1 Tietojärjestelmä 1 1.1 Katso myös... 1

Sisältö 1 Tietojärjestelmä 1 1.1 Katso myös.............................................. 1 2 Tuotannonohjaus 2 2.1 Tietojärjestelmien tukema tuotannonohjaus.............................. 2 2.2 Pullonkaulat ja rajoitteet tuotannonohjauksessa............................ 3 2.3 Simulointi- ja APS-jäjestelmät.................................... 3 2.4 Erilaiset tuotannonohjaustapaukset.................................. 4 2.5 JIT- ja LEAN-tuotannonohjausfilosofiat................................ 4 2.6 Lähteet................................................ 4 2.7 Viitteet................................................. 5 3 Tietojärjestelmäarkkitehtuuri 6 3.1 Näkökulmat.............................................. 6 3.2 Abstraktiotasot............................................ 6 3.3 Työn eteneminen........................................... 6 3.4 Kuvaaminen.............................................. 6 3.5 Katso myös.............................................. 7 4 Tietämyksenhallinta 8 4.1 Tiedon luominen............................................ 8 4.2 Tiedon jakaminen........................................... 8 4.3 Tietämyksenhallinnan menetelmiä................................... 8 4.4 Katso myös.............................................. 8 4.5 Aiheesta muualla........................................... 8 5 Tuotetiedon hallinta 9 5.1 Ohjelma ja tietokanta......................................... 9 5.2 PDM-järjestelmien ominaisuuksia................................... 9 5.3 PDM-järjestelmien valmistajia.................................... 9 5.4 Lähteet................................................ 9 5.5 Kirjallisuutta.............................................. 10 6 Arkkitehtuurin informaatiotekniikka 11 i

ii SISÄLTÖ 6.1 Aiheesta muualla........................................... 11 7 Organisaatio 12 7.1 Organisaatiomuodot.......................................... 12 7.2 Organisaation sidosryhmät....................................... 12 7.3 Organisaatiomuodot ja monimutkaisuus................................ 13 7.4 Organisaatiomuotojen vertailua.................................... 13 7.5 Organisaatiomallit tasosiirtyminä................................... 13 7.6 Esimerkkejä tasosiirtymistä aiheutuvista ongelmista.......................... 14 7.7 Verkostoajan Ilkeät ongelmat.................................... 14 7.8 Katso myös.............................................. 14 7.9 Lähteitä................................................ 14 8 Tuotteen elinkaaren hallinta 15 8.1 PLM-järjestelmien historia...................................... 15 8.2 PLM-järjestelmien etuja........................................ 15 8.3 PLM-järjestelmien toiminta...................................... 15 8.3.1 Tuotteen elinkaaren hallinta tukee verkostoitumista..................... 15 8.4 Katso myös.............................................. 15 8.5 Lähteet................................................ 16 8.6 Aiheesta muualla........................................... 16 9 Informaatioarkkitehtuuri 17 9.1 Historiaa............................................... 17 9.2 Erilaisia määritelmiä......................................... 17 9.3 Ketkä suunnittelevat informaatioarkkitehtuureja?........................... 17 9.4 Mitä informaatioarkkitehtuurin rakentaminen käytännössä on?................... 18 9.5 Haasteita informaatioarkkitehtuurien suunnittelussa.......................... 18 9.6 Informaatioarkkitehdit........................................ 18 9.7 Katso myös.............................................. 19 9.8 Lähteet................................................ 19 9.9 Aiheesta muualla........................................... 19 9.9.1 Englanninkielisiä resursseja................................. 19 9.9.2 Englanninkielisiä artikkeleita................................. 19 10 Varastonhallinta 20 11 Verkostoituminen 21 11.1 Yrityksen verkostoituminen...................................... 21 11.2 Katso myös.............................................. 21 12 Toimitusketju 22 12.1 Materiaalivirta............................................ 22 12.2 Informaatiovirta............................................ 22

SISÄLTÖ iii 12.3 Rahavirta............................................... 22 12.4 Katso myös.............................................. 22 12.5 Aiheesta muualla........................................... 22 13 Toimitusketjujen ja logistiikan hallintajärjestelmä 23 14 Asiakkuudenhallinta 24 14.1 Asiakaslähtöinen ajattelu....................................... 24 14.2 Tikapuumalli............................................. 25 14.3 Porrasmalli.............................................. 25 14.4 Asiakkuudenhallinnan osat...................................... 25 14.5 Asiakkuudenhallinta kirjallisuudessa................................. 25 14.6 Asiakkuudenhallinnan ohjelmistoja.................................. 25 14.7 Katso myös.............................................. 26 14.8 Lähteet................................................ 26 14.8.1 Lähdeviitteet......................................... 26 15 Liiketoimintajärjestelmä 27 16 Organisaatioiden välinen tiedonsiirto 28 16.1 Viitteet................................................. 28 16.2 Aiheesta muualla........................................... 28 17 WWW-sisällönhallinta 29 17.1 Tausta................................................. 29 17.2 Käytännön toteutus.......................................... 29 17.3 Www-sisällönhallintajärjestelmä................................... 29 17.3.1 Käyttöönoton hyödyt..................................... 30 17.3.2 Tarpeen tunnistaminen.................................... 30 17.3.3 Järjestelmän valinta...................................... 30 17.3.4 Ominaisuudet ja toiminnallisuus............................... 31 17.4 Katso myös.............................................. 31 17.5 Lähteet................................................ 31 17.6 Aiheesta muualla........................................... 32 17.6.1 Englanninkielisiä resursseja................................. 32 17.6.2 Englanninkielisiä artikkeleita................................. 32 17.6.3 Suomenkielisiä tutkimuksia ja resursseja........................... 32 18 Sisällönhallintajärjestelmä 33 18.1 Erilaisia sisällönhallintajärjestelmiä.................................. 33 18.2 Sisällönhallintajärjestelmän keskeiset osat.............................. 33 18.3 Katso myös.............................................. 33 18.4 Aiheesta muualla........................................... 33 18.5 Lähteet................................................ 33

iv SISÄLTÖ 19 Käytettävyys 34 19.1 Käytettävyys (usability)........................................ 34 19.2 Käytettävyys (availability)...................................... 35 19.3 Katso myös.............................................. 35 19.4 Lähteet................................................ 36 19.5 Kirjallisuutta............................................. 36 19.6 Aiheesta muualla........................................... 36 20 ITIL 37 20.1 ITIL versio 3............................................. 37 20.2 ITIL-elinkaarimalli.......................................... 37 20.3 ITIL V3 rakenne............................................ 38 20.4 ITIL V2 rakenne............................................ 38 20.5 ITIL V1 rakenne............................................ 38 20.6 ITILin tekijänoikeus ja omistajuus.................................. 38 20.7 ITIL-konseptiin kohdistuva kritiikki.................................. 38 20.8 Viitteet................................................ 38 20.9 Aiheesta muualla........................................... 38 21 Balanced Scorecard 39 21.1 Kuinka BSC syntyi?.......................................... 39 21.2 Tavoitteiden näkökulmat........................................ 39 21.3 Tavoitteiden tasapaino......................................... 40 21.4 Kannustusominaisuudet........................................ 40 21.5 Johtopäätöksiä ja kritiikkiä...................................... 40 21.6 Katso myös.............................................. 41 21.7 Lähteet................................................ 41 21.7.1 Viitteet............................................ 41 21.8 Aiheesta muualla........................................... 41 22 Informaatiologistiikka 42 22.1 Katso myös.............................................. 42 22.2 Aiheesta muualla........................................... 42 23 Business intelligence 43 23.1 Tiedon hankinta yrityksen sisältä................................... 43 23.2 Tiedon hankinta yrityksen ulkopuolelta................................ 43 23.2.1 Business intelligence -toiminnan rakentaminen ja kehittäminen............... 43 23.2.2 Kanavia yrityksen ulkopuolisen tiedon hankintaan...................... 44 23.3 Katso myös.............................................. 44 23.4 Aiheesta muualla........................................... 44 23.5 Lähteet................................................ 44

SISÄLTÖ v 24 Tietokanta 45 24.1 Relaatiotietokannat.......................................... 45 24.2 Tietokantojen historiaa........................................ 45 24.3 Tietokannan rakentaminen...................................... 45 24.4 Tietokannan hallintajärjestelmä.................................... 46 24.5 Tietokannat käytännössä....................................... 46 24.5.1 Relaatiotietokantajärjestelmiä................................ 46 24.5.2 Oliotietokantajärjestelmiä.................................. 46 24.6 Transaktiot ja samanaikaisuus.................................... 47 24.7 Tietokannan oikeudellinen suoja................................... 47 24.7.1 Tietokantaan liittyviä käsitteitä................................ 47 25 Big data 48 25.1 Big datan kertyminen......................................... 48 25.2 Big datan käyttäminen........................................ 48 25.2.1 Rakenne........................................... 48 25.2.2 Turha data.......................................... 49 25.2.3 Käyttöönotto......................................... 49 25.3 Kritiikki................................................ 49 25.3.1 Yksityisyydensuoja...................................... 49 25.4 Lähteet................................................ 49 26 Asiakirjahallinta 50 26.1 Asiakirjahallinnan osa-alueet..................................... 50 26.1.1 Asiakirjahallinto....................................... 50 26.1.2 Arkistotoimi......................................... 50 26.2 Provenienssiperiaate......................................... 50 26.3 Elinkaariajattelu............................................ 50 26.4 Arvonmääritys ja seulonta...................................... 51 26.5 Säilytys................................................ 51 26.6 Lähteet................................................ 51 27 Data-analyysi 52 27.1 Data-analyysin eri vaiheet....................................... 52 27.1.1 Valmistelu........................................... 52 27.1.2 Esikäsittely.......................................... 52 27.1.3 Analyysi............................................ 52 27.1.4 Jälkikäsittely......................................... 53 27.2 Data analyysin käyttö eri aloilla.................................... 53 27.3 Ohjelmia data-analyysin tekemiseen.................................. 53 27.4 Lähteet................................................ 53 28 Tiedonlouhinta 54

vi SISÄLTÖ 28.1 Sovelluskohteet............................................ 54 28.2 Menetelmät.............................................. 54 29 Pilvilaskenta 55 29.1 Pilvipalvelut.............................................. 55 29.2 Pilvilaskenta.............................................. 55 29.3 Liiketoimintamalli........................................... 56 29.4 Rajapinnat............................................... 56 29.5 Pilvityypit............................................... 56 29.6 Tietoturva............................................... 56 29.7 Lähteet................................................ 56 30 Hajautetut järjestelmät 57 31 Teollinen internet 58 31.1 Lähteet................................................ 58 32 Lisätty todellisuus 59 32.1 Määritelmä.............................................. 59 32.2 Historia ja kehitysvaiheet....................................... 59 32.3 Teknologia............................................... 60 32.3.1 Laitteisto........................................... 60 32.4 Sovellusalueet............................................. 61 32.4.1 Kannettavat laitteet...................................... 61 32.4.2 Yhteistyö........................................... 62 32.4.3 Kaupallinen.......................................... 62 32.4.4 Lääketiede.......................................... 62 32.4.5 Asennus ja kunnossapito................................... 62 32.4.6 Sotilasilma-alukset...................................... 62 32.4.7 Rakentaminen......................................... 62 32.5 Lähteet................................................ 63 32.5.1 Viitteet............................................ 63 32.6 Aiheesta muualla........................................... 63 33 Jokapaikan tietotekniikka 64 33.1 Sanan taustaa............................................. 64 33.2 Tietotekniikan kehitysvaiheet..................................... 64 33.3 Arjen tietoyhteiskunta......................................... 64 33.4 Kirjallisuus.............................................. 65 33.5 Katso myös.............................................. 65 33.6 Lähteet................................................ 65 33.7 Text and image sources, contributors, and licenses.......................... 66 33.7.1 Text.............................................. 66

SISÄLTÖ vii 33.7.2 Images............................................ 67 33.7.3 Content license........................................ 68

Luku 1 Tietojärjestelmä Tietojärjestelmä on ihmisistä, tietojenkäsittelylaitteista, tiedonsiirtolaitteista ja ohjelmistoista koostuva järjestelmä, jonka tarkoituksena on tietojen käsittelyn avulla tehostaa tai helpottaa jotain toimintaa tai tehdä se ylipäätään mahdolliseksi. Käsitteenä tietojärjestelmä on siis laajempi ja monitahoisempi ilmiö kuin tietokoneohjelma tai -ohjelmisto, joiden synonyyminä sitä usein käytetään. Esimerkiksi kirjaston lainausjärjestelmä on tietojärjestelmä, joka koostuu kirjaston virkailijoista, asiakkaista, erilaisista lomakkeista, tietokoneista, tietokannasta, tietokoneohjelmista jne. Asiakas voi vaikkapa täyttää kaukolainapyynnön paperilomakkeelle ja virkailija syöttää siitä tarpeelliset tiedot koneelle. Tietokoneohjelma toimittaa kaukolainapyynnön sellaiseen kirjastoon, jossa kirja on saatavissa ja ilmoittaa siitä kyseisen kirjaston virkailijalle, joka hakee halutun kirjan hyllystä ja postittaa sen asiakkaan omaan kirjastoon. Saapuneesta kaukolainasta lähtee ilmoitus asiakkaalle esimerkiksi sähköpostitse tai postikortilla ja asiakas voi noutaa tilaamansa kirjan omasta kirjastostaan. Tietojärjestelmän rakentaminen on osa systeemityötä. Sen rakenteen kuvaa sen arkkitehtuuri. 1.1 Katso myös Tietojärjestelmätiede Tietojenkäsittely Tietojenkäsittelytiede Tietotekniikka 1

Luku 2 Tuotannonohjaus Tuotannonohjaus on menettely, jolla yritys pyrkii ohjaamaan tuotantoa, jotta se pystyisi täyttämään tilattujen tuotteiden valmistamisen vaatimukset laadusta, määrästä ja toimitusajasta. Tuotannon ohjaukseen on perinteisesti kuulunut tuotannon ajoitus, varastojen valvonta ja tuotantokapasiteetin tehokas hyödyntäminen. Nykyään tuotannonohjaukseen sisällytetään koko toimitusketjun kustannusten ja laadun hallinta, sekä tavaravirtojen lisäksi myös informaatiovirrat. Tuotannonohjauksen tehtävänä on toteuttaa yrityksen valitsemaa tuotantostrategiaa. 2.1 Tietojärjestelmien tukema tuotannonohjaus Tuotannonohjausta on tehty jo ennen tietokoneita, mutta käytännössä nykyinen tuotannonohjaus on hyvin pitkälle tietojärjestelmien tukemaa. Alussa materiaalinhallinta perustui lähinnä tilauspisteeseen, ja ajatukseen pitkistä tuotteiden elinkaarista ja siitä että kaikkea varastoidaan hieman asiakkaan ennustettavaa kysyntää vastaten. Historiallista syistä tuotannonohjaukseen liittyy monia hieman päällekkäisiä käsitteitä: MRP (Material Requirements Planning) on vanhin ohjelmatyyppi, jossa lasketaan saatujen tilausten ja myyntiennusteen mukaan tuotantoaikataulu. Tuotantoaikataulun ja osaluettelon (BOM) perusteella lasketaan materiaalitarve valmistusta varten ja verrataan tätä sitten varastoon, jolloin saadaan hankittavan materiaalin määrä tietoon. Tämän lisäksi huomioidaan materiaalien toimitusajat, jollei materiaalia ole riittävästi varastossa, tai materiaali ei kuulu varastoitaviin materiaaleihin. Tuotantoaikataulu varmistetaan vasta kun materiaalien saatavuus on varmistettu. MRP II (Manufacturing Resource Planning) oli seuraava kehitysaskel, jossa materiaaliohjauksen lisäksi mallinnetaan tuotteen reittiä ja lasketaan siihen tarvittavaa aikaa tehtaassa ja seurataan, että tuotantokoneiden kapasiteettia ei ylitetä. Edistyneissä järjestelmissä myös eräkoko vaikuttaa laskuihin. Tällöin materiaalitarve ja toimituksiin tarvittava aika voidaan laskea jokaiselle tuontantoprosessin vaiheelle, esimerkiksi koneelle, erikseen. Mikäli tuotantoprosessin läpimenoaika on pitkä, tästä syntyy merkittäviä eroavaisuuksia. MRP II lisäsi myös kustannuslaskennan ja taloushallinnan näkökulmia tuotannonohjaukseen. ERP (Enterprise Resource Planning) toiminnanohjausohjelma oli seuraava askel kehitystrendissä, jossa halutaan integroida yrityksen eri ohjelmistoja. ERP järjestelmässä yhdistyy lainsäädännön ja kirjanpidon tarpeista syntyneet taloushallinnonohjelmistot ja tuotannonohjausohjelmat, MRP on siis oleellinen osa ERP järjestelmää. MRPtä käytetään siis materiaalitarpeen suunnitteluun ja tilaamiseen sen varastoinnin sijasta (/lisäksi). MPN lisäksi ERPssä on oltava MPS (Master Production Schedule) koostuen BOM (Bill of Material, materiaaliluettelo) sekä ainutkertaiset osanumerot. Kirjanpidon vaatimukset luovat yrityksille varsin samankaltaisia tarpeita ja näistä lähtökohdista on mahdollista tehdä ohjelma, joka sopii suurelle määrälle yrityksiä. Tuotannonohjauksessa sen sijaan vaatimukset vaihtelevat enemmän ja kaikille sopivista ohjelmista tulee helposti niin monimutkaisia, että niitä ei enää osata käyttää. Toisaalta räätälöinti vaikeuttaa uusien ERP järjestelmän versioiden päivittämistä, ja siten kasvattaa järjestelmän kustannuksia merkittävästi. Samoin yritysten tietojärjestelmiin tarvitaan tiedonvälitystä tuotantoautomaation kanssa. MES (Manufacturing Execution System) -taso on käytännön vaatimuksista syntynyt tuotannonohjausohjelmisto ERP-järjestelmien ja tuotantoautomaation välillä. MES-tasolle siirretään ERPjärjestelmästä tilaukset, jossa niiden valmistusjärjestystä voidaan optimoida. MES-tasolta tilaukset siirtyvät automaatiolle tai manuaalisissa työtehtävissä työntekijöille siinä muodossa, kun automaatio tai tuotanto ne vaatii. Automaatiosta tai työpisteistä kerätään takaisin tietoa tuotantomääristä, ajoarvoja laadunvalvontaa varten, raaka-aineiden ja energian kulutustietoja. Osasta näistä tiedoista laaditaan raportteja MES-tasolla ja osa siirtyy ERP-tasolle, 2

2.2. PULLONKAULAT JA RAJOITTEET TUOTANNONOHJAUKSESSA 3 jossa seurataan koko yrityksen taloudellista tulosta. MES-järjestelmien tuottamaa tietoa voidaan käyttää KNL-tunnuslukujen (Overall Equipment Effectiveness, OEE) laskentaan. [1] APS (Advanced Planning and Scheduling) - ohjelmistot. Nämä ohjelmistot ovat tulleet korvaamaan tyypillisesti tuotannonsuunnittelun excelohjelmistoja. Niissä suunnittelu tapahtuu off-line tilassa (vrt. ERP:n on-line tila) omassa tietokannassaan, jossa voidaan simuloida eri vaihoehtoja. APS-ohjelmistoilla aikataulutetaan vaiheketjuja ja hallitaan tuotannon muutoksia päivittäisellä tai viikkotasolla. Ohjelmistoilla simuloidaan ja opimoidaan myös kysynnän vaihtelusta aiheutuvien muutosten seurauksia (demand planning). Nykyisin APS-järjestelmät eivät kaikki ole irrallisia ohjelmistoja, vaan aikataulutustoiminnallisuuksia on integroitu osaksi MES-järjestelmiä. ERP/MES-järjestelmät käytännössä ovat paljolti rekisteröiviä, tapahtumapohjaisia ohjelmistoja, joissa suunnittelumahdollisuudet ovat vähäisiä. Tämän vuoksi on olemassa erillisiä ohjelmia tai MES-ohjelmistoihin integroituja ohjelmistomoduuleita, joilla voidaan simuloida tuotantoa ja laskea mitä jos -tapauksia. Näistä ohjelmistoista käytetään englannin kielessä nimitystä Advanced Planning and Scheduling, APS. Näitä käytetään tilausten valmistusjärjestyksen optimointiin. Tällaista optimointia on esimerkiksi se, että maalauslinjoilla tehdään ensin päivän kaikki valkoiset osat ja sitten vaihdetaan väriä asteittain tummempaan, koska silloin vaihdot ovat helpompia. Tietojärjestelmät ovat perinteisesti pohjautuneet työntöohjaukseen imuohjauksen sijasta. Työntöohjauksella tarkoitetaan lähinnä sitä että tuotteita valmistetaan ennusteen mukaan. Imuohjaus perustuu toimituksiin, jossa seuraava tuotantovaihe imee edelliseltä tuotantovaiheelta osakokonaisuuksia niiden kulutukseen perustuen. Ohjaus etenee näin läpi koko tehtaan tuotantoprosessin, esimerkiksi kanban menetelmän tai kahden laatikon menetelmän avulla. Imuohjauksen avulla pyritään pienentämään varastoja ja yritykseen sitoutunutta vaihto-omaisuutta. Tietojärjestelmät ovat tyypillisesti mallintaneet materiaalintarvetta takaisinlaskennan avulla, mikä tarkoittaa sitä että varastointikustannusten minimoimiseksi materiaali tilataan mahdollisimman myöhään, eli tuotanto ajoitettiin mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen (as late as possible), jolloin häiriöiden hallitsemiseen ei jätetty aikapuskuria, ja puskuri rakennettiin prosessiin tarpeettoman pitkillä läpimenoajoilla. Nykyisin suositellaan eteenpäin laskentaa, joka jättää myös pienen aikapuskurin häiriöiden varalle hyvän toimitusvarmuuden varmistamiseksi. 2.2 Pullonkaulat ja rajoitteet tuotannonohjauksessa Konepajatyyppisessä tuotannossa osa saattaa käydä monissa valmistuspisteissä ja sillä saattaa olla monia vaihtoehtoisia reittejä. Tämä tekee optimoinnista ja ohjauksesta vaikeaa, minkä vuoksi usein tehtaissa toiminta jaetaan linjoiksi ja soluiksi, jotka tekevät jonkun tuotteen alusta loppuun. Näin ohjaus on helpompaa ja kapasiteetti saadaan paremmin käyttöön. Tällaisessa linjassa on usein jokin pullonkaula, joka määrää koko linjan kapasiteetin. Pullonkaulaa voidaan käyttää avuksi helpottamaan tuotannonohjausta, koska silloin voidaan keskittyä siihen, että pullonkaula on aina kuormitettu. Pullonkaulan kuormitus pyritään varmistamaan muun muassa juuri pullonkaulan eteen sijoitetulla pienellä osien välivarastoinnilla. Rajoitteisiin (esimerkiksi pullonkaulaan) liittyvää ohjausperiaatetta käsitellään kapeikkoajattelussa. Pullonkaulat saattavat tehtaassa siirtyä, mikä tekee ohjauksesta haasteellista - tämän vuoksi usein systeemin yksi rajoite (esimerkiksi pullonkaula) valitaan ohjauspisteeksi, jonka mukaan tuotanto ajoitetaan. Itse asiassa pullonkaulan siirtäminen (esimerkiksi kapasiteettia nostamalla tai asetusaikoja lyhentämällä tai sarjakokoja pienentämällä) onkin yksi prosessinkehittämisen ja TOC-ajattelun tavoitteita. 2.3 Simulointi- ja APS-jäjestelmät Edellä mainittiin ERP/MES -järjestelmiin integroitavista ohjelmistomoduuleista. APS (Advanced Planning & Scheduling)-järjestelmät on kehitetty täydentämään ERP-järjestelmiä ja MES-järjestelmiä tuotannonsuunnittelun osalta. Suomenkielessä puhutaan usein hienokuormitusohjelmistoista tai vain tuotannonsuunnitteluohjelmistoista. ERP-järjestelmien OLTP (On-Line Transaction Processing)-tyyppinen teknologia, kuten edellä on todettu, edellyttää muutosten tallentamista kovalevylle. APS -järjestelmät taas hyödyntävät välimuistia ja ovat siten nopeita. Niissä suunnittelu tapahtuukin omassa tietokannassaan off-line tilassa. APS-järjestelmät ovat yleistymässä ja ne korvaavatkin tyypillisesti tuotannonsuunnittelun excel-sovellukset. APS -järjestelmistä kehittyneimmät mahdollistavat koko tuotantoketjun aikatauluttamisen ja muutosten hallinnan. Edellä kuvattu MES-järjestelmä tuottaa APS-järjestelmälle reaaliaikaista tietoa tuotannon tilasta mm. häiriöiden (esim. konerikot), vaiheaikojen, kappalemäärien ja varastotapahtumien muutosten osalta. MES-järjestelmän suurin hyöty saadaankin, kun järjestelmään integroidaan APSjärjestelmä. Näin voidaan jo etukäteen poistaa materiaalipuutteista, kiireellisyyksistä tai resurssihäiriöistä syntyviä tuotanongelmia. Yrityksen tuottavuuden kannalta MES/APS-järjestelmillä lyhennetään läpimenoaikoja ja parannetaan toimitusvarmuutta.

