[ Ι. Pantone 300 ; ;

[ Ι ƒ Pantone 3 ; ; ±

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. LUPAPÄÄTÖKSET... 2 3. TARKKAILUALUE... 3 3.1 Yleiskuvaus... 3 3.2 Hydrologiset tiedot... 4 3.3 Ekologinen tila... 5 4. SÄÄ- JA VESIOLOT... 5 4.1 Yleiskuvaus... 5 4.2 Keskilämpötilat ja sadanta... 6 4.3 Virtaamat... 7 5. VESISTÖKUORMITUS...1 6. VESISTÖTARKKAILUN SUORITUS...17 7. VEDEN LAATU...18 7.1 Näsijärvi...18 7.1.1. Aitolahden edusta NP4...18 7.1.2. Lielahti (NP6A)...23 7.1.3. Syvänne P1 (Tammerkosken edusta)...25 7.2 Tammerkoski...26 7.3 Pyhäjärvi...28 7.3.1. Pyynikki NP7...29 7.3.2. Lehtisaari NP8...31 7.3.3. Selkäsaari...37 7.3.4. Rajasaari...39 7.4 Syvänne Rajasalmi 8...4 7.5 Saviselkä...4 7.5.1. Pääsyvänne...4 7.5.2. Pirkkalan lentoaseman alapuoli...43 7.6 Nokianvirta...44 7.7 Kulovesi...47 7.7.1. Talvikerrosteisuus...47 7.7.2. Kesäkerrosteisuus...49

7.8 Rautavesi, Palvialanlahti... 51 7.9 Rautavesi, Ekojoen edusta... 52 7.9.1. Ekojoki... 52 7.9.2. Vahtiniemen syvänne... 52 7.1 Rautaveden syvänne K12... 53 7.1.1. Talvikerrosteisuus... 53 7.1.2. Kesäkerrosteisuus... 57 7.1.3. LIEKOVEDEN LUUSUA... 61 8. REHEVYYS... 61 8.1 Yleistä... 61 8.2 Ravinnemääritykset 216... 62 8.3 Klorofyllipitoisuudet 216... 64 8.4 Kasviplankton (216)... 65 8.5 Minimiravinne... 69 8.6 Rehevyyden kehitys... 71 9. PIIDIOKSIDITARKASTELU... 72 9.1 Yleistä piistä... 72 9.2 Tulokset... 73 1. RAVINNETASO SUHTEESSA MUIHIN VESISTÖIHIN... 74 11. TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 75 11.1 Vesistökuormituksen kehitys... 75 11.2 Vesistön tila ja jätevesien vaikutukset... 75 LIITTEET Liitteet 1-19. Velvoitetarkkailutulokset 216. Liite 2a. Tammerkosken virtaamat vuonna 216 Liite 2b. Nokianvirran virtaamat vuonna 216. Liite 2c. Hartolankosken virtaamat vuonna 216. Liite 21. Kasviplanktonraportti (+ sen sähköinen liite/tuloskoosteet) Liitekartta 1. Tampereen seudun yhteistarkkailu. Havaintoasemat.

TIIVISTELMÄ / TAMPEREEN SEUDUN YHTEISTARKKAILU 216 Vuonna 1975 käynnistetyn Tampereen seudun yhteistarkkailun tutkimusalue alkaa Näsijärven eteläosasta jatkuen Pyhäjärven, Saviselän, Nokianvirran ja Kuloveden kautta Rautavedelle. Vesistön tilaa seurataan veden laatuun ja biologisiin muuttujiin kohdistuvilla seurannoilla. Jätevesikuormitus on vähentynyt voimakkaasti asutuksen jätevesien käsittelyn tehostamisen ja metsäteollisuudessa Tampereella, Nokialla ja Mäntässä 198-luvulla ja 199-luvun alussa toteutettujen tuotantomuutosten myötä. Suurin kuormittaja on nykyisin asutus ja sen osalta Tampereen jätevedet. Näsijärven tila on jopa erinomainen ekologisen luokan ollessa hyvä. Vesi on kirkasta, ravinnetaso on alhainen ja happitilanne on hyvä. Näsijärvellä on käynnistymässä tämän myötä Tampereen kaupungin toimesta raakaveden otto. Näsijärvestä laskevan Tampereen kaupungin keskustan läpi virtaavan, voimatalouteen valjastetun Tammerkosken veden laatu on ongelmaton. Tammerkosken maisemallinen merkitys on suuri ja lohikalaistutukset ovat mahdollistaneet kalastuksen keskellä kaupunkia. Pyhäjärven tila on kohentunut pitemmällä aikavälillä huonosta tyydyttäväksi jopa hyväksi ja vesi on uimakelpoista Pyynikin alue mukaan lukien. Pyhäjärvi siirtyi rehevästä luokasta lievästi reheviin vesiin 199-luvun puolivälissä ja fosforipitoisuudet ovat laskeneet vieläkin. Rehevyys lisääntyy kuitenkin Tampereen jätevesien takia Näsijärveen verrattuna. Rehevyys näkyy myös hapen Näsijärveä nopeampana kulumisena alusvedessä. Pyhäjärven tilaa on tutkittu myös biologisilla mittareilla ja järven ekologinen tila on hyvä. Vuoden 216 kasviplanktontutkimuksissa lajistossa näkyi kuitenkin useita rehevyyteen viittaavia lajeja. Sinileväongelmia ei ole Pyhäjärvellä yleisemmin todettu. Vanajaveden reitin alaosalla sijaitsevan Pyhäjärveä rehevämmän Saviselän veden laatu määräytyy muiden tekijöiden kuin Tampereen suunnalta tulevien vesien mukaan. Tänne kohdistuva jätevesikuormitus on peräisin Hämeenlinnan ja Valkeakosken seuduilta unohtamatta hajakuormitusta, joka lienee nykyisin merkittävin ravinnekuormittaja tällä suunnalla. Saviselän ekologinen tila on tyydyttävä. Leväongelmat ovat edelleen mahdollisia. Kalastollisesti Saviselkä on arvokasta kuha-aluetta. Kulo- ja Rautaveden veden laatu (ekologinen tila hyvä) määräytyy pääosin Nokianvirrasta tulevien vesien mukaan. Nokianvirran happitilanne on nykyisin hyvä. Fosforitaso on laskenut pitemmällä aikavälillä, mutta tiettyä rehevyyttä esiintyy edelleen. Kulovedellä kasviplanktonlajistossa oli mukana myös rihmamaisia, molekulaarista typpeä hyväksi käyttämään pystyviä sinilevälajeja. Minimiravinne oli joka tapauksessa sekä Kulovedellä että Rautavedellä fosfori, mitä myös Rautaveden kasviplanktontulokset tukivat, sillä sinilevälajistossa oli niukanlaisesti lajeja, jotka pystyvät käyttämään ilmakehän typpeä. Typpitaso on noussut Tampereen suunnalla tapahtuneen typpikuorman lisääntymisen myötä. Nokianvirtaan kohdistuvalla paikallisella jätevesikuormituksella ei ollut suurta merkitystä sen veden laadun kannalta. Hygieeniseltä laadultaan Kulo- ja Rautaveden vesi on uimiseen sopivaa. Kulo- ja Rautaveden veden laatu on parantunut huomattavasti 197-lukuun ja 198-luvun alkupuolesta. Syvänteiden pohjalla esiintyy lämpötilakerrosteisuuden aikana silti yhä happiongelmia. Rehevyystaso on edelleen sen verran koholla, että levien määrä on osan kasvukaudesta selvästi rehevien vesien tasolla. Rehevyystason lasku Kulo- ja Rautavedellä edellyttäisi mm. Vanajaveden reitin suunnalta tulevan hajakuormituksen vähenemistä. Lisäksi Siuron suunnalta tulevissa vesissä (noin 2 % Kuloveden virtaamasta) on enemmän fosforia kuin Nokian virrassa. Pistemäisen kuormituksen vähentämisen kautta vesistön yleistilaa ei tällä hetkellä ole helposti parannettavissa. Puhdistamoiden hyvällä toiminnalla ja sen ylläpitämisellä voidaan kuitenkin varmistaa edellytyksiä hyvän ekologisen tilan ylläpitämiselle.

Vesistöosasto/HP 5.1.217 Julkaisunumero 778 1. JOHDANTO Tampereen seudun yhteistarkkailualueeseen kuuluvat Näsijärven eteläosa, Tammerkoski, Pyhäjärvi, Saviselkä, Nokianvirta, Kulovesi, Rautavesi ja Liekovesi. Alue päättyy Liekoveden luusuaan, josta alkaa Kokemäenjoki. Yhteistarkkailua on suoritettu vuodesta 1975 alkaen. Yhteistarkkailussa mukana oleville kuormittajille (Taulukko 1.1) on asetettu veden laadun tarkkailuvelvoitteet jätevesien johtamista varten myönnetyissä laskuluvissa. Taulukko 1.1. Yhteistarkkailuun osallistuneet kuormittajat. Kuormittaja Purkualue Tampereen Vesi Liikelaitos Kaupinojan pintavedenpuhdistamo Näsijärvi Tampereen Energian Tuotanto Oy Naistenlahden voimala Näsijärvi/Tammerkoski Metsä Board Tako Takon kartonkitehdas Tammerkoski Tampereen Vesi Liikelaitos Viinikanlahden puhdistamo Pyhäjärvi, itäpää Tampereen Vesi Liikelaitos Raholan puhdistamo Pyhäjärvi Finavia Oyj Tampere-Pirkkalan lentokenttä Saviselkä Oy SCA Hygiene Products Ab Nokian tehdas Nokianvirta Nokian Vesi Oy Kullaanvuoren puhdistamo Nokianvirta Nokian Vesi Oy Siuron puhdistamo Kulovesi Dragon Mining Oy Vammalan rikastamo Ekojoki, Rautavesi Sastamalan Vesi Oy Karkun entinen puhdistamo Rautavesi Näsijärven eteläosan kannalta oleellista on ollut M-real Oyj:n (nykyinen Metsä Board) ja Ligno Tech Finland Oy:n Lielahden tehtaiden toiminnan loppuminen vuoden 28 alkupuolella, minkä seurauksena ko. kuormittajat jäivät pois tarkkailusta vuonna 21. Yhteistarkkailun lisäksi Näsijärvellä suoritettiin vuonna 216 erillistarkkailua Kaiharinlahdella (Voionmaan opiston ja Mutalan koulun puhdistamot), Tervalahdella ja Käälahdella (Kämmenniemen jvp), Koljonselällä (Maisansalon jvp) ja Kurun edustalla (Kurun jvp). Tampereen alapuolella sijaitsevista tarkkailuvelvollisista Finavia Oy:n Tampere-Pirkkalan lentokentän ja Dragon Mining Oy:n Vammalan rikastamon ojavesitarkkailuiden tulokset on raportoitu erikseen. Niiden osalta tässä yhteydessä esitetään yhteistarkkailualueella sijaitsevien järviasemien veden laatu. Tampereen kaupungin ympäristökunnista Kangasalan, Pirkkalan ja Ylöjärven jätevedet johdetaan käsiteltäväksi Tampereelle. Lisäksi Tampereen viemäriverkkoon johdetaan osa Takon kartonkitehtaan jätevesistä, Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n Tarastejärven ja Koukkujärven jätteenkäsittelylaitosten jätevedet, Ylöjärven käytöstä poistetun Metsäkylän kaatopaikan suoto- ja valumavedet vedet sekä Pitkäniemen sairaalan jätevedet. www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 3 ) 2461 111 PL 265, 3311 Tampere

2 2. LUPAPÄÄTÖKSET Tarkkailuvelvoitteet perustuvat Vesi- ja ympäristöhallituksen, Länsi-Suomen vesioikeuden, Länsi- Suomen ympäristölupaviraston, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston, Vesiylioikeuden, Vaasan hallinto-oikeuden ja Korkeimman hallinto-oikeuden antamiin jätevesien laskulupiin (Taulukko 2.1). Tampereen Veden Kaupinojan pintavedenpuhdistamon vesistövaikutusten tarkkailu Näsijärven eteläosan asemilla NP4 (Aitolahden edusta) ja NP6A (Lielahti) käynnistyi elokuussa 216 ja jatkui lupaehtojen mukaisesti vuonna 216. Taulukko 2.1. Tarkkailualueen eri toimijoiden lupapäätökset vesistön yläjuoksulta alavirtaan luetteloituna. Tarkkailuvelvollinen Lupapäätös pvm Tampereen Vesi Liikelaitos Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, päätös nrot 55/215/2 12.5.215 - Kaupinojan vedenottamo ja 81/215/1, dnrot LSSAVI/5/4.9/214 ja LSSAVI/72/4.8/214 Tampereen Länsi- ja Sisäsuomen aluehallintovirasto, päätös nro 271/214/1 16.12.214 Sähkölaitos Oy Dnro LSSAVI/16/4.8/213 - Naistenlahden voimala Näsijärvi, Tammerkosken edustan erillistarkkailu 216-218 Metsä Board Tako Länsi-Suomen vesioikeus, päätös nro 12/1997/2 (Dnro 94371) 14.3.1997 - ent. M-real Oyj Vesiylioikeus, päätös nro 173/1997 (Dnro 1997/13) 19.12.1997 Korkein hallinto-oikeus, nro 293 (Dnrot 65 ja 656/3/98) 21.12.1998 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 31/26/1 27.11.26 Tampereen Vesi Liikelaitos Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 66/2/1 1.1.2 - Viinikka + Rahola Vaasan hallinto-oikeus, päätös nro 1/33/4 16.5.21 - Viinikka Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 31/27/1 18.9.27 - Viinikka Vaasan hallinto-oikeus, päätös n:o 9/39/1 4.2.29 - Viinikka Korkein hallinto-oikeus, päätös 3776, dnro 766/1/9 16.12.21 - Rahola Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 32/27/1 18.9.27 - Rahola Vaasan hallinto-oikeus, päätös n:o 9/4/1 4.2.29 - Rahola Korkein hallinto-oikeus, päätös 3777, dnro 765/1/9 16.12.21 Finavia Oy Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, Dnro LSY-21-Y-31 3.9.27 - Tre-Pirkkala lentoasema - huomaa erillistarkkailu ojavesien osalta! Oy SCA Hygiene Products Ab, Nokian tehtaat (entinen SCA Tissue Finland Oy) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätös Nro 79/211/1 11.7.211 Nokian kaupunki Länsi-Suomen vesioikeus, päätös nro 15/1998 (dnro 9636) 13.3.1998 - Kullaanvuoren jvp Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 42/25/1 14.11.25 Vaasan hallinto-oikeus, päätös nro 7/29/3 22.1.27 Nokian kaupunki, Siuro Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös Nro 57/215/1 8.4.215 Dragon Mining Oy Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, dnro LSY-21-Y-42 19.3.28 - Vammalan kaivos - huomaa erillistarkkailu ojavesien osalta! Sastamala / Karkun jvp VYH, ennakkoilmoituslausunto, kirje no VYH 1218/5 VH 1985 28.6.1985

3 3. TARKKAILUALUE 3.1 Yleiskuvaus Näsijärvestä alkava Pyhäjärven, Kuloveden, Rautaveden ja Liekoveden läpi ulottuva tarkkailualue (Kuva 3.1) kuuluu Kokemäenjoen päävesistöalueeseen nro 35. Näsijärvi kuuluu Näsijärven - Ruoveden alueeseen (vesistöalue 35.3) ja sen vedet laskevat Tammerkosken kautta Pyhäjärveen, joka on Kokemäenjoen vesistön keskusjärvi. Pyhäjärvi kuuluu Vanajaveden - Pyhäjärven vesistöalueeseen nro 35.2 ja se laskee Nokianvirran kautta Kuloveteen. Pyhäjärvi on tyypiltään läpivirtausallas (keskiviipymä vain 38 vrk). Pyhäjärven vedet yhtyvät Nokianvirrassa Saviselän kautta tuleviin Vanajaveden reitin vesiin. Nokianvirran alapuoliset alueet (Kulovesi ja Rautavesi) kuuluvat Kokemäenjoen alueeseen (vesistöalue 35.1). Nokianvirran jälkeen Kuloveteen yhtyy pohjoisesta Siuronkosken kautta laskeva Ikaalisten reitti (vesistöalue 35.5). Siuronkosken vesien osuus kokonaisvirtaamasta on Nokian alapuolella viidenneksen luokkaa (19 %). Kulovesi laskee edelleen Rautaveteen, josta vedet virtaavat Liekoveden kautta Kokemäenjokeen. Kokemäenjoki laskee Porin kohdalla Selkämereen. 5 kilometriä 1 Siuron reitti Näsijärvi Mahnalanselkä Siuronkoski MQ 31 m3/s Nokianvirta MQ 134 m3/s Tammerkoski (MQ 66 m3/s) Rautavesi Kulovesi Sorvanselkä Saviselkä Pyhäjärvi Liekovesi Hartolankoski (MQ 175 m3/s) Vakkalanselkä Narvanlahti Vanajaveden reitti Kuokkalankoski (MQ 65 m3/s) Kuva 3.1. Yleiskuva Tampereen seudun yhteistarkkailualueesta välillä Näsijärvi-Liekovesi. Vanajaveden ja Siuron reitit eivät kuulu tarkkailualueeseen. Virtaamat (MQ) ovat vuosilta 1991-21. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15. Näsijärvi toimii nykyisellään raakavesilähteenä ja alueella harjoitetaan myös ammattikalastusta. Muutoin vesistön käyttö on pääasiassa virkistyskäyttöä. Myös alapuoliset vesialueet ovat tärkeitä niin virkistyskäytön kuin kotitarvekalastuksen kannalta. Turun Veden raakavedenottamo sijaitsee vasta alempana Kokemäenjoessa Karhiniemen alueella.

4 3.2 Hydrologiset tiedot Vesistöä säännöstellään Tammerkosken, Nokianvirran Melon ja Vammalan Tyrvään voimalaitoksilla. Tammerkosken keskivirtaama on vuosien 1991-21 aineistossa 66 m 3 /s, Nokianvirran keskivirtaama 134 m 3 /s ja Hartolankosken 175 m 3 /s keskivirtaama (Taulukko 3.1). Tammerkosken alivirtaamat ovat pienimmillään 2 m 3 /s luokkaa. Poikkeustilanteissa Tammerkoski on kokonaan kiinni, jolloin veden vaihtuminen Pyhäjärven itäpäässä on heikkoa. Kuukausialivirtaamat ovat pienimmillään noin 2 m 3 /s luokkaa. Vesistön keskivirtaama MQ on tarkkailualueen ala-osalla Hartolankoskessa luokkaa 175 m 3 /s, josta Nokianvirran kautta tulee noin 76 % (134 m 3 /s) ja Siuronkosken kautta 18 % (31 m 3 /s). Ikaalisten vesistöalueen valuma-alueosuus on 12 % Hartolankosken valuma-alueesta. Taulukko 3.1. Vesistön pinta-alatiedot ja keskimääräisiä virtaamatietoja. Valuma-alue Järvisyys MHQ MQ MNQ A = km 2 J % m 3 /s m 3 /s m 3 /s Tammerkoski 1961-199 7672 13,9 152 71 2,1 1991-21 146 66 1,5 Kuokkalankoski 1961-199 8641 14,1 16 73 33 1991-21 143 65 29 Nokianvirta 1961-199 1773 14,2 39 147 14 1991-21 31 134 2,2 Siuronkoski 1981-2 3155 8,6 95 31 1,4 Hartolankoski 1961-199 2127 13,1 387 183 48 1991-21 44 175 35 Harjavalta 1961-199 2625 11,8 641 231 4 1991-21 557 223 44 Näsijärven Näsinselän vesi vaihtuu keskimäärin hieman vajaassa vuodessa (Taulukko 3.2). Veden laadun muutokset ovat siten hitaampia kuin alapuolisella reitillä. Pyhäjärvi, Kulovesi ja Rautavesi ovat läpivirtausaltaita, joissa veden vaihtuvuus on erittäin nopeaa. Veden keskiviipymä on Tammerkosken ja Kokemäenjoen (Liekoveden luusua) välillä noin kolme kuukautta. Veden laatu vaihtelee siten lyhyelläkin aikavälillä ja muutokset kuormituksessa ja virtaamissa heijastuvat nopeasti koko alueen veden laatuun. Taulukko 3.2. Järvialtaiden pinta-alat, syvyys- ja tilavuustiedot sekä viipymät (Kajosaari 1964). A Keskisy- Maksimi- Tilavuus Viipymä km 2 vyys m syvyys m milj. m 3 vrk Näsinselkä 93 15 61 146 29 Pyhäjärvi 21 9 46 19 38 Kulovesi 4 7 37 29 21 Harjavalta 31 6 (arvio) 2 19 14

5 3.3 Ekologinen tila Vesistön tila on parhaimmillaan Näsijärvessä ja heikoimmillaan Vanajaveden suunnalta tulevan reitin alaosalla olevalla Saviselällä. Virallisen vesimuodostumakohtaisen luokittelun laatii viranomainen. Käytettävissä ovat tällä hetkellä ensimmäisen kauden ja 2. kauden luokittelut (Taulukko 3.3). Taulukko 3.3. Tarkkailualueen tyypittely ja ekologinen luokittelu. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta. Luokittelija Pirkanmaan ELY-keskus, 2. suunnittelukausi. Fys-kem. Biologinen Kemiallinen Ekologisen Järvi / paikka Vesimuodostuma Pintavesityyppi luokittelu luokittelu *) tila tilan luokka Näsijärven eteläosa Näsijärvi (N6 95.4)x1 Suuret humusjärvet (Sh) erinomainen hyvä hyvää huonompi hyvä Tammerkoski Tammerkoski Suuret kangasmaiden joet hyvä hyvä hyvä Pyhäjärvi Pyhäjärvi (N6 77.2) pohj. Keskikokoiset humusjärvet (Kh) hyvä hyvä hyvä hyvä Saviselkä Pyhäjärvi (N6 77.2) etelä Suuret humusjärvet (Sh) tyydyttävä välttävä hyvä tyydyttävä Nokiankoski, ylävirta Nokianvirta Erittäin suuret kangasmaiden joet hyvä hyvä hyvä Nokiankoski, alavirta Nokianvirta Erittäin suuret kangasmaiden joet hyvä hyvä hyvä Lukkilanlahti Kulovesi Keskikokoiset humusjärvet (Kh) hyvä tyydyttävä hyvää huonompi hyvä Kesäniemen syv. Kulovesi Keskikokoiset humusjärvet (Kh) hyvä tyydyttävä hyvää huonompi hyvä Kalmetsaaren syv. Kulovesi Keskikokoiset humusjärvet (Kh) hyvä tyydyttävä hyvää huonompi hyvä Ekojoki Ekojoki Pienet kangasmaiden joet välttävä tyydyttävä hyvää huonompi välttävä Rautaveden syv. Rautavesi Keskikokoiset humusjärvet (Kh) hyvä tyydyttävä hyvä hyvä Huomautuksia: *) Käytetään vesimuodostuman kokonaisarviossa sekä esitettäessä tulosteita biologisten tekijöiden nykytilasta Muita huomautuksia: - Näsijärven ekologinen luokka muutettu hyväksi erinomaisen tilalle, koska järvi on säännöstelty ja siinä on vaelluseste. - Näsijärven kemiallisen tilan laskun syynä on elohopean kaukolaskeuman aiheuttama Hg-pitoisuuden lisääntyminen kalassa. - Tammerkosken veden laatu laskettu erinomaisesta hyväksi, koska voimakkaasti muutettu. - Pyhäjärven sedimentissä on haitallisia aineita (PCB ja TBT). - Saviselän välttävän biologisen tilan perusteena kasviplankton. - Kuloveden biologinen luokittelu tyydyttävä kasviplanktonin (211) takia. - EU:ssa tunnistetut haitalliset aineet (vaikuttavat kemialliseen tilaan): Metallit: elohopea kalassa; humuksiset järvet (väriluku Pt 3-9 mg/l). - Ylittyy kaukokulkeumariskin ja luonnonolosuhteiden perustella - Ekojoen biologinen luokittelu (kalat tyydyttävä) - Ekojoki: EU:ssa tunnistetut haitalliset aineet (vaikuttavat kemialliseen tilaan): Metallit: nikkeli: Ylittyy mittausten perusteella 4. SÄÄ- JA VESIOLOT 4.1 Yleiskuvaus Vuoden 215 loppupuoli oli lauha. Sadanta oli normaalia runsaampaa ja valumat jatkuivat runsaina vuoden lopulle saakka. Vesimassa tuulettui ja viileni hyvin jäätymisen tapahduttua vasta joulukuun lopulla. Vesistöjen kannalta tämä merkitsi tavanomaista parempaa happitilannetta ja normaalia hitaampaa hapen kulumista vesimassan viileyden takia. Tammikuu 216 oli tavanomaista kylmempi ja valumat tyrehtyivät pienissä ojissa. Kuun loppu oli lauha ja vesisateet sulattivat lumipeitettä. Tammikuun lopulla satoi vielä ohut lumipeite, joka suli vesisateiden vaikutuksesta helmikuun alkupuolella. Helmikuu oli lähes koko maassa harvinaisen leuto ja monin paikoin poikkeuksellisen sateinen. Sulamisvalumia kohdistui jokiin ja puroihin jo tässä vaiheessa. Vesisateiden jälkeen peltoaukeat olivat lumettomia ja sulanut vesi virtasi ojissa. Ylivaluma oli jo toinen vuoden alkupuolella. Helmikuun puolivälissä lumipeite lisääntyi runsaiden sateiden myötä ja sää pakastui, mikä pysäytti valumat.

6 Maaliskuu alkoi lauhana. Lämpötila pysyi nollan vaiheilla ja lumet alkoivat sulaa. Sademäärät jäivät suuressa osassa maata alle puoleen tavanomaisesta. Huhtikuu oli tavanomaista lämpimämpi. Kuun alku oli vähäsateinen, mutta kuukauden loppupuoli oli kolea ja sateinen. Sademäärät kasvoivat jopa kaksinkertaisiin lukemiin tavanomaiseen nähden ja valumat lisääntyivät loppukuusta. Jäät lähtivät huhtikuun puolivälin jälkeen ja järvet sekoittuivat hyvin, eikä nopeaa kerrostumista muodostunut. Vesimassa ilmastui siten tehokkaasti. Toukokuun alku oli lähes helteinen ja pintavedet lämpenivät nopeasti muodostaen järviin kerrosteisuuden. Sademäärät olivat keskiarvojen alapuolella. Toukokuun loppupuolella saatiin paikoitellen 15 2 mm sadekertymiä. Kuun lopulla sää poutaantui ja alkoi uudelleen lämmetä. Kesäkuu alkoi lämpimänä. Kesäkuun puolivälissä yllettiin paikoitellen hellelukemiin ja matalapaine toi mukanaan rankkasateita eri puolille maata. Loppukuusta oli kesäisen lämmintä ja sateet tulivat rankkasateina ja ukkoskuuroina. Kesäkuun sademäärä oli monin paikoin tavanomaista suurempi. Heinäkuu alkoi monin paikoin helteisenä, aurinkoisena ja melko poutaisena. Heinäkuun sademäärissä oli suurta paikallista vaihtelua. Ukkosta esiintyi lähes joka päivä. Heinäkuun lopulla oli kesän pisin yhtenäinen hellejakso, joka mahdollisti levien pintakukinnat useissa järvissä. Elokuun alku oli lämmin ja epävakainen. Kuun puolivälissä matalapaineet toivat jatkuvia sateita etelästä ja sademäärät kohosivat useana päivänä 2 ja 4 mm välille. Loppukuuta kohden Suomen eteläpuolelle virtasi idästä kuivempaa ja lämpimämpää ilmaa. Lämpötilat kohosivat parina päivänä hellerajan yläpuolelle ja sää jatkui kesäisenä. Rauli-myrskyn (27.8.216) voimakkaat tuulenpuuskat kaatoivat puita ja sähköjä erityisesti maan keskiosassa. Sinilevät esiintyvät yleensä runsaimmillaan elokuussa, mutta nyt elokuun epävakainen sää esti sinilevien runsastumista ja pintakukintojen syntyä. Syyskuu oli 1 2 o C tavanomaista lämpimämpi, vaikka sää viileni ja yöt olivat kylmiä. Sademäärät jäivät vähäisiksi. Lokakuu oli pitkään lähes sateeton, joten valumat olivat hyvin niukkoja. Aivan lokakuun lopussa saatiin myös sateita. Talvinen sää alkoi koko maassa marraskuun alussa. Pakkanen oli paikoin kireää ja lunta satoi runsaasti etenkin suurten vesistöjen läheisyydessä. Välillä sää lauhtui ja sateet sulattivat lumet. Sää pakastui uudelleen marraskuun lopulla. Joulukuu oli pitkän ajan keskiarvoa leudompi. Lauhoja ilmoja esiintyi etenkin kuun loppupuolella. 4.2 Keskilämpötilat ja sadanta Vuoden 216 keskilämpötila oli Tampereella 1, astetta vuosien 1981-21 keskitasoa (4,4 o C) korkeampi. Etenkin helmikuu oli kylmän tammikuun jälkeen poikkeuksellisen lämmin (Kuva 4.1). Sadannan osalta huomio kiinnittyy syksyn (syys - lokakuu) kuivuuteen sadantaan (Kuva 4.2). Koko vuoden yhteenlaskettu sadanta oli Tampereella 533 mm eli sademäärä oli keskimääräistä vähäisempi pitkän ajan (1981-21) keskimääräisen sadannan ollessa Härmälän sääasemalla 598 mm.

7 C Keskilämpötilat Tampereella (Härmälän asema) vuosina 215-216 sekä 1981-21 2 15 1 5-5 -1 keskilämpötila 1981-21 215 216-15 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuva 4.1. Vuosien 215 ja 216 sekä ajanjakson 1981-21 keskimääräiset kuukausilämpötilat Tampereella. 12 1 mm Tampere 8 6 4 2 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 215 216 1981-21 Kuva 4.2. Vuosien 215-216 sekä 1981-21 (keskiarvona) kuukausisadannat Härmälän sääasemalla. 4.3 Virtaamat Sekä Tammerkosken että Nokianvirran keskijuoksutukset olivat vuonna 216 lähellä pitemmän ajan keskimääräistä tasoa (Taulukko 4.1). Vuorokausivirtaamat on esitetty liitetaulukoissa 2a - 2c. Oleellista vuoden 216 virtaamissa olivat huhti-toukokuun runsaat virtaamat ja toisaalta kuivan syksyn niukkavetisyys (Kuva 4.4, Kuva 4.5 ja Kuva 4.6). Nokianvirta laskee Kuloveteen, josta vedet purkautuvat Rautaveteen Hiedanvuolteen (Kuva 4.3) ja Myllyvuolteen kautta.

8 Taulukko 4.1. Tammerkosken ja Nokianvirran kuukausivirtaamat vuosina 211-216 sekä pitemmän ajan keskiarvoina. Tammerkoski tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu k.arvo 1961-199 85 86 78 66 72 79 64 59 58 57 7 79 71 1991-21 86 9 8 54 64 73 69 54 45 42 55 8 66 211 45 68 64 63 54 67 72 49 62 12 92 12 7 212 139 116 89 13 138 118 77 87 7 93 132 95 15 213 1 96 81 49 58 45 56 44 24 18 28 61 55 214 14 99 79 25 22 34 31 31 22 12 28 54 45 215 7 87 99 83 17 78 79 46 36 21 21 92 68 216 94 95 64 87 113 69 66 58 43 23 34 44 66 % - vuosien 1991-2 keskiarvosta 216 19 16 8 161 178 95 96 19 94 55 61 55 1 Nokianvirta tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu k.arvo 1961-199 175 179 168 138 16 145 123 122 122 124 142 164 147 1991-21 166 182 167 126 136 128 125 19 94 93 125 159 134 211 92 135 12 122 13 12 98 72 98 165 131 24 123 212 252 233 178 243 256 21 143 135 13 245 28 186 27 213 28 198 154 119 121 9 98 18 63 58 125 154 125 214 27 188 144 56 68 79 71 78 65 47 7 133 1 215 149 174 199 153 175 123 133 89 73 5 53 25 131 216 154 185 135 167 199 122 124 121 88 53 72 91 126 % - vuosien 1991-2 keskiarvosta 216 93 12 81 133 146 95 99 111 93 57 58 57 94 Kuva 4.3. Hiedanvuolteen lasku Rautaveteen. Harri Perälä.

9 Kuva 4.4. Tammerkosken virtaamat vuonna 216. Päivittäisten virtaamien vaihteluväli (harmaa alue) ja keskiarvo (sininen viiva) on laskettu keskiarvon esittämälle jaksolle. Lähde: Syke, WWW.YMPARISTO.FI. Kuva 4.5. Nokianvirran virtaamat vuonna 216. Päivittäisten virtaamien vaihteluväli (harmaa alue) ja keskiarvo (sininen viiva) on laskettu keskiarvon esittämälle jaksolle. Lähde: Syke, WWW.YMPARISTO.FI. Kuva 4.6. Hartolankosken virtaamat vuonna 216. Päivittäisten virtaamien vaihteluväli (harmaa alue) ja keskiarvo (sininen viiva) on laskettu keskiarvon esittämälle jaksolle. Lähde: Syke, WWW.YMPARISTO.FI.

1 5. VESISTÖKUORMITUS Asutuksen jätevesien puhdistustulokset ovat hyviä. Orgaanisesta kuormituksesta ja fosforikuormituksesta saadaan poistetuksi noin 96-98 % (Taulukko 5.1). Typen poistotulokset ovat alhaisempia. Kokonaistyppipoistuma oli Viinikanlahden puhdistamolla 3 % ja Raholan puhdistamolla 21 %. Viinikanlahden ja Raholan puhdistamoilla on myös ammoniumtypen nitrifikaatiovaatimukset. Nitrifikaatioaste vaihteli Viinikanlahden puhdistamolla eri vuosineljänneksinä välillä 92-99 % (vaade > 9 %) vastaavien jaksojen keskimääräiseen ammoniumtyppipitoisuuden vaihdeltua välillä,3 3,8 mg/l. Raholan puhdistamolla nitrifikaatioasteen tulisi olla läpi vuoden > 9 %. Tämä vaade ei täyttynyt vuonna 216 nitirifikaatioasteiden oltua eri vuosineljänneksillä seuraavat: 85 %, 94 %, 99 % ja 89 %. Teollisuusjätevesien osuus happea kuluttavasta kokonaiskuormituksesta (BOD 7 -ATU) on ollut 3 viime vuoden aikana neljänneksen (24-26 %) luokkaa. Fosforikuormituksesta pääosan (9-91 %) muodostavat asutuksen jätevedet samoin kuin typpikuormituksesta (99-1 %). Tampereen jätevedet aiheuttavat yksinään valtaosan (88 %) koko alueen pistemäisestä typpikuormasta, joka on ollut kasvussa. Metsäteollisuudessa tapahtuneet tuotantosuunnan muutokset aiheuttivat voimakkaan vähenemän BOD-kuormituksessa 198-luvun puolivälissä (Kuva 5.2). Fosforikuormitus on pienentynyt neljännekseen 198-luvun alun tasosta. Vuoden 1995 jälkeen tapahtunut fosforikuorman lasku on ollut seurausta etenkin Lielahden tehtaan vähentyneestä fosforikuormituksesta. Vuosi 29 toi tässä suhteessa viimeisen muutoksen Näsijärven puolelle kohdistuneen kuormituksen loppumisen myötä (Kuva 5.3). Tampere-Pirkkalan lentoaseman Kotolahden kautta Saviselkään kohdistuva vesistökuormitus on muusta kuormituksesta poikkeavaa. Liukkaudentorjuntaan käytettiin vuonna 216 kaliumasetaattia (neste) 12 t ja natriumasetaattia (rae) 5 t. Urean käyttö väheni voimakkaasti 2-luvulla ja vuoden 27 jälkeen sitä ei ole enää käytetty. Sitä korvaavan kaliumasetaatin käyttö lisääntyi voimakkaasti 199-luvun lopulla ja oli enimmillään vuosina 22 24. Betafrostin käyttökokeilun aikana 25 212 nestemäistä ja rakeista asetaattia käytettiin Betafrostin ohella. Kokeilun päätyttyä liukkaudentorjuntaan on käytetty pelkästään asetaatteja. Lisäksi lentoasemalla käytettiin vuonna 216 lentokoneiden jäänpoistoon glykolinestetyyppiä I 31,5 m 3 (215 23,5 m 3 ) ja -tyyppiä II/IV 13 m 3 (215 16,9 m 3 ). Kokonaismäärä oli 44,5 m 3 (215 4,4 m 3 ). Yhteistarkkailuun on lisätty myös Dragon Mining Oy:n Sastamalassa sijaitseva Stormin rikastamo, jonka aiheuttama vesistökuormitus kohdistuu Rautaveteen laskevaan Ekojokeen. Kovero-ojan kautta Ekojokeen laskeneen veden määrä oli vuoden 216 aikana keskimäärin 462 m³/vrk. Stormin rikastamon ravinnekuormitus vesistöön on nykytasolla vähäistä varsinkin, jos sitä verrataan melko voimakkaasti hajakuormitetun Ekojoen kokonaiskuormitustasoon tai kaivostoiminnan aikana selvästi koholla olleeseen typpikuormitukseen. Nikkeli- ja sulfaattikuormitus jatkuvat edelleen myös aikaisempaan kaivostoimintaan ja rikastushiekka-altaiden suotovesiin liittyen. Vesistökuormitustilanne vuosien 214-216 aikana näyttää nikkelin suhteen vakaalta, mutta sulfaattikuormituksen trendi vaikuttaisi näitä vuosia tarkasteltaessa hieman nousevalta. Tarkempaa tietoa kuormituksesta ja sen eri jakeista ja määristä löytyy erillisraportista (Koponen 217).

11 Näsijärveen kohdistuva pistekuormitus romahti vuoden 1985 jälkeen ja loppui järven eteläpään osalta kokonaan vuoden 28 aikana M-real Oyj:n ja Ligno Tech Finland Oy:n tehtaiden sulkemisen myötä (Kuva 5.3). Aikaisemmin Näsijärven eteläosaan jätevesiä johtaneiden Näsijärven Pahvi Oy:n ja Haarlan Paperitehtaan (YPT) kuormitukset loppuivat vuosien 1983 ja 1989 jälkeen. Näsiselkään johdetaan vielä Tampereen kaupungin Kämmenniemen taajaman puhdistetut jätevedet. Pienemmät kuormittajat sijaitsevat ylempänä eri puolilla Näsijärveä, eivätkä ne ole mukana yhteistarkkailussa kuten ei Kämmenniemenkään puhdistamo. Pyhäjärveen kohdistuva pistekuormitus on vähentynyt typpikuormitusta lukuun ottamatta viime vuosiin saakka. BOD-kuormituksen osalta on jääty vuodesta 21 alkaen alle 1 t/d (Kuva 5.4). BOD 7 - ATU:n alkupitoisuus jää vuoden 216 kuormituksella (481 kg/d) ja vuosien 1991-21 keskivirtaamalla 66 m 3 /s tasolle,1 mg/l, joten happiongelmia ei ole laaja-alaisena odotettavissa. Fosforikuormitus on laskenut vielä 2 luvullakin siten, että kuormitustaso on ollut alhaisimmillaan kolmen viime vuoden aikana. Vuonna 216 Pyhäjärveen johdettiin fosforia 16,4 kg/d. Typpikuormitus on ollut korkeimmillaan vuosina 213-216 (Kuva 5.4). Kulo- ja Rautaveteen (Kuva 5.1) kohdistuva orgaaninen kuormitus väheni selvästi vuonna 1985 Nokian paperitehtaan (nykyinen Oy SCA Hygiene Products Ab) lopetettua selluloosan valmistuksen. Vesistön happitilanne parani samaan aikaan. Päällysvedessä ei todeta enää merkittävää happivajetta, mutta syvänteissä hapettomuutta on edelleen esiintynyt. Syvänteiden happitilanne on sidoksissa virtaamiin ja lämpötilakerrosteisuuden vakauteen. Ennen kuormitustason merkittävää alenemista BOD-kuormitus oli yli 2. kg/d, josta nykyinen kuormitus on enää noin 1 %. Fosforikuormitus pienentyi tälläkin alueella vielä 199-luvulla. Vuoden 1992 jälkeen taso on jäänyt vuotta 24 (1,2 kg/d) lukuun ottamatta alle 1 kg/d (vuonna 216 4,8 kg/d). Kuva 5.1. Kulo- ja Rautavesi muodostavat lyhytviipymäisen vesireitin, joka ulottuu Tyrvään voimalaitokselle saakka alimman altaan ollessa Liekovesi. Kuva Pirunvuorelta Sastamalan suuntaan kuvattuna. Harri Perälä.

12 Taulukko 5.1. Tampereen seudun yhteistarkkailu, vesistökuormituksen määrä vuonna 216. Takon kartonkitehtaan jätevesien lupaehdot koskevat kanaalia nro 2. Kanaalissa 1 vesistöön johdetaan jäähdytysvedet. Finavian lentoasemalle tai Stormin rikastamolle ei ole laskettu vastaavia kuormituksia. Tampereen seudun Virt.Q BHK 7 -ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N K-aine Yhteistarkkailu / vuosi 216 m 3 /d mg/l kg/d % mg/l kg/d % mg/l kg/d % kg/d Pyhäjärvi: Tampere, Rahola 171 8,4 144 97,26 4,4 97 5 852 21 174 Tampere, Viinikanlahti 73148 3, 223 99,16 11,8 98 35 253 3 371 M-real, Tako (kanaalit 1 + 2) 3737 31 114,5,2 1,5 5,6 44 Yhteensä: 93985 481 16,4 3388 589 Kulovesi-Rautavesi: SCA Tissue Finland Oy 7629 4,6 35,22 1,7 1,3 1, 51 Nokia, Kullaanvuori 952 8,5 81 97,28 2,7 97 42 4, 36 11 Nokia, Siuro 119 13 15 94,33,39 96 29 34, 43 19 Yhteensä: 18339 131 4,8 444, 18 Kaikki yhteensä vuonna 216: kg BHK/d osuus % kg P/d osuus % kg N/d osuus % K-aine/ kg/d Asutus 1958 463 76 19,3 91 3816 1 674 Teollisuus 11366 149 24 1,9 9 16 95 Yhteensä 112324 612 21,2 3832 769 Taulukko 5.2. Tarkkailualueelle kohdistunut kokonaiskuormitus (kg/d) vuosina 198-216. Vuosijakso/ BHK7 Kok.P Kok.N K-aine kg/d Vuosi kg/d kg/d kg/d (teollisuus) 198-1984 66268 18 2771 16 1989-1989 1359 14 314 7397 199-1994 3275 77 2918 1997 1995-1999 2498 51 2893 1113 2-24 1642 44 356 1111 25-29 154 32 364 498 21 78 26 2793 267 211 752 32 2789 22 212 736 26 3261 228 213 85 29 3738 219 214 595 22 3616 177 215 642 22 393 13 216 214 612 21 3832 95

13 kg/d BHK7 - kokonaiskuormitus 1975-216 8 7 6 TEOLLISUUS TAAJAMAT 5 4 3 2 1 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 kg/d Fosforin kokonaiskuormitus 1975-216 35 3 25 TEOLLISUUS TAAJAMAT 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 kg/d Typen kokonaiskuormitus 1975-216 45 4 35 TEOLLISUUS TAAJAMAT 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 Kuva 5.2. Tampereen seudun yhteistarkkailun BOD-, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 1975-216. 213 215

14 kg/d Näsijärven BHK-kuormitus 1975-216 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 kg/d Näsijärven fosforikuormitus 1975-216 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 kg/d Näsijärven typpikuormitus 1975-216 4 35 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 Kuva 5.3. Näsijärveen kohdistunut pistemäinen BOD-, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 1975-216.

15 kg/d Pyhäjärven BHK-kuormitus 1975-216 8 7 6 5 4 3 2 1 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 kg/d Pyhäjärven fosforikuormitus 1975-216 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 kg/d Pyhäjärven typpikuormitus 1975-216 4 35 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 Kuva 5.4. Pyhäjärveen kohdistunut pistemäinen BOD-, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 1975-216.

16 kg/d Kulo-Rautaveden BHK-kuormitus 1975-216 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 kg/d Kulo-Rautaveden fosforikuormitus 1975-216 7 6 5 4 3 2 1 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 kg/d Kulo-Rautaveden typpikuormitus 1975-216 8 7 6 5 4 3 2 1 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 Kuva 5.5. Kulo- ja Rautaveteen kohdistunut pistemäinen BOD-, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 1975-216. Vuoteen 29 saakka mukana myös Vammalan kaupungin puhdistamoiden vesistökuormitus.

17 6. VESISTÖTARKKAILUN SUORITUS Tarkkailun sisältö perustuu tällä hetkellä 31.12.212 valmistuneeseen tarkkailusuunnitelmaan, jonka Pirkanmaan ELY-keskus hyväksyi 24.6.214. Tarkkailuohjelmaa päivitetään vielä haitta-ainetarkkailun osalta ottamalla siihen mukaan ainakin di(2- etyyliheksyyli)ftalaatti (DEPH), perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS) ja PAHyhdisteistä bentso(a)pyreeni. Suunnitelma on valmistumassa samassa tämä raportin jälkeen. Havaintopaikat ja ajankohdat Järviasemilta syyskuussa otetut näytteet (Taulukko 6.1) liittyivät kolmen vuoden välein suoritettavaan rehevyystarkkailuun. Pirkkalan lentokentän purkuojaston edustalla sijaitsevien asemien (Kotolahti 2 ja Saviselkä 12D ja 12E) seurannasta vastaa Finavia Oy. Rautaveden Palvialanlahden tilaa seurataan Karkun jätevedenpuhdistamon vesistön jälkitarkkailuna (Valkonen 215). Rautavedellä sijaitsee myös Dragon Mining Oy:n ohjelmassa oleva syvänneasema DRAGONVA/6, joka kuvaa Stormin suunnalta tulevien vesien vaikutusta Ekojoen edustalla. Taulukko 6.1. Yhteistarkkailualueella vuonna 216 sijainneet havaintoasemat ja havaintoajankohdat. Koordinaatit Hygieeninen Tunnus Sijainti ETRS-TM35FIN tarkkailu B tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu NP1*) Näsijä 117 Koljonselkä 6841852 32653 x x NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed 6825834 3323 x x x x x x x N6A Näsijä N2 Lielahti 682471 325283 x x x x TYP Tammerkoski 8 6823179 327455 B x x x x x x x x x x x x TAP Ratinanvuolle 81 6821798 327431 B x x x x x x NP7 Pyhäjä K7 Pyynikinsaari 6821482 325614 B x x x x x x NP8 Pyhäjä 17 Lehtisaari 682285 322949 B x x x x x x x NP8A Pyhäjä Selkäsaari 682542 321687 B x x x x x N1 Pyhäjä Rajasaaren silta 682277 318752 B x x x x x x x N11 Pyhäjärvi Rajasalmi 8 682356 316544 B x (x) x x x x N12 Pyhäjä 16 Saviselkä 6816852 314841 x x x x x x x J1 **) Pyhäjärvi, Kotolahti 2 68184 316226 x x x x N12D **) Saviselkä Reipinniemi N 3 m (N12D) 6818357 31642 x N12E **) Pyhäjärvi Saviselkä Uittamo (N12E) 6818834 315857 x NYP Nokiankoski 81 ylävirt 68214 31489 B x x x x x x x x x 2x x NAP Nokiankoski 82 alavirt 6819577 3126 B x x x x x x x x x 2x x N13 Kulov Lukkilanlahti 681975 36813 B x x x N14 Kulov K5 Kesäniemi 682368 31547 B x x x x x x x N15 Kulov 121 Kalmetsaari 6817578 297134 B x x x x x N18B ***) Rautav Palvialanlahti 6817296 289122 B x x DRAGONVA/6 Rautave Evonlahti syvänne 687897 285238 x x x N19 Rautav K2 68843 284378 B x x x x x x x *) Valtakunnallinen syvänneasema, seuranta Pirkanmaan ELY-keskuksella. **) Asemien J1, N12D ja N12E lopputalven seurannasta vastaa Ilmailulaitos Finavia Oy, Kotolahti myös huhtikuussa! ***) Sastamalan kaupungin Karkun taajaman jälkitarkkailu Palvialanlahdella N18B (as. VAMPAL/1). DRAGONVA/6 Dragon Mining Oy:n Vammalan rikastamon vesistötarkkailussa vuodesta 214 alkaen.

