännelleet tupakansavun hiukkaskokoa ja sähkövarausta ym. Yhtiöiden syyllisyys vahinkojen aiheuttamiseen on tältä osin ollut tarkoitustahallisuutta. Savukkeita markkinoidessaan vastaajayhtiöt ovat 1950-luvulta saakka täysin poikkeuksetta salanneet ja kiistäneet tuotteidensa riippuvuutta aiheuttavat ominaisuudet. 2. Aktiivisen tupakoinnin terveyshaittojen salaaminen ja kiistäminen Vastaajayhtiöillä on 1950-luvun alusta saakka ollut varma tieto siitä, että savukkeiden polttaminen (aktiivinen tupakointi) aiheuttaa tupakoitsijoille keuhkosyöpää, ja 1950-luvun puolivälistä lähtien varma tieto siitä, että savukkeet aiheuttavat muun muassa kroonista keuhkoputkentulehdusta ja keuhkonlaajentumaa. Amer Oy ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy ovat tienneet, että niiden tuotteet aiheuttavat normaalikäytössä tappavia tauteja, mutta yhtiöt ovat salanneet tämän seikan, kiistäneet sen kaikessa markkinoinnissaan ja yrittäneet kaikin keinoin estää ulkopuolisia varoittamasta yhtiöiden asiakkaita. Tämä menettely on jatkunut 1950-luvulta 2000-luvulle saakka. 3. Passiivisen tupakoinnin terveyshaittojen salaaminen ja kiistäminen Vastaajayhtiöt ovat jo 1970-luvun alussa tienneet, että ympäristön tupakansavu todennäköisesti vahingoittaa ihmisten terveyttä, ja 1980-luvun alusta saakka yhtiöt ovat tienneet, että ympäristön tupakansavu aiheuttaa muun muassa keuhkosyöpää. Yhtiöt ovat markkinoinnissaan salanneet tämän seikan, levittäneet väitteitä ympäristön tupakansavun vaarattomuudesta ja lisäksi parhaansa mukaan estelleet ulkopuolisia varoittamasta ihmisiä passiivisesta tupakoinnista. 4. Kevytsavukkeiden markkinoiminen terveystuotteina Suomessa väestö on alkanut pitää tupakointia terveydelle haitallisena 1970-luvun puolivälistä eteenpäin. Estääkseen tupakoinnin vähentymisen Amer Oy toi vuonna 1975 markkinoille kevytsavukkeet, joita yhtiö kauppasi terveystuotteina. Yhtiön mukaan tupakoitsijat saivat kevytsavukkeista

4 vain pienet määrät tervaa, häkää ja nikotiinia. Kantaja vaihtoi vuonna 1975 savukemerkikseen kevytsavuke sinisen Belmontin, jota hän poltti vuosina 1975-1990. Kantaja vaihtoi vuonna 1990 savukemerkikseen BAT Nordic Oy:n kevytsavuke Barclay Mentholin, jota hän poltti vuosina 1990-2003. Amer Oy:ssä ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:ssä tiedettiin jo 1970- luvun alussa, että kevytsavukkeet ovat yhtä tappavia kuin ns. vahvat savukkeet. Tämä seikka tuli terveysviranomaisten tietoon 1980-luvulla, ja lääkintöhallitus vaati vuonna 1986 tupakkayhtiöitä lopettamaan kuluttajien harhauttamisen. Vastaajayhtiöt jatkoivat kuitenkin kevytsavukkeiden markkinointia aina siihen saakka, kun se kiellettiin tupakkalaissa 30.9.2002 lähtien. C. Kantajan oma menettely Tupakkayhtiöt ovat aina pitäneet savukkeiden vaarallisuuden salassa asiakkailtaan, mutta eräät ulkopuoliset tahot lähinnä kansanterveysjärjestöt ja lääkintöviranomaiset ovat ryhtyneet 1960- luvun lopusta lähtien varoittamaan tupakoitsijoita. Tällä perusteella suurin osa tupakoitsijoista on alkanut 1970-luvun puolivälin tienoilla ja viimeistään vuonna 1978 pitää tupakointia jollakin tavoin terveydelle haitallisena. Tämän mukaan kantaja on tupakointihistoriansa alkuaikana vuosina 1968-1975 ollut siinä käsityksessä, ettei savuke ole terveydelle haitallinen tuote. Vuodesta 1975 saakka kantaja on ilmeisestikin tiedostanut tupakoinnin olevan jotenkin vaarallista, mutta hänen tietonsa eivät ole olleet niin täsmälliset, että hän olisi tupakoidessaan ottanut tietoisen riskin. Vuosina 1975-2003 kantaja on lisäksi ollut siinä käsityksessä, että nimenomaan kevytsavukkeet ovat vaarattomia tai lähes vaarattomia. Tietojen epämääräisyyden lisäksi on huomioon otettava nikotiinin aiheuttama voimakas riippuvuus. Juridisesti merkitsevän tietoisen riskin on oltava täysin vapaaehtoinen, mutta tupakoitsijat eivät enää riippuvaisiksi tultuaan toimi vapaaehtoisesti. Passiivisen tupakoinnin eli ympäristön tupakansavun vaarallisuudesta kansalaiset ovat alkaneet päästä perille vasta 1990- luvun puolivälin jälkeen. Kantaja ei siten ole osannut varoa oman tup a- kointinsa myrkyttämää ilmaa eikä muiden tupakointia ainakaan vuosien 1968-1995 aikana. Edelleen on todettava, etteivät tupakkayhtiöt missään tapauksessa voisi vedota tupakoitsijan tietoiseen riskiin eivätkä edes myötävaikuttavaan tuottamukseen, koska yhtiöt itse ovat kaupanneet savukkeita terveydelle haitattomina. Tämä seikka mainitaan nimenomaan tuotevastuulain valmistelutöissä. Sama koskee passiivista tupakointia, koska tupakkateollisuus on aina kiistänyt ilmaan jääneen tupakansavun vaarallisuuden.

5 III KANTEEN SÄÄNNÖSPOHJA A. Tupakan sääntely Suomen oikeusjärjestyksessä Tupakkatuotteet kuuluivat Suomessa yleisten elintarvikesäädösten piiriin aina vuoden 1976 tupakkalain voimaantuloon saakka. Tupakkaa säänneltiin tavallisena haitattomana nautintoaineena vuoden 1927 terveydenhoitosäädöksissä, vuoden 1941 elintarvikelaissa ja vuoden 1952 elintarvikeasetuksessa. Vuoden 1952 elintarvikeasetuksessa tupakasta säädettiin näin: 1 : "Elintarvikkeita koskevia määräyksiä on sovellettava myös tupakkavalmisteisiin. " 9 : "Terveydelle vahingollisen elintarvikkeen valmistus ja myynti elintarvikkeena on kielletty. " Lääkärikunta alkoi 1950-luvulla vaatia tupakan irrottamista yleisistä elintarvikesäädöksistä ja erillisen tupakkalain säätämistä. Tupakkateollisuus vastusti suunnitelmaa ankarasti, ja asia eteni perin hitaasti. Tupakkalaki saatiin säädetyksi 13.6.1976, ja se tuli voimaan 1.3.1977. Tupakkalakia valmisteltaessa vuosina 1973-1975 pohdittiin myös tupakkatuotteiden täydellistä kieltämistä. Lääketieteen tutkimustulokset olivat tuolloin jo niin raskaita, että tupakan eliminointi kokonaisuudessaan olisi ollut täysin perusteltua. Kieltolaki olisi kuitenkin ollut mahdoton, koska tupakalla oli Suomessa puolitoista miljoonaa käyttäjää. Lainsäätäjä joutui sallimaan savukkeiden valmistuksen ja myynnin, mutta vain tiukkojen rajoitusten alaisena. Tupakkakauppaa ei hyväksytty normaalina liiketoimintana, johon olennaisena osana kuuluu muun muassa tuotteiden myynnin edistäminen. Tupakkalaissa kiellettiin tupakan mainostus ja muu myynninedistäminen, lääkintöviranomaiselle annettiin oikeus painattaa savukerasioihin terveysvaroitus, tupakan myynti alle 16-vuotiaille kriminalisoitiin ym. Tupakkalain voimaantulon jälkeen vuosina 1977-2002 lakiin on tupakkateollisuuden vastarinnasta huolimatta tehty kymmenittäin tiukennuksia. Viimeisimmät muutokset ovat tulleet voimaan 30.9.2002, jolloin muun muassa suurennettiin lääkintöviranomaisen varoituksia ja kiellettiin k e- vyiden ja mietojen savukkeiden markkinointi. B. Korvausvastuun perusteet 1. Vahingonkorvauslain mukainen tuottamusvastuu Kanne perustuu koko ajaltaan yleiseen tuottamussääntöön, jota vuodesta 1974 lähtien on ilmentänyt vahingonkorvauslaki (412/31.5.1974). Tupakkayhtiöt ovat toiminnassaan rikkoneet useita yksittäisiä oikeusnormeja, muun muassa elintarvikelainsäädännön, tupakkalain ja kuluttajansuojalain säännöksiä. Yhtiöt ovat kaikessa menettelyssään asettaneet omat taloudelliset tavoitteensa ihmisten hengen ja terveyden edelle.

