KIRJALLINEN KYSYMYS 814/2010 vp Työmarkkinatuella tapahtuvan työharjoituksen ja työelämävalmennuksen enimmäisaikarajoitusten poistaminen Eduskunnan puhemiehelle Valtakunnallinen työpajayhdistys ry (TPY) on ollut aiheellisesti huolissaan työ- ja elinkeinoministeriön uusista linjauksista, jotka koskevat työmarkkinatukea. Yhdistyksen viime kesäkuussa julkaisemassa kannanotossa todetaankin seuraavaa: "Työ- ja elinkeinoministeriö on linjannut toukokuussa 2010, että Suomessa ryhdytään noudattamaan alle 25-vuotiaiden nuorten työharjoittelun ja yli 25-vuotiaiden työelämävalmennuksen osalta myönnetyn työmarkkinatuen kuuden kuukauden enimmäisaikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että työharjoittelua tai työelämävalmennusta voi saman työnantajan palveluksessa jatkaa maksimissaan kuuden kuukauden ajan." Tästä seuraa mm. se, että uudessa työmarkkinatuen keston tulkinnassa kunta katsotaan yhdeksi työnantajaksi ja näin ollen nuorten sijoittuminen jatkoharjoittelupaikkoihin kunnan sisällä puolen vuoden jälkeen on täysin mahdotonta. Lisäksi em. kannanotossa todetaan: "Työmarkkinatuella tapahtuvan työharjoittelun ja työelämävalmennuksen kokonaisenimmäisaika on lyhentynyt aikaisemmasta 18 kuukaudesta 12 kuukauteen. Tämä puolestaan tarkoittaa käytännössä sitä, että varsinkin kuntien työpajoissa luodut valmennuksen polut ja jatkoväylät ovat vakavasti vaarantumassa ja, että nuoret joutuvat entistä nopeammin takaisin työttömiksi työnhakijoiksi odottamaan kelpoisuutta toimenpiteeseen." Useimmille nuorille on ollut tärkeää jatkaa työharjoittelua työpajajakson jälkeen esim. kotikunnan erilaisissa työharjoittelupaikoissa. Usein jatkoharjoittelu on johtanut palkkatuettuun työpaikkaan tai parhaimmassa tapauksessa oppisopimuskoulutuspaikkaan. Näin ollen on TPY:ltä varsin perusteltua vaatia, ettei uusilla linjauksilla romuteta työpajoissa luotuja hyviä työharjoittelun ja työelämävalmennuksen käytäntöjä varsinkin, kun työ- ja elinkeinoministeriön linjaukset työmarkkinatuesta ovat vakavassa ristiriidassa nuorten syrjäytymisen ehkäisyn ja nuorisotyöttömyyden torjunnan tavoitteiden kanssa. Hallituksen tulisikin siis pikaisesti ryhtyä sellaisiin toimiin, joilla voimassa olevia säädöksiä muutetaan siten, etteivät ne enää olisi omiaan vaikeuttamaan työpajojen tärkeää toimintaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä ja työllistymismahdollisuuksien parantamisessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja työllistymismahdollisuuksien parantamiseen liittyvien, voimassa olevien säädösten muuttamiseksi siten, että alle 25- vuotiaiden nuorten työharjoitteluun ja yli 25-vuotiaiden työelämävalmennukseen myönnetyn työmarkkinatuen kuuden kuukauden enimmäisajasta luovutaan, jotta voidaan välttyä tilanteelta, jossa nuorten sijoittuminen jatkoharjoit- Versio 2.0
telupaikkoihin esim. kunnan sisällä ei ole mahdollista tämän enimmäisajan täyttymisen vuoksi, ja jotta voidaan samalla tukea työpajojen tärkeää työtä? Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2010 Raimo Vistbacka /ps 2
Ministerin vastaus KK 814/2010 vp Raimo Vistbacka /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 814/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja työllistymismahdollisuuksien parantamiseen liittyvien, voimassa olevien säädösten muuttamiseksi siten, että alle 25- vuotiaiden nuorten työharjoitteluun ja yli 25-vuotiaiden työelämävalmennukseen myönnetyn työmarkkinatuen kuuden kuukauden enimmäisajasta luovutaan, jotta voidaan välttyä tilanteelta, jossa nuorten sijoittuminen jatkoharjoittelupaikkoihin esim. kunnan sisällä ei ole mahdollista tämän enimmäisajan täyttymisen vuoksi, ja jotta voidaan samalla tukea työpajojen tärkeää työtä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työharjoittelu on tarkoitettu ammatillista koulutusta vailla oleville alle 25-vuotiaille työmarkkinatuen saajille. Työharjoittelun keskeisenä tavoitteena on työelämään perehdyttäminen