MANSIKAN TAIMET JA NIIDEN TUOTANTO Mikko Ruottinen MARJAOSAAMISKESKUS c/o Sisä-Savon seutuyhtymä Yrityspuisto Futuria Jalkalantie 6 77600 SUONENJOKI Suonenjoki 2005
ESIPUHE Mansikan viljelytekniikka on kehittynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Viljelytekniikan kehittämiseksi on tehty runsaasti töitä niin tutkimuslaitoksissa kuin tuotantopanoksia valmistavissa sekä markkinoivissa yrityksissä. Uuden osaamisen tehokkaina tiedonvälittäjinä ovat toimineet eri puolilla maata sijaitsevat toimijat - alan neuvojat, kehittämishankkeet, oppilaitokset, yhdistykset ja luonnollisesti alan kaupalliset yritykset. Mansikan viljelyssä yleiseen käyttöön ovat rantautuneet muun muassa tihkukastelu ja kastelulannoitus, kosteuden tarkkailu tensiometreillä, harson käyttö kasvustojen talvisuojauksessa, entistä suurempi istutustiheys, nopea viljelykierto eikä suinkaan vähäisimpänä uutuutena uudet lajikkeet sekä taimityypit - frigotaimet ja satotaimet. Uudet taimityypit yleistyivät Suomessa vähitellen sen jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Myöhemmin uusien taimityyppien tuotantoa ryhdyttiin kehittämään Suomessakin ja nykyään sadonajoitustaimia sekä frigotaimia tuotetaan myös meillä. Meillä käytettävistä mansikan taimista noin kaksi kolmannesta tuotetaan nykyisin Suomessa ja viimeinen kolmannes tuodaan pääasiassa Hollannista. Mansikantuottajat kasvattavat itse noin puolet käyttämistään taimista. Selkeänä trendinä on viime vuosina ollut kuitenkin tuontitaimien lisääntyminen ja samalla mansikkatiloilla tapahtuvan taimituotannon väheneminen. Mansikan taimituottajien määrä on viime vuosina vähentynyt huomattavasti Suomessa, mutta silti kotimaisille taimille riittää edelleen kysyntää. Uusien tuotteiden ja tehokkaan markkinointityön avulla suomalaisille mansikantaimille on varmasti markkinoita, ja tulevaisuudessa myös taimien vienti voi olla mahdollista. Marjaosaamiskeskuksessa, Suonenjoella, on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana runsaasti työtä myös mansikan taimituotannon ja siihen kiinteästi liittyvän sadonajoituksen sekä mansikan uusien viljelytekniikoiden parissa. Merkittävässä roolissa ovat olleet hollantilaiset taimet, joiden käyttö on lisääntynyt samanaikaisesti myös muissa maissa. Perinteisiä suomalaisia taimiakaan ei ole toiminnassa unohdettu, vaan niiden tuotanto on Suonenjoen seudulla lisääntynyt. Marjaosaamiskeskuksen yhteistyö eri tutkimuslaitosten ja käytännön taimituotannon kanssa on lisännyt kokemuksia ja tietoa myös Suomessa uusien taimityyppien tuottamisesta. Yhteistyön ja vierailujen tuloksena on kertynyt mittava määrä osaamista ja tietoa, jota tähän julkaisuun on pyritty nyt kokoamaan. Olen työskennellyt Marjaosaamiskeskuksen palveluksessa yhteensä reilun parin vuoden ajan, tuosta ajasta merkittävä osa on kulunut mansikan taimituotantoon liittyvissä tehtävissä. Osa työstä on tehty myös yhteistyökumppaneiden tiloissa, josta kertynyttä tietoa on myös tässä yhteydessä hyödynnetty. Myös aiemmin olen työskennellyt mansikan taimituotannon parissa. Olen tutustunut myös hollantilaiseen taimituotantoon useilla vierailuilla ja työskentelemällä hollantilaisella taimistolla. Tähän julkaisuun on koottu tietoa mansikan taimista ja niiden tuottamisesta. Julkaisu on tarkoitettu niin mansikan viljelijöiden, taimituottajien kuin alalle aikovienkin käyttöön. Mansikan taimityyppien ominaisuudet ja käyttökohteet käydään läpi ja 2
tuotanto-osiossa kerrotaan sekä marjatiloille soveltuvista taimien tuottamisen menetelmistä että laajamittaiseen kaupalliseen tuotantoon soveltuvista menetelmistä. Tuotanto-ohjeita on kirjoitettu perinteisten paakkutaimien ja avojuuritaimien lisäksi uudempien frigotaimien ja esimerkiksi paakkusatotaimien tuottamisesta. Muun muassa kasvinjalostusmaksuista ja taimien tuonnista sekä viennistä on omat osionsa. Mikko Ruottinen 3
SISÄLLYS Taimesta alkaa mansikan kasvu...5 Marjanviljelijöiden tarpeet...5 Taimiaineksen puhtauden merkitys...6 Taimiaineistolaki...7 Taimien tuonti...10 Taimien vienti...11 Taimituotannon kehittyminen ja nykytilanne...11 Ilmasto- ja tuotanto-olosuhteiden vaikutus...12 Kasvinjalostusmaksut...13 Mansikan taimikäsitteitä...14 Mansikan taimiin liittyvät käsitteet...15 Varmennetut taimet...16 Asetus varmennetusta lisäys- ja taimiaineistosta...18 Ulkomaiset taimet...18 Luomutaimet...22 Muut taimet...22 Taimityypit...22 Paakkutaimet...22 Frigotaimet...23 Frigotaimien varastointi ja käsittely...28 Frigopistokkaat...29 Avojuuriset taimet, tuoretaimet...29 Mikrolisätyt taimet...29 Rönsypistokkaat...30 Taimien tuotanto...31 Taimituotanto Suomessa...31 Taimituotanto Hollannissa...32 Taimituotanto marjantuotantoyrityksessä...34 Paakkutaimien / pottitaimien tuotanto...38 Rönsypistokkaiden kasvatus...39 Rönsypistokkaiden juurrutus taimiksi...44 Frigotaimien tuotanto...48 Frigotaimien tuotantoalue...50 Emotaimimaan perustaminen ja hoito...50 Rikkakasvien torjunta ja kasvinsuojelu...56 Frigotaimien nosto...58 Odotuspetitaimien tuotanto...66 Paakkusatotaimien eli traytaimien tuotanto...69 Frigopistokkaiden tuotanto...73 Avojuuritaimien eli tuoretaimien tuotanto...74 Mikrolisäys...75 Luomutaimien tuotanto...77 4
Taimesta alkaa mansikan kasvu Mansikanviljelyssä voidaan tuskin korostaa liikaa hyvälaatuisten taimien merkitystä viljelyn onnistumiselle. Viljelyn aloitus tapahtuu yleisesti taimista ja kaikki tuotantopanokset sekä viljelytoimet rakentuvat taimien ympärille. Viljelytoimet ja tuotantopanokset käytetään kasvattamaan taimista hyvä, terve ja tuholaisista puhdas kasvusto, jossa on potentiaalia tuottaa mahdollisimman paljon hyvälaatuisia mansikoita. Määräävänä tekijänä marjanviljely-yrityksessä tulee olla pyrkimys mahdollisimman hyvään taloudelliseen tulokseen. Heikkolaatuisella ja usein hyvin edullisella vaihtoehdolla voi olla merkittävä negatiivinen vaikutus taloudelliseen tulokseen. Toisaalta hyvätkin taimet voidaan tuhota nopeasti viljelytoimenpiteiden virheillä tai laiminlyönneillä, tai ne voivat tuhoutua esimerkiksi sääolosuhteiden vaikutuksesta. Markkinoilla on runsaasti erilaisia mansikan taimia, joiden ominaisuudet eroavat toisistaan. Taimien lisääminen omaan käyttöön on myös hyvin yleistä. Suoraan ei voida suositella tai tyrmätä jotakin tiettyä taimien hankintamenetelmää, vaan niiden sopivuus kuhunkin tarpeeseen tulee punnita tapauskohtaisesti. Marjanviljelijöiden tarpeet Marjoja tuottavan yrityksen tarpeet voivat olla hyvinkin yksilölliset. Marjantuotantoyrityksissä ratkaisun tekeminen onnistuu kunhan ensin kartoitetaan omat tarpeet. Tavanomaisessa viljelyssä tarpeet ovat erilaiset kuin luonnonmukaisessa viljelyssä ja kasvihuoneviljelyssä erilaiset kuin avomaalla. Nykyisin yleinen sadonajoitus vaatii taimilta ominaisuuksia, joita ei esimerkiksi pienissä ja edullisissa taimissa ole. Marjantuotantoyrittäjälle on yleensä syntynyt kokemuksen kautta tietoa, millaiset taimet soveltuvat omaan tuotantoon parhaiten. Markkinoille tulee kuitenkin ajoittain uusia taimituotteita ja myös yrityksen tarpeet voivat muuttua. Myös taimituottajat pyrkivät kuulemaan marjantuottajien tarpeita ja tekemään tuotekehitystä sen mukaan. Toisinaan mansikantuottajan kannattaakin käydä vuoropuhelua taimituottajan kanssa ja jopa vaatia taimilta omien tarpeiden mukaisia ominaisuuksia. Taimityypin ja taimien ominaisuuksien lisäksi on syytä puntaroida taimien laatua, koska viljelyn kannalta taimien terveys ja puhtaus tuholaisista ovat lajikeaitouden ohella niiden ensisijaiset laatutekijät. Käytännössä juuriston ja juurakon kunto ovat tärkeämpiä kuin lehtien määrä ja koko. Taimien on myös oltava istutusvaiheessa sellaisessa fysiologisessa tilassa, että niiden kasvu ja kehitys voi käynnistyä tehokkaasti. Ongelmina voivat olla taimien huono tuleentuminen, talvivauriot tai kylmäkäsittelyn jääminen vajaaksi, vaikka pohjolan oloissa lisätyillä taimilla viimeksi mainittu tilanne onkin hyvin harvinainen. Joskus taimet ovat olleet kasvatusastioissa tai tiheässä taimipenkissä liian kauan, jolloin niiden lehtivarret ovat venyneet ja juuriston kehitys pysähtynyt tai heikentynyt. Tällaisten taimien kasvuun lähtö on hidasta istutuksen jälkeen hyvissäkin kasvuolosuhteissa. Viime aikoina ovat marjanviljelijät siirtyneet käyttämään pääasiassa kevään tai alkukesän istutuksia. Tätä voidaan pitää seurauksena taimien saatavuuden paranemisesta, mutta toisaalta myös havainnot ja tutkimukset ovat osoittaneet 5
alkukesän olevan edullisin istutusajankohta. Paljon käytettyjen frigotaimien saatavuus rajoittuukin kevääseen sekä alkukesään. Kasvihuoneessa juurrutettuja rönsytaimia käytettäessä voi syksyn istutuksissa kasvuun lähtö viivästyä ja talvivaurioriski kasvaa. Talvivaurion seuraukset näkyvät yleensä vasta vuosien jälkeen. Taimiaineksen puhtauden merkitys Taimiaineiston terveyden ja puhtauden merkitys näkyi erityisesti 1970 luvulla, jolloin tervetaimituotanto aloitettiin Suomessa. Sitä ennen marjaviljelmät olivat hyvin saastuneita viruksista, ankeroisista ja muista kasvintuhoojista. Taimikantoja puhdistettiin ja puhtaiden taimien käyttäjät havaitsivat selkeän satotasojen nousun. Virustauteja esiintyy taimissamme nykyään hyvin vähän, mutta tilalle on tullut uusia ongelmia. Mansikkapunkki on yleistynyt viljelmillämme voimakkaasti eikä torjuntaaineissa ole valinnanvaraa. Myös sienitauteja esiintyy aiempaa yleisemmin. Erityistä huolta aiheuttaa nykyisin sieni- ja bakteeritautien leviäminen taimien mukana. Maa-aineksessa elävät ja sen mukana siirtyvät sienitaudit ovat vaikeita torjua niiden jo levittyä peltomaahan. Sienitaudit säilyvät peltomaassa hyvin pitkään jopa yli kymmenen vuotta. Sienitaudeista tyvimätä oli aiemmin karanteenikasvitauti, jota ei saanut esiintyä Suomessa. Tyvimätähavainnoista tuli ilmoittaa kasvinsuojeluviranomaiselle, joka määräsi kasvuston hävitettäväksi ja hoiti korvauksen menetyksistä. Nykyään tyvimätä ja sen marjoja vioittava muoto nahkamätä esiintyvät varsin yleisesti suomalaisilla marjatiloilla, mutta edelleenkään niiden esiintymistä ei sallita valiotaimissa. Karanteenikasvitaudeista mustalaikkua on tavattu Suomesta joitakin esiintymiä, mutta toista paljon pelättyä kasvitautia punamätää ei ole toistaiseksi havaittu. Bakteeritaudeista pelätään Suomeen leviävän lehtibakterioosin, jota havaittaessa tulee tehdä ilmoitus muiden karanteenikasvintuhoojien tavoin kasvinsuojeluviranomaiselle. Mansikkapunkki on erittäin hankala tuhoeläin ja se aiheuttaakin voimakkaana saastuntana suuria satotappioita. Koska mansikkapunkin torjunta viljelyn aikana on nykyisin käytettävissä olevilla menetelmillä hyvin hankalaa on tärkeää ehkäistä sen pääsy mansikkapelloille ja kasvustoon. On tärkeää estää edellä mainittujen kasvitautien ja tuhoeläinten pääsy kasvustoon taimien mukana. Kasvintuhoojat kasvavat ja lisääntyvät nopeasti suotuisissa olosuhteissa. Näin on jo käynyt joidenkin kasvintuhoojien kohdalla ja toisaalta torjuntakustannukset ovat nykyään merkittävät. Kaikkiin ongelmiin ei torjuntakeinoja vielä ole edes kehitetty, joten seurauksena on todennäköisesti ainakin satotason lasku. Nykyisillä kasvinsuojeluaineilla voidaan mahdollisesti pitää joitakin kasvintuhoojia kurissa, mutta riskinä voi olla kasvintuhoojakantojen kehittyminen entistä voimakkaammiksi sekä torjunta-aineita kestävämmiksi, tai torjunta-aineiden käyttö voi aiheuttaa sen, että tietyt kasvitaudit leviävät kasvustoissa oireettomina. Kasvintuhoojien torjunta joudutaan yleensä suorittamaan kemiallisesti, mikä on ennen kaikkea suuri kustannus, mutta se voi myös muokata mielikuvia negatiivisesti. Suomalaiset elintarvikkeet ovat kuuluisia puhtaudesta ja torjunta-aineiden käyttö herättää usein negatiivisia mielikuvia kuluttajissa. 6
Taimiaineistolaki Kuva 1. Koneiden ja laitteiden desinfiointi voidaan hoitaa tällaisella suihkulla. Suihkulla voidaan myös antaa kosteutta esimerkiksi traktorin lavalla oleville Kasvintuhoojat voivat levitä viljelyksille useita eri reittejä, mutta erityisesti pienimmät kasvintuhoojat leviävät usein taimien mukana. Suuremmat tuhoeläimet ja muut kasvitaudit siirtyvät viljelmille pääasiassa muualta ja muita reittejä pitkin. Puhtaan taimiaineksen merkitys on erittäin tärkeää ottaa huomioon, ja tiedostaa olemassa olevat riskit ja erityisesti niiden pitkäaikaiset seuraukset sekä taloudelliset tekijät. Juurilahoa on yleisesti pidetty vanhojen ja väsyneiden maiden ongelmana, mutta sitä voi esiintyä myös nuorissa kasvustoissa. Juurilahoa aiheuttavia sieniä tai sieniryhmiä on tutkimuksissa havaittu olevan ainakin 30. Juurilahon aiheuttajasienet pääsevät iskeytymään kasviin katkenneiden juurien ja esimerkiksi ankeroisten aiheuttamien juurihaavojen kautta. Juurilahoa on joissakin yhteyksissä havaittu esiintyvän kaikissa taimityypeissä, yhteistä kaikille on kuitenkin ollut se että niitä on jossain kasvatuksen vaiheessa kylmävarastoitu. Kylmävarastointi onkin tehtävä huolellisesti, jottei juuristovaurioita pääse tapahtumaan. Mikäli juuristo vaurioituu syntyy sienille pääsytie juuristoon sekä vaurioitunut taimi kasvattaa yleensä kokonaan uutta juuristoa, mikä hidastaa kasvuun lähtöä. Taimiaineistolain tarkoitus on edistää aidon, terveen ja hyvänlaatuisen taimiaineiston käyttöä. Taimiaineistolaki koskee puutarhakasvien taimiaineiston ammattimaisesti harjoitettavaa tuotantoa, maahantuontia ja markkinointia. Monivuotisten taimitarhakasvien osalta myös tuotantoketju aina vähittäismyyntiin asti kuuluu taimiaineistolainsäädännön piiriin. Taimiaineistolakia täydentävät maa- ja metsätalousministeriön asetukset. Niistä käyvät ilmi taimiaineistolle asetetut vaatimukset aitouden, terveyden ja muun laadun osalta. Taimiaineistolain täytäntöönpanosta huolehtii Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen (KTTK) kasvintarkastus, lisäksi sen valtuuttamia kasvintarkastajia työskentelee TE-keskusten maaseutuosastoilla. Kasvintarkastajat tekevät rajatarkastukset maahantuotaessa taimia EU:n ulkopuolisista maista. Kotimaan 7
tuotantoa valvotaan tarkastamalla taimiaineistoa, viljelmiä, viljelypaikkoja, tuotantoja pakkaustiloja, kuljetusvälineitä sekä varastointi- ja myyntipaikkoja. Taimiaineiston toimittajan on tarvittaessa annettava tarkastajan tarvitsemat tiedot ja asiakirjat, ja tarkastaja voi myös ottaa näytteitä maksutta. Taimiaineistoa saa markkinoida, tuottaa, varastoida ja maahantuoda sellainen taimiaineiston toimittaja, joka on hyväksytty kasvintuotannon tarkastuskeskuksen rekisteriin. Kasvintuotannon tarkastuskeskus pitää useita rekistereitä, ja mansikan taimien tuottajan, varastoijan, tuojan, viejän tai markkinoijan on hakeuduttava taimiaineistorekisteriin. Rekisteriin hyväksytään, jos toiminnan laadunvarmistus on hoidettu, yrityksellä on toiminnan harjoittamiseen asianmukaiset tuotanto- ja toimitilat sekä taimiaineistolain noudattamisesta vastaava henkilö. Rekisteriin liittyvät tarkastukset ovat maksullisia. Rekisteröintiä haetaan kasvintuotannon tarkastuskeskukselle osoitetulla hakemuksella, joka toimitetaan TE -keskukselle. Taimiaineiston toimittajan on ilmoitettava KTTK :lle toiminnan aloittamisesta, lopettamisesta ja muutoksista. Rekisteröitynyt taimitoimittaja saa KTTK :lta rekisterinumeron, joka tulee liittää taimitoimitusten mukaan. Rekisterinumeron voi kirjoittaa muotoon: FI/KTTK/rekisterinumero. Taimien toimittaja, joka ei huomautuksista huolimatta noudata rekisteröintiin oikeuttavia sääntöjä voidaan poistaa rekisteristä. Suomeen tuotavan ja Suomessa markkinoitavan taimiaineiston tulee täyttää maa- ja metsätalousministeriön asettamat vaatimukset taimiaineiston laadusta ja kasvin terveydestä. Taimiaineiston tulee olla varustettu taimitodistuksella tai nimilapulla. Taimitodistuksen ja nimilapun merkintöjen tarkoitus on antaa taimien käyttäjälle sellaista tietoa, jota taimista ei voi suoraan nähdä, kuten esimerkiksi tuotantomaa, laji ja lajike. Taimitodistuksen lisäksi ammattimaiseen viljelyyn toimitettava taimierä tarvitsee kasvipassin. Vähittäisasiakkaalle myytäviä taimia ei tarvitse varustaa kasvipassilla tai taimitodistuksella, mutta niistä tulee kuitenkin löytyä nimilappu. Taimitodistuksesta tulee ilmetä seuraavat asiat: 1. Merkintä: EY -laatu 2. Suomen tunnus: Suomi, Finland tai FI 3. Suomen kasvinsuojeluviranomaisen koodi: KTTK 4. Kasvinsuojelu- ja taimiaineistorekisterinumero: Rek.nro. 5. Taimiaineiston tuottajan nimi 6. Markkinoitavan aineiston sarja-, viikko- tai eränumero 7. Taimitodistuksen antopäivämäärä 8. Kasvien tieteellinen nimi 9. Lajike tai kasviryhmän nimi 10. Kasvien tai kasvituotteiden määrä 11. Tuotantomaa, jos alkuperä on EU:n ulkopuolelta Kasvipassia käytetään siksi, että karanteenikasvintuhoojien isäntäkasvit saadaan tarvittaessa tarkastettua ja jäljitettyä. Tällöin voidaan estää tuhoojien leviäminen ja jäljittää mahdollisimman tarkasti leviämispaikka. Kasvipassi kertoo myös siitä, että taimien toimittaja on rekisteröitynyt kasvinsuojeluviranomaisten rekisteriin ja saanut oikeuden tuottaa ja markkinoida kyseisiä tuotteita EU:n sisämarkkinoilla. 8
Kasvipassista tulee ilmetä seuraavat asiat: 1. Kasvipassitunnus: EY -kasvipassi 2. Suomen tunnus: Suomi, Finland tai FI tai 3 numeroinen maatunnus 3. Suomen kasvinsuojeluviranomaisen nimi tai koodi: KTTK 4. Kasvinsuojelurekisterinumero: Rek.nro 5. Erän tai lähetyslistan numero: nro. 6. Kasvin tai kasvien tieteellinen nimi: Fragaria x ananassa 7. Kasvien tai kasvituotteiden määrä: kpl, kg, m 3 8. (Suoja-aluemerkintä vaadittaville kasveille) 9. Korvattavan kasvipassin merkintä: RP + alkuperäisen kasvipassin numero ja maatunnus (esimerkiksi maahantuodut taimierät jaetaan useille vastaanottajille tai eri taimieriä yhdisteltäessä) (Esimerkki: EY -kasvipassi FI/KTTK/1234 - RP 0012/NL) 10. Terveystodistuksen korvaaminen kasvipassilla: (esimerkiksi tuotaessa EU:n ulkopuolelta taimia tulee niiden terveystodistus vaihtaa kasvipassiin rajatarkastuksen jälkeen, merkintä tehdään samoin kuin kohdassa 9) Kuva 2. Kasvipassi hollantilaisten frigotaimien laatikosta. Esimerkiksi tämän tyyppinen kasvipassi tulee löytyä jokaisesta taimilähetyksestä. Elite naktuinbouw kertoo hollantilaisesta tarkastusjärjestelmästä jota on käytetty taimien tuotannossa. Kasvipassissa mainitaan myös sisältönä olevan mansikan taimia, lajikkeena olevan Polka ja alkuperämaana Alankomaat. Leimattu numerokoodi kertoo taimia olevan laatikossa 200, tuotantolohkon numero on 00, taimien nostoviikko on 02 ja taimituottajan numero on 026. Kuva 3. Tämä kasvipassi kertoo samoja asioita kuin edellinen, mutta merkittävimpänä erona on että näitä taimia ei ole hyväksytty Elite -luokkaan. Pudottaminen CAC -luokkaan voi johtua monista syistä, kuten tarkastusten puutteesta tai ettei tuottaja ole sitoutunut Élite -laatuluokan tuotantosääntöihin. Tässä tapauksessa CAC -luokitus johtuu siitä että taimet on tuotettu Puolassa Kasvipassia käytettäessä tulee kukin taimierä varustaa omalla eräkohtaisella yksilöidyllä kasvipassimerkinnällä. Mikäli jokaisessa tavaraerässä on kaikki (1 10) vaaditut tiedot ei niitä tarvitse merkitä lähetyslistaan tai muuhun asiakirjaan. Mikäli jokaisessa tavaraerässä on perustiedot (1 5) tulee muut tiedot merkitä lähetyslistaa tai muuhun asiakirjaan. Yleisenä tapana on kuitenkin merkitä tavaraerään vähimmäistiedot (1 5) ja lähetyslistaan kaikki tiedot (1 10). Tavaraerään liitettävä kasvipassi voidaan toteuttaa tarra-, leima- tai muulla merkintätavalla. 9
Taimien tuonti Kaikilla näitä tuotteita vastaanottavilla rekisteröidyillä toimijoilla on kasvipassin ja taimitodistuksen säilyttämisvelvollisuus. Kasvipassi- ja taimitodistustiedot on otettava talteen ja ne tulee säilyttää yhden vuoden ajan. Mikäli tiedot ovat kokonaisuudessaan lähetyslistalla on tietojen talteenotto suhteellisen helppoa. Jos tiedot ovat osittain taimierien mukana lapuilla tai tarroilla, tulee ne ottaa talteen. Tarroista ja lapuista kannatta tarkastaa taimierän yhtenäisyys esimerkiksi alkuperän suhteen ja tarvittaessa huomioida taimierän sisäiset erot. Mikäli kasvipassi tai taimitodistusmerkinnät puuttuvat tai ne ovat puutteelliset, tulee taimitoimittajalta vaatia puuttuvat tiedot. Esimerkiksi Hollannista tuotavissa taimissa on kasvipassi, jonka myöntävät NAKT - niminen kasvinsuojeluorganisaatio. Hollantilaisessa kasvipassissa on yleisesti tulostettu tai leimattu numerosarja, josta käyvät ilmi seuraavat asiat: lajike tuottajan nimi tai numerokoodi viikon numero, jolloin taimierä on nostettu pellosta laatikon sisältämä taimimäärä. Monet hollantilaiset taimistot käytävät taimipakkauksina puisia laatikoita, jotka kaikilla yrityksillä eivät kuitenkaan ole vakiokokoisia. EU -maista tuotavien taimien on täytettävä kasvinsuojeluvaatimukset ja taimiaineistolle asetetut laatuvaatimukset. Taimilähetykset tulee varustaa taimitodistuksella tai kasvipassilla. EU -maista tuotaessa tavaraa ei tarkasteta rajoilla vaan se kulkee vapaasti lähettäjältä tilaajalle. Mikäli taimilla käydään tukkukauppaa tehdään tarkastuksia pistokokein tukkuyrityksissä, taimien vastaanottajan luona tai markkinoinnin aikana. Kuva 4. Kasvintarkastaja ottamassa näytteitä Suomeen tuoduista frigotaimista. TE-keskusten maatalousosastoilla työskentelevät kasvintarkastajat huolehtivat näytteidenotosta pistokokein tai maahantuojan pyynnöstä tuotaessa taimia EU -alueelta. Näytteet lähetetään tutkittavaksi Kasvintuotannon tarkastuskeskukseen (KTTK). Mansikan taimia saa tuoda Euroopan ulkopuolelta vain harvoista maista. EU:n ulkopuolisista Euroopan maista tuonti on vapaampaa. EU:n ulkopuolisista maista tuotavien taimien on täytettävä samat laatuvaatimukset kuin EU:ssa vaaditaan. Taimien tuonti Suomeen on sallittu vain tiettyjen raja-asemien kautta. Kun taimet tuodaan maahan pysäyttää tulli taimierän tarkastusta varten. Taimierä voi jatkaa matkaa vasta kun kasvintarkastaja on varmistunut taimien puhtaudesta ja hyväksynyt 10
Taimien vienti maahantuonnin. Kasvintarkastajan tilaaminen paikalle on taimien tuojan tehtävä. Kasvintarkastajan tarkastuskäynti tilataan Kasvintuotannon tarkastuskeskukselta (KTTK) kasvintarkastusyksiköstä hyvissä ajoin ennen tuontia. Tullauksen yhteydessä tulli kantaa tarkastusmaksun. Taimien laatu ja muut vaatimukset vaihtelevat maittain, mutta yleisesti ostajamaat edellyttävät, että taimiaineisto on tervettä. Vientiä suunniteltaessa on varmistettava hyvissä ajoin vientiedellytysten täyttyminen. Kasvinsuojeluviranomaiseen kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin ja hoitaa vientitarkastukset sekä muut viennin edellytykset kuntoon. Vienti edellyttää kasvukauden aikaisia ennakkotarkastuksia, tuotantopaikan ja taimien tulee olla vapaita esimerkiksi tyvimädästä ja mansikkapunkista. Yleisesti voidaan todeta, että jos taimet täyttävät Suomessa voimassa olevat taimiaineisto- ja kasvinsuojeluvaatimukset täyttävät ne myös vientimaiden asettamat vaatimukset. Vietäessä mansikan taimia toiseen EU -jäsenmaahan niitä ei tarvitse tarkastaa EU - maiden välisillä rajoilla, vaan taimet voivat matkata vapaasti lähettäjältä vastaanottajalle. Taimierää tulee kuitenkin seurata taimitodistus tai kasvipassi, jolla taimierän alkuperä ja taustatiedot on jäljitettävissä. Vietäessä taimia toiseen EU - maahan on hyvä tarkastaa, millaisia erityisvaatimuksia vastaanottajamaassa on ja millaiset kasvipassimerkinnät vaaditaan. Vietäessä mansikan taimia EU:n ulkopuolisiin maihin on kullakin maalla mahdollisesti omia taimia koskevia vaatimuksia ja ehtoja. Vientimaan ehdoista kannattaa ottaa selvää hyvissä ajoin, sillä kunkin maan asettamat ehdot voivat liittyä esimerkiksi taimien terveyteen, puhtauteen, taimityyppiin, kasvatustekniikkaan, käsittelyyn, pakkaukseen tai muuhun ulkoiseen tai sisäiseen laatuun. Jokainen maa haluaa suojella tuotantoaan uusilta vaarallisilta kasvintuhoojilta ja siksi taimien viennissä käytetään kasvien kansainvälistä terveystodistusta (Phytosanitary Certificate). Tämän asiakirjan viejä hankkii oman maansa kasvintarkastus viranomaiselta, joka käy tarkastamassa taimierän ennen todistuksen myöntämistä. Tämä asiakirja tulee esittää vientimaan viranomaisille. Lisäksi taimierä tulee varustaa taimitodistuksella tai kasvipassilla. Viennistä tehdään ilmoitus Kasvintuotannon tarkastuskeskukseen (KTTK) mielellään kaksi viikkoa ennen taimierän toimittamista. KTTK:n valtuuttama kasvintarkastaja käy tarkastamassa taimierän ja lähettää tarkastuksesta pöytäkirjan ja kasvien kansainvälisen terveystodistuksen. Vietävä erä tarkastetaan vastaanottajamaan ehtojen mukaisesti. Terveystodistus voidaan toimittaa viejälle aikaisintaan 14 vuorokautta ennen vientiä. Eräissä maissa kuten Venäjällä vaaditaan lisäksi taimien vastaanottajan hankkima tuontilupa, jonka vastaanottaja hakee paikalliselta kasvintarkastusviranomaiselta. Taimituotannon kehittyminen ja nykytilanne Mansikkaa on lisätty perinteisesti siirtämällä riviväleihin juurtuneita rönsytaimia uusille lohkoille. Tätä tekniikka käytetään ammattiviljelmillä nykyisin erittäin vähän. Ongelmana on, että tuholaiset ja taudit siirtyvät helposti taimien mukana, eikä menetelmä ole riittävän tehokas nykyaikaiseen ammattimaiseen viljelyyn. Seuraavaksi 11
yleistyi menetelmä, jossa juurtumattomia rönsypistokkaita ryhdyttiin juurruttamaan erillisessä taimipenkissä tai lavassa, josta juurtuneet taimet siirrettiin avojuurisina istutuspaikalleen. Juurruttamista on tehty paljon myös erilaisissa laatikoissa, kennoissa, lokerikoissa ja ruukuissa. Juurtumattomien rönsypistokkaiden juurruttamista muualla ja istuttamista sitten peltoon käytetään vielä yleisesti nykyisinkin marjatiloilla. 1970 -luvulla tervetaimituotannon kehittyminen Suomessa oli suuri edistysaskel, jonka ansiosta päästiin eroon monista vaikeista mansikan kasvintuhoojista. Tervetaimituotannon käynnistymisen myötä lisääntyi mansikan taimien kaupallinen tuotanto, tosin kaikki tuottajat eivät kuuluneet tervetaimituotannon piiriin. 1990 -luvulla yleistyneet frigotaimet ovat tuoneet mukanaan aivan uusia viljelytekniikoita sekä lisänneet mahdollisuutta sadonajoitukseen. Etenkin suurikokoiset satotaimet, joista saadaan merkittävää satoa jo istutusvuotena, ovat kasvattaneet suosiotaan. Frigotaimien alkuperämaana on ollut viime vuosiin saakka lähes ainoastaan Hollanti, mutta tekniikkaa on kehitetty voimakkaasti myös muualla ja markkinoille ovat tulleet monet uudet tuontimaat sekä myös kotimainen frigotaimituotanto. Tuontitaimien hankkiminen on kuitenkin myös tuonut mukanaan aivan uusia kasvinsuojeluriskejä. Mansikan viljelijät tekevät nykyään taimihankinnoissa ratkaisunsa lähinnä tuontitaimien ja kotimaisten varmennettujen taimien välillä. Viljelijälle jää arvioitavaksi tuontitaimien kiistattomien etujen ja niihin liittyvien riskien painoarvo sekä kotimaisten taimien ominaisuudet. Kotimainen varmennettu taimi on edelleen varteenotettava vaihtoehto, koska niitä käyttämällä ainakin taimien mukana siirtyviä kasvinsuojeluongelmia voidaan vähentää erittäin merkittävästi. Monet viljelijät ovat tässä valintatilanteessa päätyneet tehostamaan omaa taimituotantoaan, mikä tosin edellyttää hyviä tuotanto-olosuhteita ja ammattitaitoa. Tutkimuksessa onkin panostettu viime vuosina tilakohtaiseen puhtaiden taimien tuottamiseen. Tutkimukset ovat myös antaneet rohkaisevia tuloksia siitä, että kotimaisten satotaimien tuottaminen on mahdollista Suomen olosuhteissa. Toistaiseksi marjatiloilla tuotetaan vain vähän frigotaimia omaan käyttöön, eniten Suomessa lienee ollut käytössä frigopistokkaiden leikkaaminen kylmävarastoon myöhään syksyllä ja niiden juurruttaminen taimiksi keväällä. Ilmasto- ja tuotanto-olosuhteiden vaikutus Suomen ilmasto-olosuhteet asettavat taimituotannolle tiettyjä rajoituksia, mutta niistä on myös joitakin etuja. Erityisesti Keski-Euroopan läntisillä alueilla ovat ilmastoolosuhteet edulliset mansikan taimien tuottamiselle, mutta aivan ongelmatonta se ei ole sielläkään. Jokaisella tuotantoalueella on siis omat etunsa ja ongelmansa, jo Suomen sisälläkin on hyvin eri tavoin taimituotantoon soveltuvia alueita. Eri tuotantoja ilmasto-olosuhteisiin kannattaakin kehittää kyseisiin olosuhteisiin parhaiten soveltuva tuotantotekniikka. Esimerkiksi satotaimien tuotanto on edullisempaa Etelä- Suomen rannikkoalueilla kuin sisämaassa, koska syksyisin meren sitoma lämpö pidentää siellä kasvukautta merkittävästi. Suomen lyhyt kasvukausi vaikuttaa taimituotannossa muun muassa siihen, että avomaalla rönsytaimien määrät jäävät yhtä emotainta kohden suhteellisen vähäiseksi. 12
