Valtiovarainministeriö E-KIRJE VM2012-00489 28.05.2012 EDUSKUNTA Suuri valiokunta Viite Asia Finanssipolitiikan korjausmekanismeja koskevat yhteiset periaatteet U/E-tunnus: EUTORI-numero: Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys finanssipolitiikan korjausmekanismeja koskevista yhteisistä periaatteista. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen LIITTEET Muistio VM2012-00467
2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi VM VNEUS
Valtiovarainministeriö PERUSMUISTIO VM2012-00467 KO Kajaste Ilkka 28.05.2012 Asia Finanssipolitiikan korjausmekanismeja koskevat yhteiset periaatteet Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: U-tunnus / E-tunnus: Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Jäsenvaltiot valmistelevat komiteatasolla yhteisiä periaatteita, jotka liittyvät keväällä 2012 solmittuun sopimukseen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (finanssipoliittinen sopimus, fiscal compact). Sopimuksessa todetaan, että sopimusosapuolten on omaksuttava siinä mainittu korjausmekanismi kansallisella tasolla Euroopan komission ehdottamien yhteisten periaatteiden pohjalta; nämä periaatteet koskevat erityisesti niiden korjaavien toimien luonnetta, laajuutta ja aikataulua, jotka on toteutettava, myös poikkeuksellisissa olosuhteissa, sekä esitettyjen finanssipolitiikkaa koskevien sääntöjen noudattamisen valvonnasta vastaavien kansallisten elinten (ns. finanssipoliittiset neuvostot) asemaa ja riippumattomuutta. Periaatteet koskevat finanssipolitiikan sääntöjä ja niihin liittyviä korjausmekanismeja, jotka sopimuksen mukaan tulee viedä kansalliseen lainsäädäntöön. Koska finanssipoliittinen sopimus ei ole unionitasolla laadittu sopimus vaan jäsenvaltioiden välinen valtiosopimus, on komission valmistelemasta ehdotuksesta käyty keskustelua komiteatasolla, talous- ja rahoituskomiteassa. Sopimuksessa ovat mukana kaikki muut jäsenvaltiot paitsi UK ja Tsekki. Periaatteet tultaneen hyväksymään neuvoston toimesta samalla tavalla kuin vakaus- ja kasvusopimuksen käytännesäännöt, joten asiaa ei valmistella neuvoston normaaleissa valmisteluelimissä. Hyväksyminen tapahtunee kesäkuun ECOFIN-neuvoston yhteydessä. Koska kysymys on melko väljistä, korjausmekanismien ominaisuuksia koskevista periaatteista, on kullakin finanssipoliittisen sopimuksen osapuolella melko paljon liikkumavaraa päätettäessä kansallisella tasolla mekanismin yksityiskohdista. Periaatteet tultaneen julkistamaan myöhemmin loppukesän tai alkusyksyn aikana komission tiedonannon yhteydessä. Komissio tulee seuraamaan periaatteiden toteutumista eri maiden lainsäädännössä. Lisäksi finanssipoliittisen sopimuksen mukaan sopimuksen toinen osapuoli tai komissio voi saattaa asian EU-tuomioistuimeen, mikäli se katsoo sopimuspuolen laiminlyöneen korjausmekanismin saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä.