18 7. VEDEN LAATU 7.1 Näsijärvi Näsijärvi on säännöstelty vesistö, johon kohdistuva kuormitus on nykyisin vähäistä, joten se antaa Tammerkosken ohella hyvän peruskuvan vesistön tilasta ennen Pyhäjärveä, johon johdetaan Tampereen kaupungin käsitellyt jätevedet. Viimeiset selvät etapit Näsijärven veden laadun muutoksissa (paranemisessa) ovat olleet vuodet 1985, 1995 ja 28. Ensiksi mainittu vuosi liittyi sellun teon lopettamiseen, minkä jälkeen veden laadun myönteinen kehitys oli Lielahdessa ja koko Näsijärven alueella nopeaa jäteliemen leiman vähennyttyä lähes välittömästi kuormituksen loputtua. Fosforikuormitus piti kuitenkin yllä rehevyyttä 199-luvun puoliväliin saakka, mutta vuoden 1995 jälkeen fosforipitoisuudet laskivat ja jätevesikuormituksen loputtua vuoteen 28 vaikutuksia ei enää ole. Näsijärven keskiosien veden laatu on siis normalisoitunut sen jälkeen, kun metsäteollisuuden kuormitus Lielahdessa on ensin vähentynyt ja sitten loppunut kokonaan. Lisäksi sellun valmistus Mäntässä lopetettiin vuonna 1991, millä oli omat vaikutuksensa aina Näsijärvellä saakka. Lielahden perukan pohjasedimentit ovat asia erikseen, eikä niitä tässä veden laatuosiossa käsitellä. Myös kaukovaluma-alueella tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet positiivisesti Näsijärven tilaan, mistä osoituksena Mäntän seudun kuormitustason voimakkaalla alenemisella 199-luvulla on ollut myönteisiä vaikutuksia aina Näsijärven eteläosassa saakka. Näsijärven eteläpäätä kuormittavia tekijöitä ovat nyt/jatkossa seuraavat: Tampereen Sähkölaitoksen Naistenlahden voimalaitoksen savukaasupesurin lauhdevedet. - seuranta Tammerkosken yläpuoliselta syvänteeltä (TAMENER/P1). Tampereen Veden Kaupinojan pintavesilaitoksen huuhteluvedet. - Laitoksen koeajot ja käyttöönotot syksyllä 217. Tampereen Kaukolämpö Oy:n jäähdytysvedet (sama purkuputki kuin Kaupinojan pintavesilaitoksella). 7.1.1. Aitolahden edusta NP4 Aitolahden edustan syvänne NP4 kuvaa nykyisestä asemaverkostosta selvimmin Näsijärven eteläosan tilaa (Kuva 7.1). Tampereen Veden Kaupinojan pintavedenottamon imuputken (vesistöosuus) pituus on noin 85 m. Vesi otetaan noin 2 metrin syvyydeltä. Pintavedenottamon huuhteluvesien purkuputken vesistöosuuden pituus on noin 3 m. Purkuputki on sijoitettu siten, että huuhteluvedet ohjautuvat mahdollisimman nopeasti pois rannasta ja toisaalta raakaveden ottopisteestä kohti Tammerkosken päävirtaa. Naistenlahden voimalan vedet johdetaan laitoksen edustalle satama-altaaseen, josta ne virtaavat Tammerkosken yläpuolella olevaa syvännealuetta P1 kohti.

19 Kuva 7.1. Näsijärven eteläosassa sijaitsevat tarkkailuasemat, joista TASE/NP4 ja TASE/NP6A kuuluvat yhteistarkkailuun ja TAMENER/P1 on Tampereen Sähkölaitoksen tarkkailuasema (talvet 216-218). Lisäksi kuvassa on merkittynä Tampereen Veden Kaupinojan pintavedenottamon Imu- ja purkuputkien sijainnit. Peruskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/212. Syvyyskäyrät ja -pisteet Liikennevirasto 9/215. Vuonna 1985 tapahtuneen kuormitustason laskun jälkeen syvänteellä NP4 todettiin samat myönteiset muutokset kuin Lielahdessa eli alusveden happitilanne korjaantui ja fosforipitoisuudet laskivat. Lielahden tehtailta tullut kuormitus aiheutti vielä talvella 28 alusveden likaantumista, mutta ei enää vuonna 29. Rehevyys on vähentynyt ja vesi on kirkastunut vuosien saatossa. Päällysvesi on laadultaan jopa erinomaista, eikä Aitolahden edustan happitilanteessakaan ole nykyisin ongelmia (Kuva 7.2, Kuva 7.3). Vain talviaikana hapen määrä vähenee ajoin selvemmin aivan pohjalla (57 m). Muutoin talvinen happitilanne on kohentunut viime vuosiin saakka. Hapen kesäaikainen kulumisnopeus alusvedessä (4-57 m) oli pieni (noin,4 mg/l vrk) kuvastaen Näsijärven karua tilaa, mutta myös alusveden suurta tilavuutta suhteessa tuottavaan kerrokseen. Pintaveden (1 m) typen määrässä ei ole tapahtunut suurta muutosta. Nykyinen taso on luokkaa 5 µg/l, ajoin jopa alikin (Kuva 7.4). Fosforipitoisuus on nykyisin alhainen (Kuva 7.5 ja Kuva 7.6). Taso on laskenut 2-luvulla alle 1 µg/l, eikä pohjallakaan ole korkeita pitoisuuksia. Kaupin pintavedenottamon vaikutukset Tarkkailuasemista Aitolahden edustan syvänne NP4 sijaitsee lähinnä Kaupin laitosta. Joka tapauksessa asema NP4 kuvaa hyvin Näsijärven eteläosan veden laatua tällä hetkellä. Laitos ei toiminut vielä vuonna 216, joten tulokset olivat tältä osin vielä ns. esitarkkailunäytteitä. Vedenoton kannalta Näsijärven eteläosan veden laatu on aseman NP4 tulosten valossa hyvä. Se täytti tutkitulta osin Sosiaali- ja terveysministeriön verkostovesille antaman asetuksen (STM1353/15) raja-arvot kemiallista hapenkulutusta (COD Mn ) ja aivan pohjalla joiltakin osin rautaa lukuun. COD Mn raja on mainitussa asetuksessa <5 mg/l O 2, kun aseman NP4 taso oli vuonna 216 luokkaa 7,5-9,8 mg/l O 2. Jo käytöstä poistuneessa vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokituksessa (Vesi- ja ympäristöhallitus 1988) raakaveden erinomaisen luokan (I) COD Mn :n raja-arvo on < 3,8 mg/l O 2 ja hyvän luokan alue 3,8-1 mg/l O 2. Tässä luokituksessa Näsijärven eteläosa olisi hyvässä luokassa.

2 mg O 2 /l 16 Aitolahden edustan (NP4) happipitoisuus lopputalvella 14 12 1 8 6 4 2 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 1 m 1 m 2 m 4 m p -1 m Kuva 7.2. Aitolahden edustan syvänteen happitilanteen kehitys lopputalvella vuosina 1965-216. mg O 2 /l 12 Aitolahden edustan (NP4) happipitoisuus loppukesällä 1 8 6 4 2 1967 1969 1971 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 1 m 1 m 2 m p -1 m Kuva 7.3. Aitolahden edustan syvänteen happitilanteen kehitys loppukesällä vuosina 1965-216. 8 µg N/l 6 4 2 216 214 212 21 28 26 24 22 2 1998 1996 1994 1992 199 1988 1986 1984 1982 198 talvi kesä Lin. (talvi) Lin. (kesä) Kuva 7.4. Näsijärven typpipitoisuus (1 m) Aitolahden edustalla vuosina 198-216.

21 Kuva 7.5. Näsijärven fosforipitoisuus eri syvyyksillä Aitolahden edustalla lopputalvella vuosina 1965-216. Kuva 7.6. Näsijärven fosforipitoisuus eri syvyyksillä Aitolahden edustalla loppukesällä vuosina 197-216.

22 Metsäteollisuuden vaikutuksen vähenemistä kuvaa myös Näsijärven COD Mn -arvojen lasku, mikä näkyy Aitolahdenkin edustalla (Kuva 7.7 ja Kuva 7.8). Kuva 7.7. Näsijärven COD Mn -arvot Aitolahden edustalla lopputalvella vuosina 1965-216. Kuva 7.8. Näsijärven COD Mn -arvot Aitolahden edustalla loppukesällä vuosina 197-216.

23 7.1.2. Lielahti (NP6A) Lielahden tilan velvoiteluonteinen seuranta alkoi tauon jälkeen uudelleen elokuussa 215 Tampereen Veden Kaupinojan pintavedenottamon lupapäätöksessä edellytetyllä tavalla. Vedenottamo ei ollut käytössä vielä vuonna 216, joten neljästi vuoden aikana tehdyt tutkimukset (liite 2) olivat ns. esitarkkailua. Veden laatu vuonna 216 Vesistön tila Lielahden syvännealueella on nykyisin hyvä. Talvella alusvedessä todettiin kuitenkin hapen kulumista ja pohjan lähellä (3 m) myös veden samenemista ja havaittavaa ainepitoisuuksien nousua ja myös sähkönjohtavuus kohosi alemmissa vesikerroksissa (2-3 m). Aitolahden syvänteeseen (NP4) verrattuna happea oli pohjalla vähemmän. Happitilanne oli kesäkuun alussa hyvä samoin kuin veden laatu pinnasta pohjaan kuten Aitolahden edustallakin. Loppukesällä Lielahden alusvedessä oli hiukan vähemmän happea tilanteen oltua kuitenkin kokonaisuutena hyvä. Rauta- ja mangaanipitoisuus kohosivat aavistuksen pohjan lähellä, mutta selvästi vähemmän kuin maaliskuussa. Syyskierron aikana lokakuun lopussa vesi oli tasalaatuista pinnasta pohjaan kuten Aitolahden edustallakin. Veden laadun kehitys Lielahden veden laatu parani nopeasti kuormituksen loputtua kuten Näsijärven koko eteläpäässä. Happitilanne on nykyisin kohtalaisen hyvä talvellakin (Kuva 7.9), eikä kesälläkään esiinny ongelmia (Kuva 7.1). Fosforitaso on laskenut viime vuosiin saakka (Taulukko 7.1). Karua vettä kuvaavat myös alhaiset klorofyllipitoisuudet. Taulukko 7.1. Lielahden syvänteen fosforipitoisuuksien kehitys vuodesta 198 alkaen 5-vuotiskeskiarvoina. Lielahden syvänteen N6A fosforipitoisuudet µg/l 198-84 1985-89 199-94 1995-99 2-4 25-9 21-14 215-16 Lopputalvi 1 m 2 17 12 11 8 7 8 5 1 m 16 18 13 9 9 8 6 15 m 7 2 m 68 69 111 72 3 14 8 25 m 91 138 94 45 21 12 29 m 14 179 211 152 78 48 4 26 Loppukesä 1 m 23 19 16 14 13 9 8 1 1 m 23 18 17 14 11 8 9 15 m 8 2 m 32 22 18 17 12 9 9 25 m 26 23 21 15 1 1 29 m 5 4 35 26 19 12 18 15

24 mg/l 14 Lopputalven happipitoisuudet Lielahdessa (N6A) 12 1 8 6 4 2 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 1m(talvi) 1m 2m 25m 29-3 m Kuva 7.9. Lielahden syvänteen happitilanteen kehitys lopputalvella vuosina 198-216. mg/l 14 Loppukesän happipitoisuudet Lielahdessa (N6A) 12 1 8 6 4 2 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 1m (kesä) 1m 2m 25m 29-31 m Kuva 7.1. Aitolahden edustan syvänteen happitilanteen kehitys loppukesällä vuosina 198-216. Sedimentti Lielahden ongelma laajemmin ei ole enää veden laatu vaan lahteen kumuloitunut selluloosan valmistuksessa syntynyt huonosti hajoava ns. nollakuitu. Kuitua kasaantui satojen metrien etäisyydelle tehtaan lietealtaista. Kuitua on paikoin hyvin paksultikin. Ratkaisua sen poistamiseksi ei ainakaan vielä ole. Madaltunut veden syvyys estää paikallisesti alueen virkistyskäyttöä. Nollakuidun hidas hajoaminen muodostaa kaasuja, josta voi syntyä syntyy ajoittaista hajuhaittaa. Näsijärven pohjaan kerrostuneen kuidun määräksi on arvioitu noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä nollakuitua eli puuta ja puukuitua. Sitä on veden alla noin 2 hehtaarin alueella, pahimmillaan 15 metrin paksuisena kerroksena.

25 7.1.3. Syvänne P1 (Tammerkosken edusta) Voimalaitoksen savukaasupesurin lauhdevedet johdetaan ensin jäähdytysvesien mukana poistokanavaa pitkin Naistenlahden satama-altaaseen, jonka tilavuus on noin 75 m 3. Savukaasupesurin lauhdevesien maksimivirtaama (6 m 3 /h) on noin kolme prosenttia voimalaitoksen koko jäähdytysvesivirtaamasta ja noin,2 % Tammerkosken keskivirtaamasta. Savukaasupesurin lauhdevedet kasvattavat voimalaitokselta Näsijärveen johdettavien vesien määrää normaalitilanteessa noin 725 m 3 /vrk eli noin 3 m 3 /h. Savukaasupesurin lauhdeveden sekoittuessa jäähdytysveteen järveen johdettavan veden lämpötilan on arvioitu kasvavan noin yhdellä asteella. Naistenlahden voimalaitoksen jäähdytysvesien aiheuttamia lämpötilamuutoksia satama-altaassa tutkittiin vuonna 213 (Makkonen 213). Tutkimuksen mukaan jäähdytysvesien vaikutukset satama-altaan lämpötiloihin olivat vähäisiä. Vain lisäjäähdytyksen aikana, kun purettavan jäähdytysveden lämpötila oli noin 1 astetta korkeampi kuin järviveden lämpötila, voitiin havaita vähäisiä vaikutuksia. Vaikutukset syvänteellä P1 talvina 216 ja 217 Näytteitä on otettu talvina 216 ja 217 ja tarkkailu tulee jatkumaan vielä vuonna 218, jonka jälkeen Pirkanmaan ELY-keskus tulee ratkaisemaan tarkkailun jatkon (Perälä 217a). Näytteet otettiin talvella 216 helmikuun puolivälissä ennen laitoksen huoltoa ja takuuajoja ja näytteenottoajankohta pidettiin samana talvella 217. Vesinäytteet on otettu syvyyksiltä 1, 1, 2, 3 ja P-1 m (35,5-36 m). Kaikista vesinäytteistä on analysoitu ympäristölupapäätöksen mukaisesti lämpötila, ph, sähkönjohtavuus, happi, sameus, kiintoaine, sulfaatti ja COD Cr. Lisäksi vesinäytteistä on määritetty tarkkailuohjelman mukaisesti kokonaisfosfori ja -typpi sekä seuraavat raskasmetallit: As, Cd, Co, Cr, Ni, Pb, Zn ja Hg. Savukaasupesurin lauhdevedet käsitellään ennen vesistöön johtamista ympäristöluvan mukaisesti siten, että kiintoainepitoisuus on enintään 1 mg/l. Lauhdevedet sisältävät vähäisiä määriä mm. typpeä, fosforia ja raskasmetalleja sekä lisäksi sulfaattia, joka on peräisin savukaasujen rikkidioksidista. Talvella 216 tarkkailusyvänteellä todettiin selvä lämpötilakerrosteisuus. Happea oli hyvin ja vesi oli kirkasta eikä kiintoainetta todettu. Välivedessä ja alusvedessä todettiin sähkönjohtavuuden lisääntymisen ohella selvää sulfaattipitoisuuden nousua. Kun pinnassa (1-1 m) oli sulfaattia 4,1-4,2 mg/l, niin syvemmällä (2-36 m) sitä oli 7,1-13 mg/l. Typen ja fosforin määrissä ei tapahtunut suurta muutosta pinnan ja alusveden välillä. Talven 217 näytteenotto suoritettiin vuotta 216 vastaavana aikana. Vedet olivat edellistalvea viileämpiä, mutta loivaa lämpötilakerrosteisuutta todettiin nytkin. Happea oli edellistalven tapaan hyvin. Pitoisuus oli pohjallakin 7,9 mg/l. Vesi oli nytkin kiintoainepitoisuuden suhteen kirkasta, mutta talven 216 tapaan sulfaatin määrä lisääntyi 2-36 metrin syvyydellä samalla, kun sähkönjohtavuus ja typpitasokin olivat pintavettä korkeampia. 3 metrin syvyydestä mitatulle kohonneelle lyijypitoisuudelle (5,8 µg/l) ei ole selvää syytä. Yhteenvetona talvien 216 ja 217 tuloksista voidaan todeta, että tarkkailusyvänteen alusvedessä on ollut todettavissa helmikuussa veden sähkönjohtavuuden sekä sulfaattipitoisuuden nousua. Myös typen määrässä on tapahtunut nousua pintaveteen nähden.

26 7.2 Tammerkoski Tammerkosken veden laatu on parantunut vuoden 1985 jälkeen samassa suhteessa kuin Näsinselän päällysveden laatu. Happitilanne on normalisoitunut, ravinnetaso on laskenut karujen vesien luokkaan ja metsäteollisuuden jätevesien leima on hävinnyt (Kuva 7.11, Kuva 7.12, Kuva 7.13) ligniinin määrä mukaan lukien (Kuva 7.14). Mäntän tehtaan kuormituksen pienentyminen vuonna 1991 on näkynyt veden laadun parantumisena 199-luvun alun tuloksissa. Vesi oli vuonna 216 aiempaan tapaan samentumatonta eikä kiintoainetta esiintynyt luonnontilaista enempää. Fosforipitoisuuden keskiarvo on ollut 21-luvulla vain noin 8 µg /l (Taulukko 7.2). Taulukko 7.2. Tammerkosken veden keskimääräistä laatua kuvaavia tuloksia 2-luvulta. Happi S.joht. COD Mn Kok.N Kok.P NaLS mg/l kyll % ms/m mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l 2 1,8 89 5,1 8,1 49 1 1,1 21 11,2 89 5, 8,5 51 11 1,1 22 1,7 88 5, 9, 53 1 1,4 23 11,2 9 5,1 8,8 53 9,4 1,1 24 11,1 89 5,1 8, 5 7,5 1,3 25 1,8 91 5, 8,2 495 7,4,9 26 1,6 9 5,1 8,3 49 7,8 1, 27 1,7 89 5, 8,3 51 8,2 1,1 28 1,6 88 4,8 8,8 519 8,3,9 29 1,6 87 4,6 9,8 534 8, 1,3 21 1,1 86 4,7 9,6 514 8,5 1,4 211 1,4 88 4,6 8,8 522 8,,8 212 1,5 87 4,4 9,5 522 8,3,8 213 1,5 88 4,3 11,1 531 8, 1,1 214 1,7 91 4,3 11 5 8,3 215 1,7 9 4,3 9,5 495 8,1 216 1,9 89 4,2 8,3 485 7,8 Keskiarvot 1982-1989 1,3 83 6,4 15,9 523 18,6 5,9 199-1999 1,9 9 5,4 9,1 57 12,8 1,6 2-29 1,8 89 5, 8,6 511 8,8 1,1 21-216 1,5 88 4,4 9,6 51 8,2 1, 12 Kyll % kg/d 6 1 5 8 4 6 3 4 BHK7 kg/d 2 Maaliskuu 2 Elokuu 1 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 Kuva 7.11. Lielahden tehtaiden BOD-kuormitus sekä Tammerkosken (TYP) happikyllästysaste 1966-216.

27 5 45 COD Mn mg O 2 /l kg/d 5 4 4 35 3 3 25 2 2 15 BHK7 kg/d 1 5 Maaliskuu Elokuu 1 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 Kuva 7.12. Lielahden tehtaiden BOD-kuormitus sekä Tammerkosken (TYP) COD Mn -arvot 1966-216. 5 45 µg P/l kg P/d 5 45 4 4 35 35 3 3 25 25 2 15 1 5 kok.p kg/d Maaliskuu Elokuu 2 15 1 5 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 Kuva 7.13. Lielahden tehtaiden fosforikuormitus sekä Tammerkosken (TYP) fosforipitoisuudet 1966-216. 2 18 NaLS mg/l kg/d 5 16 4 14 12 3 1 8 2 6 BHK7 kg/d 4 Maaliskuu 1 2 Elokuu 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 Kuva 7.14. Lielahden tehtaiden BOD-kuormitus sekä Tammerkosken (TYP) ligniinipitoisuudet 1966-216.

28 Takon kartonkitehtaan kuormitus ei vaikuta suuresti Tammerkosken veden laatuun. Tämän osoittaa mm. se, että samaan aikaan Ratinansuvannosta eri tarkkailun puitteissa otetuissa näytteissä Takon vaikutukset veden laatuun olivat vähäiset (kts. liite 3). Keskimääräisessä happitilanteessa ei tapahtunut heikentymistä. Selvempää samentumista ei myöskään todettu, eikä fosforipitoisuuksissa tapahtunut nousua (Taulukko 7.3). Typen määrä kohosi niukin naukin havaittavasti. Ajoin (etenkin runsasvetisinä aikoina) Ratinanvuolteen tuloksissa voi olla mukana hulevesien vaikutusta. Vaikka bakteerimäärissä tapahtui havaittavaa nousua, muutokset jäivät pieniksi. Puhtaissa vesissä bakteereja ei kuitenkaan esiinny. Viikonloppuisin, jolloin juoksutus on vähäistä, veden laadun muutokset voivat olla Ratinanvuolteessa tilapäisesti edellä esitettyä suurempia. Taulukko 7.3. Tammerkosken ylä- ja alaosan keskimääräinen veden laatu samanaikaisesti otetuissa näytteissä vuonna 216. Vuosi 216 Lämpötila Happipitoisuus Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD Mn Kok.N Kok.P Al. entero Lämp.kolif (n = 6) o C mg/l Kyll.% FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l kpl/1 ml kpl/1 ml TYP 9,5 1,3 89,7 <1 4,1 7, 43 8 482 8 5 6 TAP 9,3 1,4 89,7 <1 4,5 7, 43 9 492 8 13 21 Muutos -,2,1 -,1 <1,3, 1 1 8 16 Keskiarvot: 21.1, 15.3, 7,6, 14,7, 22.8 ja 27.1.216 Vaikka Tammerkoski on valjastettu voimatalouden käyttöön, sillä on kaupungin keskustan läpi kulkevana suurena virtavetenä myös maisemallista arvoa samoin kuin virkistyskäyttöarvoa kalastuskohteena. 7.3 Pyhäjärvi Ensin asutuksen ja myöhemmin metsäteollisuuden kuormituksen väheneminen on näkynyt pitemmällä aikavälillä veden laadun parantumisena. Kemiallisen hapenkulutuksen ja ligniinin pitoisuudet ovat pienentyneet ja Tammerkosken happitilanteen parantuminen on vähentänyt päällysveden happivajetta Pyhäjärvelläkin. Tampereen kaupungin ravinnekuormituksen pienentyminen 197-luvun puolivälissä ja 198-luvun aikana on vaikuttanut merkittävästi ravinnepitoisuuksiin. Etenkin fosforipitoisuudet ovat pienentyneet jatkuvasti. Typpikuormitus on viime vuosina hieman lisääntynyt, mutta jätevesien sisältämä ammoniumtyppi on viime vuosina nitrifioitu pääosin jo puhdistamoilla. Lisäksi Pyynikin syvännettä on hapetettu kesäisin MIXOX-menetelmällä vuodesta 1983 alkaen.

29 7.3.1. Pyynikki NP7 Talvikerrosteisuus Tammi-helmikuun 216 juoksutukset olivat 19 %:n ja 16 %:n luokkaa keskimääräisestä, mutta maaliskuussa virtaamatilanne oli kuukausitasolla niukempi (8 % normaalista). Pintavesissä todettiin ulosteperäistä kuormittumista sekä tammi- että maaliskuussa ja myös typpitaso oli selvästi kohonnut. Fosforipitoisuus oli alhainen. Kohtalaisen runsaista virtaamista huolimatta typen määrä kasvoi alusvedessä (3-41 m) jo tammikuussa ja maaliskuussa vielä vähän voimakkaammin syvyyksillä 2-41 m. Kun Ratinanvuolteessa oli typpeä maaliskuussa 51 µg/l ja fosforia <5 µg/l, niin Pyynikin syvänteellä vastaavat pitoisuudet olivat eri syvyyksillä 84-13 µg N/l ja 9-11 µg P/l. Käytännössä ravinnepitoisuudet siis kaksinkertaistuivat. Ammoniumtyppeä ei esiinny enää suuria määriä. Tammerkosken alapäähän verrattuna maaliskuussa 1 m:n syvyydellä todettu typpitason nousu (51 - > 84 µg/l) vastasi maaliskuun keskivirtaamalla (64 m 3 /s) 1825 kg N/d kuormitusta. Viinikanlahden puhdistamon keskikuormitus oli talvella noin 278 kg N/d, joten vastaavuus oli hyvä huomioimalla alempien vesikerroksien pintaa suuremmat typpipitoisuudet. Fosforitason nousu 4 µg/l merkitsi maaliskuun virtaamalla kuormitustasoa 22,1 kg P/d (vrt. Viinikanlahti 1. vuosineljännes 21,5 kg/d). Kesäkerrosteisuus Hapetus käynnistettiin kesäksi 7.6.216 ja lopetettiin 23.9.216 (Kauppinen 217). Ensimmäiset kesänäytteet otetaan vuosittain kesäkuun alkupuolella. Kevään/alkukesän veden laatu määräytyy paljolti kevään juoksutusten mukaan eikä niinkään heijastele talvitilannetta. Juoksutus oli huhtikuussa 87 m 3 /s ja toukokuussa 113 m 3 /s, kun pitemmän ajan (1991-21) keskiarvot ovat 54 m 3 /s ja 64 m 3 /s. Vuodet ovat erilaisia, sillä esim. vuonna 214 vettä virtasi huhtikuussa keskimäärin 25,1 m 3 /s ja toukokuussa 22,2 m 3 /s. Viinikanlahden puhdistamon jätevesien vaikutus on nähtävissä kesäkaudella Ratinan suvantoon nähden selvänä typpi- ja fosforitason nousuna. Päällysveden typpitaso vaihteli kesä-elokuussa 216 välillä 76-8 µg/l (Ratinanvuolle 45-5 µg/l) ja fosforitaso välillä 9-13 µg/l (Ratinanvuolle 8-12 µg/l). MIXOX-kierrätys kohottaa kesän aikana alusveden lämpötiloja ja elokuun puolivälin jälkeen lämpötilakerrosteisuus oli jo lähes hävinnyt. Alusvesi pysyi läpi kesän hyvinkin hapellisena. Heinäkuussa pohjalla (41 m) todettiin ravinnepitoisuuksien nousua. Hapen kulumisnopeutta Pyynikin syvänteellä ei voida tarkasti laskea, koska hapetuksessa alusveteen tuodaan koko ajan uutta happea. Alusveden happipitoisuus pieneni kesän aikana kerrosteisuuden takia, jota loivennettiin MIXOX-hapetuksella. Hapetus parantaa alusveden happipitoisuutta kohottaen kuitenkin samalla sen lämpötilaa vaikuttaen siten myös kerrosteisuusoloihin. Alusveden lämpötila kohosi kesäkuun tilanteesta (6,3-7,2 o C) elokuulle (16,3 o C) noin 1 astetta. Hapen kuluminen oli alkukesällä (7.6 14.7) happipitoisuuksista laskien luokkaa,6-,7 mg/l vuorokaudessa, jollaisia arvoja on mitattu aiemminkin, mutta niissä ei ole mukana MIXOX-menetelmällä tuotua lisähappea. Karun Näsijärven puolella hapen kuluminen oli luokkaa,4 mg/l vrk.

3 Happea kuluttavan ammoniumtypen määrä ei ollut suuri missään vaiheessa kesää. On kuitenkin huomattava, että kierrätyksen yhteydessä myös ammoniumtyppeä johdetaan lisää alusveteen päällysveden sisältämän määrän mukaisesti. Systeemi ei siten ole suljettu. Kun 1 mg ammoniumtyppeä kuluttaa nitrifioituessaan happea 4,57 mg, niin vesistöstä mitatut pitoisuudet huomioiden ammoniumtypellä ei ollut merkittävää vaikutusta. Hapetus pitää Pyynikin syvänteen alusveden loppukesäisin selvästi hapellisena. Elokuun 216 lopulla happitilanne oli edelliskesiä parempi kerrosteisuuden murruttua ennen näytteenottoa (Kuva 7.15). MIXOX-hapetuksen kohottaessa alusveden lämpötiloja tämä siis vaikuttaa myös lämpötilakerrosteisuuden purkautumiseen aikaistaen syyskiertoa, mikä edesauttaa vesimassan luontaista tuulettumista ja sedimentin hapettumista syyskierron aikana. 12 1 mg O 2 /l Pyynikin syvänteen happipitoisuus loppukesällä 1987-216 8 6 4 2 26.8.87 11.8.88 1.8.89 8.8.9 7.8.91 5.8.92 17.8.93 16.8.94 15.8.95 12.8.96 25.8.97 1.8.98 18.8.99 16.8. 22.8.1 19.8.2 18.8.3 25.8.4 1.9.5 28.3.6 16.8.7 14.8.8 13.8.9 23.8.1 25.8.11 23.8.12 21.8.13 18.8.14 17.8.15 22.8.16 1m 1m 2m 3m 41m Kuva 7.15. Pyynikin syvänteen happitilanne (mg/l) loppukesällä elokuussa vuosina 1987-216. Päällysveden (1 m) typpitaso oli elokuussa Ratinanvuolteeseen (kok.n 5 µg/l) verrattuna 3 µg/l korkeampi, mikä elokuun juoksutuksella 58 m 3 /s merkitsi 153 kg/d typpikuormaa. Viinikanlahden puhdistamon typpikuorma oli kolmannella vuosineljänneksellä keskimäärin 196 kg/d. Alusvedessä ei todettu kesäaikana konsentroitumista, joten jätevesikuorma sekoittui tehokkaasti em. laskelman osoittaessa samaa. Vesipatsaan nitraattityppipitoisuus oli elokuussa 38-45 µg/l (Kuva 7.16).

31 Kuva 7.16. Pyynikin edustan syvänteen nitraattipitoisuudet (µg/l) loppukesällä vuosina 1988-216. Ulosteperäisten bakteerien määrät jäivät kesällä talviaikaa pienemmiksi. Lokakuu Vesipatsas sekoittuu hyvin syystäyskierroissa ollen hyvähappista ja tasalaatuista. Nykyinen orgaaninen kuormitus ei aiheuta happiongelmia. Ravinnepitoisuudet vaihtelevat laimenemisolojen (juoksutusten) mukaan. Typpeä oli lokakuussa yli kaksinkertainen määrä Ratinanvuolteeseen verrattuna ja fosforitaso oli 3 µg/l korkeampi kuin asemalla TAP. Ammoniumtyppeä vedessä ei syksyisin juuri ole. Hygieenisen kuormituksen lievät vaikutukset ulosteperäisten bakteerien muodossa ovat myös syksyisin havaittavissa. 7.3.2. Lehtisaari NP8 Talvikerrosteisuus Päällysveden talvinen happitilanne on hyvä. Alusvedessä happea kuluu kerrosteisuusolojen mukaan vaihdellen. Pintaveden (1 m) happikyllästysaste oli tammikuussa 81 % ja maaliskuussa 85 % (happipitoisuus 12,1 mg/l). Ratinanvuolteeseen (happipitoisuus maaliskuussa 12,4 mg/l) ja Pyynikkiin (12,4 mg/l) verrattuna ei todettu suurta eroa. Happitilanteen parantuminen 197-luvun alkupuolelta (Kuva 7.17) lähtien on kuormitustason yleisen laskun (Näsijärveltä lähtien) ja mahdollisesti muidenkin tekijöiden (Raholan puhdistamon nitrifikaatio) ansiota. Happea on nykyisin pohjan läheisessäkin vedessä.

32 mg O 2 /l 14 PYHÄJÄRVI, LEHTISAARI NP8 Happipitoisuus lopputalvella 1965-217 12 1 8 6 4 2 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 217 1 m 1 m 2 m p -1 m Kuva 7.17. Lehtisaaren syvänteen happitilanteen kehitys lopputalvella 1965-217. Typen määrä on lyhyen viipymän myötä kytköksissä Tammerkosken juoksutuksiin. Päällysveden talvinen typpipitoisuus oli viimeksi (14.3.216) 89 µg/l, kun se oli esimerkiksi vuonna 23 152 µg/l ja vuonna 21 13 µg/l. Syvänteen pohjalle typpiyhdisteitä kertyy runsaasti Raholan puhdistamon jätevesien valuessa pohjanmyötäisesti vastavirtaan syvännealueelle. Tästä oli osoituksena typpipitoisuuksien voimakas kohoaminen alusvedessä. Muutos oli havaittavissa jo tammikuussa. Alusvedessä on nykyisin runsaasti typpeä. Ero myös 198-lukuun (jolloin taso oli jo myös kohonnut) on selvä (Kuva 7.18). Maksimi esiintyy yleensä 2 metrin syvyydessä. 5 45 4 35 µg N/l 1 m 1 m 15 m 2 m p -1 m 3 25 2 15 1 5 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 217 Kuva 7.18. Lehtisaaren syvänteen typpipitoisuuksien kehitys lopputalvella 1981-217. Ammoniumtyppeä on ollut pohjalla aiemmin runsaasti. Tilanne muuttui vuonna 212 Raholan jätevedenpuhdistamon nitrifikaation tehostamisen ansiosta. Kokonaan ammoniumtyppikuormitus ei luonnollisesti ole loppunut, mutta suuria määriä sitä ei Lehtisaaren syvänteen alusveteen talvisin enää kerry (Kuva 7.19).

33 25 µg N/l 2 15 1 5 1 m 1 m 15 m 2 m p -1 m 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 Kuva 7.19. Lehtisaaren syvänteen ammoniumtyppipitoisuuksien kehitys lopputalvella 1988-217. Päällysveden fosforipitoisuus on nykyisin talviaikana vain luokkaa 1 µg/l tai jopa alle (Kuva 7.2). Pohjalla fosforipitoisuus oli maaliskuussa jätevesien vaikutuksesta 17-18 µg/l. Fosforipitoisuudet ovat laskeneet pitkällä aikavälillä radikaalisti. µg P/l Päällys- ja väliveden fosforipitoisuus lopputalvella (Lehtisaari NP8) 1 9 8 7 1 m 1 m 6 5 4 3 2 1 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 217 µg P/l Alusveden fosforipitoisuus lopputalvella (Lehtisaari NP8) 35 p-1 m oikea akseli 28 3 25 2 15 1 5 15 m 2 m p -1 m 24 2 16 12 8 4 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 217 Kuva 7.2. Pyhäjärven fosforipitoisuuden kehitys lopputalvella Lehtisaaren syvänteellä vuosina 1965-217.

34 Kesäkerrosteisuus Vesimassa oli tuulettunut hyvin ja happitilanne oli alkukesällä hyvä. Vaikka happi vähenee loppukesää kohti, alusvesi on pysynyt selvästi hapellisena (Kuva 7.21). Jyrkimmän lämpötilakerrosteisuuden aika oli lyhyt kerrosteisuuden oltua heikko jo heinäkuun puolivälissä. Aiempaan tapaan alusveden lämpötilan nousu jo heinäkuussa viittasi Mixox-hapetuksen vaikutuksen ulottuvan tänne saakka vaikuttaen happitilanteeseenkin, joka oli loppukesällä hyvä. 12 1 mg O 2 /l 8 6 4 2 1963 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 1 m 1 m 15 m 2 m p -1 m Kuva 7.21. Pyhäjärven happitilanteen kehitys Lehtisaaren syvänteellä loppukesällä vuosina 1963-216. Fosforipitoisuus on laskenut viime vuosina (Kuva 7.22). Fosforipitoisuus vaihteli kesä-elokuussa 1 metrin syvyydellä välillä 9-14 µg/l. Keskiarvoksi muodostui 12 µg/l (vrt. Ratinanvuolle 9 µg/l ja Pyynikki 11 µg/l). Typpitaso kohoaa Näsijärvestä vallitsevasta tasosta kulloistenkin laimenemisolojen mukaan. Kesäelokuun keskiarvo (1 m) oli 85 µg/l. Ratinanvuolteen vastaava typpikeskiarvo oli 48 µg/l, mihin verrattuna nousua oli 37 µg/l. Kesä-elokuun keskivirtaamalla 64,3 m 3 /s kerrottuna typen määrä lisääntyi noin 255 kg/d, kun Viinikanlahden puhdistamon typpikuormitus oli kesällä keskimäärin 196 kg/d ja Raholan 855 kg/d. Typen pidättymistä Pyhäjärveen ei tapahdu (Oravainen 26). Vesipatsaan ammoniumtyppipitoisuudet pysyivät koko avovesikauden pieninä, eikä niillä ollut merkittävää hapen kulutusta aiheuttavaa vaikutusta. Jätevesien kertymistä alusveteen ei kesäaikana todettu. Humuksen määrän ohella metsäteollisuuden orgaanista kuormitusta kuvaavat COD Mn -arvot ovat laskeneet Pyhäjärvessä tasolle 1 mg/l O 2 tai alhaisimmillaan tämän tason alle. Sulfaatteja esiintyi päällysvedessä 6-9 mg/l ja talvella alusvedessä tätä suurempia pitoisuuksia Raholan jätevesien vaikutuksesta, esim. talvella 216 pohjalla (2-25 m) 17-18 mg/l. Näsijärvestä tulleissa vesissä on sulfaattia alle 5, mg/l.

35 µg P/l Päällys- ja väliveden fosforipitoisuus loppukesällä (Lehtisaari NP8) 16 14 12 1 m 1 m 1 8 6 4 2 1963 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 µg P/l Alusveden fosforipitoisuus loppukesällä (Lehtisaari NP8) 8 7 6 5 15 m 2 m p -1 m 4 3 2 1 1963 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.22. Pyhäjärven fosforipitoisuuden kehitys loppukesällä Lehtisaaren syvänteellä vuosina 1963-216. Lokakuu Pyhäjärven vesi sekoittuu hyvin syystäyskierroissa. Typen määrä vaihtelee eri vuosien välillä juoksutusten mukaan, koska järven viipymä on lyhyt. Lokakuussa 216 vesipatsaan typpitaso oli 1-11 µg/l, kun Ratinansuvannossa oli typpeä 5 µg/l. Ammoniumtyppitaso oli vain 9-35 µg/l (Ratinanvuolle <5 µg/l). Fosforitaso (1-12 µg/l) oli lähellä karun veden luokkaa. Ratinavuolteessa oli fosforia 8 µg/l, joten nousua tapahtui. Veden laadun kehitys suhteessa kuormitukseen Positiivinen kuormituskehitys on heijastunut selvästi niin vesistön happipitoisuuksiin (Kuva 7.23) kuin fosforitasoon (Kuva 7.24) ja COD Mn -arvoihinkin (Kuva 7.25).

36 mg O 2 /l BHK-kuormitus ja Lehtisaaren happipitoisuus päällysvedessä 1965-216 16 14 12 1 8 6 4 2 BHK7 MAALISKUU ELOKUU kg BHK 7 /d 8 7 6 5 4 3 2 1 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 Kuva 7.23. BOD-kuormitus sekä Lehtisaaren syvänteen päällysveden (1 m) happipitoisuus 1965-216. µg P/l 16 14 12 1 8 6 4 2 Fosforikuormitus ja Lehtisaaren fosforipitoisuus päällysvedessä 1965-216 Fosforikuormitus (kg/vrk) Fosforipitoisuus (g/l) maaliskuussa Fosforipitoisuus (µg/l) elokuussa kg P/d 24 21 18 15 12 9 6 3 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 Kuva 7.24. Fosforikuormitus sekä Lehtisaaren syvänteen päällysveden (1 m) fosforipitoisuus 1965-216. mg l O 2 BHK-kuormitus ja Lehtisaaren COD Mn -arvot päällysvedessä 1965-216 kg BHK 7 /d 35 7 BHK7 3 MAALISKUU 6 25 ELOKUU 5 2 4 15 3 1 2 5 1 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 Kuva 7.25. BOD-kuormitus sekä Lehtisaaren syvänteen päällysveden (1 m) COD Mn -arvot 1965-216.

37 7.3.3. Selkäsaari Selkäsaaren alue kerrostuu talvisin voimakkaammin kuin Lehtisaaren syvänne, koska se on sivussa päävirtauksesta. Aiemmissa tuloksissa talviaikana on todettu ajoin jäteveden virtausta laminaarisesti 1 metrin syvyydessä, mutta vuosien 214 tai 215 tätä ei ole erotettavissa. Vuonna 216 tästä oli taas viitteitä typen maksimipitoisuudenkin (12 µg/l) esiinnyttyä tässä syvyydessä. Syvänteen ollessa selvemmin kerrostunut ammoniumtyppipitoisuus on ollut alhaisin 15 metrin syvyydessä, mikä on ollut tälle syvänteelle ominainen erityispiirre. Tätä on selitetty tällöin ilmeisesti korkeamman lämpötilan tukemasta nitrifikaatiosta, mikä on näkynyt joskus myös ph:n laskuna. Nykyisin ammoniumtyppeä ei vedessä enää juuri ole. Happitilanne on ollut viime talvina ongelmaton (Kuva 7.26). Kesällä alusvedessä todettiin happivajetta, mitä on esiintynyt aiemminkin. Hapen kuluminen pohjalla (22 m) oli kesäkuukausina nopeahkoa (,1 mg/l) ja happi kului elokuun lopulle tultaessa vähiin (Kuva 7.27). mg O 2 /l 14 Selkäsaaren syvänteen NP8A happipitoisuudet lopputalvella 12 1 8 6 4 2 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 1 m 1 m 15 m 18 m 21 m Kuva 7.26. Selkäsaaren syvänteen happipitoisuudet lopputalvella vuosina 1987-216. mg O 2 /l 12 Selkäsaaren syvänteen NP8A happipitoisuudet loppukesällä 1 8 6 4 2 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 1 m 1 m 15 m 18 m 21-22 m Kuva 7.27. Selkäsaaren syvänteen happipitoisuudet loppukesällä vuosina 1987-216.

38 Typen määrä vaihtelee voimakkaasti Tammerkosken juoksutusten mukaan. Vuonna 216 vesipatsaan typpitaso oli alimmillaan 79-84 µg/l ja korkeimmillaan 87-12 µg/l. Päällysveden koko vuoden typpikeskiarvo (86 µg/l) oli samaa luokkaa kuin Lehtisaaren kohdalla (88 µg/l). Ratinan suvannossa typpeä oli keskimäärin 49 µg/l ja Tammerkosken yläpäässä 48 µg/l. Päällysveden fosforitaso vaihteli välillä 8-16 µg/l (keskiarvo 12 µg/l) ollen samaa suuruusluokkaa kuin Pyhäjärven ylemmillä asemilla. Pitkällä aikavälillä tapahtunut Pyhäjärven fosforitason lasku näkyy täälläkin sekä talvi- että kesätuloksissa (Kuva 7.28 ja Kuva 7.29). Kuva 7.28. Selkäsaaren syvänteen NP8A fosforipitoisuuden kehitys lopputalvella vuosina 1987-216. Kuva 7.29. Selkäsaaren syvänteen NP8A fosforipitoisuuden kehitys loppukesällä vuosina 1987-216. Hygieenisesti vesi oli koko ajan uimiseen sopivaa, vaikka talvella pintavedessä todettiin hygieenistä likaantumista (lämpökestoiset koliformiset bakteerit maaliskuussa 17 kpl/l).

39 7.3.4. Rajasaari Rajasalmen alueella ei esiinny happiongelmia. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä vaihteli vuonna 216 välillä 1-14 kpl/dl, joten vesi oli hyvää uimavettä. Bakteerit vähenevät talvellakin järven itäpään tasosta. Hetkelliset ravinnepitoisuudet määräytyvät vaihtelevien laimenemisolojen mukaan (lyhyt viipymä). Typpipitoisuus on kuormituksen takia aina enemmän tai vähemmän kohonnut Näsijärvestä tuleviin vesiin nähden. Kun vuoden 216 typpikeskiarvo oli 1 metrin syvyydessä Ratinanvuolteessa 49 µg/l, niin Rajasaaren kohdalla se oli 9 µg/l. Myös suurempia keskiarvoja on mitattu. Nitraattia on runsaasti läpi vuoden, joten liukoinen typpi ei rajoita Pyhäjärvessä perustuotantoa. Ammoniumtyppeä ei ole nykyisin suuria määriä (vuoden 216 keskiarvo vain 18 µg/l). Nykyiset fosforipitoisuudet ovat lievästi rehevän veden tasoa ja alhaisimmillaan karun veden tasoa. Taso on laskenut tasaisesti (Kuva 7.3). Kokonaistypen määrä on lisääntynyt (Kuva 7.31). Vuoden 23 erittäin korkeat typpipitoisuudet olivat seurausta poikkeuksellisen niukoista vesioloista. 6 5 µg P/l Rajasaari (NP1) 4 3 2 1 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 tammi maalis touko kesä elo loka Kuva 7.3. Pyhäjärven fosforipitoisuuden (1 m) kehitys Rajasaaren sillan kohdalla vuosina 198-216. 2 µg N/l Rajasaari (NP1) 15 1 5 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 tammi maalis touko kesä elo loka Kuva 7.31. Pyhäjärven typpipitoisuuden (1 m) kehitys Rajasaaren sillan kohdalla vuosina 198-216.

