INKA Innovatiiviset kaupungit -ohjelma 2014-2020 Työryhmän esitys uudeksi innovaatiopoliittiseksi ohjelmaksi
Sisältö 1. TARVE UUDENTYYPPISEEN KEHITTÄMISOTTEESEEN... 3 1.1 Globaali innovaatiokilpailu kiristyy... 3 1.2 Avoimet ja verkottuneet innovaatioyhteisöt Suomen kilpailueduksi... 3 1.3 Innovaatiokeskittymistä vauhtia uuteen kasvuun... 4 2. UUDEN OHJELMAN SUHDE MUIHIN KEHITTÄMISTOIMIIN... 6 2.1 INKA-ohjelman rooli alueellisten innovaatiokeskittymien vahvistamisessa... 6 2.2 INKA-ohjelman rooli kansallisessa innovaatiojärjestelmässä... 8 2.3 INKA-ohjelman rooli alueellisessa innovaatiopolitiikassa... 8 3. INKA-OHJELMAN TAVOITTEET JA TOIMINTAMALLI... 9 3.1 Tavoitteet... 9 Kehitysympäristöt... 9 Edelläkävijämarkkinoiden luominen... 9 Kansainvälisyys... 10 3.2 Toimintamalli... 11 Sisällölliset painopisteet... 11 Kilpailuttaminen... 12 Menestyvän innovaatiokeskittymän tunnusmerkit ja parhaiden keskittymien valinta... 12 4. HALLINNOINTI- JA RAHOITUSMALLI... 14 4.1 Ohjelmallisuus... 14 4.2 Toimiva rahoitusmalli kokemukset OSKE-ohjelmasta... 15 4.3 Tuettava toiminta... 15 5. VALMISTELUN ETENEMINEN... 17 2
1. TARVE UUDENTYYPPISEEN KEHITTÄMISOTTEESEEN 1.1 Globaali innovaatiokilpailu kiristyy Kansainväliset arvoverkostot, arvonmuodostuksen logiikka ja niiden muodostumista ohjaava taloudellinen ja teknologinen toimintaympäristö muuttuvat. Suomen perinteisillä vahvuusalueilla aiemmin luotu kilpailukyky ei enää riitä ja yritykset joutuvat uudistamaan liiketoimintaansa. Tämä on näkynyt kansainvälistymisen ja palveluliiketoiminnan merkityksen kasvuna. Muutosvauhti on kiihtynyt: teknologioiden, yritysten liiketoimintojen ja kokonaisten toimialojen elinkaaret ovat lyhentyneet. Samalla innovaatioiden merkitys yritysten kilpailukyvyn ylläpitämisessä, uudistamisessa ja uuden liiketoiminnan synnyttämisessä on yhä tärkeämpi. Suomen innovaatiojärjestelmän vahvuudet ovat olleet elinkeinoelämän, erityisesti ICT alan yritysten panostus tutkimus- ja kehittämistoimintaan, toimiva yritysten ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyö, väestön korkea koulutustaso sekä laadukas tutkimus. Teollisen tuotannon osalta kilpailuetua on menetetty etenkin suhteessa Itä-Aasiaan ja Itä-Eurooppaan. Sama uhkaa tapahtua myös tutkimus- ja kehittämistoiminnalle. Viime vuosina suomalaiset yritykset ovat ulkoistaneet omaa tutkimus- ja kehittämistoimintaansa kasvavassa määrin. Ulkomailla suoritettavasta tutkimus- ja kehitystyöstä merkittävä osa tehdään EU:n alueella, mutta kasvu kohdistuu entistä enemmän Euroopan ulkopuolelle. Näissä kehittyvien maiden keskittymissä julkisen sektorin tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit ovat aivan toista kokoluokkaa kuin Suomessa. Globaali kilpailun kiristyminen - erityisesti kehittyvien maiden kasvava kilpailukyky - energia- ja ympäristöhaasteet, teknologian nopea kehittymien sekä julkisten talouksien syvenevä kestävyysvaje ovat ajaneet monia Euroopan maita arvioimaan ja uudistamaan elinkeino- ja innovaatiopolitiikan välineitään. Suomessa erityisenä haasteena on lisäksi ICT klusterin raju rakennemuutos, pk-yritysten viennin vähyys ja väestön muita maita nopeampi ikääntyminen. Samanaikaisesti pienten ja keskisuurten yritysten rooli työllisyydessä on Suomessa yhä merkittävämpi. Kansallinen elinkeino- ja innovaatiopolitiikka on tarttunut haasteisiin edistämällä korkean arvonlisän uutta, kasvavaa ja vientiin suuntautuvaa yritystoimintaa. Suurissa yhteiskunnallisissa haasteissa piilee myös paljon mahdollisuuksia. Kansallisessa innovaatiopolitiikassa on pyritty lisäämään kysyntälähtöistä näkökulmaa. Muutamista hyvistä esimerkeistä huolimatta Suomessa ei kuitenkaan toistaiseksi ole saatu riittävästi vauhditettua kysyntälähtöisiä toimia esimerkiksi uusien edelläkävijämarkkinoiden luomista. 1.2 Avoimet ja verkottuneet innovaatioyhteisöt Suomen kilpailueduksi Innovaatioilla ja niiden syntyyn tähtäävillä toimenpiteillä on oleellinen merkitys kasvun ja uusien työpaikkojen luomisessa. Tuottavuuden parantaminen ei yksin riitä, vaan meidän on pystyttävä luomaan uusia markkinoita innovatiivisten palveluiden ja tuotteiden avulla. Innovaatiokilpailussa on kyse uudentyyppisestä taloudesta, jossa erilaiset verkostot ja paikalliset ekosysteemit kilpailevat keskenään. Suuryritysten hallitsemat tuotekohtaiset kehitysalustat ammentavat kilpailukykynsä maailman parhaimmista keskittymistä. Menestyminen globaalissa innovaatiokilpailussa edellyttää toimivia innovaatioympäristöjä. Kysymys on pitkälti siitä, miten Suomessa voidaan vauhdittaa uusien yritysten syntymistä ja yritysten innovaatiotoimintaa tarjoamalla uudentyyppisiä kehitysympäristöjä ja parasta mahdollista osaamista. ICT alan rakennemuutoksen myötä vapautuva osaaminen tarjoaa poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat myös uusille kansainvälisille toimijoille tutkimus- ja tuotekehitystoimintojen avaamiseen Suomeen. Tämä edellyttää uudenlaista 3
aktiivisuutta ja verkostomaista yhteistyötä Invest-in toiminnoissa. Tarvitaan myös kykyä myydä Suomea ja suomalaista osaamista kokonaisuutena, mutta samalla alueelliset erityisosaamisalueet tuntien. Samalla kun maailmantalous on yhä avoimempi ja verkottuneempi, ovat myös tuotannon ja osaamisen arvoketjut entistä monimuotoisempia ja edellyttävät monialaista osaamista. Kompleksisten rakenteiden uudistuminen ja kehittyminen heijastuu tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän sekä innovaatioympäristöjen uudelleen organisoitumiseen että niiden keskinäiseen verkottumiseen niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Kompleksisten järjestelmien ja niistä syntyvien innovaatioiden kehittymistä tukevien tutkimus- ja kehittämisympäristöjen rakentaminen vaatii myös uudenlaisia hallinnan mekanismeja. Kuvatun kaltaisten innovaatioiden synnylle on Suomessa parhaat edellytykset suurimmilla ja monialaisilla kaupunkiseuduilla. Innovaatiotoiminnassa painottuu teknologia- ja tuotekohtaisten kysymysten lisäksi yhä enemmän ja ratkaisulähtöinen toiminta, joka edellyttää toisen tyyppisiä kyvykkyyksiä ja innovaatioympäristöjä, kuin mihin aiemmin on totuttu. Ratkaisukeskeisessä innovaatiotoiminnassa innovaatioita etsitään toimialasta, osaamisalasta tai tasosta tai toimijoiden organisaatiotaustasta riippumatta. Tärkeää ei ole vain ratkaisujen aikaansaaminen vaan myös ratkaistavana olevien kysymysten tunnistaminen ja määrittely. Myös yritysten innovaatiotoiminta on muuttunut