SAK:N OHJELMA EDUSKUNTAVAALEIHIN 2015 TIIVISTELMÄ

SAK:N OHJELMA EDUSKUNTAVAALEIHIN 2015 TIIVISTELMÄ 1

HDANTO...2 1. TYÖTÄ ENEMMÄN... 4 Talouspolitiikan fokus työllisyyteen...4 Tulopolitiikkaa kannattaa käyttää...4 Tuloloukuista eroon...4 Työvoimapolitiikan renessanssi... 5 Lisää asuntoja = enemmän työllisiä...6 Tartutaan uuteen työhön...6 EU edistämään työllisyyttä... 7 2. TUOTTAVUUS PAREMMAKSI...8 Työehtosopimukset edistävät tuottavuutta...8 Reilua kilpailua työehtoja noudattaen...8 Koulutuksen vastattava uusiin tarpeisiin...9 Tutkinto kaikille työikäisille...9 Lisää keskisuuria ja suuria yrityksiä...10 Kasvua omistajapolitiikalla...10 Perusasiat kuntoon infrastruktuuriin satsaamalla...11 Ilmasto- ja energiapolitiikalla tehokasta teollisuutta...11 Henkilöstön innovaatiot käyttöön... 12 Julkinen sektori tuottavuutta parantamaan... 12 3. TULOEROT PIENEMMIKSI 13 Palvelut perheiden tukena... 13 Veroihin järkevää progressiota... 13 Kiinteistöverosta oikeudenmukaisempi... 14 Arvonlisäverotusta selvitettävä... 15 Verovuoto kuriin... 15 4. TURVALLISUUTTA TYÖELÄMÄÄN 16 Ansioturva vakuuttaa riskejä vastaan...16 Työeläke on jälkipalkkaa...16 Työterveyshuollon saatavuutta parannettava... 17 Turvaa pätkä- ja silpputyötä tekeville...18 Uusi osaaminen vie eteenpäin...18 Harmaata taloutta torjuttava...19 Hankintalailla kestäviä hankintoja...19

JOHDANTO Suomen menestys on perustunut yhdessä sopimiseen. Maailma on muuttunut, ja talous- ja työmarkkinat ovat haastaneet Suomen uudenlaiseen tekemiseen. On oltava valpas vastaamaan muutoksiin toimintaympäristössä, mutta myös pidettävä kiinni hyväksi koetuista vahvuuksista. Suomalainen sopimusyhteiskunta on pidettävä talouspolitiikkamme työkalupakissa myös tulevaisuudessa. Kolmikantaisella yhteistyöllä on saavutettu hyviä tuloksia kansantaloudessa ja kansalaisten ostovoimassa. Laajat työmarkkinasopimukset ovat luoneet hyvän perustan talouskasvulle ja työllisyydelle. Yhteistyö on toiminut vaikeinakin aikoina. Kun Suomi juhlii vaalikauden puolivälissä itsenäisyytensä sadatta vuotta, yhteisen tekemisen tapaa on hyvä hahmotella uudelle vuosisadalle. Kun ympäristömme muuttuu, asioita on voitava tarkastella eri näkökulmista. SAK haluaa jatkossakin pitää heikomman puolta työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Palkansaajille on tarjottava turvaa talouden ja työelämän muutoksessa. Oikeudenmukaisuuden tarve ei häviä tavoitteena on turvata vapaus ja oikeus hyvään elämään kaikille kansalaisille riippumatta tuloista tai rallisuudesta. SAK on valmistellut ohjelman eduskuntavaalien keskusteluja varten. Etsimme neljä merkittävintä kehittämiskohdetta Suomessa ja jaoimme keinot näiden neljän tavoitteen alle. Tämä on ohjelman tiivistelmä. Kokonaisuudessaan ohjelman voi lukea SAK:n verkkosivuilla ja tilata va- SAK:sta. Kuvat: Riitta Supperi Taitto: Ville Takala / Dimangi Paino: Valkealan Painokarelia Oy ISBN: 978-951-714-259-3 3

1. 4 TYÖTÄ ENEMMÄN Suomen työllisyysaste on jämähtänyt lähes pysyvästi muiden Pohjoismaiden alle. Työpaikkoja on menetetty etenkin teollisuudesta, mutta myös palvelualoilta ja julkiselta sektorilta. Oikeudenmukaiseen, vauraaseen ja osallistavaan hyvinvointiyhteiskuntaan päästään vain yhtä tietä: parantamalla työllisyyttä. Tarvitaan toimia, jotka kohentavat sekä työn kysyntää että tarjontaa. Talouspolitiikan fokus työllisyyteen Talouspolitiikan päätehtävä on parantaa talouskasvua ja työllisyyttä. Vientialojen kilpailukykyä on vahvistettava tukemalla pitkäjänteisesti yritysten toimintaympäristöä ja innovaatiojärjestelmää. Palvelualojen tuottavuutta ja edellytyksiä työllistää on parannettava. Riittävä työllisyys luo kattavan veropohjan, jolla voidaan rahoittaa julkisia palveluita ja sosiaaliturvaa. Julkisten palvelujen tuloksellisuutta on kehitettävä kunnianhimoisella palvelurakenteen uudistuksella. Myös kuntarakennetta on kehitettävä vahvojen peruskuntien saavuttamiseksi. Jos julkinen talous on kestävällä perustalla, työllisyyttä tukeva suhdannepolitiikka on mahdollista. Suomen velkasuhde on saatava hallintaan ja talouskasvun myötä alenevalle uralle. Maltilliset velkatasot mahdollistavat elvyttävän politiikan seuraavassa taantumassa. Kasvua ja työllisyyttä vahvistavia investointeja on uskallettava tehdä myös jatkossa. Seuraavan hallituksen on syytä asettaa realistinen ja kunnianhimoinen työllisyystavoite. Tulopolitiikkaa kannattaa käyttää Keskitetty tulopolitiikka on oleellista Suomen kilpailukyvyn parantamisessa. Työn hinta ei ole Suomen ensisijainen kilpailukeino. Tärkeintä on tuottavuuden kasvu, joka mahdollistaa hyvän palkkatason. Lähivuosina on tärkeää turvata ostovoima sovittamalla yhteen vero- ja palkkapolitiikka. On perusteltua edistää suomalaista sopimisen mallia ja ratkaisuja, joilla sekä turvataan ostovoiman kehitys että parannetaan työllisyyttä ja kilpailukykyä. Tuloloukuista eroon Työttömyys johtuu yleensä siitä, että töitä ei ole riittävästi ei siitä, ettei töihin kannattaisi mennä. Työtä tekemällä on voitava parantaa talouttaan. Työnteon kannustavuuden ratkaisee, kuinka paljon tulot kasvavat töihin mentäessä. Töihin voi kannustaa joko leikkaamalla työttömiltä tai tukemalla työssäkäyviä. Heikoimpien tukia ei pidä leikata, joten vaihtoehdoksi jää parantaa työssäkäyvien asemaa ja työllistymistä. Asumistuen on sovittava paremmin tuloihin, jotta myös pienipalkkaisilla olisi oikeus tukeen. Asumistuen nopea leikkautuminen tulojen noustessa vähentää työnteon kannattavuutta. Emme tarvitse uusia sanktioita, vaan laadukasta kuntoutusta ja työvoimapolitiikkaa. Osallistavan

