Suunnittelupalvelut Kuntatekniikan suunnittelu Tampereen kaupunki Mikko Kajanus 30.4.2008 9M408021
2 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto...3 2 Nykytilaselvitys...3 2.1 Selvitysalueen maaperä ja pinnanmuodot...3 2.2 Selvitysalueen maankäyttö...4 2.3 Vesistöt ja niiden tila...5 2.4 Valuma-alueet ja reitit...5 2.5 Valumat ja virtaamat...6 2.6 Särkijärven ravinne- ja kiintoainekuormitus...7 2.6.1 Fosfori...7 2.6.2 Typpi...8 2.6.3 Kiintoaines...8 2.6.4 Jätevesikuormitus...8 3 Maankäyttösuunnitelmat...9 3.1 Maankäytön vaikutukset selvitysalueen vesitalouteen...9 3.2 Maankäytön vaikutukset Särkijärven vedenlaatuun...10 4 Hulevesien hallinta Lahdesjärvi-Lakalaivan osayleiskaavassa...12 4.1 Hulevesien hallinnan tavoitteet...12 4.2 Yleiset periaatteet...12 4.3 Hulevesien hallinnan huomioiminen kaavasuunnittelussa...12 4.4 Ohjeet yksityiskohtaiselle suunnittelulle...13 4.4.1 Hulevesien hallinta selvitysalueella...14 5 Muut hulevesien hallintatoimet Särkijärven valuma-alueella...17 5.1 Lahdesjärven asemakaava-alue...18 5.2 Vuoreksen puistokatu...19 6 Vesistökuormitus ja hulevesien hallinta...20 7 Johtopäätökset ja yhteenveto...21 8 Lähteet...23
3 1 Johdanto Tässä selvityksessä tarkastellaan Lahdesjärvi- Lakalaivan ja Vuoreksen osayleiskaavoihin perustuvia maankäyttösuunnitelmia niiltä osin kuin ne sijoittuvat Särkijärven valuma-alueelle. Selvitystyön päätavoite on tarkastella kaavahankkeiden aiheuttamaa ravinne- ja kiintoaineskuormitusta sekä niiden yhteisvaikutusta Särkijärven tilaan. Lisäksi selvityksessä esitetään hulevesien hallinnan lähtökohdat Lahdesjärvi-Lakalaivan osayleiskaavatyö pohjaksi. Selvitystyö on jaettu kolmeen osaan siten, että ensin tarkastellaan alueen hydrologisia lähtökohtia sekä arvioidaan valuma-alueelta Särkijärveen nykyisin kohdistuvaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Toisessa vaiheessa tarkastellaan kaavahankkeiden yhteisvaikutusta Särkijärven tilaan ilman hulevesien hallintaa ja puhdistusta. Kolmannessa vaiheessa määritetään hulevesien hallinnan lähtökohdat Lahdesjärvi-Lakalaivan OYK- alueella sekä esitellään muut Särkijärven valuma-alueelle suunnitellut (tilanne 25.2.2008) hulevesien hallintatoimet. Lopuksi tarkastellaan alueellisten hulevesien hallintatoimien vaikutuksia kaavahankkeiden aiheuttamaan kokonaiskuormitukseen ja sitä myöten Särkijärven tilaan. 2 Nykytilaselvitys 2.1 Selvitysalueen maaperä ja pinnanmuodot Tampereen kaupunki on tehnyt Lahdesjärvi- Lakalaivan alueelle maisema- ja ympäristöselvityksen sekä Koipijärvi- Vuoreksen alueelle maisemaselvityksen. Niiden mukaan alueen yleisin maalaji on karkearakeinen moreeni. Lakialueilla moreenipeite on verrattain ohut ja pienet avokallioalueet pilkistävätkin moreenin läpi. Moreenipeite on paksumpaa alarinteillä ja painanteissa. Savea on paikoin Särkijärven ja Lahdesjärven rannoilla sekä painanteissa ja purojen uomissa. Savi on runsasravinteista ja vettä pidättävää, minkä vuoksi savialueet onkin aikanaan raivattu pienialaisiksi pelloiksi. Nyt ne kuitenkin ovat enimmäkseen metsää ja joutomaata. Alueella on myös selänteen painanteissa turvekerrostuneita soita. Suurimmat turvealueet sijaitsee Koukkujärven pohjoispuolella olevalla Rimminsuolla. Lisäksi alueella on sekametsää kasvavia korpia. Alueen maaperä on esitetty kuvassa 1. Kuva 1 Särkijärven alueen maaperä (Hulevesien ekologinen hallinta - Kohdealueena Vuores)
4 Maisema- ja ympäristöselvityksen mukaan alue kuuluu kokonaisuudessaan Tampereen eteläpuolisena vedenjakajaselänteenä toimivaan järviylänköön, jolle on ominaista maastonmuotojen vaihtelevuus. Särkijärven pohjoispuolella korkeimmat (+146) kohdat sijoittuvat selänteillä kulkevalle päävedenjakajalle ja vastaavasti matalimmat ja alavimmat paikat ovat Särkijärven ranta-alueilla. Järven eteläpuolella korkein kohta on Vuoresvuoren huipun + 193,0 kun Särkijärven pinta on tasossa + 114,9. Alueen korkeussuhteita havainnollistaa kuva 2. Kuva 2 Lahdesjärvi- Lakalaiva alueen korkeussuhteet (Maisema- ja ympäristöselvitys) 2.2 Selvitysalueen maankäyttö Särkijärven valuma-alue on pääosin rakentamatonta metsää. Särkijärven pohjoispuolen rannoista kuitenkin noin kolmannes on rakennettua aluetta. Särkijärven ranta-alueella sijaitsevista kiinteistöistä vakituisia asuinrakennuksia on 14, vapaa-ajan rakennuksia 76 ja saunoja 20 kappaletta. Tiedot perustuvat rakennus- ja huoneistorekisteristä saatavaan tietoon. Vakituisessa asuinkäytössä olevien kiinteistöjen sijainnit esitetään kuvassa 3. Lisäksi Särkijärven valuma-alueelle sijoittuu noin 7 hehtaarin alue Hallilan- ja noin 23 hehtaarin alue Hervannan kaupunginosista. Kuva 3 Särkijärven ranta-alueella sijaitsevat vakituisessa asuinkäytössä olevat kiinteistöt
5 2.3 Vesistöt ja niiden tila Särkijärven (+114,9) lisäksi selvitysalueelta löytyy myös runsaasti pienvesiksi luokiteltavia kohteita kuten puroja ja noroja. Särkijärven valuma-alueella sijaitsevat lisäksi Lahdesjärvi ja Vuoreksen lampi. Pinta-alaltaan noin 125 hehtaarin kokoisen Särkijärven maksimisyvyys on noin 22 metriä. Tampereen kaupungin ympäristövalvonnan tekemän seurannan mukaan kokonaisfosforipitoisuudet osoittavat järven pysyneen karuna eikä rehevöitymisongelmaa ole havaittavissa. Järvessä on kuitenkin havaittu sinileväkukintoja sekä Lahdesjärven että Hervannan puoleisissa osissa. Särkijärven veden hygieeninen laatu on hyvä ja sen vesi on kirkasta ja väritöntä. Happitilanne järvessä on normaali. Kymmenen metrin syvyyteen asti happea riittää yleensä hyvin. Veden ph on normaali ja rautapitoisuudet varsin pieniä. Särkijärven vesi soveltuu hyvin uimiseen ajoittaisia levähaittoja lukuunottamatta. Järvi soveltuu hyvin myös virkistyskalastukseen. Särkijärvi on yksi tärkeimmistä kantakaupungin virkistyskäyttövesistöistä sekä hyvälaatuisen vetensä että melko suuren kokonsa ansiosta. Vesistöjen luokituksessa on otettu huomioon veden hygieeninen laatu, väri, sameus, päällysveden happipitoisuus sekä klorofylli- ja fosforipitoisuus. Luokitusasteikko on huono välttävä tyydyttävä hyvä - erinomainen. Särkijärven vedenlaatu on luokiteltu erinomaiseksi. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n tekemän selvityksen mukaan Särkijärvi on luokiteltu puhtaaksi ja luonnontilaiseksi järveksi. Selvityksen mukaan luonnontilaiset järvet tulee asettaa etusijalle hulevesikuormitusta minimoitaessa. Särkijärveen nykyisin kohdistuvaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta arvioidaan laskennallisesti kappaleessa 2.6. 2.4 Valuma-alueet ja reitit Särkijärven valuma-alue (757 ha) kuuluu Höytämönjärven suurvaluma-alueeseen eli vedet valuvat Särkijärvestä Suolijärven ja edelleen Koipi- ja Höytämönjärven kautta Lempäälän Herranvuolteeseen ja lopulta Pyhäjärveen. Maisema- ja ympäristöselvityksessä esitetyt Särkijärven valuma-alueen rajat on esitetty kuvassa 4. Kuva 4 Särkijärven valuma-alueen rajat
