Tiina Vuononvirta, TtT, ft 24.10.2012

Tiina Vuononvirta, TtT, ft 24.10.2012

Etäkuntoutuksella tarkoitetaan kuntoutuspalveluiden järjestämistä etäteknologian avulla (esim. Theodoros & Russell 2008). Etäteknologiaa voidaan hyödyntää myös kuntoutukseen liittyvässä ohjauksessa ja opetuksessa sekä eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Erityisasiantuntijuutta voidaan myös saada syrjäiselle maaseudullekin etäteknologian avulla. (Petäjäkoski-Hult ym. 2001)

Etäkuntoutusta kokeillaan jo huomattavan paljon esim. USA:ssa, Australiassa, Skotlannissa, Ruotsissa Suomessa käytetty vanhusten voimistelussa, jatkokuntoutuksena, puheterapiassa Suomessa käyttö edelleen melko vähäistä, vaikka meillä on pitkät etäisyydet ja asiantuntijoita ei ole saatavilla kauempana maaseudulla

Kuvapohjainen teknologia: videoneuvottelu, videopuhelin Sensoripohjainen teknologia Virtuaalitodellisuus Robottiteknologia Edellisten yhdistelmät ja päälle puettavat järjestelmät (Russel 2007, Liebermann ym. 2006, Burdea ym. 2000) Lisäksi puhelin, tekstiviestit, web

Tarkoitus Etämentorointi (TeleMonitoring) Etäseuranta (TeleMonitoring) Etäkonsultointi (TeleConsultation) Etävalvonta (TeleSupervision) Etäkoulutus (TeleEducation) Etäterapia a) Fyysisen intervention kautta b) Ilman fyysistä interventiota (Forducey ym. 2003) Koulutuksen/asiantuntijuuden tarjoaminen maaseudun ammattilaisille Jonkin erityistilanteen jatkuva seuranta Ammatillisten ohjeiden antaminen Potilaan tilan valvonta Koulutus Potilaan toimintakyvyn edistäminen fyysisen ohjauksen kautta Suullisen ohjauksen kautta

Mahdollistetaan kuntoutuspalveluiden saatavuus myös harvaanasutuille alueille Parantaa hoitoketjun jatkuvuutta (Kairy ym. 2009) Parantaa kuntoutuksen intensiteettiä: ajoitus, kesto, teho (Theodor & Russel 2008) Sensoripohjainen teknologia, VT ja robotit mahdollistavat itsenäisen harjoittelun ja nostavat intensiteettiä huomattavasti Kustannustehokas (Hill & Path 2010) Kuntoutumisen arviointi tarkentuu (Forducey ym. 2003) Mahdollistaa asiantuntijoiden konsultoinnin ja yhteiset arviointitilaisuudet (Guilfoyle ym. 2003)

Riittämättömät verkkoyhteydet maaseudulla!!! Teknologian toimivuus ja käytettävyys Kuntoutujien myöntyvyys Ammattilaisten myöntyvyys, koulutukset (Barret ym. 2009, Demiris ym. 2005, Nelson & Palsbo 2006) Eri yksiköiden välinen yhteistyö, koordinaatio (Neale ym. 2010)

Video on suosituin ja laajimmalle levinnyt etäteknologian muoto Nykyisin videoteknologia on jo melko edullista ja helposti saatavilla, sitä on myös helppo kuljettaa paikasta toiseen. Videoteknologian avulla voidaan helposti arvioida ja seurata potilaan liikkumisen kehittymistä. Video mahdollistaa liikkeiden hidastamisen, mikä usein helpottaa liikkeiden arviointia. (Liebermann ym. 2006)

Etäkonsultointi (Savard ym. 2003) Minnesodassa ja Samoalla on tarjottu erikoisasiantuntijan konsultointia syrjäisille alueille videoyhteyksien kautta. 38 etäkonsultoinneista koski neurologisen potilaan kuntoutusta. Kaikki konsultaatiot johtivat muutoksiin kuntoutussuunnitelmissa. Kaikki ammattilaiset, jotka osallistuivat etäkonsultaatioihin, pitivät niitä kliinisesti tehokkaina.

Johtopäätöksenä oli, että neurologisten potilaiden kuntoutusta voidaan edistää ja tukea etäkuntoutuksen keinoin. Reaaliaikainen keskustelu ja suunnittelu ammattilaisten ja potilaan välillä johti tehokkaaseen tiimityöskentelyyn. Potilas sai jakamatonta huomiota, ohjeet ja suositukset pystyttiin välittömästi selkeyttämään, jos oli tarpeen. Kuntoutustyöntekijät suhtautuivat positiivisesti ammatillisten suhteiden rakentamiseen näinkin pitkien välimatkojen päähän. Syrjässä työskentelevät terapeutit olivat tyytyväisiä, kun saivat uusinta ja olennaista tietoa työnsä tueksi.

