KIRJALLINEN KYSYMYS 50/2007 vp Seksuaalipalvelujen oston kieltäminen Eduskunnan puhemiehelle Norjan hallitus on kriminalisoimassa seksuaalipalvelujen oston. Prostituution aiheuttamien ongelmien ratkaisua sosiaalipoliittisin toimenpitein ei enää pidetä riittävänä. Lakiesitys valmistunee hallituksen käsittelyyn tämän vuoden aikana, vaikka vasta vuonna 2004 päädyttiin siihen, ettei Ruotsin esimerkkiä seurata. Ruotsalainen tunnusmerkistö sisältää seksuaalipalvelujen ostamisen yleisen kriminalisoinnin. Kriminalisointi pohjautuu ajatukseen, ettei naisten myymisen sallivaa yhteiskuntaa voida hyväksyä. Suomen rikoslain 20 luvun 8 :ssä on säädetty rangaistavaksi seksin ostaminen sellaiselta henkilöltä, joka on parituksen kohteena tai ihmiskaupan uhri. Hallituksen esityksestä (HE 221/2005 vp) poiketen luovuttiin seksuaalipalvelujen ostamisen yleisestä kriminalisoinnista. Suomi on kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sitoutunut kitkemään hyväksikäyttöä, vahvistamaan ihmisten itsemääräämisoikeutta sekä koskemattomuutta ja edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Prostituutio on maailmanlaajuinen ongelma, jossa yksittäisen maan päätökset vaikuttavat myös kansainvälisesti. Tilanteessa, jossa sekä Norjassa että Ruotsissa prostituutiota ja sen haittavaikutuksia vastaan katsotaan voitavan tehokkaasti taistella yleisellä seksuaalipalvelujen ostamisen kieltämisellä, Suomen lievempi lainsäädäntö vaikuttaa seksuaalipalvelujen ostoa ja myyntiä suosivalta. Tilanne saattaa vaikuttaa prostituution lisääntymiseen Suomessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus seuraa Ruotsin ja Norjan seksuaalipalvelujen ostoa koskevan lainsäädännön vaikutuksia Suomen tilanteeseen ja aikooko hallitus muuttaa rikoslakia siten, että seksuaalipalvelujen ostaminen kriminalisoidaan nykyistä laajemmin? Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2007 Päivi Räsänen /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 50/2007 vp: Miten hallitus seuraa Ruotsin ja Norjan seksuaalipalvelujen ostoa koskevan lainsäädännön vaikutuksia Suomen tilanteeseen ja aikooko hallitus muuttaa rikoslakia siten, että seksuaalipalvelujen ostaminen kriminalisoidaan nykyistä laajemmin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lokakuun 1 päivänä 2006 tuli voimaan rikoslain (39/1889) 20 luvun muutettu 8, jossa säädetään rangaistavaksi seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö. Pykälän 1 momentin mukaan mainitusta rikoksesta on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi se, joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa 9 tai 9 a :ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a :ssä tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon. Momentissa viitatut pykälät koskevat paritusta, törkeää paritusta, ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa. Rikoslain 20 luvun 8 :n 2 momentissa säädetään, että seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttää hyväkseen kolmannen lupaamaa tai antamaa 1 momentissa tarkoitettua korvausta ryhtymällä sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon sanotussa momentissa tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön kanssa. Yritys on rangaistava. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen säätämisen yhteydessä rikoslain 20 luvun uuteen 8 a :ään siirrettiin seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskeva rangaistussäännös. Sen mukaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi on tuomittava se, joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon. Pykälään lisättiin siirtämisen yhteydessä 2 momentti, jossa säädetään rangaistavaksi toisen lupaaman tai antaman korvauksen hyödyntäminen seksuaalipalvelujen käyttämisessä. Rikoslain 20 luvun 8 a :ää on ensisijaisesti sovellettava 8 :ään verrattuna. Järjestyslain (612/2003) 16 :n 1 momentin 5 kohdan nojalla järjestysrikkomuksena rangaistaan seksuaalipalvelujen ostaminen yleisellä paikalla. Rangaistukseksi määrätään sakko tai rikesakko. Rikesakkorikkomuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (610/1999) mukaan rikesakko on 50 euroa. Järjestysrikkomusta koskeva rangaistussäännös on toissijainen rikoslain 20 luvun 8 ja 8 a :ään nähden. Hallitus ehdotti 22 päivänä joulukuuta 2005 annetussa hallituksen esityksessä (HE 221/2005 vp), että seksuaalipalvelujen ostaminen kriminalisoidaan yleisesti koskemaan kaikkia ostamistilanteita. Kuten aina uuden rangaistussäännöksen säätämisen yhteydessä, niin myös seksuaalipalvelujen ostamisen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä jouduttiin punnitsemaan vastakkain arvioitavissa olevia kriminalisoinnin hyötyjä ja haittoja. Punninta suoritettiin perusteellisesti, 2
