2013 Järjestämissuunnitelma 2014 2017
Sisällys 1. Johdanto... 1 2. Tiivistelmä... 2 2.1 Toimintaympäristön kuvaus... 2 2.2 Palvelutarvearviosta johdetut keskeiset linjaukset ja tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollossa... 2 2.3 Ympäristöterveydenhuolto... 7 2.4 Työterveyshuolto... 7 3. Nykytila... 8 3.1 Väestön sosiaalinen hyvinvointi ja terveys... 8 3.2 Ympäristöstä aiheutuvat terveysriskit... 9 3.3 Palveluiden laatu ja toimivuus... 9 3.3.1 Sosiaalipalvelut... 9 3.3.2 Terveyspalvelut... 9 3.3.3 Ympäristöterveydenhuollon palvelut... 10 4. Skenaariotarkastelu eri muuttujien pohjalta... 11 4.1 Lainsäädännön muutokset... 11 4.2 Toimintaympäristön muutokset... 12 4.3 Sosiaaliset haasteet... 13 4.4 Terveyserot... 13 4.5 Kuntien talousnäkymät... 14 5. Väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen... 15 5.1 Terveydenhuollon toimijat... 15 5.2 Sosiaalihuollon toimijat... 17 5.3 Ympäristöterveydenhuollon toimijat... 18 5.4 Perusterveydenhuollon yksikkö... 18 5.5 Osaamiskeskus Verso... 18 5.6 Seulonnat... 19 5.7 Terveyden ja hyvinvoinnin huomioon ottaminen palvelujen kilpailuttamisessa... 19 6. Sosiaali- ja perusterveydenhuollon tuottaminen... 20 6.1 Peruspalvelukeskus Oiva... 20 6.2 Peruspalvelukeskus Aava... 21 6.3 Heinolan kaupunki... 22 6.4 Lahden kaupunki... 23 7. Erikoissairaanhoidon järjestäminen ja tuottaminen... 25 7.1 Erityistason palvelut... 25 7.2 Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä... 26 7.3 Heinolan kaupunginsairaala... 27 7.4 Lahden kaupunginsairaala... 27 8. Ympäristöterveydenhuollon järjestäminen ja tuottaminen... 28 9. Ensihoidon ja päivystyksen järjestelyt... 29 9.1 Ensihoitopalvelut ja palvelutasopäätös... 29 9.2 Yhteispäivystyskeskuksen ja terveyskeskusten yhteistyö... 30 9.3 Sosiaalipäivystys... 30 10. Yhteistyö erityisosaamista edellyttävissä palveluissa... 31 10.1 Työterveyshuolto... 31 10.2 Geriatriset palvelut... 31 10.3 Kehitysvammaisten palvelut... 32 10.4 Mielenterveys- ja päihdepalvelut... 33 10.5 Lääkinnällinen kuntoutus... 34 10.6 Tartuntatautien ehkäisy ja hygieniatyö... 36 10.7 Saattohoito ja palliatiivinen hoito... 38 10.8 Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy ja hoito... 39
11. Toimintayksiköiden tarvitsemien tukipalveluiden järjestelyt... 39 11.1 Diagnostiset palvelut... 39 11.2 Lääkehuolto... 40 11.3 Välinehuolto... 40 11.4 Kuljetus- ja varastointipalvelut... 40 11.5 Potilastietojärjestelmät ja niiden yhteiskäyttö... 41 12. Palvelujärjestelmän kokonaisuuden toimivuuden parantaminen... 42 12.1 Hoitoketjujen ja alueellisten hoitosuunnitelmien laadinta ja seuranta... 42 12.2 Erikoisalakohtaisten palveluiden ja muun tuen antaminen terveyskeskuksiin... 42 12.3 Avohoidon ensisijaisuuden toteuttaminen... 43 12.4 Terveyskeskusten rooli potilaan hoidon koordinoinnissa... 43 12.5 Terveydenhuollon kokonaisuuden toimivuuden vahvistaminen... 44 12.5.1 Päivystystoiminta... 44 12.5.2 Perusterveydenhuollon vuodeosastojen profilointi... 44 12.5.3 Kotihoito/hoivapalvelut... 45 12.5.4 Potilasvirtojen selvittäminen ja ohjaus... 46 12.6 Toimitilojen muutostarpeet... 47 12.7 Asiakaspalautejärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen... 48 12.8 Lasten ja nuorten ennalta ehkäisevän tuen kehittäminen... 48 13. Laadunhallinta ja potilasturvallisuus... 48 14. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden kehittämis- ja tutkimustoiminta... 51 14.1. Toimijoiden yhteistyö kehittämisessä... 51 14.1.1 Neljän sosiaali- ja perusterveydenhuollon toimijan rooli... 51 14.1.2 Perusterveydenhuollon yksikön rooli... 52 14.1.3 Sosiaalialan osaamiskeskus Verson rooli... 52 14.2. Alueelliset hankkeet... 53 15. Perusterveydenhuollon yksikön tehtävät suunnittelussa ja seurannassa... 54 15.1 Järjestämissuunnitelman laatiminen... 54 15.2 Palvelutarpeen arviointi ja seuranta... 54 15.3 Koulutus... 54 15.4. Kehittämis- ja tutkimustoiminnassa... 55 15.5 Perusterveydenhuollon, työterveyshuoltopalvelujen ja erikoissairaanhoidon yhteistyön toteuttaminen... 55 16. Terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja ympäristöterveydenhuollon yhteistyö erityistilanteisiin varautumisessa ja valmiussuunnittelussa... 55 16.1 Yhteisen suunnittelun organisointi... 55 16.2 Suunnitelmien rakenne... 56 16.3 Pandemiaan varautuminen... 56 16.4 Veripalvelutoiminta... 56 16.5 Erityistilanteisiin varautuminen ja toiminnan jatkuvuuden varmistaminen alueellisissa häiriötilanteissa... 57 17. Terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja ympäristöterveydenhuollon yhteistyö muiden toimijoiden kanssa... 58 17.1 Muut toimialat... 58 17.2 Muut viranomaiset... 59 17.3 Yksityiset toimijat... 60 17.3.1 Lääkehuolto... 60 17.3.2 Työterveyshuolto... 61 17.4 Järjestöt... 61 18. Henkilöstön saatavuuden turvaaminen... 62 18.1 Henkilöstötarpeen ennakointi... 63 18.2 Alueen omat koulutustavoitteet... 64 18.3 Kuntien välinen henkilöstöyhteistyö... 64 19. Jatko- ja täydennyskoulutuksen järjestäminen... 65
1. Johdanto Terveydenhuoltolain keskeisiä painotuksia ovat asiakaskeskeisyys, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuollon vahvistaminen, eri toimijoiden yhteistyön lisääminen sekä kustannusten kasvun hillitseminen. Lain mukaan samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvien kuntien on laadittava yhteinen terveydenhuollon järjestämissuunnitelma. Suunnitelma laaditaan valtuustokausittain ja sen toteutumista seurataan ja sitä päivitetään tarvittaessa vuosittain. Järjestämissuunnitelma on hyväksyttävä määräenemmistöllä sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. Järjestämissuunnitelman tavoitteena on edistää alueellista yhteistoimintaa terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa sekä palvelujen yhteensovittamisessa. Yhteisen suunnitelman avulla voidaan purkaa päällekkäisyyksiä ja porrastaa palvelutoimintaa alueellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Terveydenhuoltolain 34 :n mukaan laadittava järjestämissuunnitelma perustuu alueen väestön terveysseurantatietoihin ja palvelutarpeeseen. Kun Päijät-Hämeessä järjestämissuunnittelun piiriin on päätetty sisällyttää myös sosiaalipalvelut ja ympäristöterveydenhuolto, perustuu suunnitelma myös sosiaalista hyvinvointia ja ympäristön mahdollisia terveyshaittoja koskeviin tietoihin. Järjestämissuunnitelman laatiminen kuuluu terveydenhuoltolain mukaan sairaanhoitopiirin jäsenkunnille. Päijät-Hämeen alueella järjestämissuunnitelman laatimisessa otetaan huomioon kuntien päätöksillä syntyneet yhteistoiminta-alueet. Mukana suunnittelussa ovat sekä tilaajat että tuottajat kustakin osallistujatahosta tilaajien edustaessa erityisesti kuntanäkökulmaa. Tällä suunnittelumenettelyllä tavoitellaan ajantasaista tiedonkulkua kuntien ja palveluntuottajien kesken jo suunnitelman laadintavaiheessa. Siten laatimisprosessissa ovat keskeisesti mukana Lahden kaupunki, Heinolan kaupunki, peruspalvelukeskus Aava -liikelaitos (Aava) ja peruspalvelukeskus Oiva-liikelaitos (Oiva) sekä Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä (PHSOTEY). Aava-liikelaitokset jäsenkunnat ovat Hartola, Iitti, Myrskylä, Nastola, Orimattila, Pukkila ja Sysmä. Selvitettävänä on liikelaitos Oivan muuttaminen Hollolan kunnan taseyksiköksi. Yhteistoiminta-alueena jatkaisivat Asikkala, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä ja Padasjoki. Järjestämissuunnitelmasta saadaan puitteita, aineksia ja sisältöjä organisaatioiden strategisiin suunnitelmiin, toiminta- ja taloussuunnitelmiin sekä talousarvioihin, hankesuunnitelmiin, laadun kehittämissuunnitelmiin, turvallisuussuunnitelmiin ja sopeutussuunnitelmiin kiristyvään julkiseen talouteen. Järjestämissuunnitelmassa sovitaan Terveydenhuoltolain 34 :n mukaisesti kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystyspalveluista, kuvantamispalveluista, lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista, sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken. Tämä suunnitelma käsittää myös sosiaalipalvelut ja lisäksi siinä sovitaan ympäristöterveydenhuoltoon liittyvistä järjestelyistä. Valtioneuvoston asetuksella (337/2011) on lisäksi täsmennetty järjestämissuunnitelmassa huomioon otettavia asioita. 1