sosiaaliturvan ja kuntouttavan työtoiminnan avulla luodaan mahdollisuuksia työllistymiseen ja lisätään osallisuutta yhteiskunnassa. Viranomaisten välistä yhteistyötä on parannettava ja työttömän osallisuutta työllistymispolkunsa rakentamiseen edistettävä. Pienten palkkojen verotusta on kevennettävä. Verotuksella ei pidä rangaista siirtymistä töihin. Lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien työllistymistä on tuettava työtulovähennyksen lapsikorotuksella. Päivähoitomaksuja pitäisi alentaa ja suhteuttaa hoitoaikaan, jotta osa-aikatyötä tekevä ei joudu maksamaan täyttä hintaa. Korkeat maksut voivat vähentää vanhempien halua palata töihin. Työkyvyttömyyseläkkeen ja palkan on sovittava paremmin yhteen. Nyt jäykät tulorajat estävät töihin paluun, sillä niiden ylittäminen leikkaa eläkkeen pois. Eläkkeen pitäisi pienentyä vähitellen tulojen kasvaessa. Työvoimapolitiikan renessanssi Työvoimapolitiikan avulla helpotetaan uuden työn löytämistä ja osaamisen päivittämistä. Muutosturvamalli auttaa irtisanomis- ja lomautustilanteissa. Nuorisotakuu on lisännyt toimia nuorten työllistämiseksi, ja sen kehittämistä on jatkettava. Osin vaikean taloustilanteen vuoksi kasvaneen nuorisotyöttömyyden hoitamiseen tarvitaan myös uusia avauksia. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut tasaisesti yli 90 000 pitkäaikaistyötöntä on hälyttävän korkea luku. Rakennetyöttömyyden purkaminen ei onnistu ilman resursseja tai monialaista yhteistyötä. Työvoimapolitiikan resurssit on turvattava. Työ- ja elinkeinotoimistojen on tarjottava henkilökohtaista palvelua kaikille sitä tarvitseville työttömille. Kuntien vastuuta työvoimapolitiikassa on viime vuosina lisätty. Vastuiden hoitoon tarvitaan riittävät voimavarat. Työvoimapalvelujen tarjontaa ja työttömien aktiivitoimia on lisättävä. Nuorten työllisyyden edistämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan eri sektorien yhteisiä toimia sekä parempaa tiedottamista. Pitkäaikaistyöttömyyden hoitaminen edellyttää vahvaa moniammatillista yhteistyötä. Maahanmuuttajien työllistymisen edellytyksiin tulee kiinnittää entistä tehokkaammin huomiota. Työllistymistä tulee nopeuttaa työelämän tarpeita vastaavalla kielikoulutuksella. Työnantajien vastuuta kielikoulutuksesta tulee lisätä etenkin rekrytoitaessa suoraan ulkomailta. Maahanmuuttajien täydennys- ja aikuiskoulutusta sekä tutkintojen ja osaamisen tunnistamista on parannettava. 5

Työntekijöitä tulee kohdella työnhaussa ja työyhteisössä yhdenvertaisesti. Rasismille ja syrjinnälle on oltava nollatoleranssi. Työperusteisen maahanmuuton on perustuttava aitoon työvoimapulaan. Arvion työvoiman saatavuudesta on perustuttava tilastollisiin analyyseihin. Saatavuusharkinnan poistaminen ei ole perusteltua tilanteessa, jossa työttömyysluvut ovat korkeita sekä työolojen valvonta ja lainsäädäntö puutteellista. Lisää asuntoja = enemmän työllisiä Merkittävin syy asumisen kalleuteen on kaavoitetun tonttimaan puute. Kunnille on asetettava taloudellisia sanktioita, jos ne eivät osoita viiden vuoden tonttivarantoa asuntorakentamiseen. Tonttimaan tuotantoa kaavoituksesta lupamenettelyihin on nopeutettava. Valitusoikeutta voitaisiin harkita rajattavan koskemaan vain osallisia. Toimitilakohteita on kyettävä muuttamaan asuntokäyttöön nopeasti. Asunto- ja liikennepolitiikka pitää kytkeä yhteen. Kun valtio rahoittaa liikenneinvestointeja, sen on edellytettävä kunnilta pitkäaikaista ja sitovaa sopimusta asuntorakentamisesta. Suomeen tarvitaan vahva rakennetun ympäristön ministeriö vastaamaan maankäytön, rakentamisen, asumisen sekä liikenteen asioista. Näin päästäisiin eroon yhdyskuntarakenteen hajautumista ruokkivasta hallinnosta ja saataisiin maankäytön ohjaamiseen vahva väline. Omistusasumisen suosiminen verotuksessa vähentää työvoiman liikkuvuutta ja aiheuttaa työttömyyttä. Verotuet nostavat asuntojen hintoja, lisäävät velkaantumista eivätkä huomioi tuen tarvetta. Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut tulee voida vähentää todellisten matkakulujen suuruisena ansiotuloista maksettavista veroista. Kunnat on saatava kaavoittamaan lisää asuntoja. On käytettävä sanktioita ja ehdollistettava valtion osallisuus infrahankkeissa. Perustetaan rakennetun ympäristön ministeriö, joka vastaa maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä. Vastaavasti pääkaupunkiseudulle tarvitaan metropolihallinto ja maakuntiin vahva kuntarakenne. Asuntorakentamista ja kaavoitusta on nopeutettava vähentämällä ylimääräistä sääntelyä ja keventämällä valitusmahdollisuuksia. Asumisen tukia on suunnattava enemmän asukkaalle. Verotuksessa edetään kohti asumismuotojen yhdenveroisuutta ja työssäkäynnin edistämistä. Tartutaan uuteen työhön Aktiivisella elinkeinopolitiikalla voidaan luoda työtä ja laajentaa uusia kasvualoja. Pääasia on toimintaympäristön parantaminen, ei voittajien valikoiminen. Suomessa on korkeatasoista osaamista, jonka varaan uutta teollisuutta ja vientiä voidaan rakentaa. Esimerkiksi teollinen internet voi tarjota kilpailuetua. Vahvoja aloja ovat myös cleantech, meriteollisuus, biotalous ja arktinen osaaminen. Investointien esteitä on vähennettävä kehittämällä lupajärjestelmää ympäristötavoitteista tinkimättä. Kaivannaisteollisuutta on kehitettävä kestävästi. Green Mining -visiossa ympäristöarvot, matkailu ja kaivannaisteollisuus menestyvät yhdessä. 6

