KIRJALLINEN KYSYMYS 711/2009 vp Ammattitautikorvauksen periminen takaisin Eduskunnan puhemiehelle Metallialan työntekijällä todettiin kuulon alentumisen alkaneen jo 1974. Tämän seurauksena hänelle ruvettiin maksamaan ammattitautikorvausta vuoden 2008 alusta. Korvauksen suuruus oli haitta-asteen mukaan 15 %. Työntekijälle maksettu elinkorko maksettiin kertakorvauksena vakuutusyhtiön toimesta. Työnantajan lopettaessa tehtaan toiminnan 24.10.2008 ko. työntekijä jäi vanhuuseläkkeelle 1.11.2008. Työntekijä oli saman tehtaan palveluksessa 48 vuotta. Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ilmoitti, että se perii kuulovamman johdosta maksetun elinkoron takaisin 118,87 euron kuukausierinä 30.10.2012 asti. Takaisinperintä toteutetaan vähentämällä kyseinen summa työntekijälle maksettavasta vanhuuseläkkeestä TyEL:n 92 :ään vedoten. Työssä syntynyt kuulovamma haittaa edelleen vakavasti jokapäiväistä elämää, vaikka henkilö onkin eläkkeellä, ja takaisinperintä merkitsee sitä, että todellisuudessa hän ei saa työperäisestä vammasta lainkaan korvausta. Tämä ei liene kyseisen lainkohdan tarkoitus. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että ammattitautikorvauksia ei vähennetä eläkkeelle jääneen työntekijän eläkkeestä? Helsinigissä 10 päivänä syyskuuta 2009 Mikko Kuoppa /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Kuopan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 711/2009 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että ammattitautikorvauksia ei vähennetä eläkkeelle jääneen työntekijän eläkkeestä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Korvaukset ammattitaudeista maksetaan tapaturmavakuutuslain (608/1948) säännösten mukaan. Sovellettavat korvaussäännökset määräytyvät ammattitaudin ilmenemisajankohdan mukaan. Ammattitaudin ilmenemishetkenä pidetään sitä ajankohtaa, jona sairastunut henkilö ensimmäisen kerran hakeutui lääkärin tutkittavaksi silloin tai myöhemmin ammattitaudiksi todetun sairauden johdosta Elinkorkokorvausta maksetaan ammattitaudeista, jotka ovat ilmenneet ennen 1 päivää tammikuuta 1982. Elinkorkoa maksetaan siitä alkaen kun vuosi on kulunut ammattitaudin ilmenemisajankohdasta, jos ammattitaudin haitta-aste on vähintään 10 %. Haitta-asteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, minkä verran vammasta tai sairaudesta on katsottava vahingoittuneen sitä ennen vallinneeseen tilaan verrattuna yleensä koituvan haittaa. Meluvammoista haetaan usein korvausta vasta sen jälkeen, kun haitta on kehittynyt korvattavalle asteelle. Meluvamman haitta-aste on yleensä 10 30 %. Täyden elinkoron määrä on 60 % työntekijän vuosityöansiosta. Elinkorko muodostuu peruskorosta ja täydennyskorosta. Peruskoron suuruus on haitta-asteen osoittama osa täyden elinkoron puolikkaasta. Täydennyskorkoa, joka on enintään puolet täyden elinkoron määrästä, maksetaan laissa olevan taulukon mukaan vasta, jos haitta-aste on vähintään 30 %. Kun ammattitautina korvattavan meluvamman lopullinen haitta-aste on 10 25 %, elinkorkoa ei enää makseta, vaan sen sijasta suoritetaan kertakaikkinen korvaus. Jos haitta-aste on tällöin 15 %, kertakaikkisen korvauksen suuruus on 18 % vuosityöansiosta ja jos vahingoittuneella on omaisia, 24 % vuosityöansiosta. Haitta-astetta pidetään meluvammoissa lopullisena vanhuuseläkkeelle siirtymisen jälkeen, koska meluvamma ei voi enää pahentua työssä tapahtuvan melualtistuksen vuoksi. Suomen sosiaalivakuutusjärjestelmässä omaksutun periaatteen mukaan toimeentulon turvaamiseksi maksettavia etuuksia ei makseta päällekkäisesti useista pakollisista sosiaalivakuutusjärjestelmistä, vaan etuudet sovitetaan yhteen lakiin perustuvan ensisijaisuusjärjestyksen mukaan. Vanhuuseläkkeen tarkoituksena on turvata työntekijän toimeentulon jatkuvuus silloin, kun hän vanhuuseläkeiän saavutettuaan päättää siirtyä eläkkeelle. Vanhuuseläkeajalta maksettava lakisääteinen tapaturmavakuutuslain mukainen ansionmenetyskorvaus on ensisijainen etuus työeläkkeisiin ja muuhun sosiaaliturvaan nähden. Siksi työeläkelakien mukaisesta vanhuuseläkkeestä vähennetään työntekijän eläkelain (395/2006; TyEL) 92 :n mukaisesti henkilön saama tapaturmavakuutuslakiin perustuva ansionmenetyskorvaus, kuten elinkorko ja sen sijasta maksettava kertakaikkinen korvaus. Myös ammattitaudeista maksettavat korvaukset määräytyvät tapaturmavakuutuslain säännösten mukaan. 2
