SAATESANAT Aivan yksinkertaista ei kaksikielinen kasvatus ole edes teoriassa. Asiantuntijoillakin on esimerkiksi lukemisen opettelemisen tai yksi henkilö yksi kieli periaatteen suhteen erilaisia näkökantoja. Käytännössä kaksikielinen kasvatus vaatii lukuisia tietoisia valintoja, aimo annoksen peräänantamattomuutta, aina uusia ideoita motivoida lasta ja armahtavaisuutta itseään kohtaan epätäydellisen elämän edessä. Kieli on kommunikaatiota ja sitä voi oppia vain vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Siksi on tärkeää, että Saksassa suomea opettelevilla lapsilla on mahdollisuus puhua kieltä toisten lasten kanssa ja vahvistaa suomalaista identiteettiään. On tärkeää, että vanhemmat saavat tukea ja rohkaisua rikkaassa, mutta välillä aika rankassa kaksikulttuurisen perheen elämässä. Siksi on tärkeää, että meillä on Suomi-kouluja! Tässä numerossa esitellään koulujen historiaa ja nykypäivää ja ääneen pääsevät niin opettajat kuin oppilaatkin. Teemapaketti alkaa sivulta 6. Bei unseren deutschen Leserinnen und Lesern muss ich mich entschuldigen: Für Sie ist diesmal weniger dabei. Es liegt ein bisschen an unserem Thema; in den Finnisch-Schulen wird nur Finnisch gesprochen. Es symbolisiert aber auch die Situation in vielen deutsch-finnischen Familien: Hat man sich für die zweisprachige Erziehung entschieden, muss in der Familie viel Finnisch gesprochen werden, sonst geht es unter. Nur, der deutschsprachige Elternteil soll ja auch nicht untergehen. Alle Familienmitglieder sollen sich wohl und zu Hause fühlen. Wie das geht, muss jede Familie für sich herausfinden, im ehrlichen Gespräch, immer wieder neu. Zweisprachige Erziehung - wie jede Erziehung - gelingt nur, wenn beide Elternteile dahinter stehen. Reden ist auch die Lösung gegen Gewalt. Über die Verantwortung der Eltern, ihre Kinder vor jeder Gewalt zu schützen, schreibt Familienberaterin Mari Kinnunen auf Seite 16-17. Gewalt in der Familie ist keine Privatsache. Wir alle sind aufgerufen, genau hinzusehen. Und zu helfen. Ein deutsches Jubiläum stellen wir ab Seite 19 vor: Die Luther- Dekade mit ihren 10 Themenjahren. Die EKD hat zur Vorbereitung und Koordinierung der Dekade in Wittenberg eine Geschäftsstelle Luther 2017 500 Jahre Reformation eingerichtet. Im Moment ist Finnland dort gut vertreten: Katariina Ylikännö arbeitet als Projektassistentin und Dr. theol. Juhani Holma wird als erster Teilnehmer des Programms International Wittenberg Resident neben seiner wissenschaftlichen Arbeit an verschiedenen Projekten mitwirken. Das Weiterblättern lohnt sich also doch. Voimia syksyysi! Einen farbenfrohen Herbst wünscht Ritva Prinz Renkaan toimittaja/rengas-redakteurin 10 2009
kuva: Rolf Klebsattel Hei Pinja! Ennen aikojen alkua, ennen kuin mitään muuta oli olemassa, Jumala oli ja eli yksinään. Jumala ei kuitenkaan halunnut olla olemassa yksin, vaan päätti, että hänen lisäkseen voisi olla olemassa jotain muuta. Hän loi maailman. Maailma ei ole ikuinen kuten Jumala, sillä Jumala antoi maailmankaikkeudelle ajan. Aika alkoi siitä, kun Jumala päätti luoda hyvän ja kauniin maailman. Jumala luo jatkuvasti maailmassa kaikenlaista hyvää. Esimerkiksi maa, taivas, ilma, vesi ja tuli ovat asioita, joita ihmiset ihmettelevät ja osaavat käyttää hyväkseen. Jumala on antanut ihmiselle kyvyn tarkastella maailmaa, ihmetellä Jumalan luotuja ja erotella asioita toisistaan. Siksi me lajittelemme esimerkiksi eläimiä ja kasveja niiden suuruuden ja kauneuden mukaan. Kysyit, millä tavalla Jumala luo kaiken. Luulen, ettei kukaan ihminen pysty ihan tarkalleen kertomaan, kuinka Jumala luo elämää. Viisaat ihmiset ovat tutkineet, että elävät olennot muodostuvat pienistä elävistä soluista, joiden lisääntyessä ja kasvaessa yhteen muodostuu kasveja, puita, matoja, muurahaisia, koiria, kissoja, villikissoja tai korppikotkia sen mukaan, millaiset ohjeet pienet solut ovat saaneet sisälleen. Mutta kukaan ihminen ei osaa kertoa, miksi pienet solut ovat saaneet ohjeet elää siten, että niistä syntyy kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Vaikka joudumme ihmettelemään, miten Jumala luo, voimme olla onnellisia siitä, että Jumala halusi luoda maailman. Jos maailmaa ei olisi olemassa, ei olisi meitäkään ihmettelemässä maailmaa ja Jumalaa. Jumala antoi ihmiselle erityisen tehtävän. Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella Jumalan luomaa maailmaa. Siksi meidän tulee pitää hyvää Millä tavalla Jumala luo kaiken, kuten kukkaset ja kauniit eläimet niinkuin kauriit ja hevoset? kysyy Pinja 6v. Die 6-jährige Pinja fragte: Wie macht Gott alles, die Blumen und schöne Tiere wie Rehe oder Pferde? huolta kauneudesta ja huolehtia hyvästä järjestyksestä tässä Jumalan omassa maailmassa. Voit pyytää isää tai äitiä lukemaan Raamatusta psalmin 104. Siellä kerrotaan nuorista leijonista, jotka yöllä karjuvat ja metsästävät. Tuossa psalmissa mainitaan myös kauriit ja tamaanit. Siinä ihmetellään taivasta, maata, merta ja kaikkia eläviä olentoja. Psalmin kirjoittajat kertovat siitä, kuinka hienosti Jumala on kaiken tehnyt ja huolehtii edelleen maailman tapahtumista. Anssi Liebe Pinja, am Anfang, als nichts anderes existierte, hat Gott die Welt erschaffen. Er wollte nicht ganz allein sein. Gott erschafft ständig Neues und Gutes und er hat den Menschen die Fähigkeit gegeben, dies alles zu bewundern. Wie Gott neues Leben entstehen lässt, weiß glaube ich, ganz genau keiner. Weise Menschen haben herausgefunden, dass die Lebewesen aus kleinen lebendigen Zellen aufgebaut sind. Aber was bringt diese Zellen dazu, so zu wachsen, dass eine Ameise oder ein Hund entsteht? Auch wenn wir das nicht wissen, können wir uns darüber freuen, dass es uns und die ganze Welt gibt. Uns Menschen hat Gott den Auftrag gegeben, diese schöne Welt zu beschützen. Wenn du magst, kannst du Mama oder Papa bitten, den Psalm 104 vorzulesen, da kommen auch viele schöne Tiere vor! Anssi 2 10 2009 Turun tuomiokirkko
