Piikkihuumeita käyttävien kanssa työskenteleville
2 Saatteeksi...8 Käsitemääritelmiä...9 Johdanto...11 Terveyden edistäminen ja haittojen rajoittaminen...12 Haittojen rajoittamisen toimintamalli tukee piikkihuumeita käyttävien kiinnittymistä palvelujärjestelmiin...12 Huumeidenkäyttäjien infektioita voidaan vähentää...13...14 Terveyden edistämisen näkökulma haittojen rajoittamiseen...15 Terveysneuvonta...17 Käyttäytymismuutoksen mallintaminen...18 Terveysneuvontapistetoiminnan nykytilanne...20 Huumeet ja niiden käyttö...22 Huumeet...22 Huumeiden käyttötavat...23 Sekakäyttö...24 Päihtymistarkoituksessa käytetyt lääkeaineet...25 Vieroitusoireet...26 Huumeidenkäyttöön liittyviä ongelmia...27 Riskikäyttäytymisen seurantatutkimus...29
3 Riippuvuus...31 Fyysinen riippuvuus...31 Psyykkinen riippuvuus...32 Sosiaalinen riippuvuus...33 Riippuvuus tautiluokituksessa...33 Terveysneuvontatoiminnan järjestäminen...35 Terveysneuvontapistetoiminta osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa...35 Terveysneuvontapiste ja terveysneuvonta...36 Terveysneuvonnan arvot...38 Toiminnan suunnittelu...39 Terveysneuvontapisteen säännöt...41 Tiedonkeruu...42 Terveysneuvontapisteiden vuorovaikutus ympäristön kanssa...43 Ohjaus- / taustaryhmä...45 Apteekki...45 Pelot ja ennakkoluulot...46 Työssä jaksaminen...47 Työntekijän tietoisuus itsestään...48 Työnohjaus...49 Työturvallisuus...49 Asiakastyö terveysneuvontapisteissä...51 Asiakkaaksi hakeutuminen...51 Käyttäytymismuutoksen vaiheet...52 1. Esiharkintavaihe...54 2. Harkintavaihe...55
4 3. Valmistautumisvaihe...56 4. Toteuttamisvaihe...56 5. Ylläpito- ja vakiinnuttamisvaihe...57 6. Retkahdus...57 Retkahduksia edeltävät oireet tai tilanteet...58 Riippuvuutta ylläpitäviä uskomuksia...58 Motivoiva haastattelu...60 Kati...62 Valmistautuminen muutokseen...65 Terveysneuvonta ja vuorovaikutus...67 Vastavuoroisuus...68...68 Vuorovaikutus ja häpeä...69 Tilaa asiakkaan ajattelulle...69 Miten edistää vuorovaikutusta?...70 Motivaatio...72 Alaikäiset...74 Lastensuojelulaki...74 Mielenterveyslaki...75 Päihdehuoltolaki...76 Kaikkia koskeva ilmoitusvelvollisuus...76 Mielenterveydenhäiriöt ja kaksoisdiagnoosipotilaat...76 Vertaistuki...78 Teemaillat...79 Ryhmät...80 Palautetta asiakkailta...80 Terveysneuvonnan teemoja...81
5 Tartuntataudit...82 Iho- ja pehmytkudosinfektiot...83 Verisuoni-infektiot...83 Veriteitse tarttuvat infektiot...84 Hepatiitti B...84 Rokotus...87 Keskeytyneet rokotusohjelmat...87 Hepatiitti C...88 Hiv-infektio...89 HIV-testi ja neuvonta...90 Miten kertoa positiivisesta HIV-testituloksesta...91 Hepatiitti A...93 Taulukko 3 Tartuntariskit hepatiiteissa (A,B,C)...93 Laboratorionäytteiden ottaminen...95 Verialtistustapaturma...95 Pistämättä paras...97 Nieleminen...98 Pipetointi...98 Polttaminen...99 Nuuskaaminen...99 Peräaukon kautta...100 Pistäminen...100 Klikkikuppi...101 Vesi...102 Askorbiinihappo...102 Filtterit...103 Ympäristö...103 Kiristysside...104...104 Pistäminen ja neuvonta...105 Horkat...109
6 Lisäaineet...109 Piikittämiseen liittyviä myyttejä...109 Piikittämisvälineiden hävittäminen...110 Seksi...111 Jos kondomi estää sinua kokemasta mielihyvää, onko toista tapaa tuottaa mielihyvää?...113 Raskaus ja ehkäisy...113 Seksitaudit...114 Päihtymys- ja vieroitusdelirium...116 Yliannostus...117 Oireet heroiinimyrkytyksessä...117 Pahoinvointi ja oksentelu...117 Tajunnan tason lasku...117 Harva hengitys ja syanoosi/ hengittämätön...117 Pupillat pienet, pistemäiset...117 Kouristukset, rytmihäiriöt...117 Keuhkoödeema...117 Hoitoonohjaus...118 Lääkkeelliset vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoidot...118 Vieroitus- ja korvaushoidot...118 Ylläpitohoito...119 Subutex...119 Rikosseuraamukset...119 Vapaudessa suoritettavat rangaistukset...119 Nuorisorangaistuskokeilu...120 Kriminaalihuoltolaitos...120 Vankilatuomiot...121 Päihteiden käyttö vankiloissa...121