6 2. Tuotevastuulain mukainen ankara vastuu Kanne perustuu 1.9.1991 lähtien myös vuoden 1990 tuotevastuulakiin (694/17.8.1990). Tuoteva s- tuulain 3 :n mukaan vahingonkorvausta on suoritettava vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen, kuin on ollut aihetta odottaa. Turvallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa tuotteen markkinointi ja käyttöohjeet. Tuotevastuulain perustana olleessa hallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että tupakan aiheuttamat vahingot alkoholivahinkojen ohella jätettäisiin tuotevastuulain korvauspiirin ulkopuolelle (HE 119/1989 s. 27-28). Esityksessä todetaan: Niin ikään tupakan kohdalla voidaan lähteä siitä, että tuotetta käyttävän voidaan katsoa olevan tietoinen niistä yleisesti tunnetuista vaaroista, joita varmuudella tai suurella todennäköisyydellä liittyy tupakan käyttöön. Asettamalla korvausvelvollisuuden edellytykseksi sen, ettei tuote ole sitä liikkeelle laskettaessa niin turvallinen kuin kohtuudella on ollut aihetta odottaa, ei korvausvelvollisuutta tuotevastuulain nojalla synny tällaisten tunnettujen vaarojen aiheuttamista vahingoista. Mahdotonta sitä vastoin ei ole, että ehdotetun lain mukainen vastuu syntyy, jos esimerkiksi tupakkatuotteista aiheutuu tähän asti tuntemattomia vahinkoja. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen alkoholin osalta, mutta ei tupakan. Asiaa käsiteltiin eduskunnan talousvaliokunnassa ja toisessa lakivaliokunnassa. Valiokuntien istunnoissa tupakkateollisuuden edustajat vastustivat tuotevastuuta ja kiistivät tupakan kaikki terveyshaitat. Talousvaliokunnan puollettua tuotevastuulain ulottamista tupakkaan Tupakkatehtaiden Yhdistys ry antoi lakivaliokunnalle 27.4.1990 kirjallisen lausunnon, jossa vielä yritettiin torjua vastuu. Lakivaliokunnan mietinnössä 29.5.1990 tupakka kuitenkin asetettiin yksiselitteisen selkeästi ankaran tuotevastuun piiriin; mietintö on paitsi selkeä, suorastaan jyrkkä. Lakivaliokunnan mietintö on kantajan liitteenä nro 4. Tupakkaa koskevan vastuun perusteluista todettakoon seuraavat olennaiset seikat: - tupakan valmistaja kiistää täysin tuotteidensa käytöstä aiheutuvat terveysriskit - tupakkatuotteet aiheuttavat varsin nopeasti voimakkaan riippuvuuden, jolloin lapsena tai nuorena aloitettua käyttöä on vaikea myöhemmin lopettaa - merkittävä tuotevastuulain kannalta on nimenomaan tuotteen valmistajan ja käyttäjän välinen suhde, jonka vuoksi ulkopuolisten, esimerkiksi lääkintöhallituksen, varoitukset eivät vapauta valmistajaa vastuusta. Lakivaliokunnan mietintö on oikeuslähteenä yhtä sitova kuin varsinainen lakiteksti. Valiokunnassa harkittiin tupakan ottamista nimenomaisesti tuotevastuulain säädöstekstiin (siis ainoana nimeltä mainittuna tuotteena), mutta tätä ei pidetty teknisesti soveliaana. Eduskunnan juristit pitivät edellä kuvattua säätämistekniikkaa parempana; sääntelyn sitovuuden he varmistivat vielä erikseen profe s- sori Ilkka Saraviidalta ja professori Mikael Hideniltä. Taistelu tuotevastuulaista käytiin keväällä 1990, ja tupakkateollisuus hävisi. Suomen tupakkayhtiöt joutuivat ilmoittamaan kansainvälisille isännilleen pahasta takaiskusta. Tätä koskeva kirjeenvaihto tuli julkiseksi Yhdysvalloissa vuonna 1994 ja siitä saatiin näytteitä Suomeenkin. Raportteja lähetti muun muassa Johan Puotila niminen lakimies. Puotila kirjoitti 8.6.1990 Philip Morrisin juristille eduskunnan toisen lakivaliokunnan mietinnöstä näin:

7 In short: Mr. Aurejaervi has got his message through, we have definitely not. The memorandum is in its worthing very clear: The Product Liability Law should be applied to tobacco products. This is not suggested to be specifically said in the law itself, but the memorandum of the Second Law Committee has the same effect, as it shows the intention of the legislator. Puotila kertoi tilanteen aivan oikein. Toisen lakivaliokunnan mietintö on yhtä sitova kuin varsina i- nen lakiteksti. Tämän jälkeen Puotila selosti mietinnön sisältöä, joka oli tupakkateollisuudelle raskauttava. Lakivaliokunta mainitsi kaiken lisäksi ryhmäkanteen suunnittelun. Puotila päätti esityksensä näin: The real beauty comes in the end: The Committee considers it important, that as the judicial system and the consumer protection system is developed, possibilities of adopting collective legal suits... should be investigated. This is to give you a picture of what we have in our hands. Todellinen kaunotar olisi ollut ryhmäkanne, joka yhdistettynä juuri säädetyn tuotevastuulain mukaiseen ankaraan vastuuseen olisi aiheuttanut tupakkateollisuudelle mittavia tappioita. Tuotevastuulaki on tullut voimaan 1.9.1991, joten nyt, vuonna 2005, voidaan jo hakea korvausta tuotevastuulain aikana syntyneistä vahingoista. Ryhmäkannetta ei meille ole säädetty, mutta muutaman kantajan korvausvaateiden yhdistäminen on sitä vastoin mahdollista. 3. Korkeimman oikeuden ratkaisu 2001:58 Korkein oikeus on tuomiossaan 2001:58 hylännyt äänin 4-1 Pentti Aho nimisen tupakoitsijan korvauskanteen. Aho oli polttanut Rettig Oy:n Klubi-savukkeita vuosina 1941-1966 ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:n North State savukkeita vuosina 1966-1986. Korkeimman oikeuden ratkaisu jää nyt nostetun kanteen ulkopuolelle. Pentti Ahon Kanne koski vuosia 1941-1986, joten tuotevastuulaki ei soveltunut siihen. Nyt tuotevastuulaki tulee sovellettavaksi ja tämä laki on tietenkin aivan olennaisessa asemassa. Pentti Ahon kanne perustui yleiseen tuottamussääntöön. Korkein oikeus katsoi, että Rettig Oy ja Suomen Tupakka - BAT Nordic Oy eivät olleet aiheuttaneet tuottamuksellaan Pentti Ahon vahinkoja. Arvioitavana oli Rettig Oy:n menettely vuosina 1941-1966 ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:n menettely vuosina 1966-1986. Kantaja esitti näyttöä myös Amer Oy:n harhaanjohtavasta markkinoinnista, mutta korkein oikeus korosti tuomiossaan (sivu10), että Rettig Oy ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy eivät olleet vastuussa muiden kuin niiden edustajien lausumista käsityksistä. Amer Oy:n menettely jäi siten kokonaisuudessaan oikeudenkäyntiaineiston ulkopuolelle. Tuomion mukaan (sivu 10) asian ulkopuolelle jäi niin ikään sellainen kanteen tueksi esitetty aineisto, jota ei ollut julkaistu kanteessa tarkoitettuna aikana. Tämän mukaan KKO ei ottanut laisinkaan