kuukauden Sana Kaksoiskäskyn kolme osapuolta Useimmat muistavat hyvin rakkauden kaksoiskäskyn loppuosan: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Pitää paikkansa, että siinä on jo kaksi osaa tai osapuolta. Lähimmäinen eli toinen ihminen ja oma minä. Mutta tässä on vain puolet rakkauden kaksoiskäskystä. Ensimmäinen osa unohtuu helposti ehkä siksi, että se ei määrittele ihmisten välistä elämää, vaan kehottaa ihmistä pysymään rehellisessä suhteessa Luojaansa. Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa kuuluu: Rakasta Jumalaa yli kaiken. Tätä seuraa: ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Evankelista Matteus kirjasi Jeesuksen kanssa käydyn keskeisen oppikeskustelun seuraavasti:»kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: Opettaja, mikä on lain suurin käsky? Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.» (Matt. 22:34 40) Suurin ja tärkein käsky oli myös Jeesuksen vastustajien mielestä Jumalan ylistäminen, kiittäminen ja palvonta. Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa vaatii ihmiseltä kokonaisvaltaista asennetta: koko sydän, koko sielu ja mieli. Ensimmäisen osan rinnalle Jeesus nostaa yhtä tärkeäksi rakkauden toisiin ihmisiin. Jeesuksen aikaan ajateltiin yleisesti, että lähimmäisiä ovat vain oman uskonnon edustajat, ja heistäkin parempia lähimmäisiä ne, jotka onnistuvat elämään Mooseksen välittämän lain vaatimusten mukaan. Jeesus poikkesi aikansa tavanomaisesta opetuksesta siten, että hän laajensi lähimmäisen määritelmän koskemaan kaikkia ihmisiä, myös vihollisia. Jeesuksen kehotus rukoilla vihollisten puolesta on merkittävin perusajatus länsimaisen, humaanin ihmisarvon käsitteen syntyhistoriassa. Vieraita, pahoja ja ilkeitä ihmisiä tulee kohdella kunnioittavasti, vaikka yhteiskunta onkin oikeutettu ottamaan pahantekijät kiinni ja tuomitsemaan väärintekijät. Rakkauden kaksoiskäskyn voi muotoilla vapaammin Luojan ylistäminen ja lähimmäisistä välittäminen. Siinä on kaksi suuntaa, toinen ylös Jumalaan ja toinen ihmisen ympärille. Kumpikin rakastamisen suunta perustuu kunnioitukseen ja arvostukseen: tahdon kunnioittaa Luojaa kaikkein suurimpana, tahdon elää kunnioittaen toisia ihmisiä yhtä arvokkaina luotuina kuin mitä minä itse olen Luojan näkökulmasta. Anssi Elenius 10 2009
Mitä aluepäiviltä jää käteen? Aluepäivien tärkein anti on muistutus innostuksen tärkeydestä vapaaehtoistyössä. Pienet vinkit, kuinka muut seurakunnat selviävät ongelmatilanteista, muistuvat vuoden kuluessa mieleen. Ja tietenkin on ihana tavata vuosien takaisia tuttuja sekä tutustua uusiin seurakuntien luottamushenkilöihin ja kuulla heidän kokemuksistaan seurakuntatyössä. Ja papit oppii tuntemaan paremmin kuin kotipaikkakunnan tapahtumissa. Pirjo Menges, Kielin seurakunta Aluepäivillä informoidaan ajankohtaisista asioista. Seurakunnat pysyvät ajan tasalla ja voivat ilmaista mielipiteitään. Siten SKTK:kin saa suoraa palautetta ruohonjuuritasolta. Antoisia ovat keskustelut toisten seurakuntien edustajien kanssa: miten heillä asiat sujuvat, mahdolliset ongelmat tai ratkaisut/vinkit. Tärkeää on myös aluepäivillä syntyneiden (ystävyys)suhteiden ylläpito. Viimevuotiset aluepäivät olivat ihanat. Bremen on kaunis kaupunki, ja Bremenin ladyt (Kaarina Lindemann ja Hannele Järvinen) olivat järjestäneet mukavat puitteet sekä organisoineet mahtavan kaupunkikierroksen asiantuntevan oppaan kera. Terhi Varkila, Ruhrin alueen seurakunta Tule mukaan aluepäiville! Seurakuntien kirkkoraatien edustajien neuvottelupäivät järjestetään 3.-4.10.2009 Berliinin Suomi-keskuksessa (idän ja pohjoisen alueiden seurakunnat) ja Frankfurtin seurakunnan tiloissa (etelän, lounaan ja lännen alueiden seurakunnat). Pohdimme yhdessä Saksassa tehtävän suomalaisen kirkollisen työn keskittämistä tulevaisuudessa ns. aluekeskuksiin. Seurakuntien tiedottajilla on aluepäivien aikana mahdollisuus saada vihjeitä uusittujen nettisivujen päivittämiseen ja niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Frankfurtissa teillä on mahdollisuus keskustella SKTK:n johtokunnan jäsenten kanssa. Paikalla tulevat olemaan tämänhetkisten tietojen mukaan Margareta Pyykkönen-Bloemer, Iina Fischer, Aino-Marjatta Metz ja Sofia Salo. Ilmoittautumiset 20.09. mennessä SKTK:n toimistoon lomakkeella, joka löytyy netistä osoitteesta www.rengas.de/valtakunnallinen tapahtumakalenteri tai jonka saa pyytämällä toimistosta (info@zfka.de). Aluepäiville voi osallistua myös päivävieraana - ilmoittaudu kuitenkin siinäkin tapauksessa! Päivävieraat voivat ilmoittautua 01.10. asti. Tapaamisiin aluepäivillä? 10 2009
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty aluepäivien olemuksesta Syksyisin, suomalaisten seurakuntien toiminnan käynnistyessä kesälaitumilta paluun jälkeen, on seurakuntien vastuunkantajille tullut tavaksi kokoontua pappinsa kanssa yhteen pohtimaan tulevaa. Joskus on kokoonnuttu pappilan kellarissa pyöreän pöydän ääressä yhdeksi päiväksi, toisinaan taas koko viikonlopuksi seminaaritiloihin. Aluepäivien yhtenä tarkoituksena vastuunkantajien tukemisen ja apuneuvojen antamisen lisäksi on aina ollut alueen toimintasuunnitelman työstäminen seuraavaksi vuodeksi ja jumalanpalvelusaikojen sopiminen. Sähköpostikirjeenvaihto on tosin tehostanut vuosisuunnittelua niin paljon, että aluepäivillä on viime vuosina jäänyt entistä enemmän aikaa myös tulevaisuuden visiointiin ja pitkän tähtäimen suunnitteluun. Tänä vuonna keskustelua käydään varmasti Saksan suomalaisen kirkollisen työn rakenteesta tulevaisuudessa. Edellisessä Renkaassa johtokunnan 2. puheenjohtaja Margareta Pyykkönen- Bloemer kuvasi keväällä johtokunnan ja pappien yhteisessä visiotyöskentelyssä syntyneitä näkemyksiä kehityksen suunnasta. Aluepäivillä on tarkoitus pohtia, mitä vision toteutuminen merkitsisi käytännössä. Esiin noussevat muun muassa kysymykset siitä, mitä nykyisiä käytäntöjä voisi tai pitäisi muuttaa sekä siitä, mitä mahdollisuuksia ja uhkia muutokseen sisältyy. Mutta mikä tärkeintä, aluepäivillä pääsemme pohtimaan niin näitä kysymyksiä kuin muitakin ajankohtaisia asioita yhdessä yhden pöydän ääressä eihän seurakunta voi koskaan rakentua pelkästään ylhäältä ohjatusti vaan myös vuorovaikutuksessa sen jäsenten kesken. Tämä vuorovaikutus ei aluepäivillä jää vain neuvottelupöytään, vaan jatkuu työskentelyrupeamien jälkeenkin. Opimme silloin tuntemaan paremmin toinen toisiamme niin seurakunta- kuin aluerajojenkin yli. Huomaamme, miten erilaisia me vastuunkantajat olemmekaan omine lahjoinemme, mutta miten meillä kaikilla siitä huolimatta on yhteinen päämäärä ylläpitää ja kehittää Saksan suomalaista kirkollista elämää. Tervetuloa! johtokunnan ja pappien puolesta Eva Otremba ja Miika Rosendahl 10 2009