2(7) Asiakirjat: Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Tanskana kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Viron tasavallan, Irlannin, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Unkarin, Maltan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Portugalin tasavallan, Romanian, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välinen sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta Komission luonnosehdotus, jonka sisältö on selostettu kohdassa pääasiallinen sisältö EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijä(t): Päätökset tehdään muodollisen toimielinrakenteen ulkopuolella. Sopimus kattaa kuitenkin alueen, jossa unionilla on selkeää toimivaltaa. Euroopan komissiolla ja EU:n tuomioistuimella on omat tehtävänsä sopimuksen täytäntöönpanossa. Asiallisesti vastaavista kysymyksistä EU:n rakenteissa päätökset tehtäisiin SEUT 126 ja 136 artiklan nojalla. Finanssineuvos Ilkka Kajaste, VM/KO p. 0407351023 (ilkka.kajaste@vm.fi) EU-erityisasiantuntija Tia-Maaret Möller,VNK, p. 160 22192 (Tia-Maaret.Moller@vnk.fi) Suomen kanta Finanssipoliittisen sopimuksen ja siihen liittyvän korjausmekanismin, joka sopimusosapuolten on vietävä kansalliseen lainsäädäntöönsä, on määrä vahvistaa EU:n ja euroalueen finanssipoliittisten sitoumusten uskottavuutta. Se, että samoja säännöksiä omaksutaan sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla, vahvistaa tätä kokonaisuutta. Kansalliseen lainsäädäntöön vietävien finanssipolitiikan sääntöjen ja korjausmekanismien tulee noudattaa unionilainsäädäntöä. Suomi voi hyväksyä finanssipolitiikan korjausmekanismia koskevat yhteiset periaatteet ehdotetussa muodossa. Suomi pitää hyvänä sitä, että yhteiset periaatteet ovat saamassa melko väljän muodon ja kukin jäsenvaltio voi sovittaa korjausmekanismin kansallisiin talousarviomenettelyihinsä. Koska Suomessa on toimiva kehysmenettely ja vahvat näytöt julkisen talouden hyvästä hoidosta, kaavaillut uudistukset eivät edellyttäne kovinkaan yksityiskohtaisia säännöksiä. Samalla on kuitenkin jatkettava koko julkisen talouden ohjausta ja hallintaa koskevaa kehitystyötä mm. kuntasektorin talouden hallinnan osalta. Monissa unioni- ja euroalueen jäsenvaltioissa on esiintynyt huomattavia ongelmia pitää kiinni vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteista ja julkisen talouden vakaudesta ja kestävyydestä. Tämä on osin meneillään olevan velkakriisin taustalla. Suomi pitää tärkeänä, että vaikka uudistuksella ei ole välitöntä vaikutusta kriisiin, se voi omalta osaltaan vahvistaa luottamusta kriisimaihin ja niiden kykyyn hoitaa talouttaan jatkossa.
Pääasiallinen sisältö: 3(7) Suomi kuitenkin korostaa, että sopimusta on sovellettava tavalla, joka ei estä Euroopan tasapainoiselle kehitykselle tärkeän kestävän kasvu- ja töllisyyspolitiikan toteuttamista. Maaliskuun alussa allekirjoitettu finanssipoliittinen sopimus edellyttää, että siihen liittyneet sopimuspuolet vievät kansalliseen lainsäädäntöönsä finanssipolitiikan säännön, joka on linjassa sopimuksessa mainitun 0,5 %:n alijäämärajoituksen kanssa, ja tähän liittyvän korjausmekanismin. Sopimusosapuolilla on liikkumavaraa siinä, kuinka tässä menetellään kansallisella tasolla. On päätetty, että sopimuksen osapuolet sopivat korjausmekanismeja koskevista yhteisistä periaatteista komission ehdotuksen