Tekijänoikeusasioiden neuvottelukunnan 3. kokous (3/2017) Aika: Tiistai 19.9.2017 klo 10.00 12.00 Paikka: Opetus- ja kulttuuriministeriö, kokoushuone Jukola, Meritullinkatu 1 Läsnä: Puheenjohtaja Johtaja Jorma Waldén, opetus- ja kulttuuriministeriö Jäsenet Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm, Kansalliskirjasto sijaisenaan Pekka Heikkinen Tero Koistinen, Suomen Filmikamari ry Lainopillinen asiamies Albert Mäkelä, Suomen Yrittäjät Tutkimusjohtaja Olli Pitkänen, IPR University Center Toiminnanjohtaja Elina Kuusikko, Suomen Näyttelijäliitto ry Johtaja Satu Kangas, Viestinnän Keskusliitto Varapuheenjohtaja Tapani Tarvainen, Electronic Frontier Finland ry EFFI Toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen, Suomen tietokirjailijat ry Toiminnanjohtaja Antti Kotilainen, IFPI Finland ry Tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder, Aalto-yliopisto Toimitusjohtaja Valtteri Niiranen, Kopiosto ry, sijaisenaan Jukka-Pekka Timonen Toimitusjohtaja Katri Sipilä, Teosto ry sijaisenaan Riikka Railimo Asiantuntija Riikka Tähtivuori, Elinkeinoelämän keskusliitto EK Lakimies, VT Minna Aalto-SetäIä, Keskuskauppakamari, sijaisenaan Paula Paloranta Katri Olmo, Yleisradio, sijaisenaan Anniina Dahlström Ministeriöiden asiantuntijat Kreetta Simola, liikenne- ja viestintäministeriö Viveca Still, tekijänoikeusneuvos, opetus- ja kulttuuriministeriö Anna Vuopala, hallitusneuvos, opetus- ja kulttuuriministeriö Asialista: 1. Ajankohtaista Waldén avasi kokouksen ja totesi, etteivät talon poliittisen johdon edustajat, ministeri Sampo Terho ja erityisavustaja Toni Kokko, valitettavasti päässeet paikalle.
Ajankohtaisista asioista Waldén mainitsi Helsingissä järjestetyn 16. Pohjoismaisen tekijänoikeussymposiumin (7.-8.9.), jonka aiheena oli sopimuslisenssi. Symposiumin puheenvuoroissa esillä oli erityisesti sopimuslisenssin soveltuminen ratkaisuksi lisensiointikysymyksiin sisämarkkinoilla, ml. rajat ylittävä vaikutus. Erityisen paljon symposiumissa puhuttiin ns. yleisestä sopimuslisenssistä, jollaista ei ole Suomen tekijänoikeuslaissa. Waldén mainitsi myös, että yksityisen kopioinnin tutkimuksen neuvottelukunta kokoontuu muutaman viikon sisällä. Taloustutkimuksen toteuttaman yksityisen kopioinnin tutkimuksen tulokset on julkistettu kesällä. Sen perusteella on arvioitava suuntaa budjettipohjaisen korvauksen suuruudelle. Yksityinen kopiointi on kaiken kaikkiaan vähentynyt huippuvuosistaan. Yleisesti voidaan nähdä, että striimauksen suosio on kasvamassa. Lisäksi Waldén mainitsi, että tekijänoikeusasetus pitäisi päivittää. Tavoitteena on, että se saadaan vuoden 2018 alussa voimaan. Jukka Liedes on selvittänyt tekijänoikeuslain kansainvälistä soveltamista koskevien säännösten tarkentamiseen liittyviä kysymyksiä. Selvitys valmistuu syksyllä ja sen pohjalta tehdään lainsäädäntötarpeen arviointi ministeriössä. Waldén kertoi myös, että valmistumassa on lisäksi tutkimus tekijänoikeusalojen taloudellinen merkitys Suomessa koskien vuosia 2013-2015. Lopuksi Waldén kertoi, että EU työllistää erittäin paljon ja vain pakolliset lainsäädännön muutokset on mahdollista valmistella. Muut lainmuutokset (ml. tekijänoikeuspolitiikka) saavat odottaa. Tekijänoikeusvalvonta Tekijänoikeuskirjetyöryhmä Vuopala esitteli työryhmän työn vaihetta ja kertoi, että syksyllä käynnistynyt työ on tähän mennessä muodostunut jäsenten näkökulmien esittelystä ja alustavista ehdotuksista hyvien käytäntöjen muodostamiseksi. Kokouksissa on myös kuultu asiantuntijoita mm. markkinaoikeutta ja Asianajajaliittoa. Tänään (19.9.) pidettävässä kokouksessa kuullaan Elisaa, Teliaa ja Finnet-liittoa. Tavoitteena on, että työryhmä voi muodostaa syksyn aikana käytännöt erityisesti ottaen huomioon kirjeiden vastaanottajien oikeusturvan yhteystietojen hakemista ja kirjeiden lähettämistä koskevassa prosessissa. Hyviä käytäntöjä pyritään muodostamaan mm. sekä kirjeiden muotoiluun että siihen tekniseen muotoon, jolla yhteystietoja haetaan markkinaoikeuden päätöksellä. Vaikka oikeuskäytäntö onkin kehittynyt tämän vuoden kuluessa, on selvää, että tarve hyville käytännöille on edelleen olemassa. Tavoitteena on vielä kuulla tietosuojavaltuutettua ja Viestintävirastoa sekä tehdä täytäntöönpanoa ja tietosuojaa koskevaa EUlainsäädäntöä koskeva arvio. Vuoden loppuun mennessä työryhmä pyrkii saamaan päätökseen työnsä ja saavuttamaan yhteisymmärryksen hyvistä käytännöistä.