2. Tiivistelmä 2.1 Toimintaympäristön kuvaus Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyspiirin (sote) alueella on käytössä tilaaja-tuottaja-toimintatapa Aavan ja Oivan alueella. Kunnista Hartola, Iitti, Myrskylä, Nastola, Orimattila, Pukkila ja Sysmä Aavan alueelta sekä Asikkala, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä ja Padasjoki Oivan alueelta toimivat tilaajaosapuolina kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon, mukaan lukien ympäristöterveydenhuollon palveluille. Lahden ja Heinolan kaupungeilla ei ole käytössään vastaavaa mallia, mutta ne osallistuvat sosiaali- ja terveyspiirin alueen tilaajaviranhaltijoiden yhteistyöhön ja yhteisiin kokouksiin. Aavan alueella Iitillä ja Nastolalla on yhteinen tilaajatehtävää hoitava perusturvalautakunta ja loput Aavan kunnat hoitavat itsenäisesti vastaavan tehtävän. Orimattilassa on tätä varten perusturvalautakunta. Hartolassa, Myrskylässä, Pukkilassa ja Sysmässä tehtävää hoitaa kunnanhallitus. Iitti- Nastolan yhteinen perusturvajohtaja avustaa lisäksi Sysmää tilaajavalmistelussa. Oivan alueella, toimii viiden kunnan yhteinen perusturvalautakunta. Sekä Aava että Oiva ovat hallintomuodoltaan kunnallisia liikelaitoksia, joilla kummallakin on päätöksenteossaan ammattiosaajista koostuva johtokunta. Aava toimii osana sosiaali- ja terveysyhtymää ja Oiva Hollolan kunnan organisaatiossa. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettamien sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen selvityshenkilöiden työssä on esillä ollut, että järjestämisvastuisen toimijan (esim. perusturvalautakunta) väestöpohjan tulee olla vähintään 50 000 asukasta. Tätä velvoitetta ei täytä kumpikaan peruspalvelukeskus eikä myöskään Heinolan kaupunki. Järjestämissuunnitelmaa laadittaessa ei ole tietoa, millä tavoin yllä olevan kaltainen määrittely mahdollisesti muuttaisi toimintaa sosiaali- ja terveyspiirin alueella. Tilaajan tehtäviin kuuluu väestön palvelutarpeiden, palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden, palvelurakenteen ja palvelujen laatutason sekä palvelujen rahoitusmahdollisuuksien valmistelu ja suunnittelu sekä näitä koskeva päätöksenteko. Tilaajat toimivat kiinteässä yhteistyössä tuottajan eli sosiaali- ja terveysyhtymän kanssa. Tilaajatahot eivät puutu palvelutuotannon sisäisiin järjestelyihin, hallintoon eikä johtamiseen, kuten ei myöskään yksittäisten asiakkaiden/potilaiden palveluihin. Tilaaja ja tuottaja neuvottelevat vuosittain palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta palvelusopimusneuvotteluissa. Lopulta asiasta laaditaan kuntakohtainen palvelusopimus kullekin toiminta- ja talousarviovuodelle, jonka lähtökohtaisesti tulisi sitoa molempia osapuolia. Lahti, Heinola, Oiva ja sen kunnat hankkivat yhtymältä vain erikoissairaanhoidon ja ympäristöterveydenhuollon; Aavan alueen kunnat myös kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut. Palvelusopimusmenettelyn lähtökohtana pidetään tätä järjestämissuunnitelmaa, joskaan suunnitelma ei ole kuntia juridisesti sitova. Palvelusopimusmenettelyä ja toimintavuoden aikana tapahtuvaa yhteistyötä ja talouden seurantaa varten on asetettu myös omistajaohjaustyöryhmä, jossa on sekä kuntajohdon että luottamushenkilöiden edustus kunnista ja sosiaali- ja terveysyhtymästä. 2.2 Palvelutarvearviosta johdetut keskeiset linjaukset ja tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollossa Järjestämissuunnitelmasta johdetut keskeiset linjaukset, joiden tavoitteisiin suunnitelmasta vastaavat tahot voivat sitoutua ovat: terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen, palvelurakenne, työvoiman turvaaminen, kysynnän hallinta ja taloudellisen kantokyvyn varmistaminen. Näistä linjauksista johdetut tavoitteet, niiden seurantatapa (mittarit), vastuutahot ja toteutumisen aikataulu on määritelty seuraavassa taulukossa. 2
Palvelutarvearvioista johdetut keskeiset linjaukset ja tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollossa Asia Tavoite Mittari / Seurantatapa Vastuutaho Toteutuminen, toimenpiteet ja aikataulu Terveys ja hyvinvointi, syrjäytyminen Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen toteutetaan asiakas- ja voimavaralähtöisesti Terveys ja hyvinvointi lisääntyvät alueellisesti Terveys- ja hyvinvointierot kapenevat/ supistuvat Syrjäytymistä ehkäistään Kaiken toiminnan tavoitteena on terveyshyöty ja hyvinvointi Kaste- ja PYLL- indikaattorit Alueellisten hyvinvointikertomusten indikaattorit Kaikki kunnalliset toimijat yhdessä järjestöjen kanssa Tähän kirjataan tavoiteaikataulu ja tavoitteiden seuranta päivitysten yhteydessä 3
Asia Tavoite Mittari / Seurantatapa Vastuutaho Toteutuminen, toimenpiteet ja aikataulu Palvelurakenne Palvelurakenne mahdollistaa asiakasosallisuuden palvelujen toteuttamisessa Terveydenhuoltolaki ja sosiaalipalvelulaki Kaikki kunnalliset toimijat Palvelut tuotetaan ennaltaehkäisevästi, avohoitoa ja vaikuttavuutta painottaen Potilasturvallisuussuunnitelma HaiPro Palvelut ovat asiakaslähtöisiä, laadukkaita, turvallisia ja ottavat huomioon asiakkaan tarpeet, omatoimisuuden ja voimavarat Ikääntyvien palvelut ja palvelurakenne ovat valtakunnallisten suositusten mukaisia (mm. laitoshuollon purkaminen, kotona asumisen mahdollistaminen, vanhusten toimintakyvyn vahvistaminen) Päihde- ja mielenterveystyön järjestelyt ovat valtakunnallisen ohjelman linjausten mukaisia (mm. ennaltaehkäisevät ja matalan kynnyksen palvelut) Kuntoutus laaja-alaisesti ajateltuna toteutuu alueella kattavasti ja tasapuolisesti (esim. alueellisia eroja tai jonotusta kuntoutukseen ei ole) Keskitetty päivystys ja ensihoito palvelevat koko aluetta kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti (mm. ikääntyvien akuutti hoito, vuodeosastojen profilointi, kotisairaalatoiminta, kotiin tuotetut ensihoidon tukitoimet, selviämisasema, sosiaalipäivystys) Vanhuspalvelulaki ja vanhusten hoidon laatusuositus Päihde- ja mielenterveysohjelma Seurantatiedot kuntoutuksen saatavuudesta ja toteutumisesta Päivystyksen ja ensihoidon kustannukset, toiminnan alueellinen kattavuus ja vaikuttavuus Perustason toimijat Perus- ja erikoistason toimijat yhteistyössä kuntatason toimijoiden ja järjestöjen kanssa Kaikki kunnalliset toimijat Päivystys- ja ensihoitokeskus yhdessä muiden toimijoiden kanssa 4
