VALTIONEUVOSTON ASETUS ITÄ-LAPIN LUONNONSUOJELUALUEISTA

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Ympäristöneuvos Markus Tarasti Muistio 14.9.2017 VALTIONEUVOSTON ASETUS ITÄ-LAPIN LUONNONSUOJELUALUEISTA 1. Tausta Tällä asetuksella on tarkoitus perustaa Itä-Lapin alueella sijaitsevista, valtion llinnassa olevista valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai Natura 2000 -verkostoon kuuluvista sekä eräistä muista valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin nkituista alueista luonnonsuojelualueita. Alueet perustetaan luonnonsuojelulain 17 :ssä tarkoitetuiksi muiksi luonnonsuojelualueiksi. Itä-Lapin luonnonsuojelualueiden perustaminen on osa valtakunnallista säädösvalmistelua, jolla saatetaan voimaan usean vuosikymmenen kuluessa luonnonsuojelutarkoituksiin nkituilla tai varatuilla valtion alueilla luonnonsuojelulain mukaiset rauhoitusmääräykset. Metsällitus on valmistellut ympäristöministeriön ja sen asettaman säädösvalmistelutyöryhmän ohjauksessa alueiden suojelun toteuttamista. Tämän ehdotuksen mukaisella valtioneuvoston asetuksella perustettavat luonnonsuojelualueet sijaitsevat Itä-Lapissa Kemijärven, Kittilän, Pelkosenniemen, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kuntien alueella. Luonnonsuojelualueet kuuluvat valtioneuvoston 27.6.1996 hyväksymään vanhojen metsien suojeluohjelmaan tai 19.4.1979 ja 26.3.1981 hyväksymään soidensuojelun perusohjelmaan ja valtioneuvoston 13.4.1989 hyväksymään lehtojensuojeluohjelmaan. Lisäksi osa alueista kuuluu valtioneuvoston 20.12.1990 hyväksymään rantojensuojeluohjelmaan tai 24.2.1978 hyväksymään kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmaan. Perustettaviin suojelualueisiin sisältyy myös joitakin Metsällituksen erillisellä päätöksellä suojeltuja alueita (ns. suojelumetsiä) ja vanhojen metsien suojeluohjelman täydentämistä koskevissa Metsällituksen ja luontojärjestöjen välisissä neuvotteluissa suojeltavaksi sovittuja alueita (ns. dialogikohteita). Perustettavat suojelualueet sisältyvät pääosin Euroopan Unionin Natura 2000 -verkostoon. Valmistelun alkuvaiheessa on kuultu maakunnallisia ja paikallisia sidosryhmiä. Keskusteluja on käyty eri tilaisuuksissa, joissa on kartoitettu mm. maakuntaliiton, kuntien, luonnonsuojelu- ja luonnonrrastusjärjestöjen, riistallinnon, metsästysseurojen ja luontomatkailujärjestöjen näkemyksiä alueiden perustamisesta. Tarkempi erittely alueiden kohdentumisesta eri luonnonsuojeluohjelmiin ja Natura 2000 -verkostoon ilmenee tämän muistion liitteen taulukoista 1 ja 2. 2. Perustettavien luonnonsuojelualueiden tarkoitus ja sisältö Tämän asetuksen myötä perustettavilla luonnonsuojelualueilla toteutettaisiin valtioneuvoston hyväksymää vanhojen metsien suojeluohjelmaa, lehtojensuojeluohjelmaa, soidensuojelun perusohjelmaa, rantojensuojeluohjelmaa, kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmaa ja Suomen Natura 2000-verkostoa Itä-Lapin alueella. Lisäksi