4 7.4 Syvänne Rajasalmi 8 Ko. asema (kokonaissyvyys 18 m) lisättiin tarkkailuun vuonna 214 sen sijaitessa Tampereen suunnalta tulevien vesien vaikutusalueella. Lämpötilakerrosteisuutta ei näytä talviaikana muodostuvan, talvella 216 asemalle päästiin jääolojen takia vain tammikuussa. Alusveden (12-17 m) korkeat sähkönjohtavuusarvot (11 ms/m) sekä sulfaattipitoisuudet (16 mg/l) viittasivat Saviselän vesiin. Pintavesi kuvasi Rajasalmen kautta tulleen veden laatua. Fosforia oli läpi kesän Rajasalmesta tulleita vesiä enemmän, kun taas typen määrä väheni. Muutokset kuvasivat Vanajaveden suunnalta Saviselän kautta tulleiden vesien vaikutusta. Pintaveden sulfaattipitoisuus vaihteli kesäaikana 8,4-12 mg/l, kun Rajasalmen sillan kohdalla sulfaattia oli 6-7 mg/l. Fosforipitoisuudet osoittivat lievää rehevyyttä klorofyllin määrän kohottua välillä rehevän veden luokkaankin. Lämpötilakerrosteisuus oli etenkin alkukesällä selvä ja hapen kuluminen oli alusvedessä voimakasta sen kuluttua heinäkuussa alusvedestä vähiin. Myös lokakuun tulokset osoittivat asemalla olleen sekä Rajasalmen kautta että Saviselän suunnalta tullutta vettä. Fosforia oli siten enemmän kuin Tampereelta tulleissa vesissä, mutta typpeä oli Tampereen kuormituksen takia enemmän kuiva Saviselän vesissä. 7.5 Saviselkä 7.5.1. Pääsyvänne Saviselkä on Vanajaveden-Pyhäjärven reitin viimeinen selkä ennen reitin yhtymistä Näsijärven reittiin. Humusleimaisuus on vähäisempää, vesi on savisamenteista ja sähkönjohtavuus on suurempi Tampereen alapuolisessa Pyhäjärven osassa. Lisäksi fosforitaso on Pyhäjärveä korkeampi reitin alaosalle kohdistuvan hajakuormituksen takia. Tammerkoskeen verrattuna fosforipitoisuus on jopa kolminkertainen. Näsijärven suunnalta tulevien vesien ja Vanajaveden suunnalta tulevien vesien (Sotkanvirta, VS24) ero on melko suuri. Sotkanvirran kautta Saviselälle tulevat vedet ovat Rajasaaren asemaa N1 (mukana Takon kartonkitehtaan ja Tampereen kaupungin jätevedet) sameampia ja fosforipitoisuuden perusteella rehevämpiä (Taulukko 7.4). Typpeä on ollut Rajasaaren asemalla Tampereen jätevesien takia yleensä enemmän kuin Sotkanvirrassa. Vuoden 28 jälkeen Valkeakosken suunnalta tulevien vesien sulfaattipitoisuuden lähes puolittuminen on seurausta marraskuussa 28 tapahtuneesta sulfaattikuormituksen voimakkaasta vähenemisestä Kuitu Finland Oy:n ja sen jälkeen Avilon Oy:n nimellä toimineen tehtaan toiminnan loputtua. Silti sulfaattia on edelleen selvästi enemmän kuin Tampereen suunnan vesissä.

41 Taulukko 7.4. Tammerkosken yläpään (n = 11), Rajasaaren silta-aseman (n = 6) ja Sotkanvirran (n 11) keskimääräinen veden laatu (1 m) vuonna 216. Vuosi 216 Lt. Happipitoisuus Sameus Sähkonj ph Väri COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P Fe SO 4 Al. ent. F. kolit n 6-12 hav/a o C mg/l Kyll.% FNU ms/m mg/l mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l kpl/dl kpl/dl TASE / TYP 7,3 1,9 89 1, 4,2 7, 43 8,3 485 172 8 8 133 4,1 5 6 TASE / N1 (1 m) 1,5 1,3 91 1,2 5,9 7,1 41 8,5 899 546 16 1 157 7, 2 34 VAN2 / VS24 7,9 1,8 9 6,1 1,4 7,5 37 6,8 696 265 12 21 326 16 2 Ero Rajasaari - Sotkanvirta: 2,6 -,5 1-4,9-4,5 -,3 4 1,7 23 281 4-11 -169-9 32 Talvikerrosteisuus Saviselällä ei tapahdu joka talvi kerrostumista. Tällöin happipitoisuus voi olla lopputalvella hyvä pinnasta pohjaan kuten talvina 214-216. Selvemmän kerrosteisuuden aikana alusvedessä voi esiintyä vähähappisuuteen johtavaa hapen kulumista kuten esim. talvella 211. Valkeakoskella sijaitseva Tervasaaren biologinen puhdistamo on vaikuttanut viime vuosina positiivisesti Saviselänkin talviseen happitilanteeseen, eikä suurempaa pintaveden happivajetta ole enää havaittavissa (Kuva 7.32). Maaliskuussa 216 päällysveden happikyllästeisyys oli 76 % (vuonna 215 77 %). Pintaveden happipitoisuus (1,9 mg/l) oli kuitenkin hieman alhaisempi kuin Tammerkoskessa (12,5 mg/l) tai Rajasaaren sillan kohdalla (12,1 mg/l). Saviselän vedet ovat välillä talvellakin jonkin verran sameita, yleensäkin sameampia kuin Tampereen alapuolella ja fosforia on enemmän. Talvella 216 vedet olivat myös sameahkoja ja fosforitaso oli kohonnut sekä tammi- että maaliskuussa (pintaveden pitoisuudet 33 µg/l ja 25 µg/l, vrt. Rajasaari 7 µg/l ja 8 µg/l). Saviselän alapuolisen Sotkanvirran typpipitoisuutta säätelee pääosin hajakuormitus, kun Pyhäjärven puolella ratkaiseva tekijä on Tampereen kaupungin jätevesien typpikuorma suhteessa vesistön virtaamaan. Koko vuoden keskiarvona typpeä oli 6 µg/l eli hieman vähemmän kuin Tampereen alapuolella Rajasaaren asemalla N1 (keskiarvo 895 µg/l). Avovesiaika Saviselän rehevyyteen liittyy syvännealueen alusvedessä kesällä esiintyviä happiongelmia. Tampereen alapuoliseen osaan Pyhäjärveä verrattuna Saviselän kesäaikainen rehevyystaso on eri luokassa kuin Pyhäjärven rehevyystaso siihen kohdistuvasta asumajätevesikuormituksesta huolimatta. Näsijärveen verrattuna ero on jo moninkertainen. Vaikka Saviselän talvinen happitilanne on korjaantunut, loppukesällä alusvesi on edelleen vähähappista/hapetonta (Kuva 7.32). Hapen kulutus on alkukesäisin voimakasta ja alusvesi on vähähappista jo ennen heinäkuun puoliväliä. Alusveden happitilanteen heikkenemisen myötä nitraatin määrä pohjalla vähenee ammoniumtypen määrän lisääntyessä. Nitraatin määrä on osin kytköksissä sisäiseen kuormituksen (ravinteiden vapautumiseen pohjasta). Fosforia on alkanut liueta kesäkausina elokuulle tultaessa sedimentistä takaisin alusveteen samalla kun raudan ja mangaanin määrät pohjalla ovat lisääntyneet.

42 14 12 1 8 6 mg O 2 /l 12 1 8 6 mg O 2 /l 4 4 2 2 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 1 m 1 m 15 m 18-19 m 1 m 1 m 15 m 18-19 m Kuva 7.32. Saviselän happitilanne lopputalvella ja loppukesällä vuosina 198-216. Rehevyyttä ylläpitää hajakuormitus ja osin jätevesikuormitus. 2-luvulla fosforipitoisuudet ovat jääneet pienemmiksi kuin 198-luvulla (Kuva 7.33). Kesäaikana alusvedessä tapahtuva fosforipitoisuuden nousu on ollut Saviselällä jo pitkään säännöllinen ilmiö. Yhtenä erityispiirteenä Saviselällä on ollut ammoniumtypen kertyminen alusveteen ja fosforin liukeneminen sedimenteistä jo alkukesällä, jolloin happitilanne ei ole vielä huono. Saviselän talvinen typpitaso on lievästi noussut (Kuva 7.34). Kesätuloksissa nousu ei ole yhtä selvä. Vuodenaikojen suhteen typpitaso oli kesällä ja syksyllä 216 selvästi alhaisempi kuin talvella. Typpeä oli elokuussa pintavedessä (1 m) 53 µg/l (vuonna 215 5 µg/l), kun Pyhäjärven vesissä (Rajasaari) typpipitoisuus oli 89 µg/l (vuonna 215 83 µg/l). Typen väheneminen kesän kuluessa vaikuttaa ravinnesuhteisiin. Sen seurauksena perustuotantoa saattaa rajoittaa kuivina kesinä myös typpi. Nitraatit ovat loppuneet pintavedestä kokonaan loppukesällä mm. vuosina kesinä 1999, 22, 23, 21 ja 211, mutta ei viime vuosina (214-216). 2 18 16 14 12 µg P/l 1 m 3 25 2 µg P/l 1 m 1 m 15 m 18-19 m 1 8 6 1 m 15 m 18-19 m 15 1 4 2 5 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.33. Saviselän fosforipitoisuudet lopputalvella ja loppukesällä vuosina 198-216. 18 15 µg N/l 2 µg N/l 12 15 9 1 6 3 5 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 1 m 1 m 15 m 18-19 m Kuva 7.34. Saviselän typpipitoisuudet lopputalvella ja loppukesällä vuosina 198-216. 1 m 1 m 15 m 18-19 m

43 Metsäteollisuuden vaikutuksia kuvaava COD Mn -arvo on laskenut Valkeakosken seudun kuormituksen pienentymisen myötä (Kuva 7.35). 15 12 9 6 3 mg/l O 2 1 m 1 m 18-19 m 18 15 12 9 6 3 mg/l O 2 1 m 1 m 15 m 18-19 m 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.35. Saviselän COD Mn -arvot lopputalvella ja loppukesällä vuosina 198-216. 7.5.2. Pirkkalan lentoaseman alapuoli Kotolahden alue Lentoaseman valumavesien vaikutukset jäivät Kotolahden alueella viimevuosien tapaan vähäisiksi (Alajoki 217). Kokonaistyppipitoisuus oli lievästi luonnontasosta kohonnut (kok.n 76 1 µg/l), mutta edellisvuosiin nähden matalampi (Kuva 7.36). Kokonaistyppipitoisuutta kohottaa osaltaan peltoalueiden hajakuormitus. Vuonna 216 korkein pitoisuus todettiin maaliskuussa. Ammoniumtyppipitoisuus (<3-3 µg/l) oli luonnontasolla. Sähkönjohtavuus (9,5 1,9 ms/m) oli normaali ja kaliumpitoisuudet alhaisia. Happitilanne oli lopputalven ja alkukevään näytteenottokerroilla tyydyttävä. Toukokuussa happitilanne oli ylikyllästeinen kyllästysasteen oltua 12 %, mikä voi selittyä levätuotannon vaikutuksella. Myös ph (7,5) oli samalla hetkellä emäksisen puolella viitaten niin ikään levätuotannon vaikutukseen. µg N/l 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 kok.n NH4-N 22.8.1988 27.7.1989 24.7.1991 13.5.1994 1.5.1995 2.5.1996 19.5.1997 18.5.1998 2.5.1999 9.5.2 7.5.21 7.5.22 6.5.23 4.5.24 1.5.25 19.4.26 3.5.26 18.5.26 11.4.27 9.5.27 22.4.28 16.3.29 21.4.29 22.3.21 27.4.21 22.3.211 28.4.211 12.3.212 26.4.212 12.3.213 25.4.213 13.3.214 12.5.214 26.3.215 16.2.216 5.4.216 µg NH4-N/l Kuva 7.36. Kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuuksien kehitys vuosina 1988 216 Pyhäjärven Kotolahdella. 25 2 15 1 5

44 Lentoaseman vaikutukset Saviselän veden laatuun Saviselän veden laadussa ei todettu lentoaseman vesistä aiheutuneita muutoksia (Alajoki 217). Teoriassa kuormituksen vaikutuksia voi ilmetä Saviselällä aivan lopputalvella, jolloin Juoksijanojan pitoisuudet ovat maksimissaan. Laimeneminen on kuitenkin Saviselällä tehokasta, joten merkittävää pitoisuusnousua ei ollut odotettavissa kun typpipitoisuuden nousua ei havaittu Kotolahdellakaan. Saviselän syvännealueen veden laatuun vaikuttaa myös Sorvanselältä tuleva virtaus. Saviselän asemalta N12D ja N12E otettiin näytteet lopputalvella. Kaikkina tarkkailuvuosina näytteitä ei ole saatu heikon jäätilanteen vuoksi. Lentoasemalta tullut kuormitus laimeni Saviselällä hyvin. Typpitaso (98 µg/l) oli alueelle normaali ja ammoniumtypen pitoisuudet olivat pinnan- ja pohjanläheisessä vedessä alhaisia. Päällysveden sähkönjohtavuus (1,7 1,8 ms/m) oli lähellä luonnontasoa, eikä pohjan läheisyydessä todettu kohoamista. Happitilanne oli tyydyttävä (kyll 74 76 %). 7.6 Nokianvirta Näsijärven reitin (MQ 71 m 3 /s) ja Vanajaveden-Pyhäjärven reitin (MQ 76 m 3 /s) vedet yhtyvät Nokianvirrassa. Vesien sekoittuminen on ylävirrassa epätäydellistä, minkä takia näytteet otetaan Nokian keskustan alueelta satunnaisvaihtelun minimoimiseksi. Nokianvirran yläosa (NYP) Näsijärven puolella sijainneen Lielahden tehtaan selluloosan tuotannon loppuminen vuonna 1985 näkyi happitilanteen kohentumisena Nokianvirrassakin (Kuva 7.37). Happipitoisuus on kohonnut noin 1 mg/l vastaten keskivirtaamalla BOD-kuormaa 12,5 t/d. Kuormituksen loppuminen alensi myös COD Mn -arvoja ja ligniinipitoisuutta. Myös selluloosan valmistuksen loppuminen Mäntässä vuonna 1991 on vaikuttanut alentavasti COD Mn -arvoihin. Talvella Sotkanvirrassa esiintyvä happivaje on alentanut esiintyessään myös Nokianvirran happipitoisuutta. Happikyllästysaste on siten ollut usein alempi kuin Pyhäjärven päällysvedessä. Viime vuosina ongelmia ei ole esiintynyt. Maaliskuun 216 happikyllästeisyydet eri virta-asemilla olivat seuraavat: Tammerkoski 88 %, Rajasaari 85 %, Sotkanvirta 76 % ja Nokianvirta 79 %. Fosforipitoisuus on ollut usein alimmillaan talviaikana. Vuonna 216 vaihteluväli oli kokonaisuudessaan 11-23 µg/l. Typpitaso vaihteli välillä 65 12 µg/l, kun se vaihteli Rajasalmessa 67-88 µg/l. Kokonaisfosforipitoisuus on pienentynyt viime vuosiin saakka (Taulukko 7.5, Kuva 7.38). Vuosien 198-1989 keskiarvo oli 32 µg/l, mutta vuosien 199-1999 keskiarvo enää 22 µg/l. 2-luvulla vuosikeskiarvot ovat laskeneet alle 2 µg/l keskiarvon ollessa 18 µg/l. Virtaamaan suhteutettuna tämä (32 -> 18 µg/l) vastaa 16 kg P/d alenemaa kuormituksessa. Vesistössä tapahtuvalla denitrifikaatiolla on loppukesällä vaikutusta kokonaistypen pitoisuuksiin ja typen kulkeutumiseen alavirtaan virtauksen mukana. Varsinkin Vanajan reitiltä tulleiden vesien typpitaso laski kesällä. Pyhäjärvellä viipymä on siksi lyhyt, ettei typen häviämistä yleensä tapahdu. Eri typpiyhdisteistä ammoniumtyppiä on nykyisin vähän (vuoden 216 taso 4-45 µg/l) Tampereen kaupungin puhdistamoilla suoritettavan nitrifioinnin ansiosta. Sotkanvirrastakaan ammoniumtyppeä ei paljoa tule. Nokianvirran vuosikeskiarvo oli 15 µg/l ja Sotkanvirran keskiarvo 12 µg/l. Nitraatin määrä vaihteli 2-92 µg/l (vuonna 215 26-66 µg/l). Minimi todettiin loppukesällä, mutta tällöinkin se oli selvästi korkeampi kuin Saviselällä. Tulokset osoittavat reitin saavan nitraattitäydennystä Tampereen seudulta.

45 Keskimääräinen typpitaso on nykyään suurempi kuin 198-luvulla (Taulukko 7.5), etenkin talviaikana (Kuva 7.39). Talviajan maksimi (121 µg/l) on todettu niukkavalumaisena vuotena 23 (koko vuoden keskiarvo 93 µg/l). Taulukko 7.5. Nokianvirran yläosan keskimääräinen veden laatu 2-luvulla sekä vertailu 198- ja 199- lukujen keskiarvoihin (12 hav/a paitsi kiintoaine ja NaLS 6 hav/a). Nokianvirta Happi K-aine S.joht. COD Mn Kok.N Kok.P NaLS As. NYP mg/l kyll % mg/l ms/m ph mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l 2 1,7 88 4,8 9,7 7,1 7,6 83 22,8 21 11, 88 3,4 9,3 7,2 8,4 86 22 1, 22 1,5 89 4,3 9,8 7,3 8,4 84 19,8 23 1,3 85 2,6 11,4 7,2 8, 93 17,7 24 1,5 87 3, 12, 7,1 7,9 865 2,8 25 1,6 88 4,7 9,8 7,1 8,2 819 19,8 26 1,6 87 2,7 1,9 7,1 8,1 916 17,8 27 11, 9 3,3 1,1 7,2 7,7 869 17,8 28 1,6 87 3,8 9,4 7,2 8,7 847 2,7 29 1,3 85 2,4 8,5 7,3 8,5 875 18,8 21 9,8 84 2,8 8,6 7,3 8,6 896 19,6 211 1,2 86 2,6 8,5 7,3 8,1 828 17,8 212 1,9 86 2,2 8,1 7,2 8,5 868 17,6 213 9,9 84 3,4 8,2 7,3 9,3 88 2 1,1 214 1,9 89 2,7 8,5 7,2 9,2 93 19 215 1,8 88 2,8 9, 7,3 8,6 84 14 216 1,9 89 3,3 7,8 7,2 7,4 85 15 Keskiarvot: 1981-1989 9,8 82 3,4 1,1 6,8 12,8 732 32 3,8 199-1999 1,6 87 2,9 1,1 7, 8,2 812 22 1,1 2-24 1,6 87 3,6 1,4 7,2 8,1 865 2,8 25-29 1,6 87 3,4 9,7 7,2 8,2 865 18,8 21-214 1,3 86 2,7 8,4 7,3 8,7 875 18,8 215-216 1,8 89 3,1 8,4 7,3 8, 845 15 Nokianvirran alaosa (NAP) Nokianvirran alajuoksulla ei ole todettavissa nykyisin ongelmia, vaikka ravinnepitoisuudet kohoavat hieman (vuonna 216 lähinnä typpipitoisuus) kuormituksen takia (Taulukko 7.6). Happitilanteeseen kuormituksella ei ole nykyisin oleellista vaikutusta. Taulukko 7.6. Veden laadun vuosikeskiarvoja (216) vesistön eri osista päättyen Liekoveden luusuaan eli Kokemäenjokeen laskeviin vesiin. Koko vuosi Happipitoisuus Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P Fe SO4 Al. entero F. kolit 216 mg/l Kyll.% FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l kpl/dl kpl/dl Tammerkoski (TYP) 1,9 89 1, 1,2 4,2 7, 43 8,3 485 172 8 8 133 4,1 5 6 Tammerkoski (TAP) 1,4 89,7 1, 4,5 7, 43 8,7 492 17 5 8 11 5 13 21 Nokianvirta yläpää 1,9 89 3,9 3,3 7,8 7,2 39 7,4 85 466 15 15 272 11 14 22 Nokianvirta alapää 1,7 88 4, 3,5 8,2 7,2 4 7,5 879 473 34 15 282 11 17 51 Liekovesi, luusua 1,6 87 4,3 3,8 7,5 7,2 48 1,1 791 368 15 2 32 11 4 8 Typpipitoisuus nousi vuonna 216 keskimäärin 29 µg/l, fosforissa ei tapahtunut tasomuutosta. Typpitason nousu oli samaa suuruusluokkaa kuin edellisvuosina, joten kovin suuri se ei ole. Muutos vastasi vuoden 216 keskivirtaamalla 126 m 3 /s noin 315 kg/d suuruista typpikuormaa. Fosforipitoisuudessa ei tapahtunut oleellista nousua. 1 µg/l muutos edellyttäisi vuoden 216 keskivirtaamalla 126 m 3 /s noin 11 kg/d kuormitusta ja tämän suuruinen pitoisuusmuutos peittyy määritystarkkuuden alle.

46 3 25 2 mg/l Nokianvirran yläpään happipitoisuus ja COD Mn -arvot lopputalvella 1966-216 HAPPI COD Mn 15 1 5 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.37. Nokianvirran happipitoisuuden ja COD Mn -arvojen kehitys lopputalvella vuosina 1966-216. µg P/l Nokianvirran yläpään fosforipitoisuus 1966-216 1 9 TALVI 8 KESÄ 7 6 5 4 3 2 1 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.38. Nokianvirran fosforipitoisuuden kehitys lopputalvella ja loppukesällä vuosina 1966-216. 14 12 µg N/l Nokianvirran yläpään typpipitoisuus 1966-216 1 8 6 4 2 TALVI KESÄ 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.39. Nokianvirran typpipitoisuuden kehitys lopputalvella ja loppukesällä vuosina 1966-216.

47 7.7 Kulovesi Kulovesi saa vetensä pääosin Nokianvirrasta (MQ 147 m 3 /s). Lisäksi siihen laskee pohjoisesta Siuronkosken kautta Ikaalisten reitti (MQ 29 m 3 /s). Veden läpivirtaus on nopeaa, sillä keskiviipymä Nokialta Vammalaan on parin kuukauden suuruusluokkaa. Kuloveden veden laatu määräytyy pitkälle Nokianvirrasta tulevan veden laadun mukaiseksi. Veden laatu on parantunut Nokian alapuolella merkittävästi 197-luvun alkuun verrattuna pistekuormituksen voimakkaan vähenemisen ansiosta. Päällysveden happiongelmat ovat lähes hävinneet, metsäteollisuuden jätevesien leima on vähentynyt oleellisesti, ja ravinnepitoisuudet ovat pienentyneet tuntuvasti. Rehevyys voi silti aiheuttaa vielä leväsamennusta ja ajoittaisia sinileväkukintoja. Lisäksi syvänteiden happipitoisuudet ovat kesäkerrosteisuuden lopulla alhaisia, mikäli kerrosteisuus pysyy vakaana. Alusvesi on edelleen ajoittain hapetonta Kesäniemen ja Rautaveden syvänteillä. Nokia Oy:n lopetettua selluloosan valmistuksen happea kuluttava kuormitus laski vuonna 1985 tuntuvasti, eikä se vaikuta enää sanottavasti happipitoisuuksiin (BOD-alkupitoisuus alle,1 mg/l). Nokian seudulta tulevan kuormitus lisää fosforipitoisuutta keskivirtaaman aikana alle 1, µg/l. 7.7.1. Talvikerrosteisuus Lukkilanlahden syvänteelle Nokianvirran alapuolella ei talvisin päästä heikkojen jääolojen takia. Kesäniemen syvänne sijaitsee pääreitillä ollen herkkä virtausten vaikutukselle, eikä lämpötilakerrosteisuutta ole esiintynyt esim. talvina 213-216. Siuronkosken vedet ovat näkyneet ajoin (esim. tammikuussa 214) päällysveden muuta vesimassaa suurempana humuspitoisuutena (COD Mn -arvo). Tämän syvänteen ja etenkin väliveden talvinen happitilanne on parantunut pitemmällä aikavälillä merkittävästi kuormituksen vähennyttyä. Kehitys on jatkunut viime vuosiin saakka (Kuva 7.4). Fosforipitoisuus oli maaliskuussa Kesäniemen kohdalla 19 µg/l (vuonna 215 17 µg/l), kun Nokianvirrasta tulleissa vesissä oli fosforia 17 µg/l (vuonna 215 15 µg/l) ja Siuronkoskesta tulleissa, vesissä 3 µg/l (vuonna 215 27 µg/l). Pitkällä aikavälillä Kuloveden päällysveden fosforipitoisuudet ovat laskeneet (Kuva 7.41). Sen sijaan talvinen typpitaso on hieman kohonnut 197-luvun tasosta (Kuva 7.42). Ammoniumtyppeä ei nykyisin ole suurempia määriä, kun happiongelmia ei esiinny talvisin pohjallakaan. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien esiintyminen painottuu talviaikaan, jolloin bakteerit eivät häviä vesistöstä yhtä hyvin kuin kesällä. Tosin silloinkaan niitä ei todettu suuria määriä. Varmennuksessa todetut E. colibakteerit osoittivat kuitenkin edellisvuoden tapaan ulosteperäisen kuormituksen vaikutusta tammi- ja maaliskuun tuloksissa. Kalmetsaaren kohdalla pintaveden fosforipitoisuus oli maaliskuussa 2 µg/l (vuonna 215 19 µg/l). Lämpötilakerrosteisuus oli Kalmetsaaren alueella Kesäniemen syvännettä havaittavampaa ja pohjalla todettiin vähähappisuutta. Pääosa (1-3 m) vesipatsaasta (kokonaissyvyys 36,5 m) oli hapekasta.

48 mg O 2 /l KULOVESI, KESÄNIEMI NP 14 14 12 1 8 6 4 2 1. 1, 2, 3, 36, 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.4. Kuloveden happitilanteen kehitys Kesäniemen alueella lopputalvella vuosina 197-216. µg P/l KULOVESI, KESÄNIEMI NP 14 1 µg P/l, 36 m 25 8 6 4 36, 1, 1, 2, 3, 2 15 1 2 5 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.41. Kuloveden Kesäniemen syvänteen fosforipitoisuudet lopputalvella vuosina 197-216. µg N/l 2 16 12 KULOVESI, KESÄNIEMI NP 14 1. 2, 36, 8 4 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.42. Kuloveden typpipitoisuuksien kehitys Kesäniemen alueella lopputalvella vuosina 197-216.

49 7.7.2. Kesäkerrosteisuus Lukkilanlahti kuuluu lievästi reheviin/reheviin vesiin. Päällysveden fosforitaso vaihteli kesä-elokuussa välillä 15-18 µg/l. Typpitaso oli kesällä välillä 73-79 µg/l. Heti Nokianvirran alapuolella sijaitsevalla syvänteellä ei esiinny kesäisin lämpötilakerrosteisuutta voimakkaiden virtausten takia, minkä seurauksena happitilanne on kesäisinkin hyvä. Veden hygieeninen laatu oli kesällä 216 hyvä. Kesäniemen syvänteellä kerrostuminen on yleisesti selvää jo kesäkuun alussa, jonka jälkeen hapen kuluminen alusvedessä alkaa. Hapen vuorokautinen kulumisnopeus alusvedessä (3-36 m) oli alkukesällä (7.6-26.7.216) suurehko (,18 mg/l), kun sitä verrataan luonnontilaisiin alueisiin (noin,4 -,5 mg/l vuorokaudessa). Todellinen kulumisnopeus oli vielä suurempi, kun huomioidaan hapen loppuminen jo em. jakson aikana. Pitemmän aikavälin tuloksia tarkasteltaessa hapettomuus saavutetaan nykyisin ehkä aiempaa myöhemmin, mutta siitä ei ole päästy eroon. Fosforipitoisuus ei kohoa pohjalla enää yhtä korkeaksi kuin aikaisemmin voimakkaamman kuormitustilanteen vallitessa (Kuva 7.44), mikä viittaa pohjan jonkun asteiseen tervehtymiseen. Myös ammoniumtypen kertyminen alusveteen ja rautapitoisuuden nousu ovat lieventyneet. Runsas nitraattien määrä pohjalla ehkäisee raudan pelkistymistä. Päällysveden (1, m) fosforipitoisuus vaihteli kesä-elokuussa välillä 17-2 µg/l. Kyse on siis lievästi rehevistä vesistä, joskin näillä fosforipitoisuuksilla levää voi olla rehevillekin vesille ominaisesti kuten heinä- ja elokuussa 216. Edellisvuonna (215) klorofyllipitoisuudet pysyivät lievästi rehevän veden tasolla. Kokonaistyppeä oli kesäkuun (215) alussa 76 µg/l, mutta heinä- ja elokuussa tätä vähemmän (68 ja 71 µg/l). Nokianvirran typpipitoisuus oli alkukesällä 78 µg/l ja elokuussa 71 µg/l. Nitraatin määrä ei käynyt vähiin kesälläkään Tampereelta tulevan kuormituksen turvatessa tämän. Päällysveden ammoniumtyppipitoisuudet eivät olleet suuria missään vaiheessa vuotta sen paremmin edellisvuosinakaan. Kesäkaudella ammoniumtyppi on loppunut elokuussa pinnasta kokonaan mm. vuosina 23, 27 ja 21. Alusvedessä ammoniumtyppipitoisuus oli elokuussa 216 koholla (23-33 µg/l) vähähappisuuden takia. Vesimassa tuulettuu syksyisin hyvin, eikä happiongelmia ennen talvea esiinny. Fosforia oli marraskuun alussa sekä Nokianvirrassa että Kesäniemen syvänteellä 16 µg/l.

5 mg O 2 /l KULOVESI, KESÄNIEMI NP 14 14 1. 1, 12 2, 3, 1 36, 8 6 4 2 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.43. Kuloveden happitilanteen kehitys Kesäniemen alueella loppukesällä vuosina 197-216. µg P/l KULOVESI, KESÄNIEMI NP 14 5 45 1, 4 1, 35 2, 3 3, 25 36, 2 15 1 5 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.44. Kuloveden fosforipitoisuuksien kehitys Kesäniemen alueella loppukesällä vuosina 197-216. 3 25 2 KULOVESI, KESÄNIEMI NP 14 1. 2, 36, 15 1 5 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.45. Kuloveden typpipitoisuuksien kehitys Kesäniemen alueella loppukesällä vuosina 197-216.

51 Kalmetsaaren syvänteen kerrosteisuusolot ovat kesäisin vakaat alusveden pysyessä viileänä. Alusvedessä esiintyy kuitenkin kesäisin happivajetta. 198-luvun alkuun verrattuna tilanne on parantunut, vaikka alusveden osalta positiivinen kehitys on väliin loppunut ja osin jopa heikentynyt (Kuva 7.46). mg O 2 /l 14 12 1 KULOVESI, KALMETSAARI NP 15, happipitoisuus loppukesällä 1 m 1 m 2 m 3 m 36 m 8 6 4 2 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.46. Kuloveden happitilanteen kehitys Kalmetsaaren alueella loppukesällä vuosina 1974-216. Pintaveden (1 m) fosforipitoisuus vaihteli kesällä 216 välillä 16-2 µg/l (kesällä 215 11-14 µg/l). Levämäärä jäi nyt lievästi rehevän veden tasolle, kun Kulovedeltä on mitattu myös rehevälle vedelle ominaisia klorofyllipitoisuuksia. Pintaveden typpitaso laski kesän kuluessa ylemmän vesistön tapaan. 7.8 Rautavesi, Palvialanlahti Palvialanlahden päällysveden tila on samantyyppinen kuin ns. pääreitillä. Päällysveden fosforitaso osoittaa Palvialanlahden kuuluvat lievästi rehevään/rehevään vesityyppiin. Alusvedessä esiintyy edelleen ongelmia. Palvianlanlahteen johdettiin aiemmin (1988 -> 31.1.28 saakka) Karkun taajaman jätevedenpuhdistamon jätevedet noin 2 metrin etäisyydelle rantaviivasta. Vuosien 29-216 tarkkailu on ollut jälkitarkkailua syvänteen alusveden ollessa edelleen yllättävän heikkolaatuista (Perälä 217b). Karkun taajaman jätevesien lisäksi Palvialanlahtea ovat kuormittaneet myös Päiväniemen kuntoutuskeskuksen jätevedet. Sen vesistökuormituksen määrästä ei ole viime vuosilta kilomääräisiä kuormitustietoja, eikä sillä ole myöskään vesistötarkkailuvelvoitetta. Purkualueen edustalla sijaitsevan syvänteen kokonaissyvyys vaihtelee vesitilanteen mukaan 19-2 metrin välillä. Jätevedet aiheuttivat syvänteen pohjalla likaantumista. Vesistö ei ole vieläkään puhdistunut, vaikka kuormitusta ei ole tullut alkuvuoden 28 jälkeen. Kuormittuminen on ollut paikallista eli jätevedet eivät ole vaikuttaneet koko Rautaveden tilaan.

52 Jätevesikuormituksen loppuminen vuoden 28 alussa näkyi siis heti saman vuoden maaliskuussa pohjanläheisen vesikerroksen sähkönjohtavuuden ja typpipitoisuuden laskuina. Vaikka pohjan läheisen vesikerroksen vedenlaatu on parantunut, se ei ole täysin normalisoitunut. Alusvesi on kerrosteisuuskausien lopulla hapetonta, veden sähkönjohtavuus on lievästi kohonnut ja erityisesti fosforia on pohjalla erittäin runsaasti. Aiemman kuormituksen seurauksena pohjasedimentti voi sisältää runsaasti fosforia, joka vapautuu herkästi kun happi pohjalla loppuu. Bakteerinäytteiden perusteella ulosperäisiä bakteereja ei esiinny päällysvedessä eikä myöskään pohjalla, missä on muutoin huonolaatuista vettä. Palvialanlahden alusvesi on edelleen myös kesäaikana hapetonta ja heikkolaatuista. Pitoisuuksien kasvu hapettomissa olosuhteissa viittaa sedimenttiin varastoituneiden ravinteiden vapautumiseen. 7.9 Rautavesi, Ekojoen edusta 7.9.1. Ekojoki Rautaveteen laskeva Ekojoki on erittäin runsasravinteinen, samea ja ruskeavetinen joki, jonka ekologinen tila on välttävä. Veden laatua seurataan Dragon Mining Oy:n Stormin rikastamon erillistarkkailuna. Ekojoen veden laadussa todettiin lieviä kaivoksen valumavesien vaikutuksia, jotka näkyivät veden elektrolyytti-, sulfaatti- ja nikkelipitoisuuksien kohonneina pitoisuuksina rikastamoalueelta tulevien ojien yhtymäkohtien alapuolella (Koponen 217). Nikkelin liukoinen pitoisuus ei kuitenkaan ylittänyt Ekojoen havaintopaikoilla ympäristömyrkyllisyyden raja-arvoa (LC5 lohikalat 5 µg/l). Myöskään valtioneuvoston asetuksen 868/21 mukainen ympäristölaatunormin AA-EQS raja ei ylittynyt Bio-Met-mallin mukaisesti laskettujen biosaatavien pitoisuuksien vuosikeskiarvona. Ekojoen happitilanteeseen rikastamoalueen vesillä ei ollut heikentävää vaikutusta. Rikastamoalueen valumavesillä ei ole juuri vaikutusta Ekojoen ravinnetasoon, jota säätelee ensisijassa hajakuormitus. 7.9.2. Vahtiniemen syvänne Vuonna 214 tarkkailun piiriin tullut Vahtiniemen syvänne on ensimmäinen merkittävä syvänne Rautavedessä Ekojoen alapuolella sen sijaitessa noin 1,5km etäisyydellä joen suualueelta. Tulokset on raportoitu tarkemmin Stormin rikastamon erillistarkkailussa (Koponen 217), joten tässä yhteydessä esitetään vain lyhyt rikastamon valumavesien vaikutuksista tämän alueen vesien laatuun. Vahtiniemen syvänne kerrostui talvella päävirtauksen alueella sijaitsevaa syvännettä N19 selvemmin. Tästä seuraa veden heikompi vaihtuvuus ja lisäksi tämä mahdollistaa Stormin rikastamolta tulevien puhdasta vettä raskaampien sulfaattipitoisten vesien kertymisen alusveteen. Avovesiaikaan vesimassa ei kerrostu voimakkaasti lämpötilan mukaan ja veden sekoittuminen on tehokkaampaa kuin talvella, joten Ekojoelta tulevat vedet laimenevat Vahtiniemessä paremmin. Edelliseen viitaten Ekojoen vesien vaikutus oli havaittavissa tammikuussa veden sähkönjohtavuudesta, joka oli pinnanläheisessä vedessä järvivesille normaalilla tasolla (7,9 ms/m), mutta kohosi kymmenen metrin syvyydessä merkittävästi pintaan nähden (12,2 ms/m) ollen samaa tasoa myös pohjan läheisyydessä (15,3 ms/m). Nikkeli- ja sulfaattipitoisuudet kasvoivat samaan tapaan eri vesikerroksissa (1, 1, 15m) pohjaa kohti (1,1 -> 7,3 -> 11 µg Ni/l, 31 -> 38 -> 34 mg SO 4 /l).

53 Lopputalvella (15.3.216) pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne oli selvästi heikentynyt, mutta pohja ei silti ollut hapeton (1,8 mg/l, kyll 13 %). Sähkönjohtavuus oli tammikuusta poiketen noussut jo 1 metrissä pohjan tasolle (8,2 -> 15,3 -> 15,3 ms/m). Vastaava kehitys näkyi myös nikkelin (1,2 -> 13 -> 1 mg Ni/l) ja sulfaatin (13 -> 38 -> 34 mg SO 4 /l) pitoisuuksissa 1 metrissä ollessa jopa hieman pohjan läheistä vettä suurempia. Typen ja fosforin määrä pintavedessä (1 m) ei poikennut oleellisesti päävirran alueelta mitatusta tasosta, mutta 1-15 metrin syvyydellä ravinteita oli enemmän Ekojokeen liittyen, mikä näkyi sulfaattipitoisuuksissakin. Loppukesällä (24.8.216) ei todettu suurempia ongelmia. Ravinnetaso oli jopa hieman alhaisempi kuin Rautaveden päävirtauksen alueella sijaitsevalla syvänteellä N19. Lämpötilakerrosteisuus oli heikko ja happitilanne oli kokonaisuutena hyvä. Nikkelipitoisuus oli eri vesikerroksissa pieni (,85 >,92 -> 1,1 µg/l), eikä rikastamovesien vaikutuksia havaittu sulfaattipitoisuudenkaan perusteella (1 - > 1-> 1 mg/l). Sähkönjohtavuus (7,4-7,9 ms/m) oli niin ikään järvivesille normaalilla tasolla. Ekojoen alajuoksulta 3.8.216 otetuissa näytteissä sähkönjohtavuus oli 24 ms/m, nikkelipitoisuus 21 µg/l ja sulfaattipitoisuus 2 mg/l, joten Ekojoen vedet laimentuivat Evonlahdella hyvin. Metallipitoisuuksien ympäristövaikutukset Vaikka nikkelipitoisuus oli talvella pohjan läheisyydessä hieman koholla, se ei ylittänyt Vna 122/26 mukaista AA-EQS ympäristölaatunormia biosaatavan pitoisuuden vuosikeskiarvona tarkasteltuna (Koponen 217). Myöskään hetkellisen pitoisuuden MAC-EQS pitoisuus ei ylittynyt. Biosaatavaksi pitoisuudeksi saatiin 1 metrin syvyydellä,9 µg/l ja 15 m syvyydellä 1,2 µg/l AA-EQS rajan ollessa 4 µg Nibio/l. 7.1 Rautaveden syvänne K12 Rautaveden alueelle kohdistuva pistekuormitus on vähäistä, mikä merkitsee sitä, että veden laatu määräytyy Kulovedeltä tulevien vesien ja lämpötilakerrosteisuuteen vaikuttavien juoksutusten mukaan. Kuitenkin myös Stormin rikastamon vesien vaikutuksia oli havaittavissa lopputalvella Rautaveden Vahtiniemen edustan syvänteen ohella myös syvänteen K12 alusvedessä, mutta kokonaisuudessaan niitä voitiin pitää lievinä. Vahtiniemen alueella vaikutukset näkyivät hieman selvemmin. 7.1.1. Talvikerrosteisuus Lämpötilakerrosteisuus jää Rautavedellä talvella usein vähäiseksi, eikä sitä esiinny kaikilla syvänteillä. Lisäksi pääreitin alueella olevat syvänteet ovat matalampia kuin Kuloveden puolella, mikä myös vaikuttaa asiaan. Maaliskuussa 216 päällysveden (1 m) happipitoisuus oli Kuloveden Kesäniemessä 11,4 mg/l, Kalmetsaaren kohdalla 11,1 mg/l ja Rautavedellä 1,9 mg/l vastaavien asemien happikyllästeisyysasteiden oltua 8 %, 77 % ja 75 %. Talvella 211, jolloin Rautaveden syvänne kerrostui selvästi, koko alusvedessä (1-2 m) todettiin veden laadun heikkenemistä, mitä aiheutui mm. Stormin suunnalta Ekojoen kautta tulleista kaivosvesistä. Vuonna 216 merkkejä Stormin vesistä todettiin tammikuussa syvyyksillä 15-2 m ja maaliskuussa vain alusvedessä 19,5 m:n syvyydellä. Päällysveden laatuun Stormin valumavedet eivät talvisin vaikuta.

54 Päällysveden talvinen happitilanne on korjaantunut (Kuva 7.47), vaikka alusvedessä esiintyy vieläkin lämpötilakerrosteisuuden mukaan vaihtelevaa happivajetta. Nokianvirran keskivirtaama oli maaliskuussa 135 m 3 /s ja Hartolankosken 193 m 3 /s. Happipitoisuus oli maaliskuussa 216 Nokiankoskessa 11,4 mg/l ja Rautavedellä 1,9 mg/l eli välillä tapahtui lievää laskua. Happitilanteen paranemisen ohella vesistön tilan kohentuminen näkyy COD Mn - arvoissa, jotka ovat laskeneet viime vuosina alle 1 mg/l O 2 (Kuva 7.48). mg O 2 /l 14 RAUTAVESI, VANHA KIRKKO NP 19 Happipitoisuus lopputalvella 197-216 12 1 8 6 4 2 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 1 1 15 p-1 Kuva 7.47. Rautaveden lopputalven happitilanteen kehitys vuosina 197-216. RAUTAVESI, VANHA KIRKKO NP 19 mg/l O 2 COD Mn- arvot lopputalvella 197-216 35 3 25 2 1 1 15 p-1 15 1 5 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.48. Rautaveden COD Mn -arvojen kehitys eri syvyyksillä lopputalvella vuosina 197 216.

55 Päällysveden talvinen fosforitaso on nykyisin selvästi alhaisempi kuin 197- tai 198-luvulla fosforipitoisuuden jäädessä alle 2 µg/l (Kuva 7.49). µg P/l RAUTAVESI, VANHA KIRKKO NP 19 Fosforipitoisuus lopputalvella 197-216 12 µg P/l, p-1 m 3 1 8 p-1 1 1 15 25 2 6 15 4 1 2 5 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.49. Rautaveden fosforipitoisuuksien kehitys eri syvyyksillä lopputalvella vuosina 197-216. Päällysveden typpipitoisuus oli alkutalvella 98 µg/l (Kesäniemi 91 µg/l) ja maaliskuussa 94 µg/l (Kesäniemi 91 µg/l). Pitemmän aikavälin tarkastelu osoittaa Rautaveden talvisten typpipitoisuuksien nousseen lievästi (Kuva 7.5). Ammoniumtyppipitoisuus on laskenut viime vuosina jätevesien tehostuneen nitrifikaation ansiosta; pintaveden maksimi vuonna 216 oli vain 2 µg/l. µg N/l 25 RAUTAVESI, VANHA KIRKKO NP 19 Typpipitoisuus lopputalvella 197-216 1 1 15 p-1 2 15 1 5 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 Kuva 7.5. Rautaveden typpipitoisuuksien kehityseri syvyyksillä lopputalvella vuosina 197-216. Syvänteen N19 alusveden tilanne muodostuu kerrostuneissa ja kerrostumattomissa oloissa erilaiseksi (Taulukko 7.7). Vesistön kerrostuessa lämpötilan mukaan happea kuluu runsaasti alusvedestä, ja sinne kertyy ravinteita. Sulfaattipitoisuuskin voi olla pohjalla suuri.

56 Sulfaatin määrän kasvu ja sähkönjohtavuuden nousu pohjalla (Kuva 7.51) kertovat Stormin malminrikastamon vesien vaikutuksesta. Silloin kun Stormin vedet ovat sekoittuneet kunnolla päävirtaan, yksilöitävissä olevia vaikutuksia ei ole todettavissa runsaan laimennuksen ansiosta ollenkaan (esim. talvet 27 ja 28). Taulukko 7.7. Rautaveden syvänteen N19 veden laatu lopputalvella 21-luvulla (21-216). Syvyys Lt. Happi Sameus Sähkonj ph Väri COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P Fe SO 4 Lämp.kolif m o C mg/l kyll % FNU ms/m mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l kpl/1 ml 22.3.21 1,,2 1,1 7 1,7 9,5 7,2 55 9,8 11 75 7 17 22 13 8 1, 2,1 7,6 55 2,3 14,9 7,1 6 9,6 1 61 14 26 36 32 15, 2,3 6,2 45 4,1 19,1 7,1 8 1 11 64 37 4 77 49 2, 2,8 2,3 17 13 22,5 7,1 18 11 13 46 36 14 27 6 23.3.211 1,,2 1,6 73 1,3 8,3 7,1 5 8,5 99 54 7 16 2 11 5 1, 1,9 6,7 49 4,4 18,4 6,8 1 11, 11 57 7 35 9 5 15, 2,2 4,8 35 7,1 2,4 6,8 1 11 12 61 7 56 15 56 19, 3,,3 2 74 21,4 6,8 5 16 17 12 82 29 76 54 21.3.212 1,,3 11,4 78 2,6 7,8 7,3 59 9,2 84 53 8 17 29 9,9 35 1,,3 11,1 77 2,5 7,7 7,3 55 1 84 53 8 16 29 9,8 15,,3 11,3 78 2,9 7,9 7,3 6 9,3 86 51 9 15 3 1 19,,6 9,9 69 6,3 17,2 7,2 1 12 13 56 56 31 93 43 2.3.213 1,,1 11,1 76 1,7 7,6 7, 64 11 91 49 22 15 27 9,9 2 1,,1 11, 75 1,7 7,6 7, 66 11 94 49 23 13 27 9,9 15,,1 1,8 74 1,9 7,9 7, 69 11 93 48 22 13 29 11 19,,8 8,7 61 6,5 18,2 6,9 12 14 11 51 49 35 11 48 11.3.214 1,,9 12,3 86 5,2 7,6 7,2 62 11 94 57 5 12 52 1 5 1.3.215 1,,8 11,5 81 3,5 8,1 7,1 53 1 11 62 <3 18 38 9,9 2 1,,8 11,5 8 4,1 8,1 7,2 55 9,8 11 65 <3 19 41 1 15,,8 11,3 79 7,2 8,5 7,2 6 11 12 78 4 23 55 13 15.3.216 1,,5 1,9 75 6,3 8,1 7, 5 1 94 55 2 19 43 11 2 1,,5 1,8 75 5,4 8,1 7, 5 9,9 95 55 17 18 44 11 15,,5 1,5 73 5,7 8,1 7, 95 55 18 19 11 19,,7 1,1 71 7,6 11,3 7, 69 12 1 58 27 26 76 22 ms/m 35 3 25 RAUTAVESI, VANHA KIRKKO NP 19 Sähkönjohtavuus lopputalvella 197-215 1 1 15, p-1 2 15 1 5 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 Kuva 7.51. Rautaveden syvänteen N19 sähkönjohtavuusarvojen kehitys lopputalvella vuosina 197-216.