7 Ravinto...122 Pelot...123 Liite 1...130 Liite 2...132
8 Saatteeksi Tämän käsikirjan tarkoituksena on perehdyttää piikkihuumeita käyttäviä kohtaavat työntekijät terveysneuvontatyöhön, jossa tarvitaan perustietoa huumeista ja riskikäyttäytymisestä. Työssä tarvitaan myös kykyä tunnistaa terveysongelmat, joita piikkihuumeiden käyttöön liittyy, taitoa antaa terveysneuvontaa sekä tietoa hoitomahdollisuuksista. Kirjan alussa käsitellään terveysneuvontapistetyötä osana terveyden edistämistä, terveysneuvontaa ja huumeita. Tämän jälkeen käsitellään terveysneuvontapistetoiminnan järjestämistä, asiakastyötä ja sen aihealueita. Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi A-klinikkasäätiötä toteuttamaan valtakunnallisen sairaanhoitopiireille suunnatun koulutushankkeen tartuntatauteihin liittyvän työn voimistamiseksi. Tämä koulutushanke toteutettiin yhdessä Kansanterveyslaitoksen kanssa vuonna 2000. Sen tuloksena syntyi tarve kerätä yksiin kansiin tieto siitä, mitä työtä terveysneuvontapisteissä tehdään. Tämä käsikirja on osa jatkoprojektin tuotosta. Kiitokset: Suuri kiitos hyvistä ehdotuksista terveysneuvontapisteissä työskentelevälle henkilökunnalle, joiden kanssa olen voinut käydä keskusteluja. Kiitos Saija Kavenille piirroksista, Pekka Holmströmille, Antti Holopaiselle, Airi Partaselle ja Auli Saukkoselle kommenteista ja yhteistyöstä.
9 Käsitemääritelmiä Huumausaineilla tarkoitetaan aineita, jotka ovat erikseen mainittu huumausaineasetuksessa (1289/93). Niihin kuuluvat kannabistuotteet, LSD, kokaiini, heroiini, amfetamiini sekä huumausaineiksi luettavat kipulääkkeet, kuten morfiini, kodeiini, metadoni ja oksikoni. Huumeilla tarkoitetaan huumausainelaissa mainittuja aineita ja keskushermostoon vaikuttavia lääkeaineita, kuten päihtymistarkoituksessa käytettävät bentsodiatsepiinit. Päihteisiin luetaan huumeiden lisäksi alkoholi ja liuottimet, joita voidaan käyttää huumaavassa eli päihdyttävässä tarkoituksessa ja tupakka. Käyttäjällä tai asiakkaalla tarkoitetaan piikkihuumeiden käyttäjää, joka on terveysneuvontapisteen asiakas. Huumeiden ongelmakäytöllä tarkoitetaan huumeidenkäyttöä, joka jatkuu negatiivista seurauksista huolimatta. Piikki- tai ruiskukäytöllä tarkoitetaan suonensisäistä huumeidenkäyttöä. Samasta asiasta toimintana käytetään käsitteitä piikittäminen tai pistäminen. Riskikäyttäytymisellä tarkoitetaan piikkihuumeiden käyttöä tai suojaamatonta seksikäyttäytymistä ja niihin liittyviä riskitilanteita. Välineiden yhteiskäytöllä tarkoitetaan piikkihuumeiden käytössä tarvittavien välineiden ja/tai huumeen jakamista jonkun toisen henkilön kanssa.
10 Terveysneuvontapisteellä tarkoitetaan paikkaa, josta käyttäjä voi saada puhtaita ruiskuja ja neuloja ja johon hän voi palauttaa käyttämänsä ruiskut ja neulat, sekä jossa hänellä ja/tai hänen läheisillään on mahdollisuus tukikeskusteluihin, palveluohjaukseen, sosiaali- ja terveysneuvontaan sekä saada pieniä hoitotoimenpiteitä, kuten rokotuksia ja testejä. Haittojen rajoittamisella tarkoitetaan huumeidenkäytöstä aiheutuvien haittojen rajoittamista asiakkaan voimavarat huomioiden. Haittojen rajoittamisella tarkoitetaan myös haittojen vähentämistä. Terveyden edistämisessä yhdistyvät terveyden suojelu, terveyskasvatus, tautien ehkäisy, sairaanhoito ja asiakkaan omien voimavarojen tukeminen. Terveysneuvonta on työntekijän ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa terveyskasvatusta.