sekä työhönsijoittumisen ja ammattitaidon edistäminen. Muille työttömille työnhakijoille tarkoitetun työelämävalmennuksen tavoitteena on työelämään paluun tukeminen sekä työhönsijoittumisen ja ammattitaidon edistäminen. Sekä työharjoittelun että työelämävalmennuksen enimmäiskesto on 12 kuukautta, mutta saman työharjoittelun/työelämävalmennuksen järjestäjän toimenpiteessä enintään kuusi kuukautta. Enimmäiskestojen laskenta aloitetaan uudelleen alusta sen jälkeen kun henkilö on 12 kuukauden enimmäiskeston täytyttyä ollut yhdenjaksoisesti työttömänä vähintään kolme kuukautta (työharjoittelu) tai 12 kuukautta (työelämävalmennus). Ammatillista koulutusta vailla olevat nuoret hakevat työharjoittelussa pääasiassa kokemusta tietyn ammattialan tehtävistä ennen opiskelemaan hakeutumista. Muilla työttömillä työelämävalmennusjakso edeltää usein esim. palkkatuettua työtä tai työvoimakoulutusta. Tarkoitus on, että työharjoittelu ja työelämävalmennus johtavat suoraan tai koulutuksen kautta avoimille työmarkkinoille työsuhteeseen joko ilman palkkatukea tai palkkatuella. Tilastojen mukaan työharjoittelun ja työelämävalmennuksen kesto oli vuonna 2009 keskimäärin 10 11 viikkoa, joten työharjoittelun ja työelämävalmennuksen tavoitteet saavutetaan pääosin lyhyessä ajassa. Yli kuuden kuukauden kestoisia sopimuksia on tehty vähän. Työharjoittelun osalta ei myöskään ole toivottavaa, että harjoittelijoita käytetään normaaleja työsuhteita korvaavana halpatyövoimana. Vuonna 2010 voimaan tulleet työharjoittelun ja työelämävalmennuksen enimmäiskestoa koskevat säännösmuutokset ovat nostaneet esille kysymyksen työmarkkinoilta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten palveluista. Työpajoihin on ohjattu työharjoitteluun nuoria, joiden kohdalla tarvitaan keskimääräistä pitkäkestoisempia palveluja. Em. nuorten kohdalla on usein ensisijaisesti kysymys elämänhallinnan parantamiseen liittyvistä palveluista, mistä johtuen nuori olisi työharjoittelun sijasta tullut ohjata kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena on luoda edellytyksiä osallistumiselle julkisena työvoimapalveluna järjestettäviin työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Koska työmarkkinoilta syrjäytymisvaarassa olevan nuoren 3
Ministerin vastaus tilanne edellyttää usein pitkäaikaista henkilökohtaista tukea, ei kuntouttavan työtoiminnan enimmäiskestoa ole rajattu samalla tavalla kuin työharjoittelun. Kuntouttavan työtoiminnan jakso voi kestää enimmillään 24 kuukautta ja uusi jakso voi alkaa heti ensimmäisen jakson päätyttyä. Kuntouttavaa työtoimintaa voidaan järjestää työpajoilla. Nuori tulisi osoittaa työharjoitteluun vasta sen jälkeen, kun kuntouttavan työtoiminnan tavoitteet on saavutettu ja nuorella on valmiudet työnteon harjoittelemiseen. Työpajojen olisi näiden nuorten osalta hyvä vaatia sitä, että kunnat ohjaisivat nuoret pajoihin kuntouttavan työtoiminnan kautta. Työ- ja elinkeinoministeriössä arvioidaan loppuvuoden 2010 aikana heikossa työmarkkinaasemassa olevien asiakkaiden palveluja. Tässä yhteydessä arvioidaan mm. työmarkkinoilta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten palvelut. Em. arvioinnin jälkeen tehdään johtopäätökset siitä, millä tavoin nuorille tarjolla olevia palveluja tulisi kehittää. Helsingissä 1 päivänä marraskuuta 2010 Työministeri Anni Sinnemäki 4
Ministerns svar KK 814/2010 vp Raimo Vistbacka /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 814/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att ändra de gällande författningar som hänför sig till förebyggande av utslagning bland unga och förbättrande av deras möjligheter till sysselsättning, så att man avstår från maximitiden på sex månader för arbetsmarknadsstöd som beviljas för arbetspraktik för unga som är under 25 år och för arbetslivsträning för dem som fyllt 25 år, för att man ska kunna undvika situationer där unga inte har möjlighet att få fortsatt praktik t.ex. inom kommunen på grund av att denna maximitid har gått ut och för att man samtidigt ska kunna stödja det viktiga arbetet vid arbetsverkstäder? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Arbetspraktik är avsedd för unga personer under 25 år som saknar yrkesutbildning och som får arbetsmarknadsstöd. Det centrala målet med arbetspraktik är inskolning i arbetslivet samt främjande av placering i arbete och främjande av yrkesskickligheten. Arbetslivsträning, som är avsedd för andra arbetslösa arbetssökande, har som mål att stödja återgång till arbetslivet samt att främja placering i arbete samt yrkesskicklighet. Maximitiden för både arbetspraktik och arbetslivsträning är 12 månader, men maximitiden hos samma anordnare av arbetspraktik/arbetslivsträning är högst sex månader. Maximitiderna börjar räknas på nytt när att personen efter att maximitiden på 12 månader gått ut har varit arbetslös utan avbrott i minst tre månader (arbetspraktik) eller i minst 12 månader (arbetslivsträning). Unga utan yrkesutbildning vill genom arbetspraktik huvudsakligen få erfarenhet av uppgifter inom ett visst yrkesområde innan de söker till utbildning. Andra arbetslösa har ofta en period med arbetslivsträning t.ex. före lönesubventionerat arbete eller arbetskraftsutbildning. Avsikten är att arbetspraktiken och arbetslivsträningen direkt eller genom utbildning ska leda till den öppna arbetsmarknaden i ett anställningsförhållande antingen utan lönesubvention eller med lönesubvention. Enligt statistiken varade perioderna med arbetspraktik och arbetslivsträning år 2009 i genomsnitt 10 11 veckor, så målen för arbetspraktik och arbetslivsträning uppnås i regel inom en kort tid. Det har inte ingåtts många avtal som överstiger sex månader. När det gäller arbetspraktik är det inte heller önskvärt att praktikanter används som billig arbetskraft som ersätter normala anställningsförhållanden. De ändringar av bestämmelserna om maximitiden för arbetspraktik och arbetslivsträning som trädde i kraft år 2010 har lyft fram frågan om tjänsterna för de unga personer som löper risk för utslagning från arbetsmarknaden. Till arbetspraktik på arbetsverkstäder har hänvisats sådana ungdomar som behöver långvarigare tjänster än genomsnittet. För dessa unga personer är det ofta primärt fråga om tjänster för att förbättra livshanteringen och av denna anledning borde de i stället för arbetspraktik ha hänvisats till arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte har som mål att skapa förutsättningar för deltagande i sysselsättningsfrämjande åtgärder som ordnas i form av offentlig arbetskraftsservice. Eftersom situationen för de 5
Ministerns svar unga som löper risk för utslagning från arbetsmarknaden ofta kräver långvarigt personligt stöd, har maximitiden för arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte inte begränsats på samma sätt som maximitiden för arbetspraktik. Perioden med arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte kan som längst pågå i 24 månader och en ny period kan inledas genast efter att den första perioden avslutats. Arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte kan ordnas på arbetsverkstäder. Unga personer bör anvisas arbetspraktik först efter att målen för arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte har uppnåtts och personen har beredskap att praktisera arbete. Det vore bra om arbetsverkstäderna i fråga om dessa ungdomar krävde att kommunerna hänvisar dem till verkstäderna genom arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Vid arbets- och näringsministeriet utvärderas under slutet av året 2010 tjänsterna för de kunder som har svag ställning på arbetsmarknaden. I detta sammanhang utvärderas bl.a. tjänsterna för de unga som löper risk för utslagning från arbetsmarknaden. Efter den nämnda utvärderingen kan det dras slutsatser om hur tjänsterna för unga bör utvecklas. Helsingfors den 1 november 2010 Arbetsminister Anni Sinnemäki 6