TORNIONJOEN VESISTÖALUEELLE PERUSTETTAVA KANSAINVÄLINEN VESIENHOITOALUE

TORNIONJOEN VESISTÖALUEELLE PERUSTETTAVA KANSAINVÄLINEN VESIENHOITOALUE ALUSTAVA SELVITYS SUOMEN PUOLEISEN ALUEEN MERKITTÄVIMMISTÄ VESISTÄ, JOULUKUU 2004

2 1 JOHDANTO Tämä raportti on EY:n vesipolitiikan puitedirektiivin 5 artiklan edellyttämä alustava selvitys vesienhoitoalueen ominaispiirteistä, ihmistoiminnan ympäristövaikutuksista ja veden käytöstä. Selvitys on pohjana vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiselle suunnittelulle. Selvitys on tehty Lapin ympäristökeskuksessa ympäristöministeriön ja maa ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti. Tulokset on raportoitu taulukko ja karttamuodossa ympäristöministeriölle ja Suomen ympäristökeskukselle. Suomen ympäristökeskus kokoaa vesienhoitoalueiden selvityksistä ehdotuksen valtakunnalliseksi raportiksi ja ympäristöministeriö vahvistaa sen. Ministeriö toimittaa raportin EU:n komissiolle 22.3.2005 mennessä. 2 PINTAVEDET 2.1 RAPORTOITAVAT PINTAVEDET JA PINTAVESITYYPIT Raportointi kattaa joet, joiden valuma alue Suomen valtakunnan alueella on vähintään 1 000 km 2 sekä järvet, joiden pinta ala on yli 40 km 2. Raportoitava rannikkovesialue kattaa Tornion edustan sisäiset aluevedet ulottuen niistä vielä yhden meripeninkulman verran ulommas. Tornionjoen Suomenpuoleisella valuma alueella on 5 raportoitavaa jokea. Jokien yhteispituus on 686 km. Osaa joista käsitellään raportoinnissa useampana osana. Kokorajan ylittäviä järviä alueella on yksi, Miekojärvi, ja sen pinta ala on 53 km 2. Raportoitavien rannikkovesien pinta ala on 107 km 2. Pintavedet tyypitellään niiden luontaisten ominaisuuksien mukaan. Järville, joille ja rannikkovesille on määritetty omat tyypittelytekijänsä. Jokien tyypittelyssä lähtökohtana ovat valuma alueen koko (1 000 10 000 km 2 ja yli 10 000 km 2 ja turvemaan osuus valumaalueesta (yli vai ali 25 %). Järvien tyypittely perustuu järven kokoon (yli 40 km 2 ) ja veden värilukuun (yli vai alle 30). Perämeren rannikko jaetaan sisempiin ja ulompiin rannikkovesiin. Raportoitavat pintavedet jakautuvat eri tyyppeihin seuraavasti: Jokityypit km % Erittäin suuret humusjoet 194 28 Keskikorkean maan suuret vähähumuksiset 168 25 joet Suuret humuspitoiset joet 324 47 Järvityypit km 2 % Suuret humusjärvet 53 100 Rannikkovesityypit km 2 % Perämeren sisemmät rannikkovedet 34 34 Perämeren ulommat rannikkovedet 73 66

Kuva 1. Raportoitavat pintavedet ja pintavesityypit (välivesistö = ei raportoitava vesistö). 3