Palvelualoihin ei ole perinteisesti kiinnitetty riittävästi huomiota. Tragediamme on vanha asenne: Emme voi elää pesemällä toistemme paitoja. Tosiasiassa suuri osa voi elää niin sanotusti paitoja pesemällä. Hallituksen on toteutettava palvelualojen kasvu- ja työllisyysohjelma, jolla on selkeitä pitkän tähtäimen tavoitteita. Myös palveluiden vientiä on kehitettävä. Matkailu on maailmantalouden nopeimmin kasvavia aloja, mutta Suomi ei ole hyödyntänyt luontoarvojaan riittävästi. Alalle on houkuteltava ulkomaisia investointeja, koska kotimaisin voimin mittakaavaa ei saada riittävän suureksi. Energiaintensiivisten ja kansainvälisesti kilpailtujen palvelualojen, kuten hiihtokeskusten, sähkövero olisi alennettava den sähköveroluokkaan. teollisuu- Edistetään aktiivisella elinkeinopolitiikalla investointeja ja kasvualojen toimintaedellytyksiä. Käynnistetään palvelujen kasvu- ja työllisyysohjelma. EU edistämään työllisyyttä EU-maiden talouspolitiikkaa sovitetaan yhteen taloudellisella ohjausjaksolla. EU:n monimutkaista taloushallintoa todennäköisesti virtaviivaistetaan. Tässä työllisyys ja kasvu on otettava EU:n tavoitteiksi. Jos perussopimusmuutosten tie aukenee, Suomen tulee ajaa sosiaalisten oikeuksien lisäpöytäkirjaa osaksi sopimusta. Suomessa EU:n rakennerahastoja on hyödynnettävä kestävän työllisyyden parantamiseksi. Sosiaalirahastosta on ohjattava työelämähankkeisiin niille kuuluva osa. Euroopan keskuspankin mandaatista on syytä keskustella. Nykymalli voitaisiin korvata työllisyyttä paremmin tukevalla tavoitteella tai nostamalla tavoitteistoon talouden vakaa kasvu ja työllisyys. EU:ssa on puututtava haitallisen suuriin vaihtotaseen ylijäämiin. Yhden maan ylijäämät ovat aina toisen maan alijäämiä. Suhdanteita tasaavaa talouspolitiikkaa voisi helpottaa jättämällä Euroopan investointipankin tukemat investoinnit huomiotta ohjausjakson julkisen talouden alijäämä- kriteereissä.

2. TUOTTAVUUS PAREMMAKSI Tuottavuuden nostaminen edellyttää määrätietoisia toimia työelämässä ja elinkeinopolitiikassa. Suomen vahvuuksia ovat olleet koulutus- ja innovaatiojärjestelmämme, joiden varaan myös tulevaisuutta voidaan rakentaa. Kaikki parhaat innovaatiot eivät voi syntyä Suomessa, vaan ideoita kannattaa poimia myös muualta. Suomen pitää kansainvälistyä pitäen kiinni omista vahvuuksistaan. Elinkeinoelämässä ulkomaiset investoinnit ovat tervetulleita. Ulkomainen omistuskaan ei välttämättä ole uhka, sillä se tarjoaa mahdollisuuden yritysten kasvuun ja uusien innovaatioiden käyttöön. Työehtosopimukset edistävät tuottavuutta Suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän säilyttäminen on tärkeää työmarkkinoiden vakauden sekä koko kansantalouden kannalta. Yleissitovien työehtosopimusten avulla turvataan työsuhteiden vähimmäisehdot. Niillä voidaan estää palkkojen polkeminen ja yritysten välisen kilpailun vääristyminen sekä ohjata palkankorotuksia keskitetysti. Yleiskorotukset tukevat tuottavuutta ja ostovoimaa sekä takaavat kaikille oikeudenmukaisen ansiokehityksen. Yleissitovien työehtosopimusten pohjalta tehdään paikallisia sopimuksia. Työpaikkatason sopimisen edellytyksiä ja neuvottelukulttuuria on kehitettävä siten, että osapuolten asema on aidosti tasavertainen. Työehtosopimusten yleissitovuus pidetään sopimusyhteiskunnan kulmakivenä. Paikallista sopimista kehitetään yhteisymmärryksessä oikeudenmukaisen joustavuuden takaamiseksi. Reilua kilpailua työehtoja noudattaen Alipalkkauksella tarkoitetaan työehtosopimuksen vähimmäispalkkaa pienemmän palkan maksamista. Se vääristää kilpailua ja aiheuttaa yhteiskunnalle menetyksiä verojen ja eläkemaksujen jäädessä kertymättä. Työnantajalle ei aiheudu muita seuraamuksia kuin saatavien maksaminen. Siksi alipalkkaus tulee kriminalisoida. Työnantajalla on oikeus lainsäädännön ja työehtosopimuksen asettamissa rajoissa valita työpaikalla sovellettava työehtosopimus. Sopimusshoppailussa työnantaja pyrkii vaihtamaan työehtosopimuksen ainoastaan kustannussäästöä tai kilpailuetua tavoitellen. Sopimusshoppailu heikentää sopimusjärjestelmää ja työehtoja. Työnantajien yksipuolisiin sopimusvaihdoksiin tulee olla yhtenäiset pelisäännöt. Alipalkkaus on kriminalisoitava. Työnantajien yksipuolisiin työehtosopimusten vaihtamisiin pitää luoda kolmikannassa yhteiset pelisäännöt ja kehittää lainsäädäntöä. 8