8 huomioon tupakkayhtiöiden menettelyä 7.7.1986 jälkeen. Tämä on tietenkin merkittävää, koska N.S:n kanne perustuu ratkaisevasti myös vuosien 1986-2003 tapahtumiin. Edelleen on itsestään selvää, ettei ratkaisu 2001:58 koskenut ollenkaan kevytsavukkeita. Kun Pentti Aho ei ollut polttanut kevytsavukkeita, harhaanjohtava markkinointi ei tullut tältä osin millään tavoin käsitellyksi. Erittäin tärkeää on, ettei Pentti Ahon asiassa käsitelty laisinkaan nikotiiniriippuvuutta. Korkeimman oikeuden esittelijä toteaakin (sivulla 40) nimenomaisesti, ettei Aho esittänyt riippuvuudesta väitettä. Riippuvuus jäi jutun ulkopuolelle, koska koululääketiede ei ollut tästä asiasta perillä vielä Ahon kanteen vireillepanoaikana ja koska kantajan käytössä ei vielä ollut tupakkayhtiöiden sisäisiä asiakirjoja. Korkeimman oikeuden vuoden 2001 tuomio perustui tietenkin tuossa oikeudenkäynnissä esitettyyn faktanäyttöön. Tilanne on nyt olennaisesti toinen. Kantaja pystyy kumoamaan useat sellaiset tupakkateollisuuden väitteet, jotka jäivät vuosien 1988-2001 prosessissa voimaan. Uutta näyttöä on saatu varsinkin tupakkayhtiöiden sisäisistä asiakirjoista, jotka ovat tulleet päivänvaloon viime vuosinen aikana. Kysymys Amer Oy:n ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:n tuottamuksesta vuosina 1968-2003 ratkeaa siten sen faktatodistelun nojalla, jonka kantaja esittää Helsingin käräjäoikeudelle tässä oikeudenkäynnissä. Y K S I T Y I S K O H T A I S E T P E R U S T E L U T I. KOULULÄÄKETIETEEN KÄSITYKSET SAVUKKEIDEN TERVEYSHAITOISTA A. Savukkeiden polttaminen eli aktiivinen tupakointi Tupakointi nykyisessä muodossaan on verrattain uusi ilmiö. Tupakkateollisuus sai alkunsa, kun Yhdysvalloissa kehiteltiin savukekone vuonna 1885. Koneistuminen antoi mahdollisuudet tuottaa halpoja ja vaivattomasti käytettäviä tupakkatuotteita koko kansan kulutukseen. Savukkeiden tuotanto länsimaissa nousi jyrkästi 1910- luvulla, ja Suomessa savukkeiden polttaminen yleistyi ensimmäisen maailmansodan aikana. Vuonna 1920 Suomessa kulutettiin teollisesti valmistettuja savukkeita asukasta kohden enemmän kuin missään muussa maassa. Savukkeiden käyttö nousi jatkuvasti 1970-luvun puoliväliin saakka, jolloin meillä oli puolitoista miljoonaa tupakoitsijaa. Tupakkalain voimaantulon jälkeen tupakoitsijoiden luku putosi jyrkästi, ja se on pysytellyt miljoonan paikkeilla. Savukkeiden vuosittainen kulutus on pudonnut yli kahdeksasta miljardista noin viiteen miljardiin. Seuraukset savukkeiden yleistymisestä alkoivat näkyä Yhdysvalloissa 1920-luvun alkupuolella ja Suomessa hieman myöhemmin. Teollistuneeseen maailmaan ilmestyi uusi tauti, keuhkosyöpä, jota edes syöpään erikoistuneet lääkärit eivät olleet nähneet milloinkaan ennen. Lääkärit havaitsivat pian, että miltei kaikki keuhkosyövän uhrit olivat tupakoitsijoita, savukkeiden polttajia. Parannuskeinoa tähän tautiin ei ollut; keuhkosyöpä tappoi kantajansa muutamassa kuukaudessa diagnoosin teosta.

9 Lääketiede kiinnostui tupakasta, ja tutkimuksia tupakan ja keuhkosyövän välisestä yhteydestä ale t- tiin julkaista jo 1920-luvulla. Todellinen keskustelu tupakan terveyshaitoista virisi 1930-luvun puolella. Keuhkosyövän ohella alettiin esittää käsityksiä, joiden mukaan savukkeiden polttaminen kohottaisi myös sydän- ja verisuonitautien sairastavuutta. Suomen lääketieteessä ensimmäiset kannanotot tupakasta keuhkosyövän aiheuttajana ilmestyivät vuosina 1941 (professori Arno Saxen) ja 1942 (professori Mauno Rauramo). Tupakan ja keuhkosyövän välisen syy-yhteyden varmistivat Englannissa ja Yhdysvalloissa vuosina 1947-1950 toteutetut suuret epidemiologiset tutkimukset. Tutkimusten jatkuessa alkoi 1950-luvulla käydä selväksi, että tupakka aiheuttaa myös jatkuvaa keuhkoputkentulehdusta ja keuhkonlaajentumaa sekä kurkunpäänsyöpää. Tästä eteenpäin tutkimusten määrä kasvoi mittavasti ja vähitellen kävi niin, että tupakan aiheuttamien tautien ja sairaustilojen lukumäärä nousi useisiin kymmeniin. Koululääketieteessä katsotaan nykyään, että savukkeet tappavat noin puolet pitkäaikaisista käyttäjistään. B. Ympäristön tupakansavu eli passiivinen tupakointi Edellä sanottu koskee savukkeiden polttamista eli aktiivista tupakointia. Lääketieteessä alettiin 1970-luvulla julkaista mielipiteitä, joiden mukaan myös ilmaan levinnyt tupakansavu saattaisi sellaisenaan olla vaarallista ihmisten terveydelle. Kysymys ympäristön tupakansavun eli passiivisen tupakoinnin terveyshaitoista nousi tärkeäksi tutkimuskohteeksi. Tupakansavu tässä muodossa vahingoittaa sekä tupakoitsijoita että muita ihmisiä. Tupakoitsija, joka polttaa illalla kotonaan ja nukkuu sen jälkeen yönsä samassa huoneessa, voi sairastua oman tupakointinsa pilaamasta ilmasta. Lääketieteen käsitykset passiivisen tupakoinnin riskeistä varmistuivat 1970-luvun kuluessa, ja näyttö ympäristön tupakansavun ja keuhkosyövän välisestä syy- yhteydestä kävi sitovaksi heti 1980- luvun alussa. Tupakansavu on useissa maissa määritelty lainsäädännössäkin syöpävaaralliseksi aineeksi, ja nykyisen koululääketieteen mukaan ympäristön tupakansavu aiheuttaa myös sydän- ja verisuonisairauksia. Suomessa passiivisen tupakoinnin katsotaan vammauttavan vuosittain vakavasti useita satoja ihmisiä. Työpaikkojen tupakansavun arvioitiin 1990- luvulla tappaneen yli 250 suomalaista vuodessa. C. Nikotiiniriippuvuus Koululääketiede pääsi perille nikotiiniriippuvuudesta vasta 1980-luvulla. Ensimmäinen merkittävä tämän alan tutkimus oli Yhdysvaltain ylimmän lääkintöviranomaisen (Surgeon General) vuonna 1988 ilmestynyt raportti. Lääketieteen kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10:ssä tupakan aiheuttama riippuvuusoireyhtymä on saanut koodin F 17.2 ja sen aiheuttamat vieroitusoireet koodin F 17.3. D. Kevytsavukkeet Koululääketieteessä vallitsi 1970- luvulla ja 1980- luvun alussa käsitys, jonka mukaan kevytsavukkeet olisivat tupakoitsijoille vähemmän vaarallisia kuin tavalliset savukkeet. Tämä mielipide kumoutui, kun lääkärikunta ja terveysviranomaiset alkoivat selkeästi tiedostaa haitta-aineiden mittaamiseen sisältyvät virheet. Polttokoneeseen kertyy paljon vähemmän myrkkyjä kuin tupakoitsijan elimistöön. Koululääketieteessä on 1980-luvun puolivälistä lähtien katsottu, että kevytsavukkeiden polttaminen on yhtä haitallista kuin vahvojen savukkeiden ja että kevytsavukkeiden aikaansaama

