TENON, NÄÄTÄMÖJOEN JA PAATSJOEN VESISTÖALU EILLE PERUSTETTAVA KANSAINVÄLINEN VESIENHOI TOALUE

Transkriptio

1 TENON, NÄÄTÄMÖJOEN JA PAATSJOEN VESISTÖALU EILLE PERUSTETTAVA KANSAINVÄLINEN VESIENHOI TOALUE ALUSTAVA SELVITYS SUOMEN PUOLEISEN ALUEEN MERKITTÄVIMMISTÄ VESISTÄ, JOULUKUU 2004

2 1 JOHDANTO 2 Tämä raportti on EY:n vesipolitiikan puitedirektiivin 5 artiklan edellyttämä alustava selvitys vesienhoitoalueen ominaispiirteistä, ihmistoiminnan ympäristövaikutuksista ja veden käytöstä. Selvitys on pohjana vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiselle suunnittelulle. Selvitys on tehty Lapin ympäristökeskuksessa ympäristöministeriön ja maa ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti. Tulokset on raportoitu taulukko ja karttamuodossa ympäristöministeriölle ja Suomen ympäristökeskukselle. Suomen ympäristökeskus kokoaa vesienhoitoalueiden selvityksistä ehdotuksen valtakunnalliseksi raportiksi ja ympäristöministeriö vahvistaa sen. Ministeriö toimittaa raportin EU:n komissiolle mennessä. 2 PINTAVEDET 2.1 RAPORTOITAVAT PINTAVEDET JA PINTAVESITYYPIT Raportointi kattaa joet, joiden valuma alue Suomen valtakunnan alueella on vähintään km 2 sekä järvet, joiden pinta ala on yli 40 km 2. Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen alueen Suomenpuoleisilla valuma alueilla on 7 raportoitavaa jokea. Jokien yhteispituus on 725 km. Osaa joista käsitellään raportoinnissa useampana osana. Kokorajan ylittäviä järviä alueella on kolme ja niiden yhteenlaskettu pinta ala on km 2. Pintavedet tyypitellään niiden luontaisten ominaisuuksien mukaan. Järville, joille ja rannikkovesille on määritetty omat tyypittelytekijänsä. Jokien tyypittelyssä lähtökohtana ovat valuma alueen koko ( km 2 ja yli km 2 ja turvemaan osuus valumaalueesta (yli vai ali 25 %). Järvien tyypittely perustuu järven kokoon (yli 40 km 2 ) ja veden värilukuun (yli vai alle 30). Raportoitavat pintavedet jakautuvat eri tyyppeihin seuraavasti: Jokityypit km % Erittäin suuret vähähumuksiset joet Alavan maan suuret vähähumuksiset joet Järvityypit km 2 % Suuret vähähumuksiset järvet Suuret humusjärvet 50 4

3 Kuva 1. Vesienhoitoalueen raportoitavat pintavedet ja pintavesityypit (välivesistö = ei raportoitava vesistö). 3

4 2.3 ALUSTAVASTI VOIMAKKAASTI MUUTETUKSI TUNNISTETUT VESISTÖNOSAT 4 Sellaiset vesistöt tai vesistönosat, joita ihminen on muuttanut huomattavasti fyysisesti, kuten patoja rakentamalla, säännöstelemällä, perkaamalla tai pengertämällä, voidaan tietyissä tapauksissa nimetä voimakkaasti muutetuiksi. Niille voidaan asettaa lievempiä ympäristön tilatavoitteita, missä otetaan huomioon muutosten aiheuttamat rajoitukset. Tässä tarkastelussa pyritään tunnistamaan alustavasti raportoitavista vesistöistä ne vesistönosat, joissa hydrologiset ja morfologiset muutokset ovat erittäin huomattavia. Varsinainen nimeäminen tehdään vuoden 2009 loppuun mennessä. Jokivesistöissä muutokset on arvioitu erittäin huomattaviksi silloin, kun jokijakson pituudesta on voimalaitoksin allastettu yli 50 % tai lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuva virtaaman enimmäisvuorokausivaihtelu (HQ NQ) vrk on suurempi kuin keskivirtaama keskiyli tai keskialivirtaaman muutos on yli 50 % tai uomasta on vuoden 1950 jälkeen perattu tai oikaistu yli50 % tai uoman kaksinkertaisesta pituudesta on pengerretty tai rantasuojattu yhteensä yli 50 %. Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen alueella nyt raportoitavien vesistöjen joukossa ei alustavien arvioiden mukaan ole voimakkaasti muutettuja vesistöjä. 2.4 SISÄVESIEN FOSFORI JA TYPPIKUORMITUS Sisävesiin kohdistuva ravinteiden hajakuormitus perustuu Suomen ympäristökeskuksen kehittämän vesistökuormitusjärjestelmän (VEPS 2.0) laskennallisiin tuloksiin. Tiedot pistemäisestä ravinnekuormituksesta on saatu Ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä (VAH TI). Turkistuotannosta aiheutuvaa ravinnekuormitusta on arvioitu erikseen turkiseläinten määrien ja ominaiskuormituslukujen perusteella. Kuormitusarvoina ovat vuosien kuormitusten keskiarvot. Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva kokonaisfosforikuormitus on yhteensä 108 t/a, ja se jakautuu seuraavasti: Kalankasvatus 0.3 % Yhdyskunnat 0.2 % Maatalous 0.8 % Metsatalous 2.7 % Haja ja loma asutus 1.5 % Laskeuma 16.2 % Hulevedet 0.02 % Luonnonhuuhtouma 78.1 %