Tarkoitus on, että ne eivät sitoisi osapuolia. Ellei niiden avulla voida arvioida olevan mahdollista vähentää menettelyihin liittyviä ongelmia, sisällytetään mietintöön myös arvio tarpeesta muuttaa yhteystietojen saamista koskevaa lainsäädäntöä joltain osin. Keskustelu: Vuopalalta kysyttiin, onko ministeriö tehnyt arviota siitä, miten muissa maissa on suhtauduttu tekijänoikeuskirjeisiin. Vuopala totesi, että alkuvuonna tehtiin pikainen tiedustelu eri maiden kokemuksista. Selvisi, että useassa maassa tunnettiin ongelma mutta lainsäädäntö eroaa maissa sen verran, ettei ole mahdollista pyrkiä toimimaan yhdenmukaisesti. Maissa on kuitenkin eri tavoin pyritty vähentämään kirjeistä johtuvia kielteisiä vaikutuksia. 2. EU-asiat - EU:n komission ehdotukset tekijänoikeusjärjestelmän modernisoimiseksi: neuvottelutilanne - Muut ehdotukset digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämiseksi: tilannekatsaus Viveca Still kertoi direktiivi- ja asetusehdotusten käsittelyn vaiheesta. Jo aiemmin on saatu päätökseen mm. siirrettävyysasetus ja myös Marrakeshin sopimuksen voimaansaattamiseen tähtäävät VIP-ehdotukset hyväksyttiin kesäkuussa. Keskustelu: Medialiiton edustaja kysyi, miksi Suomella on niin kielteinen kanta EU-neuvotteluissa ja miten sivistysvaliokunnan näkemys lehtijulkaisujen suojasta on käytännössä otettu huomioon. Olisi erittäin tärkeää, että kustantajille annetaan 11 artiklan mukainen uusi yksinoikeus. Ala ei näe tulevaisuutta montaa vuota pidemmälle. Teoston edustaja tiedusteli, miten 13 artiklan arvokuilukysymysten käsittely etenee. Still kertoi, että Suomi yhdessä 6 muun maan kanssa oli lähettänyt kysymyksiä 13 artiklan suhteesta sähköisen kaupan direktiiviin, tietoyhteiskuntadirektiiviin ja EU:n perusoikeusasiakirjaan liittyen. Asiakirja on myös vuotanut julki, ja lienee jo laajasti jakelussa. Myös eräät muut maat ovat esittäneet kysymyksiä näihin asioihin liittyen. Neuvoston työryhmässä keskustelut 13 artiklasta ovat olleet vaikeat. Monet maat ovat olleet ymmällään kyseisen artiklan sisällöstä ja epäilleet, pitäisikö sitä lainkaan käsitellä osana tätä direktiiviä. Monessa suhteessa artikla näyttää pikemminkin liittyvän e-kauppadirektiiviin. Musiikkituottajien edustaja katsoi, että artikla ei ole epäselvä ja ihmetteli heikkoa tukea Suomen valtiolta kun mm. DK, UK tukevat. On järkyttävää, että Suomi katsoo, ettei 13 artiklan tarkoittamissa tilanteissa nähdä ongelmaa. Kun hyvitysmaksusta ei ole tulossa mitään korvausta, eivät musiikin tekijät oikeasti saa riittävää korvausta alustapalveluilta. Neuvotteluasema ei ole tasapainoinen isojen yhtiöiden kanssa.