6 Särkijärven valuma-alue on jaettavissa kahdeksaan pienvaluma-alueeseen: Rämeen (1), Kuusikorven (2), Monimuotoisen metsän (3), Vuoreksen lammen (4), Rimminsuon (5), Lahdesjärven (6) sekä Pohjoisesta laskevan puron (7) pienvaluma-alueisiin. Kahdeksantena alueena on muu osa Särkijärven lähivaluma-alueesta. Nimien perässä olevat numerot viittaavat kuvassa 4 esitettyihin numeroihin. Rämeen valuma-alueella sijaitsevan suon keskeiset osat ovat ojitettu. Suo on vetinen ja sillä tavataan runsaasti rahkasammalia ja puusto koostuu männystä ja koivusta. Suon pinta on noin 18 metriä Särkijärven pintaa ylempänä. Vesi virtaa Rämeen valuma-alueelta laskuojaa (kuva 5) myöten Kuusikorven pienvaluma-alueelle. Kuusikorven valuma-alueella valtapuuna ovat kuuset ja sekapuuna esiintyy myös koivua. Valumaalueen läpi kulkeva oja on noin puolen metrin levyinen ja siinä on havaittavissa selkeää virtausta (kuva 5). Oja laskee monimuotoisen metsän pienvaluma-alueelle, josta edelleen Särkijärveen. Myös Rimminsuolta (5) ja Pohjoisen ojan pienvaluma-alueelta vedet virtaavat laskuojia pitkin kohti Särkijärveä. Kuva 5 Kuusikorven ja Rämeen pienvaluma-alueilta kohti Särkijärveä laskevat ojat (Lahdesjärven eteläosan valuma-alue- ja vesistövaikutusselvitys) Vuoreksen lammen pienvaluma-alueelta (4) vedet virtaavat viisi metriä lampea alempana olevaan Särkijärveen, johon Lahdesjärvi (6) on kapean lahden välityksellä yhteydessä. Lahdesjärven vedenpinta on siis samassa tasossa (+114,9) Särkijärven vedenpinnan kanssa. 2.5 Valumat ja virtaamat Särkijärven pinta-ala on noin 125 hehtaaria ja sen suurin syvyys on noin 22 metriä. Laskelmia varten arvioitiin järven keskisyvyydeksi 5,4 metriä, jolloin järven tilavuudeksi tulee 6750000 m 3 (Paavilainen s 24). Valuma-alueelle kohdistuvasta sadannasta osa muodostuu pintavalunnaksi, osa pintakerros- ja pohjavesivalunnaksi ja osa haihtuu. Luonnontilaisilta alueilta valunnan osuus kokonaissadannasta on noin 40 %, josta pintavalunnan osuus on noin neljännes. Teoreettinen virtaama Särkijärveen saadaan laskettua valuma-alueen pinta-alan ja arvioidun kokonaisvalunnan perusteella. Vuosisadantana käytetään arvoa 650 mm/a (20,6 l/s*km 2 ). Särkijärven valuma-alueelta muodostuvaksi keskimääräiseksi virtaamaksi saadaan: Q= 7,57 km 2 * 20,61 l/s*km 2 *0,40 = 62,38 l/s Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys arvioi vuonna 1999 keskivirtaamaksi Särkijärven luusuassa noin 56 l/s.
7 Edellä lasketun ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen arvioiman keskimääräisen virtaaman sekä järven tilavuuden perusteella veden teoreettiseksi viipymäksi Särkijärvessä saadaan: 3 6750000m T1 108207759s 1252vrk 3, 43a 3 0,06238m / s 3 6750000m T2 120535714s 1395vrk 3, 82a 3 0,056m / s Veden teoreettinen viipymä särkijärvessä on välillä 3,4-3,8 vuotta eli se on suurempi kuin muissa kantakaupungin järvissä. Viipymä on melko suuri, koska järven tilavuuteen nähden valuma-alue on pieni. Pitkä viipymä tarkoittaa veden huonoa vaihtuvuutta, jolloin veteen joutuneet epäpuhtaudet eivät laimene nopeasti. 2.6 Särkijärven ravinne- ja kiintoainekuormitus 2.6.1 Fosfori Särkijärven valuma-alueelta järveen kohdistuvaa kuormitusta voidaan nykytilanteessa arvioida pintaveden ravinnepitoisuuksien perusteella. Särkijärvellä ei ole Lahdesjärveä ja Vuoreksen lampea lukuun ottamatta yläpuolisia vesistöjä, jotka kuormittaisivat järveä. Lahdesjärven ja Vuoreksen lammen katsotaan tässä yhteydessä olevan osa Särkijärven valuma-aluetta. Fosfori ja typpi ovat ravinteita, jotka rehevöittävät vesistöjä. Fosfori on tärkein perustuotantoa rajoittava ravinne monissa järvissä. Tampereen kaupungin ympäristövalvonnan vuosina 2001-2006 tekemän vesistöseurannan mukaan Särkijärven pintaveden (1 m) kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä 6 11 µg/l keskiarvon ollessa 8,25 µg/l. Tulevan ravinnekuorman laskennassa käytettiin järvien ainetasetarkasteluun tarkoitettua, Lappalaisen esittämää ja Friskin modifioimaa mallia (Paavilainen s 40, kaava 3.26). Ainetasemallin perusteella Särkijärveen tulevan veden keskimääräisen kokonaisfosforikuormituksen vaihteluväliksi saadaan 32,0-35,6 µg/l. Tällöin Särkijärveen tuleva kokonaisfosforikuormitukseksi saadaan 63 kg/a, jolloin fosforikuormitus neliökilometriä kohden on 8,3 kg/a. Särkijärveen pohjoisesta laskevan ojan kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä 15-51 µg/l, joten arvioitu veden keskimääräinen kokonaisfosforikuormitus vastaa suuruusluokaltaan ojassa havaittuja pitoisuuksia. Tavanomaisessa metsätalouskäytössä olleiden valuma-alueiden fosforihuuhtouman on arvioitu olevan keskimäärin 9 kg/km 2 *a ja luonnontilaisilta metsäisiltä valuma-alueilta 3-15 kg/km2*a (Eri maankäyttömuotojen huuhtoumat). Särkijärveen nykyisin tuleva kokonaisfosforikuormitus on siis pienempi kuin metsätalouskäytössä olevilla valuma-alueilla keskimäärin ja se sijoittuu luonnontilaisilta metsäisiltä valuma-alueilta havaittujen fosforikuormitusten puoliväliin. Järvien kyky sietää kuormitusta vaihtelee suuresti riippuen järven tilavuudesta, keskisyvyydestä ja viipymästä. Lähtökohtana voidaan pitää kuitenkin sitä, että kaikki luonnollisen huuhtouman lisäksi järveen tuleva kuormitus saa aikaan jonkinlaisia muutoksia. Jos nämä muutokset eivät ole heti todettavissa, sanotaan kuormituksen olevan hyväksyttävissä. Vollenweiderin mallin mukaan sallittava fosforikuorma on Särkijärvelle on 91,7 kg/a ja vaarallinen fosforikuorma 269 kg/a. Todellisuudessa arvot voivat kuitenkin poiketa edellä esitetyistä, koska mallissa ei ole huomioitu järven sisäistä kuormitusta (Järvien kunnostus s 24). Särkijärveen nykyisin tuleva ulkoinen kokonaisfosforikuormitus alittaa, Vollenweiderin mallin mukaisen, sallittavan ja vaarallisen kuormituksen selvästi.
