OHJEET SISÄMARKKINOIDEN HARMONISOINTIVIRASTOSSA (TAVARAMERKIT JA MALLIT) SUORITETTAVAAN YHTEISÖN TAVARAMERKKIEN TUTKINTAAN OSA A YLEISET SÄÄNNÖT JAKSO 2 MENETTELYJÄ KOSKEVAT YLEISET PERIAATTEET Ohjeet virastossa suoritettavaan tutkintaan, osa A, Yleiset säännöt Sivu 1
Sisällysluettelo 1 Riittävät perustelut... 3 2 Oikeus tulla kuulluksi... 3 2.1 Tutkinta viran puolesta... 3 2.2 Esitettyihin tosiseikkoihin ja todisteisiin rajoittuva tutkinta... 4 3 EU-oikeuden yleiset periaatteet... 4 4 Todistuskeinot asian ratkaisemiseksi... 4 4.1 Kirjallinen todistusaineisto... 5 4.2 Suullinen todistus... 5 4.3 Asiantuntijoiden kuuleminen... 6 4.4 Tarkastukset... 7 4.5 Valaehtoiset todistukset... 7 4.6 Todisteiden pyytämisen kustannukset... 7 5 Suullinen menettely... 8 5.1 Suullisen menettelyn aloittaminen... 8 5.2 Suullisen menettelyn kulku... 8 6 Pöytäkirja todisteiden vastaanottamisesta ja suullisesta menettelystä 9 7 Päätökset... 9 7.1 Sisältö... 9 7.2 Kulujen jakaminen... 9 Ohjeet virastossa suoritettavaan tutkintaan, osa A, Yleiset säännöt Sivu 2
1 Riittävät perustelut Tavaramerkkiasetuksen 75 78 ja 85 artikla Virasto tekee päätöksensä kirjallisesti ja antaa niiden perustelut. Näin varmistetaan, että asianosaiset saavat tietää toimenpiteiden syyt oikeuksiensa suojelemista varten ja että Euroopan unionin tuomioistuimet voivat käyttää valtaansa valvoa päätösten laillisuutta (ks. tuomio 12.7.2012, T-389/11, Guddy, (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Virasto ei kuitenkaan riko velvollisuuttaan antaa perusteluja silloin, kun se ei vastaa kaikkiin osapuolien esittämiin huomautuksiin. Riittää, kun se esittää päätöksen kannalta ratkaisevan tärkeät tosiseikat ja oikeudelliset näkökohdat. (Ks. tuomio 16.5.2012, T-580/10, Kindertraum, ja tuomio 10.10.2012, T-569/10, Bimbo Doughnuts ). 2 Oikeus tulla kuulluksi Osapuolilla on kaikissa virastossa käytävissä menettelyissä aina mahdollisuus tuoda esiin oma kantansa ja esittää puolustautumisperusteensa. Viimeksi mainitut esitetään yleensä kirjallisesti. Viraston menettelyt käydään pääasiallisesti kirjallisesti. Päätökset voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin osapuolilla on ollut mahdollisuus esittää huomautuksensa. Viraston ei kuitenkaan tarvitse antaa oikeudellista lausuntoa ennen päätöksen tekemistä (ks. tuomio 8.3.2012, T-298/10, Biodanza ). Viraston suorittaman tutkinnan laajuus määräytyy ensisijaisesti sen mukaan, onko kyseessä ex parte- vai inter partes -menettely. Tutkinnan laajuuteen voi kuitenkin vaikuttaa myös se, tutkitaanko menettelyssä ehdottomia hylkäysperusteita vai rekisteröinnin hylkäämisen tai mitättömyyden suhteellisia perusteita. 2.1 Tutkinta viran puolesta Virasto tutkii tosiseikat viran puolesta ex parte -menettelyissä, erityisesti silloin kun on kyse yhteisön tavaramerkkihakemuksen tutkinnasta ennen julkaisemista. Ohjeet virastossa suoritettavaan tutkintaan, osa A, Yleiset säännöt Sivu 3