Asia Tavoite Mittari / Seurantatapa Vastuutaho Toteutuminen, toimenpiteet ja aikataulu Työvoiman turvaaminen Kaikilla toimialoilla on myönteinen työnantajakuva, toiminnan kannalta riittävä henkilökunta ja laadukas koulutus- ja kehittämisyhteistyö Toimialoille tulevat hakemukset, täyttöaste, pätevän henkilöstön määrä ja vaihtuvuus Kaikki toimijat yhteistyössä Tähän kirjataan tavoiteaikataulu ja tavoitteiden seuranta päivitysten yhteydessä Työhyvinvoinnin vahvistaminen sekä työurien joustavuuden ja pituuden varmistaminen Työhyvinvointikyselyt, sairauspoissaolot ja eläkkeelle jäämisen ikä Työterveyshuolto yhteistyössä kuntatason muiden toimijoiden kanssa Kysynnän hallinta Pitkäaikaispotilaiden ja asiakkaiden suunnitelmallisen hoidon ja omahoidon vahvistaminen Tehdyt hoitosuunnitelmat Perustason toimijat ja palveluiden tuottajat Hoitoketjun saumattomuus, alueelliset hoitoketjut/ohjeet ovat Terveysportissa ja tärkeimmät asiakasprosessit on päivitetty Asiakastyytyväisyys ja muistutusten/kanteluiden määrä Perus- ja erikoistason toimijat ja palveluiden tuottajat Keskeisillä erikoisaloilla on käytössä kumppanuusvirkoja Hoidon saatavuus toteutuu erikseen sovitulla tasolla (esim. hoitotakuun ylittäviä jonoja ensikäynnille eikä jatkohoitoon ole) Hoidon saatavuus- ja jonotiedot Perus- ja erikoistason toimijat ja palveluiden tuottajat Alueen ulkopuolisten palveluiden käyttö esim. sairaalapalveluiden käyttö ei lisäänny vuoden 2014 jälkeen Ulkopuolelta ostettavien palveluiden määrä Perus- ja erikoistason toimijat ja palveluiden tuottajat 5
Asia Tavoite Mittari / Seurantatapa Vastuutaho Toteutuminen, toimenpiteet ja aikataulu Taloudellisen kantokyvyn varmistaminen Toiminnan ja talouden kestävä tasapaino Lähi- ja keskitetyt palvelut sekä liikkuvat palvelut on määritetty Talouden ja toiminnan toteutumisen seuranta Kuntakohtaisen ja alueellisen määritystyön toteutuminen Kaikki toimijat yhteistyössä Tilaajat ja palveluiden tuottajat yhteistyössä Tähän kirjataan tavoiteaikataulu ja tavoitteiden seuranta päivitysten yhteydessä Alueellinen, toiminnallisen tarkasteluun perustuva tilaohjelma on tehty palvelujen ja talouden tasapainon varmistamiseksi Kuntakohtaisen ja alueellisen tilaohjelman toteutuminen Tilaajat ja palveluiden tuottajat yhteistyössä Matalan kynnyksen palvelujen ja erikoispalvelujen hallinta Matalan kynnyksen palvelujen ja erikoispalvelujen kustannusvaikuttavuus on tiedossa Tilaajat ja palveluiden tuottajat yhteistyössä Palvelujen ohjauksen parantaminen esim. viestintä, ohjaaminen, tiedottaminen, alueellinen sähköinen palvelualusta on käytössä Asiakastyytyväisyys, palvelujen käyttö, kohdentuminen ja kustannukset Tilaajat ja palveluiden tuottajat yhteistyössä Kehittämis- ja tutkimustoiminta Alueella on vireää kehittämis- ja tutkimustoimintaa ja toimiva yhteistyö tutkimuslaitosten, oppilaitosten, järjestöjen ja yritysten kanssa Kehittämisen ja tutkimuksen raportit Kaikki toimijat yhteistyössä Kaikilla toimijoilla on riittävät kehittämisen ja tutkimustoiminnan rakenteet, työkalut ja verkostot oman toiminnan arvioimiseksi ja kehittämiseksi Sisäiset ja ulkoiset arvioinnit 6
2.3 Ympäristöterveydenhuolto Terveydensuojelussa arvioidaan vuosittain lakisääteisen valvontasuunnitelman toteutumista. Tällöin arviointikohteina ovat: suunnitellun toiminnan ja tarkastusten kattavuus (arviointikriteereinä erityyppisiin tarkastuksiin ja kohteisiin käytetty aika verrattuna suunniteltuun ajankäyttöön) esiin tulleiden epäkohtien määrä ja laatu, toimenpiteet epäkohtien korjaamiseksi tarkastusten ja näytteiden määrä suhteessa valvontasuunnitelmaan (arviointikriteereinä toteutuneiden tarkastusten määrä, näytteet ja analyysit, osallistuminen valvontaprojekteihin) valvonnasta saadut tulot ja niiden kohdentuminen (arviointikriteereinä kertyneet maksutulot toimialoittain, valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen) voimavarat ja yhteistoiminta-alueen toimivuus (voimavarojen riittävyys suhteessa lainsäädännön vaatimuksiin ja suunniteltuun toimintaan, voimavarojen käyttö muihin tehtäviin, erittely voimavarojen kohdentumisesta eri lakien mukaiseen valvontaan) toiminnan kehittämistarpeet, mahdolliset toiminnan tarkastamiset (auditoinnit) (poikkeamat, kehittämiskohteet, korjaavat toimenpiteet) Lisäksi yleisen terveydensuojelun osalta seurataan elinympäristöhaittatekijöiden vaikutusta kansaterveyteen (kuntakorttien kohdan 7. mukaiset indikaattorit). Eläinlääkintähuollossa valvontasuunnitelman toteutumista seurataan ja arvioidaan vuosittain. Tällöin arviointikohteina ovat: suunnitellun toiminnan kattavuus ja tarkastusten toteutuminen tarkastusten ja näytteiden määrät valvontakohdetyypeittäin valvonnasta saadut tulot ja niiden kohdentaminen resurssien kohdentuminen ja riittävyys mahdolliset toiminnan tarkastamiset (auditoinnit) toteutunut ajankäyttö suhteessa suunniteltuun syyt ja perustelut, miksi tavoitteisiin ei päästy vaadittavat toimenpiteet tavoitteisiin pääsemiseksi toiminnan kehittämistarpeet Lisäksi seurataan yleistä eläinten terveystilannetta. Terveydensuojelussa eri lakialojen valvonnassa asetettuja arviointikriteerien mukaista palvelutarvetta ei kyetä saavuttamaan nykyisillä henkilövoimavaroilla. Tavoitteeksi on asetettu, että arviointikriteerien mukainen lakisääteinen palvelutarve katetaan vähitellen lisäämällä voimavaroja ottaen huomioon taloudelliset reunaehdot. Tällöin tukeudutaan myös laadittuun ympäristöterveydenhuollon tuloksellisuus ja vaikuttavuusohjelmaan. Eläinlääkintähuollossa arviointikriteerin mukainen palvelutarve saavutetaan tällä hetkellä. Valvontaeläinlääkäritoiminnan osalta palvelutarpeen kehitystä on syytä seurata. 2.4 Työterveyshuolto Työterveyslaitos julkaisee vuonna 2013 Työterveystoiminnan seurannan indikaattorit - työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen prosessien indikaattorit -raportin, joka antaa suuntaa työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyön laadukkaille prosesseille. Tällä hetkellä käytössä olevia työterveyden seurantaindikaattoreita ovat mm: sairauspoissaolojen pituus ja -jaksojen määrä onnistuneet työterveysyhteistyön pohjalta suunnitellut työhön paluut pitkiltä sairauspoissaolojaksoilta 7
henkilöstön terveys% työkyvyttömyyseläkkeiden määrä eläköitymisiän kehittyminen vanhuuseläkkeelle/työyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien suhdeluvun muutos työhyvinvointimittaukset asiakastyytyväisyysmittaukset 3. Nykytila Osallisuutta ja syrjäytymistä kuvaavat mittarit ovat valtaosassa Päijät-Hämeen kuntia huonompia kuin maassa keskimäärin. Vuosina 2004 2008 henkistä ennenaikaisesti menetettiin elinvuosia koko maan tasoa enemmän kaikissa muissa kunnissa paitsi Pukkilassa, Asikkalassa, Hollolassa, Myrskylässä ja Padasjoella. Väestön sairastavuusindeksillä mitattuna koko alueen sairastavuus on lähes koko mukaan tasoa vastaava, mutta kuolleisuusindeksi on hieman korkeampi kuin koko maassa. Väestön ikääntyminen vaikuttaa oleellisesti keskivaikean ja vaikean dementian esiintyvyyteen. Sen esiintyvyys kääntyy koko alueella lievään laskuun ennustekauden loppupuolella 65 74-vuotiaiden ryhmässä, mutta kasvaa merkittävästi vanhemmissa ikäryhmissä. 