EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO Bryssel, 30. kesäkuuta 2008 (08.07) (OR. fr) 11252/08 ADD 3 DRS 17 SAATE Lähettäjä: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Saapunut: 27. kesäkuuta 2008 Vastaanottaja: Javier SOLANA, pääsihteeri, korkea edustaja Asia: Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Oheisasiakirja Ehdotus neuvoston asetukseksi yksityisen eurooppayhtiön (SPE) säännöistä Vaikutustenarvioinnin tiivistelmä Valtuuskunnille toimitetaan oheisena komission asiakirja SEK(2008) 2099 Liite: SEK(2008) 2099 11252/08 ADD 3 ik DG C I FI
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 25.6.2008 SEK(2008) 2099 KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Oheisasiakirja Ehdotus: Neuvoston asetus yksityisen eurooppayhtiön (SPE) säännöistä Vaikutustenarvioinnin tiivistelmä {KOM(2008) 396 lopullinen } {SEK(2008) 2098} FI FI
1. JOHDANTO 1.1. Menettelyyn liittyvät seikat Yksityistä eurooppayhtiötä (SPE) koskevat säännöt mainittiin keskipitkän aikavälin toimenpiteenä (2005 2008) yhtiöoikeuden uudistamista ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantamista Euroopan unionissa koskevassa komission toimintasuunnitelmassa. Ne ovat myös osa yhtenäismarkkinakatsausta ja komission marraskuussa 2007 ilmoittaman, pienyrityksiä koskevan säädöksen keskeisiä tekijöitä. Sääntöjen tarkoituksena on helpottaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) pääsyä yhtenäismarkkinoille. SPE:tä koskeva toteutettavuustutkimus julkaistiin joulukuussa 2005. Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta järjesti kesäkuussa 2006 julkisen kuulemisen SPE:stä. Valiokunta julkaisi oma-aloitteisesti kertomuksen, jonka Euroopan parlamentti vahvisti helmikuussa 2007. Kertomuksessa kehotetaan komissiota esittämään SPE:tä koskeva ehdotus. Kahden heinä- ja marraskuun 2007 välisenä aikana toteutetun julkisen kuulemisen lisäksi sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto järjesti maaliskuussa 2008 julkisen konferenssin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, jotka keskustelivat SPE:tä koskevista tärkeimmistä vaihtoehdoista. 1.2. Pk-yritysten vähäinen osallistuminen sisämarkkinoille Pk-yrityksiä on kaikista yrityksistä yli 99 prosenttia. Niiden osuus EU:n yksityisen sektorin työpaikoista on lähes 70 prosenttia. Vaikka pk-yritykset ovat avainasemassa Euroopan taloudessa, vain 8 prosenttia niistä harjoittaa kauppaa rajojen yli ja vain noin 5 prosentilla on tytäryhtiöitä tai yhteisyrityksiä ulkomailla. Viimeaikaiset selvitykset ja julkiset kuulemiset osoittavat, että vaikka pk-yrityksillä on hyvät mahdollisuudet laajentaa toimintaansa rajojen yli, oikeudelliset ja hallinnolliset esteet haittaavat niiden kehitystä yhtenäismarkkinoilla. Suurimpia oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä, joita pk-yritykset kohtaavat rajatylittävässä kehityksessä yhtenäismarkkinoilla, ovat seuraavat: Yrityksen perustamista koskevien säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset. Yrityksen perustamista koskevien säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ovat