KIRJALLINEN KYSYMYS 801/2010 vp Romulaivaongelman ratkaiseminen Eduskunnan puhemiehelle Saimaalla Utrasselän rannalla sijaitseva Putikon sahayhdyskunta kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin. Putikonlahdessa Putikon Sahan rannassa on muutaman viime vuoden ajan kellunut romulaiva. Alkujaan puolalainen jokilaiva Julia ilmestyi vuonna 2007 Savonlinnaan. Kun alukseen alettiin kiinnittää huomiota, aluksen tallinnalaisen omistajan tuttava kertoi viranomaisille, että laiva korjataan käyttökuntoon. Heinäkuussa 2008 alus siirrettiin kaikessa hiljaisuudessa Savonlinnasta Punkaharjulle Putikonlahden rantaan. Syksyn mittaan omistaja lupasi useaan kertaan poistaa laivan rannasta, mutta laiva juuttui lahden pohjaan. Sadevedet ovat sen jälkeen upottaneet alusta entisestään. Laivan moottori varastettiin alkukesästä 2009 ja talven mittaan muuta irtaimistoa. Omistaja on tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Laiva ruostuu nopeaa vauhtia, ja siitä valuu Saimaaseen mm. öljyä. Laivaa on yritetty pumpata, ja öljyntorjuntaviranomaiset ovat käyneet paikalla. Romualuksen poistamisesta vastaa ensisijaisesti omistaja. Hänen laiminlyödessään vastuunsa romualuksen poistaminen ja siitä aiheutuvat kulut jäävät yhteiskunnalle. Vaikka romualukset ovat aika harvalukuisia, ne ovat aiheuttaneet haittaa, viimeksi mm. Vaasassa, Kotkassa ja Helsingissä. Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikan tutkimusohjelman raportissa ehdotettiin 19.3.2004 "Romualukset ympäristöongelmana" lainsäädännön kehittämistä. Tämä voisi tapahtua joko kehittämällä nykyistä lainsäädäntöä tai säätämällä erityinen uusi laki romualuksista ja -veneistä, jonka kaltainen laki esimerkiksi romuajoneuvojen osalta on todettu toimivaksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä Saimaalla Putikon Sahan rannassa olevan romulaivan aiheuttamien ympäristöongelmien poistamiseksi ja mitä hallitus aikoo tehdä koko romulaivaongelman ratkaisemiseksi? Helsingissä 7 päivänä lokakuuta 2010 Pauliina Viitamies /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pauliina Viitamiehen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 801/2010 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä Saimaalla Putikon Sahan rannassa olevan romulaivan aiheuttamien ympäristöongelmien poistamiseksi ja mitä hallitus aikoo tehdä koko romulaivaongelman ratkaisemiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Jätelain mukaan jätteen haltija tai roskaaja on pääasiallisesti vastuussa jätteestä ja toissijaisesti yleensä kiinteistön haltija. Myös sataman pitäjä voi tulla vastuulliseksi jätteen haltijan laiminlyötyä jätehuoltovelvollisuutensa. Valtion jätehuoltotyönä voidaan myös poistaa romualus ympäristöstä, jos siitä tai aluksessa olevasta aineesta aiheutuu jätelaissa tai ympäristönsuojelulaissa tarkoitettu vaara, haitta tai muu seuraus ja tämän ehkäisemiseksi tai poistamiseksi tarpeellisesta työstä tai toimenpiteestä on aiheutunut tai voi aiheutua kunnan jätehuollolle kohtuuttomaksi katsottavat kustannukset. Kunnat ja sataman pitäjät ovat vapaaehtoisesti, usein valtion jätehuoltotöiden avulla, poistaneet romualuksia ympäristöstä. Öljyntorjunnasta vastaavat viranomaiset voivat myös ryhtyä aluksessa olevasta öljystä aiheutuvan haitan tai vaaran torjumiseksi tarpeellisiin toimiin. Nykyinen lainsäädäntö ei aina anna riittäviä keinoja elinkaarensa loppupäässä olevista aluksista syntyvien haittojen tai vaarojen torjumiseen ja niiden jätehuollon järjestämiseen. Aluksista aiheutuvia haittoja ja vaaroja ei päästä ajoissa ehkäisemään, ja tällöin haitat ja kustannukset usein kasvavat. Vastuu aluksesta voi siirtyä kiinteistön haltijalle, mikä voi olla kohtuutonta, tai kunnalle, mikä ei myöskään ole aiheuttamisperiaatteen mukaista. Ehdotuksessa uudeksi jätelaiksi (HE 199/2010 vp) ei tässä suhteessa ehdoteta suuria muutoksia nykytilanteeseen nähden. Ratkaisuja romualusten aiheuttamiin ongelmiin voidaan toteuttaa usealla tavalla. Yksi tapa olisi lisätä määrärahoja valtion jätehuoltotöiden toteuttamiseen merkittävästi, jolloin myös romualuksien ongelmiin voidaan nopeammin puuttua ja jakaa yhteiskunnalle mahdollisesti syntyvä