Itä-Suomen Yliopiston laidunkoeohjeet 1. Laidunkasvikoe Kesto: Perustetaan 2010 seurataan 2011 ja 2012 Tausta: Ennen kokeen perustamista otetaan viljavuustutkimusnäyte koealalta, joka edustaa koko koealaa. Neuvoja ottaa samalla, kun käy katsomassa koealan. Tämä on jo tehty. Koeala perustetaan joko perustettavan laitumen keskelle tai ala kynnetään 1 v. laitumeen. Koe perustetaan laidunnettavan suojavilja kanssa (tila vastaa itse suojaviljasta) Käsittelyt: kaksi lannoitusta: väkilannoitus VL (tilan normaalin laidunkäytännön mukaisesti) ei lannoitusta EI kaksi siemenseosta (tila saa siemenseokset valmiina) valkoapila + keltamaite + heinäseos APILA heinäseos HEINÄ Koekenttä: 60 m x 60 m, yhden ruudun ala 30 m x 30 m VÄKILANNOITUS + APILASEOS VÄKILANNOITUS+ HEINÄSEOS EI LANNOITUSTA + APILASEOS EI LANNOITUSTA + HEINÄSEOS Lannoitukset: Viljelijä lannoittaa koealan lannoituspuolta kuten muitakin laidunnurmia. Huom! Koealan toista puolta ei lannoiteta mitenkään kokeen aikana. Laidunnus: Perustamisvuonna laidunnetaan 3 4 kertaa osana tilan normaalia laidunkiertoa. Seuraavina vuosina koeala laidunnetaan osana tilan laidunkiertoa 4-5 kertaa kesässä. Kasvinsuojelu: Koealaa ei ruiskuteta mitenkään koko kokeen aikana (suojakaistat ympärille).
Jokaisen laidunkerran jälkeen suoritetaan koealan puhdistusniitto kesän viimeistä laidunkertaa lukuun ottamatta. Mittaukset: Perustamisvuonna viljelijä ottaa jokaisen ruudun kasvustosta valokuvan ennen laiduntamista ja laidunkerran päätyttyä. Elokuussa opiskelija käy ottamassa viljelijän kanssa sovittuna aikana ennen laidunnusta määräalanäytteet, joista yliopistolla määritetään kasvuston kuiva-aine-massa sekä kasvikoostumus. Samassa yhteydessä viljelijä ottaa ja toimittaa rehu-näytteet Valiolle maitoauton mukana (jos ei maitotila, niin opiskelija toimittaa näytteet Valiolle). Seuraavina vuosina kasvuston massan kehitystä ja rehun laatua seurataan kasvukauden lävitse sekä valokuvauksen että määräalanäytteiden avulla. Kirjanpito: Viljelijä kirjaa ylös koealan perustamistoimet, laiduntamispäivät, puhdistusniitot sekä suoritetut lannoitukset. 2. Yksivuotiset virnalaitumet Kesto: 2010 ja jatketaan mahdollisesti toisilla lohkoilla 2011 ja 2012. Tausta: Ennen kokeen perustamista otetaan viljavuustutkimusnäyte kummaltakin laidunpuolelta. Neuvoja ottaa samalla, kun käy katsomassa koealan. Koealan perustaminen: Yksi tilan 2 v. noin 2 ha:n kokoinen laidunlohko jaetaan kahteen mahdollisimman tasakokoiseen ja tasalaatuiseen osaa, joista toinen puoli kynnetään ja sille perustetaan yksivuotinen laidun (ruisvirna-raiheinä- vilja). Ei lannoitusta kummallekaan puolelle. Vanha monivuotinen Uusi yksivuotinen 1 ha 1 ha Käsittelyt: Yksivuotinen laidun= nyt perustettava YKSIVUOTINEN (ruisvirnan ja raiheinän siemenet projektilta 1 ha:n alalle, vilja tilalta 80 kg/ha) Monivuotinen laidun = tilan entinen 2v laidun MONIVUOTINEN Laidunnus: Molempia puolia laidunnetaan osana tilan laidunkiertoa (4-5 kertaa) kesässä yksi puoli kerrallaan kaistasyöttönä. Mittaukset: Viljelijä ottaa molempien puolien kasvustosta valokuvan ennen laiduntamista ja laiduntamisen päätyttyä. Yliopiston opiskelija käy ottamassa viljelijän kanssa sovittuna aikana ennen laidunnusta
