EUROOPAN PARLAMENTTI 2009-2014 Talousarvion valvontavaliokunta 11.11.2011 TYÖASIAKIRJA Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2011 yhteisen maatalouspolitiikan alaan liittyvien takaisinperintätoimien tarkastuksesta Talousarvion valvontavaliokunta Esittelijä: Ingeborg Gräßle DT\883409.doc PE474.002v02-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
Johdanto EU käyttää vuosittain noin 55 miljardia euroa maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen. Maatalousmenojen hallinnointi on useimmiten jaettu jäsenvaltioiden ja komission kesken. Maksujen suorittamisesta edunsaajille vastaavat maksajavirastot (tähän tarkoitukseen nimetyt kansalliset viranomaiset), joille komissio korvaa aiheutuneet kulut. Jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettavien toimien tosiasiallisen toteuttamisen ja niiden säännönmukaisuuden varmistamiseksi, väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi ja väärinkäytösten tai laiminlyöntien vuoksi menetettyjen varojen takaisin perimiseksi 1. Jäsenvaltioiden on kirjattava velka kaikkien havaittujen aiheettomien maksujen osalta ja pyydettävä edunsaajia palauttamaan liian suurina maksetut määrät. Jäsenvaltioiden velallisten tileille vuosina 2006 2009 kirjattu takaisinperinnän kohteena oleva kokonaismäärä sekä tileille kirjatut takaisinperityt määrät ovat seuraavat: Maataloustukirahasto (varainhoitovuosi päättyy 15. lokakuuta) Takaisinperinnän kohteena oleva määrä 15. lokakuuta Maataloustukirahaston varainhoitovuoden aikana takaisinperityt määrät 2006 2007 2008 2009 1 267 1 437 1 246 1 115 104 152 113 111 Takaisinperitty osuus 8,2 % 10,6 % 9,1 % 10 % Tilintarkastustuomioistuin raportoi sääntöjenvastaisten maksujen takaisinperinnästä viimeksi vuonna 2004 (erityiskertomus nro 3/2004). Tilintarkastustuomioistuin toi kertomuksessaan esille, että raportoitujen velkojen takaisinperintäaste oli alhainen, että tiedoissa esiintyi epäjohdonmukaisuuksia, että vanhojen velkojen osuus oli suuri ja että maatalouden pääosaston ja OLAFin välinen vastuualuejako ei ollut selkeä. Neuvosto otti vuonna 2006 käyttöön uudet sääntelypuitteet mukaan lukien niin kutsuttu 50/50-sääntö, jonka perusteella takaisinperimättä jääneestä velasta aiheutuvat taloudelliset seuraukset jaetaan tasaisesti EU:n talousarvion ja asianomaisen jäsenvaltion kesken. 1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2005, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1. PE474.002v02-00 2/8 DT\883409.doc
Tarkastuksen sisältö ja tavoitteet Tarkastuksessa käsiteltiin seuraavia kysymyksiä: Käsittelevätkö ja kirjaavatko jäsenvaltiot velat oikein? Onnistuvatko jäsenvaltiot perimään takaisin aiheettomiksi todetut maksut? Poistavatko jäsenvaltiot tileiltä asianmukaisesti velat, joita ei saada perittyä takaisin? Valvooko ja seuraako komissio takaisinperintää vaikuttavasti? Tarkastus kattoi maataloustukirahaston takaisinperintätoimet varainhoitovuosilta 2006, 2007 ja 2008, ja sen aikana analysoitiin otos, joka käsitti 14 maksajavirastoa kahdeksassa eri jäsenvaltiossa, testattiin 670 tapahtuman otos sekä tutkittiin komission ohjeita, tarkastuksia ja rahoitusoikaisujen soveltamista. Tarkastuksessa ei arvioitu, kuinka tehokkaasti jäsenvaltiot havaitsivat takaisinperintää edellyttäviä sääntöjenvastaisuuksia. Tilintarkastustuomioistuimen havainnot Tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat virheellisyydet velkojen kirjaamisen ja käsittelyn osalta liittyivät lähinnä tapauksiin, jotka oli luokiteltu virheellisesti tai joissa kirjattuja määriä varten ei ollut riittävää todentavaa aineistoa tai todentava aineisto puuttui kokonaan. Tilintarkastustuomioistuimen otokseen liittyneiden virheiden kokonaismäärä oli 8,3 miljoonaa euroa; määrä koski 89:ää tapausta (tapahtumia tutkittiin yhteensä 670). Kyseisillä virheellisyyksillä voi olla taloudellista vaikutusta. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että siitä huolimatta, että velkojen ensimmäisen kirjaamisen ajankohdan osalta sovellettiin ensimmäisen asteen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen käsitettä (joka tunnetaan yleisemmin ranskankielisellä lyhenteellä PACA (Premier Acte de Constat Administratif ou Judiciaire)), ongelman muodostavat yhä PACA:n ajankohtaa koskevat vaihtelevat tulkinnat (ongelma tuotiin esille tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2004 erityiskertomuksessa, ja komissio myönsi, että tilanne vaatii tarkkailua). Komission ohjeet eivät ole vielä johtaneet ongelman yhdenmukaiseen käsittelyyn, vaikka ongelman merkitys on kasvanut 50/50-säännön käyttöönoton myötä. Velkatyyppien luokittelutavan osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että tulkinnat ovat vaihtelevia ja että jäsenvaltiot ovat soveltaneet hallinnollisen virheen käsitettä epäjohdonmukaisesti, esimerkiksi sääntöjenvastaisuustapauksia on luokiteltu virheellisesti muiksi takaisinperintätoimiksi. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että velkoja koskevien korkojen soveltaminen ei ollut vieläkään täysin yhdenmukaista ja että korkojen epäjohdonmukainen soveltaminen aiheuttaa taloudellisia tappioita. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että joissakin maksajavirastoissa (erityisesti Ranskassa, Italiassa ja Kreikassa) velat kirjattiin perusteettoman pitkällä viiveellä DT\883409.doc 3/8 PE474.002v02-00
sääntöjenvastaisuuden havaitsemisen jälkeen. Mainituissa maissa tarkastettiin 494 tapausta, joissa 39:ssä havaittiin viivästyksiä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi useita tapauksia, joiden kohdalla komission pitäisi määrittää, onko laiminlyönti tapahtunut. Kyse on erityisesti sellaisista tapauksista, joissa hallintoviranomaiset eivät olleet noudattaneet menettelyjä tai menettelyt esimerkiksi kestivät liian kauan, minkä seurauksena takaisinperintämenettelyt peruttiin. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi riskin, että velat poistetaan tileiltä liian aikaisin eli ennen kuin kaikki mahdolliset takaisinperintävaiheet on käyty loppuun, tarkoituksena välttää 50/50-säännön soveltamista ja jäsenvaltioille siitä aiheutuvia kuluja: otoksessa, joka koostui 138 tapauksesta, joissa saatavat oli poistettu tileiltä vuosina 2006 2009, määrät, jotka maksajavirastot olivat ilmoittaneet mahdottomiksi periä takaisin, rahoitettiin useimmiten EU:n talousarviosta. Yhteisrahoitettujen toimenpiteiden yhteydessä velan kansallisen osuuden kohdalla takaisinperintämenettelyt jatkuivat kun taas yhteisön osuuden kohdalla oli tehty poisto. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että tilinpäätöksessä esitetyt määrät ovat huomattavasti pienempiä kuin velallisten tileille jäsenvaltioissa kirjatut määrät. Komissio pystyi selittämään osan eroista, mutta luvuissa on silti huomattavia selittämättömiä eroja, joihin on syynä se, että käytössä ei ole asianmukaista täsmäytysmenettelyä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että suuri enemmistö (noin 87 prosenttia neljän vuoden aikana) tilinpäätöksessä ilmoitetusta maksujen takaisinperinnästä oli seurausta oikaisuista, jotka komissio oli tehnyt tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyjen yhteydessä. Maksajina ovat asianomaisten jäsenvaltioiden veronmaksajat, eikä näin ollen ole kyse siitä, että aiheettoman maksun saanut edunsaaja todellakin maksaa kyseisen määrän takaisin. Tilinpäätöksissä oli siksi vuoteen 2008 saakka epäasianmukaista puhua tässä yhteydessä "takaisinperinnästä". Vuoden 2009 kohdalla komissio erottelee selvemmin rahoitusoikaisut varsinaisista takaisinperintätoimista, mutta silti oli mahdotonta määrittää tarkkaan lopullisilta edunsaajilta tosiasiallisesti takaisinperitty määrä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että tapauksissa, joissa velan alkuperäistä määrää oli tarkistettava ylöspäin hallinto- tai oikeusviranomaiselta saadun lopullisen päätöksen jälkeen, yhteensä 37,9 miljoonan euron määrä jäi tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyjen ulkopuolelle vuosina 2006 2009. Kyse oli erityisesti tapauksista, joissa alun perin velkana kirjattuihin määriin oli jo sovellettu 50/50- mekanismia. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että OLAFin saataville toimitettuja tietoja käytettiin laajasti raportointiin, mutta sekä OLAFissa että komissiossa näytti kuitenkin siltä, että tietokantaa käytetään operatiivisella tasolla vain vähän analysointiin ja strategiseen tiedonhankintaan. PE474.002v02-00 4/8 DT\883409.doc
Tilintarkastustuomioistuimen suositukset: Suositus 1: 1) Komission pitäisi parantaa velkojen hallinnointi- ja raportointitapaa jäsenvaltioissa ja varmistaa velkojen yhdenmukainen käsittely kaikissa jäsenvaltioissa. Erityisesti sen pitäisi: 2) kehottaa jäsenvaltioita raportoimaan sääntöjenvastaisuuksista ja muista takaisinperintätoimista heti, kun niihin liittyvistä määristä raportointiin on laillinen velvoite, eli ajankohtana, jolloin perintäilmoitus on laadittu; 3) antaa hyvissä ajoin ohjeet, joilla korjataan nykyisten keskeisten raportointija kirjanpitokäsitteiden epäjohdonmukaisuuksia; 4) asettaa käyttöön yhdenmukainen aikaraja, jota sovelletaan mahdollisen sääntöjenvastaisuuden havaitsemisen ja velalliselle perintämääräyksestä ilmoittamisen välillä kuluvaan aikaan; menettely edistäisi käytäntöjen harmonisointia jäsenvaltioiden välillä ja varmistaisi, että sääntöjenvastaisuuksia koskevat tiedot toimitetaan nopeammin OLAFille; 5) antaa selkeät ja yksiselitteiset säännöt, jotka koskevat maksamattomiin velkoihin sovellettavia korkoja; 6) tarkentaa, millaisin edellytyksin voidaan todeta, että velat eivät ole perittävissä takaisin; tämä koskee erityisesti maksukyvyttömyystapauksia. Suositus 2: Komission pitäisi: 1) tarkistaa 50/50-säännön soveltamisen tiettyjä näkökohtia, esimerkiksi määrät, jotka saattavat jäädä tarkistamis- ja hyväksymismenettelyn ulkopuolelle; näin voidaan varmistua menettelyn vaikuttavasta soveltamisesta; 2) varmistaa, että jäsenvaltioiden todentamisviranomaiset tarkastavat velallisten tilejä tutkiessaan myös esiin tuodut riskit; 3) miettiä, kuinka edunsaajilta olisi mahdollista