57 Stormin rikastamon valumavesien vaikutukset asemalla N19 Rikastamon valumavesien vaikutuksia on havaittu lopputalvisin Rautaveden syvänteessä, koska Ekojoen vedet valuvat järvivettä raskaampina pohjanmyötäisesti kohti syvänteitä. Vaikutukset voimistuvat vähävirtaamaisina ajankohtina vesimassan kerrostuessa lämpötilan mukaan. Tammikuussa (21.1.216) rikastamon kuormituksen vaikutuksiin viittasivat pohjanläheisen veden sähkönjohtavuuden (16 ms/m) sekä nikkeli- (4,6 µg/l) ja sulfaattipitoisuuden (18 mg/l) nousut (vrt. pinta 7,8 ms/m, 1,1 µg Ni/l, 9,5 mg SO 4 /l). Lähempänä Ekojokea sijaitsevan Vahtiniemen syvänteen pohjalla sähkönjohtavuus oli 15,3 ms/m, nikkelipitoisuus 11 µg/l ja sulfaattipitoisuus 34 mg/l eli pitoisuudet laimenivat noin puoleen Vahtiniemen syvänteen ja pääsyvänteen välillä. Maaliskuussa (15.3.216) rikastamoalueen kuormituksen vaikutus näkyi syvänteessä hieman selvemmin, mutta samalla happitilanne oli pohjan läheisessä vedessä parantanut entisestään (1,1 mg/l, 71 %). Sulfaattipitoisuudet olivat pinnasta pohjaan (1,1,2m) 11->11->22 mg/l ja nikkelipitoisuudet 1,1->1,1->6,9 µg/l. Verrattaessa pohjanläheistä vettä Ekojoen alajuoksun tuloksiin (9.3.216) sulfaatti ja nikkelipitoisuudet laimenivat neljäsosaan (76 -> 22 mg SO 4 /l ja 25 µg/l -> 6,9 µg NI/l). 7.1.2. Kesäkerrosteisuus Rautavedellä sijaitsee useita syvänteitä, jotka kaikki eivät kerrostu kunnolla aina kesälläkään. Yksi näistä on Ellivuoren syvänne, jonka tarkkailusta on osin tästä syystä luovuttu. Edellistä suojaisampi Palvialanlahti kerrostuu selvästi ja happi loppuu kesäisin koko alusvedestä. Alusvesi on Palvialanlahdella muutoinkin huonolaatuista mahdollisesti vanhan kuormituksen tai ainakin osin tämän takia. Kesäaikaiset happiongelmat eivät ole poistuneet (Kuva 7.52). Elokuussa 216 kerrosteisuus oli loiva ja sen myötä happi oli vähissä vain syvänteen pohjalta, kun heinäkuussa voimakkaamman kerrosteisuuden aikana happi loppui jo 15 metrin syvyydeltä. Hapen kulumisnopeutta ei voida arvioida hapen oltua jo lähes loppunut heinäkuun puolivälissä. Redox-potentiaalia auttava nitraatti kului pohjalta myös vähiin kesä-heinäkuun aikana.

58 mg O 2 /l 12 RAUTAVESI, VANHA KIRKKO NP 19 Happipitoisuus loppukesällä 1971-216 1 8 6 4 2 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 1, 1, 15, p-1 Kuva 7.52. Rautaveden loppukesän (elokuu) happitilanteen kehitys eri syvyyksillä vuosina 1971-216. Päällysveden (1 m) fosforipitoisuus on ollut melko säännöllisesti yli 2 µg/l, mutta viime vuosina on päästy tämänkin alle (Kuva 7.53). µg P/l 12 RAUTAVESI, VANHA KIRKKO NP 19 Fosforipitoisuus loppukesällä 1971-216 µg P/l, p-1 m 6 1 p-1 1, 5 8 1, 15, 4 6 3 4 2 2 1 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 Kuva 7.53. Rautaveden fosforipitoisuuksien kehitys loppukesällä vuosina 197-216. Kokonaistypen määrä väheni kesäaikana. Kesän alussa typpeä oli 74 µg/l ja alhaisimmillaan heinäkuussa 59 µg/l. Nokianvirtaan verrattuna kolmen samanaikaisesti kesä-elokuussa otetun näytteen typpikeskiarvot olivat seuraavat: Nokianvirran alapää: 77 µg N/l ( n=3) ja Rautavesi N19: 66µg N/l (n=3).

59 Pohjan läheisen veden typpipitoisuus on ollut viime vuosina korkea (Kuva 7.54). µg N/l 3 25 RAUTAVESI, VANHA KIRKKO NP 19 Typpipitoisuus loppukesällä 1971-216 1 1, 15, p-1 2 15 1 5 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 215 Kuva 7.54. Rautaveden typpipitoisuuksien kehitys loppukesällä vuosina 197-216. Nitraattia oli alkukesällä pintavedessä 33 µg/l (vuonna 215 41 µg/l) ja elokuussa vielä 16 µg/l (vuonna 215 16 µg/l). Kun kokonaistypen määrä väheni 7.6-34.8.216 välisenä aikana 9 µg/l, niin nitraattitypen alenema oli 17 µg/l. Sinänsä loppukesän typpipitoisuus (65 µg/l) oli lähes sama kuin Kulovedellä (Kesäniemi 66 µg/l ja Kalmetsaari 71 µg/l). Nokianvirran typpipitoisuus oli elokuussa 71 µg/l. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat päällysvedessä läpi vuoden melko pieniä. Alusveteen kertyi ammoniumtyppeä keväällä heti kerrosteisuuden muodostuttua, ja elokuussa sitä oli jo melko runsaasti pohjan vähähappisuuden myötä. Veden laadun kehitys 197-luvulta 2-luvulle on ollut Rautavedellä hyvä. Päällysveden happipitoisuudet ovat kohonneet voimakkaasti (talven osalta yli 4 mg/l), metsäteollisuuden vaikutusta osoittanut COD Mn -arvojen taso on romahtanut, ja fosforipitoisuudet ovat laskeneet noin neljäsosaan 197- luvun alun tilanteesta (Kuva 7.55). Typpitasossa on tapahtunut lievää nousua. Vuonna 23 koko Tampereen alapuolisella vesialueella todettu nousu oli seurausta aiempaan verrattuna erittäin huonoista virtaamaoloista sen heijastuessa myös liukuviin keskiarvoihin.

6 mg O 2 /l Rautaveden (NP 19) pintaveden happipitoisuus 197-216 3 vuoden liukuva keskiarvo 14 12 1 8 6 4 2 Maaliskuu Elokuu 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 mg/l O Rautaveden (NP 19) pintaveden COD 2 Mn -arvot 197-216 3 vuoden liukuva keskiarvo 3 25 2 Maaliskuu Elokuu 15 1 5 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 µg P/l 1 Rautaveden (NP 19) pintaveden fosforipitoisuus 197-216 3 vuoden liukuva keskiarvo 8 6 Maaliskuu Elokuu 4 2 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 µg N/l Rautaveden (NP 19) pintaveden typpipitoisuus 197-216 3 vuoden liukuva keskiarvo 12 9 6 3 Maaliskuu 197 1972 1974 Elokuu 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 Kuva 7.55. Rautaveden päällysveden happipitoisuuden, COD Mn -arvojen, fosforipitoisuuden ja typpipitoisuuden kehitys vuosina 197-216 kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina. 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216

61 7.1.3. LIEKOVEDEN LUUSUA Liekoveden luusuassa sijaitseva asema KOJO/1 on Kokemäenjoen jokialueen yhteistarkkailun ensimmäinen havaintopaikka antaen hyvän kuvan Rautavedeltä Kokemäenjokeen laskevien vesien lähtötilanteesta. Vesien keskimääräinen laatu Tyrvään voimalaitoksen kohdalla ei poikennut merkittävästi Nokianvirran veden laadusta (Taulukko 7.8), joten tälle välille tulevat Siuron reitin vedet ja/tai hajakuormitus sekä Vammalan rikastamon kuormitus eivät muuta merkittävästi vesistön yleistilaa. Paikallisia vaikutuksia on kuitenkin todettavissa mm. Rautaveden syvänteellä N19, missä Dragon Mining Oy:n vesien vaikutus näkyy talvisin alusvedessä voimakkuuden vaihdellessa lämpötilakerrosteisuuden mukaan. Oleellista on myös se, ettei Tampereen seudun typpikuormasta pidäty paljoakaan Nokianvirran ja Liekoveden luusuan välille. Kesällä keskimääräinen typen alenema Nokianvirran ja Vammalan välillä on ollut luokkaa 11 % (Oravainen 26). Taulukko 7.8. Tammerkosken, Nokianvirran ja Kokemäenjoen yläosan (Tyrvään vl) veden keskimääräinen laatu vuonna 216. Näytemäärät eivät olleet yhtenevät, joten tulokset ovat vertailua ajatellen suuntaa-antavia. Koko vuosi Happipitoisuus Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P Fe SO4 Al. entero F. kolit 216 mg/l Kyll.% FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l kpl/dl kpl/dl Tammerkoski (TYP) 1,9 89 1, 1,2 4,2 7, 43 8,3 485 172 8 8 133 4,1 5 6 Tammerkoski (TAP) 1,4 89,7 1, 4,5 7, 43 8,7 492 17 5 8 11 5 13 21 Nokianvirta yläpää 1,9 89 3,9 3,3 7,8 7,2 39 7,4 85 466 15 15 272 11 14 22 Nokianvirta alapää 1,7 88 4, 3,5 8,2 7,2 4 7,5 879 473 34 15 282 11 17 51 Liekovesi, luusua 1,6 87 4,3 3,8 7,5 7,2 48 1,1 791 368 15 2 32 11 4 8 8. REHEVYYS 8.1 Yleistä Tehtyjen selvitysten perusteella minimiravinne Tampereen ja Liekoveden välisellä vesireitillä on fosfori. Karussa järvessä fosforipitoisuus on alle 12 µg/l, lievästi rehevässä 12-3 µg/l, rehevässä yli 3 µg/l ja erittäin rehevässä yli 5 µg/l. Lievästi rehevän ja rehevän veden rajana on käytetty myös 2 µg P/l, minkä ylittäessä klorofyllipitoisuudet ovat usein rehevien vesien tasoa. Kulo- ja Rautavedellä liikutaan jossain määrin tällä tasolla. Rehevyystasoa arvioidaan myös klorofylli-a:n määrän ja kasviplanktonin biomassan avulla. Kasvukauden keskimääräinen klorofylli-a:n pitoisuus on karussa järvessä alle 4 µg/l, lievästi rehevässä järvessä 4-1 µg/l, rehevässä järvessä yli 1 µg/l ja erittäin rehevässä järvessä 21-5 µg/l (Taulukko 8.1). Ravinnepitoisuudet ja leväbiomassan määrä vaihtelevat eniten rehevillä alueilla. Tarkkailualueen eri osista Näsijärvi kuuluu selvitysten ja em. luokituksen perusteella karuun tuotantotyyppiin. Rehevyystaso on laskenut vuodesta 1995 kuten fosforikuormituskin. Pyhäjärvi kuuluu lievästi rehevään luokkaan, mutta senkin rehevyys on vähentynyt vuodesta 1995. Saviselkä on rehevää vesialuetta ja Kulo- ja Rautavesi ovat lievästi rehevän ja rehevän veden rajoilla. Klorofyllipitoisuus ylittää täällä käytännössä tuotantokauden keskiarvona 1 µg/l, kun fosforipitoisuus kohoaa yli 2 µg/l.

62 Taulukko 8.1. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen sisävesillä käyttämä rehevyysluokitus sekä vesija ympäristöhallituksen käytöstä poistetussa yleisluokituksessa esitetyt raja-arvot. Vesiensuojeluyhdistys/sisävedet Vesi- ja ympäristöhallitus/yleisluokitus Kok.P Klorofylli-a Kok.P Klorofylli-a Luokka µg/l mg/m 3 µg/l mg/m 3 Karu < 1 < 3 < 12 < 4 Lievästi rehevä 1-2 3-1 < 3 < 1 Rehevä 21-51 11-2 < 5 < 2 Erittäin rehevä 51-1 21-5 < 1 < 5 Ylirehevä > 1 > 5 > 1 > 5 Pyhäjärvellä rehevyystaso kohoaa asutuksen jätevesien takia lievästi rehevään luokkaan. Jätevesien aiheuttama fosforipitoisuuden keskimääräinen nousu on luokkaa 3-45 µg/l ja typpipitoisuuden nousu luokkaa 4-6 µg/l. Pienillä virtaamilla pitoisuudet voivat nousta enemmänkin ja vastaavasti runsailla virtaamilla vähemmän. Fosforipitoisuuden nousu jää tällöinkin alle 1 µg/l. Vanajaveden reitin alapuolisen Saviselkä on rehevä. Kuloveden alue on Tampereen alapuolista Pyhäjärveä rehevämpää, koska puolet sen vesistä tulee Vanajaveden reitiltä. Typpipitoisuudet kääntyvät kesäaikana laskuun Kulo- ja Rautavedellä muutoksen tapahtuessa osin jo Nokianvirran yläpuolella. Tämä on seurausta osin luontaisesta denitrifikaatiosta ja näkyy nitraattipitoisuuden alenemisena. Nitraattipitoisuus voi laskea loppukesäisin Saviselän ja Kulo-Rautaveden alueella. Nitraatin ajoittainen loppuminen loppukesällä on ollut vanhojen tulosten mukaan seurausta fosforipitoisuuden noususta, jolloin levätuotanto kiihtyy ja liuennut typpi käytetään kokonaan. Viime vuosina nitraatti ei ole loppunut päällysvedestä millään alueella. 8.2 Ravinnemääritykset 216 Tarkkailualueen puhtainta ja karuinta vesialuetta edustaa Tampereen kaupungin yläpuolinen Näsijärvi. Näsijärven ja siitä Tammerkosken purkautuvien fosforipitoisuudet (Kuva 8.1, asemat NP4, N6A, TYP) osoittavat säännöllisesti karua vesityyppiä. 35 3 25 µg P/l Fosforipitoisuus päällysvedessä (1 m) vuonna 216 2 15 1 5 NP4 N6A TYP TAP NP7 NP8 NP8A N1 N11 N12 NYP NAP N13 N14 N15 N19 tammikuu maaliskuu kesäkuu heinäkuu elokuu lokakuu k.arvo / koko vuosi Kuva 8.1. Pintaveden (1 m) fosforipitoisuudet eri asemilla vuonna 216.

63 Pyhäjärven (NP7, NP8, NP8A ja N1) rehevyystaso kohosi aiempaan tapaan asutuksen jätevesien takia lievästi rehevään luokkaan, mutta rehevää vettä ei täälläkään lähestytty. Rajasalmen alapuolinen asema N11 kuului myös tähän kategoriaan. Vanajaveden reitin alapuolisen Saviselän (N12) alueella ollaan rehevän veden luokassa, eikä tilanne ole muuttunut. Kuloveden alue (N13, N14 ja N15) sekä Rautavesi (N19) ovat myös Tampereen alapuolista Pyhäjärveä rehevämpiä, koska puolet vesistä tulee rehevältä Vanajaveden reitiltä. Kulo- ja Rautavesi ovat olleet klorofyllipitoisuuksien perusteella rehevää aluetta kuten myös vuonna 216. Vuosina 214-215 klorofyllin määrä osoitti kuitenkin vain lievää rehevyyttä. Kokonaistyppitaso kohoaa Pyhäjärvellä (Kuva 8.2) Tampereen jätevesien takia. Kulo- ja Rautavedellä typen määrä voi jopa laskea. Muutos ei ole yhtä selvä kuin Vanajaveden reitin alueella, missä se on seurausta luontaisesta denitrifikaatiosta näkyen nitraattipitoisuuden alenemisena. Vanajaveden alueella tapahtuvat muutokset heijastuvat Nokianvirran ja edelleen Kulo- ja Rautaveden tasoon. 12 1 µg N/l Typpipitoisuus päällysvedessä (1 m) vuonna 216 8 6 4 2 NP4 N6A TYP TAP NP7 NP8 NP8A N1 N11 N12 NYP NAP N13 N14 N15 N19 tammikuu maaliskuu kesäkuu heinäkuu elokuu lokakuu k.arvo / koko vuosi Kuva 8.2. Pintaveden (1 m) typpipitoisuudet eri asemilla vuonna 216. Tarkasteltava alue on rehevyyden suhteen ensisijaisesti fosforirajoitteista, sillä nitraatti ei loppunut miltään alueelta. Nitraattipitoisuudet olivat Pyhäjärven alueella koko avovesikauden korkeita kesäelokuun 216 keskiarvojen oltua välillä 45-49 µg/l (Kuva 8.3). Näsijärvellä ja Pyhäjärvellä nitraatit ovat riittäneet säännöllisesti läpi kesän. Nitraatin ajoittainen loppuminen loppukesällä on tulosten mukaan ollut seurausta fosforipitoisuuden noususta, jolloin levätuotanto kiihtyy ja liuennut typpi käytetään kokonaan. Loppukesäisin nitraattipitoisuus voi laskea Saviselän ja Kulo- ja Rautaveden alueella; joinakin vuosina nitraatti voi jopa loppua kokonaan (ei viime vuosina).

64 9 8 7 6 5 4 3 2 1 µg NO23/l Nitraattitypen pitoisuus päällysvedessä (1 m) vuonna 216 NP4 N6A TYP TAP NP7 NP8 NP8A N1 N11 N12 NYP NAP N13 N14 N15 N19 tammikuu maaliskuu kesäkuu heinäkuu elokuu lokakuu Kuva 8.3. Pintaveden (1 m) nitraattipitoisuudet eri asemilla vuonna 216. 8.3 Klorofyllipitoisuudet 216 Aiemmasta poiketen klorofyllipitoisuuksia mitattiin myös syyskuussa niiltä asemilta, joilta otettiin myös kasviplanktonnäytteet. Näytemäärät eri asemilta vaihtelivat siten välillä 3-5 näytettä/a. Levätuotanto on karuissa vesissä kuten Näsijärvellä (asemat NP4 ja NP6A) vähäistä kuten vuoden 216 alhaiset klorofyllipitoisuudet osoittivat (Kuva 8.4, Kuva 8.4). Pyhäjärven asemilla NP7, NP8 ja N1 tilanne oli lähinnä lievästi reheville vesille ominainen karun veden raja-arvon ollessa 4 µg/l. Rajasalmen alapuolisella asemalla, missä veden laatuun vaikuttavat myös Saviselän vedet, kesäelokuun keskiarvo oli jo reheville vesille ominainen (Kuva 8.5). Saviselkä kuuluu myös reheviin vesiin, joissa voi esiintyä ajoin runsastakin levätuotantoa. Myös Kulovedellä ja Rautavedellä klorofyllin määrät osoittivat osalla alueita selvästi rehevää vesityyppiä, vaikka kesä-elokuun keskimääräinen fosforipitoisuus jäi alle 2 µg/l (Kuva 8.7). µg/l Klorofyllipitoisuus (-2 m) kesä - lokakuussa 216 2 kesäkuu heinäkuu 15 elokuu syyskuu 1 lokakuu 5 NP4 NP6A NP7 NP8 N1 N11 N12 N13 N14 N15 N19 Kuva 8.4. Klorofyllipitoisuudet eri asemilla kesä - lokakuussa 216.

65 14 µg/l Kesä-elokuun 216 keskimääräinen klorofyllipitoisuus (-2 m) 12 1 8 6 4 2 NP4 NP6A NP7 NP8 N1 N11 N12 N13 N14 N15 N19 Kuva 8.5. Kasvukauden (kesä-elokuu) keskimääräiset klorofyllipitoisuudet vuonna 216. Kesä-elokuun 216 keskimääräinen fosforipitoisuus (1 m) µg/l 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 NP4 NP6A NP7 NP8 N1 N11 N12 N13 N14 N15 N19 Kuva 8.6. Kasvukauden (kesä-elokuu) keskimääräiset fosforipitoisuudet vuonna 216. 8.4 Kasviplankton (216) Järvien rehevyystasoa voidaan arvioida päällysveden fosforipitoisuuden ja levien määrää epäsuorasti kuvaavan klorofylli-a:n pitoisuuden lisäksi kasviplanktonin biomassan avulla. Kasviplanktonin biomassaan ja lajien runsaussuhteisiin vaikuttajat useat tekijät kuten valo, lämpötila, ravinnepitoisuudet, eläinplanktonin laidunnus ja aallokko. Kasviplanktonnäytteet otetaan klorofyllinäytteiden tapaan pintavedestä -2 metrin kokoomana. Vuoden 216 kasviplanktonnäytteistä (Taulukko 8.2) on laadittu erillinen raportti (Zwerver 217), joka on esitetty liitteenä. Laskentatulokset ovat erillisessä sähköisessä liitteessä ja lisäksi ne löytyvät SYKE:n ylläpitämästä kasviplanktonrekisteristä.

66 Taulukko 8.2. Kasviplanktonnäytteet vuonna 216. Nimi Pvm NäyteNro Zwerverkoodi Kunta Vesistöalue nro Pinta-vesityyppi Mikroskopoija Laskeutetun näytteen tilavuus (ml) Näsijä 119 Aitolahden ed 21.6.216 17465 TRE 1 Tampere 35.311 Sh Zwerver Satu 1,5 Näsijä 119 Aitolahden ed 28.7.216 17467 TRE 2 Tampere 35.311 Sh Zwerver Satu 9,91 Näsijä 119 Aitolahden ed 22.9.216 17468 TRE 3 Tampere 35.311 Sh Zwerver Satu 1,8 Pyhäjä 17 Lehtisaari 7.6.216 17469 TRE 4 Tampere 35.211 Kh Zwerver Satu 1,7 Pyhäjä 17 Lehtisaari 14.7.216 1747 TRE 5 Tampere 35.211 Kh Zwerver Satu 1,1 Pyhäjä 17 Lehtisaari 22.8.216 17471 TRE 6 Tampere 35.211 Kh Zwerver Satu 9,89 Pyhäjä 17 Lehtisaari 22.9.216 17472 TRE 7 Tampere 35.211 Kh Zwerver Satu 1,7 Pyhäjä Rajasaaren silta 7.6.216 17473 TRE 8 Pirkkala 35.211 Kh Zwerver Satu 1,1 Pyhäjä Rajasaaren silta 14.7.216 17474 TRE 9 Pirkkala 35.211 Kh Zwerver Satu 1,6 Pyhäjä Rajasaaren silta 22.8.216 17475 TRE 1 Pirkkala 35.211 Kh Zwerver Satu 1,6 Pyhäjä Rajasaaren silta 22.9.216 17476 TRE 11 Pirkkala 35.211 Kh Zwerver Satu 9,9 Pyhäjä 16 Saviselkä 7.6.216 17477 TRE 12 Pirkkala 35.211 Sh Zwerver Satu 1,6 Pyhäjä 16 Saviselkä 14.7.216 17478 TRE 13 Pirkkala 35.211 Sh Zwerver Satu 1,7 Pyhäjä 16 Saviselkä 22.8.216 17479 TRE 14 Pirkkala 35.211 Sh Zwerver Satu 1,18 Pyhäjä 16 Saviselkä 22.9.216 1748 TRE 15 Pirkkala 35.211 Sh Zwerver Satu 9,85 Kulov K5 Kesäniemi 7.6.216 17482 TRE 16 Nokia 35.132 Kh Hakanen Päivi 1, Kulov K5 Kesäniemi 26.7.216 17483 TRE 17 Nokia 35.132 Kh Hakanen Päivi 5, Kulov K5 Kesäniemi 24.8.216 17484 TRE 18 Nokia 35.132 Kh Hakanen Päivi 5, Kulov K5 Kesäniemi 29.9.216 17485 TRE 19 Nokia 35.132 Kh Hakanen Päivi 1, Rautav K2 7.6.216 17486 TRE 2 Sastamala 35.131 Kh Zwerver Satu 1,6 Rautav K2 26.7.216 17487 TRE 21 Sastamala 35.131 Kh Zwerver Satu 1,3 Rautav K2 24.8.216 17488 TRE 22 Sastamala 35.131 Kh Zwerver Satu 1, Rautav K2 29.9.216 17489 TRE 23 Sastamala 35.131 Kh Zwerver Satu 9,84 Kasviplanktonin laskennallisen biomassan (Heinonen 198) ja klorofylliarvon perusteella vedet voidaan jakaa eri rehevyysluokkiin seuraavasti (luokkia vastaavat ohjeelliset fosforipitoisuudet on myös esitetty rinnalla): Luokka Biomassa mg/l Klorofylli-a µg/l kok.p µg/l Ultraoligotrofinen alle,2 Oligotrofinen (karu),21 -,5 alle 4 alle 1 Alkava rehevöityminen,51-1, 4-1 1-2 Mesotrofinen 1,1-2,5 1-2 2-5 Eutrofinen (rehevät vedet) 2,51-1, 2-5 5-1 Hypereutrofinen (erittäin rehevät) yli 1, yli 5 yli 1 Ekologinen luokitus (Aroviita ym. 212) on tarkempi mittari, sillä se ottaa huomioon veden luontaiset ominaisuudet. Biomassasta käytetään ekologisessa luokittelussa kesä-elokuun näytteiden keskiarvoa ja klorofyllistä kesä-syyskuun keskiarvoa (Zwerver 217). Kasviplanktonin kokonaisbiomassan (käytetään ekologisessa luokituksessa) lisäksi levälajisto antaa tietoa haitallisten sinilevien osuudesta sekä lisäksi lajiston avulla saadaan laskettua ns. TPI-indeksi, joka on yksi ekologisen luokituksen kriteereistä. TPI on kasviplanktonin rehevyysindeksi, jossa tietyt indikaattorilajit on pisteytetty sen mukaan, minkälaisia rehevyysoloja ne ilmentävät. Haitallisten sinilevien osuus kokonaisbiomassasta huomioidaan vain heinä- ja elokuun näytteistä (Aroviita ym. 212). Kasviplanktonille on esitetty seuraavia ekologisen luokituksen luokkarajoja (Taulukko 8.3), joiden avulla vesistön tilaa arvioidaan suhteuttamalla saatu arvoja näihin.

67 Taulukko 8.3. Ekologisen luokituksen vertailuarvot ja luokkarajat suurille (Näsijärvi ja Saviselkä) ja keskikokoisille humusjärville (Pyhäjärvi, Rajasaari, Kulovesi, Rautavesi) listattuna (Aroviita ym. 212). Kasviplankton Vertailu- Luokkarajat Ekologiset luokittelumuuttujat olot E/H H/T T/V V/Hu HuAlar Suuret humusjärvet (Sh) Biomassa mg/l (kesä-elokuu) Kesä-elokuu,5,6,9 1,8 3,7 5,6 a-kloforylli µg/l Kasvukausi 4,5 6 11 2 4 6 Sinilevien osuus % Heinä-elokuu 3,5 5 2 4 7 1 TPI (koostumusindeksi) Kesä-elokuu -1,3-1,,2 1, 2, 3, Keskikokoiset humusjärvet (Kh) Biomassa mg/l (kesä-elokuu) Kesä-elokuu,7,9 1,7 3,4 6,8 1,2 a-kloforylli µg/l Kasvukausi 4,5 6 11 2 4 72 Sinilevien osuus % Heinä-elokuu 3,5 5 2 4 7 1 TPI (koostumusindeksi) Kesä-elokuu -1, -,5 1, 2, 2,5 3, Vuoden 216 tuloksissa (Taulukko 8.4) Näsijärvi erottuu karuna järvenä, jonka ekologinen tila olisi levämäärän osalta jopa erinomainen. Pyhäjärven puolella vesistön ravinnetaso kohoaa ja lajistossa näkyi useita rehevyyteen viittaavia lajeja. Heikoimmillaan vesistön tila on Saviselällä (selkeimmin tyydyttävä), mutta yksiselitteisen hyvänä sitä ei voida pitää myöskään Kulovedellä tai Rautavedellä. Taulukko 8.4. Kasviplanktontulosten sijoittuminen ekologisen luokittelunluokkarajoihin ei siis ekologien luokittelu (lähde: Zwerver 217). Näytepaikoilta on käytetty niin pitkälle kuin tuloksia oli saatavilla ohjeistuksen (Aroviita ja muut 212) mukaisia keskiarvoja. Eri osa-alueista voidaan esittää seuraavat lyhyet koosteet (Zwerver 217): Näsijärvi / Aitolahti Aitolahden tila on hyvä. Biomassat ovat alhaiset, samoin sinilevien määrä ja lajisto on monipuolinen kuvastaen melko karua vettä. Pyhäjärvi / Lehtisaaren syvänne Vaikka ekologiset luokat olivat samat kuin Näsijärven puolella, lajisto antaa hyvin erilaisen, rehevämmän kuvan näytepisteestä. Lajisto on vielä melko runsas eikä sinileviä ollut paljoa, mutta edellytys rehevämpään on olemassa. Eläinplanktonin rooli tasapainon ylläpidossa ei ole tiedossa. Pyhäjärvi / Rajasaari Rajasaaren sillan kohdalla Acanthoceroksen liian korkeaksi kirjattu biomassa vaikutti luokitukseen alentavasti biomassa osalta, mutta saattoi johtaa sinilevien luokituksen yliarvioimiseen. Oikeampi luokitus olisi biomassan osalta lähempänä erinomaista ja sinilevien osalta lähempänä hyvää. Biomassa ja sinilevät sekä useat lajit viittaavat alkavaan rehevyyteen, mutta lajisto on hyvin runsas.

68 Saviselkä Ekologisen luokituksen mukaan Saviselkä on tyydyttävässä tai jopa välttävässä tilassa. Lajisto antaa hiukan paremman kuvan vedestä, sillä lajeja on todella runsaasti. Lajeissa oli kuitenkin runsaasti rehevöitymistä indikoivia lajeja, joka näkyy myös TPI:n korkeana arvona. Myös sinilevien suuri määrä oli huono merkki. Saviselkä saa vetensä Vanajaveden reitiltä ja näiden vesien rehevyys näkyi siis ekologisessa luokittelussa. Sinilevien osuus biomassasta oli syyskuussa jopa 72 %. Lajeista eniten tavattiin Anabaena- ja Microcystis-lajeja, molemmat sinileviä ja useat niistä potentiaalisesti myrkyllisiä. Kulovesi, Kesäniemen syvänne Kesän keskiarvot sijoittuivat ekologisen luokituksen mukaan luokkiin hyvä ja tyydyttävä. Biomassa ei ollut erityisen korkea ja lajisto oli todella runsas. Toisaalta sinilevien suuri määrä ja limalevän läsnäolo antavat viitteitä siitä, että tilanne saattaa olla muuttumassa huonompaan suuntaan. Rautavesi, syvänne K2 Rautaveden K2-näytepaikka on lievästi rehevä, jonka lajisto on erittäin laaja. Sinileviä on, mutta ei dominoivasti. Silmälevien läsnäolo viittaa orgaanisen aineen kuormitukseen. Lajiston monipuolisuus on etu, jos ja kun veteen kohdistuu kuormitusta. Lajistossa oli niukanlaisesti lajeja, jota pystyvät käyttämään ilmakehän typpeä hyväkseen. Tämä viittaa siihen, että typpi ei ole rajoittava tekijä. Kasviplanktontulosten vertailu muihin tuloksiin Kasviplanktonin kokonaisbiomassa sekä klorofylli-a:n määrä kuvaavat kokonaislevämäärää (Zwerver 217). Keskimääräiset klorofyllipitoisuudet sekä biomassat antoivat samansuuntaisen tuloksen rehevyyseroista eri alueiden välillä (Kuva 8.7) kuitenkin siten, että yleisiä luokituksia käyttäen klorofyllipitoisuudet osoittivat selkeämpää rehevyyttä kuin kasviplanktonin biomassat. Saviselkäkin jäi tällä kertaa kasviplanktonin biomassalla mitattuna mesotrofiseen eli lievästi rehevään luokkaan, kun 3 vuotta aiemmin sen biomassa osoitti selkeästi rehevää vesityyppiä (Taulukko 8.5). 16 14 12 1 8 6 4 2 Näsijärvi NP4 Pyhäjärvi NP8 Klorofylli a µg/l Rajasaari NP1 Saviselkä NP12 Kesäniemi NP14 Rautavesi NP19 Kuva 8.7. Päällysveden (-2 m) keskimääräiset klorofyllipitoisuudet ja planktonin biomassat samoina päivinä otetuista kesä-elokuussa ja kesä-syyskuussa 216. Karun järviluokan maksimiarvo on merkitty sinisellä ja lievästi rehevän maksimiarvo punaisella vaakaviivalla. 4, 3,5 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, Näsijärvi NP4 Kasviplanktonin biomassa mg/l Pyhäjärvi NP8 Rajasaari NP1 Saviselkä NP12 Kesäniemi NP14 Rautavesi NP19

69 Taulukko 8.5. Kasviplanktonin biomassat eri asemilla vuosina 213 ja 216. Näsijärvi Pyhäjärvi Pyhäjärvi Saviselkä Kulovesi, Rautavesi NP4 NP8 NP1 NP12 NP14 NP19 Kesä-elokuu (ekologinen luokitus): 213,4 2, 2,3 3,5 3,8 3,6 216,3,8 1,1 1,4 1,4 2,1 Kasviplanktonin biomassan määrä korreloi hyvin klorofyllipitoisuuden sekä fosforin määrän kanssa (Kuva 8.8). Myös kasviplanktonin biomassan ja TPI-indeksin korrelointi olivat samansuuntaisen samoin kuin klorofyllin ja fosforin korrelointi (Kuva 8.9). 2,5 Biomassa mg/m3 klorof.-a µg/l 25 2,5 Biomassa mg/m3 kok.p µg/l 25 2, 2 2, 2 1,5 15 1,5 15 1, 1 1, 1,5 5,5 5, NP4 NP8 NP1 NP12 NP14 NP19 NP4 NP8 NP1 NP12 NP14 NP19 Kuva 8.8. Kasviplanktonin biomassan korrelointi klorofyllin ja kokonaisfosforipitoisuuden kanssa kesä-elokuun keskiarvoja hyväksikäyttäen., 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, Biomassa mg/m3 TPI 2,5 2, 1,5 1,,5, -,5 NP4 NP8 NP1 NP12 NP14 NP19 NP4 NP8 NP1 NP12 NP14 NP19 Kuva 8.9. Kasviplanktonin biomassan ja TPI-indeksin sekä klorofyllin ja kokonaisfosforipitoisuuden kanssa kesäelokuun keskiarvoja hyväksikäyttäen. 15 1 5 klorof.-a µg/l kok.p µg/l 3 2 1 8.5 Minimiravinne Minimiravinnetarkastelu on suoritettu viimeksi vuoden 213 rehevyystarkkailun yhteydessä. Tarkastelu toistetaan nyt, joskin on huomattava, että PO 4 -P:n tulosten jäädessä alle määritysrajan 2 µg/l se antaa tiettyä epätarkkuutta tuloksiin. Minimiravinnetarkasteluun tarvitaan kokonaisravinnemääritysten ohella myös mineraaliravinteiden määrityksiä niin typpi- kuin fosforiyhdisteiden osalta. Ravinnesuhteiden käyttö perustuu yhteyttävien organismien keskimääräisen typpi/fosforisuhteen ja veden ravinnesisällön vertailuun.

7 Vertailuun voidaan käyttää kokonaisravinteiden suhdetta (kok.n/kok.p), mineraaliravinnesuhdetta (NH 4 -N+NO 3 -N+NO 2 -N)/PO 4 -P) ja ravinteiden tasapainosuhdetta (kok.n/kok.p)/((nh 4 -N+NO3-N+NO 2 - N)/PO 4 -P)). Solujen sisäinen typpi/fosfori-suhde on noin seitsemän. Kun veden typpi/fosforisuhde on lähellä seitsemää sekä typpi että fosfori voivat rajoittaa tuotantoa. Forsbergin mukaan typpi rajoittaa tuotantoa, kun veden mineraaliravinnesuhde on < 5. Välillä 5-12 sekä typpi että fosfori voivat olla minimiravinteita. Suhteen ollessa yli 12 fosfori on rajoittava ravinne. Kokonaisravinteille vastaavat rajat ovat 1 ja 17. Ravinteiden tasapainosuhteen ollessa yli yhden typpi on rajoittava ravinne, muutoin se on fosfori Suoritettujen minimiravinnetarkastelujen perusteella minimiravinne tarkastelualueella on ensisijaisesti fosfori. Liukoisen fosforin määrä on yleensä pintavedessä pieni järven rehevyystasosta riippumatta, koska fosfori käytetään nopeasti sen ollessa perustuotannon minimitekijän. Nitraatin loppuessa myös typpi voi rajoittaa tuotantoa, mutta tällaisia tilanteita ei esiintynyt. Taulukko 8.6. Minimiravinnesuhteet eri asemilla havaintokerroittain. Silloin kun PO 4 -P pitoisuus on ollut alle määritysrajan 2 µg/l, pitoisuutena laskennassa on käytetty 1 µg/l. Nt/Pt Nm/Po Kesäkuu 79 15 11 9 < 2 87,8 161, P,55 P Heinäkuu 48 12 9 9 < 2 53,3 129, P,41 P Elokuu 54 18 12 9 < 2 6, 192, P,31 P Syyskuu 46 15 8 8 < 2 57,5 158, P,36 P Näsijärvi NP4 Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Nt/Pt Nm/Po Minimiravinne Minimiravinne Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Nt/Pt Nm/Po Minimiravinne Nm/Po ravinne Nt/Pt Minimi- Pyhäjärvi NP8 Kesäkuu 82 49 5 9 < 2 91,1 495, P,18 P Heinäkuu 87 48 13 12 < 2 72,5 493, P,15 P Elokuu 87 5 12 14 < 2 62,1 512, P,12 P Syyskuu 86 5 11 9 < 2 95,6 511, P,19 P Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Nt/Pt Nm/Po Minimiravinne Nm/Po ravinne Nt/Pt Minimi- Rajasaari NP1 Kesäkuu 77 44 7 1 < 2 77, 447, P,17 P Heinäkuu 82 49 8 9 < 2 91,1 498, P,18 P Elokuu 89 51 12 12 < 2 74,2 522, P,14 P Syyskuu 91 53 3 11 < 2 82,7 533, P,16 P Savisekkä NP12 Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Nt/Pt Nm/Po Minimiravinne Nm/Po ravinne Nt/Pt Minimi- Kesäkuu 71 27 2 18 < 2 39,4 29, P,14 P Heinäkuu 56 14 22 17 < 2 32,9 162, P,2 P Elokuu 53 83 15 15 < 2 35,3 98, P,36 P Syyskuu 47 12 33 16 < 2 29,4 45, P,65 P Kulovesi NP14 Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Nt/Pt Nm/Po Minimiravinne Nm/Po ravinne Nt/Pt Minimi- Kesäkuu 76 36 21 17 < 2 44,7 381, P,12 P Heinäkuu 68 25 6 17 < 2 4, 256, P,16 P Elokuu 71 27 31 2 < 2 35,5 31, P,12 P Syyskuu 7 27 33 14 < 2 5, 33, P,17 P Rautavesi NP19 Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Nt/Pt Nm/Po Minimiravinne Nm/Po ravinne Nt/Pt Minimi- Kesäkuu 74 33 4 18 < 2 41,1 334, P,12 P Heinäkuu 59 17 7 15 < 2 39,3 177, P,22 P Elokuu 65 16 8 22 < 2 29,5 168, P,18 P Syyskuu 63 17 18 15 < 2 42, 188, P,22 P

71 8.6 Rehevyyden kehitys Vesistön rehevyys Nokian alapuolella on kesä-elokuun keskimääräisellä fosforipitoisuudella mitattuna vähentynyt selvästi 197-luvun lopun ja 198-luvun alkupuolen tasosta (Kuva 8.1). µg P/l TAMPEREEN SEUDUN YHTEISTARKKAILU Keskimääräiset fosforipitoisuudet vuosina 1977-216 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Näsijärvi NP4 Pyhäjärvi NP8 Rajasaari NP1 Kulovesi NP14 Rautavesi NP19 1977 198 1983 1986 1989 1992 1995 1998 21 24 27 21 213 214 215 216 Kuva 8.1. Näsijärven, Pyhäjärven, Kuloveden ja Rautaveden tuotantokauden (kesä-elokuu) keskimääräisten fosforipitoisuuksien (-2 m) kehitys vuosina 1977-216. Saviselkä ei ole mukana tässä tarkastelussa. Vuosilta 214-216 on 3 näytettä/kesäkausi ja tätä aiemmalta ajalta 6 näytettä/kesäkausi. Levän määrä Pyhäjärvellä on vähentynyt klorofyllin mukaan mitattuna. Kulovedellä ja Rautavedellä tilanne ei ole yhtä selvä vuoden 216 tuloksetkin huomioiden (Kuva 8.11). µg/l 25 TAMPEREEN SEUDUN YHTEISTARKKAILU Keskimääräiset klorofyllipitoisuudet vuosina 1977-216 2 15 1 5 Näsijärvi NP4 Pyhäjärvi NP8 Rajasaari NP1 Kulovesi NP14 Rautavesi NP19 1977 198 1983 1986 1989 1992 1995 1998 21 24 27 21 213 214 215 216 Kuva 8.11. Näsijärven, Pyhäjärven, Kuloveden ja Rautaveden tuotantokauden (kesä-elokuu) keskimääräisten klorofylliarvojen (-2 m) kehitys vuosina 1977-216. Vuosilta 214-216 on 3 näytettä/kesäkausi ja tätä aiemmalta ajalta 6 näytettä/kesäkausi.

72 9. PIIDIOKSIDITARKASTELU Piidioksidin mittaaminen vesistöstä aloitettiin uuden ohjelman osittaisen käyttöön oton yhteydessä vuonna 214 Saviselältä, Kulovedeltä ja Rautavedeltä. 9.1 Yleistä piistä Pii on elintärkeä makroravinne piileville (Bacillariophyceae). Piilevät ovat saaneet nimensä piidioksidista koostuvasta soluseinästään, joka muodostaa levälle kaksiosaisen kuoren. Piilevä tarvitsee piidioksidia lisääntyäkseen. Pii onkin piilevien suuren piin tarpeen vuoksi ravinne, joka fosforin ja typen jälkeen todennäköisemmin rajoittaa perustuotannon tasoa vesiekosysteemissä. Koska kasviplanktonyhteisö ja vesistön ulappa-alueen ravintoverkko yleensäkin on hyvin nopeasti muuntautuva, pii on vain harvoissa ja yleensä tilapäisissä tilanteissa tuotantoa rajoittava tekijä. Piin saatavuus vaikuttaa kuitenkin hyvin huomattavasti kasviplanktonyhteisön rakenteeseen. Jos piitä on tarpeeksi sopivassa muodossa, se edistää piilevien kilpailukykyä ja voi näin mahdollisesti rajoittaa esimerkiksi sinilevien esiintymistä (Wetzel 211). Piilevien esiintymisen on todettu olevan yhteydessä veden piidioksidipitoisuuden kanssa. Vastaavasti piidioksidin esiintyminen vesipatsaassa on selvästi yhteydessä piilevien piinoton kanssa. Piilevillä on todettu lisääntymismaksimit keväällä ja alkutalvesta (syksyllä), jolloin piilevät voivat esiintyä valtalajina useiden viikkojen ajan. Keväällä populaation kasvu voi alkaa jo jään alla valon määrän lisääntyessä. Valon määrän lisääntyminen keväällä sekä veden lämpötilan nousu ovat tärkeimmät piilevien kasvun käynnistymiseen vaikuttavat tekijät. Vastaavasti piileville käyttökelpoisen piidioksidin määrän on todettu vähenevän päällysvedessä alkutalvesta sekä kevättäyskierron ja kerrostumisen aikaan. Piilevien kevätmaksimin keston on todettu olevan riippuvainen veden piidioksidipitoisuudesta ja se voi (mikäli piidioksidia riittää tarpeeksi) jatkua pitemmälle kesään. Piilevien lisääntyminen vähenee jyrkästi piidioksidipitoisuuden laskiessa alle,5 mg/l (Wetzel 211). Piilevät runsastuvat jälleen syksyllä veden piidioksidipitoisuuden lisääntyessä syystäyskierron ansioista. Piidioksidia poistuu pinta- ja välivedestä piilevien vajoamisen ja sedimentoitumisen myötä nopeammin kuin sitä tulee lisää. Piidioksidipitoisuus lisääntyykin pohjan lähellä talvi- ja kesäkerrosteisuuden aikaan. Osa piilevien sisältämästä piidioksidista vapautuu piilevien osittain liuetessa vajotessaan, näin etenkin syvien järvien osalta, sekä levien hajotessa eläinplanktonin ravinnonoton myötä. Matalammista litoraalivyöhykkeen sedimenteistä piidioksidia vapautuu veteen nopeammin kuin syvemmältä, minkä vuoksi piidioksidin määrä välivedessä ja pinnan lähellä, missä veden liikkuvuus on suurempi, voi olla muita kerroksia suurempi. Vedenlaatutulokset kertovat vedessä esiintyvän piidioksidin kokonaismäärän, eikä tuloksista voida erotella onko piidioksidi liukoisessa, leville käyttökelpoisessa muodossa vai assimiloituneena piileviin.