Kasvinjalostusmaksut Rönsyjen määrät voivat tosin olla hyvinkin runsaita, mutta kasvukauden lyhyydestä johtuen niistä vain pieni osa ehtii juurtua ennen talven tuloa. Talvella juurtumattomat rönsyt yleensä paleltuvat. Kasvukausi myös päättyy ja maa jäätyy hyvin nopeasti syksyllä, ja kevät käynnistyy nopeasti, minkä vuoksi juurtuneiden taimien nostoaika on hyvin lyhyt. Suomen ilmasto-olosuhteet ovat toisaalta edulliset muun muassa eräiden kasvintuhoojien suhteen. Verrattuna esimerkiksi eteläisempään Eurooppaan on meillä menestyvien tuholaislajien määrä huomattavasti vähäisempi. Pitkästä viileästä jaksosta johtuen myös taimien kylmävarastoinnin kustannukset jäävät Suomessa huomattavasti eteläisempiä maita pienemmiksi. Kasvukauden pituuden merkitys on suuri erityisesti satotaimien tuotannossa. Keski- Euroopassa, erityisesti Atlantin rannikolla, leudon ja pitkän syksyn aikana taimet ehtivät kasvaa kookkaiksi, muodostaa runsaasti kukka-aiheita ja tuleentua ennen nostoa. Leudossa ilmastossa on myös nostoaika pitkä, sillä maa jäätyy yleensä vain lyhyeksi aikaa. Avojuuristen taimien tuotannossa on maalajilla suuri merkitys juuriston muodostumiseen ja työmenetelmiin. Keveiden, kivettömien ja läpäisevien maalajien lisäksi on tuotantolohkojen hyvä olla suhteellisen suuria, jotta työvaiheet voidaan koneellistaa ja tehdä tehokkaasti. Suomen olosuhteissa voidaan lyhyttä kasvukautta jatkaa käyttämällä esimerkiksi harso- ja muovikatteita, maanpinnan muovikatteita, muovitunneleita tai kasvi- ja kausihuoneita. Myös viljelyn jaksottaminen useammalle vuodelle ja kookkaampien emotaimien käyttö antaa mahdollisuuden hyödyntää paremmin lyhyttä kasvukautta. Myös Suomen rannikkoseudulla on suhteellisen edullisia alueita avojuuristen mansikan taimien tuottamiseen frigotaimien tuotantotekniikalla. Jos taimia tuotetaan ruukuissa, kennoissa tai astioissa voidaan tuotanto perustaa avomaalle tai kasvihuoneeseen, jossa on enemmän mahdollisuuksia säätää kasvuolosuhteita halutuiksi. Pohjois-Amerikassa mansikan taimituotanto on keskittynyt mantereen pohjoisiin osiin kuten Kanadaan ja USA:n pohjoisosiin. Mansikantuotanto on taas keskittynyt Kaliforniaan ja myös itärannikon eteläisiin osiin. Pohjois-Amerikassa on havaittu pohjoisessa tuotettujen taimien kasvuvoiman, sadontuoton ja talvehtimisen olevan etelässä tuotettuja parempia. Pohjoisen taimituottajat ovatkin alkaneet käyttää markkinoinnissa termejä pohjoinen elinvoima ja leveyspiirin vaikutus. Pohjoisen tuotannon vaikutusta taimien laatuun on tutkittu Kanadassa, ja niissä pohjoisessa tuotetut taimet on havaittu etelässä tuotettuja paremmiksi. Syitä pohjoisessa tuotettujen taimien elinvoimaan voitaneen hakea mm. kasveihin kertyvistä aineenvaihduntatuotteista, koska niiden kertymiseen vaikuttavat muun muassa valon määrä, valojakson pituus ja lämpötila. Nämä tekijät vaikuttavat erilaisten aineenvaihduntatuotteiden syntyyn, ja niillä on todennäköisesti merkitystä muun muassa kasvin suojautumiseen eri stressitekijöitä vastaan sekä tautien ja tuholaisten kestävyyteen. Syyt paremmuuteen voivat löytyä myös tuotanto-olosuhteista, kasvintuhoojatilanteesta tai viljelymenetelmistä. Leveyspiirin vaikutusta on vaikea todistaa, sillä muiden muuttujien pois sulkeminen on mahdotonta. 13
Kasvinjalostajanoikeutta koskeva lainsäädäntö astui Suomessa voimaan vuonna 1992. Lain sisältö vastaa kansainvälisen UPOV-järjestön kasvinjalostajanoikeudesta tehtyä sopimusta. UPOV -järjestö on perustettu uusien kasvilajikkeiden suojaamiseksi, jamyös Suomi kuuluu tähän kansainväliseen järjestöön. Kasvinjalostusta koskevan lainsäädännön tarkoitus on luoda edellytyksiä kasvinjalostustoiminnan rahoittamiselle sekä turvata ulkomaisten lajikkeiden saaminen viljelyyn. Kasvinjalostajanoikeus koskee lajikkeen muita käyttömuotoja paitsi yksityiseen, eli ei kaupalliseen toimintaan käytettävää lisäystä, sekä koe- ja jalostustarkoituksiin tehtävää lisäystä. Kasvinjalostajanoikeus voidaan myöntää sekä maatalous- että puutarhakasveille, joilla voi olla Suomessa kaupallista merkitystä. Jalostajan tulee rekisteröidä uusi lajike vuoden kuluessa sen laskemisesta markkinoille. Rekisteröinti tehdään ilmoituksella Maa- ja metsätalousministeriön kasvinjalostustoimistoon, sekä maksamalla rekisteröintimaksu. Rekisteröinti-ilmoituksesta on käytävä ilmi lajikkeen ominaisuudet ja nimi. Rekisteröinnin jälkeen uuden lajikkeen jalostajan on omalla kustannuksellaan testautettava lajike viranomaisen osoittamassa testauslaitoksessa lajikkeen uutuuden varmistamiseksi. Uuden kasvilajikkeen jalostajalla on oikeus kerätä maksua (ns. royalty -maksu) jalostamansa lajikkeen kaupallisesta hyödyntämisestä. Näin uuden lajikkeen jalostaja rahoittaa useita vuosia kestänyttä jalostus- ja testaustoimintaansa. Kasvinjalostusmaksu lisätään yleensä taimen vähittäismyyntihintaan ja tilitetään kasvinjalostajalle. Jalostaja voi myös kerätä maksun jo toimittamistaan emotaimista. Puutarhakasveilla jalostusmaksu maksetaan lisättyjen taimien määrän mukaan. Maksun suuruuden määrittelee lajikkeen jalostaja markkinatilanteen mukaan. Lajikkeen lisääjän tulee tehdä sopimus jalostajan kanssa ennen sen ottamista ammattimaiseen lisäykseen. Jalostaja voi halutessaan antaa lisäysoikeuksia useammille tai mahdollisesti vain yhdelle taimistolle kussakin maassa, ja sopimuksessa voi olla myös taimien vientiä koskevia rajoituksia. Jalostajanoikeusmaksut voivatkin olla uusien lajikkeiden käytön ja maahan tuonnin esteinä, esimerkiksi Suomen suhteellisen pienillä taimimarkkinoilla. Myös viljelijän itse lisäämistä taimista tulee tilittää jalostajanoikeusmaksua. Jalostajanoikeus on voimassa perunaa, puita ja viiniköynnöstä lukuun ottamatta 25 vuotta lajikkeen rekisteröinnistä lukien. Mansikan taimikäsitteitä Nykyisin on käytössä suuri määrä erilaisia mansikan taimia, joista käytettävät käsitteet ovat häilyviä ja osittain epäjohdonmukaisia. Tässä osiossa on lyhyet määritelmät tärkeimmistä nykyisin käytössä olevista mansikan taimiin liittyvistä käsitteistä. Ehkä eniten epäselvyyksiä liittyy vierasperäiseen frigotaimi -nimitykseen, jolla tarkoitetaan kylmävarastossa - 1,5-2 C lämpötilassa varastoituja taimia. Niistä voitaisiin käyttää suomenkielistä nimitystä kylmävarastoidut taimet, mutta se on sanana kankea ja lisäksi frigotaimi -nimitys on jo laajassa käytössä kansainvälisesti. Sana on jo vakiintunut myös suomen kieleen, mutta frigotaimi -sana tarkoittaa lähinnä taimien varastointitapaan, vaikka niitä tuotetaan erilaisilla tekniikoilla, ja markkinoilla on eri kokoluokkia erilaisia käyttökohteita varten. 14
Mansikan taimiin liittyvät käsitteet Rönsypistokas (tai pistokas) = Rönsyjonon nivelkohtaan muodostunut ja siitä irrotettu lehtiruusuke, jonka tyvellä on vasta nystyrämäiset juurten aiheet. Rönsytaimi = Rönsyjonon nivelkohtaan syntynyt juurellinen taimi. Avojuuritaimi = Taimi, joka on kasvatettu pellolla tai penkissä ilman kasvatusastiaa. Voi olla varastoimaton taimi (engl. fresh plant) tai frigotaimi. Paakkutaimi = Turpeeseen kennoon tai ruukkuun juurrutettu taimi, joka istutetaan paakuissa lopulliselle kasvupaikalle. Voi olla pienikokoinen kennotaimi tai isokokoinen paakkusatotaimi (engl. tray plant). Mikrotaimi (tai mikrolisätty taimi) = Lisäys alkaa emotaimen meristeemisolukosta, taimia voidaan lisätä ja juurruttaa ravinnealustoilla, ja ne voidaan juurruttaa myöhemmin turvepaakkuihin emotaimiksi taimituotantoa varten. Mikroviljelmä = Mikrolisäysmenetelmällä tuotettu vielä ravintoalustalla oleva pikkutaimi, josta myös viljelijät voivat erotella ja juurruttaa oman emotaimimateriaalin. Frigotaimi = On yleisnimitys kaikille niille taimityypeille, jotka nostetaan maasta taimien ollessa lepotilassa myöhään syksyllä, lajitellaan, pakataan ja varastoidaan 1,5-2 C:een lämpötilassa. Frigopistokas = Emotaimen tuleentumisen jälkeen rönsyjonosta irrotettu juurtumaton rönsypistokas, joka varastoidaan frigotaimivarastossa, ja se voidaan juurruttaa vasta talven jälkeen. Frigo A-taimi (tai Frigo standardi-taimi) = Pienikokoinen frigotaimi, joiden juurakon halkaisija on luokiteltu väljästi, noin 7 15 mm. Suurimmista taimista voidaan saada jonkin verran satoa istutusvuonna, mutta yleensä sato on merkityksetön eikä ko. taimia luokitella satotaimiksi. (On huomattava, että kasvukauden pituudesta johtuen Keski-Euroopassa kasvatettuihin taimiin ehtii muodostua enemmän kukkaaiheita kuin vastaavan kokoisiin pohjolan oloissa kasvaneisiin taimiin.) Frigo B-taimi = Poikkeuksellisesti erikseen lajiteltu edellistä pienempi frigotaimi, jonka juurakon halkaisija on 4 7 mm. Frigotaimien varastointimenetelmää käytetään myös seuraavien taimityyppien tuotannossa. Kokoluokissa on yritys- ja lajikekohtaisia eroja ja istutusvuoden satoodotukset ovat suuntaa antavia. Satotaimi = Yleisnimitys kaikille suurikokoisille frigotaimille, joista saadaan merkittävää satoa noin 7 8 viikon ( 1,5 2 kk:n) kuluttua taimien istutuksesta. Satotaimiksi voidaan nimittää seuraavia taimityyppejä: Frigo A ekstra-taimi = Erikseen lajiteltu, juurakon halkaisijaltaan 12 15 mm paksu frigotaimi, josta voi odottaa satoa istutuskesänä 100 200 g/taimi. 15
Varmennetut taimet A+ -taimi = Frigotaimi, jonka juurakon halkaisija on Elsanta-lajikkeella 15 18 mm ja muilla lajikkeilla 13 mm ja sitä paksummat. Taimista voi saada 200 250 gramman taimikohtaisen sadon istutusvuonna. A++ -taimiksi voidaan kutsua joskus erikseen lajiteltuja juurakon halkaisijaltaan noin18 mm:n taimia, joita tavataan lähinnä lajikkeilla Elsanta ja Darselect. Odotuspetitaimi (tai penkkisatotaimi) (engl. waiting bed plant, WB-plant) Suurikokoinen avojuurinen frigotaimi, jonka juurakko on haaroittunut erillisen kasvatusvaiheen aikana jatkokasvatuspenkissä ja jonka satopotentiaali on edellä mainittuja taimityyppejä suurempi. Hyvissä olosuhteissa hyvälaatuisesta taimesta voi saada satoa istutuskesänä 300 500 g/taimi. Käytännössä ko. taimien koot vaihtelevat paljon. Ulkomaiset taimistot käyttävät niiden koon kuvaamiseksi mm. nimityksiä light/small, medium ja heavy/big eli pieni, keskikokoinen ja suuri. Paakkusatotaimi (engl. tray plant) = Kasvatetaan turvepaakuissa kennoissa tai ruukuissa ja ne säilytetään tuleentumisen jälkeen frigovarastossa. Käyttöominaisuudet ovat suunnilleen samat kuin avojuurisilla odotuspetitaimilla. Tervetaimien tuotantojärjestelmä perustettiin Suomessa 1970 -luvulla, ja se virallistettiin vuonna 1976 hyväksytyllä asetuksella. Nykyisin taimia kutsutaan varmennetuiksi taimiksi. Valtion tukema tervetaimituotantojärjestelmä sai aikaan merkittävän sadon määrän ja laadun paranemisen Suomen mansikantuotannossa. Tervetaimituotannon käynnistyttyä tehdyissä vertailukokeissa, joissa vertailtiin tavallisten ja tervetaimien sadontuottoa, oli keskimääräinen sadonlisäys tervetaimien hyväksi jopa 50 %. Pahimmat mansikkasadon alenemista aiheuttavat syyt olivat mansikka-ankeroinen, mansikkapunkki ja virustaudit. Nämä tuhoeläimet ja taudit siirtyvät helposti taimimateriaalin mukana uusille viljelmille. Vuoden 1990 syksyllä astuivat voimaan uusitut tuotanto-ohjeet, joissa merkittävimpiä muutoksia olivat marjanviljelykielto taimituottajille sekä valiotaimien tuotantoportaiden poistuminen. Tuolloin ohjeiden uudistaminen oli tarpeen, sillä tarkastettujen käyttötaimien maine ei ollut marjanviljelijöiden keskuudessa erityisen hyvä. Varmennettujen taimien tuotannossa oli havaittu mm. ankeroisen ja nahkamädän esiintymistä. Myös tuotanto-ohjeiden yhtenäistäminen muiden Pohjoismaiden kanssa oli tarpeen. Vuoden 1993 alusta tervetaimituottajalla ei ole saanut olla saman kasvilajin tai -suvun marjaviljelyksiä, tai muuta kuin tervetaimien lisäystä. Tällä päätöksellä pyrittiin estämään erityisesti varsiankeroisen ja nahkamädän pääsy taimiin. Samalla annettiin myös tarkennuksia emokasvimaan etäisyyksiin marjaviljelyksistä ja eri lajikkeiden etäisyyksistä toisiinsa. Valiotaimien tuottaminen siirtyi kokonaisuudessaan tervetaimiasemalle vuoden 1991 alussa. Vuonna 1990 voimaan astuneissa tuotanto-ohjeissa annettiin myös entistä tarkempia ohjeita kasvinsuojelusta, tuotantohygieniasta ja tuotannon tehokkuuden vaatimuksesta. Varmennettujen taimien mainetta horjuttivat 1990 -luvulla esiintyneet vaihtelut taimiaineksen laadussa. Myös lajikekantojen aitous sekä varmennettujen taimien 16
tautiongelmat ovat heikentäneet varmennettujen taimien mainetta viljelijöiden silmissä. Joidenkin lajikkeiden taimissa on esiintynyt kukkimattomuutta tai heikkosatoisuutta. Näistä ongelmista johtuen tehtiin kantavertailuja ja Laukaan valiotaimi- ja tutkimusasema on seurannut valiotaimituotannossa olevan taimimateriaalin satoisuutta jo vuodesta 1980. Näissä ei kuitenkaan ole havaittu merkkejä taantumisesta, ja aineistosta karsitaan jatkuvasti pois huonoja kantoja. Myös valiotaimien aitouskokeita tehdään jatkuvasti. Ilmeisesti mikrolisäyksessä tapahtunutta muuntelua kuitenkin havaittiin toisinaan viljelijöille toimitetuissa taimissa. Ennen Suomen liittymistä Euroopan Unioniin ei mansikan taimia saanut tuoda Suomeen maista, joissa esiintyi punamätää, ja muutenkin taimien tuonti oli tuolloin nykyistä tarkemmin rajoitettua. Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna 1995 alkoi mansikan taimikaupassa suuren muutoksen aika. Tuolloin taimien tuonti vapautui niin, että tuonti käynnistyi esimerkiksi suuresta mansikan taimien tuottajamaasta Hollannista. 1990 -luvun alkupuolella keskusteltiin tervetaimien luotettavuudesta, kun tuotannossa havaittiin heikkosatoinen Jonsok -kanta. Keski- Euroopassa tuotettujen taimien ominaisuudet ja hinta tekivät niistä suosittuja, mikä vähensi suomalaisten tervetaimien kysyntää. Tuonnin myötä saatiin viljelyyn nopeasti myös uusia lajikkeita ja tähän kilpailuun ei Suomen tervetaimituotanto ehtinyt mukaan. Muutama vuosi EU:iin liittymisen jälkeen oli suomalaisten tervetaimien käyttöaste enää 20 %, kun se parhaimmillaan oli ollut noin 40%. Tervetaimien tuotannon jatkuminen ja kilpailuasema onkin ollut alalla keskeinen puheenaihe 1990 - luvun lopulta saakka, ja erityisesti tuontitaimien mukana liikkuvat kasvitaudit ovat puoltaneet kotimaisen tervetaimituotannon jatkamista ja edelleen kehittämistä. Nykyisin varmennettu taimituotanto pohjautuu vuonna 2003 voimaan astuneeseen asetukseen. Varmennettujen taimien tuottajan on haettava tuotantolupaa Kasvintuotannon tarkastuskeskukselta (KTTK) ja täytettävä tuotannolle asetetut ehdot. Toistaiseksi varmennettuja taimia tuotetaan mansikasta, vadelmasta, herukasta ja karviaisesta. Yhteensä varmennettujen taimien tuottajia oli vuonna 2004 neljätoista, joista mansikan taimien tuottajia oli seitsemän. Taimia tuotetaan sekä avomaalla että kasvihuoneissa. Varmennetun taimituotannon tarkoitus on parantaa taimimateriaalin sisäistä ja ulkoista laatua. Lähtökohtana käytetään geneettisiltä ominaisuuksiltaan hyviksi todettuja kasveja, joista kasvatetaan korkealaatuisia yksilöitä ydinkasveiksi. Ennen ydinkasviksi hyväksymistä kasviyksilö puhdistetaan punkeista, hyönteisistä, ankeroisista sekä bakteeri- ja sienitautien aiheuttajista. Kun kasvi on puhdistettu, testattu ja todettu puhtaaksi ja geneettinen aitous oikeaksi, voidaan sille hakea hyväksyntää ydinkasviksi KTTK :lta. Ydinkasveja säilytetään ympäristöstä eristettyinä ja niiden testaukset uusitaan määräajoin. Ydinkasveiksi hyväksytyistä kasviyksilöistä lisätään valiotaimet, joita varmennettujen taimien tuottajat käyttävät varmennettujen käyttötaimien tai kantataimien emokasveina. Varmennettu taimituotanto käynnistyi alun perin tilanteessa, jossa marjaviljelmät olivat saastuneet monista vaikeasti torjuttavista kasvintuhoojista. Puhtaalla taimiaineistolla saatiin tilanne tuolloin korjattua ja satotasot kääntyivät nousuun. Tuolloin rakennettu puhtaiden ja geneettisesti aitojen taimien tuotantojärjestelmä on edelleen toimiva, mutta kilpailutilanteen kiristyttyä varmennettujen taimien käyttöaste 17
on laskenut. Tämän vuoksi joudutaan jatkuvasti harkitsemaan tarkoin säilytettävien, lisättävien ja puhdistettavien lajikkeiden valikoimaa. Uusien lajikkeiden ottaminen lisäykseen vie aikaa noin vuoden ja muun muassa jalostajanoikeusmaksut kasvattavat kustannukset hyvinkin korkeiksi. Tämän vuoksi uusien lajikkeiden tuominen varmennettuun taimituotantoon vaatii tuotannossa suuren volyymin. Suomessa varmennettujen taimien tuotanto on erittäin tarkoin valvottua ja ohjeistettua, minkä vuoksi taimet ovat puhtaudeltaan erinomaisia. Tuontitaimien ominaisuuksien tultua tunnetuiksi on varmennettujen taimien tuotekehityksessä tehty runsaasti töitä, muun muassa samojen ominaisuuksien liittämiseksi suomalaisiin taimiin. Meidän ilmasto-olosuhteemme kuitenkin rajoittavat tuotantoa avomaalla ja kasvihuoneessa tuotantokustannukset ovat suuria, mitkä seikat heikentävät kilpailuasemaa. Varmennetussa taimituotannossa tauti- ja tuholaistilannetta tarkkaillaan jatkuvasti. Mansikkapunkkia pidetään suurimpana uhkana puhtaiden taimien tuotannossa, sitä löydettiinkin vuoden 1997 tietojen mukaan vuosittain kolmasosalta taimituottajista. Thiodan -torjunta-ainetta (tehoaine endosulfaani) on kuitenkin saanut käyttää varmennetussa taimituotannossa mansikkapunkin torjuntaan. 1990 -luvun puolivälissä löydettiin myös Phytopthora cactorum sienen aiheuttamaa tyvimätää useilta taimituottajilta. Monissa maissa toimii nykyään samantyyppinen järjestelmä, jossa valtio tukee tärkeimpien viljelylajikkeiden ydintaimien tuotantoa ja testausta. Näistä ydintaimista saavat tiukat vaatimukset täyttävät taimistot lisätä varsinaisia käyttötaimia marjanviljelijöiden ja kotipuutarhojen käyttöön. Valtion ylläpitämä kasvintarkastus myös kontrolloi säännöllisesti ydintaimien tuottajan sekä taimituottajien toimintaa ja myytävän taimimateriaalin puhtautta sekä aitoutta. Viimeaikoina tervetaimien käytön väheneminen on ollut yleinen kehityksen suunta ainakin pohjoismaissa. Monet läheisesti varmennetun taimituotannon kanssa työskentelevät henkilöt näkevät varmennettujen taimien tuottajien verkostoitumisen välttämättömänä. Tällöin voitaisiin kehittää erityisesti markkinointia ja kilpailukykyä tuontitaimia vastaan. Yhteistyöstä olisi hyötyä myös tuotekehityksessä, laatunormituksessa, tutkimusyhteistyössä ja edunvalvonnassa. Asetus varmennetusta lisäys- ja taimiaineistosta Maa- ja metsätalousministeriön asetus (Nro 18/03) (Dnro 1388/01/2003) varmennetusta lisäys- ja taimiaineistosta tuli voimaan 1.4.2004 alkaen ja se on voimassa toistaiseksi. Asetuksen sisältö on liitteessä 1. Ulkomaiset taimet Euroopan Unionin alue on sisämarkkina-aluetta ja sieltä mansikan taimia voidaan tuoda vapaasti. Tällöin ei tarvita esimerkiksi rajatarkastuksia tai ilmoituksia taimien tuonnista, alkuperästä tai määrästä. Sisämarkkinoilla tehdään tarkastuksia vain pistokoeluontoisesti tai taimien tuojan pyynnöstä. Euroopan Unionin ulkopuolelta tuotaville taimille tehdään maahantulotarkastus ja eristä otetaan näytteet laboratoriotutkimuksia varten. Tällaisilla taimilla tulee olla myös kasvintarkastustodistus sen maan viranomaisilta mistä taimet tuodaan. Taimia 18
tuotaessa on kuitenkin tärkeää ottaa tarkasti selvää tuotteen laadusta, puhtaudesta ja muista ominaisuuksista. Ostajan on hyvä pyytää taimien tuottajalta nähtäville todistus tuotantoon liittyvistä tarkastuksista. Taimitodistus ja kasvipassi kertovat taimien alkuperästä ja niiden tuleekin olla aina taimien toimituksen mukana. Kasvipassin numerosarjasta voidaan nähdä taimierän alkuperä, usein jopa tietylle peltolohkolle saakka. Taimitoimituksissa on etua vakituisesta taimien toimittajasta, joka voi olla taimisto tai suomalainen taimien välittäjä. Vakituisen toimittajan kanssa on helpompi sopia taimikaupan pelisäännöistä, ja yleensä myyjä on myös valmis panostamaan pysyvään asiakassuhteeseen. Taimien laatutaso vaihtelee kuitenkin jonkin verran samankin tuottajan tai välittäjän kohdalla johtuen mm. tuotantokauden sääolosuhteista ja taimien tuonnista useilta eri taimistoilta. Taimien ostajan kannattaa olla erityisen varovainen tilanteissa, jolloin taimien kysyntä on suurta tarjontaan verrattuna. Tällöin kasvaa myös taimitoimittajan kiusaus myydä heikkolaatuisia taimia tai laskea lajittelun kokorajoja. Joissakin tapauksissa voivat lyhytnäköiset taimikauppiaat toimittaa satunnaisille tai asiaa tarkoin tuntemattomille asiakkaille muita heikompilaatuisia taimia. Ulkomaisista taimista puhuttaessa otetaan usein esille kasvitaudit, ja monet kasvitaudit siirtyvätkin taimiaineksen mukana uusiin kasvustoihin. Ulkomailla esiintyy Suomeen verrattuna enemmän kasvitauteja. Eräät kasvitaudit onkin Suomessa listattu karanteenikasvintuhoojiksi, eli niitä ei meillä saa esiintyä. Luonnollisesti ulkomaillakin pyritään kaikin keinoin estämään kasvitautien leviäminen ja pääsy lisäysaineistoon. Eräät tuhon aiheuttajat ovat kuitenkin yleistyneet niin, ettei niitä voida torjua täydellisesti. Eräillä seuduilla taimien tuotantoon soveltuvia peltoja on vähän, joten usein taimia joudutaan tuottamaan samoilla pelloilla useita vuosia, jolloin riski kasvitautien lisääntymiselle ja pääsylle kasviin on suurempi. Suurin osa Suomeen tuotavista mansikan taimista tuodaan Hollannista, jossa tuotetaankin merkittävä osa koko Euroopan mansikan taimista. Helpottunut tuontikäytäntö EU -alueelta lisäsi tuontia Suomen liityttyä Euroopan Unioniin. Hollantilaisten taimien etuna on ollut edullinen hinta, uusia ominaisuuksia sisältävät taimityypit, jo istutusvuonna satoa tuottavat taimet sekä helppo uusien lajikkeiden saatavuus. Hollannissa mansikan taimituotanto on keskittynyt pääasiassa maan eteläosiin, mutta joitakin taimistoja on myös muissa osissa maata. Joillakin alueilla tuotetaan myös jonkin verran mansikkaa, mikä vaikeuttaa taimituotantoon soveltuvan pellon saatavuutta ja viljelykierron järjestämistä Pyrkimyksenä hollantilaisilla taimistoilla on käyttää tuotantoon aina uusia peltolohkoja, joita on joillakin alueilla vaikea saada käyttöön. Taimia tuotetaan käytännössä samoilla viljelyalueilla ja lohkoilla hyvin säännöllisesti. Pellot hankitaan usein vuokraamalla. Hollantilaisten mukaan pellot joissa on viljelty aiemmin maissia, nurmea, porkkanaa tai purjoa soveltuvat hyvin taimituotantoon, mutta esimerkiksi perunaa pyritään välttämään esikasvina. Jos pellossa esiintyy ankeroisia viljellään edellisenä vuonna samettikukkaa, koska sen on todettu hävittävän ankeroisen vuodessa ja samalla se sitoo maahan typpeä. Ennen taimituotannon aloittamista pelloista otetaan näytteitä, joista tarkastetaan maalevintäisten tautien ja tuholaisten esiintyminen. Kasvitautien torjunta vaikeutuu hollantilaisilla taimistoilla entisestään 19
kasvinsuojeluaineiden valikoiman supistuessa. Esimerkiksi maan desinfiointi metyylibromidilla ja höyrytys ovat nykyään kiellettyjä toimenpiteitä. Hollannissa toimiva Naktuinbouw -centre (NAKB) valvoo, ohjaa ja tarkastaa hollantilaisten varmennettujen taimien tuotantoa, ja se myös toimittaa ydinkasvit taimistoille. NAKB puhdistaa, testaa, säilyttää ja myy emokasviaineksen edelleen taimituottajille. Lähes kaikki Hollannissa taimia, kukkasipuleita, kukkia yms. tuotteita tuottavat yritykset toimivat NAKB :n valvonnassa ja sen ohjeita noudattaen, Hollannin maatalousministeriö valvoo sen toimintaa. Taimituottajille toimitettavat ydinkasvit ovat yleisesti mikrolisättyjä, ja joka tapauksessa puhdistettuja kasvintuhoojista. Taimimateriaalin lajikeaitous ja kasvintuhoojatilanne tarkastetaan säännöllisesti. Hollantilaisten varmennettujen taimien tuottajat lisäävät NAKB: lta tulleita emokasveja, ja vasta kolmantena vuonna kasvaneet jälkeläiset toimitetaan marjanviljelijöille. Ensimmäisenä ja toisena vuonna emotaimet kasvatetaan yleensä kasvihuoneissa, joissa käytetään tiheäsilmäisiä verkkoseiniä. Emotaimet kasvatetaan yleensä maapohjassa. Jotkut taimituottajat ovat alkaneet kasvattaa emotaimia myös pelto-olosuhteissa, jolloin viljelykierto voidaan järjestää myös emotaimille. Avomaalla kasvatettaessa pidetään kasvuston päällä tiheäsilmäistä verkkoa koko kasvukauden ajan. Kuva 5. Frigotaimien emotaimien tuotantoa kasvihuoneessa. Emotaimet tuotetaan maapohjassa, joka höyrytetään joka toinen vuosi tautien ehkäisemiseksi. Kasvihuoneiden tuuletusluukuissa on verkot ja pääsy sisään sallitaan vain tietyille henkilöille NAKB :lta tulevat emotaimet kulkevat merkinnällä SEE, nuclear stock, ydinkasvit. Näiden jälkeläiset nostetaan loppusyksyllä ylös emotaimilohkolta ja ne saavat merkinnän EE, propagation stock, lisäysaineisto. Nämä taimet varastoidaan frigotaimien tavoin ja istutetaan keväällä emotaimilohkolle. EE -luokan emokasvien jälkeläiset merkitään E, certified stock, varmennettu aineisto. E -luokan taimet istutetaan keväällä tuottamaan loppukäyttäjälle meneviä taimia. Tällaisen ketjun viimeiset eli hollantilaiset varmennetut taimet merkitään NAKB Elite -merkillä. NAKB Elite -merkillä myytävien taimien on täytettävä niille annetut määräykset tarkastuksista, ydintaimiaineistosta ja muista tuotannolle asetetuista ehdoista. Jos jokin ehdoista ei täyty merkitään taimet yleensä CAC -merkillä. Nykyään hollantilaisilla taimistoilla on toimipisteitä myös muissa maissa, kuten Puolassa. Siellä tuotettuja taimia ei hyväksytä NAKB Elite -luokkaan. Myös 20
ydinkasviaineksen hankinta muualta kuin NAKB :lta, tai tarkastusten puuttuminen johtaa taimien pudottamisen CAC -luokkaan. NAKB :n valvomassa tuotannossa tekevät taimiston ulkopuoliset tarkastajat neljä tarkastusta kasvukauden aikana. Viimeinen tarkastus ajoittuu juuri ennen taimien nostoa. Tarkastajat kulkevat kaikki taimipellot läpi, kävellen muutaman rivin välein tehden silmämääräisiä havaintoja. Tarkastajat ottavat myös satunnaisesti näytteitä laboratoriossa tehtäviä analyysejä varten. Jos tarkastajat havaitsevat taimipellolla kasvintuhoojia, määrätään esiintymiskohta tai mahdollisesti koko lohko hävitettäväksi. Tyvimätä (Phytophthora cactorum) on hyvin yleinen kasvitauti mansikan sekä mansikan taimituotannossa Hollannissa. Sen torjumiseksi käytetään torjunta-aineita, vältetään pitkäaikaista mansikan tuotantoa samoilla lohkoilla ja valitaan kasvupaikaksi hyvin läpäisevä maalaji. Jos tarkastuksessa havaitaan mustalaikkua (Colletotrichum acutatum) torjunta kohdistetaan ainoastaan oireelliseen kohtaan, joka hävitetään Gramoxone - rikkakasvihävitteellä. Myöhemmin saastuneen alueen taimet nostetaan säkkeihin ja toimitetaan hävitettäviksi. Torjunta-ainevalinta kuulostaa erikoiselle, sillä Suomessa Gramoxonea käytetään muun muassa laboratorioissa mustalaikun piilevän tartunnan esille saamiseksi, sillä se voimistaa itiöiden muodostumista. Hollannissa taimituottajat ovat alkaneet käyttää vetyperoksidi -ruiskutuksia mustalaikkua vastaan, koska se tuhoaa itiöt hapettamalla ne. Punamätää (Phytophthora fragariae) havaitaan Hollannissa noin 5 6 tapausta vuosittain, ja sen löytyminen aiheuttaa kasvuston hävittämisen ja mansikan tuotantokiellon kyseisellä lohkolla. Xanthomonas -bakteerilaikku (Xanthomonas fragariae) on melko harvinainen mansikan taimituotannossa Hollannissa. Myös Verticillium- sienten havainnot ovat harvinaisia, niiden esiintyminen tutkitaan ennen lohkon ottamista taimituotantoon. Viime vuosina taimia on tuotu Suomeen myös Puolasta. Lisäksi osa Hollannista tuoduista taimista on tuotettu Puolassa. Samoin mansikan taimia on tuotiin Suomeen jo 1990-luvun alkupuolella Virosta. Tuolloin tuodut taimet oli lisätty mikrolisäämällä Räpinan puutarhaoppilaitoksen mikrotaimiasemalla. Myytävät taimet olivat turvekennoon tai -pottiin juurrutettuja. Tuolloin taimien tuonti vaati huomattavasti nykyistä suuremman paperityön, eikä taimien hinta ollut kuljetuksineen juurikaan suomalaisia paakkutaimia edullisempi. Tosin aiemmin taimien hinnat olivat olleet alhaisemmat, mutta nousua oli koko ajan havaittavissa. Taimet olivat kuitenkin erittäin puhtaita ja hyvälaatuisia. Tuolloin Räpinassa tuotettiin noin puoli miljoonaa mansikan tainta vuosittain, pääosa niistä toimitettiin Ruotsiin. Ruotsistakin on tuotu mansikan taimia Suomeen ja nykyisinkin muutamat yrittäjät hankkivat itselleen Ruotsista varmennettuja taimia. Ruotsalaisissa varmennetuissa taimissa muun muassa puhtautta ja lajikevalikoimaa pidetään hyvänä ja hinta on suomalaisia hieman alhaisempi. Etelä Ruotsissa tuotetaan myös jonkin verran 21
Luomutaimet Muut taimet Taimityypit Paakkutaimet frigotaimia. Satunnaisia eriä taimia on tuotu myös Norjasta ja Tanskasta, ja Puolassa frigotaimien tuotanto on lisääntymässä voimakkaasti. Luonnonmukaisessa tuotannossa käytetään luonnonmukaisesti tuotettua lisäysaineistoa aina kun sitä on saatavissa. Tavanomaisesti tuotetun lisäysaineiston käyttö on mahdollista vain eräissä poikkeustapauksissa, jolloin sen käyttöön on haettava lupaa TE-keskuksesta. Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK) on antanut lisäksi yleisen luvan eräiden lajien osalta tavanomaisen lisäysaineiston käyttöön. KTTK ylläpitää rekisteriä saatavilla olevasta luomulisäysaineistosta. Rekisterissä oli 20.3.2004 kolme taimituottajaa, joiden valikoimista löytyi yhteensä yhdeksän mansikkalajiketta. Joitakin vuosia sitten luonnonmukaisesti tuotettujen mansikan taimien tarjonta oli kysyntää vähäisempää, jolloin viljelijät saivat käyttää tavanomaisesti tuotettuja taimia. Kotimaisten luonnonmukaisesti tuotettujen taimien lisäksi on markkinoilla ollut myös ulkomaisia taimia. Vuonna 2002 aloitti eräs yritys luonnonmukaisten varmennettujen taimien tuottamisen mittavasti, jolloin kysynnän ja tarjonnan kuilu kaventui. Suomalaiset luomutaimet kasvatetaan pääosin kasvihuoneissa ja ne on juurrutettu kennoihin. Suomessa tuotetaan myös jonkin verran muita kuin varmennettuja taimia, näiden tuotanto voi olla hyvin samankaltainen, mutta jokin tai jotkin asetuksen kohdista eivät täyty. Markkinoilla on myös marjanviljely-yrittäjien tuottamia taimia, joita myydään toisille yrittäjille. Tällaisten taimien lisäysaineisto otetaan usein marjaviljelmiltä, joko perustamisvuonna tai myös satovuosina. Viljelmillä kasvatetuissa taimissa on aina erittäin suuri riski saada taimien mukana tuholaisia ja tauteja. Mansikkapunkki on hyvin yleinen mansikkaviljelmillä ja se leviää tehokkaasti juuri lisäysaineiston mukana. Paakkutaimi -nimitystä käytetään taimesta, joka on juurrutettu turpeeseen tai muuhun vastaavaan kasvualustaan. Paakkutaimi -nimitystä käytetään yleisesti myös pottitaimista, jotka on juurrutettu turpeella täytettyihin kennoihin tai ruukkuihin. Ainoastaan turpeesta puristettuihin paakkuihin juurrutettuja taimia ei nykyisin ole juurikaan saatavilla. Paakkutaimet siis juurrutetaan rönsypistokkaista kasvualustasta puristettuihin paakkuihin tai sillä täytettyihin kennoihin tai ruukkuihin. Kasvualustana käytetään Suomessa yleisesti turvetta tai turpeen ja hiekan seosta. Juurrutusalustana voidaan käyttää myös kookos- tai muita kuituja tai vaikka kivivillaa. Paakkutaimet voidaan istuttaa kasvussa olevina tai lepotilaisina, mikäli ne on varastoitu frigotaimien tavoin. Suomessa pääosa kaupallisesta mansikan taimituotannosta on paakkutaimien tuotantoa. Hollannissa paakkutaimi -tekniikalla tuotetaan lähes ainoastaan vain suurikokoisia paakkusatotaimia (ns. Tray plant), joita pidetään odotuspetitaimia 22