KIELIKOULUT Mikä suomikoulu on ja miten se toimii? Suomikoulut on perustettu aikoinaan kaksikielisten lasten suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin vaalimiseksi maailmalla. Vanhimmat suomikoulut ovat jo yli 30-vuotiaita. Saksassa kouluja on yhteensä 24. Yleisesti ottaen opetuksen tarkoituksena on syventää ja avartaa kotona useimmiten toiselta vanhemmalta opittua suomen kieltä. Samoin ryhmässä oppiminen ja yleensäkin yhteinen toiminta motivoivat äidinkielen (nykyään myös omakieleksi kutsuttu) opiskelussa, sillä saksan kielihän vahvistuu ja säilyy muutenkin automaattisesti viimeistään kouluikään tultaessa ja saksankielisen ympäristön vaikutuksesta. Koululaisemme ovat syntyisin kaksi- tai monikielisistä perheistä, mikä on suuri rikkaus monessa suhteessa. Koulujemme päätarkoituksena on harjoittaa suomen kielen taitoa, kuten sanastoa ja kielioppia. Samoin kuulemme, luemme, kirjoitamme ja puhumme suomen kieltä, kukin omassa ikäryhmässämme. Ryhmät on järjestetty kouluittain eri tavalla kulloistenkin tarpeiden mukaan. Isommat koululaiset kirjoittavat ja lukevat sekä käsittelevät suomalaista kirjallisuutta, kuten Kalevalaa, Seitsemää veljestä jne., draamaakaan unohtamatta. Pienemmät taas laulavat, piirtävät, askartelevat ja leikkivät. Suomalaisen kulttuurin tuntemus on kielen opiskelun lisäksi toinen päätavoitteemme. Pyrimme huomioimaan suomalaiset juhlapäivät. Samoin maantieto ja Suomen tuntemus monilla saroilla kuuluvat aihepiiriimme. Välitämme isommille koululaisille myös tietoa Suomen historiasta. Tänä vuonna olisi esim. hyvä mahdollisuus kertoa koululaisillemme Suomen valtion syntymisen 200-vuotisjuhlavuodesta. Koulumme ovat myös tärkeitä täysin suomenkielisille perheille, jotka tulevat isän tai äidin työkomennuksen vuoksi vain rajoitetuksi ajaksi Saksaan. Tällöin perheen lapset ja nuoret saavat kosketuksen omakieleensä ja muihin suomalaisiin. Useimmat koulut toimivat kerran viikossa iltapäivisin, kaksi tuntia kerrallaan. On myös kouluja, joissa opetus järjestetään kerran kahdessa viikossa. Koulujen toiminta on Saksassa organisoitu keskitetysti pedagogisen neuvoston ja kielikouluneuvoston (lähinnä valtionavun jakaminen) kautta. Koulut huolehtivat silti itse vanhempainneuvostojen kautta omasta toiminnastaan. Kukin koulu on eri tilanteessa sekä opetusryhmien koostumuksen että tilojen suhteen. Koulujen rahoitus tulee osin Suomen valtiolta, nykyisin Suomi-Seuran kautta, osin koulut huolehtivat itse rahoituksestaan esim. lukukausimaksujen ja myyjäistulojen muodossa. Suurin osa suomikouluista toimii Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen yhteydessä, joka auttaa suomikouluja hallinnollisesti, varsinkin valtionavun jakamisessa. Opettajien jatko- ja täydennyskoulutus tapahtuu vuosittain pedagogisen neuvoston järjestämillä koulutuspäivillä. Koulujen piirissä tapahtuvasta toiminnasta on vielä mainittava nk. motivaatioleirit ja koululaisten vuotuinen pääsiäisen opintomatka Suomeen. Päivi Nurmi-Steinke pedagogisen neuvoston puheenjohtaja 10 2009
KIELIKOULUT Virkisty suomen kielessä! Saksan Suomi-koulujen yli 30-vuotinen historia on varsin omaleimainen osa Suomesta Saksaan muuttaneiden historiaa. Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisten siirtolaisuus Saksaan alkoi vilkastua ja saavutti huippunsa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Poikkeuksellista oli, että muuttajat olivat lähinnä naisia ja useat heistä hyvin koulutettuja. Moni lähti kesäksi harjoitteluun ja kieltä oppimaan, löysi Saksasta aviopuolison, perusti perheen ja jäi asumaan Saksaan pysyvästi. Suomalaisten maahanmuutto jatkui vilkkaana 1970- ja 1980-luvuilla, mutta tasaantui sittemmin. Myös muuttajat muuttuivat: 1990- luvulla muuttajat alkoivat yhä useammin olla suomalaisia perheitä, jotka tulivat työkomennukselle Saksaan. Suomi-koulujen historia on erityisesti niiden perheiden historiaa, jotka ovat halunneet huolehtia lastensa suomen taidosta ja suomalaisesta identiteetistä. Maanantaisin Suomi-kouluun Saksan ensimmäisen varsinaisen Suomi-koulun, Frankfurtin maanantaikoulun, syntyhistoria muistuttaa läheisesti Lontoon lauantaikoulun perustamisvaiheita, joka oli nykymuotoisten, Suomen valtiolta avustusta saavien kielikoulujen alku. Omien lastensa suomen kielen kehityksestä huolestunut Dr. Kaija Schmidt-Marttila kuuli kesällä 1976 Suomen opetusministeriöstä, että Lontoossa ja Pariisissa oli jo toiminnassa suomea opettavia kielikouluja eli Suomi-kouluja, kuten niitä Suomessa oli alettu nimittää. Dr. Schmidt- Marttilan ansiosta Frankfurtin maanantaikoulu aloitti toimintansa heti syksyllä 1976 kahdessa toimipisteessä, Frankfurtissa ja Darmstadtissa. Aapiskukko, viisas kukko, lukemahan lapset sai. Suomi-koulujen syntyä edelsi suomen kielen opetus leikkikerhoissa joissakin Saksan kaupungeissa. Järjestelmällisintä lasten suomen opetus oli Hampurissa. Eeva Strehmelin aktiivisen työn tuloksena helmikuussa 1967 kymmenkunta 5-10 -vuotiasta lasta aloitti Merimieskirkolla suomen opiskelun samalla, kun heidän äitinsä ahkeroivat työkerhossa. Oppilaat saivat suomenopetusta kaksi tuntia kerrallaan joka toinen viikko, ja heille hankittiin mm. aapiset ja alkeislaskuopin kirjat. Berliinin Suomalaisen Koulun leikkiryhmä 2, 1983 10 2009
KIELIKOULUT Saksan suomalaiset kielikoulut ja SKTK Saksan Suomi-koulujen historia on myös osa suomalaisen kirkollisen työn historiaa. Voidaan varmuudella sanoa, että ilman suomalaisten seurakuntien ja Suomalaisen (vuoteen 1986 Suomenkielisen) Kirkollisen Työn Keskuksen aktiivista toimintaa Suomi-koulujen syntyminen ja laajentuminen eri puolille Saksaa olisi ollut paljon hitaampaa, mahdollisesti jäänyt osittain toteutumattakin. Maahanmuuton vilkastuttua suomalaisen seurakuntatyön merkitys Saksassa kasvoi. Seurakuntatyön organisoimiseksi pastori Hannu Honkkila kävi EKD:n (Evangelische Kirche in Deutschland) kanssa neuvotteluja, joiden tuloksena SKTK syntyi v. 1974. Seuraavana vuonna Honkkilan työn jatkajaksi ja SKTK:n pääsihteeriksi tuli pastori Risto Marttunen. SKTK:ssa lähdettiin siitä, että ulkosuomalaisten keskuudessa suoritettava kirkollinen työ on kaksikielistä, jotta saksalais-suomalaisten perheiden kaikki jäsenet voivat osallistua seurakunnan toimintaan. Kirkon ei tule ajaa assimilaatioajattelua, vaan pienen suomalaisvähemmistön ominaispiirteiden säilyttämistä. Korostettiin toimivan kaksikielisyyden merkitystä, mikä edusti seurakuntatyössä vielä 1980-luvullakin suhteellisen uutta mallia. Suomi-koulujen synnyttyä niiden liittyminen SKTK:n piiriin oli tässä tilanteessa luonnollinen ratkaisu. Kielikouluista ei tullut varsinaisesti paikallisseurakuntien toimintaa, mutta yhteys seurakuntiin oli alusta alkaen kiinteä. Monet koulut saivat opetustilat seurakuntien tiloista, ja Rengas otti tehtäväkseen myös kielikoulujen asioista tiedottamisen. Risto Marttusesta tuli Suomi-koulutyön vankkumaton puolustaja ja edistäjä. Moselin aallot lainehtivat Suomi-koulutyö ryöpsähti liikkeelle, kun Marttunen järjesti 19. 21.11.1976 seurakuntalaisilleen Springiersbachissa virkistysseminaarin. Tämän Moselin seminaariksi nimetyn viikonlopun teemana oli Kaksikielisyys perheessä. Seminaarin asiantuntijaluennoitsijaksi Marttunen onnistui saamaan kaksi- ja monikielisyystutkijan, filosofian tohtori Tove Skuttnabb-Kankaan. Kiinnostus seminaaria kohtaan oli niin suuri, että kaikkia halukkaita ei voitu ottaa mukaan. Bielefeldin kielikoululaiset esittävät Kingstonin kielikoulun väelle räpin Esterin auto, Lontoo 2002 10 2009