4 LUKU 2. TUOTANNONOHJAUS 2.4 Erilaiset tuotannonohjaustapaukset Yritysten tuotantotekniikka, tuote ja asiakaskunta määrää paljolti, voiko yritys toimia tilauspohjaisesti tai tekeekö se tuotteita varastoon. Puhtaasti tilauspohjaisen ja varastoon valmistamisen välissä on useita variaatioita. 1. Eniten räätälöityjä ovat ne tuotteet, tyypillisesti tuotantokoneet tai laivat, joita aletaan suunnitella vasta tilauksen saavuttua. 2. Seuraava taso on se, että piirustukset ovat olemassa, mutta raaka-aineet tilataan vasta tilauksen saavuttua. Tyypillisiä tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi isot sähkömoottorit ja vastaavat pitkälle standardoituneet investointitavarat. 3. Kolmas taso on aloittaa kokoonpano, kun tilaus on saatu. Toimitusaikaa voidaan lyhentää tekemällä puolivalmisteita varastoon, jolloin tilauksen saavuttua voidaan aloittaa kokoonpano. Tällöin on vielä mahdollista koota tuote asiakaskohtaisen tilauksen mukaan. Kokoonpanosta tilauspohjaisesti, jolloin asiakaan tarpeen mukaan tehty tuote voidaan toimittaa asiakkaalle hyvin lyhyellä toimitusajalla, on esimerkiksi Dell tehnyt menestystarinan. DELL on jopa järjestänyt varastonsa siten, että kaikki osat ovat komponenttitoimittajan omaisuutta (niin sanottu kaupintavarastoperiaate), kunnes osat käytetään. 4. Puhtaasti varastoon tehdään tuotantoa silloin, kun tärkeintä on optimoida tuotannontehokkuus. Toinen syy voi johtua valmistusprosessista, joka ei ole käynnistämisen jälkeen helposti pysäytettävissä, kuten tasolasinvalmistus tai masuuniprosessit. Tuotannonohjausta voi vaikeuttaa myös se, että raakaaineen toimituksia ei voida pysäyttää, kuten meijerituotannossa. Valmistavassa teollisuudessa harvoin toimitaan varasto-ohjautuvasti. Poikkeuksena on massatuotanto, esimerkiksi suurin osa autotehtaista toimii ennustetun kysynnän mukaan ja valmistaa väri- ja varusteluvaihtoehtoja sen mukaisesti ja vain muutama autotehdas valmistaa autoja tilauspohjaisesti. prosessista poistamalla. Lean-ajattelu pyrkii optimoimaan koko arvoketjun kokonaiskustannuksia, ja siitä syystä yksittäisen yrityksen tuotannon tehokkuus ei ole sen tärkein tavoite. Tuotantoprosesseissa voi jopa 95% ajasta kulua arvoa tuottamattomiin toimintoihin, kuten varastoihin. lähde? Arvoa tuottamattomiksi toimintoihin on olemassa muistisääntö TIMWOOD (7 wastes of Lean). T = Transport & handling (kuljetus ja käsittely) I = Inventory & storage (varastoinnit) M = Motion (liike) W = Waiting (odotus) O = Overproduction (ylituotanto) O = Over processing (yliprosessointi) D = Defects, rework & inspection (vikaantuminen, korjaus ja tarkastus) Lean-ajattelumallissa tuotannossa olevien työpisteiden uudelleen sijoittelu muodostaa yleensä ns. U-solun. Tässä uudessa Lean-solussa työvaiheet on tutkittu ja niiden kesto on mitattu tarkasti. Tarkoituksena yleensä on, että työvaiheet seuraavat toinen toisiaan ja niiden kesto on hyvin pitkälti samanlaiset. Tällä menetelmällä päästään myös helposti sarjakokoa pienentäviin projekteihin (single piece flow). U-solut rakennetaan myös usein läpivirtaushyllyistä. Näin solun työntekijä voi keskittyä tuotteiden valmistamiseen ja materiaalinkeräilijä (engl. water spider) tuo yleensä työmääräimen mukaan tarvittavan määrän tuotteisiin tarvittavia komponentteja läpivirtaushyllyihin. Hyllyissä voi olla materiaalinkeräilijälle signaalina esim. kaksilaatikko-järjestelmä: Kun ensimmäinen materiaalilaatikko tyhjenee, nostaa työntekijä sen sivuun, jolloin materiaalinkeräilijä tietää tuoda uuden laatikon läpivirtaushyllyyn. 2.5 JIT- ja LEANtuotannonohjausfilosofiat JIT-ajattelussa halutaan minimoida varastoja ja sen mukaan tuotteet valmistetaan siten, että toimituspäivästä aletaan laskea taaksepäin, koska valmistuksen pitäisi alkaa, jotta tuote on valmiina toimituspäivänä. Lean-ajattelussa pyritään tekemään tilauspohjainen tuotanto mahdolliseksi sarjakokoja pienentämällä, läpäisyaikoja lyhentämällä ja arvoa tuottamatonta aikaa 2.6 Lähteet ERP: Tools, Techniques and Applications for Integrating Supply Chain (englanniksi) Production Planning and Control Information Technology for Manufacturing: Reducing Costs and Expanding Capabilities by Kevin Ake, John Clemons, and Mark Cubine

2.7. VIITTEET 5 2.7 Viitteet [1] Liljaniemi, Antti ja Hokkanen Olli: Lähdetkö MESsiin, valmistuksenohjausjärjestelmät automaatiotekniikan opetuksessa. Automaatioväylä,, 2012. vsk, nro 2, s. 11-12. Suomen Automaatioseura.

Luku 3 Tietojärjestelmäarkkitehtuuri Tietojärjestelmän arkkitehtuuri kuvaa kohdealueensa rakenneosat, niiden ulospäin näkyvät ominaisuudet ja niiden väliset yhteydet ja riippuvuudet. Arkkitehtuuri muodostaa rungon järjestelmän suunnittelulle ja toteutukselle sekä ohjaa järjestelmän rakenteen kehittämistä järjestelmän elinkaaren ajan. Se toimii myös keskusteluvälineenä järjestelmän kehittämisen ja ylläpitämisen sidosryhmien (organisaation johto, käyttäjät, suunnittelijat, toteuttajat) välillä. 3.2 Abstraktiotasot Arkkitehtuurin kohdetta voidaan tarkastella myös eri abstraktiotasoilta. Tällöin laajimmillaan kohteena on koko organisaatio ja sen tietojen käsittely. Tarkennettaessa työskentelyä alemmalle tasolle, tarkastellaan yksittäistä ydinprosessia tai vastaavaa toimintokokonaisuutta. Tarkimmalla tasolla kohteena on yksittäinen järjestelmä. 3.1 Näkökulmat Arkkitehturoinnissa eli arkkitehtuuria kehittävässä työssä kohdealuetta lähestytään erilaisista näkökulmista kuten esimerkiksi toiminnallisuus, looginen rakenne, informaatio ja tekninen toteutus. Tällöin voidaan puhua esimerkiksi kokonaisarkkitehtuurista, liiketoiminta-arkkitehtuurista, järjestelmäarkkitehtuurista, sovellusarkkitehtuurista integraatioarkkitehtuurista ja teknisestä arkkitehtuurista. Joissakin tapauksissa arkkitehtuureiksi lasketaan myös erilaiset työohjeet joita on laadittu hyväksytyn arkkitehtuurin noudattamisen varmistamiseksi tai muuten tietojärjestelmän käytön ja kehittämisen hallitsemiseksi. Tällaisia ovat mm.: suunnitteluarkkitehtuuri hallinta-arkkitehtuuri palveluarkkitehtuuri 3.3 Työn eteneminen Arkkitehtuurityö etenee vaiheittain tarkentuen. Työ alkaa kohdealueen ja sen vaatimusten selvittämisellä. Tässä niin sanotussa asiayhteysvaiheessa IT-arkkitehdit selvittävät kohdealueen rajat ja lähtötiedot koko arkkitehtuurityölle. Tällöin vastataan kysymykseen miksi tehdään. Seuraavaksi selvitetään kohdealueen käsitteellinen rakenne. Tässä käsitteellisessä vaiheessa pyritään vastaamaan kysymykseen mitä kohdealueella tehdään. Seuraavaksi ratkaistaan loogisella ja välineriippumattomalla tasolla miten kohdealueen toiminnallisuus toteutetaan. Tässä loogisessa vaiheessa vaiheessa pyritään vastaamaan kysymykseen miten asiat kohdealueella tehdään. Lopuksi ratkaistaan millä teknisillä välineillä loogisesti kuvattu rakenne toteutetaan eli vastataan fyysisessä vaiheessa kysymykseen millä välineillä tehdään. Arkkitehturoinnin etenemiselle ja sen määrämuotoistamiseksi on laadittu useita menetelmiä. 3.4 Kuvaaminen Arkkitehtuuri kuvataan arkkitehtonisissa kuvauksissa jotka voidaan tuottaa kuvauskielellä standardoidun kuvausjärjestelmän mukaisesti. Huom.: vaikka järjestelmän arkkitehtuuria ei ole kuvattu, sellainen voidaan takaisinmallintaa (engl. reverse engineer) olemassa olevasta toteutuksesta. 6

3.5. KATSO MYÖS 7 3.5 Katso myös Informaatioarkkitehtuuri

Luku 4 Tietämyksenhallinta Tietämyksenhallinta on tieteenala, joka käsittelee tietoa hallittavissa ja johdettavissa olevana asiana. Usein tietämyksenhallinta keskittyy yrityksen tai organisaation toiminnassa tarvittavan tiedon systemaattiseen hallintaan. Tässä yhteydessä tarvittavan tiedon ajatellaan koostuvan sekä hiljaisesta tiedosta että eksplisiittisestä tiedosta. Eksplisiittisen tiedon hallintaa on käsitelty jo pitkään tiedonhallinnassa, joten tietämyksenhallinnassa usein korostetaankin hiljaisen tiedon hallintaa. Tiedon lisäksi tietämyksenhallinnassa käsitellään myös taitoja, osaamista, viestintää, inhimillistä pääomaa ja aineetonta omaisuutta. 4.4 Katso myös business intelligence innovaatio 4.5 Aiheesta muualla Osaamisen ja tietämyksen hallinta suomalaisissa suuryrityksissä 4.1 Tiedon luominen Tiedon luonnissa käytetään hyväksi aikaisempaa tietoa, ja yhdistetään sitä uuteen tietoon. Oivalluksia saadaan yhdistämällä erilaisia aiemman tiedon lähteitä, kuten tietokantoja, verkkopalveluita - ja muita ihmisiä. Organisaatiossa tiedon luominen tapahtuu usein sekä yksilöiden oppimisen ja yhteenliittymisen tuloksena. 4.2 Tiedon jakaminen Tietämyksenhallinnassa tavoitteena on että oikea tieto saadaan oikeille ihmisille oikeaan aikaan. Tässä apuna käytetään erilaisia tietojärjestelmiä. 4.3 Tietämyksenhallinnan menetelmiä Tietämyksenhallinnassa sovelletaan usein tietokantoja, dokumenttien hallintajärjestelmiä sekä muita tietojärjestelmiä. Näiden lisäksi voidaan käyttää hieman uudempia järjestelmiä kuten keltaisia sivuja, ryhmätyöohjelmia, hakukoneita, ja internet-pohjaisia työkaluja kuten sähköposti, wiki ja blogit. Näiden lisäksi käytetään asiantuntijafoorumeita, toiminnan arviointia, tutorointia, ihmisten johtamista sekä Nonakan ja Takeuchin nk. SECImallia. 8

Luku 5 Tuotetiedon hallinta Tuotetiedon hallinta (PDM) (engl. Product Data Management) tarkoittaa ohjelmistoympäristöä, joilla hallitaan keskitetysti yrityksen tuotteisiin liittyvää tietoa ja tiedostoja. PDM on osa tuotteen elinkaaren hallintaa. 5.1 Ohjelma ja tietokanta Tyypillisesti järjestelmä koostuu yhdestä tai useammasta palvelimesta, joissa on palvelinohjelma ja tietokanta johon varsinainen tuotetieto on tallennettu. Tietokantaservereitä voi olla useita, ja ne voivat automaattisesti replikoida ja turvakopioida tietonsa. Laajimmillaan järjestelmät ovat globaaleja. Varsinaista PDM-ohjelmaa käytetään asiakaskoneilta joko erillisellä pääteohjelmalla, tai nykyisin yhä useammin Internet -selaimessa toimivalla ohjelmalla. PDMjärjestelmä voi olla myös suoraan integroitu ohjelmistoihin, joilla dokumentit tuotetaan, esimerkiksi CAD- ja toimisto-ohjelmiin. Tällöin PDM-ohjelmiston komennot voidaan antaa suoraan vaikkapa CAD-ohjelman sisältä. 5.2 PDM-järjestelmien ominaisuuksia Tietokantoihin tallennettava tieto on tyypillisesti jollain suunnitteluohjelmalla luotuja tai muokattuja dokumentteja, kuten CAD-malleja, piirustuksia ja laskentatiedostoja, sekä näihin linkitettyjä dokumentteja, esimerkiksi testiraportteja, spesifikaatiota ja osanimikkeitä. Usein järjestelmään on sisäänrakennettu myös visualisointiominaisuus, jolloin koko työryhmä voi tarkastella dokumenttia vaikkei omaisikaan ohjelmaa millä kyseinen tiedosto on luotu. Tyypillisesti eri käyttäjät voivat lisätä myös punakynämerkintöjä visualisointi-ikkunassa tarkasteltuihin asiakirjoihin. PDM-järjestelmällä hallitaan myös dokumentteihin kuuluvaa metadataa, kuten tietoa siitä kuka on luonut dokumentin, kuka sitä on viimeksi muokannut ja mikä on dokumentin status; onko se esimerkiksi muokattavissa. Järjestelmä kontrolloi myös dokumenttien siirtoa tietokannasta käyttäjien koneelle (engl. check-out) ja palauttamista (engl. check-in), ja pitää huolen dokumenttien eri versioista ja revisiomerkinnöistä. Ohjelma myös kontrolloi eri käyttäjien ja käyttäjäryhmien eri toimintojen käyttöoikeuksia kuhunkin tiedostoon. Usein käytettävissä on myös kulkukaavio, eli flowchart-moduuli tiedon automaattiseen kulkuun prosessissa ennalta määritetyn mallin mukaan. Järjestelmässä voidaan tehdä hallittavalle tuotteelle tuoterakenne eli kuvata eri alikokoonpanojen hierarkia pääkokoonpanoon nähden ja tuottaa tämän pohjalta osaluettelo (BOM, Bill of material). Järjestelmässä voi olla myös sisäänrakennettuna tuotekonfiguraattori jolla voidaan hallita hyvinkin monimutkaisia tuotemuunnoksia, eli variaatioita. Tämä mahdollistaa muun muassa tuotekustannusten laskemisen automaattisesti. 5.3 PDM-järjestelmien valmistajia Useimmilla merkittävillä CAD-valmistajilla on tuotevalikoimassaaan myös PDM-järjestelmä, joka on suunniteltu toimimaan toimittajan suunnitteluohjelman kanssa. Tämän lisäksi markkinoilla on lukuisa joukko yleiskäyttöisiä PDM-järjestelmiä, jotka toimivat useiden ohjelmistojen tiedostojen kanssa. Suomessa yritysten eniten käyttämä PDM-järjestelmä vuonna 2011 oli CAD/CAM -yhdistyksen tekemän markkinatutkimuksen mukaan Modultekin Aton (Aton PDM ja SolidPDM) [1]. Muita tunnettuja PDMjärjestelmiä ovat muun muassa (SolidWorks) EPDM, Vertex (ohjelmisto) Flow (suomalainen), Econocap Engineering CISS Base (suomalainen), Enovia Smarteam, Enovia LCA, Enovia MatrixOne, Auric Evo (nyk Sovelia PLM), PTC Windchill PDMlink (multi CAD), Teamcenter engineering & enterprise ja PDMWorks. Näistä useat ovat ainakin laajennettavissa myös PLMeli tuotteen elinkaaren hallintajärjestelmiksi. 5.4 Lähteet [1] Valokynä 2/2011 9

10 LUKU 5. TUOTETIEDON HALLINTA 5.5 Kirjallisuutta Sääksvuori Antti: Tuotetiedonhallinta - PDM Talentum 2002 ISBN 951-762-796-3 (nid.). Hannu Peltonen, Asko Martio, Reijo Sulonen: PDM - Tuotetiedonhallinta IT Press 2002 ISBN 951-826- 664-6 (nid.).

Luku 6 Arkkitehtuurin informaatiotekniikka Arkkitehtuurin informaatiotekniikalla tarkoitetaan arkkitehtisuunnittelun digitaalisia työvälineitä (esimerkiksi tietokoneavusteinen suunnittelu) ja käsite liittyy arkkitehdin työhön ja ammattiin rakennusalan ohjelmistoihin, esim. CAD 6.1 Aiheesta muualla Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin informaatiotekniikan opetus Arkkitehtiohjelmistojen käyttö Suomessa, lehdistötiedote tietokoneavusteisen suunnittelun ja informaatiotekniikan tutkimukseen rakennusalan tuotemallitutkimukseen Arkkitehtuurin informaatiotekniikan merkitys on vuosituhannen vaihteen jälkeen suunnittelu- ja rakennusalalla korostunut, koska arkkitehtien tekemä suunnittelutyön luonne ja olemus muuttui oleellisesti 1990- luvun aikana. Arkkitehdin monta vuosisataa muuttumattonima olleet perinteiset käsinpiirtämisen ja - suunnittelun työtavat muuttuivat lyhyessä ajassa miltei kokonaan tietokoneilla tehtäväksi CAD-työskentelyksi, joka on viime vuosina tukeutunut yhä enemmän virtuaalisiin työskentely-ympäristöihin, esimerkiksi rakennusalan projektipankkeihin sekä mallintavaan suunnitteluun (tieto- tai tuotemallisuunnitteluun BIM). Suunnittelun läpinäkyvyys loppuasiakkaille ja yhteistyötahoille kasvaa merkittävästi siirryttäessä tietomallinnukseen ja mallien jakamiseen piirustusten asemasta. Eri teollisuudenaloilla ollaan mallinnuksen käyttöönotossa hyvin vaihtelevissa vaiheissa. Rakennusalalla muutosta on hidastanut sirpaloitunut toimintaprosessi, joka on johtanut eri toimijoiden osaoptimointiin. Juridisiksi asiakirjoiksi muodostuneet piirustukset ja niiden luovutus on muodostunut perinteiseksi toimintatavaksi, joka on nyt murroksen kourissa. Merkittävä läpimurto rakennusten mallinnuksen muuttumiselle yleiseksi toimintamalliksi tulee olemaan mahdollinen yhteiskunnallinen vaatimus mallien luovuttamiseen osana viranomaisprosesseja. Avoin IFC -tiedostostandardi mahdollistaa neutraalin tieto mallinnuksen toiminta tapana tilaajan vaatimuksesta. Suomessa valtion kiinteistönomistusorganisaatio Senaatti-kiinteistöt (http://www.senaatti.fi/ document.asp?siteid=1&docid=546) on vaatinut vuodesta 2007 mallien käyttöä heille suunniteltavissa kohteissa. 11

Luku 7 Organisaatio Organisaatio, struktuuri, on yleisesti systeemin (yritys, hallinto, järjestö, valtio, yhteiskunta) rakenne: miten systeemin osat liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Systeemin rakenne vaikuttaa keskeisesti systeemin toimintaan: muuttamalla systeemin rakennetta muutetaan myös systeemin toimintaa. 7.1 Organisaatiomuodot Organisaatiomuodot ovat pitkälti ihmisen evoluution mukaisesti: sukulaisuuteen perustuva (sukulaisuus) instituutioihin perustuva (hierarkia) vapaisiin markkinoihin perustuva (kauppa) ja verkostoihin perustuva organisaatiomuoto (verkko) sekä näiden erilaiset sekamuodot, hybridit. Koska mitään vanhaa ei kehityksessä poistu, kaikki neljä organisaatiomuotoa esiintyvät edelleen, vain valtajakso vaihtuu. Oleellista on myös organisaatiomuotojen yhteistoiminta ja käyttö niille parhaiten sopivaan tehtävään mm. yhteiskunnissa, yrityksissä ja asevoimissa. Hierarkia optimoi erikoistuneen, tehokkaan organisaation muuttumattomissa olosuhteissa. Hierarkian ja instituutioiden syntyminen mahdollisti toiminnan yksiköiden oleellisen laajentamisen klaanista valtioon. Oleellista oli tässä vaiheessa myös uusi, uudelle organisaatiotyypille välttämätön informaatiotekniikka ja tiedon taltioinnin uudet välineet: Kirjoitettu tieto savitauluissa (Babylonia), papyruksessa (Egypti) tai solmuissa (Perun inkat). Uusi informaatiotekniikka ja uusi organisaatiomuoto mahdollisti suurien töiden, kuten kasteluverkkojen, kaupunkien, pyramidien ja teiden rakentamisen, ja myöhemmin valtioiden ja valtioiden valtioiden synnyn. Hierarkia on myös merkittävä olemassaolon rakenneperiaate. Olemassaolon systeemit rakentuvat pitkälti hierarkiaan. Laaja olemassaolon systeemihierarkia on: kvarkit, alkeishiukkaset, atomit, molekyylit, solut, monisoluiset (elimet, keskushermosto) ja monisoluisten organisaatiotasojen hierarkia: yksilö, perhe, klaani, heimo, valtio, valtioliitot ja globalisaatio. Markkinat, vapaa kilpailu mahdollistaa erikoistumisen laajentamisen, mutta ei pysty edelleenkään vastaamaan muutokseen. Kaupankäynnin kehittyessä 1500-luvun jälkeen globaaliksi sen monimutkaisuus kasvoi. Merkantilismilla globaalia kaupankäyntiä yritettiin hallita hierarkkisesti 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla, mutta vapaiden markkinatalouksien syntyminen 1800-luvulla Isoon-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin osoittivat ylivoimansa. Myös Neuvostoliiton kaatumisella katsotaan olevan organisaatioihin, monimutkaistumiseen ja uusiin tietoteknisiin menetelmiin liittyvä tausta. Verkostot mahdollistavat edelleen erikoistumisen laajentamisen uudella tietotekniikalla ja niiden voima on monimutkaisuuden hallinnassa ja monipuolisessa ja suuressa tiedonkäsittelyn kyvyssä, eli kyvyssä käsitellä muutosta monimutkaisessa ja avoimessa järjestelmässä extquotedbl. Verkoston merkityksen kasvu liittyy oleellisesti uuden globaalin informaatioteknologian syntyyn, joka laajentaa toimintapiiriä ja pienentää transaktiokuluja. Globaali tietokonepohjainen informaatioteknologia mahdollistaa taas paikkariippumattomien organisaatioiden rakentamisen, tiedon tallentamisen verkon kautta koneella luettavaan muotoon sekä aika- ja paikkariippumattomien organisaatioiden luomisen. 7.2 Organisaation sidosryhmät Organisaation toiminnan edellytyksenä ovat sidosryhmät. Sidosryhmiä ovat kaikki tahot, joiden kanssa organisaatio on tekemisissä. Sidosryhmä on tyypillisesti henkilöiden muodostama toinen organisaatio tai toistensa kanssa vuorovaikutuksessa oleva ihmisten ryhmä. Organisaation sidosryhmä voi tarkoittaa myös yksittäistä toisistaan riippumattomien henkilöiden joukkoa. Sidosryhmiä voivat olla esimerkiksi: Organisaation sisäiset tai osittain sisäiset sidosryhmät 12