perusteella. Samalla on sovittu, että nämä periaatteet tulevat olemaan verraten yleisluontoisia siten, että ne jättävät jäsenvaltioille melko paljon omaa liikkumavaraa. Aikataulun mukaan sopimus tulee voimaan aikaisintaan tammikuussa 2013 tai myöhemmin sitten, kun 12 eurovaltiota on sen ratifioinut. On syytä painottaa, ettei sopimus sinänsä juurikaan aseta jäsenvaltioille uusia finanssipolitiikkaa koskevia velvoitteita, jotka menisivät yli jo olemassa olevan EUlainsäädännön. Kysymys on siitä, että näin on haluttu tehostaa jo muutoinkin olemassa olevien velvoitteiden täytäntöönpanoa ja vahvistaa finanssipolitiikan uskottavuutta sekä jäsenvaltioissa että EU-alueella kokonaisuutena. Suomen osalta tavoitteena on se, että ratifiointi tapahtuisi syksyllä 2012 ja mahdollisuuksien mukaan samassa yhteydessä annettaisiin sen täytäntöönpanoon liittyvät lakiesitykset. On kuitenkin syytä painottaa, että kysymys ei ole vain finanssipoliittisesta sopimuksesta. Tässä yhteydessä on otettava huomioon myös muut EU-tason talouspolitiikan koordinaatiota koskevat, Suomea velvoittavat säädökset, jotka ovat jo osittain astuneet voimaan joulukuussa 2011 kuten budjettikehysdirektiivi, joka on osa ns, six pack säädöksiä, tai jotka ovat vielä neuvoston ja Euroopan parlamentin välisessä sovittelussa, mutta tulevat voimaan lähitulevaisuudessa. Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluu mm. asetusehdotus, joka koskee budjettisuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä liiallisten alijäämien korjaamista. Näistä säädöksistä kuten budjettikehikkoja koskevasta direktiivistä ja kansallisia budjettivalmisteluja koskevasta asetuksesta aiheutuu uusia velvoitteita. Toisaalta on syytä painottaa myös sitä, että kaikkea uusiin EU-säädöksiin sisältyvää ei ole välttämätöntä toteuttaa lainsäädännön tasolla. Saattaa olla riittävää, että noudatetaan jo olemassa olevia toimivia, hyviä käytäntöjä. Suomessa sovellettava kehysmenettely on hyvä esimerkki tällaisesta menettelystä. Eri maiden menettelyt ja niiden pitävyys tulevat luonnollisesti yhteisesti arvioitaviksi. Lisäksi on syytä pitää mielessä, että tässä yhteydessä on EU-tuomioistuimelle annettu tehtäväksi valvoa finanssipoliittisen sopimuksen 3 artiklan saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Uudet haasteet ja velvoitteet Budjettikehysdirektiivi. Joulukuussa 2011 voimaan tullut kansallisia budjettikehikkoja koskeva direktiivi (neuvoston direktiivi 2011/85/EU) edellyttää, että jäsenvaltiot tehostavat kansallisia menettelyjään mm. vahvistamalla julkista taloutta koskevaa tilastoseurantaa, varmistamalla ennustetoiminnan riippumattomuuden, omaksumalla numeerisia finanssipolitiikan sääntöjä ja kattavan keskipitkän aikavälin kehysmenettelyn sekä lisäämällä julkista taloutta mm. sen vastuita koskevaa informaatiota ja avoimuutta. Direktiivi edellyttää jäsenvaltioiden omaksuvan numeerisia finanssipoliittisia sääntöjä, jotka kattavat sekä alijäämää ja velkaa
