KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2006

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 Anne Åkerberg ISSN 1458-864

TIIVISTELMÄ Tässä yhteenvedossa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien yhteistarkkailun vedenlaatutulokset vuodelta 26. Teollisuuden kiintoainekuormitus oli pienempää kuin edellisvuonna, mutta fosforikuormitus kasvoi. Muussa kuormituksessa ei tapahtunut selviä muutoksia. Kiintoainekuormituksen vähennys oli pääasiassa Anjalankosken Enson ansiota. UPM-Kymmene Oyj:n ja Myllykoski Paper Oy:n kuormitus alitti kaikki luparajat. Stora Enson Anjalankosken tehtailla oli ylityksiä fosforin vuosiluparajassa ja typen tavoitearvoissa. Sonoco-Alcore Oy:llä COD:n luparajassa oli ylityksiä. Kymijoen alaosan asumajätevesien fosfori- ja kiintoainekuormitus kasvoi, muu kuormitus oli edellisvuotista tasoa. Halkoniemellä fosfori- ja kiintoainekuormitus nelinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Pyhtään kirkonkylän jätevedet johdettiin vuoden 26 alusta Kotkan Mussalon puhdistamolle. Kaikilla puhdistamoilla oli vuonna 26 Vastilaa lukuun ottamatta luparajojen ylityksiä. Eniten ylityksiä oli Halko- ja Huhdanniemen puhdistamoilla. Kymijoessa virtasi vuonna 26 selvästi keskimääräistä vähemmän vettä. Ainoastaan aivan loppuvuodesta virtaamat olivat normaalilla tasolla. Kymijoen ainevirtaamat olivat nyt lähes yhtä pieniä kuin vuonna 23, jolloin ne olivat poikkeuksellisen pieniä. Vedenlaatuseurannassa käytettiin velvoitetarkkailutulosten rinnalla Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen vedenlaatutuloksia Kymijoen alaosalta. Piste- ja hajakuormituksen vaikutus näkyy Kymijoen vedenlaadussa Rapakosken ja Hurukselan välillä, tosin pitoisuusnousut eivät Kymijoessa ole kovin suuria. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyi selvimmin ammoniumtyppipitoisuuden ja sähkönjohtavuuden nousussa, mutta myös kokonaisfosforin ja alkaliniteetin kohoamisessa. Esim. ammoniumtypen keskiarvopitoisuus lähes viisinkertaistui Rapakosken ja Hurukselan välillä. Hurukselassa fosforipitoisuus on ollut vuodesta 21 noin 14-17 µg/l, aiemmin noin 2 µg/l. Erittäin vähävetisenä vuonna 23 pistekuormituksen vaikutus tosin näkyi selvemmin, pitoisuuden ollessa jälleen 2 µg/l. Pistekuormituksen aiheuttama pitoisuusnousu on laskenut vuosien 1992 ja 1993 tasosta 6-7 µg/l tasoon 2-3 µg/l. Ravinnesuhteiden perusteella fosfori on Kymijoen minimiravinne. Hajakuormituksen vaikutukset näkyivät vuonna 26 erityisesti lumien sulamisaikaan huhti- ja joulukuussa. Kymijoen yhteistarkkailun lisäksi yhteenvedossa on raportoitu Kymijokeen jätevetensä purkavien Pyhtään kirkonkylän ja Ruotsinpyhtään Vastilan jätevedenpuhdistamoiden vesistötarkkailut. Niiden jätevesimäärät ovat pieniä eikä Kymijoen veden laadussa yleensä havaita mitään selvää jätevesivaikutusta ko. puhdistamoiden vesistötarkkailuissa.

SISÄLLYS sivu Tiivistelmä Sisällys 1 Johdanto 1 2 Menetelmät 2 3 Sää ja virtaama 2 4 Vesistökuormitus 3 4.1 Pistekuormitus 3 4.2 Kokonaiskuormitus 8 5 Tulokset 11 5.1 Happitilanne 11 5.2 Sameus ja kiintoaine 12 5.3 Sähkönjohtavuus, happamuus ja puskurikyky 13 5.4 Orgaaninen aines 15 5.5 Fosfori 16 5.6 Typpi 17 5.7 Typpi-fosfori -suhde 2 5.8 Muut kemialliset yhdisteet 21 5.9 Veden hygieeninen laatu 21 5.1 UPM Kymin keittolipeäpäästön vedenlaatututkimukset 23 6 Ruotsinpyhtään kunnan Vastilan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu 24 7 Pyhtään kirkonkylän lopetetun jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu 25 8 Muita tutkimuksia Kymijoella 25 8.1 Kalataloudellinen tarkkailu 25 8.2 Jokien biologisten seurantamenetelmien kehittämishanke 26 9 Yhteenveto 27 Viitteet 31 Liitteet 1-9

2.5.27 1 JOHDANTO Kymijoen alaosan (Pyhäjärvi-Suomenlahti) ja sen edustan merialueen kuormittajilla on Itä- Suomen vesioikeuden/ympäristölupaviraston määräämä velvoite (Isveo 76/96/1, 19.11.1996, Vyo 16.4.1998) tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kymijoen yhteistarkkailuun osallistuivat vuonna 26 seuraavat kuormittajat (yläjuoksulta lukien) (kartta liite 1): UPM Kymmene Oyj, Voikkaa Voikkaan paperitehdas, lopettanut 6/6 UPM Kymmene Oyj, Kymi Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Kuusankosken kaupunki Akanojan puhdistamo Kouvolan kaupunki Mäkikylän puhdistamo Myllykoski Paper Oy Myllykosken paperitehdas Anjalankosken kaupunki Halkoniemen puhdistamo Huhdanniemen puhdistamo Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Anjalan paperitehdas Stora Enso Ingerois Oy Inkeroisten kartonkitehdas Ruotsinpyhtään kunta Vastilan puhdistamo Pyhtään kunta Kirkonkylän puhdistamo, lopettanut 1/6 Sonoco-Alcore Oy Karhulan kartonkitehdas Suoraan merialueelle jätevetensä purkavien kuormittajien yhteistarkkailu ja Kymijoen vaikutukset merialueella käsitellään erillisessä julkaisussa 1. Kymijoen rehevöitymisseurantaa muutettiin hieman vuonna 26. Tarkkailu perustuu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (KAS) hyväksymään tarkkailuohjelmaan (Dnro 498Y85-13). Uuden ohjelman mukaan vuoden 26 vesistötarkkailuun kuului: - kuukausittainen vedenlaatuseuranta viidellä tutkimusasemalla: Rapakoski, Huruksela, Ahvenkoski, Kokonkoski ja Karhula (kartta liite 1, koordinaatit liite 2). Näistä Hurukselan näyteasema kuuluu mukaan kansainväliseen GEMS ohjelmaan (Global Environmental Monitoring System), minkä vuoksi ko. asemalla on normaalia laajempi analyysivalikoima. - Tammijärven klorofylli-a -tutkimus Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