2 suojelun piiriin tulisi eräitä muita suojelutarkoituksiin varattuja valtion omistamia alueita. Luonnonsuojelualueiden perustamisen tarkoituksena on säilyttää alueet luonnontilaisina ja turvata niiden ekosysteemien häiriötön toiminta ja kehitys, tarvittaessa myös ennallistamalla muuttuneita luonnonympäristöjä tai hoitamalla luonnonhoitoa vaativia kohteita. Erityisinä suojelutavoitteina Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla on lisäksi niiden suojeluperusteina olevien luontotyyppien ja niille tyypillisen lajiston sekä muiden suojeluperusteina olevien lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, lisääminen ja parantaminen. Alueet palvelevat myös opetustarkoitusta sekä omatoimista retkeilyä, luonnon rrastusta ja tutkimusta. Alueiden perustaminen tukee myös luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kuten luontomatkailua, jokamiehen oikeuksin tapahtuvaa marjastusta ja sienestystä sekä metsästystä. Tällä valtioneuvoston asetuksella perustettaisiin kolmekymmentäviisi luonnonsuojelualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä noin 197 450 hehtaaria. Ympäristöministeriön asetuksella on samanaikaisesti tarkoitus perustaa seitsemän aluetta, yhteispintaalaltaan noin 106 hehtaaria. 3. Alueiden luonnonsuojelulliset perusteet Luonnonsuojelualueiden perustamisella turvataan valtakunnallisiin suojeluohjelmiin varattujen tai muuten Itä-Lapissa luonnonsuojelutarkoituksiin osoitettujen alueiden luonnonarvojen säilyminen. Natura 2000- verkostoon kuuluvilla alueilla asetuksella toimeenpannaan niiden suojelutavoitteita vastaava suojelu luonto- ja lintudirektiivin edellyttämällä tavalla. Alueet ovat merkittäviä etenkin seuraavien luontodirektiivin luontotyyppien suojelun kannalta: boreaaliset luonnonmetsät sekä suoyhdistymätyypit keidassuot ja aapasuot, joiden kanssa päällekkäisinä esiintyy lettoja ja puustoisia soita. Natura 2000 alueiden suojelutavoitteina olevat luontotyypit ja lajit ilmenevät tarkemmin Natura 2000 tietokannasta. Kokonaisuutena nämä luonnonsuojelualueet edustavat monipuolisesti Itä-Lapin metsä- ja suoluontoa. Ne sijaitsevat pääosin Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeellä, mikä näkyy etenkin soiden rehevyytenä. Pääosa Suomen letoista sijaitsee Keski-Lapissa. Suojelualueiden koko vaihtelee n. 50 000 laajuisen Koitelaiskairan aapasuo- ja metsäerämaasta noin 140 hehtaarin kokoiseen Joukaisvaaran suojelumetsään. Laajaalaisten metsä- ja suoluontotyyppien lisäksi alueella on monipuolisesti pienialaisia, usein myös lajistollisesti arvokkaita luontotyyppejä kuten pienvesiä, lähteitä, tunturikankaita ja koivikoita, kallioita, lehtoja, tulvametsiä ja metsäluhtia. Alueella on myös aktiivisen hoidon ja käytön piirissä olevia perinnebiotooppeja mm. Sieriäisten rjulammilla. Itä-Lapin luonnonsuojelualueiden kasvillisuudessa korostuu suolajisto ja etenkin vaatelias lettolajisto. Alue on tärkeä lettorikon, kiilto- ja lapinsirppisammalen, suopunakämmekän, lettosaran ja monen muun lettolajin suojelulle. Tulvaisten jokivarsi-

