Tässä tiedotteessa esitetään puuntuotantoon

A JI Metsä sijoituskohteena 1983 2003 JE = I J JEA @ JA A JI JK J E K I = EJ I A JI JE = I J E A JEA J F = L A K F K D! ' B= N " Toimittajat: Esa Uotila Markku Penttinen 17.5.2004 722 Metsäomaisuuden tuotto miinuksella vuonna 2003 Tässä tiedotteessa esitetään puuntuotantoon sitoutuneen metsäomaisuuden tuotto vuosina 1983 2003. Metsäomaisuuden tuottoa ja riskiä verrataan osake-, liikekiinteistö-, asunto- ja obligaatiosijoittamiseen. Metsäomaisuuden tuotto syntyy metsätaloudesta saatavista tuloista ja puuntuotantoon käytetyistä menoista sekä metsäomaisuuden arvonmuutoksesta, johon vaikuttavat puun hinnan ja määrän puutavaralajeittaiset muutokset. Vuotuinen tuotto suhteutetaan hakkuuarvona laskettuun metsäomaisuuden arvoon. Metsäomaisuuden tuotto sijoituskohteena -laskelmia on tarkennettu puuston arvon ja puuntuotannon kustannusten osalta verrattuna edelliseen tiedotteeseen (Metsätilastotiedote 651). Samalla aikaisemmin metsälautakunnittain tehdyt laskelmat muutettiin metsäkeskuskohtaisiksi. Laskentamenetelmistä kerrotaan tarkemmin laatuselosteessa sekä Laustin ja Penttisen (1998, 2004) julkaisuissa. Metsäomaisuuden tuotto negatiivinen neljä kertaa 1983 2003 Metsäomaisuuden tuoton osatekijöistä nettotuloksen (metsätalouden tulot kustannukset) ja puuston määrän muutoksen nimellistuottojen summa on pysynyt jatkuvasti 3 4 prosentissa (kuva 1). Metsäverotuksen siirtymäkauden vauhdittamat hakkuut ovat näkyneet hakkuutulojen kasvavana osuutena tuotoista. Kokonaistuoton yli 40 prosenttiyksikön vaihtelun ovat aiheuttaneet kantohintojen muutokset ja niiden vaikutus pystypuuston hakkuuarvoon. 1990-luvun puolivälistä alkanut tasaisten 5 10 prosentin tuottojen kausi katkesi 2000-luvulle tultaessa, ja viime vuosina tuotto on vaihdellut 3 ja 8 prosentin välillä. Kokonaistuotto jäi negatiiviseksi neljänä vuotena: 1991, 1992, 2001 ja 2003 (kuva 1). Metsänomistamisen sijoitusriski laskussa Metsänomistamisen nimellistuotto oli keskimäärin 5 ja reaalituotto 2 prosenttia ajanjaksolla 1983 2003 (taulukot 1 ja 2). Ensimmäisellä, 1990-luvun lamaan päättyneellä 10-vuotiskaudella reaalituotto jäi negatiiviseksi, mutta oli vuosina 1993 2003 keskimäärin 6 prosenttia (kuva 2). Samalla nimellistuottojen perusteella laskettu riski (vuosittaisen kokonaistuottoprosentin keskihajonta) putosi 12 prosentista 6 prosenttiin, sillä kantohintojen vaihtelut tasoittuivat verrattuna aikaisempiin vuosiin. Sijoitustuottovertailussa metsänomistaminen jäi viimeiseksi muita vertailussa mukana olleita sijoitusluokkia huonomman alkujakson (1983 1992) takia (kuva 2, taulukot 1 ja 2). Lamaan päättyneellä alkujaksolla metsänomistuksen reaalituotto

