YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Liite Lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ASETUS VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELU- ALUEISTA

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Liite Lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen Luonnos YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ASETUS VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELU- ALUEISTA 1. Tausta Asiassa on kysymys Varsinais-Suomessa sijaitsevien, valtion llinnassa olevien valtakunnallisten suojeluohjelmiin, Natura 2000 verkostoon kuuluvien sekä eräiden muiden valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin nkittujen alueiden perustamisesta luonnonsuojelualueiksi. Alueet perustetaan luonnonsuojelulain 17 :ssä tarkoitetuiksi muiksi luonnonsuojelualueiksi. Tällä ympäristöministeriön asetuksella perustetaan lain 17 1 momentin nojalla ne alueet, joiden pinta-ala on enintään 100. Sitä suuremmat alueet perustetaan valtioneuvoston asetuksella. Varsinais-Suomen luonnonsuojelualueiden perustaminen on osa valtakunnallista säädösvalmistelua, jolla saatetaan voimaan usean vuosikymmenen kuluessa luonnonsuojelutarkoituksiin nkituilla tai varatuilla valtion alueilla luonnonsuojelulain mukaiset rauhoitusmääräykset. Metsällitus on valmistellut ympäristöministeriön ja sen asettaman säädösvalmistelutyöryhmän ohjauksessa alueiden suojelun toteuttamista. Valmistelun alkuvaiheessa on kuultu maakunnallisia ja paikallisia sidosryhmiä. Keskusteluja on käyty lähes kolmessakymmenessä eri tilaisuudessa, joissa on kartoitettu mm. maakuntaliiton, kuntien, luonnonsuojelu- ja luonnonrrastusjärjestöjen, riistallinnon, metsästysseurojen ja luontomatkailujärjestöjen näkemyksiä alueiden perustamisesta. Lisäksi järjestettiin avoin keskustelutilaisuus kaikille asiasta kiinnostuneille. 2. Luonnonsuojelualueiden tarkoitus ja sisältö Asetuksella perustettavilla luonnonsuojelualueilla toteutetaan osaltaan valtakunnallisten suojeluohjelmien, Natura 2000 verkoston ja eräiden muiden suojelutarkoituksiin osoitettujen valtion alueiden suojelutoimenpiteet Varsinais-Suomen alueella. Suojelualueiden perustamisen tarkoituksena on säilyttää nämä alueet luonnontilaisina ja turvata niiden ekosysteemien häiriötön kehitys, tarvittaessa myös ennallistamalla muuttuneita luonnonympäristöjä. Erityisinä suojelutavoitteina Natura 2000 verkostoon kuuluvilla alueilla on lisäksi niiden suojeluperusteina olevien luontotyyppien ja niille tyypillisen lajiston sekä muiden suojeluperusteina olevien lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, lisääminen ja parantaminen.