3.1 Väestön sosiaalinen hyvinvointi ja terveys Väestön määrän kehitystä ja väestörakenteen muutosta on kuvattu liitteinä olevissa kuntakorteissa ja niiden pohjalta laaditussa analyyseissä. Kohdan 4.2. skenaariotarkastelussa on arvioitu muutoksia pitemmällä tähtäimellä. Vastaavalla tavalla on esitetty nykytilanne osallisuuden ja syrjäytymisen, hyvinvoinnin ja terveyserojen sekä ennenaikaisesti menetettyjen elinvuosien osalta. Muistisairauksien hoitoa toteutetaan sekä avo- että laitospalveluina. Vanhempien ikäluokkien suhteellisen osuuden kasvu väestössä on lisännyt palvelutarvetta ja kehitys jatkuu. Järjestämissuunnitelman liitteenä olevissa kuntakorteissa tarkastellaan väestönkehitystä ja siihen liittyen keskivaikean tai vaikean dementian esiintyvyyttä kolmessa yli 65-vuotiaiden ikäryhmässä. Tarkasteltaessa koko maan väestökehitystä todetaan, että 65 74-vuotiaiden henkilöiden määrä kasvaa 2020-luvulle tultaessa, mutta alkaa sitten ennusteen mukaan vähentyä. PHSOTEY:n alueella kokonaisuutena ja sen kaikkien peruspalvelutoimijoiden alueilla kehitys on samanlainen ja suhteellinen muutos pääpiirteissään yhdenmukainen. Tässä ikäryhmässä keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa sairastavien määrä (4 % ikäryhmästä) siis ennustekauden loppupuolella kääntyy lievään laskuun kaikkien perustason toimijoiden alueilla. Vanhemmissa ikäryhmissä (75 84 ja >85 v) sekä koko maan että PHSOTEY:n alueen väestön määrä kasvaa merkittävästi koko ennustekauden ajan. PHSOTEY:n alueella kokonaisuutena suhteellinen kasvu on kummassakin ikäryhmässä hieman suurempaa kuin koko maassa. Kasvu toteutuu kaikkien perustason toimijoiden alueella pääpiirteissään samanlaisena. Vanhimman ikäryhmän osalta suhteellinen kasvu Aavan alueella on tarkastelujakson alussa ja lopussa keskivaihetta nopeampaa. Vanhimpien ikäryhmien määrän kasvun myötä keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa sairastavien määrä (11 % ikäryhmästä 75 84v ja 35 % ikäryhmästä >85 v) myös kasvaa merkittävästi kaikkien perustason toimijoiden alueella. 8
3.2 Ympäristöstä aiheutuvat terveysriskit Ympäristön altisteisiin liittyvien terveyshaittojen erilaisesta vakavuudesta johtuen niitä on vaikeaa verrata suoraan toisiinsa. Altisteita voidaan kuitenkin karkeasti verrata toisiinsa rajoittamalla tarkastelu vain ennenaikaiseen kuolleisuuteen ja uusiin syöpätapauksiin. Tällainen altistekohtainen tarkastelu esitetään liitetaulukossa suuren kansanterveyshaitan aiheuttavien ympäristöaltisteiden osalta. Kansanterveysvaikutuksissa tällä tavalla tehty vertailu osoittaa yli 10 000-kertaisia eroja. Merkittävimmiksi elinympäristöaltisteiksi nousevat ulkoilman pienhiukkaset, passiivinen tupakointi, sisäilman radon, auringon UV- säteily, ympäristömelu sekä kotien kosteusvauriot. Työympäristön merkittävimpiä altisteita ovat työtapaturmat, pölyjen ja kemikaalien aiheuttama ihotautien ja astma- ja keuhkoahtautumataudin (COPD) riskin lisääntyminen, altistuminen työmelulle, kvartsipölylle, dieselpakokaasuille ja hitsaushuuruille. Vertailtaessa riskejä ja priorisoitaessa toimenpiteitä altisteen kansanterveyshaitta on vain yksi päätöksenteon perusteista. Näin ollen, vaikka kansanterveyshaitta olisi pieni, paljon altistuvaan yksilöön kohdistuva riski voi olla korkea ja sen takia ehkäisyn tarve suuri. 3.3 Palveluiden laatu ja toimivuus 3.3.1 Sosiaalipalvelut Palveluntuottajien yhteistyö maakunnassa on toimivaa. Sosiaalipalveluja kehitetään yhteisesti muun muassa hankkeiden avulla. Kehitysvammaisten palvelujen uudelleen organisointia valmistellaan yhteisesti. Ohjeistuksissa ja linjauksissa esimerkkinä vammaispalveluohjeet pyritään mahdollisimman paljon yhdenmukaisuuteen, jotta asiakkaiden palveluissa ja etuisuuksissa ei olisi suuria toimijakohtaisia eroja. Lahden organisaatioon on myös käynnistetty seudullinen perhehoitoyksikkö panostuksena lastensuojelun perhehoidon kehittämiseen. Lisäksi valmisteilla on ensi vuodelle perheoikeudellisten palvelujen yksikkö Lahden organisaatioon turvaamaan maakunnan lastenvalvojapalvelut (isyysselvitykset, huolto- ja tapaamisasiat, elatusasiat). Seudullinen sosiaalipäivystys toimii Lahden organisaatiossa ja sijaitsee poliisilaitoksella. Se ei ole ympärivuorokautinen, vaan on resursoitu painottuen ajankohtiin, jolloin on eniten tarvetta. Valmisteilla olevassa uudessa sosiaalihuoltolaissa on esitys päivystyksen ympärivuorokautisuudesta, joten sen järjestäminen tulee vaatimaan toimenpiteitä ja lisäresursointia Päijät-Hämeessä. Tällä hetkellä kukin toimija on järjestänyt virka-aikaisen sosiaalipäivystyksen osana työntekijöidensä tehtäviä. Sosiaalityössä on koko maakunnassa suuria rekrytointivaikeuksia. Kelpoisuusehdot täyttäviä sosiaalityöntekijöitä tuntuu olevan lähes mahdoton saada. Alueella ei ole koulutusta tarjoavaa yliopistoa, eikä yrityksistä huolimatta ole saatu käynnistettyä alueellista maisterikoulutusta. Sosiaalityön palkkataso on matala ja työ henkisesti raskasta. Valtaosa sosiaalityöntekijöistä tekee työtä vuoden määräaikaisilla sopimuksilla ilman vaadittavaa kelpoisuutta. 3.3.2 Terveyspalvelut Perusterveydenhuolto maakunnassa järjestetään neljän palveluntuottajan toimesta (Lahti, Heinola, Aava ja Oiva). Niiden toiminta on toteutunut hoidon saatavuutta koskevan lainsäädännön mukaisesti. Palveluntuottajien toimintaa haittaavaa lääkärivajausta on esiintynyt osalla toimijoista, jota on katettu muun muassa ulkoistamalla toimintaa tai käyttämällä vuokratyövoimaa. Ajoittain perusterveydenhuollon toimijoilla on ollut myös vaikeuksia järjestää viivytyksettä vuodeosastohoitoa vaativien potilaiden jatkohoitoa erikoissairaanhoidossa annetun hoidon jälkeen. 9
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyspiirin alueen väestöstä noin 70 000 henkilöä kuuluu työterveyshuollon palveluiden piiriin. Arviolta noin 12 000 henkilöllä on ainoastaan lakisääteinen työterveyssopimus, joka sisältää ennalta ehkäisevän työterveyshuollon. Noin 58 000 henkilöä kuuluu kokonaisvaltaisen työterveyshuollon piiriin, johon sisältyy ennalta ehkäisevän terveydenhuollon lisäksi yleislääkäritasoinen työterveyspainotteinen sairaanhoito asiakasyritysten ja -organisaatioiden ja työterveyspalvelujen tuottajien välisten työterveyssopimusten mukaisesti. Työterveyshuollolla on oma rahoitusmallinsa, kustannuksista vastaavat työpaikat ja työntekijät. Työnantaja maksaa työterveyshuollon palvelut tuottavalle yksikölle ja saa niistä Kelalta korvausta. Kelan korvaus maksetaan työtulovakuutuksesta, jota työntekijät ja työnantaja maksavat yhdessä. Työterveyshuollon palvelut ovat käyttäjilleen maksuttomia. Päijät-Hämeen sote-piirin alueella työterveyshuoltolain 12 ja 14 kunnille asettaman velvoitteen mukaiset lakisääteiset palvelut tuottaa Työterveys Wellamo, joka on Päijät-Hämeen 11 kunnan sekä Iitin, Myrskylän, Pukkilan, Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän ja Päijät-Hämeen koulutuskonsernin omistama osakeyhtiö. Yhtiö toimii syyskuusta 2013 alkaen kymmenessä toimipisteessä. Yhtiön palveluiden piirissä on noin 3000 asiakasyritystä ja -organisaatiota (mukaan lukien 1300 MYEL- ja YEL-vakuutettua) ja niissä on henkilöasiakkaita yhteensä noin 30 000. Heistä kokonaisvaltaisten työterveyssopimusten piirissä on noin 25 000 ja lakisääteisten sopimusten piirissä noin 5 000 henkilöä. Yhteistyö perusterveydenhuollon toimijoiden ja Päijät-Hämeen keskussairaalan kanssa on hyvää. Yhteisen kehittämisen alueita ovat hoito- ja palveluketjujen sujuvuuden parantaminen, sujuvan jatkohoidon järjestäminen, laadun ja potilasturvallisuuden edistäminen, sähköisen tiedonkulun edistäminen (sähköiset lähetteet, sähköinen hoitopalaute). Yhteisenä tavoitteena on entistä parempi asiakkuuden hallinta, tarkoituksenmukainen ja sujuva työnjako ja yhteistyö. Päijät-Hämeen keskussairaala tuottaa pääosan alueen erikoissairaanhoidosta. Sen toiminta on toteutunut hoidon saatavuutta koskevan lainsäädännön mukaisesti. Palveluja tuotetaan jonkin verran myös piirin ulkopuolisille toimijoille muun muassa Keski-Suomen keskussairaalalle. Viime aikoina on ollut resursointiongelmia erityisesti lääketieteellisten palvelujen yksikössä, jossa on merkittävä radiologian erikoislääkäreiden vajaus. Terveydenhuollon toimijoita koskevien muistutusten ja kanteluiden määrä on pysynyt viime vuosina varsin vakaana huolimatta kasvaneesta palvelutuotannosta. 