periä takaisin suurempi osuus aiheettomista maksuista; 4) saattaa päätökseen takaisinperinnästä vastaavan erityisryhmän vanhojen tapausten seuranta mahdollisimman nopeasti. Yhteenveto komission vastauksista Komissio on laskenut, että lopullisia edunsaajia koskeva takaisinperintäaste on yhteensä yli 40 prosenttia, mikä on huomattavasti myönteisempi tulos kuin tilintarkastustuomioistuimen esittämä 10 prosenttia 1. Komissio tarkastelee parhaillaan aiheettomasti maksettujen määrien, myös korkojen, takaisinperintää koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista, mikä ratkaisisi kansallisten sääntöjen soveltamisesta aiheutuvat erot. 1 Tämä johtuu menetelmällisistä eroista. DT\883409.doc 5/8 PE474.002v02-00
Komissio tarkistaa järjestelmällisesti tarkastuksissaan, että takaisinperintämenettelyt käynnistetään ajoissa, ja perusteettomia viivästyksiä tutkitaan sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä. Komission mielestä riski, että velat poistetaan tileiltä liian aikaisin, otetaan riittävällä tavalla huomioon todentamisviranomaisten työssä ja sen omissa sääntöjenmukaisuustarkastuksissa. Komissio tutkii ja tarkastelee tilintarkastustuomioistuimen suosituksessa 1 esiteltyjä kohtia (erityisesti 2, 4, 5 ja 6), ja se on antanut yksityiskohtaiset selitykset, joissa keskitytään muihin tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin. Esittelijän huomautukset ja suositukset, jotka voidaan sisällyttää mietintöön vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle varainhoitovuonna 2009 Euroopan parlamentti 1. suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja panee merkille tilintarkastustuomioistuimen tulokset; korostaa, että Euroopan parlamentti on jo pitkään arvostellut takaisinperintäjärjestelmää siitä, että se toimii vain osittain; korostaa, että komission takaisinperintää koskevat "paremmat" luvut merkitsevät silti sitä, että 60 prosenttia aiheettomasti maksetusta määrästä jää lainvastaisesti vastaanottajalle. Tilintarkastustuomioistuimen lukujen mukaan osuus on jopa 90 prosenttia; 2. yhtyy tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin, joiden mukaan jäsenvaltioita kehotetaan raportoimaan sääntöjenvastaisuuksista ja muista takaisinperintätoimista ajankohtana, jolloin perintäilmoitus on laadittu, asetetaan käyttöön yhdenmukainen aikaraja, jota sovelletaan mahdollisen sääntöjenvastaisuuden havaitsemisen ja velalliselle perintämääräyksestä ilmoittamisen välillä kuluvaan aikaan; menettely edistäisi käytäntöjen harmonisointia jäsenvaltioiden välillä ja tietojen nopeampaa toimitusta OLAFille, komission pitäisi antaa selkeät ja yksiselitteiset säännöt maksamattomia velkoja koskevien korkojen soveltamisesta, kirjaamisesta ja raportoimisesta, komission pitäisi tarkentaa, millaisin edellytyksin voidaan todeta, että velat eivät ole perittävissä takaisin; tämä koskee erityisesti maksukyvyttömyystapauksia, on välttämätöntä saada tarkka arvio siitä, kuinka suuri lopullisille edunsaajille aiheettomasti maksettu summa on vuodessa, jotta tiedetään, kuinka paljon rahaa lopulliselta edunsaajalta olisi pitänyt periä takaisin; takaisinperinnän kohteena oleva määrä on esitettävä tarkasti sen vuoden kohdalla, jolloin vahinko on aiheutunut, takaisinperintäjärjestelmä koskee kaiken kaikkiaan vain murto-osaa maksetuista määristä; viimeisen kymmenen vuoden aikana maatalouspolitiikan piirissä suoritetuista noin 500 miljardin euron maksuista perittiin 5 miljardia euroa (1 prosentti) takaisin (erityiskertomus 7/2010); toimivan tarkastusjärjestelmän PE474.002v02-00 6/8 DT\883409.doc