3 en rvinaistunut laaksoarho viihtyy Akanvaaran, Ylinuortin ja Peuraaran alueilla. Alueen laajat boreaaliset luonnonmetsät ylläpitävät rikasta kääväkäslajistoa: esimerkiksi Vilmatunturilla on yksi unalaisen kalkkikäävän tärkeimmistä esiintymäkeskittymistä Suomessa. Itä-Lapin suuret suoerämaat, Kemiaran suot, Luiron suot, Pomokaira ja Koitelainen, kuuluvat Lapin ja koko maan linnustollisesti arvokkaimpiin alueisiin. Myös alueen selkärangatonlajisto on runsas, vaikka se tunnetaankin vielä varsin puutteellisesti. Esimerkiksi Savukosken Törmäojan rehevistä puronvarsista ja kalkkivaikutteisista lähteistä on löytynyt 14 maalle uutta sääskilajia ja 17 unalaista hyönteislajia. 4. Rauhoitusmääräykset ja niitä koskevat poikkeukset sekä hoidon ja käytön tavoitteet Valtioneuvoston asetuksella perustettavat alueet ovat luonnonsuojelulain 17 :ssä tarkoitettuja muita luonnonsuojelualueita. Niillä tulevat pääsääntöisesti olemaan voimassa luonnonsuojelulain 17 a :n 1 momentista johtuen lain 13 15 :ssä säädetyt rauhoitusmääräykset. Perustettavat alueet sijaitsevat metsästyslain 8 :ssä säädetyllä alueella ja metsästys niillä tulee olemaan sallittua luonnonsuojelulain 17 a :n 2 momentin mukaisesti. Luonnonsuojelulain 13 :ssä säädetään luonnonsuojelualueilla kielletyistä toimista. Kiellettyä on: 1) rakennusten, rakennelmien tai teiden rakentaminen, 2) maa-ainesten, kaivoskivennäisten ottaminen ja maa- tai kallioperän vahingoittaminen, 3) ojittaminen, 4) sienien, puiden, pensaiden tai muiden kasvien tai niiden osien ottaminen tai vahingoittaminen, 5) luonnonvaraisten selkärankaisten eläimien pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläimien pyydystäminen tai kerääminen, sekä 6) muutkin toimet, jotka vaikuttaisivat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien säilymiseen. Lain 14 :ssä säädetään poikkeuksista 13 :ssä kielletyistä toimista. Sallittua on: 1) alueen hoitoa, valvontaa, tutkimusta, yleisön opastamista, retkeilyä ja alueeseen tutustumista varten tarpeellisten rakennusten, rakennelmien ja polkujen rakentaminen, entistäminen ja kunnostaminen, 2) luonnonympäristöjen ja perinneluontotyyppien hoitaminen ja ennallistaminen sekä alueen luontaisen kehityksen palauttaminen, 3) alueen opastustoiminnan kannalta tarpeellisen tien rakentaminen, 4) marjojen ja hyötysienien poimiminen, 5) kalastaminen kalastuslain (379/2015) 7 :ssä säädettyjen yleiskalastusoikeuksien mukaisesti, 6) poronhoitolain mukainen poronhoito, 7) alueella olevien teiden, sähkö- ja puhelinlinjojen sekä niihin liittyvien laitteiden käyttäminen ja kunnostaminen, 8) merenkulun turvalaitteiden, vesistön kuluväylien kunnostaminen sekä vähäiset turvalaitteiden edellyttämät raivaukset, 9) kartoitus ja maanmittaustyöt. Lisäksi alueella saadaan tilanteen niin vaatiessa ryhtyä pelastuspalvelun, palontorjunnan, rajavalvonnan, eläintautien vastustamisen sekä eläinsuojelun edellyttämiin välttämättömiin toimenpiteisiin. Lain 15 :ssä säädetään luvanvaraisista poikkeuksista 13 :n kielletyistä toimista. Metsällitus voi alueen ltijaviranomaisena kyseisen lainkohdan nojalla antamallaan luvalla sallia alueen perustamistarkoitusta vaarantamatta: 1) tutkimusta tai muuta tieteellistä tarkoitusta tai opetusta varten eläinten pyydystämisen tai tappamisen,

