Eduskunnan puhemiehelle

Samankaltaiset tiedostot
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Till riksdagens talman

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Till riksdagens talman

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio:

KIRJALLINEN KYSYMYS 1037/2010 vp Työttömän matkustusrajoitukset Eduskunnan puhemiehelle Työtön työnhakija voi työttömyysturvaa menettämättä matkustaa ulkomaille enintään kuusi etuuden maksupäivää noin vuoden aikana. Matkasta, sen ajankohdasta ja yhteystiedoista on ilmoitettava etukäteen TE-toimistolle. Monet työttömät ovat kokeneet, että tiukka matkustusrajoitus rajoittaa liikaa heidän elämäänsä. Työttömän matkustusrajoitusta voidaan myös pitää ongelmallisena perustuslain sekä ihmisoikeuksien ja EU-oikeuden turvaaman liikkumisvapauden kannalta. Liikkumisvapaudesta on säädetty Suomen perustuslain 9 :ssä. Pykälän 2 momentin mukaan: "Jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi." 9 :n 2 momentissa turvataan siis jokaiselle oikeus lähteä maasta. Oikeuskirjallisuuden mukaan oikeuden perussisältönä on vapaus poistua Suomesta ilman oikeudellisia tai tosiasiallisia esteitä. Työttömien matkustamisoikeuden rajoittamisessa työttömyysturvan ehtona voidaan katsoa olevan kyse tällaisesta "tosiasiallisesta esteestä". Työtön voi kyllä poistua maasta pidemmäksikin aikaa, mutta hän menettää toimeentulonsa turvan, mikä käytännössä on este matkustamiselle. Liikkumisvapautta voidaan kyllä rajoittaa, mutta sille on säädetty tarkat edellytykset. Perustuslain 9 :n 2 momentissa on nimenomainen rajoituslauseke, jonka mukaan oikeuteen poistua maasta voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi. Säännös asettaa maastapoistumisoikeuteen kohdistuvien rajoitusten sallittavuudelle kolme rinnakkaista ehtoa, joiden kaikkien tulee täyttyä: rajoitukset tulee säätää eduskuntalailla, niiden tulee olla muun muassa suhteellisuusarvioinnin mielessä välttämättömiä ja niillä on oltava jokin säännöksessä mainittu hyväksyttävä tarkoitusperä. Rajoitusten välttämättömyyttä koskeva ehto säädettiin perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta "asian merkityksen ja sääntelyn yhtenäisyyden vuoksi" (PeVM 25/1994 vp). Hallituksen perusoikeusuudistusta koskeneessa esityksessä korostettiin, että rajoitusperusteet "on tarkoitettu sillä tavoin tyhjentäviksi, ettei maasta poistumisen estämisestä muulla perusteella voitaisi säätää tavallisella lailla" (HE 309/1993 vp, s. 51). (lähde: Scheinin, Martin: "Liikkumisvapaus". Teoksessa Pekka Hallberg Heikki Karapuu Martin Scheinin Kaarlo Tuori Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeudet. WSOY, Helsinki 1999.) Liikkumisvapautta on työttömyysturvan ehdoissa kuitenkin rajoitettu ilman, että em. rajoitusedellytykset täyttyvät. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus selvittää, estävätkö työttömän matkustusrajoitukset työttömyysturvan ehtoina perustuslain, ihmisoikeuksien ja EU-oikeuden takaaman Versio 2.0

liikkumisvapauden käyttöä, ja tehdä tämän perusteella mahdollisesti tarvittavat muutokset lainsäädäntöön? Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2010 Päivi Räsänen /kd 2

Ministerin vastaus KK 1037/2010 vp Päivi Räsänen /kd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1037/2010 vp: Aikooko hallitus selvittää, estävätkö työttömän matkustusrajoitukset työttömyysturvan ehtoina perustuslain, ihmisoikeuksien ja EU-oikeuden takaaman liikkumisvapauden käyttöä, ja tehdä tämän perusteella mahdollisesti tarvittavat muutokset lainsäädäntöön? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työttömyysturvajärjestelmän tarkoituksena on turvata Suomessa asuvan työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä on muun muassa, että työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa oleva henkilö on työtön, hakee kokoaikatyötä ja on työmarkkinoiden käytettävissä. Työnhakija on estynyt olemasta työmarkkinoilla ulkomailla oleskelun aikana, eikä hänellä tältä ajalta siten ole oikeutta työttömyysetuuteen. Työttömyysturvalain (1290/2002) mukaan henkilön on katsottava olevan työmarkkinoilla sellaisen työ- ja elinkeinotoimistolle etukäteen ilmoittamansa, satunnaisen ja lyhyen ulkomaanmatkan ajan, jona hän on tavoitettavissa ja kykenee kohtuullisessa ja tavanomaisessa ajassa ottamaan vastaan työtä tai koulutusta. Säännöksen tarkoituksena on antaa työttömille työnhakijoille mahdollisuus tavanomaiseen lomailuun ulkomailla. Vakiintuneen tulkinnan mukaan lyhyenä ja satunnaisena matkana pidetään yhteensä enintään kuuden maksupäivän pituista matkaa noin vuoden aikana. Säännös työttömän työnhakijan oikeudesta tehdä lyhyt ja satunnainen ulkomaanmatka työttömyysetuutta menettämättä lisättiin työttömyysturvalakiin (602/1984) 1.8.1997 voimaan tulleella lainmuutoksella. Perustuslakivaliokunta antoi lausunnon PeVL 15/1997 vp muutosta koskevasta hallituksen esityksestä. Lausunnon mukaan perusoikeusuudistuksen mukainen lähtökohta on, että työttömyysturvan saamisedellytysten täsmentäminen kuuluu tavallisen lain alaan. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan säännös oli lainmuutoksen jälkeen paremmin sopusoinnussa hallitusmuodon 7 :n 2 momentin kanssa, joka koskee oikeutta lähteä maasta. Nykyisin voimassa oleva työttömyysturvalaki (1290/2002) tuli voimaan 1.1.2003. Ulkomaanmatkoja koskeva 2 luvun 3 :n säännös vastaa sisällöltään aiempaa säännöstä. Perustuslakivaliokunnalla ei ollut huomautettavaa pykälän säännöksestä. Työnhakijan katsotaan olevan työmarkkinoilla sellaisten lyhyiden ulkomaanmatkojen aikana, joiden yksinomainen tarkoitus on työhaastattelu tai muu työllistymiseen liittyvä seikka. Tällaisia matkoja ei lasketa mukaan kuuden maksupäivän enimmäiskestoon. Vapaaehtois- tai talkootyön vuoksi tehtävien ulkomaanmatkojen kohdalla matkojen yhteenlaskettu enimmäiskesto voi olla 15 maksupäivää noin vuoden aikana. EU-maiden kansalaisten liikkuessa EU-maiden välillä heidän oikeuteensa saada sosiaalietuuksia sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Asetus on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. 3