Ministerin vastaus KK 50/2007 vp Päivi Räsänen /kd koska esimerkiksi lakivaliokunnassa kuultiin suurta joukkoa asiantuntijoita. Hallituksen esityksessä ehdotettua rangaistussäännöstä vastaavan säännöksen oli Ruotsissa katsottu tuovan mukanaan myös haittavaikutuksia, kuten paritusrikosten tutkinnan vaikeutumista ja prostituution painumista maan alle. Voimakkain arvostelu eduskuntakäsittelyssä kohdistui ehdotetun rangaistussäännöksen epämääräisyyteen sen kattaessa kaikki ostamistapahtumat. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rikostunnusmerkistön on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen. Tähän liittyviin ongelmiin kiinnitti huomiota myös perustuslakivaliokunta ehdotusta koskevassa lausunnossaan (PeVL 17/2006 vp). Perustuslakivaliokunta näki hallituksen esityksen mukaiseen yleiseen rangaistussäännökseen liittyvän myös muita, esimerkiksi sääntelyn oikeasuhtaisuuteen ja tekojen vähäisyyteen, liittyviä ongelmia. Lakivaliokunta pyysi perustuslakivaliokunnalta lausuntoa hallituksen esitykseen sisältyvän ehdotuksen lisäksi sellaisesta vaihtoehdosta, jossa seksuaalipalvelujen ostamisen rangaistavuus liittyisi parituksen tai ihmiskaupan yhteydessä esiintyvään toimintaan. Perustuslakivaliokunnan mukaan mainittu vaihtoehto oli hallituksen esittämää selvästi rajatumpi ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset paremmin täyttävä kohdistuessaan vain näihin rikoksiin liittyviin kiistatta moitittaviin tekoihin. Lakivaliokunta päätyi mietinnössään (LaVM 10/2006 vp) nykyiseen rikoslain 20 luvun 8 :ään eli seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytön säätämiseen rangaistavaksi. Paritukseen ja ihmiskauppaan sidottua rangaistussäännöstä oli jo aikoinaan ehdottanut oikeusministeriön asiaa valmistelemaan asettaman työryhmän vähemmistö osamietinnössä (oikeusministeriön työryhmämietintö 2003:5). Kysymyksessä on rangaistussäännös, joka paritusta ja ihmiskauppaa harjoittavien on otettava huomioon harkitessaan toimintaansa Suomessa. Säännöksen tavoite on nimenomaan sellaisen vakavan rikollisuuden toimintaedellytysten heikentäminen. Säännöksellä voi olla vaikutusta asennoitumiseen seksuaalipalvelujen ostamiseen yleisemminkin siten, että palvelujen kysyntä vähenee myös muissa tapauksissa kuin niissä, joissa palvelujen myyjä on ihmiskaupan uhri tai parituksen kohde. On myös korostettava sitä, että kirjallisessa kysymyksessä ilmaistujen tavoitteiden edistämisessä kriminalisoinnin käyttäminen on yksi keino. Tarvitaan puuttumista prostituution syihin sekä prostituoitujen monipuolista tukemista ja auttamista. Prostituution harjoittajilleen aiheuttamien terveydellisten ja sosiaalisten haittojen estämiseen ja korjaamiseen tarvitaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Eduskunta edellytti antamassaan lausumassa, että prostituoitujen käytettäviksi järjestetään riittävästi sellaisia tukitoimia, joilla edistetään heidän mahdollisuuksiaan irtautua prostituutiosta ja siirtyä työelämän piiriin (EV 93/2006 vp). Rangaistussäännöksen muuttamisen tarpeen arvioiminen edellyttää riittäviä tietoja sen soveltamiskäytännöstä. Soveltamista koskeva seurantajakso ei voi olla kovin lyhyt rikollisuuteen liittyvien vuosittaisten vaihteluiden vuoksi. Eduskunnan lakivaliokunta edellytti seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen säätämisen yhteydessä, että säännöksen soveltamisesta järjestetään kolmen vuoden seuranta. Tätä ajanjaksoa tarvitaan luotettavien soveltamistietojen saamiseksi. Seksuaalisissa suhteissa erityistä suojaa tarvitsevat lapset. Tässä yhteydessä