10 ympäristön tupakansavu on yhtä myrkyllistä tai jopa myrkyllisempää kuin vahvoista savukkeista ilmaan levinnyt savu. II AMER OY JA SUOMEN TUPAKKA BAT NORDIC OY KANSAINVÄLISEN TU- PAKKATEOLLISUUDEN EDUSTAJINA A. Amer-yhtymä Oyj ja Amerintie 1 Oy 1. Amer Oy kotimaisena yrityksenä vuosina 1950-1961 Amer Oy on perustettu vuonna 1950, ja yhtiö harjoitti savuketuotantoa vuoteen 2004 saakka eli 54 vuoden ajan. Vuosina 1995-2004 vastaajayhtiö valmisti savukkeita erillisen Amer-Tupakka Oy:n nimellä, mutta sekä pääyhtiötä että Amer-Tupakka Oy:tä johdettiin yhteisesti. Seuraavassa molemmista yhtiöitä käytetään nimitystä Amer Oy. Amer Oy valmisti ja myi aluksi pääasiassa omia savukemerkkejään, joista tunnetuin oli Boston. Amer Oy:llä oli oma laboratorio Hyrylässä vuodesta 1955 lähtien ja yhtiö harjoitti omaa tutkimustoimintaa. Amer Oy oli itsenäinen ja kotimainen yritys vuoteen 1961. 2. Amer Oy Philip Morris yhtiön tuotteiden myyjänä vuosina 1961-2004 Amer Oy solmi vuonna 1961 yhteistyö- ja lisenssisopimuksen Philip Morrisin, maailman suurimman tupakkayrityksen, kanssa. Yhteistyö jatkui yli 40 vuotta, ja määräysvalta savukkeiden valmistamisesta ja markkinoimisesta oli tänä aikana pääasiassa Philip Morrisilla. Kun Amer Oy lopetti tupakkatuotannon 26.3.2004, yhtiön johto- ja markkinointihenkilöstö siirtyi suoraan Philip Morrisin palvelukseen. Yhteistyön alkaessa Philip Morris julkaisi Suomen lehdistössä ilmoituksia, joissa korostettiin Philip Morrisin hallitsevaa asemaa. Tämä kävi ilmi esimerkiksi Kauppalehdessä 1.2.1962 olleessa ilmoituksesta (kantajan todiste nro 1): Philip Morris aloittaa Marlboron valmistuksen Suomessa. Tuotanto tapahtuu meidän raaka-aineistamme ja meidän valvonnassamme. Me takaamme, että sopimuskumppanimme Amer-Tupakka Oy:n tehtaassa valmistettava suodatinsavuke MARLBORO on ominaisuuksiltaan täsmälleen meidän omien laatuvaatimustemme mukainen. Kaupatessaan savukkeita Amer Oy vetosi jatkuvasti Philip Morrisin osaamiseen ja tutkimustoimintaa, erityisesti lääketieteen kannanottoihin. Esimerkiksi Amer Oy:n vuonna 1978 liikkeelle laskemassa markkinointiesitteessä SAVUKE luonnontuote kuvattiin Philip Morrisin tutkimuskeskusta Richmondin kaupungissa Virginiassa seuraavaan tapaan (kantajan todiste nro 2): Neljäsataa tiedemiestä ja muuta avustajaa työskentelee Philip Morrisin tutkimuskeskuksessa Richmondissa. Sieltä tieto ja kokemus kulkeutuu Philip Morris tehtaisiin ja lisenssivalmistajille kaikkialle maailmaan. Amer Oy hyödynsi markkinoinnissaan Philip Morrisin lääketiedettä; Amer Oy vetosi tutkimustuloksiin, joka oli tuotettu Philip Morrisin salaisissa laboratorioissa muun muassa Yhdysvalloissa ja

11 Saksassa. Philip Morrisin tutkimusyksikkö Saksassa oli nimeltään Institut Fur Biologische Forschung (INBIFO). Philip Morris myös rahoitti itselleen edullista tutkimusta muun muassa Suomessa, ja Amer Oy käytti myös tätä aineistoa hyödykseen. Amer Oy:n edustajat saivat itselleen tiedot Philip Morrisin la a- joista tietopankeista, he vierailivat jatkuvasti Philip Morrisin tutkimuslaitoksissa ja vastaanottivat niin ikään Philip Morrisin edustajien vierailuja Suomeen. Tämän lisäksi Philip Morris avusti Amer Oy:tä torjumaan tupakan terveyshaittoja ehkäiseviä lainmuutoksia Suomessa. Philip Morris tuotti Amer Oy:lle lääketieteellistä aineistoa muun muassa tupakkalain vastustamista varten vuosina 1973-1976 ja vuosina 1990-1995, jolloin Suomen tupakkateollisuus yritti estää työpaikkojen tupakointikiellon. Kun tupakkalakia uudistettiin viimeksi vuosina 2000-2002, Amer Oy vastusti uudistamista yhteistyössä Philip Morrisin kanssa (Philip Morris esiintyi tässä myös omalla nimellään). Kaikkein olennaisinta on se, että Philip Morris saneli eri maissa olevien lisenssivalmistajien lääketieteen. Kun Philip Morris kiisti kaikki tupakan terveyshaitat, myös Amer Oy ja muut yhteistyökumppanit kiistivät ne. Mainittakoon tästä yksi esimerkki heti haastehakemuksessa. Amer Oy:n vastanimitetty toimitusjohtaja Olli Laiho antoi kokemattomuuttaan 9.1.1990 Helsingin Sanomille seuraavan lausunnon: Tupakan ja syövän välinen yhteys on osoitettu täysin selvästi. Sen ovat monet tiedemiehet todistaneet ja mielestäni heihin on syytä luottaa. Laiho puhui totta, tupakan ja syövän välinen yhteys oli osoitettu lopullisesti jo 40 vuotta aikaisemmin. Totuuden sanominen oli kuitenkin kiellettyä, sillä Philip Morris ja Amer Oy olivat jatkuvasti kiistäneet kaikki tupakan terveyshaitat. Laihon lausuma pääsi sanomalehteen Amer Oy:n muiden edustajien yllätykseksi, minkä jälkeen Amer Oy kumosi myönnytyksen jo samana päivänä lehdistötiedottein ja laajalla julkisuusvyörytyksellä. Amer Oy:n 9.1.1990 päivätty tiedote oli otsikoitu (kantajan todiste nro 3): AMERIN KANTA TUPAKASTA JA SYÖVÄSTÄ EI OLE MUUTTUNUT Tiedotteen tekstiosassa kerrottiin, että tupakan ja syövän välinen yhteys on vain tilastollinen : Omana ja Amer-yhtymän kantaja haluan todeta, että tilastolliset selvitykset viittaavat siihen, että sairastumisriski tupakoitsijoilla on suurempi kuin tupakoimattomilla. Lä ä- ketieteellisesti ei ole kuitenkaan todistettu, että tupakka aiheuttaa kyseisiä sairauksia. Tilastollinen yhteys, jota tarkoitin, ei ole sama kuin syy-yhteys. Amer Oy onnistui saamaan tiedotteelleen niin laajan julkisuuden, että se pelkästään SiTa-palvelun kerääminen sanomalehtileikkeiden mukaan savutti yli 55 miljoonaa lukijaa (kantajan todiste nro 4). Amer Oy:n pääjohtaja Heikki O. Salonen kertoi tästä tapauksesta myöhemmin seuraavasti (Helsingin Sanomat 12.5.1993, kantajan todiste nro 5): Tupakan takia Salonen sai aikanaan päämiehiltään hirvittävät haukut. Amerin tuore toimitusjohtaja Olli Laiho sanoi lehtihaastattelussa Salonen oli silloin hallituksen