Ministerin vastaus Asetuksella säädetään edellytyksistä, joilla henkilö säilyttää oikeutensa työttömyysturvaan liikkuessaan EU-maiden välillä. Kokonaan työtön henkilö, jolla on oikeus saada työttömyyspäivärahaa Suomesta, voi lähteä työnhakuun toiseen EU-maahan tai Islantiin, Liechtensteiniin, Norjaan tai Sveitsiin enintään kolmeksi kuukaudeksi ja säilyttää oikeutensa työttömyyspäivärahaan. Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 2010 Työministeri Anni Sinnemäki 4

Ministerns svar KK 1037/2010 vp Päivi Räsänen /kd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1037/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Tänker regeringen utreda om de resebegränsningar som är villkor för utkomstskydd för arbetslösa utgör ett hinder för att utöva rörelsefrihet som tillförsäkras genom grundlagen, de mänskliga rättigheterna och EU-rätten och utgående från detta eventuellt göra behövliga ändringar i lagstiftningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Systemet med utkomstskydd för arbetslösa syftar till att trygga de ekonomiska möjligheterna att söka arbete för arbetslösa arbetssökande som bor i Finland och förbättra deras förutsättningar att komma in på eller återvända till arbetsmarknaden genom att de ekonomiska förluster som arbetslösheten orsakar ersätts. För att arbetslöshetsförmån ska kunna fås krävs bland annat att en person som är registrerad som arbetssökande vid arbets- och näringsbyrån är arbetslös, söker heltidsarbete och står till arbetsmarknadens förfogande. Under tiden för vistelse utomlands är arbetssökanden förhindrad att vara på arbetsmarknaden och har således inte rätt till arbetslöshetsförmåner under denna tid. Enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002) ska en person dock anses vara på arbetsmarknaden under en sådan på förhand till arbets- och näringsbyrån anmäld, tillfällig och kort utlandsresa under vilken han eller hon är anträffbar och inom en rimlig och sedvanlig tid kan ta emot arbete eller utbildning. Avsikten med bestämmelsen är att ge arbetslösa arbetssökande möjlighet till normal semester utomlands. Den etablerade tolkningen är att en kort och tillfällig resa utgör högst sex betalningsdagar under ungefär ett år. Bestämmelsen om arbetslösa arbetssökandes rätt att göra en kort och tillfällig utlandsresa utan att förlora arbetslöshetsförmånen fogades till lagen om utkomstskydd för arbetslösa (602/1984) genom en lagändring som trädde i kraft den 1 augusti 1997. Grundlagsutskottet gav utlåtandet GrUU 15/1997 rd om den regeringsproposition som gällde ändringen. Enligt utlåtandet är utgångspunkten för reformen av de grundläggande fri- och rättigheterna att preciseringen av villkoren för erhållande av utkomstskydd för arbetslösa hör till området för vanlig lagstiftning. Enligt grundlagsutskottets utlåtande var bestämmelsen efter lagändringen bättre förenlig med 7 2 mom. i regeringsformen, som gäller rätt att lämna landet. Den nu gällande lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002) trädde i kraft den 1 januari 2003. Bestämmelsen i 2 kap. 3 om utlandsresor motsvarar till sitt innehåll den tidigare bestämmelsen. Grundlagsutskottet hade inget att anmärka på bestämmelsen i paragrafen. Arbetssökanden anses vara på arbetsmarknaden under sådana korta utlandsresor vars enda syfte är en anställningsintervju eller någon annan omständighet som gäller sysselsättning. Sådana resor räknas inte in i maximitiden på sex betalningsdagar. När det gäller utlandsresor för volontärarbete eller talkoarbete kan den sammanräknade maximitiden för utlandsresorna vara 15 betalningsdagar under ungefär ett år. När medborgare i EU-länder rör sig inom EU tillämpas på deras rätt att få sociala förmåner Europaparlamentets och rådets förordning (EG) 5

Ministerns svar nr 883/2004 om samordning av de sociala trygghetssystemen. Förordningen är direkt tillämplig rätt i Finland. Genom förordningen föreskrivs om de villkor under vilka en person bevarar sin rätt till utkomstskydd för arbetslösa när personen rör sig mellan EU-länder. En helt arbetslös person som har rätt att få arbetslöshetsdagpenning i Finland kan göra en högst tre månader lång jobbsökningsresa till ett annat EU-land eller till Island, Liechtenstein, Norge eller Schweiz och bevara sin rätt till arbetslöshetsdagpenning. Helsingfors den 23 december 2010 Arbetsminister Anni Sinnemäki 6