- pehmeiden pohjien pohjaeläinseuranta + kotelonahkamenetelmä Kymijoen yhteistarkkailutulosten lisäksi tässä yhteenvedossa käsitellään vuoden 26 osalta myös seuraavien Kymijoen kuormittajien erilliset tarkkailutulokset: - Ruotsinpyhtään kunnan Vastilan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu (kartta liite 1, koordinaatit liite 2) - Pyhtään kirkonkylän lopetetun jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu (kartta liite 1, koordinaatit liite 2) (ohjelman hyväksymiskirje no 176/56 Kyvy 199, 27.12.199). 2 MENETELMÄT Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääosin voimassaolevien SFS-standardien mukaan (liite 3). Analyysit on tehty Ewica laboratoriot Oy:ssä lukuun ottamatta orgaanisen hiilen kokonaismääritystä (TOC), joka on tehty SGS Inspection Services Oy:ssä. 3 SÄÄ JA VIRTAAMA Vielä vuoden vaihtuessa suuria järviä oli osin avoimena 2. Tammikuun sadanta oli poikkeuksellisen pieni, reilu kolmannes normaalimäärästä (kuva 1, liite 4). Helmikuun alku ja loppu olivat tavanomaista kylmempiä. Kuukauden sadanta oli puolet normaalista. Maaliskuu oli selvästi tavallista kylmempi ja jäänpaksuudet kasvoivat kuukauden loppuun saakka. Toukokuun alkupuoli oli lähes sateeton, loppupuolella satoi reippaasti. Jäät lähtivät tavanomaiseen aikaan huhti-toukokuun vaihteessa. Kesä oli lämmin ja poikkeuksellisen vähäsateinen. Heinäkuussa satoi vain kymmenesosa normaalimäärästä. Järvien pinnat laskivat kymmenillä senteillä. Pintaveden lämpötilat kohosivat korkeiksi. Myös säteilysumma oli kesällä 26 normaalia suurempi, erityisesti heinä-elokuussa (liite 4). Syyskuu oli lämmin. Lokakuussa satoi kaksinkertaisesti normaalimäärään verrattuna. Loppuvuosikin oli normaalia lämpimämpi. Marraskuun alussa lunta oli lähes koko maassa, mutta kuukauden päättyessä lunta oli vain maamme pohjoisosissa. Järvet jäätyivät marraskuun alussa, mutta leuto sää sulatti jäät uudelleen. Joulukuun sademäärät olivat paikoin yli kaksinkertaiset pitkän ajan keskiarvoon verrattuna, mutta Utissa normaalilla tasolla. Joulukuu oli ennätyslämmin, noin 6 astetta keskimääräistä lämpimämpi, joten sateetkin tulivat pääasiassa vetenä. Enimmillään lämmintä oli lähes + 1 C. Myös koko vuoden keskilämpötila oli normaalia korkeampi ja sademäärä normaalia pienempi. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

2 16 lt oc 15 1 5-5 -1 sademäärä mm 14 12 1 8 6 4 2-15 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 26 71-26 71- Kuva 1. Eri kuukausien keskilämpötilat ( C) ja sadesummat (mm) vuonna 26 sekä vastaavat pitkän ajanjakson (1971-2) keskiarvot Utissa, Valkealassa. Lähde: Ilmatieteen laitos. Virtaamat olivat aivan vuoden loppua lukuun ottamatta keskimääräistä pienempiä (kuva 2). Syys-lokakuussa vettä virtasi puolet normaalimäärästä. Vuoden maksimivirtaama mitattiin 28.12.26 (Kuusankoski 44 m 3 /s). Vuoden minimivirtaama (17 m 3 /s) mitattiin 28.9. Vuoden 26 keskivirtaama oli Kuusankoskella 232 m 3 /s, joka on selvästi keskimääräistä pienempi (MQ 1971-2 37 m 3 /s) (liite 5). 45 4 35 m³/s 12 1 3 25 2 15 1 % 8 6 4 5 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 1971-2 26 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 2. Kymijoen virtaama (m³/s) Kuusankoskella vuonna 26 ja pitkällä ajanjaksolla 1971-2 (vasen kuva). Kymijoen vuoden 26 kuukausikeskivirtaaman prosenttiosuus ajanjakson 1971-2 keskiarvosta. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä/KAS. Vuonna 26 Kymijokisuun eri jokihaarojen keskivirtaamien mukaan länsihaarojen kautta virtasi Suomenlahteen enemmän Kymijoen vettä (MQ Ahvenkoski + Pyhtää = 13 m 3 /s) kuin itähaarojen kautta (MQ Koivukoski + Korkeakoski = 16 m 3 /s ) (liite 5). 4 VESISTÖKUORMITUS 4.1 PISTEKUORMITUS Teollisuus ja kunnat laskivat Kymijokeen jätevesiä vuonna 26 keskimäärin 26 m 3 /vrk, jossa oli happea kuluttavaa orgaanista ainetta (BOD 7 ) noin 1 3 kg/vrk, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 3

kemiallisena hapenkulutuksena mitattuna (COD Cr ) 37 kg/vrk, typpeä noin 1 8 kg/vrk, fosforia 7 kg/vrk ja kiintoainetta 2 9 kg/vrk (liite 6). Pistekuormitus oli suurimmillaan huhtikuussa, paitsi fosforin osalta kesäkuussa. Teollisuuden kiintoainekuormitus oli pienempää kuin edellisvuonna, mutta fosforikuormitus kasvoi (kuva 3). Muussa kuormituksessa ei tapahtunut selviä muutoksia. Kiintoainekuormituksen vähennys oli pääasiassa Anjalankosken Enson ansiota. Verrattaessa kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, eniten teollisuuden puolella on vähentynyt happea kuluttava orgaaninen kuormitus (BOD 7 ), mutta typpikuormitus ei lainkaan. COD kg/vrk 7 6 5 4 3 2 1 12 1 8 6 4 2 BOD ja kiintoaine kg/vrk 97 98 99 1 2 3 4 5 6 COD BOD Kiintoaine 1 1 9 9 8 8 7 7 kg N/vrk 6 5 4 6 5 4 kg P/vrk 3 3 2 2 1 1 97 98 99 1 2 3 4 5 6 N P Kuva 3. Kymijoen alaosan puunjalostusteollisuuden jätevesikuormituksen happea kuluttavan aineksen (BOD 7 ja COD Cr ) ja kiintoainekuormituksen (kg/vrk) kehitys sekä ravinnekuormituksen (kok.fosfori ja typpi, kg/vrk) kehitys vuosina 1997-26. Lähde: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (KAS). Lupaehtojen osalta (Isveo 76/96/1, 19.11.1996, Vyo 16.4.1998) UPM-Kymmene Kymin & Voikkaan kuormitus alitti selvästi sekä kuukausikeskiarvon että vuosikeskiarvon mukaiset luparajat että tavoitearvot (typpi) (kuva 4). Myllykoski Paper Oy:n kuormitus alitti uudet luparajat (ISY 122/5/1) (kuva 5). 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

UPM Kymmene, BOD7 UPM Kymmene, COD Cr kg/vrk 8 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 8 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kg/vrk 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 7 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 UPM Kymmene, fosfori UPM Kymmene, typpi kg/vrk 9 8 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 9 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kg/vrk 8 7 6 5 4 3 2 1 tavoitearvo 75 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 UPM Kymmene, AOX kg/vrk 9 8 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 9 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 4. UPM-Kymmene Kymi ja Voikkaa BOD7-, COD Cr -, fosfori-, typpi- ja AOX-kuormitus (kg/vrk) kuukausikeskiarvoina vuonna 26. Kuvissa on esitetty myös vesistökuormituksen kuukausiluparajat. Typen osalta kyseessä on tavoitearvo. Lähde: KAS/VAHTI-tietojärjestelmä. Stora Enson Anjalankosken tehtailla fosforin vuosilupa-arvo sekä typen vuositavoitearvo ylittyivät. Uuden luvan (ISY 61/6/1, 2.6.26) lupaehdot otettiin käyttöön heinäkuusta alkaen. Typen kuukausitavoitearvo ylittyi syys-lokakuuta lukuun ottamatta (kuva 6). Kuormituksen pienentämiseen tähtäävä puhdistamon laajennus otettiin käyttöön marrasjoulukuussa 25. Laajennukseen sisältyi jäähdytystorni, kaksi kantoaineilmastusallasta ja uusi ylijäämälieteen tiivistys. Helmikuussa 26 otettiin käyttöön flotaatiojälkipuhdistus. Sonoco-Alcore Oy:n varsinaiset prosessijätevedet johdetaan Kotkan Veden Sunilan puhdistamolle. Sonoco-Alcorella on luparaja vain Kymijokeen johdettavien tiivistevesien COD Cr kuormitukselle. COD-vuosiluparaja ylittyi. Kuukausiluparaja ylittyi neljänä kuukautena niukasti, huhtikuussa kaksinkertaisesti (kuva 7). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 5