KIELIKOULUT Maailmankuulu tutkija sai kuulijoissaan aikaan todellisen kieliherätyksen. Seminaarista lähti raportti 1500 suomalaisperheelle Saksaan, ja voi todellakin sanoa esitelmän viestin menneen erinomaisesti perille, sillä vuoden 1977 aikana Saksaan perustettiin jo neljä Suomi-koulua, nimittäin Kölniin, Bielefeldiin, Düsseldorfiin ja Hannoveriin. Seuraavana vuonna suomikouluperheeseen syntyivät Berliini, Bonn, Hampuri, München ja Münster. Vielä vuoden 1977 aikana Marttunen pyysi opetusministeriöltä lisäresursseja suomen kielen tukiopetuksen järjestämiseksi. Rahaa löytyi, ja niinpä seuraavina vuosina suomen opetus laajeni Liittotasavallan kaikkiin maakuntiin. Risto Marttunen ryhtyi välittömästi kehittämään myös Suomi-koulujen välistä yhteistyötä, jota SKTK:n pääsihteerit, pastorit Markku Kotila ja Jari Suvila jatkoivat. Opettajien koulutuspäivät, joista tuli vuosittainen tapahtuma, juhli 30-vuotista taivaltaan tänä vuonna, ja ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset pääsiäisen opintomatkalaiset lähtivät Suomikouluista Suomeen kouluun. Kielikoulujen yhteinen MOI-lehti ilmestyi ensimmäisen kerran 1983, ja samana vuonna myös koulujen hallintohenkilöt kokoontuivat ensimmäisen kerran. Opetustyön kehittämiseksi perustettiin 1987 koulujen pedagoginen neuvosto, joka mm. toimitti kielikoulujen yhteistyön tuloksena oppimateriaalikansion Ideapankki 1995. Kaikki tämä järjestäytynyt yhteistyö ja sen monet tulokset ovat hyvin poikkeuksellista koko maailmankin Suomi-koulujen historiassa. Historiallista ja ainutlaatuista oli myös Suomen opetusministeriön päätös osoittaa vuodesta 1993 lähtien Saksan kielikoulujen toiminta-avustukset jakamattomina SKTK:lle ja siirtää jakamisvastuu paikalliselle tasolle. Suomi-koulujen omat historiikit, jotka välittäisivät vanhempien, opettajien ja lasten arvokkaan uurastuksen myöhemmille sukupolville, ovat vielä kirjoittamatta. Olisiko Saksan kielikoulujen tehtävä toimia tässäkin työssä esimerkkinä muille Suomi-kouluille? Intoa on - kirjoja ei, otsikoi Ilta- Sanomat lokakuussa 1983 Saksan liittotasavallassa toimivien suomalaisten kielikoulujen toiminnasta kertovan jutun. Lehtileike löytyi jo 30 vuotta kielikoulun opettajana toimineen Ritva Taschnerin arkistoista. Hän kuvaa kielikoulutoiminnan alkuaikoja nuorten ja innostuneiden pioneerityöksi. Kielikoulujen vanhempainneuvoston 1983 järjestämällä matkalla neuvoteltiin tuloksekkaasti opetusministeriön ja kouluhallituksen edustajien kanssa oppimateriaaliongelmista. Tällä matkalla solmittiin myös yhteys Suomi-Seuraan, joka on ollut työn tärkeä tukija, muistelee kielikoulukonkari Ritva Nürnbergistä Osoitteesta www.suomikoulut.fi löytyy monenlaista tietoa suomalaisista kielikouluista. Siellä voi lukea mm. lasten kirja-arvosteluja osiosta oppilaat > lukupiiri. Kielikoulujen opettajat löytävät kohdasta opettajat uunituoreen Suomi-kouluoppaan. Maila Eichhorn Suomi-koulujen tuki ry puheenjohtaja www.suomikoulut.fi 10 2009 9
KIELIKOULUT Mikä motivoi suomikoulujen opettajia? Innostuneita ja iloisia kielikoulujen opettajia 1983 Miksi olet suomikoulun opettaja? Lasten ja nuorten mahdollisuus kasvaa kaksi-/ monikielisyyteen on minulle sydämenasia. Olen koulutukseltani opettaja ja erittäin mielelläni mukana suomikoulujen toiminnassa, kun en nyt ole muuten työelämässä vaan pienten lastemme kanssa kotona. On tärkeää tarjota suomalaisten tai puolisuomalaisten perheiden lapsille mahdollisuus toimia yhdessä kohtalotovereiden kanssa ainakin kerran viikossa. Kaksikielisyys on myös lahja, jonka arvoa ei voi laskea millään mitalla. Ensisijaisen tärkeää on pitää lasten suomenkielentaitoa ja kulttuurintuntemusta yllä. Kunnia-asiani suomalaisena on välittää tuleville polville äidinkieltäni ja kulttuuriani. Olen kielikoulun opettaja, koska tehtävä on tärkeä. Kaksikielisyys on rikkaus! Haluan tehdä työtä opiskelemassani ammatissa opettajana sekä olla mukana säilyttämässä toisen polven suomalaisten suomenkielentaitoa ja maantuntemusta. Ensin oikeastaan sattumalta, mutta työn myötä olen innostunut suomen kielestä oikein tosissani, ja haluaisin välittää sen taitamista eteenpäin. Minua pyydettiin työhön siihen soveltuvan koulutukseni vuoksi. Koska koen työn mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi. Haluan myös vaikuttaa kielikoulun opetukseen ja toimintaan. Ja omatkin lapseni käyvät kielikoulua. Mikä työssä on sinusta kaikkein palkitsevinta? Oppilaat ja heidän innostuneisuutensa; on palkitsevaa kuulla, kun he kertovat, että heillä on ollut tunnilla kivaa. Se, kun saan oikeasti kontaktin lapseen. Oppilaiden hymy heidän saapuessaan kielikoululle tuttuun ympäristöön sekä riemu annetun tehtävän valmiiksi saamisesta. Palkitsevinta on se, että oppilailta tulee hyvää palautetta tavalla tai toisella, sillä se osoittaa kiinnostusta oppimiseen koulussamme. Kun lapset todella innostuvat jostain asiasta (ei tarvitse liittyä suomen kieleen) ja jakavat ilon kanssani. Palkitsevinta työssä ovat yksinkertaisesti pienet kielikoululaiset, joita saan opettaa ja rakastaa. Kun huomaa, että lapset todella ovat oppineet suomikoulussa jotain uutta ja käyttävät sitä omassa kommunikoinnissaan. Se, kun saa oppilaat innostumaan ja kiinnostumaan myös vapaaehtoisesta suomen opiskelusta. Lasten into leikkiä ja oppia. Nähdä kuinka lapset nauttivat kielikoulussa käymisestä, ja ovat iloisia ja ylpeitä suomalaisuudestaan. Palkitsevaa on, kun saa lapset puhumaan suomea. Ja saavuttaa heihin alkuvaikeuksien kauttakin ystävyyden. 10 10 2009
