EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI 2004 ««««««««««««Vetoomusvaliokunta toukokuuta 2005 ILMOITUS JÄSENILLE Vetoomus nro 478/98, W. E. Johann, Saksan kansalainen, ongelmistaan Alankomaiden veroviranomaisten kanssa 1. Yhteenveto vetoomuksesta Vetoomuksen esittäjä, joka asuu Alankomaissa, on saanut kehotuksia maksaa rästiin jääneet tuloverot ja sosiaaliturvamaksut. Hänen anomuksensa verorästien peruuttamisesta hylättiin sillä perusteella, että hän on maksanut muille velkojille. Vetoomuksen esittäjä saa työkyvyttömyysetuuksia sekä Saksasta että Alankomaista. Häntä vaaditaan maksamaan vuosittainen ylimääräinen vero Saksan työkyvyttömyyseläkkeestään ilman, että hänellä olisi oikeutta saada Alankomaiden lain mukaisia työkyvyttömyydestä johtuvia etuuksia. Säilyttääkseen vuosittaisen oikeutensa Saksan työkyvyttömyyseläkkeeseen vetoomuksen esittäjä anoi Heerlenissä sijaitsevalta vakuutustoimistolta, että hänet luokiteltaisiin alempaan tulonsaajaryhmään 1. elokuuta 1998 alkaen. Vetoomuksen esittäjä ei pysty taloudellisten ongelmien vuoksi maksamaan kuukausittaisia veromaksujaan. Tämän vuoksi veroviranomaiset ovat luopuneet maksujen määräajoista ja etsivät keinoja periä vetoomuksen esittäjän irtainta omaisuutta. 2. Käsiteltäväksi ottaminen Aluksi vetoomusta ei otettu tutkittavaksi, mutta vetoomuksen esittäjän pyynnöstä ja huomattavan lisäaineiston vuoksi vetoomusvaliokunta päätti ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Komissiolta pyydettiin tietoja työjärjestyksen 175 artiklan 4 kohdan mukaisesti. CM\ doc PE /REV/VII

2 3. Komission vastaus, saatu 6. helmikuuta 2001 "Tosiseikat Vetoomuksen esittäjä asuu Alankomaissa ja saa Saksasta vuosittain noin Alankomaiden guldenin (noin euron) työkyvyttömyyseläkkeen ja Alankomaista noin Alankomaiden guldenin (noin euron) eläkkeen. Hän valittaa, että häneltä peritään Alankomaissa veroa hänen Saksasta saamastaan eläkkeestä ja että Saksasta saadun eläkkeen vuoksi hän joutuu maksamaan ylimääräisiä sosiaaliturvamaksuja, joita veroviranomaiset perivät. Vetoomuksen esittäjä on ottanut yhteyttä useisiin Alankomaiden viranomaisiin onnistumatta kuitenkaan saamaan vapautusta ylimääräisistä maksuista. Oikeudellinen arvio 1. Kansallinen lainsäädäntö (mukaan luettuna kansainväliset sopimukset) Saksan ja Alankomaiden kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukaisesti Saksasta maksettu eläke on verovapaa Alankomaissa. Sopimuksessa olevan progressiolausekkeen nojalla ja OECD:n mallisopimuksen mukaisesti Alankomaat on kuitenkin oikeutettu ottamaan huomioon verovapaat tulot (Saksasta saatu eläke) voidakseen määrittää vetoomuksen esittäjän Alankomaissa verotettavan toisen tulonlähteen veroprosentin. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että verovapaista tuloista (Saksasta saadusta eläkkeestä) ei voi pidättää tuloveroa Alankomaissa, mutta vetoomuksen esittäjän Alankomaista saamien tulojen veroprosenttia voidaan nostaa Saksasta saadun verovapaan eläkkeen vuoksi veromatemaattisista syistä. Saksan ja Alankomaiden kahdenvälinen verosopimus ei koske sosiaaliturvamaksuja. 24. joulukuuta 1998 annetun kuninkaallisen asetuksen 22 artiklan 746 kohdan mukaisesti poikkeus sosiaaliturvamaksuista voidaan myöntää, jos ulkomailta saadut tulot ovat korkeammat kuin Alankomaista saadut tulot. Vetoomuksen esittäjän tulot Alankomaissa ovat korkeammat kuin hänen ulkomailta saamansa tulo ja siksi sosiaaliturvamaksuihin myönnettävän poikkeuksen ehdot eivät täyty. 