8 2.6.2 Typpi Nykytilanteen typpikuormitus voidaan laskea vastaavasti, mutta koska typpi esiintyy lähes täysin liukoisessa muodossa, voitaneen sedimentaatio jättää pois laskuista. Tulevan veden typpipitoisuuden voidaan ajatella olevan saman kuin pintavedenkin. Vesistöseurannan mukaan Särkijärven pintaveden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä 270-440 µg/l, keskiarvon ollessa kesällä 319 µg/l ja talvella 345 µg/l. Laskennalliseksi kokonaistyppikuormaksi saadaan 687,7 kg/a (0,90 kg/ha), jolloin tulevan veden typpipitoisuus on 345 µg/l. Tutkimuksissa vuosittaiseksi typpihuuhtoumaksi luonnontilaisilta valuma-alueilta on mitattu 0,5-3,0 kg/ha, joten arvioitu typpikuormitus on metsävaltaiselle alueelle normaalin suuruinen arvo (Väisänen et al.). 2.6.3 Kiintoaines Kiintoainekuormituksen laskeminen vastaavasti ei ole mahdollista, joten kiintoainekuormitusta arvioidaan kirjallisuudessa esitettyjen lukujen perusteella. Sillanpään et al. mukaan vuotuinen kiintoainehuuhtouma häiriintymättömältä metsämaalta on tyypillisesti 1-5 kg/ha, eli tällä valuma-alueella 0,38-1,90 mg/l. Toisaalta Väisäsen et al. mukaan luonnontilaisilta alueilta tulevan veden kiintoainepitoisuus on keskimäärin 1-5 mg/l. Eri menetelmien perusteella arvioitu kiintoainemäärä vaihtelee siis suuresti, joten arvioidaan kiintoaineen määrää kirjallisuudessa esitetyistä arvoista muodostetun vaihteluvälin pohjalta. Maankäyttösuunnitelmien vaikutuksia arvioitaessa kiintoainekuormituksena käytetään 0,38 5 mg/l eli 1-13 kg/ha*a. Särkijärveen koko valuma-alueelta tulevan kiintoainekuorman vaihteluväli on siis 632-8215 kg/a. Keskimääräinen kiintoainekuormitus on noin 4400 kg/a. Särkijärveen pohjoisesta laskevan ojan kiintoainepitoisuus on vaihdellut alle määritysrajan olevasta pitoisuudesta 8 mg/l:ssa, joten arvioitu veden keskimääräinen kuormitus vastaa suuruusluokaltaan ojassa havaittuja pitoisuuksia. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen mukaan puhtaan ojaveden kiintoainepitoisuus on alle 2,0 mg/l ja alle 10 mg/l pitoisuus luokitellaan kohtalaisen vähäiseksi. Ojassa havaitut kiintoaine pitoisuudet ovat siis suurimmillaankin olleet kohtalaisen vähäisiä. 2.6.4 Jätevesikuormitus Särkijärven rannalla sijaitsevat kiinteistöt ovat suurimmaksi osaksi vanhoja vapaa-ajan asuntoja, joissa on pääosin kuivakäymälä. Ranta-alueella on kuitenkin 14 vakituisessa asuinkäytössä olevaa kiinteistöä, jotka eivät ole yhteisjohtokartan mukaan yhteydessä kunnalliseen jätevesiviemäriin. Asutuksen ja vapaa-ajan kiinteistöjen nykyisin aiheuttama vesistökuormitus on mukana kappaleissa 2.6.1 ja 2.6.2 lasketuissa kuormitusarvoissa. Lehtovuoren (2003) mukaan haja-asutuksen kuormitusvaikutus vesistöön fosforin osalta on saostussäiliökäsittelyn jälkeen 0,8 kg/a*as (kiinteistön etäisyys rantaan alle sata metriä) ja 0,3 kg/a*as kun kiinteistön etäisyys vesistöön on 200-500 metriä. Loma-asutuksen aiheuttamaa kuormitusvaikutusta voidaan arvioida käyttövuorokausien ja suhteellisen kuormituksen perusteella. Näin ollen lähes puolet Särkijärveen nykyisin tulevasta fosforikuormituksesta voi olla peräisin haja- ja loma-asutuksesta. Ennen 1.1.2004 rakennettujen kiinteistöjen mahdollisesti puutteelliset jätevesijärjestelmät on korjattava vuoteen 2014 mennessä Valtioneuvoston asetuksen (542/2003) asettamien vaatimusten mukaisiksi, joten kiinteistöjen aiheuttama ravinnekuormitus tulee oletettavasti pienenemään. Tampereen kaupungin ympäristöpalveluilla on tavoitteena kerätä Valtioneuvoston asetuksen mukaisia selvityksiä Särkijärven rannoilla sijaitsevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmistä lähivuosien aikana.