2.2 Esitettyihin tosiseikkoihin ja todisteisiin rajoittuva tutkinta Viraston suorittama tutkinta rajoittuu osapuolten esittämiin tosiseikkoihin, todisteisiin ja huomautuksiin inter partes -menettelyissä (väitteet, menettämis- ja mitättömyysvaatimukset). Viraston asettaman määräajan päättymisen jälkeen toimitettujen asiakirjojen ja esitettyjen huomautusten katsotaan pääsääntöisesti saapuneen liian myöhään, eikä niitä oteta huomioon. Edellä esitetystä poiketen virasto ottaa oikeudelliset seikat huomioon riippumatta siitä, ovatko osapuolet vedonneet niihin, esimerkiksi silloin kun se arvioi merkkien tai tavaroiden samankaltaisuutta vertaamalla kahta tavaramerkkihakemusta/-rekisteröintiä. Myös olosuhteiden muuttuminen menettelyn aikana otetaan huomioon. Virasto ottaa esimerkiksi aina huomioon sen, jos väitemenettelyn aikana väitteen perustana ollut aiempi oikeus raukeaa (esim. sitä ei uudisteta tai se julistetaan mitättömäksi). 3 EU-oikeuden yleiset periaatteet Viraston on noudatettava EU-oikeuden yleisiä periaatteita, kuten yhdenvertaista kohtelua ja hyvää hallintotapaa (ks. tuomio 24.1.2012, T-260/08, Visual Map ). Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sovellettaessa on kuitenkin noudatettava laillisuusperiaatetta, jonka mukaan henkilö ei voi tukeutua toisen menettelyn yhteydessä suoritettuun laittomaan toimeen (ks. tuomio 2.5.2012, T-435/11, UniversalPHOLED ). 4 Todistuskeinot asian ratkaisemiseksi Tavaramerkkiasetuksen 78 artikla Tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 57 59 sääntö Kaikissa viraston menettelyissä voidaan toteuttaa toimia asian ratkaisemiseksi todisteiden avulla. Tällaiset toimet on lueteltu tavaramerkkiasetuksen 78 artiklassa sekä täytäntöönpanoasetuksen 57 säännössä, vaikkakin luettelo ei ole tyhjentävä. Toimet asian selvittämiseksi ovat seuraavat: osapuolten kuuleminen tietojen pyytäminen asiakirjojen ja todistuskappaleiden esittäminen todistajien kuuleminen asiantuntijalausunnot valaehtoiset tai juhlalliset kirjalliset vakuutukset taikka sen valtion lainsäädännön, jossa ne on tehty, mukaan vaikutukseltaan vastaavat kirjalliset vakuutukset tarkastus. Ohjeet virastossa suoritettavaan tutkintaan, osa A, Yleiset säännöt Sivu 4
Joitakin näistä toimista käytetään melko usein, kuten tietojen pyytämistä, kirjallisia vakuutuksia ja erityisesti asiakirjojen ja todistuskappaleiden esittämistä. Toisia, kuten osapuolten, todistajien tai asiantuntijoiden kuulemista sekä tarkastuksia, toteutetaan vain poikkeuksellisesti. Virasto päättää yksin, mitä näistä toimista se pitää tarkoituksenmukaisina. Toimia toteutetaan vain silloin, kun ne ovat tarpeellisia asian tutkinnan kannalta. Päätöksestä hylätä osapuolen todisteiden pyytämistä koskeva pyyntö ei voi valittaa erikseen vaan ainoastaan lopullista päätöstä koskevan valituksen yhteydessä. Viraston menettelytapa vaihtelee sen mukaan, mitä toimia se toteuttaa asian selvittämiseksi. 4.1 Kirjallinen todistusaineisto Virasto yleensä tukeutuu todisteiden tarkastelussa yksinomaan kirjalliseen aineistoon. Se on edullisin, yksinkertaisin ja joustavin tapa todisteiden tarkastelulle. Virasto suosii tässä yhteydessä asiakirjojen ja todistuskappaleiden esittämistä. Muita esimerkkejä kirjallisesta todentavasta aineistosta ovat paitsi tietopyynnöt ja valaehtoiset tai juhlalliset kirjalliset vakuutukset taikka sen asiaankuuluvan valtion lainsäädännön mukaan vaikutukseltaan vastaavat kirjalliset vakuutukset, myös asiantuntijalausunnot, joiden osalta pelkän kirjallisen raportin toimittaminen saattaa riittää. Asetuksessa ei säädetä mistään erityisestä menettelystä tai muodollisesta edellytyksestä, joten tässä sovelletaan viraston yleisiä menettelysääntöjä. Kaikki yhden osapuolen toimittamat tiedot, asiakirjat tai todistuskappaleet toimitetaan muille osapuolille mahdollisimman pian, ja virasto voi asettaa muille osapuolille vastaamista varten määräajan, joka on yleensä kahden kuukauden pituinen. Viraston päätökset voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin kaikki osapuolet ovat voineet ottaa kantaa. 