U 56/1996 vp V aitioneuvoston khjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan unionin neuvoston asetukseksi (luonnonmukainen kotieläintuotanto) Valtiopäiväjärjestyksen 54 b :n mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 26 päivänä heinäkuuta 1996 tekemä ehdotus maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 täydentämisestä kotieläintuotannon osalta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 1996 Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Ylitarkastaja Timo Rämänen 360442F
2 U 56/1996 vp MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ MUISTIO ASIA Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91, annettu 24 päivänä kesäkuuta 1991, maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa täydentämisestä kotieläintuotannon osalta ASIAKIRJA Euroopan yhteisön komission ehdotus KOM (96) 366 lopullinen. 1. Neuvoston asetus (ETY) N :o 2092/91 Maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 2092/91 on muutettu ja täydennetty neuvoston asetuksilla N:o 2082/92, 1468/94 ja 1935/95, sekä komission asetuksilla N:o 94/92, 1535/92, 3457/92, 207/93, 2608/93, 468/94, 2381/94, 529/95, 1201195, 1202/95, 522/96 ja 418/96. Asetus luonnonmukaisesta maataloustuotannosta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa koskee ainoastaan jalostamattomia kasvinviljelytuotteita ja sellaisia elintarvikkeita, jotka koostuvat kasviperäisistä ainesosista tai voivat sisältää myös eläinperäisiä ainesosia. Asetuksen tavoitteena on taata tasapuoliset kilpailuedellytykset luonnonmukaisen maatalouden harjoittajille Euroopan yhteisössä ja varmistaa luonnonmukaisten tuotteiden vapaa liikkuvuus yhteisön alueella. Lisäksi tavoitteena on lisätä kuluttajien luottamusta kyseisiin tuotteisiin ja siten edistää maataloustuotantoa, joka on sopusoinnussa kuluttajien vaatimusten kanssa ja jolla on myönteisiä vaikutuksia ympäristölle. 2. Komission ehdotuksen pääasiallinen sisältö Yleistä. Komissio ehdottaa, että asetuksen soveltamisala laajennetaan koskemaan luonnonmukaista kotieläintuotantoa, jalostamattomia kotieläintuotteita ja niistä valmistettuja elintarvikkeita. Asetus on alunperin (vuonna 1991) kirjoitettu ottaen huomioon, että sitä myöhemmin täydennetään luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevilla säädöksillä. Nämä kotieläintuotantoa koskevat säännökset ehdotetaan sijoitettavaksi, kuten kasvintuotantoa koskevat yksityiskohtaiset säännöksetkin, pääosin asetuksen liitteisiin. Komissio voi muuttaa asetuksella liitteissä olevia säännöksiä. Ehdotus sisältää yleiset periaatteet luonnonmukainen kotieläintuotannon järjestämisestä. Ehdotuksen mukaan kotieläintuotannon tulisi olla kiinteässä yhteydessä viljelymaahan, jotta karjanlannan käsittely ja levitys olisi asianmukaista. Ehdotus sisältää vaatimukset eläinten hyvinvoinnin huomioon ottamisesta ja pyrkimyksestä luonnon monimuotoisuuteen sekä suositukset paikallisten eläinrotujen käyttöön ja eläinten luonnolliseen lisääntymiseen. Lisäksi ehdotus velvoittaa noudattamaan luonnonmukaista tuotantomenetelmää tuotantoyksikön kaikkien eläinten kasvatuksessa. Ehdotuksessa esitetään sekä yleisiä että lajikohtaisia vaatimuksia eläinten ruokinnan, alkuperän, terveydenhoidon ja hoitotoimenpiteiden sekä eläinten elinympäristön ja eläinsuojien osalta. Lisäksi ehdotus sisältää yksityiskohtaiset määräykset karjatilan luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymisestä ja kotieläintuotannon valvonnasta. Siirryttäessä tavanomaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen tuotantoon ehdotus sallii siirtymävaiheessa tuotteiden merkitsemisen