2.3 ALUSTAVASTI VOIMAKKAASTI MUUTETUKSI TUNNISTETUT VESISTÖNOSAT 4 Sellaiset vesistöt tai vesistönosat, joita ihminen on muuttanut huomattavasti fyysisesti, kuten patoja rakentamalla, säännöstelemällä, perkaamalla tai pengertämällä, voidaan tietyissä tapauksissa nimetä voimakkaasti muutetuiksi. Niille voidaan asettaa lievempiä ympäristön tilatavoitteita, missä otetaan huomioon muutosten aiheuttamat rajoitukset. Tässä tarkastelussa pyritään tunnistamaan alustavasti raportoitavista vesistöistä ne vesistönosat, joissa hydrologiset ja morfologiset muutokset ovat erittäin huomattavia. Varsinainen nimeäminen tehdään vuoden 2009 loppuun mennessä. Jokivesistöissä muutokset on arvioitu erittäin huomattaviksi silloin, kun jokijakson pituudesta on voimalaitoksin allastettu yli 50 % tai lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuva virtaaman enimmäisvuorokausivaihtelu (HQ NQ) vrk on suurempi kuin keskivirtaama keskiyli tai keskialivirtaaman muutos on yli 50 % tai uomasta on vuoden 1950 jälkeen perattu tai oikaistu yli50 % tai uoman kaksinkertaisesta pituudesta on pengerretty tai rantasuojattu yhteensä yli 50 %. Tornionjoen alueella nyt raportoitavien vesistöjen joukossa ei alustavien arvioiden mukaan ole voimakkaasti muutettuja vesistöjä. 2.4 SISÄVESIEN JA RANNIKON FOSFORI JA TYPPIKUORMITUS Sisävesiin kohdistuva ravinteiden hajakuormitus perustuu Suomen ympäristökeskuksen kehittämän vesistökuormitusjärjestelmän (VEPS 2.0) laskennallisiin tuloksiin. Tiedot pistemäisestä ravinnekuormituksesta on saatu Ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä (VAH TI). Turkistuotannosta aiheutuvaa ravinnekuormitusta on arvioitu erikseen turkiseläinten määrien ja ominaiskuormituslukujen perusteella. Kuormitusarvoina ovat vuosien 1998 2002 kuormitusten keskiarvot. Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva kokonaisfosforikuormitus on yhteensä 86 t/a, ja se jakautuu seuraavasti: Kalankasvatus 0.4 % Yhdyskunnat 1.0 % Turkistarhaus 0.03 % Maatalous 17.0 % Metsatalous 2.6 % Haja ja loma asutus 6.2 % Turvetuotanto 0.3 % Luonnonhuuhtouma 65.9 % Laskeuma 6.6 % Hulevedet 0.06 %

Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva kokonaistyppikuormitus on yhteensä 2 212 t/a, ja se jakautuu seuraavasti: 5 Yhdyskunnat 2.4 % Kalankasvatus 0.1 % Turkistarhaus 0.01 % Maatalous 10.6 % Metsatalous 1.6 % Haja ja loma asutus 1.5 % Turvetuotanto 0.4 % Laskeuma 11.2 % Hulevedet 0.10 % Luonnonhuuhtouma 72.0 % Suoraan maalta ja rannikolta rannikkovesiin kohdistuva pistemäinen ravinnekuormitus on saatu VAHTI rekisteristä. Tiedot kuvaavat vuosien 1998 2002 kuormitusten keskiarvoa. Jokien rannikkovesiin tuoma ravinnekuormitus ei sisälly näihin lukuihin. Ne arvioidaan myöhemmin Suomen ympäristökeskuksessa. Vesienhoitoalueen rannikkovesiin suoraan maalta kohdistuva pistemäinen kokonaisfosforikuormitus on yhteensä 0,089 t/a, mikä on peräisin teollisuuden jätevesistä. Vastaavasti rannikkovesiin suoraan maalta kohdistuva pistemäinen kokonaistyppikuormitus on yhteensä 133 t/a. Typpi on peräisin teollisuuden jätevesistä. 2.5 HAITALLISET AINEET SISÄVESISSÄ JA RANNIKKOALUEELLA Haitalliset aineet jaotellaan EU prioriteettiaineisiin, jotka on lueteltu direktiivin liitteessä X, ja muihin pilaaviin aineisiin. Komissiolle raportoidaan kaikkien vesistöalueella havaittujen EU prioriteettiaineiden kuormitus. Muista pilaavista aineista valitaan vesienhoitoaluetasolla merkittävimmät, kuitenkin enintään viisi ainetta. Vesienhoitoalueella haitallisten aineiden valinnan tekivät Lapin ympäristökeskuksen asiantuntijat. Haitallisten aineiden pistemäinen kuormitus on saatu VAHTI:sta, joka on ympäristöhallinnon ympäristönsuojelun tietojärjestelmä. Päästölähteet ryhmitellään seuraavasti: maatalous, hulevedet, teollisuus, voimalaitokset ja kaivokset, liikenne, pilaantuneet maa alueet ja kaatopaikat sekä yhdyskuntajätevesien puhdistamot. Raportoitujen pistemäisten päästölähteiden kuormitustiedot perustuvat vuosien 1998 2002 keskiarvoon. Vesienhoitoalueella ei ole havaittu sisävesiin kohdistuvaa EU prioriteettiaineiden bruttokuormitusta. Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva muu pilaavien aineiden tai parametrien bruttokuormitus ja pääasialliset päästölähteet ovat: Pilaava aine kg/a Päästölähde COD Cr ei määräarviota maatalous kiintoaine ei määräarviota maatalous