4.2 Suullinen todistus Suullisella todistuksella viitataan suullisissa menettelyissä saatavaan näyttöön, kuten osapuolten, todistajien ja asiantuntijoiden kuulemiseen. Muistutus: virasto kuulee suullisia todistuksia vain poikkeustapauksissa, erityisesti siksi, että tämä hankala menettelytapa pitkittää asian käsittelyä ja siitä aiheutuvat kulut jäävät inter partes -menettelyissä häviävän osapuolen tai toisinaan molempien osapuolien maksettaviksi. Jos virasto pitää tarpeellisena kuulla osapuolien, todistajien tai asiantuntijoiden suullisia todistuksia, se tekee päätöksen, jossa se ilmoittaa menettelyn muodon (tässä tapauksessa kuuleminen), aiheen ja ajankohdan. Ohjeet virastossa suoritettavaan tutkintaan, osa A, Yleiset säännöt Sivu 5
Jos jokin osapuolista vaatii suullista todistusta, päätöksessä määrätään aika yleensä kuukausi, jonka kuluessa kyseisen osapuolen on ilmoitettava niiden todistajien ja asiantuntijoiden nimet ja osoitteet, joita se haluaa kuultavan. Virasto kutsuu osapuolet, todistajat tai asiantuntijat päätöksensä mukaisesti. Kutsu toimitetaan vähintään kuukausi ennen kuulemista, elleivät asianosaiset sovi lyhyemmästä ajasta. Kutsussa esitetään paitsi kuulemisen ajankohta ja käsiteltävät asiat myös osapuolien nimet ja tiedot mahdollisista kuluista, jotka virasto voi korvata todistajille tai asiantuntijoille. Jos virasto pyytää jotakin osapuolta antamaan suullisen todistuksen, se ilmoittaa siitä muille osapuolille niin, että he voivat osallistua kuulemiseen. Samoin jos virasto kutsuu asiantuntijan tai todistajan kuultavaksi, se ilmoittaa asiasta osapuolille niin, että he voivat osallistua ja esittää kysymyksiä todistuksen antavalle henkilölle. 4.3 Asiantuntijoiden kuuleminen Tässä kohdassa käsiteltävää keinoa käytetään edellä esitetyistä syistä vain poikkeuksellisesti. Asiantuntijalausuntoihin tai tarkastuksiin turvaudutaan vasta viimeisenä vaihtoehtona niistä aiheutuvien huomattavien kulujen ja menettelyn pitkittymisen välttämiseksi. Virasto päättää, pyydetäänkö asiantuntijalausunto ja kenet kutsutaan asiantuntijaksi. Virastolla ei ole mitään erityistä asiantuntijaluetteloa tai -komiteaa, koska asiantuntijoita kuullaan vain poikkeuksellisesti. Asiantuntijan toimeksiannossa esitetään tarkka kuvaus tehtävästä määräaika raportin laatimiselle menettelyn osapuolien nimet tiedot kuluista, jotka virasto voi korvata. Kun virasto on saanut asiantuntijalausunnon, se toimittaa siitä jäljennökset osapuolille. Jos raportti on viraston mielestä riittävä ja jos osapuolet hyväksyvät raportin, sitä käytetään periaatteessa vain kirjallisessa muodossa. Virasto voi päättää, haluaako se lisäksi kuulla asiantuntijaa tai saada suullisen selvityksen. Osapuolet voivat vaatia asiantuntijan jääväämistä siksi, että hän on epäpätevä, hänellä on eturistiriita, hän on ollut aiemmin osallisena kiistassa tai häntä epäillään puolueellisuudesta. Asiantuntijaa ei voida jäävätä kansallisuuden perusteella. Jos osapuolet vaativat asiantuntijan jääväämistä, virasto ratkaisee asian. Asiantuntijan jääväämisen perusteet ovat samat kuin tavaramerkkiasetuksen 137 artiklassa mainitut perusteet tutkijan tai valituslautakunnan jäsenen jääväämiselle. Ohjeet virastossa suoritettavaan tutkintaan, osa A, Yleiset säännöt Sivu 6