12 puheenjohtaja tupakan aiheuttavan syöpää. Seuraavana päivänä hän muutti lausuntonsa sisältöä. Philip Morriksen Euroopan-johtaja soitti vihaisena ja sanoi haluavansa tutustua Laihoon. Teimme yhdessä Canossan-matkan Sveitsiin. Kun seuraavan kerran matkustin New Yorkiin, jouduin selittämään asiaa Philip Morriksen hallituksen puheenjohtajalle. Laiholta se oli kömmähdys, mutta virheitä sattuu kaikille. Philip Morris määräsi vuosina 1961-2004 Amer Oy:n savukkeita koskevan lääketieteen sisällön. Kun Philip Morris joutui irtautumaan taktiikastaan vuonna 1999, Amer Oy:kin myönsi vuonna 1999 hyvin varovaisesti savukkeiden ja syövän välisen syy-yhteyden. Amer Oy lopetti savuketuotannon 26.3.2004. Yhtiö irtisanoi 250 valmistusprosessiin osallistunutta työntekijää; 70 markkinointiin ja myyntiin osallistunutta työntekijää siirtyi Philip Morrisin palvelukseen. B. Suomen Tupakka BAT Nordic Oy British American Tobacco Companyn tytäryhtiönä British American Tobacco Company on Philip Morrisin jälkeen maailman toiseksi suurin tupakkayhtiö ja Philip Morrisin jälkeen myös Suomen toiseksi suurin tupakkayhtiö. BAT tuli Suomeen vuonna 1909. Yhtiö toimi vuosina 1909-1930 nimellä Itämainen Paperossitehdas, vuosina 1930-1992 nimellä Suomen Tupakka Oy, vuosina 1992-1997 nimellä BAT Finland Oy ja vuodesta 1997 nimellä British American Tobacco Nordic Oy. Suomen Tupakka Oy:n vuoden 1986 toimintakertomuksessa todetaan seuraava (kantajan todiste nro 6): Oman alansa sisaryhtiöitä Suomen Tupakalla on 50 maassa. Niiden yhteenlaskettu myynti ylittää 560 miljardia savuketta vuodessa. British-American Tobacco rahoittaa monin paikoin tupakan viljelyn ja muun maatalouden tutkimusta ja teknistä kehittämistä, mutta ei omista tupakkaviljelmiä missään maassa. Southamptonissa sijaitsevat tutkimuslaboratoriot palvelevat prosessiteollisuutta ja maanviljelyn perustutkimusta, mutta myös tytäryhtiöiden tuotekehitystyötä. Nämä Southamptonin laboratoriot, jotka on perustettu vuonna 1955, ovat olleet erittäin merkittävä tekijä myös Suomessa. Tupakan terveyshaittojen kiistäminen savukkeiden markkinoinnissa on perustunut suurelta osin näissä laboratorioissa suoritettuihin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Suomen Tupakka Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salo kertoi Kauppalehdessä 22.3.1979 seuraavan (kantajan todiste nro 7): Tupakkateollisuus on kansainvälistä. Samat maailmanmerkit hallitsevat eri maiden markkinoita. ST on englantilainen hyödyntäen pääyhtiönsä tarjoamia palveluja, Amer ja Rettig-Strengberg ovat ratkaisseet ongelman lisenssivalmistuksella. Merkittävimmäksi avuksi Salo nimeää alan perustutkimuksen, jonka tulokset pääyhtiö antaa tytäryhtiöiden käyttöön. Lisäksi pääyhtiö kouluttaa tytäryhtiöiden johdon,

13 antaa maailmanmerkit käytettäväksi, antaa asiantuntijoiden apua mm. rahoituksessa, teknisissä kysymyksissä, markkinoinnissa ja raakatupakan hankinnassa. Toimitusjohtaja Salon mainitsema perustutkimus merkitsee ennen kaikkea sitä, että BAT:n savukkeet on todistettu terveydelle haitattomiksi ja että niitä myydään ympäri maailman samojen ohjeiden mukaan. Suomen Tupakka Oy:n asiakaslehdessä Suomen Tupakkalehti 1/1988 on seuraava esitys (kantajan todiste nro 8): Yhtiöömme saapui eri puolilta B.A.T:n maailmaa kymmeniä tupakan valmistuksen ja markkinoinnin asiantuntijoita. Suomihan kiinnostaa erityisesti emoyhtiömme B.A.T:n markkinointispesialisteja siksi, että maamme on eräs niistä harvoista maista maailmassa, jossa tupakan markkinointia on lainsäädännöllä rajoitettu erittäin voimakkaasti. Näistä viime vuoden vierailijoista oli tietenkin huomattavin B.A.T. Industries yhtymän pääjohtaja, Mr Patrick Sheehy, joka vieraili Suomessa viime kesäkuussa. Toinen huomattava vieras oli Mr John Dickson, British American Tobacco Companyn toimitusjohtaja, joka kuusikymmenluvun loppupuolella työskenteli muutaman vuoden Suomessa yhtiömme markkinointijohtajana. Osana näiden kansainvälisten vierailujen ohjelmaa on lähes aina tutustuminen tupakkatuotteiden myyntiin suomalaisissa myymälöissä. Vierailijat haluavat nähdä, kuinka tupakkaa myydään olosuhteissa, joissa minkäänlainen mainonta ei ole sallittua. Edellä oleva kuvaa B.A.T:n maailmanlaajuista toimintaa ja suhdetta suomalaiseen tytäryhtiöön. Kysymys, joka markkinoinnin asiantuntijoita erityisesti kiinnosti, oli tämä: miten mainoskiellon aikana saadaan välitetyksi kuluttajille sanoma tupakan vaarattomuudesta. B.A.T. toimii Yhdysvalloissa nimellä Brown & Williamsson. Ks. kantajan todiste nro 9, jossa on kopio Suomen Tupakkalehdestä 1/1994. Mainittakoon, että New Yorkissa 15.12.1953 solmitun sopimuksen tupakan terveyshaittojen kiistämisestä B.A.T. solmi Brown & Williamsonin nimellä. Tässä on syytä vielä mainita, että B.A.T:n yhtiönimenä Brasiliassa on Souza Cruz. Ks. kantajan todiste nro 10: Suomen Tupakka Oy:n mainos Suomen Kuvalehdessä 8.10.1982: Yhteistyökumppanimme Brasiliassa: Souza Cruz Industria Comercio. Tällä asialla on merkitystä erityisesti sen vuoksi, että Suomen Tupakka BAT Nordic Oy on tuonut Brasiliasta suomalaisten tupakoitsijoiden poltettavaksi Y-1 tupakanlehtiä, joiden nikotiinipitoisuus oli geenimanipulaatiolla nostettu kaksinkertaiseksi. Lopuksi voidaan lainata Kauppalehteä 24.2.2004, jossa BAT Nordic Oy:n toimitusjohtaja Gavin Little kuvaa yhtiötään Philip Morrisin kilpailijana maailmassa ja Suomessa (kantajan todiste nro 11). Philip Morris on maailman suurin ja Suomen suurin, BAT maailman toiseksi suurin ja Suomen toiseksi suurin; Suomen savukemarkkinoista 85 % on maailman kahden suurimman tupakkakonsernin hallussa.