2 2 Ympäristöministeriön asetuksella perustettavilla alueilla ei pienuutensa vuoksi ole erityistä merkitystä luontomatkailun kannalta, mutta niillä on kuitenkin paikallista merkitystä retkeily- ja opetuskäytön ja luontorrastusten kannalta. Alueiden perustaminen tukee myös luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kuten jokamiehen oikeuksin tapahtuvaa marjastusta ja sienestystä sekä säännellysti myös metsästystä. Tällä asetuksella perustettavien luonnonsuojelualueiden lukumäärä on 60 kpl, ja niiden pinta-ala on yhteensä noin hehtaaria, mikä vastaa noin 0,1 % Varsinais- Suomen maapinta-alasta. Valtioneuvoston asetuksella on samanaikaisesti tarkoitus perustaa 31aluetta, yhteispinta-alaltaan noin Alueiden luonnonsuojelulliset perusteet Luonnonsuojelualueiden perustamisella turvataan valtakunnallisten suojeluohjelmien alueiden, METSO-ohjelman puitteissa valtiolle nkittujen alueiden sekä eräiden muiden luonnonsuojelutarkoituksiin osoitettujen alueiden luonnonarvojen säilyminen. Natura verkostoon kuuluvilla alueilla asetuksella toimeenpannaan niiden suojelutavoitteita vastaava suojelu luonto- ja lintudirektiivin edellyttämällä tavalla. Alueilla esiintyy mm. lintujen suojelulle tärkeitä kosteikkoalueita sekä luontotyyppejä boreaaliset luonnonmetsät, keidassuot, puustoiset suot, jalopuumetsät, boreaaliset lehdot sekä niille ominaista lajistoa. Natura 2000 alueiden suojelutavoitteina olevat luontotyypit ja lajit ilmenevät tarkemmin Natura 2000 tietokannasta. Kokonaisuutena nämä Varsinais-Suomen luonnonsuojelualueet yhdessä valtioneuvoston asetuksella perustettavien suojelualueiden kanssa edustavat monipuolisesti Lounaisen saaristo- ja rannikkoalueen luontoa. Boreaalisen vyöhykkeen eteläisimmät osat rajautuvat saaristossa tammivyöhykkeeseen ja koko alueelle onkin ominaista eteläisen lajiston runsaus. Lehtojen ohella alueisiin sisältyy soiden ja metsien suojelua edistäviä kohteita. Varsinais-Suomen etelä- ja länsiosat kuuluvat Varsinais-Suomi (Ab) nimiseen eliömaakuntaan kun taas maakunnan koillisosa lasketaan kuuluvaksi Satakunnan (St) eliömaakuntaan. Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeissä raja jakaa samoilta kohdin maakunnan kahteen osaan: eteläinen osa on hemiboreaalista eli tammivyöhykettä ja loppuosa eteläboreaalista vyöhykettä ja sen vuokkovyöhykettä eli lounaismaata. Suomen luonnon monimuotoisuuden suhteen Varsinais-Suomi lienee rikkain maakunta. Saaristomeri on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen luonnonmuodostuma, täällä on lounaista ja eteläistä lajistoa ja luontotyyppejä, paljon rvinaisia, usein pienialaisia saariston luontotyyppejä, luonnonvaraisia jalopuumetsiköitä, rjuja, järviä ja pitkä rannikko jokisuistoineen. Myös pohjoista lajistoa tavataan etenkin soilla ja ulkosaaristossa. Uusien suojelualueiden perustaminen merkitsee täällä maamme lounaisosan arvokkaimpien luonnonalueiden säilymistä ympäristöä muuttavilta toimenpiteiltä.