5 Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva kokonaistyppikuormitus on yhteensä t/a, ja se jakautuu seuraavasti: 5 Yhdyskunnat 0.9 % Kalankasvatus 0.1 % Maatalous 0.1 % Metsatalous 1.1 % Haja ja loma asutus 0.3 % Laskeuma 26.1 % Hulevedet 0.03 % Luonnonhuuhtouma 71.4 % 2.5 HAITALLISET AINEET SISÄVESISSÄ Haitalliset aineet jaotellaan EU prioriteettiaineisiin, jotka on lueteltu direktiivin liitteessä X, ja muihin pilaaviin aineisiin. Komissiolle raportoidaan kaikkien vesistöalueella havaittujen EU prioriteettiaineiden kuormitus. Muista pilaavista aineista valitaan vesienhoitoaluetasolla merkittävimmät, kuitenkin enintään viisi ainetta. Vesienhoitoalueella haitallisten aineiden valinnan tekivät Lapin ympäristökeskuksen asiantuntijat. Haitallisten aineiden pistemäinen kuormitus on saatu VAHTI:sta, joka on ympäristöhallinnon ympäristönsuojelun tietojärjestelmä. Päästölähteet ryhmitellään seuraavasti: maatalous, hulevedet, teollisuus; voimalaitokset ja kaivokset; liikenne; pilaantuneet maa alueet ja kaatopaikat, yhdyskuntajätevesien puhdistamot. Raportoitujen pistemäisten päästölähteiden kuormitustiedot perustuvat vuosien keskiarvoon. Vesienhoitoalueella ei ole ollut tarkasteluajankohtana merkittävää raportoitavaa pistemäistä kuormitusta. Vesienhoitoalueella ei ole havaittu sisävesiin kohdistuvaa EU prioriteettiaineiden bruttokuormitusta. Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva muu pilaavien aineiden tai parametrien bruttokuormitus ja pääasialliset päästölähteet ovat: Pilaava aine kg/a Päästölähde COD Cr ei määräarviota maatalous kiintoaine ei määräarviota maatalous Maatalouden päästöt vesistöalueella ovat kuitenkin pieniä luonnonhuuhtoumaan suhteutettuna.

6 2.6 IHMISTOIMINNAN VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS RAPORTOITAVISSA PINTA VESISSÄ 6 Arvio ihmistoiminnan vaikutusten merkityksestä raportoitavissa pintavesissä perustuu käytettävissä oleviin tietoihin veden laadusta, kuormituksesta sekä hydro morfologisista ja biologisista muutoksista. Biologisten tekijöiden (vesikasvit, pohjaeläimet, kasviplankton ja kalat) ja veden laadun muutosta luonnontilaan nähden arvioidaan kolmiportaisella asteikolla (=vähäinen, kohtalainen, suuri). Arvio tehtiin Lapin ympäristökeskuksessa. Veden laadun osalta arviot tehtiin suhteuttamalla arvioitavan vesistön veden laatua mahdollisimman luonnontilaisiin vesistöihin sekä arvioimalla vesistön tilassa tapahtunutta kehitystä ja vesistöön kohdistuvia paineita. Biologisten laatutekijöiden osalta hyödynnettiin saatavilla olevaa aineistoa siten että lähemmin tarkasteltiin alueita, joilla paineita voitiin todeta olevan. Mikäli alueella ei ole tiedossa paineita, ihmisen aiheuttamat muutokset biologisissa tekijöissä katsottiin vähäisiksi. Aineisto voitiin myös todeta riittämättömäksi arviointia varten. Nyt raportoitavissa Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen alueen Suomenpuoleisilla vesialueilla ei alustavan arvion mukaan ole voimakkaasti muutettuja vesistöjä tai muita sellaisia vesistöjä joissa olisi huomattavia ihmistoiminnasta aiheutuneita muutoksia. 3 POHJAVEDET 3.1 POHJAVESIALUEET Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen alueen laaja alainen pohjavesialueiden inventointi on tehty 1990 luvun alussa ja tässä työssä aineisto on päivitetty uudelleen ja tehty tarvittavat muutokset ja lisäykset. EU komissiolle raportoidaan tärkeimmän eli I luokan pohjavesialueiden tiedot. Näiltä alueilta otetaan vettä yleisiä vesilaitoksia varten tai suunnitelmien mukaan vedenotto niistä aloitetaan lähiaikoina. Useimmiten pohjavesialueet ovat viimeisen jäätiköitymisen loppuvaiheilla sulamisvesien kuljettamasta ja lajittelemasta maa aineksesta syntyneitä hiekka soramuodostumia, joista vettä voi saada pistemäisesti yhdestä kohteesta runsaasti. Pitkittäisharjut ovat yleisin muodostumatyyppi. Alueen pääjoet kulkevat paljolti selkeissä jyrkissä laaksomuodostumissa ja näissä jokilaaksoissa on runsaasti rakenteiltaan monimutkaisia, hiekasta ja sorasta koostuvia laaksontäytteitä muodostaen myös hyviä pohjavesialueita. Nämä kerrostumat ovat syntyneet viimeisen jäätiköitymisen perääntymisvaiheessa ja myöhempi jokieroosio on muovannut uudelleen näitä muodostumia. Jotkut pohjavesialueet ovat laajojen moreenirinteiden juurilla olevia lähteitä, jotka voivat myös olla antoisia vedenottopaikkoja. Vesienhoitoalueen eteläosassa kallioperän rakenneominaisuudet suosivat osaltaan kalliopohjaveden käyttöä ja siellä onkin useampia tällaisia vedenottamoita. Väestöä ja asutuskeskittymiä alueella on vähän ja käytössä olevia I luokan pohjavesialueita vain 14. Niiden kokonaispinta ala on noin 19 km 2. Näiden alueiden yhteinen antoisuus on noin m 3 /d. Pohjavesi on laadultaan yleensä luontaisesti sellaisenaan talousvedeksi kelpaavaa. Tällä alueella pohjavesi on lähes kaikkialla luonnostaan kallioperän laadun vuoksi lievästi hapanta.