pääasiassa rekisteröinnistä ja oikeudellisista neuvoista johtuvat kustannukset, notaarikulut ja vähimmäispääoma. Vaikka vähimmäispääomaa koskevat vaatimukset ja hallinnolliset kustannukset ovat samat koti- ja ulkomaisille yhtiön perustajille, oikeudellisesta neuvonnasta aiheutuvat kustannukset ovat suurimmat ulkomaisten perustajien osalta, sillä niiden on tutustuttava uusiin yhtiömuotoihin ja järjestelmiin. Yrityksen toiminnan harjoittamiseen liittyvät vaikeudet ja säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset, jotka aiheutuvat erilaisista kansallisista säännöistä. Yritysten organisaatiota ja rakennetta, yhtiön hallintoelimiä, osakkeenomistajien oikeuksia, osakkeita jne. koskevien erilaisten oikeudellisten sääntöjen vuoksi ulkomaisten tytäryhtiöiden toiminta on kalliimpaa kotimaisiin tytäryhtiöihin verrattuna. Ulkomaisten tytäryhtiöiden toiminnan harjoittamisessa tarvitaan jatkuvasti oikeudellisia neuvoja. Vaikka tällaisen neuvonnan kustannukset riippuvat suurelta osin tytäryhtiön koosta ja monimutkaisuudesta, FI 2 FI
kolmanneksessa kuulemisten aikana saaduissa kannanotoissa katsottiin, että nämä kustannukset ovat yli 10 000 euroa vuodessa. Epäluottamus ulkomaisiin oikeudellisiin muotoihin. Koska pk-yrityksillä on usein vaikeuksia toimia toisessa jäsenvaltiossa kotimaisessa yhtiömuodossa, ne usein perustavat tytäryhtiöitä. Tämä koskee erityisesti EU-12:n pk-yrityksiä. Kyseisissä jäsenvaltioissa käytetyt yhtiömuodot ovat muissa jäsenvaltioissa vähemmän tunnettuja kuin EU-15:n yhtiömuodot. Tältä osin kyky harjoittaa toimintaa käyttäen kaikille jäsenvaltioille yhteistä yhtiömuotoa, joka ikään kuin antaa EU:n leiman, on huomattava etu. 2. ENNUSTETTU KEHITYS JA EU:N TOIMIEN TARVE Kansallisten yhtiölakien ja -muotojen moninaisuus on kauan ollut osa jäsenvaltioiden oikeudellisia traditioita, vaikka se ei ole kovinkaan yritysystävällistä. Tällä hetkellä ei ole syytä olettaa tilanteen muuttuvan lyhyellä aikavälillä. Vain EU:n tasolla toteutetuin toimin voidaan luoda oikeudellinen ympäristö, joka on riittävän yhtenäinen kaikkialla EU:ssa ja joka täyttää niiden pk-yritysten käytännön tarpeet, jotka haluavat hyötyä yhtenäismarkkinoista. Jos EU:n lainsäätäjä päättää hyväksyä SPE:tä koskevat säännöt, EY:n perustamissopimuksen 308 artikla muodostaa asianmukaisen oikeusperustan. 3. TAVOITTEET Aloitteen tarkoituksena on parantaa pk-yritysten kilpailukykyä helpottamalla niiden toimintaa yhtenäismarkkinoilla. Erityisesti aloitteella pyritään tarjoamaan joustava yhtiölainsäädäntöjärjestelmä, joka tunnettaisiin kaikkialla EU:ssa ja joka perustuisi yhteisiin, pk-yritysten tarpeisiin mukautettuihin periaatteisiin. Lisäksi sillä pyritään vähentämään kustannuksia, joita aiheutuu yritysten perustamista ja toiminnan harjoittamista koskevien säännösten noudattamisesta muissa jäsenvaltioissa. 