2 ( 1,6 %) jäi 3 14 prosenttiyksikköä huonommaksi kuin muilla sijoitusvaihtoehdoilla, mutta oli toisella jaksolla samaa suuruusluokkaa (6 9 %) kuin muilla keski- ja matalariskisillä sijoitusluokilla. Viimeisellä 10-vuotiskaudella metsänomistuksen sijoitusriski (6,5 %) oli vertailussa mukana olevista ryhmistä asuntosijoittamisen jälkeen toiseksi matalin. Metsäkeskuksittaiset tuotot 3,5 6,0 prosenttia Metsäkeskuksittain laskettu metsänomistuksen nimellistuotto vuosina 1983 2003 oli kaikissa metsäkeskuksissa välillä 3,5 6,0 prosenttia (kuva 3). Pohjois- Suomi ei erottunut Etelä-Suomea matalatuottoisempana alueena. Vaikka pohjoisessa hehtaarikohtaiset nettotulot olivat selvästi alemmat, myös tuoton laskennan toinen tekijä, metsäomaisuudessa kiinni oleva pääoma, oli pienempien puustomäärien takia alempi. Pohjois-Suomen verraten hyvää tulosta auttoi myös puuston suotuisa kehitys: Pohjois-Pohjanmaalla puumäärän muutoksen vaikutus kokonaistuottoon oli lähes 2,5 prosenttiyksikköä, kun se eräissä Etelä- Suomen metsäkeskuksissa jäi runsaiden tukkipuuhakkuiden takia negatiiviseksi. Vuonna 2002 puutavaran kantohintojen nousun vaikutus aiheutti yli puolet 8 prosentin nimellisestä kokonaistuotosta (taulukko 3). Erot eri metsäkeskusten välillä olivat suuret; Rannikon metsäkeskuksessa tuotto jäi heikon hintakehityksen takia pariin prosenttiin, kun se neljässä metsäkeskuksessa nousi yli 10 prosentin. Runsaiden tukkipuuhakkuiden takia metsän arvo väheni kuuden metsäkeskuksen alueella. Vuonna 2002 yksityismetsien pystypuuston hakkuuarvo joulukuun kantohinnoilla arvioituna oli noin 38 miljardia euroa. Vuonna 2003 puutavaran hintojen aleneminen pudotti nimellisen kokonaistuoton yli 2 prosenttia miinukselle, vaikka hakkuutuloista saatu tuotto nousi edellisvuodesta. Kokonaistuottojen vaihtelu eri metsäkeskusten välillä oli selvästi pienempää kuin edellisenä vuonna ja metsän arvon muutos oli edelleen negatiivinen kuudessa metsäkeskuksessa. Vuonna 2003 yksityismetsien pystypuuston hakkuuarvo joulukuun kantohinnoilla aleni noin 36 miljardiin euroon kantohintojen laskun takia. Vuoden 2003 tulokset ovat ennakkotietoja.

3 25 20 15 10 Nimellistuotto, % 5 0-5 -10-15 -20-25 -30 83 85 87 89 91 93 95 97 99 01 03e Nettotulos Pystypuuston määrän muutos Puutavaran hinnan muutos Kokonaistuotto Kuva 1. Metsänomistamisen nimellistuotot 1983 2003e. 80 60 40 Reaalituotto, % 20 0-20 -40-60 83 85 87 89 91 93 95 97 99 01 03e Metsänomistaminen Metsäteollisuuden osakkeet Asunnot Valtion obligaatiot Kuva 2. Metsänomistamisen, metsäteollisuusosakkeiden, asuntosijoittamisen ja valtion obligaatioiden reaalituotot (elinkustannusindeksi) 1983 2003e.

4 Tuotto, % -0.5 0.0 0.5 1.0 1.5 2.0 2.5 3.0 3.5 4.0 4.5 5.0 5.5 6.0 Rannikko Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Koko maa Nettotulos Pystypuuston määrän muutos Puutavaran hinnan muutos Kokonaistuotto Kuva 3. Metsäkeskuksittaiset metsänomistamisen kokonaistuotot ja sen osatekijät keskimäärin 1983 2003e.