3.3.3 Ympäristöterveydenhuollon palvelut Sosiaali- ja terveysyhtymän ympäristöterveyskeskuksessa ympäristöterveydenhuollon palvelujen saatavuus on vastannut tarvetta. Terveydensuojelussa valvontatoiminta perustuu lakikohtaisiin valvontasuunnitelmiin, joiden vaatimusten mukaisiin tavoitteisiin ei vielä ole päästy. Yleisen ympäristöterveydenhuollon palvelutarpeisiin (lausunnot, yhteistyö eri hallintokuntien kanssa) on pystytty vastaamaan. Eläinlääkintähuollon palvelut järjestetään kattavasti. Laajaa maakunnallista yhteistyötä toteutetaan eläinlääkäripäivystyksen ja valvontaeläinlääkäritoiminnan osalta. Palvelut on kyetty järjestämään ja viranomaisasiat hoitamaan ilmoitettujen määräaikojen puitteissa. Ympäristöterveydenhuoltoa koskevassa jatkuvassa asiakaspalautteessa palveluihin tyytyväisten osuus on pääsääntöisesti ollut yli 90 %; samoin kahden vuoden välein toteutettavassa määräaikaisessa asiakaspalautteessa. 10
4. Skenaariotarkastelu eri muuttujien pohjalta Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon perusteita koskeva lainsäädäntö on voimakkaan ja määrätietoisen muutoksen keskiössä. Suomi vanhenee, huoltosuhde heikkenee ja alueelliset erot lisääntyvät Päijät-Hämeessä. Työikäisten väestön määrän ennustetaan vähenevän vuoteen 2030 mennessä 117 000 henkilöllä nykyisestä. Vuonna 2060 työikäisten väestön määrä ennusteen mukaan olisi lähes sama kuin nykyisin, mutta työikäisen väestön osuus koko väestöstä olisi yhdeksän prosenttiyksikköä nykyistä alhaisempi. Teknologian kehittyminen, palvelujen ja väestön liikkuvuus muuttaa toimintaympäristöä. Toimintaympäristön muutokset vaikuttavat terveyseroihin. 4.1 Lainsäädännön muutokset Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon perusteita koskeva lainsäädäntö on voimakkaan ja määrätietoisen muutoksen keskiössä. Samaan aikaan on vireillä kuntauudistus ja siihen liittyvät lakiuudistukset ovat kunnissa lausunnoilla. Nämä molemmat suuret muutosprosessit vaikuttavat merkittävällä tavalla sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen, rakenteisiin ja niiden tuottamiseen kuntien asukkaille. Myös todennäköinen eläkeiän nosto ja vaatimukset työurien pidentämisestä lisäävät sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä työterveysyhteistyön yhteistyö- ja tehokkuusvaatimuksia. Terveydenhuoltolaki tuli voimaan 1.5.2011. Vanhuspalvelulaki tullee voimaan 1.7.2013. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamiseen liittyvät lausunnot on juuri annettu ja järjestämislain lausuntopyyntöjä odotellaan. Sosiaali- ja terveyspoliittinen ministeriryhmä on asettanut sairaanhoidon erityisvastuualueille (Ervaalueille) palvelurakenneuudistuksen tueksi selvityshenkilötyöryhmän, jonka tehtävänä on tukea palvelurakenneuudistuksen valmistelua selvittämällä alueellisesti parhaita sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisuja yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa. Selvitystyön tulee olla valmis 28.2.2013 mennessä. Työ on tarkoitettu kuntien päätöksenteon tueksi, kun ne tekevät omat kuntarakenneselvityksensä vuonna 2013. Palvelurakenneuudistuksen peruslinjauksena on, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu on kunnilla. Tämä edellyttää kunnalta talouden vakautta, palveluiden järjestämistä ja omaa tuotantoa koskevan osaamisen varmistamista, henkilöstön riittävyyttä sekä mahdollisuutta investoida palvelutuotannon vaatimaan infrastruktuuriin. Tavoitteena on, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevat päätökset tukevat kuntarakenteen muutoksia siten, että riittävän vahvat peruskunnat ovat järjestämisen ensisijainen vaihtoehto. Uudistuksella parannetaan väestön yhdenvertaista pääsyä oikea-aikaisiin ja tarpeenmukaisiin palveluihin, vahvistetaan palvelu- ja hoitopolkujen toimivuutta, vähennetään tarpeetonta päällekkäisyyttä sekä puretaan hallinnonalojen välisiä raja-aitoja. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon integraation lisäksi uudistuksella vahvistetaan myös sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiota. Tällä tavoitellaan perusterveydenhuollon vahvistumista sekä matalan kynnyksen sosiaalipalvelujen saatavuuden lisääntymistä. Lainsäädäntöuudistuksessa korostuvat tavoite vahvistaa asiakkaan/potilaan roolia ja lisätä valinnanmahdollisuuksia yli kuntarajojen, painotus ennalta ehkäiseviin palveluiden, peruspalveluiden vahvistaminen, prosessien sujuvuus, asiakasta koskevien suunnitelmien merkitys ja asiakkaan tarpeesta lähtevät palvelut rakenteista/organisaatiosta lähtevien palveluiden sijaan. 11
Lisäksi valtionosuusjärjestelmää ollaan muuttamassa, mikä tulee vähentämään kuntien tuloja. 4.2 Toimintaympäristön muutokset Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä arvioidaan nousevan nykyisestä 18 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 ja 28 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Väestöllinen huoltosuhde eli lasten ja eläkeikäisten määrä sataa työikäistä kohden nousee lähitulevaisuudessa. Toisaalta vanhusten määrän kasvun ennuste lähitulevaisuudessa on jonkun verran matalampi kuin aikaisemmin on oletettu. Väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2011 lopussa 52,9. Ennusteen mukaan 60 huollettavan raja ylittyisi vuonna 2017 ja 70 huollettavan raja vuoteen 2028 mennessä. Vuonna 2060 väestöllinen huoltosuhde olisi 77. Nyt syntyvät lapset elävät entistä vanhemmaksi, mutta syrjäytyneiden nuorten aikuisten eliniän odote on jopa kymmenen vuotta ikäisiään matalampi. Ikääntyneiden määrä kasvaessa väestöllinen ja alueellinen eriytyminen lisääntyy. Väestön kasvu keskittyy yhä harvempiin kuntiin. Lasten ja nuorten määrä kasvaa isommissa kunnissa ja vanhusten suhteellinen määrä lisääntyy pienemmissä ja syrjäisemmissä kunnissa. Huoltosuhteen muuttuessa kuntien väliset erot lähipalvelujen tuottamisessa kasvavat. Päijät-Hämeen kokonaisväestön määrä kasvaa, mutta väestö keskittyy isompiin kuntiin. Työikäisten väestön määrän ennustetaan vähenevän vuoteen 2030 mennessä 117 000 henkilöllä nykyisestä. Sen jälkeen työikäisen väestön määrä alkaa ennusteen mukaan hitaasti nousta. Työikäisten (15 64-vuotiaiden) osuus väestöstä pienenee nykyisestä 65 prosentista 58 prosenttiin vuoteen 2030 ja 57 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Vuonna 2060 työikäisten väestön määrä ennusteen mukaan olisi lähes sama kuin nykyisin, mutta työikäisen väestön osuus koko väestöstä olisi yhdeksän prosenttiyksikköä nykyistä alhaisempi. Työvoimatilanteeseen Päijät-Hämeessä vaikuttaa oleellisesti nuorten