EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI 2004 Vetoomusvaliokunta 2009 25.11.2008 ILMOITUS JÄSENILLE Asia: Vetoomus nro 0653/2005 Marion Locker, Saksan kansalainen, Itävallan eläinsuojeluyhdistyksen puolesta, Ala-Itävallan metsästyslainsäädännön muutoksista 1. Yhteenveto vetoomuksesta Vetoomuksen esittäjä toteaa, että Ala-Itävallan metsästyslainsäädäntöön hiljattain tehtyjen muutosten jälkeen nokivaristen, varisten, harakoiden ja närhien pyydystämisessä on tulevaisuudessa mahdollisuus käyttää varispyydyksiä. Vetoomuksen esittäjän mukaan tätä on perusteltu sillä, että varislinnut ovat uhka laululinnuille ja pienille riistalinnuille sekä haitallisia maataloudelle. Vetoomuksen esittäjä osoittaa tämän vääräksi niiden tieteellisten havaintojen perusteella, joiden mukaan varislinnut eivät itse asiassa aiheuta merkittävää vahinkoa. Varispyydykset ovat lisäksi valikoimattomia ja ovat siten kiellettyjä luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409/ETY nojalla. Toisin sanoen nykyisin voimassa olevat Ala-Itävallan lainsäädännön uudet säännökset ovat EU:n lainsäädännön vastaisia. 2. Käsiteltäväksi ottaminen Vetoomus otettiin käsiteltäväksi 14. marraskuuta 2005. Komissiota pyydettiin toimittamaan tietoja työjärjestyksen 192 artiklan 4 kohdan mukaisesti. 3. Komission vastaus, saatu 24. toukokuuta 2006 Tausta Lintudirektiivin 1 7 artiklan 1 kohdan nojalla saman direktiivin liitteessä II lueteltuja lajeja on 1 Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY, EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1. CM\755996.doc PE374.294v07-00

lupa metsästää kansallisen lainsäädännön mukaisesti koko yhteisössä näiden lajien kantojen koon, maantieteellisen levinneisyyden ja lisääntymisnopeuden takia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lajien metsästys ei vaaranna suojelutoimenpiteitä niiden levinneisyysalueella. Lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, poiketa 5, 6, 7 ja 8 artiklan säännöksistä 9 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin perusteisiin vedoten ja 2 kohdassa määriteltyjen edellytysten nojalla. Samaa kysymystä on käsitelty jo meneillään olevassa rikkomusmenettelyssä, joka koskee lintudirektiivin epäasianmukaista ja epätäydellistä siirtämistä osaksi Itävallan lainsäädäntöä. Ala-Itävalta korjasi rikkomusmenettelyn kuluessa säännöksiään (Ala-Itävallan metsästyslainsäädännön 3 :n 6 8 momentti, 77a :n 3 momentti ja 97 :n 3 momentti), minkä jälkeen ne vastasivat lintudirektiivin vaatimuksia. Tämän seurauksena kyseinen kohta poistettiin rikkomusten yleisluettelosta asian käsittelyn yhteydessä annetun perustellun lausunnon mukaisesti. Vetoomus Vetoomuksen esittäjä totesi, että lintulajeista nokivaris, varis, harakka ja närhi kuuluvat metsästettäviin lintuihin Ala-Itävallan metsästyslainsäädäntöön hiljattain tehtyjen muutosten jälkeen. Tämän lisäksi varisten pyydystämisessä oli mahdollista käyttää niin sanottuja varispyydyksiä. Vetoomuksen esittäjä mukaan tätä on perusteltu sillä, että varislinnut (corvidae) ovat uhka laululinnuille ja pienille riistalinnuille sekä haitallisia maataloudelle. Vetoomuksen esittäjä osoittaa tämän vääräksi niiden tieteellisten havaintojen perusteella, joiden mukaan varislinnut eivät itse asiassa aiheuta merkittävää vahinkoa. Varispyydykset ovat lisäksi valikoimattomia ja ovat siten kiellettyjä lintudirektiivin nojalla. Tahattoman saalistamisen kohteeksi joutuvat useimmiten riistalinnut ja pöllöt. Komission huomautukset vetoomuksesta Edellä mainitut corvidae-lajit eivät sisälly lintudirektiivin liitteeseen II, joten niiden metsästys on periaatteessa kielletty. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti poiketa metsästykselle asetetuista rajoituksista ainoastaan noudattamalla lintudirektiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä rajoittavia perusteita ja yksityiskohtaisia edellytyksiä. Käynnissä olevan rikkomusmenettelyn kuluessa (ks. edellä) Ala-Itävallan metsästyslainsäädäntöön tehtyjen muutosten jälkeen oikeudellinen tilanne noudatti lintudirektiiviä: edellä mainitut corvidae-lajit eivät enää kuuluneet "metsästettävien" lintujen luetteloon, mutta niiden metsästykseen oli mahdollisuus myöntää poikkeuslupa metsästyslainsäädännön 3 :n 6 9 momentissa (lintudirektiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdan saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä) tarkoitettujen ehtojen nojalla. Nykyinen oikeudellinen muutos on johtanut jälleen tilanteeseen, joka on oikeudellisesti ristiriidassa lintudirektiivin kanssa (kyseisten lintulajien metsästys sallitaan ilman että täytetään rajoittavia vaatimuksia lintudirektiivin 9 artiklan mukaisesti). Varispyydysten käytön sallimista koskevan kysymyksen osalta komissio tarvitsee lisää aikaa ja tietoja voidakseen tutkia näiden erityisten pyydysten valikoimattomuutta. Vetoomuksen tiedot vaikuttavat toistaiseksi uskottavilta, mutta muitakin kriteereitä, kuten pyydysten käytön PE374.294v07-00 2/6 CM\755996.doc

säännöllinen valvonta, olisi syytä ottaa huomioon, ennen kuin lopullinen kanta voidaan määrittää. Päätelmät Komissio aikoo tutkia edelleen molempia edellä mainittuja kysymyksiä (metsästyksen sallimisen periaate ja valikoimattomien pyydysten käyttö) Ala-Itävallassa esiintyvien lintulajien eli nokivariksen, variksen, harakan ja närhen osalta. 4. Komission vastaus, saatu 10. marraskuuta 2006. Neljän corvidae-lajin eli nokivariksen, variksen, harakan ja närhen metsästystä koskevan kysymyksen ja Ala-Itävallassa nykyisin sovellettavan lainsäädännön perusteellisen arvioinnin jälkeen voidaan ensinnäkin vahvistaa, että kyseiset lajit sisältyvät metsästettävien lintujen luetteloon Ala-Itävallan metsästyslainsäädännön 3 :n 1 momentin 2 kohdan ja 3 momentin mukaisesti. Nokivariksen ja variksen sallittu metsästysajankohta on säädetty ajalle 1. heinäkuuta 31. maaliskuuta ja harakan ja närhen ajalle 1. elokuuta 15. maaliskuuta Ala-Itävallan metsästysasetusten 22 :n 26 ja 27 momentin nojalla ilman lisämäärittelyjä tai -rajoituksia. Tämän vuoksi nämä säännökset ovat selkeästi lintudirektiivin vastaisia. Toiseksi voidaan todeta, että Ala-Itävallan lainsäädännön 92 :n 1 momentin säännöstä, joka mahdollistaa metsästysasetuksiin sisältyvän varispyydysten käytön, on tarkennettu kyseisten asetusten 30a :ssä. Näiden säännösten nojalla varispyydykset on rakennettava siten, että vältytään muiden riistalajien joutuminen saaliiksi. On varmistettava, että lintujen pyydystäminen tapahtuu niitä vahingoittamatta (1 kohta). Pyydystettyjä lintuja on ruokittava ja niille on annettava vettä (2 kohta). Pyydykset on tarkistettava vähintään kerran päivässä, ja muut linnut on vapautettava välittömästi. Ammutut linnut on merkittävä rekisteriin (3 kohta). Komission yksiköt päättelivät Ala-Itävallan metsästysasetusten 30a :n 1, 2 ja 3 momentista laatimansa teknisen selvityksen perusteella, että asetuksissa kuvailtu varispyydys ei sellaisenaan ole välttämättä lintudirektiivin 8 artiklan säännöksen ja liitteen IV vastainen. Koska edellä mainittujen neljän varislajin metsästettävyyden periaate on kuitenkin lintudirektiivin 7 artiklan ja liitteen II sekä 9 artiklan vastainen, lintudirektiiviä on selvästi rikottu. Kuten komission edellisessä tiedonannossa todettiin, Ala-Itävalta muutti lintudirektiivin epäasianmukaista ja epätäydellistä täytäntöönpanoa koskevan rikkomusmenettelyn 1999/2173 alussa säännöksiään siltä osin, mikä koski neljän corvidae-lajin liittämistä Ala-Itävallan luonnonsuojelulainsäädäntöön sisältyvään metsästettävien lintujen luetteloon. Rikkomusmenettelyn myöhemmässä vaiheessa