, 73 9.2 Tulokset Piidioksidin määrä tuottavissa kerroksissa oli aiempaan tapaan korkeimmillaan tammi- ja maaliskuussa (Taulukko 9.1). Kesän alussa piidioksidia oli pintavesissä noin 3-4 mg/l ja pohjalla hieman enemmän. Vuotta aiemmin Saviselällä oli piidioksidia huomattavasti vähemmän. Piidioksidin määrä laski kesän kuluessa mutta tason 1, mg/l alle vain Rautavedellä. Wetzel (211) on todennut, että piilevien lisääntyminen vähenee jyrkästi piidioksidipitoisuuden laskiessa alle,5 mg/l. Taulukko 9.1. Piin (Si) ja piidioksidin (SiO 2 ) määrät Saviselällä, Kulovedellä (Kesäniemi) ja Rautavedellä vuosina 214, 215 ja 216. Saviselkä N12 Kesäniemi N14 Rautavesi N14 Si mg/l SiO 2 mg/l Si mg/l SiO 2 mg/l Si mg/l SiO 2 mg/l Pvm Syv. m 214 215 216 214 215 216 214 215 216 214 215 216 214 215 216 214 215 216 Tammikuu 1 1,5 3, 1,6 6,5 3,3 2,3 2,1 6, 5, 4,6 2, 2,2 5,1 4,2 4,7 1 1,4 2,9 1,6 6,2 3,4 2, 2,1 5,2 4,3 4,4 15 1,5 2,6 1,5 5,5 3,3 3,3 2,4 5,2 7,1 5,2 19-2 1,7 2,7 1,9 5,9 4,1 2,1 2,1 5,1 4,5 4,6 5,2 3,6 7,9 11 7,8 3 36 2,1 1,9 5,1 4,5 4, Maaliskuu 1 2,5 2,5 2,8 5,3 6, 2,3 2,2 5, 4,8 4,7 1,9 2,2 5,2 4,1 4,7 1 2,5 2,5 2,8 5,3 6, 2,2 2,1 4,7 4,6 2, 2,2 4,3 4,8 15 2,5 2,5 2,9 5,3 6,1 2,3 2,3 4,8 4,8 19 2,7 3,2 5,8 6,9 3,6 7,6 2 2,1 4,6 3 2,1 4,6 36 Kesäkuu 1 1,,39 1,3,84 2,7 1, 1,5 2,3 2,1 3,3,64 1,4,91 1,4 3, 1 1,,33 1,6,71 3,4,96 1,7 2,4 2,1 3,6,64 1,8 2,3 1,4 3,9 15 2,,41 2,5,88 5,3,6 2,2 2,3 1,3 4,6 19-2 2,5 1,2 2,9 2,6 6,2,94 2,1 3,3 2, 4,5,61 2,3 4,7 1,3 5, 3,93 2,2 3,4 2, 4,6 36 1, 2,2 3,5 2,2 4,7 Heinäkuu 1,58,67,68 1,4 1,5 1,2,96 1,5 2,5 2,1,89,43 1, 1,9,93 1,71 1,1 1,4 2,3 3, 1,2 1,2 1,7 2,5 2,5 1,2,88 1,5 2,7 1,9 15 1,7 1,9 3,6 4,1 7,7 1,2 2,1 1,9 2,5 4,5 19-2 2,9 2,9 4,2 6,1 9, 1,6 1,8 3,3 3,3 3,9 1,3 3,1 5,2 2,9 6,6 3 2,6 3,2 3,5 5,7 6,9 36 3,6 3,3 3,6 7,7 7,1 Elokuu 1,5,59,63 1,3 1,3,99,99 1, 2,1 2,1,91,34,6 1,9,73 1 1, 1,,8 2, 1,6,99 1, 1,3 2,1 2,2,88,41,7 1,9,87 15 2,7 3,5 4, 7,6 8,6 1,2,45 2,6 2,5,96 19-2 3,9 4,7 5,5 1, 12, 1,7 1,3 3,1 3,6 2,7 3,7 2,6 5,9 7,8 5,5 3 2, 2,4 3,1 4,3 5,1 36 2,4 2,6 3,1 5,1 5,5 Syyskuu 1,78 1,7 1, 2,1,71 1,5 Lokakuu 1 1,1,58,97 1,2 2,1,78 1,3 2,3 1,7 2,8,61,8 1,5 1,3 1,9 1 1,1,6 1, 1,3 2,1,58,96 1,4 1,2 2,1 15 1,1,6,91 1,3 1,9,61,85 1,5 1,3 1,8 19-2 1,1,64 1,1 1,4 2,4,79 1,3 2,3 1,7 2,8,72,94 1,6 1,5 2, 3 36,8 1,3 2,2 1,7 2,8

74 1. RAVINNETASO SUHTEESSA MUIHIN VESISTÖIHIN Verrattaessa Kokemäenjoen vesistöalueella tarkkailussa olevien suurten vesistöjen virtahavaintopaikkojen keskimääräisiä typpi- ja fosforipitoisuuksia Tammerkoski on vertailussa fosforin osalta karuin (Kuva 1.1), mutta typpipitoisuus on suurempi kuin esim. Valkeakoskessa voimakkaamman humusleiman takia (Kuva 1.2). Ravinteikkaimmat vedet löytyvät Vanajaveden reitiltä (Puujoki- Lepaanvirta) ja Loimijoesta, joka lisää merkittävästi myös Kokemäenjoen ravinnepitoisuuksia. µg P/l 1 KOKEMÄENJOEN JA KARVIANJOEN VESISTÖALUEET Fosforipitoisuus vuonna 216 eri virtapaikoilla 95 9 8 7 6 5 4 3 2 1 14 14 15 7,8 28 33 33 44 1 17 21 15 22 23 2 48 4 64 7 63 Keurusselkä luusua Vilppulankoski Syvinginsalmi Tammerkoski, yläp. Mommilanjärven luusua Puujoki, alapää Hiidenjoki 731 Lepaanvirta Valkeakoski Konhonvuolle 73 Sotkanvirta Nokianvirta, alaosa Kyröskoski Siuronkoski Liekovesi luusua, Tyrvää Kokemäenjoki, Kolsi Kokemäenjoki, Porin yp. Loimijoki, Forssan alap. Loimijoki, Loimaa Loimijoki, Huittinen Karvianjoki, Kankaanpää Kuva 1.1. Typpipitoisuuksia Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöalueiden eri osista vuonna 216. µg N/l KOKEMÄENJOEN JA KARVIANJOEN VESISTÖALUEET Typpipitoisuus vuonna 216 eri virtapaikoilla 35 3 2886 2867 25 2 15 1 5 455 523 515 485 158 1425 1223 128 341 617 696 879 717 753 791 198 165 1614 918 Keurusselkä luusua Vilppulankoski Syvinginsalmi Tammerkoski, yläp. Mommilanjärven luusua Puujoki, alapää Hiidenjoki 731 Lepaanvirta Valkeakoski Konhonvuolle 73 Sotkanvirta Nokianvirta, alaosa Kyröskoski Siuronkoski Liekovesi luusua, Tyrvää Kokemäenjoki, Kolsi Kokemäenjoki, Porin yp. Loimijoki, Forssan alap. Loimijoki, Loimaa Loimijoki, Huittinen Karvianjoki, Kankaanpää Kuva 1.2. Fosforipitoisuuksia Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöalueiden eri osista vuonna 216.

75 11. TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET Veden laadun yhteistarkkailua on suoritettu Näsijärveltä Pyhäjärven ja edelleen Kulo- ja Rautaveden kautta Kokemäenjoen alkuun jatkuvalla vesireitillä vuodesta 1975 alkaen. Vuoden 216 tuloksista laadittiin ohjelman mukaisesti suppeampi raportti, jossa käsitellään veden laatu ja siihen liittyneen kasviplanktontutkimuksen tulokset. Ns. laaja raportti, jossa tulokset raportoidaan täydennettynä muista velvoitetarkkailuista (mm. pohjaeläimet, sedimentit, vesikasvillisuus, kasviplankton, kalatalous) saaduilla tuloksilla, laaditaan 3 vuoden välein, seuraavan kerran kootusti vuosien 216-218 tuloksista. 11.1 Vesistökuormituksen kehitys Suurimmat pistemäisen kuormituksen muutokset ajoittuvat vuoteen 1985, jolloin selluloosan valmistus lopetettiin Tampereella ja Nokialla. Lisäksi ylempää vesistöä tulevan kuormituksen määrä on vähentynyt selluloosan valmistuksen loputtua Mäntässä vuonna 1991. Viimeinen suuri muutos jätevesikuormituksen tasossa tapahtui vuonna 28 Näsijärveen jätevetensä johtaneiden M-real Oyj:n ja Ligno Tech Finland Oy:n tehtaiden toiminnan lopettamisen myötä. Hyvän kuvan kuormituksen romahtamisesta 197-luvun alkuun verrattuna antaa happea kuluttavan orgaanisen aineksen kuormituksen vähenemä murto-osaan aikaisemmasta (4-7 t O 2 /d). Tason 2, t/d BOD-kuormitus alitti ensimmäisen kerran vuonna 21 ja vuonna 29 se oli ensimmäisen kerran selvästi alle 1, t/d. Tampereen kaupungin osuus vuoden 216 BOD-kuormasta (612 kg/d) oli 6 %. Takon kartonkitehtaan osuus oli 19 % ja Nokian paperitehtaan osuus 6 %. Fosforikuormitus oli 197-luvun alkupuolella noin 4 kg/d ja 198-luvun alkuvuosina noin 18 kg/d. Kuormitus väheni erityisesti 197-luvun puolivälissä, jolloin Viinikanlahden puhdistamolla otettiin käyttöön fosforin kemiallinen saostus. Asumajätevesien käsittelyn tehostuminen ja metsäteollisuuden kuormituksen vähenemät alensivat fosforikuormituksen vuoteen 199 mennessä tasolle 1 kg P/d. Vuosina 214-216 taso on ollut enää 21-22 kg P/d. Tampereen puhdistamoiden osuus vuoden 216 fosforikuormasta (21,2 kg/d) oli 76 %. Metsäteollisuudesta tuleva fosforikuorma kohdistui pääosin Nokianvirtaan ja edelleen Kulovedelle. Suurin typpikuormittaja on Tampereen kaupunki lähes 9 %:n osuudella. Vuoden 216 typpikuorma oli kokonaisuudessaan 3832 kg/d. 11.2 Vesistön tila ja jätevesien vaikutukset Näsijärvi ja Tammerkoski Näsijärven veden laadussa ei esiinny enää ongelmia ja sen ekologinen tila on hyvä säännöstelystä ja vaellusesteistä huolimatta. Ravinnetaso on laskenut karun veden luokkaan, happitilanne on kohentunut selkäalueilla erittäin hyväksi ja metsäteollisuuden leiman katoamisen myötä COD Mn -arvot ovat laskeneet alle 1 mg/l. Lisäksi ja Näsijärvi toimii tätä nykyä raakavesialtaana. Kulminaatiopisteitä ovat olleet vuonna 1985 tapahtunut selluloosan valmistuksen lopettaminen Lielahdessa, Mäntän seudulla vuonna 1991 tapahtunut kuormituksen merkittävä vähenemä, vuonna 1995 tapahtunut fosforikuormituksen voimakas lasku ja vuonna 28 tapahtunut Lielahden tehtaiden sulkeminen. Veden laadun tuntuva parantuminen Mäntän seudun kuormituksen laskun ansiosta on näkynyt myös sivulahdissa: Kurunlahdella, Kaiharinlahdella ja Tervalahdella.

76 Näsijärvestä laskevan Tammerkosken veden laatu oli edellisvuosien tapaan hyvä, parhaimmillaan jopa erinomainen. Ekologinen luokka jää hyväksi nousuesteiden takia. Alhainen fosforitaso kuvaa Näsijärven karuutta, eivätkä koskialueelle laskevat hulevedetkään aiheuta merkittävää nousua. Takon kartonkitehtaan jätevesien vaikutukset jäivät vähäisiksi. Pyhäjärvi Merkittävin kuormittaja on nykyisin asutus, jonka jätevesiä johdetaan Pyhäjärveen Viinikanlahden ja Raholan puhdistamoiden kautta. Vesistön ravinnepitoisuudet kohoavat ja ulosteperäisten bakteerien määrä lisääntyy. Pyhäjärvi kuuluu lievästi reheviin vesiin Tampereen asumajätevesien kohottaessa fosforipitoisuutta Tammerkoskeen verrattuna. Bakteerikuormituksen vaikutus on siksi vähäinen, ettei vesistön uimakäyttöä uhkaavia ongelmia ole pitkään aikaan esiintynyt. Pyynikin edustan syvännettä hapetetaan kesäisin MIXOX-menetelmällä ja syvänne pysyy hapellisena. Pyhäjärven tila on kohentunut pitemmällä aikavälillä huonosta tyydyttäväksi jopa hyväksi. Myös ekologinen luokka on hyvä. Pyhäjärvi siirtyi rehevästä luokasta lievästi reheviin vesiin 199-luvun puolivälissä ja fosforipitoisuudet ovat laskeneet vieläkin ja alkavat lähestyä jo karun veden tasoa. Järven itäosissa veden laatu voi olla heikompi kuormituspisteiden läheisyyden ja ajoittaisen lievän hygieenisen likaantumisen takia. Vesi on kuitenkin uimakelpoista Pyynikin alue mukaan lukien, kun ennen muinoin vesi oli hygieenisesti saastunutta Pyynikin uimarannan oltua jopa uimakiellossa. Eri syvänneasemista Lehtisaaren syvänne on Pyynikin syvännettä matalampi. Sitä ei hapeteta ja alusvedessä voi esiintyä happivajetta. Veden laatu on parantunut viime vuosiin saakka niin happitalouden kuin ravinnetason osalta. Fosforipitoisuus on talvella päällysvedessä enää luokkaa 1 µg/l ja pohjallakin pitoisuudet ovat laskeneet. Raholan jätevesien vaikutus näkyy edelleen talvisin alusvedessä, mutta ammoniumtypen osalta tilalle on parantunut vuonna 212 puhdistamolla aloitetun ympärivuotisen nitrifioinnin ansiosta. Pyynikin syvänteellä suoritetun MIXOX-hapetuksen vaikutus heijastui tännekin alusveden kesäaikaisen lämpenemisen perusteella. Rehevyystason laskua rehevästä lievästi rehevään luokkaan on edesauttanut etenkin asutuksen fosforikuormituksen lasku. Eri kuormitusjakeista typpikuorma on lisääntynyt sen reduktion ollessa nykyisin luokkaa 2-3 %. Vaikka Tampereen kaupungin typpikuormituksen vesistövaikutukset ovat tuntuvat, oleellista ovat typpitason nousun vaikutukset vesistössä. Velvoitetarkkailutulosten sekä erikseen laaditun typpiselvityksen (Oravainen 26) mukaan typellä ei ole voitu osoittaa olevan selvästi rehevöittäviä vaikutuksia Pyhäjärvessä minimiravinteen ollessa fosfori kuten myös vuoden 216 minimiravinnetarkastelu osoitti. Sinileväongelmiakaan ei Pyhäjärvellä ole yleisemmin todettu. Saviselkä Saviselkä saa vetensä Vanajaveden reitiltä, joten sen veden laatu määräytyy pääosin muiden tekijöiden kuin Tampereen suunnalta tulevien jätevesien mukaan. Ekologinen luokitus on tyydyttävä. Kalastollisesti Saviselkä on arvokasta kuha-aluetta, mutta levätuotanto osoittaa rehevää vesityyppiä. Runsaan levänmuodostuksen aikana Saviselän yleistila voi olla myös välttävä. Tänne kohdistuva jätevesikuormitus on peräisin ylempää Hämeenlinnan ja Valkeakosken seuduilta unohtamatta hajakuormitusta, joka lienee merkittävin ravinnekuormittaja tällä suunnalla. Talvella päällysveden fosforitaso voi olla alhaisimmillaan lievästi rehevän veden tasoa, mutta hajakuormitushuippujen aikana se voi kohota talvellakin. Kesäaikana Saviselkää vaivaa luonnontilasta kohonnut rehevyys, mihin liittyen hapen kuluminen alusvedessä on alkukesällä voimakasta. Rehevyyteen liittyy myös sinilevien esiintyminen Saviselällä. Syyskuussa 216 niiden osuus planktonbiomassasta oli 72 %.

77 Nokianvirta Nokian kaupungin läpi laskevan Nokianvirran vesi on vain lievästi sameaa ja humussävytteistä. Happitilanne on nykyisin hyvä. Fosforitaso on laskenut pitkään, mutta typpitaso ollut on nousussa Tampereen suunnalla tapahtuneen typpikuorman lisääntymisen myötä. Kun keskimääräinen fosforipitoisuus oli 198-luvulla 32 µg/l, 199-luvulla 22 µg/l, niin 2-luvulla taso on laskenut jo alle 2 µg/l keskiarvon ollessa 18 µg/. Alenema vastaa 16 kg P/d laskua kuormituksessa, jollaista ei ole enää pistemäisen kuormituksen osalta saavutettavissa. Nokian paperitehtaan sekä Kullaavuoren puhdistamoilta tulevan kuormituksen vaikutukset jäivät Nokianvirrassa vähäisiksi ja veden hygieeninen laatu pysyi uimiseen sopivana. Nokianvirran nykyistä tilaa voidaan pitää tyydyttävänä hyvänä. Ekologinen luokka on hyvä. Kulovesi Nokianvirrasta Kuloveteen laskeneiden vesien keskimääräinen typpipitoisuus oli 84 µg/l ja fosforipitoisuus 16 µg/l. Siuronkosken vastaavat keskipitoisuudet olivat 75 µg N/l ja 23 µg P/l. Kuloveden ravinnetaso määräytyy em. vesien mukaan. Jo ylempänä tapahtunut vesistön tilan paraneminen on merkinnyt Kuloveden veden laadun paranemista etenkin 197-lukuun ja 198-luvun alkupuoleen verrattuna. Kuloveden tilaa seurataan Kesäniemen ja Kalmetsaaren syvännealueilta. Kesäniemen alueella talvisen happitilanteen koheneminen on jatkunut viime vuosiin saakka, vaikka suurin yksittäinen muutos ajoittuu selluloosan valmistuksen lopettamiseen vuonna 1985 niin Tampereella kuin Nokialla. Rehevyystaso on pitkäaikaisesta fosforitason laskusta huolimatta edelleen selvästi kohonnut kasvukauden keskimääräisen klorofyllipitoisuuden kohottua rehevän veden tasolle (leväbiomassa osoitti lievää rehevyyttä). Kohonneen rehevyystason myötä hapen kesäaikainen kuluminen on Kesäniemen syvänteen alusvedessä voimasta ja happi loppuu syvänteen pohjalta kesän kuluessa kokonaan. Lievää tervehtymistä on pohjallakin havaittavissa sekä happitilanteen että aiempaa vähemmän kohoavien fosforipitoisuuksien perusteella. Päävirtauksesta sivussa sijaitsevan Kalmetsaaren syvänne (Kulovettä) kerrostuu talvisin Kesäniemen aluetta selvemmin ja happi kuluu pohjalta (36 m) vähiin, mutta 3 metrin syvyydellä happea on hyvin. Happitilanne on ollut viimeisen 2 vuoden aikana myös Kalmetsaaren alueella parempi kuin 197- ja 198-luvun alkupuolella. Rautavesi Veden laadun kehitys on ollut myös Rautaveden puolella 197-luvulta 2-luvulle hyvä ylempänä vesistöä tapahtuneiden kuormituskevennysten ansiosta. Päällysveden happipitoisuudet ovat kohonneet voimakkaasti (talven osalta yli 4 mg/l), metsäteollisuuden vaikutusta osoittanut COD Mn -arvojen taso on romahtanut ja fosforipitoisuudet ovat laskeneet noin neljäsosaan lähtötilanteesta. Vain typen määrä on kasvussa. Rautaveden alueelle kohdistuva pistekuormitus on vähäistä merkiten sitä, että Rautaveden veden laatu määräytyy Kulovedeltä tulevien vesien ja lämpötilakerrosteisuuteen vaikuttavien juoksutusten mukaan. Happitilanne Rautaveden syvänteellä ennen Vammalaa on loppukesäisin huono hapen kuluessa pohjalta loppuun jo heinäkuun puolivälissä. Pistekuormitusta Rautavedelle tulee Stormissa sijaitsevalta malmirikastamolta, jonka vedet vaikuttavat talviaikana lämpötilakerrosteisuuden esiintyessä Ekojoen vaikutusalueella olevien syvänteiden alusveteen. Kuormituksen vaikutuksia voi siis erottua talvella Vahtiniemen syvänteen sekä Rautaveden syvänteen K12 alusvedestä, joihin kertyy tällöin kaivoksen suunnalta tulevia vesiä, jotka kohottavat alusveden sähkönjohtavuutta, sulfaattipitoisuutta ja nikkelipitoisuutta.

78 Rautaveden rehevyysluokka oli vuonna 216 levätutkimusten (klorofylli ja levien biomassa) perusteella lähellä rehevää luokkaa. Minimiravinne oli fosfori, jonka määrä on laskenut lähelle tasoa 2 µg/l; viime vuosina on päästy jopa allekin. Sinilevälajistossa oli niukanlaisesti lajeja, jotka pystyvät käyttämään molekulaarista typpeä hyväksi. Vaikka happiongelmat ovat edelleen olemassa, niin alueen ekologinen tila on luokiteltu hyväksi. Rehevyystason lasku Kulo- ja Rautavedellä esim. Pyhäjärven tasolle edellyttäisi mm. Vanajaveden reitin suunnalta tulevan hajakuormituksen vähenemistä. Lisäksi Siuronkosken kautta tulevissa vesissä (noin 2 % Kuloveden virtaamasta) on enemmän fosforia kuin Nokian virrassa. Hygieeniseltä laadultaan Kulo- ja Rautaveden vesi on uimiseen sopivaa, vaikka Nokian seudun kuormitus voi aiheuttaa ajoin Lukkilanlahdella lievää hygieenistä likaantumista. Pistemäisen kuormituksen vähentämisen kautta vesistön yleistilaa ei tällä hetkellä ole helposti parannettavissa. Puhdistamoiden hyvällä toiminnalla ja sen ylläpitämisellä voidaan kuitenkin varmistaa edellytyksiä hyvän ekologisen tilan ylläpitämiselle. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Hydrobiologi, FM Harri Perälä Hyväksynyt: Vesiosaston johtaja Jukka Lammentausta LIITTEET Liitteet 1-19. Velvoitetarkkailutulokset 216. Liite 2a. Tammerkosken virtaamat vuonna 216 Liite 2b. Nokianvirran virtaamat vuonna 216. Liite 2c. Hartolankosken virtaamat vuonna 216. Liite 21. Kasviplanktonraportti (+ sen sähköinen liite/tuloskoosteet) Liitekartta 1. Tampereen seudun yhteistarkkailu. Havaintoasemat. KIRJALLISUUS Alajoki, H. 217. Tampere-Pirkkalan lentoaseman velvoitetarkkailu vuonna 216. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Kirje nro 415/17, 16.3.217. 22 s + liitteet.

79 Koponen, H. 217. Dragon Mining Oy. Vammalan rikastamon kuormitus- ja vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 216. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Kirje nro 319/17, 23.2.217. 3 s + liitteet. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, J., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T., Vehanen, T., Vuori, K.-M. 212. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 212 213 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 54 s. Heinonen, P. 198. Quantity and composition of phytoplankton in Finnish inland waters. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 37, Vesihallitu. 91s. Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja A nro 126, Helsinki. 166s. Kajosaari, E. 1964. Toimialueen hydrologian pääpiirteet. - Hämeen vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Julkaisu 3. 34 s + liitteet. Kauppinen, E. 217. Tampereen Pyhäjärven MIXOX-hapetuksen vuosiraportti 216. Vesi-Eko Oy, Kuopio. Moniste, 1s + liitteet. Makkonen K., 213. Näsijärven Naistenlahden voimalaitoksen jäähdytysveden aiheuttamat lämpötilamuutokset Naistenlahden satama-altaassa 213. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Kirje nro 129/13. Oravainen, R. 26. Lausunto Tampereen Veden typpikuormituksen vesistövaikutuksista Pyhäjärvessä ja sen alapuolisessa vesistössä. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Kirje no 769, 21.12.26. 15 s. Perälä, H. 216. Tampereen seudun yhteistarkkailu vuosina 214-215. - Kokemäenjoen vesistön vesien-suojeluyhdistys ry, Tampere. Julkaisu nro 763. 13 s + liitteet. Perälä, H. 217a. Naistenlahden voimalaitoksen savukaasupesurin lauhdeveden vaikutuksien vesistötarkkailun tulokset 216-217. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Kirje nro 77/17, 29.6.217. 4 s + liitteet. Perälä, H. 217b. Sastamalan kaupunki. Karkun taajaman käytöstä poistetun jätevedenpuhdistamon jälkitarkkailu vuosina 216-217. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Kirje nro 85/17, 28.9.217. 8 s + liitteet. Vesihallitus 1978. Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöjen vesien käytön kokonaissuunnitelma. - Tiedotus 142. I osa. Kokemäenjoen vesistö. Suunnittelualue. Vesivarat. Helsinki. 187 s. Vesi- ja ympäristöhallitus 1988: Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 2. Helsinki 1988. 48 s. Zwerver, S. 217. Tampereen seudun yhteistarkkailu 216. Kasviplanktonlajisto ja biomassa. Moniste, 22s.

8 JAKELU Jakelu postitse: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelutoimisto Pirkanmaan ELY-keskus, Ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue Tampereen kaupungin kirjasto Pirkanmaan maakuntakirjasto Helsingin yliopisto, vapaakappaletoimisto 6 kpl Suomen ympäristökeskus, kirjasto Jakelu sähköpostitse: Tampereen Vesi Liikelaitos, Pekka Pesonen (pekka.pesonen@tampere.fi) Tampereen Vesi Liikelaitos, Tiiu Vuori (tiiu.vuori@tampere.fi) Tampereen Vesi Liikelaitos, Heikki Sandelin (heikki.sandelin@tampere.fi) Tampereen Vesi Liikelaitos, Sinikka Vilenius (sinikka.vilenius@tampere.fi) Metsä Board Oyj Tako, Tuomas Lammi (tuomas.lammi@metsagroup.com) Nokian kaupunki, Seija Aarnio (seija.aarnio@nokiankaupunki.fi) Nokian Vesi Oy, Ilkka Laukkanen (ilkka.laukkanen@nokianvesi.fi) Nokian kaupunki (ymparistonsuojelu@nokiankaupunki.fi) Dragon Mining Oy (paivi.ikavalko@dragonmining.com) Finavia Oy (tuija.hanninen@finavia.fi) Oy SCA Hygiene Products Ab (jenni.vainio@sca.com) Näsijärven kalastusalue (kolukallio@wippies.com) Pirkkalan kalastusalue (pirkkalankalastusalue@pirkkalankalastusalue.net) Pro Agria Pirkanmaan Kalatalouskeskus (pirkanmaan.kalatalouskeskus@kalatalo.fi) Vammalan seudun kalastusalue (toimisto@vammalanseudunkalastusalue.net) Sastamalan kaupunki (sastamala@sastamala.fi) Sastamalan perusturvakuntayhtymä, Vammala ja Äetsä (risto.ekonen@sastamala.fi) Pirkkalan kunta (vesa.vanninen@pirkkala.fi) ELY-keskus, Järvi-Suomen kalatalouspalvelut (jorma.kirjavainen@ely-keskus.fi) Pohjois-Savon ELY-keskus, kirjaamo (kirjaamo.pohjois-savo@ely-keskus.fi) Pirkanmaan ELY-keskus, kirjaamo (kirjaamo.pirkanmaa@ely-keskus.fi) Pirkanmaan ELY-keskus, Anneli Vainonen (anneli.vainonen@ely-keskus.fi)