Myllykoski Paper Oy, BOD7 Myllykoski paper Oy, COD Cr kg/vrk 1 8 6 4 2 luparaja 1 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kg/vrk 9 8 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 9 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Myllykoski Paper Oy, fosfori Myllykoski Paper Oy, typpi kg/vrk 25 2 15 1 luparaja 25 kg/vrk kg/vrk 2 15 1 tavoitearvo 2 kg/vrk 5 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Myllykoski Paper Oy, kiintoaine 3 25 luparaja 3 kg/vrk 2 kg/vrk 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 5. Myllykoski Paper Oy:n BOD7-, COD Cr -, fosfori-, typpi- ja kiintoainekuormitus (kg/vrk) kuukausikeskiarvoina vuonna 26. Kuvissa on esitetty myös vesistökuormituksen kuukausiluparajat. Typen osalta kyseessä on tavoitearvo. Lähde: KAS/VAHTI. Stora Enso Anjala ja Inkeroinen, BOD7 Stora Enso Anjala ja Inkeroinen, COD Cr kg/vrk 25 2 15 1 luparaja 25 kg/vrk kg/vrk 2 15 1 luparaja 22/2 kg/vrk 5 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Stora Enso Anjala ja Inkeroinen, fosfori Stora Enso Anjala ja Inkeroinen, typpi kg/vrk 35 3 25 2 15 1 5 luparaja 35 kg/vrk kg/vrk 6 5 4 3 2 1 tavoitearvo 3/35 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 6. Stora Enso Oyj Anjalankosken tehtaiden BOD 7 -, COD Cr -, fosfori- ja typpikuormitus kuukausikeskiarvoina (kg/vrk) vuonna 26. Lisäksi kuvissa on esitetty vesistökuormituksen kuukausiluparajat. Typen osalta kyseessä on tavoitearvo. Lähde: KAS/VAHTI. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

Sonoco-Alcore Oy, COD Cr kg/vrk 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 3kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 7. Sonoco-Alcore Oy:n Karhulan kartonkitehtaan COD Cr kuormitus (kg/vrk) Kymijokeen kuukausikeskiarvoina vuonna 26. Lisäksi kuvassa esitetty kuukausiluparaja COD Cr vesistökuormitukselle. Lähde: KAS/VAHTI. Kymijoen alaosan asumajätevesien fosfori- ja kiintoainekuormitus kasvoi, muu kuormitus oli edellisvuotista tasoa (kuva 8, liite 6). Halkoniemellä fosfori- ja kiintoainekuormitus nelinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Myös Huhdanniemen vastaava kuormitus oli kasvanut. Akanojalla fosforikuormitus oli lisääntynyt. Mäkikylän kuormitus oli edellisvuotista tasoa. BOD ja N kg/vrk 12 1 8 6 4 2 3 25 2 15 1 5 P kg/vrk 97 98 99 1 2 3 4 5 6 BOD7 N P Kuva 8. Kymijokeen laskettavien yhdyskuntajätevesien happea kuluttavan aineksen (BOD 7 ) sekä ravinnekuormituksen (kok.fosfori ja typpi) kehitys (kg/vrk) vuosina 1997-26. Huom. kokonaisfosfori luetaan Y2 akselilta. Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS/VAHTI. Pyhtään kirkonkylän jätevedet johdettiin vuoden 26 alusta Kotkan Mussalon puhdistamolle. Vuoden 26 alusta lähtien Halko- ja Huhdanniemen puhdistamoiden toiminta muuttui niin, että kemiallisen suorasaostuslaitoksen toiselle linjalle tuli kemiallisbiologinen aktiivilieteprosessi. Samalla BOD:n lupaehdot kiristyivät. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 7

Taulukossa 1 on esitetty Kymijoen alaosan yhdyskuntapuhdistamoiden osalta poikkeamat lupaehdoista (sekä pitoisuusylitykset että puhdistustehoalitukset). Akanojan ja Mäkikylän puhdistamoiden osalta lupaehdot perustuvat Isveo päätökseen 76/96/1, 19.11.1996, Halkoniemen ja Huhdanniemen osalta ISY-23-Y-111, 23.1.23. Vastilan puhdistamolla on voimassa Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin antama ennakkopäätös (nro 644/5 Hevy 1989). Kaikilla puhdistamoilla oli vuonna 26 Vastilaa lukuun ottamatta luparajojen ylityksiä. Eniten ylityksiä oli Halko- ja Huhdanniemen puhdistamoilla. Taulukko 1. Kymijoen alaosan yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden osalta ne vuoden 26 tarkkailujaksot, jolloin poikettiin voimassa olevista luparajoista. Suluissa on esitetty joko luparajan ylittävä pitoisuus tai luparajan alittava puhdistusteho (reduktio-%). Puhdistamo Jaksoja BOD 7 ATU Kokonaisfosfori (kpl) pitoisuus (mg/l) reduktio % pitoisuus (mg/l) reduktio % K:koski, Akanoja 4 II(,72), III(,58) II(81) Kvl, Mäkikylä 4 I(1,2),II(1,7), I (,58), II(,95), II(83), IV IV(16,8) IV(1) (85) A:koski, Halkon. 4 I(59), II(12), I(83), II(35), II (2,8),III(1,1), III(46), IV(39) III(89), IV(6) IV(1,4) II (35),IV(64) A:koski, I(31),II(32), I (82),II(66), I(,73),II(1,8), II (51), 4 Huhdann. III(11),IV(14) IV(83) III(,54),IV(,95) IV(78) Ruotsinp., Vastila 1 Puhdistamo Jaksoja Kiintoaine COD Cr pitoisuus (mg/l) reduktio % pitoisuus (mg/l) reduktio % K:koski, Akanoja 4 Kvl, Mäkikylä 4 IV(3) A:koski, Halkon. 4 II (85), II(38), I(11), II(28), II(31), IV(58) III(48),IV(65) IV(67) III(12),IV(13) A:koski, I(27),II (49), I(88),II(62) 4 I(81),II (88) Huhdann. III(22),IV (25) IV(83) II (57),IV(79) 4.2 KOKONAISKUORMITUS Kymijoki kuljetti Suomenlahteen vuonna 26 noin 33 tonnia kiintoainetta, 5 tonnia typpeä ja 15 tonnia fosforia. Ainevirtaamien laskentamenetelmät ovat liitteessä 7.1 ja eri menetelmillä saadut vuosittaiset ainevirtaamat liitteessä 7.2. Eri jokihaarojen kuukausittaiset ainevirtaama-arvot laskettiin menetelmällä 1 (liite 8). Pyhtään haarasta ei oteta yhteistarkkailuohjelman yhteydessä näytteitä. Sen osuutena kokonaisainevirtaamasta on käytetty vuoden 1992 arvoa 2 %. Ainevirtaamien laskemisessa analyysituloksina käytettiin sekä Kymijoen vesi ja ympäristön että Kaakkois- Suomen ympäristökeskuksen (KAS) tuloksia. Kymijoen ainevirtaamat olivat vuonna 26 normaalia pienemmät, mutta eivät kuitenkaan aivan vuoden 23 tasoa, jolloin ainevirtaamat olivat poikkeuksellisen pieniä. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