4. TOIMINTAVAIHTOEHDOT Vaikutustenarvioinnissa esitetään kolme korkean tason toimintavaihtoehtoa SPE:lle. Ei ryhdytä toimenpiteisiin vaan tukeudutaan voimassa olevaan lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön. Nykyinen oikeudellinen kehys ei kuitenkaan täytä pk-yritysten erityistarpeita eikä sen avulla voida vähentää oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä, joita pk-yritykset kohtaavat pyrkiessään laajentamaan toimintaansa yhtenäismarkkinoilla. Yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden yhtiölainsäädäntö niin, että yritysten perustamista ja toiminnan harjoittamista koskevat vaatimukset ovat yhdenmukaiset kaikissa jäsenvaltioissa. Vaikka yhdenmukaistaminen olisikin rajoitettua, tämä vaihtoehto edellyttäisi, että jäsenvaltiot muuttavat sääntöjä, jotka vuosikymmenien ajan ovat muodostaneet kansallisen yhtiölainsäädännön perussäännökset ja joiden katsotaan muodostavan kokonaisuuden. Näyttää siltä, että tällainen kansallisen lainsäädännön huomattava muuttaminen ei tällä hetkellä ole poliittisesti mahdollista. FI 3 FI
Parannetaan eurooppayhtiötä ja mukautetaan se pk-yritysten tarpeita vastaavaksi. Näin saataisiin yhden koon yhtiömuoto, mutta se tekisi eurooppayhtiötä koskevasta asetuksesta erittäin monimutkaisen. Lisäksi eurooppayhtiötä on tarkoitus arvioida vuonna 2009. Edellä mainittujen vaihtoehtojen sijaan SPE antaisi yksityishenkilöille ja yrityksille mahdollisuuden käyttää samaa yhtiömuotoa riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat EU:ssa. SPE:n voisi perustaa oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö täysin alusta tai se voitaisiin muodostaa olemassa olevasta yhtiöstä joko muuttamalla sitä tai sulauttamalla se toiseen yritykseen. SPE voitaisiin perustaa yhteen jäsenvaltioon, ja se voisi tarjota palveluja tai harjoittaa toimintaa sivuliikkeen tai tytäryhtiön kautta omassa tai toisessa maassa. Yritysryhmä voitaisiin myös muuttaa SPE-yritysryhmäksi (emoyhtiö olisi SPE tai sen yhtiömuoto voisi olla myös toinen). Kuulemiseen osallistuneiden mielestä eurooppalainen leima helpottaisi liiketoiminnan harjoittamista rajojen yli. Lisäksi SPE:n odotetaan johtavan merkittäviin kustannussäästöihin, koska se olisi yhtenäinen kaikkialla EU:ssa. Pelkästään saman yhtiömuodon käyttö useassa jäsenvaltiossa rajoittaisi oikeudellisten neuvojen tarvetta ja niihin liittyviä kustannuksia tytäryhtiöitä perustettaessa. Myös tytäryhtiöiden toiminnan harjoittamiseen useassa jäsenvaltiossa liittyvät oikeudelliset kustannukset vähenisivät. Lisäksi SPE tarjoaisi yhtiön perustajille täyden vapauden valita tarpeisiinsa parhaiten sopiva yhtiön sisäinen organisaatio ja saavuttaa näin kustannussäästöjä. SPE tarjoaisi hyvän oikeusvarmuuden, sillä yhtiömuodon osalta asetuksessa vältettäisiin mahdollisimman paljon viittauksia kansalliseen lainsäädäntöön. SPE:tä käytettäisiin jäsenvaltioissa kansallisten yhtiömuotojen rinnalla. Koska sen käyttöönotto jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksessä ei edellytä kansallisten yhtiölainsäädäntöjen perussäännösten yhdenmukaistamista, se lienee poliittisesti toteutettavissa. 5. SPE:N ALAVAIHTOEHTOJA Vaikutustenarvioinnissa arvioidaan useita SPE:n tärkeimpien ominaisuuksien vaihtoehtoja. Niillä on suora vaikutus SPE:n joustavuuteen, käytettävyyteen, yhdenmukaisuuteen ja oikeusvarmuuteen. 