Koulutuksen vastattava uusiin tarpeisiin Vuonna 2015 ammatilliset perustutkinnot uudistuvat ja osaaminen saa entistä enemmän painoarvoa. Tulevalla hallituskaudella on tärkeä vakinaistaa 2+1-malli, jossa nuori voi siirtyä oppilaitoksesta työpaikalle suorittamaan tutkinnon loppuun oppisopimuksella. Yli kuuden kuukauden jaksot työpaikalla toteutetaan oppisopimuksella. Tällöin opiskelijan, työpaikan ja oppilaitoksen vastuut ovat tiedossa. Myös aikuisten osaamista on päivitettävä. Talouden rakennemuutoksen vuoksi yhä useammat tarvitsevat uusia taitoja tai joutuvat kouluttautumaan uuteen ammattiin. Suomen pärjäämiseen vaikuttaa oleellisesti, miten aikuiskoulutus vastaa työelämän ja talouden tarpeisiin. Osaamistarpeiden lyhyen ja pitkän aikavälin ennakoinnin tarve kasvaa. Ammatillinen aikuiskoulutus tarvitsee nykyistä vahvemman aseman nyt sitä on kuitenkin kohdannut kova säästökuuri. Korkeakoulujen, erityisesti ammattikorkeakoulujen rooli aikuisten kouluttajana kasvaa. Toimivat opintopolut ammatillisista opinnoista ammattikorkeakouluun edellyttävät tiivistä yhteistyötä. Aikuisten koulutusväyliä on kehitettävä määrätietoisesti, ja ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutustarjontaa on laajennettava. Oppilaitos- ja oppisopimusmuotoista koulutusta yhdistävä 2+1-malli vakinaistetaan. Yli kuusi kuukautta kestävät työssäoppimisjaksot teutetaan oppisopimussuhteisina. to- Aikuiskoulutuksen julkiset voimavarat käännetään kasvuun. Aikuiskoulutuksen roolia ammatillisessa koulutuksessa vahvistetaan. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen erikoistuneiden koulutuksenjärjestäjien asema turvataan koulutuksen järjestäjäverkkoa uudistettaessa. Tutkinto kaikille työikäisille Suomessa on ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa yli 400 000 työikäistä, joista alle 30-vuotiaita 120 000. Nuorten yhteiskuntatakuu lisää toisen asteen ammatillisen tutkinnon tai lukion suorittamista. On tärkeää pyrkiä oppivelvollisuusiän nostamiseen. Vain perusasteen suorittaneiden aikuisten osaamiseen kannattaa satsata, sillä tutkinnon suorittaneet työllistyvät paremmin ja tekevät pidemmän työuran. Tutkinnon suorittaminen aikuisiällä vaatii järjestelmältä joustavuutta, ohjausta ja kannustavaa otetta. Oppilaitosten pitää vahvistaa yhteistyötä työelämän kanssa uuden koulutusmallin rakentamiseksi. Perusasteen varassa olevien aikuisten osaamista tulee parantaa. Tavoitteena tulee olla, että vuoteen 2025 mennessä kaikilla työikäisillä aikuisilla on vähintään toisen asteen tutkinto. 9

Lisää keskisuuria ja suuria yrityksiä Keskisuuret ja suuret yritykset ovat talouden selkäranka. Niillä on voimavaroja tuotekehitykseen, laajenemiseen ja tuottavuuden parantamiseen. Innovaatio- ja rahoitusmarkkinapolitiikassa on painotettu mikroyrityksiä ja start-upeja. Keskisuuria ja suuria yrityksiä ei silti saa laiminlyödä. Tutkimus-, kehitys- ja yritystukia on suunnattava toimialaneutraalisti. Rahoituksen tavoitteena pitää olla neljä prosenttia bruttokansantuotteesta, mihin päästään lisäämällä yritysten tuotekehitystä. Uudet keinot, kuten Tekesin riskirahoitusinstrumentti, auttavat yrityksiä houkuttelemaan yksityistä rahaa. Tekesin t&k-tuki suuntautuu pieniin ja keskisuuriin, kasvua hakeviin ja kansainvälistyviin yrityksiin. Kriteerit rajaavat merkittävän osan yrityksistä ulos. Olennaisena kriteerinä pitäisi olla olla kyky luoda uutta, myös työllistävät vaikutukset on otettava huomioon. Riittävät suorat tuet laajalle kohderyhmälle levittävät hyödyt muillekin kuin rahoitusta saaville yrityksille. Kotimarkkinoiden yrityksillä sekä julkisen sektorin toimijoilla pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet tukeen. Sovitaan samat pelisäännöt kaikille yrityksille, jolloin kasvulle ei muodostu esteitä. Edistetään innovaatiopolitiikalla keskisuurten ja suurten yritysten innovointia silloin kun se hyödyttää koko taloutta. Otetaan kansainvälisyys innovaatiopolitiikan lähtökohdaksi. Kehitetään Tekesiä, Finnveraa ja Suomen Teollisuussijoitusta aktiivisesti. Kasvua omistajapolitiikalla Valtion omistaja- ja elinkeinopolitiikan pääperiaatteena on uuden talouskasvun luominen. Kasvun luovat viimekädessä työntekijät ja yritykset. Valtiolla tulee olla tavoitteellinen näkemys liikenne-, tieto- ja energiaverkkojen kehittämiseksi. Valtion omaisuuden myyntitulo tai osa osinkotulosta on käytettävä uuden teollisuuden ohjelmaan, jolla uudistetaan teollista perustaa. Pääsääntöisesti uusissa yrityksissä tai rakenteissa tulisi olla enemmistö yksityisiä sijoittajia. Kaikissa valtionyhtiöissä henkilöstön on voitava esittää näkemyksensä suoraan hallitukselle. Tapauskohtaisesti henkilöstöllä tulisi olla myös edustus yhtiön hallituksessa tai johtoryhmässä. Mallia pitäisi ottaa Ruotsista, jossa henkilöstön edustajat ovat usein hallituksissa asiantuntijajäseninä. Valtion on edellytettävä yhtiöiltään ensiluokkaista yritysvastuuta. Valtion pitää kiinnittää nykyistä enemmän huomiota yhtiöidensä hallitusjäsenten valintaan. Valtion tulee edistää yhtiöidensä kautta kohtuullista palkitsemista. Palkitsemisen ei pidä perustua vain liiketaloudelliseen tulokseen, vaan myös henkilöstön hyvinvointiin ja yhteiskuntavastuuseen. Kehitetään aktiivista omistajapolitiikkaa, joka tähtää elinkeinorakenteen uudistumiseen ja Suomen kasvuedellytysten parantamiseen. Parannetaan henkilöstön edustusta valtio- ja kuntaomisteisten yhtiöiden hallinnoissa. 10