Ainevirtaamat olivat vuonna 26 suurimmillaan joulukuussa, jolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan ja maa oli lumeton (kuvat 2 & 9). Huhtikuussa sulamisvedet kasvattivat ainevirtaamia. Pienimmillään kiintoaine- ja fosforivirtaamat olivat maaliskuussa ja typpivirtaamat syyskuussa. Kiintoaine 2 15 t/vrk 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Fosfori kg/vrk 1 8 6 4 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Typpi kg/vrk 4 3 2 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 9. Kymijoen kiintoaine- (t/vrk), fosfori- ja typpivirtaama (kg/vrk) Suomenlahteen eri kuukausina vuonna 26. Mukana ei ole Pyhtään haaran virtaamaa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Hajakuormituksen osuus voidaan karkeasti arvioida vähentämällä mereen joutuvista ainemääristä tunnetut tekijät eli yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus ja Kymijoen alaosalle johdettu pistekuormitus (kuva 1). Yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus on arvioitu Kuusankosken keskivirtaaman ja Rapakosken analyysitulosten avulla. Kuormituksen laskentamenetelmänä on käytetty menetelmää 1 (ks. liite 7). Tässä hajakuormituksen laskentatavassa oletetaan, että Kymijoen suuren virtaaman takia sedimentaatio, ravinteiden sitoutuminen ja häviöt ilmakehään ovat vähäisiä. Koska näitä prosesseja jossain määrin tapahtuu, saatu tulos saattaa hieman aliarvioida Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 9

hajakuormituksen osuutta. Laskelmien mukaan vuonna 26 Kymijoen mereen kuljettamista ainemääristä 4 % kiintoaineesta, 18 % fosforista ja 13 % typestä oli peräisin Kymijoen alaosan pistekuormituksesta. Jätevesien osuus fosforikuormituksesta oli edellisvuosia suurempi. Kiintoaine 26 46 % hajak 5 % yläosa 1 % yhdysk 3 % teoll Kokonaisfosfori 26 34 % hajak 48 % yläosa 7 % yhdysk 11 % teoll 7 % yhdysk 12 % hajak Kokonaistyppi 26 6 % teoll 75 % yläosa Kuva 1. Eri kuormittajien %-osuus Kymijoen Suomenlahteen kuljettamasta kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja typpikuormituksesta vuonna 26. Hajakuormitus sekä teollisuus- ja yhdyskuntakuormitus on esitetty Kymijoen alaosan osalta. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

5 TULOKSET Alkuperäiset velvoitetarkkailun analyysitulokset ovat liitteessä 9. Velvoitetarkkailutulosten lisäksi seuraavassa tulosten tarkastelussa on käytetty Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (KAS) tuloksia (Huruksela ja Kokonkoski 14 näytteenottokertaa, Ahvenkoski 13 ja Karhula 5 näytteenottokertaa vuonna 26). 5.1 HAPPITILANNE Kymijoen veden happitilanne oli vuonna 26 edellisten vuosien tapaan hyvä. Alueelliset erot olivat todella vähäisiä (kuva 11). Sen sijaan happipitoisuuden ajallinen vaihtelu oli selvästi havaittavissa (kuva 12). Happipitoisuus oli pienimmillään lämpimän veden aikaan heinä-elokuussa. Vähimmillään happea oli Kymijoen vedessä 7,7 milligrammaa litrassa. Korkeimmat happipitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti Kokonkoskella, jonka yläpuolella on vettä hyvin hapettava koskijakso. Happipitoisuus ph 2 26 Happikyllästys-% 26 mg/l ph 7,8 16, 7,6 14, 7,4 7,2 12, 7, 1, 6,8 8, 6,6 % 1 9 8 7 6,46, Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 6 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 11. Happipitoisuus (mg/l) ja hapen kyllästysaste (%) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuonna 26. Neliöt alhaalta ylöspäin ovat pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Happipitoisuus eri kuukausina Happikyllästys-% eri kuukausina 16, 14, 1 12, 9 mg/l 1, % 8 8, 7 6, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 6 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 12. Happipitoisuus (mg/l) ja hapen kyllästysaste (%) Kymijoessa eri kuukausina vuonna 26. Kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 11

5.2 SAMEUS JA KIINTOAINE Sameuden ja kiintoainepitoisuuden vaihtelu on sidoksissa eroosion voimakkuuteen. Näin ollen maksimiarvot esiintyvät yleensä kevätylivaluman aikana ja sadekausien jälkeen. Valumatilanne määrää pitkälle erityisesti vallitsevan sameustason. Kiintoainepitoisuuteen vaikuttaa myös perustuotanto itse joessa ja sen yläpuolisessa järvivesistössä. Kymijoen vesi oli vuonna 26 sameimmillaan lokakuussa, jolloin satoi erittäin runsaasti, joulukuussa virtaamien ollessa suurimmillaan sekä huhtikuussa sulamisvesien vaikutuksesta (kuva 13). Maaliskuussa vesi oli kirkkainta, sameus oli lähes aina alle 1 FTU. Alkuvuodesta vesi oli kirkasta, muulloin yleensä lievästi sameaa, Ahvenkoskella hieman muita sameampaa. Veden kiintoainepitoisuudessa näkyi eroosiovaikutuksen lisäksi kesäisen perustuotannon kiintoainepitoisuutta kohottava vaikutus (kuva 13). Ahvenkoskenhaarassa näkyy selvimmin hajakuormitukseen vaikutukset etenkin huhti- ja joulukuussa lumien sulamisen aikaan, koska sinne laskevat peltovaltaisten alueiden läpi virtaavat Tallus- ja Teutjoki. Kiintoaine eri kuukausina Sameus eri kuukausina 18 45 16 4 14 35 mg/l 12 1 8 6 4 FTU/FNU 3 25 2 15 1 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 13. Kymijoen veden kiintoainepitoisuus (mg/l) ja sameus (FTU) eri kuukausina vuonna 26. Kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen veden sameus kohosi Rapakosken ja Hurukselan aseman välillä noin 1,9 FTU (keskiarvo) ja kiintoainepitoisuus 1,8 mg/l (keskiarvo) vuonna 26, eli molemmat arvot lähes kaksinkertaistuivat välillä Rapakoski-Huruksela (kuva 14). Vuoden 26 kuormitustietojen perusteella teollisuuden ja yhdyskuntien kiintoainekuormitus selittää tästä kiintoainepitoisuusnoususta vain,14 mg/l (kuormitus/keskivirtaama). Näiden lukujen perusteella kiintoainepitoisuuden nousu Rapakosken ja Hurukselan asemien välillä johtunee ensisijaisesti hajakuormituksesta. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

Kiintoaine 26 Sameus 26 mg/l 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula FTU/FNU 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 14. Veden kiintoainepitoisuus (mg/l) ja sameus (FTU) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuonna 26. Neliöt alhaalta ylöspäin ovat pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.3 SÄHKÖNJOHTAVUUS, HAPPAMUUS JA PUSKURIKYKY Jätevesien sisältämät ionit nostavat Kymijoen sähkönjohtavuutta. Tämä näkyy sähkönjohtavuuden selvänä nousuna Rapakosken ja Hurukselan välillä (kuva 15). Vuoden 26 keskiarvojen mukaan sähkönjohtavuus nousi tällä välillä 1,9 ms/m. Sähkönjohtavuus 26 Sähkönjohtavuus eri kuukausina 12 12 11 11 1 1 ms/m 9 ms/m 9 8 8 7 7 6 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 6 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 15. Kymijoen veden sähkönjohtavuus (ms/m) viidellä eri näyteasemalla vuonna 26. Neliöt alhaalta ylöspäin ovat pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Sähkönjohtavuus eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Suurimmillaan kuormituksen yläpuolisen ja alapuolisen alueen välinen ero oli syyslokakuussa, jolloin virtaamat olivat pienimpiä. Eli mitä vähemmän joessa virtaa vettä, sitä voimakkaammin näkyy jätevesien sähkönjohtavuutta kohottava vaikutus välillä Rapakoski- Huruksela. Hurukselan näyteasemalla vuorokauden keskivirtaaman ja veden sähkönjohtavuuden välinen korrelaatiokerroin oli vuonna 26.78 (kuva 16). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 13