14 C. Tupakkatehtaiden Yhdistys ry ja Tupakkateollisuusliitto ry Suomalaiset tupakkayhtiöt perustivat vuonna 1966 etujärjestökseen Tupakkatehtaiden Yhdistys ry nimisen yhteistyöelimen. Yhdistyksen rahoituksesta vastasivat kaikki Suomen kolme tupakkayhtiötä, ja yhdistyksen hallituksen muodostivat tupakkayhtiöiden johtajat. Yhdistyksen tehtäväksi tuli ajaa tupakkateollisuuden asiaa suhteessa valtiovaltaan ja kuluttajiin. Yhdistystä esitellään Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:n julkaisussa Tupakanlehti 2/1972 (kantajan todiste nro 12). Esityksestä on syytä lainata erityisesti seuraavaa kohtaa: Lisäksi yhdistys pyrkii osallistumaan siihen keskusteluun, jota käydään tupakanpolton vahingollisuudesta ja sen rajoittamistoimenpiteistä. Tällöin yhdistyksen toiminta suuntautuu lähinnä informaation antamiseen yleisölle ja päätöksentekijöille. Tupakkatehtaiden Yhdistys toimi vuosina 1967-1999 ja sinä aikana tämä yhdistys asiamiehineen osallistuikin todella aktiivisesti keskusteluun tupakanpolton vahingollisuudesta suuntautuen toiminnassaan lähinnä informaation antamiseen yleisölle. Tupakkatehtaiden Yhdistys levitti 32 vuoden ajan julkisuuteen massiivisen määrän valheellista tietoa tupakanpolton vahingottomuudesta. Yhdistyksen asiamiehenä oli vuosina 1969-1970 maisteri Erik Erling ja vuosina 1970-1999 ekonomi Raimo Lintuniemi. Erlingiä haastateltiin Medisiinareiden Kollega- lehdessä 4/1969 sivuilla 48-50. Haastattelun alussa kerrottiin Tupakkatehtaiden Yhdistyksestä (kantajan todiste nro 13). Haastattelusta voidaan ottaa seuraavat lainaukset: Kollega: Onko tupakkateollisuus selvillä uusimmista lääketieteellisistä tutkimuksista, jotka selvittelevät tupakoinnin vaikutusta terveyteen? TTY: Ulkomaisten tupakkayhdistysten kanssa solmimiensa yhteistyösopimusten perusteella tehtaat saavat ulkomailta alaa koskevan tutkimustoiminnan tuloksia käytettäväkseen. Aiheeseen liittyvää materiaalia toimitetaan tehtaille jonkin verran myös yhdistyksemme toimesta. Kotimaassa julkaistavat tutkimukset tulevat tietenkin myös tupakkateollisuuden tietoon. Kollega: Onko mielestänne sitovasti todistettu, että tupakointi lisää sairastumisriskiä keuhkosyöpää ja verisuonisairauksiin? TTY: Ei ole. TTY:n asiamiehen mainitsemia ulkomaisia tupakkayhdistyksiä olivat ennen kaikkea Yhdysvaltain tupakkateollisuutta edustava The Tobacco Institute ja Ison Britannian tupakkayhtiöiden Tobacco Advisory Council. TTY:n yhteistyökumppani oli myös tupakkateollisuuden vuonna 1954 perustama lääketieteellinen tutkimusneuvosto (Tobacco Industry Research Committee, TIRC, vuodesta 1964 Council for Tobacco Research, CTR). Myöhemmin mukaan tulivat myös B.A.T:n perustama Scientific Research Group ja kansainvälisen tupakkateollisuuden International Committee on Smoking Issues (ICOSI).

15 Suomen tupakkatehtaat olivat näihin organisaatioihin tietokoneyhteydessä jo 1960-luvulla. Nopeaa tietoa Suomeen antoi INFOTAB, kansainvälisen tupakkateollisuuden tietopankki. Tupakkatehtaiden Yhdistys kuului heti perustamisestaan lähtien kiinteästi kansainvälisen tupakkateollisuuden maailmanlaajuiseen järjestelmään. Lääketieteessä TTY noudatti niin ikään tupakkateollisuuden yhtenäistä linjaa. Erik Erling ilmoitti vuonna 1969, ettei tupakointi lisää sairastumisriskiä keuhkosyöpään. Koululääketieteessä oli kuitenkin jo vuonna 1950 esitetty sitova näyttö siitä, että tupakointi on keuhkosyövän tärkein syy. Vuodesta 1999 lähtien Suomen tupakkayhtiöiden etua ryhtyi ajamaan Tupakkateollisuusliitto ry, joka sekin oli perustettu jo vuonna 1966. Tupakkateollisuusliiton asiamiehenä on varatuomari Asta Mörsky. Kun Mörskyä haastateltiin Taloussanomissa 25.9.1999, hän kieltäytyi vastaamasta keuhkosyöpää ja nikotiinimanipulaatiota koskeviin kysymyksiin. D. Kansainvälinen tupakkateollisuus ja suomalaiset tupakoitsijat Edellä oleva tupakkayhtiöiden ja tupakkateollisuuden organisaatioiden esittely antaa alustavan kuvan siitä, miten savukkeita on kaupattu eri maiden sadoille miljoonille tupakoitsijoille. Tupakkayhtiöiden asema suhteessa kuluttajiin on ollut murskaavan ylivoimainen. Teollisuudella on ollut va l- tavat taloudelliset varat, hyvin hiottu ylikasallinen organisaatio, globaali tietoverkko, omat lääketieteen ja kemian tutkimusyksiköt, markkinoinnin asiantuntemus, kokonainen armeija lakimiehiä. Suomi ja suomalaiset tupakoitsijat ovat osaltaan olleet tämän massiivisen ja hyvin organisoidun kuolemankaupan kohteina. Mikä oli N. S:n suhde Philip Morrisiin, Amer Oy:hyn ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:hyn 12-vuotiaana koulutyttönä vuonna 1968 ja sen jälkeen vuoteen 2003 saakka? Pentti Ahon oikeudenkäynnissä vuosina 1988-2001 Suomen Tupakka BAT Nordic Oy ja Rettig Oy olivat tiukasti sitä mieltä, että Pentti Aho tunsi vuosina 1941-1986 tupakan ominaisuudet monin verroin paremmin kuin tupakan valmistajat. Aho sai varman tiedon savukkeiden tappavuudesta jo kansakoulussa vuonna 1937, kun taas tupakkayhtiöille tietoa ei ollut tullut vielä vuoteen 2001 mennessä. Tässä oikeudenkäynnissä Helsingin käräjäoikeus voi heti haastehakemuksesta päätellä, miten tiedot ja voimatasapaino ovat jakautuneet. III TUPAKKATEOLLISUUDEN FARMAKOLOGIA JA LÄÄKETIEDE A. Nikotiiniriippuvuuden tarkoituksellinen luominen, hyväksikäyttö ja salaaminen Nikotiini aiheuttaa samanlaista riippuvuutta eli addiktiota kuin heroiini ja eräät muut vahvat huumeet. Riippuvuus voi syntyä nopeastikin, joskus jo muutamassa viikossa. Koululääketieteen edustajat ovat päässeet tästä asiasta perille vasta 1980-luvun loppupuolella, niin kuin jo edellä on todettu. Ensimmäinen merkittävä lääketieteen julkaisu nikotiiniriippuvuudesta oli Yhdysvaltain ylimmän lääkintöviranomaisen (Surgeon General) raportti, joka ilmestyi vuonna 1988. Tupakkateollisuus puolestaan on tuntenut nikotiinin riippuvuutta aiheuttavat ominaisuudet hyvin ainakin jo 1950- luvulla. Tupakkatehtaiden laboratorioissa on tutkittu nikotiinia kahdessa tarkoituk-

16 sessa: lapsille ja nuorille markkinoiduissa savukkeissa nikotiinitason on sovelluttava nopean addiktion aikaansaamiseen, vakiintuneille tupakoitsijoille myytävissä savukkeissa nikotiinia tulee olla sen verran, että se tekee tupakoinnin lopettamisen mahdollisimman vaikeaksi. Tupakkayhtiöt ovat tehneet kaikkensa salatakseen nikotiinin ominaisuudet terveysviranomaisilta ja kuluttajilta. Yhtiöt ovat harjoittaneet nikotiinifarmakologisia tutkimuksiaan eri peitenimillä, kuten MAD HATTER, HIPPO ja ARIEL. Tutkimukset ovat tulleet viranomaisten tietoon vasta 1990-luvun lopussa, kun tupakkateollisuus on joutunut paljastamaan sisäisiä asiakirjojaan. BAT-yhtiön sisäisessä muistiossa nikotiinin keskeinen merkitys on ilmaistu muun muassa näin (1963): Tuote, jota myymme, on nikotiini; savuke on vain pakkaus, jossa tuote pannaan jakeluun. Amer Oy:n valmistamien Marlboro-, Belmont- ja muiden savukkeiden nikotiinipitoisuus ja riippuvuutta vahvistavien lisäaineiden määrä on perustunut Philip Morrisin laboratorioissa tehtyihin kokeisiin. Addiktio-tutkimuksia on tehty 1960- luvulta saakka runsaasti varsinkin rotilla; Philip Morris on antanut tulokset Amer Oy:n käyttöön. Philip Morrisin tutkimus- ja tuotekehitysosaston kirjeessä yhtiön johtokunnalle todetaan vuonna 1969 seuraava: We have, then, as our first premise, that the primary motivation for smoking is to obtain the pharmalogical effect of nicotine. Tässä on tupakoinnin syy ja koko satavuotisen tupakkateollisuuden perusta: tupakoitsijan motiivina on tavoitella nikotiinin farmakologisia vaikutuksia. Sama asia todetaan Philip Morrisin vuoden 1972 muistiossa seuraavin sanoin: Although more people talk about taste, it is likely that greater numbers smoke for the narcotic value that comes from the nicotine. On turha puhua siitä, että savukkeita kevytsavukkeita ja muita poltettaisiin vain maun takia. Polttaminen perustuu nikotiinin narkoottiseen vaikutukseen. Kaikkien tupakkayhtiöiden päämääränä on ollut kehittää savuke, joka saa aikaan riippuvuuden mahdollisimman nopeasti. Tupakkateollisuuden sisäisessä muistiossa vuodelta 1976 asia ilmaistaan suorasukaisesti näin: How to make it so addictive: one cigarette and you ve got him for life. Tämä tietysti olisi tupakkayhtiöiden ihannesavuke. Tähän ei kuitenkaan ole ainakaan vielä päästy; täysi nikotiiniriippuvuus vaatii yleensä useiden kuukausien tupakoinnin. Amer Oy ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy ovat tunteneet tarkasti nikotiiniriippuvuuden kemialliset ja psyykkiset osaalueet. Riippuvuus on ollut avain onnistuneeseen markkinointiin ja siihen, että tupakkayhtiöt ovat kyenneet hankkimaan vuosikymmenien aikana valtaisan määrän rahaa suomalaisten hengen ja terveyden kustannuksella.