7.5. ORGANISAATIOMALLIT TASOSIIRTYMINÄ 13 --- Rahoittajat --- Omistajat --- Henkilöstö Organisaation ulkopuoliset sidosryhmät --- Asiakkaat --- Yhteistyökumppanit --- Viranomaiset --- Media --- Kansalaiset --- Valtionhallinnot 7.3 Organisaatiomuodot ja monimutkaisuus Verkostoilla on fyysikko Heinz R. Pagelsin mukaan mielenkiintoinen suhde monimutkaisuuteen: Toinen teema kompleksisuuden maailmassa on rinnakkaisen (verkon) painottuminen peräkkäisen (hierarkkisen) järjestelmän sijasta.... Peräkkäinen järjestelmä voidaan yleistää hierarkkiseksi järjestelmäksi... Hierarkkiset järjestelmät ovat sellaisia, että niissä on aina yläpuoli ja alapuoli kaikilla tasoilla. Jos yläpuoli poistetaan, kaikkia alla oleva on irti muusta järjestelmästä extquotedbl. 7.4 Organisaatiomuotojen vertailua Organisaatiomuotojen ajalliset valtajaksot ja vaikutusalueet ovat: 1. Sukulaisuus: primitiivinen keräilijäaika: perhe, kulttuuri 2. Instituutiot, hierarkia: maatalousyhteiskunnan aika: valtio, hallitus 3. Vapaa markkinatalous: teollisuusyhteiskunnan aika: talous 4. Verkostot: tietoyhteiskunnan aika: kansalaisyhteiskunta. Organisaatiomallien päämielenkiinto ja pääarvo ovat: 1. Sukulaisuus: identiteetti: johonkin kuuluminen 2. Instituutiot, hierarkia: valta, auktoriteetti: järjestys 3. Vapaa markkinatalous: hyvinvointi: vapaus 4. Verkostot: tieto: Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo Organisaatiomallien tärkeimmät riskit ja tärkeimmät tuotteet ovat: 1. Sukulaisuus: sukulaisten suosinta: kotitalouden tuotteet 2. Instituutiot, hierarkia: lahjonta, mädännäisyys: yleishyödylliset tuotteet 3. Vapaa markkinatalous: riisto: yksityiskäyttöön tarkoitetut tuotteet 4. Verkostot: harhakuvat: yhteisölliset tuotteet Organisaatiomallien motivaatio ja rajoitukset ovat: 1. Sukulaisuus: hengissä säilyminen: johtamiseen liittyvän päätöksenteon vaikeus 2. Instituutiot, hierarkia: korkeampi auktoriteetti: merkantiilinen (kaupallinen) kontrolli 3. Vapaa markkinatalous: omanvoitonpyyntö: sosiaalinen tasa-arvo 4. Verkostot: konsensus, yhteisymmärrys, yhteystyö: tiedon ylitarjonta Organisaatiomallien rakenne ja arkkitehtuuri ovat: 1. Sukulaisuus: monipäinen: labyrintti 2. Instituutiot: hierarkia: pyramidi 3. Vapaa markkinatalous: atomistinen: hiukkasmainen 4. Verkostot: verkostomainen: solmumainen Organisaatiomallien kehoon liittyvä vertaus ja niiden käyttämä informaatiotekniikka ovat: 1. Sukulaisuus: iho/ulkonäkö: symbolit 2. Instituutiot, hierarkia: luuranko: kirjoitus, kirjapaino 3. Vapaa markkinatalous: verenkierto: lennätin ja puhelin 4. Verkostot: hermosto: digitaalinen tiedonsiirto 7.5 Organisaatiomallit tasosiirtyminä Siirtymien olemassaolon tasomallissa tasolta toiselle tapahtuu mm. ratkaisemalla edellisen tason keskeinen ongelma. Myös tiedon käsittelyssä tapahtuu yleensä merkittävä muutos. Edellä olevassa organisaatiomallissa keskeisiksi rajoituksiksi, ongelmiksi, on esitetty:

14 LUKU 7. ORGANISAATIO 1. sukulaisuudessa johtamisen päätöksenteko 2. instituutioissa merkantiilinen (kaupallinen) kontrolli 3. markkinoissa sosiaalinen tasa-arvo ja 4. verkostoissa informaation ylikuormitus. Ratkaisut näihin ongelmiin organisaatiotasoihin liittyen ovat olleet: 1. Ongelma: Johtamisen päätöksenteon vaikeus sukulaisuudessa: Ratkaisu: Keskitetty, hierarkkinen päätöksenteko, joka luo järjestystä. 2. Ongelma: Kaupallisen kontrollin vaikeus hierarkiassa: Ratkaisu: (taloudellisen toiminnan) Vapaus. 3. Ongelma: Sosiaalinen tasa-arvo vapaassa markkinataloudessa: Ratkaisu: Oikeudenmukaisuus ja tasaarvo sekä konsensus verkoissa. 4. Ongelma: Informaation ylikuorma verkostoissa: Ratkaisu löytyy vasta verkostoja seuraavassa organisaatiomallissa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että ratkaisu siihen on tekninen: Keinoälypohjainen, oppiva tietokonejärjestelmä, joka pystyy täsmätiedon luomiseen muuttuvista tarpeista ja massatiedosta. 7.6 Esimerkkejä tasosiirtymistä aiheutuvista ongelmista Esimerkki näistä ongelmista ja ratkaisuista on Neuvostoliiton kaatuminen ja sen keskeiset ongelmat. Vapaan markkinatalouden aikakaudella Neuvostoliitto pyrki ratkaisemaan talouteen liittyvää monimutkaisuutta instituutioilla: Keskitetyllä tuotannon suunnittelulla ja siihen liittyvällä keskitetyllä tavaroiden hintojen laskennalla. Monimutkaisuuteen ja laajenevaan erikoistumiseen liittyvät ongelmat tiedostettiin, mutta tietotekniikan kehitys lupasi koko ajan monimutkaisuuden ratkaisua hierarkkisesti seuraavan sukupolven tietokoneilla ja tietotekniikalla. Monimutkaisuus, kehittynyt kulutuskysyntä ja monimutkaistuva sotatekniikka aiheuttivat aina suurempia ongelmia kuin mitä pystyttiin tekniikan tasolla ratkaisemaan. Myös keskitetyn valvonnan tarve, luottamuksen puuttuminen, teki mahdottomaksi paikallisen hallinnan keskeisen uuden välineen, tietokoneiden lähiverkon käytön. Lopulta tilanne ajautui valtavaan sisäiseen kitkaan, tehottomuuteen ja jälkeen jäämiseen vapaan markkinatalouden maista. Vastaava tilanne syntyy, jos vapaan markkinatalouden organisaatio perustuu hierarkian sijasta sukulaisuuteen. Samoin tietysti verkostoajan ongelmien ratkaisu hierarkkisesti synnyttää ongelmia. 7.7 Verkostoajan Ilkeät ongelmat Hierarkkisen ja verkko-ajan ongelmien eroja on käsitellyt professori Markku Sotarauta havainnollisesti väitöskirjateoksessaan Kohti epäselvyyden hallintaa. Sotarauta esittää kirjassaan termin Ilkeä ongelma. Se tarkoittaa verkottunutta, dynaamista ongelmaa jota ei voi ratkaista. Nykyajan verkottuneet ongelmat ovat yhä enemmän ilkeitä ongelmia. Niitä ei ratkaista, niitä voi vain hallita verkottuneella tiedolla. 7.8 Katso myös Organisaation muisti Hallinnon tutkimus Johtaminen Ryhmä (psykologia) Organismi Rakenneanalyyttinen paradigma 7.9 Lähteitä Eccu Finland Oy (organisaation sidosryhmät - määrittely) John Arquilla & David Ronfeldt: extquotedblthe Advent of Netwar RAND 1996 Kirjassa M Metsä (toim.): Tuleva tuhat Tilastokeskus, Gummerus 1999: P Lillrank: Globaali verkostotalous s. 142 144 Heinz R. Pagels: The Dreams of Reason; The Computer and the Rise of Sciences of Complexity Bantam Books USA, 1989 Markku Sotarauta: Kohti epäselvyyksien hallintaa Suomen Tulevaisuuden Tutkimuksen Seura, Finnpublisers Gummerus 1996

Luku 8 Tuotteen elinkaaren hallinta Tuotteen elinkaaren hallinta, PLM (engl. Product Lifecycle Management), pyrkii ohjelmistokokonaisuuksien avulla hallitsemaan kaikki tuotteeseen liittyvät tiedot ja suunnitteluprosessit. [1] Ohjelmisto kerää kaikki tuotteeseen liittyvät tiedot yhteen tietojärjestelmään, koko toimintaketjun helposti saavutettavaksi. Järjestelmä tukee verkostoitumista: tuotetiedon hajautettua tuottamista, hallintaa, jakelua ja käyttöä. [2] Elinkaarensa aikana tuote käy läpi eri vaiheita: määrittely, suunnittelu, tuotanto, huolto ja käytöstä poisto. Tuotteen elinkaaren hallinta (PLM) huolehtii tuotetietojen käytettävyydestä tuotteen elinkaaren kaikissa toiminnoissa ja toimintojen rajapinnoissa. 8.3 PLM-järjestelmien toiminta PLM-järjestelmät integroivat kaikki tuotteen elinkaareen sisältyvät vaiheet koko yrityksen sisällä yhteen tietojärjestelmään. PDM, eli tuotetiedon hallinta on PLMjärjestelmän perusosa. PLM-järjestelmällä on yhteys yrityksen tuotannonohjausjärjestelmiin ja laitetasolla myös tuotantokoneisiin. PLM-järjestelmä hakee tarvittavat tiedot toiminnanohjausjärjestelmistä (ERP), alihankintaketjun hallintajärjestelmästä (SCM) ja asiakastietojärjestelmistä (CRM), liittää ne tuotetietoihin ja toimittaa ne sen jälkeen koko yrityksen käyttöön. Näin tiedon keskipisteessä on nimenomaan itse tuote. [5] 8.1 PLM-järjestelmien historia PLM perustuu PDM- eli tuotetiedon hallinta -malliin, joita kehitettiin 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Käytännössä yrityksissä on toteutettu PDM-järjestelmiä noin vuodesta 1995 lähtien. Ensimmäiset PLM-järjestelmät kehitettiin vuosina 1998 2000. [3] 8.2 PLM-järjestelmien etuja PLM-järjestelmien avulla voidaan: [4] jakaa tietämystä, tiedostoja ja asiantuntemusta nopeasti ja helposti eri tiimien jäsenille hallita monimutkaisia tuotesuunnittelu- ja tuotantoprosesseja, sekä reagoida entistä nopeammin esimerkiksi kansainvälisten markkinoiden ja standardien vaatimuksiin tuoda laadullisesti paremmin varmistettuja tuotteita markkinoille kilpailijoita nopeammin hyödyntämällä yrityksessä valmiina olevia suunnittelumalleja ja tietämystä lisätä liikevoittoa parantamalla asiakasuskollisuutta, lisäämällä markkinaosuutta ja lyhentämällä aikaa, joka kuluu tuotteiden saantiin markkinoille. 8.3.1 Tuotteen elinkaaren hallinta tukee verkostoitumista Usein nykyisin pyritään suuri osa yrityksen toiminnoista hajauttamaan yrityksen sisällä tai ulkoistamaan. Tällöin tuotekehitys ja -suunnittelu, valmistuksen suunnittelu, valmistus ja tuotanto täytyy hajauttaa ajallisesti ja paikallisesti. PLM-järjestelmän avulla tämä hajautus voidaan tehdä käytännöllisesti katsoen kuinka laajalle tahansa. PLM-ohjelmistojen tavoite on integroida ja muuntaa eri toimijoiden sovellutukset keskenään yksiselitteiseksi sekä mahdollistaa ajan tasalla oleva tietojen siirto. [6] PLM-ratkaisujen avulla yritykset voivat jakaa myös keskenään yleisiä liiketoimintaprosesseja ja tuotteeseen liittyvää yleistä tietämystä. Nykyisellään eri järjestelmien toimivuus ja tiedonsiirto eri yritysverkkojen välillä on usein ongelmallista, koska ne muodostuvat monien eri yritysten kehittämistä ohjelmistosovelluksista, eivätkä välttämättä toimi yhdessä. Järjestelmän avulla sopimusvalmistajat voidaan kuitenkin kytkeä suoraan päämiehen järjestelmään rajoitetuilla käyttöoikeuksilla, mikä lisää huomattavasti tuoteprojektien tehokkuutta sekä nopeutta. [6] 8.4 Katso myös Suunniteltu vanheneminen 15

16 LUKU 8. TUOTTEEN ELINKAAREN HALLINTA 8.5 Lähteet [1] Juhani Lempiäinen, Heikki Aalto, Pentti Söderlin (toim.): Digitaalinen suunnittelu ja valmistus eli tietotekniikka koneenrakennuksessa. Nykytila ja kehitystarpeita Suomessa.. TEKES Masina-projekti, 2007. [2] CIMdata, Inc: Product Lifecycle Management (PLM) Definition CIMdata, Inc. Viitattu 5.4.2007. (englanniksi) [3] Lean-tuotekehitys verkostossa: HL Tiedonhallinta innovaatioverkostossa/elinkaarenaikainen tiedonhallinta 31.8.2006. VTT. Viitattu 20.4.2007. [4] Mikko Heikkinen ja Yrjö Hiltunen: ienvironment2 - PROLCM, Prosessi- ja elinkaari-informatiikka - Loppuraportti. Kuopion yliopisto/ Ympäristötieteiden laitos, 2004. [5] IBM: Product Lifecycle Management - A complete approach IBM. Viitattu 10.1.2008. (englanniksi) [6] Juhani Lempiäinen, Heikki Aalto, Pentti Söderlin (toim.): Digitaalinen suunnittelu ja valmistus eli tietotekniikka koneenrakennuksessa. Nykytila ja kehitystarpeita Suomessa.. TEKES Masina-projekti, 2007. 8.6 Aiheesta muualla Sääksvuori Antti: Product Lifecycle Management 3rd edition 253 sivua, Springer ISBN 3540781730 (nid.) Jim Brown: Digital Manufacturing - The PLM Approach to Better Manufacturing Processes 2004. Tech-Clarity, Inc. Viitattu 30.4.2007. (englanniksi) Lauri Kaskela: Yrityksen tietojärjestelmät 8.8.2005. TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry.. Viitattu 30.4.2007. (englanniksi) CIMdata, Inc: CIMdata Complimentary Reports CIMdata, Inc. Viitattu 5.5.2007. (englanniksi)

Luku 9 Informaatioarkkitehtuuri Informaatioarkkitehtuuri (IA) on tieteenala, joka tutkii informaation rakenteistamista, organisointia ja luokittelua ja pyrkii helpottamaan informaation löytämistä ja hallintaa. Sanana informaatioarkkitehtuuri myös kuvaa jonkin järjestelmän informaatiorakennetta: kuinka informaatio on ryhmitelty, miten järjestelmässä liikutaan ja minkälaista käsitteistöä järjestelmässä käytetään [1]. Informaatioarkkitehtuuria suunniteltaessa tasapainoillaan käyttäjien tarpeiden, sisällön asettamien rajoituksien sekä asiayhteyden (konteksti) välillä. Esimerkiksi toimiva verkkopalvelun informaatioarkkitehtuuri ilmenee siten, että informaatio löytyy www-sivustolta helposti eikä käyttäjän tarvitse nähdä vaivaa sen saavuttamiseksi. Informaatioarkkitehtuuri ei ole rajoittunut pelkästään digitaaliseen ympäristöön, vaan sillä voidaan viitata esimerkiksi kirjaston kirjojen organisointiin ja luokitteluun. Ehkä yleisimmin informaatioarkkitehtuurista kuitenkin puhutaan verkkopalvelun sisältöjen jäsentelyn ja verkkopalvelun käytettävyyden yhteydessä. Verkkopalveluiden suunnitteluun liittyvänä käsitteenä informaatioarkkitehtuuri on hyvin laaja-alainen, ja laadukas informaatioarkkitehtuuri onkin monien tekijöiden summa. Käytännön suunnittelutyössä puhutaan informaatioarkkitehtuurin sijasta usein informaatiosuunnittelusta, sisältösuunnittelusta, käytettävyydestä, esteettömyydestä, käyttöliittymistä ja navigoinnista, sivukartoista, metatiedosta sekä hakutoiminnoista. Laajemmin informaatioarkkitehtuurilla voidaan viitata organisaation digitaalisten tietovarantojen kokonaisarkkitehtuuriin [2], joka sisältää myös tietovirrat, prosessit ja metatiedon hallinnan. Tällöin informaatioarkkitehtuuri ymmärretään yleensä osaksi kokonais- tai yritysarkkitehtuuria johon kuuluvat myös liiketoimintaarkkitehtuuri, järjestelmäarkkitehtuuri ja teknologiaarkkitehtuuri. Osana laajempaa yritysarkkitehtuuria informaatioarkkitehtuuri kuvaa organisaation toiminnassaan tarvitsemat tiedot ja tietojen väliset suhteet [3]. 9.1 Historiaa Informaatioarkkitehtuuri extquotedbl-termin tiettävästi ensimmäinen määrittelijä oli Richard Saul Wurman vuonna 1975. Wurman oli koulutukseltaan arkkitehti, mutta myöhemmin urallaan hän kiinnostui informaation ryhmittelystä ja esittämisestä. Wurmanin alkuperäisen määritelmän mukaan informaatioarkkitehtuuri tarkoitti kaavojen ja muotojen organisointia datasta, monimutkaisen tekemistä selkeäksi. Termi levisi laajempaan käyttöön 1990-luvulla, kun Louis Rosendfeld ja Peter Morville lukivat informaatioarkkitehtuurin keskeiseksi osaksi suurien verkkopalveluiden ja intranettien suunnittelua. (Esimerkiksi Barker 2005.) 9.2 Erilaisia määritelmiä Rosenfeld ja Morville (2002) jakavat informaatioarkkitehtuuriin neljään peruskomponenttiin: [4] informaation järjestäminen (organizations systems) nimeämiskäytännöt (labeling systems) navigointijärjestelmä (navigation systems) hakujärjestelmä (searching systems). Toisaalta Morville on määritellyt myös lyhyemmin, että informaatioarkkitehtuurin suunnittelu tarkoittaa navigaatio- ja hakujärjestelmien sekä sanastojen suunnittelua tavoitteena kehittää sekä informaation selattavuutta että hakua. [5] McGovernin ja Nortonin (2001) määritelmän mukaan informaatioarkkitehtuuri koostuu neljästä pilarista: [6] metatieto ja luokittelu (metadata & classification) haku (search) navigaatio (navigation) ulkoasu (lay-out & design). 9.3 Ketkä suunnittelevat informaatioarkkitehtuureja? Informaatioarkkitehtuurien suunnitteluun ja kehittämiseen erikoistuneita henkilöitä kutsutaan informaatio- 17

18 LUKU 9. INFORMAATIOARKKITEHTUURI arkkitehdeiksi, mutta erillinen informaatioarkkitehti on yleensä vain suurissa projekteissa tai hankkeissa. Tyypillisemmin informaatioarkkitehtuurin suunnittelusta vastaa tai siihen osallistuu seuraavanlaisia asiantuntijoita (esimerkiksi Barker 2005): verkkopalveluiden, intranetien suunnittelijat ja kehittäjät graafiset suunnittelijat, käyttöliittymäsuunnittelijat ohjelmoijat, tekniset arkkitehdit kirjastoammattilaiset, tekniset kirjoittajat. 9.4 Mitä informaatioarkkitehtuurin rakentaminen käytännössä on? Informaatioarkkitehtuurin rakentaminen on tärkeysjärjestykseen asettelua, luokittelusääntöjen määrittelyä (esimerkiksi aakkosjärjestys, julkaisuajankohta, aihe, käyttäjän tehtävä, käyttäjän rooli) esille nostamista (ja näkymättömiin häivyttämistä) käyttäjän oman sijainnin hahmottamisen helpottamista (esimerkiksi murupolut, navigaatiot, metatieto) asioiden välisten suhteiden hahmottamisen helpottamista (esimerkiksi graafisen suunnittelun keinoin) tiedon hakemisen helpottamista (hakukoneen ja tiedon löydettävyyden kehittämistä). 9.5 Haasteita informaatioarkkitehtuurien suunnittelussa informaation määrän jatkuva kasvu (tarvitaan joustavampia ja itseohjautuvampia menetelmiä, kuten käyttäjien itsensä tekemää luokittelua tai sisältöihin perustuvaa automaattista luokittelua) näkökulmien moninaisuus (samaa asiaa voidaan tarkastella erilaisista näkökulmista) käyttäjien väliset kulttuuriset ja yksilölliset erot (esimerkiksi osaamisessa, tietotasossa, kielitaidossa) informaation monipuolisuus, kirjavat tiedostomuodot ja keskeneräiset metatietostandardit (ks. myös metatieto-artikkeli, koska metatietoihin liittyvät haasteet ovat monelta osin yhteneviä). 9.6 Informaatioarkkitehdit Informaatioarkkitehtien työtä on informaatiojärjestelmien rakenteellinen suunnittelu. Nykyisin suurin osa näistä informaatiojärjestelmistä on web-pohjaisia ja niistä käytetään nimitystä verkkopalvelu. Informaatioarkkitehti työskentelee yleensä verkkopalvelun kehitystiimissä vastaten verkkopalvelun rakenteellisesta suunnittelusta, käyttöliittymästä ja navigaatioratkaisuista. Usein informaatioarkkitehdit toimivat myös projektin johtotehtävissä ohjaten muiden kehitystiimin jäsenten työskentelyä. Jos verkkopalvelun kehittämiselle on olemassa selkeä strategia, niin informaatioarkkitehti on yleensä mukana kehittämässä tätä strategiaa, koska rakenteellisen suunnittelun kysymykset liittyvät läheisesti liiketoiminnallisiin kysymyksiin. Informaatioarkkitehdin tyypillisiä tehtäviä isojen verkkopalveluiden kehitystiimeissä ovat esimerkiksi verkkopalvelun tavoitteiden määrittely, sisältöstrategian laatiminen, teknologiavalinnat, käyttäjätutkimus sekä käyttöliittymien ja sivupohjien rautalankamallien suunnittelu. Usein informaatioarkkitehti vastaa koko sivuston navigaatiojärjestelmästä ja yksittäisten sivujen sisäisen navigaation suunnittelusta. Tyypillisiä informaatioarkkitehdin tuottamia dokumentteja (esimerkiksi [7][8] ): sivukartat (kuvaavat yleensä pääsisältöryhmiä ja esitetään usein vuokaaviona) sisältökartat (yksityiskohtaiset kaaviot siitä, mitä sisältöjä sivuilla on ja miten eri sivujen sisällöt liittyvät toisiinsa) sivukaaviot tai rautalankamallit (mustavalkoiset viivapiirrokset malliksi graafiselle suunnittelijalle siitä, mikä on sivujen elementtien keskinäinen tärkeysjärjestys) erilaiset tekstimuotoiset sisältösuunnitelmat (esimerkiksi listoja, sisällysluetteloita ja sisällön kuvausdokumentteja) karkeat, toiminnalliset prototyypit (tyypillisesti informaatioarkkitehdin tekemät prototyypit ovat joko karkeita HTML-prototyyppeja tai ne on tehty jollain esitysohjelmalla, kuten PowerPointilla). Informaatioarkkitehtien on todettu olevan hyvin monitieteellisiä koulutustaustoiltaan, koska varsinaista muodollista koulutusta on vielä vähän. He työskentelevät yhtä lailla organisaatioiden sisäisten verkkopalveluiden (intranet), ulkoisten verkkopalveluiden kuin erilaisten web-sovellusten parissa. Haastattelututkimuksissa on myös todettu, että usein informaatioarkkitehtien työtä on toimia välittäjänä tai neuvottelijana teknologiaasiantuntijoiden ja visuaalisten suunnittelijoiden välillä. [9]

9.9. AIHEESTA MUUALLA 19 9.7 Katso myös Metatieto Sisällönhallinta Www-sisällönhallinta 9.8 Lähteet [1] Barker, I.: What is information architecture? 2005. Step Two Designs. Viitattu 10.9.2006. [2] Palomäki, A.: Informaatioarkkitehtuurityö Nokialla 2005. Systeemityö 4/2005 (pdf). Viitattu 5.9.2006. [3] Isokallio, J.: Yritysarkkitehtuuri 2005. Systeemityö 3/2005 (pdf, s. 22-24). Viitattu 4.12.2006. 9.9.2 Englanninkielisiä artikkeleita Succeeding at IA in the enterprise (James Robertson, 2006) The six species of Information Architect (Leisa Reichelt, 2006) Information Architecture as an Extension of Web Design (Joshua Kaufman, 2005) Information Architecture of Content Management (Ann Rockley, 2004) Seven Pitfalls to Avoid in Information Architecture (Louis Rosenfeld, 2000) CASE-kertomus Carnegie Libraryn informaatioarkkitehtuurin suunnittelusta (digitaalinen & fyysinen informaatioarkkitehtuuri) [4] Rosenfeld, L. & Morville, P.: Information Architecture for World Wide Web. 2. ed.. O Reilly Media Inc., 2002. 0596000359. [5] Peter Morville: Expert Voices: Peter Morville on Why Information Architecture Matters 22.5.2006. CIO Insight. Viitattu 8.11.2006. [6] McGovern, G. & Norton, R.: Content Critical: Gaining Competitive Advantage Through High-Quality Web Content.. Financial Times Prentice Hall, 2001. 027365604X. [7] Shel Kimen: 10 questions about information architecture 2003. Builder.com. Viitattu 10.9.2006. [8] Christina Wodke: Boxes and Arrows: Defining Information Architecture Deliverables 2001. Sitepoint.com. Viitattu 10.9.2006. [9] Robertson, T. and Hewlett, C. (2004) HCI Practices and the Work of Information Architects. Proceedings of APCHI 2004, the Australian Pacific Conference on Computer Human Interaction, June 2004, Rotorua, New Zealand, pp. 369-378. Saatavilla pdf-muodossa: http://web. archive.org/web/20050623221116/http://research.it.uts. edu.au/idwop/downloads/robertsonapchi2004.pdf 9.9 Aiheesta muualla 9.9.1 Englanninkielisiä resursseja Boxes and Arrows: The design behind the design Työkaluja informaatioarkkitehdeille; dokumenttipohjia, prosessikaavioita jne. (The Information Architecture Institute) Linkkejä IA-aiheisiin artikkeleihin ja resursseihin (University of Minnesota Duluth)