2. Yhteisön oikeus Yhteisön lainsäädännössä ei ole erityistä säädöstä tuloverotuksesta. Koska progressiolauseke perustuu yleisesti hyväksyttyyn käsitykseen verotuksesta kunkin veronmaksukyvyn mukaan, ei kyseinen tapaus ole ristiriidassa myöskään perustamissopimuksen periaatteiden kanssa. Kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamissäännöillä, jotka sisältyvät asetukseen 1408/71 ja sen täytäntöönpanomenettelystä annettuun asetukseen 574/72, pyritään suojelemaan Euroopan unionin sisällä siirtyvien henkilöiden sosiaalisia oikeuksia, jotta ne eivät heikkenisi paikallaan pysyvien henkilöiden oikeuksiin verrattuna. Asetuksen 1408/71 28 artiklassa määrätään, että henkilöllä, jolla on oikeus eläkkeeseen useammasta jäsenvaltiosta, on asuinvaltiossaan oikeus terveydenhoitoon asuinvaltion lainsäädännön mukaisesti ja sen kustannuksella, niin kuin kysymyksessä oleva henkilö olisi eläkeläinen sen valtion lainsäädännön mukaan, jonka alueella hän asuu. Tässä tapauksessa PE /REV/VII 2/6 CM\ doc

3 sovelletaan siis vain Alankomaiden lainsäädäntöä. Lisäksi asetuksen 1408/71 33 artiklasta johtuu, että Alankomaiden viranomaisilla, jotka vastaavat terveydenhoidon kustannuksista, on oikeus tehdä sairausvakuutusmaksuja koskevia vähennyksiä Alankomaiden maksamista eläketuloista. Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että Alankomaiden viranomaisilla on oikeus tehdä sosiaaliturvamaksuja koskevia vähennyksiä vain alankomaalaisista eläketuloista. Sitä vastoin saksalaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä tehdyt vähennykset olisivat edellä mainitun asetuksen 1408/71 määräysten vastaisia. Myös yhteisöjen tuomioistuin on yhtynyt komission kantaan asiasta Movrin, C-73/99, 6. heinäkuuta 2000 antamassaan tuomiossa (katso 48 kohta). Tämän johdosta komission yksiköt ottavat yhteyden Alankomaiden viranomaisiin pyytääkseen heitä korjaamaan vetoomuksen esittäjän tilanteen ja lopettamaan tämän yhteisön oikeuden vastaisen käytännön. Komissio ilmoittaa parlamentille asian käsittelyn etenemisestä." 4. Kirjallinen vahvistus komission suullisesti 9. ja 10. heinäkuuta 2001 pidetyssä kokouksessa antamille tiedoille, saatu 20. heinäkuuta 2001 "Komission yksiköiden pyynnöstä Alankomaiden viranomaiset vastasivat ja ilmoittivat, etteivät ne ole komission yksiköiden kanssa samaa mieltä asetuksen N:o 1408/71 33 artiklan ja tuomioistuimen asiassa Movrin, C-73/99, 6. heinäkuuta 2000 antaman tuomion soveltamisalasta. Samojen kansallisten viranomaisten mukaan tuomioistuin ei ilmoittanut tuomiossaan kantaansa Saksan hallituksen esittämään kysymykseen, joka kyseenalaistaa Alankomaiden viranomaisten saksalaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä perimien maksujen soveltuvuuden. Sitä vastoin Alankomaiden viranomaiset toteavat, ettei julkisasiamies Jacobs puolla Saksan hallituksen kantaa asiassa antamassaan ratkaisuehdotuksessa, koska hän arvioi, että Alankomailla on oikeus periä sairausvakuutusmaksu mainitusta eläkkeestä 1. Komission yksiköiden täytyy tutkia Alankomaiden viranomaisten antama vastaus perusteellisesti, ennen kuin ne tekevät lopullisen päätöksen siitä, onko yhteisön oikeutta rikottu. Parlamentille ilmoitetaan asian käsittelyn etenemisestä." 5. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 22. huhtikuuta 2002 "Vetoomuksen esittäjä, Alankomaissa asuva Saksan kansalainen, valittaa, että hänen täytyy maksaa Alankomaiden sosiaaliturvamaksuja, jotka on laskettu käyttäen perusteena ei ainoastaan hänen Alankomaista vaan myös Saksasta saamaansa työkyvyttömyyseläkettä. Alankomaiden viranomaiset ovat vastanneet, että he eivät ole samaa mieltä komission 1 Ks. julkisasiamies Jacobsin oikeusasiassa Movrin, C-73/ maaliskuuta 2000 antama ratkaisuehdotus, etenkin 20 kohta. CM\ doc 3/6 PE /REV/VII