Perusasiat kuntoon infrastruktuuriin satsaamalla Liikenneverkon rahoituksella turvataan ihmisten arkipäivän liikenteen sujuvuus ja teolli- suuden sujuva logistiikka. Liikennepolitiikan tärkein kysymys on teiden ja ratojen kunnon rapistumisen katkaiseminen. Korjausvelkaa on 2,3 miljardia euroa. Väylänpidon rahoitukseen tarvitaan merkittävä tasokorotus, mutta päättäjien on myös priorisoitava neverkko tarkemmin. Metropolien ja kaupunkiseutujen välinen kilpailu korostuu. Liikenneinvestointien painopiste siirtyy kaupunkiseutujen sisäisten joukkoliikenneyhteyksien parantamiseen, mutta myös kasvukeskusten välisten ratayhteyksien nopeuttamiseen. Keskustoissa kävelyn ja pyöräilyn edistäminen on tärkeä osa vetovoimaista kehitystä. Raiteilla korostuvat myös liikennejärjestelmän toimivuuden kannalta tärkeät ratapihainvestoinnit, joiden tarve on kasvanut henkilö- ja tavaraliikenteessä nykyisten laitteistojen vanhentumisen ja junien pidentymisen myötä. Suomen tieverkon kapasiteetti on pääosin riittävä ja rahoituksen painopiste on kunnossapidossa. Liikenne muuttuu tulevina vuosikymmeninä nopeasti kohti kuluttajapalveluita. Erilaisia älysovelluksia syntyy lukematon määrä. Hallinnon ja lainsäädännön on mahdollistet- liikentava näiden syntyminen. Ratkaistaan väylien korjausvelka lisäämällä voimavaroja ja priorisoimalla. Painotetaan tehokkaita raideinvestointeja. Mahdollistetaan innovatiiviset liikennepalvelut ja sähköiset asiakirjat. rahti- Ilmasto- ja energiapolitiikalla tehokasta teollisuutta Ilmastopolitiikka on nähtävä mahdollisuutena: niukkuus ajaa kohti entistä tuottavampia ratkaisuja. Ilmastotavoitteisiin on pyrittävä markkinaehtoisesti. Kaikkien keskeisten toimijoiden tulee hyväksyä samansuuntaiset ilmastotavoitteet, jolloin ei synny hiilivuotoa eli yritykset eivät siirry löyhemmän sääntelyn maihin. Ilmastopolitiikassa tulisi olla vain yksi tavoite: päästöjen vähentäminen. Pääasiallinen keino on toimiva päästökauppa, muita ovat energiatehokkuus ja uusiutuvien energianlähteiden käyttö. Tavoite rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen on oltava myös päästövähennysten lähtökohtana. Markkinaehtoinen biotalous on talouskasvun kulmakiviä. Sen vastakohta on tuen varassa oleva biotalous, jota ei ole varaa pyörittää loputtomiin. Energiapaletti on syytä pitää monipuolisena. Energiaomavaraisuutta kannattaa kohottaa. Puhdasta perusvoimaa tarvitaan lisää, ja uusiutuvaa energiaa 11

tulee lisätä markkinaehtoisesti. Mahdollisuudet vesivoiman lisärakentamiseen on syytä tutkia. Energiatehokkuus ja älykkäät verkot tarjoavat keinoja energiankulutuksen vähentämiseen. Tavoitellaan ensisijaisesti globaalia ilmastosopimusta. Suomi pitää kiinni velvoitteistaan. Päästövähennykset tulee tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ehkäistään hiilivuoto EU:n hyväksymin tavoin. Pidetään kuluttajien energialasku kohtuullisena. Edistetään markkinaehtoista biotaloutta. Henkilöstön innovaatiot käyttöön Suurin osa ihmisistä haluaa vaikuttaa työhönsä ja yleensä he ovatkin työnsä parhaita asiantuntijoita. Halutaanko tätä parasta asiantuntemusta hyödyntää työpaikoilla? Työt voidaan organisoida luovuutta edistävällä ja sitä hyödyntävällä tai tuhoavalla tavalla. Ammattitaidon merkitys ei ole vähentynyt, mutta se ei enää pelkästään riitä. Sosiaalisten taitojen korostunut tarve on otettava vakavasti. Työn organisoinnin järkevä kehittäminen on työntekijöiden ja työnantajien yhteinen etu. Kun ihminen kokee työn omistajuutta, hän on sitoutuneempi ja motivoituneempi ja usein valmis ylimääräisiinkin ponnisteluihin. Työelämä 2020 -hanke on asettanut tavoitteeksi, että Suomessa olisi Euroopan paras työelämä vuoteen 2020 mennessä. On välttämätöntä, että tämä kolmikantayhteistyössä rakennettu työelämän kehittämisen verkosto jatkaa toimintaansa seuraavalla vaalikaudella riittävin voimavaroin. Osana tätä kokonaisuutta Tekesin toimintaa on kohdennettava nykyistä enemmän tavallisten työpaikkojen tuottavuuden ja työhyvinvoinnin samanaikaiseen kehittämistyöhön. Myös Työterveyslaitoksen rahoituksen turvaaminen on edellytys suomalaisen työelämän kehittymiselle. Jatketaan Työelämä 2020 -hanketta vähintään nykyisin resurssein ja varmistetaan sen tulosten siirtyminen työelämään. Julkinen sektori tuottavuutta parantamaan Julkisten palvelujen laatua ja tuloksellisuutta tulee kehittää uudella teknologialla ja ammatillisella koulutuksella. Työntekijöihin tulee soveltaa todellisia tarpeita vastaavia, järkeviä ja joustavia kelpoisuusehtoja tarvittaessa säädöksiä muuttaen. Kunnallisten työmarkkinaosapuolten Kunteko 2020 -ohjelmalle on varattava riittävä rahoitus. Lisäksi kunta-alan tuloksellisuustyötä on vauhditettava ylimääräisellä rahoituksella. Viranomaistoiminnoille on osoitettava riittävät voimavarat. Kuntien ensisijainen rooli palvelujen tuottajana turvataan hankintalain sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen yhteydessä. Työterveyshuolto turvataan. Kuntarakennetta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteita uudistetaan kokonaisuutena, pyrkimyksenä elinvoimaiset peruskunnat ja riittävän suuret sote-alueet. Sote-palveluissa huomioidaan demokratia ja kuntayhtymistä saadut huonot kokemukset. Lähtökohtana on jatkossakin, että valtaosa palveluista tuotetaan kuntien omana työnä. Yksityisillä toimijoilla voi olla täydentävä rooli. Posti Groupin maanlaajuista jakeluverkkoa hyödynnetään laaja-alaisemmin. 12