5 Taulukko 1. Sijoitusluokkien nimellistuotot ja -riskit sekä reaalituotot keskimäärin vuosina 1983 2003. Nimellistuotto Nimellisriski Reaalituotto I Korkeat riskit ja tuotto-odotukset Kaikki osakkeet 15,4 36,8 12,4 Metsäteollisuusosakkeet 16,1 29,9 13,0 II Keskimääräiset riskit ja tuotto-odotukset Asunnot 8,7 12,6 5,6 Metsänomistaminen 5,2 9,4 2,1 Toimistot 11,9 16,5 8,9 III Matalat riskit ja tuotto-odotukset Valtion obligaatiot 8,6 6,3 5,5 % Taulukko 2. Metsänomistamisen, metsäteollisuusosakkeiden, kaikkien osakkeiden, asuntojen ja valtion obligaatioiden nimellistuotot sekä elinkustannusindeksin perusteella laskettu inflaatio 1983 2003e. Metsän- Metsäteollisuus- Kaikki osakkeet Asunnot Obligaatiot Inflaatio omistaminen osakkeet 1983 3,23 46,12 52,48 20,75 8,54 7,83 1984 16,15 19,59-3,39 8,66 9,56 6,00 1985 4,21 1,93 15,10 6,38 10,74 4,85 1986 0,30 73,27 50,50 9,01 10,62 3,27 1987 10,03 33,01 26,91 19,18 7,56 3,64 1988 17,24 28,80 29,76 37,60 7,17 6,29 1989 8,28-7,04-16,82 4,91 4,46 6,25 1990 5,36-38,24-36,49-6,64 4,16 4,78 1991-23,25 8,27-22,01-17,03 10,12 3,80 1992-8,57 10,35 7,70-18,88 15,52 2,04 1993 8,84 62,38 65,69 10,93 24,70 1,56 1994 20,21 6,54 16,37 7,58-4,62 1,60 1995 13,09-22,99-6,65 0,63 18,12 0,29 1996 7,68 27,73 40,56 18,91 12,35 0,86 1997 4,62 17,41 30,13 18,70 6,92 1,84 1998 8,32 19,91 54,26 13,29 11,51 0,84 1999 4,52 70,08 98,22 14,09-1,94 2,00 2000 6,93-16,01-9,75 3,59 6,70 3,42 2001-3,12 11,02-36,56 5,13 5,59 1,63 2002 7,99-22,25-39,78 13,30 9,26 1,61 2003e -2,42 7,35 8,16 12,21 4,10 0,64 % Lähteet: Metsäntutkimuslaitos, Lausti ja Penttinen (2004), Helsingin pörssi, Tilastokeskus, Sampo Oyj.

6 Taulukko 3. Metsäkeskuksittaiset metsänomistamisen reaaliset ja nimelliset kokonaistuotot sekä nimellistuoton jakautuminen osatekijöihin vuonna 2002. % Kokonaistuotto Nimellistuoton osatekijät Puutavaran Pystypuuston Metsäkeskus Reaalinen Nimellinen hinnan- määrän Hakkuu- Kustannukset muutos muutos tulot Koko maa keskimäärin 6,4 8,0 4,2 0,5 3,8-0,6 1 Rannikko 0,8 2,4 0,2-1,0 3,8-0,6 2 Lounais-Suomi 5,8 7,4 4,2 0,4 3,3-0,5 3 Häme-Uusimaa 8,3 10,0 6,4-0,7 4,7-0,5 4 Kaakkois-Suomi 3,8 5,4 0,9 0,8 4,2-0,5 5 Pirkanmaa 4,3 6,0 3,0-0,8 4,3-0,6 6 Etelä-Savo 3,2 4,8 1,5-0,6 4,5-0,5 7 Etelä-Pohjanmaa 6,5 8,2 4,9-0,1 4,1-0,8 8 Keski-Suomi 8,3 9,9 5,7 0,6 4,2-0,6 9 Pohjois-Savo 4,2 5,9 3,3-1,7 4,9-0,8 10 Pohjois-Karjala 10,2 11,8 7,6 0,8 4,0-0,6 11 Kainuu 13,9 15,5 9,6 3,7 2,5-0,4 12 Pohjois-Pohjanmaa 9,8 11,4 5,8 3,6 2,4-0,5 13 Lappi 5,4 7,0 3,1 2,2 2,2-0,4 Taulukko 4. Metsäkeskuksittaiset metsänomistamisen reaaliset ja nimelliset kokonaistuotot sekä nimellistuoton jakautuminen osatekijöihin vuonna 2003 (ennakkotieto). Kokonaistuotto Nimellistuoton osatekijät Puutavaran Pystypuuston Metsäkeskus Reaalinen Nimellinen hinnan- määrän Hakkuu- Kustannukset