11 Johdanto Huumeiden ongelmakäytön lisääntyminen ja laajeneminen ovat tosiasioita. Suomessa arvioidaan olevan noin 30 000 huumeiden säännöllistä käyttäjää, joista noin puolet luetaan amfetamiinin tai opiaattien ongelmakäyttäjiksi. Pistämällä huumeita käyttävien määrä on lisääntynyt viime vuosina. Arviot liikkuvat 10 000:n ja 20 000:n välillä. Kaikkien piikkikäyttäjien kanssa työskentelevien henkilöiden tulisi sisällyttää riskikäyttäytymiseen liittyvä terveysneuvonta osaksi asiakastoimintaa. Palvelujärjestelmä ei tavoita kaikkia hoitoa tarvitsevia. Tarvitaan myös ns. matalan kynnyksen hoitopaikkoja ja etsivää työtä. Lisääntynyt huumeidenkäyttö aiheuttaa vakavia haittoja. Erityisesti heroiiniin liittyvät myrkytyskuolemat ja huumeiden piikkikäytöstä aiheutuvat HIV-tapaukset ovat lisänneet terveysneuvonnan tarvetta. Vuonna 2000 todettiin 145 HIVtartuntaa, joista 56 oli liittynyt piikkihuumeiden käyttöön. Vastaavasti vuonna 2001 todettiin 128 HIV-tartuntaa, joista 48 oli saatu piikkikäytön yhteydessä. Samaan aikaan ovat lisääntynyt HIV-tartunnat, joiden tartuntatapa ei ole tiedossa. Terveysneuvontapisteiden toimintaan liittyy laajasti tarkasteltuna huumeidenkäytöstä aiheutuvien haittojen rajoittaminen, kontaktin luominen, mahdollistanen ja turvaaminen, asiakkaan tarpeiden mukainen neuvonta, terveysneuvonta, ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelmat sekä joskus lääkkeelliset korvaushoidot. Näiden toimintojen avulla pyritään rajoittamaan kuolleisuutta, yliannostuksia, rikollisuutta, piikkikäyttöä, päihteiden sekakäyttöä ja parantamaan käyttäjien terveyttä, tietoutta sekä ehkäisemään tartuntatautien leviäminen niin huumeidenkäyttäjien keskuudessa kuin muussa väestössä.
12 Terveyden edistäminen ja haittojen rajoittaminen Haittojen rajoittamisen toimintamalli tukee piikkihuumeita käyttävien kiinnittymistä palvelujärjestelmiin Valtioneuvosto antoi joulukuussa 1998 periaatepäätöksen huumausainepolitiikasta. Sen tavoitteena on huumausaineiden levittämisen ja käytön ehkäiseminen sekä hoitopaikkojen riittävyyden ja hoitoon hakeutumisen helpottaminen. Perustana on huumausainepoliittisen toimikunnan esittämä toimenpideohjelma. Periaatepäätöksen mukaan edelleen pyritään kehittämään sellaisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä tartuntatautien leviämistä ja tehostaa ongelmakäyttäjien kiinnittymistä palvelujärjestelmiin. Tartuntatautien leviämisen ehkäisy ja käyttäjien palvelujärjestelmiin kiinnittymisen tehostaminen edellyttävät joustavuutta hoitosuhteen luomisessa, hoitopalvelujen tarjoamista myös virka-ajan ulkopuolella sekä eri ammattiryhmien yhteistyötä. Haittojen rajoittamiseen tähtäävän toimintojen toteuttajina ovat Kansanterveyslaitos, kunnallinen sosiaali- ja terveydenhuolto, kansalaisjärjestöt ja apteekit. Huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoitoa kehittäneen työryhmän muistiossa (STM:n työryhmämuistio 2001:8) korostetaan haittojen rajoittamisohjelmia, kuten lääkekorvaushoitoja ja terveysneuvontapistetoimintaa. Samalla muistutetaan siitä, että terveysneuvontapistetyö on perustason toimintaa, jota tulee toteuttaa terveyskeskuksissa tai hankkia ostopalveluina. Tällä hetkellä terveysneuvontapistetoiminnan vastuu jaetaan perusterveydenhuollon ja päihdehuollon erityisyksiköiden välillä.
13 Terveysneuvontapisteissä tehtävä työ vaatii monipuolista ammattitaitoa ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Olennaista terveysneuvontatyössä on pyrkiä rakentamaan luottamussuhdetta huumeiden käyttäjään. Vuorovaikutuksen ylläpito ja muutokseen motivointi vaativat jatkuvaa toiminnan eettistä pohdintaa sekä työnohjausta. Huumeidenkäyttäjien infektioita voidaan vähentää Erilaisten virusten leviäminen piikitettävien huumeiden välityksellä on kansanterveydellisesti merkittävä asia. Tärkeimmät likaisten ruiskujen välityksellä leviävät taudit ovat immuunikato (AIDS) ja virusperäiset maksatulehdukset (hepatiitit). Tartuntojen esiintyvyys ja riskitilanteet vaihtelevat paljon, jopa saman kaupungin eri alueilla on todettu suuria eroja. Ennen vuotta 1998 HIV-tartunnoista valtaosa saatiin seksiyhteydessä. Pääkaupunkiseudulla todettiin vuonna 1998 huumeidenkäyttäjien HIV-epidemia. Jokaisen HIV-tartunnan saaneen suorat hoitokustannukset ovat noin 160 000.