4(7) koskevat viitearvot että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteiden noudattamisen. Tässä suhteessa voimaan tullut direktiivi, joka on pantava täytäntöön viimeistään vuoden 2013 loppuun mennessä, on varsin yksityiskohtainen. Direktiivi edellyttää myös sitä, että näiden sääntöjen noudattamista seurataan sellaisten elinten toimesta, jotka ovat riippumattomia tai sellaisia, jotka ovat toiminnallisesti riippumattomia jäsenvaltioiden finanssipolitiikasta vastaavista viranomaisista. Tämä kaikki edellyttää huolellista harkintaa ja toimenpiteitä, sillä komissio on laatimassa väliraportin uudistuksen etenemisestä jo vuoden 2012 lopulla. Keskeisenä seikkana direktiivissä kuten myös muussa uudessa lainsäädännössä on se, että niissä painotetaan keskushallinnon hallituksen - vastuuta koko julkisen talouden vakaudesta ja kestävyydestä. Viime ajoilta on hyviä esimerkkejä siitä, että julkisen talouden hallinta ja valvonta ovat pettäneet, kun laajan autonomian omaavat alueet tai taloudet eivät ole kyenneet pitämään kiinni budjettikurista. Myös Suomessa asia on ajankohtainen, kun pohditaan kuntauudistuksen yhteydessä kuntalain taloussäännösten uudistamista. Väestön ikääntymisestä aiheutuvat menopaineet kohdistuvat välittömimmin kuntatalouteen ja uhkaavat nostaa kuntaveroja tuntuvasti tulevina vuosina ja vuosikymmeninä, jollei kehitykseen puututa. Tässä yhteydessä on otettava huomioon myös sosiaaliturvarahastojen rooli ja asema osana julkista sektoria. Asetusehdotus budjettisuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä liiallisten alijäämien korjaamista koskeviksi säännöksiksi (COM(2011)821 final). Valmistelujen loppusuoralla, vielä Euroopan parlamentin käsittelyssä olevaan kansallisia budjettivalmisteluja koskevaan lainsäädäntöön tulee sisältymään jäsenvaltioita koskevia velvoitteita mm. varmistaa makrotaloudellisten budjettiennusteiden riippumattomuus sekä perustaa riippumaton finanssipoliittinen neuvosto, jonka tehtävänä on seurata finanssipolitiikan sääntöjen noudattamista. Lisäksi asetukseen sisältyy uusi euromaita koskeva määräys vuosittaisen budjettisuunnitelman toimittamisesta komissiolle ja euroryhmälle. Suunnitelma, joka vastaisi keväisin toimitettavia vakaus- ja lähentymisohjelmia, tulisi toimittaa komissioon vuosittain viimeistään 15. lokakuuta ja komissio ja neuvosto antaisivat siitä lausunnon. Komissio ei kuitenkaan voisi velvoittaa jäsenvaltioita muuttamaan budjettiesitystään. Korjausmekanismin periaatteet Korjausmekanismin periaatteita on käsitelty yleisellä tasolla kevään aikana. Keskustelujen myötä on vähitellen täsmentynyt se, mihin jäsenvaltioiden tulisi keskittyä valmisteltaessa kansallista lainsäädäntöä. Vaikka vieläkään käytettävissä ei ole lopullista luonnosta periaateasiakirjaksi, voidaan jo tässä vaiheessa kuvata riittävällä tarkkuudella sen sisältöä. Ei ole syytä odottaa asiakirjan lopullista versiota, koska sopimusosapuolilla tulee olemaan melko paljon liikkuma- ja harkinnanvaraa vietäessä periaatteita kansalliseen lainsäädäntöön tai muun tasoisiin säädöksiin. Ensimmäinen periaate koskee korjausmekanismin oikeudellista statusta. Lainsäädäntöön vietyjen määräysten tulee olla sitovia ja luonteeltaan pysyviä. Tästä syystä sopimusta laadittaessa painotettiin sitä, että niiden tulisi olla mielellään, mutta ei välttämättä perustuslain tasoisia. Joka tapauksessa pidetään tärkeänä, että niitä noudatetaan täysin kansallisten budjettiprosessien yhteydessä. Todettakoon, että komiteatasolla käydyissä keskusteluissa on jo sovittu, että periaatteita koskevaan tekstiin tullaan liittämään lause, joka on sisällytetty myös varsinaiseen sopimukseen ja jonka mukaan korjausmekanismissa on kunnioitettava täysin kansallisten parlamenttien oikeuksia.