luonteeltaan. Uusien ideoiden synnyttämiseksi ja innovaatioprosessien vauhdittamiseksi yritykset hakeutuvat nykyään monenlaisiin kumppanuuksiin. Kaikkea tietoa ei enää oleteta löytyvän yrityksen sisältä ja ulkopuolista osaamista hyödynnetään yhä enemmän. Tämä on näkynyt yritysten aiempaa aktiivisempana osallistumisena erityyppisiin avoimen innovaatiotoiminnan kehittämisyhteisöihin. Yritykset pyrkivät myös kiinnittymään ylikansallisiin hajautettuihin innovaatio- ja tietoverkostoihin, joista on saatavissa uusin markkina- ja teknologiapohjainen tietämys. Verkostot ovat usein temaattisia, tietyn erityisosaamisen ympärille kehittyviä yhteisöjä. Innovaatioyhteisöjen sisäisen dynamiikan ja toimijoiden yhteistyön kehittämisen lähtökohtana on, että toimijat tunnistavat yhteistyön eri osa-alueet samalla tavalla. Jaettu näkemys ja yhteinen ymmärrys luovat yhdessä tekemisen ja luottamuksen perustan. Paikallisissa osaamisen tihentymissä eri toimijoiden välinen luottamus on helpompi saavuttaa. Pienissä ja dynaamisissa talouksissa kyetään rakentamaan verkottuneita ekosysteemejä helpommin kuin isoissa talouksissa. Pienten maiden, kuten Suomen, haasteena on kompensoida kriittisen massan puuttuminen osaamisella, laadulla, ketteryydellä ja verkottumisella. Myös oikeita valintoja on osattava tehdä voimavarojen suuntaamisessa. Meidän tulee hyödyntää nykyistä nopeammin ja tehokkaammin myös muualla tuotettua tietoa, sillä vain murto-osa uudesta tiedosta tuotetaan Suomessa. Kansainvälistyvä liiketoimintaympäristö ja osallistuminen verkostoihin ovat haaste erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Yritysten innovaatiotoiminnassa kysyntälähtöisyys edellyttää entistä parempaa markkinoiden kysynnän tuntemusta. Pkyrityksillä on kuitenkin rajalliset mahdollisuudet kansainvälisten markkinoiden sekä uuden teknologian ja osaamisen seurantaan. Kansainvälistymisen edistämiseksi meidän on luotava toimintatavat, joiden avulla yritykset ja muut toimijat voivat ponnistaa oman toimintansa kehittämisen näkökulmasta tärkeisiin ulkomaisiin verkostoihin ja hyödyntää niistä saatavilla olevaa uusinta tietoa, osaamista ja yhteistyökumppaneita. 1.3 Innovaatiokeskittymistä vauhtia uuteen kasvuun Nykyiset innovaatiopoliittiset toimenpiteet eivät Suomessa luo riittävän vaikuttavia kokonaisuuksia, jotta ne tukisivat globaalisti merkittävien innovaatiokeskittymien syntymistä. Vetovoimaisten innovaatiokeskittymien vahvistaminen edellyttää kykyä koota T&K&I -voimavaroja vaikuttavammiksi strategisiksi kokonaisuuksiksi. Kansallisen politiikan toteutuksessa ei nyt riittävällä tavalla oteta huomioon paikallisia mahdollisuuksia 4
innovaatioympäristön kehittämiseksi ja kansallisesti merkittävien avausten toteuttamiseksi. Tämä on todettu mm. Suomen innovaatiojärjestelmää koskevassa kansainvälisessä arvioinnissa (2009) sekä tutkimus- ja innovaationeuvoston linjauksissa (2011). Innovaatiokeskittymällä tarkoitetaan tässä globaalin arvoverkoston solmukohtaa, jossa on laadukas tutkimusja innovaatioympäristö. Innovaatiokeskittymään on kasaantunut erityisosaamista, jota voidaan hyödyntää uuden liiketoiminnan synnyttämisessä. Niissä on maailmanlaajuisesti arvostettua, monipuolista osaamista ja osaamiseen perustuvaa yritystoimintaa. Keskittymät myös vetävät puoleensa osaajia ja tätä osaamista hyödyntävää liiketoimintaa. Keskittymän osaamisen on oltava riittävän monipuolista turvaamaan uudistumiskyvyn muuttuvilla markkinoilla. Sen yritykset ja osaajat ovat arvoverkostojen ja innovaatioyhteisöjen keskeisiä toimijoita. Suurilla kaupunkiseuduilla on koulutus-, tutkimus- ja kehittämisvoimavarojen, osaamisen laaja-alaisuuden, kansainvälisten yhteyksien ja monipuolisten työmarkkinoiden takia parhaimmat edellytykset nousta kansainvälisesti vetovoimaisiksi innovaatiokeskittymiksi. Niillä on myös toimijoiden läheisyyden ja tiheyden tuoma etu puolellaan. Kaupunkiseutujen on tarjottava toimintaympäristö, jossa on osaajille kehittymistä tukevat työnäkymät, laajat verkostot, hyvät palvelut sekä laadukas ja inspiroiva elinympäristö. Suomalaisten kaupunkiseutujen haasteena on kompensoida tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan voimavarojen määrää osaamisen laadulla ja kyky koota eri puolille maata sijaitsevaa osaamista temaattisiksi osaamiskärjiksi. Kaupunkiseuduilla on kyettävä tekemään painopistevalintoja ja kokoamaan T&K&I toiminnan voimavaroja vaikuttavimmiksi strategisiksi kokonaisuuksiksi. Tarvitaan systeemistä kehittämisotetta, jossa valtio ja keskeiset kaupunkiseudut yhdessä lisäävät keskittymien vetovoimaisuutta. Tarvitaan myös panostusta osaamisen markkinointiin ja markkinointiviestien yhdenmukaisuuteen. Valtion on myös kannustettava kaupunkiseutuja strategisiin painopistevalintoihin, jotka yhdessä valtion toimien kanssa tukevat vahvojen kokonaisuuksien luomista. Suomen vetovoima innovaatiotoiminnan kentässä perustuu eri alojen osaamisen tasoon ja suomalaisten toimijoiden kykyyn lunastaa paikkansa oman alansa verkostojen aktiivisina toimijoina. Suomen tulee myös tarjota näiden ylikansallisten verkostojen toimijoille toimintaympäristöjä, joihin niiden on edullista ankkuroitua. Innovaatiotoiminnan eturintamassa pysyminen edellyttää kansainvälisesti houkuttelevien ja kilpailukykyisten innovaatiokeskittymien luomista ja kytkeytymistä innovaatiotoiminnan globaaleihin solmukohtiin. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus haluaa luoda Suomeen maailman parhaat edellytykset korkean osaamisen ja liiketoiminnan harjoittamiselle. Tähän liittyen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi luoda Suomeen kansallisesti ja kansainvälisesti verkottuneiden innovaatioyhteisöjen lisäksi vahvoja alueellisia innovaatiokeskittymiä. Tämä tavoite kytkeytyy tiiviisti useisiin muihin hallitusohjelman kirjauksiin, joista keskeisimpiä ovat: Strategisten huippuosaamisen keskittymien (SHOK) toimintaa jatketaan ja turvataan rahoituksen toimivuus Korkeakoulujen toimipisteverkkoa kootaan riittävän laajoiksi, laadukkaiksi ja innovatiivisiksi osaamisympäristöiksi Korkeakoulujen rahoitus uudistetaan tukemaan nykyistä paremmin niiden profiloitumista vahvuusaloilleen 5