Luku 10 Varastonhallinta Varastonhallintajärjestelmä, WMS (Warehouse Management System), on toimitusketjuun liittyvien varasto-operaatioiden perusta. Sen avulla hallitaan tavaran siirtely varaston sisällä, vastaanotto, hyllytys, keräily, pakkaus ja toimitus. Järjestelmän avulla pyritään optimoimaan ja tehostamaan kaikkia varaston sisällä tehtyjä prosesseja. Suurissa varastoissa usein käytetään hyväksi eri teknologioita. Viivakoodilukijoita, kämmentietokoneita, langattomia yhteyksiä ja RFID (Radio-frequency identification) teknologiaa pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Keräilyssä voidaan käyttää esimerkiksi myös puhekeruu teknologiaa. Järjestelmä ohjaa varastohenkilökuntaa keräilylistan mukaisesti optimoitua reittiä pitkin. Varastonhallintajärjestelmiä voidaan käyttää joko yksitasoisina (sisältäen vain varastonhallinnan), osana toimitusketjun hallinnan järjestelmää tai ERP järjestelmää. Integraatiorajapintojen avulla varastonhallintajärjestelmän tietoja pystytään siirtämään järjestelmiin, joissa sitä käytetään hyväksi. Reaaliaikainen tieto tavaran liikkumisesta on oleellista tehokkaan ja suunnitelmallisen operatiivisen toiminnan kannalta. Tehokas varastonhallinta laskee yrityksen toimitusketjun hallinnan kuluja merkittävästi. Varastopalveluiden keskittyessä palveluvarastoihin keräilyn optimoinnin merkitys kasvaa. Kun päämiehiä on varastoilla useita, tavarat sijaitsevat suurilla palveluvarastoilla myös hyvin eri puolella. Optimoitu keriäilyreitti mahdollistaa tehokkaan toiminnan myös laajoissa varastoissa. Varaston sisäinen ohjausjärjestelmä (WCS) Varaston ohjausjärjestelmä (WCS - Warehouse Control System) on ohjelmisto, joka ohjaa reaaliaikaisesti toimintaa varastoissa ja jakelukeskuksissa ollen koko ajan suorassa yhteydessä varastossa tapahtuviin toimintoihin(dc) Direct Connect. WCS-ohjelmiston vastuulla on pitää varaston automaattiset toiminnot sujuvina, myös ei-automaattisten toimintojen sekä yllättävien tapahtumien kanssa. Ohjelmiston vastuulla on myös materiaalihallinnan osaprosessien tehokkuuden maksimointi. Usein varaston omistajan/omistajien toimintojen hallinta ja yhteensovittaminen on tämän ohjelmiston vastuulla. WCS -ohjelmisto tuo yhtenäisen ohjausjärjestelmän suurelle määrälle materiaalinhallintalaitteistoja kuten AS/RS (automaattinen varastointi ja materiaalivirranhallinta), liukuhihnat, kuljetinjärjestelmät, lajittelijat, lavaajat, jne. WCS -ohjelmiston on oltava päivittäin yhteydessä ylemmän tason järjestelmän kanssa (WMS warehouse management system) ja vaihtaa tietoja jotka ovat oleellisia jakelukeskusten toiminnan kannalta. 20

Luku 11 Verkostoituminen Verkostoituminen on verkostojen ominaisuus, verkkojen välisten yhteyksien kasvamista, verkkojen verkottumista. Ihminen yksittäisenä toimijana voi verkottua, mutta yritys verkkona voi verkostoitua. 11.1 Yrityksen verkostoituminen Yrityksen verkostoituminen on kahden tai useamman yrityksen tiivistä yhteistyötä. Yritykset tekevät pitkäaikaisia yhteistyösopimuksia keskenään. Verkostoituminen yritysten kesken ei ole mikään uusi ilmiö, mutta aikaisemmin siitä on käytetty lähinnä termiä alihankinta. Yritysten erikoistuessa voidaan jokin yrityksen toiminnan osista siirtää jonkin yhteistyökumppanin tehtäväksi. Alihankinta käsitetään yleensä valmistuksen liittyväksi ja verkostoitumiseen sisältyy myös yrityksen muiden kuin valmistukseen liittyvien toimintojen, kuten markkinoinnin ja tuotekehitys teettämistä osin tai kokonaan yhden tai useamman sopimuskumppanin kanssa. Sopimuskumppaneilla saattaa taas olla toisia sopimuskumppaneita, alihankkijoita tai toimittajia, jolloin syntyy pitkiä alihankintaketjuja ja -verkostoja. Verkostoitumisen katsotaan nykyään olevan merkittävä kilpailutekijä, mutta poikkeuksiakin löytyy. 11.2 Katso myös Skaalautumaton verkko Verkottuminen Verkosto Verkko 21

Luku 12 Toimitusketju Toimitusketjulla tarkoitetaan toimintojen kokonaisuutta, jossa tavarat liikkuvat raaka-ainevaiheesta lopulliselle käyttäjälle. Loppukäyttäjä voi olla yksittäisen kuluttajan lisäksi myös yritys tai muu organisaatio. Toimitusketju koostuu kolmesta komponentista: materiaalivirta, rahavirta ja informaatiovirta. Ketjuun kuuluvat myös kaikki organisaatiot ja prosessit, jotka osallistuvat näiden virtojen käsittelyyn. Supply Chain Councilin kehittämässä SCOR (Supply Chain Operations Resources) mallin mukaisesti toimitusketjun prosesseja pyritään standardisoimaan yrityskohtaisesti, jotta prosessien historiatietoa pystytään hyväksikäyttämän tehokkaasti. Luonnollisesti tässä iso tekijä on informaatioteknologian tehokas hyväksikäyttäminen. 12.1 Materiaalivirta Materiaalivirran ylävirtaan liittyy hankinta. Yrityksen ylävirtaan kuuluvat sen tavaratoimittajat ja mahdollisesti niiden tavara-/raakamateriaalitoimittajat. Kuljetuksien lisäksi materiaalivirran luonnollisena osana on varastointi. Varsinkin ylävirrassa toimitukset ovat varastojen välisiä kuljetuksia. Usein materiaalivirrasta puhuttaessa mietitään kuitenkin vain alavirtaan liittyviä prosesseja, eli toimittamista asiakkaalle. Miten tavara toimitetaan eteenpäin jatkojalostuksen jälkeen? Nykytrendin mukaisesti logistiikan osia tai koko yrityksen toimitusketju on saatettu ulkoistaa kolmannelle osapuolelle (3PL, third-party logistics). Palveluvarastojen kautta esim. tukkuyritykset eivät välttämättä koskaan näe myymiään tuotteita. Ylävirrassa tavara toimitetaan palveluvarastoon ja alavirrassa palveluvarastosta suoraan asiakkaalle. Suomen suurimmat palveluvarastot ovat Itella Logistiikalla. 12.2 Informaatiovirta Informaatio koostuu materiaalivirran prosessien mukaisista tiedoista. Informaation käsittelyn toimintoja ovat tukemassa tukitoiminnot, joita voivat olla esimerkiksi tuoterekisterit ja asiakasrekisterit. Ennen toimittamisessa kulkenut paperimäärä oli suuri, mutta nykyaikaisten järjestelmien ansiosta suuri osa paperille tulostettavasta informaatiosta on siirretty sähköiseen muotoon. Toimitusketjun läpinäkyvyys tarkoittaa yhteistyökumppanien välistä tiedonsiirtoa, jotta toimitusketjun ylävirrassa toimittajat pystyvät ennakoimaan paremmin tulevan kysynnän määrän. Toimitusketjun seurantaa käytetään hyväksi operatiivisen toiminnan suunnitteluun yhä pienempien yritysten osalla (näkymä toimitusketjun läpi: inbound, warehousing, outbound). Informaatioteknologian ratkaisut ovat toimitusketjun osalta siis ratkaisevassa osassa sen tehostamisen ja seurantatiedon hyväksikäytön alueilla. 12.3 Rahavirta Rahavirta voidaan näkökulmasta riippuen nähdä myös informaatiovirtana. Logistiikkakustannukset ovat keskimäärin 11,5% suomalaisten yritysten liikevaihdosta, ja 17% bruttokansantuotteesta. Rahavirta siis on huomattava, joten sen reaaliaikaisuus on erityisen tärkeää. Informaatiovirran hyödyntäminen mm. materiaalivirran seuraamisen osalta on oleellista. Rahavirta voi kulkea toimittajalta asiakkaalle esimerkiksi myös hyvitysten tai vahingonkorvausten muodossa. 12.4 Katso myös Tilauspiste Arvoketju Varastonhallinta Toimitusketjun hallinta 12.5 Aiheesta muualla Itella Oy (Entinen Suomen posti) 22

Luku 13 Toimitusketjujen ja logistiikan hallintajärjestelmä Toimitusketjun hallinta (Supply Chain Management, SCM) tarkoittaa tavaroiden toimituksen ja palveluketjun optimointia. Kaikkien toimitusketjun osapuolien; toimittajien, jakelijoiden, alihankkijoiden ym. liikekumppaneiden yhdistämistä ja koko ketjun tehokasta hallinnointia. Tavoitteena on lisätä kaikkien jäsenten välistä kommunikointia ja siten alentaa kustannuksia, lisätä myyntiä ja tehostaa asiakaspalvelua. Christopher (1998) kirjassaan Logistics and Supply Chain Management Strategies for Reducing Cost and Improving Service määrittelee toimitusketjun hallinnan käsitteen seuraavasti: The management of upstream and downstream relationships with suppliers and customers to deliver superior customer value at less cost to the supply chain as whole. Määritelmän pohjalta voidaan todeta, että logistiikka keskittyy materiaalivirtojen optimointiin pääasiassa yhden yrityksen näkökulmasta. Toimitusketjun hallinta huomioi myös yritysten välisen yhteistyön tarpeen. Toimitusketjun hallintaa voidaan kuvata myös monentasoiseksi toiminnaksi suunnittelun ja päätöstenteon aikajänteen pohjalta. Näin voidaan erottaa strategisen, taktisen ja operatiivisen tason toimitusketjun hallintaa. Markkinoinnin johtamisen näkökulmasta (Tikkanen,H. 2005. Markkinoinnin johtamisen perusteet) Supply Chain Management eli 'toimittajasuhteiden johtaminen tähtää taloudellisesti tehokkaaseen tuotanto- ja muiden resurssien hankintaan asiakkaiden arvontuotannon näkökulmasta optimaalisen tarjooman kehittämiseksi ja tuottamiseksi. Sekä Christopherin että Tikkasen määritelmät korostavat asiakaslähtöisen ajattelumallin merkitystä. Yrityksellä on toki mahdollisuus liiketoimintastrategiansa kautta määritellä tavoiteltavat markkinat ja asiakasryhmät sekä näille rakennettava tarjoomakokonaisuus. 23

Luku 14 Asiakkuudenhallinta Asiakkuudenhallinta (engl. customer relationship management, CRM) on käsite, joka sisältää asiakaslähtöisen ajattelutavan organisaatiossa sekä siihen liittyvät tietojärjestelmät. Suhteiden muodostumisen ja kehittämisen taustalla on se ajatus, että suhteet tuovat hyötyä molemmille osapuolille. Asiakkaalle hyöty tuo esimerkiksi ostamiseen liittyvän riskin alenemisen suhteen kehittyessä ja luottamuksen syntyessä. Myös alennukset, nopeampi palvelu, tuotteen tai palvelun räätälöinti, samanlaisen arvomaailman jakaminen ja tuttavuussuhde voivat tuoda haluttua etua asiakkaalle. Yrityksen hyöty on lisääntyneet myyntitulot ja markkinaosuuksien kasvaminen nyt ja tulevaisuudessa. B2B-markkinoilla suhteen tuomia etuja on esimerkiksi toimittajaan liittyvien etsintäkustannusten väheneminen tai poistuminen kokonaan. Suhteen myötä saattaa syntyä erilaisia yhteistyöetuja esimerkiksi tuoteja palvelukehityksen saralla. Molemmat osapuolet voivat oppia toisiltaan niin osaamisesta kuin toimintatavoistakin. 14.1 Asiakaslähtöinen ajattelu Asiakaslähtöisessä ajattelussa asiakas nähdään yrityksen resurssiksi siinä missä henkilöstö, varallisuus, tuotteet ja yrityskulttuuri. Myynnin maksimoimiseksi asiakkaiden tarpeet pyritään kartoittamaan mahdollisimman perusteellisesti. Apuna käytetään segmentointia eli asiakkaiden jaottelua myynnin kannalta otollisiin kohderyhmiin. Tämä on yksi asiakkuudenhallinnan työkaluista. Segmentoinnissa erotetaan toisistaan kuluttaja- ja yritysasiakkaat, ja molemmat ryhmät jaetaan edelleen pienempiin kohde ryhmiin. Jaon perustana käytetään asiakkaasta saatavilla olevia tietoja: mitä tuotteita asiakas ostaa, kuinka paljon, ja kauanko asiakassuhde on kestänyt. Syntyvää kuvaa voidaan täydentää myös eri lähteistä saatavilla demo grafisilla ja psyko grafisilla tiedoilla. Segmentointi perustuu historiatietoon, missä piilee myös sen heikkous. Se kertoo mitä tapahtui eilen, mutta ei sitä, mitä tapahtuu nyt ja seuraavaksi. Asiakaslähtöiset yritykset pyrkivätkin tutustumaan myös asiakkaidensa arkielämään ja käymään näiden kanssa jatkuvaa vuoropuhelua eri kanavien välityksellä. Näitä kanavia ovat esimerkiksi viestintä, asiakastilaisuudet, tukipalvelut, valitusten ja palautteen käsittely sekä asiakastyytyväisyystutkimukset. Toisissa yrityksissä pelkkiä asiakkuudenhallinnan järjestelmiä pidetään riittävinä. Monessa tapauksessa asenteet saattavat estää yrityksiä laskeutumasta asiakkaidensa tasolle. Asiakkuuksien johtamisen (CRM) keskeiset tehtävät ovat: 1) tunnistaa ja valita strategisesti tärkeät asiakkuudet 2) asettaa tavoitteita ja laatia toimintastrategioita asiakkuuksien kehittämiseksi 3) toteuttaa suunnitellut toimenpiteet ja 4) kehittää toimintaa edelleen siitä saatujen tulosten ja palautteen perusteella Tärkeää on, että yritys tuntee asiakkaansa ja sen, kuinka toisaalta asiakkaat luovat arvoa yritykselle ja toisaalta yritys luo arvoa asiakkaalle. Suhteen onnistunut kehittäminen kuitenkin edellyttää, että myös asiakas tunnustaa suhteen olemassaolon. Aito asiakassuhde edellyttää, että suhde on myös asiakkaan mielessä saanut erityisen aseman eikä asiointia koeta vain joukkona satunnaisia kontakteja. Suhteiden kehittymisestä on esitetty erilaisia vaihemalleja, mm. tikapuumalli (alun perin Dwyerin, Schurrin ja Ohion kehittämä) ja porrasmalli (mallia ovat kehittäneet mm. Christopher, Payne ja Ballantyne). Yrityksen näkökulmasta tausta-ajatuksena on, että pitkäaikaiset, uskolliset asiakkaat ovat kannattavia. Tätä perustellaan monella tavalla, muun muassa: -Uusien asiakkaiden hankkiminen ensinnäkin on kalliimpaa kuin entisten pitäminen -Uskolliset asiakkaat ostavat enemmän ja useampia tuotteita tai palveluja -Asiointi helpottuu, kun sekä asiakas että myyjä oppivat toistensa tavoille. Näin myös palvelukustannukset vähenevät -Uskolliset asiakkaat suosittelevat yritystä muille ja näin toimivat arvokkaina yrityksen markkinoijina -Uskolliset asiakkaat eivät ole hintaherkkiä, ja he antavat palvelussa mahdollisesti sattuvat pienet virheet helpommin anteeksi -Markkinoinnin tehokkuuden nähdään paranevan, kun 24

14.4. ASIAKKUUDENHALLINNAN OSAT 25 markkinointi on kohdistettu ryhmälle, jonka ajatellaan lähtökohtaisesti suosivan yritystä 14.2 Tikapuumalli Tikapuumalli kuvaa asennetasolla tapahtuvaa suhteiden kehittymistä. Tikapuumallin vaiheet: 1) Tietoisuus - aluksi lähdetään siitä, että kumpikin osapuoli (asiakas ja markkinoija) tulee ensiksi tietoiseksi toisesta. 2) Tutkiminen - seuraavassa vaiheessa tutkitaan ja kokeillaan, millaisia etuja ja haittoja toisen kanssa asioimisesta koituu. 3) Laajentuminen - jos osapuolet huomaavat, että edut ovat arvokkaita ja tavoittelemisen arvoisia, suhde laajenee. 4) Sitoutuminen - luottamuksen kehittyessä osapuolet sitoutuvat suhteeseen yhä tiukemmin. Sen kehittämistä halutaan jatkaa pidemmällä aikavälillä, ja siihen investoidaan. Suhteen purkautuminen on mahdollista jokaisessa vaiheessa. Tilanteet muuttuvat, ja yritykset tarkistavat tavoitteitaan, strategioitaan ja toimintatapojaan. Tässä tikapuumallissa suhdemarkkinointivaiheen ajatellaan alkavan varsinaisesti tutkimusvaiheen jälkeen (3-vaihe), kun molemmat osapuolet ovat halukkaita laajentamaan suhdetta. Tätä ennen kyseessä on perinteisen markkinoinnin keinot (1- ja 2-vaihe). joka kertoo yrityksen tarjoomasta muille ihmisille. Jokaisesta näistä asiakasryhmistä yritys voi menettää asiakkaitaan niin, että heistä tulee joko 7) passiivisia tai 8) entisiä asiakkaita. 14.4 Asiakkuudenhallinnan osat Järjestelmäkeskeisessä lähestymistavassa asiakkuudenhallinta voidaan jakaa seuraaviin kolmeen osaan: Operatiivinen - markkinointi-, myynti- ja palveluprosessien automatisointi Analyyttinen - asiakastiedon ja -käyttäytymisen analysointi Kollaboratiivinen - viestintä asiakkaiden kanssa 14.5 Asiakkuudenhallinta kirjallisuudessa Asiakkuudenhallinnasta on kirjoitettu paljon sekä ammatillisesta että tieteellisestä näkökulmasta, mutta kirjallisuus on sisällöltään epäjohdonmukaista ja sirpaleista. CRM:n määritelmät eroavat toisistaan huomattavasti. Eräässä tutkimuksessa käsitteelle löydettiin 45 erilaista määrittelyä, jotka voidaan luokitella viiteen eri näkökulmaan. CRM voidaan nähdä prosessina, strategiana, filosofiana, kyvykkyytenä tai teknologiana. [1] 14.3 Porrasmalli Porrasmalli keskittyy enemmän kuvaamaan käyttäytymisestä tapahtuvaa kehitystä, ja siinä nimetään kahdeksan asiakasryhmää. Asiakasryhmät ovat (kasvavat porrasmaisesti esitysjärjestyksessä alhaalta ylöspäin): 1) Suspektit - kaikki potentiaaliset asiakkaat, joita markkinoilla on. 2) Prospektit - potentiaalisia asiakkaita, mutta he ovat jollakin tavalla osoittaneet kiinnostustaan yrityksen tarjoomaa kohtaan tai yrityksellä voi muuten olla heidän yhteystietonsa. 3) Asiakkaat - tässä mallissa ensiostaja tai satunnainen asiakas 4) Kanta-asiakkaat - keskittää jo ostoja yritykseen 5) Avainasiakkaat - sellaiset kanta-asiakkaat, jotka yritys katsoo itselleen tärkeimmiksi, esimerkiksi kannattavimmiksi. 6) Suosittelijat - tämän mallin ylin asiakkuuden muoto, 14.6 Asiakkuudenhallinnan ohjelmistoja Asiakkuudenhallintaan on tarjolla runsaasti erilaisia ohjelmistoja. Pohjoismaissa yleisesti käytettäviä CRM ohjelmistoja ovat muun muassa Salesforce.com, SugarCRM, SuperOffice, webcrm ja Microsoft Dynamics. Ohjelmistoja käytetään pääasiassa asiakastietojen tallennukseen ja oman toiminnan ohjaamiseen ja analysointiin ja kehittämiseen. Monet ohjelmistot tarjoavat myös tukea markkinointityöhön ja kampanjoiden ja myynnin toimintojen yhdistämiseksi. Ohjelmistoilla hoidetaan tavanomaisesti esim. seuraavia asioita: Asiakasrekisteri, yhteystiedot, asiakkaiden segmentointi Myynnin asiakasyhteydet, myynnin budjetit, myyntiennusteet, tarjouskannan hallinta jne. Myyntiprosessin tuki sekä myyntiaktiviteettien suunnittelu, toteutus, seuranta ja arviointi

26 LUKU 14. ASIAKKUUDENHALLINTA Projekteihin liittyvän myynnin suunnittelu, toteutus ja seuranta Markkinointikampanjoiden suunnittelu ja toteutus, sähköpostikampanjat ja niiden toteutus Toimitusten hallinta ja tuntikirjaukset Markkinointikampanjoiden hallinta, tavoitteet ja tuloksellisuuden seuranta 14.7 Katso myös Asiakas 14.8 Lähteet Kannisto, Päivi & Salenius, Bo-Magnus & Sigfrids, Camilla: Johtamisen pakolliset kuviot. Luku Asiakkuuden formaatit. Talentum, Helsinki, 2005. ISBN 952-14-0941-X (nid.). Puusa, Anu & Reijonen, Helen & Juuti, Pauli & Laukkanen, Tommi: 5.3, Akatemiasta markkinapaikalle, s. 168. Luku Asiakassuhteiden aktiivinen johtaminen. Talentum, Helsinki, 2012. (nid.). 14.8.1 Lähdeviitteet [1] Zablah, Bellenger & Johnston: An evaluation of divergent perspectives on customer relationship management: Towards a common understanding of an emerging phenomenon. Industrial Marketing Management, 2004, nro 33.