parempina esimerkiksi kasvihuoneviljelyyn. Seuraavassa paakkutaimien ominaisuuksia ja vertailua muihin taimityyppeihin: Taimien tilantarve kasvatuksessa ja erityisesti varastoinnissa sekä kuljetuksessa on suurempi kuin avojuuritaimilla Taimien siirtelyssä tarvitaan kuljetusalustat tai laatikot tai kasvatuksessa tarvitaan joko kennot tai ruukut Kasvu jatkuu keskeytymättä istutuksen jälkeen, sillä istutuksessa juuristo säilyy ehjänä juuren kärkiä myöten Taimien nestejännitys pysyy yleensä istutuksen yhteydessä hyvänä, jolloin kasvu käynnistyy välittömästi Taimien kasvualustapaakku varastoi vettä ja ravinteita Taimia voidaan säilyttää ilman kylmävarastoakin Istutus voidaan tehdä koneellisesti myös muovikateviljelyksillä Juuriston leviäminen voi olla hidasta mikäli taimet ovat kasvaneet liian pitkään pienissä poteissa Rouste voi nostaa paakkutaimia voimakkaammin kuin avojuuritaimia, mikäli ne eivät ehdi juurtua riittävästi ennen talvea Paakkutaimien kasvattamiseen tarvitaan avojuuritaimia enemmän käsityötä Avojuurisia taimia hieman korkeampien tuotantokustannusten vuoksi paakkutaimet ovat kalliimpia Frigotaimet Mansikan frigotaimi on lepotilassa oleva rönsytaimi, joka nostetaan sen tuleennuttua, varastoidaan lepotilaisena ja istutetaan ennen kasvun käynnistymistä. Frigotaimet ovat avojuurisia tai paakkutaimia ja niistä on poistettu lehdet pienimpiä lehtiä lukuun ottamatta. Frigotaimi -termi viittaakin pääasiallisesti taimien varastointitapaan, eli kylmävarastointiin. Varastointilämpötila on noin -1,5 astetta, tämä mahdollistaa istutuksen ajoittamisen viljelmän olosuhteiden mukaan. Frigotaimista on paljon eri kokoja sekä tyyppejä. Frigotaimet lajitellaan koon ja niiden käyttöominaisuuksien mukaisesti eri luokkiin ja niistä kullakin on omat kauppanimensä. Suurin osa markkinoitavista frigotaimista on pieniä, kasvatuskauden aikana taimipeltoon juurtuneita avojuurisia taimia. Pienten frigotaimien lisäksi tuotetaan odotuspetitaimia ja paakkusatotaimia eli tray -taimia, joiden kasvatustekniikka on erilainen. Tray -taimet ovat kennoissa kasvatettuja paakkutaimia. Frigotaimien varastointimenetelmää käytetään myös juurtumattomien pistokkaiden säilytykseen. Satotaimiksi nimitetään frigotaimia, joihin on kehittynyt kukka-aiheita ennen varastoon nostoa niin paljon, että niistä voidaan saada merkittävä marjasato jo noin 7 8 viikkoa istutuksen jälkeen. Satotaimia ovat odotuspetitaimet, paakkusatotaimet eli tray -taimet sekä pienikokoisista frigotaimista erikseen lajitellut suurimmatkokoluokat, kuten Frigo A ekstra ja A+ -taimet. On huomattava, että yleisesti Frigo A taimena (tai A standardina) myytävä taimityyppi ei kuulu satotaimiin, koska sen lajittelu on väljä, jolloin vain osa taimista tuottaa satoa istutusvuonna. 23
Frigotaimien kokoa mitataan juurenniskan halkaisijalla, joka kuitenkin vaihtelee sekä taimityypeittäin että lajikkeittain melko paljon, ja eri taimistoilla voi olla luokituksessa erilaisia käytäntöjä. Joskus taimien kokoa pyritään ilmaisemaan yhteen laatikkoon sopivalla taimimäärällä. Tämä tapa ei kuitenkaan välttämättä kerro taimien kokoa, sillä käytössä on eri kokoisia laatikoita ja myös laatikoiden täyttöaste vaihtelee. Kuva 8. Erikokoisia frigotaimia. Oikealta vasemmalle, kaksi A -kokoista tainta, kaksi A+ -kokoista tainta, kaksi odotuspetitainta ja yksi frigotaimista kasvatettu odotuspetitaimi. Seuraavassa frigotaimien positiivisia ja negatiivisia ominaisuuksia: Positiivista + Istutus mahdollista milloin tahansa, koska kylmävarastossa taimen kehitysvaihe pysyy muuttumattomana + Taimien säilyminen kylmävarastossa on riippumaton talven sääoloista, jolloin taimien saanti erityisesti kevätistutuksiin varmistuu + Satotaimilla mahdollisuus voimakkaaseen sadonajoitukseen + Kukka-aiheiden virittyminen, taimien tuleentuminen ja varastointi tapahtuvat luonnollisissa olosuhteissa. Taimen luontaista kasvu- ja kehitysrytmiä ei häiritä ja taimen energiavarat säilyvät varastoinnin aikana mahdollisimman hyvin + Lehdettömät taimet haihduttavat vain vähän istutuksen jälkeen + Kylmävarastointi mahdollistaa riittävän lepotilan + Frigotaimet vievät varastossa ja kuljetuksissa suhteellisen vähän tilaa Negatiivista - Säätekijöiden aiheuttamat vauriot taimissa - Säätekijöiden aiheuttama vaihtelu taimien laadussa - Varastolämpötilojen vaihteluiden aiheuttamat riskit - Taimien laadun heikkeneminen pitkään varastoitaessa - Kylmävarastoinnista aiheutuvat kustannukset - Kasvitaudit varastoinnin aikana - Erityisesti suurikokoiset frigotaimet vaativat päältäkastelun istutuksen jälkeen 24
Kuva 10. Polka frigotaimia. Taimet ovat huomattavan epätasalaatuisia ja juuristo on katkeillutta, hiusjuuristoa on hyvin vähän Mansikan frigotaimien tuotanto käynnistyi Keski-Euroopassa laajamittaisesti 1980 - luvulla. Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa frigotaimet tulivat yleiseen käyttöön 1990 -luvulla, jolloin tuonti helpottui Euroopan Unionin laajennuttua. Suomessa kiinnostus ulkomailta, lähinnä Hollannista tuotuja frigotaimia kohtaan on lisääntynyt sen jälkeen, kun tieto niiden hyvistä ominaisuuksista sekä kokemuksista on saavuttaneet mansikanviljelijät. Toisaalta taimien tuonti on tuonut mukanaan myös ongelmia, joista tautiongelmia pidetään hankalimpina. Suomessa on tehty taimituotannon kehittämiseksi runsaasti tutkimusta erityisesti viimeisten 10 vuoden aikana. Erityisesti Maa- ja Elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) on tutkittu frigotaimien tuottamista Keski- Eurooppalaisella tekniikalla. Suomen ilmasto-olosuhteet rajoittavat kuitenkin tuon tekniikan kopioimista suoraan Keski-Euroopasta Pohjois-Eurooppaan. Tutkimuksen yhtenä merkittävistä tavoitteista on ollut tautiongelmien vähentäminen tuomalla kotimaisia frigotaimia markkinoille. Myös tilakohtainen frigotaimitekniikan hyödyntäminen omien taimien tuottamisessa oloissamme mielekäs vaihtoehto. Frigotaimia tuotetaan pääasiassa Keski- ja Etelä-Euroopassa, mutta tuotantoa on nykyisin myös Pohjois-Euroopan maissa. Myös Pohjois-Amerikassa tuotetaan frigotaimia, pääasiassa oman mantereen markkinoille. Suurin osa Suomessa käytettävistä frigotaimista tuotetaan Hollannissa, jossa on muodostunut myös meillä käytössä oleva taimien luokituskäytäntö. Nämä eri taimityyppien määritelmät on esitetty tämän oppaan sivuilla 12 ja 13. (TARKISTA SIVUT LOPULLISESSA VERSIOSSA!) Ulkomaisten frigotaimien kokoluokittelu on varsin monimutkainen kokonaisuus, johon taimien käyttäjän kannattaa paneutua huolellisesti, koska oikean taimityypin käyttö vaikuttaa merkittävästi viljelyn taloudelliseen onnistumiseen. Mansikan frigotaimet ovat biologista materiaalia, joiden laatu voi vaihdella esim. taimituotannon aikaisista sääoloista johtuen. Vaikka silmin ei yleensä voida havaita taimen lopullista laatua, taimen juurakon paksuus kertoo melko hyvin taimen käyttökelpoisuudesta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Vaikka monissa ulkomaisissa taimistoissa luokitteluun suhtaudutaan vakavasti, lajittelun tarkkuus vaihtelee kuitenkin käytännössä melko 25
paljon. Seuraavassa keskitytään käytännössä eniten epäselvyyksiä aiheuttaneisiin nimikkeisiin. Frigo A-taimi tai Frigo standardi-taimi on pienikokoinen frigotaimi, jonka juurakon halkaisija on lajiteltu väljästi, noin 7-15 mm. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että pienimmistä taimista ei saada satoa istutuskesänä, mutta suurimmista satoa voidaan saada jonkin verran. Jos istutuskesän sato on viljelijälle merkityksellinen asia, kannattaa tilata tarkemmin lajiteltuja kokoluokkia. Siksi Frigo standardi-taimia ei pitäisi myydä satotaimina, vaikka joskus niistä saatava istutuskesän sato voi olla merkittävä. Jos yleisesti käytössä olevaan puiseen taimilaatikkoon mahtuu esim. 800 tainta, on pienten taimien osuus koko taimimäärästä todennäköisesti niin suuri, että istutuskesän sato jää merkityksettömäksi. Frigo B-taimi on hyvin pienikokoinen lajittelujäte, jonka juurakon halkaisija on vain 4 7 mm. Suomen oloissa tämän kokoinen taimi on istutettava jo keväällä, jotta siitä voi saada satoa seuraavana kesänä. Frigo A extra-taimi on erikseen lajiteltu, juurakon halkaisijaltaan 12-15 mm paksu frigotaimi, josta voi saada satoa istutuskesänä 100-200 g/taimi, jos taimen tuotanto-, varastointi- ja kuljetusolosuhteet ovat olleet hyvät ja taimien käsittely istutuksen yhteydessä on ollut asianmukaista. Frigo A+ taimi on frigotaimi, jonka juurakon halkaisija on Elsanta -lajikkeella 15-18 mm ja muilla lajikkeilla 13 mm ja sitä paksummat. Näistä taimista satoa voidaan saada istutusvuonna 200-250 g tainta kohti hyvissä olosuhteissa. Odotuspetitaimi (engl. waiting bed plant, WB-plant) on suurikokoinen frigotaimi, jonka juurakko on haaroittunut erillisen kasvatusvaiheen aikana ja jonka satopotentiaali on edellä mainittuja taimityyppejä suurempi. Hyvissä olosuhteissa hyvälaatuisesta odotuspetitaimesta voi saada satoa istutuskesänä 300 500 g/taimi. Käytännössä odotuspetitaimien koot vaihtelevat paljon. Ulkomaiset taimistot käyttävät niiden koon kuvaamiseksi mm. nimityksiä light, medium ja heavy/big. Pienet odotuspetitaimet sopivat avomaalla suomalaisten viljelmien touko-kesäkuun istutuksiin, jolloin ensimmäinen sato ajoittuu normaaliin satoaikaan tai sen jälkeen elokuuhun. Kasvihuoneviljelyssä käytetään yleensä ensisijaisesti suuria odotuspetitaimia, koska niiden satopotentiaali on suurempi. Kuitenkin Suomen oloissa kasvihuoneissa syystuotannossa (sato syys-lokakuussa) on perusteltua käyttää myös A+ taimia, koska ne kestävät paremmin pitkää varastointia kuin suuremmat taimityypit ja taloudellinen riski on pienempi. 26
Kuva 13. Hyvässä odotuspetitaimessa on riittävän paksu juurakko, runsaasti vaaleaa hiusjuuristoa ja kasvuvaiheessa laaja sekä terve lehdistö. Kuva 15. Honeoye lajikkeen odotuspetitaimia. Taimissa on hyvä juuristo, runsaasti ehjää hiusjuuristoa. Paakkusatotaimet (Tray-taimet) kasvatetaan ja varastoidaan turvepaakuissa tai - kennoissa. Varastointi tehdään muiden frigotaimien tapaan -1,5-2 C:een lämpötilassa. Paakkusatotaimien käyttöominaisuudet ovat suunnilleen samat kuin avojuurisilla odotuspetitaimilla. Paakkusatotaimet vievät kuljetuksessa ja varastoinnissa paljon tilaa, joten niiden tuonti on harvoin taloudellisesti kannattavaa. Hollannissa suuri osa kasvihuoneviljelijöistä käyttävät näitä taimia. Usein frigotaimien laatu vaihtelee jonkin verran, mikä johtuu useista eri tekijöistä yhdessä tai erikseen. Kasvatuskauden sääolosuhteet ja erityisesti syksyn sekä noston aikaiset olosuhteet vaikuttavat taimien kasvuun ja kehitykseen. Taimet eivät aina ehdi kehittyä riittävän suuriksi tai tiettyä kokoluokkaa ei saada kysyntää vastaavaa määrää. Tällöin taimia voidaan pakata hieman väljemmällä kokoluokituksella tai totuttua pienempiä taimia. Taimien pakkaaminen on käsityötä, jonka tekevät useat eri henkilöt, tämän vuoksi vaihtelua voi syntyä pakattaessa. Yleensä taimistoilla on laadunvalvonnasta vastaavia henkilöitä, mutta heidänkin on mahdotonta seurata jokaisen taimilaatikon sisältöä. Pakattaessa urakkatyönä ei pakkaajalla ole aina mahdollisuutta keskittyä jokaisen lehden poistamiseen tarkasti. Vanhat lehdet ja rönsyjonot voivat toimia kasvualustana kasvitaudeille, mutta toisaalta eräiden taimitoimittajien mielestä muutamat vanhat lehdet auttavat taimia lähtemään 27
paremmin kasvuun. Frigotaimissa ulkoiset laatuongelmat ovatkin yleisesti taimien koossa sekä esimerkiksi lehtien tai rönsyjen poistamistarkkuudessa. Sisäiset laatuongelmat liittyvät usein tauteihin, kasvuun lähtöön ja satopotentiaaliin. Maalevintäiset kasvitaudit ovat Keski-Euroopassa yleisiä ja ne siirtyvät toisinaan taimiin saakka tai kulkeutuvat juurten ympärillä olevassa maa-aineksessa. Kasvuun lähtö voi heikentyä myös noston jälkeen tai se voi johtua esimerkiksi taimen paleltumisesta tai kasvitaudeista. Noston jälkeiset vauriot syntyvät yleensä liian alhaisista tai korkeista varastointi- tai kuljetuslämpötiloista. Kuivat tai liian lämpimät nosto- tai pakkausolosuhteet aiheuttavat taimien kuivamista ja altistavat vaurioille varastoinnissa. Satotaimien yleinen laatuvirhe on että taimen satopotentiaali ei vastaa kyseiselle kokoluokalle ominaista tai ilmoitettua tasoa. Taimien ostajan kannalta asiaa vaikeuttaa se, että ostohetkellä taimien ulkonäön perusteella on lähes mahdotonta määritellä niiden satopotentiaalia tai joitakin muita laatuominaisuuksia. Mikäli ostaja pystyy esittämään selkeät ja riittävän tarkat laatuvaatimukset taimitoimittajalle, voidaan välttää yllätyksiä laadussa. Yleisesti hankitaan vain tietty määrä esimerkiksi frigo A -taimia, muissa tekijöissä jätetään näin myyjälle vapaa liikkumavara. Keski-Euroopan olosuhteissa syntyy frigotaimien tuotannossa keskimäärin 60 % A -kokoluokan frigotaimia ja 40 % A+ -kokoluokan frigotaimia. A+ -kokoluokka on hyvin kysyttyä, mutta mikäli ostaja ottaisi taimiaan tuotannon suhteessa paranisi neuvotteluasema myyjän kanssa. Myös tilauksen jättäminen hyvissä ajoin, usein ennen istutusta edeltävää vuodenvaihdetta auttaa haluttujen taimien saannissa. Odotuspetitaimet ja paakkusatotaimet tuotetaan pääosin tilausten mukaan, minkä vuoksi tilaus tulee tehdä hollantilaisten taimien osalta istutusta edeltävän vuoden heinäkuussa. Mikäli hankitaan suuria määriä taimia, voi olla järkevää jopa vierailla tuotantopaikalla ennen taimien nostoa ja valita haluamansa taimet. Tosin pieniä eriä hankittaessa nousee taimien hinta suhteellisen korkeaksi matkakustannusten vuoksi. Frigotaimien varastointi ja käsittely Jotta frigotaimien ominaisuudet säilyisivät mahdollisimman hyvin varastoinnin, kuljetusten ja istutusvaiheen aikana on noudatettava hyvin suurta huolellisuutta. Kuljetusten aikana on huolehdittava, että lämpötila säilyy mahdollisimman tarkoin varastointilämpötilassa -1,5 C:ssa. Pienet ja tilapäiset lämpötilan nousut esim. kuljetuksen aikana eivät ole vaarallisia, koska taimilaatikoissa muovien sisällä tiiviisti pakattujen taiminippujen lämpötila ei muutu kovin nopeasti. Myös pitkäaikaisissa säilytyksissä taimistolla, välittäjällä ja marjantuotantoyrityksissä taimien tulisi olla 0 - -1,5 C:een lämpötilassa. Taimet säilyvät noin puolitoista viikkoa +2 asteessa ja muutamia päiviä +5 asteessa. Pakastevarastosta taimet otetaan sulamaan viileään ja varjoisaan paikkaan noin18 20 tuntia ennen istutusta. Sulamisen tehostamiseksi laatikot puretaan lavoilta. Mikäli sulaminen ei ole tarpeeksi nopeaa avataan muovipussit, joissa taimet ovat. Sulamista voidaan vielä nopeuttaa kastelemalla pussissa olevia taimia haalealla vedellä, liian korkeassa lämpötilassa sulattamista tulee kuitenkin välttää. Lämpimiin istutusolosuhteisiin otetaan kerrallaan noin tunnin aikana istutettavat taimet, jolloin taimien juuret eivät pääse kuivamaan ja lämpenemään liikaa. Kylmässä varastoiduille taimille nopea siirto viileästä varastosta lämpimään voi aiheuttaa häiriöitä 28
kehitykseen. Jos istutus viivästyy tulee sulatettuja taimia pitää viileässä sekä ilmavassa paikassa ja niitä täytyy kastella tarvittaessa. Frigopistokkaat Mansikan rönsyistä kaikki eivät ehdi juurtua ennen talvea, ja tällaiset rönsyt tuhoutuvat ainakin Suomen olosuhteissa avomaalla talven aikana. Korjattaessa nämä juurtumattomat rönsyt syksyllä varastoon voidaan ne juurruttaa keväällä. Tällaisia kylmävarastossa säilytettäviä juurettomia rönsytaimia eli pistokkaita kutsutaan frigopistokkaiksi. Frigopistokkaat voidaan juurruttaa keväällä pottitaimiksi tai ne voidaan pistää suoraan pellolle mikäli käytettävissä on sadetuslaitteisto. Juurruttamalla frigopistokkaat ensin poteissa voidaan saada ensimmäisenä satovuonna suoraan peltoon pistettävää kasvustoa suurempi sato. Avojuuriset taimet, tuoretaimet Mikrolisätyt taimet Kasvussa olevat avojuuriset taimet eli tuoretaimet ovat väistyneet frigotaimien ja paakkutaimien yleistyttyä. Avojuuritaimet kasvatetaan avomaalla, antamalla rönsyjen juurtua maahan. Kasvatustekniikka on hyvin paljon frigotaimien kasvatustekniikan kaltainen, mutta taimet nostetaan kasvussa olevina ja toimitetaan välittömästi istutettaviksi marjantuotantopelloille. Avojuuritaimien suurin ongelma on niiden hyvin lyhyt myyntiaika. Kasvukauden aikana peltomaahan juurtuneet rönsytaimet nostetaan maan sulettua ja kasvun käynnistyttyä seuraavana keväänä. Nosto voidaan tehdä myös muuna aikana. Taimet eivät saisi kasvaa liian suuriksi mutta niiden tulisi olla kuitenkin hyvin juurtuneita. Nosto- ja istutusaikaan tulisi olla maassa hyvin kosteutta, eivätkä taimet saisi kärsiä kuumasta tai kuivasta. Koska avojuuriset taimet tulisi nostaa ennen kasvun ehtimistä kovin pitkälle, on myös istutusalueiden oltava kunnossa ajoissa keväällä. Nykyisin avojuurisia taimia tuottavatkin frigotaimien tuottajat, jotka nostavat loput taimet avojuurisina tuoretaimina mikäli maat jäätyvät syksyllä ennen kuin taimet ehditään nostamaan. Näin tehdään ainakin Ruotsissa, missä syksy on hieman samantyyppinen kuin Suomessakin. Avojuurisia tuoretaimia on Suomen markkinoilla myös varmennettuina taimina. Avojuuristen tuoretaimien ominaisuudet ovat jossain määrin frigotaimien tyyppisiä, kuten tilantarve kuljetuksissa tai istutustekniikka. Koska tuoretaimet ovat kasvussa vaativat ne erityisen suurta huomiota istutuksen jälkeisen kastelun ja kuljetuksen sekä varastoinnin aikaisen viileän ilman ja korkean ilmankosteuden suhteen. Mikrolisäyksessä mansikkaa lisätään varren kärjen ja lehtien hankasilmujen meristeemisolukosta. Emokasvin kasvupistettä jakamalla lisätään yhdestä emokasvista suuria määriä uusia taimia. Lisääminen tapahtuu laboratorio olosuhteissa, kasvualustana käytetään keinotekoisesti valmistettua, muun muassa kasvihormoneja sisältävää ravinnealustaa. Mansikan mikrolisäys on ollut kaupallisessa käytössä Euroopassa 1970-luvun puolivälistä alkaen ja Suomessakin toimi joitakin alan yrityksiä lähinnä 1980-luvulla. Osittain taimiaineiston muutoksista johtuen 29
Rönsypistokkaat mikrolisäyksen käyttö väheni varsin pian alkuinnostuksen jälkeen. Jo sitä ennen menetelmää käytettiin ydintaimimateriaalin puhdistukseen ja se on nykyisin menetelmän tärkein käyttötarkoitus. Mikrolisäyksen työvaltaisuuden takia se ei ole koskaan syrjäyttänyt rönsylisäystä mansikan lisäysmenetelmänä. Mikrolisäyksen emokasviaineisto valitaan erittäin tarkoin, sillä lisätyt taimet ovat emokasvin kaltaisia. Mikrolisäykseen otetaan terveitä ja lajikeaitoja kasviyksilöitä, tosin mikrolisäyksellä voidaan myös puhdistaa kasvintuhoojista saastuneita kasveja. Menetelmän suurimpana etuna voidaankin pitää juuri mahdollisuutta lisätä nopeasti terveitä ja tuholaisista puhtaita taimia, mistä johtuen mikrolisäystä käytetään nykyään lähinnä terveiden ydinkasvien ja valiotaimien aikaansaamiseen. Mikrolisäyksessä taimien lisäys ei riipu vuodenajoista, jolloin lisäysmateriaalia saadaan aina haluttuun aikaan. Mikrolisäys vaatii suurta ammattitaitoa ja erikoislaitteita, myös toiminnan hygieniaan on kiinnitettävä erityisen paljon huomiota. Mikrolisäyksestä keskusteltiin 1980 ja 1990 -lukujen vaihteessa negatiiviseen sävyyn, kun löytyi taimikantoja, joiden marjantuottokyky oli hyvin heikko. Mikrolisäyksessä onkin vaarana muuntelun mahdollisuus. Erilaisten hormonien käytön vuoksi mikrolisäys voi synnyttää alkuperäisestä emokasvista poikkeavia yksilöitä. Muunteluun voi vaikuttaa myös viljeltävän solukon alkuperä tai kasvin ikä. Osa muuntelusta voi olla epäaidosti perinnöllistä. Lisäystekniikan kehittyessä ja käytännön kokemusten kerryttyä muuntelun ongelmia on kuitenkin opittu välttämään. Kasvualustojen hormonipitoisuuksia on opittu säätelemään ja liian monien viljelykiertojen (in vitro vaiheessa) epäedullinen vaikutus genotyypin pysyvyyteen on tiedostettu. Nykyään pidetään neljästä korkeintaan kymmeneen viljelykiertoa sopivana määränä sovittaa yhteen lisäysnopeus ja geneettinen pysyvyys. Eräissä maissa säädökset edellyttävät, että mikrolisäyksen jälkeen varmennettuja taimia on lisättävä kaksi kertaa kasvullisesti ennen niiden myyntiä viljelijöille. 1980 -luvun lopulla ja 1990 -luvun alkupuolella kokeiltiin jonkin verran mansikkakasvustojen perustamista mikrolisätyillä taimilla. Mikrolisätyt taimet juurrutettiin pieniin turvepaakkuihin. Usein taimet olivat istutettaessa erittäin pieniä, mutta ne kasvoivat kuitenkin hyvin nopeasti. Kokemukset osoittivat että marjantuottokyky oli kuitenkin usein ensimmäisenä satovuonna rönsyistä juurrutettuja taimia heikompi. Lajikekohtaiset erot olivat kuitenkin huomattavia. Mansikkaviljelmän perustamisessa voidaan käyttää myös juurruttamattomia rönsypistokkaita. Pistämällä juurruttamattomia rönsypistokkaita suoraan lopulliselle kasvupaikalle, voidaan säästää huomattavasti viljelmän perustamiskustannuksissa verrattuna juurrutettujen tai juurellisten taimien käyttöön. Työmäärän säästö on huomattava verrattuna pistokkaiden juurruttamiseen ensin taimipenkissä tai kennoissa. Suoraan avomaalle pistettäessä se voidaan tehdä toukokuusta elokuuhun, mutta paras aika pistämiselle on aikaisin keväällä. Tällöin taimet ehtivät kasvaa riittävän suuriksi, muodostaa kukka-aiheita ja tuleentua. Yleisesti pistäminen tehdään kesäkuun lopulta eteenpäin, jolloin pistokkaita on hyvin saatavilla esimerkiksi kevään muista istutuksista. Keskikesällä on tosin usein hyvin lämmintä ja kuivaakin, mikä lisää pistokkaiden nuutumisriskiä. 30
Pistokkaat voidaan kasvattaa emotaimimaalla tai kasvihuoneessa, kuten kennoihinkin pistettävät pistokkaat. Yleisesti pistokkaat kerätään kuitenkin marjojen tuotantoon istutetuilta lohkoilta. Tällöin tulee pistokkaita kuitenkin ottaa vain samana keväänä istutetuista puhtaista kasvustoista. Suoraan kasvupaikalle pistettävään rönsypistokkaassa tulee olla noin kahden sentin mittainen rönsyjonon pätkä ja yksi avautunut tai avautumassa oleva lehti. Tällöin kasvunlähtö on tasaista ja haihdutus ei ole liian suurta. Mikäli havaitaan tai epäillään pistokkaiden keruulohkolla tai läheisillä lohkoilla esiintyvän mansikkapunkkia, on syytä tehdä pistokkaille lämminvesikäsittely ennen pistämistä. Juurrutettaessa rönsypistokkaita suoraan kasvupaikalle tulee huolehtia riittävästä kosteudesta ainakin viikko pistämisen jälkeen esimerkiksi sadettamalla. Sadettamalla annetaan vettä tasaisesti koko lohkolle ja nostetaan samalla myös ilmankosteutta, mutta runsaskaan sadetus ei aina pysty kastelemaan maata esimerkiksi muovin alta, mikä kannattaa ottaa huomioon. Sadetus tulee antaa riittävän tiheästi ja hienojakoisena, etteivät pistokkaat irtoa maasta. Esimerkiksi hellepäivinä joudutaan sadettamaan lyhyitä jaksoja useita kertoja tunnissa. Kosteusolosuhteita voidaan pyrkiä parantamaan levittämällä pistetyn alueen päälle harso tai muovi, mutta tällöin voi lämpötila nousta haitallisen korkeaksi. Harso tai muovi voivat myös irrottaa taimia maasta tuulen liikuttaessa sitä. Taimien tuotanto Taimituotanto Suomessa Mansikan lisäyksen perustana ovat perinteisesti olleet sen muodostamat maanpäälliset rönsyt. Emotaimesta kasvavat rönsyt muodostuvat nivelväleistä ja nivelistä, joihin rönsytaimi muodostuu. Rönsytaimeen kasvavat ensimmäisenä lehdet ja myöhemmin niihin puhkeavat juuret. Useat mansikan taimien tuotantomenetelmät perustuvat juuri mansikan luontaiseen rönsytaimien tuotantoon. Sen sijaan mikrolisäys perustuu emokasvin kasvupisteen monistamiseen, mutta menetelmää on käytetty myös kaupallisessa tarkoituksessa lähinnä 1980 -luvulla. Nykyään sitä käytetään mansikalla pääasiassa puhtaiden ja terveiden emokasvien tuotannossa. Mikrolisäys ei ole pystynyt kilpailemaan kustannuksissa taimien lisäykselle rönsyistä mansikan tehokkaan luontaisen rönsytaimien tuotannon vuoksi. Siemenlisäystä käytetään mansikalla lähes ainoastaan jalostuksessa. Mansikan lisäämisestä muista kasvinosista on niukasti tietoa. Tämä johtunee juuri perinteisen rönsytaimista lisäämisen helppoudesta ja toimintatapojen muuttamisen tarpeettomuudesta. Rönsylisäys on kasvullinen lisäysmenetelmä, ja sillä saadaankin emoyksilön kaltaisia jälkeläisiä, eikä muuntelun mahdollisuutta ole. Suomessa myyntitarkoituksiin tuotettavista taimista valtaosa on paakkutaimia, jotka lisätään rönsypistokkaista. Aiemmin hyvin yleiset avojuuriset tuoretaimet ovat nykyisin melko harvinaisia. Marjanviljelijät lisäävät vielä nykyisinkin huomattavia määriä taimia itse, jolloin taimia nostetaan avojuurisina tai pistokkaita juurrutetaan turvepaakkuihin ja taimipenkkeihin. Ulkomaisten frigotaimien kilpailukyky on ollut suhteellisen hyvä ja kauppiaat ovat tehneet runsaasti työtä tuotteidensa markkinointiin, suomalaiset tuottajat eivät ole pystyneet vastaamaan kilpailuun riittävän nopeasti. 31
Viime vuosina on kuitenkin tehty runsaasti tutkimusta suomalaisen taimituotannon kehittämiseksi, ja tulevaisuudessa toivottavasti nähdäänkin entistä kilpailukykyisempiä tuotteita markkinoilla. Suomalaisten frigotaimien kaupallinen tuotanto näyttäisi olevan vähitellen käynnistymässä. Esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla on aloitettu frigotaimien tuottaminen avomaalla. Tuotantotekniikka on kehitetty yhdessä Maa- ja elintarviketuotannon tutkimuskeskuksen (MTT) kanssa. Frigotaimet tuotetaan pellolla ja ne nostetaan avojuurisina syksyllä, taimet lajitellaan eri kokoluokkiin juurakon halkaisijan mukaan. Vuonna 2003 kyseinen yritys ilmoitti tavoitteekseen tuottaa 0,5 1,0 miljoonaa avojuurista frigotainta. Taimituotanto Hollannissa Koska suurin osa Suomeen tuotavista taimista tulee Hollannista, ja siellä tuotantotekniikka on hiottu kohdalleen muun muassa kovan kilpailun vuoksi, on syytä tarkastella lähemmin hollantilaista taimien tuotantotekniikkaa. Hollannissa taimituottajat kasvattavat yleisesti useita eri taimityyppejä, joilla kullakin on oma viljelytekniikkansa. Eräät taimistot ovat erikoistuneet esimerkiksi paakkusatotaimien (Tray-taimien) tuotantoon tai tuotannossa on pääasiassa odotuspetitaimia. Taimien tuotantotekniikassa on eroja myös taimituottajien välillä, mutta pääpiirteet ovat samat. Sekä pienten frigotaimien että satotaimien tuotantoon Hollannissa on viitattu tarkemmin näiden tuotantoa koskevien lukujen kohdalla. Hollantilaiset yritykset ovat usein erikoistuneet hyvin kapeille sektoreille, niin myös taimituotantoa harjoittavat yritykset. Joillakin taimistoilla on tuotannossaan ainoastaan mansikan frigotaimia, mutta toisilla on lisäksi yhdestä kolmeen muuta tuotantokasvia tai -alaa. Yleistä on tuottaa sekä mansikan taimia että parsan taimia, sillä muun muassa Saksassa monilla viljelijöillä on viljelyssä mansikkaa ja parsaa. Joillakin taimituottajilla on lisäksi muita taimia, kuten vihannesten taimia. Hollantilaisissa taimituotantoyrityksissä vieraillessaan voi havaita niissä tehtävän runsaasti työtä erityisesti tuotantotekniikan kehittämisen ja uusien lajikkeiden eteen. Melko pienelle alueelle keskittynyt taimituotanto on eurooppalaisittain mittavaa, se tuottaakin suuren osan koko Euroopan mansikan taimista. Voimakkaan keskittymisen ja laajamittaisen tuotannon vuoksi yrityksissä on voitu panostaa töiden koneellistamiseen ja työvaiheet on rationalisoitu hyvin pitkälle. Istutukset hoidetaan koneilla, joissa istutustyöntekijät istuvat katetussa koneessa, joka on varustettu muun muassa lämmityksellä ja radiolla. Hoitotöihin käytettävät harat ja kasvinsuojeluruiskut ovat mittavia, itsekulkevien ruiskujen työleveydet ovat reilu 30 metriä. Kukkavarsien poistoon ja joidenkin ongelmarikkakasvien kitkentään joudutaan käyttämään käsityövoimaa, mutta sitäkin helpottamaan käytetään traktorilla vedettäviä alustoja joissa maaten työ on kevyempää. Rönsyjen ohjailuun ja leikkuuseen on käytössä koneita, joita yritykset ovat teettäneet tai rakentaneet itse. Monet työkoneet, kuten lähes kaikki nostokoneet, valmistaa hollantilainen yritys joka on erikoistunut erikoisviljelmien koneiden valmistukseen asiakkaiden toiveiden mukaan. Nostokoneet ovatkin hyvin massiivisia, joko traktorilla hinattavia tai omalla moottorilla ja ohjaamolla varustettuja, jotka nostavat maasta taimia joko yksi tai kaksi riviä kerrallaan. Myös taimivarastot ja pakkaamotilat varustetaan toisinaan hihnakuljettimilla ja muulla automatiikalla, mutta pakkaamoissa käytetään paljon myös vähemmän kehittynyttä 32
tekniikkaa. Pakkaamoissa työskentelee pääasiassa alhaisemman elintason maista tulevia henkilöitä. Hollantilaisilla taimistoilla on yleisesti ammattitaitoinen myynti ja markkinointihenkilöstö. Kuva 18. Polka -lajikkeen odotuspetitaimipelto Hollannissa. Laajoilla ja säännöllisillä peltoaukeilla on työvaiheet helppo rationalisoida tehokkaiksi. Kuva 19. Hollannissa myös taimituottajien kesken kilpailu on kovaa, tehokkuuteen pyritään kaikin keinoin. Mansikan frigotaimien tuotanto tapahtuu Hollannissa pelto-olosuhteissa, lukuun ottamatta paakkusatotaimia, jotka tuotetaan niille rakennetuilla kasvatuskentillä. Pienet frigotaimet kasvavat emotaimien rönsyistä juurruttuaan peltomaahan, odotuspetitaimet jatkokasvatetaan näistä rönsytaimista. Pienet frigotaimet kasvavat yhden kasvukauden aikana nosto- ja pakkauskuntoisiksi, odotuspetitaimetkin kasvatetaan yhdessä kasvukaudessa. Odotuspetitaimiksi kasvatettavat juurtuneet rönsytaimet nostetaan heinä- elokuun vaihteessa, ja ne istutetaan takaisin peltoon niin sanottuun odotuspetiin. Taimet nostetaan myöhään syksyllä, kun ne ovat tuleentuneet, tämän jälkeen ne pakataan, lajitellaan eri kokoluokkiin ja varastoidaan ennen toimittamista marjanviljelijöille tai välittäjille. Paakkusatotaimet kasvatetaan turvepoteissa, johon pistokkaat pistetään elokuun alussa. Paakkusatotaimet pakataan ja varastoidaan kuten frigotaimetkin -1,5 asteessa muoviin käärittynä, muovi- tai puulaatikoissa. 33