Kansallista tutkimusinfrastruktuuripolitiikkaa edistetään ja luodaan korkeakouluille yhteisiä yritysten kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön muotoja Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä alueidensa innovaatiotoiminnan keskeisiin toimijoihin vahvistetaan Suomeen tavoitellaan tietointensiivisen teollisuuden investointeja osana kansallista strategiaa ulkomaisten investointien saamiseksi Suomeen Suurissa kaupunkikeskuksissa jatketaan sopimusperusteista kaupunkiseutupolitiikkaa, jolla valtio, yliopistot, ammattikorkeakoulut, kaupunkiseudut ja elinkeinokehitysyhtiöt sopivat alueen pitkäjänteisistä kehittämistoimista 2. UUDEN OHJELMAN SUHDE MUIHIN KEHITTÄMISTOIMIIN 2.1 INKA-ohjelman rooli alueellisten innovaatiokeskittymien vahvistamisessa Käynnistyvä INKA-ohjelma on keskeinen osa politiikkatoimia, joilla jatkossa vahvistetaan alueellisia innovaatiokeskittymiä. Keskittymäpolitiikan kokonaisuus muodostuu kolmesta toisiaan täydentävästä osasta: uudesta ohjelmasta, kasvusopimuksesta ja neuvottelumenettelystä (kuva). Käytännössä INKA -ohjelma valjastetaan keskittymäpolitiikan toteuttajaksi vuodesta 2014 alkaen, ja sen perusrahoittajina ovat valtio ja kaupungit. INKA-ohjelmaa edeltänyt osaamiskeskusohjelma (OSKE) on ollut merkittävin alueellisen innovaatiopolitiikan väline Suomessa 1990-luvulta lähtien. Ohjelman toimintamallia on jatkuvasti kehitetty vastaamaan kulloinkin nousseisiin toimintaympäristön haasteisiin. Ohjelmalla on kuitenkin ollut vaikeuksia löytää omaa rooliaan innovaatiokentässä. Nykyisen ohjelmakauden (2007-2013) tavoitteena on ollut parantaa osaamiskeskusten välistä yhteistyötä valituissa klustereissa. Elinkeino- ja innovaatio-osaston ohjauksessa oleva ja maakunnan kehittämisrahalla osarahoitettu OSKE -ohjelma päättyy vuoden 2013 lopussa. Osaamiskeskusten väliseen yhteistyöhön kannustanut klusterimalli on ollut pääosin onnistunut ratkaisu, etenkin pienet ja keskisuuret kaupunkiseudut ovat hyötyneet ohjelmasta. Suurilla kaupunkiseuduilla OSKEn merkitys kehittämisalustana on kuitenkin vähentynyt. Parhaimmat tulokset osaamiskeskusten välisessä yhteistyössä on saatu kansainvälistymisen edistämisessä. Osaamiskeskusten väliset yhteishankkeet ovat jääneet toivottua pienemmiksi, mikä osaltaan selittää odotettua heikompaa ohjelman vaikuttavuutta uusien yritysten ja työpaikkojen määrällä mitattuna. Tutkimus- ja innovaationeuvosto on linjannut, että ohjelman toimet ja voimavarat suunnataan uudelleen nykyisen kauden jälkeen. Uuden ohjelman valmistelussa on otettu huomioon OSKE -ohjelman parhaat käytännöt. INKA-ohjelmaan on tarkoitus valita kilpailun perusteella enintään 12 ohjelma-esitystä, joiden toimenpiteet vahvistavat kaupunkiseutuja alueellisina innovaatiokeskittyminä ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Näistä kaikkein merkittävimmille eli 4-6:lle innovaatiokeskittymälle (suurille kaupunkiseuduille) luodaan kaupunkiseutukohtainen neuvottelumenettely. Tähän tiiviiseen vuoropuheluun osallistuvat kaupunkiseudun keskeisten toimijoiden lisäksi tärkeimmät kansalliset rahoittajat mm. Tekes, TEM ja OKM ja tarvittaessa myös muut ministeriöt. Kaupunkiseuduilta neuvotteluun osallistuvat kaupunkien, korkeakoulujen ja seudun muiden avaintoimijoiden, mm. tutkimuslaitosten ja ELY-keskusten, edustajat. Neuvottelujen tehtävänä on edistää voimavarojen kokoamista kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävimpiin kehittämishankkeisiin samalla edistäen keskittymien välistä kansallista työnjakoa. Voimavarojen nykyistä strategisempi ja koordinoidumpi käyttö yhdessä valtion ja suurimpien kaupunkiseutujen kanssa vauhdittaa koko maan kasvua. 6
Kuva 1. Politiikkatoimet alueellisten innovaatiokeskittymien vahvistamiseksi. Neuvottelut toimivat tiedonvaihdon foorumeina. Ne tarjoavat kaupunkiseutujen toimijoille mahdollisuuden esitellä kansallisille rahoittajille pidemmän aikavälin isoja investointihankkeita sekä innovaatiotoiminnan paikallisia kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia. Neuvottelut osoittavat myös keskeisten kaupunkiseudun toimijoiden sitoutumisen valittuihin strategioihin. Kansalliset rahoittajat saavat neuvottelujen avulla hyvissä ajoin selkeän ja kokonaisvaltaisen kuvan innovaatiokeskittymien kehittämismahdollisuuksista. Neuvottelumenettely lisää myös eri ministeriöiden, erityisesti TEM:n ja OKM:n hallinnonalojen, yhteistyötä keskittymien vahvistamiseksi. Menettely tarjoaa myös mahdollisuuden koota tutkimuksen voimavaroja ja toimintoja vaikuttavimmiksi kokonaisuuksiksi sekä vauhdittaa korkeakoulujen profiloitumista. Ensimmäinen neuvottelumenettelykierros voidaan toteuttaa INKA-ohjelman aiehaun jälkeen kevättalvella 2013. Jatkossa keskittymien neuvotteluja on tarkoitus hyödyntää INKA-ohjelman rahoituksen suuntaamisessa. Hallitusohjelmassa kaupunkiseudut nähdään kasvun vetureina, monipuolisina ja kansainvälisesti kilpailukykyisinä elinkeino-, innovaatio- ja osaamisympäristöinä sekä työssäkäyntialueina. Tarkoituksena on toteuttaa sopimusperusteista kaupunkiseutupolitiikkaa, jolla valtio, yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset, kaupunkiseudut ja elinkeinokehitysyhtiöt sopivat alueen pitkäjänteisistä kehittämistoimista. Valtion ja kaupunkiseutujen yhteistyötä vahvistetaan sekä sopimuksilla että muilla kumppanuusjärjestelyillä hallitusohjelman mukaisesti. Sopimuksia tehdään kolmelta alueelta: kasvusta, maankäytön, asumisen ja 7
liikenteen (MAL) alueelta sekä sosiaalisen eheyden alueelta. Kasvusopimuksilla vahvistetaan suurten kaupunkiseutujen kansainvälistä vetovoimaa ja roolia Suomen talouden vetureina, edistetään elinkeinoelämän uudistumista, kasvua ja kansainvälistymistä sekä kannustetaan kaupunkeja strategiseen kehittämistyöhön ja strategisiin valintoihin. Kasvusopimuksissa sovitaan elinkeino- ja innovaatiopolitiikan strategisista painopistevalinnoista. Sopimusmenettelyn valmistelusta vastaa kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä. Innovaatiokeskittymien neuvottelumenettely ja INKA-ohjelman hakuprosessi valmistellaan tiiviissä yhteistyössä kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän kanssa. INKA-ohjelma on konkreettinen väline, jolla valtio voi osallistua kasvusopimuksessa esille nostettujen strategisten valintojen toteuttamiseen vuosina 2014-2020. 