12 11 1 cty ms/m 9 8 7 6 1 15 2 25 3 35 virtaama m 3 /s Kuva 16. Kymijoen vuorokauden keskivirtaaman (Kuusankoski) ja Hurukselan näyteaseman veden sähkönjohtavuuden (ms/m) välinen suhde vuonna 26 (n=26, r = -.78). Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Veden ph-arvon keskiarvo oli kaikilla näyteasemilla neutraali. Muutoinkin ph vaihteli pienissä rajoissa; 8 % ph-arvoista oli välillä 7,-7,3. Yleisesti ottaen Kymijoen veden ph oli alhaisimmillaan keväällä, jolloin vesistöihin valui lumensulamisvesiä. Kymijoen veden ph vaihteli kullakin mittauskerralla eri asemien välillä vain vähän. Perustuotannon vaikutus näkyi ph-arvojen lievänä kohoamisena tuotantokauden aikana (kuva 17). ph 26 ph eri kuukausina 7,8 7,8 7,6 7,6 7,4 7,4 ph 7,2 7, ph 7,2 7, 6,8 6,8 6,6 6,6 6,4 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 6,4 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 17. Kymijoen veden ph-arvo viidellä eri näyteasemalla vuonna 26. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). ph eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen veden puskurikyky eli alkaliniteetti oli vuonna 26 hyvä,,2-,3 mmol/l. Kuormitetulla alueella jätevesikuormitus nosti puskurikykyä (kuva 18). Alkaliniteetin kohoaminen Rapakosken ja Hurukselan välisellä alueella vastaa hyvin sähkönjohtavuuden nousua (vrt. kuva 15). Koko käytettävissä olevan vuoden 26 aineiston (n=16) perusteella sähkönjohtavuuden ja alkaliniteetin välinen korrelaatiokerroin oli peräti,91. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

Alkaliniteetti 26 Alkaliniteetti eri kuukausina,4,4,3,3 mmol/l,2 mmol/l,2,1 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula,1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 18. Kymijoen veden alkaliniteetti (mmol/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 26. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Alkaliniteetti eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo ja pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.4 ORGAANINEN AINES Orgaanisen eli eloperäisen aineksen pitoisuutta arvioitiin kolmen eri parametrin, väriluvun, kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja orgaanisen kokonaishiilen (TOC) avulla. Näistä muuttujista vahvin korrelaatio oli vuoden 26 aineiston perusteella COD:n ja värin välillä (taulukko 2). Taulukko 2. Orgaanisen aineksen arvioimiseen käytettyjen parametrien keskinäiset riippuvuudet (korrelaatiokerroin r). Laskuissa on mukana kaikkien havaintoasemien havainnot vuodelta 26 (n= 16). COD Mn Väri Väri,85 TOC,74,72 Kymijoen orgaanisen aineen määrä lisääntyi hieman Rapakosken ja Hurukselan välillä (kuva 19). Hurukselasta itäisiin jokihaaroihin keskiarvot pysyivät jokseenkin samoina, Ahvenkoskella arvot olivat lievästi korkeampia. Ahvenkoskella orgaanisen aineen ajallinen vaihtelu oli muita suurempaa. Suurimmat orgaanisen aineen arvot mitattiin joulukuussa, paitsi korkein väriarvo oli huhtikuussa Ahvenkoskella, 1 mgpt/l. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 15

COD 26 COD eri kuukausina 1 1 9 9 8 8 mg O2/l 7 6 mg O2/l 7 6 5 5 4 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 4 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Väri 26 Väri eri kuukausina mg Pt/l 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula mg Pt/l 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 TOC 26 TOC eri kuukausina 1 1 9 9 8 8 mg/l 7 mg/l 7 6 6 5 5 4 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 4 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 19. COD Mn -arvo (mg O2/l), veden väriluku (mgpt/l) ja TOC-arvo (mg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuonna 26. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Oikeanpuoleisissa kuvissa on esitetty vastaavien parametrien vaihtelu eri kuukausina vuonna 26 eli kuvassa on kuukausittain kaikkien viiden näyteaseman tulosten keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.5 FOSFORI Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan asemien välillä vuonna 26 keskimäärin 7,5 µg/l (kuva 2). Laskennallisesti pistekuormituksen osuus pitoisuusnoususta oli 3,6 µg/l (kuormitus/virtaama), mikä on puolet kokonaisnoususta. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

Rapakoskella fosforipitoisuus on pysynyt samalla tasolla vuodesta 1992 eli ollut noin 1-11 µg/l. Hurukselassa fosforipitoisuus oli vielä 199-luvulla 18-22 µg/l, vuodesta 21 noin 14-17 µg/l. Erittäin vähävetisenä vuonna 23 pistekuormituksen vaikutus tosin näkyi selvemmin, pitoisuuden ollessa 2 µg/l. Pistekuormituksen aiheuttama pitoisuusnousu on laskenut vuosien 1992 ja 1993 tasosta 6-7 µg/l tasoon 2-3 µg/l. Fosforin maksimipitoisuus mitattiin Kokonkosken haarassa lokakuussa, jolloin satoi poikkeuksellisen runsaasti (kuva 2). Fosforipitoisuudella on yleensä selvä korrelaatio kiintoainepitoisuuden kanssa, ja nytkin niiden välinen riippuvuus oli vahva (r=,86, n=16). Kymijoen vedessä oli vähiten fosforia talvella pienten valumien aikaan tammimaaliskuussa. Kokonaisfosfori 26 Kok. P eri kuukausina 7 7 6 6 5 5 ug/l 4 3 µg/l 4 3 2 2 1 1 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 2. Kymijoen veden fosforipitoisuus (µg/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 26. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Kokonaisfosfori eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Liukoisen kokonaisfosforin osuus kokonaisfosforista oli noin kolmannes kuten edellisinäkin vuosina. Pitoisuus nousi keskiarvojen mukaan Rapakosken ja Hurukselan välillä 1,8 µg/l (kuva 21). 5.6 TYPPI Kymijoen kokonaistyppipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä noin 1 µg/l (kuva 22). Kokonaistypen pistekuormituksesta aiheutuva pitoisuusnousu oli vuonna 26 noin 9 µg/l, joten laskennallisesti pistekuormitus aiheutti suurimman osan typpipitoisuuden noususta Rapakosken ja Hurukselan välillä. Korkeimmillaan typpipitoisuus oli kaikkien mittauspisteiden keskiarvojen perusteella lumien sulamisen aikaan huhti- ja joulukuussa (kuva 22). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 17

Liukoinen fosfori 26 Liukoinen fosfori eri kuukausina 12 12 1 1 8 8 µg/l 6 µg/l 6 4 4 2 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 21. Kymijoen veden liukoisen kokonaisfosforin pitoisuus (µg/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 26. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Liukoinen fosfori eri kuukausina - kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kokonaistyppi 26 Kok. N eri kuukausina 16 16 14 14 12 12 1 1 µg/l 8 8 6 6 4 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 4 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 22. Kymijoen veden typpipitoisuus (µg/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 26. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). Kokonaistyppi eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Nitraatti-nitriittityppipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä 5 µg/l (kuva 23). Nitraattinitriittitypen pitoisuutta näyttää säätelevän vuodenajat ja niiden mukaan vaihtelevat biokemialliset prosessit sekä valumat enemmän kuin pistekuormitus. Yleisesti pitoisuudet olivat talvella korkeampia ja kesällä matalia perustuotannon ottaessa nitraatin käyttöönsä. Pitoisuudet olivat suurimmillaan joulukuussa. Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä oli keskimäärin 4 % - samaa suuruusluokkaa kuin edellisinäkin vuosina. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

