Muistio Education at a Glance 2014 Matti Kyrö Suomen koulutus kansainvälisten vertailuindikaattorien valossa 1. Johdanto Education at a Glance 2014:n (EAG) neljä osiota, koulutuksen tuotokset ja oppimisen vaikutukset, koulutuksen taloudelliset ja henkiset investoinnit, koulutukseen pääsy, osallistuminen ja edistyminen sekä oppimisympäristöt ja koulun organisointi, antavat kattavan, vertailevan kuvan OECD-maiden ja OECD:n kumppanimaiden koulutusjärjestelmistä. Lähteinä ovat pääosin Unescon, OECD:n ja Eurostatin UOE-kyselyn ja Eurostatin työvoimatutkimuksen tuottamat tilastotiedot, mutta EAG sisältää myös analyyseja, jotka perustuvat kansainvälisiin arviointitutkimuksiin, PISAan ja PIAACiin. Lisäksi indikaattoriprojekti INESin verkostot LSO ja NESLI keräävät erillisillä tiedonkeruilla tietoja joihinkin indikaattoreihin. Julkaisun tiedot ovat yleensä vuodelta 2012 ja aikasarjoja on jopa vuodesta 1995 lähtien. 2. Koulutustason kasvu Suomessa hidastunut Suomessa erityisesti nuorempien ikäluokkien koulutustaso on ollut OECD-maiden joukossa korkea, mutta viime vuosina moni maa on panostanut koko väestön koulutukseen Suomea selvästi enemmän. Esimerkiksi vuoden 2005 tietojen mukaan korkea-asteen (yliopisto-, ammattikorkeakoulu- ja jo poistuneen opistoasteen tutkinnot) tutkinnon suorittaneiden osuudessa 25-64 vuotiaasta väestöstä olimme sijalla kuusi, kun vuonna 2012 sijoitus oli pudonnut kymmenenneksi. Suomen kanssa samankaltainen kehitys korkea-asteen tutkinnon suorittaneissa on Yhdysvalloissa. Siellä korkeimmin koulutettujen osuus ei ole merkittävästi lisääntynyt 2000-luvulla. Voi kuitenkin arvioida, että Yhdysvalloille koulutustason kohoamisen pysähtymisellä ei ole samaa merkitystä kuin Suomelle. saa eri puolilta maailmaa korkeasti koulutettua väkeä työmarkkinoilleen suhteellisesti selvästi Suomea enemmän. Pienelle maalle koko väestön kouluttaminen mahdollisimman pitkälle on tärkeämpää kuin suurvallalle. Pelkän perusopetuksen varassa olevan aikuisväestön osuus on Suomessa OECD-maiden keskiarvoa selvästi pienempi, mutta kuitenkin korkeampi kuin esimerkiksi Keski-Euroopan maissa, kuten ssa, Tšekissä, ssa, ssa. Tähän osaltaan vaikuttaa se, että vuonna 2012 oli vielä suuria ikäluokkia tarkasteltavassa ikäryhmässä. Suuriin ikäluokkiin kuuluville ei 1950- ja 1960-luvuilla ollut riittävästi koulutuspaikkoja, joten heistä moni jäi tuolloin vaille muodollista tutkintoa. Syrjäytymisen ehkäisy on erittäin keskeistä kansallisessa koulutuspolitiikassa, sillä pelkän kansa- tai peruskoulun varassa olevien osuuden pieneneminen näyttää hiljalleen pysähtyvän viimeistenkin suurten
Chile Sveitsi Luxemburg 2 ikäluokkien saavuttaessa 65 vuoden iän. Vuosina 2010-2012 osuus pieneni kahdella prosenttiyksiköllä. Muutaman vuoden perspektiivillä näyttää siltä, että vähän koulutettujen määrä 25-64 vuotiaissa vähenee vain vähän koulutettujen vanhempien henkilöiden ikäryhmästä poistumisen myötä. Tšekin tasavallassa ja ssa vähemmän kuin joka kymmenes 25-64 vuotias on vailla perusasteen jälkeistä koulutusta, kun Suomessa osuus on 15 prosenttia. Myös ssa, ssa, Yhdysvalloissa, ssa ja ssa osuus on Suomea alhaisempi 10-14 prosenttia. Kuvio 1. 