2.2 INKA-ohjelman rooli kansallisessa innovaatiojärjestelmässä INKA-ohjelman tavoitteena on tukea innovaatiopolitiikan kansallisten ja aluelähtöisten toimien synergiaa kansainvälisesti vetovoimaisten innovaatiokeskittymien luomiseksi. Kansalliset ja alueelliset voimavarat ja toimenpiteet yhdistävänä ja paikallislähtöisinä toimina uusi ohjelma täydentää muita keskeisiä innovaatiopolitiikan erityisiä instrumentteja, kuten Tekes-ohjelmia ja strategisen huippuosaamisen keskittymiä (SHOKit). Toiminnan päällekkäisyydet nykyisen OSKE-ohjelman osaamisklustereiden ja Tekes ohjelmien välillä poistuvat uuden ohjelmakonseptin myötä. INKA-ohjelma on nähtävä erityisesti uusien laadukkaampien ja isompien hankkeiden kehitysalustana, jotka voivat myöhemmin kilpailla kansainvälisestä tai kansallisesta kilpaillusta rahoituksesta. Esimerkiksi Tekesissä parhaillaan valmisteilla oleva edelläkävijämarkkinaohjelma tarjoaa jatkossa uudessa ohjelmassa valmisteltaville hankkeille merkittävän mahdollisuuden kansalliseen rahoitukseen. Strategisen huippuosaamisen keskittymät (SHOKit) ovat jatkossa tärkeitä kumppaneita uuden ohjelman toteutuksessa. SHOKit painottuvat enemmän suuryritysten kanssa tehtävään pidemmän aikavälin strategisiin tutkimusalueisiin, kun uudessa ohjelmassa painottuvat enemmän uutta osaamispohjaista liiketoimintaa edistävät kehitysympäristöt ja verkostot. SHOKeihin verrattuna INKA -ohjelma suuntautuu selkeästi enemmän pk-yrityksiin, paikallisiin lähtökohtiin sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä nouseviin mahdollisuuksiin. 2.3 INKA-ohjelman rooli alueellisessa innovaatiopolitiikassa Uuteen ohjelmaan on tarkoitus valita Suomen kansainvälisesti kilpailukykyisimmät alueelliset innovaatiokeskittymät, joilla nähdään paikallisen osaamiskapasiteetin ja ohjelmaesityksen perusteella olevan merkittävät mahdollisuudet luoda uutta liiketoimintaa. Myös kauden 2014-2020 rakennerahastovaroista tullaan suuntaamaan varoja alueiden kehittämisstrategian linjausten mukaisiin innovaatiokeskittymien hankkeisiin. Ne kaupunkiseudut ja ohjelmaesitykset, jotka eivät yllä INKA-ohjelmaan vuoden 2014 alusta, voivat toteuttaa ohjelma-esityksiään aluekehittämiseen varattujen resurssien puitteissa mm. aluetasolla päätettävien rakennerahastojen avulla. INKA-ohjelmaan kuuluu myös osio, jolla levitetään innovaatiotoiminnan hyviä käytäntöjä ja koulutetaan kehittäjiä. Se korvaa vuoden 2014 alusta nykyisen Innovaatioverkoston. Tähän avoimeen verkostoon voivat osallistua kaikki paikalliset innovaatiotoimijat kaupunkiseudun sijainnista ja koosta riippumatta. Rakennerahastojen valtakunnallisista osioista tulee myös rahoittaa hankkeita, jotka verkottavat uuteen ohjelmaan kuuluvien innovaatiokeskittymien ja muiden alueiden välisiä toimijoita esimerkiksi osaamisen levittämisessä ja innovaatiotoiminnan kehittämisessä (uudet innovatiiviset avaukset). 8
3. INKA-OHJELMAN TAVOITTEET JA TOIMINTAMALLI 3.1 Tavoitteet Ohjelman toiminta-ajatuksena on synnyttää osaamislähtöistä liiketoimintaa hyödyntäen uuden tyyppisiä kehitysympäristöjä valtion ja kaupunkiseutujen yhteistyönä. Tarkoituksena on haastaa suuret kaupunkiseudut hyödyntämään kasvupotentiaalinsa kansantalouden vetureina. Samalla pyritään tukemaan kaupunkiseutujen vahvistumista maailmanluokan innovaatiokeskittymiksi. Ohjelmalla pyritään toteuttamaan isoja pilotti- ja kehittämishankkeita paikallisesti sekä rakentamaan paikallisilla toimilla entistä parempia toimintaedellytyksiä innovaatiotoimijoiden ankkuroitumiselle suomalaisiin keskittymiin. Ohjelma tukee kaupunkiseutujen erikoistumista vahvuuksiinsa ja kansainvälisesti merkittävän osaamisen kasaantumista kannustamalla keskittymiä strategisten painopistevalintojen tekemiseen ja laaja-pohjaiseen julkisen sektorin ja elinkeinoelämän väliseen yhteistyöhön. Osaamislähtöistä uutta liiketoimintaa edistetään ajanmukaisilla kehitysympäristöillä, edelläkävijämarkkinoilla sekä tehokkaalla kansallisella ja kansainvälisellä verkottumisella. Investoinnit merkittäviin kehitysympäristöihin lisäävät innovaatiokeskittymien kansainvälistä vetovoimaisuutta. Kehitysympäristöinä voivat toimia erilaiset uudentyyppiset kehittämisalustat, joilla vauhditetaan uusien yritysten tai uuden liiketoiminnan syntymistä esimerkiksi uusien tuotteiden ja palveluiden demonstraatio- tai testialustat, osaamispohjaisen yrittäjyyden uudet toimintamallit (vrt. Tampereen uusi tehdas tyyppiset konseptit) ja kaupunkien suurten maankäytön, asumisen ja liikenteen infrastruktuuriinvestointien hyödyntäminen uusien innovaatioiden kokeiluympäristöinä. Kehitysympäristöt Kaupunkiseuduille tulee luoda omaleimaisia, paikalliseen vahvaan osaamiseen perustuvia avoimen innovaatiotoiminnan kehitysalustoja. Kehitysalustat muodostuvat toimivista yhteisöistä ja fyysisistä ympäristöistä, jotka tuovat yhteen kehittäjiä, käyttäjiä, opiskelijoita, tutkijoita ja yrityksiä. Vahvat kehitysalustat houkuttelevat osaajia myös muualta. Toiminta on luonteeltaan kansainvälistä. Yhteisöllisyyteen kuuluu rajoja rikkova toimintaympäristö. Lisäksi toiminnassa tulee olla vahva kysyntä- ja käyttäjälähtöinen ja kokeilukynnystä madaltava ulottuvuus. Kehitysympäristöt toimivat ideoiden jalostamoina ja parhaimmillaan ne luovat uusia arvoverkostoja palveluiden ja tuotteiden ympärille. Teknologian yhteensovittaminen markkinoiden kysyntään ja lisäarvon osoittaminen (esimerkiksi demonstraatio- ja testialustat) asiakkaille ja investoijille on keskeinen osa innovaatioprosessia. Kehitysympäristöt luovat uusia mahdollisuuksia ( spill-over ) mukana oleville ja uusille yrityksille. Uuden tyyppisissä innovaatioalustoissa korostuvat yhä enemmän ratkaisu- ja sovelluskeskeiset näkökulmat. Erityisesti tarvitaan yrityksiä ja/tai kehittäjäyhteisöjä, jotka kykenevät integroimaan laaja-alaisesti eri tyyppistä osaamista. Puuttuva osaaminen on pystyttävä hakemaan kansallisen tai kansainvälisen verkottumisen avulla. Edelläkävijämarkkinoiden luominen Uutta liiketoimintaa voidaan aktiivisesti edistää julkisella kysynnällä. Erityisesti suurimmilla kaupungeilla ja kuntayhtymillä voi olla nykyistä merkittävämpi rooli edelläkävijämarkkinoiden synnyttämisessä. Uusien ratkaisujen luominen edellyttää kehittämistyötä tukevia ympäristöjä ja alustoja. Markkinoiden vakuuttaminen näiden ratkaisujen toimivuudesta edellyttää puolestaan niiden pilotointia ja demonstraatiohankkeiden toteutusta. Tässä tavoitteessa kansallisten ja paikallisten resurssien yhteen sovittaminen on ratkaisevan tärkeää. Valtion TKI-rahoituksella voidaan tukea yksittäisten hankkeitten toteutusta, mutta 9