4 sienien, kasvien tai niiden osien, eläinten pesien ja kivennäisnäytteiden keräämisen, 2) vierasperäisten sekä, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi, muunkin kasvi- tai eläinlajin yksilöiden lukumäärän vähentämisen, 3) sellaisten pyyntiluvanvaraisten riistaeläinlajien yksilöiden, jotka suojelualueen ulkopuolella aiheuttavat ilmeisen un ihmisen turvallisuudelle tai omaisuudelle aiheutuvasta merkittävästä taloudellisesta vahingosta, poistamisen, 4) alueelle kaatuneen riistaeläimen ltuun ottamiseen, 5) kalastamisen muutoinkin kuin kalastuslain 7 :ssä tarkoitetulla tavalla, 6) poronhoitoon liittyvien rakennusten ja rakennelmien rakentamisen, 7) geologisen tutkimuksen ja malminetsinnän, 8) ilma-aluksella laskeutumisen, 9) muidenkin kuin 14 :n 1 kohdassa tarkoitettujen rakennusten ja rakennelmien entisöinnin kunnostamisen. Perustettavilla suojelualueilla olevien tarpeellisten retkeilyrakenteiden, autiotupien, laavujen ja retkeilyreittien entistäminen ja kunnostaminen on mahdollista luonnonsuojelulain 14 :n 1 kohdan mukaisesti alueen retkeilyä ja alueeseen tutustumista varten. Javarustunturin, Ottavaaran, Pomokairan ja Vilmatunturin alueella voimassa olevia kalastusaluesopimuksia ei uusita sopimusajan päättyessä, jonka jälkeen ne palautuvat normaaleiksi kalavesiksi. Perustettavat alueet sisältyvät poronhoitolain (848/1990) mukaiseen poronhoitoalueeseen. Luonnonsuojelulain 14 :n 1 momentin 6 kohdan mukaisesti poronhoitolain mukainen poronhoito on luonnonsuojelualueilla sallittua. Perustettavilla alueilla sijaitsee poroaitoja. Uusien poroaitojen tai poronhoitoon liittyen rakennelmien rakentaminen edellyttää alueen llinnasta vastaavan viranomaisen eli tässä tapauksessa Metsällituksen lupaa. Eräillä perustettavilla suojelualueilla on sähköjohtoja ja käytössä olevia teitä. Luonnonsuojelulain 14 :n 1 momentin 7 kohdan mukaisesti luonnonsuojelualueella olevien teiden ja sähkölinjojen käyttäminen ja kunnostaminen on suojelualueella sallittua. Alueen perustaminen ei siis vaikuta niiden nykyiseen käyttöön ja kunnostamiseen. Uusien teiden rakentaminen on kiellettyä. Perustamisasetuksella voidaan muulla luonnonsuojelualueella luonnonsuojelulain 17 a :n 5 momentin nojalla säätää edellä kuvatuista rauhoitusmääräyksistä eräitä aluekohtaisia poikkeuksia. Asetuksella on mahdollista säätää puolustusvoimien rjoitusja koulutustoiminnasta, lentotoiminnan ja merenkulun turvalaitteiden sijoittamisesta ja kunnossapidosta sekä muista vastaavista viranomaisen toimenpiteistä sekä tien, johdon ja kaapelin rakentamisen, ojan kaivamisen, vesikulkuväylän ruoppaamisen ja muun vastaavan toimenpiteen sallimisesta, jos toimenpiteet eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Pohjois-Suomen sotilasläänin esikunta on esittänyt, että perustamisasetukseen säädetään luonnonsuojelulain 17 a :n 5 momentin mahdollistama poikkeus puolustusvoimien rjoitus- ja koulutustoiminnasta. Perustettavalla Hyypiön luonnonsuojelualueelle ulottuva Rovajärvi on puolustusvoimien tärkeä ampuma- ja rjoitusalue. Lisäksi puolustusministeriö on tuonut esiin, että ehdotettu Pomokairan luonnonsuojelualueella sijaitsee puolustusvoimien Hukkakeron räjäytysalue. Perustamisasetuksen 3 :n 2 momentin 1 kohtaan otetaan näitä toimintoja koskeva säännös.