NO23-N 26 NO23-N eri kuukausina 8 8 7 7 6 6 5 5 µg/l 4 4 3 3 2 2 1 1 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 23. Kymijoen nitriitti+nitraattityppipitoisuus (NO 23 N µg/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 26. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). NO 23 N eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyy Rapakosken ja Hurukselan välillä selvimmin ammoniumtyppipitoisuuden nousuna. Vuonna 26 pitoisuusnousu oli 29 µg/l eli ammoniumtypen määrä lähes viisinkertaistui (kuva 24). Kymijoen suurimpien kunnallisten jätevedenpuhdistamojen kuormitustietojen perusteella yhdyskuntajätevesien kokonaistypestä on keskimäärin 85 % ammoniumtyppeä. Tällä perusteella pelkästään yhdyskuntien aiheuttama ammoniumtypen pitoisuusnousu oli vuonna 26 42 µg/l. Ammoniumtypen osuudesta puunjalostusteollisuuden jätevesien kokonaistypessä ei ole juurikaan tietoja, mutta osuus on kuitenkin pienempi kuin yhdyskuntajätevesissä. Em. lukujen perusteella pelkkä pistekuormitus vastasi ammoniumtypen pitoisuusnoususta. Osa ammoniumtypestä kuluu jokiuomassa. NH4-N 26 NH4-N eri kuukausina 8 8 7 7 6 6 5 5 µg/l 4 4 3 3 2 2 1 1 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 24. Kymijoen ammoniumtyppipitoisuus (NH 4 -N µg/l) viidellä eri näyteasemalla vuonna 26. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyrät ovat aladesiili (1 % havainnoista) ja ylädesiili (9 % havainnoista). NH 4 -N eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näyteaseman tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 19

Ammoniumtypen pitoisuudet olivat suurimmillaan huhtikuussa, jolloin typpikuormitus oli myös suurinta, ja pienimillään elokuussa (kuva 24). Keskiarvojen mukaan ammoniumtypen pitoisuus oli Ahvenkoskella jopa hieman alhaisemmalla tasolla kuin Hurukselassa, joten tämän perusteella Kymijoen alimman osan hajakuormitus ei nostanut ammoniumtyppipitoisuuksia. 5.7 TYPPI-FOSFORI SUHDE Mikäli kokonaisravinteiden painosuhde (kok.n/kok.p) on yli 17, fosfori on levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 1, typpi on kasvun minimitekijä 3. Kymijoen alaosan jätevesikuormituksen vuoksi kuormituksen alapuolella fosforin määrä kasvaa suhteessa typen määrään. Tästä huolimatta kokonaisravinnesuhteiden perusteella fosfori on Kymijoen minimiravinne myös kuormitetulla jokialueella. Vuoden 26 aikana N/Psuhde laski kuormitetulla osalla yhtenä kertana Hurukselassa tasolle 15, muulloin se oli yli 17. Rapakoskella suhde oli pienimmillään tasoa 26 (kuva 25). Kok.N/Kok.P 26 12 1 kok.n/kok.p 8 6 4 2 1.1. 14.2. 2.3. 1.4. 8.5. 12.6. 11.7. 1.8. 12.9. 9.1. 16.11. 11.12. Rapak Huruksela Ahvenk Kokonk Karhula Mineraaliravinnesuhde 26 16 14 (NO23+NH4)/liuk.P 12 1 8 6 4 2 1.1. 14.2. 2.3. 1.4. 8.5. 12.6. 11.7. 1.8. 12.9. 9.1. 16.11. 11.12. Rapak Huruksela Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 25. Tutkimusasemien kokonaistypen ja fosforin suhdeluku sekä liukoisten typpi- (nitriitti, nitraatti ja ammonium) ja fosforiyhdisteiden (liukoinen kokonaisfosfori) suhdeluvut eri kuukausina vuonna 26. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

Mikäli mineraaliravinteiden painosuhde (NO3+NO2+NH4/liuk. fosfori) on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä. Mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava tekijä 3. Myös mineraaliravinnesuhteiden perusteella fosfori on selkeästi Kymijoen minimiravinne (kuva 25). Pistekuormituksen vaikutus liukoisen fosforin pitoisuuteen on pieni, minkä takia mineraaliravinnesuhteissa ei ole niin selvää eroa Rapakosken ja Hurukselan välillä. Mineraaliravinteiden suhdelukua vääristää hieman se, että liukoisen fosforin arvona käytettiin liukoista kokonaisfosforia eikä leville käyttökelpoisinta liukoista fosfaattifosforia, jonka pitoisuus kuvaa parhaiten reaktiivisinta fosforia. 5.8 MUUT KEMIALLISET YHDISTEET Yhteenveto Kymijoen Hurukselassa vuonna 26 mitattujen muiden alkuaineiden ja yhdisteiden pitoisuuksista on taulukoissa 3 ja 4 (liite 9.2). Pitoisuudet ovat samaa tasoa kuin edellisvuosina. Taulukko 3. Kymijoen Hurukselan ainepitoisuuksia (n = aineiston määrä, minimi, maksimi, mediaani, keskiarvo) vuonna 26. Tulokset: Kymijoen vesi ja ympäristö ja KAS. Cl mg/l SO 4 mg/l SiO 2 mg/l Fe µg/l Mn µg/l n min max med ka 26 5,3 7,9 6,2 6,3 26 11 15 12 12 26,9 3,3 2,4 2,1 26 76 77 285 294 26 1 31 55 61 n min max med ka Al µg/l 26 39 74 13 185 Ca mg/l 26 5,3 6,7 5,9 5,9 Mg mg/l 26 1,5 1,7 1,5 1,6 Na mg/l 26 6,4 11 7,9 7,9 K mg/l 26 1,4 1,9 1,7 1,7 Taulukko 4. Kymijoen Hurukselan raskasmetalli-, seleeni- ja AOX -pitoisuudet (µg/l) vuonna 26. Tulokset ovat Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (KAS) aineistosta (n=14). µg/l Zn Se Ni Pb Cu Cr Cd As Hg AOX min max med ka 2,6 5,4 3,3 3,4 <,2,3 <,2 <,2,5,9,7,7,7,28,19,18 1,1 1,6 1,2 1,3,2,9,5,5 <,1,3,2,2,28,41,33,34 <,2,3 <,2 <,2 23 39 33 32 5.9 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Voimassa olevien EU-normien (Sosiaali- ja terveysministeriön päätös yleisten uimarantojen vedenlaatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, nro 41/1999) mukaan vesi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 21

on hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi soveltuvaa, mikäli fekaalisia enterokokkeja on alle 2 / 1 ml, fekaalisia koleja on alle 5 / 1 ml ja koliformisia bakteereja alle 1 /1 ml. Kymijoen veden hygieenistä laatua arvioidaan fekaalisten enterokokkien, kokonaiskolien ja Escherichia coli -määrityksen avulla. Fekaalisten enterokokkien määrien perusteella Kymijoen vesi oli hygieeniseltä laadultaan hyvin uimavedeksi soveltuvaa, enterokokkeja oli enimmillään 12 /1 ml. Jokialueen näyteasemien enterokokkitulosten mediaani oli vuonna 26 13 kpl/1 ml. Enterokokkeja oli vähiten Rapakoskella ja eniten Hurukselassa (kuva 26). kpl/1ml Fekaaliset enterokokit 12 1 8 6 4 2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Ahvenk Huruk Karhula Kokonk Rapak Kuva 26. Fekaalisten enterokokkien määrä /1 ml Kymijoen näyteasemilla vuonna 26. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. E. colien määrät olivat pienimpiä Rapakoskella ja suurimpia Hurukselassa (kuva 27). E. colien määrä ylitti 5 /1 ml rajan Hurukselassa 7 ja Kokonkoskella kaksi kertaa ja Karhulassa kerran. Maksimimäärä oli Hurukselan marraskuun tulos 17 /1 ml. Kolien kokonaismäärissä tulee Kymijoessa esiin myös puunjalostusteollisuuden biologisten puhdistamoiden bakteerikantojen vaikutus; tämän vuoksi Escherichia coli määritys soveltuu Kymijoessa paremmin kuvaamaan veden hygieenistä laatua. Kokonaiskolien määrät olivat pienimpiä Rapakoskella ja suurimpia Hurukselassa ja Karhulassa (kuva 28). Huhtikuussa Kokonkoskella oli eniten koleja, 11 /1ml. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