4 yksikköjen lausunnon kanssa siitä, että asetuksen 1408/ artiklan 1 kohta estää alankomaalaista laitosta laskemasta sairauden ja äitiyden johdosta maksettavia osuuksia käyttäen perusteena tuloja, joihin ei lasketa ainoastaan Alankomaista, vaan myös Saksasta saatu työttömyyseläke. He vetoavat, että vaikka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei kommentoinutkaan tätä kysymystä Movrinin 2 tapauksessa 6. heinäkuuta 2000 antamassaan tuomiossa, julkisasiamies Jacobs on ilmoittanut päätelmissään eriävän mielipiteensä siitä, että Alankomaat toimi vastoin asetuksen 1408/71 33 artiklan 1 kohtaa ottaessaan maksuja periessään huomioon myös Saksasta maksetun eläkkeen 3. Ensin on syytä huomauttaa, että maksuja ei peritä vetoomuksen esittäjän Alankomaista ja Saksasta saamasta työkyvyttömyyseläkkeestä ainoastaan sairautta ja äitiyttä (AWBZ) vaan myös vanhuutta (AOW) ja jälkeenjääneitä (Anw) varten. Maksujen perimistä vanhuuden (AOW) ja jälkeenjääneiden (Anw) varalta ei pidä tutkia asetuksen 1408/71 33 artiklan perusteella, koska tässä artiklassa käsitellään vain sairautta ja äitiyttä koskevia maksuja. Ennemminkin olisi sovellettava asetuksen 1408/71 13 artiklan 2 kohdan f alakohtaa, jossa määritellään, että henkilö, johon ei enää voida soveltaa jonkin jäsenvaltion sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä, ilman että häneen voidaan ryhtyä soveltamaan jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännön alaisuuteen, jossa hän asuu. Siksi ei ole asetuksen 1408/71 vastaista, että vetoomuksen esittäjän täytyy maksaa osuutensa vanhuuden ja jälkeenjääneiden varalta, ("volksverzerkingen" AOW ja Anw), niin että laskentaperusteena käytetään koko hänen tulojaan, koska hän kuuluu Alankomaiden sosiaaliturvan piiriin. Tässä suhteessa komission yksiköt eivät voi puuttua asiaan vetoomuksen esittäjän hyväksi. Kuitenkin maksujen perimiseen sairauden ja äitiyden varalta, eli AWBZ-maksuihin, liittyy asetuksen 1408/71 33 artiklan 1 kohdan mukaan tietty varaus. Siinä todetaan: "Jäsenvaltion laitoksella, joka on vastuussa eläkkeen maksamisesta ja joka soveltaa lainsäädäntöä, jonka mukaan eläkkeitä vähennetään sairauden ja äitiyden vuoksi perittävien maksujen osalta, on oikeus tehdä tällaiset vähennykset laskettuina kyseisen lainsäädännön mukaan tällaisesta laitoksesta maksettavasta eläkkeestä siihen määrään saakka, johon etuuksia koskevat kustannukset ovat 27, 28, 28 a, 29, 31 ja 32 artiklan mukaisesti sanotun jäsenvaltion laitoksen vastuulla." Vaikka pitääkin paikkansa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei Movrinin tapauksessa ottanut nimenomaisesti kantaa siihen kysymykseen, salliiko 33 artikla jäsenvaltion ottaa huomioon tuloja muiden maiden maksamista eläkkeistä, on huomautettava, että nyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuin 4 on antanut toisen tuomion 5, jossa todetaan: "Tältä osin on todettava, että toisin kuin Suomen hallitus väittää, asetuksen N:o 1408/71 33 artiklan 1 kohdan perusteella on pääteltävä, ettei asetuksessa anneta jäsenvaltiolle, jonka alueella eläkkeensaaja asuu, oikeutta vaatia kansallisen lainsäädännön mukaisia sairausvakuutusmaksuja, jotka lasketaan eläkkeensaajan tulojen eli toisen jäsenvaltion 1 Muutettuna asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL L 28, ). 2 Oikeusasia C-73/99, Oikeusk. 2000, sivu I Oikeusk. 2000, sivu I-5625, 20 kohta. 4 Tuomio 10. toukokuuta 2001, oikeusasia C-389/99 Sulo Rundgren, Oikeusk sivu I kohta. PE /REV/VII 4/6 CM\ doc