7 3.2 POHJAVESIMUODOSTUMIEN LISÄTARKASTELU JA ARVIO IHMISTOIMINNAN VAIKUTUKSISTA 7 Pohjavesimuodostumien ominaispiirteiden osalta on tehty alkutarkastelu ja kultakin pohjavesialueelta on tehty riskiarviointi erikseen, jossa on pisteytetty noin 10 erillistä osatekijää ja tehty kokonaisriskiarvio. Kokonaisriskiarviossa käytetään luokitusta pieni, kohtalainen ja suuri. Vesienhoitoalueella vedenottokäytössä olevat pohjavesialueet ovat asutus ja teollisuusalueiden ulkopuolella, joten näistä syistä johtuvat riskitekijät ovat pieniä. Maatalouden aiheuttamaa kuormitusta ei ole lainkaan. Pohjavesialueilla ei juurikaan ole vilkasliikenteisiä teitä, eikä maanteiden suolausta, joten haitat pohjavesille jäävät tältä osin myös vähäisiksi. Suuria riskejä pohjavesialueilla ei ole todettavissa. Maa aineksen otto on ollut 1980 luvun alusta alkaen luvanvaraista toimintaa ja sen myötä pohjavesien suojelu on voitu huomioida ottotoiminnassa ja estää merkittävien riskien syntymistä. Kuormitettujen pohjavesialueiden suojelua toteutetaan nykyään paljolti pohjavesialueille laadittavien suojelusuunnitelmien perusteella. Riskipisteluokituksen mukaan kokonaisriskin ollessa suuri alueella tarvitaan tehtäväksi suojelusuunnitelma. Tenojoki Paasjoki vesienhoitoalueella olevilla pohjavesialueilla kuormitustekijät ovat niin vähäisiä, ettei suojelusuunnitelmien tekemiseen ole erityistä tarvetta 4 VEDENOTTO 4.1 PINTAVEDENOTTO Tenojoki Paatsjoki alueella ei ole kyseisen direktiivin mukaisia yhdyskuntien tai teollisuuden pintavedenottamoja. 4.2 POHJAVEDENOTTO Vesienhoitoalueella on 14 tärkeää I luokan pohjavesialuetta. Niiden kokonaispinta ala on noin 19 km 2 ja kokonaisantoisuus vähän yli m 3 /d. Käytössä olevia kaivoja on 16 ja niistä otetaan vettä yhteensä noin 1500 m 3 /d. Pohjavesi on tällä alueella yleensä luontaisesti hieman hapanta ja sitä alkaloidaan joillakin laitoksilla korroosion vähentämiseksi. Vesienhoitoalueella ei ole tekopohjavesilaitoksia käytössä, eikä teollisuudella ole omia pohjavedenottamoja. 5 VEDENHANKINNAN ENNUSTEET Yhdyskuntien vuonna 2003 käyttämät vesimäärät perustuvat ympäristöhallinnon ylläpitämän vesi ja viemärilaitosrekisterin ja kuntakohtaisten vesihuollon kehittämissuunnitelmien tietoihin. Vedenhankinnan ennusteet perustuvat kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmiin, vesihuollon alueellisiin yleissuunnitelmiin sekä vesihuoltolaitosten ja ympäristökeskuksen asiantuntija arvioihin. Yhdyskuntien pohjavedenhankinta oli vesienhoitoalueella vuonna 2003 yhteensä noin m3/d, ja vuonna 2015 pohjavedenhankinnan on arvioitu olevan noin m3/d. Vesienhoitoalueen yhdyskunnat eivät käytä pintavettä, eikä pintavettä ole arvioitu käytettävän myöskään vuonna 2015.