4.4 Tarkastukset Virasto voi hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa katsoa tarpeelliseksi suorittaa tarkastuksen itse paikalla. Silloin se tekee päätöksen, joka perustellaan samalla tavalla kuin muutkin viraston päätökset eli siten, että siinä esitetään menettelyn muoto (tässä tapauksessa tarkastus), aihe ja ajankohta. Tarkastuksen ajankohta valitaan siten, että asianosaisella on riittävästi aikaa valmistautua siihen. 4.5 Valaehtoiset todistukset Kirjalliset tai valaehtoiset todistukset hyväksytään todisteiksi, jos osapuolet esittävät sellaisia. Todistusten luotettavuutta on kuitenkin arvioitava sen pohjalta, onko tieto todenmukaista, täsmällistä, peräisin riippumattomasta lähteestä ja/tai kirjallisen tiedon tukemaa (esimerkiksi silloin kun henkilö vakuuttaa, että tämän yrityksellä on tallenteet tietyistä tiedoista). Tavaramerkkiasetuksen 78 artiklan 1 kohdan f alakohdan väärinkäyttöä osapuolten keinona pyrkiä todistamaan jotakin ei voida hyväksyä. Jotta kirjallinen tai valaehtoinen todistus voitaisiin hyväksyä, on varmistettava, että väärän todistuksen antaminen on rikos sen jäsenvaltion lain perusteella, jossa asiakirja on laadittu. Juuri rangaistusseuraamuksen uhka takaa, että kuultavat kertovat totuuden ja että virasto voi luottaa väitteiden todenperäisyyteen. Jos näin ei ole, asiakirjaa käsitellään samalla tavalla kuin muuta kirjallista aineistoa, jolla ei ole mitään todistusarvoa. 4.6 Todisteiden pyytämisen kustannukset Virasto voi vaatia todisteiden tarkastelua pyytäneeltä osapuolelta vakuusmaksun, jonka suuruuden virasto määrittelee arvioimiensa kustannusten perusteella. Viraston kutsumille tai kuulemille todistajille ja asiantuntijoille korvataan matka- ja oleskelukustannukset. Heille voidaan myöntää ennakkomaksu. Todistajat ja asiantuntijat ovat myös oikeutettuja saamaan korvauksen tulonmenetyksestä tai palkkion työstä. Korvausten ja ennakkomaksujen määrät vahvistaa viraston pääjohtaja ja ne julkaistaan viraston virallisessa lehdessä. Yksityiskohtaiset tiedot ovat päätöksessä nro EX-99-1 sellaisena kuin se on muutettuna 20.1.2003 tehdyllä päätöksellä nro EX-03-2. Kun virasto toteuttaa omasta aloitteestaan todisteiden pyytämiseen tähtääviä toimia, joihin kuuluu todistajien tai asiantuntijoiden suullisia todistuksia, virasto vastaa itse kuluista. Jos kuitenkin suullisia todistuksia kuullaan osapuolen pyynnöstä, kyseinen osapuoli vastaa kuluista inter partes -menettelyssä sen mukaan, miten kulujen jakamisesta on päätetty. Ohjeet virastossa suoritettavaan tutkintaan, osa A, Yleiset säännöt Sivu 7
5 Suullinen menettely Tavaramerkkiasetuksen 77 artikla Tavaramerkkiasetuksen 77 artiklassa säädetään, että virasto voi järjestää suullisen menettelyn. Epävirallisia yhteydenottoja, kuten puhelinsoittoja, ei pidetä tavaramerkkiasetuksen 77 artiklassa tarkoitettuina suullisina menettelyinä. Virasto järjestää suullisen menettelyn omasta aloitteestaan tai jonkin osapuolen pyynnöstä ainoastaan silloin, kun se pitää sellaista ehdottoman tarpeellisena. Päätös on täysin viraston harkintavallassa. Valtaosassa tapauksista riittää, kun osapuolilla on mahdollisuus esittää huomautuksensa kirjallisesti, ja on vaikea nähdä, mitä lisäaineistoa kuulemistilaisuudessa voitaisiin esittää rikkomatta periaatetta, jonka mukaan tosiseikat ja todisteet on esitettävä ajoissa kirjallisessa menettelyssä asetettujen määräaikojen puitteissa. 