14 HIV-tartuntariskiä suurempi riski piikkihuumeiden käyttäjällä on saada C-hepatiitti. Uusia hepatiitti C -tartuntoja todetaan yhä nuoremmilla. Huumeidenkäytön haittojen vähentäminen riittävän varhain on erityisen tärkeää, jotta voidaan minimoida haittoja ja hidastaa niiden leviämistä. Terveysneuvontapistetyön kautta voidaan tavoittaa myös nuoria piikkikäyttäjiä ja pyrkiä sitä kautta vaikuttamaan myös käyttäjiin, joilla ei ole tartuntaa. On näyttöä siitä, että piikkihuumeiden käyttäjät haluavat ja voivat muuttaa riskikäyttäytymistään välttääkseen infektiotartunnat. Terveysneuvontapistetoiminnan kautta voidaan vähentää jaettujen välineiden käyttöä ja yhteiskäyttäjien määrää sekä lisätä puhtaiden välineiden käyttöä. Vuosina 1993-2000 tehtyjen tutkimusten mukaan terveysneuvontapistetoiminnan ei ole todettu lisänneen ruiskukäyttöä.
15 Terveyden edistämisen näkökulma haittojen rajoittamiseen Terveyden edistämisen määritelmät ovat vaihdelleet toimijoiden arvolähtökohdista käsin. Peruslähtökohtana on terveys- ja ihmiskäsitys, joka vaikuttaa terveyskäsityksen muodostumiseen. Laaja terveyden edistämisen lähestymistapa korostaa ihmis- ja voimavaralähtöistä suhtautumista, jossa huomio kiinnittyy sosiaaliseen prosessiin. Tavoitteena on edistää ihmisen omaa osallistumista ja vastuuta yhteisöissä joissa hän elää. Tällöin yksilöön suuntautunut tai asiantuntijalähtöinen lähestymistapa laajenee. Terveyden edistämisessä yhdistyvät terveyden suojelu, terveyskasvatus, tautien ehkäisy, sairaanhoito ja asiakkaan omien voimavarojen tukeminen. Terveyden edistäminen pyrkii luomaan terveyden edellytyksiä vähentämällä eriarvoisuutta, huomioimalla elämisen olosuhteet, vahvistamalla sosiaalisia verkostoja, pohtimalla vallitsevia yhteisön arvoja ja elämäntapoja sekä pyrkimällä lisäämään tietoa ja taitoja käyttää saatua tietoa. Terveyden edistäminen tarvitsee yhteisön hyväksynnän, jotta se olisi sidoksissa ihmisen valintoihin ja sitä kautta hänen omaan elinympäristöönsä. Ihminen antaa valinnoillaan merkityksiä asioille. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen näkee asioissa sekä hyviä että huonoja puolia. Terveyden edistämisessä huomioidaan valintojen sitoutuneisuus ihmisen kokonaisvaltaiseen elämäntilanteeseen. Mitä tämä tarkoittaa huumeidenkäytön näkökulmasta? Huumeidenkäyttö voidaan nähdä yhtenä käyttäjän elämäntilanteessa vaikuttavana tekijänä, joka sisältää hänelle sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Käyttäjät pitävät myönteisenä kokemuksena esimerkiksi railakasta ja vauhdikasta elämää, arkipäivästä selviytymistä, psyykkisen pahanolon
16 lievittymistä ja maailmankuvan avartumista. Kielteiset puolet nousevat huumeidenkäytön riskeistä, joita ovat esimerkiksi somaattiset sairaudet sekä psyykkiset ja sosiaaliset haitat. Terveyden edistämisessä tarvitaan ymmärtämystä ihmisten päihderiippuvuussairaudesta, kokemuksista ja heidän niille antamistaan merkityksistä. Terveysneuvontapisteillä pyritään luomaan mahdollisuuksia vaikuttaa terveyden lähtökohtiin, jakamaan tietoa ja pohtimaan tehtyjä valintoja yhdessä huumeidenkäyttäjien kanssa. Tiedon jakamisen ja pohdintojen tulokset näkyvät viiveellä. Jaettu tieto muuttuu terveyskäyttäytymiseksi, kun siihen syntyy motiivi tai sosiaalinen tilaus ja kun omat kyvyt tai saatu tuki koetaan riittäviksi. Muutokset terveyskäyttäytymisessä vievät aikaa, ennen kuin niistä tulee arkipäivää. Terveysneuvontapistetoiminnan kautta ei pyritä ainoastaan vähentämään käyttäjän ja yhteisön terveysriskejä vaan se mahdollistaa käyttäjän elämäntilanteen uudelleen arvioinnin ja sosiaalistamisen aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi. Voimme tukea käyttäjiä ottamaan osaa kansalaisina päätöksentekoon ja osallistumaan omaa elämää koskeviin päätöksiin. Entisten huumeidenkäyttäjien mukanaolo terveysneuvontapistetyössä on erityisen tärkeää. Käyttäjien omien kykyjen lisääminen ja entisten huumeidenkäyttäjien toimiminen riskikäyttäytymisen vähentämiseksi voivat lisätä yhteisöllisyyden tunnetta ja mahdollistaa esimerkkien kautta uskoa omiin kykyihin sekä vastavuoroisuuden syntymistä. Haittojen rajoittaminen on tärkeä osa kansanterveystyötä. Jotkut piikkikäyttäjät ovat haluttomia tai voimattomia lopettamaan piikittämisen juuri sen hetkisessä elämän vaiheessa. Tällöin kansanterveyden näkökulmasta on perusteltua pyrkiä vähentämään riskitilanteita ja haittoja, joita piikittämisestä seuraa.