Ala-Itävalta korjasi myös Ala-Itävallan luonnonsuojeluasetusten 3 :n 5 momentin säännöstä poistamalla kyseiset neljä varislintulajia metsästettävien lintujen luettelosta, joka sisältyy Ala-Itävallan uusiin lajiensuojeluasetuksiin, jotka korvasivat aiemmat luonnonsuojeluasetukset. Komissio haluaa kuitenkin huomauttaa, että neljän corvidae-lajin sisällyttäminen metsästettävien lintujen luetteloon Ala-Itävallan metsästyslainsäädännön 3 :n 3 momentin nojalla on yhä osa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa meneillään olevaa rikkomusmenettelyä (asia C-507/04). Lisäksi neljän corvidae-lajin liittäminen muiden Itävallan osavaltioiden (Kärnten, Ylä-Itävalta) lainsäädäntöön sisältyvään metsästettävien lintujen luetteloon sekä muiden, lintudirektiivin liitteeseen II kuulumattomien lintulajien liittäminen metsästettävien lintujen luetteloon muissa CM\755996.doc 3/6 PE374.294v07-00

osavaltioissa (Burgenland, Steiermark) ovat kysymyksiä, joita käsitellään yhä käynnissä olevassa rikkomusmenettelyssä ja jotka odottavat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisua asiassa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ottaa tämän näkökohdan sellaisenaan esiin tuomiossaan, jonka on määrä valmistua lähiaikoina. Komissio katsoo päätelmässään, että ennen mahdollisiin jatkotoimiin ryhtymistä sen on syytä odottaa Euroopan yhteisöjen tuomiota, joka voisi tuoda valaistusta asiaan. 5. Komission täydentävä vastaus, saatu 28. helmikuuta 2007. Tätä vetoomusta koskevan edellisen tiedonannon lisäksi komissio haluaa viitata julkisasiamiehen asiassa C-507/04 antamaan lausuntoon (rikkomusmenettely 1999/2173, komissio). Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle 11. tammikuuta 2007 antamassaan lausunnossa julkisasiamies Juliane Kokott katsoi, ettei Itävalta ollut täyttänyt lintudirektiivin 1 velvoitteita, koska se ei ollut saattanut kahdeksaa lintudirektiivin säännöstä asianmukaisesti osaksi Itävallan osavaltioiden useita lakeja ja asetuksia (yhteensä 30 kertaa), muun muassa saattamatta lintudirektiivin 1 ja 5 artiklaa, 7 artiklan 1 ja 4 kohtaa, 8, 9 ja 11 artiklaa asianmukaisesti osaksi Itävallan kansallista lainsäädäntöä. Komissio oli lintudirektiivin 1 ja 5 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohtaa koskevassa kanteessaan Ala-Itävaltaa vastaan tuonut esiin, että Ala-Itävallan luonnonsuojeluasetusten 3 :n 5 momentin ja 4 :n 1 ja 2 momentin mukaisesti seuraavat lajit nokivaris, varis, harakka ja närhi ovat vapautettuja tiukasta suojelusta. Julkisasiamies havaitsi myös 8 artiklan osalta, että lintudirektiivin liitteen IV a kohtaa, joka koskee kiellettyjä metsästysvälineitä, ja -menetelmiä, ei ollut saatettu osaksi Ala-Itävallan luonnonsuojelulainsäädäntöä (20.4 ) vaaditulla tarkkuudella ja selkeydellä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, joka annettaneen vuonna 2007, selventää kantaa suhteessa vetoomuksen ensimmäiseen kohtaan, joka koskee nokivariksen, variksen, harakan ja närhen metsästystä Ala-Itävallan lainsäädännön mukaisesti. Jos Itävalta tuomitaan myöhemmin siitä, että se sallii näiden lintulajien metsästyksen Ala-Itävallassa, sen on muutettava lainsäädäntöään tuomiota vastaavaksi. Ala-Itävallan odotetaan muuttavan lainsäädäntöään myös metsästysvälineiden ja -menetelmien osalta, jos Euroopan yhteisöjen tuomioistuin noudattaa edellä mainittua julkisasiamiehen asiassa antamaa lausuntoa. Erityisen, niin sanotun "norjalaisen varispyydyksen" käytön osalta komissio pitäytyy edellisen teknisen arviointinsa mukaisessa kannassa, jonka mukaan tämäntyyppinen pyydys mahdollisesti noudattaa lintudirektiivin valikoivuutta koskevia vaatimuksia. Pyydystä voidaan kuitenkin käyttää vain lintudirektiivin 9 artiklassa säädetyin poikkeuksin, ja sen käyttö kyseisten lintulajien säännöllisen metsästyksen yhteydessä on kielletty. 1 Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY, EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1. PE374.294v07-00 4/6 CM\755996.doc