5(7) Velvoite on varsin laaja-alainen, koska korjausmekanismin tulee kattaa koko julkinen talous, ei vain valtiontaloutta. Laaja-alaisuuden lisäksi se on myös monitahoinen ja edellyttää varsin pitkälle yksityiskohtiin meneviä sääntöjä ja seurantamenettelyjä. On ilmeistä, että varsinaiseen lakiin voidaan sisällyttää vain osa tarvittavista menettelyistä, minkä vuoksi varsinaisen lainsäädäntötyön ohella tarvitaan varsin runsaasti sellaista kehittämistyötä, joka palvelee koko julkisen talouden vakauden ja kestävyyden hallintaa. Hyvä esimerkki tästä on se kehittämistyö, joka on käynnissä kuntatalouden hallinnan alueella ja joka palvelee osin näitä samoja päämääriä, joiden tarkoitus on varmistaa koko julkisen talouden pitkän aikavälin vakaus ja kestävyys. Toinen periaate koskee kansallisen mekanismin ja EU-kehikon yhteensopivuutta. Kansallisella tasolla omaksuttavien sääntöjen tulisi nojata niihin sääntöihin ja käsitteisiin, jotka on otettu käyttöön unionilainsäädännössä. Unionin tasolla on esimerkiksi yhteisesti sovittu, mitä tarkoitetaan merkittävällä poikkeamalla tai poikkeuksellisilla olosuhteilla. Samoin voisi olla hyödyllistä soveltaa jo vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä yhteisesti sovittuja sopeutusaikoja jne. EU-kehikon hyväksikäyttäminen on itse asiassa varsin käytännöllinen periaate, jonka omaksumista voisi tukea se, että korjaavia toimia voidaan seurata samanaikaisesti sekä kansallisella että EU-tasolla. EU-tason normit ja käytännöt on jo osin testattu siten, että niiden tiedetään olevan toteutettavissa. Kolmas periaate liittyy niihin tekijöihin, joiden perusteella korjaavat toimet tultaisiin käynnistämään. Olisi perusteltua, että kansallisen menettelyn käynnistäisi havaittu merkittävä poikkeama julkisen talouden keskipitkän aikavälin tilasta tai siihen vievästä kehitysurasta aivan kuten EU-tason menettelyissä. Komission mukaan menettely voisi käynnistyä joko EU-tason tai kansallisten kriteerien perusteella ja se voisi tapahtua joko etukäteen (ex ante) tai jälkikäteen (ex post). Tämän periaatteen täytäntöönpano on astetta mutkikkaampaan, koska siihen sisältyy useita eri vaihtoehtoja. Tämän vuoksi sen vieminen kansalliseen lainsäädäntöön edellyttää erityistä harkintaa. Jos täytäntöönpanolainsäädännössä nojataan yksinomaan EU-tason menettelyihin korjausmekanismista, tulee helposti takapainotteinen, jolloin riskinä on se, että poikkeama ehtii kumuloitua huomattavaksi. Finanssipolitiikan käytännön hoidossa ex-ante ja ex-post näkökulmat voidaan kuitenkin yhdistää. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi niin, että itse lakiin otetaan vain sopimuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavat säännökset, minkä lisäksi käytössä on muita finanssipolitiikan sääntöjä, joilla turvataan se, ettei varsinaista lakisääteistä korjausmekanismia jouduttaisi käytännössä soveltamaan. Neljäs periaate koskee korjaavien toimien mitoitusta. Komission ehdotus lähtee suhteellisuus-periaatteesta, jonka mukaan mitä suurempi on poikkeama, sitä suurempia tulee korjaavien toimien olla. Korjausmekanismi tähtää siihen, että sopimusosapuolet palaavat keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tai sille johtavalle uralle mahdollisimman pian. Komission mukaan osapuolten tulee omaksua korjaus-suunnitelma, joka on sitova ja josta niiden tulee pitää kiinni tulevia budjettiesityksiä valmisteltaessa. Keskeistä tässä yhteydessä on korjaavia toimia koskeva, monivuotinen suunnitelma, johon laatimiseen osapuolten on sitouduttava. Tämä liittynee vakaus- ja kasvusopimuksen historiaan, jossa sopeutus-tavoitteita on lykätty vuodesta toiseen eteenpäin. Tässä yhteydessä myönnetään, että vaikka palaaminen keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tai sitä koskevalle kehitysuralle voi sinänsä olla monivuotinen urakka, sitä