6 Vesienhoitoalueen rannikkovesiin suoraan maalta ja rannikolta kohdistuva EUprioriteettiaineiden bruttokuormitus ja pääasiallinen päästölähde on: EU prioriteettiaine kg/a Päästölähde nikkeli ja sen yhdisteet teollisuus 1 368 Vesienhoitoalueen rannikkovesiin kohdistuva muu pilaavien aineiden tai parametrien bruttokuormitus ja pääasialliset päästölähteet ovat: Pilaava aine kg/a Päästölähde syanidit 464 teollisuus kromi ja sen yhdisteet 3 086 teollisuus sinkki ja sen yhdisteet 2 094 teollisuus fluoridit 21 766 teollisuus kiintoaine 101 669 teollisuus 2.6 IHMISTOIMINNAN VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS RAPORTOITAVISSA PINTA VESISSÄ Arvio ihmistoiminnan vaikutusten merkityksestä raportoitavissa pintavesissä perustuu käytettävissä oleviin tietoihin veden laadusta, kuormituksesta sekä hydro morfologisista ja biologisista muutoksista. Biologisten tekijöiden (vesikasvit, pohjaeläimet, kasviplankton ja kalat) ja veden laadun muutosta luonnontilaan nähden arvioidaan kolmiportaisella asteikolla (=vähäinen, kohtalainen, suuri). Arvio tehtiin Lapin ympäristökeskuksessa. Veden laadun osalta arviot tehtiin suhteuttamalla arvioitavan vesistön veden laatua mahdollisimman luonnontilaisiin vesistöihin sekä arvioimalla vesistön tilassa tapahtunutta kehitystä ja vesistöön kohdistuvia paineita. Biologisten laatutekijöiden osalta hyödynnettiin saatavilla olevaa aineistoa siten että lähemmin tarkasteltiin alueita, joilla paineita voitiin todeta olevan. Mikäli alueella ei ole tiedossa paineita, ihmisen aiheuttamat muutokset biologisissa tekijöissä katsottiin vähäisiksi. Aineisto voitiin myös todeta riittämättömäksi arviointia varten. Nyt raportoitavissa vesissä Tornionjoen alueella ei alustavan arvion mukaan ole voimakkaasti muutettuja vesistöjä tai muita sellaisia vesistöjä joissa olisi huomattavia ihmistoiminnasta aiheutuneita muutoksia.