Luku 15 Liiketoimintajärjestelmä Liiketoimintajärjestelmä on yrityksen tai muun organisaation tietojärjestelmä, jossa useat käyttäjät lisäävät järjestelmään tietoa ja käyttävät järjestelmässä olevaa tietoa työtehtävissään. Liiketoimintajärjestelmiä ovat muun muassa toiminnanohjaus-, asiakkuudenhallinta- ja dokumentinhallintajärjestelmät. Liiketoimintajärjestelmät voidaan jakaa funktionaalisiin ja prosesseja tukeviin. Funktionaaliset järjestelmät tukevat yleensä yhtä yrityksen funktiota, kuten taloushallintoa tai myyntiä. Prosesseja tukevat järjestelmä tukevat yleensä yrityksen eri funktioiden läpi meneviä liiketoimintaprosesseja, kuten tilaus-toimituslaskutusketjua. Mikäli yrityksellä on käytössä useita liiketoimintajärjestelmiä, on otettava huomioon mahdolliset järjestelmien väliset päällekkäisyydet tai epäjatkuvuuskohdat. Päällekkäisyyksillä tarkoitetaan tilanteita, joissa sama tieto on perustettava useaan järjestelmään, esim. uuden asiakkaan tiedot on perustettava moneen järjestelmään. Epäjatkuvuuskohdilla tarkoitetaan tilanteita, joissa mikään järjestelmä ei tue liiketoimintaprosessin tiettyä kohtaa, vaan prosessien jatkuminen on puhtaasti ihmisen huolellisuuden ja tarkkaavaisuuden varassa. 27

Luku 16 Organisaatioiden välinen tiedonsiirto Organisaatioiden välinen tiedonsiirto (OVT [1] ) on standardoitu tekniikka, jota käytetään organisaatioiden välisten tietojärjestelmien kommunikointiin. Myös englanninkielistä termiä EDI (lyhenne sanoista Electronic Data Interchange [1] ) käytetään yleisesti suomenkielisessä tekstissä OVT-lyhenteen asemasta [1]. Organisaatioiden välistä tiedonsiirtoa on käytetty yritysten väliseen sähköiseen kaupankäyntiin 1970-luvulta alkaen. Nykyisin laajimmin käytetty EDI-standardi on YK:n EDIFACT (lyhenne sanoista Electronic Data Interchange for Administration, Commerce and Transport), jonka ensimmäiset määritykset julkaistiin vuonna 1988. EDIFACT:ia kehittää YK:n Euroopan talouskomissio (UNECE). 16.1 Viitteet [1] Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.6.2013. 16.2 Aiheesta muualla United Nations Directories for Electronic Data Interchange for Administration, Commerce and Transport 28

Luku 17 WWW-sisällönhallinta 2. ohjelmistokehityksen versionhallintaohjelmistot sekä 3. asiakkuudenhallinta-ohjelmistot ja verkkokauppasovellukset. Joomla on eräs suosittu www-sisällönhallintajärjestelmä Www-sisällönhallinta tarkoittaa toimintaa jossa verkkopalvelun sisältöjä pyritään hallitsemaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Www-sisällönhallinta on luonteeltaan julkaisupainotteista sisällönhallintaa. Wwwsisällönhallinnassa keskeisessä asemassa ovat sivupohjat jotka koostavat pienistä sisältöyksiköistä www-sivut ja pitävät verkkopalvelukokonaisuuden kasassa. Wwwsisällönhallinnan käytännön toteutukseen liittyvät olennaisesti erilaiset www-sisällönhallintajärjestelmät. Www-sisällönhallinnalle tyypillistä on myös sisältöjen, rakenteiden ja ulkoasun erottaminen toisistaan. Sivupohjien avulla toteutettava kokonaisuus mahdollistaakin esitysmuotojen yhtenäisyyden ja keskitetyn ylläpidon. Esimerkkejä tyypillisistä sivupohjien sisällöistä ovat muun muassa navigaatio-elementit, kaikilla www-sivuilla toistuva grafiikka kuten logot, taustavärit ja muotoilut, www-sivujen otsikot, pudotusvalikot, linkit yhteystietoihin ja www-sivuilla olevat vaihtuvat mainokset. [1] Sivupohjiin perustuva julkaisu mahdollistaa useiden erilaisten päätelaitteiden ja jakelukanavien huomioimisen, ja tästä syystä www-sisällönhallinta liitetäänkin usein monikanavajulkaisuun. 17.1 Tausta Esimerkiksi Goodwin & Vidgen ovat määritelleet, että www-sisällönhallinta on syntynyt pääasiallisesti kolmen eri osa-alueen sulautumisena: [2] 1. dokumenttienhallinta ja työnkulkujen hallinta, Erityisesti ohjelmistokehityksen versionhallintaohjelmistot (lähdekoodin hallinta) ovat lainanneet paljon ominaisuuksia ja piirteitään monille wwwsisällönhallintajärjestelmille. Www-sisällönhallinnasta on myös sanottu, että vaikka sen perusidea on helppo ymmärtää, niin sen tutkiminen ja käytännön harjoittaminen ovat erittäin haastavaa toimintaa johtuen juuri monenlaisista rajapinnoista ja liittymistä eri liiketoiminta-alueisiin sekä erilaisiin tietojärjestelmiin. [2] 17.2 Käytännön toteutus Www-sisällönhallinnan prosessi kuvataan tyypillisesti eräänlaiseksi virtuaaliseksi tuotantolinjaksi, jossa sisältöä tuotetaan ja käsitellään kuten perinteisen tehdaslaitoksen tuotantolinjalla. [3][4] Tämänkaltainen tiukka putkittaminen on kuitenkin kyseenalaistettu ajoittain joustavampien muokkausympäristöjen leviämisen myötä (esim. wikien myötä). Www-sisällönhallinnan käytännön toteutukseen liittyvätkin olennaisesti erilaiset wwwsisällönhallintajärjestelmät. 17.3 Www-sisällönhallintajärjestelmä Esimerkiksi McKeever on todennut, että wwwsisällönhallintajärjestelmä extquotedbl voi tarkoittaa joissain organisaatioissa vain sekalaista kokoelmaa eritasoisia ylläpitotyökaluja. [5] Wwwsisällönhallintajärjestelmästä puhuttaessa voidaan myös viitata sekä ihmisistä ja prosesseista koostuvaan järjestelmään että käytössä olevaan tietojärjestelmään. Lisäksi käytettävästä tietojärjestelmästä voidaan käyttää monia muitakin nimityksiä, kuten julkaisujärjestelmä (erityisesti Suomessa) tai www-julkaisujärjestelmä tai lyhyesti CMS. Myös monet suositut kehitystyökalut (kuten Macromedia Dreamweaver, Microsoft Frontpage, 29

30 LUKU 17. WWW-SISÄLLÖNHALLINTA Nvu) voidaan ymmärtää yhdentyyppisinä wwwsisällönhallintajärjestelminä. Esimerkiksi Boikon (2005) mukaan nämä työkalut toteuttavatkin merkittävän osan keskeisistä toiminnoista joita wwwsisällönhallintajärjestelmä yleensä sisältää. Keskeisiä näistä työkaluista puuttuvia ominaisuuksia ovat mm. mahdollisuudet hallita pienempiä sisältöyksiköitä kuin sivuja, monipuoliset metatietojen hallintaominaisuudet ja työnkulkujen organisointiominaisuudet. [6] Tyypillisesti www-sisällönhallintajärjestelmällä tarkoitetaan keskitettyä tietojärjestelmää jonka avulla organisaatio hallitsee ja kehittää verkkopalveluitaan. 17.3.1 Käyttöönoton hyödyt Yhdenlainen lista www-sisällönhallintajärjestelmän hyödyistä liiketoiminnalle on esitetty Volvo.com - verkkopalvelun www-sisällönhallintajärjestelmästä tehdyn tapaustutkimuksen perusteella: [7] tehokkaammat työprosessit, ei pullonkauloja julkaisuprosessissa, valvottavissa oleva sisältöpolitiikka, yhtenäisyys sisällöissä parantaa brändiä ja organisaation mainetta, parantunut verkkoläsnäolo, koska liiketoimintayksiköt pystyvät toteuttamaan verkkohankkeitaan nopeammin ja itsenäisemmin, parantunut sisällön yhteiskäyttö erityisesti kieliversioiden tuotannossa ja yhteisen kuvapankin kautta, vähentyneet ylläpitokustannukset yhteisten tukipalveluiden, koulutuksen ja jatkokehityksen johdosta. Tutkimuksessa havaittu ainut wwwsisällönhallintajärjestelmän negatiivinen puoli oli uuden tietojärjestelmän joustamattomuus muutoksille. [7] 17.3.2 Tarpeen tunnistaminen Ehkä tyypillisin www-sisällönhallintajärjestelmän avulla ratkaistava ongelma on erillisten ylläpitohenkilöiden aiheuttama pullonkaula julkaisuprosessiin. Samalla pyritään usein siirtämään sisällön ylläpitovastuu mahdollisimman lähelle sisällöstä muutenkin vastaavaa henkilöä. Toinen yleinen ratkaistava ongelma on nykyisen verkkopalvelukokonaisuuden hajanaisuus. Ongelma taustalla voi olla esimerkiksi pelko organisaation brändin rapautumisesta tai vain halu yhtenäistää sisällöntuottajien toimintamalleja. Yhtenäisyyden lisääminen niin ulkoasun kuin sisältöjen osalta voi liittyä myös organisaation kasvun mahdollistamiseen ja parempien johtamisedellytyksien luomiseen. [4][8] ; [2] Yhtenäisen järjestelmän avulla on myös mahdollista parantaa sisältöjen löydettävyyttä ja jäljitettävyyttä, koska kaikkien osa-alueiden muutoksia valvoo yhtenäinen tietojärjestelmä. [2] Kokonaisvaltaisen www-sisällönhallintajärjestelmän tarpeellisuuden tunnistamisesta on löydettävissä paljon aineistoa. Esimerkiksi Nakano on esittänyt, että organisaatiot etenevät melko samankaltaisten kehitysportaiden kautta kokonaisvaltaisen wwwsisällönhallintajärjestelmän hyödyntämisen asteelle. [3] Nakanon esittämät www-sisällönhallinnan kehittymisen portaat: [3] 1. verkkopalvelun sisältöjen suora muokkaus 2. erillinen kehitysympäristö muutoksien testaamiseksi ennen julkaisua 3. erilliset muokkausalueet ylläpitoon osallistuville ryhmille tai osastoille 4. kokonaisvaltaisen www-sisällönhallintajärjestelmän käyttöönotto Esimerkiksi Boiko (2005) on esittänyt laskukaavatyyppisen menetelmän tilanteeseen jossa organisaatio harkitsee www-sisällönhallintajärjestelmän hankintaa. Boikon mukaan järjestelmän hankintaan voidaan päätyä esimerkiksi seuraavissa tilanteissa (tai näiden yhdistelmissä): [6] sisällön määrä on huomattava (myös sisällön heterogeenisyys voi olla syy) sisällöntuottajien määrä on huomattava sisältöön tehtävien muutoksien määrä on huomattava hallittavien julkaisujen määrä (myös julkaisujen monimutkaisuus, tarve personointiin jne.). Boiko huomauttaa myös, että pelkästään suuri määrä sisältöä ei edellytä sisällönhallintajärjestelmää vaan olennaisinta on jatkuvien muutosten määrä ja muutostöihin osallistuvien sisällöntuottajien määrä. [6] 17.3.3 Järjestelmän valinta Organisaation kannalta www-sisällönhallintajärjestelmän voi hankkia karkeasti kolmella eri tavalla: 1) valmis ohjelmistoratkaisu, 2) räätälöity järjestelmä tai 3) täysin itsenäinen kehitys talon sisällä. Joka tapauksessa wwwsisällönhallintajärjestelmän hankinnan on suositeltu tapahtuvan erillään verkkopalveluiden suunnittelusta ja tapahtuvan erillisenä projektina verkkopalveluiden suunnittelun jälkeen. [9] Erilaisia www-sisällönhallintajärjestelmiä on markkinoilla tuhansia. Näistä merkittävä osa on nykyisin avoimen

17.4. KATSO MYÖS 31 lähdekoodin ohjelmistoja. Verkosta löytyy useita järjestelmien vertailuun keskittyneitä sivustoja jotka ovat suosittuja erityisesti valittaessa avoimen lähdekoodin järjestelmää. Näitä ominaisuuksien vertailuun perustuvia lähestymistapoja on kuitenkin myös kritisoitu, koska www-sisällönhallintajärjestelmien katsotaan yleisesti olevan vielä kaukana kypsän teknologian vaiheesta. Ominaisuusvertailuista on tällöin korkeintaan saatavilla suuntaa antavaa tietoa siitä kuinka monipuolisia järjestelmät ominaisuuksiltaan ovat. Erilaisille verkkopalveluille soveltuvat erilaiset wwwsisällönhallintajärjestelmät ja markkinoilla onkin paljon www-sisällönhallintajärjestelmiä jotka on suunniteltu ja toteutettu erityisesti jonkin tietyn toimialan tarpeita vastaavaksi (esimerkiksi verkkolehtiä varten). Nykyisin myös vapaan lähdekoodin wwwsisällönhallintajärjestelmien saatavuus on varsin hyvä ja vapaan lähdekoodin www-sisällönhallintajärjestelmät tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon kaupallisille www-sisällönhallintajärjestelmille ja palveluna tarjottaville -järjestelmille. Vapaan lähdekoodin wwwsisällönhallintajärjestelmien on väitetty soveltuvan erityisen hyvin informatiivisten verkkopalveluiden hallintaan, verkkolehtien ja erilaisten säännöllisten julkaisujen hallintaan sekä yhteisöllisten verkkopalveluiden hallintaan. [10]. Esimerkiksi Gottlieb on esittänyt, että vapaan lähdekoodin www-sisällönhallintajärjestelmiä hyödynnetään eniten pienten ja keskikokoisten organisaatioiden informatiivisten verkkopalveluiden hallinnassa sekä suurten ja monimutkaisten verkkopalveluiden alustajärjestelminä; kuten Amazon.com. Vapaan lähdekoodin www-sisällönhallintajärjestelmän valinnan kohdalla merkittävimpänä tekijänä esimerkiksi Gottlieb pitää samankaltaisten käyttäjäorganisaatioiden joukkoa, koska tietojärjestelmän käyttäjäkunnan tarpeet ohjaavat kehitystyötä. [10] 17.3.4 Ominaisuudet ja toiminnallisuus Yksi www-sisällönhallintajärjestelmän toiminnallisuudelle esitetty viitekehys on esimerkiksi seuraava: [11] 1. Yleiset järjestelmäominaisuudet (käyttäjätunnuksien ja -oikeuksien hallinta, käyttöliittymien kielivaihtoehdot, suorituskyky ja vikasietoisuus) 2. Vakio-ominaisuudet (a) Sisällön koostaminen i. Integroituminen muihin työkaluihin ii. Sisällön kerääminen iii. Sisällön muokkaaminen (b) Sisältökokoelman hallinta i. Metatietojen hallinta ii. Versionhallinta iii. Sisältöyksiköiden muutoshistoria iv. Linkkien ja viittauksien hallinta v. Kieliversioiden hallinta vi. Sisään- ja uloskirjaamisen hallinta vii. Hakujen hallinta viii. Rajapintojen ja järjestelmäliitäntöjen hallinta (c) Julkaisunhallinta i. Sivupohjien hallinta ii. Julkaisujen ajastaminen iii. Kävijöiden toiminnan mittaus iv. Verkkopalvelun toiminnan mittaus 3. Lisäominaisuudet (a) Työnkulkujen hallinta (b) Toiminnallisuuksien hallinta (c) Personoinnin hallinta (d) Sisällön luominen Viitekehyksessä esitetyt lisäominaisuudet ovat ominaisuuksia jotka eivät liity olennaisesti verkkosisältöjen elinkaaren hallintaan vaan tukevat tai täydentävät vakioominaisuuksia. Toisaalta joissakin tilanteissa nämä lisäominaisuudet (työnkulkujen hallinta, toiminnallisuuksien hallinta, personoinnin hallinta, sisällön luominen) voivat olla myös www-sisällönhallintajärjestelmältä vaadittavia avainominaisuuksia. [11] 17.4 Katso myös Sisällönhallinta Sisällönhallintajärjestelmä Informaatioarkkitehtuuri Verkkopalvelu Metatieto 17.5 Lähteet [1] Gibson, D., Punera, K. & Tomkins, A.: The volume and evolution of Web page templates. Teoksessa A. Ellis & T. Hagino (toim.) Special interest tracks and posters of the 14th international conference on World Wide Web Chiba, Japan, May 10-14. ACM Press, 830-839.. ACM Press, 2005. ISBN 1-59593-051-5. [2] Goodwin, S. & Vidgen, R. 2002.: Content, content, everywhere time to stop and think? The process of Web content management.. Computing & Control Engineering Journal 13 (2), 66 70., 2002. [3] Nakano, R.: Web content management: A collaborative approach.. Indianapolis: Pearson Education, Inc., 2002. ISBN 0-201-65782-1.

32 LUKU 17. WWW-SISÄLLÖNHALLINTA [4] Friedlein, A.: Maintaining & evolving succesful commercial Web sites.. U.S.A: Morgan Kaufmann Publishers., 2003. ISBN 1-55860-830-3. [5] McKeever, S.: Understanding Web content management systems: evolution, lifecycle and market.. Industrial Management & Data Systems 103(9), 686-692., 2003. [6] Boiko, B.: Content management bible.. Indianapolis: Wiley Publishing Inc., 2005. ISBN 0-7645-7371-3. [7] Karlsson, T. & Boije af Gennäs, J.: Content management systems Business effects of an implementation. Master Thesis in Informatics specializing in Business Technology.. Götebörg University and Chalmers University of Technology. Saatavilla verkosta: http://www.handels. gu.se/epc/archive/00004017/ (luettu 4.12.2006)., 2005. ISSN 1651-4769. [8] Rockley, A.: Managing enterprise content A unified content strategy.. U.S.A: Pearson Education, Inc., 2003. ISBN 0-7357-1306-5. [9] Robertson, J.: Separate design and the CMS 1.10.2006. Step Two Designs. Viitattu 21.11.2006. [10] Gottlieb, S.: Content Management Problems and Open Source Solutions 23.01.2006. Optaros. Viitattu 21.11.2006. Strategies for Success With Open Source Projects - How To Effectively Evaluate Open Source Products for the Enterprise (Edmon Begoli, 2006, pdftiedosto, artikkeli lehden sivuilla 33-35) 17.6.3 Suomenkielisiä tutkimuksia ja resursseja Perusta ilmaiset sivut avoimen lähdekoodin sisällönhallintajärjestelmällä Web-sisällönhallintajärjestelmä - ominaisuudet ja käyttöönotto. Tietojärjestelmätieteen pro gradu tutkielma. Tolvanen, Perttu Tapio. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2007. 145 sivua. Www-sisällönhallinta ja wwwsisällönhallintajärjestelmien ominaisuudet - tietojärjestelmätieteen kandidaatintutkielma (2006), pdf-tiedosto Julkaisujärjestelmät Suomessa, markkinakatsaus 2008 (Perttu Tolvasen kirjoittama artikkeli Vierityspalkki-blogissa 31.3.2008) [11] Tolvanen, P.: Web-sisällönhallintajärjestelmä - ominaisuudet ja käyttöönotto 31.3.2008. Jyväskylän yliopisto, tietojärjestelmätieteen pro gradu tutkielma. Viitattu 31.3.2008. 17.6 Aiheesta muualla 17.6.1 Englanninkielisiä resursseja Lista artikkeleista ja sivustoista jotka luetteloivat markkinoilla olevia wwwsisällönhallintajärjestelmiä (CMS Wire) Australian hallituksen ohjeistusta wwwsisällönhallintajärjestelmän valintaan Web Style Guide (Monash University), esimerkki laajasta ohjeistuksesta organisaation www-sisällönhallintaan 17.6.2 Englanninkielisiä artikkeleita A Scenario-based Approach to Evaluating CMS Vendors (Tony Byrne, 2006) The Evolution of Content Management (Thomas Ferris, 2006) How to evaluate a content management system (James Robertson, 2002)

Luku 18 Sisällönhallintajärjestelmä Sisällönhallintajärjestelmä (engl. content management system tai extquotedblcms extquotedbl) on yleisnimitys tietojärjestelmälle, joka palvelee koko organisaation sisällönhallintaa sen sijaan, että olisi keskittynyt pelkästään johonkin yksittäiseen osa-alueeseen, kuten verkkopalveluiden hallintaan [1]. Sisällönhallintajärjestelmälle ei täten ole olemassa mitään kovin selkeätä määritelmää vaan toimialasta riippuen sillä saatetaan viitata eri tavoin painottuneeseen tietojärjestelmään [1][2]. 18.1 Erilaisia sisällönhallintajärjestelmiä Erilaisia järjestelmätyyppejä on lukuisia: Dokumenttienhallintajärjestelmä Www-sisällönhallintajärjestelmä (kts. wwwsisällönhallinta) Julkaisujärjestelmä (yleisnimitys julkaisupainotteiselle sisällönhallintajärjestelmälle, mutta myös usein synonyymi www-sisällönhallintajärjestelmälle tai www-julkaisujärjestelmälle, kts. wwwsisällönhallinta) Verkkokauppajärjestelmä Aineistonhallintajärjestelmä (kuva-aineistot, videomateriaali, multimedia, jne.) Wiki-järjestelmät (Esimerkiksi Wikipedia käyttää MediaWikiä.) Monet nykyisin sisällönhallintajärjestelmä-nimikkeellä markkinoitavat järjestelmät ovat aikaisemmin olleet dokumenttienhallintajärjestelmiä [2]. 18.2 Sisällönhallintajärjestelmän keskeiset osat Koostamisjärjestelmä Tietovarasto tai sisältökokoelma (engl. repository) Julkaisujärjestelmä 18.3 Katso myös Sisällönhallinta Www-sisällönhallinta Informaatioarkkitehtuuri Eri sisällönhallintajärjestelmien vertailua (englanniksi) 18.4 Aiheesta muualla Web-sisällönhallintajärjestelmä - ominaisuudet ja käyttöönotto. Tietojärjestelmätieteen pro gradu tutkielma. Tolvanen, Perttu Tapio. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2007. 145 sivua. What s the Best Content Management System? It Depends... (Steve Manning, 2004) Julkaisujärjestelmät Suomessa, markkinakatsaus 2008 (Perttu Tolvasen kirjoittama artikkeli Vierityspalkki-blogissa 31.3.2008) 18.5 Lähteet [1] Boiko, B.: Content management bible. Yhdysvallat, Indianapolis: Wiley Publishing Inc., 2005. [2] Rockley, A.: Managing enterprise content A unified content strategy. Yhdysvallat: Pearson Education, Inc., 2003. Sisällönhallintajärjestelmien kokoonpanot vaihtelevat, mutta usein järjestelmän toiminnot jaetaan ainakin karkeasti kolmeen osa-alueeseen: 33

Luku 19 Käytettävyys ISO 9241-11 -standardi määrittelee käytettävyyden seuraavalla tavalla: Se vaikuttavuus, tehokkuus ja tyytyväisyys, jolla tietyt määritellyt käyttäjät saavuttavat määritellyt tavoitteet tietyssä ympäristössä extquotedbl. Desitges continuar? Si No Vaikuttavuudella tarkoitetaan miten tarkoin ja täydellisesti käyttäjä saavuttaa tavoitteensa. Tehokkuus tarkoittaa tavoitteiden saavuttamista suhteutettuna käytettyihin resursseihin. Tyytyväisyydellä tarkoitetaan käyttäjän tyytyväisyyttä laitteen tai järjestelmän käyttöön, tyytyväisyyttä vuorovaikutuksen sujuvuuteen ja sen tulokseen. No Si Desitges continuar? Tietotekniikan saralla Jakob Nielsen on tunnetuin käytettävyyden uranuurtaja. Hän on laajentanut ISOmääritelmää opittavuuden, muistettavuuden ja virheiden vähyyden kriteereillä: Perustason esimerkki käyttöliittymän suunnittelemisesta käytettävyydeltään paremmaksi. Käytettävyys (engl. usability) on apuvälineen tai muun valmistetun esineen, palvelun tai ympäristön helppokäyttöisyyttä tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Käytettävyydellä voidaan myös viitata helppokäyttöisyyttä mittaaviin menetelmiin sekä oppiin niistä periaatteista joita soveltamalla tuotteesta, palvelusta tai ympäristöstä saadaan helppokäyttöisempi. Ihmisen ja koneen välisessä vuorovaikutuksessa käytettävyydellä viitataan yleensä tietokoneohjelmiston tai verkkosivun helppokäyttöisyyteen. Käytettävyydellä (engl. availability) voidaan myös viitata aikaan, jonka laitteet kuten palvelimet ja paperikoneet ovat käytössä. 19.1 Käytettävyys (usability) Opittavuudella tarkoitetaan sitä, miten nopeasti ja helposti uusi vuorovaikutteisen laitteen tai järjestelmän käyttäjä oppii laitteen toimintalogiikan ja käyttämisen. Muistettavuudella tarkoitetaan sitä, miten helppoa jo aiemmin laitteen käytön oppineen henkilön on palauttaa mieleen laitteen käyttö ja sen toiminnallisuus. Virheiden määrällä (vähyydellä) tarkoitetaan nimenomaan käyttäjän suorittamissa toimenpiteissä tapahtuvien virheiden määrää. Näillä tekijöillä voidaan osaltaan luoda puitteita käytettävyyden mittaamiselle ja luoda epämääräiseksi ja mielipiteenomaiseksi koetusta asiasta konkreettinen ja hallittava. Nielsen on saattanut käytettävyysnäkökulman suuremman yleisön tietoisuuteen. Hänen teoksiinsa viitataan suurimmassa osassa käytettävyyteen liittyvissä artikkelissa. Käytettävyydessä voidaan soveltaa myös Claude Shannonin informaatioteoriaa, tavoitteena kasvattaa tieto hälysuhdetta. Tämä onnistuu kasvattamalla tiedon osuutta ja vähentämällä hälyn osuutta. Paul Fitts puolestaan on esittänyt Fittsin lain, jonka mukaan 34