Hong Kongissa kotona asuvia aivohalvauspotilaita (n=21) kuntoutettiin seniorikeskuksessa etäteknologian välityksellä. Fysioterapeutti ohjasi ryhmää kahdeksan viikon ajan. Ryhmän ohjelma koostui opetuskeskusteluista, fyysistä harjoituksista ja psykososiaalisesta tuesta. Ryhmäläisten tasapaino, itsetunto, tietotaso ja elämänlaatu olivat parantuneet merkittävästi kuntoutusjakson aikana. Ryhmäläiset suhtautuivat etäkuntoutukseen myönteisesti.

Tapaustutkimuksessa selvitettiin, miten 13 vuotta aikaisemmin vammautuneen aivovammapotilaan fyysistä ja toimintakykyä voidaan parantaa etäkuntoutuksen avulla. Tähän potilasryhmään erikoistunut fysioterapeutti ohjasi potilasta ja hänen lähiammattilaisia 48 kertaa 24 viikon ajan. Kuntoutus tuotti hyviä tuloksia: sekä fyysisen että neuropsykologinen tila parani.

2 toimintaterapeuttia arvioi samalla mittarilla samoja potilaita (n=4), toinen lähikontaktissa, toinen etänä. Yhdessä näistä neljästä arvioinnista ilmeni eroja arvioitsijoiden välillä. Videokuva ei ollut tarpeeksi tarkka pienien liikkeiden tarkkailuun. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli kuitenkin, että toimintaterapeuttista arviointia voidaan tehdä myös etäteknologian avulla.

Verrattiin etäarvioinnin ja paikanpäällä tehdyn asunnonmuutosarvioinnin eroja. Etäarvioinnissa tunnistettiin suurin osa (86,4 %) niistä esteettömyysongelmista, jotka nousivat esille paikan päällä tehdyssä asunnonmuutosarviossa. Etäteknologian avulla tehdyt mittaukset olivat myös tarkkoja, eroja paikan päällä tehtyihin vain 10 %:ssa mittauksista. Asunnonmuutostyöarviointeja voidaan siis tämän tutkimuksen mukaan tehdä melko luotettavasti myös etäteknologian avulla.

Selvitettiin, miten puheen apraksiaa voidaan arvioida etänä. 11 potilasta arvioitiin samanaikaisesti kasvokkain ja etäteknologian avulla. (yhteys oli vain 128 kbit/s) Tutkimustulosten mukaan apraxian arvioinnissa ei ollut eroja eri toimintamallien välillä, mutta puheterapeutit ilmoittivat jonkin verran ongelmia vaikea-asteisen apraxian arvioinnissa etäyhteyden kautta. Tutkijat suosittelivat jatkossa suurempia tutkimusryhmiä, jotka voidaan osittaa apraxian vaikeusasteen mukaan sekä nopeampien internet yhteyksien käyttämistä.

Selvitettiin afasian vaikeusasteen arviointimahdollisuutta etäteknologian avulla. 32 osallistujaa, jotka oli ryhmitelty afasian vaikeusasteen mukaan. Arviointi samanaikaisesti etäteknologian avulla ja kasvokkain. Tutkimustuloksena oli, että afasian arviointitulokset eivät juurikaan eronneet näiden kahden toimintamallin välillä. Ainoastaan nimeämisessä ja parafasiassa oli jotain afasian vaikeusasteeseen liittyvää eroa.

1) Ole ajoissa paikalla 2) Pukeudu väreihin, jotka erottuvat hyvin taustasta. Vältä merkkejä, raitoja ja levottomia värejä. 3) Koska tiedonsiirrossa on usein myöhästelyä, pidä taukoja puheessa, että muilla on aikaa kommentoida. 4) Kaikkien tulee esitellä itsensä, vaikka osa olisikin tuttuja toisilleen.

5) Käytä aluksi muutama minuutti hyvän yhteisymmärryksen ja mukavan ilmapiirin luomiseen. 6) Puhu ja toimi luonnollisesti, käytä sekä verbaalista että ei-verbaalista ilmaisua 7) Suunnittele valmiiksi, miten toimit, jos etäyhteys jostain syystä katkeaa (Savard ym. 2003) Lisäksi: Asetu kuvaan siten, että kasvosi näkyvät suoraan edestä (katsekontakti) Aseta mikrofoni riittävän lähelle

Riittävän iso huonetila, jonka seinät on maalattu vaalean harmaaksi, vaalean tai tummansiniseksi. Valaistus pitäisi olla lähellä päivänvaloa ja melutaso ei saisi ylittää 50 db (Pineau ym. 2006). Kuvanäytön tulee olla riittävän iso (27-36 tuumaa), jotta liikkeet erottuvat riittävän tarkasti. Yhteysnopeudeksi riittää yleensä 384 kbps, mutta erityisesti puheterapiassa tarvitaan joskus nopeampaa, 768 Kbps-yhteyttä. (Pineau ym. 2006.)

Kamera olisi hyvä olla liikuteltava, jotta potilasta voidaan kuvata hänen todellisessa elinympäristössä ja niissä tiloissa, joissa mahdollisia toiminnanvajavuuksia ilmenee (Guilfoyle ym.2003, Pineau ym. 2006). Voidaan käyttää myös kahta kameraa, jotta saadaan riittävän laajat kuvakulmat liikkumisen ja toiminnan arviointiin (Pineau ym. 2006).