5.1. SPE:n sääntöjen soveltamisalaan kuuluvat yritykset SPE:n rajoittaminen tietyn kokoisiin yrityksiin pakottaisi yritykset muuttamaan yhtiömuotoa jossain vaiheessa. Se olisi sekä hankalaa että kallista. Jotta pk-yritykset voisivat välttyä kohtuuttomalta hallinnolliselta taakalta ja kustannuksilta, SPE:n olisi oltava yritysten käytössä sekä perustamishetkellä että myöhemmin niiden kehittyessä ja kasvaessa. Kansallisten yksityisten osakeyhtiömuotojen tapaan SPE ei saisi tarjota osakkeitaan yleisölle eikä yhtiö saisi tulla osakemarkkinoille, koska tällöin tarvittaisiin erityisesti SPE:n sisäistä organisaatiota koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä osakkeenomistajien etujen suojelemiseksi. 5.2. Riippumattomuus suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön Ensimmäisessä vaihtoehdossa SPE olisi täysin riippumaton kansallisesta lainsäädännöstä. Tämä vaihtoehto edellyttäisi vero- ja työlainsäädännön täydellistä yhdenmukaistamista ja olisi sen vuoksi epärealistinen. FI 4 FI
Toisessa vaihtoehdossa SPE olisi riippumaton kansallisista yhtiölainsäädäntöjärjestelmistä. Tällä vaihtoehdolla saavutettaisiin tyydyttävä yhdenmukaisuus EU:ssa, sillä yhtiölainsäädäntöön liittyvät seikat kuuluisivat SPE:n sääntöjen piiriin ja olisivat sen vuoksi samat kaikkialla EU:ssa. Tämä varmistaisi myös oikeusvarmuuden, ja osakkeenomistajille voitaisiin tarjota runsaasti joustovaraa niiden päättäessä SPE:n sisäisestä organisaatiosta. Kolmannessa vaihtoehdossa SPE nojautuisi vahvasti kansalliseen yhtiölainsäädäntöön. Vaikka tämä vaihtoehto saattaisi olla poliittisesti erittäin hyväksyttävä, se johtaisi siihen, että kussakin jäsenvaltiossa olisi oma SPE:nsä. Yksityishenkilöt ja yritykset eivät myöskään voisi hyötyä yhtenäisen yhtiömuodon tarjoamista eduista koko EU:n alueella, eivät varsinkaan kustannussäästöistä ja tehokkuuden lisääntymisestä. Tämän vuoksi se ei täyttäisi poliittisia tavoitteita. 5.3. Sääntöjen yhdenmukaisuus Ensimmäinen vaihtoehto muodostuisi kattavista säännöistä, joilla pyrittäisiin sääntelemään SPE:hen liittyviä ulkoisia ja sisäisiä seikkoja. Vaikka tämä varmistaisi SPE:n täydellisen yhdenmukaisuuden EU:ssa ja erittäin hyvän oikeusvarmuuden, se veisi osakkeenomistajilta niiden tarvitseman jouston, erityisesti päätettäessä SPE:n sisäisestä organisaatiosta. Tällaisten yhden koon yhtiösääntöjen johdosta SPE:stä tulisi todennäköisesti vähemmän houkutteleva yritysten kannalta. Toinen vaihtoehto on ensimmäisen vaihtoehdon täydellinen vastakohta. Sen mukaan SPE:n säännöissä annettaisiin osakkeenomistajille täydellinen vapaus säännellä yhtiöjärjestyksellä yhtiön kaikkia asioita, kuten pääomaa, velkojien suojaa ja henkilöstön osallistumista. Jäsenvaltiot varmastikin vastustaisivat tällaista vaihtoehtoa, sillä se ei todennäköisesti tarjoaisi kolmansille riittävää suojaa. Kolmannessa, valitussa vaihtoehdossa SPE:n säännöt kattaisivat yhtiön tärkeimmät ominaisuudet (rajoitettu vastuu, osakepääoma, merkityt osuudet, yhtiön toiminimi) ja kolmansille tärkeät seikat (velkojien