9 3 Maankäyttösuunnitelmat Selvitystyössä tarkasteltiin Tampereen kaupungin suunnittelupalveluiden laatimia osayleis- ja asemakaavoja niiltä osin kun ne sijoittuvat Särkijärven valuma-alueelle. Maankäyttöä selvitysalueelle on suunniteltu yhteensä noin 83 hehtaaria, josta asemakaavojen osuus on noin 14 ha eli 17 prosenttia. Selvitysalueelle sijoittuu osia Rimmin, Lahdesjärven sekä puistokadun asemakaava-alueista ja lisäksi Lahdesjärvi-Lakalaivan ja Vuoreksen osayleiskaavat. Maankäyttötyyppien sijoittumista havainnollistetaan kuvassa 6. Kuva 6 Särkijärven valuma-alueelle tuleva maankäyttö Moottoritien alituksen vuoksi Lahdesjärvi-Lakalaivan osayleiskaava-alueen itä-länsi suunnassa halkaiseva väylä joudutaan viemään leikkaukseen, jolloin se pienentää Särkijärven nykyistä valuma-aluetta noin 3,75 hehtaaria (0,5%). Tällöin Särkijärven valuma-alueelle suunnitellusta maankäytöstä noin 22 prosenttia (18,5 ha) sisältyy Lahdesjärvi- Lakalaivan osayleiskaavaan. 3.1 Maankäytön vaikutukset selvitysalueen vesitalouteen Luonnontilaisen alueen rakentaminen lisää päällystettyjen ja vettä heikosti läpäisevien pintojen määrää ja tätä kautta hulevesien ja pintavalunnan muodostumista. Maankäytön muutosten aiheuttamien vaikutusten arvioimiseksi alueen nykytilanteesta laadittiin arvio ilmakuvien, kartta-aineiston ja maastokäynnin perusteella. Selvitysalueen nykytilanteen mukaisen maankäytön pinta-alat sekä pintavalunnan muodostumista kuvaavat valumiskertoimet (Katu 2002) on esitetty taulukossa 1. Valumiskerroin kuvaa sitä, että miltä osin eri pinnoille satava vesi muodostuu pintavalunnaksi.
10 Taulukko 1 Särkijärven valuma-alueen maankäyttö nykytilassa sekä eri maankäyttötyyppien valumiskertoimet Maankäyttö Pinta-ala [ha] Valumiskerroin Luonnontilainen viheralue 560,3 0,1 Vuoreksen lampi 13,2 1,0 Hallilla 7,1 0,3 Hervanta 23,4 0,7 Pelto 5,2 0,2 YHT 609,2 0,15 Särkijärven valuma-alueella nykytilanteessa muodostuvan pintavalunnan määrä on varsin lähellä luonnontilaisen viheralueen arvoja. Sitä kuitenkin hieman nostaa osittain valuma-alueelle sijoittuvat Hervannan ja Hallilan kaupunginosat Tulevan tilanteen tarkastelemiseksi määritettiin maankäyttösuunnitelmien perusteella alueelle rakennettavien pintojen määrä. Maankäyttömuotojen valumiskertoimet on valittu kirjallisuuden perusteella ja niitä on tarkennettu asemakaava-alueiden osalta vastaamaan tulevaa tilannetta. Arvio tulevan maankäytön mukaisesta tilanteesta esitetään taulukossa 2. Taulukko 2 särkijärven valuma-alueen maankäyttö ja valumiskertoimet tulevaisuudessa Maankäyttö Pinta-ala [ha] Valumiskerroin Pientaloalue 41,5 0,3 Kerrostaloalue 5,4 0,7 Työpaikka-alue 22,5 0,8 Palvelut 3,8 0,8 Liikenne-alue 9,9 0,8 Vuoreksen lampi 13,2 1,0 Luonnontilainen viheralue 490,4 0,1 Hallila 7,1 0,3 Hervanta 23,4 0,7 YHT 617,2 0,20 Suunnitellun maankäytön toteutuessa valumakerroin kasvaa arvosta 0,15 arvoon 0,20 eli noin 33 prosenttia. Lisäksi Särkijärven valuma-alue kasvaa noin 8 hehtaaria. Särkijärveen pintavaluntana tulevan veden määrä kasvaa 38 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna, josta Lahdesjärvi-Lakalaivan osayleiskaavan osuus on noin 8 prosenttiyksikköä. Pintavalunnan kasvaminen ei kuitenkaan tarkoita, että virtaama Särkijärveen kasvaisi samassa suhteessa pintavalunnan kanssa, koska järveen tuleva virtaama koostuu pintavalunnan lisäksi pintakerros- ja pohjavesivalunnasta. Pintakerros- ja pohjavesivalunta pienenevät rakentamisen seurauksena kun läpäisemättömän pinnan kasvu vähentää imeytymistä. Myös haihdunnan on havaittu vähenevän päällystettyjen pintojen lisääntyessä. Pintavalunnan lisääntymisestä ja valuma-alueen kasvusta aiheutuva keskimääräisen virtaaman kasvu on arviolta 1-2 prosentin luokkaa (hulevesien käsittely maankäytön suunnittelussa, sovellettu taulukkoa 1). 3.2 Maankäytön vaikutukset Särkijärven vedenlaatuun Särkijärveen nykytilanteessa kohdistuvaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta on arvioitu kappaleissa 2.6.1, 2.6.2 ja 2.6.3. Alueen rakentamisen toteutuessa kuormitus tulee kasvamaan selvästi, koska pintavalunnan määrä kasvaa ja epäpuhtauksia huuhtoutuu tehokkaammin valunnan mukaan. Lisäksi rakennetuilla alueilla syntyy enemmän haitta-aineita kuin luonnontilaisilla alueilla.
11 Maankäyttösuunnitelmien mukaisessa tilanteessa Särkijärveen kohdistuva kuormitus koostuu rakennetuilta alueilta tulevasta hulevesien aiheuttamasta kuormituksesta sekä luonnontilaisilta alueilta tulevasta kuormituksesta. Luonnontilaisilta alueilta maankäytön toteutuessa tulevan kuormituksen suuruus arvioitiin jäljellä olevien alueiden pinta-alan ja nykytilanteen kuormituksen perusteella (kappale 2.6). Rakennetuilta alueilta tuleva hulevesikuormitus laskettiin käyttäen taulukossa 3 esitettyjä, keskimääräisiä haitta-ainepitoisuuksia (Kuusisto 2002). Työpaikka- ja palvelualueiden ominaiskuormitusarvoina on käytetty keskustamaisen kerrostaloalueen kuormitusarvoja. Eri kirjallisuuslähteissä esitetyt ominaiskuormitusarvot eroavat toisistaan kuitenkin selvästi, joten laskelmiin tulee suhtautua pienellä varauksella. Taulukko 3 Maankäyttötyyppien ominaiskuormitusarvot Kuormitusarvot P [kg/km2*a] N [kg/km2*a] SS [kg/km2*a] Pientaloalue 30 250 22000 Kerrostaloalue 61 400 33000 Liikennealue 41 300 37000 Työpaikka-alue 190 950 78000 Palvelut 190 950 78000 Kuvassa 7 esitetään arvio Särkijärveen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta nykytilanteessa ja maankäyttösuunnitelmien mukaisessa tilanteessa. Kuvassa on esitetty myös sallitun fosforikuormituksen raja-arvo 91,7 kg/a. Kuvassa 8 esitetään vastaavasti arvio Särkijärveen kohdistuvasta kiintoainekuormituksesta. Kuva 7 Maankäytön ravinnekuormituksessa aiheuttamat muutokset nykytilanteeseen verrattuna 45000 Kiintoaineskuormitus [kg/a] 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 Kiintoaineskuormitus [kg/a] Nykytilanne tuleva tilanne Kuva 8 Maankäytön kiintoaineskuormituksessa aiheuttamat muutokset nykytilanteeseen verrattuna