6. Komission täydentävä vastaus, saatu 17. huhtikuuta 2008 Komission edelliseen vastaukseen viitaten komissio haluaisi tuoda esiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. heinäkuuta 2007 asiassa C-507/04 antaman tuomion. Tuomioistuin katsoi, että Itävalta oli jättänyt noudattamatta luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 1 mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan muun muassa siksi, ettei se ollut siirtänyt luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 1 ja 5 artiklaa, 7 artiklan 1 kohtaa sekä 8 ja 9 artiklaa asianmukaisesti osaksi Ala-Itävallan lainsäädäntöä. Lajien suojelusta annetulla säädöksellä LGBl. 5500/2-0 laajennettiin suojeluasemaa koskemaan kaikkia eurooppalaisia lajeja, ja sen 3 :ään liittyvässä liitteessä II naakka luetaan selvästi suojeltuihin lajeihin. Tästä huolimatta suojelluiksi lajeiksi kuitenkin katsotaan vain lintudirektiivin 1 artiklan mukaiset luonnonvaraiset linnut sillä edellytyksellä, että ne kuuluvat metsästyslainsäädännön soveltamisalaan. Metsästyslain 3 :n 1 momentin numero 2 sekä 3 :n 3 momentti kuitenkin mahdollistavat korpin, variksen, närhen sekä harakan metsästyksen. Komissio katsoo, että lainsäädännön rikkominen korpin, variksen, närhen ja harakan osalta jatkuu ilman minkäänlaisia näkymiä tilanteen muuttumisesta tyydyttäväksi. Näin ollen komissio lähetti 1. helmikuuta 2008 EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan nojalla Itävallan hallitukselle virallisen ilmoituksen, johon annettiin tavanomaiseen tapaan kaksi kuukautta aikaa vastata. Ala-Itävallan on vielä muutettava lainsäädäntöään tämän perusteella. Luonnonsuojelulakiin tehdään metsästysvälineitä ja metsästysmenetelmiä koskevia lainsäädännöllisiä muutoksia, jotta se olisi luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 8 artiklan sekä 9 artiklan 1 ja 2 kohdan mukainen. Itävallan täytyy ilmoittaa komissiolle kyseisistä muutoksista virallisen ilmoituksen mukaisesti. 7. Komission täydentävä vastaus, saatu 25. marraskuuta 2008 Täydentääkseen edellistä vastaustaan komissio haluaisi ilmoittaa parlamentille, että rikkomistapaus on EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan nojalla virallisen huomautuksen vaiheessa yhteisöjen tuomioistuimen 12. heinäkuuta 2007 asiassa C-507/04 antaman tuomion täytäntöönpanon johdosta. Vetoomuksen esittäjän esille tuoman epäkohdan osalta Itävalta on tällä välin tiedottanut välttämättömistä lainsäädännöllisistä muutoksista, jotka on tehty Ala-Itävallan metsästyslainsäädäntöön kyseisen tuomion täytäntöönpanon yhteydessä. Uusi metsästyslaki, jonka nojalla nokivaris, varis, harakka ja närhi eivät enää kuulu "metsästettäviin" lintuihin (3 1 momentin numero 2), on tullut voimaan 14. elokuuta 2008. Lisäksi 92 1 kohdan nojalla on periaatteessa kiellettyä käyttää minkäänlaisia pyydyksiä lukuunottamatta pienille riistalinnuille tarkoitettuja laatikkopyydyksiä. Aluehallinnon asetuksen perusteella nokivariksen, variksen, harakan ja närhen pyydystämiseen elävänä tarkoitetut pyydykset voidaan poikkeuksellisesti sallia. Poikkeus on sallittu sillä ehdolla, että 1 Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY, EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1. CM\755996.doc 5/6 PE374.294v07-00

luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409/EY 1 9 artiklan tiukkoja vaatimuksia noudatetaan. Itävallan luonnonsuojelulain uuden 5 pykälän b kohdan nojalla valikoimattomien pyydysten käyttö suojeltujen luonnonvaraisten lintujen pyydystämiseen on nyt kielletty. 1 EYVL L 59, 8.3.1996, s. 61. PE374.294v07-00 6/6 CM\755996.doc