ja 2009 Mikä on suomikoulun opettajan pahin painajainen? Vanhemmat, jotka odottavat suomikoulun opettajan tekevän ihmeitä kahdessa viikkotunnissa. (Lapsen pitäisi oppia suomea täydellisesti, vaikka kotona äidin/isän kieltä ei käytetä). Jos vanhemmilla on asenne tuon vaan lapseni tänne pariksi tunniksi hoitoon, kun eihän tää ole edes mitään virallista toimintaa... Tällöin on vaikeaa luoda suhdetta lapseen tai hänen vanhempiinsa, koska lapsi tietää kyllä, arvostaako vanhempi jotakin vai ei. Valmisteltuani supertunnin peruuttaa joku perhe senpäiväisen osallistumisensa viime tipassa eikä koululle ilmesty muitakaan perheitä. Pahin painajainen on ryhmä, jossa on joko häiriköitä ja/tai kieltä melkein tai täysin osaamattomia (joka merkitsee erittäin heterogeenistä ryhmää) sekä mahdollisesti vielä ymmärtämättömiä vanhempia ja jopa opettajakavereita. Tuntien suunnittelu, jos on opetettavana iso ryhmä, jossa on hyvin eritasoisia lapsia (täysin kaksikielisiä ja ummikkoja). Kamalinta on silloin, kun joku lapsi alkaa puhua saksaa ja kaikki yhtyvät siihen riemulla. KIELIKOULUT Erittäin sekalainen ryhmä, jossa pitäisi opettaa sekä juuri Suomesta muuttaneita lapsia että kolmannen polven täysin suomea osaamattomia lapsia samassa ryhmässä. Jos oppilaat kävisivät niin vähiin, että koulu jouduttaisiin sulkemaan. Levottomat ryhmät. Ihan oikeaa painajaistilannetta ei ole ollut. Villien, keskittymishäiriöisten tai ylimielisten lasten opettaminen on tietenkin tosi hankalaa. Mutta tätä ei oikeastaan ole ollut juuri laisinkaan, koska opetan pienimpiä lapsia. Kamalan painajaisen voisi kuitenkin nähdä siitä, että itse opettajana unohtaa suomen kielen ja kadottaa rakkauden suomen kieleen. Tai siitä, että työ tuntuisi turhalta ja lapset eivät osaisi edes suomen kielen alkeita. Myös vanhempien negatiivisuus tai välinpitämättömyys asiaan olisi hankalaa. Vanhempien tuki ja panos lasten suomenkielentaitoon on ehdottoman tärkeää. Vastaukset keräsivät pikahaastattelulla Päivi Nurmi-Steinke ja Ritva Prinz Millainen on kiva suomikoulun opettaja? Tätä mieltä olivat Frankfurtin kaksikielisyyspäivään elokuun lopussa kokoontuneet pienet ja isommat suomikoululaiset. Kiva opettaja on rauhallinen. leikkii meidän kanssa. on huumorintajuinen ja hauska. antaa vain vähän läksyjä. puhuu niin, että me ymmärretään, mitä se sanoo. on iloinen. opettaa meille hauskoja pelejä ja hienoja lauluja. Lapsia haastatteli Ritva Prinz 10 2009 11
KIELIKOULUT Retkellä satujen maailmassa - Motivaatioleiri 27.-28. kesäkuuta 2009 Freisheimissa Bonnin suomalainen kielikoulu järjesti kesäkuun lopulla 3-6 -vuotiaiden lasten motivaatioleirin Nord-Eifelissa Freisheimin kylässä lähellä Bonnia. Leirin kokoontumispaikaksi oli valittu 1956 rakennettu Schullandheim, aikaisemmilla leireillä hyvin toimivaksi todettu hauskan sokkeloinen talo, jota on kunnostettu vuosien varrella. Lapset rakastivat talon sokkeloita, joten kaikenlaiset piiloleikit olivat suosittuja leirin aikana. Paikalla oli 14 lasta Bonnin, Kölnin, Düsseldorfin, Essenin ja Dortmund- Iserlohnin kielikouluista vanhempiensa, eli joko äidin tai isän, kanssa. Leirin teemana oli suomalainen satumaailma ja vetäjänä toimi sosiaalipedagogi Anu Peltola. Lauantai-iltapäivän lapset viettivät Selma Sibeliuksen Tähtihelmi-sadun maailmassa, ja sunnuntaina tutustuttiin erilaisiin karhu- ja peikkotarinoihin. Ohjelmassa oli suomalaisten tarinoiden ohella myös lauluja, askartelua ja leikkejä sekä tietysti myös ulkoilua. Sunnuntaina, kun ennen lähtöä teimme lapsille pienen gallupin ja kyselimme heiltä, haluavatko he tulla ensi kesänä uudelleen, niin vastaus oli poikkeuksetta KYLLÄ! Leirillä oli ollut kivaa, joten suurkiitos vielä Anulle ja muille Bonnin kielikoulun järjestäjille leirin erinomaisesta suunnittelusta ja toteutuksesta. Toivottavasti näemme kaikki tämän vuoden osallistujat uudelleen ensi vuoden motivaatioleirillä! Minna-Kaisa Mäkinen Outi Hilgert Düsseldorfin Suomi-koulu Pääsiäisloman opintomatka Helsinkiin 1980 matkusti Saksan kielikoulujen oppilasryhmä ensi kertaa kouluvierailulle Helsinkiin. Opintomatkat ovat siitä lähtien kuuluneet tärkeänä ja säännöllisenä osana pedagogisen neuvoston toimintaan ja ovat toivottavasti jääneet matkaan osallistuneille koululaisille ikimuistoiseksi kokemukseksi. Kaksi viikkoa kestävän matkan tarkoitus on syventää ja vahvistaa kielikoululaistemme suomen kielen taitoa, luoda kontakteja samanikäisiin suomalaisiin nuoriin ja tutustuttaa suomalaiseen kouluelämään (kouluruokailu!). Matkalaiset majoittuvat perheisiin ja käyvät isäntäperheen lasten kanssa koulua. Oleskelu perheissä on maksutonta. Matkalla on mukana kaksi matkanjohtajaa. He järjestävät matkalaisille vapaa-ajan ohjelmaa. Mm. Heureka, Ateneum, Kansallismuseo, Kaupunginteatteri, Helsingin Sanomatalo, Annantalo, Sederholmin talo, sukellusvene Vesikko, elokuvat, seikkailuretki luontoon, Porvoo - ja tietysti jokavuotinen pakollinen vierailukohde Fazer - ovat olleet joillekin enemmän, toisille vähemmän mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Pääsiäistä vietetään sukulaisten ilona ja tutustutaan pääsiäisen vieton tapakulttuuriin. Suomi on avautunut Eurooppaan, ja näin myös koulujen kansainväliset projektit, partnerikoulut ulkomailla ja lukuisat vierailijat helsinkiläisissä kouluissa ovat vähentäneet koulujen kapasiteettia ja kiinnostusta ryhmiämme kohtaan. Toivon, että saamme turvattua opintomatkojemme tulevaisuuden. Tänä vuonna kokeillaan uutta systeemiä matkojen suhteen (tarkempia tietoja lähitulevaisuudessa), ja kiinnostus näyttää taas Helsingissä kasvaneen, joten olemme toiveikkaita. Marja-Liisa Kampmann Marja-Liisa Kampmann on pitkäaikainen pedagogisen neuvoston puheenjohtaja, joka on vaikuttanut Saksan suomikoulujen kehitykseen monin tavoin ja toiminut ohjaajana lukuisilla pääsiäismatkoilla. 12 10 2009
KIELIKOULUT Ainutlaatuinen maailma Kielikoululaisen kokemuksia Pääsin nelivuotiaana kielikouluun. Sen jälkeen kalenteriini oli merkitty 18 vuotta joka tiistai Suomi-koulu neljästä puoli kuuteen. Näin jälkikäteen se kuulostaa pitkältä ajalta, mutta aikanaan se oli niin normaalia ja kuului elämääni niin kuin saksalaisenkin koulun käynti. Tältä ajalta minulla on paljon mukavia muistoja. Tavallisen opiskelun lisäksi harjoittelimme joka kevät ja syksy kesä- ja joulujuhlaa varten. Pienenä esitimme laululeikkejä ja isompana harjoittelimme pieniä näytelmiä, ja kaikki pääsivät aina esiintymään. Paras hetki juhlissa oli kyllä, kun ohjelma oli loppu ja saimme syödä mansikkakakkua tai odotella joulupukkia. Kävimme kerran vuodessa motivaatioleirillä. Leirillä oli oppilaita kaikista Keski-Saksan kouluista ja Hollannista. Siellä leikimme kymmenen tikkua laudalla, askartelimme ja vietimme paljon aikaa ulkona. Leirit olivat aina mukavia, ja oli kivaa tavata muita saksalais-suomalaisia koululaisia. Kävin myös suomalaisen rippileirin Paltamossa yhdessä monen motivaatioleirikaverin kanssa. Ennen leiriä meillä oli valmisteluviikonloppuja