3 3 Suoalueiden osalta Varsinais-Suomen suurimmat, pääosin vielä luonnontilaiset suot tulevat suojelluiksi valtioneuvoston asetuksella. Ympäristöministeriön asetuksella perustettavissa alueissa on kuitenkin mukana näitä täydentäviä pienialaisempia suokohteita, kuten Maskun ja Ruskon kunnissa sijaitseva Karevansuo. Soiden tärkeimmät Natura 2000 luontotyypit ovat keidassuot (7110), muuttuneet ennallistamiskelpoiset keidassuot (7120), vaihettumissuot ja rantasuot (7140) ja puustoiset suot (91D0). Lintuvedet ovat Suomessa soiden ohella toinen tärkeä kosteikkoluonnon edustaja. Varsinais-Suomessa arvokkaita lintuvesiä on sekä rannikon matalilla merenlahdilla ja jokisuistoissa että sisämaan eutrofisilla järvillä, kuten esim. Salon Omenojärvellä. Nimensä mukaisesti lintuvedet ovat tärkeitä muuttavien sorsalintujen ja kahlaajien levähdys- ja ruokailualueita sekä myös pesimäalueita. Monet näistä linnuista on luokiteltu unalaisiksi tai ne ovat sellaisia EU:n lintudirektiivin lajeja, joiden levähdysja pesimäalueiden suojelussa Suomella on erityisen merkittävä vastuu. Natura 2000 luontotyypeistä maakunnan lintuvesillä on jokisuistoja (1130), rannikon laguuneja (1150), laajoja matalia lahtia (1160) ja luontaisesti runsasravinteisia järviä (3150). Varsinais-Suomen vähäiset aarnimetsät, vielä rauhoitusta odottavat vanhojen metsien alueet sijaitsevat pääosin samoilla seuduin kuin suurimmat suot eli maakunnan pohjois- ja itäosissa, usein vielä samojen soiden reunoilla. Ympäristöministeriön asetus sisältää näitä täydentäviä pienialaisia, mm. METSO-ohjelman puitteissa valtiolle nkittuja alueita. Vanhojen metsien määrä ja pinta-ala jää kuitenkin suhteellisen vähäiseksi täällä tiheään asutuilla rintamailla. Metsien rauhoittamisen yhteydessä suojelun piiriin tulee Natura 2000 luontotyyppejä luonnonmetsät (9010) ja rjumetsät (9060) sekä lisäksi eräitä lehtojen luontotyyppejä. Edustavia lehtoja ja näihin liittyviä perinnemaisemia on suojeltu Saaristomeren kansallispuistossa sekä aiemmin perustetuilla lehtojensuojelualueilla, joita täydentävät nyt uusien alueiden joukossa ennen muuta Hulaholmin ja Kluuvin, Iniön saarten, Houtskarin pohjoisten saarten luonnonsuojelualueet ja Vuorelanmäen luonnonsuojelualue Salossa sekä muutama pienialaisempi lehtoalue. Saariston lehdoissa esiintyy kalkkivaikutusta, tavallisesti rehevä lehtokasvillisuus on seurausta maaperän simpukkakalkista. Åvensorin luonnonsuojelualueella kasvillisuuteen vaikuttavat myös maanpintaan tulevat kalkkisuonet. Lehdot ovat sikäli erikoisia luontokohteita, että ne edellyttävät säilyäkseen hoitoa, tavallisesti kuusien, katajien ja ruusupensaiden säännöllistä vähentämistä sekä usein myös laidunnusta. Perinnemaisemien ylläpitoon kuuluu jatkuva, vuosittain toistuva hoito perinteisiä maankäytön menetelmiä seuraten.

4 4 Lehdoissa esiintyy Natura 2000 luontotyyppejä lehdot (7320) ja jalopuumetsät (9020) sekä perinnemaisemilla lisäksi mm. luontotyyppejä kamaat ja kaskilaitumet (9070), runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (6270) ja lehdes- ja vesaniityt (6530). Tarkempi erittely alueiden kohdentumisesta eri luonnonsuojeluohjelmiin ja Natura 2000 verkostoon ilmenee tämän muistion liitteestä Rauhoitusmääräykset sekä hoidon ja käytön tavoitteet Ympäristöministeriön asetuksella perustettavat alueet ovat lain 17 :ssä tarkoitettuja muita luonnonsuojelualueita. Niillä tulevat olemaan voimassa luonnonsuojelulain 17a :n 1 momentista johtuen lain :ssä säädetyt