Still totesi, että artiklasta on vaikea nähdä, mitä sellaista uutta artikla toisi tullessaan, mitä Youtube ei jo toteuta, ja mistä oikeudenhaltijoille siten tulisi lisätuloja. Yleisesti ottaen artiklaa on pidetty ongelmallisena, koska se on sisällöllisesti erittäin epäselvä, eivätkä jäsenvaltiot ymmärrä, miten sitä tulisi panna täytäntöön. Artiklan soveltamisala on myös hyvin laaja (ja epämääräinen), ja siihen kuuluisi kaikenlaisia palveluita, esimerkiksi opetuksen pilvipalvelut. Kaikenlaisissa palveluissa pitäisi siten ottaa käyttöön esimeriksi tunnistamistekniikoita. Artikla ei myöskään huomioi millään lailla UGC-sisältöihin liittyviä sananvapauskysymyksiä tai muita rajoitussäännösten mukaista käyttöä koskevia kysymyksiä. Teoston edustaja totesi, että ymmärtää teknisen puutteellisuuden mutta muistutti, että komission tahtotila on selvä. Halutaan luoda samat pelisäännöt kaikille toimijoille. Siitä ei ole epäselvyyttä. EK:n edustaja uudisti kysymyksensä perustaa taustaryhmä, jossa kentän näkemykset välittyisivät ministeriöön. Olisi hyvä toimia vastaavalla tavalla kun on toimittu mm. tavaramerkkiuudistuksen kanssa Still täydensi vielä kertomaansa artiklan puutteista toteamalla, että artiklan soveltamisala, suhde infosoc-direktiiviin ja e-kauppadirektiivin vastuuvapauteen sekä suhde välittämisoikeuden laajuuteen ovat epäselviä. Lisäksi kunnollista keskustelua ei ole ollut mahdollista käydä yleisestä suodattamisvelvollisuudesta ja ns. redressmekanismista. Mitä se tarkoittaisi käytännössä? Mitkä ovat ne sopimukset, joihin artiklassa viitataan, ja miten varmistetaan sopimisten toiminta? Tähän mennessä Malta ja Viro ovat tehneet kompromissiehdotukset, joissa on käsitelty suurin osa direktiivistä. 13 artiklan osalta Viro teki kaksi ratkaisuvaihtoehtoa, mutta Neuvoston työryhmässä molemmat vaihtoehdot tyrmättiin, koska käsitteet ovat niin epäselvät. Aalto-yliopiston edustaja kertoi, että yliopistomaailmassa Art. 13 on revitty hajalle, koska se on ristiriidassa e-kauppadirektiivin vaatimusten osalta. Yleisesti yliopistoja huolettaa se, etteivät yritykset saa hyötyä tekstin- ja tiedonlouhinnasta (TDM), alustoille asetetaan kielletty monitorointivelvoite ja että koko dsm-ehdotus on kustantajien suojeluohjelma. Tarkoitus olisi laatia maailman tiukin lainsäädäntö suojelemaan perinteisiä toimijoita kun menee huonosti. Korkeatasoinen journalismi edellyttää reaalisemman näkökulman. Still kertoi, että ministeriö on pitänyt komission vaikutusarviointia puutteellisena ja että 13 artikla tuli vasta viime hetkellä mukaan pakettiin. Sisällöntunnistaminen on paljon laajempi kysymys kuin pelkästään alustojen osalta. Ylipäätään tuntuu erikoiselta, että alustoista tehtäisiin tässä erillinen ratkaisu, kun komissiossa tehdään alustatalousselvitystä, jossa niiden vastuuta voidaan arvioida laajemmin. Still totesi, että kyse on massakäyttötilanteesta, mutta ratkaisuksi ei ole harkittu sopimuslisenssiä tai korvaustyyppistä järjestelyä. Sellainen järjestely voisi tietenkin olla ratkaisu, josta olisi hyötyä kaikille osapuolille, niin käyttäjille, palveluntarjoajille kuin oikeudenhaltijoille. Keskustelussa pitäisi ehkä tehdä ero toisaalta luvattoman