Kuva 20. Frigotaimien tuotantopelto on tasainen ja pudas rikkakasveista. Mulloksella olevia ajouria pitkin tehdään kasvinsuojeluruiskutukset ja lannoitukset. Taimituotanto marjantuotantoyrityksessä Mansikan taimista suuri osa ostetaan taimia tuottavista yrityksistä tai välittäjiltä. Viljelmillä lisätään kuitenkin jonkin verran taimia myös itse. Aiemmin yleinen tekniikka oli irrottaa riviväliin juurtuneita rönsytaimia ja siirtää ne uudelle kasvupaikalle. Nykyään on yleisempää kerätä rönsypistokkaita, jotka eivät ole ehtineet vielä juurtua. Pistokkaat pistetään joko kennoihin tai penkkeihin, joissa ne juurrutetaan. Juurtuneiden rönsytaimien nosto riviväleistä on pistokaslisäystä edullisempaa ja vaatii vähemmän työtä, mutta usein kasvuunlähtö ja taimien laatu ovat heikompia. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) on kehittänyt viime vuosina tekniikkaa, jolla voitaisiin tuottaa frigotaimia marjaviljelmillä tilan omaan käyttöön. Jonkin verran käytetään myös rönsypistokkaiden pistämistä suoraan lopulliselle kasvupaikalle. Suositeltavin istutusajankohta on kevät, sillä tällöin taimet ehtivät kasvaa yhdessä kasvukaudessa riittävän suuriksi tuottaakseen toisena kasvukautena hyvän sadon. Mikäli tätä ohjetta pyritään noudattamaan, asettaa se tiettyjä rajoitteita marjaviljelmillä tehtävään mansikan lisäykseen. Yleisesti marjaviljelmillä ei ole käytettävissään kasvihuonetta, ja mikäli kylmävaraston käyttö talvella olisi liian suuri kustannus, on aikaiseen kevätistutukseen vain vähän mahdollisuuksia. Avomaalla juurrutuskelpoisia rönsypistokkaita aletaan saada kesäkuun lopulla, ja niiden juurtuminen kestää noin 4 viikkoa. Ajoitus ja lisäystekniikka onkin mietittävä yrityskohtaisesti, käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Taimien lisäys riviväleissä Riviväliin juurtuneiden taimien käyttö on yksinkertainen tapa lisätä mansikkaa, mutta tässä menetelmässä on myös useita haitallisia tekijöitä. Ehkä yleisimmin riviväliin juurtuneita taimia käytetään paikkausistutuksiin silloin, kun esimerkiksi talvi on tuhonnut taimia. Erityisesti taimien mukana uusille viljelyksille siirtyvät taudit ja tuholaiset ovat yleisiä tässä tekniikassa. Mansikkapunkin leviäminen on tämän tekniikan suurin riski, minkä vuoksi tulisi ehdottomasti käyttää taimien lämminvesikäsittelyä tämän menetelmän yhteydessä. Tässä lisäystavassa emotaimina käytetään yleensä marjantuotantoon istutettua kasvustoa, josta kasvavat rönsyt annetaan juurtua riviväliin. Juurtuneet taimet nostetaan yleisesti syksyllä tai keväällä ja ne siirretään avojuurisina uudelle 34
kasvupaikalle. Taimien irrottamiseen maasta voidaan käyttää veistä, pientä istutuslapiota, talikkoa tai lapiota. Yleisesti marjaviljelyksillä käytetty muovikate voi estää joidenkin rönsyjen juurtumisen tai ainakin vaikeuttaa nostoa, mikäli taimet ovat juurtuneet hyvin lähelle muovin reunaa. Myös rikkakasvit vaikeuttavat taimien nostoa ja leviävät helposti taimien mukana. Maasta irrotuksen jälkeen taimet siirretään mahdollisimman nopeasti viileään ja varjoisaan paikkaan, jossa ne lajitellaan, irrotellaan rönsyjonoista ja poistetaan vioittuneet lehdet. Sään ollessa suotuisa, eli pilvinen ja mahdollisesti sateinen, voidaan lajittelu tehdä myös pellolla, joka tapauksessa taimien kuivumista tulee välttää. Tavoitteena tulisi olla, että taimet voitaisiin siirtää heti noston jälkeen uudelle kasvupaikalle, jossa huolehditaan riittävästä kastelusta. Nostettaessa taimia riviväleistä riviväli jää mullokselle, jolloin marjojen likaantumisen ehkäisemiseksi se on syytä kattaa esimerkiksi oljella mikäli taimet nostetaan keväällä. Marjantuotantoon keväällä istutetusta kasvustosta voidaan saada ensimmäisenä syksynä noin 5 15 juurtunutta tainta, toisena vuonna kaksinkertainen määrä. Rönsytaimien määrä riippuu paljon lajikkeesta sekä istutusajasta. Taimien ottamista toisena vuonna tulee kuitenkin välttää kasvitautien ja tuholaisten leviämisen vuoksi. Lämminvesikäsittelyn toteuttaminen Lämminvesikäsittely on osoittautunut hyvin tehokkaaksi keinoksi vihannes- ja mansikkapunkkien sekä mansikka- ja juurihaava-ankeroisten hävittämiseksi pistokkaista ja avojuuritaimista. Käsittely tehdään ennen pistokkaiden pistämistä potteihin tai taimipenkkiin, paakkutaimille ei voida tehdä lämminvesikäsittelyä. Menetelmässä on myös riski, että osa taimista tuhoutuu käsittelyn yhteydessä, ja siksi tarvitaan huolellisuutta ja tarkkoja laitteita. Erityisen tärkeää on käsitellä taimia tai pistokkaita oikeassa lämpötilassa ja myös käsittelyn keston on oltava sopiva. Suomessa on markkinoilla mansikan taimien lämminvesikäsittelyyn kehitetty laite, jolla voidaan käsitellä noin 2000 mansikan juurellista tainta tai 3500 pistokasta tunnissa. Laiteessa on allas, joka täytetään vedellä. Taimet upotetaan kokonaan koneen lämmittämään veteen, ja laite pitää veden tietyn lämpöisenä käsittelyn ajan. Vaikka laite toimiikin hyvin automaattisesti, on kuitenkin syytä tarkkailla erillisellä lämpömittarilla, että vesi lämpenee tasaisesti joka kohdasta allasta. Liian suurien taimimäärien käsittelemistä kerralla on myös syytä välttää. Lämminvesikäsittelylaitteen voi myös valmistaa itse, jolloin laitteen kapasiteetti voi olla paljon edellä mainittua suurempi tai pienempi. Tärkeintä on että veden lämpötila saadaan täsmälleen oikeaksi joka puolella allasta, ja että käsittelyaika on oikean pituinen. Aluksi lämminvesikäsittelyä kannattaa harjoitella pienillä taimimäärillä. Lajikkeiden välillä on eroja käsittelyn kestävyydessä. On havaittu että esimerkiksi Korona ja Zefyr -lajikkeilla vioituksia voi esiintyä muita herkemmin. Vioituksia voi aiheuttaa myös taimien heikko kunto, joka johtuu esimerkiksi traktorin tallaamisesta, kuivuudesta tai heikosta nestejännityksestä kuumalla säällä. Lämminvesikäsittelystä voi aiheutua hetkellistä taimen kehittymisen hidastumista käsittelyn jälkeen. Mansikan taimien lämminvesikäsittelyn etenemisjärjestys on seuraava: 35
1. Avojuuritaimet tai pistokkaat sijoitetaan ensin esilämmitysaltaaseen, jossa veden lämpötila on noin 30 C. 2. Taimet laitetaan varsinaiseen käsittelyaltaaseen, jonka lämpötila on 45,5 46,5 C, 8 10 minuutin ajaksi. Alle 45 asteen lämpötilassa osa tuholaisista jää eloon ja yli 47 asteessa ainakin osa käsiteltävistä kasveista vioittuu. Eri kokoluokkiin lajiteltuina lämpökäsittelyn mahdolliset taimivauriot voidaan minimoida. Pienikokoisille taimille ja pistokkaille käsittelyaika on syytä rajoittaa 8 (jopa 6 7) minuuttiin taimierää kohti. 3. Taimet nostetaan jäähdytysaltaaseen, jossa veden lämpötila on noin 20 30 C. Kannattaa huomioida että sama henkilö, joka käsittelee puhdistettavia taimia ei saa olla ottamassa puhtaita taimia altaasta, jotta uudelleen saastumista ei tapahdu. Taimien juurruttaminen pistokkaista juurrutusalustalle Mansikan taimien kasvattaminen erillisessä taimipenkissä, poteissa tai kennoissa on yleinen käytäntö myös marjantuotantoyrityksissä. Tämä tekniikka on hyvin samanlainen kuin taimia tuottavissa yrityksissä. Emotaimet kasvatetaan joko kasvihuoneessa, mutta usein rönsypistokkaat otetaan marjantuotantoon istutetuista kasvustoista. Pistokkaita ei tulisi ottaa yli vuoden ikäisistä kasvustoista, sillä kasvitautien ja tuholaisten leviämisen riski on silloin suuri. Kasvatettaessa emotaimet kasvihuoneessa tai avomaalla on lähtömateriaalin oltava aina puhdasta, mieluiten varmennettuja tai mikrolisättyjä taimia. Toukokuussa avomaalle istutetuista emotaimista päästään rönsypistokkaita keräämään heinäkuun alkupuolella, mutta kasvihuoneessa kasvatettavista emotaimista keruu voi alkaa jopa puolitoista kuukautta aiemmin. Pistokkaat kerätään mieluiten pilvisellä säällä, mutta mikäli olosuhteet ovat aurinkoiset tai kuivat, viedään pistokkaat kylmävarastoon, 0 1 asteen lämpötilaan odottamaan pistämistä. Pistokkaat on hyvä kerätä esimerkiksi muovisäkkeihin, joista kosteus ei pääse haihtumaan helposti pois. Pistokkaat voidaan erotella rönsyjonoista myös viileissä sisätiloissa, jolloin niiden kerääminen pellolta tai kasvihuoneesta sujuu nopeasti. Kennoihin tai potteihin pistäminen tehdään mahdollisimman nopeasti pistokkaiden keruun jälkeen, jonka jälkeen kennot tai potit siirretään juurrutuspaikalle. Juurrutus voidaan tehdä kasvihuoneessa, ulkona tai taimilavassa, mutta ehdottoman tärkeää on kuitenkin huolehtia tiheästä sumutuksesta ja juurrutusalustan riittävästä kosteudesta. Ulkona tulee juurrutuspaikan olla suojaista etteivät ilmavirrat kuivata juurtuvia pistokkaita. Norjan mallin taimilava Taimilava on katettu matala lava, jossa ilmankosteus säilyy korkeana jopa ilman jatkuvaa sumutusta. Tällainen maitomuovilla katettu taimilava on kehitetty Norjassa ja siksi sitä kutsutaan Norjan mallin lavaksi. Lava voidaan rakentaa puusta, katteena käytetään maitomuovia, ja tiivistetyn sorapohjan päälle levitetään katekangas. Lavan pituus ja leveys voidaan valita hyvin vapaasti, mutta korkeus ei saa olla liian korkea, jotta ilmankosteus pysyisi suurena pistokkaiden tasolla. Maitomuovi tasaa lämpötilaeroa, mutta pitää ilmankosteuden taimilavan sisällä korkeana. Taimilavaa ei kannata sijoittaa kovin paahteiseen paikkaan, mutta myöskään hyvin varjoinen paikka ei ole hyvä taimien juurtumisen kannalta. 36
Tällainen taimilava sopii hyvin marjantuotantoyrityksessä tehtävään omaan lisäykseen, sillä se ei vaadi niin paljon tarkkuutta ja valvontaa kuin sumutuksen alla tehtävä juurrutus. Taimet juurtuvat hyvissä olosuhteissa jopa kahdessa viikossa, minkä jälkeen lavan muovikatetta pidetään joitakin päiviä ennen istutusta raollaan taimien karaisemiseksi. Kun pistokkaat on pistetty kennoihin, nostellaan kennot taimilavan sisään ja kastellaan niin, että turvepaakut ovat hyvin kosteita. Tämän jälkeen taimilava suljetaan tiiviisti ja juurrutuksen ajan huolehditaan siitä, että kosteutta on riittävästi taimilavan sisällä. Juurtumisen aikana lavaa ei siis tuuleteta lainkaan. Taimilavan pohja on syytä kastella hyvin ennen kennojen asettelua sisään. Juurtuneet taimet tulisi istuttaa syksyllä niin, että ne ehtivät vielä juurtua peltoon tai vaihtoehtoisesti ne voidaan varastoida kylmävarastossa -1,5 asteen lämpötilassa. Paakuissa tai kennoissa juurrutetut taimet selviävät heikosti talven yli ulkona, vaikka ne katettaisiin harsolla. Kuva 22. Taimien juurrutukseen käytettävä taimilava. Taimilava on katettu valkealla maitomuovilla, joka pysyy hyvin paikallaan reunaan kiinnitetyn puulistan painosta. Taimilavassa voidaan taimet juurruttaa joko kennoissa tai taimilavan pohjamaassa. Tätä lavaa ei ole käytetty vähään aikaan ja sen pohjasta onkin kasvanut runsaasti rikkakasveja, niiden kasvu tulisi ehdottomasti estää. Juurrutus normaalissa taimipenkissä Pistokkaiden juurruttaminen voidaan tehdä myös taimipenkissä, jossa riittävästä kosteudesta huolehditaan sumuttamalla. Taimipenkki tehdään puolivarjoisaan paikkaan. Taimipenkki tehdään levittämällä tasatulle pohjalle rikkakasveista puhdasta turpeen ja hiekan sekoitusta. Tämän alle kannattaa lisäksi levittää katekangas, joka estää rikkakasvien kasvun penkkiin, ja toisaalta myös mansikan juurten kasvun maapohjaan. 37
Turpeen ja hiekan sekoitus pidättää hyvin vettä ja siitä taimet on helppo nostaa siirrettäväksi pellolle. Pistokkaat kannattaa pistää taimipenkkiin säännöllisin välein ja tietyn kokoisiin ruutuihin. 10 cm on sopiva taimien väli ja esimerkiksi 100 tai 1000 taimen ruutukoko helpottaa taimien laskemista. Pistämisen jälkeen aloitetaan välittömästi sumutus, mikä kannattaa automatisoida, sillä sumutuskertoja tarvitaan jopa useita tunnin aikana. Kosteuden säilymistä taimien ympärillä voidaan parantaa levittämällä harsokate taimipenkin päälle, tällöin sumutus tehdään harson päälle. Harsokate tosin voi nostaa lämpötilan haitallisen korkeaksi taimipenkissä. Juurtuneet taimet nostetaan penkistä avojuurisina ja istutetaan peltoon. Koska pistäminen tehdään yleensä heinä-elokuussa, ovat taimet valmiita istutettaviksi syksyllä tai loppukesällä. Mikäli istutus jää myöhään syksyyn, eivät taimet ehdi juurtua peltoon, tällöin onkin järkevää jättää istutus kevääseen ja antaa taimien talvehtia taimipenkissä. Talvehtimista voidaan varmistaa kattamalla taimipenkki harsolla talveksi. Paakkutaimien / pottitaimien tuotanto Emotaimet voidaan kasvattaa joko avomaalla tai kasvihuoneessa. Kasvihuoneessa tuotettaessa voidaan kasvatus aloittaa jo kevättalvella, kun valon määrä alkaa olla riittävä. Tällä tavoin kasvatuskautta pystytään jatkamaan useita kuukausia, ja näin myös pistokkaiden määrä saadaan suureksi. Kasvihuoneessa voidaan säädellä lämpötila, valo ja muita olosuhteita optimaalisiksi rönsypistokkaiden kasvulle. Myös kasvinsuojelu, kastelu ja lannoitus saadaan pidettyä kontrollissa. Pistokkaiden tuottaminen avomaalla vaatii huomattavasti pienempiä investointeja, mutta toisaalta pistokkaiden määrä jää paljon kasvihuonetuotantoa vähäisemmäksi. Taimien kysyntä painottuu nykyään yhä enemmän kevääseen, ja avomaalta kerätyistä pistokkaista ensimmäiset ovat juurtuneet yleensä vasta heinäkuun lopulla. Kasvihuoneesta kerätyistä pistokkaista juurrutetut taimet valmistuvat toukokuun lopulta alkaen. Kuva 23. Emotaimikasvihuoneessa kannattaa käyttää vaaleita muoveja ja pitää katteet mahdollisimman paljon, mahdollisimman aikaisin. 38
Pistokkaiden juurrutus voidaan tehdä joko kasvihuoneessa tai ulkona. Juurrutuskasvihuoneeksi soveltuvat hyvin monenlaiset kasvi- tai kausihuoneet, ja juurrutus voidaan tehdä myös maitomuovilla katetussa taimilavassa. Kasvihuoneet voivat olla hyvinkin kevytrakenteisia muovitunneleita, joissa ilmankosteus pysyy yleensä helposti korkeana. Pienissä kasvihuoneissa tosin lämpötilat vaihtelevat jyrkemmin ja kesällä ne voivat nousta herkästi liiankin korkeiksi. Juurrutus tapahtuu harvemmin niin aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä että lämmitystä tarvittaisiin. Mikäli taimet juurrutetaan myöhään syksyllä ja varastoidaan seuraavaan kevääseen, voi olla tarpeen varustaa juurrutuskasvihuone lämmityksellä. Näin saadaan syksyllä juurtuminen ja taimien tuleentuminen luonnolliseksi, ja estetään keväällä sekä syksyllä yöpakkasten haittavaikutukset kasvuun. Ulkona juurrutus onnistuu keskikesällä, mutta myöhään syksyllä sekä aikaisin keväällä on kylmien säiden riski suuri. Taimien talvettamisessa ulkona on hyvin suuri talvituhojen riski. Ulkona tehtävässä juurrutuksessa tulee varautua huomattavasti kasvihuonetta tiheämpään kasteluun ja esimerkiksi tuulen aiheuttama kuivuminen tulee eliminoida. Rönsypistokkaiden kasvatus Rönsypistokkaiden kasvatus kasvihuoneissa on järkevintä tehdä maasta irti nostetuilla kouru- tai pöytärakenteilla rajoitetulla kasvualustalla, joka vaihdetaan vuosittain. Kasvualustana voidaan käyttää turvelevyjä, -säkkejä tai irtoturpeella täytettyjä astioita. Kasvualustaksi soveltuu hyvin kalkittu ja lannoitettu turve, joka voi olla marjantuotantoon käytettävää turvealustaa voimakkaammin lannoitettua. Rönsypistokkaiden kasvatuksessa istutetaan emotaimet noin 4 10 tainta rivimetrille, joko yksittäisriviin tai tiheämmillä määrillä paririviin tai hieman lomittain. Emokasvien kasvatusastiat tai -säkit voidaan asettaa roikkumaan kasvihuoneen rakenteista kouruihin, ne voidaan tukea maasta tai ne asetetaan pöydille. Rivien väli riippuu jonkin verran tuentatekniikasta, ja kuinka kulkuväylät on mahdollista sijoittaa. Pöydillä kasvatettaessa määrää pöytien leveys asettelua, mutta roikkuvissa kouruissa riviväli voidaan valita vapaammin. Minimiriviväli on suurin piirtein sama kuin marjantuotannossakin, eli noin 1 metri. Rivejä voidaan myös asettaa kaksi tai kolme vierekkäin jolloin kulkuväylien eli leveiden välien määrä pienenee. Tällöin toisaalta vaikeutuu työskentely ja mahdollisesti kasvustot varjostavat toisiaan. Mikäli riveistä osa jää toisten varjoon kannattaa vähemmän valoa saavien rivien kohdilla käyttää esimerkiksi puolet harvempaa istutustiheyttä. Emotaimet voidaan kasvattaa myös kasvihuoneen maapohjassa, samanlaisella tekniikalla kuin avomaallakin. Maapohjassa ongelmaksi voivat muodostua melko nopeasti taudit ja tuholaiset, eikä kasvihuoneessa voida järjestää viljelykiertoa. Koska emotaimien puhtaus on erittäin tärkeää on mikrolisättyjen, puhtaiden emotaimien käyttö perusteltua. Kasvihuoneen käyttö rönsypistokkaiden tuotannossa aiheuttaa myös avomaata enemmän kustannuksia, joten emotaimien tuottovaatimus on korkea. Pienet mikrolisätyt taimet tulee koulia ravintoalustoilta turvekennoihin tai muihin alustoihin jo helmikuussa, josta ne on istutettavissa turvesäkkeihin tai laatikoihin huhtikuun alussa, noin 6 viikon kuluttua koulinnasta. Mikrolisättyjen taimien juurruttaminen turvekennoihin voidaan tehdä suhteellisen pienessä tilassa, mutta riittävästä lämmöstä ja valosta tulee huolehtia, lisävaloa joudutaan mahdollisesti antamaan helmi-maaliskuussa. 39
Ensimmäiset rönsypistokkaat ovat valmiita kerättäväksi noin 5 viikon kuluttua emotaimien istutuksesta. Kasvihuoneessa voidaan yhdestä enokasvista saada noin 20:stä jopa 50 pistokkaaseen kasvatuskaudessa. Rönsypistokkaiden saanto riippuu muiden tekijöiden lisäksi paljon myös lajikkeesta. Emotaimet voidaan myös talvettaa, ja kasvattaa niistä rönsypistokkaita useina vuosina, mutta tällöin kasvaa riski tuholaisten ja tautien lisääntymisestä. Toisaalta rajoitetussa kasvualustassa juuriston tila käy liian pieneksi useita kasvatuskausien aikana. Talvetetuista taimista joudutaan myös poistamaan kukkavarsia, jotka myös vievät energiaa rönsyjen kasvulta. Talvettaminen toteutetaan joko kasvihuoneessa tai kylmävarastossa -1,5 asteen lämpötilassa. Kuva 26. Mikrolisätyt taimet ovat juuri turpeeseen koulimisen jälkeen aika onnettoman näköisiä. Kouliminen on tarkkaa työtä, apuna käytetään esimerkiksi ohuita puutikkuja. Koulimisen jälkeen taimia sumutetaan suhteellisen tiheästi kunnen juuret ovat levittäytyneet kasvualustaan. Kasvuolosuhteet voidaan kasvihuoneessa säätää rönsyn kasvulle optimaalisiksi. Emotaimihuoneessa säädellään kasvuolosuhteita mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan. Lämpötila ja päivänpituus ovat merkittäviä tekijöitä sekä marjojen että rönsyjen muodostumiselle. Rönsyjen muodostuminen on voimakasta pitkän päivän olosuhteissa. Optimaalinen päivän pituus ja lämpötila riippuvat jonkin verran lajikkeesta. Tehokkaasti rönsyjä muodostuu yli 14 16 tunnin päivänpituudessa. Optimaalinen lämpötila rönsyn tuotannolle on useilla lajikkeilla yli 23 astetta, joillakin lajikkeilla jopa yli 26 astetta. Korkea lämpötila korvaa myös päivänpituuden vaatimusta, tämän vuoksi lämpötilaa kannattaa pitää korkeammalla erityisesti vähävaloisena aikana. Päivänpituus on Suomessa yli 14 tuntia huhtikuun lopulta syyskuun alkuun. Myös korkeat lämpötilat yhdessä pitkänpäivän olosuhteiden kanssa lisäävät rönsyntuotantoa. Päivänpituutta voidaan kasvihuoneessa jatkaa jatkuvalla valotuksella, mutta myös pimeänkatkaisuvalotusta voidaan käyttää. Jatkuvassa valotuksessa kasvustoa valotetaan kasvuvaloilla niin että päivää pidennetään toisesta tai molemmista päistä. Pimeänkatkaisuvalotuksessa kasvustoa valotetaan esimerkiksi 15 minuutin ajan joka tunti läpi pimeän ajan. Tällöin voidaan käyttää huomattavan pientä valotehoa ja valotus voidaan tehdä hehkulampuilla, asennustehoksi riittää 10 W/m 2. Emotaimikasvihuoneen valoisuudesta huolehditaan myös muilla keinoilla, kuten pitämällä kasvihuoneen kate puhtaana ja käyttämällä pöytien tai lattian pinnalla 40
valkeapintaista katetta. Kasvusto pyritään pitämään koko kasvatusajan voimakkaassa kasvussa, tätä edistetään muun muassa poistamalla säännöllisesti, esimerkiksi viikoittain, vanhoja lehtiä. Tällä tavoin kasvustossa on aina mahdollisimman hyvin yhteyttäviä lehtiä. Lannoitus annetaan kasvihuoneessa kastelun yhteydessä tihku- tai tippuletkuilla. Lannoituksessa voidaan karkeasti sanoen noudattaa kasvihuonemansikan vegetatiivisen kasvuvaiheen, eli ennen kukintaa olevan kasvuvaiheen, lannoitusohjelmaa koko kasvatusajan. Lannoitusvoimakkuutta seurataan kasvualustan puristenesteen johtokyvystä. Rönsypistokkaiden voidaan tuottaa myös avomaalla, jolloin kasvatuskausi jää lyhyemmäksi kuin kasvihuoneessa. Emotainta kohden saadaan vähemmän rönsypistokkaita ja lisäksi rönsysato saadaan myöhemmässä vaiheessa. Tämän vuoksi juurtuneita taimia saadaan avomaalta vasta loppukesän istutuksiin. Avomaalla tuotanto on kuitenkin huomattavasti edullisempaa, ja menetelmä soveltuu hyvin esimerkiksi marjatiloilla tehtävään lisäämiseen. Rönsypistokkaiden kasvattamiseen tarkoitettu pelto kunnostetaan mansikan kasvulle hyvin soveltuvaksi, ja rikkakasvien sekä tuholaisten ja tautien hävittäminen hoidetaan huolellisesti ennen emotaimien istuttamista. Peruslannoitus kannattaa tehdä hieman voimakkaammin kuin marjaviljelmää perustettaessa. Mikäli käytetään tihkukastelua, voidaan ravinteita antaa tarpeen mukaan myös kasvatuksen aikana. Emotaimet kannattaa istuttaa muovilla katettuun penkkiin, jossa maa lämpenee nopeasti keväällä. Muovikate estää lisäksi rikkakasvien kasvua ja rönsypistokkaiden juurtumista maahan. Rönsypistokkaiden kasvatuksessa tulee järjestää emotaimimaalle kastelu, joko tihku- tai sadetinkasteluna. Marjantuotannosta poiketen kastelulaitteistoa ei tarvita hallantorjuntaan, ja muovin alle kasteltaessa saadaan vesi ja mahdollisesti ravinteet suoraan emotaimen juurelle. Emotaimina käytetään puhtaita, terveitä ja lajikeaitoja taimia, taimet voivat olla mikrolisättyjä tai niiden rönsyistä juurrutettuja jälkeläisiä. Muita taimia ei voida suositella rönsypistokkaiden emotaimiksi, mutta mikään ei tietenkään estä käyttämästä esimerkiksi frigotaimien tuottamia rönsypistokkaita. Emotaimien istutusaika riippuu siitä millaisia emotaimia käytetään, ja juurrutetaanko mikrolisätyt taimet lämmitettävässä kasvihuoneessa vai esimerkiksi taimilavassa. Mikrolisättyjä taimia käytettäessä voidaan taimet juurruttaa kevyessä kasvihuoneessa toukokuun aikana, ja istutus emotaimimaalle voidaan tehdä kesäkuussa. Tällöin rönsypistokkaita päästään keräämään heinäkuun puolivälissä jolloin taimet ovat juurtuneita elokuun puolivälissä. Mikäli taimet juurrutetaan lämmitettävässä kasvihuoneessa aikaisemmin keväällä, päästään noin kuukautta aiemmin istuttamaan ja keräämään rönsypistokkaita. Emotaimet istutetaan noin 1,0 1,6 metrin rivivälein ja taimivälinä voi olla 10 20 cm. Avomaalla emotaimimaalla tulee kasvukauden aikana huolehtia kastelun ja lannoituksen lisäksi rikkakasvien, tautien ja tuholaisten torjunnasta. Myös kukkavarsien poisto ja rivivälien leikkuu tai rikkakasviruiskutukset kuuluvat kasvukauden hoitotöihin. Rönsypistokkaita kerätään yleisesti sitä mukaa kun niitä kehittyy, ja keruu tehdään käsityönä. Rönsypistokkaat leikataan veitsellä tai saksilla irti rönsyjonosta, ja niistä poistetaan tarvittaessa osa lehdistä sekä rönsyjen osat. Pistokkaaseen jätetään vain 41
yksi noin kahden sentin pituinen rönsyjonon pätkä, jolla pistokas on helppo kiinnittää kasvualustaan. Rönsypistokkaiden siistiminen voidaan tehdä myös sisätiloissa, erityisesti tämä on suositeltavaa aurinkoisella säällä. Pitkälle erikoistuneilla taimistoilla on myös käytetty tekniikkaa, jossa emotaimet kasvatetaan leveässä muovitetussa penkissä. Emotaimien kasvatettua riittävästi rönsypistokkaita tai kun on tavoiteltu pistokkaiden pistämisaika, muovi poistetaan penkin päältä muutamaa päivää ennen rönsypistokkaiden leikkuuta. Tämän jälkeen emotaimialuetta sadetetaan, jolloin juuret puhkeavat rönsypistokkaisiin, mutta niitä ei päästetä juurtumaan kiinni maahan. Tällä tavoin saavutetaan nopea ja hyvä juurtuminen, kun pistokkaat pistetään pian leikkuun jälkeen. Avomaalta voidaan saada noin 7 25 rönsypistokasta kasvukaudessa, kun emotaimet istutetaan aikaisin keväällä. Pistokkaiden keruuta voidaan jatkaa syksyllä niin kauan kuin niitä muodostuu, joskin usein työ joudutaan lopettamaan syyskuun alussa, jotta taimet ehtisivät juurtua ennen talvea. Pistokkaiden keruuseen käytettävät työvälineet, kuten veitset ja sakset, tulee ajoittain pestä ja desinfioida. Saastuneet työkalut voivat levittää leikkuukohdista pistokkaisiin niitä tuhoavia sienitauteja ja mahdollisia virustauteja. Myös pistokkaiden keruu- ja varastointiastiat on hyvä desinfioida jokaisen käyttökerran välillä. Kasvihuoneesta pistokkaat kerätään kuten avomaaltakin, mutta siellä on ilmasto usein vielä kuumempi. Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia siitä, että rönsypistokkaat eivät joudu olemaan pitkiä aikoja lämpimässä keruun ja pistämisen välillä. Joskus pistokkaita ei ehditä pistämään heti keruun jälkeen tai keruu tapahtuu hyvin aurinkoisella säällä. Tällöin on hyvä varastoida ja jäähdyttää pistokkaat kylmävarastossa. Varastossa tulisi olla noin +2 +5 asteen lämpötila ja 95 % ilmankosteus, ja pistokkaat on suojattava ehdottomasti haihtumiselta. Rönsypistokkaiden keruuseen ja säilyttämiseen soveltuvat hyvin kannelliset muoviämpärit ja laatikot tai muovipussit ja -säkit, koska niistä ei pääse tapahtumaan liiaksi haihtumista. Tosin ilman tulisi päästä vaihtumaan jonkin verran, mikä mahdollistetaan esimerkiksi pienellä reiällä astian kannessa. Keruu- tai säilytysastioihin voidaan tarvittaessa lisätä vähän kosteutta, mutta seisovaa vettä ei niihin homehtumisvaaran takia saisi jäädä. Kasvihuoneessa rönsypistokkaat ovat yleensä paremmin esillä ja kerättävissä paremmissa työasennoissa. Kun emotaimet kasvatetaan yksittäisissä riveissä eivät ne pääse sotkeutumaan muiden emotaimien rönsyjen ja kasvuston kanssa, jolloin maasta irti nostetuissa emotaimikasvustoissa rönsypistokkaat roikkuvat kasvuston sivulla. Tästä pistokkaat on helppo kerätä. Kun kasvatetaan useiden eri lajikkeiden pistokkaita, on hyvä merkitä ne selkeästi jokaisessa kasvatusvaiheessa. Jo emotaimimaalla tai emotaimikasvihuoneessa on syytä tehdä jokaisen rivin tai alueen kohdalle selvät lajikemerkinnät, ja tiedot merkitään myös pistokasastioihin ja taimikasvatuslaatikoihin. Lajikkeet saattavat näyttää hyvin erilaisilta kasvustona, mutta pistokkaina niitä onkin vaikea erottaa. 42
Kuva 29. Mansikan rönsyjonoon kehittyy useita rönsyjä. Yleisesti pyritään käyttämään juurrutuksissa mahdollisimman tasakokoisia rönsypistokkaita, tämän vuoksi leikataan vain yksi rönsypistokas yhdestä rönsyjonosta. Rönsypistokas on parhaimmillaan kun siihen on juuri puhjennut juuria. Kuva 30. Rönsypistokkaiden kasvatusta kasvihuoneessa. Rönsypistokkaiden keruu kasvihuoneesta käy helposti kun ne roikkuvat emotaimista. 43
Kuva 31. Pistämisvalmiita rönsypistokkaita. Pistokkaasta on poistettu lehtiä ja rönsyjonot keräysvaiheessa. Rönsyjonoa on jätetty 2 3 cm joka edellä pistokas työnnetään juurrutusalustaan. Rönsypistokkaisiin on jo puhjenneet juuret, jotka lähtevät voimakkaasti kasvamaan päästessään kosketuksiin kostean kasvualustan kanssa. Näistä pistokkaista on poistettu lehtiä reilusti, mutta keskikesällä juurtuminen on parempaa kun haihduttavaa alaa ei ole liiaksi. Rönsypistokkaiden juurrutus taimiksi Pistokkaiden juurrutus voidaan tehdä joko ulkona tai kasvihuoneessa. Paakkutaimia tehtäessä käytetään juurrutus- ja kasvatusalustana kasvualustasta puristettuja paakkuja, usein paakut puristetaan turpeesta. Mikäli paakut ovat vierekkäin lähellä toisiaan, voivat niiden juuret kasvaa kiinni toisiin taimiin, ja katketa irrotettaessa taimia toisistaan. Tällaisten paakkulevyjen käyttö on hyvin vähäistä mansikan taimien juurrutuksessa ja myös vihannesten taimikasvatuksessa niiden käyttö on vähentynyt. Turpeesta valmistettuja paakkuja voidaan hankkia myös valmiina. Tällaiset valmiiksi puristetut Jiffy -potit on puristettu tiukaksi, kuivattu ja päällystetty tiheällä verkolla. Jiffy -potit levitetään pöydälle, laatikkoon tai levylle, jossa ne kastellaan, jonka jälkeen turve paisuu normaalitilavuuteen. Yleisimmin mansikan pistokkaita juurrutetaan kuitenkin erilaisissa kennoissa tai poteissa. Kennot tai potit täytetään turpeella tai muulla vastaavalla kasvualustalla, ja rönsypistokkaat pistetään niihin. Tällä tavoin juurrutetut taimet ovat toisistaan erillään, ja niiden kasvu jatkuu häiriöittä heti istutuksen jälkeen. Kennoja valmistetaan monia eri malleja ja eri materiaaleista, kuten potteja ja ruukkujakin. Yleisimmin ne valmistetaan muovista tai styroxista, pottien koot vaihtelevat tarpeen mukaan, ja pitkän kasvuajan vaativat satotaimet kasvatetaan suuremmissa ja pienet taimet pienemmissä poteissa. Taimituottajat ovat jonkin verran teettäneet omien tarpeidensa ja näkemyksiensä pohjalta taimikasvatuskennoja. Joissakin kennoissa on esimerkiksi valmiina jalat, joiden avulla ne pysyvät irti maasta, jolloin tautien leviäminen sieltä estetään. 44
Kuva 32. Pottitaimien kasvatusta styroxkennoissa. Kennoissa olevat jalat pitävät taimet erossa maakosketuksesta. Lisäksi olisi suositeltavaa käyttää maanpinnassa esimerkiksi katekangasta rikkakasvien kasvun ehkäisemiseksi ja kasvihuoneen pohjan puhtaana pitämiseksi. Kuva 33. Jiffy -potit ovat ennen kastelua kuivia ja kooltaan pieniä. Etukulmissa on kasteltuja, turvonneita Jiffy -turvepotteja, joihin rönsypistokkaat voidaan pistää. Paakun ympärillä olevaa verkkoa ei tarvitse poistaa istutuksen yhteydessä. Tällaisten pottien valmistamiseen/puristamiseen tarkoitettuja laitteita käyttävät muun muassa kukkien pikkutaimien tuottajat. Juurrutukseen käytettävä kasvihuone varustetaan sumutus- ja kastelulaitteistolla. Sumutus- ja kastelurampilla saadaan tasainen kastelu, joka on automatisoitavissa sekä muunneltavissa toimimaan kasvihuoneen eri osissa kulloisenkin tarpeen mukaan. Sumutus ja kastelu voidaan myös rakentaa kiinteäksi, jolloin työn tarkkuus ja tasaisuus ovat yleensä hieman heikompia. Vaikka kiinteä sumutus- ja kastelujärjestelmä jaettaisiin pienempiin lohkoihin, eivät pistämiserät yleensä ole säännöllisen kokoisia, ja lisäksi eri-ikäiset pistokaserät vaativat erilaista kastelua ja sumutusta eri tiheyksillä. Kastelussa ja sumutuksessa voidaan käyttää samoja suuttimia ja laitteistoja, mutta paras tilanne olisi, jos pari viikkoa pistämisestä olisi käytössä hienompi sumutus ja taimien juurruttua paakun läpi kasteltaisiin hieman suuremmalla pisarakoolla. Myös ulkona tapahtuvassa juurrutuksessa toimivat samat periaatteet kuin kasvihuoneessa, mutta esimerkiksi kastelurampin rakenteet ovat erilaiset. Ulkona tulee lisäksi ottaa huomioon ilmavirtojen ja tuulien kuivattava ja vesipisaroita kuljettava vaikutus. Tämän vuoksi juurrutusalueen reunoilla tulisi käyttää suurempia suuttimia tai ne tulisi asetella tiheämmin. Hienoa sumua tai hyvin pieniä pisaroita muodostavia suuttimia ei 45