kpl/1ml 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 E. coli 16 17 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Ahvenk Huruk Karhula Kokonk Rapak Kuva 27. Escherichia colien määrä /1 ml Kymijoen näyteasemilla vuonna 26. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kokonaiskolit kpl/1ml Huruk 98, Kokonk 11 7 6 5 4 3 2 1 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Ahvenk Huruk Karhula Kokonk Rapak Kuva 28. Kokonaiskolien määrä /1 ml Kymijoen näyteasemilla vuonna 26. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.1 UPM KYMIN KEITTOLIPEÄPÄÄSTÖN VEDENLAATUTUTKIMUKSET UPM Kymin Kuusankosken sellutehtaalla tapahtui 28.7.26 illalla keittolipeävuoto. Vuodon seurauksena Kymijokeen pääsi arviolta noin 1 kuutiota keittolipeää. Seuraavana aamuna käynnistettiin Kymijoen vedenlaadun ylimääräinen seuranta 4. Iltapäivällä tehtiin toinen näytteenottokierros. Vielä 31.7. haettiin näytteet. Tulosten perusteella päästön vaikutukset olivat vähäisiä. Vedessä oli havaittavissa vaahtoa, mutta ph-arvo oli korkeimmillaankin vain 7,6. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 23

6 RUOTSINPYHTÄÄN KUNNAN VASTILAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARKKAILU Vastilan jätevedenpuhdistamon yläpuolinen näytepiste on Hirvivuolle ja alapuolinen Hirvikoski (kartta liite 1, koordinaatit liite 2). Hirvikosken näytepiste sijaitsee noin 15 metriä puhdistamopurkuputkesta alavirtaan. Vesistönäytteet otettiin vuoden 26 aikana neljä kertaa (tulokset liite 9.3). Purkuvesistötarkkailu lopetettiin vuoden 26 lopussa. Vastilan puhdistamon vähäinen kuormitus (vuonna 26 arvioitu jätevesimäärä 3 m³/vrk) ei näy normaalitilanteessa Kymijoen veden laadussa (kuva 31). Puhdistamon ylä- ja alapuolen vedenlaadussa havaitut erot jäivät yleensä aina analyysimenetelmän mittausepätarkkuudesta aiheutuvan vaihtelun sisälle. Veden laatu Vastilan puhdistamon ylä- ja alapuolella määräytyy ennen kaikkea Kymijoen yleisen vedenlaadun perusteella. Esimerkiksi fosforin määrä oli elokuussa suurimmillaan Vastilassa kuten Hurukselassakin, ja ammoniumtyppipitoisuus oli suurimmillaan keväällä ja loppuvuodesta. Fekaalisten enterokokkien määrä oli Vastilassa suurimmillaan loppuvuodesta, kuten Kymijoessa yleensäkin, mutta silloinkin vesi täytti hygieeniseltä laadultaan uimaveden kriteerit. Kokonaistyppi Kiintoaine 1 8 ug/l 8 6 4 2 mg/l 6 4 2 II V VIII XI II V VIII XI Yläp Alap Yläp Alap Kokonaisfosfori Ammoniumtyppi ug/l 3 25 2 15 1 5 II V VIII XI ug/l 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 II V VIII XI Yläp Alap Yläp Alap Sähkönjohtavuus Fekaaliset enterokokit 11 1 9 8 7 6 II V VIII XI 1 8 6 4 2 II V VIII XI Yläp Alap Yläp Alap Kuva 31. Kymijoen vedenlaatu Ruotsinpyhtään Vastilan jätevedenpuhdistamon yläpuolella (Hirvivuolle) ja alapuolella (Hirvikoski) vuonna 26. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

7 PYHTÄÄN KIRKONKYLÄN LOPETETUN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARKKAILU Pyhtään kirkonkylän puhdistamon yläpuolinen näytepiste on Kymijoen piste 7 ja alapuolinen 4 (kartta liite 1, koordinaatit liite 2). Näytepisteiden välinen etäisyys on yli 2 kilometriä. Vesistönäytteet otettiin vuonna 26 huhti- ja heinäkuussa (tulokset liite 9.4). Vuoden 26 alusta Pyhtään kirkonkylän jätevedet on johdettu Kotkan Mussalon puhdistamolle. Pääsääntöisesti veden laadussa ei ollut oleellista eroa Pyhtään puhdistamon ylä- ja alapuolella tutkittuina ajankohtina. Kiintoaine-, typpi- ja ammoniumtyppipitoisuus oli keväällä puhdistamon yläpuolella suurempi kuin muilla vertailupisteillä ja sähkönjohtavuus pienempi (kuva 32). Selvimmin puhdistamon vaikutus on yleensä näkynyt veden hygieenisessä laadussa, nytkin keväällä, vaikka kuormitus oli jo lakannut tammikuussa. Puhdistamon alapuolella oli 19 fekaalista streptokokkia 1 ml:ssa, kun yläpuolella niitä oli 28 kpl, E. coleja oli yläpuolella 12 ja alapuolella 11 kpl/1 ml. Hygieeniseltä laadultaan Pyhtään haaran vesi puhdistamon alapuolella ei huhtikuussa täysin täyttänyt uimaveden laatukriteerejä; fekaalisia enterokokkeja oli juuri alle rajana olevan 2 kpl/1 ml, mutta E.colien määrä ylitti selvästi 5 kpl/1 ml. Kokonaiskolien lukumäärän perusteella Kymijoen Pyhtään haaran vesi oli uimavedeksi soveltuvaa sekä huhti- että heinäkuussa 26. 8 MUITA TUTKIMUKSIA KYMIJOELLA 8.1 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU Velvoitetarkkailuun kuuluu Kymijoen alaosan ja sen merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu. Tarkkailuohjelma uudistettiin vuonna 24 ja uudelleen vuodelle 27. Vuotta 26 koskeva kalastustiedustelu toteutetaan vuonna 27. Vuonna 26 Kymijoen kalataloudellisessa yhteistarkkailussa tutkittiin kalaston rakennetta verkko- ja sähkökoekalastuksin sekä nahkiaistoukkatutkimuksin. Verkkokoekalastuksen yhteydessä kartoitettiin myös jätevesien mahdollisia ekotoksikologisia vaikutuksia kaloihin. Ahvenilta ja särjiltä tarkastettiin silmien, evien ja ihon kunto. Kalojen käyttökelpoisuutta arvioitiin aistinvaraisesti. Kalataloustarkkailun tulokset raportoidaan omana julkaisunaan. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus jatkoi vuonna 26 Kymijoella lohikalojen potentiaalisten lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden kartoituksia 5. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 25