19.2. KÄYTETTÄVYYS (AVAILABILITY) 35»Mitä suurempi ja mitä lähempänä kohde on, sitä helpommin käyttäjä osuu siihen.» Fittsin lain mukaan tietokoneen näytöllä helpoimmin osoitettavat alueet ovat näytön kulmat, reunat ja kursorin kunkin hetkinen sijainti. MacKenzie on esittänyt, että Fittsin laki on johdettavissa Shannonin informaatioteoriasta. Käyttäjäkeskeisiä suunnittelumenetelmiä pidetään lähtökohtana sille, että tuotteista saadaan suunniteltua mahdollisimman käytettäviä. Käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa on usein konkreettisena kohteena nimenomaan käyttöliittymäsuunnittelu, mutta yhä useammin käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa otetaan kantaa laajemminkin käyttötilanteiden ja käyttökokemuksen suunnitteluun. Tällöin käyttöliittymäsuunnittelua usein edeltää käyttäjätutkimus, jossa on tarkoituksena ymmärtää paremmin käyttäjän tavoitteet, toimintaympäristö ja kartoittaa tarkasti mahdolliset nykyiset työvälineet ja -tavat. Käyttäjäkeskeisiä menetelmistöjä on paljon ja ne painottuvat eri tavoin. Esimerkkejä menetelmistä ovat muun muassa Soren Lauesenin Virtual Windows -menetelmä, John M. Carroll:n Scenario-based design, Alan Cooperin Goal- Directed Design sekä Karen Holzblattin ja Hugh Beyerin esittelemä Contextual Design -menetelmäpaketti. Käytettävyys liitetään usein tietotekniikkaan, jolloin siihen kuuluvat paitsi käyttöliittymät ja verkkosivut, myös laitteiden (esimerkiksi matkapuhelimet) ja ohjainten muotoilu. Käytettävyyteen liittyvät myös esteettömyys ja käyttäjäkokemus. Käytettävyyteen ja sen suunnitteluun liittyykin läheisesti useita tieteenaloja kuten tietotekniikka, psykologia, kognitiivinen psykologia ja kognitiotiede sekä myös teollinen muotoilu. On väärin rajoittaa käytettävyys koskemaan vain ohjelmistoja, koska lopulta käytettävyys on määritelmänsä mukaisesti sitä, että tuote tai palvelu on sopiva käyttötarkoitukseensa. Käytettävyyteen panostetaan myös teollisuusyrityksissä. Käytettävyys tieteenalana on erittäin poikkitieteellinen ja usein parhaat käytettävyyteen erikoistuneet tiimit syntyvät eri koulutustaustan omaavista käytettävyyteen erikoistuneista osaajista. Käytettävyys ei ole vain maali, jolla tuote projektin lopussa päällystetään vaan teräskehikko, jonka varaan yksityiskohdat kiinnitetään (Ben Schneiderman). Käytettävyys liittyy vahvasti tuotteen toiminnallisuuteen ja usein käyttäjätutkimuksia voidaan tehdä myös markkinatutkimuksien lisäksi tukemaan ja syventämään niistä saatuja tietoja. Uusimpien viime aikoina virinneiden ajatusten myötä on alettu puhua myös käytettävyyden nostamisesta strategiselle tasolle päätöksentekoon. Puhutaan käytettävyysstrategiasta. Määrittelemällä tavoite käytettävyystyölle organisaatiossa ja askeleet miten tavoitteeseen päästään lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä saadaan käytettävyyden tavoitteet laajemmin tunnetuksi organisaatiossa. Se, missä laajuudessa käytettävyyttä otetaan osaksi tuotesuunnittelua yrityksissä vaihtelee. Osa yrityksistä nostaa käytettävyyden hyvin tärkeäksi osaksi tuotekehitystään, toisissa yrityksissä on ehkä tunnistettu tarve työlle, mutta rakenteita ei ole vielä olemassa. Käytettävyyden opetusta annetaan useissa yliopistoissa ja keskiasteen oppilaitoksissa. 19.2 Käytettävyys (availability) Tuotantoympäristöissä käytettävyydellä tarkoitetaan yleensä järjestelmien teknistä toimivuutta ja toimivuusastetta. Toinen tästä yleisesti käytetty termi on saavutettavuus. Monissa organisaatioissa käytettävyystermin käyttöä saavutettavuudesta on alettu välttää, jottei se sekoittuisi käyttäjäkokemuksen yhteydessä käytettyyn termiin, ks. artikkelin alku. Saatavuudella viitataan siihen, kuinka suuren osan vuorokaudesta järjestelmä on toiminnassa ja käyttäjien saatavilla. Esimerkiksi jonkun järjestelmän saatavuus voi olla 99%, jolla tarkoitetaan sitä, että järjestelmä on ollut toimintakykyinen 99% ajasta. ITIL-sanaston suomenkielinen versio [1] liittää saatavuuteen myös luotettavuuden, ylläpidettävyyden, huoltovarmuuden, suorituskyvyn ja turvallisuuden. Teknisissä standardeissa (esimerkiksi PSK 6201 [2] ) käytettävyydellä (availability) tarkoitetaan vain käytettävyyttä ajan suhteen. Saatavuus-termin käyttäminen esimerkiksi paperikoneen tai robottijärjestelmän toimintaasteen suhteen johtaa väärinkäsityksiin, koska robottijärjestelmän saatavuus käsitetään kuvaamaan kyseisen järjestelmän hankinnan vaikeutta. Käytettävyys-termi käsitettynä toimintakuntona ajan suhteen on tuhansissa tuotantokapasiteetin kauppasopimuksissa määritelty laskukaavojen tarkkuudella, koska monet sopimussakot ovat perustuneet siihen. Käytettävyyden toisen merkityksen (usability), tullessa yhä merkittävämmäksi on ehdotettu otettavaksi käyttöön myös termi aikakäytettävyys kuvaamaan käytettävyyttä ajan suhteen. Olennaista tässä terminologiaviidakossa olisikin olla sekoittamatta merkityksiä keskenään. Jos sekoittumisen vaara on ilmeinen, kannattaa englanninkieliset vastineet liittää mukaan kuvaukseen tai käyttää termiselityksiä. 19.3 Katso myös Käyttöönottokokemus Käyttäjäkokemus Käytettävyyden arviointi etämenetelmin Käytettävyystestaus lasten kanssa

36 LUKU 19. KÄYTETTÄVYYS 19.4 Lähteet [1] ITIL-sanasto ja lyhenteet, 146 s. 2011 [2] Prosessiteollisuuden standardit PSK 6201, Kunnossapito. Käsitteet ja määritelmät. 30 s. 2. p. 2003 19.5 Kirjallisuutta Sinkkonen, Irmeli ym.: Käytettävyyden psykologia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Edita, IT Press, 2006. ISBN 951-37-4643-7. 19.6 Aiheesta muualla Open Directory on listannut suomenkielisiä käytettävyyslinkkejä. Käytettävyysosaamisyhteisö

Luku 20 ITIL on käännettävänä (09/2012). ITIL-konseptiin voi myös tutustua ilmaiseksi monilla internetin sivustoilla. ITIL on Britannian OGC:n (Office of Government Commerce) rekisteröimä tavaramerkki ja oli aiemmin lyhenne sanoista Information Technology Infrastructure Library - Tietotekniikan infrastruktuurikirjasto. Nykyisin malliin viitataan vain ITILinä. 20.1 ITIL versio 3 ITIL v3 Elinkaarimallin rakenne ITIL eli Information Technology Infrastructure Library on kokoelma käytäntöjä IT-palveluiden hallintaan ja johtamiseen. ITIL on globaalisti tunnustettu prosessikehys, jota on käytetty ja kehitetty 20 vuotta. Mallin kehitys alkoi Englannissa valtionhallinnon hankkeena 1980-luvulla ja sitä kehittämään ja edistämään on perustettu käyttäjäyhdistys itsmf IT Service Management Forum. ITIL soveltuu kaikenkokoisten yritysten ITprosessikehykseksi. Pääpaino on IT-palveluiden johtamisessa prosessien avulla. ITIL on kattava prosessikirjasto, ja sisältää best practice -malleja IT-johtamisen prosesseille. 1990-luvun puolestavälistä ITIL on ollut standardi monessa paikassa. ITIL-konseptia täydentävät muut ITjohtamisen mallit, kuten Information Services Procurement Library (ISPL), the Application Services Library (ASL), Dynamic Systems Development Method (DSDM) ja Control Objectives for Information and related Technology (COBIT). Näiden yhteyksiä ja suhdetta ITILiin on tarkasteltu nykyisissä ITIL-kirjoissa. ITIListä on saatavana viisi peruskirjaa ja erilaisia lyhennelmiä. Kirjat ovat lähinnä englanninkielisiä. Suomeksi löytyy nyt yksi taskukirja. ITIL Foundation -taskuopas ITILin nykyinen kokonaisuus julkistettiin kesäkuussa 2007 ja päivitettiin kesällä 2011. Nykyiseen versioon viitataan versiona kolme tai yleisesti ITILv3. Malli on ryhmitelty viiteen kirjaan. Aiemmat versiot 2 (julkistettu n. 2000, 8 kirjaa) ja 1 (julkistettu 90-luvun aikana, n. 34 kirjaa) ovat kehittyneet versiossa kolme palvelun elinkaaren kattavaksi prosessikirjastoksi. ITIL versio 3 on pitkälle kehittynyt kokoelma ITtuotannon käytäntöjä ja ohjeistuksia. ITIL sisältää formaalit koulutus- ja sertifiointimallit. ITIL tukee ja auttaa täyttämään IT-palvelunhallinnan laatustandardin ISO20000 vaatimukset. Nykyaikaiset palvelunhallinnan johtamisen ja tuotannon työkalut ( ITSM-työkalut ) noudattavat ITIL-mallia. ITIL antaa tietotekniikan hallintaan yhteisen kielen ja selkeät mallit. 20.2 ITIL-elinkaarimalli ITIL-kehys on koottu loogisesti kattamaan ITpalveluiden elinkaari. Mallin ydin on palvelustrategia, joka on pohjana palvelun suunnittelulle, transitiolle ja tuotannolle. Kaikkia näitä ympäröi jatkuva palveluiden kehittäminen. Elinkaarimalli on rakennettu käytännön IT-palvelutuotannon kokemuksista. Kirjat sisältävät ohjeistuksia ja malleja prosessien määrittelyyn, organisointiin ja käyttöön ihmisten, prosessien ja teknologioiden kannalta. Palvelutuotannon organisoinnissa otetaan kantaa eri tuotantomalleihin myös partnerien avulla. Vuoden 2011 päivityksessä kirjoihin lisättiin huomattava määrä valmiita malleja, dokumenttipohjia ja roolikuvauksia. 37

38 LUKU 20. ITIL 20.3 ITIL V3 rakenne ITIL muodostuu kirjasarjasta, jotka kuvaavat ohjeistusta erilaisiin tilanteisiin ja tarjoaa parhaita käytäntöjä ITpalveluiden hallintaan. Versiossa kolme siirryttiin tarkastelemaan palvelun elinkaarta. ITIL-kirjat ovat Palvelustrategia Palvelusuunnittelu Palvelutransitio Palvelutuotanto Jatkuva palvelun parantaminen 20.7 ITIL-konseptiin kohdistuva kritiikki Nettikeskusteluissa ja ITIL-seminaareissa on esitetty mm. seuraavanlaista kritiikkiä: Kriitikot arvioivat, että ITIL nähdään ainoaksi vaihtoehdoksi ja poikkeavat ideat kumotaan näin vaikeuttaen toimintamallien kehittymistä Myös liian laajamittainen ITIL-konseptin hyödyntäminen voi aiheuttaa suuria kustannuksia ITIListä on esitetty alusta asti paljon kritiikkiä, josta osa on todellista ja tietoon perustuvaa, osa normaalia muutosvastarintaa. 20.4 ITIL V2 rakenne Versio kaksi julkaistiin vuodesta 2000 lähtien. Se keskittyi tuki- ja toimitusprosesseihin. Kirjasarja käsitti käytännössä samat asiat kuin nykyinenkin versio, mutta muut osa-alueet jätettiin yleisesti huomioimatta. Jokainen kuvan palanen kuvastaa yhtä kirjaa. 20.8 Viitteet [1] http://www.cabinetoffice.gov.uk/ 20.9 Aiheesta muualla Viralliset ITIL-sivut Suomen IT Service Management Forumin kotisivut ITILin lyhyt historia Mallia hallinnoivan APMG:n kotisivut Suomenkielinen ITIL-blogi Linkedin: ITIL Suomi The OGC website ITIL - versio 2 20.5 ITIL V1 rakenne Versio yksi oli nimenomaan kirjasto, kokoelma yksittäisiä kirjoja eri osa-alueilta. Kirjoja alettiin julkaista 1989 lähtien niitä julkaistiin vuosien mittaan kymmeniä. 20.6 ITILin tekijänoikeus ja omistajuus IT Service Management Forum ITSMF International s Publication Committee and ITSMF books The ITSM PORTAL The ITIL definition site The ITIL Forum The ITIL WIKI site American ITIL ITIL People - itsenäinen web-sivusto CIO-lehden artikkelikokoelma Alusta asti ITIL-konsepti on ollut vapaasti saatavilla, mutta se on tekijänoikeudella suojattu. Tämä ei estä ITILkonseptin käyttämistä. ITILin tekijänoikeuden omistaa Britannicna Cabinet Office. [1]

Luku 21 Balanced Scorecard Balanced Scorecard eli BSC on tavoitejohtamisen periaatteille kehitetty toiminnanohjauksen suorituskykymittaristo, joka esiteltiin vuonna 1992. [1] Samaa tarkoitusta palvelevia mittaristoja ovat tulosmatriisi (1984), suorituskykypyramidi (1991) ja suorituskykyprisma (2002). Kyky kuvata suunnitelma tavoitemitoin sekä kannustusominaisuudet ovat suorituskykymittariston tärkeitä ominaisuuksia. Mittariston avulla on tarkoitus saada suunnitellut asiat tehdyksi. Kaikille mittaristoille on yhteistä, että niitä käytetään tavoitejohtamisen yleisissä puitteissa. Erot koskevat mittariston rakentamista, eli sitä miten tavoitteet luodaan ja esitetään. BSC:n syy-seurauskuvaus 21.1 Kuinka BSC syntyi? BSC syntyi Yhdysvalloissa suuryritysten yhteisprojektissa, jonka tavoitteena oli kehittää yritysten suorituskyvyn mittausta. Näissä yrityksissä mittaaminen perustui lähinnä taloudellisiin tekijöihin, joita arvosteltiin lyhyen aikavälin tulostekijöiksi. Taloudelliset mittarit koettiin riittämättömiksi kuvaamaan erityisesti aineettoman pääoman aikaansaannoksia. Kehitystyön tavoitteena oli mittaristo, joka kertoisi yrityksen suorituskyvyn kehityksestä näiden aineettomien pääomatekijöiden suhteen. Myöhemmin korostettiin mittariston käyttöä strategisen johtamisen välineenä. Tämä koettiin tärkeäksi, koska eräiden tutkimusten mukaan vain noin viisi prosenttia organisaatioiden jäsenistä ymmärtää, mitä organisaation strategia sisältää [2]. BSCmittariston avulla visio ja strategia on tarkoitus muuttaa tavoitteiksi, mittareiksi ja toimintasuunnitelmiksi. Strateginen mittaristo on määrä kehittää käyttämällä niin sanottuja ei-taloudellisia mittareita taloudellisten mittareiden rinnalla. Ei-taloudellisia mittareita pyritään näin täydentämään lisäämällä niihin ennakoiva ja strateginen ominaisuus. 21.2 Tavoitteiden näkökulmat Liiketoiminnan ohjausmallit eroavat yleensä eniten siinä, minkälaisia menettelyjä ja luokitteluja ne suosittelevat menestystekijöiden tunnistamiseksi ja tavoitteiden määrittämiseksi. Valtaosa BSC:n ohjeistuksesta koskee näitä teemoja. Tavoitejohtamisen viitekehyksen muodostivat yhdeksän avainaluetta, joilla tavoitteita on määrä asettaa. BSC:ssa näitä alueita kutsutaan näkökulmiksi (perspectives) ja niitä on neljä. Taloudellinen näkökulma Asiakasnäkökulma Sisäisten prosessien näkökulma Oppimis- ja kasvunäkökulma Tavoitteet luodaan siten, että kullekin näkökulmalle tulee 5-10 tavoitetta. Lähtökohtana ovat taloudelliset tavoitteet, joiden saavuttamisen keinot pohditaan ensiksi asiakasnäkökulmassa ja muotoillaan sitten tavoitteiksi. Tavoite-keinomäärittelyä jatketaan samalla tavoin muillekin näkökulmille. BSC:ssa painotetaan, että näin muotoutuu strateginen mittaristo, koska se kuvaa sekä tuloksia, joihin halutaan että keinoja, joilla niihin aiotaan päästä. Kun näin syntynyttä tavoite-keinohierarkiaa luetaan 39

40 LUKU 21. BALANCED SCORECARD toiseen suuntaan, syntyy syy-seurauskartta, jota kutsutaan myös strategiakartaksi. Strategiakartan idea on, että sen perusteella voidaan luoda mittaristo, joka kuvaa strategian ja vision toteutumista. Kun tavoite-keinohierarkia (tavoite keino) luetaan keino-tavoitesuuntaan (keino tavoite) ja kuvataan se aika-akselilla, saadaan kuvan mukainen syy-seurauskartta. Syy-seuraussuhteen suunta on alhaalta ylös. Se tarkoittaa, että alemman tason menestys on syy ja ylemmän tason menestys on seuraus. Tavoitekeinohierarkialla luotu mittaristo sisältää luonnostaan tulosmittareita (lag indicators) ja ennakoivia mittareita (lead indicators), koska keinojen toteuttamisen tulosvaikutukset ilmenevät viiveellä. 21.3 Tavoitteiden tasapaino BSC-mallissa korostetaan mittariston tasapainoa niin, että asia mainitaan mallin nimessä (balanced). Tasapainoa pitää pohtia seuraavien mittariparien suhteen: Rahamääräiset ja ei-rahamääräiset mittarit Ennakoivat ja seurannaismittarit Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet Ulkoiset mittarit (omistajat ja asiakkaat) ja sisäiset mittarit Kokonaistilanne ja muutos Erityistä huomiota kiinnitetään ei-taloudellisten mittareiden käyttöön toteamalla, että niiden osuus tyypillisesti BSC:ssa on noin 80 %. Tavoitteet asetetaan henkilökohtaisesti mukauttaen organisaation tavoitteisiin. Seuraava lainaus kuvaa sen, miten näistä henkilökohtaisista tavoitteita tulee strategisia ja pitkäaikaisia:»jotta strategialla olisi merkitystä työntekijöille, henkilökohtaiset tavoitteet on mukautettava organisaation tavoitteisiin. Henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen ei ole uusi asia, tavoitejohtamista on sovellettu yrityksissä jo vuosikymmenien ajan. Tavoitejohtaminen poikkeaa kuitenkin selkeästi BSCmittariston avulla tapahtuvasta strategisesta mukauttamisesta. Ensinnäkin tavoitejohtamisessa tavoitteet asetetaan työntekijän organisatorisen yksikön puitteissa, jossa korostetaan kapea-alaista, toiminnallista ajattelua. Toiseksi tavoitteet asetetaan osaston tavoitteiden mukaan, jotka ovat ilman strategista BSC-johtamisjärjestelmää, lyhytaikaisia, taktisia ja taloudellisia. Itse asiassa tavoitejohtaminen edustaa perinteistä lähestymistapaa työhön, keinoa saada ihmiset tekemään työnsä paremmin.bsc-mittariston puitteissa laadittujen henkilökohtaisten tavoitteiden tulisi koskea useita yrityksen toimintoja ja niiden tulisi olla pitkäaikaisia ja strategisia. [3]» Sitaatti kertoo kirjoittajien pyrkimyksestä saada BSC erottumaan tavoitejohtamisesta. 21.4 Kannustusominaisuudet BSC-mallissa suurin huomio kiinnitetään tavoitteiden määrittelyyn. Tapa, jolla tavoitteet esitetään, määrää myös sitä, miten varsinainen ohjaus ja kannustus voidaan toteuttaa. Tavoitteiden asettamisen tapa BSC-mallissa noudattaa seuraavaa kaavaa. Tavoitteiden esittämisen tapa on sama kuin tavoitejohtamisessa. Tavoitejohtamisen kokemuksesta tiedetään, että sen ohjausongelmat johtuvat tavoitteiden asettamisen tekniikasta. Tässä kohdin on kaksi konkreettista ongelmaa ratkaistavana. Ensimmäinen on se, miten suositusten mukaiset 20 40 tavoitetta yhdistellään tulosmittauksessa niin, että vastuualueen tulos voitaisiin määritellä. Toisena puuttuu tavoitteissa onnistumisen asteikko, joka on välttämätön, jos halutaan kannustaa tavoitteiden saavuttamista tulospalkkioin. 21.5 Johtopäätöksiä ja kritiikkiä BSC-malli voidaan tunnistaa tavoitejohtamisen malliksi. Se eroaa esimerkiksi suomalaisesta tavoitejohtamisen mallista lähinnä siinä, että BSC-mallissa suositellaan tavoitteiden asettamista neljässä kategoriassa; oppiminen ja kasvu, sisäiset prosessit, asiakkaat ja talous. Seuraava suomalaisarvio tiivistää asian:»kuten huomataan, tavoitejohtaminen on palannut. Ajan henkeen sopivana, uusituilla termeillä, nojaten nykyajan tietojärjestelmiin ja ympäröivän maailman uusiin valtapiirteisiin. Ja se puree, kuin kuuma veitsi voihin. Fraasi on kulunut, mutta osuva. BSC:hen törmää tänään kaikkialla Suomessa. [4]» BSC tarjoaa näkökulmillaan tavoitteenasetteluun valmiin mallin. Tavoitejohtamisen alkuaikojen kokemus oli, että systemaattista suunnittelua aloittelevalle organisaatiolle valmiit tavoitealueluettelot ovat hyödyllisiä, mutta kokenut organisaatio ei niistä hyödy. Niistä voi olla jopa haittaa. Valmiissa malleissa on harvoin sellaista yleistä viisautta, joka ylittäisi organisaation itsensä suunnitteluprosessissa luoman näkemyksen ja käsityksen. BSC-mittariston ominaisuudeksi mainitaan, että sen avulla on mahdollista kuvata pitkäaikaisia ja strategisia

21.8. AIHEESTA MUUALLA 41 tavoitteita. Kuitenkaan mitään uusia ratkaisuja ei esitellä, vaan turvaudutaan niin sanottuihin ei-taloudellisiin mittareihin uskoen niiden strategisiin kuvausominaisuuksiin. Ei-taloudelliset mittarit ovat suomalaisessa tavoitejohtamisessa reaaliprosessin fyysisiä mittareita, missä niillä on ollut jo pitkään tärkeä rooli. Reaaliprosessin fyysiset suureet ovat lähempänä tekemistä ja tekemisen tuloksia kuin taloudelliset mittarit, mistä syystä niillä on keskeinen rooli operatiivisessa johtamisessa. Taloudellisilla mittareilla voidaan taas kuvata strategisia muutoksia, kuten esimerkiksi rakennemuutoksia helposti ja riittävän tarkasti. Eräs nopeimmin kasvavia tasapainotetun tuloskortin sovelluksia on ECR, joka hyödytää tehokkaasti BSC -ajattelun periaatteita. Toivanen, J.: Balanced Scorecardin implementointi ja käytön nykytila Suomessa. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 108, Väitöskirja Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, 2001. 21.7.1 Viitteet [1] Kaplan etc. 1992 [2] Grönroos, Mauri: Mahdollisuuden aika - kohti virtuaalista organisaatiota, Transatlanta, 2006, s. 240 [3] Kaplan ja Norton 2002, s. 257. [4] Näsi ym. 2002, s. 48. 21.6 Katso myös Prosessijohtaminen 21.8 Aiheesta muualla The Balanced Scorecard Institute (englanniksi) Tavoitejohtaminen Tunnuslukuohjaus Strategiakartta 21.7 Lähteet Kaplan, R. & Norton, D.P.: The Balanced Scorecard Measures That Drive Performance. Harvard Business Review, Jan./Feb., 1992. (englanniksi) Kaplan, R. & Norton, D.P.: The Balanced Scorecard. Translating Strategy into Action. Harvard Business School Press, 1996. (englanniksi) Kaplan, R. & Norton, D.P.: Strategialähtöinen organisaatio. Kauppakaari, 2002. Lynch, R. L. & Cross, K. F.: Measure up! Yardsticks for Continuous Improvement. Blackwell Publishers. (englanniksi) Malmi, T. & Peltola, J. & Toivanen, J.: Balanced Scorecard. Talentum, 2002. Neely, A & Adams, C & Kennerley, M.: The Performance Prism. Prentice Hall, 2002. Näsi, J. & Aunola, M.: Strategisen johtamisen teoria ja käytäntö. MET, 2002. Saari, S.: Tulosmatriisiohjaus. Ominaisuudet ja käyttö. Miten saada halutut asiat tehdyksi organisaatiossa?, s. 238-243. MIDO OY, 2004. Olve, N. & Roy, J. & Wetter, M.: Balanced Scorecard - yrityksen strateginen ohjausmenetelmä. WSOY, 1998.