5 Perustettavilla suojelualueilla Koitelainen, Luiron suot, Loviaapa, Termusaapa, Tynnyriaapa, Javarustunturi, Kaaresvuoma, Sorsatunturi, Vintilänkaira, Vilmatunturi, Kilpiaapa ja Pomokaira sijaitsee käytössä olevia moottorikelkkailureittejä ja -uria. Näitä jatkossakin ylläpidettäviä, olemassa olevia moottorikelkkailureittejä ja -uria varten säädettäisiin perustamisasetuksen 3 :n 2 momentin 2 kohdassa luonnonsuojelulain 17 a :n 5 momentin nojalla poikkeuksesta, joka mahdollistaisi nykyisten moottorikelkkailu-urien yllä- ja kunnossapidon sekä uralinjauksien vähäisen tai tilapäisen siirtämisen. Lisäksi perustamisasetuksen 3 :n 3 momenttiin otettaisiin viittaus maastoliikennelain 13 :n 3 momenttiin, jossa säädetään moottorikelkkailureitin perustamisesta ja lakkauttamisesta luonnonsuojelulaissa tarkoitetulla valtiolle kuuluvalla suojelualueella. Maastoliikennelain mukaisesti moottorikelkkailureitin perustamisesta ja lakkauttamisesta luonnonsuojelulaissa tarkoitetulla valtiolle kuuluvalla suojelualueella päättää Metsällitus. Näihin reitteihin sovelletaan Metsällituksen päätöksessä määrättyjä ehtoja pois lukien maastoliikennelain 20 ja 21 :ssä säädettyjä reitinpitäjän reitin pitämiseen liittyviä tehtäviä ja vastuita sekä reitin käyttöön ja pitämiseen liittyviä vahingon korvausvastuita. Ympäristöministeriön 30.3.2010 vahvistamassa Soklin kaivosnkkeen vaihemaakuntakaavassa Soklin kaivostoimintaa varten mahdollisesti rakennettava rata on tarkoitettu kulkemaan perustettavan Joutsitunturin luonnonsuojelualueen läpi. Vahvistetun maakuntakaavan mukaisen radan rakentaminen edellyttää, että asiasta säädetään perustamisasetuksessa luonnonsuojelulain 17 a :n 5 momentin nojalla annettavalla poikkeussäännöksellä. Poikkeuksesta säädettäisiin asetuksen 3 :n 2 momentin 3 kohdassa. Luonnonsuojelulain 71 :n mukaan luonnonsuojelulaki tai sen nojalla tehdyt päätökset eivät rajoita sellaisen oikeuden käyttämistä, joka ennen rauhoitusmääräysten voimaantuloa perustettuna rasitteena, vuokraoikeutena tai muuna vastaavana oikeutena kohdistuu luonnonsuojelualueeseen. Tällainen oikeus voidaan kuitenkin lunastaa valtiolle. Ottavaaran ja Sallatunturin perustettavilla luonnonsuojelualueilla on vuokrattu alueita vapaa-ajankäyttöön määräaikaisella maanvuokrasopimuksella. Vuokra-alueet ovat pinta-alaltaan pieniä, alle 0,6 hehtaarin suuruisia ja useimmilla niistä sijaitsee vuokralaisen omistuksessa olevia rakennuksia. Luonnonsuojelulain 71 :n mukaisesti suojelualueiden perustamisasetus ei rajoita ennen rauhoitusmääräysten voimaantuloa syntyneen vuokraoikeuden käyttämistä. Metsällitus voi lain 15 1 momentin 9 kohdan nojalla sallia rakennusten kunnostamistoimenpiteitä, mutta uusien rakennusten rakentaminen ei olisi mahdollista. Vuokrasopimusten uusimisille ei luonnonsuojelualueiden perustamisen jälkeen ole katsottu olevan rauhoitusmääräysten puitteissa edellytyksiä. Perustettavien alueiden muodostaminen luonnonsuojelualueiksi olisi osa Itä-Lapin vanhojen metsien suojeluohjelman ja soidensuojeluohjelman säädösvalmistelua. Vanhojen metsien suojelusta tehdyn valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti uusien luonnonsuojelualueiden metsät säilytetään mahdollisimman luonnontilaisina. Soidensuojeluohjelma on laadittu suojelemaan arvokkaita suokokonaisuuksia tärkeimpänä suojelutavoitteena soiden luonnollisen vesitalouden säilyttäminen. Kyseiset suojelutoimet vastaavat myös Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden suojelutavoitteita.