kehittämisalustojen rakentaminen edellyttää useimmissa tapauksissa mittavia pitkäjänteisiä investointeja. Yhdistämällä kehittämisalustojen ja demonstraatiohankkeiden toteutus investointeihin, joita kaupungit joka tapauksessa tekevät omiin tehtäviinsä liittyen, voidaan näitä julkisia investointeja hyödyntää kasvuedellytyksiä omaavien uusien ratkaisujen luomisessa. Nämä uudet ratkaisut voivat liittyä mm. energia- tai vesihuollon järjestelmiin, joukkoliikenteeseen, kiinteistöihin ja rakentamiseen tai terveydenhuoltoon. Kaupungin palvelutehtäviin liittyvät kehittämishankkeet ovat siis lähtökohtaisesti kysyntälähtöisiä. Tällaiset kehittämisalustat ja demonstraatiohankkeet ovat kansallisesti merkittäviä investointeja ja niiden toteutuksessa tulee pyrkiä toteuttamaan kansallista työnjakoa kaupunkiseutujen välillä. Investointikohteiden valinta edellyttää kaupunkiseudun strategisten painopisteiden ja kansallisen TKI-politiikan tavoitteiden yhteen sovittamista. Edelläkävijä- ja referenssimarkkinoita voidaan kehittää myös useamman kaupunkiseudun eri toimijoiden välisenä yhteistyönä. Edelläkävijämarkkinoita edistävät toimenpiteet voivat liittyä esimerkiksi innovatiivisten julkisten hankintojen toteuttamiseen. Euroopan unionin julkisten hankintojen arvo oli vuonna 2010 noin 2 400 miljardia euroa, josta Suomen osuus oli 1,5 % eli 35 miljardia euroa. Kuntien ja kuntayhtymien osuus Suomen julkisista hankinnoista on noin 60 % (TEM 2012). Julkisia hankintoja ei kuitenkaan vielä Suomessa hyödynnetä riittävästi elinkeino- ja innovaatiopolitiikan välineinä. Vaikka vain 2 % julkisista hankinnoista toteutettaisiin innovaatioita edistävästi, merkitsisi se jo 700 miljoonan euron arvoista innovaatiokannustinta ja kysyntää elinkeinoelämälle. Edelläkävijämarkkinoita voidaan jatkossa edistää entistä systemaattisimmin innovatiivisten julkisten hankintojen avulla ja siinä erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla on merkittävä rooli. Kansainvälisyys Ohjelman peruslähtökohtana on toiminnan kansainvälisyys. Innovaatiokeskittymä on aidosti globaalitoimija, jolla on keskeinen rooli omassa kansainvälisessä verkostossaan. Verkosto koostuu toimijoista, joilla on toisiaan täydentävää osaamista tarjoten mahdollisuuden todelliseen innovaatiotoimintaan ja uusien ratkaisujen synnyttämiseen globaaleille markkinoille. Kansainvälistymisen tavoitteena tulee olla osaamisintensiivisten investointien saaminen Suomeen ja yritysten korkean arvonlisän viennin lisääminen. Osaamisen profilointi ja dynaamiset kehitysympäristöt tuovat investointien houkutteluun uudenlaisia toimintamalleja ja välineitä. Kehitysympäristöt tarjoavat mahdollisuuden yhteistyöhön ja kokeiluun ennen varsinaista sijoittumispäätöstä. Kehitysympäristöissä sijoittumista harkitsevat yritykset pääsevät nopeasti kiinni kaupunkiseudun innovaatioekosysteemiin ja luovat kontakteja keskeisiin toimijoihin laajentaen samalla liiketoimintaansa uudelle markkinalle. Investointien houkuttelun tehostamisen lisäksi osaamiskärjet selkeyttävät myös kaupunkiseudun omaa roolia ja kaupunkiseutujen välistä työnjakoa. Kotimarkkinoiden pienuuden takia Suomeen suuntautuvien investointien edistämisessä tulee edetä entistä enemmän innovaatiokeskittymien osaamiskärki edellä. Invest in -tyyppisten toimenpiteiden yhtenä haasteena on saada paikalliset innovaatiokeskittymät keskinäiseen yhteistyöhön. Innovaatiokeskittymät tarjoavat profilointinsa kautta välineen harjoittaa kaupunkiseudulla tarjoomaperusteista investointien houkuttelua nykyisin vallalla olevan reaktiivisen toimintamallin sijaan. Tämä auttaa innovaatiokeskittymiä suuntaamaan investointien houkutteluun käytetyt resurssit mahdollisimman kohdennetusti ja tehokkaasti. Suomalaisten pk-yritysten integroitumista globaaleille markkinoille voidaan edistää isojen kysyntä- ja tarvelähtöisten kokonaisuuksien hahmottamisella ja tarvetta vastaavan osaamisen tarjonnan kokoamisella. 10
Tämän tyyppisistä toimintamalleista on saatu hyviä kokemuksia nykyisessä OSKE-ohjelmassa (mm. Meriklusterin Brasilia yhteistyö ja Hyvinvointiteknologiaklusterin HumanSecurityGrid kokonaisuus). Innovaatiokeskittymien yhteistyömahdollisuudet tämäntyyppisten markkina- ja asiakaslähtöisten temaattisten kokonaisuuksien rakentamisessa ovat hyvät. Isojen kysyntä- ja tarvelähtöisten kokonaisuuksien hahmottaminen vaatii jatkuvaa ja systemaattista markkinoiden seurantaa ja ennakointityötä. Tähän työhön ei pk-yrityksillä yksinään ole usein resursseja. Samoin laajan tarjonnan hahmottaminen ja yhteen saattaminen vaatii riippumatonta tahoa ja tarvittavia voimavaroja. Ennakointityössä voidaan hyödyntää aikaisempaa enemmän FinNode -verkostoa. Paikalliset ja kotimaiset edelläkävijämarkkinat toimivat myös yritysten kansainvälisille markkinoille tähtäävän liiketoiminnan ponnahduslautana. Pienten yritysten kompastuskivenä on usein merkittävien referenssien puute. Edelläkävijämarkkinat mahdollistavat näiden referenssien saannin ja antavat pk-yrityksille myös arvokasta kokemusta vaativien asiakkaiden kanssa toimimisesta. 3.2 Toimintamalli Sisällölliset painopisteet Keskittymäpolitiikan yhtenä tavoitteena on edistää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioresurssien voimavarojen koontia kansallisesti kaikkein merkittävimpiin osa-alueisiin ja hankkeisiin. Samalla haetaan synergiaa valtion ja kaupunkiseutujen pitkäjänteisille toimenpiteille. Elinkeinojen kehittämisen strategiset valinnat tehdään kaupunkiseudun avaintoimijoiden yhteistyönä ja niistä sovitaan kasvusopimuksissa valtion ja kaupunkiseudun kesken. Uudella ohjelmalla voidaan toteuttaa valittuja osia kasvusopimuksista. Siksi uuden ohjelman kansalliset tavoitteet ja painopistevalinnat tulevat osaltaan toimimaan ohjenuorana myös kaupunkiseutujen elinkeino- ja innovaatiotoiminnan strategiavalmistelussa. Näiden paikallisten strategisten valintojen kansallisesta tarkoituksenmukaisuudesta ja keskittymien välisestä työnjaosta ja yhteistyöstä neuvotellaan osana hakumenettelyä (aiehaun jälkeen) ja suurimpien keskittymien osalta jatkossa säännöllisesti (neuvottelumenettely). INKA-ohjelman (2014-2020) strategiset painopistevalinnat tehdään paikallisella tasolla innovaatiokeskittymän kehittämistarpeiden ja mahdollisuuksien pohjalta. Lähtökohtana tulee olla kaupunkiseudun kansainvälisesti korkea osaamisen taso. Kaupunkiseutujen tulee tunnistaa pitkän aikavälin sisällölliset painopisteet osaamisen kehittämisen ja hyödyntämisen osalta. Kansallisesta näkökulmasta nykyiset toimiala-, klusteri- tai teknologiakohtaiset lähestymistavat eivät ole enää innovaatiotoiminnan voimavarojen ja toiminnan suuntaamisen näkökulmasta olleet kaikkein parhaimpia ratkaisuja. Yksi tapa esittää sisällöllisiä valintoja on Tekesin strategiassaan käyttämät painopistealueet, jotka kuvastavat osaamisen kehittämisen kokonaisuuksia kansallisesta näkökulmasta (luonnonvarat ja kestävä talous, elinvoimainen ihminen ja älykäs rakennettu ympäristö). Ohjelma-esityksen tekijät voivat vapaasti valita oman lähestymistapansa sisällöllisten valintojen osoittamiseksi. Valintojen tulee kuitenkin olla riittävän konkreettisia ja fokusoituja. Oleellista on, että ohjelma-esitysten sisällöt ovat kysyntälähtöisiä, suurista yhteiskunnallisista haasteista tai markkinakysynnästä ja niiden luomista liiketoimintamahdollisuuksista johdettuja, ja että ne perustuvat kaupunkiseudun osaamisen erityisvahvuuksiin ml. korkeakoulujen painopistealueet. Kansalliseen ohjelmaan hyväksytään esitykset, joiden painopistevalinnat ja toimenpiteet edistävät voimavarojen kokoamista tukevaa kansallista työnjakoa ja Suomen houkuttelevuutta uusien investointien kohdemaana ja jotka parhaiten vastaavat ohjelman kriteereitä. 11