Luku 22 Informaatiologistiikka Informaatiologistiikka on logistiikan osa-alue. Se tarkoittaa oikeaa tietoa, joka on oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikeiden henkilöiden, organisaatioiden tai järjestelmien saatavilla. Informaatiologistiikka voi tarkoittaa eri tasoisia palveluja tai palvelukokonaisuuksia tulostus, kuoritus, skannaus tai tiedon sähköinen varastointi sähköinen laskujen käsittely ja tähän liittyvät arkistoinnin, varastokierron ja sanomanvälityksen EDIja OVT-ratkaisut yritysten välinen integraatio, ja keskitettyjen palveluiden ja rajapintojen mahdollisuus erilaisille yritysverkostoille ja arvoketjuille yrityksen sisäisen ja yritysverkoston välisen tietoliikenteen palveluiden mittaaminen, seuranta ja valvonta, tietovarastointi, analysoinnin rajapinnat ja palvelut. Informaatiologistiikan ratkaisut ovat nykyään osaksi yritysten tietojärjestelmäarkkitehtuuria. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, että organisaatio ulkoistaa tietoprosessinsa toisen yrityksen hoidettavaksi tai ostaa integraatio- ja sanomanvälitysympäristönsä palveluna toiselta yritykseltä. Nykykäsityksen mukaan informaatiologistiikka voi kattaa liiketoiminnan järjestelmäintegraatioiden ja tiedonvälityksen kokonaisuudessaan: yritysverkoston tai toimialojen välisen verkottumisen integraatioratkaisut ja -palvelut toimialakohtaiset sanomanvälitysverkostot, organisaatiokohtaiset EAI-integraatiot ja näihin saumattomasti liittyvät organisaation toiminnanohjaus- ja muut järjestelmät. 22.1 Katso myös Logistiikka SOA (Service Oriented Architecture) EDI 22.2 Aiheesta muualla Itellan informaatiologistiikan palvelut ja ratkaisut Informaation siirron järjestelmät (Logia Software) Sampo Pankin ja Logican verkkolaskutuksen ja sähköisen asioinnin verkkosivu Logica ja informaatiologistiikka artikkelin alussa mainittujen palvelujen yhdistäminen osaksi yrityksen tietojärjestelmäarkkitehtuuria yritysarkkitehtuurin mallintaminen ja siirtämisen nykytilasta tavoitetilaan business caset, konseptit, tiekartat, sekä muut analyysit ja suunnitelmat, jotka liittyvät sanomanvälitykseen ja tietojärjestelmä- sekä prosessiympäristöön yrityksen tietojärjestelmien integraatiot kokonaisarkkitehtuuriin 42

Luku 23 Business intelligence Business intelligence eli liiketoimintatiedon hallinta on systemaattista yrityksen suorittamaa liike-elämän tietojen hankintaa, tallennusta ja analysointia. Termin määritelmä vaihtelee lähteestä riippuen. Alun perin termillä tarkoitettiin lähinnä organisaation ulkopuoliseen tietoon kohdistuvaa toimintaa, kilpailijaseurantaa, teknologiaseurantaa jne., mutta 1990-luvun lopulla termin omaksuivat käyttöönsä myös ohjelmistoyritykset, jotka tarjoavat tuotteita organisaation oman, sisäisen numeerisen tiedon analysointiin ja hyödyntämiseen. Karkeasti jaotellen voidaankin sanoa, että Euroopassa Business intelligence tarkoittaa organisaation ulkopuoliseen tietoon kohdistuvaa toimintaa, ja Pohjois-Amerikassa sillä ymmärretään organisaation sisäiseen, numeeriseen tietoon kohdistuvaa kenen mukaan? toimintaa. Yrityksen tiedonhankinnan tavoite on kerätä yrityksen johtamisessa ja toiminnassa tarvittava keskeinen tieto, käsitellä ja jalostaa se, sekä jakaa tieto tarvitsijoille ja seurata tiedon vaikuttavuutta. Tiedonhankintaan kuluu myös tietoprosessien päivitys niin, että saadaan ylläpidettyä yrityksen päätöksentekotarpeita vastaava tietovirta. BI-informaation päätavoite on luonnollisesti tukea päätöksentekoa jatkuvasti niin että yrityksen tavoitteet voivat toteutua. Tiedon merkityksen kasvettua oleellisesti 1990-luvulla, yhä useampaan yritykseen perustettiin tiedonhankintaa ja tiedonkäsittelyä suorittava organisaation osa. Muita osittan päällekkäisiä termejä ovat competitor intelligence (CI), knowledge management (KM), market intelligence, marketing research ja strategic intelligence. 23.1 Tiedon hankinta yrityksen sisältä Business Intelligence työkalujen avulla kerätään järjestelmistä (usein toiminnanohjaus- tai kommunikaatiojärjestelmä- tms. hallinnointijärjestelmä) systemaattisesti oleellista tietoa, tutkitaan ja analysoidaan sitä ja käytetään lopulta päätöksenteon tukena. Uutuutena (vuodesta 2008 lähtien) informaatiota voidaan erinäisillä ratkaisuilla kerätä myös kaikkien matkapuhelinten kommunikaatiotapahtumien osalta. Business Intelligence -ratkaisuja voidaan hyödyntää kaikessa liiketoiminnassa, yrityksen sisällä eri prosesseissa ja tarvittaessa myös hallittuna tiedon jakeluna yhteistyökumppaneille ja asiakkaille. Yleisesti liiketoimintatieto on ollut yrityksen ylimmän johdon käytössä sen strategisessa päätöksenteossa, mutta nykyisin sitä hyödyntää myös keskijohto. Tarkemmin tämä tavallisesti tarkoittaa tiedon keräämistä ETL -välineillä lähdejärjestelmistä tietovarastoon ja edelleen tiedon analysointia ja raportointia. 23.2 Tiedon hankinta yrityksen ulkopuolelta Business intelligence on laillista tiedonhankintaa yrityksen ulkopuolelta: erityisesti kilpailijoista, niiden toiminnasta ja markkinoista. Kohteita ovat edellisen lisäksi muun muassa asiakkaat ja markkinat ylipäätään, alihankkijat ja muut sidosryhmät, teknologiat, yrityksen kohdemaiden hallinto, kulttuuri ja lainsäädäntö (EU) sekä tulevaisuus ja trendit ylipäätään. 23.2.1 Business intelligence -toiminnan rakentaminen ja kehittäminen Jokaisella yrityksellä on jo olemassa jonkinlaisia business intelligence -toimintoja, niitä ei vain välttämättä tunnisteta, tai kaikkia sen osa-alueita ei kutsuta sillä nimellä. BI-toiminnan rakentamisessa on siis kyse toiminnan systematisoimisesta ja järjestämisestä ammattimaisella tavalla, sekä sen saattamisesta ohjauksen, koordinoinnin ja kehittämisen piiriin. BI-toiminnan rakentaminen ja kehitys voi koostua esimerkiksi seuraavista osista: 1. Tiedontarveanalyysi 2. BI-tuotteiden määrittely 3. BI-prosessin suunnittelu 4. Tiedonlähteiden kartoittaminen ja hankkiminen (tiedon ostotoiminnot) 43

44 LUKU 23. BUSINESS INTELLIGENCE 5. Työkalujen kehittäminen/käyttöönotto 6. Henkilöresurssien allokointi (mukaan lukien sisäinen verkostoituminen) 7. Koulutus ja sisäinen markkinointi 8. BI-kompetenssin integroiminen osaksi organisaation operatiivista toimintaa ja strategista suunnittelua 9. Arvioinnin, mittaamisen ja jatkokehityksen järjestäminen 23.2.2 Kanavia yrityksen ulkopuolisen tiedon hankintaan media tilastolliset julkaisut ja markkinatutkimukset julkisuuteen tarkoitetut julkaisut, esimerkiksi kilpailijoiden vuosikertomukset ja patentit yritykseen siirtyneen kilpailijan entisen työntekijän käyttö siten, ettei rikota mahdollisia laillisia sopimuksia työntekijän edellisen työnantajan kanssa henkilöstön työssään laillisesti saamat tiedot yrityksen tiedonhankinnan kohteista erilaiset yritystietopalvelut, kuten Suomen Asiakastieto Oy:n Aarre.fi ja Kauppalehden eportti Laittomien keinojen käyttöä tiedon hankkimiseksi kilpailijoista kutsutaan teollisuusvakoiluksi. 23.3 Katso myös tietojärjestelmätiede tiedonhallinta tietämyksenhallinta 23.4 Aiheesta muualla ebrc Research Reports 37, Liiketoimintatiedon hallinta suomalaisissa suuryrityksissä vuonna 2007 Liiketoimintatiedon hallinnan prosessit ja yhteenveto 23.5 Lähteet

Luku 24 Tietokanta Tietokanta on tietotekniikassa käytetty termi tietovarastolle. Se on kokoelma tietoja, joilla on yhteys toisiinsa. Tietokannan ei välttämättä tarvitse olla sähköisessä muodossa, vaan sellaista voidaan pitää esimerkiksi kynällä ja paperilla. Kalenterikin on tietokanta. Tietokanta saattaa edustaa jotain selvästi rajattua kohdetta reaalimaailmasta. Tällainen kohde voi olla esimerkiksi yrityksen keräämät tiedot asiakkaistaan. Tietokantojen koot voivat vaihdella suuresti, yhteen tiedostoon tallennetuista taulukoista hyvin suuriin tietokantoihin joissa on useita miljoonia tietueita lukuisista kiintolevyistä koostuvilla levypakoilla. Tietokantaan voidaan tallentaa eri formaateissa olevaa tietoa, esimerkiksi tekstiä, ääntä ja videokuvaa. Tietotekniikassa tietokannat esitetään taulukkorakenteella. Tiedot esitetään taulussa. Jokaisella sarakkeella on aina jokin tietotyyppi joka kertoo millaista tietoa kyseiseen sarakkeeseen voi tallentaa. lisäksi voidaan määritellä voiko sarakkeen solu olla tyhjä (NULL). Esimerkki yksinkertaisesta taulukkorakenteisesta tietokannasta. 24.1 Relaatiotietokannat Relaatiotietokannoissa (eng. relation, suhde) taulujen välille luodaan yhteyksiä. Taulujen tiedot yhdistetään toisiinsa toisen taulun avaimella. Yleisimmin ID:llä. Toisessa taulussa yhteyden luovaa saraketta kutsutaan vierasavaimeksi (eng. Foreign Key (FK)). Taulujen välisiä suhteita kuvataan usein Äiti-lapsi - termillä. Termin mukaisesti äidillä voi olla useita lapsia, mutta lapsilla ei useita äitejä (suhde 1:n). Esimerkiksi viestillä voi olla vain yksi kirjoittaja (käyttäjä), mutta käyttäjällä useita kirjoituksia. Tällaisessa tapauksessa kirjoittaja/käyttäjä on tietokannallisesti viestin äiti ja kirjoitukset ovat kirjoittajan lapsia. Yhdistettyjen taulujen tietojen käsittelyä hallitaan viiteeheyksillä. Viite-eheydet määrittävät mitä yhdistetyille tiedoille tapahtuu jos taulujen tiedot vaihtuvat tai ne poistetaan. Viite-eheyksillä voidaan siis määrittää esimerkiksi poistuvatko lapsitiedot jos äititieto poistetaan (Poistuvatko viestit jos niiden kirjoittaja poistetaan tietokannasta.). 24.2 Tietokantojen historiaa Ensimmäiset nykyisten tietokantojen edeltäjät kehitettiin 1960-luvulla. Alan pioneeri oli Charles Bachman. Relaatiotietokantamallin ja käsittelyteorian kehitti Edgar F. Codd vuonna 1970. Codd työskenteli IBM:n tutkimuslaboratoriossa ja hän johti ensimmäisten relaatiotietokantojen testiversioiden kehitystyötä. Vuosina 1973-1976 IBM laboratoriossa kehitettiin relaatiotietokannan prototyyppiä nimeltä System R. IBM:n kaupallinen tietokantatuote DB2 julkaistiin 1982. Tietokannat on käytännöllisintä luokitella tuetun ohjelmointimallin mukaan. Muutamat malleista ovat olleet laajalti käytössä jo jonkin aikaa. Hierarkkinen malli toteutettiin ensimmäisenä, sen jälkeen verkkomalli, sitten relaatiomalli ohitti ne niin kutsutun Flat-File extquotedbl-mallin kanssa, joka oli helppo toteuttaa vaatimattomiinkin alustoihin. Hierarkkinen, verkko ja Flattiedostomalli eivät perustu vahvaan teoreettiseen pohjaan niin kuin relaatiomalli, vaan ne ovat syntyneet laitteiston ja ohjelmointiteknisten rajoitteiden vaikutuksesta. Olio-ohjelmoinnin yleistyttyä myös tietokantoja on kehitetty vastaamaan oliomallin asettamiin tarpeisiin. On kehitetty puhtaita oliotietokantoja sekä perinteisiin relaatiokantoihin on lisätty olio-ohjelmointia tukevia ominaisuuksia. Jälkimmäisistä käytetään nimeä olio-relaatiotietokannat. 24.3 Tietokannan rakentaminen Tietokannan rakentaminen perustuu siihen tallennettavan tiedon mallintamiseen. Tiedon mallintaminen perustuu sen ja sen kuvaaman todellisuuden analyysiin, jonka tuloksena saadaan joukko entiteettejä, niiden välisiä yhteyksiä ja niiden ominaisuuksia. Nämä esitetään yleensä jonkin kuvauskielen tai tekniikan avulla. Yksi yleinen kuvauskieli on UML. Seuraavassa vaiheessa malli kuvataan jonkin reaalisen tietokantatekniikan edellyttämässä muodossa. Yksi yleinen tietokantatekniikka on relaatio- 45

46 LUKU 24. TIETOKANTA tietokanta, joka perustuu relaatiotietomalliin. Tietomalli on siis malli tiedosta, ei todellisuudesta, jota se mallintaa vain epäsuorasti. BIM (Building Information Modelling, Rakennuksen tietomalli) on vastaavasti rakentamisen käytännön toteutus tietomallista, joka perustuu aina tietokantaan. Tietokantojen rakentamisen lisäksi tietokoneohjelmien rakentamisen yhteydessä tehdään tietomalli niistä tiedoista, joita ohjelmalla käsitellään. Tietomallia voidaan tarvita myös esimerkiksi kommunikaatioprotokollien rakentamisessa. Tietokannat voivat nykyisin tallentaa myös binääridataa. Tällöin tietomallia suunniteltaessa arvioidaan, onko tietueisiin liittyviä dataobjekteja kuten kuvia järkevintä käsitellä erillisinä tiedostojärjestelmään tallennettuina tiedostoina vai tietokantaan tallennettuina binääritietueina (tietotyypit BLOB ja CLOB). Jos ollaan rakentamassa relaatiotietokantaa, jota hallitaan SQL-kielen avulla, niin viime vaiheessa tietomallissa kuvatut entiteetit luodaan tietokantaan tauluina käyttäen SQL-kielen määrittelylauseita (käytännössä CREATElause). Yksinkertaisimmissa tietomalleissa entiteetin sisältämät tietueet ja tietotyypit voivat sellaisinaan vastata tietokannan taulurakennetta. Tietokantajärjestelmät mahdollistavat myös monimutkaisemman toimintalogiikan toteuttamisen jopa niin, että tietokantamoottori voi SQL-kielisten kyselyiden lisäksi ajaa yleisemmillä ohjelmointikielillä toteutettuja tallennettuja proseduureja. Tämä lähestymistapa on hyödyllinen erityisesti tilanteissa, joissa asiakaspäässä on käytössä rajalliset resurssit SQLkyselyn palauttaman datan tulkitsemiseen jolloin tulkintaa ja muuta käyttötapaukseen liittyvää logiikkaa voidaan toteuttaa palvelinpäässä. 24.4 Tietokannan hallintajärjestelmä Kaupallisesti myytävät tietokantatuotteet ovat useimmiten tietokannan hallintajärjestelmiä (DBMS, Database Management System). Tietokannan hallintajärjestelmä on kokoelma varusohjelmistoja, joiden tehtävänä on tukea varsinaista tietokantamoottoria (database engine) mm. optimoimalla kyselyjä käyttäen hyväksi tallennettua hakutilastoa (statistics) ja indeksejä. Tietokannan hallintajärjestelmät sisältävät myös ylläpitoa helpottavia apuohjelmia joiden avulla tietokantamoottorin säilyttämä tieto voidaan varmuuskopioida ja palauttaa sekä viedä ja tuoda muihin järjestelmiin. Varusohjelmat mahdollistavat tietokantojen klusteroinnin sekä toisintamisen kun haetaan korkeampaa käytettävyyttä ja saatavuutta. Hallintajärjestelmät sisältävät nykyisin myös rakenteisten dokumenttimuotojen tuen sekä teksti-indeksoinnin laajojen tietomäärien käsittelemiseksi. Hallintajärjestelmä helpottaa ylläpitäjän työtä myös tarjoamalla yhden käyttöliittymän jonka kautta tietokantamoottorien tilaa, ominaisuuksia ja parametrejä voidaan helposti hallita. Käytännössä kuitenkin tietokantojen ylläpitäjät yhä työskentelevät mieluummin komentorivipohjaisen konsolin kautta. 24.5 Tietokannat käytännössä Tietokantoja käytetään monissa sovelluksissa liki jokaisella sovellusalueella. Tietokannat suositellaan suurien monen käyttäjän järjestelmien tiedon tallennusmekanismiksi silloin kun tarvitaan koordinaatiota usean käyttäjän välillä. Jopa yksittäiselle käyttäjälle tietokanta voi olla sopiva ratkaisu, ja monet sähköpostiohjelmat ja kalenterisovellukset perustuvat standardinmukaiseen tietokantateknologiaan. 24.5.1 Relaatiotietokantajärjestelmiä Access DB2 Filemaker Firebird Focus FoxPro Informix Ingres (tietokanta) InterBase MySQL Oracle PostgreSQL Solid SQL/DS SQL Server SQLite Sybase ASE 24.5.2 Oliotietokantajärjestelmiä Db4o Excel

24.7. TIETOKANNAN OIKEUDELLINEN SUOJA 47 24.6 Transaktiot ja samanaikaisuus Pääartikkeli: ACID SQL-injektio Tietokannan normalisointi NoSQL Lisänä useimmat käytännön tietokannat pyrkivät toteuttamaan transaktiomallin, jolla on halutut tiedon oikeellisuuden säilytysominaisuudet. Ihannetapauksessa tietokantaohjelmisto noudattaa ACID-sääntöjä: Atomisuus (Atomicity) - kaikki tai ei mitään. Jokainen operaatio pitää suorittaa tai sitten mitään niistä ei suoriteta. (Transaktiot joita ei pystytä viemään loppuun täytyy peruuttaa kokonaisuudessaan.) Johdonmukaisuus (Consistency) - jokaisen transaktion jäljiltä tietokannan tulee olla johdonmukaisessa tilassa. Eristys (Isolation) - transaktiot eivät saa vaikuttaa toisiinsa ja keskeneräinen suoritus ei saa näkyä muille transaktioille. Kestävyys (Durability) - onnistuneiden transaktioiden pitää säilyä mahdollisen kaatumisenkin jälkeen. Käytännön toteutuksissa useimmat tietokantajärjestelmät joustavat joidenkin näiden sääntöjen noudattamisessa paremman suorituskyvyn saavuttaakseen. Samanaikaisuuden hallinta on menetelmä, jolla varmistetaan että transaktiot ajetaan turvallisella tavalla ACIDsääntöjä noudattaen. Tietokantajärjestelmän pitää pystyä varmistamaan että vain sarjallistettavat, palautettavat operaatiot ovat sallittuja ja että mitään toimintoja toteutetuista transaktioista ei menetetä silloin kun palautetaan kanta tilaan ennen peruutettua transaktiota. 24.7 Tietokannan oikeudellinen suoja Tekijänoikeuslaissa erilaisille tietokannoille on myönnetty määräaikainen oikeussuoja. Lain tietokanta-käsite on toinen kuin tekniikan: lain suoja tietokannalle kattaa lähinnä tietokannan sisältämän informaation eikä niinkään esimerkiksi taulurakennetta. Suojatun tietokannan ei tarvitse olla edes sähköinen vaan se voi olla esimerkiksi kortisto. Oikeudellisen suojan edellytyksenä on merkittävä panostus tietokannan luomiseen tai järjestämiseen. 24.7.1 Tietokantaan liittyviä käsitteitä Structured Query Language (SQL) Tietokannan hallintajärjestelmä

Luku 25 Big data Big data on erittäin suurten, järjestelemättömien, jatkuvasti lisääntyvien tietomassojen keräämistä, säilyttämistä, jakamista, etsimistä, analysointia sekä esittämistä tilastotiedettä ja tietotekniikkaa hyödyntäen. [1][2][3] Big data on siis yhteisnimitys valtaisille datamäärille, joiden yhteydessä ei voida soveltaa perinteisiä datanhallinnointitapoja [4]. Big data soveltuukin käsitteenä hyvin moniin eri tyyppisiin tilanteisiin, eikä vielä ole syntynyt konsensusta siitä mitä Big data tarkalleen pitää sisällään [5]. Vaikkei olekaan yhtä vakiintunutta määritelmää, on olemassa toistuvia tunnusomaisia piirteitä, joilla Big dataa kuvataan. Näitä ovat muun muassa seuraavat: se ei ole käsiteltävissä yleisesti käytössä olevilla laitteistoilla tai ohjelmistoilla siedettävissä olevassa ajassa käyttäjän kannalta [6] mahdollisesti käytössä monessa paikassa yhtä aikaa [6] data tulee eri lähteistä, eri muodoissa ja se kasaantuu ja/tai muuttuu nopeasti [5] usein jonkin laitteen automaattisesti tuottamaa [5] kerätty mahdollisesti ilman suunnitelmaa siitä, mihin sitä tarkkaan ottaen tullaan käyttämään [5] datalla on usein vain löyhästi määritelty rakenne, tai ei rakennetta lainkaan, jolloin sitä ei voida sellaisenaan analysoida [5] Big datalle on myös ominaista määritelmän tarkan sisällön muuttuminen ajan kuluessa. Tämä tapahtuu teknologian ja työvälineiden kehittyessä, jolloin se data, jonka käsittely vielä aiemmin tuotti vaikeuksia onkin tänään jo siinä määrin helposti hyödynnettävissä, ettei sitä enää voida Big dataksi kutsua. 25.1 Big datan kertyminen Big dataksi kutsuttavia tietovarantoja syntyy hyvin monilla eri aloilla. Sen lähteitä ovat muun muassa seuraavat: [5] Aika- ja paikkatiedot, esimerkiksi navigointipalvelu, joka tallettaa missä asiakas on milläkin hetkellä Internetsivustojen lokitiedot Tekstit, kuten asiakaspalaute tai arvostelut RFID-merkit Älykkäät sähköverkot Laitteiden toimintaa tarkkailevat mittarit Sosiaalisen median sisältö Telemetria autoissa, tai videopelin pelaajan toimintaa seurattaessa 25.2 Big datan käyttäminen Big datan käyttöönotto saattaa olla haastavaa johtuen suuruuden lisäksi myös rakenteesta ja hyödyllisen tiedon erottamisen vaikeudesta. 25.2.1 Rakenne Eri tyyppiset datan rakenteet voidaan jaotella karkeasti seuraaviin kolmeen eri luokkaan. [5] 1. Rakenne on selkeä ja ennalta tarkkaan määritelty. Perinteisesti data on tällaista, missä on ennalta määritetty mitä tietoja kerätään ja miten ne merkitään ja tämä sama säännöstö pätee koko dataan. 2. Löyhästi määritelty rakenne. Esimerkiksi internetsivuston keräämät lokitiedot ovat tällaista. Data sisältää tietoa, joka on merkitty ennaltamäärätyllä tavalla, mutta minkä tahansa yksittäisen tiedon etsiminen saattaa vaatia mittavaa etsimistä. Analysointia varten dataa joudutaan luultavasti merkittävästi muokkaamaan ja sieltä poimimaan ne osat, jotka ovat varsinaisesti hyödyllisiä annetun kysymyksen näkökulmasta. 48