6(7) ei pitäisi venyttää loppumattomiin. Alun perin tarkoitus oli tähdätä mahdollisimman automaattiseen korjausmekanismiin, mutta tässä vaiheessa on havaittu, ettei päätöksenteko korjaavista toimista onnistu ilman erityistä harkintaa. Viides periaate koskee korjausmekanismin välineistöä kuten mahdollisia menosääntöjä, joiden tulee olla kuitenkin yhdensuuntaisia keskipitkän aikavälin tavoitetta korjaavien toimien kanssa. Yksi menosääntöihin liittyvistä kysymyksistä, jotka tulisi ratkaista, on korjaavien toimien kohdentaminen niille julkisen hallinnon tasoille, joista merkittävät poikkeamat aiheutuvat. Yksi uudistuksen avainkysymyksistä on julkisen talouden tilastointi ja valvonta. Joulukuussa 2011 voimaan tulleen julkisen talouden kehyksiä koskevan direktiivin ansiosta, voidaan olettaa, että julkisen talouden ja sen eri tasojen ajantasaisen seurannan edellytykset parantuvat. Tämän seurauksena lienee myös mahdollista entistä paremmin tunnistaa merkittävien poikkeamien syyt ja lähteet. Tämä on otettava huomioon korjausmekanismia suunniteltaessa, koska on tärkeää sulkea pois myös mahdolliset virhetulkinnat ja politiikkavirheet. Kuudes periaate liittyy tilanteisiin, joissa mukaan kuvaan tulevat poikkeukselliset olosuhteet ts. negatiivinen talouskasvu tai asianomaisen hallituksen vaikutuspiirin ulkopuolella olevat tekijät kuten luonnonkatastrofit. On tärkeää, että uuteen lainsäädäntöön sisällytettäisiin määräykset, jotka koskevat tällaisia olosuhteita ja ettei mikään hallitus joudu harjoittaman finanssipolitiikkaa, joka kurjistaisi kansalaisten asemaa poikkeusolosuhteissa. Samalla on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että kriisin jälkeen palataan hyvissä ajoin lähtötilanteeseen. Myös tässä tilanteessa tarvitaan korjaava suunnitelma. Poikkeusolosuhteita koskevan määrittelyn tulee noudattaa samoja periaatteita, jotka on jo nyt sisällytetty vakaus- ja kasvusopimukseen ja jotka vapauttavat vakaviin vaikeuksiin joutuneet jäsenvaltiot siihen liittyvistä velvoitteista määräajaksi. Käytännössä kaikille niille maille kuten Kreikka, jotka saavat ulkopuolista tukea kriisitilanteissa, kohdistetaan finanssipolitiikkaa koskevia ehtoja. Näissä tilanteissa on kuitenkin tärkeää, että ehdot määritetään koordinoidusti osana avustuspaketteja. Olennaista on myös se, että uudesta korjausmekanismista ei tule sellaista pakkopaitaa, joka pakottaisi sopimuspuolet harjoittamaan huonoa talouspolitiikkaa Seitsemäs periaate koskee ns. riippumattomia elimiä, finanssipoliittisia neuvostoja, joille on haluttu antaa erityinen rooli korjausmekanismin täytäntöönpanossa. Kysymyksessä olisi asiantuntijaelin, jonka keskeisin tehtävä olisi valvoa finanssipolitiikkaa koskevan säännön toteutumista. Joitakin vastaavia elimiä on jo tätä nykyä toiminnassa mm. Ruotsissa ja Hollannissa ja kokemukset niistä ovat pääosin myönteisiä. Komissio näyttäisi antavan tälle uudelle riippumattomalle asiantuntijaelimelle, joka on joka tapauksessa perustettava (ns. two pack asetusten perusteella), varsin laaja-alaisen toimenkuvan ja kiinnittää huomiota myös sen resursointiin. On aiheellista pohtia huolellisesti valtiosopimuksessa ja komission esittämissä periaatteissa tarkoitetun finanssipoliittisen neuvoston roolia ja toimenkuvaa. Neuvoston toimintaa järjestettäessä on syytä ottaa huomioon, ettei sillä komission kaavailujen mukaan pitäisi olla roolia finanssipolitiikan tavoitteen-asettelua ja mitoitusta määritettäessä, jollei tällaista tehtävää tälle elimelle erityisesti haluta asettaa. Finanssipolitiikan johtamisen ja vakaus- ja kasvusopimuksen näkökulmasta olisi
7(7) ongelmallista, jos komission lisäksi olisi myös muita osapuolia, jotka antaisivat politiikkasuosituksia. Kansallinen käsittely: Eduskuntakäsittely: Valtiovarainministeriö EU-ministerivaliokunta 8.6.2012 Suuri valiokunta 8.6.2012 Käsittely Euroopan parlamentissa: Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Taloudelliset vaikutukset: Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: Asiasanat Hoitaa Tiedoksi