6 Luonnonsuojelulain nojalla suojeltavien alueiden hoidon ja käytön keskeisin tavoite on alueiden säilyttäminen luonnontilaisina siten, että ekosysteemit kehittyvät luonnon omien prosessien mukaisesti ja ihmisen aiheuttamat häiriöt ovat mahdollisimman vähäisiä. Suurimmalla osalla Itä-Lapin alueista tämä on riittävä toimenpide suojeluarvojen turvaamiseksi. Eräillä alueilla on kuitenkin mahdollista tehdä ennallistamistoimenpiteitä. Perustettavan Unarin luonnonsuojelualueella sijaitsevien rantaalueiden luonnonarvojen hoitamiseksi ja ennallistamiseksi alue voitaisiin vuokrata lampaiden laiduntamiseen luonnonsuojelulain 14 :n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Luonnonsuojelualueiden perustaminen ei olennaisesti muuttaisi alueiden nykyistä käyttöä, sillä muun muassa alueiden perinteinen virkistyskäyttö kuten marjastus ja metsästys voisivat jatkua edelleen. Poronhoitoa rjoitetaan alueilla poronhoitolain mukaisesti. 5. Kumottavat säädökset Perustettaviin suojelualueisiin sisältyy yksi aiemmin perustettu luonnonsuojelualue, jonka kytkeminen osaksi laajempaa uutta suojelualuetta on perusteltua, jotta suojelualue ja sitä koskevat rauhoitusmääräykset muodostaisivat yhtenäisen kokonaisuuden. Kyseinen vuonna 1992 lehtojensuojelualueista annetulla asetuksella (503/1992) perustettu Ainijärven lehtojensuojelualue lakkautetaan tällä asetuksella kumoamalla kyseisen asetuksen 2 :n 1 momentin 51 kohta. Kyseinen alue tulisi osaksi tällä asetuksella perustettavaa Yli-Nuorttin luonnonsuojelualuetta. 6. Ehdotuksen llinnolliset ja taloudelliset vaikutukset Kaikki Itä-Lapin luonnonsuojelualueet ovat valtion omistuksessa ja Metsällituksen llinnassa ja hoidossa. Suojelualueiden perustaminen ei aiheuta erityisiä uusia llinnollisia vaikutuksia. Toiminnallisena alueyksikkönä toimii Metsällituksen Lapin luontopalvelut. Uusien luonnonsuojelualueiden perustaminen aiheuttaa sekä investointiluonteisia kustannuksia että vuotuisia llinto- ja hoitokuluja. Edellisiä ovat muun muassa maanmittaustoimitusten, luonnonsuojelullisten perusselvitysten ja palvelurakenteiden rakentamisen aiheuttamat kustannukset, jotka olisivat arviolta noin 2,5 miljoonaa euroa. Vuotuisia kustannuksia aiheutuu muun muassa palvelurakenteiden hoidosta, opastuksesta sekä alueiden luonnon ja käytön seurannasta sekä valvonnasta. Näiden kulujen arvioidaan olevan noin 25 000 euroa vuodessa. Investointikustannukset sekä vuotuiset hoito- ja llintokulut katetaan valtiontalouden kehyspäätöksessä hyväksyttyjen määrärahojen puitteissa. 7. Lausunnot Asetusluonnoksesta antoivat lausuntonsa Kittilän, Pelkosenniemen, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kunnat, Lapin liitto, maa- ja metsätalousministeriö, puolustusministeriö, Lapin ELY-keskus, maanmittauslaitos, Metsällitus, Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunta, Rajavartiolaitos, Suomen riistakeskus ja Suomen ympäristökes-