5.1 Suullisen menettelyn aloittaminen Kun virasto on päättänyt järjestää suullisen menettelyn, kutsut on toimitettava osapuolille vähintään kuukausi ennen kuulemista, elleivät osapuolet sovi lyhyemmästä ajasta. Koska suullisessa menettelyssä on tarkoitus selventää kaikkia avoimia kysymyksiä ennen lopullisen päätöksen tekemistä, viraston olisi asianmukaista tuoda kutsussa osapuolille esiin ne seikat, joista sen mielestä on tarpeellista keskustella ennen päätöksentekoa. Tarpeen tullen virasto voi kuulemistilaisuuden helpottamiseksi pyytää osapuolia toimittamaan kirjallisia huomautuksia tai todisteita ennen suullista käsittelyä. Huomautusten toimittamiselle asetettavassa määräajassa otetaan huomioon, että viraston on saatava huomautukset riittävän ajoissa, jotta se ehtii lähettää ne edelleen muille osapuolille. Osapuolet voivat myös oma-aloitteisesti toimittaa todisteita huomautustensa tueksi. Jos nämä todisteet olisi tosin pitänyt toimittaa aikaisemmassa menettelyn vaiheessa, virasto voi yksin päättää, hyväksyykö se ne molempien osapuolien kuulemisen periaatetta ajatellen. 5.2 Suullisen menettelyn kulku Tutkijoiden edessä sekä väiteosastossa ja rekisterien pitämisestä vastaavassa osastossa käytävä suullinen menettely ei ole julkinen. Mitätöintiosastossa ja valituslautakunnissa suullinen menettely, myös päätöksen julistaminen, on periaatteesta julkinen. Jos suulliseen menettelyyn asianmukaisesti kutsuttu osapuoli ei saavu kuultavaksi virastoon, menettelyä voidaan jatkaa ilman häntä. Ohjeet virastossa suoritettavaan tutkintaan, osa A, Yleiset säännöt Sivu 8
Suullisen menettelyn päätteeksi viraston tulisi antaa osapuolille mahdollisuus esittää loppulausuntonsa. 6 Pöytäkirja todisteiden vastaanottamisesta ja suullisesta menettelystä Tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 60 sääntö Todisteiden vastaanottamisesta ja suullisesta menettelystä laadittavaan pöytäkirjaan merkitään vain olennaiset tiedot. Niihin ei liitetä sanatarkkoja lausuntoja eikä niitä tarvitse esittää hyväksyttäväksi. Kaikki asiantuntijoiden tai todistajien lausunnot kuitenkin kirjataan siten, että niiden tarkka sisältö voidaan myöhemmin todentaa. Osapuolet saavat jäljennökset pöytäkirjoista (mutta eivät kirjatuista lausunnoista). 7 Päätökset 7.1 Sisältö Tavaramerkkiasetuksen 75 artikla Tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 55 sääntö Viraston päätökset on perusteltava siinä määrin, että niiden lainmukaisuus voidaan arvioida muutoksenhakuvaiheessa tai unionin tuomioistuimessa tai yleisessä tuomioistuimessa. Päätöksessä on vastattava osapuolten esittämään kysymykseen. Erityisesti jos tavaramerkkihakemuksen tai -rekisteröinnin kohteena olevista tavaroista ja palveluista on tehty erilaisia ratkaisuja, päätöksessä on tuotava selkeästi esiin, mitkä tavarat ja palvelut on hylätty ja mitkä on hyväksytty. Päätöksen tekijän nimi tai tekijöiden nimet esitetään päätöksen lopussa (tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 55 sääntö). Päätökseen liitetään tieto mahdollisuudesta hakea muutosta. Tämän tiedon puuttuminen ei vaikuta päätöksen laillisuuteen eikä muutoksenhaun määräaikaan. 