17 Haittojen rajoittamiselle ei ole yhtenäistä määritelmää, jonka kaikki hyväksyisivät. Seuraavat periaatteet ovat kuitenkin keskeisiä näkökulmia haittojen rajoittamisessa: 1.Lailliset ja laittomat huumeet ovat keskuudessamme. Niiden käytöstä johtuvien haittojen rajoittamiseksi on työskenneltävä. 2.Huumeiden nykyiset ja entiset käyttäjät ovat itse vaikuttamassa haittojen rajoittamiseen tähtäävien ohjelmien ja ilmapiirin muodostumiseen, jossa voidaan tukea heitä ja vahvistaa heidän omia voimavaroja. 3.Haittojen rajoittamisessa tulee huomioida eri huumeiden erilaiset vaikutukset, käyttötavat ja -tasot. 4.Palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti, eivätkä ne sisällä pakkotoimia tai ole tuomitsevia. 5.Asiakkaan voimavarat huomioidaan. Palvelujen saatavuudenkynnystä madalletaan. Terveysneuvonta Terveysneuvonnan tavoitteena on tukea kasvatuksellisin ja viestinnällisin keinoin asiakkaiden selviytymistä, välittää tietoa, virittää terveyttä edistäviä muutostoiveita sekä tukea muutospyrkimyksissä. Terveysneuvonnan kohteena ovat tottumukset, asenteet, arvot, taidot ja tiedot. Terveysneuvonnan tehtävät: Sivistävä tehtävä: tiedon jakaminen Virittävä tehtävä: vuorovaikutukseen kannustaminen Mielenterveystehtävä: psyykkisten voimavarojen edistäminen, lisääminen ja tarkoituksenmukainen käyttäminen Muutosta avustava tehtävä: käyttäytymisen, terveyteen liittyvien asenteiden, arvojen ja mielikuvien muuttaminen sekä päätöksenteon tukeminen
18 Terveysneuvonta on työntekijän ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa terveyskasvatusta. Terveysneuvonta on ohjausprosessi, jossa tapahtuu yhdessä oppimista. Vuorovaikutuksessa korostuu kyky tukea ja vahvistaa asiakkaan itsetuntemusta ja elämänlaatua asiakkaan ehdoilla. Tällöin terveysneuvonnan tavoitteista korostuvat sosiaalisten paineiden käsittelytaitojen kehittyminen, terveyttä edistävien päätöksentekotaitojen vahvistaminen, ihmissuhdetaitojen oppiminen ja positiivisen minäkuvan luominen. Käyttäytymismuutoksen mallintaminen Kuvassa 1 esitetyssä käyttäytymismallissa on kuvattu tekijöitä, jotka vaikuttavat käyttäytymisen muutokseen. Malli on yksinkertaistettu mutta antaa kuvan huomioon otettavista tekijöistä. Mallista puuttuu pakonomaisena käyttäytymisenä ilmenevän päihderiippuvuuden huomiointi. Kuvio 3 Käyttäytymismuutosmalli
19 Ulkoisia tekijöitä ovat sukupuoli, ikä ja asunnon sijainti ym. tekijät, joihin ei voida juurikaan vaikuttaa. Ulkoisia tekijöitä ovat myös poliittinen ilmasto ja yhteiskunnallinen järjestelmä, kuten huumepolitiikka ja lait sekä yleinen mielipide. Ne liittyvät huumeenkäyttäjän maailmaan esimerkiksi korvaushoitojen ja terveysneuvontapistetoiminnan kautta. Näihin asioihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan paikallisten toimijoiden, tiedottamisen ja yhteistyön kautta. Asenne kertoo jotakin siitä, kuinka asiakas arvostaa tiettyä käyttäytymistä. Käyttäytymisestä saadut hyödyt ovat usein tärkeämpiä kuin haitat. Koetut hyödyt eivät kuitenkaan aina ole loogisia tai järkeviä, koska asiakkaan erilaiset uskomukset päihteistä vaikuttavat hyötyjä ja haittoja pohdittaessa. Sosiaalisen ympäristön vaikutuksella tarkoitetaan ympäristön sosiaalista vaikutusta käyttäytymiseen. Joskus muut käyttäjät olettavat tiettyä käyttäytymistä. Jos käyttäjä ei toimi oletusten (normien) mukaan, se johtaa sanktioihin tai asiasta vähintäänkin huomautetaan. Joskus normikäyttäytyminen ja normit on sisäistetty ja ihmiset käyttäytyvät sen mukaan aivan kuin ne olisivat heidän omia sääntöjään. Henkilön oma käsitys mahdollisuuksistaan selvitä jossakin tilanteessa (pystyvyyskäsitys) vaikuttaa aikomukseen toimia. Esimerkiksi jotkut piikkikäyttäjät ovat epäonnistuneiden yrittämisten jälkeen haluttomia yrittämään uudestaan piikkikäytön lopettamista, koska ajattelevat, ettei heistä ole siihen. Aikomus on aktiivinen halu toteuttaa tiettyä käyttäytymistä. Vaikka erilaiset käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät, kuten positiivinen asenne, sosiaalinen tuki ja käsitys itsestä kykenevänä ja pystyvänä ihmisenä, ovat kohdallaan, voi päihderiippuvuus estää toteuttamasta haluttua käyttäytymistä. Käyttäytymismuutoksen esteinä voivat olla myös esimerkiksi