25-64 vuotiaan väestön koulutustaso OECD-maissa (2012) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Esiopetus ja perusopetuksen alaluokat Toinen aste Korkea-asteen koulutus Perusopetuksen yläluokat Toisen asteen jälkeinen ei-korkea-asteen koulutus Aikuisväestön osaamista mitannut aikuistutkimus PIAAC osoitti, että suomalaiset 25-64 vuotiaat sijoittuvat kärkeen tutkimukseen osallistuneiden kehittyneiden maiden joukossa. Korkeimmin koulutetuista 37 prosenttia eli sama osuus kuin Japanissa sijoittui jommallekummalle ylimmistä suoriutumistasoista, kun OECD:n keskiarvo oli korkea-asteella 24 prosenttia. Heikoimmin sijoittuivat n ja n korkeaasteen koulutuksen saaneet. Heistä vain 12 prosenttia oli ylimmillä lukutaidon tasoilla eli hiukan vähemmän kuin Suomessa osuus toisen asteen tutkinnoista oli. Useimmissa maissa vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevista ei käytännössä kukaan sijoittunut lukutaidon parhaille tasoille. Japanissa ja Suomessa sen sijaan joka kahdeskymmenes muodolliselta koulutukseltaan perustasolla oleva oli lukutaidossa parhainta tasoa. on PISA-tutkimuksissa kärkimaiden joukossa, mutta PIAACin tuloksissa se sijoittui maiden rankingissa sangen alas. PISAn tuloksissa näkyvät maan 2000-luvulla tekemät vahvat panostukset koulutukseen, mutta PIAACin tuloksissa taas ikääntyneemmän aikuisväestön vähäisempi koulutustaso.
3 Kuvio 2. PIAACin ylimmille lukutaitotasoille (4/5) suoriutunut 25-64 vuotias väestö koulutustason mukaan (2012) 3. Koulutuksen kustannukset OECD:n keskiarvoa suuremmat Vuonna 2011 OECD-maiden koko koulutusjärjestelmän opiskelijakohtaiset kustannukset olivat 9 500 Yhdysvaltain dollaria (ostovoimalla painotettuna), kun ne Suomessa olivat melkein 11 000 dollaria. Sveitsissä ja Yhdysvalloissa kustannukset olivat yli 15 000 dollaria, mutta toisaalta taas ssa ja Turkissa kustannukset olivat vain vähän yli 3 000 dollaria. ssa ja ssa kustannukset jäivät alle 6 000 dollarin ja ssakin 6 500 dollariin. Varhaiskasvatuksen kustannukset lasta kohti jäävät Suomessa selvästi OECD:n keskiarvon alle. Suomessa kustannukset ovat 5 700 dollaria, kun OECD:n keskiarvo on melkein 7 500 dollaria. Luxemburgissa varhaiskasvatuksen kustannukset ovat melkein viisinkertaiset Suomeen verrattuna. Varhaiskasvatuksen kustannusten kansainvälistä vertailua vaikeuttavat erot varhaiskasvatuksen järjestämismuotojen ja tilastointikäytäntöjen välillä. Perusopetuksen alaluokkien koulutuskustannukset ovat meillä suurin piirtein OECD-maiden keskitasoa, 8 300 dollaria. Sen sijaan perusopetuksen yläluokilla, joilla palkkamenot aineenopetuksen takia kohoavat, ovat Suomessa selvästi OECD-keskiarvoa suuremmat, 12 500 dollaria, kun OECD:n keskiarvo on 9 400 dollaria. Toisen asteen kustannukset yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen yhteenlasketut opiskelijakohtaiset kustannukset ovat puolestaan keskimääräistä pienemmät, 8 500 dollaria. Keskiarvo OECD-maissa on 1 000