Frankfurtin lähellä. Leiri kesti kymmenen päivää ja mukana oli saksalainen sekä suomalainen pappi ja isoset. Leirin jälkeenkin olin vielä mukana nuorisotoiminnassa rippileirikavereitten kanssa ja pidin yhteyttä myös suomalaisiin rippikavereihin. Vuonna 2001 kävin kesälomalla Haminassa kesälukioseuran kansainvälisellä taideleirillä. Siellä oli nuoria eri puolelta Eurooppaa: Italiasta, Eestistä, Itävallasta, Espanjasta sekä Amerikastakin. Leiri oli mahtava kokemus. Leirillä puhuttiin englantia ja suomea. Ohjelmassa oli näyttelemistä, tanssimista, kirjoittamista ja piirtämistä. Kaikki ulkomaalaiset oppilaat, sekä suomalaisetkin, oppivat tuntemaan suomalaista kulttuuria ja samalla myös jokaisen nuoren omaa kulttuuria. Pääsiäisen aikaan monet kielikoululaiset lensivät myös Suomeen pääsiäismatkalle. Koululaiset viettivät viikon suomalaisessa perheessä ja kävivät koulua Suomessa. Kerran minun kielikouluaikanani oli Seitsemän veljestä lukkarin koulussa Düsseldorfin kielikoulun esittämänä vuonna 2000 suomalaisia oppilaita vastavierailulla täällä Düsseldorfissa tutustumassa meidän kouluumme. Kielikoulu-urani loppui vuonna 2006, kun kävin Suomessa suorittamassa suomen kielen kielikokeen, josta sain virallisen todistuksen. Jokainen oppilas sai valita joko ala-, keski- tai ylimmän tason kokeen. Kokeessa oli suullinen ja kirjallinen osa. Lukioluokka keräsi rahaa kielikoematkaa varten leipomalla karjalanpiirakoita ja pullia myyjäisiä varten. Olen asunut koko elämäni Saksassa ja viettänyt kaikki kesälomani Suomessa. Luin jonkin aikaa sitten ranskalaisen kirjailijan Philippe Guicheteaun kirjan Sunnuntaikirjeitä Suomesta, joka kertoo suomalaisuudesta ranskalaisin silmin. Lukiessani kirjaa ymmärsin monet asiat ulkomaalaisen näkökulmasta ja sen, kuinka suomalainen meininki heidän mielestään voi kuulostaa oudolta. Opin samalla myös, miten paljon suomalaisuus minulle merkitsee. Kirja sai minut ymmärtämään, kuinka kiitollinen olen siitä, että äitini on opettanut minulle suomen kielen ja pitänyt tärkeänä, että kävin joka viikko kielikoulussa. Tällä tavalla minulle on avautunut ainutlaatuinen maailma, jonka vain muutamat voivat nähdä samalla lailla kuin minä. Heli Herbst, Düsseldorf 10 2009 13
Jäsenilmoitus Beitrittserklärung osoitteenmuutos Adressenänderung www.rengas.de info@zfka.de Ilmoittaudun jäseneksi merkitsemääni Saksan suomalaiseen seurakuntaan: Ich möchte Mitglied der finnischen Gemeinde werden in: Berlin Bielefeld Bremen Dresden Düsseldorf Frankfurt Freiburg Hannover Karlsruhe Kiel Köln Lübeck München Münster Nürnberg Rhein-Neckar Ruhrgebiet Stuttgart Nimet Namen Syntymäaika Geburtsdatum Kansalaisuus Staatsangehörigkeit Osoite, puhelin, sähköposti / Anschrift, Telefon, E-Mail: Hyväksyn tietojeni tallentamisen SKTK:n osoiterekisteriin. Ich bin damit einverstanden, dass diese Daten vom ZFKA elektronisch gespeichert werden. Paikka, pvm / Ort, Datum Allekirjoitus / Unterschrift Haluatko Rengas-lehden postitse (K/E) - Möchten Sie Rengas per Post bekommen (J/N) Lähetä/zurück an: ZFKA, Herrenhäuser Str. 12, 30419 Hannover / info@zfka.de EINzugsermächtigung Neu Änderung Sie können Ihre jährliche Spende an Rengas von Ihrem Konto abbuchen lassen. Hiermit ermächtige ich das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.v., einmal im Jahr ab 2009 EURO von meinem Konto einzuziehen. Valtuutan SKTK:n suoraveloittamaan tililtäni vuosittaisen tukeni Renkaalle. Name: Adresse: Name und Ort des Geldinstituts: Konto-Nr: BLZ: Ort, Datum Unterschriften Lähetä/zurück an: ZFKA, Herrenhäuser Str. 12, 30419 Hannover Ihre Spende ist steuerlich absetzbar. Bitte eine Spendenquittung bei uns anfordern. 14 10 2009
Renkaan tilausmaksu 2010 Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat Renkaan ilmaiseksi. Jäseneksi voi liittyä jokainen joko netissä (www.rengas. de > home > jäsenyys) tai viereisellä sivulla olevalla lomakkeella. Jäsenyys ei velvoita mihinkään. Mikäli et halua liittyä jäseneksi, mutta luet edelleen mielelläsi Rengasta, pyydämme sinua maksamaan vuoden 2010 tilausmaksun 25,- tilille: Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.v., Evangelische Kreditgenossenschaft, Konto 619264, BLZ 520 604 10 merkinnällä Rengastilaus 2010 marraskuun 30. päivään mennessä. Muista merkitä selvästi, että kyse on tilausmaksusta, jotta maksu kirjautuu oikein kirjanpitoomme. Rengas-Abonnement 2010 Die Mitglieder der finnischen Gemeinden in Deutschland erhalten Rengas kostenlos. Die Mitgliedschaft ist an keine Bedingungen geknüpft, jede/r kann Mitglied werden - im Internet unter (www. rengas.de > Home > Mitgliedschaft) oder mit dem nebenstehenden Formular. Falls Sie nicht Mitglied in einer finnischen Gemeinde werden wollen, aber trotzdem weiterhin gerne Rengas lesen möchten, zahlen Sie bitte 25,- für Ihr Abonnement bis zum 30. November auf das oben genannte Konto. Bitte vermerken Sie auf der Überweisung deutlich, dass es sich um Verwendungszweck Rengas-Abo 2010 handelt. NAISTEN SEMINAARI 50+ Paikka: CVJM-Tagungsstätte, Hugo-Preuß-Str. 40a, 34131 Kassel Aika: 26.-28.2.2010 Teema: Elämän toinen murrosikä mitä minulla on edessä? Keski-ikäisellä naisella on paljon elämää repussa, mutta ehkä vielä puolet edessä. Mitä siltä odotamme ja miten siihen valmistaudumme? Viikonlopun ohjelma, majoitus ja täysihoito 150,- / 120,- (1-/2-h huone) Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon 15.01.2010 mennessä. Pyydä lomake: info@zfka.de 10 2009 15
Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta Suomen suvessa vietettiin elokuun loppupuolella Jyväskylässä luterilaisen kirkon kirkkopäiviä otsikolla Onni täällä vaihtelee. Siellä pohdittiin otsikon aihetta kysyen: miten Taivaan Isä suojelee? Miten vanhemmat suojelevat? Seurakuntien Lapsityön Keskuksen pääsihteeri Kalevi Virtanen pohti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa Raamatun valossa. Hänen perusajatuksenaan oli, että Isä meidän -rukouksessa jokainen kristitty rukoilee Jumalan lapsena. Tämä mielikuva tulee perhe-elämästä. Jokaisella ihmisellä on siihen kosketuspohjaa; ei voi puhua pelkästä isyydestä, vaan on puhuttava samalla lapsesta ja lapsuudesta unohtamatta äitiyttä. Eli kuva Taivaallisesta Isästä on kuva suhteesta ja suhdetietoisuudesta, joka on kaiken kasvamisen alku. Poikani, kuule isäsi neuvoja Vaikeimmat lapseen kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät raamatunkohdat löytyvät Sananlaskujen kirjasta. Tällöin on syytä tietää, että Sananlaskujen kirjassa on kaksi osaa: varhaisempi (luvut 10-30) ja nuorempi (luvut 1-9,31). Varhaisemmassa osassa patriarkaalinen yhteiskunta on voimakkaasti läsnä. Se arvostaa vanhuutta, ja lapsia arvostetaan vain suhteessa vanhempiinsa, sukuunsa ja perheeseensä. Perheen talouden perusta on vuoden sadon onnistuminen, ja siksi lapset ovat tärkeitä työn teossa ja osa hyvinvoinnin ketjua. Varhaisemman osan kasvatusnäkemyksessä keskeinen tekijä on ruumiillinen kuri, rangaistus: Älä jätä poikaasi kurituksetta - ei hän kuole, jos saa keppiä. (23:13) Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. (13:24) Nuoremman osan sävy on toinen. Siinä isähahmo lähestyy poikaansa sanojen, ei piiskan avulla. (Poikani kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta ne ovat seppele hiuksillasi, ketju kaulaasi koristamassa. 