3. TULOEROT PIENEMMIKSI Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa nopeasti. Uhkana on hyvinvointiyhteiskunnan pohjan rapistuminen. Kehitys on käännettävissä oikealla politiikalla. On keskityttävä tasa-arvoiseen koulutukseen, koko väestön osaamiseen, hyvien työpaikkojen luomiseen sekä tuloeroja tasoittavaan ja työllisyyttä edistävään veropolitiikkaan. Palvelut perheiden tukena Hyvin suunniteltu perhepolitiikka mahdollistaa sekä isien että äitien työssäkäynnin, pienentää sukupuolten tuloeroja ja takaa kaikille tasa-arvoisen alun elämälle. Päivähoito tukee lasten kehitystä, ehkäisee syrjäytymistä ja mahdollistaa vanhempien työnteon. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus luo tarpeetonta byrokratiaa, rajoittaa lasten oikeutta varhaiskasvatukseen sekä lisää eriarvoisuutta. Päivähoito-oikeutta tulisi vahvistaa alentamalla hoitomaksuja. Korkeat maksut voivat uhata lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen sekä estää vanhempien työllistymisen. Myöskään kotihoidontuen kuntalisien ehtona ei saa olla vanhempien sisarusten kotihoito. Kuntalisien avulla perheitä ei tule houkutella pitämään myös vanhemmat lapset pois päivähoidosta ja varhaiskasvatuksen piiristä. Isyysvapaata on tarpeen pidentää kolmeen kuukauteen. Se korostaisi isien roolia kasvattajina, mahdollistaisi äitien paluun töihin ja lisäisi tasa-arvoa työmarkkinoilla. Myös vanhempainvapaata on pidennettävä muutamalla kuukaudella. Työn ja perheen yhteensovittamista tulisi tukea myöntämällä joustava hoitoraha yli kolmevuotiaiden lasten vanhemmille. Koululaisten ilta- ja aamupäivätoimintaa tulee järjestää kaikille tarvitseville, eivätkä maksut saa estää ketään osallistumasta. Päivähoitomaksuja pitää alentaa. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava. Samapalkkaisuusohjelmaa on jatkettava palkkaerojen pienentämiseksi. Kotihoidon tuen kuntalisän ehtona ei tulisi voida olla vanhempien sisarusten kotihoito. Isyysvapaan ja vanhempainvapaan kestoa on pidennettävä. Joustava hoitoraha on mahdollistettava myös yli kolmevuotiaiden lasten vanhemmille korvaamalla osittainen hoitoraha joustavan hoitorahan alemmalla portaalla. Pienten koululaisten ilta- ja aamupäivätoimintaa tulee lisätä. Veroihin järkevää progressiota Verotuksella on kerättävä riittävät tulot julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Lähtökohtana on oltava progressiivisuus sekä ansio- että pääomatuloverotuksessa. Suuriin veronkevennyksiin ei ole mahdollisuutta, jos talouskehitys jatkuu heikkona. Veropolitiikan tärkeänä tavoitteena on tuloerojen tasaaminen. Määräaikainen valtion tulove- 13

roasteikon ylin tuloluokka eli niin sanottu solidaarisuusvero tulee muuttaa pysyväksi. Ansiotulojen verotuksen kiristämistä tulisi välttää erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Pää- omatulojen verotuksen sekä perintö- ja lahjaverotuksen progressiivisuutta voidaan sen sijaan edelleen lisätä. Perintöverotuksesta voidaan poistaa yritysvarallisuuteen liittyviä huojennuksia. Suomen yritys- ja osinkoverojärjestelmä on epäneutraali ja monimutkai- nen. Listaamattomista yhtiöistä saadun osingon lievä verotus voi kannustaa muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi. Verotus kannustaa kasvattamaan yhtiön varallisuutta, mutta ei liiketoimintaa. Pörssiyhtiöiden osinkojen ve- rotus on listaamattomia yrityksiä tiukempaa. Yrityksen ei kannata listautua, jos verotus kiristyy. Osinkoverotuksen ongelmat tulee poistaa. Selkeintä olisi, jos listaamat- tomien ja listayhtiöiden ero poistetaan kokonaan. Vähintäänkin listaamat- tomien yhtiöiden huojennetun verotuksen rajaa ja tuottoprosenttia pitää alentaa. Listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotuksen tulee olla lähellä ansiotulojen verotasoa. Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Perintöverotusta kehitetään tärkeänä osana verojärjestel- mää. Yritysvarallisuuden huojennukset otetaan kriittisen tar- kastelun alle. Kiinteistöverosta oikeudenmukaisempi Kiinteistöveron ala- ja ylärajoja voidaan nostaa, ja ve- ropohjaa laajentaa maa- ja metsätalousmaahan. Näin edistetään puun myyntiä ja saadaan verotuloja kunnil- le. Kiinteistöjen arvostamisperusteita voidaan kehit- tää. Samoin voidaan harkita maapohjan erottamista omaksi kokonaisuudeksi. Tällöin liikerakennusten ja tonttien veroprosentti eriytyisi ja tulevia veronko- rotuksia voitaisiin kohdistaa maapohjaan. Maahan kohdistuva vero on hyvä, koska maan tarjonta on joustamatonta eikä vero vääristä maanomistajan käyttäytymistä. Maavero alentaa tontin hintaa. Ve- ron kantaa se, joka omistaa tontin veron nostamis- hetkellä. Kiinteistöveroa voitaisiin huojentaa esimerkiksi lyk- käämällä maksu kiinteistön luovutuksen yhteyteen. 14

Kiinteistöverotusta kehitetään ja siihen luodaan mekanismi huojentamaan pienituloisten kohtuutonta kiinteistöverotusta. Arvonlisäverotusta selvitettävä Arvonlisävero on kulutusveroista merkittävin. Tulonjaon tasoittaminen kulutusverojen kautta on merkittävästi kalliimpaa kuin tuloverotuksen tai tulonsiirtojen kautta - esimerkiksi elintarvikkeiden alennetusta verokannasta hyötyvät pienituloisten lisäksi kaikki muutkin. Kulutusverojen korotukset kohtelevat ankarammin pienituloisia, mutta sitä lieventää indeksisidonnainen sosiaaliturva. Pienipalkkaiset eivät ole indeksisuojan piirissä, joten heidän tuloverotustaan on kevennettävä. Lyhyellä aikavälillä arvonlisäverotusta ei pidä korottaa, koska se heikentäisi joidenkin toimialojen toimintaedellytyksiä ja kärjistäisi tulonjakoa kohtuuttomasti. Toisaalta pitkällä aikavälillä arvonlisäverotuksen yhtenäistäminen voi olla perusteltua. Tällöin kulutusverotuksen regressiivisyyttä tulisi kompensoida keventämällä pienipalkkaisten tuloverotusta. Arvonlisäverotuksen vaikutuksista työllisyyteen, tulonjakoon ja elinkeinopolitiikkaan pitäisi tehdä laajapohjainen selvitys. Vasta arvioiden jälkeen on mahdollista ottaa täsmällisesti kantaa siihen, minkälaisella arvonlisäverotuksella on tarkoituksenmukaista edetä. Verovuoto kuriin Verovuodot koostuvat laittomasta veronkierrosta ja laillisesta verosuunnittelusta. Vuodot on kartoitettava ja tukittava. Keinoja ovat maakohtaiseen kirjanpitoon siirtyminen ja automaattinen verotietojen vaihto. Veronkierron torjunnalle on asetettava vakavasti otettava tavoite. Pääomatulojen verotus vuotaa muita tuotannontekijätuloja enemmän, koska sitä valvotaan heikommin. Kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jopa 90 prosenttia aliverotetaan tai jää verottamatta. Asianmukainen valvonta edellyttää, että verottajalla on tieto lopullisista edunsaajista. Verosopimuksien tulkinnassa on viime vuosina yleistynyt niin sanottu taloudellisen työnantajan käsite. Sen avulla ulkomaalaista työntekijää voidaan verottaa heti ensimmäisestä päivästä alkaen työskentelyvaltiossa. On selvitettävä, vaikuttaisiko käsitteen käyttöönotto Suomen verotuloihin. Tukitaan verovuoto asianmukaisella valvonnalla ja asetetaan veronkierron torjunnalle sitova ja uskottava tavoite. Selvitetään taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöönoton vaikutukset. 15