U 56/1996 vp 3 luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavin merkinnäin tietyin edellytyksin ja rajoituksin. Ehdotus jättää epäselväksi, voiko luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavin merkinnäin markkinoida myös niitä eläimiä, joiden tuotantoperiaatteita ei ole esitetty ehdotuksessa (esimerkiksi tarhatut riistaeläimet). Ehdotus ei ota erikseen kantaa luonnonmukaisesti tuotettujen eläinperäisten elintarvikkeiden lisäaineisiin. Suomessa lisäaineiden käytön tarvetta näissä valmisteissa tulee selvittää erityisesti tuotteiden turvallisuuden varmistamiseksi kaikissa olosuhteissa. Eläinten ruokinta. Eläinten ruokinnassa etusijalla tulee ehdotuksen mukaan olla luonnonmukaisesti tuotettu rehu. Siirtymäkaudella vuoden 2000 loppuun voidaan poikkeuksellisesti sallia tavanomaisia rehuja tietty osuus päivittäisestä annoksesta, mikäli luonnonmukaisesti tuotettua rehua ei ole yhteisön markkinoilla saatavilla. Komission ehdotus korostaa luonnonmukaisen rehun saatavuuden arviointia yhteisömarkkinoilla vastoin luonnonmukaisen maatalouden perusperiaatteita paikallisiin luonnonoloihin sopeutuneesta ja paikallisia tuotantopanoksia ekologisesti tehokkaasti hyödyntävästä tuotannosta. Yhteisömarkkinoilla luonnonmukaisesti tuotetun rehun saatavuuden arviointi ja säädöksen valvonta ehdotuksen edellyttämällä tavalla on käytännössä vaikeaa. Näistä syistä luonnonmukaisesti tuotetun rehun saatavuuden tarkastelu paikallisella tasolla merkitsisi ehdotuksen tavoitteiden kannalta parempaa toimivuutta. Ehdotus kieltää säilärehun yksinomaisen käytön ja rajoittaa säilärehun valmistuksessa sallitut säilöntäaineet ehdotuksen liitteessä mainittuihin. Ehdotuksen liitteenä on luettelo niistä tavanomaisesti tuotetuista rehuista, joita rehuannokseen on mahdollista sisällyttää ja joiden tarkoituksena on erityisesti eläinten valkuaistarpeen tyydyttäminen. Ehdotus rajaa sallitut rehut luonnosta peräisin oleviin, mutta ei ota kantaa geneettisesti muunnellusta kasvi- tai eläinaineksesta (GMO) tehtyyn rehuun tai geneettisesti muunnelluista mikro-organismeista (GMMO) valmistettuun tai niillä täydennettyyn rehuun. Eläinperäisistä rehuista ehdotus sallii vain maidon ja maitojauheen. Hivenaineiden ja vitamiinien lisääminen rehuihin sallitaan eläinten ravitsemustarpeiden tyydyttämiseksi. Kaikkien kasvun tai tuotannon edistämiseen tarkoitettujen synteettisten aineiden käyttö eläinten ruokinnassa kielletään. Ravitsemuksellisesti tärkeiden vitamiinien ja kivennäisten lisääminen rehuihin tulisi olla mahdollista. Luonnonmukaisen tuotannon periaatteiden mukaan ruokinnasa käytetyt aineet tulisi rajata pääosin luonnosta peräisin oleviin. Ehdotus määrittelee mehiläishoidon luonnonmukaisen tuotantotavan siten, että kaikkien mesilähteiden tulee olla joko luonnonmukaisesti viljeltyjä tai luonnonvaraisia kasvustoja. Tavallisen sokerin käyttö yhteiskuntien ruokinnassa sallitaan siirtymäkaudella vuoden 2000 loppuun. Komission ehdotus määrittelee mehiläishoidon luonnonmukaisen tuotantotavan siten, että kaikkien mesilähteiden tulisi olla luonnonmukaisesti viljeltyjä tai luonnonvaraisia kasvustoja. Ehdotus rajaisi käytännössä luonnonmukaisen mehiläishoidon alueille, joilla ei harjoiteta maataloutta ja Suomen mehiläistalouden päätuotantoalueilla tähän tuotantomenetelmään siirtyminen olisi tällöin käytännössä mahdotonta. Neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91 ei muunkaan tuotannon osalta määrittele yksittäisiä tuotantoalueita, joilla luonnonmukainen tuotanto on mahdollista, vaan