on syytä painottaa sitä, että yleinen kaikki ostamistapahtumat käsittävä kriminalisointi on jo siis olemassa, ja se koskee seksuaalipalvelujen ostamista alle 18 vuotta nuoremmalta henkilöltä. Lapsiprostituutioon liittyvä rikosoikeudellinen sääntely tulee ilmeisesti laajentumaan, kun Euroopan neuvostossa parhaillaan valmisteltava lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston vastainen yleissopimus saatetaan Suomessa kansallisesti voimaan. Yleissopimus velvoittaa esimerkiksi kriminalisoimaan lapsiprostituutioon pakottamisen ja värväämisen. Kirjallisessa kysymyksessä on myös kysytty sitä, miten hallitus seuraa Ruotsin ja Norjan lainsäädännön vaikutuksia Suomen tilanteeseen. Haitallisten vaikutusten torjumiseksi tarvitaan 3
Ministerin vastaus pohjoismaista yhteistyötä. Oikeusministeriö seuraa tilanteen kehittymistä. Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2007 Oikeusministeri Tuija Brax 4
Ministerns svar KK 50/2007 vp Päivi Räsänen /kd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 50/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: På vilket sätt följer regeringen hur den svenska och norska lagstiftningen om köp av sexuella tjänster inverkar på situationen i Finland och har regeringen för avsikt att ändra strafflagen så att köp av sexuella tjänster kriminaliseras i större utsträckning än i dag? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den 1 oktober 2006 trädde den ändrade 8 i 20 kap. i strafflagen (39/1889) i kraft. I paragrafen kriminaliseras utnyttjande av person som är föremål för sexhandel. Den som genom att utlova eller ge en ersättning som representerar ett direkt ekonomiskt värde får någon som är föremål för ett brott som avses i 9 eller 9 a eller i 25 kap. 3 eller 3 a att ha samlag eller företa en därmed jämförlig sexuell handling skall enligt paragrafens 1 mom. dömas för det nämnda brottet till böter eller fängelse i högst sex månader. De paragrafer som det hänvisas till i momentet gäller koppleri, grovt koppleri, människohandel och grov människohandel. För utnyttjande av person som är föremål för sexhandel döms enligt 20 kap. 8 2 mom. i strafflagen också den som drar fördel av en ersättning enligt 1 mom. som utlovats eller getts av en tredje part genom att ha samlag eller företa en därmed jämförlig sexuell handling med en person som är föremål för ett brott som avses i nämnda moment. Försök är straffbart. I samband med att straffbestämmelsen om utnyttjande av person som är föremål för sexhandel stiftades överfördes straffbestämmelsen om köp av sexuella tjänster av ung person till den nya 8 a i strafflagens 20 kap. Enligt bestämmelsen skall den som genom att utlova eller ge en ersättning får någon som är under 18 år att ha samlag eller företa någon annan sexuell handling dömas till böter eller fängelse i högst ett år. I samband med att paragrafen överfördes fogades till den ett 2 mom., där utnyttjande av en ersättning som har lovats eller getts av någon annan vid användningen av sexuella tjänster kriminaliseras. Strafflagens 20 kap. 8 a skall tillämpas framför 8. Med stöd av 16 1 mom. 5 punkten i ordningslagen (612/2003) bestraffas köp av sexuella tjänster på allmän plats som ordningsförseelse. Straffet är böter eller ordningsbot. Enligt statsrådets förordning om ordningsbotsförseelser (610/1999) är ordningsboten 50 euro. Straffbestämmelsen om ordningsförseelse är sekundär i förhållande till 20 kap. 8 och 8 a i strafflagen. Regeringen föreslog i den proposition som överlämnades den 22 december 2005 (RP 221/2005 rd) en allmän kriminalisering av köp av sexuella tjänster som skulle gälla alla köpsituationer. Såsom alltid när en ny straffbestämmelse stiftas var man också vid kriminaliseringen av köp av sexuella tjänster tvungen att väga de förväntade fördelarna och nackdelarna av en kriminalisering mot varandra. Frågan behandlades grundligt, eftersom ett stort antal sakkunniga i bl.a. lagutskottet hördes. I Sverige hade man be- 5