4. TURVALLISUUTTA TYÖELÄMÄÄN Nopeissa rakennemuutoksissa työpaikkoja katoaa ja uusia syntyy tilalle. Tämä luo kasvua, mutta myös turvattomuutta. Myös työpaikoilla turvattomuuden tunne on lisääntynyt. Työsuojelua, työterveyttä ja työsuhdeturvaa on kehitettävä. Epätyypillisiä työsuhteita on vähennettävä ja niissä työskentelevien asemaa parannettava. Työntekijöiden osaamisen nostaminen auttaa heitä pärjäämään muutoksissa. Ansioturva vakuuttaa riskejä vastaan Ansioturvan taso ei ole Suomessa päätähuimaava. Usein työpaikan menetys tai vaikeus löytää työtä aiheuttavat kohtuutonta huolta. Työttömyysturvaa on kehitettävä työllistymistä edistävästi ja järjestelmää selkeyttävästi. Korjataan lainsäädäntöön jääneitä epäkohtia: Omavastuuajan kertymäajan pidentäminen siten, että omavastuuaika otetaan vain kerran vuodessa. Aiemmin osa-aikatyötä tehneiden kokoaikatyöhön työllistyneiden päivärahan laskennassa käytetään uusia ansioita eikä edeltäviä osa-aikatyön ansioita. Muissa tapauksissa toimitaan niin, että päivärahan tasoa ei lasketa vuoden sisällä, vaikka työnhakijan työssäoloehto sinä aikana täyttyisikin. Perhepäivähoitajat rinnastetaan lomautettuihin lapsivarausten vähetessä osaksi tai nollaan. Työttömyyskassan jäsenmaksua perittäisiin vain jäsenyysajalta. Työttömyysturvan sähköistä päätöksenantoa kehitetään ja työttömyyskassoille annetaan oikeus saada tietoja verottajalta. Vanhemmuuden työnantajille aiheuttamat lakisääteiset kustannukset tasataan täysmääräisesti työtulovakuutuksen kautta. Epäsuoria ja sopimuspohjaisia kustannuksia voisi tasata työnantajien rahoittaman vanhempainvakuutuksen avulla. Ansioturva on osa työllä ansaittua toimeentuloa. Siksi kaikki ansioturvaa koskeva poliittinen päätöksenteko on tehtävä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Työeläke on jälkipalkkaa Työeläke on Suomen sosiaaliturvan jalokivi. Se on kansainvälisissä vertailuissa todettu sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäväksi. Suomessa työeläketurvan kehittämisestä ja rahoituksesta neuvottelevat työmarkkinaosapuolet. Lainsäädännön valmistelu tehdään sosiaali- ja terveysministeriön johdolla kolmikantaisesti. Työmarkkinaosapuolten neuvotteluoikeus perustuu siihen, että työeläke on eläkeaikaan siirrettyä palkkaa. Yksityisten alojen työntekijöiden työeläkkeet myös rahoitetaan palkkaan perustuvilla työnantaja- ja työntekijämaksuilla ja rahastojen tuotoilla eikä niihin käytetä verovaroja. Työeläkevarat on tarkoitettu ainoastaan työllä ansaittujen eläkkeiden rahoittamiseen. Tulevina 16

vuosikymmeninä vanhuuseläkemenot kasvavat voimakkaasti elinajan pitenemisen vuoksi. Siksi työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja eläkkeet turvaavasti eikä niitä voi käyttää valtion budjettimenojen rahoittamiseen. Työmarkkinajärjestöt pääsivät syyskuussa 2014 sopimukseen työeläkeuudistuksesta. Uudistuksen tavoitteena on eliniän pidentyessä turvata riittävät eläkkeet ja niiden rahoitus. Jos keskimääräinen eläkkeelle siirtymisen ikä nousee ja työurat pitenevät, kuntien ja valtion verotulot kasvavat ja kestävyysvaje pienenee. Työllisyyden kehitys ratkaisee työurien pidentymisen. Työeläkeuudistuksen on määrä tulla voimaan vuoden 2017 alussa. Lainsäädännön valmistelu on jo käynnissä sosiaali- ja terveysministeriössä, ja uudistus pannaan toimeen seuraavan hallituskauden alussa. Vaalien jälkeen muodostettavalta hallitukselta tarvitaan vahvaa yhteistyön otetta ja sitoutumista suuren uudistuksen toteuttamiseen Suomen edun mukaisesti. Työeläketurva, sen rahoituksen turvaaminen ja toimeenpano vaativat jatkuvaa kehittämistä. On tärkeää, että tämä työ tehdään kolmikantaisesti. Työterveyshuollon saatavuutta parannettava SAK on sitoutunut työurien pidentämiseen. Keskeinen keino on vähentää työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuutta vaikuttamalla työkyvyttömyyden syihin. Tämän tavoitteen toteuttamisessa työterveyshuollolla ja työpaikoilla tehtävällä työterveysyhteistyöllä on keskeinen rooli. Työterveyshuoltolain mukaan työnantajan on järjestettävä työterveyshuolto kaikille työntekijöille. Tarkoitus on edistää työperäisten sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn terveellisyyttä ja turvallisuutta, työntekijöiden työkykyä sekä parantaa työyhteisön toimintaa. Työkyvyn edistämisen ja hallinnan kannalta on tärkeää, että työterveyshuolto on mukana sairaanhoidon toteutuksessa ja työkyvyn arvioinnissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistuksen yhteydessä on turvattava työterveyspalvelujen kattava saatavuus sekä toiminta työpaikan läheisenä yhteistyökumppanina ja sillanrakentajana muuhun terveydenhuoltoon ja kuntoutukseen. Työterveyshuollon sisällön ohjauksen on kuuluttava jatkossakin sosiaali- ja terveysministeriön työterveyshuollon neuvottelukunnalle. Työsuojelu on työelämän turvallisuuden ja työhyvinvoinnin edellytys. Sen perustan muodostaa ajanmukainen ja työntekijöiden oikeudet varmistava lainsäädäntö sekä viranomaisvalvonta, jolla varmistetaan työsuojelun toteutuminen työpaikoilla ja tarvittaessa ohjataan toimintaa. Työturvallisuuskulttuuri syntyy työpaikoilla työntekijöiden ja työnantajan yhteistyönä. 17