muutos muutos tulot Koko maa keskimäärin -3,1-2,4-6,3 0,4 4,1-0,6 1 Rannikko -6,9-6,2-8,6-0,7 3,7-0,7 2 Lounais-Suomi -4,3-3,7-7,0 0,1 3,7-0,5 3 Häme-Uusimaa -1,3-0,7-4,4-0,5 4,7-0,5 4 Kaakkois-Suomi -0,3 0,3-4,2 0,5 4,5-0,5 5 Pirkanmaa 0,3 0,9-2,1-0,9 4,5-0,6 6 Etelä-Savo -3,0-2,4-5,8-0,8 4,7-0,6 7 Etelä-Pohjanmaa -4,0-3,4-6,7-0,2 4,3-0,8 8 Keski-Suomi -4,5-3,9-8,2 0,2 4,7-0,7 9 Pohjois-Savo -4,8-4,2-6,9-1,6 5,0-0,9 10 Pohjois-Karjala -5,6-5,0-9,3 0,7 4,3-0,7 11 Kainuu -5,4-4,7-10,6 3,4 3,0-0,5 12 Pohjois-Pohjanmaa -1,2-0,5-6,2 3,5 2,6-0,5 13 Lappi -0,7-0,1-4,2 2,1 2,4-0,5 %

7 Metsä sijoituskohteena Määritelmiä Sijoitustuotto on toimintaan sitoutuneelle pääomalle saatava tuotto. Nimellistuotto saadaan käytettäessä sijoitustuoton laskennassa laskentavuoden hintoja. Reaalituotossa on otettu huomioon rahan arvon muutokset. Riski sijoittamisen yhteydessä tarkoittaa epävarmuutta tulevasta tuotosta. Sitä arvioidaan mm. hintavaihtelun (volatiliteetti) keskihajonnan perusteella. Metsäomistuksen pääomana käytetty hakkuuarvo saadaan kertomalla puutavaralajeittaiset pystypuuston määrät niiden kantohinnoilla. Kantohinta on puutavaralajeittainen yksikköhinta ( /m³) pystykaupalla myydyistä puista. Pystykauppa tarkoittaa ostajan saamaa metsänhakkuuoikeutta tietylle alueelle ja puustolle (leimikolle). Yksityismetsillä tarkoitetaan varsinaisten yksityismetsänomistajien metsien lisäksi myös mm. yhteismetsiä sekä kuntien ja seurakuntien metsiä. Yhtiöiden omat metsät ja Metsähallituksen metsät jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Menetelmät Yksityismetsänomistamisen tuotto esitetään sekä metsäkeskuksittain että koko maan (pl. Ahvenanmaa) keskiarvona. Tilasto laaditaan erottelemalla vuotuinen nimellistuotto, inflaatio ja reaalituotto, määrittelemällä sijoitustuoton keskihajonta (riski) tarkasteltavalla aikaperiodilla, ja erottelemalla vuotuisen sijoitustuoton komponentit: hakkuutulot, puutavaran hintojen muutoksesta johtuva puuston arvon muutos, pystypuuston määrän muutoksesta johtuva puuston arvonmuutos sekä puuntuotannon kustannukset. Kaikkien sijoituskohdeluokkien tulokset on määritelty samalla sijoitussalkku- eli portfolio-johtamisen lähestymistavalla, joka seuraa omaisuusarvojen muutoksia. Omaisuusarvoihin lisättiin vuosittaiset osingot, vuokrat, yhtiövastikkeet, hakkuutulot jne. ja vähennettiin toiminnasta aiheutuneet menot. Vuosituottoprosentti laskettiin tuottojen ja omaisuuden arvon suhteen luonnollisena logaritmina. Riskiä mitattiin omaisuuksien vuosittaisten tuottoprosenttien keskihajonnalla. Laskentamenetelmä on esitetty Laustin ja Penttisen (1998, 2004) julkaisuissa. Metsäkeskukset 0 Ahvenanmaa 1 Rannikko 1a Etelärannikko 1b Pohjanmaa 2 Lounais-Suomi 3 Häme-Uusimaa 4 Kaakkois-Suomi 5 Pirkanmaa 6 Etelä-Savo 7 Etelä-Pohjanmaa 