rauhoitusmääräykset. Asetukseen otettaisiin näitä koskevat viittaussäännökset. Luonnonsuojelulain 13 sisältää luonnonsuojelualueilla kielletyt toimet. Kiellettyä on: 1) rakennusten, rakennelmien tai teiden rakentaminen, 2) maa-ainesten, kaivoskivennäisten ottaminen ja maa- tai kallioperän vahingoittaminen, 3) ojittaminen, 4) sienien, puiden, pensaiden tai muiden kasvien tai niiden osien ottaminen tai vahingoittaminen, 5) luonnonvaraisten selkärankaisten eläimien pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläimien pyydystäminen tai kerääminen, 6) muutkin toimet, jotka vaikuttaisivat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien säilymiseen. Perustamisasetukseen ei oteta liikkumista koskevia rajoituksia. Lain 18 ja 20 :n nojalla Metsällitus voi alueiden ltijaviranomaisena kuitenkin myöhemmin järjestyssääntöön otettavalla määräyksellä rajoittaa alueilla liikkumista, mikäli alueen eläimistön tai kasvillisuuden suojelu sitä vaatii. Lain 14 sisältää poikkeukset 13 :ssä kielletyistä toimista. Sallittua on: 1) alueen hoitoa, valvontaa, tutkimusta, yleisön opastamista, retkeilyä ja alueeseen tutumista varten tarpeellisten rakennusten, rakennelmien ja polkujen rakentaminen, entistäminen ja kunnostaminen, 2) luonnonympäristöjen ja perinneluontotyyppien hoitaminen ja ennallistaminen sekä alueen luontaisen kehityksen palauttaminen, 3) alueen opastustoiminnan kannalta tarpeellisen tien rakentaminen, 4) marjojen ja hyötysienien poimiminen, 5) onkiminen ja pilkkiminen, 6) poronhoitolain mukainen poronhoito, 7) alueella olevien teiden, sähkö- ja puhelinlinjojen sekä niihin liittyvien laitteiden käyttäminen ja kunnostaminen, 8) merenkulun turvalaitteiden, vesistön kuluväylien kunnostaminen sekä vähäiset turvalaitteiden edellyttämät raivaukset, 9) kartoitus ja maanmittaustyöt. Lisäksi alueella saadaan tilanteen niin vaatiessa ryhtyä pelastuspalvelun, palontorjunnan, rajavalvonnan, eläintautien vastustamisen sekä eläinsuojelun edellyttämiin välttämättömiin toimenpiteisiin. Lain 15 :ään sisältyvät luvanvaraiset poikkeukset 13 :n rauhoitusmääräyksistä. Metsällitus voi alueen ltijaviranomaisena kyseisen lainkohdan nojalla antamallaan luvalla sallia alueen perustamistarkoitusta vaarantamatta: 1) tutkimusta tai muuta tieteellistä tarkoitusta tai opetusta varten eläinten pyydystämisen tai tappamisen, sienien, kasvien tai niiden osien, eläinten pesien ja kivennäisnäytteiden keräämisen, 2) vierasperäisten sekä, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi, muunkin kasvi- tai eläinlajin yksilöiden lukumäärän vähentämisen,

5 5 3) sellaisten pyyntiluvanvaraisten riistaeläinlajien yksilöiden, jotka suojelualueen ulkopuolella aiheuttavat ilmeisen un ihmisen turvallisuudelle tai omaisuudelle aiheutuvasta merkittävästä taloudellisesta vahingosta, poistamisen, 4) alueelle kaatuneen riistaeläimen ltuun ottamiseen, 5) muutoinkin kuin onkimalla tai pilkkimällä kalastamiseen, 6) poronhoitoon liittyvien rakennusten ja rakennelmien rakentamisen, 7) geologisen tutkimuksen ja malminetsinnän, 8) ilma-aluksella laskeutumisen, 9) muidenkin kuin 14 :n 1 kohdassa tarkoitettujen rakennusten ja rakennelmien entisöinnin kunnostamisen. Lisäksi Metsällitus