Happikyllästys-% Kiintoaine 1 1 9 8 % 8 7 mg/l 6 4 2 6 IV6 VII6 IV6 VII6 Hur Ahv 7 4 Hur Ahv 7 4 Sähkönjohtavuus Kokonaisfosfori 11 4 1 9 3 ms/m 8 7 6 ug/l 2 1 5 IV6 VII6 IV6 VII6 Kokonaistyppi Ammoniumtyppi 1 2 9 8 15 ug/l 7 ug/l 1 6 5 5 4 IV6 VII6 IV6 VII6 Hur Ahv 7 4 Hur Ahv 7 4 Fekaaliset enterokokit Kokonaiskolit kpl/1 ml 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 IV6 19 VII6 kpl/1ml 2 15 1 5 46 34 IV6 VII6 Kuva 32. Kymijoen vedenlaatu Pyhtään haarassa Pyhtään kirkonkylän entisen jätevedenpuhdistamon yläpuolella (as 7) ja alapuolella (as 4) vuonna 26. Kuvassa on esitetty myös vastaavien ajankohtien vedenlaatu Kymijoen pääuoman puolella Hurukselassa ja Ahvenkoskella. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. 8.2 JOKIEN BIOLOGISTEN SEURANTAMENETELMIEN KEHITTÄMISHANKE Suomen suurten jokien biologinen tarkkailu on kautta historiansa tukeutunut ensisijaisesti järville kehiteltyihin tutkimusmenetelmiin. Seurauksena on, että näytteenottoon liittyy ongelmia, joihin järviympäristöissä toimittaessa ei törmätä ja lisäksi menetelmien 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27

luotettavuudesta virtavesissä ei ole tutkimustietoa. Keväällä 23 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:ssä käynnistettiin Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston kanssa yhteistyöhanke, joka tähtää suurten virtavesien biologisten tarkkailumenetelmien tutkimiseen ja kehittämiseen. Vuoden 26 tutkimukset painottuivat edellisvuosien tapaan surviaissääskien kotelonahkojen näytteenottoon perustuvan tarkkailumenetelmän tutkimiseen ja kehittämiseen. 9 YHTEENVETO Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien velvoitetarkkailun vedenlaatutulokset vuodelta 26. Tarkkailu on toteutettu yhteistarkkailuna. Keskivirtaaman perusteella Kymijoessa virtasi vuonna 26 keskimääräistä selvästi vähemmän vettä. Virtaamat olivat aivan vuoden loppua lukuun ottamatta keskimääräistä pienempiä. Tammi-helmikuun sadanta oli poikkeuksellisen pieni. Maaliskuu oli selvästi tavallista kylmempi ja jäänpaksuudet kasvoivat kuukauden loppuun saakka. Jäät lähtivät tavanomaiseen aikaan. Kesä oli lämmin ja poikkeuksellisen vähäsateinen. Heinäkuussa satoi vain kymmenesosa normaalimäärästä. Järvien pinnat laskivat kymmenillä senteillä. Lokakuussa satoi kaksinkertaisesti normaalimäärään verrattuna. Loppuvuosikin oli normaalia lämpimämpi. Järvet jäätyivät marraskuun alussa, mutta leuto sää sulatti jäät uudelleen. Joulukuu oli ennätyslämmin, noin 6 astetta keskimääräistä lämpimämpi, joten sateetkin tulivat pääasiassa vetenä. Enimmillään lämmintä oli lähes + 1 C. Myös koko vuoden keskilämpötila oli normaalia korkeampi ja sademäärä normaalia pienempi. Jätevesien mukana Kymijoen alaosalle tuli vuonna 26 keskimäärin 1,8 tonnia typpeä, 7 kiloa fosforia, 3 tonnia kiintoainetta ja 1,3 tonnia happea kuluttavaa orgaanista ainetta (BOD 7 ) vuorokaudessa. Teollisuuden kiintoainekuormitus oli pienempää kuin edellisvuonna, mutta fosforikuormitus kasvoi. Muussa kuormituksessa ei tapahtunut selviä muutoksia. Kiintoainekuormituksen vähennys oli pääasiassa Anjalankosken Enson ansiota. Verrattaessa kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, eniten teollisuuden puolella on vähentynyt happea kuluttava orgaaninen kuormitus (BOD 7 ), mutta typpikuormitus ei lainkaan. UPM-Kymmene Oyj:n ja Myllykoski Paper Oy:n kuormitus pysyi luparajojen puitteissa. Stora Enson Anjalankosken tehtailla fosforin vuosilupa-arvo sekä typen vuositavoitearvo ylittyivät. Typen kuukausitavoitearvo ylittyi syys-lokakuuta lukuun ottamatta. Sonoco- Alcorella COD-vuosiluparaja ylittyi. Kuukausiluparaja ylittyi viitenä kuukautena. Kymijoen alaosan asumajätevesien fosfori- ja kiintoainekuormitus kasvoi, muu kuormitus oli edellisvuotista tasoa. Halkoniemellä fosfori- ja kiintoainekuormitus nelinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Pyhtään kirkonkylän jätevedet johdettiin vuoden 26 alusta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 27

Kotkan Mussalon puhdistamolle. Kaikilla puhdistamoilla oli vuonna 26 Vastilaa lukuun ottamatta luparajojen ylityksiä. Eniten ylityksiä oli Halko- ja Huhdanniemen puhdistamoilla. Kymijoen ainevirtaamat olivat vuonna 26 normaalia pienemmät, mutta eivät kuitenkaan aivan vuoden 23 tasoa, jolloin ainevirtaamat olivat poikkeuksellisen pieniä. Ainevirtaamat olivat vuonna 26 suurimmillaan joulukuussa, jolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan ja maa oli lumeton. Huhtikuussa sulamisvedet kasvattivat ainevirtaamia. Pienimmillään kiintoaine- ja fosforivirtaamat olivat maaliskuussa ja typpivirtaamat syyskuussa. Laskelmien mukaan vuonna 26 Kymijoen mereen kuljettamista ainemääristä 4 % kiintoaineesta, 18 % fosforista ja 13 % typestä oli peräisin Kymijoen alaosan pistekuormituksesta. Jätevesien osuus fosforikuormituksesta oli edellisvuosia suurempi. Laskennallisesti puolet kiintoaine- ja fosforiainemääristä sekä kolme neljännestä typpivirtaamista oli peräisin Kuusankosken yläpuolisista vesistöistä. Kymijoen alaosan vedenlaadun tarkastelussa käytettiin velvoitetarkkailutulosten lisäksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen Kymijoki-tuloksia. Pistekuormituksen ja hajakuormituksen vaikutus näkyi edellisvuosien tapaan useimpien mitattujen pitoisuuksien nousuna Rapakosken ja Hurukselan asemien välillä, vaikka pitoisuusnousut eivät olekaan Kymijoessa kovin suuria. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyi selvimmin ammoniumtyppipitoisuuden ja sähkönjohtavuuden nousussa, mutta myös kokonaisfosforin ja alkaliniteetin kohoamisessa. Esim. ammoniumtypen keskiarvopitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä vuonna 26 29 µg/l eli lähes viisinkertaistui, laskennallisesti nousu aiheutui kokonaisuudessaan pistekuormituksesta. Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan asemien välillä vuonna 26 keskimäärin 7,5 µg/l. Laskennallisesti pistekuormituksen osuus oli puolet kokonaisnoususta. Hurukselassa fosforipitoisuus oli vielä 199-luvulla 18-22 µg/l, vuodesta 21 noin 14-17 µg/l. Erittäin vähävetisenä vuonna 23 pistekuormituksen vaikutus tosin näkyi selvemmin, pitoisuuden ollessa 2 µg/l. Happipitoisuudessa ei juuri ole eroja eri näyteasemien välillä. Happitilanne on koko joessa hyvä; alhaisin mitattu happipitoisuus oli vuonna 26 7,7 mg/l. Fekaalisten enterokokkien määrien perusteella Kymijoen vesi oli hygieeniseltä laadultaan hyvin uimavedeksi soveltuvaa. Enterokokkeja oli vähiten Rapakoskella ja eniten Hurukselassa. E. colien määrä ylitti 5 /1 ml rajan Hurukselassa 7 ja Kokonkoskella kaksi kertaa ja Karhulassa kerran. E. colien määrät olivat pienimpiä Rapakoskella ja suurimpia Hurukselassa. Kokonaiskolien määrä ylitti 1 /1 ml rajan huhtikuussa Kokonkoskella. Kymijoen vedenlaadun muutokset Hurukselan ja Ahvenkosken asemien välillä kuvaavat parhaiten hajakuormituksen vaikutuksia, sillä näiden asemien välillä ei ole juuri lainkaan pistekuormitusta. Ahvenkoskenhaaraan laskevat valuma-alueiltaan peltovaltaiset Tallus- ja 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27