Chile Japani Sveitsi OECD:n keskiarvo 4 dollaria enemmän. Sveitsissä ja Luxembourgissa toisen asteen koulutus on melkein kaksi kertaa kalliimpaa kuin meillä. Ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutuksen opiskelijakohtaiset kustannukset ovat n ja Japanin tasolla, 18 000 dollaria. ssa kustannukset ovat korkeimmat, 9 000 dollaria enemmän kuin Suomessa. Kuvio 3. Kaikkien koulutusasteiden yhteenlasketut vuosittaiset opiskelijakohtaiset kustannukset OECDmaissa (2011), US$ Kokoaikaisten opiskelijoiden kustannukset Yhdysvaltain dollareissa ostovoimalla painotettuna 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 Jotkut OECD-maat, kuten ja ovat panostaneet vahvasti koulutukseen. Julkisista menoista vuonna 2011 oli näissä maissa yli 20 prosenttia suunnattu koulutukseen. ssa tämä ei näkynyt koulutuskustannusten bruttokansantuoteosuudessa, mutta Uudessa-Seelannissa kyllä. Suomessa koulutusmenot osuutena kaikista menoista ovat hiukan OECD-maiden keskiarvon alapuolella, 12,2 prosenttia kaikista julkisista menoista. Tämä kertoo koulutuksen järjestämisen tehokkuudesta. Suomalainen koulutusjärjestelmä perustuu enemmän kuin minkään muun maan järjestelmä julkiseen rahoitukseen ja silti kustannusosuus pysyy OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Euroopan suurissa maissa, ssa, ssa, ssa ja ssa koulutuskustannusten osuus julkisista menoista on vielä alempi kuin Suomessa, mutta toisaalta kaikissa Pohjoismaissa korkeampi kuin Suomessa ja OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Koulutuskustannusten bruttokansantuoteosuus on pysytellyt Suomessa n ja n kanssa suurin piirtein samalla tasolla 6:n ja 6,5:n välillä. Se on hiukan OECD:n keskiarvoa suurempi osuus, mutta olennaisesti alempi kuin ssa, Islannissa ja ssa. Vuonna 2011 näissä maissa BKT-osuus oli
Japani Sveitsi OECD:n keskiarvo 5 7,6 ja 7,9 prosentin välillä. Merkittävimmät muutokset BKT-osuudessa 2000-luvulla ovat tapahtuneet Uudessa-Seelannissa ja Chilessä. Uudessa-Seelannissa osuus on noussut kuudessa vuodessa 2,4 prosenttiyksikköä, 7,4 prosenttiin ja Chilessä 1,5 prosenttiyksikköä, 6,9 prosenttiin. BKT-osuus indikaattorina kuvaa periaatteessa kansakunnan panostuksia koulutukseen, mutta se on myös osittain suhdanneriippuvainen. Esimerkiksi ssa bruttokansantuote on kasvanut 2005-2011 voimakkaammin kuin muissa EU-maissa. Samaan aikaan on panostanut vahvasti koulutuksensa kehittämiseen, mutta silti koulutuskustannusten BKT-osuus maassa on alentunut vuosina 2005-2011. Kuvio 4. Koulutuskustannusten osuus kaikista julkisista menoista ja bruttokansantuotteesta OECD-maissa vuosina (2011) 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Koulutusmenojen osuus kaikista julkisista menoista Koulutusmenojen osuus BKT:stä 4. Naisten palkat edelleen selvästi miesten palkkoja alempia Kaikissa OECD-maissa naiset jäävät miesten palkoista jälkeen koulutusasteesta riippumatta. on palkkatasa-arvotarkastelussa OECD:n keskitasoa. Suomessa naisten palkkataso on 80 prosenttia miesten tasosta ja OECD:n keskiarvo on tarkalleen ottaen 79 prosenttia. Kuviossa 5. on verrattu toisen asteen ja toisen asteen jälkeisen ei-korkea-asteen koulutuksen saaneiden naisten palkkoja suhteessa vastaavan koulutuksen saaneisiin miehiin. Meillä jälkimmäiseen koulutusasteeseen kuuluvat vain erikoisammattitutkinnot. ei erotu mitenkään tasa-arvoisena maana tässä vertailussa. Naisten työuran aikana heidän suhteellinen asemansa kohentuu jonkin verran, mutta toisen asteen tutkinnon suorittaneilla naisilla miehen euro jää kuitenkin alle 80 sentin.