suoja, tietojen julkistaminen, henkilöstön osallistuminen). Sen sijaan yhtiön sisäisistä asioista (yhtiökokoukset, hallintorakenne) osakkeenomistajat voisivat päättää vapaasti yhtiöjärjestyksessä. Tämä vaihtoehto olisi tasapainoinen, ja se edellyttäisi vähäisiä viittauksia kansalliseen lainsäädäntöön. Sillä varmistettaisiin SPE:n riittävä yhdenmukaisuus EU:ssa ja oikeusvarmuus, mutta samalla se tarjoaisi paljon kaivattua joustoa yhtiön sisäisestä organisaatiosta päättämiseen. 5.4. Rajatylittävä ulottuvuus Ensimmäisessä, valitussa vaihtoehdossa kuka tahansa, joka haluaa perustaa yhtiön, voisi perustaa SPE:n mahdollisesta rajatylittävästä ulottuvuudesta riippumatta. Toisin sanoen SPE kilpailisi kansallisten yhtiömuotojen kanssa. Tämä vaihtoehto on valittu, koska se tarjoaa hyvän oikeusvarmuuden ja antaa yhtiön perustajille vapauden valita SPE:n ja kansallisten yhtiömuotojen välillä, vaikkakaan poliittisesti se ei ehkä ole yhtä hyväksyttävä kuin toinen, rajoittavampi vaihtoehto. Toisessa vaihtoehdossa SPE:n perustamisen edellytyksenä olisi rajatylittävä ulottuvuus (ts. osakkeenomistajat olisivat eri jäsenvaltioista tai yritys harjoittaisi rajatylittävää toimintaa). Tällainen SPE saattaisi olla poliittisesti hyväksyttävämpi, koska se vaikuttaa keskittyvän helpottamaan sisämarkkinoille pääsyä. Sen tarjoama oikeusvarmuus olisi kuitenkin heikompi, FI 5 FI
koska rajatylittävän ulottuvuuden täyttymistä olisi valvottava jatkuvasti. Se rajoittaisi myös yrittäjien valittavissa olevien yhtiömuotojen määrää. 5.5. Yrityksen kotipaikka ja sen siirtäminen Ensimmäisessä vaihtoehdossa SPE:n sääntömääräisen kotipaikan ja pääkonttorin olisi oltava samassa jäsenvaltiossa. Sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen toiseen jäsenvaltioon tarkoittaisi, että myös pääkonttori olisi siirrettävä. Tämä vaihtoehto on vastoin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Centros antamaa tuomiota. Toisessa vaihtoehdossa SPE:n sääntömääräinen kotipaikka ja pääkonttori voisivat sijaita eri jäsenvaltioissa. Näin sääntömääräinen kotipaikka voitaisiin siirtää tarvitsematta siirtää pääkonttoria samaan aikaan. Tällaista vapautta koskeva säännös sisällytettäisiin asetukseen ja sillä varmistettaisiin yhdenmukaisuus eri puolilla EU:ta. Se tarjoaisi myös paljon joustoa yritysten organisoimiseen. Sillä saavutettaisiin myös tyydyttävä oikeusvarmuus, vaikkakin asetuksessa olisi säädettävä selvästi, mitä kansallista lainsäädäntöä sovelletaan SPE:hen. Kolmannessa vaihtoehdossa tämä asia jätettäisiin sen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, jossa SPE on rekisteröity. Tämä vaihtoehto ei takaisi yhdenmukaisuutta, koska kussakin jäsenvaltiossa olisi oma järjestelmänsä. Myöskään oikeusvarmuus ei olisi kovin hyvä. Se ei parantaisi nykyistä tilannetta eivätkä yritykset voisi siirtää sääntömääräistä kotipaikkaansa jäsenvaltiosta toiseen. 