20 raha puhtaiden välineiden saamiseksi tai se, ettei voi harjoitella turvallisempaa pistämistä, jos ei tiedä, mitä se tarkoittaa. Terveysneuvontapistetoiminnan nykytilanne Haittojen rajoittamista alettiin kehittää 1980-luvulla Euroopassa. Ensimmäinen ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelma perustettiin Amsterdamiin 1984. Suomessa A-klinikkasäätiö on toteuttanut ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelmaa Helsingissä terveysneuvontapiste Vinkissä vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 2002 Suomessa on noin 20 terveysneuvontapistettä, joiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta: www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/terveysenuvontapisteet.html Tartuntatautilain 7 :n perusteella kunnan velvollisuutena on järjestää alueellaan tartuntatautien vastustamistyö osana kansanterveystyötä. Tartuntatautien estämistarkoituksessa tapahtuvasta puhtaiden neulojen ja ruiskujen saatavuudesta, käytettyjen injektiovälineiden keräämisestä ja piikkikäyttäjien neuvonnasta voidaan huolehtia eri keinoin. Yhteistyöstä ja työnjaosta voidaan sopia apteekkien ja sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden kesken. Apteekkien myymät injektiovälineet ovat tärkeä osa tartuntatautien ehkäisyä. Joihinkin apteekkeihin on toimitettu käytettyjen injektiovälineiden keräilyasioita. Tällöin apteekki on huolehtinut keräämisestä. Puhtaiden injektiovälineiden vaihto ja muu terveysneuvontapistetoiminta voidaan toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden yhteydessä tai ostopalvelusopimuksena esimerkiksi joltakin päihdehuollon toimintayksiköltä. Terveysneuvontapisteiden tarjoamat palvelut vaihtelevat paikkakunnittain. Terveysneuvontapistetoimintaa on toteutettu
21 myös katupartiotoimintana, jolloin työntekijät tavoittavat käyttäjiä kaduilta ja liikkuvana toimintayksikkönä linja-autosta käsin. Näin voidaan liikkua sinne missä tapahtuu, esimerkiksi erilaisiin nuorisotapahtumiin. Asiakasmääriltään suurimmat terveysneuvontapisteet ovat Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Helsingin Vinkissä asioi vuonna 2001 yhteensä noin 4 500 eri asiakasta ja Turun Millissä asioi saman vuoden aikana noin 870 eri asiakasta. Kaikkiaan vuoden 2001 aikana terveysneuvontapisteissä vaihdettiin noin 570 000 ruiskua ja neulaa. Asiakkaista noin 70 % on miehiä ja 30 % naisia. Samaan aikaan apteekkien kautta myytiin arviolta 500 000-600 000 ruiskua ja neulaa. Kuvio 4 Terveysneuvontapisteet
22 Huumeet ja niiden käyttö Huumeet Huumausaineet ovat aineita, jotka erikseen mainitaan huumausaineasetuksessa (1289/93). Niihin kuuluvat kannabistuotteet, LSD, kokaiini, heroiini, amfetamiini sekä huumausaineiksi luettavat kipulääkkeet, kuten morfiini, kodeiini, metadoni ja oksikoni. Huumeiksi luokitellaan edellä mainittujen huumausaineiden lisäksi keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet, kuten bentsodiatsepiinit. Päihteisiin luetaan huumeiden lisäksi alkoholi ja liuottimet, joita voidaan käyttää huumaavassa eli päihdyttävässä tarkoituksessa ja tupakka.. Kaikkien huumeiden vaikutukset riippuvat siitä, millaisessa seurassa ja mielialassa aineita käytetään, käyttökertojen määrästä tai muista samanaikaisesti käytetyistä päihteistä. Laittomat huumeet voidaan jakaa ryhmiin