Vaikka lainsäädäntö on varsin kattava, sen kehittämiselle on tarvetta. Keskeisiä kehitettäviä kohteita ovat työnantajille vahvempi velvoite työolojen muokkaamiseen työntekijän työkyvyn säilyttämiseksi, yksintyöskentelyyn liittyvän tarkemman säännöstön kehittäminen, tuki- ja liikuntaelimistön kuormitusta koskevan ergonomia-asetuksen laatiminen sekä työsuojelurikosten ja laiminlyöntien ankarampi rankaiseminen. Lisäksi olisi tehtävä selvitys työnantajien työsuojeluosaamisesta ja tarpeesta määrittää riittävä osaamistaso. Aluehallintoa mahdollisesti uudistettaessa on työsuojeluvalvonnan voimavarat ja riippumattomuus turvattava ja työpaikkatarkastusten määrää lisättävä. Työntekijöiden oikeudet ja vaikutusmahdollisuudet työelämässä on turvattava. EU-tasolla on huolehdittava, ettei hallinnollisen taakan nimissä heikennettä työntekijöiden oikeuksia. Huolehditaan, että työterveyshuollon ennaltaehkäisevät toimet ovat kaikkien saatavilla. Sote-uudistuksessa on turvattava työterveyshuollon saatavuus ja toiminta. Kehitetään työsuojelua määrätietoisesti. EU-tasolla ei uhrata työsuojelua sääntelyn keventämisen tai vapaakauppasopimusten nimissä. Turvaa pätkä- ja silpputyötä tekeville Työsuhdeturva vaarantuu yhä useammin, kun kannattavat yritykset irtisanovat henkilöstöään. Turvaa ei saa rikkoa lyhytnäkösillä liikevoittotavoitteilla. Irtisanomissuojan tulee olla hyvä kaikille eikä irtisanomisten tule kohdistua vain iäkkäimpiin. Irtisanomisen kustannuksia ja valvontaa tulee lisätä väärinkäytösten ehkäisemiseksi pätkä- ja silpputöissä, työsuhteiden ketjuttamisessa sekä vuokratyössä. Työelämässä pääsääntönä tulee olla kokoaikaiset työsuhteet. Keinottelua osa-aikatöillä tai nollatyösopimuksilla ei pidä hyväksyä. Työnantajat eivät myöskään saa sysätä työn suorittajia pakkoyrittäjyyteen mikäli työ vastaa työsuhteessa tehtävää työtä, se tulee tehdä palkkatyönä. Työntekijät ovat alisteisessa suhteessa työnantajaan eivätkä aina pysty puolustamaan itseään. Siksi ammattiliitoille on säädettävä kanneoikeus. Työsuhdeturvaa on parannettava ja ammattiliitoille on säädettävä itsenäinen kanneoikeus. Pätkä- ja silpputyön epäkohtiin tulee puuttua lainsäädäntöä parantamalla ja valvontaa tehostamalla. Työsopimuslain tunnusmerkistöä työsuhdetyön ja yrittäjätyön rajanvedosta tulee täsmentää. Kyse olisi työsuhteesta, jos työ on tosiasiallisesti sidoksissa yhteen toimeksiantajaan sekä tämän työnjohtoon ja valvontaan. Uusi osaaminen vie eteenpäin Työelämän muuttuvat vaatimukset edellyttävät taitojen päivittämistä kaikilta työntekijöiltä. Erityinen huomio tulee kiinnittää työntekijäammatteihin sekä matalan koulutustason tehtäviin, joiden ennakoidaan vähenevän. Suomeen tarvitaan avoimen ammattiopiston toimintamalli. Avoimessa ammattiopistossa kuka tahansa voisi suorittaa lyhyitäkin osia tutkinnoista, mikä soveltuisi esimerkiksi alan vaihtoa harkitsevalle. Avointa ammattiopistoa on kokeiltu syrjäytyneiden nuorten kanssa, ja tulokset ovat olleet 18

erinomaisia. Yhdistettynä moniammatilliseen tukeen opisto on tarjonnut uuden väylän työelämään. Ammatillisista oppilaitoksista perustetaan kattava valtakunnallinen avointen opistojen verkosto, jonka tarjonta suunnataan nuorten lisäksi aikuisille. Opiskelu järjestetään siten, että se tukee ammatin- tai alanvaihtoa. Harmaata taloutta torjuttava Hallituksen on laadittava seitsemäs harmaan talouden torjuntaohjelma, johon kirjataan konkreettiset tavoitteet harmaan talouden vähentämiseksi. Tilaajavastuuseen on sisällytettävä ketjuvastuu yli koko alihankintaketjun. Pitkissä alihankintaketjuissa veroja häviää sitä enemmän, mitä vähemmän yhteisvastuuta ketjun toiminnasta otetaan. Tavoitteena tulisi olla Hollannin malli, jossa päätilaajalla on vastuu koko alihankintaketjusta. Todellisessa tilaajavastuussa tilaaja vastaa myös alihankkijan palveluksessa olevien tekijöiden palkoista. Rakennusalan veronumeromenettely ja tiedonantovelvoitteet tulivat voimaan 2014. Seuraavana vuonna veronumeron käytöstä kerätään koke- työnmuksia, jotta sitä voitaisiin laajentaa muillekin aloille. Hallituksen tulee laatia seitsemäs harmaan talouden torjuntaohjelma. Tehdään todellinen tilaajavastuulain kokonaisuudistus ja laajennetaan veronumerolainsäädäntöä. Veronumerolainsäädäntöä on soveltuvin osin laajennettava koskemaan myös muita kuin rakennusalaa. Hankintalailla kestäviä hankintoja Julkisissa hankinnoissa palkansaajille tärkeitä ovat laatu, sosiaaliset kriteerit sekä alihankintaketjujen ja työnantajavelvoitteiden valvonnan parantaminen. Hankintalain soveltamista on rajattava, jos kyse on erityisen haavoittuvien asiakasryhmien, pitkäaikaisten tai harvoin tarvittavien palvelujen jestämisestä. Tilaajavastuulain toimeenpanossa julkishallinnon on näytettävä esimerkkiä. Suomen pitää toimia aktiivisesti koko EU:n tilaajavastuun toteut- järtamiseksi. Hankintalain uudistuksessa painotetaan sosiaalisia näkökohtia ja antajavelvoitteiden valvonnan parantamista. työn- Parannetaan mahdollisuuksia sulkea veroparatiiseja käyttävät yhtiöt hankintojen ulkopuolelle. 19

www.sak.fi/hyväätyötäsuomi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Hakaniemenranta 1 A, PL 157, 00531 Helsinki puh. 020 774 000 www.sak.fi