12 Kuvasta 7 nähdään, että kaiken valuma-alueelle suunnitellun maankäytön toteutuessa Särkijärveen kohdistuvan fosforikuormituksen arvioidaan nousevan arvosta 63 kg/a arvoon 127 kg/a eli 102 prosenttia. Lahdesjärvi-Lakalaivan osayleiskaava-alueen osuus fosforikuormituksen kasvusta on noin puolet. Kokonaisfosforikuormitus ylittää sallitun kuormitusarvon (91,7 kg/a) selvästi, mutta alittaa vaarallisen fosforikuorman 269 kg/a. Typen osalta Särkijärveen kohdistuva kuormitus nousee vastaavasti arvosta 688 kg/a arvoon 1020 kg/a eli noin 48 prosenttia, josta Lahdesjärvi-Lakalaivan OYK:n osuus on noin 36 prosenttiyksikköä. Kiintoaineskuormitus nousee kuvan 8 perusteella peräti 790 prosenttia. Kiintoaineskuormituksen kasvusta noin 310 prosenttiyksikköä aiheutuu Lahdesjärvi-Lakalaivan OYK:sta. 4 Hulevesien hallinta Lahdesjärvi-Lakalaivan osayleiskaavassa 4.1 Hulevesien hallinnan tavoitteet Edellisissä kappaleissa esitettyjen tekijöiden perusteella hulevesien hallinnalle on asetettavissa määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Pyrkimyksenä on alueelta purkautuvan pintavalunnan kontrolloiminen siten, että virtaamassa ja veden laadussa ei tapahtuisi merkittäviä muutoksia huonompaan suuntaan. 4.2 Yleiset periaatteet Hulevesien hallinnassa tulisi noudattaa pääsääntöisesti asetetuista tavoitteista ja alueen olosuhteista johtuvia periaatteita: - Katualueet: Katualueen yhteyteen muodostetaan painanteita, joita käytetään katualueilla muodostuvien hulevesien kokoamiseen, viivyttämiseen ja johtamiseen eteenpäin - Tonttialueet: Tonttialueille toteutetaan hulevesiä varten viheralueiden yhteyteen pidätyspainanteita, joissa vesiä viivytetään ennen niiden johtamista alueelliseen sadevesiviemäriin tai kokoojauomaan - Alueelliset käsittelymenetelmät: Katu- ja tonttialueilla syntyvät vedet kootaan hallitusti yhteen muutamiin kokoojauomiin, joiden yhteyteen toteutetaan lammikko tai kosteikko veden laadun parantamiseksi ennen vesien johtamista eteenpäin vesistöön purettavaksi Mainittujen periaatteiden lisäksi tulisi Särkijärven erinomaisen vedenlaadun säilyttämiseksi harkita/varautua johtamaan katu- ja pysäköintialueiden vedet hiekan- ja öljynerottimen kautta purkuuomaan. Rakennusten kattopinnoilta, piha-alueilta ja liikennealueilta tulevien hulevesien lisäksi täytyy huomioida myös perusvedet. Ne kootaan perusvesikaivoon, josta ne pääsääntöisesti johdetaan alueelliseen sadevesiviemäriin. Liitteessä 1 on esitetty mahdollista alueellisten hulevesien hallintatoimenpiteiden sijoittumista. 4.3 Hulevesien hallinnan huomioiminen kaavasuunnittelussa Osayleiskaavatasolla tulevat huomioiduksi: - Menetelmien vaatimat tilavaraukset lähinnä alueellisten menetelmien ja katualueiden osalta - Kaavamääräysten riittävä ohjausvaikutus asemakaavojen laatimista varten, joiden yhteydessä ratkaistaan monet menetelmien yksityiskohdat
13 Aluevaraukset: Osayleiskaavassa tulisi varata tilaa alueellisille hulevesien hallintajärjestelmille osoittamalla menetelmien sijoituspaikat viheralueiksi, joille on sallittua rakentaa hallintajärjestelmiä ja niihin liittyviä huoltoreittejä. Osayleiskaavassa esitetyt varaukset kannattaa tehdä riittävän väljinä, jotta liikkumavaraa olisi tarkempaan suunnitteluun mentäessä. Katualueille tulisi varata riittävästi tilaa viherkaistojen toteuttamiseksi painanteina. Kaduilta tulevien hulevesien käsittelyyn ja johtamiseen käytettävän viherkaistan leveys tulisi olla vähintään kaksi metriä. Kuitenkin lumitilana käytettävä painanne tulee toteuttaa siten, että painanteen pohjalle ei tarvitse läjittää lunta, jolloin virtausreitti säilyy avoimena. Osayleiskaavamääräykset: Hulevesien tontti- ja korttelikohtaiseen pidättämiseen varattavia viheralueita tulee olla vähintään 10 prosenttia siitä päällystetyn alueen ja kattopintojen kokonaispinta-alasta, joilta muodostuu alueelliseen sadevesiviemäriverkostoon johdettavia vesiä. Myös muunlainen tehokkuudeltaan ja vaikutuksiltaan vastaava ratkaisu voi tulla kyseeseen. Asemakaavoituksen yhteydessä on laadittava erillinen hulevesien hallintaa koskeva suunnitelma, jossa suunnitellaan myös rakentamisen aikaisen hulevesikuormituksen hallinta. Lisäksi asemakaavassa tulee tarvittaessa antaa lisämääräys katu- ja pysäköintialueilta kerääntyvien hulevesien johtamisesta hiekanja öljynerottimeen. 4.4 Ohjeet yksityiskohtaiselle suunnittelulle - Hulevesien hallinnan tarvitsemat rakenteet suunnitellaan asemakaavoituksen ja rakennussuunnittelun yhteydessä huomioiden alueella vallitsevat olosuhteet. Rakenteet mitoitetaan hydrologisten laskelmien perusteella. Asemakaavan valmisteluvaiheessa tulee olla käytettävissä yksityiskohtainen suunnitelma hulevesien hallintajärjestelmien rakentamisesta. - Hulevesien hallinta on toteutettava niin, että rakenteet säilyvät kuivina. - Perusvedet johdetaan yleiseen sadevesiviemäriin. Perusvesien johtaminen kiinteistöltä on järjestettävä niin, etteivät vedet pääse purkautumaan rakennuksen kellariin tai alapohjarakenteisiin. - Päällystettyjen pintojen määrä pyritään minimoimaan ja viheralueiden (viherkaistat ym.) osuus maksimoimaan. - Sadevesiviemärijärjestelmään johdettaville vesille tulee tontti- ja katukohtaisesti järjestää rakenteita, jotka kykenevät varastoimaan ja viivyttämään vettä ja siten hidastamaan vesien päätymistä yleiseen sadevesiviemärijärjestelmään. - Hulevesien viivyttämiseen ja käsittelyyn tarkoitetuille viheralueille istutettava kasvillisuus tulee valita siten, että se kestää suuria kosteusvaihteluita ja huleveden kuljettamia epäpuhtauksia. Kasvillisuus tulee istuttaa ennen kuin viheralueille johdetaan hulevesiä. - Hulevesien tontti- ja korttelikohtainen käsittely ja johtaminen tulee toteuttaa hajautetusti, suurten vesimäärien yhteen kerääntymistä välttäen. - Painanteisiin ja rakenteisiin tulee toteuttaa ylivuoto yleiseen sadevesiviemäriverkostoon. - Tulviminen estetään suunnittelemalla ylivuotoreitit niin, ettei vesistä missään tilanteissa aiheudu kiinteistöjä uhkaavaa tulvimista. - Purkuvesistön veden laadun turvaamiseksi toteutetaan purku-uoman yhteyteen kosteikko tai lammikko vesien käsittelemiseksi. Rakenteet toteutetaan olevia maastonpainanteita ja kosteikkoja hyödyntäen. - Alueelliset hallintamenetelmät tulisi toteuttaa ennen varsinaisten rakennustöiden alkua, jolloin estetään rakentamisesta aiheutuva kiintoaineskuormitus Särkijärveen. - Hulevesijärjestelmää tulee ylläpitää niin, että se toimii sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