1:8,9) Isä luottaa siihen, että poika kykenee valitsemaan. Uutena toimijana luvuissa 1-9 esiintyy feminiininen viisaus (Sofia). Hän puhuu pojalleen (lapselleen) keskinäisen läheisyyden kielellä. Hän leikkii Jumalan edessä ja kanssa, toimii kuin lapsi. Virtasen mukaan Jeesus liittyi juuri tähän nuorempaan perinteeseen ja siten vahvisti sen meidän kristittyjen toimintamalliksi ruumiillisen kurittamisen sijaan. Lapseen kohdistuva väkivalta, ruumiillinen kurittaminen, onkin useassa maassa nykyään rikos. Puhu, älä lyö Vanhempien tehtävä on suojella lasta väkivallalta, uhkaapa se sitten vanhemman itsensä toimesta tai yhteiskunnan kiemuroista. Monia meitä on vielä kasvatettu korvatillikoin, tukistuksin jopa selkäsaunoin. Liian helposti ajattelemme, että eipä tuo nyt niin ole vahingoittanut. Vaatii rehellisyyttä huomata väkivallan salakavala tapa syödä itsetuntoamme ja itseluottamustamme. Me myös helposti toimimme ennen kuin ehdimme estää itseämme: näpäytys, tukistus, läpsäys saattaa tulla omille lapsillemme ikään kuin selkäytimestä. Pelastavana voimana on puhuminen. Lapsen kanssa on puhuttava, ettei kukaan saa olla väkivaltainen toista kohtaan. On pyydettävä anteeksi. Ja on yritettävä oppia väkivallattomuuteen. Suuri kannuste on se, että näin toimiessamme tulee väkivallattomuus olemaan lapsillemme jo vähän helpompaa kuin meille. Eri kulttuurit ovat eri kohdissa väkivallattomaan kasvatukseen siirryttäessä. Mutta kulttuurierot eivät koskaan saa olla puolustus väkivallalle. Maassa maan tavalla, Suomessa ja Saksassa väkivalta lasta kohtaan on väärin, myös kuritusväkivalta. Parisuhdeväkivalta vahingoittaa myös lasta Vanhempien tehtävä on suojella lasta myös parisuhdeväkivallalta. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat kiistatta, että väkivallan todistajaksi joutuminen vahingoittaa aivan samalla tavalla kuin suoran väkivallan kohteeksi joutuminen. 16 10 2009
Kuva: Galina Barskaya Aikuisten välinen väkivalta ei siis ole väärin vain väkivallan kohteeksi joutuvaa, vaan aina myös lapsia kohtaan. Eikä kannata kuvitella, että lapset nukkuvat yläkerrassa. Kyllä he kuulevat ja tietävät. Lapset pelkäävät peittojensa alla tai istuvat portaissa salaa kuuntelemassa. Perheväkivallan lopettamiseksi on mm. netissä paljon hyviä apuneuvoja. Suomeksi yksi hyvä linkki on www.turvakoti.net. Ja ennen kaikkea puheeksi ottaminen on kaiken alku. Tarvitaan uskallusta kysyä lapselta ja uskallusta kuulla, mitä hän kertoo. Juuri puheeksi ottamalla suojelemme lasta väkivallalta. Mari Kinnunen perheneuvoja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, Perheasiain neuvottelukeskus Eltern müssen die Kinder beschützen Die Aufgabe der Eltern ist es, ihre Kinder vor jeder Gewalt zu schützen. Der biblische Ratschlag Wer seine Rute schont, der hasst seinen Sohn; wer ihn aber lieb hat, der züchtigt ihn beizeiten. (Sprüche 13, 24) stammt aus einer patriarchalen Gesellschaft, in der die Kinder als Arbeitskraft zur Sicherung des Familieneinkommens gesehen wurden. Im Buch der Sprüche gibt es neben diesem älteren Teil auch einen jüngeren Teil, der von anderen Tönen geprägt ist: Der Vater gibt dem Sohn Ratschläge, nicht Schläge. Dieser gewaltfreien Tradition schloss sich Jesus an. Gerade wer selbst in der Kindheit körperliche Strafen erfahren musste, neigt möglicherweise dazu, das Problem zu bagatellisieren. Oder die Hand rutscht aus bevor man denken kann. Es bedarf viel Ehrlichkeit zu sehen, wie Gewalt an dem Selbstvertrauen des Opfers nagt. Reden ist die Rettung. Sich entschuldigen. Den Kindern vermitteln, dass keiner Gewalt gegen andere anwenden darf. Und Gewaltfreiheit einüben, mit der Motivation, dass es unseren Kindern leichter fallen wird, gewaltfrei zu handeln. Die Eltern müssen ihre Kinder auch vor Gewalt in der Partnerschaft schützen. Gewalt miterleben zu müssen, hinterlässt Spuren. Die Kinder sehen und hören viel mehr, als Erwachsene denken. Deshalb schadet Gewalt in der Partnerschaft nicht nur dem Opfer sondern auch den Kindern. Um Gewalt zu stoppen, ist es wichtig, das Problem anzusprechen. Mit dem Kind darüber reden und ihm zuhören. Und für sich selbst Hilfe holen. Deutsche Zusammenfassung: Ritva Prinz 10 2009 17
Zehn Jahre Nordische Botschaften Der Herbst wird nordisch! In diesem Herbst feiern die Nordischen Botschaften in Berlin ihr zehnjähriges Jubiläum. Dazu gibt es ein umfangreiches Kulturprogramm: Zwischen September und Dezember finden vor allem im öffentlichen Felleshus (Gemeinschaftshaus) über 50 Veranstaltungen statt: Literatur- und Filmabende, Ausstellungen zu Klima- und Energiefragen, Diskussionen, eine Comic-Ausstellung, Konzerte, kulinarische Köstlichkeiten, Märchenlesungen der Botschafter und vieles mehr. Höhepunkt ist der Tag der offenen Tür am 21. November zum ersten Mal seit zehn Jahren sind dann alle Botschaftsgebäude für Besucher zugänglich. Vor zehn Jahren wurden am Klingelhöfer-Dreieck in Berlin die Nordischen Botschaften eingeweiht. Was heute so selbstverständlich zum Berliner Stadtbild gehört, war damals eine kleine Sensation und ist bis heute einmalig: Fünf Nationen Dänemark, Finnland, Island, Norwegen und Schweden planen, bauen und beziehen ein gemeinsames Botschaftsareal (Entwurf von Berger + Parkkinen). Noch dazu eines, das mit dem sogenannten Felleshus (Gemeinschaftshaus) täglich allen Besuchern offen steht. Jeder für sich, und doch gemeinsam, lautete das bis heute gültige Motto, das Königin Margrethe II. von Dänemark bei der Einweihung am 20. Oktober 1999 vorgab. Inzwischen haben sich die Nordischen Botschaften zu einem sympathischen Zentrum nordischer Kunst und Kultur entwickelt: Allein im Jahr 2008 kamen knapp 100.000 Besucher mehr als je zuvor zu Ausstellungen und Lesungen, Performances, Konzerten und Vorträgen, zu Führungen, in die ebenfalls öffentliche Kantine oder um sich über die fünf Länder zu informieren. In diesem Herbst nun gibt es noch mehr Anlass, das inzwischen berühmte Kupferband am Tiergarten zu besuchen. Zwischen September und Dezember feiern die Nordischen Botschaften ihr Jubiläum mit einem umfangreichen Kulturprogramm. Am Norden führt in diesem Herbst kein Weg vorbei! Mehr Informationen zum Jubiläumsprogramm unter www.nordischebotschaften.org sowie in Berliner Kulturinstitutionen und natürlich im Felleshus. Beatrice Fassbender Projektkoordination 18 10 2009