vastuu valtion ja kuntien kesken. Romualuksista aiheutuvia ongelmia olisi tarpeen kuitenkin pyrkiä ehkäisemään siten, että ongelmalliset alukset saadaan ajoissa sellaiseen paikkaan, jossa alus on mahdollisimman helposti purettavissa. Erityisen tärkeä on estää aluksia uppoamasta, koska nostamiskustannukset ovat helposti korkeat. Tähän nykyinen lainsäädäntö ei anna riittävän tehokkaita keinoja. Tarkoituksena on ryhtyä valmistelemaan vaadittavaa lainsäädäntöä niin pian kuin mahdollista. Lainsäädäntöä voitaisiin valmistella samassa yhteydessä kuin Hongkongin vuoden 2009 aluspurkusopimus ratifioidaan. Tällöin tulisi pyrkiä siihen, että elinkaarensa loppupäässä olevista aluksista aiheutuisi yhteiskunnalle mahdollisimman pienet kustannukset. 2
Ministerin vastaus KK 801/2010 vp Pauliina Viitamies /sd Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2010 Ympäristöministeri Paula Lehtomäki 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 801/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Pauliina Viitamies /sd: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att eliminera de miljöproblem som orsakas av det skrotfartyg som ligger i Saimen vid stranden av Putikon Saha och vad tänker regeringen göra för att lösa hela problemet med skrotfartyg? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt avfallslagen är det avfallsinnehavaren eller nedskräparen som i första hand ansvarar för avfallet och i andra hand vanligen fastighetsinnehavaren. Också hamninnehavaren kan bli ansvarig, om innehavaren av avfallet försummar sin skyldighet att ordna avfallshanteringen. Bortskaffningen av skrotfartyg från miljön kan också utföras som ett statligt avfallshanteringsarbete, om fartyget eller ett ämne i fartyget medför sådan fara, skada eller annan påföljd som avses i avfallslagen eller miljövårdslagen och det arbete eller den åtgärd som behövs för att förebygga eller avlägsna denna har orsakat eller kan orsaka kommunen sådana kostnader för avfallshantering som måste anses vara oskäliga. Kommuner och hamninnehavare har frivilligt, ofta som statligt avfallshanteringsarbete, låtit avlägsna skrotfartyg från miljön. De myndigheter som ansvarar för oljebekämpning kan också vidta nödvändiga åtgärder för att förhindra att olja från fartyg orsakar skada eller fara. Nuvarande lagstiftning erbjuder inte alltid tillräckliga metoder för bekämpningen av skador eller faror som orsakas av fartyg som närmar sig slutet av sin livscykel eller för hanteringen av avfall från dessa. Det ges inte möjlighet att i tid förhindra de skador och faror som fartygen orsakar, och det kan ofta leda till större skador och ökade kostnader. Ansvaret för ett fartyg kan övergå till fastighetsinnehavaren, vilket kan vara oskäligt, eller till kommunen, vilket inte heller är förenligt med principen om att förorenaren betalar. I propositionen med förslag till ny avfallslag (RP 199/2010 rd) föreslås i detta avseende inga större förändringar jämfört med nuvarande situation. Problemen med skrotfartyg kan lösas på många sätt. Ett sätt kunde vara att märkbart öka anslagen för statliga avfallshanteringsarbeten. Det skulle göra det möjligt att på ett tidigare stadium ingripa också i problemen med skrotfartyg och fördela ett eventuellt samhällsansvar mellan staten och kommunerna. Men det är nödvändigt att försöka förebygga de problem som skrotfartyg orsakar genom att i tid flytta problemfartyg till sådana platser där de så enkelt som möjligt kan rivas. Det är särskilt viktigt att förhindra fartyg från att sjunka, eftersom kostnaderna för att lyfta fartyg lätt blir höga. Den nuvarande lagstiftningen erbjuder inte tillräckligt effektiva metoder för detta. Tanken är att beredningen av nödvändig lagstiftning snarast möjligt ska inledas. Lagstiftningen skulle kunna beredas i samband med ratificeringen av den internationella konventionen om säker och miljöriktig fartygsåtervinning som antogs i Hongkong 2009. Man borde då gå in för att de fartyg som är i slutet av sin livscykel ska orsaka samhället så små kostnader som möjligt. 4
Ministerns svar KK 801/2010 vp Pauliina Viitamies /sd Helsingfors den 17 november 2010 Miljöminister Paula Lehtomäki 5