14 4.4.1 Hulevesien hallinta selvitysalueella Tässä kappaleessa on esitetty esimerkin omaisesti hulevesien hallintamenetelmien soveltamista eri alueilta tuleville hulevesille. Havainnekuvilla on pyritty tuomaan esille yksi vaihtoehto hulevesien hallinnalle eikä niillä ole tarkoitus sulkea pois muita, vaikutuksiltaan vastaavia, toteutusvaihtoehtoja. Kattovedet Kattovesien osalta hulevesien hallinta koostuu maanalaisista viivytyskentistä, jotka soveltuvat hyvin tiheästi rakennetuille alueille. Viivytysmenetelmien tarkoituksena on varastoida menetelmään johdettava hulevesi tietyksi aikaa ja vapauttaa se vähitellen tulovirtaaman loppumisen jälkeen. Viivytysmenetelmillä voidaan tehokkaasti pienentää hulevesivirtaamia menetelmän alapuolisilla purkureiteillä vähentäen eroosiota ja tulvariskejä. Maanalaisissa viivytyskentissä tapahtuu jonkin verran myös imeytymistä. Maanalaiset viivytyskentät ovat parkkipaikkojen tai viheralueiden alle rakennettuja kaivantoja, jotka on täytetty huokoisella materiaalilla kuten murskeella tai tarkoitusta varten suunnitelluilla muovikaseteilla. Maanalaiset viivytysmenetelmät ovat yleensä kytketty sadevesiviemäriin ja niiden etuna on maanpäällisten alueiden säästyminen muuhun käyttöön. Maanalaisiin kenttiin on suositeltavaa liittää esikäsittely, jolla estetään hienoaineksen aiheuttama tukkeutuminen, mutta pelkkiä kattovesiä varastoivat menetelmät eivät niitä yleensä edellytä. Muovielementeistä rakennettavaa viivytysallasta havainnollistetaan kuvassa 9. Kuva 9 Muovielementeillä täytetty viivytysallas (Labkoset 2006) Pihavedet Piha-alueilta hulevedet ohjataan painanteisiin pääasiassa pintavaluntana. Hulevesi lammikoituu kasvillisuuskerroksen päälle matalana, korkeintaan 10-20 senttimetrin kerroksena ja imeytyy hiljalleen kas-
15 vukerroksen läpi ympäröivään maaperään. Heikommin vettäläpäisevässä maaperässä voidaan tehdä massanvaihto, jolloin kasvukerroksen alle rakennetaan pidätys/imeytyskerros karkeasta kiviaineksesta. Biopidätysalueeseen voidaan asentaa salaojitus rakenteen tyhjenemisen varmistamiseksi. Painanne tulee varustaa myös ylivuotoreitillä. Salaojat ja ylivuotokaivot voidaan liitää yleiseen sadevesiviemäriverkostoon, johon liittyvät myös kattovesien viivyttämiseen käytettävät maanalaiset viivytyskentät. Biopidätysjärjestelmällä voidaan päästä hyviin puhdistustuloksiin kiintoaineen ja ravinteiden poistossa, minkä lisäksi sillä on myös huleveden määrää vähentävä vaikutus. Kuvissa 10 ja 11 havainnollistetaan piha-alueilta tulevien hulevesien käsittelyä. Kuva 10 Biopidätysalue pysäköintialueen reunalla (Selvitys hulevesien hallinasta Lielahden alueella). Kuva 11 Biopidätysalueen poikkileikkaus (hulevesien ekologinen hallinta - kohdealueena Vuores). Katualueilta tulevat hulevedet Katualueilta tulevia hulevedet voidaan johtaa ja hallita katuviherpainanteilla (kuva 12). Painanteet ovat matalia ja loivaluiskaisia kasvillisuuden peittämiä ojia. Yksinkertaisia painanteita käytetään ainoastaan huleveden johtamiseen, mutta niillä voidaan myös imeyttää ja viivyttää hulevesiä. Viherpainanteet sijoitetaan yleensä katualueen reunaan, joten niitä voidaan joutua käyttämään lumitilana talven aikana. Lumitilana käytettävät painanteet tulee suunnitella niin leveiksi, että painanteen pohjalle ei tarvitse läjittää lunta jolloin virtausreitti säilyy avoimena. Kuvassa 13 havainnollistetaan painannetta, jossa kadunpuoleinen luiska toimii lumitilana.
16 Kuva 12 Hulevesien johtamiseen käytettävä katuviherpainanne (Kuninkaantammen osayleiskaavaalueen hulevesien hallintasuunnitelma) Kuva 13 Lumitila painanteen sisäluiskassa (Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät) Katualueelta tulevien hulevesien johtamiseen voidaan käyttää myös Mulden-Rigolen painannetta. MR painanne koostuu maanpäällisestä painanteesta, joka kerää hulevedet ja imeyttää ne pintamaakerroksen läpi. Pintakerroksen alla on keinotekoinen suodatinkaivanto, jossa hulevesi varastoituu ja osa siitä suotautuu alempiin maakerroksiin. Kaivannon alaosassa on purkuputki, jota pitkin suotautunut vesi kulkeutuu eteenpäin. Myös katualueiden hulevesiä käsittelevät painanteet tulee varustaa ylivuotoreitillä. MR kaivanto esitetään kuvassa 14. Kuva 14 Mulden-Rigolen painanne katuvesien johtamiseen (Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät)
17 Lopulta katualueilta tulevien hulevesien johtamiseen käytettävät painanteet sekä niiden salaojat, ylivuodot ym. voivat purkaa vetensä sadevesiviemäriverkostoon, johon liittyvät myös muut hulevesien hallinnassa käytettävät ratkaisut. Sadevesiviemärit puretaan alueellisiin kosteikkoihin huleveden lopullista käsittelyä ja viivytystä varten. Alueelliset hallintamenetelmät Suunnitelmassa on esitetty alueellisiksi huleveden hallintamenetelmiksi rakenteeltaan yksinkertaisia kosteikkoja. Alueellisten menetelmien sijaintipaikat on valittu siten, että ne sijoittuvat pääasiassa olemassa oleville pintavalunnan purkureiteille tai maastopainanteisiin, joihin hulevedet voidaan helposti johtaa. Menetelmien sijoittaminen painanteisiin vähentää lisäksi tarvittavia maarakennustöitä. Lammikot ja kosteikot pyritään kuitenkin sijoittamaan varsinaisten pääuomien yläpuolelle, koska varsinaiseen purouomaan padottujen kosteikkojen teho voi jäädä suuren valuma-alueen ja laimenneiden hulevesien takia vähäiseksi. Helpoimmillaan kosteikko voidaan toteuttaa patoamalla purku-uoma, jolloin vesi nousee rankkasateella perusuoman äyräiden yläpuolelle ja vesi levittäytyy ympäristöön muodostaen tulva-alueen. Kuivana aikana vesi purkautuu padon lävitse purkuputkea pitkin ja vettä on vain kosteikon syvimmässä osassa. Purkuputki mitoitetaan siten, että altaan viivytystilavuus tyhjenee 48 tunnin kuluessa täyttymisestä. Erittäin suuren virtaaman aikana tai purkuputken tukkeuduttua vesi purkautuu patokynnyksen yli, joka on tehtävä riittävän vahvaksi, jotta liika vesi voi purkautua padon rakenteita rikkomatta. Syvemmän veden alueen tulisi olla ainakin kosteikon purkupäässä, missä se toimii myös lietetilana, johon kiintoaines laskeutuu. Usein alkuperäinen painanne tai purouoma on niin matala, että toimivan kokoisen kosteikon toteuttaminen edellyttää kaivutöitä. Kuvassa 15 havainnollistetaan hulevesikosteikkoa. Kuva 15 Hulevesikosteikko (Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät) 5 Muut hulevesien hallintatoimet Särkijärven valuma-alueella Kappaleessa esitellään lyhyesti muut Särkijärven valuma-alueelle suunnitellut (tilanne 25.2.2008) alueelliset hulevesien hallintatoimet. Hulevesisuunnitelmista Lahdesjärven asemakaava-alueen hulevesiä käsittelevät kosteikot sekä Särkijärven sillan eteläpuolinen suoto-oja ovat rakennussuunnitelmia. Särkijärven sillan pohjoispuolinen suoto-oja on vielä yleissuunnitelma-asteella. Lahdesjärvi- Lakalaivan osayleiskaavan hulevesisuunnitelmat ovat esitetty kappaleessa 4 ja liitteessä 1.