7 kus. Järjestöistä lausuntonsa antoivat Kemijärven Oy:n Erä- ja Kalamiehet ry, Pelkosenniemen metsästysseura ry, Pelkosenniemen riistanhoitoyhdistys, Suomen Metsästäjäliitto ry, Suomen Pystykorvajärjestö ry, BirdLife Suomi ry, Lapin luonnonsuojelupiiri ry, Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Lisäksi asetusluonnoksesta lausuivat Kaivosteollisuus ry, Kemin-Sompion, Pohjois-Sallan, Sallan, Sattasniemen ja Syväjärven paliskunnat, Lapin kauppakamari, Luiron kyläseura ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry sekä Suomen Latu. Alueen kunnat ovat lausunnoissaan korostaneet luonnonsuojelualueiksi perustettavien alueiden metsästysoikeuksia. Metsästysjärjestöt ovat niin ikään tuoneet esiin metsästyskäytäntöjen jatkumisen perustettavilla suojelualueilla. Maa- ja metsätalousministeriö on todennut, ettei sillä ole huomautettavaa luonnonsuojelualuekokonaisuudesta, sillä metsästys on kyseisillä alueilla sallittua. Suomen riistakeskus on niin ikään katsonut, että kirjaukset luonnonsuojelualueista ovat riistatalouden näkökulmasta hyväksyttäviä. Uusien luonnonsuojelualueiden perustamiseen on suhtauduttu kuntien ja maakunnan liiton taholta kriittisesti, mikäli tämä merkitsisi alueita koskevien rajoitusten tiukentumista. Puolustusministeriö on tuonut esiin, että ehdotettavasta Pomokairan luonnonsuojelualueesta merkittävä osa sijaitsee Hukkakeron räjäytysalueella, joka on puolustusvoimien toiminnan kannalta välttämätön. Asetuksella on mahdollista säätää mm. puolustusvoimien rjoitus- ja koulutustoiminnasta, jos toimenpiteet eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Asetusta on täydennetty siten, että siinä huomioidaan Puolustusvoimien toiminta paitsi Hyypiön myös Pomokairan luonnonsuojelualueella luonnonsuojelulain 17 a :n 5 momentin nojalla. Maanmittauslaitos pitää tärkeänä, että lainvoimaisissa kiinteistötoimituksissa asetetut kulkuoikeudet ja viranomaispäätöksiin perustuvat alueiden käytön pysyvät rajoitukset selvitettäisiin luonnonsuojelualueilla ja että ne kävisivät ilmi kiinteistörekisteristä tai lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä. Lapin ELY-keskus on pitänyt asetusluonnoksia perusteltuina. Suomen ympäristökeskus on pitänyt hyvänä, että suojelutarkoituksiin varatut alueet toteutetaan luonnonsuojelulain mukaisina luonnonsuojelualueina ja katsoo, että suojelu edistää myös alueen asukkaille ja luontomatkailulle tärkeiden ekosysteemipalveluiden turvaamista. Samoin Metsällitus toteaa, että asetusluonnokset turvaavat hyvin perustettavien alueiden luonnonarvoja ja Natura 2000 verkoston suojelutavoitteita. Metsällitus on lisäksi esittänyt vielä rkittavaksi joidenkin alueiden säilyttämistä Metsällituksen omalla päätöksellä suojeltuina, mm. siltä osin kun kyse ei ole suojeluohjelmaalueesta. Birdlife Suomi ry on pitänyt tärkeänä, että pitkään valmistelussa olleiden suojelualueiden perustaminen saatetaan päätökseen mahdollisimman pian. Yhdistys tuo esiin metsästysrajoitusten tarpeen linnustollisesti arvokkaimmilla suojelualueilla. Luonnonsuojelujärjestöjen lausunnoissa on korostettu perustettaviin suojelualueisiin rajautuvien alueiden suojelullista merkitystä. Paliskuntain yhdistys ja paliskunnat ovat lausuneet, ettei poronhoidon toimintaedellytyksiä tule heikentää. Perustettavat alueet sisältyvät poronhoitolain mukaiseen po-