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 1, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *Cl *ph *KHT_titr *Väri *Kok.N *NO23-N *NO3-N *NO2-N *NH4-N *Kok.P *PO4-P *Fe *SO4 *Ca *Kov,lask *Mg *Mn CO2 *TOC *Klorof Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m mg/l mg/l O2 mg/l Pt µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mmol/l mg/l µg/l mg/l mg/l mg/m3 21.1.216 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Kok.syv. 57,6 m; Näk.syv. 2,4 m; Lumi 2 dm; Jää 3 dm; Klo 1:3; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. -2 C; Pilv. 2 /8; Tuulnop. m/s; 1.,5 13,6 95 1,1 6,5 7, 9,8 47 55 6 13 2. 2,5 12, 88,98 6,3 7, 9, 43 53 6 14 4. 2,6 11,6 85 1,2 6,3 7, 9,4 42 52 6 15 56. 3, 1,8 8 1,7 4,5 6,9 9,4 44 51 8 25 15.3.216 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Kok.syv. 57,3 m; Näk.syv. 3,5 m; Lumi,3 dm; Jää 3 dm; Klo 1:; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 2; 1,,6 12,9 9,46 4,3 2,5 7, 9,5 38 51 2 2 <2 4 <5 <2 11 4,3 3,3,13 1,1 2,4 1,5 9,2 2, 2,2 11,3 82,81 4,4 2,5 6,9 9,2 38 51 22 21 <2 6 5 <2 13 4,4 3,4,13 1,1 4,1 1,9 9,1 4, 2,5 1,9 8,79 4,4 2,5 6,8 9,2 39 53 22 22 <2 6 7 <2 17 4,5 3,4,13 1,1 6,1 1,9 9, 5, 2,8 9,7 71,87 4,4 2,5 6,7 9,7 41 5 21 21 <2 5 14 2 26 4,5 3,4,13 1,2 1 2,9 8,7 56, 3,5 6,1 46 1,4 4,6 2,5 6,5 9,1 49 52 19 19 <2 11 29 9 63 4,3 3,6,14 1,2 42 8,8 8,5 21.6.216 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Kok.syv. 57,6 m; Näk.syv. 4,4 m; Klo 1:5; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 22 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 22; 1. 14,1 9,9 97,7 4,1 2,5 7,1 9,3 46 79 15 15 2,2 11 9 <2 16 4,1 3,4,13 1,2 3,2 9,7 2. 9,5 1,3 9,7 4,1 2,5 6,9 9,2 44 51 17 17 2,6 17 8 <2 15 4,1 3,5,13 1,2 3,5 9,5 4. 7,3 1,8 89,5 4,2 2,8 6,8 8,9 43 52 19 19 2,7 2 7 <2 14 4,3 3,6,14 1,2 6,2 9,4 57. 6,9 1,9 9,5 4,2 2,5 6,8 8,9 43 52 2 2 2,5 18 1 <2 14 4,3 3,5,14 1,2 6,6 9, -2. 3,3 28.7.216 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Kok.syv. 58, m; Näk.syv. 3, m; Klo 7:; Näytt.ottaja Alu; Ilm.lt. 16 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 2; 1. 19,4 8,7 95,7 3,9 7,2 9,3 46 48 12 9 9 <2 15 2. 1,8 8,9 8,5 3,9 6,7 9, 46 52 7 15 4. 8,5 9,4 8,6 4, 6,7 9, 45 53 8 16 57. 8, 9,4 79,7 4, 6,7 8,8 45 54 8 17-2. 2,4 1.9.216 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Kok.syv. 57,8 m; Näk.syv. 3,6 m; Klo 1:4; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt. 25; 1. 15,7 8,5 85,89 4,1 2,4 7,1 7,6 43 54 18 18 <2 12 9 <2 14 3,9 3,4,13 1,2 9,5 2,5 9,3 2. 14,3 8, 79,66 4,1 2,4 6,9 7,8 42 53 17 17 <2 11 8 <2 15 4, 3,4,13 1,2 8,7 3,5 9,4 4. 9,1 8,2 72,5 4,2 2,5 6,6 7,6 42 57 22 22 <2 12 8 <2 16 4,1 3,5,14 1,2 5,8 5,3 9,1 5. 8,5 8,2 7,53 4,2 2,5 6,6 7,6 42 55 22 22 <2 1 8 <2 17 4,1 3,5,14 1,2 6,2 5,5 9,2 57. 8,4 8,1 69,53 4,2 2,5 6,6 7,5 42 54 22 22 <2 7 1 2 19 4,1 3,6,14 1,2 6,7 5,9 9,1-2. 2,7 22.9.216 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Näk.syv. 3,4 m; Klo 9:28; Näytt.ottaja ASU/TeK; Ilm.lt. 8 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 34; 1. 14,7 9,2 9,53 3,8 7,1 7,5 46 15 8 8 <2-2. 2,2 27.1.216 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Kok.syv. 57,8 m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 1:15; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 4 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18; 1. 8,2 1,5 89,49 4,1 7,1 7,6 41 49 17 16 <2 8 6 <2 11 4,2 3,3,13 1,1 5,5 4,8 8,9 2. 8,2 1,5 89,59 4,1 7,1 7,7 39 5 17 17 <2 9 6 <2 11 4,1 3,3,13 1,1 5,5 5,3 9,3 4. 8,1 1,5 89,49 4,1 7, 7,7 4 5 17 16 <2 6 6 <2 11 4,1 3,3,13 1,1 5,9 4,4 8,9 57. 8, 1,8 91,8 4,1 7, 7,6 4 51 16 16 <2 8 7 <2 12 4,1 3,3,13 1,1 8,6 4,4 9, -2. 2, FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesinäytteiden tutkimustuloksia Liite 1, sivu 1/1 Tampereen Energiatuotanto Oy (TAMENER) Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *K-aine *Sähkonj *Cl *ph*cod(cr) *KHT_titr *Väri *Kok.N *NO23-N *NO3-N *NO2-N *NH4-N *Kok.P *PO4-P *Fe *SO4 *Mn *Ca *Kov,lask *Mg CO2 *TOC *Zn/ms< *Ni/ms< *As. *Cr. *Cd/ms< *Pb/ms< *Co. *Hg*Lämpkolif Syvyys (m) mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l mg/l mg/l O2 mg/l Pt µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l mg/l mmol/l mg/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/lkpl/1 ml 16.2.216 TAMENER / P1 Tammerkosken edustan syvänne Kok.syv. 36,5 m; Näk.syv. 4,1 m; Lumi,3 dm; Jää 3 dm; Klo 12:4; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. -4 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; 1. 1,2 12,7 89 1,1 <1 4,2 6,9 24 49 9 4,2,74,75,42,27 <,1 <,5 <,5 <,5 1. 1,7 12,1 86 1,4 <1 4,2 7, 23 47 8 4,1,91,44,42,26 <,1 <,5 <,5 <,5 2. 2,6 11,3 83 2,3 <1 5,1 6,9 24 51 1 7,1 1,1,71,45,31 <,1,5 <,5 <,5 3. 3, 9,7 72 2,8 <1 8,9 6,8 22 52 12 12 1,8 1,9,57,39,1,17,7 <,5 35,5 3,4 7,9 59 3, 1, 6,7 6,6 24 52 16 13 2,5 1,8,66,59,2,36,11 <,5 15.2.217 TAMENER / P1 Tammerkosken edustan syvänne Kok.syv. 37, m; Näk.syv. 4, m; Lumi dm; Jää 4 dm; Klo 15:4; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. C; Pilv. /8; Tuulnop. m/s; 1.,3 12,9 89,52 <1 4,2 7, 23 47 8 4,4 <,5,38,38,24 <,1,89 <,5 <,5 1.,3 12,9 89,59 <1 4,2 7, 24 49 7 4,4,92,39,4,26,1 1, <,5 <,5 2.,8 11,8 83,8 <1 6,3 6,9 21 59 8 12,84,82,42,28,1 2,1 <,5 <,5 3. 1,6 9,9 71 1,1 <1 6,1 6,7 2 7 12 11 2, 1,2,44,5,2 5,8,5 <,5 36, 1,9 7,9 57 3,9 1,8 6,3 6,6 25 67 38 11 1,3 1,1,51,49,2,43,7,5 21.1.216 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Kok.syv. 57,6 m; Näk.syv. 2,4 m; Lumi 2 dm; Jää 3 dm; Klo 1:3; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. -2 C; Pilv. 2 /8; Tuulnop. m/s; 1.,5 13,6 95 1,1 6,5 7, 9,8 47 55 6 13 2. 2,5 12, 88,98 6,3 7, 9, 43 53 6 14 4. 2,6 11,6 85 1,2 6,3 7, 9,4 42 52 6 15 56. 3, 1,8 8 1,7 4,5 6,9 9,4 44 51 8 25 15.3.216 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Kok.syv. 57,3 m; Näk.syv. 3,5 m; Lumi,3 dm; Jää 3 dm; Klo 1:; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 2; 1,,6 12,9 9,46 4,3 2,5 7, 9,5 38 51 2 2 <2 4 <5 <2 11 4,3 2,4 3,3,13 1,1 1,5 9,2 2, 2,2 11,3 82,81 4,4 2,5 6,9 9,2 38 51 22 21 <2 6 5 <2 13 4,4 4,1 3,4,13 1,1 1,9 9,1 4, 2,5 1,9 8,79 4,4 2,5 6,8 9,2 39 53 22 22 <2 6 7 <2 17 4,5 6,1 3,4,13 1,1 1,9 9, 5, 2,8 9,7 71,87 4,4 2,5 6,7 9,7 41 5 21 21 <2 5 14 2 26 4,5 1 3,4,13 1,2 2,9 8,7 56, 3,5 6,1 46 1,4 4,6 2,5 6,5 9,1 49 52 19 19 <2 11 29 9 63 4,3 42 3,6,14 1,2 8,8 8,5 12.1.217 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Kok.syv. 57,4 m; Näk.syv. 4,5 m; Lumi,5 dm; Jää 2 dm; Klo 13:3; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. -4 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 14; 1.,7 13, 9,5 4,1 7, 8,1 42 52 7 1 2. 1,5 12,1 86 2,1 3,9 6,9 7,7 42 5 1 19 4. 1,9 11,9 86 1,8 4, 6,9 7,6 41 51 8 18 56. 2,5 9,5 7 5,3 4, 6,6 7,6 44 54 4 3 21.3.217 TASE / NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed Kok.syv. 57,2 m; Näk.syv. 4,2 m; Lumi dm; Jää 4 dm; Klo 1:1; Näytt.ottaja TeK; 1, 1,7 12,6 9,35 4,1 2,5 6,9 7,7 38 46 2 2 <2 4 7 <2 11 4,3 2,8 3,6,14 1,2 3,7 9,3 2, 1,7 12,2 88,53 4,1 2,5 6,9 7,7 38 47 21 21 <2 4 7 <2 12 4,5 2,6 3,7,14 1,2 4,1 8,8 4, 1,8 11,2 8 1,8 5, 2,9 6,8 7,6 39 52 23 23 <2 <3 9 <2 21 7,3 5,2 3,7,15 1,3 5,4 9,1 5, 2,2 9,6 7 2, 4,6 2,7 6,7 7,5 39 5 21 21 <2 7 19 <2 24 6, 6,8 3,7,14 1,2 6,6 9,2 56, 2,7 5,3 39 2,9 4,5 2,6 6,5 7,3 46 51 21 21 <2 19 32 3 49 5,3 34 3,8,15 1,3 1 8,9 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Lielahti 216. Liite 2, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *Cl *ph *Väri *KHT_titr *Kok.N *NO23-N *NO3-N *NO2-N *NH4-N *Kok.P *PO4-P *Fe *Mn *SO4 *Ca *Kov,lask *Mg CO2 *TOC *Klorof Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m mg/l mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l N µg/l N µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mmol/l mg/l mg/l mg/l mg/m3 15.3.216 TASE / N6A Näsijä N2 Lielahti Kok.syv. 3,8 m; Näk.syv. 3,2 m; Lumi,3 dm; Jää 3 dm; Klo 11:5; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 3 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 2; 1,,8 12,3 86,66 4,2 2,4 6,9 38 9,6 5 2 2 <2 6 5 <2 11 3, 4,3 3,3,13 1,1 1,7 9,2 1, 1,2 11,6 82,64 4,5 2,7 6,8 38 9,3 51 21 21 <2 5 6 <2 14 4,4 4,5 3,5,14 1,2 2,8 9,1 2, 2,3 1, 73 2,7 5,4 4,4 6,7 4 9,1 52 21 21 2,5 6 8 2 26 8,4 4,8 3,9,15 1,2 5,3 9,2 25, 2,6 8,3 61 5,5 6,1 5,5 6,7 43 9, 53 22 22 3,9 14 12 4 41 16 5,1 4,3,16 1,3 6,9 9,1 3, 3,5 2,4 18 1 8,4 9,6 6,6 69 9,6 76 13 13 3,2 26 26 9 13 41 5,1 5,6,2 1,5 11 9,3 21.6.216 TASE / N6A Näsijä N2 Lielahti Kok.syv. 31,2 m; Näk.syv. 4,2 m; Klo 12:; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 22 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 22; 1, 13, 1,1 96,8 4,1 2,5 7, 45 9,3 49 16 15 2,3 21 7 <2 14 4,4 4,1 3,4,13 1,2 3,6 9,8 1, 11,7 1, 92,7 4,1 2,5 7, 46 9,2 51 16 16 2,4 16 7 <2 15 4,5 4,1 3,4,13 1,2 4,1 9,6 2, 9,8 9,9 87,7 4,1 2,5 6,9 45 8,9 52 18 17 2,6 18 7 2 16 5,2 4,1 3,4,13 1,2 4,5 9,5 25, 8,3 1,1 86,7 4,2 2,5 6,8 43 9, 51 19 18 2,5 18 8 <2 16 5,1 4,2 3,5,13 1,2 5,5 9,4 31. 7,8 1,1 85,8 4,2 2,5 6,8 44 9, 5 19 19 2,6 18 7 <2 16 5,3 4,2 3,6,14 1,2 6,2 9,4-2. 1,3 1.9.216 TASE / N6A Näsijä N2 Lielahti Kok.syv. 31,4 m; Näk.syv. 3,6 m; Klo 11:3; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt. 25; 1, 15,1 8,5 85,69 4,1 2,4 7,1 42 7,9 46 16 15 <2 9 9 <2 14 6,6 3,9 3,4,13 1,2 2,8 9,7 1, 14,9 8,3 83,67 4,1 2,4 7, 42 7,8 45 16 15 <2 11 8 <2 14 6,4 3,9 3,5,14 1,2 3,5 9,3 2, 14,1 8, 78,69 4,1 2,4 6,9 43 7,8 48 17 17 <2 8 8 <2 16 8,9 3,9 3,5,14 1,2 4,1 9,2 25, 12, 7,2 67,73 4,2 2,4 6,7 43 7,8 51 2 2 <2 7 1 <2 19 9,5 4, 3,5,14 1,2 5, 9,3 31. 9,8 5,4 48 2, 4,3 2,4 6,5 48 8, 52 2 19 3, 19 15 4 36 4 4,1 3,5,14 1,2 7,5 9,9-2. 2,3 27.1.216 TASE / N6A Näsijä N2 Lielahti Kok.syv. 31,4 m; Näk.syv. 3,2 m; Klo 13:3; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 4 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18; 1, 8,1 1,5 89,45 4,1 2,4 7,1 4 7,7 48 16 16 <2 7 6 <2 18 5,3 4,1 3,3,13 1,1 5,7 9, 1, 8,1 1,5 88,67 4,1 2,4 7,1 41 7,5 49 17 16 <2 1 6 <2 11 5,3 4,1 3,3,13 1,1 4,8 9,3 2, 8, 1,6 9,6 4,1 2,4 7, 41 7,5 49 17 16 <2 6 6 <2 12 5,4 4,1 3,3,13 1,1 5,3 9,2 25, 8, 1,4 87,79 4,1 2,4 7, 41 7,3 49 16 16 <2 6 6 <2 12 5,7 4,1 3,3,13 1,1 6,6 9,1 31. 8, 1,6 89,7 4,1 2,4 7, 4 7,3 47 16 16 <2 4 7 <2 12 5,8 4,1 3,3,13 1,1 4,9 9,3-2. 2, FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Tammerkoski 216. Liite 3, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *K-aine *Sähkonj *ph *Väri *KHT_titr *Kok.N *NH4-N *NO23-N *Kok.P *Fe *SO4 *Al.entero *Lämpkolif Syvyys (m) mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/l kpl/1 ml kpl/1 ml 21.1.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Lumi 3 dm; Jää dm; Klo 15:5; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. -2 C; Pilv. 2 /8; Tuulnop. m/s; 1.,4 12,1 84,53 <1 4,5 6,8 42 9,2 48 4 2 5 13 4,1 2 2 9.2.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Klo 11:2; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.,7 11,9 83 1,1 4,5 7, 8,7 52 8 15.3.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Lumi dm; Jää dm; Klo 13:1; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 6 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 2; 1. 1,1 12,5 88,71 <1 4,3 7, 39 9,5 5 5 2 5 13 4,2 7 13 12.4.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Lumi dm; Jää dm; Klo 12:; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 6 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; 1. 2, 11,9 86,55 4,4 7, 9,1 46 9 24.5.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Lumi dm; Jää dm; Klo 13:3; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 25 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. m/s; 1. 9,3 11,5 1,57 4,4 6,9 1, 52 7 7.6.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Klo 15:45; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 22 C; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1. 15, 9,8 97,7 <1 4, 7,1 45 9,5 48 12 15 9 14 4,2 3 3 14.7.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Klo 16:2; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 23; 1. 17,2 9,3 97,8 <1 3,8 7,1 47 8,4 46 12 15 9 15 4, 7 6 1.9.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Kok.syv. 6, m; Näk.syv. 3,3 m; Klo 13:; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 25; 1. 15,3 8,6 86,68 1,9 4, 7, 42 9, 48 6 16 1 14 4, 1 3 22.9.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Näk.syv. 3,3 m; Klo 9:15; Näytt.ottaja ASU/TeK; Ilm.lt. 8 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 34; 1. 14,6 9,1 89,69 4, 7,1 7,6 46 8 27.1.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Näk.syv. 3,9 m; Klo 13:5; Näytt.ottaja TK; 1. 8,1 9,5 81 1, <1 4,1 7, 4 3,7 49 6 17 9 11 4,3 12 7 17.11.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Klo 9:41; Näytt.ottaja ASU; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; 1. 3,6 11,8 89,61 4,1 7, 7,2 51 7 14.12.216 TASE / TYP Tammerkoski 8 Lumi dm; Jää dm; Klo 9:2; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. ; 1.,5 13, 9 4,4 3,7 7, 7,7 46 8 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Ratinanvuolle 216. Liite 4, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *K-aine *Sähkonj *ph *KHT_titr *Väri *Kok.N *NH4-N *NO23-N *Kok.P *Fe *SO4 *Al.entero *Lämpkolif Syvyys (m) mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l O2 mg/l Pt µg/l µg/l µg/l N µg/l µg/l mg/l kpl/1 ml kpl/1 ml 21.1.216 TASE / TAP Ratinanvuolle 81 Klo 16:; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. -2 C; Pilv. 2 /8; Tuulnop. m/s; 1.,4 12,4 86,61 <1 6,3 7, 9,1 43 5 5 4 1 15.3.216 TASE / TAP Ratinanvuolle 81 Klo 13:; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 6 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 2; 1. 1,4 12,4 88,58 <1 4,4 7, 9,5 38 51 <5 7 4 7.6.216 TASE / TAP Ratinanvuolle 81 Näk.syv. 3, m; Klo 14:15; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1. 14,6 9,5 94,7 1, 4, 7,1 9,5 44 49 8 1 14 14.7.216 TASE / TAP Ratinanvuolle 81 Kok.syv. 5, m; Näk.syv. 3,2 m; Klo 15:2; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 23; 1. 16,5 9, 92,7 <1 3,8 7, 8,3 47 45 8 29 45 22.8.216 TASE / TAP Ratinanvuolle 81 Kok.syv. 3, m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 15:4; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1. 16,1 8,7 88,73 <1 3,9 7, 8,3 44 5 12 22 38 27.1.216 TASE / TAP Ratinanvuolle 81 Klo 7:3; Näytt.ottaja Marko Lyttinen; Ilm.lt. 2 C; 1. 6,9 1,3 85,71 1, 4,3 7, 7,6 41 5 <5 17 8 11 4,9 ~16 26 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Pyhäjärvi, Pyynikin syvänne 216. Liite 5, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Kok.N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *PO4-P *Klorof *Al.entero *Lämpkolif *E.coli Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 kpl/1 ml kpl/1 ml MPN/1ml 27.1.216 TASE / NP7 Pyhäjä K7 Pyynikinsaari Kok.syv. 41,8 m; Näk.syv. 3,4 m; Lumi 1 dm; Jää 1 dm; Klo 1:1; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 1 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1,,8 11,9 83,82 5,6 6,9 91 51 14 8 6 ~26 24 1,,8 11,7 82,72 5,8 7, 89 51 14 8 2,,8 11,9 83,59 5,8 7, 91 53 19 8 3, 1,1 11,3 8,89 6,3 6,9 11 67 45 1 41, 1,3 1,9 77 1,2 9,6 7, 12 8 69 9 17.3.216 TASE / NP7 Pyhäjä K7 Pyynikinsaari Kok.syv. 42, m; Näk.syv. 3,8 m; Lumi dm; Jää dm; Klo 1:15; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 6 C; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt. 22; 1, 2, 12,4 9 1,2 5,7 7,2 84 5 43 9 11 44 31 1, 2, 12,2 13 1,5 6,2 7,1 93 59 56 9 2, 2, 12,2 88 1,6 6,6 7, 11 73 74 1 3, 2, 12,2 88,94 7,1 6,9 13 86 1 11 41, 2,1 12,1 87 1,2 7,2 7, 13 88 11 11 7.6.216 TASE / NP7 Pyhäjä K7 Pyynikinsaari Kok.syv. 42, m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 12:55; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1, 14,7 9,9 97 1,5 5,1 7,2 76 44 5 9 <2 2 27 11 1, 12,8 9,6 91,9 5,3 7, 87 56 13 8 2, 9,6 1,2 89 1,2 5,1 6,9 78 45 21 8 3, 7,2 1,1 84 1,2 5,1 6,8 76 44 21 9 41, 6,3 1,4 84 1,1 5,1 6,8 74 44 23 9-2. 4,3 14.7.216 TASE / NP7 Pyhäjä K7 Pyynikinsaari Kok.syv. 41,9 m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 14:; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 23; 1, 17,7 9,1 96 1,5 5,1 7,2 78 47 16 11 <2 35 24 73 1, 16,6 8,6 88 1,3 4,8 7, 83 39 18 1 2, 15,1 8,2 82 1,5 4,9 6,9 86 44 22 11 3, 14,4 7,9 78 2,4 5, 6,8 87 48 11 15 41, 14,2 7,8 76 3,2 5,1 6,7 11 49 1 6-2. 4,9 22.8.216 TASE / NP7 Pyhäjä K7 Pyynikinsaari Kok.syv. 42, m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 14:1; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1, 17,2 8,7 9 1,4 5,4 7,2 8 45 14 13 <2 15 53 16 1, 16,9 8,5 88 1,1 5,2 7,1 76 4 2 13 2, 16,5 8,4 86 1,9 5,1 7, 72 38 19 13 3, 16,3 8,5 87 1,7 5,1 7, 71 38 2 13 41, 16,3 8,5 87 2, 5, 7, 72 38 24 14-2. 7,3 2.1.216 TASE / NP7 Pyhäjä K7 Pyynikinsaari Kok.syv. 42, m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 15:4; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 5 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9; 1, 9,4 1,4 91,99 6,2 7,2 11 81 1 11 <2 9 14 37 1, 9,4 1,5 91 1,3 6,2 7,2 11 8 1 11 2, 9,4 1,5 92 1,3 6,2 7,1 11 79 8 11 3, 9,4 1,5 92 1,1 6,2 7,1 11 79 42 1 41, 9,2 1,5 91 1,9 6,2 7,2 11 77 8 1-2. 3,7 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Pyhäjärvi, Lehtisaaren syvänne 216. Liite 6, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Väri *KHT_titr *Kok.N *NH4-N *NO23-N *Kok.P *PO4-P *Fe *SO4 *Klorof *Al.entero *Lämpkolif *E.coli Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l µg/l mg/l mg/m3 kpl/1 ml kpl/1 ml MPN/1ml 27.1.216 TASE / NP8 Pyhäjä 17 Lehtisaari Kok.syv. 26,4 m; Näk.syv. 4, m; Lumi,5 dm; Jää 2 dm; Klo 1:5; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 1 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1.,7 11,6 81,66 5,6 7, 43 9,4 85 11 5 7 13 5,9 52 ~29 37 1.,8 12,1 84 1, 6,1 7, 43 9, 93 22 55 7 14 6,4 15. 1,2 11,5 82 11,7 7, 19 18 13 9 2, 1,5 12, 86,68 12,6 7, 44 9, 35 44 25 13 18 17 25,4 2,2 9,2 67 1,8 15,6 6,8 43 8,9 32 31 23 16 22 17 14.3.216 TASE / NP8 Pyhäjä 17 Lehtisaari Kok.syv. 26, m; Näk.syv. 3,9 m; Lumi,2 dm; Jää 3 dm; Klo 11:; Näytt.ottaja MN; Ilm.lt. 1 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 45; 1. 1, 12,1 85,79 5,7 6,8 4 11 89 36 52 8 14 6,7 44 1 54 5. 1,2 12, 85 92 39 57 9 1. 1,2 12,3 87,86 5,9 7, 39 1 93 4 58 9 16 7,1 15. 1,3 12,1 86 7,6 7, 16 13 11 11 2. 1,7 11,7 84,97 12, 6,9 41 1 33 33 27 18 18 18 25, 2,5 7,7 57 1,1 11,3 6,8 38 9,5 29 25 24 17 17 17 7.6.216 TASE / NP8 Pyhäjä 17 Lehtisaari Kok.syv. 26,4 m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 12:1; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1, 14,6 9,9 97 1,3 5,3 7,2 42 9, 82 5 49 9 <2 15 6,6 19 2 1, 11,8 9,9 92,9 5,2 7, 42 8,9 81 14 5 8 16 6,4 15, 1,3 1, 89 5,2 78 18 47 8 2, 9,8 9,9 87 1,2 5,2 6,9 41 9, 78 18 47 8 17 6,4 26, 8,7 9,5 82 1,7 5,2 6,8 42 8,8 79 18 47 1 22 6,5-2 4,7 14.7.216 TASE / NP8 Pyhäjä 17 Lehtisaari Kok.syv. 26,3 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 12:3; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 23; 1, 17,7 8,9 94 1,3 5,1 7,1 43 8,1 87 13 48 12 <2 17 6,6 12 7 ~24 1, 16,1 9, 92 1,5 4,9 7, 45 8,2 78 17 41 1 19 6,1 15, 15,5 8,4 84 5, 85 27 45 11 2, 15, 7,9 79 1,6 5,1 6,8 45 8,1 84 28 48 12 23 6,4 25,5 14,2 7,2 7 2,7 5,1 6,7 48 8,1 85 31 47 17 34 6,4-2 4,3 22.8.216 TASE / NP8 Pyhäjä 17 Lehtisaari Kok.syv. 26,2 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 13:1; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1, 17,6 9,1 96 1,6 5,6 7,3 41 7,9 87 12 5 14 <2 16 7,4 61 ~4 16 1, 17,3 8,5 89 1,4 6, 7,1 41 7,9 11 19 67 14 16 8,1 15, 16,5 8,3 85 5,3 77 23 44 13 2, 16,4 8,4 86 1,5 5,3 7,1 43 8,2 77 22 42 13 19 6,6 26, 16,3 8,1 82 1,8 5,2 7, 44 8,2 75 24 39 14 23 6,4-2 9,7 22.9.216 TASE / NP8 Pyhäjä 17 Lehtisaari Näk.syv. 2,5 m; Klo 11:45; Näytt.ottaja ASU/TeK; Ilm.lt. 8 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 34; 1, 15, 9,1 9 1,5 5,7 7,2 7,3 86 11 5 9 <2-2 5, 2.1.216 TASE / NP8 Pyhäjä 17 Lehtisaari Kok.syv. 26, m; Näk.syv. 3, m; Klo 14:5; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 5 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9; 1, 8,7 1,8 93 1,1 6,2 7,2 38 6,9 1 35 74 11 <2 14 8,1 2 81 17 1, 8,7 1,7 92,89 6,2 7,2 39 6,9 1 15 73 1 14 8,1 15, 8,7 1,7 92 6,2 1 1 73 12 2, 8,7 1,8 93 1,3 6,2 7,2 38 7,1 11 11 74 1 14 8,1 25,5 8,8 1,8 93 1,2 6,2 7,2 38 7,1 1 9 73 1 16 8, -2 3,8 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Pyhäjärvi, Selkäsaaren syvänne 216. Liite 7, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Kok.N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *Lämpkolif Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m µg/l µg/l N µg/l N µg/l kpl/1 ml 14.3.216 TASE / NP8A Pyhäjä Selkäsaari Kok.syv. 22,6 m; Näk.syv. 4, m; Lumi,5 dm; Jää 4 dm; Klo 1:3; Näytt.ottaja MN; Ilm.lt. 1 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 45; 1,,7 12,1 85,52 5,6 7,1 87 49 31 8 ~35 1, 1,3 11,5 81,89 6,5 6,9 12 77 62 9 15, 2,4 1,1 73 1, 6,4 6,7 1 68 6 12 18, 2,9 8,5 63 1,3 6,7 6,8 95 64 5 17 22, 3,3 5,7 43 2,6 7,1 6,6 91 56 19 17 7.6.216 TASE / NP8A Pyhäjä Selkäsaari Kok.syv. 22,8 m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 1:15; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 16 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1, 14,2 9,9 97 1,4 5,1 7,2 74 49 21 9 3 1, 11,8 1, 92,9 5,2 7, 79 43 6 8 15, 8,2 9,8 83 1, 5,3 6,8 8 47 21 8 18, 7,6 9,9 83 22, 7,3 9,6 8 1,3 5,3 6,8 78 46 23 11 14.7.216 TASE / NP8A Pyhäjä Selkäsaari Kok.syv. 22,8 m; Näk.syv. 2,7 m; Klo 12:; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 23; 1, 17,7 9, 95 1,3 5,1 7,2 88 49 11 16 5 1, 17,3 9, 93 1,1 5,2 7,2 83 49 8 11 15, 14,1 7,3 71 1,4 5,1 6,7 83 5 26 1 18, 1,5 6,2 55 22, 8,1 5,4 46 2,1 5,3 6,5 8 48 17 17 22.8.216 TASE / NP8A Pyhäjä Selkäsaari Kok.syv. 23,1 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 1:3; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1, 17,1 8,5 88 1,4 5,6 7,2 84 5 14 14 7 1, 16,8 8,5 88 1,4 5,6 7,1 82 48 13 12 15, 16,7 8,2 84 1,5 5,6 7,1 8 48 17 16 18, 14,7 6, 59 13 22, 9,8 2, 17 2,6 5,7 6,5 79 44 35 22 2.1.216 TASE / NP8A Pyhäjä Selkäsaari Kok.syv. 23, m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 14:; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 5 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9; 1, 8,5 1,7 92 1,1 6,1 7,2 98 69 7 11 1 1, 8,3 1,7 91 1,1 6,1 7,2 99 7 8 11 15, 8,3 1,9 93 1,2 6,2 7,2 1 7 16 11 22, 8,3 1,9 93 1,6 6, 7,2 99 7 17 1 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Pyhäjärvi, Rajasaaren silta 216. Liite 8, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Väri *KHT_titr *Kok.N *NH4-N *NO23-N *Kok.P *Fe *SO4 *Klorof *Al.entero *Lämpkolif Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/l mg/m3 kpl/1 ml kpl/1 ml 27.1.216 TASE / N1 Pyhäjä Rajasaaren silta Kok.syv. 14, m; Näk.syv. 2, m; Lumi,5 dm; Jää 2 dm; Klo 11:25; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 1 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1.,2 12,2 84,75 7,1 7, 44 9,3 93 15 49 7 14 6, 4 ~14 13. 1,2 11,4 81 1,7 6,4 6,9 44 9,2 97 16 6 8 19 7,2 14.3.216 TASE / N1 Pyhäjä Rajasaaren silta Kok.syv. 13, m; Klo 14:3; Näytt.ottaja MN; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 45; 1. 1,1 12,1 85,82 5,8 6,9 38 11 87 42 55 8 14 6,9 56 1 12, 1,7 11,6 83 1,3 6,1 7, 38 1 96 44 64 1 15 7,3 7.6.216 TASE / N1 Pyhäjä Rajasaaren silta Kok.syv. 14,2 m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 1:3; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 16 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1. 14,5 9,8 97 1,1 5,2 7,2 42 9,3 77 7 44 1 15 6,4 1 13. 1,7 9,7 87 1,5 5,3 6,9 42 8,8 78 16 48 11 2 6,5-2. 5,9 14.7.216 TASE / N1 Pyhäjä Rajasaaren silta Kok.syv. 13,6 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 11:35; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 23; 1. 17,1 8,7 9 1,4 5,2 7,1 43 8, 82 8 49 9 17 6,7 16 15 13. 15,6 8,4 84 1,6 5,2 6,9 43 8,1 85 23 52 1 23 6,7-2. 5,4 22.8.216 TASE / N1 Pyhäjä Rajasaaren silta Kok.syv. 14,4 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 11:1; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1. 17,4 9,3 97 1,6 5,7 7,3 41 7,9 89 12 51 12 15 7,5 4 11 13. 17,1 8,5 89 1,8 5,6 7,1 42 7,9 86 12 5 12 19 7,4-2. 11 22.9.216 TASE / N1 Pyhäjä Rajasaaren silta Näk.syv. 2,4 m; Klo 11:5; Näytt.ottaja ASU/TeK; Ilm.lt. 8 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 22; 1. 14,4 9,5 93 1,4 5,8 7,3 7,3 91 3 53 11-2. 7,3 2.1.216 TASE / N1 Pyhäjä Rajasaaren silta Kok.syv. 13,8 m; Näk.syv. 3,2 m; Klo 13:45; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 5 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9; 1. 8,6 1,8 92 1,3 6,2 7,2 38 7, 11 24 81 11 19 8,3 1 44 13. 8,2 11, 93 1,6 6,4 7,2 37 6,9 1 15 72 14 15 8,7-2. 3,9 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Pyhäjärvi, Rajasalmi 8, syvänne. Liite 9, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Väri *KHT_titr *Kok.N *NH4-N *NO23-N *Kok.P *PO4-P *Fe *SO4 *Klorof *Al.entero *Lämpkolif Haju Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l µg/l mg/l mg/m3 kpl/1 ml kpl/1 ml 27.1.216 TASE / N11 Pyhäjärvi Rajasalmi 8 Kok.syv. 17,5 m; Näk.syv. 3,5 m; Lumi,5 dm; Jää 3 dm; Klo 12:35; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 1 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1.,5 11,8 82,82 5,8 6,9 43 9,1 88 15 51 7 14 6,2 32 ~17 H 12,,6 11,2 78 12 1,8 7,2 58 8,4 99 11 53 26 72 16 H 15.,7 1,9 76 13 11,2 7,2 6 8,5 99 11 52 29 77 16 H 17,,7 1,7 74 13 11,1 7,2 6 8,5 1 12 52 28 77 16 H 7.6.216 TASE / N11 Pyhäjärvi Rajasalmi 8 Kok.syv. 19, m; Näk.syv. 2, m; Klo 11:; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1. 15,3 9,2 92 3,3 7,7 7,4 37 8,2 71 1 33 13 <2 22 12 1 12, 12,9 9,1 86 4,5 6, 7,1 44 8,6 77 13 43 14 36 7,8 15. 1,9 7,8 7 4,1 6,8 6,9 44 8, 79 36 43 14 31 9,2 18. 1,5 7,6 68 5,2 6,7 6,9 45 8,2 81 39 43 18 4 9,1-2. 7,1 14.7.216 TASE / N11 Pyhäjärvi Rajasalmi 8 Kok.syv. 18,5 m; Näk.syv. 1,7 m; Klo 11:1; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 23; 1. 18,1 9,4 99 3,1 7,1 7,5 37 7,1 67 1 26 14 <2 17 1 1 5 1. 17,7 8,9 94 4, 6,8 7,3 39 7,3 74 9 3 12 22 9,9 15. 15,6 6,1 62 4,6 6,3 6,8 46 7,6 79 23 43 16 37 8,6 18. 14,2 1,7 17 12 7,2 6,6 62 7,8 93 12 4 43 8 9,1-2. 11 22.8.216 TASE / N11 Pyhäjärvi Rajasalmi 8 Kok.syv. 19, m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 12:2; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1. 17,9 9,4 99 3, 6,2 7,4 4 7,9 8 15 39 14 <2 17 8,4 1 2 1. 17,3 8,5 89 2,5 6,4 7,2 38 7,5 78 12 39 13 19 8,8 15. 16,9 8, 83 3,5 6,3 7,1 4 7,6 77 24 4 13 26 8,5 18. 16,7 5,9 61 9,2 6,6 7, 5 7,9 82 86 35 31 63 8,6-2. 14 2.1.216 TASE / N11 Pyhäjärvi Rajasalmi 8 Kok.syv. 18,8 m; Näk.syv. 2,2 m; Klo 13:3; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 5 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9; 1. 7,6 1,9 91 2,3 7,2 7,3 34 6,3 81 22 46 13 <2 15 1 4 3 1. 7,6 1,7 89 2,6 7,9 7,3 31 6, 73 24 37 16 15 11 15. 7,6 1,7 89 2,8 8,5 7,4 29 5,6 65 3 25 17 15 12 18. 7,6 1,7 89 3,2 8,7 7,4 29 5,5 62 32 22 17 18 13-2. 6,2 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Saviselkä 216 Liite 1, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *KHT_titr *Väri *Kok.N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *PO4-P *Fe *Mn *SO4 Si SiO2 *Klorof Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m mg/l O2 mg/l Pt µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l mg/m3 27.1.216 TASE / N12 Pyhäjä 16 Saviselkä Kok.syv. 19,5 m; Näk.syv. 1,1 m; Lumi,5 dm; Jää 3 dm; Klo 13:25; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 1 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1.,5 11, 76 15 12,1 7,2 9,2 65 11 56 11 33 89 17 1,6 3,3 1.,5 11, 76 14 14,5 7,3 8,7 67 11 57 11 32 9 17 1,6 3,4 15.,5 11,3 78 15 16,9 7,3 8,8 65 1 55 1 33 88 17 1,5 3,3 18,5 1,5 8,8 63 16 14,7 7,1 7,9 62 1 46 84 34 88 17 1,9 4,1 14.3.216 TASE / N12 Pyhäjä 16 Saviselkä Kok.syv. 19,3 m; Näk.syv. 1,5 m; Lumi,3 dm; Jää 3 dm; Klo 13:; Näytt.ottaja MN; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 45; 1.,5 1,9 76 7,7 1,7 7,3 8,9 49 97 55 46 25 55 17 2,8 6, 1.,6 11, 77 7,9 13,2 7,2 9, 5 97 55 11 25 57 17 2,8 6, 15.,6 1,8 75 9,3 1,7 7,2 9,1 5 98 56 12 27 61 17 2,9 6,1 18,5,8 9,4 66 1 1,9 7,1 9,2 55 13 61 28 32 72 17 3,2 6,9 7.6.216 TASE / N12 Pyhäjä 16 Saviselkä Kok.syv. 19,8 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 11:2; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 18 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1. 15, 9,1 9 3,7 8,9 7,5 7,5 36 71 27 2 18 <2 23 14 1,3 2,7 1. 11,7 8, 74 3,1 8, 7, 7,7 37 77 38 47 13 24 13 1,6 3,4 15. 8,8 5,7 49 7,6 8,1 6,8 7,6 48 85 39 97 22 5 13 2,5 5,3 19. 8,3 5,1 43 1 8,6 6,8 7,5 52 91 37 14 26 63 41 13 2,9 6,2-2. 8, 14.7.216 TASE / N12 Pyhäjä 16 Saviselkä Kok.syv. 19,6 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 1:3; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 23; 1. 18,1 8,6 91 3,8 8,2 7,5 6,4 33 56 14 22 17 <2 16 14,68 1,5 1. 15,4 6,1 62 2,7 6,8 6,8 7,1 41 76 45 13 14 22 9,5 1,4 3, 15. 11,1,22 2 13 8,6 6,6 7,4 55 88 47 5 38 67 13 3,6 7,7 19. 1,6,25 2 15 9, 6,7 7,9 59 9 4 11 5 93 2 13 4,2 9, -2. 12 22.8.216 TASE / N12 Pyhäjä 16 Saviselkä Kok.syv. 2, m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 11:5; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 14; 1. 17,4 8,9 93 4,1 8,9 7,4 6,2 3 53 83 15 15 <2 14 15,63 1,3 1. 17,1 8,2 85 3,2 8,3 7,3 6,3 33 59 16 29 22 18 14,84 1,8 15. 13,2,34 3 2 9,4 6,9 8,3 78 81 86 27 51 11 11 4, 8,6 19. 11,2 <,2 <1 23 1,9 7,1 1, 93 12 19 61 86 23 49 9,4 5,5 12-2. 14 22.9.216 TASE / N12 Pyhäjä 16 Saviselkä Näk.syv. 1,6 m; Klo 11:17; Näytt.ottaja ASU/TeK; Ilm.lt. 8 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 22; 1. 14,8 9, 89 5,6 9,3 7,5 5,2 47 12 33 16 <2,78 1,7-2. 11 2.1.216 TASE / N12 Pyhäjä 16 Saviselkä Kok.syv. 19,7 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 13:15; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 5 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 9; 1. 8,1 1,2 87 3,5 9,2 7,4 5,1 28 59 13 44 19 6 17 13,97 2,1 1. 8,1 1,2 86 3,4 9,2 7,4 5,3 27 56 14 48 17 17 13 1, 2,1 15. 8,1 1,4 88 3,7 9,2 7,4 5,3 28 56 14 47 17 18 13,91 1,9 19. 8,1 1,2 86 4,9 9,2 7,3 5,3 29 57 14 54 17 27 13 1,1 2,4-2. 4,2 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Saviselän lisäasemat / Finavia 216. Liite 11, sivu 1/1 TAMPERE-PIRKKALAN LENTOASEMA (TAPILE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Alkalin *Väri BHK(s) *COD(Cr) *KHT *Kok.N *NH4-N *Kok.P *K Haju Syvyys (m) 16.2.216 TAPILE / J1 Pyhäjärvi, Kotolahti 2 Kok.syv. 1,8 m; Näk.syv. 1, m; Lumi dm; Jää dm; Klo 13:; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. -1 C; Pilv. 3 /8; Tuulnop. m/s; 1,,3 11,2 77 21 9,9 6,8,27 11 4,1 35 16 87 <3 41 4,5 H 15.3.216 TAPILE / J1 Pyhäjärvi, Kotolahti 2 Kok.syv. 1,9 m; Näk.syv. 1,5 m; Lumi dm; Jää dm; Klo 13:15; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 6 C; Pilv. 2 /8; 1, 1,4 1,9 77 8,2 1,9 7,2,41 46 2,9 26 8,6 1 6 27 2,3 H 5.4.216 TAPILE / J1 Pyhäjärvi, Kotolahti 2 Lumi dm; Jää dm; Klo 13:3; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 5 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1,,6 1,6 74 5,3 9,5 7,,35 39 2,3 8,1 81 <5 2 2,2 H 23.5.216 TAPILE / J1 Pyhäjärvi, Kotolahti 2 Klo 15:45; Näytt.ottaja KRe; Ilm.lt. 22 C; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; 1, 18,2 11,1 12 8,9 9,8 7,5,36 53 3,5 8,9 76 3 25 2, H 14.3.216 TAPILE / N12D Saviselkä Reipinniemi N 3 m (N12D) Kok.syv. 4, m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 13:3; Näytt.ottaja MN; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 45; 1.,4 1,8 75 1 1,8 7,1 51 9,1 98 9 25 H 3,,5 1,6 74 8,6 1,8 7,1 5 9,7 99 16 28 H 14.3.216 TAPILE / N12E Pyhäjärvi Saviselkä Uittamo (N12E) Kok.syv. 4,3 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 13:45; Näytt.ottaja MN; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 45; 1.,5 1,8 75 7,9 1,7 7,1 51 9,1 98 1 29 H 3,5,6 1,9 76 7,9 1,7 7,1 5 9, 97 7 28 H FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Nokianvirta, yläpää. Liite 12, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *K-aine *Sähkonj *ph *Väri *KHT_titr *Kok.N *NH4-N *NO23-N *Kok.P *Fe *SO4 *Al.entero *Lämpkolif Syvyys (m) mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/l kpl/1 ml kpl/1 ml 21.1.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Klo 1:3; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. -24 C; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5; 1.,3 12,4 85 5,9 2,2 8,1 7,1 5 8,9 92 14 49 12 42 1 21 ~86 9.2.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Klo 12:45; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.,7 11,5 8 4,8 7,6 7, 49 8,6 91 1 56 14 15.3.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Klo 8:3; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 1 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.,7 11,4 79 5,7 2, 8,6 7,1 42 9, 94 22 54 23 41 14 45 27 12.4.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Lumi dm; Jää dm; Klo 9:1; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 6 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; 1. 3,2 11,8 88 4,1 8,8 7,1 43 8,6 92 15 57 17 24.5.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Lumi dm; Jää dm; Klo 9:4; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 25 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. m/s; 1. 13,8 11,1 11 3,2 7,8 7,4 39 8,8 89 8 37 13 7.6.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Klo 15:2; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 23 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 22; 1. 15,3 9,4 94 4,1 4,3 6,8 7,3 39 8, 73 9 37 14 26 9,7 6 5 26.7.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Klo 1:; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 26 C; Pilv. /8; Tuulnop. m/s; 1. 21,1 9,2 1 3,8 4, 7,6 7,5 37 6,4 61 17 2 2 16 11 4 24.8.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Klo 9:; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 16,9 8,5 87 3,4 4,4 6,8 7,4 37 6,5 71 2 35 18 21 9,3 2 29.9.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Lumi dm; Jää dm; Klo 9:2; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 12 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 23; 1. 13,5 8,9 86 4,1 8, 7,3 33 6,2 65 45 23 16 1.11.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Klo 8:3; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 5, 1,7 84 3,1 2,9 8,3 7,3 3 5,2 72 6 35 16 17 12 12 5 17.11.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Klo 1:2; Näytt.ottaja ASU; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 2; 1. 1,4 12,5 89 2, 8,1 7,2 34 6, 1 4 64 11 14.12.216 TASE / NYP Nokiankoski 81 ylävirt Klo 1:3; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. ; 1.,8 12,9 9 2,9 6,9 7,2 36 7,1 12 5 92 11 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Nokianvirta, alapää. Liite 13, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *K-aine *Sähkonj *ph *Väri *KHT_titr *Kok.N *NH4-N *NO23-N *Kok.P *Fe *SO4 *Al.entero *Lämpkolif *E.coli Syvyys (m) mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/l kpl/1 ml kpl/1 ml MPN/1ml 21.1.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Klo 11:45; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. -24 C; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5; 1.,4 12,1 84 7,1 2,7 8,9 7,1 52 8,8 91 23 5 14 5 11 29 ~11 96 9.2.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Klo 13:; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.,7 11,4 79 7,7 11,4 7,1 53 8,6 97 58 18 15.3.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Klo 8:55; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 1 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.,8 11,4 8 5,1 2,6 8,3 7,1 42 9,1 96 39 54 17 38 13 3 44 55 12.4.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Näk.syv. 1,8 m; Lumi dm; Jää dm; Klo 8:4; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 6 C; Pilv. 2 /8; Tuulnop. m/s; 1. 3,1 11,3 84 4,5 9,2 7,1 44 8,4 92 56 19 24.5.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Lumi dm; Jää dm; Klo 9:2; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 25 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. m/s; 1. 12,7 11,1 1 2,1 7,2 7,3 4 9,3 84 41 15 7.6.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Näk.syv. 1,7 m; Klo 13:3; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 23 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 22; 1. 14,6 9,1 9 3,6 4,9 6,8 7,3 4 7,9 78 39 39 14 28 9,5 1 1 3 26.7.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Klo 1:3; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 26 C; Pilv. /8; Tuulnop. m/s; 1. 2,2 9,1 1 3,7 3,9 7,3 7,3 39 6,9 83 31 34 16 18 1 4 3 24.8.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Näk.syv. ~1,8 m; Klo 9:15; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 16,2 8,5 87 3,3 4,4 7, 7,3 37 6,6 71 24 33 16 2 9,6 3 7 3 29.9.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Lumi dm; Jää dm; Klo 9:4; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 12 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 23; 1. 13,8 8,8 85 2,9 8,1 7,3 35 6,2 69 26 14 1.11.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Näk.syv. 2,3 m; Klo 9:; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 5,2 1,6 83 3, 2,4 8,5 7,3 3 5,4 87 47 43 16 15 12 4 13 12 17.11.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Näk.syv. 2,1 m; Klo 1:46; Näytt.ottaja ASU; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 2; 1. 1,2 12,7 9 2,3 8,5 7,3 33 5,9 97 59 11 14.12.216 TASE / NAP Nokiankoski 82 alavirt Näk.syv. 2,5 m; Lumi dm; Jää dm; Klo 11:; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. ; 1.,7 12,8 89 2,5 7,7 7,2 33 6,6 11 74 12 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Lukkilanlahti Liite 14, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti Kyll.% *Happi *Sameus *Sähkonj *ph *Väri *KHT *Kok.N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *PO4-P *Klorof *Al.entero *Lämpkolif *E.coli Syvyys (m) % mg/l FNU ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 kpl/1 ml kpl/1 ml MPN/1ml 7.6.216 TASE / N13 Kulov Lukkilanlahti Kok.syv. 18,2 m; Näk.syv. 1,7 m; Klo 13:; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 23 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 22; 1. 15, 9 9, 3,6 6,9 7,2 39 7,9 79 38 32 15 <2 3 2 17. 14,7 9 9,1 3,7 6,8 7,2 76 15-2. 6,4 26.7.216 TASE / N13 Kulov Lukkilanlahti Kok.syv. 15,8 m; Näk.syv. 2, m; Klo 11:15; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 26 C; Pilv. /8; Tuulnop. m/s; 1. 2,1 95 8,6 3, 7,3 7,4 39 6,8 73 25 33 17 <2 2 2 4 15. 19,9 96 8,8 2,8 7,3 7,3 67 14-2. 5, 24.8.216 TASE / N13 Kulov Lukkilanlahti Kok.syv. 16,2 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 1:4; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 17,2 88 8,5 3,6 6,9 7,4 36 7, 75 34 33 18 <2 5 2 15. 17,2 86 8,3 4,2 6,9 7,3 78 16-2. 9,5 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Kulovesi, Kalmetsaaren syvänne 216. Liite 16, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Kok.N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *PO4-P *Klorof *Al.entero *Lämpkolif Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l mg/m3 kpl/1 ml kpl/1 ml 15.3.216 TASE / N15 Kulov 121 Kalmetsaari Kok.syv. 36,5 m; Näk.syv. 2,2 m; Lumi,3 dm; Jää 3 dm; Klo 11:25; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 3 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 27; 1,,5 11,1 77 5,3 7,8 7, 96 2 2 1, 1, 1,8 76 5,9 7,8 7, 94 18 2, 2,7 9,7 71 2,7 8,3 6,9 1 19 3, 3, 6,8 51 4,3 8,4 6,8 11 24 35,5 3,4,34 3 19 1,7 7, 15 64 7.6.216 TASE / N15 Kulov 121 Kalmetsaari Kok.syv. 36,8 m; Näk.syv. 2, m; Klo 1:4; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; 1, 15,8 9,1 92 2,4 6,4 7,5 75 36 7 17 <2 1, 1,8 8,1 73 2,2 6,9 6,9 86 22 2, 6,1 8,9 72 2,4 7, 6,8 94 17 36, 5,5 7,8 62 2,9 7,1 6,8 98 19-2. 9,6 26.7.216 TASE / N15 Kulov 121 Kalmetsaari Kok.syv. 36,6 m; Näk.syv. 2, m; Klo 12:5; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 26 C; Pilv. /8; Tuulnop. m/s; 1, 22, 2,1 6,9 8,6 63 2 11 16 <2-2. 5,7 24.8.216 TASE / N15 Kulov 121 Kalmetsaari Kok.syv. 36,5 m; Näk.syv. 2, m; Klo 12:; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1, 17,3 8,4 88 2,5 7,2 7,4 66 24 21 2 <2 1, 16,8 7,4 76 1,9 7,3 7,2 65 15 2, 7,5 3,6 3 2,3 7,4 6,6 96 16 3, 6,8 3,2 26 3,1 7,4 6,6 99 18 36, 6,7 2,8 23 5,1 7,5 6,5 98 21-2. 9,7 1.11.216 TASE / N15 Kulov 121 Kalmetsaari Kok.syv. 36,6 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 12:2; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 12; 1, 5,8 1,7 85 2, 7,4 7,2 77 37 16 15 5 2 1, 5,9 1,5 84 2,6 7,3 7,2 77 15 2, 5,8 1,5 84 2,2 7,3 7,2 77 18 36, 5,4 1,6 84 2,3 7,3 7,3 77 19-2. 3,2 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Kulovesi, Kesäniemen syvänne 216. Liite 15, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Väri *KHT_titr *Kok.N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *PO4-P *Fe *SO4 SiO2 Si *Klorof *Al.entero *Lämpkolif *E.coli Ulkonäkö Haju Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l mg/m3 kpl/1 ml kpl/1 ml MPN/1ml 21.1.216 TASE / N14 Kulov K5 Kesäniemi Kok.syv. 37, m; Näk.syv. 1,3 m; Lumi 2 dm; Jää 3 dm; Klo 12:2; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. -24 C; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5; 1,,2 12,5 86 5, 7,8 7,1 58 9,7 91 49 24 12 45 9,6 4,6 2,1 23 75 71 H 1,,2 12,2 84 5,6 12 H 2,,2 12,1 83 6,1 8,1 7,2 53 8,9 89 49 25 13 44 1 4,6 2,1 H 3,,3 11,8 81 4,9 17 H 36,,4 11,9 82 5,1 8, 7,1 49 9, 84 5 35 13 39 1 4, 1,9 H 15.3.216 TASE / N14 Kulov K5 Kesäniemi Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv. 1,7 m; Jää,7 dm; Klo 1:25; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 27; 1,,8 11,4 8 4,3 7,7 7, 5 9,9 91 52 36 19 42 1 4,7 2,2 16 ~2 2 1,,8 11,2 78 4,6 7,9 7,1 94 53 41 18 4,6 2,1 2,,8 11,2 78 4,1 8, 7,1 48 9,6 96 53 42 19 42 11 4,6 2,1 3,,8 11,2 78 5,2 8, 7, 47 9,5 95 53 43 18 43 11 4,6 2,1 7.6.216 TASE / N14 Kulov K5 Kesäniemi Kok.syv. 37,2 m; Näk.syv. 2, m; Klo 9:4; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; 1, 16,2 9, 91 3,5 6,8 7,3 46 8,7 76 36 21 17 <2 28 9,4 3,3 1,5 1 1 1, 12,6 7,9 74 2,6 6,7 6,9 81 42 43 13 3,6 1,7 2, 1,3 7,3 65 4,7 7, 6,8 49 8,4 88 43 89 21 44 9,8 4,5 2,1 3, 1,1 6,6 59 5,6 7,1 6,8 9 43 1 25 4,6 2,2 H 36, 1,4 6,6 59 5,8 7, 6,8 51 8,4 89 43 1 26 54 9,8 4,7 2,2 H -2. 8,4 26.7.216 TASE / N14 Kulov K5 Kesäniemi Kok.syv. 37,1 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 13:45; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 26 C; Pilv. /8; Tuulnop. m/s; 1, 21,6 1,3 12 2,9 6,7 8,1 46 7,6 68 25 6 17 <2 18 9,1 2,1,96 1, 18,9 7,3 79 4,2 6,9 7, 71 31 46 14 2,5 1,2 2, 16,5 3,4 35 5,8 7,2 6,7 53 7,2 85 43 65 29 46 9,6 3,9 1,8 3, 11,9,21 2 11 7,8 6,5 1 59 73 37 6,9 3,2 36, 11,7,2 2 9, 7,8 6,6 69 8,1 11 53 14 38 86 9,7 7,1 3,3-2. 17 24.8.216 TASE / N14 Kulov K5 Kesäniemi Kok.syv. 36,5 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1, 17,3 8,6 9 2,8 7,2 7,4 39 7,4 71 27 31 2 <2 2 9,9 2,1,99 3 1 1, 17,1 7,8 81 2,7 7,2 7,3 69 27 19 17 2,2 1, 2, 16,7 7, 72 4,2 7,3 7,2 41 7,2 69 27 53 17 32 1 2,7 1,3 3, 12,1,26 2 13 8,4 6,7 86 25 23 37 5,1 2,4 samea 36, 11,7 <,2 2 16 8,8 6,9 75 8,3 92 18 33 45 17 9,5 5,5 2,6 samea H -2. 14 29.9.216 TASE / N14 Kulov K5 Kesäniemi Klo 11:; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 12 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 23; 1, 13,8 8,8 86 3, 7,5 7,3 7, 7 27 33 14 <2 2,1 1, -2. 8,6 1.11.216 TASE / N14 Kulov K5 Kesäniemi Kok.syv. 36,7 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 11:3; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 45; 1, 4,8 11, 86 2,4 7,2 7,2 46 7,1 84 42 3 16 4 25 1, 2,8 1,3 12 17 16 1, 4,9 1,9 85 2,6 16 2, 4,9 11, 86 2,8 7,3 7,2 47 7,2 82 42 29 16 26 1, 2,8 1,3 3, 4,9 11, 86 2,7 17 36, 4,9 11,1 87 4,1 7,2 7,2 47 7,1 85 42 3 17 36 1, 2,8 1,3-2. 2,9 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Palvialanlahden tulokset 215-216. Liite 17, sivu 1/1 VAMMALA/Palvialan taajama (VAMPAL) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *KHT_titr *NH4-N,jv *Väri *Kok.N *Kok.P *Klorof *Al.entero *Lämpkolif Haju Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m mg/l O2 µg/l mg/l Pt µg/l µg/l mg/m3 kpl/1 ml kpl/1 ml 1.3.215 VAMPAL / 1 Rautav Palvialanlahti Kok.syv. 18,9 m; Näk.syv. 2,4 m; Jää 2 dm; Klo 14:3; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 3 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.,7 1,9 76 3,4 8,1 7,1 9,9 <3 54 98 2 3 1 H 5.,8 1,8 75 3,3 1 18 H 1. 1, 8,9 63 8,4 8,5 6,9 9,9 6 13 33 H 15. 2,9 2, 15 5,2 12,9 6,9 9,5 5 12 36 H 18. 3,7 67 14,8 7, 12 9 14 22 H 31.8.215 VAMPAL / 1 Rautav Palvialanlahti Näk.syv. 1,3 m; Klo 11:1; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 27; 1. 18,8 7,5 8 4,2 7,8 7,2 9,6 48 42 67 23 5. 18,8 7,4 8 4,3 18 1. 18,6 7,4 79 5,1 7,8 7,2 9,3 43 61 19 15, 13,2 4,6 11,3 7, 13 16 21 22 SYJ 19. 12,1 7,5 12,3 6,9 E 23 3 61 SYJ -2. E 15.3.216 VAMPAL / 1 Rautav Palvialanlahti Kok.syv. 18,8 m; Näk.syv. 2,1 m; Lumi,5 dm; Jää 4 dm; Klo 12:45; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 3 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.,5 11,6 8 5,2 8, 7, 9,8 1 51 96 16 2 1 5.,5 11,1 77 4,9 95 18 1.,9 9,8 69 5,8 7,7 6,9 9,9 8 95 2 15. 3,4,78 6 1 9,1 6,7 1 82 12 68 LYJ 18. 4,3 6 1,3 6,9 13 8 14 28 SYJ 24.8.216 VAMPAL / 1 Rautav Palvialanlahti Kok.syv. 19, m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 14:; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 18, 8,7 92 4,2 7,5 7,6 7,3 14 37 64 19 1 5. 17,6 8,2 86 2,8 16 1. 17,3 7,2 75 3,1 7,6 7,2 7,1 37 66 17 15, 13,8 1,3 12 7,2 9,1 6,9 9, 54 11 4 H 18. 8, <,2 <1 13 11,7 7, 15 16 21 17 3 LRV -2. E FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vahtiniemen syvänne, tulokset 215-216. Liite 18, sivu 1/1 DRAGON MINING OY Vammalan kaivos (DRAGONVA) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *KHT_titr *Kok.N *Kok.P *SO4 *Ni/ms< *Pb/ms< *Cd/ms< Haju Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m mg/l O2 µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l 22.1.215 DRAGONVA / 6 Rautavesi, Vahtiniemi N Kok.syv. 16,1 m; Näk.syv. 2, m; Lumi,1 dm; Jää 2 dm; Klo 13:35; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. -15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 9; 1.,1 11,8 81 2,3 8,6 7,2 1 11 17 13,97,1 <,1 H 1.,9 1,1 71 15 15,1 6,9 13 22 45 32 16,29,3 H 15,1 1,9 7,1 51 14 15,7 6,8 13 2 48 33 14,31,3 H 1.3.215 DRAGONVA / 6 Rautavesi, Vahtiniemi N Kok.syv. 16,3 m; Näk.syv. 2,6 m; Jää 2 dm; Klo 16:1; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 3 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.,8 11,2 78 3,6 11,2 7,2 1 1 18 9,9,89,11 <,1 H 1. 1, 1,8 76 12 12,5 7,1 11 14 3 14 3,,14 <,1 H 15,3 2,2 3,4 25 13 24, 6,8 13 21 51 37 14,34,2 H 31.8.215 DRAGONVA / 6 Rautavesi, Vahtiniemi N Kok.syv. 15,8 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 12:; Näytt.ottaja ML; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 18,2 7,6 8 4,1 8, 7,2 9,3 62 2 9,7,92,1 <,1 1. 17,9 6,9 73 6,1 8, 7,1 9,3 62 2 1 1,2,14 <,1 15. 14,5,14 1 1 11,7 7, 13 19 14 6,2 2,,32,2 21.1.216 DRAGONVA / 6 Rautavesi, Vahtiniemi N Kok.syv. 16,1 m; Näk.syv. 1,5 m; Lumi 2 dm; Jää 3 dm; Klo 13:45; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. -24 C; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5; 1.,2 11,9 82 3,7 7,9 7,1 1, 95 12 9,7 1,1,13 <,1 H 1. 1,5 1,9 78 8,7 12,2 6,9 12 12 18 23 7,3,2,2 H 15. 2,3 6,7 49 16 15,3 6,8 17 13 26 31 11,45,4 H 15.3.216 DRAGONVA / 6 Rautavesi, Vahtiniemi N Kok.syv. 16,2 m; Näk.syv. 2, m; Lumi,5 dm; Jää 3 dm; Klo 13:55; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 3 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.,5 11, 76 4,1 8,2 7,1 9,8 96 21 13 1,2,14,1 1. 1,3 8,8 62 11 15,3 6,8 15 12 44 38 13,34,4 L 15. 2,8 1,8 13 16 15,3 6,7 16 14 67 34 1,54,3 L 24.8.216 DRAGONVA / 6 Rautavesi, Vahtiniemi N Kok.syv. 16,2 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 15:3; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 17,7 8,7 92 4,1 7,4 7,7 7,1 55 18 1,85,8 <,1 1. 17,1 7,2 74 3,6 7,5 7,2 7, 54 18 1,92,9 <,1 15. 16,2 4,6 47 5,3 7,9 7, 7,6 68 25 1 1,1,12,1 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Rautaveden syvänne K2, vuosi 216. Liite 19, sivu 1/1 Tampereen seudun yhteistarkkai (TASE) Pvm. Hav.paikka Lämpöti *Happi Kyll.% *Sameus *Sähkonj *ph *Väri *KHT_titr *Kok.N *NO23-N *NH4-N *Kok.P *PO4-P *Fe *SO4 Si SiO2 *Ni/ms< *Pb/ms< *Cd/ms< *Klorof *Al.entero *Lämpkolif Haju Syvyys (m) mg/l % FNU ms/m mg/l Pt mg/l O2 µg/l µg/l N µg/l N µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l mg/m3 kpl/1 ml kpl/1 ml 21.1.216 TASE / N19 Rautav K2 Kok.syv. 2,5 m; Lumi 2 dm; Jää 2 dm; Klo 14:2; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. -24 C; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5; 1.,2 11,4 79 3,8 7,8 7,1 59 1 98 57 12 12 4 9,5 2,2 4,7 1,1,14 <,1 1 18 1.,2 11,7 8 3,8 11,1 7,1 59 9,9 1 57 13 12 44 9,5 2,1 4,4 1,1,13 <,1 15.,5 11,2 78 5,3 12,8 7, 1 61 11 14 15 2,4 5,2 2. 1,8 7,5 54 11 16, 6,9 88 12 12 54 18 17 96 18 3,6 7,8 4,6,29,2 15.3.216 TASE / N19 Rautav K2 Kok.syv. 2,4 m; Näk.syv. 2, m; Lumi,3 dm; Jää 3 dm; Klo 14:1; Näytt.ottaja JI; Ilm.lt. 3 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 27; 1.,5 1,9 75 6,3 8,1 7, 5 1, 94 55 2 19 43 11 2,2 4,7 1,1,13,1 4 2 1.,5 1,8 75 5,4 8,1 7, 5 9,9 95 55 17 18 44 11 2,2 4,8 1,1,15,2 15.,5 1,5 73 5,7 8,1 7, 95 55 18 19 11 2,3 4,8 19,5,7 1,1 71 7,6 11,3 7, 69 12 1 58 27 28 76 22 3,6 7,6 6,9,23,3 7.6.216 TASE / N19 Rautav K2 Kok.syv. 21, m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 12:; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 2 C; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 27; 1. 16,1 9,5 97 3,5 6,6 7,5 5 9,2 74 33 4 18 <2 28 9,2 1,4 3,,93,14,1 1. 12,2 7, 65 3,3 6,9 6,8 51 9,1 86 42 5 14 33 9,6 1,8 3,9 1,1,18 <,1 15. 11,1 6,3 57 3,6 7,1 6,8 9 42 97 19 9,7 2,2 4,6 2. 1,4 4,5 41 5,1 7,4 6,7 62 9,7 1 38 37 26 63 9,9 2,3 5, 1,3,24,1-2. 13 26.7.216 TASE / N19 Rautav K2 Kok.syv. 2,9 m; Näk.syv. 2,1 m; Klo 12:4; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 26 C; Pilv. /8; Tuulnop. m/s; 1. 22,5 9,9 11 2,7 6,9 8,2 4 7,2 59 17 7 15 <2 14 9,7,43,93,91,11 <,1 1 4 1. 18,9 6,3 67 4,4 7,1 7, 45 7,2 65 2 84 17 28 9,7,88 1,9 1,,11 <,1 15. 14,,24 2 3,7 7,5 6,6 95 56 44 23 9,4 2,1 4,5 2. 1,9,29 3 5,9 1,5 7, 75 11 14 32 87 35 34 7,8 3,1 6,6 2,1,2,3-2. 11 24.8.216 TASE / N19 Rautav K2 Kok.syv. 2,6 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 15:; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 17,7 8,5 9 4, 7,5 7,6 38 7,2 65 16 8 22 <2 17 1,34,73,84,8 <,1 1 1. 17,4 8,1 84 4,5 7,5 7,4 39 7,1 6 17 1 18 24 1,41,87,87,12 <,1 15. 17, 7,2 74 4,5 7,5 7,2 63 16 57 17 14,45,96 2. 11,9,8 7 12 11, 7,2 66 11 15 67 96 34 59 9,2 2,6 5,5 1,7,41,3 LRV -2. 16 29.9.216 TASE / N19 Rautav K2 Kok.syv. 21,1 m; Näk.syv. 2, m; Klo 12:45; Näytt.ottaja TeK; Ilm.lt. 12 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 23; 1. 13,6 9,2 89 3, 7,2 7,4 7, 63 17 18 15 <2,71 1,5-2. 11 1.11.216 TASE / N19 Rautav K2 Kok.syv. 21,1 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 13:3; Näytt.ottaja EH; Ilm.lt. C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 12; 1. 5, 1,8 84 2,1 7,6 7,3 38 6,4 68 3 9 15 3 18 1,9 1,9,82,6 <,1 2 1 1. 5, 11,1 86 2,5 7,5 7,3 38 6,5 68 31 1 16 18 1,96 2,1,82,6 <,1 15. 5, 11,1 87 2, 7,6 7,3 67 31 15 16 1,85 1,8 2. 5, 11,2 87 2,1 7,6 7,3 38 6,4 68 31 9 14 19 1,94 2,,83,9 <,1-2. 4,4 FINAS akkreditoitu testauslaboratorio T64 * akkreditoitu määritys. Mittausepävarmuustiedot toimitetaan pyydettäessä.

KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE (NRO 35) LIITE 2a. MITTAUSPAIKKA: 35695 Tammerkoski VUODEN 216 VIRTAAMAT (lähde SYKE:n Hertta tietokanta) KOORDINAATIT (YK): 6825654-3327828 VUOSI 216 VALUMA-ALUE F KM 2 7672, JÄRVISYYS L % 13,9 PV TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU 1 12,3 7,2 97,1 91,7 94,8 89,7 9, 1, 77, 9, 39,6 21,2 2 14,6 97,7 78, 5,4 116,7 7,4 6,8 23,1 41,4 1, 42,3 68,7 3 81, 98, 77,3 1, 129,2 88,7 1, 21,8 2,8 6,9 36,5 23,3 4 8,5 98, 7,5 78,4 128,6 57,9 79,8 22,1 1, 55,7 1, 22,1 5 7, 98, 5,9 92,6 128, 1, 76, 18,3 79,9 71, 1, 79,2 6 123,8 74,3 5,4 74,3 128,8 74,2 81,3 62,3 76,6 73,5 1, 79,4 7 127,7 52,1 84,7 77,4 13,3 79,7 81,9 75,5 76,6 45,7 41,9 53,5 8 128, 17,3 94, 74,5 128,3 81,8 81,8 11,2 76,9 1, 35,1 53, 9 51,6 17,9 97,5 1, 129,9 76,2 6,3 96,4 45,3 1, 23,6 51,2 1 5,6 9,8 97,1 1, 128,7 1,, 78,6 1, 45, 36, 23,7 11 1,6 16,6 97,8 89,9 128,5 6,9 78,9 69,6 1, 46,9 37,6 23,8 12 66,9 15, 5,7 89, 128,5 5,5 67,3 86,1 75,6 28,6 24, 73,9 13 111,9 15,9 5,8 88,4 127,1 65,7 67,6 1, 77,2 18,1 23,6 78,9 14 129,2 15,4 71,4 116,7 127,2 83,3 67,2 1, 76,9 28,6 37,5 54,1 15 128,9 15,4 6, 115,7 127,7 84,4 78, 61,2 37,8 1, 36,2 29,7 16 51,3 127, 48, 85, 75,8 74,4 95,3 67,8 26, 1, 32, 27,2 17 5,3 126,6 55, 85,4 68,5 79,6 93,6 55,1 1, 41,7 26,5 1, 18 14,8 127,6 63,1 88,6 68,2 74,5 62,9 92,6 1, 1, 23, 1, 19 15,6 17,2 45, 93,1 72,3 75,5 64, 93,2 71,8 1, 22,3 77,5 2 99,1 14,2 44,8 92,7 127, 82,7 64,8 97,4 3,1 38,1 22,5 64,9 21 16,1 92,7 53,8 93,9 131, 8,5 86,6 3,5 69,8 1, 24,5 7,7 22 14,8 91,1 53,9 94,7 131,4 81,9 8, 91,6 72,2 1, 23,5 74, 23 78,4 91,4 56,9 94,6 13,5 78,8 9,2 9,7 43,5 1, 55,7 46,5 24 67,1 91,2 57,2 117,2 13,2 69,3 17,2 79,6 1, 3, 77,1 1, 25 19,6 93,8 48,4 94,4 17,1 51,3 7,2 89,2 1, 18,4 75,5 1, 26 18,6 92,4 48,2 122,3 113,2 4,4 7,7 89,5 49,2 21,1 21,8 24,2 27 18,5 48,8 1, 127,5 15,3 87,6 7,2 4,4 46,8 27,5 22, 62,9 28 19,1 5,2 6,3 128,7 77,2 92,2 69,8 2,4 39,6 3,2 15,1 28,2 29 12,8 88,7 91,5 125,8 85,8 9, 69,6 75,8 38,7 1, 19,8 76,5 3 75,2 98, 126,8 125,6 5, 58,2 76,1 7, 1, 5,9 63,2 31 67,3 93, 82,8 1, 76,4 42,4 1, KESKIARVO M 3 /S 93,7 95, 64,3 87,1 113,4 69,1 66, 58,2 42,7 23,1 34, 43,8 VALUMA R L/SKM 2 12,2 12,4 8,4 11,4 14,8 9, 8,6 7,6 5,6 3, 4,4 5,7 KESKIARVO MQ (koko vuosi) 65,8 M 3 /S KESKIARVO R (koko vuosi) 8,6 L/SKM 2

KOKEMÄENJOEJOEN VESISTÖALUE (NRO 35) LIITE 2b. MITTAUSPAIKKA: 35745 Nokia VUODEN 216 VIRTAAMAT (lähde SYKE:n Hertta tietokanta) KOORDINAATIT (YK): 6822353-33125 VUOSI 216 VALUMA-ALUE F KM 2 1773, JÄRVISYYS L % 14,2 PV TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU 1 25,5 175,8 21,8 182,5 245,3 125,2 144,2 91,1 158,8 6,2 9, 79,8 2 195, 187,7 166,2 125,1 287,9 163, 73,7 117,3 144,3 8, 88, 127,7 3 121,5 184,1 152,4 91,2 275,1 161,9 31, 13,3 4,8 187,2 82,9 7,1 4 119,9 178,1 15,7 158, 317,8 19,1 155,8 19,5 38,7 164, 52,4 72,5 5 121,6 186,7 12,9 166,3 29,4 28,1 187, 112,1 164,4 19,1, 129,1 6 131,9 41,2 114,9 142,4 252,1 166,7 186,9 13,9 167, 78,4, 129,4 7 214,5 6,1 145,8 174,2 181,2 187,6 189,2 36, 143,7 36,1 67,7 8,3 8 194,3 18,1 176,8 157,3 171,9 122,4 147,9 171,4 133,2 11,8 56,9 122,9 9 16,7 179,9 171,2 35,8 24,1 114,7 74,1 15,5 115,8 11,8 52,9 115, 1 72,5 195,9 198,2 35, 227,6 162,2 3, 128,6 15,3 116,6 28,2 63,1 11 16,5 217,8 192,4 178,2 244,5 11,9 142, 136,3 15,3 125,2 66,8 7,6 12 176,3 28,9 127,7 166,8 239,9 11,7 132,2 129,3 144, 69,4, 121,9 13 18,7 181,3 7,9 171,1 23,6 19,3 13, 9,7 133,5 25,1, 116,6 14 198,8 191,2 191,9 166,4 157,5 163, 139,4 9,7 126, 25,5 111, 11,2 15 24,8 214,5 151,3 222, 186,1 146,1 161,6 154,3 9,5,1 88,4 81,1 16 29, 21,2 152, 144,9 249,8 14,6 158,2 169,1 47,7, 56,9 7,5 17 33, 214,4 12,1 127,1 28,8 148,9 188,1 25,3 25, 6,1 61,3 31, 18 222, 232,3 19,6 2,2 148,7 49,4 19,3 191,6 11,9 43,6 61, 29,4 19 228,3 231,9 51,5 199,8 179,1 63, 131, 177,4 126,9 42,2 63,3 133, 2 235,9 194,7 24,5 173,5 2,6 195,2 156,4 46,3 123,8 5,1 58, 111,6 21 235,1 167, 145,7 199,9 124,7 153,9 139,1 28,3 18, 68,1 82,9 129,9 22 135,9 188,2 13,7 26,9 119,2 148,4 95,4 141,8 81,3, 81,8 114,3 23 29,2 191,7 16,4 148, 221,2 169, 66,9 16,4 87,8, 17,5 118,5 24 28,9 237,4 117,6 11,6 28,3 117,6 139,6 184,6 13,7 67,7 137,2 29,1 25 184,5 219,9 121,7 191,9 179,3 87,5 135,1 189,3, 8,1 136,3 27,8 26 199,3 256,7 19,7 237,1 227,1 86,4 127,7 193,2 1,1 89,8 82,5 49,2 27 28,1 139,4 84,5 229,9 152,5 142, 118,8 45,4 93,3 54,3 72,7 98,9 28 183,7 116,8 24,4 24,1 49,2 145,4 133,7 32,6 78,6 31,3 144,8 11,2 29 178, 23,8 172, 224,2 36,1 16,1 143,3 145,6 57,2, 91,1 146,2 3 113, 18,7 248,2 173,7 159,9 54,1 143,9 57,1, 136,9 134,8 31 84,9 188,4 175,5 15,1 131,9 9,6 15, KESKIARVO M 3 /S 153,8 185,5 134,6 167,3 198,9 122, 123,8 12,9 88,1 53,3 72, 91,3 VALUMA R L/SKM 2 9, 1,9 7,9 9,8 11,6 7,1 7,2 7,1 5,2 3,1 4,2 5,3 KESKIARVO MQ (koko vuosi) 125,8 M 3 /S KESKIARVO R (koko vuosi) 7,4 L/SKM 2

KOKEMÄENJOEJOEN VESISTÖALUE (NRO 35) LIITE 2c. MITTAUSPAIKKA: 35875 Hartolankoski VUODEN 216 VIRTAAMAT (lähde SYKE:n Hertta tietokanta) KOORDINAATIT (YK): 689317-3277855 VUOSI 216 VALUMA-ALUE F KM 2 2127, JÄRVISYYS L % 13,1 PV TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU 1 34,8 29,2 249,1 224,5 381,2 145,2 174,8 131,7 156,1 58,6 96,7 141,2 2 238,2 212,7 239,8 219,5 349,8 148,3 132,2 19,5 152,7 47,6 98,6 165,2 3 17,7 166,2 259,2 242,8 39,1 159,8 95,1 13,2 116,8 28,3 88,8 116,3 4 184,5 174,7 231,7 279,1 349,7 153,4 162,8 123,9 121,9 21,2 7,2 121,9 5 193,1 27, 14,6 258, 351,9 79,1 191, 141, 166,7 135,1 34,5 167,2 6 226,6 92,2 189,6 23, 319,2 139,6 182, 125,7 189,5 118,7 34,4 169,7 7 285,4 139,6 211,1 218,9 318,4 152,6 186, 116,4 15,8 9,1 61,9 126,4 8 292,4 273,9 23,9 188,9 296,1 148,5 25,5 158,1 165,8 5,8 65,4 176,6 9 172,3 292,1 199,4 15, 277,8 156,6 133,4 16,9 136,8 49,7 93,9 117,8 1 14,5 223,2 21,6 146,9 279,5 15,9 88,8 151,2 6,9 114,2 64,2 87,4 11 233,5 237,1 244,8 272,8 278, 1,4 111,8 155,4 79,5 117,5 63,1 69,3 12 258,6 287,1 189, 261,8 291,2 6,3 15,1 155,5 138,5 15,1 33,7 177,7 13 234,2 297,9 183,4 249,4 289,8 122,3 149,7 6,6 153,5 9,7 39,8 19,9 14 233,2 298,8 216,4 257,8 298,5 131,7 159,1 62,3 127,1 59,9 11,2 152,8 15 273,7 33,9 221,9 267,3 278,7 142,6 178,5 143,7 11,2 39,5 85,5 148,8 16 172,9 3,8 216,5 27,2 298,5 214,8 126,6 155,3 84,3 43,9 7,4 141,8 17 84,6 247,1 19,6 26,8 284, 191, 221,4 182,8 54,6 56,8 95,2 34,8 18 24, 252,4 191,3 283,5 26,8 134,2 181,6 23,4 5,8 69,6 11,9 36,4 19 261,9 268,1 17,9 28,2 245,4 13,2 146,9 195,2 15,5 64,1 73,1 193,7 2 267,9 263,9 11,2 282,3 257, 192,7 162,5 141,1 125,6 61,7 1,2 183,7 21 251,3 283,5 27,1 282,6 23,2 166,5 175,9 94,2 95,8 62,8 149,2 16, 22 254,2 299,7 194, 294, 29,8 174,5 149,7 149,2 85,6 34,1 12,1 167,2 23 35,8 283,2 121,9 295,7 267,7 174, 1,4 173,1 19,9 42,5 147,3 157,1 24 71,2 277,3 18,1 283,6 265,7 17,5 121,1 178,9 72,7 77,5 162,4 5,4 25 264,5 267,5 183,4 291,1 217,2 16,4 171,8 22,1 53,7 8,7 198,9 52,8 26 249,8 26,2 182,8 289,1 255,5 15,3 158,6 218,5 118,2 122,6 146,3 61,8 27 239,7 198,9 18,6 275,7 254,6 146,1 152,7 132,4 9,8 82,9 164, 133,1 28 241, 21,4 152,9 331,1 24,5 194,3 163,4 9,4 84,1 6,8 2,8 148, 29 231,1 246,2 178,8 378,1 19,9 167,8 131,3 181, 75,3 34,3 189,9 171, 3 159,3 192,7 386,7 151,6 22,1 88,4 17,3 14,1 46,9 186,1 168,2 31 13,9 198,3 15,9 51,2 151,4 12,5 56,3 KESKIARVO M 3 /S 214, 248,9 192,9 265,1 267, 151,1 148,5 146,6 112,8 81,6 14,9 13,5 VALUMA R L/SKM 2 1,1 11,7 9,1 12,5 12,6 7,1 7, 6,9 5,3 3,8 4,9 6,2 KESKIARVO MQ (koko vuosi) 171,7 M 3 /S KESKIARVO R (koko vuosi) 8,1 L/SKM 2

Liite 2. 1x-suurennuksella otetut yleisvalokuvat kasviplanktonnäytteistä - Tampereen seudun yhteistarkkailu 216 kasviplankton KVVY Zwerver -

Object 1 Tampereen seudun yhteistarkkailu 216 kasviplankton KVVY - Zwerver.odt Tampereen seudun yhteistarkkailu 216 Kasviplankton - lajisto ja biomassa Raportti vuoden 216 näytteiden määrityksistä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n toimeksiannosta ajankohta: heinäkuu 217 raportti nro: 217 2 Kirjoittaja: Satu Zwerver 1 Zwerver planktonmääritykset Arkadiantie 2, 257 Kemiö 4-77 9385 info@zwerver.fi www.zwerver.fi

Sisällysluettelo 1. JOHDANTO...3 2. AINEISTO JA MENETELMÄT...3 2.1 NÄYTTEET....3 2.2 MIKROSKOOPPI..3 2.3 MENETELMÄ.3 2.3.1 NÄYTTEEN ESIKÄSITTELY...3 2.3.2 LASKENTA JA LAJIEN MÄÄRITYS..5 2.3.2.1 LASKENTA 5 2.3.2.2 LASKENNAN TARKKUUS.5 2.3.2.3 BIOMASSA....5 2.3.2.4 LAJINMÄÄRITYS...5 2.4 TIETOJEN KÄSITTELY.6 3. KASVIPLANKTONMUUTTUJAT...7 4 TULOKSET...9 4.1 TAULUKOT YHTEENVEDOISTA...9 4.2 KAAVIOT YHTEENVEDOISTA...1 4.3 LEVÄRYHMIEN JAKAANTUMINEN, KAAVIO...12 4.5 YLEISVALOKUVAT NÄYTTEESTÄ...13 4.6 EKOLOGINEN LUOKITTELU..13 5. TULOSTEN TARKASTELU...13 5.1 NÄSIJÄRVI 119 AITOLAHDEN ED SH...14 5.2 PYHÄJÄRVI 17 LEHTISAARI KH...15 5.3 PYHÄJÄRVI RAJASAAREN SILTA KH...16 5.4 PYHÄJÄ 16 SAVISELKÄ SH...17 5.5 KULOV K5 KESÄNIEMI KH...18 5.6 RAUTAV K2 KH...19 6. KIRJALLISUUS...2

1. Johdanto Kasviplankton on tärkeä biologinen muuttuja, jota käytetään vesimuodostumien ekologisen tilan arvioinnissa. Kasviplanktonin käyttö indikaattorina perustuu sen kykyyn reagoida nopeasti veden laadun muutoksiin (Järvinen ym. 211). Kasviplanktonbiomassan avulla kuvataan muun muassa veden rehevyyttä, kasviplanktonyhteisön koostumuksen ja monimuotoisuuden perusteella voidaan taas arvioida vesistön mahdollista tilan muutosta (Stevenson & Smol 23 viitteineen). Tässä raportissa esitetään vuoden 216 Tampereen seudun yhteistarkkailun näytteiden kasviplanktonlajisto ja -määrä ja avataan kasviplanktonmuuttujien merkitystä. Taulukko 2. Mikroskoopin ominaisuudet. EN 1524 Zwerver valaistus 5-1 W 75 W kondensorin NA objektiivit Eurooppalainen suositus >,5,6 1x (faasi) tai 2x (faasi) 2x, NA>,5 4x faasi 6x plan apo, öljy tai 1x plan apo, öljy, NA >,9 okulaarit 1x tai 12,5 x 1 x NA,22 Plan, Zeiss 25x NA,8 Neofluor, öljy, Zeiss 4x NA,75, Neofluor, faasi, Zeiss 63x NA 1,4 plan apo, öljy, Zeiss 1x 2. Aineisto ja menetelmät 2.1 Näytteet Näytteitä toimitettiin määritettäväksi 23 kpl, taulukko 1. Näytteet oli otettu 2 m syvyydestä kokoomanäytteenä. Näytteet kestävöitiin välittömästi happamalla Lugolin liuoksella. Näytteitä säilytettiin jääkaapissa n. 6 C:n lämpötilassa määrityksen alkuun asti. 2.2 Mikroskooppi Määrityksissä käytettiin käänteismikroskooppia (Leitz Diavert). Määritykset tehtiin kirkaskentässä. Mikroskooppi täyttää kirkkaasti eurooppalaisen standardin (SFS-EN 1524) asettamat vaatimukset, joka ilmenee seuraavasta taulukosta: 2.3 Menetelmä Määritys- ja laskentamenetelmä perustui Suomen ympäristökeskuksen (Järvinen, toim., 211), Utermöhlin (1958) ja eurooppalaisen standardin (SFS-EN 1524, 26) kuvaamille menetelmille. Näytteet laskettiin SYKEn laajaa menetelmää (Järvinen, toim., 211) käyttäen. Tarkempi kuvaus menetelmästä löytyy kohdassa 2.3.2. Laskenta ja lajien määritys. 2.3.1 Näytteen esikäsittely Ennen näytteen valmistelua näytepullo otettiin jääkaapista ja sen lämpötilan annettiin nousta huoneenlämpötilaa vastaavaksi vähintään 12 tunnin ajan. Näyte sekoitettiin näytepulloa kääntelemällä muutaman minuutin ajan rauhallisesti, jonka jälkeen näyte laskeutettiin kyvetissä. Näytemäärä laskeutettiin Zwerverin 1 ml:n tai Hydro-Bioksen 1:n tai 5:n ml:n kyveteissä. Zwerverin kyvettejä käytettäessä näytemäärä punnittiin tarkemman näytetilavuuden saamiseksi. Näytteen annettiin laskeutua Järvinen ym. (211) ohjeistuksen mukaisen ajan. 3

Taulukko 1. Näytteet. Näytepaikan nimi, näytteenottopäivämäärä, näytekoodit, kunta, vesistöalueen numero, vesityyppi, mikroskopoija sekä tutkitun näytteen määrä. Nimi Pvm NäyteNro Zwerverkoodi Kunta Vesistöalue nro Pintavesityyppi Mikrosko-poija Laskeutetun näytteen tilavuus (ml) Näsijä 119 Aitolahden ed 21.6.216 17465 TRE 1 Tampere 35.311 Sh Zwerver Satu 1,5 Näsijä 119 Aitolahden ed 28.7.216 17467 TRE 2 Tampere 35.311 Sh Zwerver Satu 9,91 Näsijä 119 Aitolahden ed 22.9.216 17468 TRE 3 Tampere 35.311 Sh Zwerver Satu 1,8 Pyhäjä 17 Lehtisaari 7.6.216 17469 TRE 4 Tampere 35.211 Kh Zwerver Satu 1,7 Pyhäjä 17 Lehtisaari 14.7.216 1747 TRE 5 Tampere 35.211 Kh Zwerver Satu 1,1 Pyhäjä 17 Lehtisaari 22.8.216 17471 TRE 6 Tampere 35.211 Kh Zwerver Satu 9,89 Pyhäjä 17 Lehtisaari 22.9.216 17472 TRE 7 Tampere 35.211 Kh Zwerver Satu 1,7 Pyhäjä Rajasaaren silta 7.6.216 17473 TRE 8 Pirkkala 35.211 Kh Zwerver Satu 1,1 Pyhäjä Rajasaaren silta 14.7.216 17474 TRE 9 Pirkkala 35.211 Kh Zwerver Satu 1,6 Pyhäjä Rajasaaren silta 22.8.216 17475 TRE 1 Pirkkala 35.211 Kh Zwerver Satu 1,6 Pyhäjä Rajasaaren silta 22.9.216 17476 TRE 11 Pirkkala 35.211 Kh Zwerver Satu 9,9 Pyhäjä 16 Saviselkä 7.6.216 17477 TRE 12 Pirkkala 35.211 Sh Zwerver Satu 1,6 Pyhäjä 16 Saviselkä 14.7.216 17478 TRE 13 Pirkkala 35.211 Sh Zwerver Satu 1,7 Pyhäjä 16 Saviselkä 22.8.216 17479 TRE 14 Pirkkala 35.211 Sh Zwerver Satu 1,18 Pyhäjä 16 Saviselkä 22.9.216 1748 TRE 15 Pirkkala 35.211 Sh Zwerver Satu 9,85 Kulov K5 Kesäniemi 7.6.216 17482 TRE 16 Nokia 35.132 Kh Hakanen Päivi 1 Kulov K5 Kesäniemi 26.7.216 17483 TRE 17 Nokia 35.132 Kh Hakanen Päivi 5 Kulov K5 Kesäniemi 24.8.216 17484 TRE 18 Nokia 35.132 Kh Hakanen Päivi 5 Kulov K5 Kesäniemi 29.9.216 17485 TRE 19 Nokia 35.132 Kh Hakanen Päivi 1 Rautav K2 7.6.216 17486 TRE 2 Sastamala 35.131 Kh Zwerver Satu 1,6 Rautav K2 26.7.216 17487 TRE 21 Sastamala 35.131 Kh Zwerver Satu 1,3 Rautav K2 24.8.216 17488 TRE 22 Sastamala 35.131 Kh Zwerver Satu 1 Rautav K2 29.9.216 17489 TRE 23 Sastamala 35.131 Kh Zwerver Satu 9,84 Kartta näytepaikoista. 4

2.3.2 Laskenta ja lajien määritys Näytteet laski ja määrittivät Satu Zwerver ja Päivi Hakanen. 2.3.2.1 Laskenta Näyte tutkittiin kolmea suurennusta käyttäen. Ensiksi tarkastettiin näytteen tasainen jakautuminen kyvetin pohjalle pienellä (1x) suurennuksella. Jos näyte oli epätasaisesti laskeutunut, laskeutettiin uusi näyte. Itse määritys aloitettiin pienimmistä levistä. Kaikkein pienikokoisimmat (< 2 µm) taksonit laskettiin erikseen 63x-suurennuksella 7 näkökentästä. Tämä askel on ylimääräinen SYKEn ohjeistukseen verrattuna. Se antaa kuvan aivan pienimpien planktoneliöiden (pikoplankton) määrästä. Osa näistä voi olla bakteereitakin, koska bakteerien ja levien erottaminen ei ole mahdollista tavallisella valomikroskoopilla. Pikoplanktonin määrä on kuitenkin tärkeä ekologinen suure, joten ne eroteltiin tässä. Seuraavaksi laskettiin ja määritettiin hieman suuremmat taksonit (2-2 µm) samalla (63x) suurennuksella vähintään 5 näkökentästä, ohjeistuksen mukaan. Tämän jälkeen laskettiin ja määritettiin suurikokoiset (>2 µm) sekä aikaisemmin havaitsemattomat taksonit 25xsuurennuksella, niin ikään vähintään 5 näkökentästä. 63x suurennuksella kerättiin vähintään 4 havaintoa. Eniten esiintyvästä taksonista pyrittiin keräämään vähintään 5 havaintoa, vähintään 2:stä näkökentästä, sekä 63x- että 25x -suurennuksella. Lopuksi laskettiin suurimmat ja harvalukuisimmat taksonit 1x suurennuksella vähintään puolen kyvetin alalta, käyttäen tarvittaessa suurempaa suurennusta määritykseen. Mainitut suuruusluokat ovat vain suuntaa antavia. Levät määritettiin sillä suurennuksella, jossa tuntomerkit olivat luotettavasti havaittavissa. SYKEn Phyto-ohjelmassa ei ole mahdollisuutta ottaa mukaan laskennan ulkopuolella havaittuja taksoneita, joten osa harvakseltaan esiintyvistä taksoneista ei pääse rekisteriin. Laskennan ulkopuolella havaittujen taksonien määrä on kuitenkin mainittu kappaleessa 5, Tulosten tarkastelu. Seuraavaan taulukkoon on koottu yhteenvetona yllä selvitetyn laskentamenetelmän keskeiset numerot. Taulukko 3. Laskentamenetelmä. Laaja laskentayksiköiden Vähintään suurennus koko näkökenttiä yksiköitä 63x -2 µm 7 63x 2-2 5 4 25x > 2 µm 5 1x/25x/63x > 2 µm 1/2 kyvettiä Runsaimmin esiintyvää taksonia väh. 5 kpl, väh. 2 näkökentältä, 63x- ja 25x- suurennoksilla. 2.3.2.2 Laskennan tarkkuus Laskennan tarkkuus vaihtelee laskentayksiköiden määrän mukaan seuraavasti: Taulukko 4. Laskennan tarkkuus. 2.3.2.3 Biomassa Levien biomassa saadaan kertomalla laskentayksiköiden lukumäärä niiden tilavuudella (Lepistö, L. toim., 26). Laskenta suoritettiin EnvPhyto-laskentaohjelmassa makean veden lajija tilavuustaulukkoa käyttäen. 2.3.2.4 Lajinmääritys Lajit pyrittiin määrittämään lajitasolle. Luettelo tärkeimmästä käytetystä määrityskirjallisuudesta löytyy kirjallisuusluettelosta. Lajilistana käytettiin SYKEn ylläpitämää lajilistaa. Epävarman määrityksen kohdalla käytetään biologiassa merkintää cf., joka on latinaa ja tarkoittaa verrata. Lyhennettä käytetään, kun määrityksestä ei olla aivan varmoja, mutta taksoni muistuttaa suuresti jotain määrättyä lajia. 5

2.4 Tietojen käsittely Zwerver käytti laskentaan Koeman en Bijkerk -yrityksen planktonlaskentaohjelmaa Count 6.2, jossa on käytössä SYKEn lajilista. Laskennan jälkeen tulokset vietiin SYKEn kasviplanktonrekisteriin Env-Phyto-ohjelman avulla. Tämän jälkeen tulokset haettiin SYKEn Herttapalvelusta ja toimitettiin toimeksiantajalle taulukkomuodossa. Hakanen laski suoraan Phyto-Env-ohjelmalla. 6

3. Kasviplanktonmuuttujat Kasviplanktonissa voidaan erottaa seuraavia muuttujia: 1) biomassa 2) klorofylli-a 3) kasviplanktonin rehevyysindeksi (TPI)* 4) haitallisten sinilevien prosenttiosuus kokonaisbiomassasta* 5) leväryhmien jakautuminen 6) niiden syklisyys näytteenottojakson aikana 7) erilaisten indikaattorilajien esiintyminen 8) lajien määrä 9) lajien määrä 6%:ssa biomassaa 1) pikoplanktonin määrä 11) laskentayksikköjen tiheys 12) laskentayksiköiden keskikoko * käytetään vain makeassa vedessä Tässä raportissa valaistaan näytepaikkojen leväyhteisöjä kaikkien näiden muuttujien osalta. Neljää ensimmäistä muuttujaa käytetään ekologisessa luokittelussa (Aroviita ym. 212). Kasviplanktonin kokonaisbiomassa sekä klorofylli-a kuvaavat kokonaislevämäärää. Heinonen (198) kehitti järven rehevyyttä kuvaavan luokituksen kokonaisbiomassan perusteella. Tässä luokituksessa käytetyt luokat on listattu taulukossa 5. Taulukko 5. Heinosen (198) rehevyysluokat makeille vesille keskikesän kokonaisbiomassojen perusteella. mg/l erittäin erittäin rehevöitynyt, karu / lievästi rehevöitynyt, ultra- karu / alkava rehevä, hyper- oligo- oligo- rehevöi- meso- eutroeutrofin trofinen tro-finen tyminen trofinen finen en <,2,21-,5,51-1 1,1 2,5 2,51 1 >1 Ekologinen luokitus (Aroviita ym 212) on tarkempi mittari, sillä se ottaa huomioon veden luontaiset ominaisuudet. Biomassasta käytetään ekologisessa luokittelussa kesä-elokuun näytteiden keskiarvoa ja klorofyllistä kesäsyyskuun keskiarvoa. TPI on kasviplanktonin rehevyysindeksi, jossa tietyt indikaattorilajit on pisteytetty sen mukaan, minkälaisia rehevyysoloja ne ilmentävät (-3, -2, -1, 1, 2, 3) (Aroviita ym. 212, Willén 27). Pienimmän arvon saavat lajit, jotka suosivat hyvin karuja vesiä, ja vastaavasti suurimman pistearvon saavat taksonit, jotka esiintyvät tavallisesti hyvin rehevissä oloissa. Näin ollen mitä pienempi TPI-arvo sitä enemmän lajistossa esiintyy niukkaravinteisia oloja suosivia lajeja. Ekologista luokittelua varten TPI-arvo määritetään laskemalla keskiarvo kesä- elokuun näytteistä. Ekologisessa luokittelussa haitallisten sinilevien osuus kokonaisbiomassasta huomioidaan vain heinä- ja elokuun näytteistä (Aroviita ym. 212). Sinilevien osuus kasviplanktonyhteisöistä lisääntyy järven rehevyystason kasvaessa (Lepistö 1999). Lievästi rehevissä järvissä sinilevien osuus yleensä kasvaa loppukesää ja syksyä kohti, mutta rehevissä ja erittäin rehevissä järvissä sinilevien osuus voi pysyä korkeana kesäkuulta aina elosyyskuulle asti (Lepistö 1999). Monet haitalliset sinilevät ovat myös rehevyyden ilmentäjiä ja nostavat myös TPI-arvoa. Kaikkien luokittelumuuttujien tuloksia verrataan eri järvityypeille annettuihin raja-arvoihin. Jos järviluontoa muuttava tekijä on jotain muuta kuin ravinteiden määrän vaihtelua, ei sen vaikutus välttämättä näy suoraan ekologisen luokituksen arvoissa. Tämän takia ekologisen luokituksen tukena on hyvä käyttää erilaisia indikaattorilajeja, leväryhmien jakautumista, leväryhmien syklisyyttä, lajien määrää, pikoplanktonin määrää ja laskentayksiköiden keskikokoa. Esimerkiksi Gonyostomum semen -limalevä- valtaisissa järvissä kokonaisbiomassa ja klorofylli soveltuvat huonosti luokitteluun (Vuori ym. 29, Willén 27). Toinen esimerkki on kaivostoiminnan seurauksena tapahtuva sähkönjohtavuuden kasvu, joka ei usein heti kuvastu ekologisen luokituksen arvoissa. Se kuvastuu paremmin lajistonvaihdoksena ja indikaattorilajeissa. Jotkut levälajit indikoivat juuri veden sähkönjohtavuutta tai määrättyä ph:ta. Myös leväryhmien suhteellista jakautumista voidaan käyttää luokituksen tukena. Joissain leväryhmissä on tyypillisesti lajeja, jotka voivat käyttää myös orgaanista ainesta ravintonaan, 7

osa taas pystyy liikkumaan aktiivisesti vedessä ja keräämään ravintoa myös alemmista vesikerroksista ja pakenemaan saalistajia. Kasviplanktonyhteisön monimuotoisuutta voidaan arvioida näytteen kokonaistaksonimäärän perusteella. Mitä runsaampi lajisto, sitä paremmin se pystyy sopeutumaan muutoksiin. Lisäksi voidaan laskea taksonimäärä, joka muodostaa 6 % kokonaisbiomassasta. Willén (23) tutki ruotsalaisten metsäjärvien loppukesän kasviplanktonyhteisöjä ja tulosten mukaan 1-3 valtalajia eivät yleensä muodosta yli 6 % kokonaisbiomassasta. 1-3 valtalajia muodostivat yli 8 % biomassasta vain, jos järvi oli stressitilanteessa jonkin tekijän suhteen (Willén 23). Tällaisia stressitekijöitä olivat muun muassa hyvin tumma vesi, happamoituminen ja limalevän runsas esiintyminen. Yleensä aivan karuissa ja toisaalta hyvin rehevissä vesissä on vain muutama laji 6%:ssa biomassaa. Pikoplanktonin eli hyvin pienikokoisen (< 2µm) planktonin määrä kertoo ravinnetilanteesta ja toisaalta mikrobisilmukan merkityksestä perustuotannossa (Särkkä 1996, Lambert & Sommer 27). Pikoplankton on tärkeä osa veden ekosysteemiä. Mitä pienempi solu, sitä tehokkaammin se pystyy käyttämään hyväkseen ravinteita (Reynolds 27, Riesebell & Wolf- Gladrow 22) ja sen paremmin pystyy eläinplankton käyttämään sitä ravintonaan. Erityisesti niukkaravinteisissa ja toisaalta hypereutrofisissa vesissä pikoplanktonit voivat olla vallitsevia (Salonen & Kairessalo 199). Kasviplanktontuloksissa on myös ilmoitettu näytekohtaisesti kaikkien taksoneiden yhteenlaskettu tiheys sekä keskimääräinen laskennallinen yksikkökoko. Näiden muuttujien avulla voi esimerkiksi tarkastella, koostuuko kasviplanktonyhteisö pienistä vai suhteellisen suurista lajeista ja näin arvioida yhteisön sopivuutta laiduntajille sekä verrata näiden mahdollisia muutoksia eri vuosina. Kasvukauden varsin lyhytaikaisetkin sääolot vaikuttavat kasviplanktonyhteisöön (Lepistö ym. 23) ja voivat merkittävästi vaikuttaa lajien runsauteen. Esimerkiksi sinilevät ja limalevä hyötyvät lämpimästä vedestä, vesipatsaan kerrostuneisuudesta ja tyynestä säästä. 3.1 Limalevä Gonyostomum semen Isokokoinen, miksotrofinen, aktiivisesti liikkumaan kykenevä Gonyostomum semen -limalevä muodostaa runsaita massaesiintymiä lämpimän veden aikaan, mikä aiheuttaa haittaa vesien virkistyskäytölle. Lajin ei ole havaittu olevan myrkyllinen. G. semen näyttää suosivan pieniä, matalia ja kerrostuneita humusjärviä (Lepistö ym. 1994, Findlay ym. 25, Trigal ym. 213), mutta massaesiintymiä tavataan myös muun muassa kirkkaissa ja oligotrofisissa järvissä (Rengefors ym. 212 viitteineen). Limalevän massaesiintymien huippu ajoittuu tyypillisesti loppukesälle (Willén 23), mutta kukinta voi kestää jopa 3 kk (Peltomaa & Ojala 21). Limalevän esiintymiseen vaikuttavista tekijöistä ei ole varmuutta (Rengefors ym. 212). Pintaveden lämpötilan, pidempi kasvukausi sekä vesipatsaan kerrostuneisuuden lisääntyminen ja DOC-arvojen (liuennut orgaaninen hiili, veden väri) kasvu vesistöissä näyttävät suosivan limalevän kukintoja (Rengefors ym. 212). Trigal ym. 213 mainitsevat vielä veden värin ja ph:n sekä loivat rannat vaikuttavina tekijöinä. Lebret ym. (212) ja Johansson ym. (213) tuovat esiin laidunnuspaineen puuttumisen vaikutuksesta esiintymiseen. Limalevän massaesiintymien vaikutukset toisiin kasviplanktonlajeihin näyttävät olevan vähäisiä (Willén 23, Angeler ym 21, Johansson ym. 213, Lindholm 1998), toisin kuin sinilevien massaesiintymien kohdalla. Toisaalta limalevän massaesiintymien on havaittu vähentävän pienten kasviplanktonlajien- etenkin nielu-, viher- ja kultalevien biomassaa (Trigal ym. 211, Johansson ym. 213). Nämä ovat hyvää ruokaa eläinplanktonille ja niiden vähenemisellä voi olla vaikutuksia koko järven ravintoverkkoon. Myös eläinplanktonin, pohjaeläinten ja kalojen yhteisörakenteissa on havaittu eroja limalevävaltaisten ja limalevättömien järvien välillä (Trigal ym. 211, Johansson ym. 213). 8

4 Tulokset Laskentatulokset on viety SYKEn kasviplanktonrekisteriin. Liitteenä olevassa excel-tiedostosta (Liite 1 raporttiin 2172 Kasviplanktonlaskennan tulokset TRE16- Zwerver.xlsx) löytyvät SYKE:n kasviplanktonrekisteristä haetut tulokset. Tiedosto käsittää sivut 1) näytetiedot 2) yhteenveto 3) lajilista biomassa, biomassa%, tiheys, tiheys% 4) luokkalistat biomassa, biomassa%, tiheys, tiheys% sekä alkuperäiset listat kasviplanktonrekisteristä 5) yhteenveto 6) lajit 7) luokat Excel-tiedoston sivuilla yhteenveto sekä sivuilla laji- ja luokkalistat on SYKEn rekisteristä haettuja tietoja käsitelty niin, että ne ovat lukijalle helpommassa muodossa. Osa tiedoista on jätetty pois ja osaa on muokattu helpommin luettavaksi, esimerkiksi lisäämällä suomenkieliset ryhmänimet sekä yhdistämällä rekisterin nimiä niin, että kaikki kultalevät ja piilevät ovat yhtenä ryhmänä rekisterin käyttämän usean ryhmän sijasta. Lopusta löytyvät alkuperäiset taulukot, joten toimeksiantajalla on kaikki tiedot helposti saatavilla. Seuraavilla sivuilla esitetään laskennasta saadut tulokset lyhyesti taulukko- ja kaaviomuodossa. Numeeristen tietojen lisäksi tuloksina esitellään erillisessä liitteessä (Liite 2) 1x-objektiivilla otetut yleiskuvat näytteistä, joista näkyy selkeästi erilaisten näytteiden pääerot levien, sekä muun aineksen, määrä ja koko. Kappaleessa 5 tarkastellaan tuloksia lähemmin näytepaikkakohtaisesti. 4.1 Taulukot yhteenvedoista Taulukkoon 6 B on kerätty näytteiden kasviplanktonmuuttujien tulokset. Taulukkoon on myös haettu SYKE:n rekisteristä löytyneet a-klorofyllin tulokset. Harmaalla ekologisessa luokituksessa käytetyt muuttujat. Taulukko 6. Yhteenveto- ja näytepaikkakohtaisten taulukoiden värien merkitykset (A) sekä yhteenvetotaulukko kasviplanktonnäytteiden tuloksista (B). A) Yhteenveto- ja näytepaikkakohtaisten taulukoiden värien merkitykset Kokonaisbiomassa TPI Klorofylli-a Haitalliset sinilevät Kaikki sinilevät Tak-sonit Tak-sonit 6%:ssa Yksikkökoko, keskiarvo Tiheys Gonyostomum semen mg/l µg/l % mg/l mg/l % kpl kpl µm3 kpl/ml µg/l % solua/ml <,2 <-2 <3 <1 <,2 <,2 <1 >8 >1 <1 <1 <25 <2 <2,2-,5 '-2--1 3-7 1-5,2-,4,2-,4 1-5 6-8 8-1 1-2 1-25 25-75 2-1 2-1,5-1 '-1-7-4 5-2,4-,8,4-,8 5-2 4-6 4-7 2-5 25-75 75-5 1-75 1-5 1-2,5-1 >4 2-5,-8-1,5,-8-1,5 2-5 2-4 2-3 5-1 75-2 5-1 75-9 5-1 2,5-1 1-2 >5 >1,5 >1,5 >5 <2 1 1-25 2-4 1-3x1 >9 1-2 >1 >2 >25 >4 >3 >2 9

B) Yhteenvetotaulukko kasviplanktonnäytteiden tuloksista Taksoneita Taksoni Biomassa Kloro- Haitalliset 6% SYKEn TPI fylli-a sinilevät Kaikki sinilevät lkm :ssa koko tiheys Gonyostomum semen näytenro mg/l µg/l % mg/l mg/l % kpl kpl µm3 kpl/ml µg/l % solu/ml chl-a T6% bm mg/l TPI µg/l HS% HS mg/l S mg/l S% T kpl kpl µm3 kpl/ml G µg/l G% G/ml 17465,31 -,3 3,3 3,7,1,1 4 51 7 15 2578 17467,38 -,63 2,4 5,21,2,2 6 65 14 21 17946 17468,14,35 2,2 16,41,2,3 21 5 15 21 6761 17469,61-1,17 4,7 1,46,1,2 3 69 1 29 2138 1747,56,33 4,3 7,16,4,5 8 72 14 38 14615 17471 1,3 1,58 9,7 5,22,7,7 6 76 9 73 17819 17472 1,6 1,81 5 2,52,3,3 3 7 3 72 14718 17473,79-2,1 5,9,76,1,1 1 63 11 53 14935 17474,61 1,21 5,4 2,5,2,2 4 73 13 27 22761 17475 1,96 1,9 11 4,18,8,1 5 1 1 78 2515 17476,89 1,52 7,3 4,91,4,6 7 7 1 47 18839 17477 1,11 1,17 8 2,7,2,3 3 8 11 32 351 17478 1,7 2,7 12 26,41,45,54 32 12 14 56 3276 17479 1,51 2,4 14 25,73,39,43 28 14 17 69 21931 1748 1,23 2,56 11 69,7,86,89 72 86 7 9 13676 17482 1,2,42 8,4 2,71,3,4 4 84 13 54 18877 4,2,2 17483 1,74 1,92 17 16,97,3,35 2 16 19 58 329 2,1,2 17484 1,53 2,16 14 12,92,2,24 16 17 18 77 19949 4,2,4 17485 1,9 1,52 8,6 9,4,1,12 11 97 11 71 15326 2,3,4 17486 2,55 1,83 13 4,57,12,13 5 84 12 79 32189 2,1,2 17487 1,41 1,9 11 9,72,14,21 15 111 16 38 37321 * Otsakkeessa vaaleammalla harmaalla annettu lyhenteet, joita on käytetty tulosten tarkastelussa. 4.2 Kaaviot yhteenvedoista Kaaviot 1-5. Kasviplanktonin kokonaisbiomassa ja sinilevien %-osuudet (1), TPI-arvot (2), taksonien määrä (3), yksikkökoon laskennallinen keskiarvo ja laskentayksikköjen tiheys (4) sekä limalevä Gonyostomum semenin määrä (5). (1) Kokonaisbiomassa ja sinilevien %-osuus Kokonaisbiomassa, mg/l Haitalliset sinilevät, % Kaikki sinilevät 3, 8 % 2,5 2, 7 % 6 % 5 % 1,5 4 % m g/l 1,,5, 28.7.216 14.7.216 22.9.216 7.6.216 22.8.216 14.7.216 22.9.216 7.6.216 24.8.216 Näsijä 119 Pyhäjä 17 Pyhäjä RajasPyhäjä 16 Kulov K5 26.7.216 29.9.216 Rautav K2 3 % 2 % 1 % % % 1

(2) TPI-arvot 3 TPI 3 2 2 1 1-1 -1-2 -2-3 28.7.216 14.7.216 22.9.216 7.6.216 22.8.216 14.7.216 22.9.216 7.6.216 24.8.216 26.7.216 29.9.216 Näsijä 119 Pyhäjä 17 Pyhäjä RajasPyhäjä 16 Kulov K5 Rautav K2-3 (3) Taksonien määrä 12 1 k p l 8 6 4 2 (4) Yksikkökoon laskennallinen keskiarvo ja laskentayksikköjen tiheys 2 8. 7. 2 1 6 kpl 1 4. 7. 2 1 6 2 2. 9. 2 1 6 Taksonit 6%: ssa 7. 6. 2 1 6 2 2. 8. 2 1 6 Näsijä 119 Pyhäjä 17 Pyhäjä RajasPyhäjä 16 Kulov K5 Rautav K2 1 4. 7. 2 1 6 2 2. 9. 2 1 6 7. 6. 2 1 6 2 4. 8. 2 1 6 2 6. 7. 2 1 6 2 9. 9. 2 1 6 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 k p l 5 % :s s a Yksikkökoko, keskiarvo, µm3 Tiheys, kpl/ml µ m 3 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 2 8. 7. 2 1 6 1 4. 7. 2 1 6 2 2. 9. 2 1 6 7. 6. 2 1 6 2 2. 8. 2 1 6 Näsijä 119 Pyhäjä 17 Pyhäjä RajasPyhäjä 16 Kulov K5 Rautav K2 1 4. 7. 2 1 6 2 2. 9. 2 1 6 7. 6. 2 1 6 2 4. 8. 2 1 6 2 6. 7. 2 1 6 2 9. 9. 2 1 6 4 35 3 25 2 15 1 5 k p l /m l 11