mahdollisuudet koulutukseen ja työhön, mutta myös asenteet. Nuoret ovat tulevaisuudessa sitoutuneempia omaan työuraansa kuin työnantajaansa. Niissä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiryhmissä, joissa ei ole alueellista koulutusta, rekrytointi tulee olemaan haasteellista ja yhteistyö lähialueiden koulutusyksikköjen kanssa on välttämätöntä. Toisaalta hyväkuntoisten eläkeläisten käyttäminen työelämässä lisääntyy ja purkaa osin työvoiman tarvetta. Työelämän vaatimusten sovittaminen perhe-elämään ja työikäisten arkeen tulee lisääntymään. Päijät-Hämeessä on paljon työvoimareserviä (työttömät, maahanmuuttajat), jota voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kouluttamalla tätä reserviä sosiaali- ja terveyspalveluihin eri tehtäviin. Maahanmuuttajien kotouttaminen Päijät-Hämeeseen on onnistunut kohtuullisesti, mutta koulutus on edelleen vähäistä ja henkilökohtainen tavoittaminen puutteellista. Päijät-Häme voisi tulevaisuudessa olla koulutuksen ja työn suhteen houkutteleva maakunta myös maahanmuuttajille. Nykyiset ja tulevat teknologiset innovaatiot (itseasiointi, puheentuotto, ruoka-automaatiot, sähköinen asiointi jne.) lisäävät tuottavuutta ja saattavat vähentää kustannuksia myös sosiaali- ja terveyspalveluissa. Väestön valmius käyttää teknologiaa lisääntyy ja erityisesti rutiininomaisempia toimintoja (mittaamista ja asiointia) voidaan siirtää asiakkaille. Toisaalta erikoissairaanhoidon puolella teknologian uudet innovaatiot esim. erittäin kalliit hoitomuodot rajatuille potilasryhmille saattavat heikentää lyhyellä aikavälillä terveydenhuollon kokonaistuottavuutta. Väestön liikkuvuus kasvaa ja paikkakuntasidonnaisuus vähenee erityisesti nuorten ja työikäisten osalta. Toisaalta julkiset liikenneyhteydet voivat kaventuessaan heikentää syrjäseutujen ikääntyvien ihmisten liikkumismahdollisuuksia. Asiakkaiden ja potilaiden vaatimustaso palveluiden suhteen nousee ja yksilöllisten palveluiden tarve kasvaa. Palveluissa on jatkossa huomioitava yhä paremmin asiakkaan yksiöllinen tarve ja 12
toiveet. Erityisesti ikä-ihmisiä lähellä olevien, kotiin annettavien, liikkuvien ja sähköisten palvelujen tuottamisen tarve lisääntyy. Työttömien ja syrjäytymisuhassa olevien väliinputoaminen tuo lisähaasteen sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdentamiselle. Useiden sairauksien riskitekijöiden, mielenterveysongelmien ja haitallisten elintapojen kuten alkoholinkäytön, tupakoinnin ja liikkumattomuuden on todettu kasaantuvan ja siirtyvän sukupolvelta toiselle. Terveyserojen kasvun syihin ja seurauksiin on kiinnitettävä erityistä huomioita nyt ja tulevaisuudessa. Vanhemmuuden, perheiden ja lähiverkoston tukeminen arjessa ovat tehokkaita keinoja terveyserojen kaventamissa. 4.3 Sosiaaliset haasteet Sosiaaliset haasteet kytkeytyvät yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa sekä yksilön että yhteisön hyvinvointiin vaikuttavat muun muassa työllisyys, talous, turvallisuus, palveluverkot, yhteisöllisyys ja sosiaaliset suhteet. Yhteiskunnalliset muutokset aiheuttavat uusia sosiaalisen turvattomuuden muotoja yksilö- ja perhetasolla, jolloin tarvitaan nopeaa, varhaista apua. Sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan entistä tiiviimpää yhteistyötä ja asiakaslähtöistä palveluohjausta. Toimeentulon takaava työ, elinympäristö, hyvät asumisolot, lähipalvelut sekä ihmisten omatoimista selviytymistä tukeva verkosto muodostavat perustan osallistumiselle ja yhteiskuntaan kuuluvuudelle. Enemmistö ihmisistä voi hyvin ja osalla on puolestaan yhä enemmän erilaisia ongelmia ja pahoinvointia. Jos kuntalaisten eriarvoistuminen jatkuu ja asiakasryhmien tarpeet eriytyvät, tarvitaan yhä joustavampia, räätälöityjä palveluja. Syrjäytymisen ehkäisyssä yhä tärkeämpää on tukea niitä arkielämän rakenteita ja käytäntöjä, jotka sellaisenaan ehkäisevät syrjäytymistä. Monet yhteiskunnalliset muutokset todentuvat eri lailla eri ihmisille. Pitkäaikainen työttömyys voi tuoda toimeentuloon ja elämänhallintaan liittyviä ongelmia ja toisaalta työelämän vaatimusten kasvaessa sen sovittaminen muuhun elämään on hankalampaa. Toimintaympäristön muutokset liittyvät yhä enemmän myös maailmanlaajuisiin talous- ja kriisitilanteisiin. Maahanmuuttajien määrä kasvaa edelleen ja tämä tulee ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa ja eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Maahanmuuton rakenne on 2000-luvulla moninaistunut ja muuttunut koostuen mm. EU- ja ETA-kansalaisista, turvapaikan hakijoista, kiintiöpakolaisista sekä opiskelun, työnteon, perhesiteiden vuoksi muuttaneista. Monikulttuurisuus näkyy yhä enemmän yhteiskunnassa ja tehokkaalla kotouttamistyöllä voidaan edistää maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan ja vaikuttaa myös yleiseen asenneilmapiiriin. Ihmisten sosiaalisen todellisuuden ymmärtäminen edellyttää tietopohjaa yhteiskunnallisten päätösten vaikutuksista ihmisten elämään sekä tiedon pohjalta tehtyä arviointia ihmisten hyvinvoinnin tilasta ja kehittämisen tarpeista. Jotta sosiaalisiin haasteisiin voidaan vastata, tulee kokemusasiantuntijoiden ja tutkimusten kautta tuoda tietoa palvelujen kehittämiseksi. Tärkeää on myös, että sosiaalisen tuen tarpeessa olevat tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja järjestetään tukea eri toimijoiden yhteistyönä, jolloin voidaan vähentää kalliiden erityispalveluiden tarvetta. 4.4 Terveyserot Suomen terveydenhuoltojärjestelmän merkittävä ongelma on se, että eri väestöryhmien terveyserot ovat suuria. Tutkimusten ja selvitysten perusteella voidaan arvioida, että erot ovat pikemminkin kasvamassa kuin vähenemässä. Alueen terveys- ja sosiaalipalveluja uudistettaessa on tärkeää tunnistaa terveys- ja hyvinvointieroja koskevat alueelliset kehityssuunnat ja haasteet. 13
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän alueella tehty vuosia 2004 2008 koskeva selvitys (Potential Years of Life Lost, PYLL) osoittaa, että alueella tapahtui runsaasti ennenaikaisia ehkäistävissä olevia kuolemia. Suurimmassa osassa alueen kunnista (9 kunnassa) ennenaikaisesti menetettyjen elinvuosien määrä ylitti koko maan tason. Viidessä kunnassa menetettyjen elinvuosien määrä oli pienempi kuin maassa keskimäärin. Kehityksen suunta oli myönteinen 9:ssä ja kielteinen 5:ssä alueen kunnassa 10 vuotta aikaisemmin tehtyyn selvitykseen verrattuna. Kuntakohtaiset tulokset löytyvät järjestämissuunnitelman liitteenä olevista kuntakorteista. Hartolassa, Heinolassa, Kärkölässä, Orimattilassa ja Sysmässä sekä miesten että naisten menetettyjen elinvuosien määrät ylittävät koko maan tason. Lisäksi kehityksen suunta molemmilla sukupuolilla oli heikentynyt tai pysynyt ennallaan. Tapaturmat ja myrkytykset ovat merkittävä miesten (yhteensä 13 kunnassa tärkein tai toiseksi tärkein syy) ja naisten (yhteensä 8 kunnassa tärkein tai toiseksi tärkein syy) menetettyjen elinvuosien syy. Runsas alkoholinkäyttö ja päihdeongelmat vaikuttavat huomattavasti menetettyjen elinvuosien määrään. Pahanlaatuiset kasvaimet olivat 7 kunnassa tärkein ja 4 kunnassa toiseksi tärkein naisten menetettyjen elinvuosien syy. Koko alueen sairastavuusindeksi on lähes koko maan tasolla. Erot ovat kuitenkin suuria kuntien välillä (alhaisin indeksiluku on 88 % ja korkein 119,4 %). Selvästi korkeimmat luvut ovat kolmessa vanhusvoittoisessa kunnassa. Terveyden- ja vanhustenhuollon vakioidut tarvekertoimet ovat suuremmat kuin koko maassa keskimäärin kaikissa muissa kunnissa paitsi Hollolassa ja Nastolassa. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 24-vuotiaiden prosenttiosuus vastaavanikäisestä väestöstä on alueella suurempi kuin koko maassa. Viidessä kunnassa (Asikkala, Heinola, Kärkölä, Myrskylä ja Nastola) koulutuksen ulkopuolelle jäävien osuus on huomattavasti maan keskiarvoa suurempi. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on huomattava syrjäytymisriski yhteiskunnassa, jossa hyvin harvoihin työtehtäviin pääsee ilman ammattitutkintoa. Pitkäaikaistyöttömien prosenttiosuus työvoimasta on huomattavasti korkeampi kuin maassa keskimäärin. Myös nuorisotyöttömien prosenttiosuus on korkeampi kuin koko maassa keskimäärin. Prosenttiosuus on huolestuttavan korkea Heinolassa, Lahdessa, Myrskylässä ja Nastolassa. Kunnan yleinen pienituloisuusaste ja lapsiperheiden pienituloisuusaste ovat alueella korkeampia kuin maassa keskimäärin. Erityisesti Hartolassa, Padasjoella ja Sysmässä molemmat pienituloisuusluvut ovat huomattavasti maan keskiarvoa korkeampia. Kokoavana johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaali- ja terveysyhtymän alueella on merkittäviä terveys- ja hyvinvointieroja eri väestöryhmien ja kuntien välillä. Sekä terveys- että hyvinvointierojen näkökulmista on kuntaryhmiä, joihin keskittyy merkittäviä ennen aikaisten kuolemien ja sosiaalisen turvattomuuden riskejä. Keskeisiltä toimijoilta vaaditaan kohdennettuja toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää terveys- ja hyvinvointieroja. Julkisista voimavaroista on välttämätöntä kohdentaa aikaisempaa suurempi osa eri sosiaaliryhmien ja alueellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. 4.5 Kuntien talousnäkymät Yleinen taloudellinen ja kuntatalouden epävarmuus on jatkunut koko vuoden 2012 ja tulee ennusteiden valossa edelleen jatkumaan myös tulevina vuosina. Talouskehityksen heikkenemisestä kertoo, että harkinnanvaraista valtionosuutta haki suuri määrä kuntia, 95 kuntaa. Kunnallisveroa nosti ennakko-odotuksiin nähden suurempi joukko, peräti 119 kuntaa. Keskimääräinen painotettu veroprosentti on 19,38 %. 14
Talouden tasapainottamisessa haasteena ovat mm. väestön ikääntyminen (hoidon tarve ja kustannukset kasvavat), sosiaali- ja terveysmenot voimakas kasvu, valtionosuuksien leikkaukset, menojen ja tulojen kasvun epäsuhta, suuret investointitarpeet ja tästä johtuva lainamäärän kasvu. Kuntaliiton mukaan kuntatalous vaatii merkittäviä sopeuttamistoimia seuraavien neljän vuoden aikana. Toimia tarvitaan, jotta kuntien velkaantuminen saadaan pidettyä kohtuullisena ja jotta palvelutuotantokyky turvataan. Kuntien toteutettaviksi sopeuttamistoimiksi Kuntaliitto esittää, että kunnat alentavat toimintamenojen kasvua ennakoidusta pidättäytymällä palkkakustannusten kasvattamisesta lähivuosina, kunnat jatkavat ja tehostavat tuottavuuden ja tuloksellisuuden parantamistoimenpiteitä sekä edesauttavat työurien pidentämistä ja kunnat jatkavat aktiivisesti kuntalähtöisiä kuntarakenteeseen ja palveluiden järjestämiseen liittyviä rakenteellisia toimia. Suomessa pitkään jatkuneen talouden kasvuvaiheen jälkeen on siirrytty aikaan, jota leimaa jatkuva talouden epävarmuus. Talouskasvu on todennäköisesti pitkällä aikavälillä jäämässä totuttua hitaammaksi. Teollisuuden- ja palvelualojen rakennemuutos jatkuu edelleen vahvana. Päijät-Hämeessä elinkeinorakenne muuttuu vähitellen yhä palveluvaltaisempaan suuntaan. Kaikilla teollisuuden aloilla työllisten määrän odotetaan edelleen vähenevän. Lahden seudulla työttömien määrä on lähtenyt kasvuun. Lahden kaupunkiseutu on nimetty äkillisen rakennemuutoksen alueeksi samoin kuin Heinolan kaupunki, joka on viime vuonna menettänyt viime vuosina huomattavan määrän teollisuudenja muita työpaikkoja maakunnan rakennemuutoksen myötä, ja työttömyys on säilynyt korkealla tasolla. Kuntien valtionosuuksiin kohdistuvat säästötoimenpiteet kiristävät kuntien taloutta. Kun valtio joutuu pitkäjänteisesti kuromaan kiinni Suomen julkisen talouden alijäämää, on vähintään vastaavia leikkauksia odotettavissa useina vuosina jatkossakin. Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen luovat paineita kuntien kustannuskehitykselle. Tällaisessa tilanteessa talouden tasapainon saavuttaminen edellyttää kaikilta taloudellisilta toimijoilta jatkuvaa toimintojen ja toimintatapojen uudelleenarviointia ja kehittämistä, tehokkuutta ja vaikuttavuuden parantamista. Erityisesti on suhtauduttava kriittisesti uusien toimintojen käynnistämiseen, elleivät ne tuo selviä taloudellisia säästöjä. 5. Väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen Terveyttä edistävillä toimilla tavoitellaan alueellisten väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamista ja hyvinvoinnin edistämistä. Se on suunnitelmallista voimavarojen kohdentamista ennaltaehkäisevään työhön. 5.1 Terveydenhuollon toimijat Terveyden edistämisellä Päijät-Hämeessä tarkoitetaan yksilöön, väestöön, yhteisöihin ja elinympäristöön kohdistuvaa toimintaa, jonka tavoitteena on terveyden, työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen. Lisäksi terveyden edistämisellä voidaan vaikuttaa terveyden taustatekijöihin, sairauksien, tapaturmien ja muiden terveysongelmien ehkäisemiseen ja mielenterveyden vahvistamiseen. Terveyttä edistävillä toimilla tavoitellaan alueellisten väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamista ja suunnitelmallista voimavarojen kohdentamista ennaltaehkäisevään työhön. Terveys on merkittävä elämänlaatuun vaikuttava tekijä. Terveyden edistäminen kannattaa kaikenikäisillä. Terveyttä edistetään varmistamalla, että Päijät-Hämeen alueen kuntalaisilla ja terveyden- 15
huollon ammattilaisilla on riittävästi tietoja, taitoja ja motivaatiota terveyttä edistävän elämäntavan pohjaksi. Päijät-Hämeen terveydenhuollon toimijat vaikuttavat laaja-alaisesti terveyttä edistävästi eri työtehtävissään sisällyttäen terveyttä edistävän työotteen kaikkiin terveydenhuollon palveluihin. Työotteella tuetaan työ- ja toimintakykyä ja sairauksien ehkäisyä sekä edistetään alueen asukkaiden mielenterveyttä ja elämänhallintaa. Tavoitteena on tukea perheiden ja yksittäisten kuntalaisten omahoitoa ja vastuunottoa omasta terveydestään. Terveysneuvonnassa ja elintapaohjauksessa toimitaan asiakas-, ratkaisu- ja voimavarakeskeisesti. Neuvonta ja ohjaus lähtevät liikkeelle asiakkaiden tarpeiden kuuntelemisesta ja perustuvat asiakkaiden omien voimavarojen hyödyntämiseen ja aktivoimiseen. Ohjaus ja neuvonta toteutetaan asiakasta kuunnellen ja arvostaen ottaen huomioon asiakkaan ja perheen kokonaistilanne, verkostot ja arjessa selviytymisen mahdollisuudet. Elintapaohjauksessa käytetään uusia asiakasta voimaannuttavia omahoidon tuen ja ohjauksen työkaluja ja toimintamalleja. Ohjauksessa tuetaan asiakkaan omien muutosprosessien käynnistymistä pienten onnistumisten kautta ja mahdollistetaan vertaistuen saanti. Päijät-Hämeen lasten- ja äitiysneuvoloissa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, ehkäisyneuvoloissa, suun terveydenhuollossa, matalan kynnyksen terveydenhuollon toimipisteissä, terveysasemien vastaanottotoiminnassa, työterveyshuollossa ja vanhustenhuollossa