5.6. Pääomajärjestelmä Vähimmäispääomaa koskevat vaatimukset aiheuttavat suurimman osan yritysten perustamiskustannuksista eikä niitä enää katsota tarkoituksenmukaiseksi velkojien suojaksi. Lisäksi olisi varmistettava, että kaikkien EU:n 27 jäsenvaltion yrittäjät voisivat perustaa SPE:n. Parempi vaihtoehto näyttää olevan 1 euron vähimmäispääoma, joka on käytössä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ( limited ) tai Ranskassa ( SARL ). Elintasoerojen vuoksi vaatimus vähimmäispääomasta, joka perustuisi EU-15:n keskiarvoon (10 000 12 000 euroa) tai EU-12:n keskiarvoon (4 000 euroa), vähentäisi SPE:n käytettävyyttä EU-12:n yrittäjien parissa. 5.7. Voitonjako osakkaille Ensimmäisessä vaihtoehdossa SPE:n pääomajärjestelmä perustuisi yksinkertaistettuun toiseen yhtiöoikeusdirektiiviin. Vaikka tällä vaihtoehdolla varmistettaisiin hyvä oikeusvarmuus ja yhdenmukaisuus kaikkialla EU:ssa, se ei kuitenkaan antaisi pk-yrityksille joustovaraa vaan osoittautuisi erittäin hankalaksi. Toisessa vaihtoehdossa voitonjako osakkeenomistajille riippuisi jäsenvaltioissa hyvin tunnetusta tasetestistä. Tähän vaihtoehtoon liittyisi vähemmän yhdenmukaisuutta, sillä yhtiöjärjestyksessä osakkeenomistajille jätettäisiin enemmän päätösmahdollisuuksia, mutta osakkeenomistajille jäisi tyydyttävästi joustovaraa päättäessään esimerkiksi pääoman korottamisesta tai osakkeiden lunastamisesta. Kolmannessa vaihtoehdossa yhdistyisivät tasetesti ja pakollinen vakavaraisuustesti. Se varmistaisi hyvän suojan velkojille mutta aiheuttaisi SPE:ille kohtuuttomia kustannuksia. FI 6 FI
5.8. Henkilöstön osallistuminen Ensimmäisessä vaihtoehdossa SPE:lle luotaisiin tapauskohtaisesti henkilöstön osallistumista koskeva järjestelmä. Kun otetaan huomioon se, että henkilöstön osallistumista koskevia ratkaisuja on jo eurooppayhtiön säännöissä ja rajatylittäviä sulautumia koskevassa direktiivissä ja että henkilöstön osallistumista koskevat kysymykset ovat poliittisesti erittäin arkaluonteisia, tämä vaihtoehto olisi hylättävä. Toisessa vaihtoehdossa henkilöstön osallistuminen jätettäisiin kokonaan sen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, jossa SPE:llä on sääntömääräinen kotipaikka. Vaikka tämä vaihtoehto antaisi SPE:lle runsaasti joustovaraa, se ei ratkaisisi kysymystä henkilöstön osallistumisesta kun on kyse kotipaikan siirtämisestä rajojen yli. Se seikka, että SPE:tä voitaisiin käyttää kansallisen henkilöstön osallistumisjärjestelmän välttämiseksi, saattaisi tehdä siitä mahdottoman hyväksyä. Kolmannessa vaihtoehdossa SPE:hen sovellettaisiin sen jäsenvaltion henkilöstön osallistumista koskevaa järjestelmää, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee. SPE:n sääntöihin sisällytettäisiin määräykset henkilöstön osallistumisesta siltä varalta, että SPE:n sääntömääräinen kotipaikka siirretään rajojen yli. Tämä vaihtoehto antaisi SPE:ille tarvittavaa joustovaraa ja varmistaisi samalla, että SPE:tä ei voida käyttää välineenä henkilöstön osallistumisjärjestelmän kiertämiseksi. 6. ARVIOINTI JA SEURANTA Komissio arvioi vuosittain SPE:n käyttöä jäsenvaltioissa. Komissio aikoo lisäksi arvioida SPE:n sääntöjen tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta, ja arviointi julkistetaan viiden vuoden kuluttua sääntöjen voimaantulosta. FI 7 FI