voida käyttää ulkona, sillä tuuli kuljettaa helposti tällaista vettä. Toisaalta hyvin suuret pisarat tai rankka sadetus voivat irrottaa pistokkaita juurrutusalustasta. Kuva 35. Rönsypistokkaiden juurrutusta kasvihuoneessa. Rönsypistokkaat on pistetty Vefi -kennoihin. Juurrutukseen käytetään lämmittämätöntä kasvihuonetta, jossa on hieno sumutus. Sekä kasvihuoneessa että ulkona voidaan kennot tai muut kasvatusastiat levittää maahan, pöydille tai telineiden päälle. Maanpinta kannattaa kuitenkin pitää sekä kasvihuoneessa että ulkona puhtaana rikkakasveista ja kasvinjätteistä. Pöytien päällä juurrutettaessa on tärkeää, että pöydät ovat samoilla korkeuksilla ja tasaisesti, koska tällöin myös kastelu on tasaista. Mikäli juurrutus tehdään maanpinnan tai lattian tasolla, on ne tarpeen perustaa tasaisiksi ja mahdollisesti päällystää. Sekä kasvihuoneen pohjalta että ulkokentältä kuoritaan pois maa-aines, ja täyttö tehdään kantavilla sora- ja murskekerroksilla jotka tasataan ja tiivistetään. Myös salaojien tekeminen voi olla tarpeen. Tasatun ja tiivistetyn kentän tai kasvihuoneen pohjan päälle kannattaa levittää päällyste, estämään rikkakasvien kasvua ja helpottamaan puhtaanapitoa. Päällysteenä voidaan käyttää esimerkiksi katekangasta, öljysoraa tai betonia. Katekangas on hankintahinnaltaan edullinen, mutta se ei kestä useita kertoja yliajoa koneilla. Ulkokentällä ilmavirrat ja tuulet voivat haitata taimien juurtumista, ja tämän vuoksi kannattaa suunnitella tarkoin kentän sijoituspaikka ja mahdollisten tuuliesteiden rakentaminen. Tuuliesteet voidaan rakentaa mataliksi aidoiksi muovista tai verkosta, tosin liian korkeina ne voivat varjostaa kasvustoja. Myös kasvihuoneiden sisällä voi esiintyä ilmavirtojen aiheuttamaa kuivumista, esimerkiksi tuuletusluukuista tai ovista virtaava ilma kuivattaa taimia paikallisesti. Tämä voidaan eliminoida järjestämällä mahdollisimman tasainen tuuletus ja ilmanvaihto kasvihuoneeseen, esimerkiksi välttämällä tuuletusta ovien kautta ja tehostamalla kattotuuletusta. 46
Kuva 38. Paakkutaimien tuotantoa kasvihuoneessa. Pistokkaat on pistetty Jiffy -potteihin, jotka on aseteltu styroxlaatikoihin. Juurrutusalustat voidaan asettaa monin tavoin, mutta suoraan maassa juurruttamista tulee kuitenkin välttää, sillä maan kautta voi levitä esimerkiksi juuristotauteja. Jos juurrutusalustojen pohjat ovat maata vasten, hakeutuvat juuret kennojen pohjarei'istä ulos. Tällaiset juuret kuivuvat ja katkeilevat kuljetuksissa sekä istutuksessa. Juuret voivat myös kasvaa kiinni kasvihuoneen tai juurrutuskentän pohjaan, tai esimerkiksi päällystemattoihin. Joissakin tapauksissa voidaan tosin taimia talvettaa juurrutuskentällä, jolloin niiden annetaan tarkoituksella juurtua maahan kiinni. Tällä tavoin ne selviävät paremmin talven yli paleltumatta. Taimikasvatuskennoissa voi olla itsessään jalat, jotka nostavat ne maasta ilmaan tai niiden alla voidaan käyttää kannattimia. Kannattimina voidaan käyttää hyvin monenlaisia rakenteita esimerkiksi halkaistuja muoviputkia, sähkökaapelin suojaputkia, metallista hitsattuja kehikoita tai vaikkapa kestopuurakenteita. Nämä irralliset rakenteet ovat kuitenkin epäkäytännöllisiä, sillä ne joudutaan lähes jokaisella käyttökerralla asettelemaan uudelleen paikalleen. Työläyden lisäksi niiden puhdistaminen on hankalaa, ja ne hidastavat juurrutuskentän tai kasvihuoneen pohjan puhtaanapitoa. Taimikasvatuskennojen alle voidaan hankkia tai rakentaa alustat, jotka helpottavat muun muassa kennojen siirtelyä. Käytössä on kooltaan 1 5 m 2 alustoja, näistä pienimpiä voidaan liikutella kahden ihmisen voimin, mutta suurimmat vaativat avuksi koneita. Yleisesti alustat ovat päällekkäin pinottavia, joten niitä on helppo kuljettaa koneilla esimerkiksi täyttöpaikalta pistämispaikalle sekä edelleen juurrutuspaikalle ja mahdollisesti talvetusvarastoon. Myös alustat ovat juurrutuspaikalla puhtaanapidon tiellä, mikäli niitä ei käytetä kennojen kuljetuksiin. 47
Frigotaimien tuotanto Kuva 40. Pottitaimien kasvatusta ulkona. Kasvatuskenttä on katettu Mypex -kankaalla, jonka päälle Vefi -kennot on nosteltu. Tässä tapauksessa juurrutus tehdään sumutuksella varustetussa kasvihuoneessa, josta taimet nostellaan ulkokentälle parin viikon juurrutuksen jälkeen. Aluksi taimia pidetään harson alla ja viimeinen viikko tai viikot kasvatetaan ilman harsoa. Rönsypistokkaat pistetään juurrutusalustoihin mielellään varjoisessa ja viileässä paikassa ja siirretään mahdollisimman pian pistämisen jälkeen juurrutuspaikalle jossa on sumutus tai kastelu. Pieniä taimia kasvatettaessa tehdään pistäminen 4x4 6x6 cm - kokoiseen pottiin tai kennoon, suurempia taimia kasvatettaessa voidaan käyttää jopa 10x10 cm potteja. Juuri pistetyt pistokkaat tarvitsevat hyvin tiheän sumutuksen, nyrkkisääntönä voidaan pitää että lehdillä täytyy olla koko ajan vähän kosteutta. Sumutuksen tiheys ja kesto riippuvat hyvin paljon olosuhteista, aurinkoisina päivinä voidaan tarvita esimerkiksi neljä muutaman minuutin pituista sumutusta joka tunti. Öisin sumutuksia tarvitaan yleensä vähemmän, samoin kuin pilvisinä päivinä. Sumutus olisi mitoitettava niin että myös turvepaakku pysyisi kosteana, mutta ei liian märkänä. Kosteus on sopiva kun turpeesta irtoaa puristettaessa pieni liraus vettä. Sumutusta harvennetaan vähän, kun pistokkaat ovat juurtuneet. Kun taimien juuret yltävät paakun pohjaan saakka, niitä voidaan kastella paakun kosteuden mukaan. Pienikokoiset paakkutaimet muodostavat istutuskuntoisen paakun noin neljässä viikossa, suuremmat taimet vaativat huomattavasti pidemmän ajan. Kasvihuoneessa juurrutettujen taimien karaisulla ennen istutusta voidaan parantaa taimen sopeutumista pelto-olosuhteisiin. Frigotaimella on etuja myös taimituotannossa. Tuotanto on ollut mahdollista kehittää tehokkaaksi pelto-olosuhteissa ja koneellistaa hyvin pitkälle. Muihin taimityyppeihin verrattuna tuotantokustannukset ovat alhaisemmat, mikä on tehnyt taimen hinnaltaan edulliseksi, ja siten myös lisännyt kiinnostusta frigotaimiin. Lisäksi frigotaimien hyvät viljelyominaisuudet marjantuotannossa ovat lisänneet kysyntää. Frigotaimet tuotetaan lähes poikkeuksetta avomaalla, jolloin suurtenkin koneiden käyttö on mahdollista ja viljelykierron järjestäminen on suhteellisen helppoa. Avomaalla tuotannon onnistuminen on tosin paljon kiinni sääolosuhteista. Koneellistamisen lisäksi joudutaan tekemään jonkin verran käsityötä, pääasiassa pakkaamisessa ja lajittelussa. 48
Käsityövaiheet ja niiden ajoitus voidaan järjestää frigotaimituotannossa muita taimityyppejä vapaammin. Frigotaimien tuotanto marjatilalla vaatii erillisen lisäysalueen, joka tulee sijoittaa erilleen marjantuotantolohkoista tuholaisten ja kasvitautien leviämisen estämiseksi. Muista lisäystekniikoista poiketen frigotaimien tuotantolohkoa ei voida käyttää myöhemmissä vaiheissa marjantuotantoon, vaan myös emotaimet nostetaan tai ne tuhoutuvat nostotyössä. Frigotaimien tuotanto on tosin koneellistettavissa helposti myös pienemmillä tuotantoaloilla, ja monilta tiloilta löytyy sitä varten käyttökelpoisia koneita, laitteita ja varastoja. Frigotaimien tuottaminen Suomessa on mahdollista, mutta taimien koko ja laatu eivät aina yllä aivan keskieurooppalaisten taimien tasolle. Erityisesti kasvukauden pituus ja luonne eroavat meillä suurista frigotaimien tuotantomaista kuten esimerkiksi Hollannista. Edullisimmat olosuhteet frigotaimien tuottamiselle Suomessa löytyvät etelärannikolta ja saaristosta, jossa syksy jatkuu muuta maata pidempään ja maa routaantuu myöhemmin. Suomessa pelloille päästään pari kuukautta myöhemmin, ja myös syksyllä maan jäätyminen pysäyttää työt yleensä paria kuukautta aiemmin kuin Hollannissa. Suomessa syksy on suhteellisen lyhyt, ja taimien tuleentuminen tapahtuu nopeasti, mutta myös maan jäätyminen on nopeaa. Tämän vuoksi taimien nostoaika jää lyhyeksi. Frigotaimien varastointi, pakkaus ja monet muut viljelytoimet ovat kuitenkin hyvin vertailukelpoisia muihin frigotaimien tuotantomaihin. Etuina Suomen olosuhteissa voidaan mainita esimerkiksi pienemmät tauti- ja tuholaispaineet sekä alhaisemmat varastointikustannukset. Kuva 41. Frigotaimien tuotantoa ruotsalaisella taimistolla. Rönsyjä on muodostunut jo runsaasti, mutta maata näkyy vielä paljon. Kuva on otettu elokuun alussa. Tutkimukset ja tuotantokokeet ovat osoittaneet, että tuotettaessa frigotaimia Suomessa on tuotantoa jaksotettava useille vuosille, lyhyen kasvukauden vuoksi. Emotaimet tulee istuttaa nostoa edeltävänä vuonna loppukesällä. Tästä aiheutuu jonkin verran lisätyötä, esimerkiksi rikkakasvien torjunnan ja kukkavarsien poiston muodossa. Myös nostoajankohtaa voidaan joutua, maan jäätyessä tai sen ollessa hyvin märkä, 49
siirtämään syksyltä seuraavaan kevääseen. Tällöin ei taimia voida kuitenkaan enää varastoida frigotaimien tapaan. Frigotaimien tuotantoalue Frigotaimimaalta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat merkittävästi muun muassa kasvuun, työskentelyolosuhteisiin ja koneiden käyttöön. Seuraavassa on listattu Suomessa tehtyjen tuotantokokeiden aikana havaittuja ja ulkomaisten lähteiden ohjeita frigotaimimaalta vaadittavista ominaisuuksista: - Maalajin tulee olla kevyt ja läpäisevä, jotta taimien nostovaiheessa multa karisee helposti pois juuristosta myös maan ollessa märkä. Maalajit, joissa on hiesua tai savea soveltuvat huonosti frigotaimituotantoon - Pellon tulee kantaa koneita myös myöhään syksyllä - Suomen olosuhteissa valitaan lämmin kasvupaikka, missä kasvu käynnistyy aikaisin ja lämpösumma on mahdollisimman korkea. - Leutojen syksyjen ilmasto, ja maan jäätyminen vasta myöhään olisi edullinen - Mikäli emotaimet istutetaan syksyllä, on lumen kasautuminen alueelle eduksi - Jyrkät rinteet ja pienet, epäsäännölliset lohkot rajoittavat koneiden käyttöä - Monivuotisia rikkakasveja ei saa olla maassa - On eduksi, jos maalaji on hikevä. Mikäli kastelulaitteita ei ole käytettävissä, eivät poudanarat maalajit sovellu frigotaimituotantoon - Istutus- ja nostokoneita käytettäessä maassa ei saa olla runsaasti kiviä - Tautien ja tuhoeläinten leviämisen välttämiseksi ei lohkolla saa olla viljelty aiemmin mansikkaa - Perunan viljelyä tulisi välttää taimituotantolohkolla 2 3 edellisenä vuonna tautien leviämisriskin vuoksi - Mansikan taimituotantoa harjoitetaan samalla lohkolla korkeintaan kahtena perättäisenä kasvukautena - Kuva 43. Hollannissa frigotaimien tuotantolohkot ovat suuria, maalaji on kevyttä ja kivetöntä. Rivien päihin kannattaa jättää reilun kokoiset päisteet, jotta kiireisenä nostoaikana ei kulu aikaa turhaan pyörimiseen. Emotaimimaan perustaminen ja hoito Emotaimina voidaan käyttää monenkokoisia ja -tyyppisiä taimia. Emotaimen tärkein ominaisuus on rönsyntuottokyky, mutta sen tulee olla myös kasvuvoimainen, lajikeaito ja puhdas tuholaisista ja tautien aiheuttajista. Eri taimityypeillä on toisinaan havaittu eroja rönsyntuottokyvyssä, esimerkiksi mikrolisättyjen taimien rönsyntuottoa pidetään runsaana. Yleisesti suurikokoisissa taimissa on enemmän haaroja juurakossa, 50
ja siten myös enemmän potentiaalia rönsyjen tuottamiseen. Tosin pienikokoiset taimet voivat lähteä paremmin kasvuun, jolloin ero suurempien taimien rönsyntuottoon voi kaventua. Edellisenä kasvukautena kasvatetut emotaimet voivat olla suurikokoisia ja niihin on kehittynyt kukka-aiheita, jotka rajoittavat rönsynkasvua, mikäli niitä ei poisteta. Emotaimien tulee myös olla ehdottoman puhtaita, sillä monet kasvitaudit ja tuhoeläimet siirtyvät juuri emotaimista jälkeläisiin tai maahan. Kasvatettaessa frigotaimia laajamittaisesti on emotaimen sovelluttava koneelliseen istutukseen. Mikrolisätyssä taimessa täyttyvät monet edellä mainituista emotaimen vaatimuksista, kuten puhtaus, hyvä kasvuun lähtö ja voimakas rönsyntuotanto. Ne ovat kuitenkin suhteellisen kalliita ja kooltaan pieniä, minkä vuoksi ne vaativat esikasvatuksen ennen emotaimeksi istuttamista. Suositeltavaa olisikin käyttää mikrolisättyjen taimien ensimmäisen polven jälkeläisiä emotaimimaan perustamisessa. Esimerkiksi ennen elokuuta juurrutettuja varmennettuja taimia voidaan hyvin käyttää frigotaimien emotaimina. Hollannissa emotaimet ovat mikrolisättyjen taimien toisen polven jälkeläisiä. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Laukaan yksikkö lisää muun muassa marjakasvien taimia mikrolisäyksellä. Näitä taimia käyttävät emotaimina varmennettujen taimien tuottajat, mutta taimia toimitetaan myös muille. Mikrolisäystä tekevät muutamat yritykset ja mikrolisättyjä taimia voi hankkia myös ulkomailta. Ravinnealustalla muovirasioissa toimitettavat mikrolisätyt taimet (mikroviljelmät) juurrutetaan kasvihuoneessa esimerkiksi turvekennoihin, ja ne ovat valmiit pellolle istutettavaksi noin 6 viikon kuluttua koulinnasta. Suomen suhteellisen lyhyt kasvukausi rajoittaa emotaimien istutusajankohtaa, Hollannissa emotaimet voidaan istuttaa jo helmikuun lopun ja huhtikuun välillä. Hollannissakin on yleistynyt tekniikka, jossa emotaimet istutetaan jo edellisenä syksynä, tämä on yleistä erityisesti satotaimien tuotannossa. Suomessa frigotaimien emotaimet tulisi joka tapauksessa istuttaa nostoa edeltävänä vuonna niin, että ne ehtivät juurtua ennen talvea. On myös havaittu, että talvehtineiden taimien rönsyntuotanto on voimakkaampaa kuin taimilla, jotka istutetaan saman kasvukauden aikana. Elokuun puoliväliä voidaan pitää hyvänä istutusajankohtana pienille emotaimille. Istutuksen jälkeen, säiden alkaessa viilentyä levitetään emotaimimaalle harso edistämään kasvua ja suojaamaan pakkasilta. Harson annetaan olla kasvuston päällä kunnes lämpötilat kohoavat alkukesällä. Frigotaimien tuotannossa emotaimet istutetaan yleisesti noin 150 cm rivivälein ja taimivälinä käytetään 30 50 cm. Rivi- ja taimivälit voivat olla erilaisetkin, mutta yleisesti ne määräytyvät työkoneiden työleveyden mukaan. Myös kasvatettava taimityyppi ja lajike vaikuttavat istutusetäisyyteen. Harvoina ja avoimina kasvavat lajikkeet (esim. Honeoye) voidaan istuttaa jonkin verran tiheämpään, samoin tuotettaessa avojuurisia kylmävarastoimattomia taimia. Suomen olosuhteissa suurikokoisten rönsytainten määrä jäänee huomattavasti Hollannin tuotantoa vähäisemmäksi, jonka vuoksi ainakin rivivälin kaventaminen voisi olla mahdollista 150 cm:stä. Rikkakasvi- ja kasvinsuojeluruiskutuksia varten on hyvä jättää ajokaistat, joihin ei istuteta emotaimia. Tällä tavoin estetään rönsytaimien tai emotaimien tallaaminen, vältytään laatuvirheiltä ja pienennetään hävikkiä kasvatuksessa. 51
Kuva 45. Frigotaimien emotaimien istutuskoneen yksikkö. Taimet asetellaan rullassa pyörivien leukojen väliin, siitä taimet siirtyvät vantaan tekemään vakoon. Leuat aukeavat tiivistyspyörien kohdalla, lopuksi maanpinnan tasoittavat kevyet lanat. Tässä koneessa on lisäksi yksikön etupuolella kulkeva tasoitusjyrä joka tekee tasaisen istutusalustan ja sijoituslannoitin, joka annostelee lannoitteen vantaan tekemään vakoon. Muotoilemalla harju tai käyttämällä muovitettua harjua, voidaan jouduttaa maan lämpenemistä keväällä samoin kuin marjantuotannossa. Frigotaimien tuotannossa muovi on kuitenkin ongelmallinen, sillä se estää rönsyjen juurtumisen maahan. Myös muoviton harju voi haitata joitakin työvaiheita, kuten esimerkiksi koneellista rönsyjen ohjailua. Keväällä on kuitenkin hyödyllistä käyttää kasvuston katteena reikämuovia tai harsoa, sillä silloin lämpötila on Suomessa yleisesti kasvun minimitekijä. Frigotaimimaa vaatii kasvukaudellakin huomattavan paljon hoitoa, jotta tuloksena olisi runsaasti suurikokoisia ja hyvälaatuisia taimia. Kasvinsuojelu ja rikkakasvien torjunta ovat merkittäviä hoitotöitä kasvukaudella, mutta taimien kasvun edistämiseksi joudutaan tekemään myös huomattavasti muita hoitotöitä. Frigotaimien kasvattamiseen soveltuvat maalajit ovat yleensä hyvin läpäiseviä, ja siksi myös kastelua joudutaan tekemään paljon. Kastelu tulee järjestää päältä kasteluna joko sadetuskoneella tai paikoilleen asennettavalla sadetuskalustolla, sillä tihkukastelu ei sovellu frigotaimien tuotantoon. Tihkukastelulla voitaisiin kastella emotaimirivejä, mutta myös juurtuvat rönsytaimet vaativat huomattavasti vettä kasvaakseen. Myös juurien puhkeaminen edellyttää tasaista kosteutta rönsyjen alla. Tihkukastelu ei myöskään sovellu silloin, jos käytössä on mekaaninen rikkakasvien torjunta tai jos rönsyjä ohjaillaan koneellisesti. 52
Lannoituksessa käytetään jonkin verran marjantuotantoa voimakkaampaa lannoitusta, mutta lannoituksen ajoituksessa on tärkeää, ettei tuleentuminen viivästy sen vuoksi. Kasvukauden alkupuoliskolla ja kesällä pyritään voimakkaaseen vegetatiiviseen kasvuun, joten tuolloin käytetään voimakasta lannoitusta ja runsasta kastelua. Mikäli emotaimet istutetaan syksyllä, vältetään silloin liian voimakasta lannoitusta, ettei talvehtiminen vaarantuisi. Kasvatuskauden loppupuolella vähennetään lannoitusta siten, että vähennetään lisättävän typen määrää samoin kuin kasteluakin. Tällöin taimi alkaa tuleentua ajoissa, jolla varmistetaan taimien säilyminen varastossa ja hyvä kasvuun lähtö istutuksen jälkeen. Kuva 48. Frigotaimien tuotannossa kastelu on tärkeää. Hollantilaisella taimistolla kastelu hoidetaan useilla sadetustykeillä, joille vesi pumpataan dieselmoottorikäyttöisillä pumpuilla. Syksyllä istutetut emotaimet ehtivät muodostaa syksyn aikana joitakin kukkavarsia, ja niiden poistaminen tehdään keväällä. Tällä tavoin estetään kasvuvoiman tuhlaaminen kukkien ja marjojen kasvuun, sillä tavoiteltavaa on kasvattaa rönsyjä. Kukkavarsien poisto emokasveista on käsityötä, mutta apuna käytetään yleisesti lavoja, joiden päällä maaten työskentely on suhteellisen kevyttä. Rönsyjen kasvua joudutaan ohjailemaan kasvukauden aikana. Tällä pyritään kasvattamaan rönsyjonot emotaimesta kohtisuoraan riviväliin päin, jolloin saadaan parempi tulos myöhemmin tehtävässä rönsyjen leikkuussa. Rönsyjonojen ohjailuun käytetään yleisesti joustavapiikkistä rikkakasviharaa, jolla ajetaan kohtisuoraan rivien ylitse. Haran työleveyden on hyvä olla mahdollisimman suuri, jolloin renkaiden tallaamien taimien osuus jää mahdollisimman pieneksi. Ensimmäisen kerran ohjailu tulee tehdä ennen kuin ensimmäiset rönsytaimet ovat juurtuneet maahan. 53
54 Kuva 50. Frigotaimien tuotannossa rikkakasveja voidaan harata myös tällaisilla rikkakasviäkeillä. Rikkaäkeessä on runsaasti kevyitä, joustavia piikkejä. Tässä kuvassa rikkaäes on kuljetusasennossa, ylempi piikkilohko laskeutuu työasennossa alemman lohkon sivulle.
Kuva 51. Kukkavarsien poisto tehdään lavoilla maaten. Käsityönä tehtävä kukkavarsien poisto tehdään Hollannissa muun muassa tällaisilla traktorilla vedettäviltä lavoilta, samalla voidaan tehdä myös kitkentää. Kuvassa kone on kuljetusasennossa. Frigotaimien tuottamisessa on tarkoitus kasvattaa rönsyjä, jotka juurtuvat ja kasvavat mahdollisimman suuriksi taimiksi. Kasvatustyöt riippuvat jonkin verran halutusta lopputuloksesta, yleisesti pyritään tuottamaan mahdollisimman paljon suuria A+ - kokoluokan taimia. Tällöin pyritään pysäyttämään uusien rönsyjen kasvu aikaisemmassa vaiheessa, kuin tuotettaessa paljon pieniä taimia. Uusien rönsyjen kasvaminen pyritään pysäyttämään siinä vaiheessa, jolloin kaikista tai lähes kaikista rönsyistä ehtii kasvamaan myyntikokoinen taimi. Rönsyjen kasvu pysäytetään leikkaamalla rönsyjonoja poikki, ja mahdollisesti myös tuhoamalla emokasvit. Kun rönsyt on leikattu poikki rönsytaimet jatkavat kasvua, ja juurtumattomat rönsyt kuihtuvat pääosin. Taimistoilla on hyvin paljon erilaisia tekniikoita leikkuussa, yleistä on leikata rönsyt vain kerran lautasleikkureilla. Mikäli emotaimet tuhotaan, käytetään siihen kapeaa jyrsintä. Eräissä yrityksissä on kehitelty myös laitteita, joissa hydraulimoottoreilla pyörivät leikkurit tunnistavat taimen ja näin pystyvät kiertämään sen leikaten samalla poikki rönsyn, jolloin taimi ei vaurioidu. 55
Kuva 52. Frigotaimien tuotantopelto. Myöhään syksyllä, marraskuun alussa näkyvät pellossa selvästi emotaimirivit heikompikasvuisena ja kasvukaudella kasvaneet frigotaimet voimakkaampana kasvustona. Tällä lohkolla on tosin käytetty tekniikkaa, jossa emokasvit on tuhottu kapealla jyrsimellä alkusyksyllä. Rikkakasvien torjunta ja kasvinsuojelu Rikkakasvit rajoittavat rönsyjen ja koko kasvin kasvua, ja ne ovat haitaksi erityisesti taimien nostotyössä. Toisaalta rikkakasvit eivät myöskään saa levitä taimien mukana marjaviljelmille. Rikkakasvien kasvun estämiseen yleisesti marjaviljelmillä käytettyä muovikatetta ei voida käyttää frigotaimituotannossa, koska muovikate estäisi rönsyjen juurtumisen emotaimen ympärillä. Frigotaimien tuotannossa rikkakasvien torjunta tulee tehdä pääasiassa kemiallisesti, mekaanisesti tai yhdistelemällä näitä tekniikoita. Kemialliseen rikkakasvien torjuntaan voidaan käyttää mansikalle hyväksyttyjä torjunta-aineita, mutta aivan kaikki aineet eivät ole suositeltavia frigotaimien tuotannossa. Eräillä aineilla voi olla muun muassa rönsyn kasvua heikentävä tai muutoin kasvua hidastava vaikutus. Tällainen valmiste on muun muassa isoksabeenia sisältävät valmisteet (Gallery). Parhaiten siemenrikkakasvien torjuntaan frigotaimituotannossa soveltuvia valmisteita ovat metamitroni (Goltix) ja fenmedifaami (Betanal SC). Noiden aineiden seoksen käytöstä on saatu hyviä kokemuksia myös frigotaimien tuotantokokeissa Suomessa. Valvatin ja ohdakkeen torjuntaan soveltuu klopyradili (Matrigon) ja valikoivasti juolavehnän torjuntaan propakvitsafoppi (Agil), kvitsalofoppi-p-etyyli (Targa Super 5SC) sekä fluatsifoppi-p-butyyli (Fusilade 2000). Näidenkin rikkakasvien torjuntaaineiden käytössä tulee olla huolellinen käyttöaikojen ja olosuhteiden huomioimisessa, sillä vioitusriski on mahdollinen erityisesti herkillä lajikkeilla. Erityisesti Suomen olosuhteissa lyhyt kasvukausi rajoittaa taimien kehittymistä, joten ylimääräistä kehityksen pysähtymistä tai hidastumista tulee välttää. Hollannissa käytetään frigotaimituotannossa myös yleisesti matamitronin (Goltix) ja fenmedifaamin (Betanal SC) sekoitusta rikkakasvitorjunnassa. Eräät tuottajat käyttävät ainoastaan viimeksi mainittua, jolloin joudutaan tekemään jopa 10 ruiskutusta kasvukauden aikana. Vioitusriski on tällä aineella kuitenkin hyvin pieni. Tosin hollannissa käytetään yleisesti myös kemiallisen ja mekaanisen rikkakasvitorjunnan yhdistelmää, jolloin emotaimirivien välit pidetään haraamalla puhtaana rikkakasveista, kunnes rönsyt leviävät koko riviväliin. 56
Kuva 53. Frigotaimien tuotannossa käytetään yleisesti haroja rikkakasvien torjunnassa. Haroissa käytetään myös yleisesti Eco Dan -automaattiohjausta, jonka avulla hara ohjautuu hyvinkin lähelle emotaimia kuitenkin vioittamatta niitä. Kasvitautien ja tuholaisten torjuntaan joudutaan Suomea eteläisemmissä maissa käyttämään usein huomattavasti enemmän resursseja kuin meillä. Tautien ja tuholaisten lisääntyminen, pääsy taimiin ja leviäminen taimien mukana tulee estää mahdollisimman hyvin. Tuholaisista mansikkapunkki leviää helposti taimien mukana, eikä sen torjuntaan ole kovin tehokkaita keinoja käytettävissä. Niinpä mansikkapunkin torjunnassa tulee kiinnittää huomio koko frigotaimien tuotantoon lähtömateriaalista varastoon saakka. Samoin tulee tuotantoa tarkastella myös tautien osalta, sillä myöskään niiden torjuntaan ei ole tarjolla riittävästi tehokkaita keinoja. Erityisesti juuristotautien ja mansikkapunkin havaitseminen voi olla vaikeaa taimituotantovaiheessa. Suomessa ei ole havaittu marjaviljelmillä punamätää (Phytophthora fragariae) eikä mansikan lehtibakterioosia (Xanthomonas fragariae). Sen sijaan mustalaikkua (Colletotricum acutatum) on löydetty myös meiltä ja näitä tauteja havaittaessa on välittömästi otettava yhteys kasvinsuojeluviranomaisiin. Tyvimätää (Phytophthora cactorum) esiintyy Suomessa nykyään valitettavan yleisesti marjaviljelmillä, ja lisäksi muita sienitauteja, kuten härmää ja harmaahometta, esiintyy yleisesti. Tämän vuoksi frigotaimien tuotanto tulisi erottaa mahdollisimman hyvin marjanviljelyalueista. Optimaalinen tilanne olisi se, että taimituotantopellolla ei olisi viljelty aiemmin mansikkaa, eikä samassa yrityksessä eikä läheisillä pelloilla olisi mansikan tuotantoa. Taimituotannossa on viljelyhygienian taso oltava korkea ja aloitusmateriaalin puhdasta. Suomessa tyvimädän torjuntaan on hyväksytty fosetyyli-alumiini (Aliette), 57
jota voidaan käyttää, ja suositellaankin käytettäväksi, upotus- tai kastelukäsittelynä kaikille ulkomailta hankituille avojuurisille frigotaimille. Paakkutaimille voi käsittelyn puolestaan tehdä ruiskuttaen. Härmän lisääntyminen on syytä ehkäistä jo taimien kasvatuksessa. Kemiallisena torjuntana voidaan käyttää tolyylifluanidia (Euparen M), penkonatsolia (Topas) tai kresoksiimimetyliä (Candit). Härmäsienen leviämistä voidaan hidastaa myös kastelemalla kasvustoa, mitä joudutaankin frigotaimien tuotantoon soveltuvilla kevyillä maalajeilla tekemään usein. Laikkutaudit ovat vähäisinä esiintyminä enimmäkseen esteettinen haitta taimituotannossa, mutta ne voivat otollisissa olosuhteissa levitä herkästi hyvinkin haitalliseksi. Niiden kemialliseen torjuntaan voidaan käyttää ditianonia (Delan) tai tolyylifluanidia (Euparen M). Frigotaimien nosto Frigotaimien nostoajankohta on myöhään syksyllä, kun taimet ovat tuleentuneet riittävästi. Taimien tulee olla tuleentuneita ennen nostoa, muutoin niiden säilyminen varastossa ja kasvuun lähtö heikkenevät. Mikäli taimiin on kehittynyt kukka-aiheita ennen nostoa, aiheuttaa vajaa tuleentuminen yleensä kukka-aiheiden osittaisen tai täydellisen tuhoutumisen. Tuleentumisen astetta on melko vaikea määritellä, yleisimmät tavat ovat arvioida sitä lämpötilan muutoksista syksyn aikana, kasvuston väristä tai juuriston väristä. Kasvuston väristä arvioiminen on tekniikoista ehkä epävarmin, mutta harjaantuneet ammattilaiset käyttävät lähes ainoastaan tätä tekniikkaa. Kun taimi on tuleentunut, ovat sen juurakosta lähtevät juuret ruskeita, aivan juuren kärkeä lukuun ottamatta. Tuleentuminen voidaan laskea myös lämpötilasta siten, että lasketaan vuorokausia tai tunteja jolloin ilman lämpötila on alle 7 astetta. Kun lämpötila on ollut Suomen oloissa elokuun alusta seurattuna alle +7 astetta 600 700 tuntia eli yli 25 vuorokautta, on tuleentuminen riittävän pitkällä. Tuleentumisessa on myös lajikekohtaisia eroja. Näistä tekniikoista ei yksinään mikään kerro aina absoluuttista totuutta, mutta näitä yhdistelemällä, tai käyttämällä niitä kaikkia, voidaan havaita oikea nostoaika. Tuleentumista tarkkailtaessa tulee kiinnittää huomio koko rönsyjonon taimiin. Suomessa riskinä on maan jäätyminen, joten nostoaika on sopeutettava tuleentumisen lisäksi sääolosuhteisiin. Usein maa jäätyy hyvin nopeasti tai ainakin pellot ovat hyvin märkiä silloin, kun oikea nostoaika saavutetaan. Mikäli taimia ei ehditä nostamaan ennen nostosäiden loppumista, voidaan nosto tehdä keväällä. Tällöin ei ole enää järkevää tai edes mahdollista varastoida taimia, vaan taimet siirretään välittömästi istutuspaikalle avojuurisina tuoretaimina. Suomessa taimien nosto aloitetaan noin lokakuun puolivälissä, Hollannissa aikaisintaan 20.11. Taimien nosto jatkuu Hollannissa tammikuulle saakka, riski kylmistä säistä on tuolloin kuitenkin huomattavan suuri. Frigotaimien nostoon on kehitetty tehokkaita koneita, mutta nosto voidaan tehdä myös pienemmillä koneilla tai hyvin pienillä aloilla jopa käsin. Nostokoneen lisäksi frigotaimien tuottajat käyttävät erilaisia leikkureita ja kuljetuskalustoa taimien nostossa. Lehtien leikkuu ei ole välttämätöntä, mutta yleensä se tehdään ennen nostoa, pakkaustyön helpottamiseksi ja varastotilan säästämiseksi. Leikkuu tehdään laitteella, 58
joka kytketään nostokonetta vetävän traktorin eteen tai muun traktorin perään. Leikkurissa on vaakatasossa pyörivät terät, jotka leikkaavat taimikasvuston lehdet. Leikkuukorkeutta säädetään koneen kannatuspyörillä, liian matalaan leikkuuta tulee välttää, jottei kasvupiste vaurioidu. Leikkuukoneen edessä tai perässä voi olla leikkurit tai repijät, jotka leikkaavat rönsyjonoja poikki. Tämä helpottaa lajittelu- ja pakkaustyötä. Frigotaimien nostoon voidaan käyttää pienillä pinta-aloilla esimerkiksi sipulin karholle nostoon tarkoitettua konetta, myös perunan nostokoneet käyvät, mutta niiden työleveys on yleensä liian kapea. Sipulin karholle nostava kone irrottaa taimet maasta ja nostaa ne hihnalle, joka täristää multaa pois ja pudottaa taimet kapealle karholle maan pinnalle. Tästä taimet täytyy kerätä käsin laatikoihin tai muihin varastointiastioihin välittömästi. Verrattuna frigotaimien nostokoneeseen ei sipulin nostokone ole tehty käytettäväksi niin syvältä nostoon, eikä siinä ole yhtä tehokasta mullanpoistotekniikkaa. Erityisesti frigotaimien nostoon kehitetyt koneet ovat mittavan kokoisia ja niiden hankinta edellyttää hyvin laajaa frigotaimien tuotantoa. Frigotaimien nostokonetta vedetään traktorilla tai ne voivat olla omalla moottorilla ja ohjaamolla varustettuja. Valmistuksessa on yhtä tai kahta noin 1,5 metrin kaistaa nostavia koneita. Ensimmäisenä koneessa kulkee terä, joka leikkaa maan irti noin 15 20 cm syvyydeltä. Seuraavaksi maa-aines taimineen nousee puikkohihnalle, usein alhaalla pyörivän telan avustamana. Hihnat kuljettavat taimia yläviistoon ravistaen samalla voimakkaasti maa-ainesta pois. Koneissa on usein kolme eri nopeutta kulkevaa hihnaa, jotka täristävät voimakkaasti ja katkovat rönsyjonoja repimällä niitä eri nopeuksilla eteenpäin. Koneen yläpäässä taimet tippuvat vaakahihnalle, joka kuljettaa ne vieressä kulkevan traktorin perävaunuun. Taimet voidaan kuljettaa pellolta pelkässä perävaunussa, mutta yleisemmin käytetään suuria laatikoita, joissa taimet on myös helppo jäähdyttää ja varastoida ennen pakkausta. Kuva 55. Frigotaimien nostokonetta vetävän traktorin etunostolaitteeseen on kiinnitetty rösyjen ja lehtien leikkuri. Etummaisena kulkevat lautasleikkurit leikkaavat rönsyjonoja poikki ja takana tuleva vaakatasoleikkuri leikkaa taimista lehdet pois. Leikkuri heittää lehtijätteen pois rivin päältä, jolloin nostetut taimet ovat puhtaita ja pakkaamossa ei tarvitse käsitellä lehtijätettä. 59