määrittelee yleiset periaatteet tuotantotekniikasta. Suomelle on oleellista määritellä mehiläistarhauksessa sallitut hoitotoimenpiteet, eikä alueita, joilla tuotantoa voidaan harjoittaa. Komission ehdotus ei ota kantaa luonnonmukaista kotieläintuotantoa harjoittavan tilan rehuomavaraisuuteen, mutta vaatimus tilan osittaisesta rehuomavaraisuudesta edesauttaisi ehdotuksessa tavoitellun kiinteän yhteyden syntymistä viljelymaan ja kotieläintuotannon välillä. Siirtymävaihe luonnonmukaiseen tuotantoon peltolohkojen osalta kestää kaksi vuotta, toisin sanoen kolmannen vuoden sato voidaan myydä luonnonmukaisesti tuotettuna. Ehdotuksessa on osin huomioitu siirtymävaiherehujen käytön mahdollisuus edellyttäen, että näiden rehujen osuus on enintään 20 % päivittäisestä rehuannoksesta ja että rehut on tuotettu lohkoilla, joilla luonnonmukaista tuotantotapaa on noudatettu jo vuoden ajan. Ehdotuksen mukaan kotieläintuotannon tuotteille luotaisiin kasvituotteita vastaava siirtymävaihetuotantoa kuvaava merkintämahdollisuus. Nykyisin Suomessa ei ole vastaavaa merkintäkäytäntöä. Sen sijaan tulisi tavoitella ruokintaa koskevien ehtojen muuttamista siten, että siirtymävaiheessa
4 U 56/1996 vp tuotetun rehun käyttöä voidaan aikaistaa ja suhteellista käyttömäärää oleellisesti lisätä. Tällöin siirtymäaika luonnonmukaisena markkinoitavien eläinperäisten elintarvikkeiden osalta lyhenisi kohtuulliseksi, eikä erillisiä "siirtymävaihetuotteita" tarvittaisi. Eläinten alkuperä. Tilalle tuotavien eläinten tulee eräitä mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta olla peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Ehdotus määrittää yksityiskohtaisesti tavanomaisella tuotantotavalla tuotettujen eläinten enimmäisiän niitä luonnonmukaisille tiloille tuotaessa. Ehdotetut enimmäisiät ovat Suomen nykyiseen käytäntöön verrattuna osin liian alhaisia ja niiden noudattaminen voi johtaa eläinten terveyden vaarantumiseen. Ehdotuksessa vaaditaan tavanomaisesta tuotannosta peräisin olevien nautojen osalta 12 kuukauden ja sikojen, siipikarjan ja pienten märehtijöiden osalta 6 kuukauden kasvatusaikaa luonnonmukaisen tuotannon menetelmin ennen kuin näitä voidaan markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuina. Ehdotus poikkeaa tältä osin Suomen nykykäytännöstä, jonka mukaan lihantuotannossa olevien eläinten tulee olla luonnonmukaisella tuotantotavalla kasvatettuja vähintään viimeiset 2/3 eliniästään ennen teurastusta, jotta tuotteita voitaisiin markkinoida luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavin merkinnöin. Eläinten terveydenhoito ja hoitotoimenpiteet. Komission ehdotuksen mukaan tautien, tartuntojen tai loisten torjumiseksi tarvittavien hoitojen tulisi perustua vaihtoehtoisen lääketieteen, kuten fytoterapian ja homeapatian käyttöön. Tässä tarkoituksessa komissio on esittänyt perinteiseen eläinlääketieteeseen perustuvien lääkintäkertojen enimmäismäärän rajoittamista kahteen kertaan ja synteettisten lääkkeiden järjestelmällisen käytön kieltämistä. Eläinten terveydenhoidon ja hoitotoimenpiteiden osalta tulee ottaa huomioon Suomen eläinsuojelulainsäädännön vaatimukset, jonka mukaan eläimen on sairastuessaan saatava asianmukaista hoitoa. Näistä syistä perinteisten lääkehoitojen käyttöä ei tulisi kategorisesti rajoittaa kahteen lääkintäkertaan. Sen sijaan synteettisten lääkkeiden käyttö voidaan rajoittaa välttämättömään, samalla kun niiden järjestelmällistä käyttöä tulee välttää. Tällöin eläimille voidaan taata sen sairastuessa tai vahingoittuessa tarvitsema asianmukainen hoito. Ehdotus korostaa niin