annetaan terveysneuvontaa ja ohjausta. Neuvonta ja ohjaus kohdistuvat mm. sairauksien riskitekijöiden tunnistamiseen, ehkäisyyn ja hoitoon, elintapoihin, suun terveyteen ja hoitoon, ravitsemukseen, liikuntaan, tupakoinnin lopettamiseen, kaatumistapaturmien ehkäisyyn sekä rokotuksiin ja tartuntatauteihin. Terveydenhuollon toimijat järjestävät alueensa asukkaille muita tarpeellisia ja tutkimusnäyttöön perustuvia, vaikuttavaksi todetulla tavalla järjestettyjä terveystarkastuksia asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin seuraamiseksi ja edistämiseksi. Terveysneuvontaa ja terveystarkastuksia järjestetään myös opiskelu- tai työterveyshuollon ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille. Lasten ja nuorten ennalta ehkäisevien palvelujen perustana on asetus neuvolatoiminnasta, kouluja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten suun terveydenhuollosta (338/2011), lisäksi useat suositukset ohjaavat kuntien toimintaa. Tarkoituksena on varmistaa, että terveysneuvonta ja terveystarkastukset ovat suunnitelmallisia, tasoltaan yhtenäisiä ja yksilöiden ja väestön tarpeet huomioon ottavia. Asetus korostaa perhekeskeistä työskentelyotetta ja osallistamista. Siinä kiinnitetään erityistä huomiota kehitysympäristöihin ja moniammatillisuuteen. Lasten ja nuorten ennalta ehkäisevien palvelujen tavoitteena on tukea perheiden kokonaisavaltaista hyvinvointia ja siten ehkäistä syrjäytymistä. Alueen eri toimijat ovat mallintaneet yhteistyössä mm. lapsiperheiden kotipalvelun ja toimintaa on yhdenmukaistettu. Kunnissa toimivat suunnitelmalliset moniammatilliset lasten kuntoutustyöryhmät ja koulukuraattoritoimintaa on kehitetty yhteistyössä sivistystoimien kanssa. Kunnissa on laadittu lastensuojelusuunnitelmat, joissa on paljon ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä lasten ja nuorten varhaiseksi tukemiseksi. Vahva pohja elämään -hanke kokoaa koko alueen toimijat, Päijät-Hämeen perheneuvolan, peruspalvelukeskukset ja pikkulapsipsykiatrian kehittämään erityisesti varhaisen vuorovaikutuksen tukemista ja varhaista puuttumista. Hankkeen tavoite on mallintaa perheiden vuorovaikutukseen liittyvien ongelmien avohoitopainotteinen hoitoprosessi, johon kaikki osapuolet sitoutuvat. Hanke päättyy syksyllä 2013. Päijät-Hämeen terveydenhuollon toimijat järjestävät alueensa asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi näyttöön perustuvaa ja laadukasta päihde- ja mielenterveystyötä. Työn tarkoituksena on vahvistaa yksilön ja yhteisön päihteettömyyttä ja mielenterveyttä suojaavia tekijöitä sekä vähentää tai poistaa päihteisiin ja mielenterveyteen liittyviä terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia tekijöitä. Päihde- ja mielenterveysongelmien ehkäisevää työtä tehdään palveluketjun kaikissa vaiheissa. Ongelmien synnyn estämiseksi on erityisen tärkeää tehdä työtä silloin, kun erityistä diagnoosia tai vakavaa ongelmaa ei vielä ole havaittu. Päijät-Hämeen ehkäisevä mielenterveys- ja 16
päihdetyö (PETE) toimii peruspalveluiden ehkäisevän ja edistävän työn rakenteissa, sen eri prosesseissa ja portailla. Lisäksi se toteuttaa monenlaisia yhteisöinterventioita kaikenikäisille päijäthämäläisille. Toiminnan perusperiaate on, että ehkäisevä työ kuuluu kaikille. PETE kannustaa päijäthämäläisiä kansalaiskeskusteluun, ja nostaa esiin hyvinvoinnin taustatekijöitä, jotka yhtäältä ajavat ihmiset mielenterveys- ja päihdekysymysten pariin, ja toisaalta, joihin vaikuttamalla kierrettä voidaan ainakin hidastaa. Seudullisen toiminnan kehittämiseksi ja turvaamiseksi seutukoordinaattori tekee tiivistä yhteistyötä valtakunnallisten alan toimijoiden kanssa. Työterveyshuollon tavoitteena on työn, työympäristön ja työyhteisön terveellisyys ja turvallisuus, työhön liittyvien terveysvaarojen ja haittojen ehkäisy sekä työntekijöiden terveyden sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen, edistäminen ja seuranta. Työterveyshuollon ydintehtäviä ovat työkyvyn ja työhön paluun tukeminen työuran eri vaiheissa yhteistyössä työntekijän, työnantajan ja muun terveydenhuollon sekä kuntoutus- ja vakuutustoimijoiden kanssa. Työterveyshuollon tärkeimpiä toimintoja ovat työpaikkaselvitykset, erilaiset lakisääteiset ja työnantajan kanssa sovitut vapaaehtoiset terveystarkastukset, työterveysneuvottelut ja työterveyspainotteinen sairaanhoito. Sairaanhoidon yhteydessä työterveyshuolto saa tärkeää tietoa työntekijöiden terveydentilasta ja työympäristön tilanteesta. Terveyttä edistävä toiminta, ennaltaehkäisevä työ, varhainen puuttuminen, terveysneuvonta ja terveystarkastukset muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden muiden kunnan järjestämien palvelujen kanssa, joilla edistetään ja ylläpidetään kaikenikäisten asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia. 5.2 Sosiaalihuollon toimijat Valmisteilla olevassa sosiaalihuoltolaissa sekä kuntien strategioissa korostetaan kuntalaisten hyvinvoinnin vahvistamista sekä ennaltaehkäisevää toimintaa. Sosiaalihuollon toimijoiden näkökulmasta kyseessä on hyvin laaja yhteistyötehtävä muiden sektoreiden, erityisesti päivähoidon, koulun sekä terveystoimen kanssa. Sosiaalihuollon toiminnassa on pitkään ollut selkeä pyrkimys aiempaa ennaltaehkäisevämpään toimintaan, varhaiseen puuttumiseen ja tukeen. Käytännön, resurssien ja lainsäädännön paineissa tehtävät ratkaisut ovat kuitenkin vieneet toiminnan painopistettä korjaavan työn suuntaan, eikä radikaalia muutosta laitospainotteiseen kulttuuriin ole saatu riittävästi aikaan. Käytännön ratkaisuja hyvinvoinnin edistämisen suuntaan on näkyvissä palveluratkaisuissa kuitenkin mm. lapsiperheiden kotipalvelujen uuden vahvistumisen myötä, perhekeskustyyppisen ennaltaehkäisevien palvelujen jäsentämismallin kautta sekä mm. työntekijöiden kouluttautumisessa varhaiseen tukeen ja puuttumiseen painottavaan työskentelymalliin. Ikäihmisten osalta on pystytty ainakin jossain määrin siirtämään painotusta kotona asumisen edellytysten parantamiseen, tämä kuitenkin edellyttää tiivistä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä myös jatkossa. Syrjäytymisen ehkäisy kaikissa muodoissaan on sitä toimivampaa, mitä varhaisemmassa vaiheessa pystytään puuttumaan sitä aiheuttaviin tekijöihin. Sosiaalihuollon tehtävänä onkin hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta tukea yhteisöllisyyden vahvistumista kaikkien asiakasryhmiensä osalta. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan vahvistu ilman sille luotavia rakenteita niin ihmisten elinympäristöissä, kodeissa kuin palvelurakenteissakin. Sosiaalihuollon toimijoille on usein erityisen vahvaa osaamista juuri näiden ratkaisujen kehittämisessä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Sosiaaliset haasteet tulee ottaa huomioon niin sosiaali- ja terveystoimen palveluiden suunnittelussa kuin myös elinympäristön, asumisen ja teknisten- ja sivistyspalveluiden suunnittelussa. Kolmannen sektorin toimijat ja järjestöt tuovat tärkeän osansa palveluihin ja erilaisen järjestötoiminnan kautta voidaan lisätä myös erityisryhmien osallisuutta ja vahvistaa vapaaehtoistoimintaa. Päihdeja mielenterveysongelmien lisääntyessä tarvitaan yhä saumattomampia palveluketjuja peruspalveluihin. Matalan kynnyksen palveluilla voidaan tavoittaa ja antaa tukea eri-ikäisille ihmisille. 17