5 maksaman eläkkeen perusteella. Asetuksen 33 artiklan 1 kohdassa annetaan ainoastaan asianomaiselle jäsenvaltion laitokselle oikeus tehdä tässä säännöksessä mainituissa tilanteissa muun muassa sairausetuuksien kattamiseksi vähennyksiä eläkkeestä, josta laitos vastaa, eli kyseisen laitoksen tosiasiallisesti maksamasta eläkkeestä." Komission yksiköt ottavat tämän tuomion johdosta uudestaan yhteyttä Alankomaiden viranomaisiin ja pitävät Euroopan parlamentin ajan tasalla." 6. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 17. syyskuuta 2002 "Komission yksiköt ovat ottaneet yhteyttä Alankomaiden viranomaisiin ja pyytäneet heidän kommenttiaan asetuksen N:o 1408/71 33 artiklan 1 kohdan ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Sulo Rundgren, C-389/99, 10. toukokuuta 2001 antaman tuomion soveltamisalasta. Koska asiassa toimivaltainen sosiaali-, terveys- ja urheiluministeriö ei ole vastannut, komissio on muistuttanut asiasta uudella kirjeellä. Komissio pitää parlamentin ajan tasalla asian etenemisestä." 7. Komission täydentävä vastaus, saatu 27. helmikuuta 2003 "Alankomaiden viranomaiset ovat ilmoittaneet komission yksiköille, etteivät ne katso Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-389/99 (asia Sulo Rundgren) 10. toukokuuta 2001 antaman tuomion perustelujen pätevän vetoomuksen esittäjän tapauksessa, ja ettei siksi ole ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa laskea sairausvakuutusmaksujen määrä myös muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden maksaman eläkkeen perusteella. Erityisesti viranomaiset vetoavat siihen, että Rundgrenin asiassa annettu tuomio ei koskenut kysymystä siitä, mitä tuloja tai eläkkeitä voidaan ottaa huomioon laskettaessa sosiaaliturvamaksuja, vaan ainoastaan kysymystä siitä, mikä jäsenvaltio oli oikeutettu maksujen pidättämiseen. Ne korostavat myös, että toisin kuin Rundgrenin asiassa, vetoomuksen esittäjän tapauksessa Alankomaiden on kustannettava sairaanhoito asetuksen N:o 1408/71 27 artiklan mukaan. Komissio tutkii parhaillaan näitä perusteluja asetuksen N:o 1408/71 33 artiklan 1 kohdan sanamuodon sekä Rundgrenin asiassa annetun ratkaisun perusteella ja ilmoittaa parlamentille asian edistymisestä." 8. Komission täydentävä vastaus, saatu 14. heinäkuuta 2003 "Komissio on lähettänyt Alankomaiden hallitukselle virallisen huomautuksen, johon pyydettiin vastausta kahden kuukauden kuluessa. Virallisessa huomautuksessa komissio ilmaisi mielipiteensä, jonka mukaan se, että Alankomaat pidättävät AWBZsairausvakuutusjärjestelmää varten maksuja, jotka lasketaan tulojen perusteella siten, että otetaan huomioon sekä Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti maksettu eläke että Saksan lainsäädännön mukaisesti laskettu eläke, on vastoin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-389/99 Rundgren antamaa tulkintaa asetuksen 1408/71 33 artiklan 1 kohdan sanamuodosta. Komissio pitää parlamentin ajan tasalla asian etenemisestä." CM\ doc 5/6 PE /REV/VII

6 9. Komission täydentävä vastaus, saatu 30. huhtikuuta 2004 "Koska Alankomaiden hallituksen komission viralliseen huomautukseen antama vastaus ei ollut tyydyttävä, komissio on lähettänyt Alankomaille perustellun lausunnon erityisiä sairaanhoitokustannuksia koskevaa AWBZ-sairausvakuutusta varten perittävien maksujen laskemisesta. Komissio pitää parlamentin ajan tasalla asian etenemisestä." 10. Komission täydentävä vastaus, saatu 20. toukokuuta 2005 "Koska Hollannin hallituksen komission perusteltuun lausuntoon antama vastaus ei ollut tyydyttävä, komission on vienyt asian tammikuussa 2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen (asia C-66/05). Komission yksiköt pitävät parlamentin ajan tasalla asian etenemisestä." PE /REV/VII 6/6 CM\ doc