17 B. Tupakkayhtiöiden suhtautuminen lääketieteeseen 1. Koululääketieteen seuraaminen Tupakkateollisuuden edustajat ovat seuranneet savukkeiden terveyshaittoja koskevan lääketieteen kehitystä aina ensimmäisistä 1920- luvun epävarmoista raporteista lähtien. Tilanteen käytyä vakavammaksi 1930-luvulla kansainvälinen tupakkateollisuus ryhtyi järjestelmällisesti keräämään lääketieteen julkaisuja ympäri maailman, ja teollisuuden arkistot ja tietopankit ovat siitä lähtien sisält ä- neet enemmän lääketieteen aineistoa kuin suurimpienkaan lääketieteellisten tiedekuntien kirjastot. Hallussamme on kymmeniä lehtileikkeitä, joissa kuvataan tupakkateollisuuden omaa tutkimustoimintaa ja koululääketieteen aineiston keräämistä. Vuonna 1990 tupakkatehtaiden asiamies Raimo Lintuniemi kertoi sanomalehdessä saaneensa vuosina 1970-1990 tuhansia kiloja tutkimuksia, joissa käsitellään tupakan vaikutusta terveyteen. 2. Tupakkateollisuuden oma lääketiede a. Vuoden 1953 sopimus Tupakkateollisuus on perustanut oman lääketieteellisen tutkimustoimintansa ja tutkijaorganisaationsa suljettuine laboratorioineen vuonna 1953. Koululääketieteen raportit keuhkosyövästä alkoivat käydä hankaliksi, ja niistä oli ikäviä uutisia Yhdysvaltain lehdistössä vuodesta 1950 lähtien. Tupakkayhtiöt kykenivät pitämään kulutuksen ennallaan mainontaa kiihdyttämällä, mutta tarvittiin myös uusia keinoja. Niinpä Philip Morrisin, Brown & Williamsonin ja muiden suurten tupakkakonsernien johtajat kokoontuivat 15.12.1953 New Yorkin Manhattanilla sijaitsevassa Plaza- hotellissa ja tekivät sopimuksen yhteistyöstä lääketieteen ja julkisen viestinnän alalla. Yhtiöt palkkasivat avukseen Hill & Knowlton -nimisen suuren PR-toimiston ja perustivat oman lääketieteellisen tutkimusneuvoston nimellä Tobacco Industry Research Committee. Tämä neuvosto ryhtyi itse "tutkimaan" savukkeiden mahdollisia terveyshaittoja ja myös rahoittamaan sopivaa ulkopuolista tutkimusta. Tupakkayhtiöt avasivat tiedotuskampanjansa 4.1.1954 julkaisemalla Yhdysvaltain kaikissa suurimmissa sanoma- ja aikakauslehdissä (448 lehdessä) koko sivun ilmoituksen otsikolla "A Frank Statement to Cigarette Smokers". Tässä "rehdissä lausunnossa" suurelle yleisölle kerrottiin "avo i- mesti" lääketieteen todellinen tila: - lääketiede ei ollut esittänyt mitään todisteita siitä, että savukkeiden polttaminen olisi yksi keuhkosyövän syistä; savukkeiden ja syövän välisestä yhteydestä oli vain "tilastollisia viitteitä". Ks. kantajan todiste nro 14 (alkuperäinen Frank Statement ilmoitus) ja todiste nro 15 (suomennos ilmoituksesta). Plaza-hotellissa tehdyn sopimuksen vaikutukset ovat olleet maailmanlaajuiset. Tämän järjestelyn perusteella myös suomalaiset tupakkatehtaat ovat kiistäneet kaikki tupakan terveyshaitat aina 2000- luvulle saakka; Amer Oy:n johtaja Olli Laihokin oli vielä vuonna 1990 sidottu vuoden 1953 sopimukseen.

18 Me uskomme, että meidän valmistamamme tuotteet eivät ole vahingollisia terveydelle. Philip Morris ja Brown & Williamson vakuuttivat näin vuonna 1954, vaikka lääketieteessä oli esitetty sitova näyttö savukkeiden tappavuudesta jo vuonna 1950. b. Oppi tilastollisesta riskitekijästä Frank Statement julistuksen mukaan tupakan yhteys keuhkosyöpään on vain tilastollinen. Tiettyjä sairauksia esiintyy miltei yksinomaan tupakoitsijoilla, mutta tilastoyhteys ei sellaisenaan merkitse syy-yhteyttä. Tilastot voivat selittyä kolmella eri tavalla: -tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää -keuhkosyöpä aiheuttaa tupakointia -jokin kolmas tekijä aiheuttaa samanaikaisesti sekä tupakointia että keuhkosyöpää. Suomen tupakkateollisuus on savukkeita markkinoidessaan käyttänyt esimerkiksi seuraavia rinna s- tuksia: - nikotiini ja avioerot; - mansikoiden syöminen ja naisten raskaaksi tuleminen, - jäätelön syöminen ja hukkuminen. Nikotiini on tilastoyhteydessä avioeroihin, koska tupakoivat ihmiset eroavat muita useammin; kesällä syödään mansikoita ja siitetään enemmän lapsia kuin muina vuodenaikoina; kesällä niin ikään syödään runsaasti jäätelöä ja sattuu paljon hukkumisia. Nikotiini on avioerojen riskitekijä, mutta ei syy, mansikat raskaaksi tulon riskitekijöitä, mutta eivät syitä, jäätelö hukkumisten riskitekijä, mutta ei aiheuttaja. Olli Laiho otti tämän keinon käyttöön selittäessään, ettei hän ollut Helsingin Sanomissa 9.1.1990 tarkoittanut tupakan aiheuttavan syöpää. Laiho sanoi Iltalehdessä 23.1.1990 näin (kantajan todiste nro 16) : Hukutko, jos syöt jätskiä? Laiho korostaa, että hän puhui ainoastaan tupakoinnin ja sairauksien tilastollisesta yhteydestä, mutta ei missään tapauksessa syy-yhteydestä. - Tilastollinen yhteys tarkoittaa, että tupakoivassa ihmisryhmässä on todettu sairauksia eri tavalla kuin tupakoimattomassa ryhmässä. Kukaan ei sen sijaan ole todistanut, että tupakointi lisää sairastumisriskiä. - Onko riski hukkua, kun syö jätskiä? Tilastoyhteys nimittäin osoittaa, että samaan aikaan kun on jätskin syönnin piikki, on myös hukkumisen piikki. Tupakan yhteys keuhkosyöpään ja muihin syöpätyyppeihin, hengityselinsairauksiin ym. tauteihin johtuu vain tilastollisesta sattumasta. Tupakkateollisuudella on hallussaan valtava määrä lääketieteellistä aineistoa ("tutkimuksia"), joiden mukaan savukkeiden näennäinen vaarallisuus perustuu vain tällaiseen tilastoharhaan. Suomen Tupakka BAT Nordic Oy perusteli tätä käsitystään useita kertoja Pentti Ahon oikeudenkäynnissä. Yhtiön asiamies antoi Ahon jutun yhdeksännessä istunno s-