ylläpitäminen tulee siten kalliimmaksi kuin rahoitusoikaisujen maksaminen komissiolle; panee merkille, että komissio on ilmoittanut tarkastelevansa kyseisiä suosituksia lähemmin, ja kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille, mitä toimia se suunnittelee ottaakseen suositukset huomioon; 3. pitää valitettavana, että EU:n talousarviosta maksettujen poistettujen velkojen osuus oli 87,8 prosenttia eli 428, 9 miljoonaa euroa vuosina 2006 2009; pyytää komissiota ottamaan käyttöön seuraamusmekanismin, mikäli jäsenvaltiot aiheettomasti poistavat velkoja sillä perusteella, että ne eivät ole takaisinperittävissä; ohjeet on määriteltävä selkeästi ja käytännöllisesti, jotta niitä ei voi tulkita monin eri tavoin; 4. yhtyy tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin ja kehottaa komissiota varmistamaan, että velkojen hallinnointi- ja raportointitapaa parannetaan ja että velkoja käsitellään yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, ohjeet, joilla korjataan nykyisten keskeisten raportointi- ja kirjanpitokäsitteiden epäjohdonmukaisuuksia, annetaan hyvissä ajoin, 50/50-säännön soveltamista tarkistetaan, erityisesti kun on kyse määristä, jotka saattavat jäädä tarkistamis- ja hyväksymismenettelyn ulkopuolelle, ja että 50/50- sääntöä sovelletaan vaikuttavasti, jäsenvaltioiden todentamisviranomaiset tarkastavat velallisten tilejä tutkiessaan myös esiin tuodut riskit, edunsaajilta peritään takaisin suurempi osuus aiheettomista maksuista, takaisinperinnästä vastaavan erityisryhmän vanhojen tapausten seuranta saatetaan päätökseen ja toteutetaan yhtenäisesti eri jäsenvaltioissa; panee merkille kyseessä olevia suosituksia koskevat komission selvennykset ja pyytää komissiota tarkastelemaan suosituksia lähemmin; pyytää komissiota ilmoittamaan johtopäätöksistään parlamentille sekä ilmoittamaan, suunnitteleeko se toimia kyseisten suositusten osalta; 5. suhtautuu myönteisesti OLAFin aloitteeseen tutkia mahdollisuutta muuttaa komission asetusta (EY) N:o 1848/2006, jotta voidaan parantaa tiedonkulkua ja olemassa olevan tiedon käyttöä; pyytää OLAFia ilmoittamaan lopputuloksistaan parlamentille; 6. vaatii yhtäläistä menettelytapaa eri jäsenvaltioissa maksamatta olevien velkojen (takaisinperinnän) osalta ja että Euroopan unionille kuuluva raha on EU:n lainsäädännön noudattamisen vuoksi tosiasiallisesti maksettava takaisin huolimatta siitä, että jotkut jäsenvaltiot kärsivät rahoituskriisistä; 7. panee merkille, että jäsenvaltioilta 50/50-säännön mukaisesti peritty määrä (2006 2009) on 424 miljoonaa euroa; Italian osuus on 58 prosenttia; vaatii Italialle toimintasuunnitelmaa tilanteen korjaamiseksi; 8. muistuttaa, että parlamentille esitetyssä rahoitusselvityksessä on edelleen puutteellisia tietoja jäsenvaltioilta (käytännössä veronmaksajien rahoista) vähennysten avulla perittyjen määrien ja edunsaajilta tosiasiassa takaisinperittyjen määrien osalta; pyytää komissiota antamaan nämä tiedot parlamentille; DT\883409.doc 7/8 PE474.002v02-00
9. pyytää tilintarkastustuomioistuinta julkaisemaan samaa aihetta koskevan kertomuksen rakennerahastojen osalta. PE474.002v02-00 8/8 DT\883409.doc