Kuva 56. Frigotaimien nostokone Hollannissa. Etunostolaiteessa oleva kone nostaa muutoin renkaiden alle jäävät taimet raideväliin, siitä takana tuleva nostokone nostaa ne muiden taimien kanssa vierellä kulkevan traktorin perävaunuun. Kuva 58. Lähes uusi frigotaimien nostokone. Koneen kaikki toiminnot ovat hydraulitoimisia, koneessa on oma hydraulipumppu jota pyöritetään traktorin ulosotolla. Punaiset säiliöt ovat hydrauliikan öljysäiliöitä. Tämä nostokone on lähes kaikkien muiden tavoin valmistettu Basrijs -tehtaalla. 60
Kuva 60. Itsekulkeva frigotaimien nostokone. Kuvan nostokone nostaa kaksi penkkiä kerrallaan, koneiden täytyy olla tehokkaita sillä Hollannissakin taimien nostoaika voi olla suhteellisen lyhyt. Välittömästi noston jälkeen taimet tulee kuljettaa jäähdytettäväksi kylmävarastoon. Taimien kuivuminen tulee estää esimerkiksi laatikoiden päälle aseteltavalla muovilla varastoinnin ajaksi. Taimia ei kuitenkaan pidä kastella, eikä varastolaatikoihin saisi jäädä huomattavia määriä vettä. Taimien kasteleminen tai lämpeneminen noston jälkeen voi muuttaa niiden fysiologista tilaa, mikä voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä istutuksen jälkeen. Noston jälkeen frigotaimet jäähdytetään mahdollisimman nopeasti -1 asteeseen, eikä niitä pidä tämän jälkeen tapahtuvan pakkaamisenkaan aikana päästää lämpenemään. Pakkausta varten joudutaan taimet sulattamaan, mutta myös pakkaustiloissa pitäisi lämpötilan olla suhteellisen alhainen, noin 10 astetta. Tosin käsin tehtävä pakkaustyö vaatii kuitenkin usein hieman korkeamman lämpötilan. Pakkaaminen tulee tapahtua niin, että taimia pidetään pakkaustilassa mahdollisimman vähän aikaa ja myös pakkaustilan ilmankosteutta voidaan tarvittaessa nostaa. Pakkauspöydille ei pidä tuoda liikaa taimia kerrallaan, ja ennen uusien tuomista on pöydältä pakattava kaikki taimet. Kuva 62. Avojuuriset tuoretaimet ja frigotaimet kannattaa kuljettaa pellolta kylmäkuljetuksena, erityisesti välimatkojen ollessa pitkiä. Kylmäkontissa voidaan taimet myös jäähdyttää nopeasti noston jälkeen eikä tarvitse kuljettaa pieniä eriä. 61
Kuva 63. Frigotaimet nostetaan umpinaisiin puulaatikoihin, joissa ne eivät kuiva varaston jäähdytysilmassa. Taimilaatikot peitetään muovilla ennen jäähdytykseen viemistä. Jäähdytys ja varastointi tapahtuu suhteellisen suurissa taustalla näkyvissä kylmävarastoissa. Kuva 64. Pellolta frigotaimet tuodaan ennen pakkaamista pikajäähdyttämöön, jossa puhaltimet puhaltavat laatikoiden väliin varaston ilmaa. Varastossa jäähtyvät taimien lisäksi hyvin nopeasti vaikka taukojuomat. Frigotaimien pakkaus ja lajittelu on pääosin käsityötä, mutta monia sen työvaiheita on pyritty taimituotantoyrityksissä koneellistamaan ja samalla helpottamaan pakkaajien työtä. Yleisesti taimet nostetaan noin 1 m 3 kokoisiin puulaatikoihin, joita siirrellään trukeilla sekä traktorilla ja perävaunuilla. Taimet jäähdytetään ja varastoidaan pakkaukseen saakka näissä laatikoissa. Ennen lajittelua taimet otetaan sulamaan 62
muutaman asteen lämpötilaan, mutta liian pitkää taimien sulatusta tulee ehdottomasti välttää. Yleisesti laatikot kaadetaan lajittelupöydälle, joka on suuri verkkopöytä, josta multa ja pienet roskat tippuvat pöydän alle. Pöydän ympärillä seisovat pakkaajat ottavat kasasta rönsyjonoja, irrottavat taimet niistä ja lajittelevat ne eri kokoluokkiin. Samanaikaisesti tai lajiteltuaan eteensä riittävän kasan samaa kokoluokkaa, niputtavat lajittelijat taimet nippuihin ja leikkaavat rönsyt ja lehdet pois taiminipuista. Taimiin jätetään pienimmät vihreät kasvulehdet ja kasvupisteen vaurioittamista vältetään. Taiminiput sidotaan yhteen kumilenkeillä, nippukoko riippuu taimien koosta. Nippukoko on hyvä pitää sellaisena, että laatikoihin tulevien taimien määrä on helppo laskea. Joillakin taimistoilla lajittelua on kehitetty teknisemmäksi esimerkiksi hihnakuljettimien avulla. Kehittyneimmissä laitteistoissa taimet kipataan puulaatikoista syöttökuljettimelle, joka annostelee taimia tasaisesti irrottelijalle ja ravistaa samalla taimista multaa pois. Irrottelijassa on useita peräkkäisiä hihnoja, joissa olevien piikkien väliin taimet asettuvat. Piikkihihnat liikkuvat sykäyksittäin vuoronperään, näin rönsyjonot katkeilevat koneellisesti. Viimeinen irrottelijahihna pudottaa toisistaan irti erotetut taimet hihnakuljettimelle, joka vie taimet pakkaustilaan. Pakkaajat seisovat hihnakuljettimen sivulla ja ottavat hihnalta taimia pakattavaksi. Roskia varten pakkauspöydällä on reikä, josta roskat tiputetaan hihnalle, joka kuljettaa ne esimerkiksi rakennuksen ulkopuolella olevaan jätevaunuun. Lisäämällä vielä yhden hihnakuljettimen voidaan lajitella eri kokoisia taimia hihnan eri kohdissa. Tällöin alkupäässä olevat lajittelijat ottavat yleisintä kokoluokkaa ja heittävät muut taimet toiselle hihnalle, joka kuljettaa ne sen kokoluokan lajittelijan kohdalle. Näin vähennetään taimiin kohdistuvia kosketuksia säästetään kustannuksia, ja samalla helpotetaan huomattavasti lajittelijoiden työtä. Kuva 66. Frigotaimien pakkauslinjastoja Hollannissa. Jokaiselle pakkaajalle on oma paikka linjastolla, pöytätasossa kulkeva hihna tuo taimia ja alhaalla oleva vie jätteet ulos. Näiden linjastojen ääreen sopii noin 150 pakkaajaa 63
Kuva 68. Frigotaimien lajittelupöytä. Pellolta nostetut taimet kipataan verkkopöydälle, mistä multa karisee alapuolella olevalle kuljettimelle. Kuljetin kuljettaa myös muun lajittelujätteen ulos lajittelutilasta. Jokaisella lajittelijalla on oma pieni pöytätaso ja taso taimilaatikolle. Pöydän alla on laatikko pakkauksessa tarvittaville kumilenkeille, pakkaajatunnuksille ja työvälineille. Frigotaimet pakataan yleisesti puulaatikoihin, joita on usein käytetty aiemmin hedelmien kuljetuksessa. Laatikko voi hyvin olla valmistettu esimerkiksi puusta, muovista, styroxista tai muusta materiaalista. Laatikon tulee kuitenkin kestää varastointia ja käsittelyä kylmässä ja kosteassakin. Laatikon palauttaminen pakkaajalle on usein hankalaa ellei mahdotonta, mikä rajoittaa myös laatikon hintaa. Yleisesti käytettyyn kooltaan 50cm x 30 cm x 30 cm laatikkoon pakataan noin 500 kpl A -kokoisia frigotaimia. Laatikoihin laitetaan sisälle muovi tai muovipussi, johon taimet kääritään, näin taimet eivät pääse kuivamaan eivätkä ne altistu ulkoa tuleville haittatekijöille avoimessakaan laatikossa. Taimien luovuttama hiilidioksidi asettaa rajoituksia laatikossa käytettävän muovin laadulle. Muovin tulee siis päästää lävitseen taimien luovuttama hiilidioksidi, mutta kosteus ei saa siirtyä sen lävitse. Mikäli hiilidioksidin määrä kohoaa taimilaatikon sisällä haitallisen korkeaksi voivat taimet vaurioitua tai kuolla. Käytännössä muovin tulee olla 0,02 0,05 mm paksuista, yleisesti käytetään 0,02 mm paksuutta. Kun taimet on aseteltu laatikoihin, suihkutetaan laatikoihin vähän vettä ja käännetään muovipussin tai muovin reunat taimien ja laatikon väliin ettei kosteus poistu. Veden suihkuttaminen ei ole aivan välttämätön toimenpide, ja se tulee tehdä hyvin varovasti, sillä liika vesi tuhoaa taimia jäätyessään. Kuva 71. Hollannissa frigotaimet pakataan yleisesti puulaatikoihin. Frigotaimet varastoidaan -1,5-2 asteen lämpötilassa, jolloin ne pysyvät lepotilassa. Varastointilämpötila voi olla joillakin lajikkeilla hieman korkeampi tai hieman alhaisempi, mutta sitä ei tunneta tarpeeksi hyvin. Tämän vuoksi suositellaan kaikille lajikkeille hyvin soveltuvaa yhteistä varastointilämpötilaa. Tätä korkeammissa lämpötiloissa taimet eivät ole täysin lepotilassa, vaan niissä tapahtuu kasvua tai muita 64
elintoimintoja, jotka heikentävät taimien laatua. Liian alhaisissa lämpötiloissa taimet, tai ainakin niissä olevat kukka-aiheet, voivat paleltua. Varastoinnissa on tärkeää saavuttaa haluttu varastointilämpötila mahdollisimman nopeasti noston jälkeen, myös taimilaatikoiden sisäosissa. Taimien jäähdyttämisessä ei kuitenkaan ole suositeltavaa käyttää hyvin alhaisia lämpötiloja, vaan varastoon on järjestettävä riittävä ilmankierto kuitenkin taimia kuivattamatta. Varastointilämpötilan lisäksi varastointiaika vaikuttaa taimien säilymiseen, erityisesti kukka-aiheiden säilyminen riippuu oikeista varastointiolosuhteista. Yleisesti frigotaimia varastoidaan 4 6 kuukautta, kun istutus tapahtuu keväällä, mutta syysistutuksiin käytettävät taimet ovat varastossa jopa 9 kuukautta. Taimet voivat säilyä elävinä jopa muutamien vuosien pituisesta varastoinnista, mutta usein jo vuoden pituinen varastointi heikentää taimien laatua merkittävästi. Erityisesti satotaimien ominaisuudet muuttuvat nopeasti pitkään varastoitaessa, yleensä 9 kuukautta pidetään maksimivarastointiaikana. Taimikoon suurentuessa lisääntyy myös suhteellinen kukka-aiheiden tuhoutuminen. Maa- ja Elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) esimerkki mansikan frigotaimien tuottamisen rytmistä Suomessa: Kotitekoinen mansikan taimi Solukkotaimen istutus kasvihuoneeseen Solukkotaimia heinäkuussa ja istutus elokuussa 2000 peltoon Peltoon hyvin juurtuneet emotaimet talvehtivat 2000-2001 Emotaimet tuottavat rönsyjä kesällä ja syksyllä 2001 Varasto -1,5 C Lajitellut rönsytaimet varastoidaan 2001-2002 Varastoidut tai keväällä nostetut taimet istutetaan keväällä 2002 Mansikkasato 2003-2005 65
Odotuspetitaimien tuotanto Kuten pienten frigotaimienkin tuottaminen myös odotuspetitainten tuottaminen on mahdollista Suomessa. Suomessa ja esimerkiksi Hollannissa tuotettujen taimien välillä erityisesti satopotentiaalin osalta on havaittu eroavaisuuksia. Odotuspetitaimien tuottamiseen kasvukautemme on pituudeltaan riittävä, mutta syksyn lyhyys aiheuttaa suurimmat ongelmat. Kukka-aiheiden kehittymiselle, taimien tuleentumiselle ja nostamiseen jää vähemmän aikaa Suomessa kuin esimerkiksi Hollannissa. Taimet ehtivät Suomessa normaalisti muodostaa jonkin verran kukka-aiheita ja myös tuleentua ennen talven tuloa, mutta taimien noston on tapahduttava tällä hyvin lyhyen ajan sisällä. Pakkaaminen, varastointi ja monet muut viljelytoimet voidaan tehdä kuten muuallakin. Odotuspetitaimien satopotentiaali kuitenkin laskee varastoinnin pidentyessä, mikä vähentää myös kilpailukykyä verrattuna esimerkiksi hollantilaisiin odotuspetitaimiin, jotka nostetaan noin 2 kuukautta suomalaisia myöhemmin. Kuten frigotaimillakin, etuina Suomen olosuhteissa ovat esimerkiksi pienemmät tauti- ja tuholaispaineet sekä alhaisemmat varastointikustannukset. Odotuspetitaimien tuotannossa emotaimien istutusajat ja kasvatusvaiheen työt poikkeavat huomattavasti frigotaimien tuotannosta, mutta noston jälkeiset toimet ovat samanlaiset. Myös emotaimimaalta ja odotuspetitaimien kasvatusmaalta vaadittavat ominaisuudet ovat molempien taimityyppien tuotannossa samanlaiset. Odotuspetitaimien tuotannossa emotaimet istutetaan samoin kuin frigotaimituotannossa ja alkuvaiheessa tavoitteena on tuottaa suuri määrä juurtuneita rönsytaimia. Odotuspetitaimien tuotannossa istutetaan emotaimet Hollannissa lähes poikkeuksetta syksyllä. Käytännössä Suomen olosuhteissa odotuspetitaimien tuotantoon avomaalla voidaan käyttää ainoastaan edellisenä vuonna tuotettuja frigotaimia, eli Suomessa istutus tehdään lähes puoli vuotta aiemmin keväällä. Kuva 73. Odotuspetitaimien emotaimimaa Hollannissa. Kuva on otettu lokakuussa, läpäisevillä mailla ongelmaksi voi näinkin myöhään syksyllä muodostua kuivuus. Näistä emotaimista kasvaneet rönsyt voidaan nostaa seuraavan vuoden heinäkuussa ja istuttaa odotuspeteihin jatkokasvatukseen. Edellisenä vuonna tuotetut rönsytaimet istutetaan odotuspeteihin Suomen olosuhteissa keväällä. Hollannissa rönsytaimet tuotetaan saman kasvukauden aikana kuin odotuspetiin istutuskin tapahtuu. Siellä nostetaan keväällä istutettuihin emotaimiin muodostuneet rönsytaimet heinäkuun viimeisen viikon ja elokuun kahden 66
ensimmäisen viikon välillä. Nämä taimet lajitellaan ja istutetaan odotuspeteihin välittömästi noston jälkeen. Joskus Hollannissa istutetaan odotuspeteihin edellisenä vuonna tuotettuja frigotaimia, mutta silloin istutus odotuspeteihin tehdään jo 4 6 viikkoa aiemmin. Viimeksi mainittu tekniikka on kuitenkin nykyään hyvin harvinaista Hollannissa. Vertailtaessa frigotaimesta ja suoraan rönsytaimesta kasvatettuja odotuspetitaimia, on Hollannissa havaittu eroja muun muassa taimien koossa, satopotentiaalin säilymisessä ja talvivaurioriskissä. Frigotaimesta kasvatettujen taimien satopotentiaali ja koko on suurempi, mutta satopotentiaali laskee jyrkästi säilytettäessä taimia huhtikuusta eteenpäin. Lisäksi istutusta seuraavana vuonna voi esiintyä herkemmin talvivaurioita frigotaimista kasvatetuissa odotuspetitaimissa. Odotuspetitaimien tuotannon rytmi Suomessa kulkee pääpiirteissään seuraavalla tavalla. - Emotaimien istutus keväällä 1 tai jo edeltävänä syksynä - Emotaimista kasvatetaan rönsytaimia / frigotaimia vuonna 1 - Rönsytaimet / frigotaimet nostetaan syksyllä ja lajitellaan koon mukaan - Taimet varastoidaan frigotaimivarastossa - 1,5 asteessa - Taimet (mahdollisesti lajittelussa erotetut pienemmät taimet) istutetaan keväällä 2 odotuspeteihin pellolle - Taimet nostetaan syksyllä 2, kun niihin on kehittynyt kukka-aiheita ja ne ovat tuleentuneet - Taimet varastoidaan frigotaimivarastossa - 1,5 asteessa Istutettaessa taimia odotuspetiin käytetään yleisesti istutustiheytenä 30x30 cm. Pyrittäessä tuottamaan kookkaampia taimia tai tuotettaessa reheväkasvuisia lajikkeita, voidaan istutustiheyttä harventaa 35x35 cm :iin. Istutusta voidaan tarvittaessa tiivistää 25x25 cm :iin. Yleisesti käytössä olevat koneet määräävät kuitenkin erityisesti rivien välin, sillä traktoreiden ja hoitokoneiden raideväli on usein noin 160 cm. Raideväliin istutetaan 4 riviä. Odotuspetitaimien kasvatuksessa tulee näin taimitiheydeksi noin 100 000 160 000 tainta/ha. Istutukseen soveltuvat monet istutuskoneet, esimerkiksi vihannesten tai taimitarhakasvien istutuskoneet. Istutuskoneen soveltuvuuteen vaikuttaa muun muassa taimityyppi. Odotuspedeissä on tarkoitus kasvattaa taimista kookkaita ja saada niihin muodostumaan mahdollisimman paljon kukka-aiheita. Odotuspetiin istutettaviin taimiin on yleensä ehtinyt muodostua joitakin kukka-aiheita jo edellisenä syksynä, mutta ne kuitenkin rajoittavat taimien kasvua odotuspedissä. Toinen merkittävä kasvua rajoittava tekijä ovat rönsyt, joita muodostuu usein runsaasti. Sekä kukkaaiheet että rönsyt tulee poistaa odotuspedissä tapahtuvan kasvatuskauden aikana, ja rönsyjen poiston voi joutua tekemään useitakin kertoja kasvatuskaudessa. Rönsyjen poistoon on kehitetty taimistoilla erilaisia leikkureita, mutta yksinkertaisimmillaan voidaan käyttää kyntöauroista tuttuja lautasleikkureita. Hollannissa voidaan rönsytaimien tuotanto sekä odotuspedissä kasvatus tehdä saman kasvukauden aikana, mikä helpottaa tuotantoa olennaisesti. Saman kasvukauden aikana tuotettuihin rönsytaimiin ei muodostu missään vaiheessa kukka-aiheita, ja rönsyjen kasvukin on huomattavasti vähäisempää. 67
Lisäksi kasvatuskaudella tehdään kasvinsuojelu- ja rikkakasvintorjuntatoimenpiteitä sekä kastelua ja lannoitusta. Muutoin nämä viljelytoimet tehdään pääasiassa samoin kuin pienillä frigotaimilla, mutta kastelussa ja lannoituksessa toimitaan hieman maltillisemmin kukka-aiheiden kehittyessä syksyllä. Toisaalta hollantilaiset tuottajat ovat yleisesti sitä mieltä, että juuri kukka-aiheiden kehittymisen aikaan tarvittavaan ravinteita runsaasti. Käytettäessä rakeisia lannoitteita pintalevityksenä on ravinteiden liukenemista vaikeampi säädellä kuin kastelulannoitteilla, mutta lannoittamalla useammin pienempiä määriä pysyy lannoitus paremmin hallinnassa. Perustana lannoituksessa voidaan käyttää marjantuotantoon annettuja suosituksia niin, että kuitenkin heinäkuun loppuun saakka pidetään marjantuotantoa suurempaa typen suhdetta kaliumiin. Odotuspetitaimien altistumista kylmille säille tulee välttää jopa enemmän kuin pienten frigotaimien tuotannossa, koska odotuspetitaimiin on kehittynyt enemmän kukkaaiheita. Syksyllä taimipellot suojataan harsolla tai reikämuovilla, kukka-aiheiden kehittymisen turvaamiseksi ja paleltumisen ehkäisemiseksi. Odotuspetitaimet nostetaan kuten frigotaimetkin mahdollisimman myöhään syksyllä, ennen maan jäätymistä. Noston jälkeen taimet lajitellaan ja pakataan pienten frigotaimien tapaan. Maa- ja Elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) esimerkki mansikan satotaimien tuottamisen rytmistä Suomessa: Satotaimen kasvatus Suomessa Varasto -1,5 C Lajitellut rönsytaimet varastoidaan 2001-2002 Paakullisen satotaimen kasvatus taimistossa 2002 Avojuurisen satotaimen kasvatus pellolla 2002 Varasto -1,5 C Satotaimien varastointi kylmävarastossa ja/tai paljasjuuristen talvehtiminen katteen alla avomaalla 2002-2003 68 Istutus 2003 ja mansikkasato 2003-2005
Paakkusatotaimien eli traytaimien tuotanto Paakkusatotaimien tuotanto noudattelee pääpiirteissään pottitaimien tuotantoa, mutta suurimmat erot ovat kasvatusajassa ja tuotantojakson pituudessa. Paakkusatotaimet kasvatetaan pieniä taimia suuremmissa kennoissa ja harvemmassa tiheydessä. Ne kasvatetaan suuriksi ja varastoidaan frigotaimien tapaan, kun ne ovat muodostaneet kukka-aiheita ja asettuneet talvilepoon. Paakkusatotaimista siis pyritään saamaan jo pian istutuksen jälkeen merkittävä sato. Paakkusatotaimet lisätään rönsypistokkaista, joten niiden kasvattaminen ja käsittely tapahtuu aivan kuten pottitaimien tuotannon kohdalla on esitetty. Rönsypistokkaat pistetään kennoihin kuten pottitaimillakin, juurrutus- ja kasvatustyötkin noudattelevat samoja linjoja. Paakkusatotaimienkin kasvatuksessa voidaan juurrutus ja kasvatus tehdä joko ulkona tai kasvihuoneessa. Paakkusatotaimien kasvatus voidaan aloittaa myös koulimalla pienempiin kennoihin juurrutettuja pottitaimia paakkusatotaimikennoihin. Paakkusatotaimia on kasvatettu Suomessa vasta muutamien vuosien ajan, mutta tutkimusta meille soveltuvan kasvatustekniikan testaamiseksi on tehty runsaasti. Suomeen soveltuva tekniikka on hyvin pitkälti samanlainen kuin Hollannissa, missä paakkusatotaimien käyttö ja tuotanto on hyvin suurta. Kuten frigo- ja odotuspetitaimien tuotannossakin, vaikuttaa ennen kaikkea kasvukauden pituus toimintatapoihin. Hollannissa paakkusatotaimet kasvatetaan saman kasvukauden aikana kasvatetuista rönsypistokkaista, ja silti taimet ehtivät juurtua sekä kasvattaa kukka-aiheita ulko-olosuhteissakin. Hollannissa paakkusatotaimet pistetään kasvatuskennoihin heinä- elokuun vaihteessa ja taimet siirretään varastoon joulukuun alussa. Suomessa tuon neljän kuukauden kasvatuskauden saavuttaminen edellyttää pistokkaiden pistämistä kesäkuun alussa, vaikka toisaalta ilmasto-olot eivät ole läheskään aina ihan suoraan vertailtavissa. Kuva 76. Paakkusatotaimien tuotantokenttä. Paakkusatotaimien tuotantokenttä on parhaimmillaan päällystettynä ja varustettuna kasteluveden kierrätyksellä. Sadettimet sveltuvat parhaiten kasteluun, mutta toisaalta vettä menee runsaasti hukkaan mikäli sitä ei kerätä talteen. Tällä tuotantokentällä on leveät käytävät, joita pitkin voidaan hoitotoimet, kuten kasvinsuojeluruiskutukset tehdä. Vaaleat säkit kentällä ovat harsojen tai muovikatteen painoja. 69
Kuva 77. Paakkusatotaimien tuotantokenttä. Käytävät on päällystetty suurilla betonilaatoilla ja taimikennojen alla käytetään katekangasta. Katekankaan alla on paksu muovikalvo, joka estää kasteluveden imeytymisen maahan. Kasteluvesi valuu kangasta pitkin betonilaattojen alla oleviin kouruihin ja edelleen suodatuksen kautta kierrätykseen. Kuvan hollantilainen kasvihuonemansikanviljelijä kasvattaa tällä kentällä tarvitsemansa taimet itse. Paakkusatotaimien, kuten muidenkin satotaimien, tuottamisen peruslähtökohtana on saada taimiin muodostumaan runsaasti kukka-aiheita ennen tuleentumista. Ennen kukka-aiheiden muodostumista tulee taimien kasvaa riittävän kookkaiksi. Kasvatettaessa paakkusatotaimia ulkona tehdään pistäminen Suomessa toukokesäkuun vaihteessa. Rönsypistokkaat tulee siis meillä kasvattaa kasvihuoneessa tai varastoida talven yli frigopistokkaina. Kasvihuoneeseen voidaan pistäminen tehdä muutamaa viikkoa myöhemmin, mutta viimeistään kesäkuun alun pistämisellä päästäneen parempaan tulokseen. Paakkusatotaimet kasvatetaan 30 45 tainta/m 2 tiheydessä, joten kasvattaminen kasvihuoneessa tulee tainta kohden hyvin kalliiksi, mutta toisaalta kasvatusolosuhteiden hallinta ei ole muulla tavoin yhtä tehokasta. Kasvatuksen tärkein jakso sijoittuu syksylle (Suomessa syys- ja lokakuu), jolloin kukka-aiheiden muodostus ja taimien tuleentuminen tapahtuvat. Tällöin tarvitaan tietynlaisia päivänpituus- ja lämpötilaolosuhteita, ja myös kasvualustan kosteus- ja ravinnetilanne sekä niistä paljon riippuva kasvuvoimakkuus vaikuttavat kukka-aiheiden muodostumiseen ja kehittymiseen. Kuva 80. Paakkusatotaimien kasvatusta kasvihuoneessa Suomessa. Etualalla näkyy kaksi riviä, jotka on pistetty pistokkaista kesäkuun lopussa ja taaempana samaan aikaan suuriin potteihin istutettuja valmiiksi juurrutettuja taimia. Tästäkin voidaan havaita että taimien koko on merkittävästi suurempi kun pistäminen tehdään kuukautta aiemmin. Kuva on otettu syyskuussa. 70
Paakkusatotaimia voidaan kasvattaa monenlaisissa kennotyypeissä tai poteissa, mutta parhaaseen tulokseen voidaan päästä juuri näiden taimien kasvatukseen kehitetyillä kennoilla. Nimi traytaimi (eli tarjotintaimi) viittaakin kasvatusastiaan, joka on kennolevy. Paakkusatotaimien kasvatusastioita valmistavat muutamat, pääasiassa hollantilaiset yritykset. Kennolevyjen leveydet ovat yleisesti 20 cm ja pituudet 60 tai 100 cm, taimia niihin sopii kasvamaan 9 tai 15 kpl. Taimipaakun koko on näissä alustoissa noin 5,5 dl, halkaisija on 8 cm ja syvyys 11 cm. Paakut ovat kennolevyissä lomittain, jolloin jokaiselle taimelle jää ympärilleen riittävästi kasvutilaa. Yleisesti kennolevyt asetetaan kasvatuskentälle niin, että jokaisen kennolevyn viereen jää tilaa noin 20 cm, jolloin taimilla on tilaa myös sivusuunnassa ja näin saavutetaan optimaalinen kasvatustiheys. Liian tiheässä taimet kylläkin kasvavat, mutta ne myös venyvät herkästi, ja kasvun rajoittuessa juurakon haaroittuminen heikkenee ja kukka-aiheiden kehitys hidastuu. Liian suuri kasvatustiheys vaikeuttaa myös oleellisesti hoitotöitä, kuten rönsyjen poistoa. Paakkusatotaimet voidaan myös kasvattaa muunlaisissa kennoissa tai ruukuissa, mutta useissa kennolevyissä tulevat ongelmaksi joko liian suuri taimitiheys, juurtuminen maahan kiinni, väärä kasvualustatilavuus tai potin väärä muoto. Potin muodon tulisi olla riittävän syvä, ja esimerkiksi juurten kiertyminen potin reunoja pitkin estetään pystysuuntaisilla listoilla. On myös havaittu, että verrattuna väriltään valkoisiin kennoihin, kehittyy mustissa kennoissa parempia taimia, tämä johtunee lämpötilaeroista kasvualustassa. Paakkusatotaimien kasvatus aloitetaan, kuten pienten paakkutaimienkin kasvatus, pistämällä rönsypistokkaat kasvualustalla täytettyihin kennoihin. Taimien kasvatuksen aikana ne kasvattavat hyvinkin runsaasti rönsyjä, jotka poistetaan muutaman kerran kasvatuksen aikana. Rönsyt kasvavat pääosin kennojen väleihin päin, josta niiden poisto on helppo tehdä. Osa rönsyistä kasvaa joka tapauksessa toisten taimien lomaan ja ne voivat myös juurtua kiinni. Näiden rönsyjen poisto ei ole käsityönä kovin kannattavaa. Kennojen väleihin kasvaneet rönsyt voidaan poistaa koneellisesti tai käsin. Käsin poistaminen on yksinkertaista tehdä esimerkiksi saksilla, koneelliseen poistoon ei ole markkinoilla varsinaisia koneita, mutta niitä voidaan kehittää esimerkiksi pensasaitaleikkureista tai trimmereistä. Kasvualustaa ei peruslannoiteta voimakkaasti, mutta kasvualustassa voidaan käyttää hitaasti liukenevia lannoitteita, jotka luovuttavat ravinteita koko kasvatusajan. Niitäkään ei voida käyttää ainoana ravinnelähteenä, sillä taimet tarvitsevat ravinteita hieman eri määriä eri kasvuvaiheissa. Juurrutuksen aikana ja kasvun aivan alkuvaiheissa on ravinteiden tarve suhteellisen pieni. Vegetatiivisen kasvun voimistuessa kasvaa ravinteiden tarve, kunnes se taas vähenee kasvun hidastuessa ja syksyn edetessä. Paakkusatotaimien ravinteiden otossa pidetään vegetatiivisen kasvuvaiheen lisäksi hyvin merkittävänä jaksona kukka-aiheiden kehittymisen aikaa. Tällöin taimen tulee saada riittävästi ravinteita, jottei kukka-aiheiden kehittyminen häiriintyisi. Taimiin alkaa kehittyä kukka-aiheita päivänpituuden lyhennyttyä ja lämpötilan laskettua riittävälle tasolle. Päivänpituuden ja lämpötilan vaatimus riippuu jonkin verran lajikkeesta. Yleisesti päivänpituuden tulee olla 12 15 tuntia, 15 asteen lämpötilassa, lämpötilan noustessa päivänpituuden tulee lyhentyä. Hyvin korkeissa lämpötiloissa sekään ei enää auta. Suomessa kukka-aiheiden kehitys käynnistyy 71
luonnostaan elo- syyskuun vaihteessa, jolloin päivänpituus on noin 14 tuntia. Päivänpituuden lyhentämistä keinotekoisesti on tutkittu Suomessakin ja havainnot osoittavat, että kukka-aiheiden kehittyminen voidaan käynnistää esimerkiksi pimentämällä taimia. Pimentäminen voidaan tehdä mustalla muovilla tai kankaalla, lämpötila voi tosin nousta herkästi korkeaksi katteiden alla. Suomessa on myös tutkittu juurakon haarojen kehittymisen edistämistä taimiin, jolloin sivuruusukkeiden lukumäärä kasvaisi, mikä puolestaan lisäisi kukka-aiheiden paikkojen määrää taimessa. Tutkimuksissa on havaittu, että käsiteltäessä noin kuukauden ikäisiä taimia 3 viikkoa kestävällä pimennyksellä alkukesällä, voidaan lisätä taimen haaroittumista. Pimennyksessä on käytetty 12 tunnin päivänpituutta ja 15 asteen lämpötilaa. Haaroittuneisiin taimiin muodostuu enemmän kukka-aiheita kuin taimiin joissa on vähemmän haaroja. Haaroittumista on myös pyritty lisäämään kasvunsäädekäsittelyillä lupaavin tuloksin, mutta näiden tutkimusten käytännön sovellukset ovat vielä kehitteillä. Koska paakkusatotaimien kasvatuskausi on pitkä, voivat kasvitaudit tai tuholaiset yleistyä haitallisessa määrin. Erityisesti on tarkkailtava mansikka- ja vihannespunkkien sekä härmän esiintymistä. Härmä yleistyy hyvin herkästi erityisesti kasvihuoneolosuhteissa, joten sitä on syytä ehkäistä ennakolta esimerkiksi rikittämällä. Punkkien torjunnassa kasvihuoneissa petopunkit ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Syksyllä säiden alkaessa viilentyä varaudutaan suojaamaan taimet pakkasvaurioilta. Juuri loppusyksystä tulee esille kasvihuoneen suuri merkitys kasvatuksessa, kun pakkasjaksot tai yöpakkaset saapuvat. Ensinnäkin alhaiset lämpötilat voivat vaurioittaa tai jopa tuhota taimia, mutta erityisesti kukka-aiheet ovat herkkiä tuhoutumaan. Toiseksi liika kylmyys voi jopa pysäyttää taimien kehityksen, joka voisi muuten jatkua tehokkaana säiden taas muututtua edullisiksi. Yleisohjeena voidaan pitää, että lämpötilan laskiessa lyhyeksi ajanjaksoksi 0-5 asteeseen suojaksi riittää yhdenkertainen harsokate, -3-7 asteen lämpötilat vaativat kaksinkertaisen harson, ja alle -7 asteen lämpötiloilta tarvitaan suojaamaan lisäksi esimerkiksi kuplamuovikate. Taimet siirretään talveksi kylmävarastoon kun ulkoilman lämpötila on laskenut pitkäaikaisesti alle +5 asteen, mutta käytännössä odotetaan kuitenkin lämpötilan laskemista lähemmäs 0 astetta, jolloin varaston jäähdyttämistä ei jouduta tekemään turhaan. Taimista poistetaan suuret lehdet ja rönsyjonot sekä kuihtuneet kasvinosat ennen niiden siirtämistä kylmävarastoon. Taimiin jätetään vain kahdesta kolmeen pienintä lehteä. Taimien tulee olla hyvin tuleentuneita ennen niiden siirtämistä varastoon. Kasvihuoneessa, jossa on lämmitysmahdollisuus, voidaan juuri myöhäissyksyn olosuhteet hallita niin, että kukka-aiheiden kehitys jatkuu mahdollisimman pitkään ja tuleentuminen sekä lepotilan käynnistyminen tapahtuvat tasaisesti. Paakkusatotaimet varastoidaan kuten pienet frigotaimetkin, -1,5 asteessa, laatikoissa muoviin käärittyinä. 72
Kuva 84. Paakkusatotaimien kasvatuskennojen pesu- ja desinfiointilaite. Paakkusatotaimien kasvatuskennot pestään ja desinfioidaan jokaisen käyttökerran jälkeen, näin vältytään muun muassa tautien leviämiseltä. Taimikennot asetellaan hihnalle koneen päästä, ne kulkevat kahden erillisen pesutunnelin läpi, joissa niihin kohdistuu useita vesisuihkuja Frigopistokkaiden tuotanto Frigopistokkaita voidaan ottaa marjantuotantoon perustetusta kasvustosta tai niiden tuotantoa varten voidaan perustaa emotaimimaa. Frigopistokkaita saadaan myös frigotaimien tuotannosta, kun nostetaan ja lajitellaan erikseen myös juurtumattomat rönsypistokkaat. Frigopistokkaiden keruu tehdään lepotilan aikana vasta myöhään syksyllä, mutta aiemmin kasvaneita rönsyjä voidaan juurruttaa kesän aikana. Jos rönsyjä ei kerätä kesän aikana, ne juurtuvat yleensä maahan. Tällaiset juurtuneet taimet voidaan käsitellä pienien B ja A-kokoisten frigotaimien tavoin. Kuten muitakin frigotaimia tuotettaessa on emotaimimaan perustaminen hyvä tehdä elokuun puolivälissä, jolloin rönsysato on seuraavalla kasvukaudella kevätistutusta runsaampi. Frigopistokkaat kerätään syksyllä, vasta kun ne ovat saavuttaneet lepotilan. Riittävä lepotila saavutetaan Suomen oloissa yleensä lokakuun puoliväliin mennessä, tällöin tosin kovat yöpakkaset voivat jo vioittaa juurtumattomia rönsytaimia. Frigopistokkaat voidaan kerätä leikkaamalla rönsyjonot irti emotaimista pellolla, ja lajitella myöhemmin paremmissa työskentelyolosuhteissa. Mutta frigopistokkaat voidaan myös lajitella ja pakata jo pellolla niin haluttaessa. Frigopistokas leikataan irti rönsyjonosta niin, että pistokkaaseen jätetään noin kahdesta kolmeen sentin pätkä rönsyjonoa, jolla pistokas voidaan kiinnittää juurrutusalustaan. Jos pistokkaassa on kuivia tai suuria lehtiä poistetaan ne, mutta pienet vihreät lehdet jätetään siihen. 73