LUTHER-VUOSIKYMMEN LUTHERDEKADE 2008-2017 1508 kommt der Mönch Martin Luther nach Wittenberg. 1517 veröffentlicht er seine berühmten 95 Thesen. Die Reformation beginnt. In der Lutherdekade 2008-2017 wird das weite Themenspektrum der Reformation in Themenjahren aufgenommen und entfaltet. So wird zum einen an die historischen Gedenkjahre (der 450. Todestag Melanchthons 2010 oder der 500. Geburtstag Lucas Cranachs d.j. 2015) angeknüpft. Zum anderen nimmt die Lutherdekade Impulse der Reformation auf, die bis in unsere heutige Zeit reichen. 2008 Eröffnung Lutherdekade 2009 Reformation und Bekenntnis (500. Geburtstag Calvins) Calvin gilt als ein Gründungsvater des reformierten Protestantismus, mit weltweit ca. 80 Millionen Mitgliedern. Im Jubiläumsjahr rücken unter anderem sein Kirchenverständnis und seine Wirtschaftsethik in den Fokus. Wegweisend bis heute ist auch das Bekenntnis der Barmer Theologischen Erklärung vor 75 Jahren. 2010 Reformation und Bildung (450. Todestag Philipp Melanchthons) Der 450. Todestag Philipp Melanchthons, des Praeceptor Germaniae ( Lehrer Deutschlands ), lädt zur Auseinandersetzung mit den Bildungsimpulsen der Reformation ein: Demokratisierung von Bildung, Einheit von Glaube und Bildung sowie Grundlegung von Allgemeinbildung. 2011 Reformation und Freiheit Der mündige Christenmensch steht im Mittelpunkt der Reformation. Mit der Taufe ist das allgemeine Priestertum aller Glaubenden verbunden. Der aufrechte Gang unter Gottes Wort und zugleich die solidarische Hinwendung zu Mitmenschen sind die beiden Pole reformatorischer Freiheit. 2012 Reformation und Musik Die Reformation legte einen Grundstein der europäischen Musikkultur vom Gemeindegesang bis zur Hausmusik. Dafür stehen Komponisten wie Bach, Schütz, Telemann und Händel, aber auch der Leipziger Thomanerchor, der 2012 sein 800-jähriges Bestehen feiert. Es gilt, diese reiche Tradition lebendig zu halten und neue Wege zu erproben. 2013 Reformation und Toleranz Ökumenische Gemeinsamkeit ohne nationale oder konfessionelle Begrenzung das ist ein Anspruch der Lutherdekade 450 Jahre nach Abschluss des Konzils von Trient (1563) und 40 Jahre nach der Leuenberger Konkordie als Zeugnis der innerprotestantischen Ökumene. Und dabei dürfen die intoleranten Seiten der Reformation nicht verschwiegen werden. 10 2009 19
2014 Reformation und Politik Obrigkeit und Mündigkeit, Glaube und Macht, Gewissensfreiheit und Menschenrechte das sind Themen der Reformation und zugleich der Gegenwart, die eine breite Diskussion in Kirche und Gesellschaft verdienen. 2015 Reformation - Bild und Bibel Anlässlich des 500. Geburtstages des jüngeren Cranachs kommt die Kunst der Reformationszeit in den Blick. Die Reformation war auch eine Medienrevolution. Eine neue Wort- und Bildsprache entsteht. Welche Bilder findet der Glaube heute und wie wird diese Botschaft durch Medien, Bild und Sprache vermittelt? 2016 Reformation und die Eine Welt Von Wittenberg ging die Reformation in die Welt. Über 400 Millionen Protestanten weltweit verbinden ihre geistig-religiöse Existenz mit dem reformatorischen Geschehen. Am Vorabend des Reformationsjubiläums werden die globalen Prägekräfte im Mittelpunkt stehen. 2017 Reformationsjubiläum Das Jubiläumsjahr 500 Jahre Reformation wird weltweit mit kirchlichen und kulturellen Veranstaltungen, Tagungen und großen Ausstellungen gefeiert werden Höhepunkt der Lutherdekade, jedoch nicht das Ende der Begegnung mit Luthers Leben und Werk. Kohti reformaation juhlavuotta 2017 www.luther2017.de Alkusyksystä vuonna 1508 nuori munkki Martin Luther saapui Wittenbergiin. Ei tainnut tuntematon nuorukainen silloin vielä aavistaa aloitellessaan opettajan työtään juuri perustetussa yliopistossa, kuinka merkityksellisiä seuraavat vuodet niin hänen omalle elämälleen kuin myös tuleville sukupolville eri puolilla maailmaa tulisivat olemaan. 500 vuotta myöhemmin Lutherin nimi ja hänen elämäntyönsä kautta käynnistynyt kirkolliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet täydellisesti mullistanut reformaatio ovat tuttuja käsitteitä. On koittanut aika, jolloin niitä halutaan muistaa ja juhlistaa - eikä vain yhden juhlavuoden, vaan kokonaisen juhlavuosikymmenen ajan! Luther-vuosikymmen Syyskuussa 2008, kun Lutherin saapumisesta Wittenbergiin tuli kuluneeksi 500 vuotta, avattiin Saksan evankelisen kirkon (EKD) johdolla Luther-vuosikymmen (Lutherdekade). Kymmenen vuoden ajanjakson on tarkoitus täyttyä erilaisista tapahtumista: seminaareista, näyttelyistä, konserteista, taide- ja teatteriprojekteista, kirkollisista juhlista ja nuorisofestivaaleista. Näiden kaikkien yhdistävänä teemana on reformaation perintö meidän ajassamme. Eri organisaatioiden järjestämästä ohjelmasta löytyy tietoa vuosikymmenen tapahtumakalenterista osoitteesta www.luther2017.de. Luther-vuosikymmen huipentuu reformaation juhlavuoteen 2017 (Reformationsjubiläum). Silloin tulee kuluneeksi 500 vuotta Lutherin Wittenbergin vuosien käännekohdasta, teesien naulaamisesta Wittenbergin Linnankirkon oveen. Sen ajan katolisen kirkon epäkohtia esiin nostaneet teesit sysäsivät liikkeelle pallon, joka ei ollut enää pysäytettävissä reformaatio oli alkanut. Kymmenen teemavuotta Kymmenen vuotta on pitkä aika yhden suuren aiheen käsittelyyn. Tästä syystä Luther-vuosikymmen (2008-2017) on jaettu kymmeneen eri teemavuoteen, jotka käsittelevät reformaation sisältöä ja merkitystä mahdollisimman monipuolisesti eri näkökulmista sen yhteyttä esim. koulutukseen, taiteisiin tai politiikkaan. Oman värinsä vuosikymmenelle antavat muutamien Lutherin aikalaisten merkkivuodet, kuten Philipp Melanchthonin vuosi 2010 (450 vuotta Melanchthonin kuolemasta) ja Lucas Cranach nuoremman vuosi 2015 (500 vuotta Cranachin syntymästä). Uskonpuhdistuksen merkitys tänään Luther-vuosikymmenen ja reformaation juhlavuoden haasteena ja tavoitteena on herättää 20 10 2009 kuva: Joanna Sobczyk - Pająk - Fotolia