19 sa 13.9.1990 Helsingin raastuvanoikeudelle 147-sivuisen lääketieteellisen katsauksen, jonka lähd e- luettelossa oli 262 lääketieteen julkaisua. Esitys päättyi näin (kantajan todiste nro 17): Tämän monisäikeisen asetelman valossa kantajan ja kantajan todistajien itsepäinen keskittyminen tupakointiin paljastuu ristiretkeilijän, vailla tieteellistä pohjaa olevaksi dogmiksi. Uskomus, että tupakointi on se varma yhteinen tekijä on yhtä heikosti perusteltavissa kuin seuraava valaiseva esimerkki: Kun mies juo itsensä peräkkäisinä päivinä humalaan juoden ensin viskiä ja soodavettä, sitten vodkaa ja soodavettä, konjakkia ja soodavettä, ja giniä ja soodavettä, hänen juopunut tilansa on ilmiselvästi seuraus yhteisestä tekijästä soodavedestä. Tilastollinen riskitekijä oli tässä soodavesi. Edellä olevassa sitaatissa mainitaan myös syy koululääketieteen mittavaan erehdykseen: tutkijat ovat toimineet ristiretkeilijöinä eivätkä tiedemiehinä. Tämä väite on esiintynyt tupakkateollisuuden propagandassa vuosikymmenestä toiseen. Kun yliopistollinen lääketiede on jatkuvasti tuottanut tutkimustuloksia tupakan syy-yhteydestä eri tauteihin, tälle väärälle tutkimukselle on täytynyt keksiä jokin selitys. Ja selitys on tässä: koululääketieteen edustajat olivat ryhtyneet vainoamaan tupakkaa uskonnollisista ja moralistisista syistä. Tämä selitys tavataankin sitten aivan jatkuvasti Suomessa käytetystä tupakan markkinoinnista; varsinkin tupakkatehtaiden asiamies Raimo Lintuniemi hyödynsi sitä ahkerasti ja taitavasti. c. Tupakkayhtiöiden lääketieteellinen näyttö Suomen tuomioistuimissa vuosina 1988-2001 Suomen Tupakka BAT Nordic Oy ja Rettig Oy pitivät kiinni savukkeiden haitattomuudesta myös Pentti Ahon jutussa vuosina 1988-2001. Oikeudenkäynnin alussa 26.1.1989 kantaja asetti vastaajayhtiöille kysymykset tupakan suhteesta lääketieteen varmimpiin tupakkatauteihin eli keuhkosyöpään, keuhkonlaajentumaan ja keuhkoputkentulehdukseen ja kurkunpäänsyöpään. Ks. kantajan todiste nro 18. Molemmat yhtiöt kiistivät vastauksissaan 23.3.1989 syy-yhteyden: Suomen Tupakka ei ole saanut tietoa, joka osoittaisi tupakan aiheuttavan k.o. sair a- uksia. Ks. kantajan todisteet 19-20. Näiden kannanottojen tueksi vastaajayhtiöt vyöryttivät tuomioistuimiin mittavan todistelun. Yht i- öiden nimeäminä henkilötodistajina kävivät Helsingin raastuvanoikeudessa seuraavat ulkomaiset lääketieteen tuntijat: Hiram Langston, Yhdysvallat; Hans Eysenck, Englanti; William B. Ober, Yhdysvallat; Arthur Furst, Yhdysvallat; Sheldon C. Sommers, Yhdysvallat; Kenneth MacRae, Englanti; Philip Stell, Englanti; Barbara Kaiser-McCaw Hecht, Yhdysvallat; Frederick Hecht, Yhdysvallat; Steve Nelson, Yhdysvallat; Bo Holmstedt, Ruotsi; Jan Olofsson, Norja ja Nils Sternby, Ruotsi. Näitä todistajia oli siis 13, heistä 7 oli Yhdysvalloista, 3 Englannista ja 3 Pohjoismaista. Rettig Oy:llä ja Suomen Tupakka - BAT Nordic Oy:llä oli vaikeuksia saada ketään suomalaista lääkäriä raastuvanoikeuteen. Etsintä alkoi heti vuonna 1988, mutta yritykset onnistuivat vasta viime hetkel-

20 lä, kun Helsingin yliopiston anatomian professori Ismo Virtanen tuli todistajaksi raastuvanoikeuden viimeiseen käsittelyistuntoon 26.9.1991. Edellä olevan lisäksi vastaajayhtiöt antoivat raastuvanoikeudelle 28 kirjallista, valaehtoista lääketieteellistä lausuntoa. Näiden lausuntojen allekirjoittajia olivat seuraavat lääketieteen edustajat: K. Alexander Brownlee, Thomas H. Burford, L. Henry Garland, Harry S.N. Greene, Ian Macdonald, John H. Mayer, R.H. Rigdon, Milton B. Rosenblatt, Henry I. Russek, Bea J. van den Berg, Rodger Bick, Jack M. Farris, Mariano F. La Via, Henry Rotschild, John E. Salvaggio, Gerhard N. Schrauzer, Carl C. Seltzer, Theodor D. Sterling, Gordon Snow, Robert Fechner, Kenneth Moser, Nils Jonsson, Heinz Maier, Margaret Chesney, Lucio Severi, Cecile Leuchtenberger ja Rudolf Leuchtenberger. Kaikki tupakkayhtiöiden todistajat sekä henkilötodistajat että kirjallisen lausunnon antaneet - kertoivat Helsingin raastuvanoikeudelle, että lääketiede ei ole todistanut tupakan aiheuttavan mitään sairauksia. Esimerkkinä voidaan tällä kertaa viitata profesori Hans Eysenckin 10.12.1990 antamaan lausuntoon (kantajan todiste nro 21). Vastaajayhtiöt eivät antaneet lisää lääketiedettä Helsingin hovioikeudelle. Korkeinta oikeutta va r- ten Suomen Tupakka BAT Nordic Oy kykeni hankkimaan kaksi kirjallista lausuntoa. Professori Ismo Virtanen oli laatinut 23.9.1999 päivätyn lausunnon, jossa hän uudisti vuoden 1991 todistajankertomuksensa. Uutena lääketieteen suomalaisena edustajana tupakkayhtiöiden rintamaan yhtyi 20.9.1999 Oulun yliopiston patologian professori Veli-Pekka Lehto. Lehto oli laatinut 424 sivua käsittävän tieteellisen katsauksen, joka koski pääasiassa keuhkosyöpää. Lehdon mukaan lääketiede ei ole todistanut, että tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää. Suomen Tupakka BAT Nordic Oy antoi edellä olevan aineiston korkeimmalle oikeudelle va s- tineessaan 27.9.1999. Kun Philip Morris sen jälkeen 13.10.1999 myönsi, ettei lääketieteessä vallitse minkäänlaista kiistaa savukkeiden tappavuudesta, Suomen Tupakka BAT Nordic Oy antoi korkeimmalle oikeudelle 9.11.1999 lisäkirjelmän, jossa yhtiö kiisti myönnytyksen sekä omasta puolestaan että Philip Morrisin osalta. Ks. kantajan todiste nro 22: Julkisuudessa on viime viikkoina ollut näyttävästi esillä väite, että amerikkalainen tupakkatuotteiden valmistaja Philip Morris olisi tunnustanut, että tupakka aiheuttaa vakavia sairauksia kuten keuhkosyöpää ja että asiasta vallitsisi tieteellinen yksimielisyys - - Tämä lääketiede päti sitten aina korkeimman oikeuden 7.6.2001 antamaan tuomioon saakka. Tuomion sivuilla 4-5 korkein oikeus toteaa seuraavan: Vastoin Ahon väitettä yhtiöt eivät ole asianajossaan tunnustaneet savukkeiden aiheuttavan syöpää tai muita sairauksia. Tilanne oli tämä 7.6.2001. Nyt alkavassa uudessa oikeudenkäynnissä Helsingin käräjäoikeus saa varmastikin jo Amer Oy:n ja Suomen Tupakka BAT Nordic Oy:n ensimmäisistä vastineista tietää, tunnustavatko tupakkayhtiöt vuonna 2005 savukkeiden aiheuttavan syöpää tai muita sairauksia.