määräalanäytteet, joista yliopistolla määritetään kasvuston kuiva-aine-massa sekä kasvikoostumus. Samassa yhteydessä otetaan rehunäytteet, jotka opiskelija toimittaa Valiolle. Kirjanpito: Viljelijä kirjaa ylös koealan perustamistoimet, laiduntamispäivät/puoli. Lisäksi viljelijä kirjaa ylös puhdistusniitot ym. 3. Metsälaidunkoe Pitkään yhtäjaksoisesti laidunnettujen metsälaitumien kasvillisuus soveltuu yleensä hyvin karjan ravinnoksi. Laidunnuksen loputtua kasvillisuuden arvo ravintona heikkenee hiljalleen. Samalla heikkenevät myös laitumen lajistollinen monimuotoisuus ja maisemalliset arvot. Tässä tutkimuksessa seurataan kasvillisuuden ja maiseman muutosta metsälaitumilla, joilla laidunnus aloitetaan uudelleen pitkän tauon jälkeen. Käyttöön otettavia laitumia (A) verrataan laiduntamattomiin (B) ja pitkään yhtäjaksoisesti laidunnettuihin (C). Yleisesti viljelijän tehtäviin kuuluu tutkijoiden opastaminen kohteelle ja tekninen avustaminen. Tutkijat ottavat ennen tuloaan yhteyttä viljelijään. Koealoille tutkijat eivät mene ilman viljelijän opastamista tai viljelijän lupaa. Viljelijä haastatellaan joko puhelimitse tai tilalla kohteiden käytön historiasta ja nykyisestä käytöstä. KOEALA A) VUONNA 2011 KÄYTTÖÖN OTETTAVA METSÄLAIDUN - viimeksi laidunnettu ennen vuotta 2000 2010: - 2011: viimeistään keväällä aidataan sovittu alue (liitekartta), laidunnus alkaa* 2012: laidunnus jatkuu * 2010: merkitään koeala 40 m x 40 m, heinä-elokuu: kasvillisuuden selvitys koealalta *Ohjeita laidunnukseen kohteella: Laidunkierto: Muut työt: Tarkkaillaan, että karja laiduntaa alueen kunnolla (ei alilaidunnusta). Kirjataan laidunnuskerrat ja laidunpäivät.
KOEALA B) LAIDUNTAMATON METSÄALUE - ei ole laidunnettu ainakaan vuoden 2000 jälkeen, normaali metsätalousalue Ei mitään, ei metsänhoitotöitä. 2010: merkitään koeala 40 m x 40 m, heinä-elokuu: kasvillisuuden selvitys koealalta KOEALA C) KÄYTÖSSÄ OLEVA METSÄLAIDUN - laidunnettuna vähintään vuodesta 2000 lähtien Laidunnus alueella, kuten ennenkin. 2010: merkitään koeala 40 m x 40 m 4. Reunalaidunkoe Nurmilaitumen ja metsälaitumen rajaaminen samaksi laitumeksi on usein sekä eläinten että viljelijän kannalta mielekäs ratkaisu. Tällaisen laidunnuksen pelätään kuitenkin rehevöittävän metsälaitumia ja heikentävän niiden monimuotoisuutta. Tämän vuoksi se on myös este maatalouden ympäristötuen erityistuen myöntämiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten metsälaitumen ja nurmilaitumen yhdistäminen vaikuttaa metsälaitumen kasvilajistoon. Tutkimuksessa vertaillaan pellon kanssa samaksi laitumeksi yhdistettyjä metsälaitumia (A), laiduntamattomia metsäalueita (B) ja omaksi lohkokseen rajattuja metsälaitumia eli perinnebiotooppeja (C). Yleisesti viljelijän tehtäviin kuuluu tutkijoiden opastaminen kohteelle ja tekninen avustaminen. Tutkijat ottavat ennen tuloaan yhteyttä viljelijään. Koealoille tutkijat eivät mene ilman viljelijän opastamista tai viljelijän lupaa. Viljelijä haastatellaan joko puhelimitse tai tilalla kohteiden käytön historiasta ja nykyisestä käytöstä. KOEALA A) NURMILAITUMEN JA METSÄLAITUMEN YHTEISLAIDUN ELI REUNALAIDUN - vähintään vuodesta 2000 lähtien nurmi- ja metsälaidunta laidunnettu yhdessä 2010: laidunnusta jatketaan kuten ennenkin, tutkijoiden opastaminen kohteelle laidunkauden
aikana 2011 ja 2012: laidunnusta jatketaan kuten ennenkin 2010: toukokuussa koealan 40 m x 40 m valinta, kesä-heinä-elokuussa tilan laidunkierrosta riippuen lasketaan lantakasat pellon ja metsän puolella (yhteensä 2 pv; laidunnuksen alkuvaiheessa ja puolivälin jälkeen), videokuvaamalla seurataan karjan liikkeitä, heinäkuussa kasvillisuusselvitys KOEALA B) LAIDUNTAMATON METSÄALUE - ei ole laidunnettu ainakaan vuoden 2000 jälkeen, normaali metsätalousalue Ei mitään, ei metsänhoitotöitä. 2010: toukokuussa valitaan ja merkitään koeala 40 m x 40 m, heinäkuussa kasvillisuusselvitys KOEALA C) KÄYTÖSSÄ OLEVA METSÄLAIDUN - laidunnettuna vähintään vuodesta 2000 lähtien Laidunnus alueella, kuten ennenkin. 2010: toukokuussa merkataan koeala 40 m x 40 m, heinäkuussa kasvillisuusselvitys