Frigopistokkaat pakataan varastoinnin ajaksi muovipusseihin tai muovipäällysteisiin laatikoihin haihtumisen estämiseksi. Pistokaspusseja ei pidä tiivistää, jonka vuoksi ei pidä käyttää liian suuria muovipusseja tai -säkkejä. Mikäli pistokkaat irrotetaan rönsyjonosta sisätiloissa, huolehditaan siitä, etteivät pistokkaat pääse lämpenemään. Frigopistokkaiden varastointilämpötila on -1,5-2 astetta, ja tämä lämpötila tulisi olla myös kauttaaltaan taimipussien sisällä. Frigopistokkaat vievät varastoinnissa melko vähän tilaa, joten varasto voidaan rakentaa suhteellisen helposti esimerkiksi arkkupakastimesta. Lämpötila tulee olla säädettävissä tarkasti, mielellään kymmenesosa asteen tarkkuudella. Frigopistokkaat otetaan varastosta 6 12 tuntia ennen pistämistä juurrutusalustaan, niiden annetaan sulaa viileässä ja varjoisessa paikassa. Pistokkaita ei pidä päästää kuivamaan. Mansikkapunkit voidaan torjua frigopistokkaista lämminvesikäsittelyllä kylmävarastosta ottamisen jälkeen. Frigopistokkaiden juurruttaminen pottitaimiksi tehdään kuten pottitaimilla yleensä, ja myös avomaalle pistäminen tehdään kuten tuoreilla rönsypistokkailla. Avojuuritaimien eli tuoretaimien tuotanto Avojuuritaimien tuotanto tapahtuu avomaalla, tekniikka on lähellä frigotaimien tuotantoa. Muun muassa frigotaimien tuottamisesta ja taimien tuottamisesta marjantuotantoyrityksessä kertovissa luvuissa on kerrottu avojuuristen tuoretaimien tuottamisesta. Erona frigotaimien tuotantotekniikkaan on lähinnä se, että taimet nostetaan maasta kasvullisina ja ne istutetaan marjantuotantopeltoon ilman pakkasvarastointia. Mutta avojuuritaimia voidaan tuottaa myös muilla tekniikoilla. Avojuuristen taimien eli tuoretaimien tuottamisessa voidaan käyttää siis tekniikkaa jossa emotaimiin muodostuvien rönsyjen annetaan juurtua maahan, ja ne nostetaan keväällä kasvun käynnistyttyä tai joissakin tapauksissa vasta kesällä ennen syyskuuta. Toinen mahdollinen tekniikka on leikata emotaimiin kehittyvät rönsypistokkaat ja pistää ne juurtumaan erilliseen taimipenkkiin tai -peltoon. Taimipenkki voi olla pieni penkki, johon pistokkaat pistetään hyvin tiheästi. Harvempaan pistettäessä tarvitaan enemmän alaa. Tiheässä kasvavat taimet jäävät pieniksi, harvempaa pistämistä kannattaa käyttää jos pyritään suureen taimikokoon ja mahdollisesti kukka-aiheiden muodostumiseen. Pienissä ruuduissa ja pienillä aloilla ei voida käyttää eikä tarvita koneita istutuksessa eikä nosto- ja hoitotöissä, mutta suuremmilla aloilla tilanne on päinvastainen. Kasvatuspenkki kannattaa kuohkeuttaa syvältä ja siihen kannattaa lisätä maanparannusaineita, kuten esimerkiksi hiekkaa, turvetta ja kalkkia. Taimipenkin tulisi olla kuitenkin hyvin läpäisevä, jotta juuristo hakeutuisi alapäin, eikä liika kosteus haittaisi juurtumista. Koska maassa on yleensä runsaasti rikkakasvien siemeniä tai kestorikkakasvien osia, on niiden hävittämiseen syytä paneutua huolella ennen pistämistä. Pienet juuri pistetyt pistokkaat eivät välttämättä kestä torjunta-aineita, ja kitkeminen voi irrottaa pistokkaat maasta. Ennen kuin rikkakasvien torjunta on mahdollista, ne ovat usein kasvaneet liian suuriksi. Taimipenkki voidaan kunnostaa ennakkoon ja rikkakasvit torjua valikoimattomilla torjunta-aineilla (esim. Basta tehoaineena glufosinaatti tai 74
Reglone tehoaineena dikvatti) niiden tultua pintaan ennen pistämistä. Taimipenkin pintaan levitettävä turvekerros estää jonkin verran rikkakasvien kasvuun lähtöä. Rönsypistokkaat pistetään penkkiin kuten pottitaimetkin ja niille asetetaan sumutus. Pistokkaat juurtuvat hyvissä olosuhteissa taimipenkkiin noin 4 5 viikossa. Taimipenkissä taimet tosin säilyvät melko pitkään hyväkuntoisina vaikka istutus viivästyisi, mutta tiheässä ne kuitenkin alkavat jossain vaiheessa kärsiä tilan puutteesta. Riippuen taimipenkin kunnosta ja rakenteesta voivat taimet kasvattaa hyvinkin pitkän ja hyvin haaroittuneen juuriston, mikä onkin tavoitteena. Penkeistä taimet nostetaan joko käsityövälineiden avulla tai koneilla, jotka karistavat maa-aineksen juurien ympäriltä. Nosto kannattaa tehdä pilvisellä säällä tai aikaisin aamulla, jolloin ilmankosteus on usein korkea. Joka tapauksessa taimet siirretään välittömästi noston jälkeen viileään tilaan jossa on korkea ilmankosteus. Taimien kuljetuksissa ja varastoinnissa tulee myös säilyä noin 2 asteen lämpötila ja 95 % kosteus. Mikrolisäys Mansikan mikrolisäystä tehdään nykyisin vain muutamilla taimistoilla Suomessa, mutta missään niistä se ei ole päätuotantokasvi. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Laukaan yksikössä mikrolisäystä käytetään mansikan lisäämiseen emotaimiksi. Mikrolisäyksellä voidaan tuottaa solukkotaimia, jotka kasvavat keinotekoisessa ravintoalustassa. Solukkotaimet vaativat juurrutuksen esimerkiksi turvekennoon ennen istuttamista peltoon tai kasvihuoneeseen. Turvekennoihin juurruttaminen tehdään yleisesti kasvihuoneessa, mutta mikrolisäys ja solukkotaimien kasvattaminen tehdään laboratorio-olosuhteissa ja kasvatuskaapeissa keinovalojen avulla. Mikrolisäyslaboratorio ei vaadi paljon tilaa eikä tuotanto ole riippuvainen vuodenajasta, joten hyvin pienissä tiloissa voidaan tuottaa vuosittain erittäin suuria määriä taimia. Kasvatuskaapissa kasvatus tehdään hyllyissä, joiden jokaisen yläpuolella on kasvuvalot. Tämä mahdollistaa tehokkaan tilankäytön myös kasvatusvaiheessa. Mikrolisäyslaboratoriossa tarvitaan runsaasti erikoisvalmisteisia laitteita ja välineitä, mikä nostaa toiminnan perustamiskustannukset korkeiksi. Lisäksi siellä työskenteleviltä vaaditaan koulutusta ja syvällistä perehtymistä tähän lisäystekniikkaan. Mikrolisäyslaboratorion perusvälineistöön kuuluvat vetokaappi jonka ääressä työskentely tapahtuu, autoklaavi jolla työvälineet ja astiat steriloidaan, kasvatuskaappi tai -huone, tarkkoja vaakoja, mikroskooppeja, astianpesukone, jääkaappi, pakastin, keittolevy, astioita, veitsiä, pinsettejä, ym. Mansikkaa lisätään kärkikasvupisteen ja hankasilmujen meristeemisolukosta. Taimien lisääminen aloitetaan puhdistamalla lähtöaines, jolloin taimia kasvatetaan 35 38 asteen lämpötilassa useita viikkoja. Tässä lämpötilassa muun muassa virusten kasvu hidastuu tai lakkaa. Tämän kasvatusvaiheen aikana kasvaneet kärkikasvusolukot, joihin virukset eivät ole ehtineet kasvaa, leikataan irti steriileissä olosuhteissa ja niitä käytetään lisäyksessä. Mikrolisäyksen työvaiheet tehdään pääosin vetokaapissa, jonka ääressä työtä tekevä henkilö istuu. Vetokaapissa on sisällä jatkuva ylipaine, joka saadaan kun puhallin 75
työntää takaseinästä ilmaa suodattimen läpi kaappiin. Tällä tavoin estetään haitallisten mikrobien pääsy lisäysalueelle. Työskentelyssä käytetään steriloituja työvälineitä ja astioita, ja myös työntekijät huolehtivat ettei haitalliset mikrobit pääse leviämään työskentelytiloihin. Irti leikatut kärkikasvusolukot jaetaan kirurginveistä ja pinsettejä apuna käyttäen pieniin osiin ja nostellaan kasvatusalustalle. Ennen siirtämistä kasvatuskaappiin juurtumaan, asetetaan kasvatusastioihin tai koeputkiin kannet, ja niihin merkitään selkeästi lisäyspäivä ja muut sisältöön liittyvät tiedot. Kasvatusalustat valmistetaan yleisesti itse, ja ne sisältävät juurtumisen ja kasvun kannalta tarpeellisia osia. Näiden ainesosien määrät ja keskinäiset suhteet ovat erittäin tarkkoja, jotta esimerkiksi mansikka alkaisi kehittämään juuria. Oikeiden ja optimaalisten määrien ja suhteiden löytäminen kullekin kasvilajille on hyvin työlästä ja siksi niitä ei useinkaan paljasteta yrityksen ulkopuolisille henkilöille. Kasvatusalustat sisältävät sekä pää- että hivenravinteita, sokereita, vitamiineja, sokerialkoholia, kasvihormoneja, synteettisiä kasvuaineita, agaria ja vettä. Kuva 86. Mikrolisäys tehdään aseptisissa olosuhteissa, kuvassa työskennellään vetokaapin ääressä. Vetokaapin ylipaine saadaan aikaan kun takaseinästä puhalletaan ilmaa suodattimen läpi. 76
Luomutaimien tuotanto Kuva 87. Mikrolisättyjen taimien juurrutus ja kasvatus tapahtuu kasvatuskaapeissa tai -huoneissa. Kasvatushuoneet on yleensä suojattu auringonvalolta jolloin valon määrä ja laatu voidaan säätää tarkasti halutuksi. Kasvuvalot lämmittävät kasvatushuonetta niin että se voidaan joutua varustamaan ilmastoinnilla. Luomutaimina voidaan tuottaa periaatteessa kaikkia edellä kerrottuja taimityyppejä. Verrattuna tavanomaisiin taimiin ovat avomaalla tuotettavat frigotaimet ja avojuuritaimet sekä pitkän kasvatusajan vaativat paakkusatotaimet luomuviljeltyinä kuitenkin esimerkiksi tavanomaisilla menetelmillä tuotettuja pottitaimia kalliimpia. Pitkän kasvatusajan ja avomaatuotannon suurimmat ongelmat liittyvät ravinteiden lisäämiseen ja rikkakasvien sekä tautien hallintaan. Tuotettaessa emotaimet kasvihuoneessa, ja mikäli juurrutuskin tehdään ulkotilaa paremmin hallittavissa olosuhteissa, kyetään tuottamaan laadukkaita taimia luonnonmukaisesti. Tainta kohden voivat kustannuksetkin jäädä kasvihuonetta käyttäen pienemmiksi. Kasvihuoneessa tuotanto järjestetään tavanomaisen paakku- tai pottitaimien tuotannon tapaan, mutta avomaalla täytyy tuotantoon hakea mallia luonnonmukaisesta marjojen tuotannosta. Sekä kasvualustan peruslannoituksessa että hoitolannoituksessa käytetään yleisesti kananlantaa tai siitä jalostettuja tuotteita. Emotaimilla voidaan käyttää luonnonmukaisesta kasvihuonevihannesten tuotannosta tuttuja lannoitepattereita kasvualustan vieressä. Avomaalla ravinteiden riittävyys varmistetaan maan kasvukunnosta huolehtimalla, ja riittävällä ravinnetankkauksella, ja taimituotannossa voidaan käyttää jonkin verran myös pintaan levitettävää kompostia tai lantaa. Kasvinsuojelussa toimitaan biologisten torjuntaeliöiden ja valmisteiden kanssa, lisäksi ennaltaehkäisevillä toimilla on suuri merkitys. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) on kehittänyt yhdessä Biolan Oy:n ja Puutarha Tahvoset Oy:n kanssa mansikan varmennettua luomutaimituotantoa. Kehitetty menetelmä on kokonaisuus jo aiemmin käytetyistä menetelmistä, joihin on yhdistetty uusia tutkimustuloksia. Tämä tekniikka perustuu pottitaimien tuottamiseen, sekä emotaimet että juurrutus tehdään kasvihuoneessa. Tällä tavoin on saavutettu kustannustehokas taimituotantomenetelmä luomutaimille, kustannuksissa on päästy lähelle tavanomaisten pottitaimien tasoa. Menetelmä on tällä hetkellä käytössä ainakin 77
Puutarha Tahvoset Oy:ssä, jossa tuotetaan vuosittain noin miljoona varmennettua luomutainta. Lähtömateriaalina tuotannossa käytetään mikrolisättyjä taimia, jotka istutetaan maaliskuussa luomulannoitettuun turvealustaan. Emotaimet kasvatetaan kasvihuoneessa, jonne tuhoeläinten pääsy on estetty mahdollisimman tehokkaasti. Kasvihuoneen tuuletusluukut ja oviaukot on peitetty tiheällä verkolla, joka laskee ilman lävitseen. Verkko estää kuitenkin tuhoeläinten pääsyn sisään kasvihuoneeseen. Myös vierailijoiden pääsyä ja henkilökunnan liikkumista rajoittamalla ehkäistään kasvitautien ja tuholaisten leviäminen. Biologista torjuntaa käytetään muun muassa vihannespunkin torjuntaan, samoin kuin esimerkiksi vihannesten kasvihuonetuotannossa yleisesti tehdään. Tautien leviäminen maasta kasvualustaan estetään juurruttamalla taimet pöytien tai alustojen päällä. Kasvitauteihin ja niiden esiintymiseen vaikuttavat paljon sääolosuhteet, minkä vuoksi toisinaan esimerkiksi härmä voi levitä niin, että tuotanto joudutaan keskeyttämään. Emotaimien kasvattamisessa luonnonmukaisesti vaikeinta on lannoitustason säätely ja ravinteiden hallinta. Emotaimet vaativat kasvaakseen runsaasti ravinteita koko suhteellisen pitkän kasvatuksen ajan. Emotaimien kasvualusta koostuukin eri osista, joilla on oma tehtävänsä. Emotaimet istutetaan verkkoon pakattuihin turvemakkaroihin tai verkkosäkkeihin. Pöydälle asetetaan kaksi turvemakkaraa, joiden väliin asetetaan kolmas turvemakkara, johon ei istuteta emotaimia. Turvemakkaroissa, joihin istutetaan emotaimet, käytetään turvemultaseosta, joka on lannoitettu kompostoidulla broilerinlannalla. Koska emotaimien kasvualustaa ei voida lannoittaa kovin voimakkaasti, asetetaan emotaimialustojen väliin voimakkaammin lannoitettu turvemakkara. Keskimmäisessä turvemakkarassa käytetään lannoitteena kompostoitua broilerinlantaa kolme litraa rivimetrille, ja siitä lannoitteita liuotetaan kastelemalla sitä tihkuletkuilla. Kun samaan aikaan kastellaan emotaimimakkaroita niukemmin, hakeutuu osa juurista lannoitemakkaraan. Lisäksi emotaimille voidaan antaa kananlannan kompostoinnin yhteydessä talteen otettua typpeä kastelun mukana. Emotaimista kerätyt rönsypistokkaat juurrutetaan luonnonmukaisesti lannoitettuun turvealustaan. Juurrutus tehdään kasvihuoneessa, jossa taimien juurtuminen käyttövalmiiksi kestää neljästä kuuteen viikkoa. Taimet juurrutetaan esimerkiksi kennoon, jossa taimilokeron koko on 5x5 cm. Juurrutuskasvualustaa ei voida peruslannoittaa kovin voimakkaasti, joten niille annetaan muutaman viikon kuluttua juurrutuksen alusta lisälannoitusta kananlannalla tai kastelulannoitteilla. Pitämällä emotaimet ja juurrutetut taimet koko ajan hyvässä kasvussa ehkäistään esimerkiksi tautien iskeytymistä niihin. Ravinteiden riittävyys tulee helposti ongelmaksi etenkin talven yli varastoitavilla taimilla, joita kasvatetaan suhteellisen kauan pienissä poteissa. 78
LÄHTEITÄ Brockhus, H. 1996. With an eye to quality. Opas Hollannin tarkastetusta (NAKB) taimituotannosta. ER. 1990. Mikrolisättyjä mansikan taimia suoraan peltoon. Puutarha-uutiset 42 (38), 6 7. Hokka, H, Kauppinen, S, Lahtonen, V, Uosukainen, M & Jalkanen, P. 2003. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman emokasvihinnasto vuonna 2004. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman viljelijätiedote 1/2004. Laukaa. http://www.finlex.fi/linkit/smur/19941205. 2004. Taimiaineistolaki. http://www.kttk.fi/. 2004a. Kasvintarkastusrekisterit., Taimiaineiston kotimaan tuotanto., Taimiaineisto., Kasvipassin, taimitodistuksen ja rekisterinumeron käyttöopas. http://www.kttk.fi/. 2004b. Taimiaineiston tuonti., Taimiaineiston vienti. Hytönen, T. 2002. Mansikan ympärivuotinen tuotanto. 12.12.2002 seminaariesitelmä, Anjala. Hytönen, T, Palonen, P & Mouhu K. 2003. Kasvihuonemansikan sadon ajoittaminen. Helsingin yliopisto soveltavan biologian laitos julkaisu n:o 14. Yliopistopaino, Helsinki. Hytönen, T. 2003. Kasvunsäädekäsittelyt avuksi mansikan satotaimituotantoon. [WWWdokumentti]. < http://www.puutarha-sanomat.net/artikkelit/index.asp?nro=109>. (Luettu 13.9.2003). Jalkanen, J. 1995. EU-mansikan taimet hälyttävän sairaita. Puutarha-uutiset 47 (25), 15. Juhanoja, S. 2001. Näkymiä FinE-kasvien tulevaisuuteen. Puutarha & kauppa 5 (42), 4 5. Karhu, S. 1992. Lisää tietoa lisäämisestä. Puutarha 7 (1), 50. Karhu, S. 1999. Mansikka-aika pidemmäksi kotimaisin satotaimin. Puutarha 6 kauppa 3 (21), 9. Karhu, S. 2000. Mansikan satotaimet ja sadon ajoitus. Karilan marjapäivä 18.10.2000. Luentomoniste. Karhu, S. 2000. Mansikkaa kesäkuusta syyskuulle kotimaisin taimin. Puutarha & kauppa. 4 (47 plus), 6 7. Karhu, S. 2001. Mansikan satotaimia voidaan tuottaa Suomessakin. Puutarha & kauppa 5 (19 plus), 11 12. Karhu, S. 2001. Mansikan taimituotanto saaristossa, loppuraportti. Piikkiö. Karhu, S. 2001. Mansikan tehostetun tuotannon aloittaminen Suomessa, loppuraportti. Piikkiö. Karhu, S. Mansikan markkinaikkunan laajentaminen kotimaisin satotaimin. 79
Karhu, S. Näin tuotetaan mansikan satotaimia. Maaseudun tulevaisuus, liite; Koetoiminta ja käytäntö 60 (4), 3. Kivinen, K. 1991. Mansikan taimituotanto. Puutarha 6 (5), 270 271. Kokkola, M. 2001. Tutustuminen mansikan taimi- ja marjatuotantoon Hollannissa 31.10.- 6.11.2001. Matkaraportti. Korte handleidning opkweek trayplanten. 2002. DVL Adviesgroep nv. Horst, The Netherlands. Kukkonen, S., Uosukainen, M & Teperi, E. 1997. Puutarha & kauppa 1 (5), 4 5. Känninen, J. 2001. Viljelykiertoon huomiota taimituotannossa. Puutarha & kauppa 5 (41), 8 9. Lahtela, S. 2002. Mansikan rönsypistokkaat suoraan penkkiin. [WWW-dokumentti]. <http://www.puutarha-sanomat.net/artikkelit/index.asp?nro=41>. (Luettu 13.9.2002). Laitinen, E. 1991a. Mansikan latvakukkaan kehittyy kukinnon suurin marja. Puutarha 6 (6 7), 374 375. Laitinen, E. 1991b. Yönpituus ja lämpötila ratkaisevat mansikan kukka-aiheiden kehittymisen. Puutarha 6 (8), 438 439. Laitinen, E. 1991c. Mikrotaimista satoa jo istutusvuonna?. Puutarha 6 (10), 570 571. Laki kasvinjalostajanoikeudesta. Laki kasvinjalostajanoikeudesta ja Lait kasvinjalostajanoikeudesta annetun lain muuttamisesta. Säädöskokoelma. Säädökset 789/1992, 238/1999 ja 651/2000 Lehtonen, S. 2003a. Kotimaiseen tervetaimeen voi luottaa. Maaseudun tulevaisuus, liite; Koetoiminta ja käytäntö 60 (4), 9. Lehtonen, S. 2003b. Mansikan tervetaimituotanto luomuaikaan. Maaseudun tulevaisuus, liite; Koetoiminta ja käytäntö 60 (4), 9. Luomutaimet uutuutena. 2003. Puutarha-sanomat 2 (4), 5. Lämpöpenkin teko-ohje. Kurssimoniste; kannattava taimituotanto tilalla 26.5.1998. Sisä-Savon marjaosaamiskeskus. Maa- ja metsätalousministeriön asetus varmennetuista lisäys- ja taimiaineistosta. 24.3.2003. Matala, V. 1990. Frigo-taimet tuovat uusia näkymiä mansikan viljelyyn. Puutarha-uutiset 42 (11), 12 13. Matala, V. 1994. Mansikan viljely. 2. Uudistettu painos. Puutarhaliiton julkaisuja nro 276, opas nro 39. Helsinki: Puutarhaliitto. Matala, V. 2005. Mansikan viljely. 3. Uudistettu painos. Puutarhaliiton julkaisuja. Helsinki: Puutarhaliitto. 80
Matala, V. 1998. Frigopistokkailla omia mansikantaimia. Puutarha & kauppa 2 (19 plus), 4. Matala, V. & Dahlman, P. 2000. Mansikan frigotaimien tuotantotekniikka ja varastointi. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja, sarja A80. Vammalan kirjapaino Oy. Metsola, P. 1997. Mansikan taimia Amerikan malliin. Puutarha & kauppa 1 (45), 4 5. Mouhu, K., Hytönen, T & Palonen, P. 2002. Lyhytpäiväkäsittelyillä voidaan vaikuttaa mansikan kukintaan. Puutarha & kauppa 6 (31), 8 9. MTT. 2004. Varmennettu taimituotanto. Varmennetun taimituotannon esittelymoniste. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema. Parikka, P. 2003. Terve taimiaineisto - kannattavan marjatuotannon perusta. Kasvinsuojelulehti (4), 4 6. Pietilä, M. Onko mansikan taimituotannossa uudelleen arvioinnin aika?. Prokkola, S. 2002. Onko pohjoisuus valtti mansikan taimituotannossa?. Puutarha & kauppa 6 (19), 22. Raatikainen-Rissanen, A. 1997. Mansikkakautta halutaan pidentää. Puutarha & kauppa 1 (39), 6 7. Rahtola, M. 2002a. Luomusiemeniä ja -taimia tarvitaan jo. Puutarha & kauppa 6 (11), 8 Rahtola, M. 2002b. Puutarha Tahvoset korostaa viljelyhygieniaa mansikan luomutaimien tuottamisessa. Puutarha & kauppa 6 (25 26), 15. Raukko, E. 1990. Mikrolisättyjä mansikan taimia suoraan peltoon. Puutarha-uutiset 42(38), 6 7. Raukko, E.1991. Marjanviljelykielto taimituottajille vuodesta 1993. Puutarha-uutiset 43 (7), 7. Räty, E. 1999. FinE-taimet ovat suomalaisten taimien kermaa. Puutarha & kauppa 3 (29), 18. Röppänen, J. 1998. Marjakautta voidaan jatkaa satotaimilla. Puutarha & kauppa 2 (13), 18. Röppänen, J. 1999. Mansikan uudet taimityypit kiinnostavat. Puutarha & kauppa 3 (5), 17. Tahvonen, R. 2001a. Kasvinjalostusmaksut hyödyttävät uutta jalostustoimintaa. Puutarha & kauppa 5 (5), 20. Tahvonen, R. 2001b. Mansikan kestävä tuotanto ja hyvä sato: "Täsmäviljely". Luentomoniste: Kansainvälinen marjaseminaari Suonenjoella 9.4.2001. Tahvonen, R. 2003. Mansikan taimituotannon tilamalli. Luentoaineisto: Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton Kaamosmarjapäivät Ikaalisten kylpylässä 18.11.2003. Tanska, T. 1993. Taimia Räpinasta. Puutarha 8 (10), 542 543. Tanska, T. 1997. Mansikat ja taimet eri lohkoilta. Puutarha & kauppa 1 (7), 9. 81
Tiainen, H. & Laamanen, J. 2003. Vuonna 2002 tuotettujen mansikan valiotaimien aitouskokeet. Raportti 15.12.2003. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman viljelijätiedote 12/2003. Laukaa. Tikkanen, J. 2001. Satotaimien kotimainen tuotanto alkamassa. [WWW-dokumentti]. < http://www.puutarha-sanomat.net/artikkelit/index.asp?nro=1>. (Luettu 14.5.2002). Tikkanen, J. 2002. Oman maan mansikat jo tänä kesänä. Puutarha-sanomat 1 (1), 4. Tikkanen, J. 2003. Kotimaisista mansikansatotaimista lupaavia kokeita. [WWW-dokumentti]. <http://www.ek-treeni.net/uutiset/undex.asp?nro=89>. (Luettu16.1.2004). Timonen, J. 1997a. FinE-tavaramerkillä varustetut taimet tulossa markkinoille. Puutarha & kauppa 1 (32), 10. Timonen, J. 1997b. Miten käy varmennetun mansikantaimituotannon?. Puutarha & kauppa 1 (33), 4-5. Tuovinen, T. 1997. Mansikan taimien lämminvesikäsittely. Luentomoniste 2.9.1997. Suonenjoki. Tuovinen, T. 2002. Mansikkapunkki kuriin taimituotannossa. Puutarha & kauppa 6 (17), 17. Uimonen, J. 1993. Mansikat oikeaan paikkaan. Puutarha 8 (12), 696. Uimonen, J. 1998. Taimet puhuttavat mansikanviljelijöitä. Puutarha & kauppa 2 (51 52), 7. Uimonen, J. 1999. Taimitoimituksia koko maahan. Puutarha & kauppa 4 (49), 6 7. Uosukainen, M. 1991. Tarkastettujen käyttötaimien tuotanto muutosten kourissa. Puutarha 6 (3), 170 171. Uosukainen, M, Teperi, E. & Kukkonen, S. 1998. Taimituotanto tänään. Puutarha & kauppa 2 (19 plus), 2 3. Vilander, A. 1997. Tarkista taimiesi tausta. Puutarha & kauppa 1 (19), 4 5. Vilander, A. 1998. Varmennettu taimi on marjanviljelyn perusta. Puutarha & kauppa 2 (37), 15. Vilander, A. 2001. Mansikan juurilahoa esiintyy jo istutettavissa taimissa. Puutarha & kauppa 5 (25 26), 19. Vilander, A. 2002. Mikrolisäys nopeuttaa lajikkeiden saatavuutta. Puutarha & kauppa 6 (35), 8. Vuori, E. 1997. Taimia saa nyt FinE-tavaramerkillä. Puutarha & kauppa 1 (38), 19. 82
Asetus varmennetusta taimiaineistosta (pääasiassa mansikan osalta): Liite 1. 1 Tavoite ja soveltamisala Tämän asetuksen tavoitteena on taata korkealaatuisen ja ilmastollisesti kestävän lisäys- ja taimiaineiston saatavuus ja ylläpito. Tämä asetus koskee hedelmä- ja marjakasvien sekä kaksi- ja monivuotisten koristekasvien varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuotannon järjestämistä ja laadunvarmistusta. 2 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan 1)varmennetulla lisäys- ja taimiaineistolla kasvintuotannon tarkastuskeskuksen, jäljempänä tarkastuskeskus, valvonnassa Suomessa tuotettua lisäys- ja taimiaineistoa, jonka kasvinterveys täyttää tässä asetuksessa määrätyt vaatimukset ja joka on tuotettu, ylläpidetty ja varastoitu tämän asetuksen mukaisesti ja joka on peräisin tunnetusta lajista, lajikkeesta tai kannasta; 2) ydinkasviehdokkaalla kasvintuhoojista esipuhdistettua kasvia, jonka terveyttä ja puhtautta tutkitaan ja jota tarvittaessa edelleen puhdistetaan ydinkasviksi hyväksymistä varten; 3) ydinkasvilla tutkittua ja tarvittaessa puhdistettua, tarkastuskeskuksen hyväksymää ja varmennetun taimiaineiston ydinkasviluetteloon merkitsemää perinnöllisesti tunnistetusta lajikkeesta tai kannasta peräisin olevaa kasvia, kasvikloonia tai valiosiementen tuotannossa kasvipopulaatiota, jonka aitous on varmistettu lajille, lajikkeelle tai kannalle tyypilliseksi; 4) valiotaimilla taimia, jotka on lisätty kasvullisesti ydinkasveista, ellei kasvilajikohtaisissa tuotantovaatimuksissa ole toisin mainittu; 5) muulla valiolisäysaineistolla muuta ydinkasveista kasvullisesti lisättyä aineistoa kuin valiotaimia, kuten pistokkaita, oksastus- ja silmutusaineistoa ja mikroviljelmiä; 6) valiosiemenillä siemeniä, jotka on tuotettu ydinkasveista tai ydinkasvipopulaatiosta; 7) kantataimilla taimia, jotka on lisätty kasvullisesti valiotaimista tai muusta valiolisäysaineistosta; 8) varmennetuilla käyttötaimilla ydinkasveista, valiotaimista tai muusta valiolisäysaineistosta, kantataimista tai valiosiemenistä lisättyjä taimia; 9) laatuluokilla edellä kohdissa 3 8 määriteltyjä varmennetun lisäys- ja taimiaineiston luokkia; 10) tuotantopaikalla yhden tai useamman tilan tai tilanosan taikka tuotantoalueen muodostamaa kokonaisuutta, jota hoidetaan samasta talouskeskuksesta ja jolla käytetään samaa henkilökuntaa, koneita, laitteita tai varastoja; 11) tuotantoalueella tuotantopaikan osaa, kasvihuonetta tai sen osaa, viljelyaluetta tai kasvulohkoa, jolla kasvatetaan yhtä kasvia tai kasvilajiketta, sekä 12) varmennuspäätöksellä tarkastuskeskuksen tämän asetuksen mukaisesti tuotetulle varmennetulle lisäys- ja taimiaineistolle antamaa tutkimustodistusta ja päätöstä varmennetun taimiaineiston hyväksymisestä. 3 Tuotannon yleinen laadunvarmistus Varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuotannossa on noudatettava kasvinsuojelulakia (1203/1994) ja taimiaineistolakia (1205/1994) sekä niiden nojalla annettuja säädöksiä ja määräyksiä. Varmennetussa lisäys- ja taimiaineistossa ei saa esiintyä kasvinsuojelulain tai taimiaineistolain tarkoittamia tai muita haitallisia kasvintuhoojia. Hedelmä- ja marjakasvien varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottaja ei saa myydä varmennettuna tuottamansa kasvilajin varmentamatonta lisäysja taimiaineistoa. Hedelmä- ja marjakasvien varmennetun aineiston tuotantopaikalla tai samassa varastossa ei saa tuottaa eikä säilyttää saman kasvilajin varmentamatonta aineistoa yhdessä varmennetun aineiston kanssa. Sellaisen varmennetussa tuotannossa olevan kasvilajin, jonka tuotantopaikalla saa olla saman lajin marjanviljelyä, marjanviljelys on perustettava käyttäen ydin-, valio- tai kantataimia. Vieraita tai tyypiltään poikkeavia kasviyksilöitä ei saa käyttää lisäykseen. 83
Niistä on välittömästi ilmoitettava tarkastuskeskukselle, eikä niitä saa hävittää ilman tarkastuskeskuksen lupaa. 4 Varmennetun taimiaineiston tuottajan hyväksyminen Varmennettua lisäys- ja taimiaineistoa saa tuottaa tässä asetuksessa mainituin rajoituksin vain tarkastuskeskuksen hyväksymä varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottaja, joka on merkitty joko taimiaineisto- tai kasvinsuojelurekisteriin. Hyväksytyksi varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottajaksi haluavan on jätettävä tarkastuskeskukselle kirjallinen hakemus viimeistään kolme kuukautta ennen suunniteltua tuotannon aloittamisajankohtaa. Hakemukseen on liitettävä liitteen 1 mukainen tuotanto-paikkakohtainen menettelyohje. Menettelyohje on laadittava erikseen jokaiselle laatuluokalle ja kasvi-lajille. Valvontaviranomaisen on tarkastettava tuotantopaikka ennen tuotannon aloittamista sen varmistamiseksi, että tuotantopaikalla on edellytykset varmennetun tuotannon harjoittamiseen. Lisäksi tarkastuskeskuksen on hyväksyttävä tuotantopaikka ja 1 momentissa tarkoitettu menettelyohje. Tuotantopaikkakohtainen menettelyohje on pidettävä ajan tasalla. Tarkastuskeskuksen on hyväksyttävä tuotantopaikkakohtainen menettelyohje uudelleen, jos tuotantoa laajennetaan, tuotantomenetelmiä muutetaan merkittävästi tai tuotannossa tapahtuu muusta vastaavasta syystä oleellisia muutoksia. Valvontaviranomaisen on lisäksi tuotantopaikan tarkastuksessa varmistuttava siitä, että uudessa menettelyohjeessa mainitulla tuotantopaikalla, - alueella tai muilla tuotantotiloilla on edellytykset varmennetun tuotannon harjoittamiseen. Varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottajaksi hyväksyminen on voimassa toistaiseksi. Tarkastus-keskuksen on peruutettava hyväksyminen, jos: 1) varmennettua tuotantoa ei aloiteta kahden vuoden kuluessa luvan myöntämisestä; 2) varmennetusta tuotannosta luovutaan; 3) varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuotanto- ja markkinointiehtoja ei kehotuksesta huolimatta noudateta; 4) tarkastuskeskukselle toimitetut selvitykset ovat puutteellisia eikä niitä ole pyynnöstä täydennetty; 5) virallisia tarkastuksia ei ole voitu tehdä lisäys- ja taimiaineiston tuottajasta johtuvasta syystä; tai 6) hyväksymismenettelystä ja tarkastuksista perittäviä maksuja ei suoriteta. 5 Ydinkasvin hyväksyminen Tarkastuskeskus hyväksyy ydinkasvit hakemuksen perusteella. Hakemuksessa on esitettävä selvitys ydinkasviehdokkaille tehdyistä puhdistuksista, aitouskokeista, testauksista, testimenetelmistä ja kasvien ylläpidosta. Selvityksestä tulee käydä ilmi se, että kasvit soveltuvat Suomen kasvuoloihin. Hedelmä- ja marjakasvien osalta selvityksestä tulee käydä ilmi myös kasvien satoisuus. Hakemuksesta on lisäksi käytävä ilmi ydinkasvin laji, lajike, klooni tai valiosiementuotannossa ydinkasvipopulaatio, ydinkasvin tai ydinkasvipopulaation alkuperä sekä ydinkasvin ylläpidosta vastaavan henkilön nimi ja osoite. Ydinkasvin hyväksyminen edellyttää, että niiden tuotannossa ja ylläpidossa on noudatettu liitteen 2 vaatimuksia. Hyväksyminen on voimassa liitteessä 2 kunkin kasvilajin kohdalla mainitun tuhoojatutkimuksen voimassaolon ajan. Tarkastuskeskuksen on välittömästi peruutettava ydinkasvin hyväksyntä, jos ilmenee syy, joka olisi estänyt ydinkasvin hyväksymisen. 6 Ydinkasvit ja ydinkasviehdokkaat Ydinkasveja ja ydinkasviehdokkaita saa ylläpitää ja tuottaa varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottaja, jonka tarkastuskeskus on hyväksynyt ydinkasvien ylläpitäjäksi ja tuottajaksi. Ydinkasvien ja ydin-kasviehdokkaiden ylläpidossa ja tuottamisessa on noudatettava liitteiden 2 ja 3 yleisiä ja kasvilajikohtaisia vaatimuksia. 7 Valiotaimet, muu valiolisäysaineisto ja valiosiemenet Valiotaimia, muuta valiolisäysaineistoa tai valiosiemeniä saa tuottaa varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottaja, jonka tarkastuskeskus on hyväksynyt valiotaimien, muun valiolisäysaineiston tai 84