Chile Luxemburg OECD keskiarvo 6 Luxemburgissa, Kreikassa ja Hollannissa, missä 35-44 vuotiaiden toisen asteen koulutuksen saaneiden naisten palkat ovat 85 prosenttia tai enemmän miesten palkoista, ovat 55-64 vuotiaiden tämän koulutuksen saaneiden palkat selkeästi alempia. Yleinen tendenssi OECD-maissa on kuitenkin se, että naisten palkkataso kohentuu iän myötä. Samoin ssa ja ssa naisten suhteellinen palkkaasema paranee työuran aikana, mutta näissä maissa toisen asteen koulutuksen hankkineet naiset jäävät todella kauaksi miesten palkoista. ssa 35-44 vuotiaiden naisten palkat ovat alle kolme viidesosaa vastaavan koulutuksen saaneiden miesten palkoista. Kuvio 5. Toisen asteen ja toisen asteen jälkeisen ei-korkea-asteen koulutuksen saaneiden naisten palkat suhteessa miesten palkkoihin OECD-maissa iän mukaan (2012) 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 35-44 55-64 5. Opettajien palkat kansainvälisessä vertailussa kohtalaisia Suomalaisten opettajien palkat suhteessa muiden maiden kollegoihin vaihtelevat koulutusasteesta ja työkokemuksen pituudesta riippuen. Esikoulunopettajia lukuun ottamatta perus- ja toisen asteen opettajien lähtöpalkat ylittävät OECD:n keskimääräiset palkat, kun tarkastellaan ostovoimalla tasoitettuja palkkoja. Palkkakehitys opettajauran aikana on heikompi kuin OECD-maissa yleensä, mutta uraansa aloittavan opettajan palkka on kilpailukykyinen. Sen sijaan kaikilla koulutusasteilla uran korkeimmat palkat jäävät OECD-maiden keskimääräisiä korkeimpia palkkoja alemmiksi. Kun esimerkiksi korkean palkkatason Luxemburgissa toisen asteen opettajan korkeimmat palkat ovat melkein kolme neljäsosaa korkeammat kuin saman asteen opettajan lähtöpalkka, niin Suomessa vastaavalla opettajalla palkka nousee uran aikana vain kolmanneksella.
Chile Japani Skotlanti Englanti (ra) (fl) Sveitsi Luxemburg OECD keskiarvo 7 Peruskoulun yläluokkien opettajan lähtöpalkka vertailukelpoiseksi muunnettuna on Suomessa vajaat 35 000 Yhdysvaltain dollaria eli 4 000 dollaria korkeampi kuin OECD-maissa keskimäärin. Se on kuitenkin kolminkertainen verrattuna n, n ja n kollegoihin. Maiden välisen palkkarankingin yläpäässä on Luxemburg, missä perusasteen yläluokkien opettaja nauttii yli kaksinkertaista palkkaa suomalaiseen ja yli seitsenkertaista palkkaa virolaiseen kollegaansa verrattuna. Kuvio 6. Opettajien sopimusten mukaiset palkat perusasteen yläluokilla palkkataulukon ylimmällä tasolla OECD-maissa (2012) Vuosipalkat julkisissa kouluissa Yhdysvaltain dollareissa ostovoimalla painotettuna. 90 000 80 000 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 6. Koulutus on tuottava sijoitus yksilölle Education at a Glancen indikaattori, joka kertoo koulutuksen tuotosta yksilölle tai julkisyhteisölle on laskettu vertailemalla koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia, suoria kustannuksia, veroja ja opintotukia, hyötyihin, verovaikutuksiin, sosiaalisten tulonsiirtojen ja työttömyyden vaikutuksiin. Näin on laskettu ns. net present value. Yksilöt, jotka ovat hankkineet korkea-asteen koulutuksen voivat odottaa suurempaa nettotuottoa kuin toisen asteen koulutuksen saaneet. OECD-maissa keskimäärin tuotto on korkeakoulutetulla miehellä 185 000 Yhdysvaltain dollaria ja naisella 130 000 dollaria. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa koulutuksen henkilökohtainen tuotto naisille on selkeästi OECD:n keskiarvoa alempi. Suomalaisten miesten kohdalla tuotto on lähempänä OECD:n keskitasoa, mutta