8 ronhoitoalueeseen. Luonnonsuojelulain 14 :n 1 momentin 6 kohdan mukaisesti poronhoitolain mukainen poronhoito on luonnonsuojelualueilla sallittua. 8. Voimaantulo Asetus ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Taulukko 1. Valtioneuvoston asetuksella perustettavien luonnonsuojelualueiden pinta-alat ja sijoittuminen Natura 2000 -verkostoon ja kansallisiin suojeluohjelmiin tai -päätöksiin. Nimi Pintaala, Maa, Vesi, Natura 2000 verkosto Tunnus Tyyppi Kansallinen suojeluohjelmatai päätös Natura 2000 pinta-ala, Ohjelma pinta-ala, 1. Hyypiön 144 144 144 2. Javarustunturin 1466 1402 64 FI1300405 SCI SSO120538 AMO120278 1395 1420 3. Juuvaran 231 231 231 4. Ottavaaran 847 776 71 FI1300406 SCI AMO120274 820 847 5. Tynnyriaavan 690 690 FI1300402 SCI SSO120525 629 690 6. Pomokairan 47885 47825 FI1301712 SCI AMO120286 46200 47595 295 SPA 7. Kemiaran soiden 1114 1114 FI1300907 SCI SPA 1114 8. Kilpiaavan 1833 1818 15 FI1300907 SPA 1833 9. Luiron soiden 7884 7849 35 FI1300904 SCI SPA 7841 43 10. Raateaavan 1575 1575 FI1300906 SCI SSO120526 1575 1527 11. Joutsitunturin 10044 10035 9 FI1301511 SCI AMO120298 10044 10044 12. Saihoselän 973 973 973 Muu pintaala, 13. Sallatunturin 14. Sammakkovaaran 15. Sorsatunturin 16. Suomujärven aavan 17. Termusaavan 18. Vilmatunturin 10031 9991 40 FI1301409 SCI SSO120562 AMO120211 AMO120216 9746 10031 752 724 28 AMO120246 752 16414 16414 SSO120574 1161 15253 522 514 8 SSO120541 552 1387 1387 FI1301405 SCI SSO120563 1285 1387 5811 5801 10 FI1301410 SCI AMO120209 5285 5428 383

9 Nimi Pintaala, Maa, Vesi, Natura 2000 verkosto Kansallinen suojeluohjelmatai päätös Natura 2000 pinta-ala, Ohjelma pinta-ala, 19. Vuotostunturin 2505 2505 AMO120294 2224 281 20. Hukka-aavan 382 377 5 FI1301505 SCI SSO120577 378 382 21. Koukkutunturin 4981 4979 2 FI1301511 SCI AMO120299 4981 4981 22. Marjavaaran 617 617 617 23. Sieriäisten 583 583 FI1301507 SCI RSO120120 583 583 24. Törmäojan 364 364 FI1301512 SCI 364 25. Vintilänkairan 20611 20606 5 FI1301510 SCI AMO120297 20076 20074 537 26. Yli-Nuorttin 391 391 FI1301513 SCI LHO120051 376 75 FI1301504 27. Ellitsan 2855 2855 FI1301714 SCI AMO120293 AMO120295 2322 2535 320 28. Iso-Sarrion 1702 1702 AMO120272 1702 29. Joukaisvaaran 139 139 139 30. Kaaresvuoman 456 456 SSO120578 456 31. Koitelaisen 49683 49383 300 FI1301716 SCI KLO120005 947 47929 807 SPA 32. Kulvakon 1146 1046 100 FI1301715 SCI AMO120281 1146 889 SPA 33. Loviaavan 378 378 SSO120546 378 34. Unarin 414 414 RSO120118 395 19 Muu pintaala, 35. Vuorsojärven 690 676 14 AMO120277 690 Käytetyt lyhenteet: AMO = vanhojen metsien suojeluohjelma KLO = kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma = luonnonsuojelualue LHO = lehtojensuojeluohjelma RSO = rantojensuojeluohjelma SCI = Luontodirektiivin mukainen yhteisön tärkeänä pitämä alue SSO = soidensuojeluohjelma SPA = Lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue

10 Taulukko 2. Natura 2000 verkoston tai valtakunnallisten suojeluohjelmien toteuttamiseksi valtiolle nkittujen alueiden lisäksi asetukseen sisältyy yllä olevan taulukon sarakkeessa muu pinta-ala olevia alueita seuraavista syistä: Hyypiön Juuvaaran Joukaisvaaran Pomokairan Luiron soiden Saihoselän Sorsatunturin Vilmatunturin Metsällituksen erillisellä päätöksellä suojeltu alue, ns. suojelumetsä. Metsällituksen erillisellä päätöksellä suojeltu alue, ns. suojelumetsä. Metsällituksen erillisellä päätöksellä suojeltu alue, ns. suojelumetsä Vanhojen metsien suojeluohjelman täydentämistä koskevissa Metsällituksen ja luontojärjestöjen välisissä neuvotteluissa suojeltavaksi sovittuja alueita ns. dialogikohde. Dialogialue Pailakainen (C- 31303). Ks. selitys yllä. Dialogikohde Sakkala-aapa. Ks. selitys yllä. Saihoselän dialogialue (B-41103).. Ks. selitys yllä. Dialogialue Sorsatunturi-Kaunisoiva. Ks. selitys yllä. Dialogialueet C-40204, C-40203, C-40202.