8 Keski-Suomi 9 Pohjois-Savo 10 Pohjois-Karjala 11 Kainuu 12 Pohjois-Pohjanmaa 13 Lappi 0 Etelä- Suomi Kuva 3. Metsäkeskukset Pohjois- Suomi 13 12 1b 7 8 5 2 3 1a 11 10 Puuston määrän ja arvon laskenta Vuotuisen puuston määrän laskenta perustui 7, 8 ja 9 valtakunnan metsien inventointien (VMI) puutavaralajeittaisiin puustomääriin sekä tilastoituihin hakkuumääriin. Inventointiajankohtien välisille vuosille puuston määrä laskettiin seuraavasti: Aluksi määritettiin alkupuusto inventointivuoden lopussa, joka oli inventoitu puumäärä vähennettynä puolella mittausvuoden hakkuista. Seuraavina vuosina alkuvuoden hakkuut pienensivät kasvavan puuston määrää. Laskelmassa tämä otettiin huomioon vähentämällä puolet laskentavuoden hakkuista vuoden alun puumäärästä. Näin saatu puumäärä kerrottiin puutavaralajeittaisella muutoskertoimella ja vuoden lopun tilanteeseen päästiin, kun tästä kasvatetusta puumäärästä vähennettiin loppuvuoden hakkuut. Puutavaralajeittainen muutoskerroin selvitettiin etsimällä kerroin, jota käyttämällä puutavaralajin määrä muuttui niin, että laskelmassa inventointivuoden puumäärä oli sama kuin myöhemmässä VMI:ssä mitattu hakkuilla korjattu puumäärä. Tuoreimman inventointivuoden jälkeen jatkettiin edellisen inventointivälin kertoimien käyttöä, kunnes ne voitiin päivittää uusilla VMI-tuloksilla. 9 6 4

8 Puuston hakkuuarvo vuoden lopussa laskettiin kertomalla puutavaralajeittaiset puumäärät vastaavilla joulukuun kantohinnoilla. Laskelmat koskivat yksityismetsätaloutta sekä omistajaryhmää "muut" eli kuntia, seurakuntia, säätiöitä ym. Laskelmilla selvitettiin puuston määrä laskentavuoden lopussa. VMI7:n (1977 1984) ja VMI8:n (1986 1994) välillä puustolaskelmat tehtiin metsälautakunnittain (19 kpl). Tulokset muutettiin metsäkeskuksittaisiksi (13 kpl) metsämaan pinta-alalla suhteutettuna. VMI8:n ja VMI9:n (1996 2003) välillä laskelmat tehtiin suoraan metsäkeskuksittain. Lapin metsäkeskusta lukuun ottamatta tuoreimmat tiedot ovat VMI9:stä. Hakkuumäärät perustuivat tilastoituihin puutavaralajeittaisiin markkinahakkuisiin ja metsänomistajien omaa puunkäyttöä selvittäneisiin tutkimuksiin. Polttopuusta (noin 5 milj. m³/v) oli arvioitu kuitupuumitat täyttäväksi havupuilla 12 ja koivulla 20 prosenttia. Polttopuun arvon epätarkkuus ei vaikuta oleellisesti tuloksiin. Hakkuutulot ja puuntuotannon kustannukset Puuntuotannon tulot saatiin kertomalla vuosittain puutavaralajeittaiset hakkuumäärät niiden keskimääräisillä kantohinnoilla. Laskelmissa polttopuun hintana käytettiin 10 prosentilla alennettua koivukuitupuun hintaa. Puuntuotannon kustannukset perustuivat tilastoituihin metsänhoidon ja -parannuksen kustannuksiin sekä metsien pinta-alaverotuksen keskimääräisvähennystä varten kerättyihin yleiskustannustietoihin (mm. metsänhoitomaksut, ammattiapu, matkat). Kokonaiskustannuksista vähennettiin valtion myöntämät tuet. Muut sijoitusluokat Osakkeiden tuoton laskentaan on käytetty vuosille 1990 2003 Helsingin Pörssin HEX-yleisindeksin tuottoindeksiä ja vuosille 1972 1989 Ruotsalaisen kauppakorkeakoulun laskemaa WI -indeksiä, joka on kuvattu yksityiskohtaisesti julkaisussa Berglund ym. (1983). Asuntojen tuotto on laskettu Tilastokeskuksen asuntojen hinta-, vuokra- ja asunto-osakeyhtiöiden kustannustietojen (esimerkiksi yhtiövastikkeet) perusteella. Valtion obligaatioiden tuottoindeksi vuosille 1972 1991 on johdettu Suomen Pankin sarjoista. Indeksi sisältää vain 1 3 obligaatiota. Vuosille 1992 2003 on käytetty Sammon bond -indeksiä. Luotettavuus Tulosten luotettavuus perustuu käytettyjen tilastojen luotettavuuteen. Metsänomistamisen tuottotietojen laskennassa käytettyjen lähtötietojen luotettavuutta selostetaan VMI:n osalta sen tuloksia esittelevissä julkaisuissa (esim. Korhonen 1989, Tomppo ym. 2001, Hökkä ym. 2002, Tomppo ym. 2003) ja muiden metsätilastotietojen luotettavuutta niitä esittelevien metsätilastotiedotteiden laatuselosteissa (esim. Metsätilastotiedotteet 646, 676, 708, http://www.metla.fi/ metinfo/tilasto/index.htm). Puustomäärän laskentamenetelmästä johtuen puuston arvon laskennassa suurimmat epätarkkuudet ovat puutavaralajijaossa ja viimeisen VMI-mittauksen jälkeisen puuston kehityksen arvioinnissa. Puulajien jako tukki- ja kuitupuutavaralajeihin on tehty VMI-tietojen perusteella. Esimerkiksi muutoksia puutavaralajien mittavaatimuksissa tai markkinatilanteesta johtuvia eroja runkojen apteerauksessa ei ole voitu ottaa huomioon. Jaon epätarkkuutta lisää se, että VMI:ssä mitattu puutavaralajirakenne ei täysin vastaa hakkuissa tilastoitua puutavaralajirakennetta. Ongelmia aiheuttaa lisäksi erilaisten tuhojen, etenkin tyvilahon, vaikutus puuston arvoon. VMI:n tarkistusmittauksissa on todettu, että pahoilla tyvilahoalueilla kuusitukin arvoon voidaan tehdä 10 prosentin alennus (Korhonen 1989). Menetelmällä saadaan kuitenkin pääoman arvonmääritystä varten riittävän tarkat puustotiedot ja kuva puuston kehittymisestä ainakin kahden VMI-mittauksen välillä. Sen sijaan viimeksi tehdyn VMI-mittauksen jälkeen joudutaan paremman tiedon puutteessa käyttämään kahden viimeisen VMI:n välin puutavarajikohtaisia muutoskertoimia. Mitä pidemmäksi väli edelliseen VMI:n maastomittaukseen venyy, sitä suurempi virhemahdollisuus tiedoissa on. Myöskään kasvun vuotuista vaihtelua ei voida ottaa huomioon, mutta sen merkitys koko puuston arvon määrittämisessä on vähäinen. Metsäkiinteistöjen arvonmääritystutkimuksissa on havaittu, että hakkuuarvot ovat 15 20 prosenttia korkeammat kuin kauppahinnat (Hannelius 2000). Mikäli yksityismetsien hakkuuarvoon tehdään alennus toteutuneiden tulojen ja menojen pysyessä