Kilpailuttaminen INKA-ohjelman lähtökohtana on alueellisten innovaatiokeskittymien kansainvälisesti korkea osaamisen taso. Ohjelma-esityksiä tullaan arvioimaan suhteessa muiden kaupunkiseutujen esityksiin liiketoiminnallisten mahdollisuuksien ja em. kansallisen relevanssin perustella. Paikallisten strategisten valintojen ja niitä tukevien toimenpiteiden valmistelu edellyttää ohjelmalta pitkäjänteisyyttä. Samalla tulee kuitenkin mahdollistaa nopea reagointi muutoksiin ja riittävä riskinottokyky. Valtion ja kaupunkiseutujen molemminpuolinen sitoutuminen innovaatiokeskittymien vahvistamiseksi edellyttää, että ohjelmaan hyväksyttävät alueelliset innovaatiokeskittymät nimettäisiin erillisellä valtioneuvoston päätöksellä. Keskittymien nimeäminen ei kuitenkaan automaattisesti takaa valtion osarahoitusta koko ohjelmakaudelle 2014-2020, ja ohjelmakauden kuluessa innovaatiokeskittymien määrää voidaan tarkistaa. Valtion rahoituksen määrä ohjelmalle riippuu innovaatiokeskittymien toiminnan ja hankkeiden kehityksestä. Tarkoituksena on nimetä enintään 12 kaupunkiseutua ohjelman kohdealueiksi. Kilpailu tulisi toteuttaa kaksivaiheisena: aiehaku toteutettaisiin helmikuuhun 2013 mennessä ja varsinainen haku myöhemmin keväällä 2013. Ohjelma-esitykset valmistellaan yhteistyössä kaupunkiseudun keskeisten toimijoiden (yritykset, korkeakoulut, tutkimuslaitokset, rahoittajat) kanssa, joihin eri osapuolet myös pitkäjänteisesti sitoutuvat (vrt. kasvusopimus). Ohjelman paikallinen toteuttajataho vastaa ohjelman hallinnoinnista ja luo tarkoituksenmukaiset yhteistyöfoorumit eri osapuolien välillä koko ohjelman toteutusajaksi. Tarkoituksena on suurten kehittämishankkeiden avulla aikaansaada uusia liiketoimintamahdollisuuksia tässä esitettyjen ohjelman kansallisten tavoitteiden ja ohjelman periaatteiden mukaisesti. Kaupunkiseutukohtaiset tavoitteet ja toimenpiteet laaditaan paikallisten kehittämistarpeiden ja mahdollisuuksien pohjalta (bottom -up -näkökulma) ja yhteen sovitetaan kansallisten linjausten kanssa. Tavoitteena on aikaansaada paikallisesti merkittävä kehittämisharppaus aikaisempaan tilanteeseen verrattuna ja säilyttää kehitysdynamiikka koko ohjelmakauden ajan. Ohjelman rahoitukseen osallistuvat valtio (50 %) ja kaupunkiseudut (50%). Ohjelman rahoitusta voidaan käyttää mm. suurten hankekokonaisuuksien valmisteluun. Edellä mainittu innovaatiokeskittymien neuvottelumenettely tarjoaa suurimmille kaupunkiseuduille mahdollisuuden kärkihankkeiden vauhdittamiseen. Lisäksi alueellisille innovaatiokeskittymille annetaan vetovastuuta oman vahvan osaamisalansa kehittämiseen liittyvien kansallisten hankkeiden toteuttamiseen tai kansallisten teemahankkeiden toteuttamiseen (esimerkiksi kansainvälistymiseen tai edelläkävijämarkkinoihin liittyvät keskittymien yhteishankkeet). Kansalliseen vetovastuuseen kuuluu olennaisena osana se, että keskittymät verkottavat toiminnan piiriin - esimerkiksi teemaverkostoihin - myös ohjelmaan kuulumattomien kaupunkiseutujen ja muiden alueiden toimijoita. Menestyvän innovaatiokeskittymän tunnusmerkit ja parhaiden keskittymien valinta Työryhmän näkemyksen mukaan menestyvän innovaatiokeskittymän tunnusmerkit ovat seuraavat: - Toimiva paikallinen yhteistyö ja sitoutuminen (tahtotila) - Keskittymän visio ja uskottava polku sen toteuttamiseksi - Tavoiteltavan keskittymän ja sen osaamisen kansainvälinen vahvuus ja kiinnostavuus - Hyvä toteutustiimi - Kansallisesti merkittävät hankkeet, esimerkiksi; o Avoimen innovaatiotoiminnan uudet kehitysympäristöt 12
o Edelläkävijämarkkinoiden luominen o Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) hankkeiden hyödyntäminen - Kansainväliset verkostot ja strategiset kumppanuudet, esimerkiksi; o Markkinoiden ja mahdollisuuksien ennakointi o Kv. kumppaneiden osaamisen täydentävyys ja hyödynnettävyys o Uudet toimintamallit o Merkittävä rooli kansainvälisissä alliansseissa ja verkostoissa - Omaleimaiset sisällöt o Temaattisuus painopistealueissa o Kysyntälähtöisyys o Poikki- ja monialaisuus o Ratkaisukeskeisyys - Keskittymien välinen kansallinen yhteistyö ja työnjako Näiden tunnusmerkkien perusteella työryhmä esitti INKA-ohjelman ensimmäisen hakuvaiheen eli aiehaun valintakriteereiksi seuraavia kokonaisuuksia: 1. Painopistealueen liiketoiminnallisen vision selkeys ja uskottavuus - Liiketoimintapotentiaali - Vaikuttavuus osaamisen kautta laajasti yhteiskuntaan ja kaupunkiseutuun, erityisesti innovaatioympäristön kehittymiseen - Painopistealueen potentiaalinen kiinnostavuus relevantin osaamisen houkuttelemiseksi keskittymän yhteyteen (kansallisesti ja globaalisti) 2. Painopistealueittain askeleet uuden liiketoiminnallisen vision saavuttamiseksi - Välitavoitteet ja tulosten/osaamisen hyödyntäminen kehityksen aikana (muutosdynamiikka) - Hahmotteilla olevien sisältöjen ja kärkihankkeiden ohjelmanmukaisuus (kehitysympäristöt ja edelläkävijämarkkinat) - Uskottavat kehitysryhmät ja/tai yhteenliittymät - Toimiva paikallinen yhteistyö ja sitoutuminen (tahtotila): miten tukee voimavarojen kokoamista? Miten eri osapuolet, erityisesti yritykset, ovat osallistuneet valmisteluun? 3. Painopisteet ja niiden valintaa tukeva osaamisperusta - Kysyntälähtöisyys sekä poikki- ja monialaisuus teemojen valinnassa - Osaamiskärjet: osaamisen kansainvälinen vahvuus ja kiinnostavuus (voimavarat ja niiden hyödynnettävyys, infrastruktuuri) - Kansallinen ja kansainvälinen verkottuminen tekemisen tasolla - Kytkeytyminen muihin paikallisiin kehittämisstrategioihin Varsinaisen haun valintakriteerit määritellään myöhemmin tältä pohjalta. 13