voi suojelualueen ltijaviranomaisena sen suojelutarkoitusta vaarantamatta 15 :n 2 momentin nojalla sallia hirvenajon metsästyksen yhteydessä. Asetuksen valmistelun yhteydessä maakunnallisten ja paikallisten tahojen kanssa käydyissä keskusteluissa ovat nousseet esiin erityisesti metsästykseen liittyvät kysymykset. Metsällitus on eräissä tapauksissa vuokrannut kyseisiä luonnonsuojelualueiden perustamista varten valtiolle nkittuja alueita metsästykseen laajemmin kuin, mitä luonnonsuojelulain rauhoitusmääräysten mukaan voidaan sallia. Tämän vuoksi tehtyjä vuokrasopimuksia on tarpeen tarkistaa. Suojelualueiden perustaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että alueiden käyttö metsästykseen kokonaan estyisi. Asetukseen otettaisiin voimaantuloa koskevaan 4 :ään siirtymäsäännös siitä, että olemassa olevien sopimusten mukainen metsästys voisi jatkua rauhoitusmääräysten estämättä saakka. Tällä pyritään varaamaan riittävä aika sopimusten uusimiselle. Lain 15 :n luvanvaraiset poikkeusmahdollisuudet mahdollistavat hirven ajon sallimisen. Tämä mahdollistaa suojelualueiden sisällyttämisen jatkossakin perinteisiin metsästysalueisiin, mikäli alueita vuokranneet seurat näin luavat. Kun ympäristöministeriön asetuksella perustettavat alueet ovat pääsääntöisesti varsin pieniä, yli puolet asetukseen sisältyvistä alueista on kooltaan alle 20, ja kattavat kaikkiaankin vain 0,1 % maakunnan maapinta-alasta, ei vuokrattavan metsästysoikeuden rajaaminen suojelualueiden osalta pelkästään hirvenajoon aiheuta merkittäviä muutoksia hirvenmetsästyksen järjestämiseen. Lisäksi 15 :n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti Metsällitus voi sallia vieraslajien yksilöiden vähentämisen. Paikallisten metsästysseurojen kanssa käytyjen keskustelujen perusteella on ilmeisen tarkoituksenmukaista, että tällaiset vähentämistoimet järjestetään normaalin metsästyksen puitteissa. Siten valkohäntäpeuran, minkin ja supikoiran ja muidenkin vieraslajien metsästykseen oikeuttavia vuokrasopimuksia voidaan alueilla jatkaa sen jälkeen, kun alueen ltijaviranomaisena toimiva Metsällituksen luontopalvelut on tehnyt sallimista koskevan päätöksen. Metsästystä koskevien päätösten ja sopimusten llinnoinnin kannalta tarkoituksenmukaista on, että Metsällituksen luontopalvelut tekee sekä hirvenajoon että vieraslajien metsästykseen liittyvät päätökset pitkäaikaisina ja useita alueita kerrallaan kattavina kokonaisuuksina, minkä jälkeen Metsällituksen eräasioista vastaava yksikkö voi huolehtia metsästyslain mukaisten sopimusten laatimisesta näille alueille. Luvanvaraiset poikkeukset voivat lain 15 1 momentin 2 kohdan mukaisesti liittyä myös muunkin liikaa lisääntyneen tai vahingolliseksi osoittautuneen lajin yksilöiden vähentämiseen tai 3 kohdan mukaisesti suojelualueen ulkopuolella aiheutuvan turvallisuus- tai vahinkoun torjumiseksi tarpeelliseen pyyntiluvanvaraisen riistaeläimen