teosten välittämisen ja toisaalta käyttäjien omaa luovaa panostusta sisältävien teosten osalta (user generated content). Ensimmäiseksi mainitussa tilanteessa pääpainopiste voisi olla tehokkaissa notice and takedown -menettelyissä, mutta toiseksi mainittuun tarvitaan varmaan jokin lisenssiratkaisu. Miten näistä voisi sopia? Nyt vain poistetaan sisältöjä kuka arvioi mm. rajoitusten mukaisen käytön soveltumisen? Tiedonlouhinnasta on pyritty löytämään konsensusta sen pohjalta, että tiedonlouhinta olisi sallittua, ellei sen pohjalta syntyvä lopputulos ylitä teoskynnystä. Opetussisältöjen käyttöä koskeva artikla sallii sopimuslisenssivaihtoehdon, mutta sitä pitää selventää. Myynnistä poistuneiden teosten osalta komission ratkaisu on perustaltaan ok, mutta siinäkin on joitakin pienempiä epäselvyyksiä. Komissio kehotti jäsenvaltioita käymään alakohtaisia keskusteluja liittyen artikloihin 14, 15, 16. PJ-maa on tehnyt kompromissiehdotuksen niistä, mutta kompromissiratkaisusta ei ole vielä käyty keskusteluja Brysselissä. Kopioston edustaja tiedusteli, miten tekijänoikeudellisten aineistojen säilyttäminen TDM:n verifioimiseksi tullaan ratkaisemaan. Aalto-yliopiston edustaja katsoi, että Kopiostolla voisi olla hyvä rooli verifiointikäytön mahdollistamisessa. 3. Kansainväliset asiat: - Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn asiat o Yleiskokouksen aiheet IGC- komitean mandaatin uudistaminen (Geenivarojen, perinnetiedon, ja perinteisten kuittuuri-ilmausten suojaa koskeva hallitusten välinen komitea) Vuopala kertoi, että TEM ja OKM ovat yhdessä muodostaneet kantaa IGC-komitean mandaatin uudistamisesta. Viimeisessä mandaattikauden kokouksessa komitea suositteli yleiskokoukselle, että työtä jatketaan. Komiteassa on kuluneella kaudella kasvanut ajatus siitä, että ilmoitusvelvollisuutta koskeva osuus (GR) voitaisiin erottaa omalle polulleen ja vaikka diplomaattikonferenssiin asti. EU:ssa ollaan voimakkaasti sitä vastaan, että mistään kolmesta teemasta, eli geenivarat (ilmoitus patenttihakemuksissa), perinnetieto tai perinteiset kulttuurin ilmaukset) tehtäisiin diplomaattikonferenssia koskeva päätös tai että niistä yleensä tehtäisiin sitovaa sopimusta. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että EU:n v. 2005 tekemä ilmoitusvelvollisuutta koskeva ehdotus on ilmaisultaan velvoite, joten se olisi sitova. Toisaalta myös EU pyrkii vahvistamaan, että yleiskokouksessa päätetään, että ainakaan TK ja TCEasioista ei tulisi sitovia sopimuksia. Suomi katsoo, että mandaattikauden (2 v) voi uusia ainoastaan, jos työohjelmasta saadaan järkevä ja sellainen, että sillä voidaan saavuttaa
3. Muut asiat edistystä. Tähän kuuluu myös evidence-based lähestymistapa ja se, että tekstipohjaisiin neuvotteluihin suostutaan vain kun yhteisymmärrys on syntynyt ydinkysymyksistä (core issues). o Tekijänoikeus- ja lähioikeuksia koskeva pysyvä komitea (SCCR 35, 13-17.11.2017) SCCR-komiteassa ei ole tulossa päätöstä diplomaattikonferenssista, siellä mutta pyritään muodostamaan tiekartta, jolla tekstejä voisi kehittää riittäviksi, jotta asiakirjaa voitaisiin kutsua perusehdotukseksi (basic proposal). Rajoitussäännöksistä ei saada sitovia sopimuksia aikaiseksi, koska B- ryhmän maat vastustavat. Ne katsovat, että nykyinen kehikko toimii hyvin ja että maiden on otettava itse vastuu omista lainsäädännöistään ja kehitettävä niitä hyviä käytäntöjä keräämällä. SCCR-kokouksessa marraskuussa pidetään taas Tekijänoikeusjärjestelmän arviointimetodologiaa esittelevä sivutapahtuma. Tällä kertaa tavoite on kertoa Suomessa tehdystä yhteenvedosta ja sitä soveltaneiden muutamien asiantuntijoiden kokemuksista. Ei muita asioita. 4. Neuvottelukunnan seuraava kokous Seuraava kokous on 6.11. klo 13-16.