4. HALLINNOINTI- JA RAHOITUSMALLI 4.1 Ohjelmallisuus INKA-ohjelma on osa kansallista innovaatiopolitiikkaa. Keskittymällä valittujen alueellisten innovaatiokeskittymien vahvistamiseen se täydentää hyvin muita nykyisiä kansallisia instrumentteja, kuten Tekesin ohjelmia ja strategisen huippuosaamisen keskittymiä (SHOKit). INKAn erityinen strateginen rooli on paikallisten ja alueellisten voimavarojen ja kansallisten voimavarojen yhteensovittamisessa ja kaupunkiseutujen kasvumahdollisuuksien generoimisessa. INKA-ohjelma poikkeaa monessa suhteessa esimerkiksi Tekesin ohjelmista. Ohjelmassa kaudella 2014-2020 toteutettavat kehittämistoimet ja strategiset painopistevalinnat tehdään kaupunkiseudun julkisten toimijoiden ja elinkeinoelämän yhteistyönä perustuen paikallisiin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin. Ohjelmaan valittavien alueellisten innovaatiokeskittymien strategiset kehittämisteemat ovat alueittain erilaisia ja rakentuvat paikallisten osaamiskärkien ja tarvittaessa muualla sijaitsevan osaamisen hyödyntämiseen. Muut kansallisen innovaatiopolitiikan instrumentit eivät tällä hetkellä riittävän kokonaisvaltaisesti kytke paikallisia fyysisiä innovaatioympäristöjä kehittämisen alustoiksi. Myös kaupunkiseuduille on tärkeää hyödyntää osaamiskärkensä ja suuret investointikohteet uusien innovaatioiden ja kasvun aikaansaamiseksi. INKA-ohjelma on väline, jolla kaupunkiseudut haastetaan tekemään strategisia valintoja ja synnyttämään uutta liiketoimintaa uudentyyppisillä innovaatioympäristöillä ja -toiminnoilla. Ohjelmaan kaudella 2014-2020 osallistuvat keskittymät valitaan strategisten painopistealueiden sisältöjen ja voimavarojen perusteella. Kaikki kaupunkiseutujen esittämät painopistealueet (ml. kasvusopimuksiin hyväksytyt) eivät välttämättä täytä INKAohjelmalle asetettuja kriteerejä. Valituille keskittymille (kaupunkiseuduille) tarjoutuu mahdollisuus ohjelmaan hyväksyttyjen strategisten painopisteiden pitkäjänteiseen kehittämiseen yhdessä valtion kanssa. Ohjelmallisuus merkitsee myös sitä, että ohjelmaa ohjataan strategisesti ja operatiivisesti, tavoitteiden toteutumista seurataan ja, että ohjelmalle varataan valtion osalta rahoitus. Kaupunkiseudut vastaavat omalta osaltaan perusrahoituksesta (50%). Perusrahoitus on luonteeltaan generoivaa eli sillä pyritään luomaan tarpeelliset edellytykset ohjelman tavoitteiden mukaisten suurempien hankkeiden ja investointien toteutumiselle (vrt. tuettava toiminta). Näissä suuremmissa hankkeissa hyödynnetään myös normaaleja julkisia rahoituslähteitä, kuten EU:n Horizon 2020-ohjelmaa ja rakennerahastovaroja sekä Tekesin rahoitusta. INKA-ohjelman kansallisen tason strategisesta ohjauksesta vastaisi työ- ja elinkeinoministeriö tiiviissä yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä muiden ohjelman toteuttamisen kannalta olennaisten ministeriöiden kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi nimetä erikseen ohjelman strategista ohjausta varten pieni, alle 12 asiantuntijan ohjausryhmän. Ryhmään tulisi kuulua ministeriöiden lisäksi muut ohjelman toteuttamisen kannalta tärkeimmät sidosryhmät ml. kaupunkien edustaja. INKA-ohjelman operatiivisen ohjauksen, koordinoinnin, viestinnän ja hallinnoinnin tulee sijaita muualla kuin ministeriössä. Ohjelman perusrahoituksesta päätettäessä hallinnoijataholla tulee olla asiantuntemusta ja näkemystä innovaatiotoiminnan kehittämisestä Suomessa ja kansainvälisesti. Käytettävien rahoitusinstrumenttien hallinnoinnin tulee olla kustannustehokkaita käytettävissä olevan perusrahoituksen määrään nähden. Keskittämällä hallinnointi yhteen organisaation voidaan myös taata rahoituksen hakijatahojen yhdenmukainen kohtelu. 14
Ohjelmaa hallinnoivan tahon tulee huolehtia tarvittavan seurannan ja arvioinnin järjestämisestä kansallisen ohjausryhmän käyttöön. Ohjelman väliarviointi suoritetaan vuonna 2017 ohjelmaan kuuluvien alueellisten keskittymien ja painopistealueiden tarkistamiseksi. 4.2 Toimiva rahoitusmalli kokemukset OSKE-ohjelmasta Tutkimus- ja innovaationeuvosto on esittänyt, että alueiden kehittämislain mukaisen osaamiskeskusohjelman (OSKE) toimet ja voimavarat suunnataan uudelleen vuonna 2013 päättyvän ohjelmakauden jälkeen. Ohjelmamallia muutetaan ja toimintoja uudistetaan. INKA-ohjelman hallinnointi- ja rahoitusmallin valmistelussa on hyödynnetty OSKE-ohjelmasta saadut kokemukset. OSKE-ohjelman rahoitusmalli on ollut monimutkainen sekä hakijoiden että hallinnoijien näkökulmasta. Ohjelmaa on rahoitettu kahdelta eri talousarvion momentilta, osaamiskeskuksia maakunnan kehittämisrahalla (32.20.45) ja osaamisklusterien koordinaatiota innovaatiokeskittymien kehittämiseen varatuista määrärahoista (32.20.42). Maakunnan kehittämisrahan alueellisesta jaosta on päättänyt valtioneuvosto. Valtioneuvosto on jakanut maakunnan kehittämisrahan aluekehittämisviranomaisina toimiville maakunnan liitoille, jotka ovat toimineet alueilla perusrahoituksen myöntämisestä, maksatuksesta ja valvonnasta vastaavina viranomaisina. Alueilla maakunnan liitot ovat myöntäneet perusrahoituksen OSKEohjelmaa toteuttaville tahoille. Hakijat ovat siis joutuneet hakemaan toimintaansa alueellisen rahoituksen lisäksi kahta erilaista valtion määrärahaa kolmesta eri lähteestä. Raportointikäytäntöjä ei yrityksistä huolimatta ole saatu yhdenmukaistettua, minkä vuoksi hakijat ovat kokeneet hallinnoinnin byrokraattisena. Uuden ohjelman hallinnointimallin odotetaan olevan yksinkertaisemman ja päätöksenteon nopeaa. INKA-ohjelman toimintamallin (ks. tuettava toiminta) tulee antaa tilaa erilaisille paikallisille ratkaisuille. Tähän sisältyy myös mahdollisuus, että kaupunkiseudulla on useita ohjelman toteuttajatahoja. Mikäli ohjelmarahoitusta saavia toteuttajatahoja on useita, on yhden toteuttajatahon toimittava ohjelman paikallisena vastuutahona (toteutusalusta), joka vastaa ohjelman koordinoinnista, hallinnoinnista ja tarvittavista sidosryhmien yhteydenpidosta. Paikallinen vastuuorganisaatio toimii keskuskaupungin valtuuttamana ja resursoimana. Muiden toteuttajatahojen ohjelmaan osallistumisesta voidaan paikallisella tasolla sopia erikseen. INKA-ohjelmaan osoitettavaa rahoitusta on käytettävä ohjelman mukaisiin tehtäviin olemassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Säännösten puitteissa on pyrittävä riittävään joustavuuteen nopean ja ketterän toiminnan aikaansaamiseksi. Esimerkiksi vastuu- ja toteuttajatahoilla tulee olla riittävät mahdollisuudet nopeasti reagoida uusiin tarpeisiin mm. ostopalveluissa hankintasäännösten nojalla. Vaikuttavien, yrityslähtöisten hankkeiden mukaan saamiseksi ohjelmassa tulisi voida myös rahoittaa hankkeita, joissa tavoitellaan liiketaloudellista voittoa. 