Ministerns svar farat att den bestämmelse som motsvarade den i regeringens proposition föreslagna straffbestämmelsen också skulle ha negativa effekter bl.a. så att utredningen av koppleribrott försvåras och prostitutionen går under jorden. Vid riksdagsbehandlingen riktades den starkaste kritiken mot att straffbestämmelsen föreslogs täcka alla köpsituationer och därmed var otydlig. Enligt den straffrättsliga legalitetsprincipen skall brottsrekvisit vara exakta och noggrant avgränsade. Också grundlagsutskottet fäste uppmärksamhet vid problemen i detta avseende i sitt utlåtande om förslaget (GrUU 17/2006 rd). Den allmänna straffbestämmelsen i propositionen var enligt grundlagsutskottets mening även ett problem med tanke på regleringens proportionalitet och handlingar som är föga klandervärda. Lagutskottet begärde grundlagsutskottets utlåtande om förslaget i regeringens proposition och dessutom om en alternativ formulering enligt vilken köp av sexuella tjänster måste ha ett samband med koppleri eller människohandel för att vara straffbart. Enligt grundlagsutskottet var den alternativa bestämmelsen klart mer begränsad och uppfyllde proportionalitetskravet bättre än regeringens förslag, eftersom den bara gällde ovedersägligt klandervärda handlingar i samband med dessa brott. I sitt betänkande (LaUB 10/2006 rd) stannade lagutskottet för den gällande 8 i strafflagens 20 kap., dvs. en kriminalisering av utnyttjande av person som är föremål för sexhandel. Redan i delbetänkandet av den arbetsgrupp som justitieministeriet tidigare tillsatt för att bereda saken (justitieministeriets arbetsgruppsbetänkande 2003:5) föreslog en minoritet en straffbestämmelse som är bunden till koppleri och människohandel. Det är fråga om en straffbestämmelse som personer som bedriver koppleri och människohandel är tvungna att beakta när de överväger verksamhet i Finland. Syftet med bestämmelsen är uttryckligen att försvaga verksamhetsbetingelserna för denna typ av allvarlig brottslighet. Bestämmelsen kan också påverka attityderna till köp av sexuella tjänster mer allmänt så att efterfrågan på dessa tjänster minskar även i andra situationer än när säljaren är offer för människohandel eller föremål för koppleri. Det bör också understrykas att kriminalisering är ett medel för att främja de syften som nämns i det skriftliga spörsmålet. Man måste komma åt orsakerna till prostitutionen och stöda och hjälpa de prostituerade på många olika sätt. Det behövs t.ex. social- och hälsovårdstjänster för att förebygga och reparera de men för hälsan och sociala skador som drabbar de prostituerade. Riksdagen förutsatte i sitt uttalande att det för prostituerade ordnas adekvata stödtjänster för att ge dem bättre möjligheter att komma ifrån prostitution och inträda i arbetslivet (RSv 93/2006 rd). Vid bedömningen av behovet av att ändra en straffbestämmelse måste man ha tillräckliga uppgifter om tillämpningen av bestämmelsen. På grund av de årliga variationerna i brottsligheten bör man följa tillämpningen under en relativt lång tid. Riksdagens lagutskott förutsatte i samband med att straffbestämmelsen om utnyttjande av person som är föremål för sexhandel stiftades att tillämpningen av bestämmelsen följs upp under tre års tid. Det krävs denna tid för att man skall kunna få tillförlitliga uppgifter om tillämpningen. Barn behöver särskilt skydd i fråga om sexuella relationer. I detta sammanhang är det skäl att betona att det således redan finns en allmän kriminalisering som gäller alla de situationer när någon köper sexuella tjänster av en person som är under 18 år. Den straffrättsliga reglering som hänför sig till barnprostitution kommer uppenbart att utvidgas när den konvention om skydd av barn mot sexuellt utnyttjande och exploatering som håller på att beredas inom Europarådet sätts i kraft nationellt i Finland. Konventionen innehåller bl.a. en skyldighet att kriminalisera tvingande och värvning av barn till prostitution. I spörsmålet frågas också hur regeringen följer den svenska och norska lagstiftningens inverkan på situationen i Finland. Det krävs nordiskt samarbete för att förhindra de skadliga verkningarna. Justitieministeriet följer hur situationen utvecklas. 6
Ministerns svar KK 50/2007 vp Päivi Räsänen /kd Helsingfors den 24 maj 2007 Justitieminister Tuija Brax 7