Japani OECD keskiarvo 8 kuitenkin sitä pienempi. Tulovero todennäköisesti on tekijä, joka eniten vaikuttaa Pohjoismaiden koulutettujen saamaan nettotuottoon ja sen suhteelliseen vähäisyyteen. Suomessa koulutuksen suorat kustannukset ovat maksuttoman koulutuksen ansiosta selvästi alemmat kuin OECD-maissa keskimäärin. Sen sijaan suomalaisilla korkeasti koulutetuilla naisilla koulutuksen tuottoa alentaa se, että he lähinnä opintojen keston vuoksi jäävät vaille tuloja, jotka ei-opiskelija samana aikana saisi. Teoreettiset tulonmenetykset ovat suomalaisilla korkeakoulutetuilla naisilla noin kolmanneksen korkeammat kuin OECD-maissa keskimäärin. Kuvio 7. Yksityiset koulutuksen tuotot (net present value) korkea-asteen koulutuksen saaneilla naisilla OECD-maissa (2010) 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 7. Nuorten syrjäytyminen ongelma useissa maissa Vuonna 2012 melkein joka kuudes 15-29 vuotias OECD-maan nuori kuului syrjäytymisuhan alaisena oleviin, ns NEETS-nuoriin (not in employment, education or training). Heikoin tilanne oli kahdessa globaalin talouskriisin pahasti koettelemassa EU-maassa, ssa ja ssa. Näissä maissa suurin piirtein neljäsosa nuorista oli vailla työtä tai opiskelupaikkaa. Suomessa osuus oli 11,9 prosenttia eli reilusti alle OECD:n keskiarvon, 15,0 prosenttia. Hollannissa tilanne oli paras, 6,7 prosenttia nuorista kuului tähän ryhmään. Nuorista ikäluokista 25-29 vuotiaat ovat hankalimmassa asemassa. Näistä nuorista OECD-maissa 19,4 prosenttia kuului NEETSiin. Suomessa osuus oli 15,4 prosenttia, ssa 32,5 prosenttia ja ssa 29,0
Luxemburg Sveitsi OECD keskiarvo 9 prosenttia. Hollannissa osuus oli 10,6 prosenttia. Ikääntyvissä Euroopan maissa on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, jos kaikissa maissa vähintään joka kymmenes nuori kulkee vailla työtä tai opiskelupaikkaa vajaan 30 vuoden iässä, jolloin työmarkkinoille kiinnittyminen olisi jo pitänyt tapahtua. Kuvio 8. Vailla työtä tai opiskelupaikkaa olevien osuus 15-29 vuotiaista nuorista OECD-maissa (2012) 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 8. Luokkakoot Suomessa kansainvälisesti vertaillen pieniä Perusopetuksen alaluokkien koko OECD-maissa keskimäärin on 21 oppilasta. Yläluokat ovat yleensä hiukan suurempia. Vuonna 2012 niillä oli keskimäärin 24 oppilasta. Suomessa vastaavat oppilasmäärät olivat 19 ja 20 oppilasta. Pienempiä alaluokkia kuin Suomessa oli kuudessa maassa. Suurimmat luokat olivat Chilessä, 30 oppilasta ja lähinnä sitä oli Japani 28 oppilaalla. Perusopetuksen yläluokilla japanilaiset ja korealaiset lapset saavat opiskella keskimäärin 33 oppilaan luokissa, kun esimerkiksi ssa oppilaita on vain 16. Myös Isossa-Britanniassa ja Luxemburgissa opiskellaan alle 20 oppilaan ryhmissä. on ainoa maa, jossa alaluokilla opiskellaan selvästi isommissa ryhmissä kuin yläluokilla. Suomen luokkakokotieto perustuu opettajatiedonkeruun yhteydessä kerättyihin sangen yksityiskohtaisiin opetusryhmiä koskeviin tietoihin, joiden mukaan opetusryhmien keskikoko on pienempi kuin EAGssa julkaistu luokkakoko. Kansainväliseen vertailuun tuotettu tieto on opetusryhmien koosta laskennallisesti päätelty luokkakoko. Keskiarvot eivät kerro luokkakokojen vaihteluväliä. Kansallisista tiedoista on kuitenkin todettavissa, että Suomessa perusopetuksen alaluokilla 30 oppilaan tai suurempia opetusryhmiä oli vuonna 2010 vajaat kaksi prosenttia kaikista opetusryhmistä, kun Chilen ja Japanin lapsista valtaosa opiskeli yhtä suurissa luokissa.
Luxemburg Chile Japani OECD keskiarvo 10 Kuvio 9. Perusopetuksen keskimääräiset luokkakoot OECD-maissa (2012) 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Perusopetuksen alaluokat Perusopetuksen yläluokat