18 5.1 Lahdesjärven asemakaava-alue Lahdesjärven asemakaava-alueelta (8,6 ha) hulevedet kerätään sadevesiviemäreillä, jotka purkavat vetensä laskeutusaltaisiin. Laskeutusaltaista vedet johdetaan avouomilla kosteikkoihin, joissa hulevedet puhdistuvat kemiallisten, biologisten ja fysikaalisten prosessien seurauksena. Kosteikosta vedet johdetaan kohti Lahdesjärveä. Pohjoisessa kosteikossa vedet vielä suotautuvat rantakosteikon läpi. Kuvassa 16 esitetään kosteikkojen asemapiirrokset ja niiden valuma-alueen rajaus. Kuva 16 Lahdesjärven asemakaava-alueen kosteikot Laskeutusaltaat ja kosteikot yhdistäviin avouomiin toteutetaan eroosion hallitsemiseksi kivettyjä putousportaita ja pohjapatoja. Varsinaisiin kosteikkoihin kaivetaan molempiin päihin syvennykset ja patoihin tehdään rakennekerrokset routimattomasta soramoreenista routavaurioiden ja painumisen ehkäisemiseksi. Lisäksi kosteikkojen reunoja pengerretään ja luiskat nurmetetaan. Ylivuotojen eroosiosuojaus toteutetaan kiviverhouksella, joka kattaa myös purkuputkien eroosiosuojat. Kuvassa 17 esitetään Lahdesjärven eteläisen kosteikon pituusleikkaus.
19 Kuva 17 Eteläisen kosteikon pituusleikkaus 5.2 Vuoreksen puistokatu Puistokadulta ja varsinkin Särkijärven sillalta tulevia hulevesiä käsitellään puiskadun yhteydessä olevilla suoto-ojilla. Suoto-ojissa hulevedet imeytetään hiekkakerroksen läpi, jolloin suodatinkerrokseen pidättyy vedessä olevia haitta-aineita. Sillan eteläpuolella hulevesijärjestelmään kuuluu lisäksi pieni imeytysallas. Suoto-ojat keräävät vesiä noin 2,6 hehtaarin kokoiselta katualueelta. Kuvassa 18 esitetään sillan eteläpuolisen suoto-ojan asemapiirros ja pituusleikkaus. Kuva 18 Puistokadun varren suoto-ojan asemapiirros ja pituusleikkaus
20 6 Vesistökuormitus ja hulevesien hallinta Kappaleessa tarkastellaan edellisissä kappaleissa (kpl 4 ja 5) esiteltyjen alueellisten hulevesien hallintatoimien vaikutuksia kaavahankkeiden aiheuttamaan kokonaiskuormitukseen ja sitä myöten myös Särkijärven tilaan. Tällöin kappaleessa 3.2 esitetty teoreettinen hulevesikuormitus ei kohdistu sellaisenaan Särkijärveen. Vesistökuormitusta arvioitaessa määritettiin hulevesimenetelmille mitoitussuunnitelmien mukaiset valuma-alueiden rajat ja haitta-aineiden reduktiona käytettiin taulukossa 4 esitettyjä arvoja (Hulevesien hallinnan luonnonmukaiset menetelmät). Muilta alueilta tuleva hulevesikuormitus laskettiin kappaleen 3.2 mukaisesti. Taulukko 4 Hulevesimenetelmien puhdistusteho Hallintamenetelmä P-reduktio [%] N-reduktio [%] SS-reduktio [%] Kosteikko 65 30 65 Suoto-oja 65 30 65 Kuvassa 19 esitetään arvio Särkijärveen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta nykytilanteessa sekä maankäyttösuunnitelmien mukaisessa tilanteessa kun hulevesien hallintatoimet on huomioitu. Kuvassa 20 esitetään vastaavasti Särkijärveen kohdistuva kiintoaineskuormitus. Kuva 19 Särkijärveen kohdistuva ravinnekuormitus Kiintoaineskuormitus [kg/a] 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 Nykytilanne Tuleva tilanne, ei hulevesien hallintaa Tuleva tilanne, hulevesien hallinta Kiintoaineskuormitus [kg/a] Kuva 20 Särkijärveen kohdistuva kiintoaineskuormitus
21 Kuvasta 19 nähdään, että maankäytön ja 25.2.2008 mennessä suunniteltujen hulevesien hallintatoimien toteutuessa Särkijärveen kohdistuva fosforikuormitus nousee arvosta 63 kg/a arvoon 96 kg/a eli noin 52 prosenttia. Fosforikuormitus on samaa suuruusluokkaa sallitun kuormitusarvon (91,7 kg/a) kanssa, mutta alittaa vaarallisen fosforikuorman 269 kg/a selvästi. Typen osalta kuormitus nousee vastaavasti arvosta 688 kg/a arvoon 947 kg/a eli noin 38 prosenttia. Kiintoaineskuormitus nousee kuvan 20 perusteella hulevesien hallintatoimista huolimatta peräti 483 prosenttia. 7 Johtopäätökset ja yhteenveto Särkijärvi on yksi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen hulevesien käsittelytarveselvityksessä mainituista puhtaista järvistä, joiden tilaan tulisi kiinnittää huomiota uutta maankäyttöä suunniteltaessa. Selvityksessä suositellaan erilaisten hulevesien hallintatoimenpiteiden toteuttamista vesistöjen tilaan kohdistuvien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi. Kappaleessa 2.6.1 todetaan, että Särkijärven laskennallinen sallittu fosforikuorma on 91,7 kg/a ja vaarallinen fosforikuorma 269 kg/a. Kaiken Särkijärven valuma-alueelle suunnitellun maankäytön ja hulevesijärjestelmien toteutuessa Särkijärveen kohdistuvaksi kokonaisfosforikuormitukseksi on arvioitu 96 kg/a, joka ylittää Särkijärven laskennallisen sallitun fosforikuormituksen noin neljällä prosentilla. Tämä tarkoittaa sitä, että Särkijärvessä tapahtuvat muutokset ovat tällöin todennäköisesti todettavissa. Hulevesijärjestelmät on kuitenkin tällä hetkellä (tilanne 25.2.2008) suunniteltu käsittelemään vain noin 30 hehtaarin alue, joka on 36 prosenttia alueelle tulevasta maankäytöstä. Kuormituslaskelmiin ja hulevesijärjestelmien reduktion arvioimiseen liittyvistä epätarkkuuksista huolimatta voitaneen todeta, että kokonaisfosforikuormitus saadaan maankäytön toteutuessakin pysymään sallittavissa rajoissa, jos ja kun hulevesien käsittelyyn kiinnitetään jatkosuunnittelun yhteydessä suurta huomiota kaikissa Särkijärven valuma-alueelle tulevassa maankäytössä. Kuvassa 21 esitetään alueet, joille tulisi myös suunnitella hulevesien hallintatoimia. Alueellisten hulevesimenetelmien lisäksi myös korttelialueiden sisällä tapahtuvalla hulevesien käsittelyllä (ks. kpl 4) on suurta merkitystä. Lahdesjärvi- Lakalaivan OYK:n jatkosuunnittelussa on keskeistä huomioida vesiolosuhteiltaan arvokkaimman suoalueen (Räme) ja sen lasku-uoman säilyttäminen mahdollisimman hyvin. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää myös rakentamisen aikaisen kuormituksen hallintaan. Muuten hulevesien hallintaa suunnitellaan kappaleessa 4 esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Kuva 21 Alueet, jolla hulevesien hallintasuunnitelmat ovat puutteellisia