3 POHJAVEDET 7 3.1 POHJAVESIALUEET Tämän työn yhteydessä on päivitetty aiempi 1990 luvun alussa tehty pohjavesialueiden kartoituksen ja luokituksen aineisto uudelleen ja tehty tarvittavat muutokset ja lisäykset. EU komissiolle raportoidaan tärkeimmän I luokan pohjavesialuetiedot. Näiltä alueilta otetaan vettä yleisiä vesilaitoksia varten. Useimmiten pohjavesialueet ovat viimeisen jäätiköitymisen loppuvaiheilla sulamisvesien kuljettamasta ja lajittelemasta maa aineksesta syntyneitä hiekka soramuodostumia, joista vettä voi saada pistemäisesti yhdestä kohteesta runsaasti. Pitkittäisharjut ovat yleisin muodostumatyyppi. Vesienhoitoalueen keski ja pohjoisosissa on myös joitakin ns. sandur delta alueita. Laajojen moreenirinteiden juurilla olevat lähteet voivat olla myös antoisia vedenottopaikkoja ja monet Tornionjoen alajuoksulla Suomen puolella olevat pohjavesialueet ovat tällaisia muodostumia. Alueen pohjoisosassa on kaksi porakaivoa pienehkön kulutuskeskuksen vedenottopaikkana. Tornionjoen vesienhoitoalueella I luokan pohjavesialueita on kaikkiaan 61 kpl. Niiden kokonaispinta ala on 60 km 2. Pohjavesialueiden veden laadussa on nähtävissä jonkin verran eroa eri kivilajialueilla. Happamilla kivilajialueilla veden ph on alhainen ja liuenneiden aineiden määrä pieni. Valuma alueen keskiosassa on paikoin emäksisempiä kivilajeja ja siellä veden ph voi olla lievästi emäksinen ja liuenneiden aineiden määrä suurempi. Alavalla rannikkoseudulla joen alajuoksulla pohjavedet ovat usein rauta ja mangaanipitoisia ja niitä ei sen vuoksi käytetä vedenottoon. 3.2 POHJAVESIMUODOSTUMIEN LISÄTARKASTELU JA ARVIO IHMISTOIMINNAN VAIKUTUKSISTA Pohjavesimuodostumien ominaispiirteiden osalta on tehty alkutarkastelu ja kultakin pohjavesialueelta on tehty riskiarviointi erikseen, jossa on pisteytetty noin 10 erillistä osatekijää ja tehty kokonaisriskiarvio. Kokonaisriskiarviossa on käytetty luokitusta pieni, kohtalainen ja suuri. Vesienhoitoalueella vedenottokäytössä olevat pohjavesialueet ovat asutus ja teollisuusalueiden ulkopuolella, joten näistä syistä johtuvat riskitekijät ovat pieniä. Maatalouden aiheuttama kuormitus on myös vähäistä. Pohjavesialueilla ei juurikaan ole vilkasliikenteisiä teitä, joten haitat pohjavesille jäävät tältä osin myös vähäisiksi. Suuria riskejä pohjavesialueilla ei ole todettavissa. Maa aineksen otto on ollut 1980 luvun alusta alkaen luvanvaraista toimintaa ja sen myötä pohjavesien suojelu on voitu huomioida ottotoiminnassa ja estää merkittävien riskien syntymistä. Kuormitettujen pohjavesialueiden suojelua toteutetaan nykyään paljolti pohjavesialueille laadittavien suojelusuunnitelmien perusteella. Riskipisteluokituksen mukaan kokonaisriskin ollessa suuri alueella tarvitaan tehtäväksi suojelusuunnitelma. Vesienhoitoalueella näin riskialttiita pohjavesialueita ei ole todettu, joten suojelusuunnitelmien laadinta ei ole välttämätöntä. Yhdellä pohjavesialueella on kohtalainen vahinkoriski jätevesien johtamisjärjestelmien vuoksi, mutta tämäkin vedenottamo jätetään lähiaikoina pois käytöstä.

4 VEDENOTTO 8 4.1 PINTAVEDENOTTO Vesienhoitoalueella on kaksi teollisuuden pintavedenottamoa, joista toinen isompi käyttäjä ottaa vettä terästeollisuuden käyttöön ja toinen panimolle. Näiden käyttämä vesimäärä vuonna 2003 oli yhteensä keskimäärin noin 21 600 m 3 /d. Talousveden hankinnassa kaikki vesi otetaan pelkästään pohjavesistä. 4.2 POHJAVEDENOTTO Vesienhoitoalueella on 61 tärkeää I luokan pohjavesialuetta. Näillä alueilla on kaikkiaan 80 kaivoa. Pohjavesialueiden antoisuus on kaikkiaan 21 768 m 3 /d ja niistä käyttöön otettu vesimäärä v 2003 oli 2378 m 3 /d eli noin kymmenesosa kokonaisantoisuudesta. Tekopohjavesilaitoksia ei vesienhoitoalueella ole käytössä. Pohjaveden ph on happamilla kivilajialueilla luontaisesti alhainen ja vettä alkaloidaan monilla laitoksilla vedenjakelujärjestelmän metallimateriaalien korroosion vähentämiseksi. 5 VEDENHANKINNAN ENNUSTEET Yhdyskuntien vuonna 2003 käyttämät vesimäärät perustuvat ympäristöhallinnon ylläpitämän vesi ja viemärilaitosrekisterin ja kuntakohtaisten vesihuollon kehittämissuunnitelmien tietoihin. Vedenhankinnan ennusteet perustuvat kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmiin, vesihuollon alueellisiin yleissuunnitelmiin sekä vesihuoltolaitosten ja ympäristökeskuksen asiantuntija arvioihin. Yhdyskuntien pohjavedenhankinta oli Tornionjoen alueella vuonna 2003 yhteensä noin 2 660 m 3 /d, ja vuonna 2015 pohjavedenhankinnan on arvioitu olevan noin 2 250 m3/d. Vesienhoitoalueen yhdyskunnat eivät käytä pintavettä, eikä pintavettä ole arvioitu käytettävän myöskään vuonna 2015.