(5) Limalevä Gonyostomum semenin määrä s olu/m l µg/l 1 1 21.6.216 28.7.216 22.9.216 7.6.216 14.7.216 22.8.216 22.9.216 7.6.216 14.7.216 22.8.216 22.9.216 7.6.216 14.7.216 22.8.216 22.9.216 solu/ml % µg/l 7.6.216 26.7.216 24.8.216 29.9.216 7.6.216 26.7.216 24.8.216 29.9.216 Näsijä 119 Pyhäjä 17 Pyhäjä Rajas Pyhäjä 16 Kulov K5 Rautav K2,6,4,2, % 4.3 Leväryhmien jakaantuminen, kaavio Alla kaavio biomassan jakautumisesta eri leväryhmiin. Näytepaikat on tässä ryhmitelty vesityypin mukaan. Kasviplanktonin biomassan jakautumine eri leväryhmiin. Värilliset poikkiviivat merkkaavat erinomaisen (sininen), hyvän (vihreä) ja tyydyttävän (keltainen) ekologisen luokan ylärajaa. Sh= suuret humusjärvet, Kh = Keskikokoiset humusjärvet. Liitteestä 1 löytyvät taulukot leväryhmien jakaantumisesta biomassan, tiheyden ja prosentuaalisen osuuden perusteella. 12

4.5 Yleisvalokuvat näytteestä Valokuvat on otettu 1x-kertaisella objektiivilla 1 ml:n näytteestä. Kuvissa näkyy selkeät erot näytteissä, joissa on paljon tai vähän ainesta ja missä näytteissä on paljon suurikokoisia leviä tai muuta ainesta. Värivaihtelu johtuu kameran valotuksesta. Valokuvat löytyvät erillisestä liitteestä (Liite 2 Valokuvat TRE 216 kasviplankton - Zwerver). 4.6 Ekologinen luokittelu Taulukossa 7 kasviplanktonmuuttujien keskiarvot on sijoitettu ekologisen luokituksen raja-arvojen mukaisiin luokkiin. Kohdassa 5. Tulosten tarkastelu katsotaan, tukeeko muu kasviplanktontieto tätä ekologista luokkaa vai ovatko nämä jotenkin ristiriidassa keskenään. Tällä tavoin saadaan käsitys siitä, missä tilassa näytepaikka on ekologisen tilan osalta. Ohjeistuksen mukainen ekologisen tilan luokittelu tehdään kesän keskiarvojen perusteella biomassan, klorofylli-a:n, TPI-arvon ja haitallisten sinilevien prosenttimäärän osalta (Aroviita ym. 212). Biomassan ja TPI-arvon osalta käytetään kesä-elokuun keskiarvoja, sinilevien osalta heinäelokuun ja klorofyllin osalta kesä-syyskuun keskiarvoa. Näitä verrataan eri järvityypeille annettuihin luokkarajoihin. Lopullisessa luokittelussa ekologisen tilan luokittelumuuttujien alkuperäiset arvot muutetaan ensin yhteismitallisiksi ekologisten laatusuhteiden (ELS) arvoiksi vertaamalla muuttujan arvoa luokkarajoihin ja vertailuarvoihin (Aroviita ym. 212). Vemu-tietojärjestelmä suorittaa tämän laskennan. Tämän jälkeen ekologisen tilan luokan kasviplanktonin osalta määrää muuttuja, joka antaa alhaisimman tuloksen (Aroviita ym. 212). Kasviplanktonin lisäksi järven lopullisessa luokittelussa täytyy huomioida myös muun muassa vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat. Taulukko 7. Kasviplanktontulosten sijoittuminen ekologisen luokittelun luokkarajoihin ei siis ekologien luokittelu. Näytepaikoilta on käytetty niin pitkälle kuin tuloksia oli saatavilla ohjeistuksen (Aroviita ja muut 212) mukaisia keskiarvoja. Ekologinen luokittelu keskiarvot kuukausilta VI-VIII VII-VIII VI-VIII VI-IX Näytepaikka Järvi-tyyppi Kokonaisbiomassa (mg/l) Haitallisten sinilevien %- osuus TPI chl-a Näsijä 119 Aitolahden ed Sh,34* 5,21* -,46* 2,63* erinomainen Pyhäjä 17 Lehtisaari Kh,82 6,19,25 5,93 hyvä Pyhäjä Rajasaaren silta Kh 1,12 3,34,1 7,4 tyydyttävä Pyhäjä 16 Saviselkä Sh 1,44 26,7 1,88 11,25 välttävä Kulov K5 Kesäniemi Kh 1,43 14,94 1,5 12, huono Rautav K2 Kh 2,1 13,74 1,98 12,75 * = tuloksia puuttuu 5. Tulosten tarkastelu Tässä kappaleessa kuvataan näytepaikkojen vedenlaatua kasviplanktonin perusteella. Tekstissä käydään läpi edellä mainittuja kasviplanktonmuuttujia ja verrataan muita tuloksia ekologisen luokituksen rajoihin. Lopuksi tiivistetään kasviplanktonin kuvaama veden tila pariin lauseeseen. 13

m g/l 5.1 Näsijärvi 119 Aitolahden ed Sh Notot 21.6. 28.7. 22.9. bm mg/l TPI chl-a µg/l HS% HS mg/l S mg/l S% T kpl T6% kpl µm3 kpl/ml G µg/l G% G/ml,31 -,3 3,3 3,7,1,1 4 51 7 15 2578,38 -,63 2,4 5,21,2,2 6 65 14 21 17946,14,35 2,2 16,41,2,3 21 5 15 21 6761 Elokuun näyte puuttui. Aitoahden edusta on vesityypiltään Sh eli suuri humusjärvi. Näytepaikan biomassa oli kaikkina näytteenottokertoina hyvin alhainen. Heinosen (198) luokituksen mukaan näytepiste oli karu eli oligotrofinen. Ekologisessa luokituksessa kesän keskiarvo sijoittuu luokkaa erinomainen. Ekologisen luokituksen muuttujat luokituksessa seuraavasti: Kokonaisbiomassa Haitallisten sinilevien %- (mg/l) osuus TPI chl-a,34* 5,21* -,46* 2,63* * = tuloksia puuttuu Klorofyllin keskiarvo sijoittui luokkaan erinomianen, haitallisten sinilevien määrä ja TPIarvo sijoittuivat luokkaan hyvä. Puuttuva elokuun näyte olisi ilmeisesti nostanut arvoja, mutta tuskin muuttanut sijoittumista luokkiin. Kuten valokuvista näkyy, ei näytteissä ollut paljoa tavaraa. Leväryhmistä suurimmat oli nielulevät ja piilevät. Heinäkuussa myös kultaleviä oli runsaasti. Sinileviä oli hyvin vähän, vain 1-2 µg/l per näyte. Syyskuun sinilevien prosentuaalinen osuus oli suuri (21%) johtuen hyvin pienestä kokonaisbiomassasta.,4,35,3,25,2,15,1,5 Näsij 119 Muut Incertae sedis - Others Choanoflagellaatit - Choanoflagellidea Bicosoecidea Monadit ja flagellaatit - Monads and flagellates Viherlevät - Chlorophyceae Viherlevät - Charophyceae Viherlevät - Prasinophyceae Silmälevät - Euglenophyceae Raphidophyceae Eustigmatophyceae Keltaviherlevät - Tribophyceae Piilevät - Diatomophyceae Kultalevät - Synurophyceae Kultalevät - Chrysophyceae Tarttumalevät - Prymnesiophyceae Panssarisiimalevät - Dinophyceae Nielulevät - Cryptophyceae Sinilevät - Nostocophyceae 14 Silmiinpistävää oli pienikokoisten (pikoplankton) levien määrä, joka oli joka kerta yli 6% biomassasta, kesäkuussa jopa 13%. Yleensä pikoplankton muodostaa, pienen kokonsa johdosta vain muutaman prosentin biomassasta. Usein pikoplankton selviää hyvinkin niukkaravinteisessa ympäristössä, koska se pienen kokonsa takia pystyy erittäin energiatehokkaaseen ravinteiden kuljetukseen (Reynolds 29, Riesebell ym 22). Osaltaan pikoplanktonin suuri %-osuus selittyy alhaisella kokonaisbiomassalla. Yksittäisistä lajeista suurimman biomassan muodosti pieni, yleinen nielulevä Rhodomonas lacustris v. nannoplanctica (25% biomassasta) ja pienikokoinen, pyöreä piilevä Cyclotella sp (1%). Erotettujen taksonien määrä oli hiukan alhainen (5-65), mutta taksonimäärä, joka muodosti 6% biomassasta oli kuitenkin jo kesäkuussa suhteellisen korkea (7) ja heinä- sekä syyskuussa jopa 14-15. Tämä kuvaa suurta diversiteettiä ja heijastaa yhteisön kykyä sopeutua hyvin muuttuviin olosuhteisiin. Yhteensä kaikista näytteistä erotettiin 96 eri taksonia (eli lajia tai variaatiota tai korkeammalle taksonomiselle tasolle määritettyä havaintoa). Näistä kaksi kirjattiin varsinaisen laskennan ulkopuolella. Laskentayksikköjen laskennallinen keskikoko oli kesäkuussa hvyin alhainen (15 µm 3 ), eikä heinä-elokuussa paljoa korkeampi. Tämä johtui suuresta pikoplanktonin määrästä. Pieni koko indikoi kasviplanktonin olevan sopivan kokoista mesoeläinplanktonin ruoaksi. Näytteet oliva melko suttuisia, mukana oli paljon pientä epäorgaanista ainesta. Näytepaikalla ei tavattu limalevää. Aitolahden tila on hyvä. Biomassat ovat alhaiset, samoin sinilevien määrä ja lajisto on monipuolinen kuvastaen melko karua vettä.

mg/l 5.2 Pyhäjärvi 17 Lehtisaari Kh Notot 7.6. 14.7. 22.8. 22.9. bm mg/l TPI chl-a µg/l HS% HS mg/l S mg/l S% T kpl T6% kpl µm3 kpl/ml G µg/l G% G/ml,61-1,17 4,7 1,46,1,2 3 69 1 29 2138,56,33 4,3 7,16,4,5 8 72 14 38 14615 1,3 1,58 9,7 5,22,7,7 6 76 9 73 17819 1,6 1,81 5 2,52,3,3 3 7 3 72 14718 Pyhäjärven Lehtisaari on tyypitetty kuuluvaksi keskikokoisiin humusjärviin. Biomassat olivat kesä-heinäkuussa alhaisia, mutta nousivat elo-syyskuussa. Heinosen (198) trofialuokituksen mukaan keskikesän biomassojen keskiarvo sijoittuu luokkaan alkava rehevöityminen. Ekologisessa luokituksessa keskiarvo sijoittuu luokkaan erinomainen, ollen kuitenkin aika lähellä hyvän rajaa (,9 mg/l). Laskentayksiköiden keskikoossa tämä yhteisömuuton näkyy myös, sillä alkunäytteiden koot olivat huomattavasti pienempiä kuin elosyyskuun. Tulokset sijoittuvat ekologisen luokituksen rajoihin seuraavasti: Kokonaisbiomassa Haitallisten sinilevien %- (mg/l) osuus TPI chl-a,82 6,19,25 5,93 Kuten edellisessä näytepaikassa, klorofylli on biomassan tavoin erinomaisessa luokassa, kun taas haitalliset sinilevät ja TPI ovat luokassa hyvä. Valokuvassakin (liite 2) näkyy hiukan enemmän levää kuin ensimmäisen näytepaikan kuvissa. Suurin leväryhmä oli joka kerralla piilevät. Niiden osuus vaihteli 33 ja 84 prosentin välillä. Kesäkuussa toiseksi suurin ryhmä oli kultalevät, heinä- ja elokuussa nielulevät. Sinileviä oli vähän, 1,4 1,2 1,8,6,4,2 7.6.216 Pyhäjä 17 14.7.216 22.8.216 22.9.216 Muut Incertae sedis - Others Choanoflagellaatit - Choanoflagellidea Bicosoecidea Monadit ja flagellaatit - Monads and flagellates Viherlevät - Chlorophyceae Viherlevät - Charophyceae Viherlevät - Prasinophyceae Silmälevät - Euglenophyceae Raphidophyceae Eustigmatophyceae Keltaviherlevät - Tribophyceae Piilevät - Diatomophyceae Kultalevät - Synurophyceae Kultalevät - Chrysophyceae Tarttumalevät - Prymnesiophyceae Panssarisiimalevät - Dinophyceae Nielulevät - Cryptophyceae Sinilevät - Nostocophyceae 15 vain 3-8% kokonaisbiomassasta. Lähes kaikki olivat haitallisiksi luokiteltuja. Lajistossa näkyy useita rehevyyteen viittavia lajea, kuten piilevät Aulacoseira granulata, Fragilaria crotonensis. Tämä näkyy positiiviesssa TPI-arvossa. Nämä ovat myös isokokoisia lajeja, jotka ovat liian isoja mesoeläinplanktonin ruoaksi ja tarvitsevat virtausta pysyäkseen vesimassassa. Taksoneita oli melko runsaasti (69-76) ja heinäkuussa jopa 14 taksonia mahtui 6%:in biomassaa. Syyskuussa 6%:ssa taksoneita oli van 3., tällöin suurikokoiset piilevät muodostivat suuren osa biomassasta. Alkukesän lajisto oli melko runsas, mutta syyskuussa muutama isokokoinen laji dominoi yhteisöä. Yhteensä taksoneita erotettiin 131 kaikista näytteistä yhteensä, näistä 2 laskennan ulkopuolella. Limalevää ei näytteissä tavattu. Heinäkuun näytteissä oli runsaasti ruskeita (lugolin värjäämiä?) litteitä muutaman kymmenen mikrometrin läpimittaisia, lähemmin tunnistamattomia palasia. Vaikka ekologiset luokat olivat samat kuin edellisessä näytepisteessä, antaa lajisto hyvin erilaisen, rehevämmän kuvan näytepisteestä. Lajisto on vielä melko runsas eikä sinileviä ollut paljoa, mutta edellytys rehevämpään on olemassa. Eläinplanktonin rooli tasapainon ylläpidossa ei ole tiedossa.

5.3 Pyhäjärvi Rajasaaren silta Kh Notot 7.6. 14.7. 22.8. 22.9. bm mg/l TPI chl-a µg/l HS% HS mg/l S mg/l S% T kpl T6% kpl µm3 kpl/ml G µg/l G% G/ml,79-2,1 5,9,76,1,1 1 63 11 53 14935,61 1,21 5,4 2,5,2,2 4 73 13 27 22761 1,96 1,9 11 4,18,8,1 5 1 1 78 2515,89 1,52 7,3 4,91,4,6 7 7 1 47 18839 2,5 2 1,5 m g/l 1,5 Rajasaaren sillan kohta on luokiteltu keskikokoiseksi humusjärveksi. Näytteiden biomassat olivat alhaisia (< 1 mg/l) lukuunottamata elokuun näytettä, jonka biomassa oli lähes 2 mg/l. Heinosen (198) trofialuokittelun mukaan keskikesän keskiarvo oli hippusen lievästi rehevän eli mesotrofisen puolella. Ekologisessa luokituksessa kesäelokuun keskiarvo oikeutti paikan luokassa hyvä. Ekologisen luokituksen mukaan myös TPI ja klorofylli sijoittuivat luokkan hyvä, sinilevien osalta tilanne oli erinomainen: Kokonaisbiomassa Haitallisten sinilevien %- (mg/l) osuus TPI chl-a 1,12 3,34,1 7,4 Kuten valokuvista liitteestä 2 näkyy, oli näytteissä kohtalaisesti leviä. Heinäkuun näytteessä oli täälläkin, kuten edellisessä näytteessä, lähemmin tunnistamattomia ruskeita palasia, joista yksi näkyy valokuvan alaosassa keskellä (liite 2). Leväryhmistä piilevät oli ylivoimaisesti suurin kesä- elo- ja syyskuun näytteissä, prosenttiosuus vaihteli näissä välillä 57-69. Heinäkuun näytteessä, jonka biomassa oli alhaisin, piilevien Pyhäjä Rajas Muut Incertae sedis - Others Choanoflagellaatit - Choanoflagellidea Bicosoecidea Monadit ja flagellaatit - Monads and flagellates Viherlevät - Chlorophyceae Viherlevät - Charophyceae Viherlevät - Prasinophyceae Silmälevät - Euglenophyceae Raphidophyceae Eustigmatophyceae Keltaviherlevät - Tribophyceae Piilevät - Diatomophyceae Kultalevät - Synurophyceae Kultalevät - Chrysophyceae Tarttumalevät - Prymnesiophyceae Panssarisiimalevät - Dinophyceae Nielulevät - Cryptophyceae Sinilevät - Nostocophyceae osuus oli samaa tasoa nielulevien (29%) kanssa. Sinileviä oli maksimissaan 7% biomassasta, syyskuussa. Lajeista runsaasti oli litteää Acanthoceras zachariasiita, joka muodosti elokussa suurimman osan biomassasta. Lajin biomassa on SYKEn rekisterissä yläkanttiin, joten lajin biomassa ei ole aivan näin korkea, kuin tulokset näyttävät. Sinilevissä oli elo-syyskuussa melko runsaasti rihmamaisia Anabaena- ja Aphanizomenon lajeja, joista useat voivat olla myrkyllisiä. Taksoneita oli runsaasti (63-1), samoin 6%:a biomassasta muodostui kiitettävästi 1-13 taksonista, joten diversiteettikin oli hyvä. Laskentayksikköjen keskikoko oli melko korkea muina kuukausina, kuin heinäkuussa (27 µ 3 ), elokuussa se selittyi Acanthoceroksella. Kaiken kaikkiaan taksoneita erotettiin kaikista näytteistä yhteensä 142 kpl, joista 8 laskennan ulkopuolella. Limalevää ei tavattu. Rajasaaren sillan kohdalla Acanthoceroksen liian korkeaksi kirjattu biomassa vaikutti luokitukseen alentavasti biomassa osalta, mutta saattoi johtaa sinilevien luokituksen yliarvioimiseen. Oikeampi luokitus olisi biomassan osalta lähempänänä erinomaista ja sinilevien osalta lähempänä hyvää. Biomassa ja sinilevät sekä useat lajit viittaavat alkavaan rehevyyteen, mutta lajisto on hyvin runsas. 16

5.4 Pyhäjä 16 Saviselkä Sh Notot 7.6. 14.7. 22.8. 22.9. bm mg/l TPI chl-a µg/l HS% HS mg/l S mg/l S% T kpl T6% kpl µm3 kpl/ml G µg/l G% G/ml 1,11 1,17 8 2,7,2,3 3 8 11 32 351 1,7 2,7 12 26,41,45,54 32 12 14 56 3276 1,51 2,4 14 25,73,39,43 28 14 17 69 21931 1,23 2,56 11 69,7,86,89 72 86 7 9 13676 Pyhäjärven Saviselkä on luokiteltu kuuluvaksi suuriin humusjärviin. Biomassa oli hieman korkeammalla tasolla kuin edellisissä näytepisteissä (1,1-1,7 mg/l). Heinosen (198) trofialuokittelun mukaan kyseessä on selkeästi mesotrofinen eli lievästi rehevöitynyt vesi. Ekologisessa luokituksessa keskiarvo sijoittuu tälle järvityypille vain luokkaan tyydyttävä. Samaan luokkaan sijoittuivat haitallisten sinilevien ja klorofyllin keskiarvot, joskin klorofylli ylitti rajan aivan rimaa hipoen. TPI-arvo oli peräti lähes kaksi ja sijoittui siten luokkaan välttävä. Arvot näkyvät seuraavassa taulukossa: Kokonaisbiomassa sinilevien %- Haitallisten (mg/l) osuus TPI chl-a 1,44 26,7 1,88 11,25 Valokuvistakin näkyy, että näytteissä oli enemmän levää kuin edellisissä. Suurimmat leväryhmät Saviselällä olivat kesäkuussa piilevät (43%) ja nielulevät (3%), heinä- ja elokuussa pii- sekä sinilevät ja syyskuun suurin ryhmä oli sinilevät (72%). Tässä näytepaikassa sinilevät muodostivat sekä absoluuttisesti että suhteellisesti suurimman osan biomassoista. Lajeista eniten tavattiin Anabaena- ja Microcystis lajeja, molemmat sinileviä ja useat niistä potentiaalisesti myrkyllisiä. Piilevissä ei ollut erityisen runsaasti rehevöitymistä indikoivia lajeja. Nielulevät olivat pääasiassa pienikokoista Rhodomonas lacustris v. nannoplanctica -lajia. TPI-arvot ovat yllättävän korkeita lajistoon nähden. Taksonien määrä oli melko korkea (8-14) ja taksonien määrä 6%:ssa biomassaa oli sekin korkea: 7-17, alhaisin määrä tavattiin syyskuun näytteessä. Taksonien yhteismäärä kaikissa näytteissä oli 177, joista 7 tavattiin laskenna ulkopuolella. 1,8 1,6 1,4 1,2 1,8 m g/l,6,4,2 Pyhäjä 16 Muut Incertae sedis - Others Choanoflagellaatit - Choanoflagellidea Bicosoecidea Monadit ja flagellaatit - Monads and flagellates Viherlevät - Chlorophyceae Viherlevät - Charophyceae Viherlevät - Prasinophyceae Silmälevät - Euglenophyceae Raphidophyceae Eustigmatophyceae Keltaviherlevät - Tribophyceae Piilevät - Diatomophyceae Kultalevät - Synurophyceae Kultalevät - Chrysophyceae Tarttumalevät - Prymnesiophyceae Panssarisiimalevät - Dinophyceae Nielulevät - Cryptophyceae Sinilevät - Nostocophyceae Laskentayksikköjen keskikoko kasvoi joka näytekerralla ja kuvasti osaltaan lajiston muutosta kesän aikana. Limalevää ei tavattu. Ekologisen luokituksen mukaan Saviselkä on tyydyttävässä tai jopa välttävässä tilassa. Lajisto antaa hiukan paremman kuvan vedestä, sillä lajeja on todella runsaasti. Lajeissa oli kuitenkin runsaasti rehevöitymistä indikoivia lajeja, joka näkyy myös TPI:n korkeana arvoan. Myös sinilevien suuri määrä oli huono merkki. 17

5.5 Kulov K5 Kesäniemi Kh Notot 7.6. 26.7. 24.8. 29.9. bm mg/l TPI chl-a µg/l HS% HS mg/l S mg/l S% T kpl T6% kpl µm3 kpl/ml G µg/l G% G/ml 1,2,42 8,4 2,71,3,4 4 84 13 54 18877 4,2,2 1,74 1,92 17 16,97,3,35 2 16 19 58 329 2,1,2 1,53 2,16 14 12,92,2,24 16 17 18 77 19949 4,2,4 1,9 1,52 8,6 9,4,1,12 11 97 11 71 15326 2,3,4 Kuloveden Kangasniemi on tyypitelty keskikokoiseksi humusjärveksi. Biomassat olivat lähes samoissa lukemissa kuin edellisessä paikassa. Täälläkin siis Heinosen (198) trofialuokittelun mukaan kyseessä selkeästi mesotrofinen eli rehevöitynyt vesi. Tässä järvityypissä sallitaan hiukan korkeampi biomassa, joten sen keskiarvo sijoittuu luokkaan hyvä. Sinilevät sijoittuvat samaan luokkaan. TPIarvo ja klorofylli oli lähes kaksi ja sijoittui siten luokkaan välttävä. Arvojen sijoittuminen ekologisiin luokkiin näkyy seuraavassa taulukossa: Kokonaisbiomassa sinilevien %- Haitallisten (mg/l) osuus TPI chl-a 1,43 14,94 1,5 12, Kuten valokuvistakin näkyy, näytteissä oli paljon sekä isoa että pienempää levää. Leväryhmien jakaantumista esittävästä kaaviosta näkyy, että kaikissa näytteissä valtaryhmänä oli piilevät (35-59%). Kesäkuussa seuraavaksi tulivat nielulevät (19%) ja kultalevät (18%), heinäkuussa erityisesti sinilevien määrä oli kasvanut (2%). Sinilevien määrä väheni elo- ja syyskuussa, kun taas piilevien absoluuttinen määrä pysyi lähes samana kolmena viimeisenä kertana. Sini-, nielukulta ja panssarisiimalevien väheneminen aiheutti biomassan vähentymisen. Piilevissä oli jonkin verran rehevöitymistä indikoivia lajeja, kuten Aulacoseira ambigua, A. granulata ja Fragilaria crotonensis. Sinilevissä oli biomassaltaan runsaasti sekä montaa eri lajia pallomaisia, suuriakin kolonioita muodostavia Microcystis-lajeja (mm. M. wesenbergii, M. aeruginosa) sekä rihmamaisia, molekulaarista typpeä hyväksi käyttämään pystyviä lajeja, kuten Aphanizomenon spp ja Anabaeana spp. Microcystis- lajeja ei ole TPIlistalla, vaikka useat lajit suosivat tunnetusti reheviä vesiä. Siitä voi tulla dominoiva laji, etenkin jos fosforia on rajoittava tekijä (Wang ym 216). Taksonien määrä oli korkea (84-17). Biomassan 6%:iin mahtui peräti 11-19 lajia, mikä tarkoittaa, että lajirikkaus on hyvin suuri. Yhteensä kaikista näytteistä erotettiin 154 taksonia. Tämän näytepaikan näytteissä ei kirjattu varsinaisen laskennan ulkopuolella nähtyjä taksoneita. Laskentayksikköjen laskennalliset keskikoot olivat melko korkeita, johtuen useista suurikokoisista sini- ja piilevistä. 2 1,8 1,6 1,4 1,2 1 m g/l,8,6,4,2 Kulov K5 Muut Incertae sedis - Others Choanoflagellaatit - Choanoflagellidea Bicosoecidea Monadit ja flagellaatit - Monads and flagellates Viherlevät - Chlorophyceae Viherlevät - Charophyceae Viherlevät - Prasinophyceae Silmälevät - Euglenophyceae Raphidophyceae Eustigmatophyceae Keltaviherlevät - Tribophyceae Piilevät - Diatomophyceae Kultalevät - Synurophyceae Kultalevät - Chrysophyceae Tarttumalevät - Prymnesiophyceae Panssarisiimalevät - Dinophyceae Nielulevät - Cryptophyceae Sinilevät - Nostocophyceae Limalevä Gonyostomum semeniä tavattiin, mutta hyvin vähäisessä määrin. Kulojärven Kesäniemen näytepaikan kesän keskiarvot sijoittuivat ekologisen luokituksen mukaan luokkiin hyvä ja tyydyttävä. Biomassa ei ollu erityisen korkea ja lajisto oli todella runsas. Toisaalta sinilevien suuri määrä limalevän läsnäolo antavat viitteitä siitä, että tilanne saattaa olla muuttumassa huonompaan suuntaan. 18

m g/l 5.6 Rautav K2 Kh Notot 7.6. 26.7. 24.8. 29.9. Rautaveden K2-näytepaikka on luokiteltu vesityypiksi keskikokoinen humusvesi. Biomassat olivat koko sarjan korkeimmat (1,8-2,2 mg/l). Heinosen (198) tyypittelyn mukaan järvi on lievästi rehevä eli mesotrofinen. Uudemman ekologisen luokittelun mukaan, joka ottaa huomioon järven ominaislaadun, K2- näytepiste on luokassa tyydyttävä. Haitalliset sinilevät sijoittuivat luokkaan hyvä, TPI ja klorofylli olivat biomassan tapaan luokassa tyydyttävä. Kasviplanktonyhteisö koostui pääasiassa piilevistä, joiden biomassa oli 48-69% biomassasta eri näytekerroilla. Kesäkuussa toiseksi suurin ryhmä oli nielulevät, heinä- ja elokuussa sinilevät. Syyskuun pienemmästä biomassasta jäi vain pieni osa muille kuin piileville. 3 2,5 2 1,5 1,5 bm mg/l TPI chl-a µg/l HS% HS mg/l S mg/l S% T kpl T6% kpl µm3 kpl/ml G µg/l G% G/ml 2,55 1,83 13 4,57,12,13 5 84 12 79 32189 2,1,2 1,41 1,9 11 9,72,14,21 15 111 16 38 37321 2,33 2,22 16 17,75,41,5 21 19 13 67 3524 1,13 1,93 11 8,9,9,1 9 78 7 47 23813 5,4,5 Alla olevassa taulukossa on listattu Rautaveden arvot ekologisen luokituksen luokkarajojen mukaan. Kokonaisbiomassa Haitallisten sinilevien %- (mg/l) osuus TPI chl-a 2,1 13,74 1,98 12,75 Rautav K2 Muut Incertae sedis - Others Choanoflagellaatit - Choanoflagellidea Bicosoecidea Monadit ja flagellaatit - Monads and flagellates Viherlevät - Chlorophyceae Viherlevät - Charophyceae Viherlevät - Prasinophyceae Silmälevät - Euglenophyceae Raphidophyceae Eustigmatophyceae Keltaviherlevät - Tribophyceae Piilevät - Diatomophyceae Kultalevät - Synurophyceae Kultalevät - Chrysophyceae Tarttumalevät - Prymnesiophyceae Panssarisiimalevät - Dinophyceae Nielulevät - Cryptophyceae Sinilevät - Nostocophyceae 19 Levälajeista pitkiä, paksuja rihmoja muodostava piilevä Melosira varians oli biomassaltaan suurin kaikissa muissa näytteissä paitsi heinäkuussa. Laji on hyvin yleinen, vieläpä hyvin monenlaisissa ympäristöissä, joten indikaattoriarvoa sillä ei ole. Sinilevistä kesäkuussa oli eniten rihmamaisia lajeja: Aphanizomenon sp ja Planktothrix sp. Heinäkuussa rihmamaisia ja pallomaisia sinileviä oli suunnilleen yhtä paljon, elo -ja syyskuussa pallomaiset Chroococcales-lahkon lajit olivat suurempi ryhmä. Lajistossa oli niukanlaisesti lajeja, jota pystyvät käyttämään ilmakehän typpeä hyväkseen. Tämä viittaa siihen, että typpi ei ole rajoittava tekijä. Näytteissä tavattiin - joskin hyvin vähän - silmäleviä, jotka viihtyvät orgaanisen aineen kuormittamissa paikoissa. Taksonien määrä oli täälläkin erittäin korkea (78-111), samoin 6%:iin biomassasta mahtui jopa 16 taksonia. Taksoneita erotettiin kaikista näytteistä yhteensä 184 kpl, joista 11 varsinaisen laskennan ulkopuolella. Laskentayksikköjen keskikoot olivat varsin korkeat kaikissa näytteissä. Limalevää tavattiin ensimmäisessä ja viimeisessä näytteessä, mutta hyvin vähäisessä määrin. Rautaveden K2-näytepaikka on lievästi rehevä, jonka lajisto on erittäin laaja. Sinileviä on, mutta ei dominoivasti. Silmälevien läsnäolo viittaa orgaanisen aineen kuormitukseen. Lajiston monipuolisuus on etu, jos ja kun veteen kohdistuu kuormitusta.

6. Kirjallisuus Menetelmät: Järvinen, Marko ym. (toim) 211. Kasviplanktonin tutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/download.asp? contentid=2575&lan=fi Lepistö, Liisa. (toim) 26. Kasviplanktonin tutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus. SFS-EN 1524 (26). Water quality Guidance standard on the enumeration of phytoplankton using inverted microscopy (Utermöhl technique). European standard. CEN, Brussels. 42s. Utermöhl, Hans 1958. Zur Vervollkommnung der quantitativen Phytoplankton-Methodik. Mitteilungen InternationaleVereinigung für Theoretische und Angewandte Limnologie 9: 1-39. Muut: Angeler, D.G., Trigal, C., Drakare, S., Johnson, R.K., Goedkoop, W. 21. Identifying resilience mechanisms to recurrent ecosystem perturbations. Oecologia 164: 231-241. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, J., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T., Vehanen, T., Vuori, K.-M. 212. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 212 213 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 54 s. Findlay, D.L., Paterson, M.J., Hendzel, L.L., Kling, H.J. 25. Factors influencing Gonyostomum semen blooms in a small boreal reservoir lake. Hydrobiology 533:243-252. Heinonen, P. 198. Quantity and composition of phytoplankton in Finnish inland waters. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 37, Vesihallitus, 91 s Johansson, K.S.L., Trigal, C., Vrede, T., Johnson, R.K. 213. Community structure in boreal lakes with recurring blooms of the nuisance flagellate Gonyostomum semen. Aquatic Science 75:447-455. Lampert, Winfried & Ulrich Sommer 27. Limnoecology. The Ecology of Lakes and Streams. Second edition. Oxford University Press. 324 p. Lebret, K., Fernández, M., Hagman, C.H.C., Rengefors, K., Hansson, L-A. 212. Grazing resistance allows bloom formation and may explain invasion success of Gonyostomum semen. Limonology and Oceanography 57:727-734 Lepistö, L. 1999. Phytoplankton assemblages reflecting the ecological status of lakes in Finland. Monographs of the Boreal Environmental Research No. 18, s. 43. Lepistö, L., Antikainen, S., Kivinen, J. 1994. The occurrence of Gonyostomum semen (Ehr.) Diesing in Finnish lakes. Hydrobiologia 273: 1-8 Lepistö, L., Jokipii, R., Niemelä, M., Vuoristo, H., Holopainen, A.L., Niinioja, R., Hammar, T., Kauppi, M., Kivinen, J. 23. Kasviplankton 2 järvien ekologisen tilan kuvaajana. Suomen ympäristö 6, Suomen ympäristökeskus. 8 s. Lepistö, Liisa, Kristiina Vuorio, Anna-Liisa Holopainen, Maija Huttunen, Reija Jokipii, Maija Niemelä 26. Kasviplanktonin tutkimusmenetelmät. Vesitalous. 1/26. s. 16-21. Lindholm, Tore 1998. Algfenomen och algproblem. Åbo Akademi. s. 168. Peltomaa, E., Ojala, A. 21. Size-related photosynthesis of algae in a strongly stratified humic lake. Journal of Plankton Research 32: 341-355. Rengefors, K., Weyhenmeyer, G.A., Bolch, I. 212. Temperature as a driver for the expansion of the microalga Gonyostomum semen in Swedish lakes. Harmful Algae 18: 65-73. Riebesell, U. and Wolf-Gladrow, D. 22: Supply and uptake of inorganic nutrients, in: Peter J. le B. Williams, David N. Thomas and Colin S. Reynolds (eds), Phytoplankton Productivity - Carbon Assimilation in Marine and Freshwater Ecosystems, Blackwell Science, p. 19-14. Reynolds C.S 27. Ecology of phytoplankton. Cambridge University Press. 535 s. Reynolds C.S 29. Ecology of phytoplankton. Cambridge University Press. 535 s. Salonen, Kalevi ja Timo Kairessalo 199: Ravintoketjut ja -verkot. Julkaisussa: Ilmavirta, Veijo (toim.) 199. Järvien kunnostuksen ja hoidon perusteet,. Helsinki, yliopistopaino, s. 85-98. Stevenson, R.J., Smol, J.P. 215. Use of algae in ecological assessments. Teoksessa: Wehr, J.D., Sheath, R.G., Kociolek, J.P. (toim.). Freshwater Algae of North America. Academic Press, Elsevier, London, UK, s. 921-962. Särkkä, Jukka 1996. Järvet ja ympäristö. Limnologian perusteet. Gaudeamus. 157 s. Trigal, C., Goedkoop, W., Johnson, R.K. 211. Changes in phytoplankton, benthic invertebrate and fish assemblages of boreal lakes following invasion by Gonyostomum semen. Freshwater Biology 56: 1937-1948. Trigal, C., Hallstan, S., Johansson, K.S.L., Johnson, R.K. 213. Factors affecting occurrence and bloom formation of the nuisance flagellate Gonyostomum semen in boreal lakes. Harmful Algae 27: 6-67 Vuori, K-M., Mitikka, S., Vuoristo, H. (toim.) 29. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3, 12 s. Wang, Zhicong, Dunhai Li, Xiuyun Cao, Chunlei Song and Yiyong Zhou 214. Photosynthetic adaptation mechanism of Microcystis (Cyanophyceae) related to changes of colony size in a eutrophic lake. Phycologia Volume 53 (6), 552 56. Willén, E. 23. Dominance patterns of planktonic algae in Swedish forest lakes. Hydrobiologia 53: 315-324 Willén, E. 27. Växtplankton i sjöar Bedömningsgrunder. Rapport 27:6. Institutionen för miljöanalys. Sveriges Landbruksuniversitet Perusmäärityskirjallisuus: Bijkerk, Ronald, Ton Joosten, Reinoud Koeman 1996 Documentatie van centrale diatomeën uit Nederlandse eutrofe wateren. Koeman en Bijkerk bv, Haren. 23 s.

Ciugulea, Ionel & Triemer, Richard, E., 21. A color atlas of photosynthetic Euglenoids. Michican State university Press. 24 p. Cleve-Euler, Astrid, 1951, Die diatomeen von Schweden und Finnland. Part I: Kungliga Svenska vetenskapsakademiens handlingar, ser. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 163 p. Cleve-Euler, Astrid, 1953, Die diatomeen von Schweden und Finnland. Part II, Arraphideae, Brachyraphideae: Kungliga Svenska vetenskaps-akademiens handlingar, ser. 4, v. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 158 p. Cleve-Euler, Astrid, 1953, Die diatomeen von Schweden und Finnland. Part III, Monoraphideae, Biraphideae 1: Kungliga Svenska vetenskaps-akademiens handlingar, ser. 4, v. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 255 p. Cleve-Euler, Astrid, 1955, Die diatomeen von Schweden und Finnland. Part IV, Biraphideae 2: Kungliga Svenska vetenskaps-akademiens handlingar, ser. 4, v. 5, no. 4: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 232 p. Cleve-Euler, Astrid, 1952, Die diatomeen von Schweden und Finnland. Part V,: Kungliga Svenska vetenskapsakademiens handlingar, ser. 4, v. 3, no. 3: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 153 p. Coesel, Peter F.M. & Meesters, Koos (J.) 27. Desmids of the Lowlands. Mesotaeniaceae and Desmidiaceae of the European Lowlands. KNNV, Zeist. 351 s. Cronberg, Gertrud, Heléne Annadotter 26. Manual on aquatic cyanobacteria. A photo guide and synopsis of their toxicology. ISSHA, Copenhagen. 16 s. Ettl, Hanuš 1978. Xanthophyceae 1. Teil. Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 3. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 53 s. Ettl, Hanuš 1983. Chlorophyta 1. Teil: Phytomonadina. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 9. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 87 s. Ettl, Hanuš, Georg Gärtner 1988. Chlorophyta 2. Teil: Tetrasporales, Chlorococcales, Gloeodendrales. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 1. Gustav Fischer Verlag, Jena. 436 s. Hegewlad, E, Hindák, F 199. Studies on the genus Scenedesmus MEYEN (Chlorophyceae, Chlorococcales) from South India, with special reference to the cell wall structure. Beiheft zur Nova Hedwigia, Heft 99. Hindák, František 1977. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). I. Biol. Práce., XXIII/4, p. 19. Hindák, František 198. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). II. Biol. Práce., XXVI/6, p. 196. Hindák, František.1984. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). III. Biol. Práce., XXX/1, p. 31. Hindák, František 1988. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). IV. Biol. Práce., XXXIV/1-2, p. 264. Hindák, František 199. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). V. Biol. Práce., XXXVI/4, p. 192. Hindák, František 28. Colour Atlas of Cyanophytes. Veda. Bratislava. 253 s. Hoppenrath, Mona; Elbrächter, Malte; Drebes, Gerhard, 29: Marine Phytoplankton. Selected microphytoplankton species from the North Sea around Helgoland and Sylt. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung,264 pages, 87 figures. 21 Houk, Vaclav 23. Atlas of freshwater centric diatoms with a brief key and descriptions. Part 1. Melosiraceae, Orthoseiraceae, Paraliaceae and Aulacoseiraceae. Czech Phycology Supplement 1, 112 pp. Hustedt, Friedrich 1985 (1959). The Pennate Diatoms. Koeltz Scientific Books. 918 s. Håkansson, Hannelore 22. A compilation and evaluation of species in the general Stephanodiscus, Cyclostephanos and Cyclotella with a new genus in the family Stephanodiscaseaé. Diatom Research 17. 1-139. Hällfors, Guy, 24. Checklist of the Baltic Sea Phytoplankton Species. Baltic Sea Environment Proceedings No. 95. Helsinki Commission Baltic Marine Environment Protection Commission 24. John, D.M., Whitton B.A. and Brook A.J., 28. The Freshwater Algal Flora of the British Isles. An Identification Guide to Freshwater and Terrestial Algae. Cambridge University Press. 72 s. John, D.M. & Williamson D.B. 29. A practical guide to the Desmids of the West of Ireland. MRI. 196 p. Joosten, A.M.T 26. Flora of the blue-green algae of the Netherlands I The non filamentous species of inland waters. KNNV Publishing, Utrecht. 239 s. Järnefelt, H., Naulapää, A. & Tikkanen, T. 1963. Planktonopas, Kalavesitutkimus II, Suomen Kalastusyhdistys N:o 34. 133 s. Kadlubowska, Joanna 1984. Teil: Chlorophyta VIII Zygnemales. Julk.:.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 16. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 532 s. Komárek, Jirí. 213. Cyanoprokaryota, Teil 3: Heterocytous Generea. Süßwasserflora von Mitteleuropa, Band. 19. Springer Spectrum, 113 s. Komárek, Jirí, Anagnostidis, Konstantinos 1999. Cyanoprokaryota, 1.Teil: Chroococcales. Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 19.Gustav Fischer Verlag, Jena. 548 s. Komárek, Jirí, Anagnostidis, Konstantinos 27. Cyanoprokaryota, 2. Teil: Oscillatoriales. Süßwasserflora von Mitteleuropa, Band. 19. Elsevier, München. 759 s. Komárek J., Fott B.1983 Chlorophyceae (Grünalgen), Ordnung Chlorococcales.. In: Huber-Pestalozzi G. (Ed.): Das Phytoplankton des Süsswassers, Die Binnengewässer 16, 7/1: 1-144, Schweizerbart Verlag, Stuttgart 1983 Komárek, J. & Jankovská, V. 21. Review of the Green Algal Genus Pediastrum; Implication for Pollenanalytical Research. Bibliotheca Phycologica, Band 18. 127 s. Komárek, J. & Zapomelová, E. 28 Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena = subg. Dolichospermum 1. part: coiled types. - Fottea 7(1): 1 31. Komárek, J. & Zapomelová, E. 28 : Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena = subg. Dolichospermum 2. part: straight types. - Fottea 8(1): 1 14. Krammer, K. & H. Lange-Bertalot, 1997. Bacillariophyceae. 1.Teil: Naviculaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 876 s.

Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1988. Bacillariophyceae. 2.Teil: Bacillariaceae, Epithemiaceae, Surirellaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 596 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1991. Bacillariophyceae. 3.Teil: Centrales, Fragilariaceae, Eunotiaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 576 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1991. Bacillariophyceae. 4.Teil: Achnanthaceae. Kritische Ergänzungen zu Navicula (Lineolatae) und Gomphonema. Julk.: Ettl, H., Gärtner, G., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 437 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1991. Bacillariophyceae. 5.Teil. Julk.: Ettl, H., Gärtner, G., Krieniz, K., Lokhorst G.M. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Spektrum Akademischer Verlag, Heidelberg, Berlin. 311 s. Kraberg, Alexandra, Marcus Baumann & Claus-Dieter Dürselen 21. Coastal Phytoplankton.Photo Guide for Northern European Seas. 24 p Lange- Bertalot H., Metzeltin D. 1996. Indicators of Oligotrophy. 8 taxa representative of three ecologically distinct lake types. Carbonate buffered - Oligodystrophic - Weakly buffered soft water Iconographia Diatomologica: Annotated Diatom Micrographs.Volume 2: Ecology- Diversity-Taxonomy..1996. 2428 figures on 125 plates.39 p. Lange-Bertalot, H. 21. Diatoms of Europe, Volume 2: Navicula Sensu Stricto, 1 Genera Separated from Navicula Sensu Lato,Frustulia. A.R.G Gantner Verlag K.G.,Ruggel. 526s. Lenzenweger, Rupert 1996. Desmidiaceenflora von Österreich. Teil 1. Bibliotheca Phycologica, Band 11. J. Cramer. Lepistö, Liisa, Gertrud Cronberg, Toini Tikkanen 1996. Records of some algal species. Nordic Phytoplankton Workshop 7.-1.6. 1994. Finnish Environment Institute 2. 34 s. Middelhoek, A. 1962. Flagellaten. Overzicht van een 5-tal soorten van Trachelomonas en Strombomonas in Nederland. KNNV no. 45. 59 s. Mrozinska, Teresa 1985. Chlorophyta, 4.Teil: Oedogoniophyceae: Oedogoniales. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 14. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 624 s. Popovsky Jiří, Lois Ann Pfiester 199. Dinophyceae (Dinoflagellida). Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H., Mollenhauser D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 6. Gustav Fischer Verlag, Jena, Stuttgart. 272s. Rieth, Alfred 198. Xanthophyceae, 2.Teil. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 4. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 147 s. Ravanko, Orvokki 1974. Kurssimoniste piileväkurssia varten Turun Yliopiston Kasvitieteen laitoksella. Ruzicka, J., 1977. Die Desmidiaceen Mitteleuropas. Band 1, Lief. 1. - E.Schweizerbart, Stuttgart Ruzicka, J., 1981. Die Desmidiaceen Mitteleuropas. Band 1, Lief. 2. - E.Schweizerbart, Stuttgart Schmidt, Antal & Fehér Gizella 1999. A zöldalgák Chloroccales rendjének kishatározója 2. 2. (átdolgozott) kiadás. Vízi természet és környezetvédelem 1. Budapest. Skuja, H. (1948). Taxonomie des Phytoplanktons einiger Seen in Uppland, Schweden. Symbolae Botanicae Upsalienses 9(3): 1-399. Skuja, H. (1964). Grundzüge der Algenflora und Algenvegetation der Fjeldgegenden um Abisko in Schwedisch-Lappland. Nova Acta Regiae Societatis Scientiarum Upsaliensis, Series 4, 18(3): 1-465. Starmach, Karol 1983. Eugelenophyta. Flora Slodkowodna Polski. Tom 3. Polska Akademia Nauk. Insytut Botaniki. 594 s. Starmach, Karol 1985. Chrysophyceae und Haptophyceae. Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H., Mollenhauser D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 1. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 515 s. Tikkanen, Toini 1986. Kasviplanktonopas. Suomen Luonnonsuojeluliiton tuki Oy. Helsinki. Tomas, Carmelo R. (ed.) 1997. Identifying Marine Phytoplankton Academic Press, New York, 858 p. Tsarenko P.M., Wasser S.P., Nevo E. (eds) 29. Algae of Ukraine, Volume 2: Diversity, Nomenclature, Taxonomy, Ecology and Geography: Bacillariophyta. Ruggell: A.R.A. Gantner Verlag K.-G. 413 p. Wehr, John D. & Sheath, Robert G (ed.) 23. Freshwater Algae of North America. Ecology an Classification. 918 s. Wołowski, Konrad & Hindák, František 25. Atlas of Euglenophytes. Veda. 136 s. Yamagishi, Takaaki 213. Lepocinclis (Euglenophyta) Taxonomical review. Bishen Singh Mahendra Pal Singh.141 p. 22