22 Kappaleen 2.6.4 mukaisesti Särkijärven nykyisestä fosforikuormituksesta suuri osa voi olla peräisin haja- ja loma-asutuksesta. Särkijärven tilan säilyttämiseksi on hulevesien hallinnan lisäksi tärkeää valvoa, että haja-asutus täyttää valtioneuvoston asetuksen mukaiset vaatimukset jätevesien käsittelyssä. Yhteenvetona todettakoon, että Särkijärveen tulevaisuudessa kohdistuva ravinne- ja kiintoaineskuormitus sekä niiden aiheuttamat vaikutukset muodostuvat useiden kaavahankkeiden yhteisvaikutuksesta. Särkijärveen tuleva ravinnekuormitus saadaan pysymään sallituissa rajoissa kun hulevesijärjestelmät ulotetaan koskemaan kaikkea Särkijärven valuma-alueelle tulevaa maankäyttöä ja ranta-alueen jätevedet käsitellään asianmukaisesti. Tämän hetkiset (25.2.2008) alueelliset hulevesisuunnitelmat eivät pelkästään ole riittäviä (kuva 21), koska ne eivät koske kaikkea Särkijärven valuma-alueelle suunniteltua maankäyttöä. Parhaaseen tulokseen hulevesivaikutusten minimoinnissa päästään useilla, toisiaan täydentävillä toimenpiteillä. Lähtökohtana tulee olla hulevesimäärien minimointi välttämällä esimerkiksi vettäläpäisemättömiä päällysteitä. Ennaltaehkäisevien toimien jälkeen voidaan tontti-, kortteli- ja osavalumaaluekohtaisilla toimenpiteillä pidättää ja puhdistaa hulevesiä siten, että virtaaman vaihtelut vähenevät ja pääosa haitta-aineista saadaan poistumaan. Hulevesien kokonaisfosforista suurin osa on kiintoaineeseen sitoutuneena ja liukoisena siitä on vain 10 20 prosenttia, joten alueella tulee keskittyä varsinkin kiintoaineen poistoon ja hulevesien viivyttämiseen. Selvityksen on koonnut Pöyry Environment Oy:n Oulun toimipiste Tampereen kaupungin suunnittelupalveluiden laatimasta materiaalista. 9M408021
23 8 Lähteet Eri maankäyttömuotojen huuhtoumat. Pöyry Environment Oy. 7.7.2006. 19 s. Hulevesien käsittelytarveselvitys. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojelu-yhdistys ry. 13 s. Hyöty, P. Hulevesien ekologinen hallinta kohdealueena Vuores. 2003. Tampereen teknillinen yliopisto. Ympäristö- ja energiatekniikan osasto. Bio- ja ympäristötekniikan laitos. 110 s. Koipijärvi- Vuoreksen alueen maisema selvitys. 1998. Tampereen kaupungin ympäristövirasto. Yleiskaavayksikkö. 20 s. Kuusisto, P. 2002. Kaupunkirakentamisen vaikutus pienin valuma-alueisiin ja vesistöihin Suomessa. Hensingin yliopisto. Helsinki. Julkaisu B 48. 74 s. ISBN 952-10-0874-1. Labkoset. 2006. Wavin-Labko Oy:n asiakaslehti 1/2006. 16 s. Lahdesjärven eteläosan valuma-alue ja vesistövaikutusselvitys. Maa ja Vesi Oy. Tampere. 2001. 9 s. Lahdesjärvi- Lakalaivan maisema- ja ympäristöselvitys. 2006. Tampereen kaupunki. Yhdyskuntapalvelut. Selvitykset ja arvioinnit. 73 s. Lahdesjärvi-Lakalaiva osayleiskaava. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Tampereen kaupunki. Suunnittelupalvelut. 10.3.2006. 14 s. Lehtovuori, P. 2003. Jäteveden käsittelyn tarkennetut vaatimukset haja-asutusalueelle Hauhon, Lammin, Luopioisen, Pälkäneen ja Tuuloksen kunnissa. Hämeen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 320. Hämeenlinna. ISBN 952-11-1494-0. ISSN 1238-8610. Paavilainen, P. (2003). Vesistökuormitus pienillä valuma-alueilla. Kuormituksen suuruuden ja vaikutusten arviointi VESKU- työkalulla. Mikkelin kaupungin julkaisuja. 8/2003. 125 s. Sillanpää et al. 2006. Metsätalouden aiheuttaman kuormituksen laskentamenetelmä. Suomen ympäristö 817. Pirkanmaan ympäristökeskus. Tampere. Suunnittelukeskus Oy. 2005. Selvitys hulevesien hallinnasta Lielahden alueella. 35 s. Suunnittelukeskus Oy. 2006. Tampereen Hervantajärven osayleiskaavan hydrologinen selvitys. 28 s. Suunnittelukeskus Oy. 2007. Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät. Suunnitteluohje. Kuopion kaupunki. 43 s. Suunnittelukeskus Oy. 2007. Kuninkaantammen osayleiskaava-alueen hulevesien hallintasuunnitelma. Helsingin kaupunki. Kaupunkisuunnitteluvirasto. Yleissuunnitteluosasto. 25 s. Tampereen kaupungin ympäristövalvonta. Tampereen järvien veden laatu. <http://www.tampere.fi/ytoteto/yva/tehtava/ympsuo/vedenlaatu.htm> Tornivaara-Ruikka, R. (2006) Hulevesien käsittely maankäytön suunnittelussa. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 3/2006. 42 s. Ulvi, T., Lakso, E. (2004) Järvien kunnostus. Ympäristönsuojelu. Ympäristöopas 114. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 135 s. Väisänen et al. (2001) Metsätalous ja vesistöjen kunnostus. Taloudellinen arviointi järvikunnostuskustannusten perusteella. Alueelliset ympäristöjulkaisut 230. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 97 s.