muuttumattomina, metsäomistamisen sijoitustuotto nousee (taulukko 5). Pääoma-arvon alentaminen 20 prosentilla nostaisi vuosien 1983 2003 keskimääräistä vuosituottoa 0,67 prosenttiyksikköä. Vuositasolla nousu vaihteli 0,44 ja 0,83 prosenttiyksikön välillä. Riskiin pääoman arvoon tehdyllä muutoksella ei olisi juurikaan vaikutusta. Taulukko 5. Metsänarvon laskennassa tehtävän korjauksen vaikutus metsäomaisuuden nimellistuottoon 1983 2003e. Pääoma hakkuuarvosta, % 100 90 80 70 60 Tuotto 5,22 5,51 5,89 6,37 7,01 Riski 9,38 9,40 9,43 9,46 9,50 %

9 Vertailtavuus Tuloksia voidaan suoraan vertailla muiden samalla menetelmällä laskettujen sijoituskohdeluokkien kuten asuntojen, obligaatioiden, joukkovelkakirjojen, osakkeiden tai metsäteollisuusosakkeiden tuottoon. Vertailuja voidaan tehdä myös muilla menetelmillä (esim. Artto & Pirjetä 2002) määriteltyihin tuloksiin. Kirjallisuutta Artto, E & Pirjetä, A. 2002. Review of the Performance of Forest Industry in North America and Scandinavia. LTT-Tutkimus Oy. Helsinki. Berglund, T., Wahlroos, B. & Grandell, L. 1983. The Kop and Unitas Indexes for the Helsinki Stock Exchange in the Light of a New Value Weighted Index. Liiketaloudellinen Aikakauskirja 32(1): 30 41. Hannelius, S. 2000. Kiinteistöarviointimenetelmät ja niiden soveltaminen metsäomaisuuden arviointiin. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 762. 101 s. Hökkä, H., Kaunisto, S., Korhonen, K.T., Päivänen, J., Reinikainen, A. & Tomppo, E. 2002. Suomen suometsät 1951 94. Metsätieteen aikakauskirja 2B/ 2002: 201 357. Korhonen, K.T. 1989. Puutavaralajijakauman arvioinnin luotettavuus valtakunnan metsien inventoinnissa. Folia Forestalia 734. 13 s. Lausti, A. & Penttinen, M. 1998. The analysis of return and its components of non-industrial private forest ownership by forestry board districts in Finland. Silva Fennica 32(1): 75 94. Lausti, A. & Penttinen, M. 2004. The Competitiveness and Return Components of NIPF Ownership in Finland. Liiketaloudellinen Aikakauskirja 53(2). Painossa. Tomppo, E., Henttonen, H. & Tuomainen, T. 2001. Valtakunnan metsien 8. inventoinnin menetelmä ja tulokset metsäkeskuksittain Pohjois-Suomessa 1992 94 sekä tulokset Etelä-Suomessa 1986 92 ja koko maassa 1986 94. Metsätieteen aikakauskirja 1B/2001: 99 248. Tomppo, E., Tuomainen, T., Henttonen, H., Ihalainen, A. & Tonteri, T. 2003. Kainuun metsäkeskuksen alueen metsävarat 1969 2001. Metsätieteen aikakauskirja 2B/2003: 169 256.

SVT Suomen Virallinen Tilasto Finlands Officiella Statistik Official Statistics of Finland Maa-, metsä- ja kalatalous Yhteystiedot: Metsäntutkimuslaitos Metsätilastollinen tietopalvelu Unioninkatu 40 A 00170 Helsinki Puh. 010 211 2139 Faksi 010 211 2104 www.metla.fi/ ISSN 1456-8268 Maa-, metsä- ja kalatalous ISSN 0359-9124 Metsätilastotiedote