valiosiementen tuottajaksi. Kasvullisesti lisätyn aineiston tuottamisessa on noudatettava liitteiden 3 ja 4 yleisiä ja kasvilajikohtaisia vaatimuksia, ja valiosiementen tuottamisessa liitteen 3 vaatimuksia. 8 Kantataimet Kantataimia saa tuottaa ainoastaan omaan käyttöönsä varmennettujen käyttötaimien emokasveiksi varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottaja, jonka tarkastuskeskus on hyväksynyt kantataimien tuottajaksi. Kantataimien tuottamisessa on noudatettava liitteiden 3 ja 5 yleisiä ja kasvilajikohtaisia vaatimuksia. 9 Varmennetut käyttötaimet Varmennettuja käyttötaimia saa tuottaa varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottaja, jonka tarkastuskeskus on hyväksynyt varmennettujen käyttötaimien tuottajaksi. Varmennettujen käyttötaimien tuottamisessa on noudatettava liitteiden 3 ja 6 yleisiä ja kasvilajikohtaisia vaatimuksia. 10 Tuotannon valvonta ja hyväksyminen Valvontaviranomaisen on tarkastettava tuotannossa olevat lisäys- ja taimiaineistot sekä tuotantopaikka vähintään kaksi kertaa kasvukauden aikana. Tarkastuksen edellytyksenä on, että liitteessä 3 mainittu ilmoitus tuotannossa olevista ydinkasveista sekä valio- ja kantataimista on tehty tarkastuskeskukselle määräaikana. Tarkastuksen perusteella tarkastuskeskus joko hyväksyy tai hylkää varmennetun lisäys- ja taimiaineiston sekä tuotantopaikan tai määrää ne uudelleen tarkastettaviksi. Varmennuspäätöksen perusteella taimitodistus tai vähittäismyynnissä ilmoitettavat vähimmäistiedot saadaan varustaa merkinnällä lisäys- ja taimiaineiston varmennuksesta. Varmennuspäätös on voimassa seuraavaan tarkastukseen tai enintään yhden vuoden. Varmennuspäätöksen voimassaoloajan päätyttyä on merkintä taimiaineiston varmennuksesta poistettava taimitodistuksesta ja vähittäismyynnissä ilmoitettavista vähimmäistiedoista. 11 Tuotannon merkitseminen Jokainen markkinoitava tasalaatuinen varmennettu lisäys- ja taimiaineistoerä on varustettava tuottajan tai markkinoijan taimitodistuksella, jonka tulee sisältää liitteen 7 A osassa mainitut tiedot. Jos taimiaineistoerä jaetaan kahteen tai useampaan osaan vähittäismyyntiä tai viherrakentamista varten, on ostajalle luovutushetkellä ilmoitettava kirjallisesti liitteen 7 B osan mukaiset varmennetun lisäys- ja taimiaineiston vähimmäistiedot. Samat tiedot on soveltuvin osin ilmoitettava ostajalle myös posti- tai muuta myyntiä varten toimitettavassa esitteessä, luettelossa tai ilmoituksessa. Taimitodistuksessa tai vähittäismyynnissä ilmoitettavissa vähimmäistiedoissa on oltava merkintä varmennuspäätöksen voimassaoloajan päättymisestä (kuukausi/vuosi) sekä lisäysja taimiaineiston laatuluokka. Varmennetuista käyttötaimista on ilmoitettava, onko taimet lisätty valiotaimista, muusta valiolisäysaineistosta vai kantataimista. Mikrolisätyistä varmennetuista käyttötaimista on lisäksi ilmoitettava käytetty lisäysmenetelmä. Ammattimaiseen viljelyyn myytävät taimet on lisäksi merkittävä klooninumeroilla. 12 Muista maista tuotaville emokasveille asetettavat vaatimukset Hyväksytyt varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottajat saavat tuoda muissa maissa viljeltyjä ydinkasveja tai ydinkasveista lisättyjä ensimmäisen sukupolven valiotaimia tai muuta suoraan ydinkasveista lisättyä valiolisäysaineistoa emokasveiksi sekä valiosiemeniä kylvösiemeniksi varmennettuun tuotantoon. Viimeistään kaksi viikkoa ennen tuontia tuojan on toimitettava tarkastuskeskukselle kirjallinen selvitys siitä, että tuotava lisäys- ja taimiaineisto ja sen tuotantomenetelmät vastaavat oleellisilta osiltaan tämän asetuksen vaatimuksia. Lisäksi tuotavasta aineistosta on ilmoitettava vähintään seuraavat tiedot: laji, lajike, varmennetun aineiston laatuluokka, tuotantomaa ja -paikka, aineiston myyjä, maahantuoja sekä aineiston määrä. 85
Tarkastuskeskuksen on hyväksyttävä muista maista tuoduista ydinkasveista, ensimmäisen sukupolven valiotaimista ja muusta suoraan ydinkasveista lisätystä valiolisäysaineistosta sekä valiosiemenistä Suomessa tuotettu lisäys- ja taimiaineisto varmennetuksi lisäys- ja taimiaineistoksi, jos aineisto on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti ja tarkastuskeskus on todennut, että muusta maasta tuotu lisäykseen käytetty aineisto vastaa laadultaan tämän asetuksen vaatimuksia. Tarkastuskeskus antaa tuojalle varmennuspäätöksen, joiden perusteella taimitodistus tai vähittäiskaupassa ilmoitettavat vähimmäistiedot voidaan varustaa merkinnällä lisäys- ja taimiaineiston varmennuksesta. Taimitodistukseen tai vähimmäistietoihin on lisäksi merkittävä emokasvien alkuperämaa. 13 Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2003. 14 Siirtymäsäännös Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema katsotaan tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyksi varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottajaksi yhden vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta hakematta tässä asetuksessa tarkoitettua hyväksyntää varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottajaksi. Tutkimus- ja valiotaimiasema saa ylläpitää, lisätä ja tuottaa ydinkasveja ja ydinkasviehdokkaita vuoden ajan hakematta tämän asetuksen 5 :ssä tarkoitettua hyväksyntää sekä tuottaa näistä myyntiä varten emokasveja. Ennen tämän asetuksen voimaan tuloa maatilahallituksen yleiskirjeen dnro 670/400/92 (marjakasvien tervetaimituotannon erityiset tuotantoehdot, tuotantoehtojen mukaiset luokat ja tuotannon valvonta) mukaisesti hyväksytty marjakasvien tervetaimituottaja katsotaan tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyksi varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottajaksi yhden vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta hakematta tässä asetuksessa tarkoitettua hyväksyntää varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottajaksi. Marjakasvien tervetaimituottajan myyntiä varten tuottamaa varmennettua lisäys- tai taimiaineistoa saa markkinoida ennen tämän asetuksen voimaan tuloa voimassa ollein merkinnöin 30 päivään syyskuuta 2003 saakka ja tämän jälkeen tämän asetuksen mukaisin merkinnöin. Mansikan taimia saa kuitenkin markkinoida ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa ollein merkinnöin vain 30 päivään kesä-kuuta 2003 saakka. Ennen tämän asetuksen voimaantuloa istutettuja mansikan valiotaimia saadaan käyttää varmennettujen käyttötaimien tuottamiseen ennen tämä asetuksen voimaan tuloa voimassa ollein tuotantoehdoin. LIITE 1 TUOTANTOPAIKKAKOHTAINEN MENETTELYOHJE Tuotantopaikkakohtaisesta menettelyohjeesta tulee ilmetä seuraavat seikat ja niiden soveltaminen eri kasvilajien tuotannossa: 1) varmennetusta tuotannosta vastaavien työntekijöiden yhteystiedot; 2) varmennettuun tuotantoon tuleva kasvilaji; 3) tuotantoon tulevan lisäys- ja taimiaineiston laatuluokka; 4) kartta ja selostus tuotantoon käytettävien tuotantoalueiden, muiden tuotantotilojen ja varastojen sijainnista ja asianmukaisuudesta; 5) lisäykseen käytettävän aineiston ylläpito ja uusiminen; 6) hygienia ja työvälineiden desinfiointi; 7) rajoitukset tuotantopaikalla liikkumiselle; 8) muu kasvintuotanto tuotantopaikalla ja varmennetun taimituotannon soveltuvuus viljelykiertoon; 9) käytettävät lisäysmenetelmät; 10) miten estetään siementaimien muodostuminen kasvullisessa lisäyksessä; 11) taimiaineiston merkinnät tuotannon ja markkinoinnin eri vaiheissa; 12) tuotantotietojen kirjaaminen ja taimiaineistotiedoston ylläpito; 86
13) ydinkasvien osalta käytössä olevat puhdistus- ja testausmenetelmät; 14) aitouskokeiden järjestäminen ydinkasvi- ja valiotaimituotannossa; 15) toimitettavien taimien laadun ja terveyden tarkastus ennen toimitushetkeä; sekä 16) kasvintuhoojien ja rikkakasvien tunnistaminen, esiintymisen seuranta ja torjuntavalmiudet. LIITE 2 YDINKASVIEN JA YDINKASVIEHDOKKAIDEN YLLÄPITO JA TUOTANTO 1 Yleistä Ydinkasvien ja ydinkasviehdokkaiden ylläpidossa ja tuotannossa on kaikkia kasvilajeja koskevien vaatimusten lisäksi noudatettava myös mahdollisia kasvilajikohtaisia ylläpito- ja tuotantovaatimuksia. Ydinkasviehdokkaiden, joita ylläpidetään samalla tuotantopaikalla ydinkasvien kanssa, on oltava esipuhdistettuja kasvintuhoojista siten, ettei niistä aiheudu kasvintuhoojien leviämisvaaraa. Ydinkasviehdokkaat on säilytettävä oloissa, jotka täyttävät ydinkasvien säilyttämiselle asetetut vaatimukset. Ydinkasvit ja ydinkasviehdokkaat, jokainen kasviyksilö tai klooni erikseen, on tutkittava ja todettava vapaaksi tämän liitteen kohdassa 6 tarkoitetuista kasvintuhoojista. Tarvittaessa kasvit on puhdistettava kasvintuhoojista. Ydinkasvit on ylläpidettävä ja tuotettava siten, että vaaraa kasvintuhoojien leviämisestä ydinkasveihin ei ole. Ydinkasvien lajikeaitous on varmistettava vähintään samalla aikavälillä kuin taulukossa A ja taulukossa B tarkoitettu puhdistaminen kasvintuhoojista. Ydinkasveja ja ydinkasviehdokkaita saa käsitellä vain puhtailla välineillä. Ydinkasvit ja ydinkasviehdokkaat on merkittävä koulinta- tai pistämisajankohdalla, lajikenimellä tai -tunnuksella sekä kloonin numerolla, jos se on olemassa. Ydinkasvit on merkittävä myös ydinkasvien tuhoojatutkimuksen voimassaoloajan päättymisajankohdalla (kuukausi/vuosi). Kloonien sekaantuminen on estettävä. Ydinkasveja saadaan käyttää valiotaimien tuotantoon tämän liitteen kohdan 6 taulukoissa A ja B mainitun tuhoojatutkimusten voimassaolon ajan. Ydinkasvit voidaan säilyttää alkuperäisinä kasviyksilöinä tai tarvittaessa nuorentaa pistokas-, rönsy-, juurenpala- tai kasvupistelisäyksen avulla. Ydinkasvit ja ydinkasviehdokkaat on säilytettävä erillään muusta varmennetusta lisäys- ja taimiaineistosta. Ydinkasvit ja ydinkasviehdokkaat on sijoitettava siten, etteivät taimet ole kosketuksissa myöskään toistensa kanssa. Siementaimien muodostuminen on estettävä. Valiosiementen tuotannossa myös ydinkasvien eitoivottu itsepölytys on estettävä. 2 Avomaatuotanto Tuotantoalueen on oltava vapaa Phytophthora- ja Synchytrium endobioticum -sienistä sekä muista merkittävistä maalevintäisistä kasvintuhoojista ja kasvintuhoojien siirtäjäeliöistä sekä rikkakasveista. Alueen on oltava avokesantona yhden kasvukauden ajan ennen tuotannon aloittamista. 87
Ennen tuotannon aloittamista valvontaviranomaisen on tutkittava tuotantoalue ja todettava se vapaaksi Longidorus- ja Globodera-ankeroisista. Hedelmäpuiden ja vadelman ydinkasvien tuotantoalueella saa Pratylenchus-ankeroisten määrä olla korkeintaan 5 kpl/500 ml maata. Mansikan ydinkasvien avomaatuotanto ei ole sallittua. Tuotantopaikalla ei saa olla tuotettavan ydinkasvilajin hedelmän- tai marjanviljelystä lukuun ottamatta ydinkasviehdokkailla, ydinkasveilla tai valiotaimilla perustettuja aitouskokeita. 3 Kasvihuonetuotanto Kasvualustan on oltava uusi tai desinfioitu sekä vapaa kasvintuhoojista. Kasvihuoneet ja kasvualustat on myös jatkuvasti pidettävä vapaina kasvintuhoojista ja rikkakasveista. Kasvihuoneet on puhdistettava ja desinfioitava vähintään kerran vuodessa. Pöydät ja työvälineet on desinfioitava jokaisen tyhjennyksen jälkeen. Lattia on desinfioitava säännöllisesti, kasvukauden aikana kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa. Kasvihuoneen tuuletusluukut on varustettava hyönteistiiviillä verkolla, jonka silmukkakoko on korkeintaan 1 mm. Sisääntulon yhteydessä on oltava desinfioimismatto tai vastaava sekä käsienpesu- ja desinfiointimahdollisuus. Lattian on oltava betonia tai vastaavaa tarkoitukseen sopivaa materiaalia ja varustettu viemärikallistuksilla. Kasvihuoneeseen menevälle on varattava puhdas työtakki ja puhtaat vaihtojalkineet. Ydinkasvit ja ydinkasviehdokkaat on sijoitettava siten, ettei ylivaluva kasteluvesi pääse kosketuksiin toisten taimien kanssa. Jos ydinkasvien tai ydinkasviehdokkaiden kasteluun käytetään pintavettä, on kastelulaitteisto varustettava suodattimella, joka estää kasvintuhoojien leviämisen kasteluvedessä. 4 Mikrolisäys Mikrolisäystä voidaan käyttää ydinkasvien lisäämiseen ja ylläpitoon sekä ydinkasviehdokkaiden puhdistamiseen kasvintuhoojista. Mikrolisäyksessä on noudatettava hyvää laboratoriokäytäntöä. Jos ydinkasvin lisäysmenetelmänä on käytetty mikrolisäystä, ydinkasvin ostajalle on ilmoitettava asiasta kirjallisesti. 5 Kasvilajikohtaiset ylläpito- ja tuotantovaatimukset 5.1 Mansikka Kasvihuonetuotannossa tuotantopaikalla ei saa olla mansikan marjanviljelyksiä lukuun ottamatta ydinkasviehdokkailla, ydinkasveilla tai valiotaimilla perustettuja aitouskokeita. Kasvihuonetuotanto Kasvihuonetuotannossa etäisyyden muuhun mansikkaviljelykseen kuin varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuotantoalueeseen on oltava vähintään 200 metriä. 6 Kasvintuhoojat, joita ei saa esiintyä ydinkasveissa Hedelmä- ja marjakasvien ydinkasvit ja tuotantoon aiotut ydinkasviehdokkaat pitää tutkia ja todeta vapaiksi taulukossa A ja koristekasvien ydinkasvit ja ydinkasviehdokkaat taulukossa B luetelluista kasvintuhoojista. Taulukoissa on mainittu kunkin kasvin osalta, kuinka kauan tuhoojatutkimukset ovat voimassa. Viimeistään tuhoojatutkimuksen voimassaoloajan kuluttua ydinkasviklooni on uusittava ja tutkimukset on tehtävä uudelleen. Tutkimuksia on lisäksi tehtävä tarpeen mukaan aina, kun on aihetta epäillä jonkin kasvintuhoojan esiintyvän ydinkasveissa tai ydinkasviehdokkaissa. Testimenetelminä käytetään kunkin tuhoojan tunnistamiseen yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä (esimerkiksi EPPO (Euroopan ja välimerenmaiden kasvinsuojelujärjestö) Certification Schemes), joista on esitettävä selvitys tuotantopaikkakohtaisessa menettelyohjeessa. 88
Kasvisuvut ja -lajit, joita ei ole mainittu taulukoissa A ja B, on tutkittava ja todettava vapaiksi bakteeri-, sieni- ja virustaudeista sekä kasveja vioittavista punkeista, ankeroisista ja hyönteisistä. TAULUKKO A Hedelmä- ja marjakasvien kasvintuhoojat Kasvilaji: Fragaria x ananassa mansikka Tuhoojatutkimuksen voimassaoloaika: 4 vuotta verkko- tai kasvihuoneessa Kasvintuhooja: - Xanthomonas fragariae - Colletotrichum acutatum - Rhizoctonia fragariae - Phytophthora cactorum - Phytophthora fragariae. var. fragariae - Verticillium spp. - Sphaerotheca alchemillae - Arabis mosaic nepovirus - Raspberry ringspot nepovirus - Strawberry crinkle rhabdovirus - Strawberry green petal phytoplasma - Strawberry latent C rhabdovirus - Strawberry latent ringspot nepovirus - Strawberry mild yellow edge luteovirus - Strawberry mottle virus - Strawberry vein banding caulimovirus - Strawberry yellow edge virus - Tomato black ring nepovirus - Tomato ringspot nepovirus - Aphelenchoides spp. - Meloidogyne hapla - Ditylenchus dipsaci - Phytonemus pallidus - Chaetosiphon fragaefolii - Tetranychus urtica LIITE 3 VARMENNETUN LISÄYS- JA TAIMIAINEISTON TUOTANTOA KOSKEVAT YLEISET VAATIMUKSET Varmennettua lisäys- ja taimiaineistoa saa tuottaa ja säilyttää vain niillä tuotantopaikkaan kuuluvilla tuotantoalueilla ja niissä tiloissa, jotka on tarkastettu ja hyväksytty tähän tarkoitukseen. Koneita, työ- ja kuljetusvälineitä tai muita tavaroita, joita on käytetty muualla kuin tarkastetuilla ja hyväksytyillä tuotantoalueilla ja tiloissa, saa käyttää varmennetussa tuotannossa ainoastaan, jos ne on pesty ja puhdistettu siten, ettei kasvintuhoojien ja rikkakasvien leviämisvaaraa ole. Varmennettua lisäys- ja taimiaineistoa pakattaessa on käytettävä joko uusia tai desinfioituja pakkauksia tai kertakäyttöpakkauksia. Varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottajan on lähetettävä tarkastuskeskukselle vuosittain kirjallinen ilmoitus, viimeistään tarkastuskeskuksen määräämänä ajankohtana. Emokasveina käytettävien ydin-, valio- ja kantataimien lukumääristä on ilmoitus annettava kasvilajeittain, - lajikkeittain ja -erittäin. Valiosiementuotannossa olevista kasveista on ilmoitus annettava kasvilajeittain. Ilmoitukseen on liitettävä karttapiirros tuotantoalueista, joille varmennettua lisäys- ja taimiaineistoa on istutettu ja joilla markkinoitavaksi tarkoitettuja taimia aiotaan tuottaa. Varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuottajan on säilytettävä tarkastuskeskuksen antama varmennuspäätös vähintään 3 vuoden ajan, mutta kuitenkin niin kauan kuin kyseessä olevaa aineistoa on tuotannossa. LIITE 4 VALIOTAIMIEN JA MUUN VALIOLISÄYSAINEISTON TUOTANTO JA SÄILYTYS 1 Yleistä Valiotaimet ja muu valiolisäysaineisto lisätään ydinkasveista. Marjakasveista valiotaimia tuotetaan ensisijaisesti emokasveiksi varmennettujen käyttötaimien tuottajille. Valiotaimet ja muu valiolisäysaineisto on tuotettava ja varastoitava siten, että kasvintuhoojien leviämisvaara on mahdollisimman pieni. 89
Valiotaimet ja muu valiolisäysaineisto on merkittävä lajikenimellä tai -tunnuksella, kloonin numerolla, istutusajankohdalla ja merkinnällä valiotaimi tai valiolisäysaineisto. Siementaimien muodostuminen on estettävä. Eri lajikkeet ja kloonit on säilytettävä tuotannon ja varastoinnin aikana siten, ettei niiden sekaantumista pääse tapahtumaan. Valiotaimien ja muun valiolisäysaineiston tuotannossa on käytettävä puhtaita tai puhdistettuja koneita, laitteita ja työvälineitä. 2 Avomaatuotanto Tuotantoalueen on oltava vapaa Phytophthora- ja Synchytrium endobioticum -sienistä sekä muista merkittävistä maalevintäisistä kasvintuhoojista ja kasvintuhoojien siirtäjäeliöistä sekä rikkakasveista. Ennen tuotannon aloittamista valvontaviranomaisen on tutkittava tuotantoalue ja todettava se vapaaksi Longidorus- ja Globodera-ankeroisista. Hedelmäpuiden ja vadelman valiotaimien tuotantoalueella saa Pratylenchus-ankeroisten määrä olla korkeintaan 5 kpl/500 ml maata. Mansikan valiotaimia ei saa tuottaa avomaalla. 3 Kasvihuonetuotanto Kasvualustan on oltava uusi tai desinfioitu, sekä vapaa kasvintuhoojista ja se on eristettävä pohjamaasta. Kasvihuoneet ja kasvualustat on pidettävä vapaina kasvintuhoojista ja rikkakasveista sekä desinfioitava tarvittaessa ja vähintään kerran vuodessa. Pöydät on desinfioitava jokaisen tyhjennyksen jälkeen. Lattia on desinfioitava säännöllisesti, kasvukauden aikana kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa. Sisääntulon yhteydessä on oltava desinfioimismatto tai vastaava sekä käsienpesu- ja desinfiointimahdollisuus. Jos valiotaimien kasteluun käytetään pintavettä tai vuoksi- luode -kastelujärjestelmää, on kastelulaitteisto varustettava suodattimella, joka estää kasvintuhoojien leviämisen kasteluvedessä. 4 Mikrolisäys Mikrolisäyksessä on noudatettava hyvää laboratoriokäytäntöä. Mikrolisätyn aineiston tuottajan tulee säilyttää 10 20 kpl jatkokasvatustaimia niin kauan, että niiden lajikeaitous ja geneettiset ominaisuudet voidaan tarkastaa. Hedelmä- ja marjakasvien mikrolisätyistä valiotaimista on jokaisesta erillisestä kloonista vähintään 10 kpl koeviljeltävä sadontuottokyvyn selvittämiseksi. Tänä aikana tuottajan on tutkittava poikkeavien kasvien esiintymistä ja ilmoitettava tarkastuskeskukselle, jos sellaisia löytyy. Sadontuottokyvyn on oltava kullekin lajikkeelle, kannalle tai kloonille tyypillinen. Ostajalle on kirjallisesti ilmoitettava lisäysmenetelmästä. 5 Kasvilajikohtaiset tuotanto- ja säilytysvaatimukset 5.1 Mansikka Kasvihuonetuotannossa tuotantopaikalla ei saa olla mansikan marjanviljelyksiä lukuun ottamatta ydin-kasviehdokkailla tai ydin- tai valiotaimilla perustettuja aitouskokeita. Lisäykseen käytettävät valiotaimet eivät saa marjoa. Kasvihuonetuotanto Kasvihuonetuotannossa etäisyyden muuhun mansikkaviljelykseen kuin varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuotantoalueeseen on oltava vähintään 200 metriä. Rönsyistä tuotetut valiotaimet lisätään suoraan ydinkasvista. 90
Mikrolisäys Valiotaimien tuotantoon saadaan käyttää korkeintaan kymmenen peräkkäistä mikrolisäyskertaa. KANTATAIMIEN TUOTANTO JA SÄILYTYS 1 Yleistä Kantataimet lisätään omaa tuotantoa varten suoraan valiotaimista varmennettujen käyttötaimien emokasveiksi. Kantataimet on merkittävä lajikenimellä tai -tunnuksella, kloonin numerolla, istutusajan-kohdalla ja merkinnällä kantataimi. Kantataimet on tuotettava ja säilytettävä siten, että kasvintuhoojien leviämisvaara on mahdollisimman pieni. Siementaimien muodostuminen on estettävä. Kantataimet ja niiden emokasvit eivät saa marjoa. Eri lajikkeet ja kloonit on säilytettävä tuotannon ja varastoinnin aikana siten, ettei niiden sekaantumista pääse tapahtumaan. Kantataimien tuotannossa on käytettävä puhtaita tai puhdistettuja koneita, laitteita ja työvälineitä. 2 Avomaatuotanto Tuotantoalueen on oltava vapaa Phytophthora- ja Synchytrium endobioticum -sienistä sekä muista merkittävistä maalevintäisistä kasvintuhoojista ja kasvintuhoojien siirtäjäeliöistä sekä rikkakasveista. Ennen tuotannon aloittamista valvontaviranomaisen on tutkittava tuotantoalue ja todettava se vapaaksi Longidorus- ja Globodera-ankeroisista. Hedelmäpuiden ja vadelman kantataimien tuotantoalueella saa Pratylenchus-ankeroisten määrä olla korkeintaan 5 kpl/500 ml maata. Mansikan kantataimia ei saa tuottaa avomaalla. 3 Kasvihuonetuotanto Kasvualustan on oltava uusi tai desinfioitu sekä vapaa kasvintuhoojista, ja se on eristettävä pohjamaasta. Kasvihuoneet ja kasvualustat on pidettävä vapaina kasvintuhoojista ja rikkakasveista sekä desinfioitava tarvittaessa ja vähintään kerran vuodessa. Pöydät on desinfioitava jokaisen tyhjennyksen jälkeen. Lattia on desinfioitava säännöllisesti, kasvukauden aikana kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa. Sisääntulon yhteydessä on oltava desinfioimismatto tai vastaava sekä käsienpesu- ja desinfiointimahdollisuus. 4 Kasvilajikohtaiset tuotanto- ja säilytysvaatimukset 4.1 Mansikka Tuotantopaikalla ei saa olla myöskään ydin-, valio- tai kantataimilla perustettuja mansikan marjanviljelyksiä. Kasvihuonetuotanto (rönsylisäys) Kasvihuonetuotannossa etäisyyden muuhun mansikkaviljelykseen kuin varmennetun lisäys- ja taimiaineiston tuotantoalueeseen on oltava vähintään 200 metriä. Kantataimiksi saadaan kasvattaa valiotaimien ensimmäisen kasvukauden rönsytaimet, jotka ovat muodostuneet ennen elokuun alkua. LIITE 6 VARMENNETTUJEN KÄYTTÖTAIMIEN TUOTANTO JA SÄILYTYS 1 Yleistä Varmennetut käyttötaimet lisätään suoraan emokasviksi istutetusta valio- tai kantataimesta, ydinkasvista, valiosiemenestä tai muusta valiolisäysaineistosta. Eri lajikkeet on säilytettävä ja 91
eristettävä tuotannon ja varastoinnin ajan siten, ettei niiden sekaantumista pääse tapahtumaan. Varmennetut käyttö-taimet on merkittävä tuotannon aikana lajeittain, lajikkeittain ja klooneittain. Jokainen kasvatuspeti tai taimipöytä on merkittävä. Kasvullisessa lisäyksessä siementaimien muodostuminen on estettävä. Tuotantopaikalla ei saa olla varmennetussa tuotannossa olevan kasvilajin luonnonvaraista tai varmentamatonta taimiaineistoa. Tuotannossa on käytettävä puhtaita tai puhdistettuja koneita, laitteita ja työvälineitä. 2 Avomaatuotanto Uuden ja viljelykierron vuoksi poissa tuotannosta olleen tuotantoalueen on oltava vapaa Phytophthora- ja Synchytrium endobioticum -sienistä sekä muista merkittävistä maalevintäisistä kasvintuhoojista ja kasvintuhoojien siirtäjäeliöistä sekä rikkakasveista. Valvontaviranomaisen on tutkittava tuotantoalue ennen viljelyn aloittamista ja todettava se vapaaksi Longidorus- ja Globodera-ankeroisista. Hedelmäpuiden, mansikan ja vadelman varmennettujen käyttötaimien tuotantoalueella saa Pratylenchus-ankeroisten määrä olla korkeintaan 5 kpl/500 ml maata. Muita kasveja, jotka voivat olla saastuntalähteinä tuotannossa oleville varmennetuille taimille, ei saa olla samalla tuotantoalueella. 3 Kasvihuonetuotanto Kasvihuone ja sen ympäristö on pidettävä vapaana kasvintuhoojista ja rikkakasveista. Kasvualustan on oltava uusi tai desinfioitu sekä vapaa kasvintuhoojista, ja se pitää eristää pohjamaasta. Kasvihuone sekä pöydät ja työvälineet on vähintään kerran vuodessa puhdistettava ja desinfioitava. Muita kasveja, jotka voivat olla saastuntalähteinä tuotannossa oleville varmennetuille taimille, ei saa olla samassa kasvihuoneessa. 4 Mikrolisäys Mikrolisäyksessä on noudatettava hyvää laboratoriokäytäntöä. Mikrolisätyn aineiston tuottajan tulee säilyttää 10 20 kpl jatkokasvatustaimia niin kauan, että niiden lajikeaitous ja geneettiset ominaisuudet voidaan tarkastaa. Hedelmä- ja marjakasvien mikrolisätyistä varmennetuista käyttötaimista on jokaisesta erillisestä kloonista vähintään 10 kpl koeviljeltävä sadon-tuottokyvyn selvittämiseksi. Tänä aikana tuottajan on tutkittava poikkeavien kasvien esiintymistä ja ilmoitettava tarkastuskeskukselle, jos sellaisia löytyy. Sadontuottokyvyn on oltava kullekin lajikkeelle, kannalle tai kloonille tyypillinen. 5 Varmennettujen käyttötaimien jatkokasvatus mikrolisätystä aineistosta Mikrolisäysmenetelmällä lisätyt valiotaimet voidaan suoraan jatkokasvattaa varmennetuiksi käyttötaimiksi. Jatkokasvatusaineistoksi hyväksytään: a) mikroviljelmät, jotka ovat steriileissä viljelyastioissa ravintoalustalla olevia koulintakelpoisia versoja; b) mikrotaimet, jotka ovat ravintoalustalle juurrutettuja taimia, ja c) turpeelle koulitut mikrolisätyt jatkokasvatustaimet. 92
Mikrolisättyjen taimien jatkokasvatuksessa noudatetaan soveltuvin osin samoja määräyksiä kuin kasvihuone- ja avomaatuotannossa. 6 Kasvilajikohtaiset tuotanto- ja säilytysvaatimukset 6.1 Mansikka Mansikan edellisvuonna juurrutetut varmennetut käyttötaimet on myytävä kesäkuun loppuun mennessä. Satoikäisenä myytävää ns. sato- eli odotuspetitaimea saadaan kuitenkin kasvattaa kaksi kasvu-kautta ennen myyntiä, jotta tarvittava taimikoko saavutetaan. Juuriston on oltava elinvoimainen. Tuotantopaikalla ei saa olla myöskään ydin-, valio- tai kantataimilla perustettua mansikan marjantuotantoa. Emokasvit eivät saa marjoa. Avomaatuotanto Uutta tuotantoaluetta perustettaessa ja viljelykierron vuoksi tuotannosta poissa ollutta tuotantoaluetta uudelleen käyttöönotettaessa kasvusto on perustettava maahan, jolla ei ole viljelty mansikkaa viimeisten neljän vuoden aikana. Tuotantoalueen on oltava avokesantona yhden kasvukauden ajan ennen tuotannon aloittamista. Tuotantoalueen ympärillä on oltava vähintään 3 metrin levyinen rikkakasviton suojavyöhyke, joka voi olla mullos tai vastaava. Varmennettuja käyttötaimia saa juurruttaa samalla paikalla enintään kolme vuotta. Varmennettuja käyttötaimia saadaan tuottaa emokasvien kahden ensimmäisen vuoden rönsysadosta, minkä jälkeen emokasvit on poistettava tuotantopaikalta. Tuotantoalueen tai varastotilan etäisyyden mansikan varmentamattomaan taimiaineistoon tai marjan-viljelykseen on oltava vähintään 200 metriä. Eri lajikkeiden välisen etäisyyden on oltava niin suuri, ettei lajikesekaannuksia pääse syntymään. Kasvihuonetuotanto (rönsylisäys) Kasvihuonetuotannossa kasvihuoneen etäisyyden mansikan varmentamattomaan taimiaineistoon tai mansikan marjanviljelykseen on oltava vähintään 200 metriä. Taimen emotaimena toiminut valiotai kantataimi on uusittava vähintään joka toinen vuosi. Taimet on merkittävä tavalla, josta selvästi käy ilmi, onko kyseessä valio- vai kantataimi vai niistä polveutuva varmennettu käyttötaimi. Eri lajikkeet on sijoitettava ja säilytettävä siten, että lajikesekaannus vältetään. Mikrolisäys ja mikrolisätyn aineiston jatkokasvatus Valio- ja varmennettujen käyttötaimien yhteenlaskettujen peräkkäisten mikrolisäyskertojen määrä saa olla korkeintaan kymmenen. LIITE 7 VARMENNETUSTA TAIMIAINEISTOSTA ANNETTAVAT TIEDOT A OSA Taimitodistus Varmennetun lisäys- ja taimiaineiston taimitodistuksessa on oltava seuraavat tiedot: 1) merkintä Varmennettu laatu ; 2) merkintä FI ; 3) merkintä KTTK ; 4) taimiaineiston toimittajan rekisterinumero; 93
5) taimiaineiston toimittajan nimi; 6) markkinoitavan aineiston sarja-, viikko- tai eränumero; 7) taimitodistuksen antopäivämäärä; 8) kasvitieteellinen nimi; 9) lajike tai kasviryhmän nimi, perusrungon lajikenimi tai nimike; 10) määrä; 11) merkintä varmennetun taimiaineiston laatuluokasta (valiotaimi tai varmennettu käyttö-taimi); 12) merkintä varmennuspäätöksen päättymisen ajankohdasta (kuukausi/vuosi); 13) mikäli mikrolisäystä on käytetty, merkintä "mikrolisätty"; 14) varmennetuilla käyttötaimilla merkintä a) "Taimet lisätty valiotaimista", b) "Taimet lisätty muusta valiolisäysaineistosta", tai c) "Taimet lisätty kantataimista"; 15) klooninumerot (taimiaineisto ammattimaiseen viljelyyn); sekä 16) emokasvien alkuperämaa tai sen kansainvälinen maatunnus *. B OSA Vähittäismyynnissä ostajalle ilmoitettavat vähimmäistiedot Varmennetun lisäys- ja taimiaineiston ostajalle vähittäismyynnissä kirjallisesti ilmoitettavat vähimmäistiedot: 1) taimiaineiston suomen- tai ruotsinkielinen sekä kasvitieteellinen lajinimi; 2) lajikenimi tai kasviryhmä; 3) myyjän tai viljelijän nimi 4) perusrungon osalta lajikenimi tai nimike; sekä 5) silloin, kun ostaja ei näe tavaraa, lisäksi: a) käytetty lajittelu koon tai iän mukaan, sekä b) astiataimilla astian koko litroina (l) tai senttimetreinä (cm). 6) merkintä varmennetun taimiaineiston laatuluokasta (valiotaimi tai varmennettu käyttö-taimi); 7) merkintä varmennuspäätöksen päättymisen ajankohdasta (kuukausi/vuosi); 8) mikäli mikrolisäystä on käytetty, merkintä "mikrolisätty"; 9) varmennetuilla käyttötaimilla merkintä a) "Taimet lisätty valiotaimista", b) "Taimet lisätty muusta valiolisäysaineistosta", tai c) "Taimet lisätty kantataimista"; 10) emokasvien alkuperämaa tai sen kansainvälinen maatunnus *. *Alkuperämaalla tarkoitetaan valtiota tai valtioita, joissa varmennetun taimi- ja lisäysaineiston emokasvit on tuotettu. 94