vaikutustensa mukaan. Piristeitä ovat mm. amfetamiini ja ekstaasi. Keskushermostoon lamaavasti vaikuttavia aineita ovat mm. heroiini ja oopiumi. Hallusinogeeneihin kuuluu LSD. Kannabistuotteet jaotellaan omaksi ryhmäkseen. Eri huumeiden vaikutukset ja riippuvuuden ulottuvuudet on lueteltu taulukossa 2. Yleisesti huumeiden ongelmakäyttöä kuvastaa sekakäyttö, vaikka päihdeongelman yleisin syy on edelleen alkoholi. Huumausaineiden ongelmakäytön yleistyminen ja haittojen nopea kasvuvauhti sekä ilmiön kohdentuminen nuoriin tekevät siitä erityisen huolestuttavan. Tarjonta vaikuttaa osaltaan siihen, mitä huumeita käytetään. Terveysneuvontapisteissä tehtävän työn näkökulmasta huomioitaviksi asioiksi nousevat vieroitusoireet ja yliannostukset sekä aineiden vaikutus riskikäyttäytymiseen yleensä. Taulukko 1 Eri huumeet ja niiden vaikutuksia
23 HUU ME VAIK UTUS KANNABIS: hasis, marihuana kannabis PIRISTEET: amfetamiini euforia itsevarmuus energisyys aistit voimistavat levottomuus aistiharhoja harhat ajan ja paikan ruokahalu taju hämärtyy katoaa lisää ruokahalua laajentuneet verestävät silmät pupillat hikoilu aistiharhat psykoosi FYYSI NEN PSYY KKIN voi kehittyä (f) EN voi kehittyä (p) RIIPP UVUU S voi laukaista PSYK psykoosin OamotivaatoSOSIA oireyhtymä ALINE vieroitusoireina: N ahdistus, VAIK univaikeudet, UTUS hikoilu masennus, pelkotilat muistihäiriöt SIETO kehittyy KYKY kohtalainen (f) voimakas (p) itsetunto kohoaa vieroitusoirein a valverytmi sekaisin epäluuloisuus katso liite 1 nopeasti HALLUSINOGEENI OPIAATIT: T: heroiini, morfiini EKSTAASI LSD ja päihdyttävät ja sen johdannaiset sienet aistiharhat sekavuus minä-käsitteen häiriöt ruokahaluttomuus mustuaiset pienenee euforisoiva ihon kutina voi kehittyä (f) ei kehity (p) voimakas (f) voimakas (p) ei kehity (f) kehittyy (p) väsymys, raukeus itseriittoisuudentila vieroitusoireina katso liite 1 vieroitusoirei na lihaskipuja ja masennusta. vainoharhaisuus, sekavuus, itsetuho ajatuksia mielialavaihtelut, itsestään uusituvat takautumat kehittyy nopeasti Huumeiden käyttötavat Huumeidenkäyttö ei johda aina huumeriippuvuuteen. Huumeita käytetään monella tavalla ja monessa tilanteessa. Jotkut aistiharhoja lähimuistin heikkenemist ä
24 huumeidenkäyttäjät voivat käyttää jotakin päihdyttävää ainetta koko elämänsä ajan vain viikonloppuisin. Ongelmakäytön ja riippuvuutta aiheuttavan käytön yhteydessä kehittyy usein vaikeampia ja pitkäkestoisempia ongelmia monellakin elämänalueella. Tämä ei ole kuitenkaan niin yleistä kuin usein uskotaan. Huumeiden käyttötiheys on yksi tapa tarkastella huumeiden käyttötapoja. Kokeilukäyttö. Huumeita tarjotaan ja käyttö jää muutamaan kertaan. Satunnaiskäyttö. Käyttäjä hyödyntää eteensä tulleita tilaisuuksia käyttää huumetta kokeilukäyttöä useammin. Huumeidenkäyttö ei ole vakiintunut. Huumetta käytetään esimerkiksi jonkin erityisen vaikutuksen takia. Tapakäyttö. Huumeidenkäyttöön liittyy toistuvuus. Käyttö voi liittyä tiettyihin tilaisuuksiin tai ajankohtiin. Ongelmakäyttö. Huumeidenkäyttöä, mikä jatkuu sen negatiivista seurauksista huolimatta. Huumeiden erilaiset vaikutukset ja haitat vaikuttavat osaltaan ongelmakäytön määritelmään. Esimerkiksi jotkut eivät pidä säännöllistä kannabiksen polttelua ongelmakäyttönä. Riippuvuuskäyttö. Riippuvuuden ulottuvuudet ja määritelmä on kuvattu erikseen. Jotkut huumeista riippuvaiset henkilöt epäonnistuvat yrityksissään irrottautua riippuvuudesta monista katkaisuhoidoista huolimatta ja huumeidenkäyttö jatkuu kaoottisena. Sekakäyttö Päihteiden sekakäyttö on erittäin yleistä. Se voi tarkoittaa Eri päihteiden käyttöä täysin sattumanvaraisesti Eri päihteiden käyttöä saman vaikutuksen aikaansaamiseksi Eri päihteitä käyttöä yhtäaikaisesti päihtymistilan voimistamiseksi.