7.2 Kulujen jakaminen Tavaramerkkiasetuksen 82 artiklan 5 kohta ja 85 artikla Tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 51 ja 94 sääntö Ex parte -menettelyissä ei tehdä päätöstä kuluista eikä jaeta kuluja. Virastolle suoritettuja maksuja ei palauteta (poikkeuksina valitusmaksun palauttaminen tietyissä tilanteissa tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 51 säännön nojalla ja menettelyn jatkamista koskevan maksun palauttaminen tavaramerkkiasetuksen 82 artiklan 5 kohdan nojalla, jos menettelyä ei jatketa). Ohjeet virastossa suoritettavaan tutkintaan, osa A, Yleiset säännöt Sivu 9
Kuluista päätetään ja kulujen määrät vahvistetaan vain väite- ja menettämis- tai mitätöintimenettelyissä (sekä niitä seuraavissa muutoksenhakumenettelyissä sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa käytävissä menettelyissä). Kuluihin sisältyvät menettelyn osapuolille pääasiallisesti edustuksesta ja suulliseen menettelyyn osallistumisesta aiheutuvat kulut (edustuksen kuluihin sovelletaan melko matalia ylärajoja). Kuluihin kuuluvat myös väite- ja menettämis- tai mitätöintimenettelyihin liittyvät maksut, jotka väitteentekijä tai kolmas osapuoli on maksanut. Kulujen jakaminen tarkoittaa, että virasto päättää, pitääkö osapuolten korvata edellä tarkoitettuja määriä toisilleen ja jos pitää, niin missä määrin. Virastoon liittyvät kulut eivät kuulu tähän (virastolle suoritetut maksut, viraston omat kulut). Virasto päättää kulujen jakamisesta inter partes -menettelyissä. Hävinnyt osapuoli vastaa toisen osapuolen maksuista ja välttämättömistä menettelyyn liittyvistä kuluista. Jos molemmat osapuolet häviävät yhdessä tai useammassa pääkohdassa tai jos se on kohtuullisuuden nimissä perusteltua, virasto voi päättää toisenlaisesta kulujen jakamisesta. Jos kulut koostuvat yksinomaan toisen osapuolen edustuksen kuluista (tai mahdollisesti väite- tai menettämis- tai mitätöintimenettelyihin liittyvän maksun palauttamisesta), päätöksessä vahvistetaan hävinneiden osapuolien maksettavaksi jäävien kulujen määrä. Sitä varten ei tarvitse todistaa kulujen todenmukaisuutta. Edustuksesta koituvat kulut koskevat ainoastaan tavaramerkkiasetuksen 93 artiklassa tarkoitettua ammattimaista edustusta; työntekijöiden suorittamasta edustuksesta aiheutuvia kuluja ei korvata (vaikka työntekijä olisi toiminut sellaisen toisen yhtiön puolesta, jolla on taloudellisia yhteyksiä hänen työnantajaansa). Tämä päätöksen osa voidaan toteuttaa yksinkertaistetuissa menettelyissä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Jos riitautettu tavaramerkkihakemus tai tavaramerkki peruutetaan tai siitä luovutaan, tai jos väite taikka menettämis- tai mitättömyysvaatimus peruutetaan, virasto ei tee päätöstä asiasisällöstä mutta se tekee yleensä päätöksen kuluista. Menettelyn keskeyttänyt osapuoli vastaa toiselle osapuolelle koituneista maksuista ja kuluista. Kun tapauksen käsittely lopetetaan muista syistä, virasto päättää kuluista harkintansa mukaan. Kuluja koskeva päätös ei voi koskaan perustua oletukseen siitä, kuka olisi voittanut menettelyn, jos asiasisältö olisi pitänyt ratkaista. Osapuoli voi kuukauden kuluessa kulujen määrän ilmoittamisesta pyytää määrän tarkistamista. Pyynnössä on esitettävä sen perusteena olevat syyt ja siihen on liitettävä asianmukainen maksu (tavaramerkkiä koskevan maksuasetuksen 2 artiklan 30 kohta). Ohjeet virastossa suoritettavaan tutkintaan, osa A, Yleiset säännöt Sivu 10