sanottujen vaihtoehtoisten hoitomuotojen (mm. homeopatia) ensisijaisuutta. Koska tehokkaaksi todettuja, myyntiluvan saaneita homeopaattisia valmisteita ei ole tällä hetkellä markkinoilla Suomessa, on homeopaattisten tuotteiden suosiminen yhdistettynä rajoituksiin koululääketieteen hoitomuotojen käytöstä arveluttavaa eläinten hyvinvoinnin kannalta. Ehdotuksessa kielletään eläinten "järjestelmällinen silpominen" eli tiettyjen toimenpiteiden, kuten kuohitsemisen, nupoutuksen ja häntien katkaisemisen säännöllinen suorittaminen sekä eläinten lisääntymiskierron muuttamiseen tarkoitettujen aineiden järjestelmällinen käyttö. Suomessa ovat tietyt toimenpiteet olleet sallittuja turvallisuussyistä tai jos toimenpide on tarpeen eläimen terveyden, hyvinvoinnin tai muun erityisen syyn vuoksi. Eläinten elinympäristö ja eläinsuojat. Eläinten elinympäristön ja eläinsuojien on ehdotuksen mukaan vastattava eläinten tarpeita. Jos eläimiä kasvatetaan erissä, kasvatuserien koko on määriteltävä eläinten kehitysvaiheen ja käyttäytymistarpeiden perusteella. Ehdotus asettaa ulkoalueille ja tuotantorakennuksille yksityiskohtaisia vaatimuksia erityisesti siipikarjan osalta. 3. Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia elinkeinoelämälle on vaikea arvioida. Suomessa on noin 4700 luonnonmukaisesti viljeltyä tilaa (v. 1996), joista noin puolella on merkittävässä määrin tuotantoeläimiä. Näistä tuotantoeläimistä vain murto-osa on hoidettu luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti. Huomionarvoista on suomalaisten luonnonmukaisesti viljeltyjen tilojen suhteellisen alhainen eläintiheys ja kohtuullisen hyvät mahdollisuudet siirtyä tuottamaan myös luonnonmukaisia kotieläintuotteita. Asetuksen soveltamisalan laajentuminen kotieläimiin ja kotieläintuotteisiin tarjoaa suomalaisille tuotteille aikaisempaa paremmat kotimaan markkinaedellytykset vakiinnuttamalla kyseisen tuotantotavan ja antamalla säädökset tuotannon ja tuotteiden valvonnasta sekä tarjoaa tulevaisuudessa myös vientimahdollisuuksia yhteisömarkkinoilla. Ehdotuksella ei arvioida olevan suoraa taloudellista merkitystä kuluttajille. Asetuksen edellyttämän valvontajärjestelmän suunnittelu on aloitettu maa- ja metsä-
U 56/1996 vp 5 talousministeriön toimesta kasvintuotannon tarkastuskeskuksessa vuonna 1996. Valvontajärjestelmää suunniteltaessa otetaan huomioon jo olemassa oleva luonnonmukaisesti viljeltyjen tilojen ja kasvintuotannon valvontajärjestelmä. Luonnonmukaisen kotieläintuotannon valvontajärjestelmän luominen ja valvonnan hallinnointi asetuksen edellyttämällä tavalla aiheuttavat erityisesti valvonnan käynnistysvaiheessa kustannuksia hallinnolle. Asetuksen vaatiman valvontajärjestelmän luomisen kustannukset ovat alkuvaiheessa noin 0,5 milj. mk vuodessa. Myös eläinperäisten jatkojalosteiden osalta valvontajärjestelmä tulee erikseen harkittavaksi. 4. Lainsäädännölliset vaikutukset Ehdotukseen ei liity ED-oikeudellisia eikä Suomen valtiosääntöön tai oikeusjärjestelmän perusperiaatteisiin liittyviä ongelmia. Neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91 määrää vain ne vähimmäisvaatimukset, jotka luonnonmukaisen tuotannon on täytettävä. Tiukemmat vaatimukset (tuotantoehdot) ovat mahdollisia, mutta ne edellyttävät kansallisen lainsäädännön antamista. Nykyisin asetusta (ETY) N:o 2092/91 tiukempia ehtoja on asetettu maatalouden ympäristötuen erityistukiin kuuluvien luonnonmukaisen maataloustuotannon tukien saamiseksi. Nämä ehdot on annettu maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/94) ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (760/95) nojalla. Nyt