25 Toisen päihteen käyttöä vieroitusoireiden hoitamiseen Eri päihteiden käyttöä uusien päihtymistilakokemusten hakemiseksi. Vuoden 2001 huumehoitotiedokeruussa mukana olleista yli puolet ilmoitti käyttäneensä vähintään kolmea eri päihdettä. Opiaattien käyttäjät käyttivät stimulantteja ja kannabista. Stimulanttien ja kannabiksen käyttäjät käyttivät niitä ristikkäin, kun taas alkoholin kanssa käytettiin kannabista sekä stimulantteja. Lääkkeitä pääpäihteenä käyttäneet käyttivät opiaatteja, kannabista sekä stimulantteja oheispäihteinä. Tyypillistä sekakäyttöä on rauhoittavien ja unilääkkeiden yhdistäminen amfetamiinin käyttöön. Pitkän amfetamiinikäyttöjakson jälkeen hidastetaan vauhtia, ja pyritään välttämään sekavuustiloja. Bentsodiatsepiinejä ja heroiinia käytetään usein sekaisin, jolloin yliannostusriskeihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Buprenorfiinin ja bentsodiatsepiinien yhteiskäyttö aiheuttaa yliannostusriskin. Yhteiskäyttö lamaa hengitystä erityisesti, jos vielä alkoholikin on mukana. Päihtymistarkoituksessa käytetyt lääkeaineet Tärkeimmät keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet ovat unija rauhoittavat lääkkeet sekä voimakkaat kipulääkkeet. Niitä käytetään joskus yksistään päihtymistarkoituksessa, mutta myös usein muiden päihteiden kanssa. Lääkkeet aiheuttavat monenlaisia sivuvaikutuksia ja niihin liittyy yliannostuksen riski. Yleisimmät väärinkäytettävistä rauhoittavista lääkkeistä ovat bentsodiatsepiiniryhmän lääkkeet: Alpratsolaami/ Alprox, Alprazolam, Xanor Diatsepaami/ Diapam, Medipam, Stesolid, Tensopam Klooridiatsepoksidi/ Risolid Loratsepaami/ Temesta
26 Midatsolaami/ Dormicum Nitratsepaami/ Insomin Oksatsepaami/ Alopam, Opamox, Oxamin, Oxepam Tematsepaami/ Normison, Tenox Triatsolaami/ Halcion Muita keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, joita voidaan käyttää päihtymistarkoituksessa ovat: Tsaleploni/ Sonata Tsolpideemi/ Stilnoct Tsopikloni/ Imovan, Zopinox Klometiatsoli/ Heminevrin Tramadoli/ Tramadol, Tramal, Tramadin Myös vahvat kipulääkkeet, jotka luetaan huumausainevalmisteiksi ovat usein päihtymystarkoituksessa käytettyjä lääkkeitä: Dekstropropoksifeeni/ Abalgin, Abalgin retard Buprenorfiini/ Temgesic, Subutex Fentanyyli/ Durogesic Hydromorfoni/ Opidol Metadoni/ Dolmed Morfiini/ Dopolan, Dolcontin, Morphin Oksikoni/ Oxanest, OxyContin, Oxynorm Petidiini/ Petidin Lääkkeitä käytetään usein suositeltaviin annoksiin verrattuna kymmenkertaisina annoksina. Vieroitusoireet Piikkihuumeiden käyttäjät kuten muutkin huumeidenkäyttäjät käyttävät monia huumeita. Vieroitustilan ilmaantuminen ja oireet vaihtelevat ainekohtaisesti, mutta keskeisiä oireita ovat sietämätön pahanolontunne, voimakas ainehimo, levottomuus, ärtyisyys ja masennus. Alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden
27 oheiskäyttö voi lisätä fyysisen vieroitustilan vaikeusastetta. Puhdas huumevieroitustila uhkaa harvoin potilaan henkeä tai keskeisiä elintoimintoja tuskaisesta olosta huolimatta. OPIAATTIEN VIEROITUSOIREET 3.4 TUNTIA: vieroitusoireiden pelko, ahdistuneisuus, huumehakuinen käyttäytyminen 8.12 TUNTIA: ahdistuneisuus, levottomuus, haukottelu, pahoinvointi, hikoilu, nuha (tukkoisuus), kyynelvuoto, laajentuneet pupillit, vatsakrampit 1.3 PÄIVÄÄ: vapina, ahdistus, iho kananlihalla, oksentelu, lihaskrampit, verenpaine kohoaa, sydämen tykytys, kuume, vilunväristykset, huumehakuisuus PITKITTYNEET VIEROITUSOIREET: ruokahaluttomuus, matala verenpaine, unettomuus, AMFETAMIININ VIEROITUSOIREET 1-3 PÄIVÄÄ käytöstä: totaalinen väsymys, lisääntynyt unentarve, masennus 2-10 PÄIVÄÄ käytöstä: voimakkaita mielitekoja mielialanvaihtelua ärtyneisyydestä väsymykseen, unihäiriöt, keskittymiskyvyn puute, erilaisia kipuja ja päänsärkyjä, voimakas ruokahalu ja näläntunne, outoja ajatuksia, harhanäkyjä, vainoharhaisuutta 7-28 PÄIVÄÄ käytöstä: useimmat oireet alkavat hävitä, mielialan vaihtelua ahdistuneisuudesta ärtyisyyteen, voimattomuus, unihäiriöt, mieliteot Huumeidenkäyttöön liittyviä ongelmia Huumeet vaikuttavat eri henkilöihin eri tavalla. Jokaisella on oma tarinansa siitä, miten he ovat aloittaneet huumausaineiden käytön. Huumeidenkäyttäjään usein liitettyjä tunnuspiirteitä ovat ailahtelevaisuus, salamyhkäisyys, epäjohdonmukaisuus, yritykset siirtää vastuuta sekä kielteiset tunnetilat. Huumeiden