6 6 yksilöiden poistamiseen. Näitä koskevien lupien perustana olevien alue- ja tilannekohtaisten seikkojen johdosta kyseiset päätökset on tarpeen käsitellä tapauskohtaisen suojelualueen ltijaviranomaisen luparkinnan puitteissa. Luonnonsuojelulain nojalla suojeltavien alueiden hoidon ja käytön keskeisin tavoite on alueiden säilyttämien luonnontilaisina siten, että ekosysteemit kehittyvät luonnon omien prosessien mukaisesti ja ihmisen aiheuttamat häiriöt ovat mahdollisimman vähäisiä. Suurimmalla osalla Varsinais-Suomen alueista tämä on riittävä toimenpide suojeluarvojen turvaamiseksi. Eräillä alueilla on kuitenkin tarpeen tehdä ennallistamistoimenpiteitä. Tällaisia tarpeita on mm. suoalueiden hydrologisten kokonaisuuksien kannalta merkityksellisissä ojitetuissa reunaosissa. Myös niitty- ja laidunalueiden luonnonarvojen turvaaminen ja lisääminen edellyttää usein hoitotoimenpiteitä. Tämä voi tapahtua esim. alueiden vuokraamisella karjan tai lampaiden laiduntamiseen. 5. Ehdotuksen llinnolliset ja taloudelliset vaikutukset Kaikki perustettavat luonnonsuojelualueet ovat valtion omistuksessa ja Metsällituksen llinnassa ja hoidossa, eikä suojelualueiden perustaminen aiheuta erityisiä llinnollisia vaikutuksia. Toiminnallisena alueyksikkönä toimii Metsällituksen Etelä-Suomen luontopalvelut. Uusien luonnonsuojelualueiden perustaminen aiheuttaa sekä investointiluonteisia kustannuksia että vuotuisia llinto- ja hoitokuluja. Edellisiä ovat muun muassa maanmittaustoimitusten, luonnonsuojelullisten perusselvitysten ja palvelurakenteiden rakentamisen aiheuttamat kustannukset, jotka olisivat arviolta noin euroa. Vuotuisia kustannuksia aiheutuu muun muassa palvelurakenteiden hoidosta, opastuksesta sekä alueiden luonnon ja käytön seurannasta sekä valvonnasta. Näiden kulujen arvioidaan olevan noin euroa vuodessa. 6. Lakkautettavat luonnonsuojelualueet Alueiden rajausten yhtenäistämiseksi ja rauhoitusmääräysten ajanmukaistamiseksi on tarpeen lakkauttaa eräitä perustettaviin alueisiin rajautuvia tai niiden sisään jääviä aiemmin perustettuja valtion luonnonsuojelualueita. Tämän vuoksi Varsinais-Suomen luonnonsuojelualueiden perustamista koskevalla valtioneuvoston asetuksella lakkautetaan asetus 809/1985 opetusllituksen llinnassa olevan Karpanmäen luonnonsuojelualueen perustamisesta. Alue sisällytetään tällä ympäristöministeriön asetuksella Kaarinan metsien luonnonsuojelualueeseen. Samalla alueen llinta siirtyy opetusllitukselta Metsällitukselle.

7 7 7. Lausunnot Asetusluonnoksesta on pyydetty lausunnot maa- ja metsätalousministeriöltä, opetusja kulttuuriministeriöltä, puolustusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Metsällitukselta, Metsäntutkimuslaitokselta, Opetusllitukselta, Museovirastolta, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitokselta, Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitokselta, Suomen ympäristökeskukselta, Varsinais-Suomen liitolta, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, alueiden sijaintikunnilta, Suomen riistakeskukselta, Varsinais-Suomen riistaneuvostolta, Suomen Metsästäjäliitolta, Suomen Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piiriltä, Suomen luonnonsuojeluliitolta, Natur och Miljö ry:ltä, Luonto-Liitto ry:ltä, BirdLife Suomi ry:ltä, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry:ltä, alueita vuokranneilta metsästysseuroilta sekä maakunnallisilta tai paikallisilta luonnonsuojelu- ja retkeilyjärjestöiltä. 8. Voimaantulo Asetus ehdotetaan tulemaan voimaan päivänä kuuta.