Ministerin vastaus KK 711/2009 vp Mikko Kuoppa /vas Koska meluvamman 15 %:n haitta-asteen mukainen kertakaikkinen korvaus vastaa neljän vuoden ajalta maksettavaa elinkorkoa, se sovitetaan yhteen työeläkkeen kanssa neljän vuoden jaksolle. Eläkkeestä vähennetään siten kuukausimäärä, joka saadaan, kun kertakaikkinen korvaus jaetaan luvulla 48. Elinkorkoa ei enää neljän vuoden kuluttua oteta huomioon eläkettä vähentävänä etuutena, koska jaksotusajan päättyessä korvauksen maksaminen voidaan katsoa lakanneeksi. Tämän vuoksi eläkkeen määrä tarkistetaan TyEL:n 94 :n mukaisesti niin, että ensisijaisen etuuden vähentävä vaikutus eläkkeessä päättyy. Edellä kuvattu määräaikaiseen työeläkkeen vähentämiseen perustuva soveltamiskäytäntö on ollut voimassa vuodesta 2003 alkaen. Siihen asti lakia sovellettiin niin, että eläkkeelle siirryttäessä kertakaikkisena korvauksena maksettu elinkorko saattoi vähentää pysyvästi työeläkkeen määrää. Helsingissä 29 päivänä syyskuuta 2009 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 711/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Kuoppa /vänst: Vilka åtgärder kommer regeringen att vidta så att ersättningar för yrkessjukdom inte dras av från en pensionerad arbetstagares pension? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Ersättningar för yrkessjukdomar betalas enligt bestämmelserna i lagen om olycksfallsförsäkring (608/1948). Vilka ersättningsbestämmelser som är tillämpliga bestäms enligt tidpunkten då yrkessjukdomen framträtt. Den tidpunkt då yrkessjukdomen framträtt anses vara den tidpunkt då den insjuknade första gången besökte läkare för undersökning på grund av den sjukdom som då eller senare konstaterats vara en yrkessjukdom. Livränteersättning betalas för yrkessjukdomar som framträtt före den 1 januari 1982. Livränta betalas från det att ett år har förflutit sedan tidpunkten då yrkessjukdomen framträtt, om invaliditetsgraden för yrkessjukdomen är minst 10 %. Med invaliditetsgrad avses det tal som visar i hur hög grad den skadade genom skadan eller sjukdomen bör anses ha orsakats olägenhet i allmänhet i jämförelse med det tidigare rådande tillståndet. Ansökningar om ersättning för bullerskador görs ofta först efter att skadan har framskridit i sådan grad att den berättigar till ersättning. Invaliditetsgraden för bullerskador är i allmänhet 10 30 %. Full livränta utgör 60 % av arbetstagarens årsarbetsförtjänst. Livräntan består av grundränta och kompletteringsränta. Grundräntan är en enligt invaliditetsgraden bestämd andel av halva beloppet av den fulla livräntan. Kompletteringsränta, som utgör högst hälften av den fulla livräntan, betalas enligt en tabell i lagen först om invaliditetsgraden är minst 30 %. När den slutgiltiga invaliditetsgraden för en bullerskada är 10 25 % betalas inte längre livränta, utan i stället betalas en engångsersättning. Om invaliditetsgraden då är 15 % är engångsersättningen 18 % av årsarbetsförtjänsten och om den skadade har anhöriga, 24 % av årsarbetsförtjänsten. I fråga om bullerskador betraktas invaliditetsgraden som slutgiltig när personen ifråga har gått i ålderspension, eftersom bullerskadan då inte längre kan förvärras på grund av exponering för buller i arbetet. Enligt den princip som tillämpas i det finländska socialförsäkringssystemet betalas förmåner som är avsedda för att trygga utkomsten inte på ett överlappande sätt från flera obligatoriska socialförsäkringssystem, utan förmånerna samordnas enligt en prioritetsordning som grundar sig på lagen. Avsikten med ålderspensionen är att trygga en fortlöpande utkomst för arbetstagaren när han eller hon beslutar sig för att gå i pension vid uppnådd ålderspensionsålder. Den lagstadgade ersättning för inkomstbortfall enligt lagen om olycksfallsförsäkring som betalas för ålderspensionstiden är en primär förmån i förhållande till arbetspensioner och övrig social trygghet. Därför avdras från ålderspension enligt arbetspensionslagarna i enlighet med 92 i lagen om pension för arbetstagare (395/2006; ArPL) sådan ersättning för inkomstbortfall som personen får enligt lagen om olycksfallsförsäkring, såsom livränta och engångsersättning som betalas i stället för livränta. Också ersättningarna för yrkessjuk- 4
Ministerns svar KK 711/2009 vp Mikko Kuoppa /vas domar bestäms enligt bestämmelserna i lagen om olycksfallsförsäkring. Eftersom engångsersättningen för en bullerskada enligt en invaliditetsgrad på 15 % motsvarar livränta för fyra år, samordnas den med arbetspensionen för en period på fyra år. Från pensionen avdras således det månadsbelopp som fås när engångsersättningen divideras med talet 48. Efter fyra år beaktas livräntan inte längre som en förmån som minskar pensionen, eftersom betalningen av ersättningen kan betraktas som avslutad när periodiseringstiden är över. Därför justeras pensionens belopp i enlighet med 94 i ArPL så att den primära förmånens minskande inverkan på pensionen upphör. Ovan beskrivna tillämpningspraxis som bygger på en tidsbegränsad minskning av arbetspensionen har varit i kraft sedan år 2003. Fram till dess tillämpades lagen så att livränta som betalats i form av en engångsersättning varaktigt kunde minska arbetspensionens belopp. Helsingfors den 29 september 2009 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 5