4.3 Tuettava toiminta Vaikka ohjelman toimenpiteet suuntautuvat aiempaa enemmän paikallisiin kehitysympäristöihin, pyritään toiminnalla kokoamaan eri innovaatiokeskittymissä hajallaan olevia osaamisresurssia mahdollisimman tehokkaasti. Tällä tavoin voidaan osaltaan lisätä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä tarvittavaa kriittistä massaa Suomen kansainvälisen näkyvyyden parantamiseksi. Paikallisten toimijoiden verkottuminen oman osaamisalan parhaisiin toimijoihin kaupunkiseudun ulkopuolelle on välttämätöntä. Uudessa ohjelmassa näitä kumppanuuksia ja verkottumista rakennetaan kuitenkin pääasiassa konkreettisten hankkeiden kautta, verkottamalla sisällöllisesti toisiinsa liittyviä kehittämishankkeita 15
keskinäiseen yhteistyöhön. Tavoitteena verkostomaisten yhteistyöhankkeitten toteutuksessa on, että kaikki osapuolet ovat aidosti mukana yhteistyössä ja valmiita panostamaan siihen omia resurssejaan. Verkostoyhteistyöhankkeen vetovastuu pyritään osoittamaan sellaiselle kaupunkiseudulle, joka toteuttaa kyseiseen teemaan liittyen myös merkittävää paikallista kehittämishanketta. Valtion osarahoituksella tuettava toiminta voi sisältää seuraavan tyyppisiä toimia tai niiden yhdistelmiä, joilla edistetään kaupunkiseudun strategisia valintoja. 1. Kaupunkiseutujen paikkasidonnaiset hankkeet - Valtion rahoituksella voidaan rahoittaa isojen kehitysympäristöhankkeiden valmistelua. Osan näistä hankkeista tulisi olla todella merkittäviä kokonaisuuksia, jotka kantavat päällään teeman koordinaatioresurssin ko. kaupunkiseudulla. 2. Verkottavat hankkeet (teemaverkostot) - Verkottaviin hankkeisiin kuuluvat usean keskittymän yhteishankkeet ja valtakunnalliset hankkeet, joissa ko. kaupunkiseutu vastaa tietyn kokonaisuuden toteutuksesta ja koordinoinnista. Temaattista koordinaatiokapasiteettia luodaan hankkeiden kautta koko ohjelman käyttöön. Tähän hankejoukkoon kuuluvat myös kansainväliset yhteistyö- ja kokeilualustat sekä invest-in tavoitteita tukeva parhaan osaamisen profilointi valituissa osaamiskärjissä. Useamman alueen toimijoita kokoavia yhteishankkeita on tarkoitus rahoittaa EU:n rakennerahastojen valtakunnallisesta osiosta. 3. Ohjelman toteutusalustat kaupunkiseuduilla - Kaupunkiseutu nimeää ohjelmaan hakeutuessaan vastuuorganisaation, joka vastaa ohjelman toteutuksen vaatimasta toimijakentän aktivoinnista, toiminnan suunnittelusta, paikallisesta verkottumisesta, hankevalmistelun tuesta sekä niin haluttaessa toteutuksen koordinoinnista ja raportoinnista. Vastuuorganisaation tulee kyetä joustavasti ja uudistavasti tuottamaan ideoita, yhdistämään erilaisia osaamisia ja toimijoita. Olennaista on paikallinen kyvykkyys erilaisten voimavarojen mobilisoinnissa. Koordinointi- ja aktivointitehtäviä toteutetaan merkittävältä osin osana hankkeita, joista pyritään luomaan suurempia kokonaisuuksia. 4. Hyvien käytäntöjen ja kokemusten levittäminen - Lisäksi voidaan toteuttaa yhteistyöhankkeita (esim. innovaatiotoiminnan hyvien käytäntöjen levittäminen, muotoiluosaamisen aktivointi ja kansainvälistymisvalmiudet) kansallisesti koordinoidusti erillisen kilpaillun hankkeen avulla. Tarkoituksena on käyttää rakennerahastojen valtakunnallista osiota myös tähän. Tuettava toiminta ei voi kohdistua jo olemassa olevan palvelun tai vastaavan ylläpitoon, vaan tukea voi saada vain paikallisesti kokonaan uudentyyppisten kehittämishankkeiden valmisteluun ja toiminnan kehittämiseen. Kohdat 1-3 ovat toimintoja, jotka operatiivisesti toteutetaan ohjelmaan valituissa keskittymissä. Kohta 4, hyvien käytäntöjen ja kokemusten levittäminen, on valtakunnallinen tukitoiminto ja sen kohteena ovat kaikki ohjelmaan valittujen keskittymien toimijat ja muut halukkaat innovaatiotoimijat esimerkiksi muilta kaupunkiseuduilta. Paikallisesti johdetut toiminnot (1-3) voidaan toteuttaa yhden tai useamman toteuttajan toimesta. Hankkeiden (1-2) aikajänteeksi on arvioitu noin 1-3 vuotta kehittämishankkeesta riippuen, vastuuorganisaatio taas toimisi 16
pitempiaikaisena innovaatiokeskittymän kokonaisvaltaisena valmistelun tukena kaupunkiseudulla. Vastuuorganisaation toiminnan tuloksellisuutta ohjelman toteutuksessa arvioidaan neljän vuoden kuluessa eli vuonna 2017. Valtion rahoituksessa tullaan painottamaan hankkeita (1-2) ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Tarkemmat rahoituksen käytön periaatteet määräytyvät valittavan hallinnoijatahon rahoitusinstrumenttien säännösten perusteella. 5. VALMISTELUN ETENEMINEN Elinkeinoministeri Jyri Häkämies nimesi 12.4.2012 työryhmän valmistelemaan uutta innovaatiopoliittista ohjelmaa alueellisten innovaatiokeskittymien vahvistamiseksi vuosina 2014-2020. Työryhmän toimikausi päättyi 31.12.2012. Ryhmän jäsenet edustivat keskeisiä kansallisia ja alueellisia sidosryhmiä. Työryhmän puheenjohtaja toimi 12.4.2012-20.8.2012 teollisuusneuvos Antti Valle ja 21.8.2012 31.12.2012 johtaja Timo Kekkonen Elinkeinoelämän keskusliitosta. Työryhmän asiantuntijoina olivat: Toimitusjohtaja Saara Hassinen, Salwe Oy Opetusneuvos Erja Heikkinen, Opetus- ja kulttuuriministeriö (1.8.2012 alkaen) Teollisuusneuvos Jaani Heinonen, Työ- ja elinkeinoministeriö (21.8.2012 alkaen) Kehittämisjohtaja Heikki Helve, Kuopion kaupunki Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius, Työ- ja elinkeinoministeriö Johtaja Timo Kekkonen, Elinkeinoelämän keskusliitto EK Neuvotteleva virkamies Pirjo Kutinlahti, Työ- ja elinkeinoministeriö Yksikön päällikkö Esa Lindqvist, Varsinais-Suomen ELY-keskus Opetusneuvos Ulla Mäkeläinen, Opetus- ja kulttuuriministeriö (21.6.2012 asti) Professori Yrjö Neuvo, Aalto -yliopisto Tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi, Oulun yliopisto Neuvotteleva virkamies Mika Pikkarainen, Työ- elinkeinoministeriö (sihteeri) Rehtori Anneli Pirttilä, Saimaan ammattikorkeakoulu Elinkeinojohtaja Marja-Leena Rinkineva, Helsingin kaupunki Johtaja Petri Räsänen, Pirkanmaan liitto Korkeakouluneuvos Ari Saarinen, Opetus- ja kulttuuriministeriö (1.8.2012 alkaen) Teollisuusneuvos Antti Valle, Työ- ja elinkeinoministeriö (20.8.2012 asti) Johtaja Martti Äijälä, Tekes 17