annettu ehdotus asettaa vähimmäisvaatimukset luonnonmukaiselle kotieläintuotannolle. V aitioneuvosto katsoo ehdotuksen soveltamisen vaativan kansallisen lainsäädännön antamista, jotta luonnonmukaisia maataloustuotteita ja luonnonmukaisina markkinaitavia elintarvikkeita koskevia tarkempia yksityiskohtaisia tuotantoehtoja voitaisiin tarvittaessa antaa erityisesti ympäristönsuojeluun ja kuluttajansuojaan liittyen. Myös maa- ja metsätalousministeriön asettama luonnonmukaisen tuotannon kehittämisen työryhmä (1996:4) on todennut, että olisi tuottajien ja kuluttajien edun mukaista valmistella kansalliset tuotanto-ohjeet luonnonmukaiselle kotieläintuotannolle sekä luoda luonnonmukaisen kasvintuotannon tarkkailuun pohjautuva luonnonmukaisen kotieläintuotannon tarkkailujärjestelmä ja että luonnonmukaisen tuotannon kansallisten erityispiirteiden huomioon ottaminen edellyttää asetusta (ETY) N:o 2092/91 täydentävän kansallisen lainsäädännön antamista. 5. Ehdotuksen käsittelyvaiheet Komissio jätti ehdotuksen neuvostolle 26 päivänä heinäkuuta 1996. Ehdotusta ei ole käsitelty komission työryhmätasolla. Neuvosto on pyytänyt 10 päivänä syyskuuta 1996 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentin lausunto lokakuun loppuun mennessä. 6. Kansallinen käsittely Asiaa on käsitelty EU/18 maatalousjaoston alaisen luonnonmukaisen tuotannon valmistelujaoston kokouksissa 6.9.1996 ja 18.9.1996. 7. V aitioneuvoston kanta Yleisesti valtioneuvosto pitää tärkeänä luonnonmukaisen kotieläintuotannon tuotantoehtojen harmonisointia. Komission ehdotusta sellaisenaan ei voida hyväksyä. Ehdotuksen tarkastelussa on oltava tavoitteena se, että luonnonmukaiselle kotieläintuotannolle luodaan selkeät määritelmät ja että luonnonmukaisesti tuotettujen jalostamattomien kotieläintuotteiden ja eläinperäisten elintarvikkeiden korkea laatu turvataan. Luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavin merkinnäin tulee voida markkinoida vain niitä eläimiä ja eläintuotteita, joiden tuotantoperiaateet on mainittu ehdotuksessa. Tuotannossa käytetty eläinaines, rehut ja rehun välilisäaineet eivät saa missään tapauksessa olla tuotettu GMO-tekniikoilla eivätkä sisältää geneettisesti muunneltuja organismeja (GMO) tai geneettisesti muunneituja mikroorganismeja (GMMO). Suomen kannalta on tärkeää korostaa paikallisiin olosuhteisiin sopeutunutta ( ekologista) ruokintaa ja rehujen saatavuuden arviointia paikallisella tasolla mahdollisia poikkeuslupia myönnettäessä, jotta laajamittaista luonnonmukaisesti tuotettujen rehujen kauppaa ei käytäisi yhteisömarkkinoilla. Suomen kannalta tärkeänä on myös pidettävä laajempaa ja varhaisempaa siirtymävaiherehujen käytön sallimistakotieläin-ja kas-
6 U 56/1996 vp vintuotannon siirtymävaiheessa erillisten "luonnonmukaisten siirtymävaihetuotteiden" välttämiseksi. Samoin oleellisia ovat vaatimukset tiloille tuotavien eläinten enimmäisiän osittaisesta nostamisesta ja tiettyjen toimenpiteiden sallimisesta eläimille erityisistä syistä. Lisäksi eläinten sairastuessa asianmukaisen hoidon saaminen on tarvittaessa varmistettava perinteisen koululääketieteen hoitokeinoin. Lisäksi ehdotuksen monien teknisten yksityiskohtien lähempi tarkastelu on tarpeen erityisesti ympäristönsuojelun, eläinsuojelun, luonnonmukaisen kotieläintuotannon harjoittajien ja kuluttajansuojan kannalta. Samoin eräiden :pohjoismaisten erityispiirteiden ja paikallisim olosuhteisiin sopeutettujen luonnonmukaisen tuotannon menetelmien (esimerkiksi tuotantorakennukset, ruokinta ja laidunnus) huomioon ottaminen on tärkeää.