8 8 Taulukko 1. Ympäristöministeriön asetuksella perustettavien luonnonsuojelualueiden pinta-alat ja jakautuminen sijoittuminen Natura 2000 verkostoon ja kansallisiin suojeluohjelmiin tai päätöksiin. Nimi Pintaala, Maa, Vesi, Natura 2000 verkosto Tunnus Tyyppi Kansallinen suojeluohjelmatai päätös Natura 2000 pinta-ala, Ohjelma Kaarinan metsien 20,48 20,48 FI SCI 9 11 Kuusistonlahden 11,22 10,42 0,8 FI SPA LVO Biskopsön 90,66 84,59 6,07 FI SCI RSO Sjölaxin 41,7 5,61 36,09 FI SPA 42 Svinbergetin 22,48 21,98 0,5 FI SCI 22 Hulaholmin ja Kluuvin 53,42 41,02 12,4 FI SCI LHO Kustavin vuorten 21,68 17,78 3,9 FI SCI 22 Langstetin 54, ,8 FI SCI/SPA 55 Koppelon 10,3 10,3 METSO 10 Untamalan 9,77 9,77 FI SCI 9 Kotasuon 14,25 14,25 FI SCI 9 5 Saarikonmäen 14,85 14,85 FI SCI AMO Karevansuon 91,52 85,87 5,65 SSO Kallavuoren 10,63 10,63 FI SCI 7 Korvensuun 32,57 32,57 METSO 33 Ristimäen 4,42 4,42 4 Kattilanvuorren 2,68 2,68 3 Varkaankellarinmäen 3,34 3,34 LHO Ekholmenin 4,75 4,6 0,15 5 Houtskarin 42,19 42,19 FI SCI 3 39 Bergmnin Houtskarin nummisaarien 14,56 14,56 FI SCI 15 Houtskarin pohjoisten saarien 7,52 7,52 FI SCI/SPA 6 2 Iniön saarten 61,48 61,48 FI SCI LHO LHO Keistiön fladojen 7,57 7,57 FI SCI/SPA 8 Mattholmsfladanin 4,49 4,22 0,07 FI SCI RSO ,1 4 Nauvon Sandön 2,48 2,48 FI SCI 2 Muu Paraisten Stor mossenin 12,3 12,3 12

9 9 Nimi Pintaala, Maa, Vesi, Natura 2000 verkosto Kansallinen suojeluohjelmatai päätös Natura 2000 pinta-ala, Ohjelma Sandvikin 31,5 15,0 16,5 METSO 32 Svartholmenin 6,99 6,99 7 Sydänperän 0,4 0,4 LVO ,4 Sänkornan 2,96 2,96 FI SCI AMO Åvensorin lehtojen 29,88 29,88 FI SCI LHO Aromäen 2,29 2,29 METSO 2 Hakomäen 3,04 3,04 METSO 3 Järvenojan 6,28 6,28 LHO Muu Kittaanrahkan 29,52 29,52 Seutukaavan SU1 Lumikallion 21,34 21,34 FI SCI AMO Alhonmäen 6,57 6,57 FI SCI 6 Iso-Pirttiniemen 12,94 12,94 AMO Laukkallion 38,16 38,16 FI SCI 38 Lemulanrinteen 36,33 36,33 FI SCI 32 Omenojärven 20,04 20,04 FI SCI/SPA LVO Pohjankartanon 47,58 44,14 3,44 SSO LHO METSO Roomunmäen 6,11 6,11 METSO 6 Särkisalon kallioiden 10,83 10,83 FI SCI 6 4 Vuorelanmäen 36,78 36,78 FI SCI LHO Metsämattilan 44,62 44,62 METSO 45 Selinsuon 5,21 5,21 Somerniemen metsän FI SCI AMO Kolkanaukon 96,3 65,74 30,56 FI SCI/SPA LVO METSO Orikvuoren 42,13 42,13 FI SCI LHO Lintulan 3,12 3,12 3 Friskalanlahden 1,11 1,11 FI SCI/SPA LVO Ahmasveden 1,58 1,58 FI SCI LVO Kuljun 87,94 97,94 FI SCI/SPA LVO AMO Pitkäjärven 4,52 4,52 LVO Sirppujoen suiston 21,95 21,95 LVO AMO

10 10 Nimi Uudenkaupungin pähkinälehtojen Uudenkaupungin saarnimetsien Pintaala, Maa, Vesi, Natura 2000 verkosto Kansallinen suojeluohjelmatai päätös Natura 2000 pinta-ala, Ohjelma 15,01 14,11 0,9 Yleiskaavan SL 15 34,17 25,01 9,16 FI SCI LHO Muu