25.4. LÄHTEET 49 3. Ei lainkaan rakennetta. Esimerkiksi asiakaspalautteet tai sosiaalisesta mediasta poimitut ihmisten lähettämät julkiset päivitykset. Tällaisessa tilanteessa ei voida lainkaan tehdä oletuksia siitä, mitä data tulee sisältämään tai millaisessa muodossa asioita tullaan ilmaisemaan. 25.2.2 Turha data Nykyisin tiedontallennuksen ollessa hyvin edullista dataa saatetaan kerätä niin paljon kuin voidaan, esimerkiksi asiakkaan käyttäytymisestä organisaation internetsivustolla. Tällöin tallennetuksi päätyy myös paljon sellaista dataa, joka ei ole hyödyllistä. Ryhdyttäessä analysoimaan tällaista dataa ensimmäiseksi täytyy pyrkiä löytämään datan joukosta se osa, joka on merkityksellistä. Mikä osa datasta on kunkin hetkisen tilanteen kannalta oleellista saattaa vaihtua hyvinkin nopeasti. Tämä johtuu siitä että, Big datan yhteydessä on tyypillistä päivittää tehtyä analyysia hyvin usein, jotta käytettävissä olisi viimeisin mahdollisin tieto. [5] [3] Hilbert, Martin (2013)http://papers.ssrn.com/sol3/ papers.cfm?abstract_id=2205145 Big Data for Development: From Information- to Knowledge Societies Rochester, NY: Social Science Research Network [4] Srinivasa, Srinath (2012) http://link.springer.com. ezproxy.jyu.fi/book/10.1007%2f978-3-642-35542-4 Big Data Analytics : First International Conference, BDA 2012, New Delhi, India, December 24-26, 2012. Proceedings / edited by Srinath Srinivasa, Vasudha Bhatnagar Springer, Berlin, Heidelberg. [5] Franks, Bill (2012) http://site.ebrary.com.ezproxy.jyu. fi/lib/jyvaskyla/docdetail.action?docid=10546553 Taming the Big Data Tidal Wave : Finding Opportunities in Huge Data Streams with Advanced Analytics Wiley, Hoboken, NJ, USA [6] Adrian, Merv (2011)http://www.teradatamagazine.com/ v11n01/features/big-data/ Big Data Teradata Magazine 1/2011 [7] Lee, Newton (2013) extquotedblfacebook Nation: Total Information Awareness Springer, New York 25.2.3 Käyttöönotto Kun edellisistä kohdista ollaan selvillä voidaan siirtyä käyttämään yleistä kolmiportaista ETL-mallia Big datan käyttöönotolle. Ensimmäiseksi tulee extraction suomeksi poiminta eli data saadaan jostain. Tämän jälkeen tulee transformation suomeksi muunnos, jolloin datalle tehdään tarvittavat muutokset sen käyttöönottamiseksi valitussa analysointiympäristössä. Viimeisenä vaiheena on load suomeksi lataaminen, eli otetaan data käyttöön valittussa analysointiympäristössä. [5] 25.3 Kritiikki 25.3.1 Yksityisyydensuoja Kerättäessä suuria määriä tietoa yksittäisten ihmisten toiminnasta, kuten vaikkapa sosiaalisen median käytöstä, on noussut huoli siitä kuka ja miten näitä tietoja voidaan käyttää. Tämän huolen nostamana onkin noussut EU:ssa lakialoite oikeudesta saada itseään koskevat tiedot pois palveluntarjoajan rekisteristä, tämä kulkee nykyisin nimellä The right to Erasure. Maailmanlaajuisesti samantapaisia aloitteita on lukuisia muitakin. [7] 25.4 Lähteet [1] http://www.bigdata.fi/big-data-maaritelma [2] http://www.talouselama.fi/kumppaniblogit/tieto/big+ data+muuttaa+maailmaa/a2191461

Luku 26 Asiakirjahallinta Asiakirjahallinta on asiakirjatiedon suunnitelmalliseen tuottamiseen, käsittelyyn ja säilyttämiseen kohdentuvaa toimintaa, jota toteutetaan sekä organisaatiokontekstissa että arkistoinstituutioissa. [1] Asiakirjahallinnan tarkoituksena on varmistaa autenttisten, luotettavien, todistusvoimaisten ja käyttökelpoisten asiakirjojen tuottaminen ja säilyttäminen. [2] Suomessa asiakirjahallinnalla tarkoitetaan sekä asiakirjahallintoa että arkistotoimea. Suomalaisessa asiakirjahallinnassa asiakirjojen elinkaaren hallinta on aina ollut jatkumo, joten asiakirjahallinto ja arkistotoimi linkittyvät tiiviisti yhteen [3], toisin kuin monissa muissa maissa (Yhdysvallat, Saksa, Ranska, Englanti), missä organisaatioiden (myös julkishallinnon) asiakirjahallinto toimii aina erillään valtionarkiston hoitamasta arkistotoimesta. Näissä maissa tehdään selvä terminologinen ero ajankohtaisasiakirjojen ja asiakirjahallinnon (Records management) sekä historiallisten asiakirjojen ja arkistotoimen (Archive) välillä. [2] 26.1 Asiakirjahallinnan osa-alueet Asiakirjahallinnalla tarkoitetaan asiakirjojen hallintaprosesseja ja -toimenpiteitä asiakirjan elinkaaren eri vaiheissa, riippumatta siitä, kuka prosessit ja toimenpiteet suorittaa. [4] Asiakirjahallinnan voi näin ollen ymmärtää myös asiakirjahallinnon ja arkistotoimen yläkäsitteeksi. 26.1.1 Asiakirjahallinto Asiakirjahallinnolla tarkoitetaan hallinnon osa-aluetta, joka vastaa asiakirjojen hallintaprosessien ohjauksesta ja valvonnasta asiakirjoja tuottavassa organisaatiossa. Se on organisaation tukitoiminto, jonka avulla hallitaan asiakirjatietoa. [4] 26.1.2 Arkistotoimi Arkistotoimen tehtävänä on ohjata arkistonmuodostusta. Tavoitteena on arkiston (asiakirjakokonaisuuden) muodostuminen osana arkistonmuodostajan jokapäiväistä toimintaa niin, että se ei edellytä jälkikäteistä seulontaa ja järjestämistä. [5] 26.2 Provenienssiperiaate Provenienssiperiaate on arkistotieteen ja arkistoteorian keskeinen periaate. Periaate syntyi 1800-luvulla Ranskassa ja levisi ympäri Eurooppaa. Se omaksuttiin yleisesti käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Provenienssiperiaatetta ryhdyttiin pitämään ainoana oikeana perustana asiakirjojen järjestämiseen. [2] Provenienssiperiaatteella on kaksi osaa, ulkoinen ja sisäinen ulottuvuus. Ulkoisen periaatteen (respect des fonds) mukaan yksittäisen arkistonmuodostajan (esim. Turun Hovioikeus [6] ) asiakirjat säilytetään toiminnan tuottamina, omina kokonaisuuksinaan sekoittamatta niitä muiden arkistojen asiakirjoihin. Sisäisen (struktuuri-) periaatteen mukaan myös asiakirjojen alkuperäinen järjestys arkistokokonaisuuden sisällä säilytetään. [5] Asiakirjahallinnan metodeissa ja käytännöissä ovat edelleen käytössä provenienssiperiaatteen elementit, vaikka mm. tietotekniikan läpimurto on tehnyt työstä aikaisempaa käsitteellisempää. Käsitteet ovat muuttuneet siten, että digitaalisessa asiakirjahallinnassa provenienssin asemesta puhutaan usein, samaa tarkoittaen, kontekstista ja kontekstuaalisuudesta. [7] 26.3 Elinkaariajattelu Suomessa asiakirjahallinnan lähtökohtana on elinkaariajattelu eli ajatus siitä, että yksittäisen asiakirjan elinkaaren vaiheet laatiminen tai saapuminen, arkistointi, säilyttäminen ja hävittäminen muodostavat kokonaisuuden. [5] Näitä vaiheita asiakirjan elinkaaren alusta loppuun tulisi hallita suunnitelmallisesti. Suomessa asiakirjahallinto- ja arkistonhallintaprosessit siis yhdistyvät. [2] Elinkaariajattelu voidaan mallintaa esimerkiksi jatkumomalliksi. Upwardin jatkumomallin (Records Continuum Model) mukaan asiakirjan laatiminen, talteenotto, organisointi ja uudelleenkäyttö ovat saman jatkuvan prosessin 50

26.6. LÄHTEET 51 eri osia. [8] Suomessa elinkaariajattelu perustuu jatkumomalliin. [5] Asiakirjahallinnan tulisi myös olla osa organisaation toimintaa. [2] Suomessa julkishallinnon viranomaisten asiakirjahallintaa ohjataan arkistonmuodostussuunnitelmilla (AMS), jotka ovat olennainen osa elinkaariajattelua. 26.4 Arvonmääritys ja seulonta Elinkaariajatteluun liittyvät arvonmääritys ja seulonta eli ne toimenpiteet, jotka tähtäävät asiakirjatietojen määrän vähentämiseen. [9] Asiakirjojen määrät ovat voimakkaasti kasvaneet, ja asiakirjahallinnan tehtävänä on arvioida, mitkä asiakirjat säilytetään ja mitkä hävitetään. Arvonmäärityksessä arvioidaan, millainen arvo kullakin asiakirjalla on toiminnan ja talouden, yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan sekä kulttuurin ja tutkimuksen kannalta. Huomioon on siis otettava toisaalta käytännölliset, toisaalta tutkimukselliset ja kulttuuriset näkökulmat. [2] Asiakirjat jaetaan pysyvästi ja määräajaksi säilytettäviin. [9] Nykyiset arvonmäärityskäytännöt ovat osa elinkaariajattelua: enää arvonmääritystä ei tehdä jälkeenpäin, vaan säilytysarvo määritellään asiakirjan elinkaaren varhaisvaiheessa. [2] Tätä kutsutaan myös ennakkoseulonnaksi. Arkistonmuodostussuunnitelma on keskeinen varhaisen arvonmäärityksen väline. [9] 26.6 Lähteet [1] Valtonen, M. R. 2005. Tapaustutkimus poliisin esitutkinnan dokumentoinnista: asiakirjahallinnan näkökulma, s. 17. [2] Valtonen, M. R. & Henttonen, P. Asiakirjatiedonhallinta. Teoksesta Serola, Sami (toim.). 2010. Ote informaatiosta. Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan., s. 211 243. BTJ Finland Oy, Helsinki. [3] Kilkki, J. 2002. Bearmania kansallisten arkistokäytäntöjemme kuorrutuksena. Teoksessa Mäenpää et al. (julkaisutoimikunta) Arkisto 8. Helsinki Arkistoyhdistyksen julkaisuja 8, 51 71. [4] SFS-ISO 15489-1, 2007. [5] Arkistolaitos. Asiakirjahallinnan sanasto. [6] Internetix : Informaatiotutkimus, provenienssiperiaate. [7] Arkistolaitos: Arkistotiede. [8] Upward, Frank: Structuring the Records Continuum - Part One: Postcustodial principles and properties.. Upward, Frank: Structuring the Records Continuum - Part One: Postcustodial principles and properties.. [9] Arkistolaitos: Seulonta. [10] Arkistolaitos: Säilyttäminen. [11] Arkistolaitos: Säilyvyyden turvaaminen. 26.5 Säilytys Arvonmääritys ja seulonta johtavat siihen, että tarpeettomiksi arvioidut asiakirjat hävitetään ja loput säilytetään. [9] Nykyiset asiakirjojen säilyttämisen haasteet liittyvät pitkälti sähköiseen säilyttämiseen. Säilyttämiseen tarkoitetut laitteistot ja ohjelmistot vanhenevat nopeasti. Erilaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi emulointi eli käytöstä poistuneiden laitteistojen ja ohjelmistojen jäljittely sekä migraatio eli tietojen kopioiminen uudelle tallennusvälineelle tai niiden muuntaminen uusien ohjelmistojen ymmärtämään muotoon. [2] Asiakirjatietojen sähköistä käsittelyä ohjaavat Arkistolaitoksen SÄHKE-määräykset. [10] Paperimuotoisten asiakirjojen säilyttämisessä on huomioitava mm. kosteuden, tulen, palokaasujen, pölyn, ilman epäpuhtauksien, auringonvalon, tuholaisten ja käyttäjien vaikutus. [10] Aineiston säilyvyyttä pyritään turvaamaan konservoinnilla huolehtimalla esimerkiksi oikeanlaisista suojamateriaaleista ja säilytysolosuhteista sekä korjaamalla jo syntyneitä vaurioita. Digitointi puolestaan vähentää alkuperäisen aineiston kulumista. [11]

Luku 27 Data-analyysi Data-analyysi kattaa erityyppisiä menetelmiä ja lähestymistapoja, joita yhdistää pyrkimys muodostaa eri tavoin kerätystä tiedosta (data) kiinnostavaa korkeamman tason informaatiota ja malleja, jotka puolestaan mahdollistavat erilaisten hyödyllisten johtopäätösten tekemisen. Tilastotieteessä data-analyysi linkittyy mm. datan keräämiseen, sen sisältävien muuttujien muokkaamisen ja datan visuaaliseen tarkasteluun sekä erilaisten todennäköisyysmallien rakentamiseen. Klassinen data-analyysi nojaa tutkijan ennakkoolettamuksiin kohteena olevan ilmiön luonteesta ja pyrkii varmistamaan vastaako ilmiöstä kerätty tieto ilmiöstä oletettua mallia. Se nojaa tilastollisen mallittamisen menetelmiin. Eksploratiivinen data-analyysi tekee niukemmin oletuksia kohdeilmiöstä. Siinä ilmiötä kuvaava malli muodostetaan osana analyysiprosessia esimerkiksi informaatioteoreettisten menetelmien ja argumenttien avulla. Bayesilainen data-analyysi on laskennallinen menetelmä, joka mahdollistaa ilmiötä kuvaavan asiantuntijatiedon ja sen epävarmuuden sisällyttämisen analyysin tuloksena syntyvän mallin rakenteeseen ns. priorijakaumien avulla. Kvalitatiivinen data-analyysi perustuu ilmiötä käsittelevään laadulliseen tietoon, jota ei välttämättä ole saatettu numeeriseen asuun. Tiedonlouhinta (data mining) pyrkii etsimään ilmiöön liittyvästä datasta (esimerkiksi laajasta tietokannasta) kiinnostavia säännönmukaisuuksia. 27.1 Data-analyysin eri vaiheet Data-analyysi voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen: [1] 27.1.1 Valmistelu suunnittelu datan kerääminen datan valinta 27.1.2 Esikäsittely puhdistus suodatus täydentäminen korjaus standardointi muuntaminen Dataa tarvitsee usein esikäsitellä ennen varsinaista analyysiä. Se voi sisältää puuttuvia havaintoja tai virheitä. Se voi vaatia myös skaalausta tai muunnoksia (esim. neliöjuuri tai logaritmi) muuttujille tai voi olla, että sitä täytyy kerätä useasta riippumattomasta lähteestä. Outlierien täytyy huomioida ja poistaa tai korjata, mikäli mahdollista. Puuttuvat havainnot voidaan imputoida käyttäen moniimputointia. 27.1.3 Analyysi visualisointi korrelaatiot yleistetty lineaarinen malli (regressio) ennustaminen luokittelu klusterointi Datan visuaalinen tarkastelu on usein tehokasta analyysiä. Aineiston kiinnostavista muuttujista saa hyvän kuvan piirtämällä hajontakuvion. Piirtämällä histogrammi voidaan tarkastella muuttujan jakaumaa. Usean muuttujan välisiä keskinäisiä riippuvuuksia voidaan tarkastella mm. korrelaatiolla ja regressiolla. Bayesilaisessä tilastotieteessä analyysin kohteena on parametriavaruus, sillä havaintoavaruus pidetään tunnettuna ja kiinteänä. Siinä sovitetaan todennäköisyysmalli dataan ja lasketaan saadun posteriorijakauman perusteella 52

27.3. OHJELMIA DATA-ANALYYSIN TEKEMISEEN 53 todennäköisyyksiä. [2] Posteriorijakauman avulla voidaan myös mm. ennustaa tulevia havaintoja. Bayesilaisessa tilastotieteessä pääosassa on Bayesin kaava. 27.1.4 Jälkikäsittely tulkinta dokumentointi arviointi 27.2 Data analyysin käyttö eri aloilla 27.3 Ohjelmia data-analyysin tekemiseen Suosittuja ilmaisia ja avoimen lähdekoodin ohjelmia ovat R, Rapid Miner ja WEKA. Maksullisia ohjelmia ovat MATLAB, SPSS, SAS ja STATISTICA. 27.4 Lähteet [1] Runkler T.A.: Data Analytics: Models and Algorithms for Intelligent Data Analysis. Springer Vieweg, 2012. [2] Gelman Andrew, Carlin John B., Stern Hal S. & Rubin Donald B.: Bayesian Data Analysis. Chapman & Hall/CRC, 1995. Teollisen prosessin data: suuri määrä tietoa kerätään, tallennetaan ja prosessoidaan tarkoituksena automatisoida ja kontrolloida teollista tuotantoa, jakelua ja varastointia. Päätarkoitus data-analyysille on optimoida prosesseja ja parantaa yrityksen kilpailukykyä. Yrityksissä: yritystoiminnan dataa analysoidaan liiketoiminnan paremman ymmärryksen ja ohjauksen toivossa. Analysoinnin alueita ovat mm. asiakkaat, myynti, markkinointi, hinnoittelu ja riskienotto. Esimerkkinä kauppakassi-analyysi, jossa selvitetään mitä tuotteita asiakkaat ostavat samanaikaisesti. Sen avulla pyritään parantamaan niiden tuotteiden yhteismyyntiä ja näin ollen kasvattamaan kokonaismyyntiä. Teksti- ja rakennedata: nykyaikana tärkeitä informaation lähteitä ovat mm. tekstitiedostot, sähköiset viestit (sähköposti), internetistä löytyvät dokumentit ja verkkoon perustuvat datakannat (ns. syvä web, engl. deep web). Teksti- ja rakennedatan analyysi auttaa informaation suodattamisessa, etsimisessä ja louhimisessa. Kuva-data: useat kuvaamisvälineet älypuhelinten kameroista satelliittien kameroihin käyttävät 2D tai 3D kuva-dataa. Sen avulla voidaan etsiä ja tunnistaa esineitä, analysoida ja luokitella paikkoja ja yhdistää kuva-dataa muihin informaation lähteisiin. Biolääketieteellinen data: laboratoriokokeista saatavaa dataa käytetään analysoimaan, ymmärtämään ja hyödyntämään biologisia prosesseja. Biolääketieteellistä dataa käytetään esim. DNA-sekvenssien, geenien ja proteiinien ilmenemisen analysoimiseen tai säätelyverkostojen mallintamiseen. [1]

Luku 28 Tiedonlouhinta Tiedonlouhinta (engl. data mining) tarkoittaa joukkoa menetelmiä, joilla pyritään oleellisen tiedon löytämiseen suurista tietomassoista. 28.1 Sovelluskohteet Tiedonlouhintaa voidaan soveltaa hyvin laaja-alaisesti, sillä lähtökohdaksi tarvitaan ainoastaan dataa. Tyypillisesti tiedonlouhinnassa käytetty data on esimerkiksi mittauksia teollisuusprosessista, otteita asiakastietokannasta tai vaikkapa web-palvelimen loki-tiedostoja. 28.2 Menetelmät Määritelmänä tiedonlouhinta ei rajaa käytettäviä menetelmiä. Useimmiten käytettäviä algoritmeja ovat mm. erilaiset klusteroinnit, korrelaatiot, neuroverkot, itseorganisoituvat kartat, jne. Yleisesti ottaen tiedonlouhinnan menestyksellisessä hyödyntämisessä kaikkein oleellisinta on datan ja sen eri suureiden kokonaisvaltainen ymmärtäminen. Myös pelkkä innovatiivinen lähestymistapa esimerkiksi datan visualisoinnissa voi auttaa näkemään tietovaraston hyötyjä täysin uudesta perspektiivistä. 54

3 2 1 0 20 30 10 0 40 50 60 70 12345 80 90 100 110 120 F Luku 29 Pilvilaskenta 29.2 Pilvilaskenta Servers Laptops Phones 4 5 6 7 8 E Monitoring Object Storage Compute NEWS Content Identity Application Collaboration Platform Runtime Infrastructure Block Storage Communication Network Cloud Computing Looginen kaavio pilvilaskennasta Queue Finance Database Desktops Tablets Pilvilaskenta tarkoittaa internetissä (eli pilvessä extquotedbl) tapahtuvaa tietotekniikan (eli laskennan ) kehitystä ja käyttöä hajautetuissa ympäristöissä (vrt. klusteri (tietotekniikka)). Käsitteenä se kuvaa paradigman muutosta, jonka tuloksena palvelu tarjotaan pilvessä extquotedbl, jonka teknisiä yksityiskohtia palvelun käyttäjät eivät voi nähdä tai hallita. Pilvilaskenta kuvaa uutta tietoteknisten palveluiden tuottamisen, käyttämisen ja toimittamisen mallia, johon liittyy internetin yli palveluna tarjottuja dynaamisesti skaalautuvia ja virtuaalisia resursseja. Käsitettä pilvi käytetään kielikuvana, jolla viitataan internetiin siten kuin se usein esitetään tietoverkkojen kaaviokuvissa, sekä abstraktiona monimutkaiselle infrastruktuurille, jonka se verhoaa. 29.1 Pilvipalvelut Pilvipalvelut (cloud services) ovat pilvessä extquotedbl tarjottavia palveluita. Palveluiden pääluokat ovat SaaS (Software as a Service), IaaS (Infrastructure as a Service) ja PaaS (Platform as a Service). Yleisnimityksenä yleistyy XaaS (Anything as a Service tai Something as a Service). [1] Pilvilaskennalla (cloud computing) tarkoitetaan tietoteknisten palveluiden hajautusta ja ulkoistusta. Pilvilaskennassa palveluista maksetaan käytön mukaan, palvelut ovat heti saatavilla ja niiden teho skaalautuu tarpeen mukaan. Pilviteknologia, ja sen avulla totetutetut pilvipalvelut, sekä niiden rajapinnat mahdollistavat asetelman, jossa loppukäyttäjän ei tarvitse enää ottaa kantaa käyttöjärjestelmään, selaimeen taikka käyttämänsä päätelaitteen tyyppiin; pilvisovellukset toimivat samalla tavalla kaikilla alustoilla. Pilvilaskenta tapahtuu pilven, kuten esimerkiksi Internetin, sisällä. Pääsääntöisesti loppukäyttäjä ei ole tietoinen siitä, että käyttää hajautettua palvelua, koska käyttökokemus vastaa paikallisesti tuotettavien palveluiden tunnetta. Käyttäjä näkee ja kokee vain käyttämänsä tuotteen käyttöliittymän, aivan kuten perinteisissäkin sovelluksissa. Yhtenä poikkeuksena tähän ovat verkkopohjaiset palvelut, joiden käyttöliittymät luonnollisesti eroavat perinteisistä ohjelmistoista. Pilvilaskennan ajatusmallissa tieto tallennetaan pysyvästi internetissä sijaitseville palvelimille ja tallennetaan vain tilapäisesti päätelaitteisiin. Pilviteknologia tuo mukanaan kustannustehokkuuden, joustavuuden ja nopeuden palveluiden toteutuksessa. Sen avulla yritykset voivat testata ja ottaa käyttöön uusia palveluita ilman, että niiden tarvitsee toteuttaa koko järjestelmää alusta asti tai sitoutua järjestelmään pysyvästi. Pilvilaskenta on terminä uusi, mutta pilvilaskennassa käytettävä tekniikka perustuu pääosin olemassa oleville tekniikoille. Suurimpia eroja aikaisempaan on asiakaspalvelin -toimijoiden muutos. Aikaisemmin palveluja tarjottiin lähinnä yritykseltä yritykselle, nykyään enemmänkin yritykseltä kuluttajille. Yksinkertaisimmillaan pilvilaskentaa käytetään laskennan hajauttamisessa, tilapäisten kuormien tasaamisessa, ohjelmiston osien tai kokonaisuuksien ulkoistamisessa ja vastaavissa raakaa laskentatehoa kaipaavissa toiminnoissa. Tunnetuimmat palvelutyypit ovat SaaS (Software as a Service), IaaS (Infrastructure as a Service) ja PaaS (Platform as a Service). 55

56 LUKU 29. PILVILASKENTA 29.3 Liiketoimintamalli Yksi pilvilaskentamallin suurimpia muutoksia aikaisempiin tekniikoihin verrattuna on uusi liiketoimintamalli. Tarjottavien palveluiden hinnoittelumallit perustuvat käyttöpohjaiseen ja jatkuvaan laskutukseen, toisin kuin perinteinen ohjelmistokauppa, joka perustuu pääosin kiinteään lisenssimaksuun. Asiakkaan etuna mallissa ovat muun muassa käyttöönoton helppous, kustannusten läpinäkyvyys, tehon riittävyys, sekä alhaiset kiinteät kustannukset. Palvelun tarjoajan etuna mallissa ovat pitkät asiakassuhteet, jatkuva laskutus, sekä virtuaalisoinnin mukanaan tuomat hyödyt. Pilvilaskennan liiketoimintamallit perustuvat itsepalveluun ja joustavaan käyttöperustaiseen hinnoitteluun ja virtuaalisten alustojen edullisuuteen ja skaalautuvuuteen. Pilvilaskennan liiketoimintamallin tavoitteena on tarjota asiakkaalle enemmän tehoa pienemmällä vaivalla ja ilman perinteisiä perustamiskustannuksia. Yritysten tuotekehitys nopeutuu, kun yritys voi käyttää olemassa olevia taustajärjestelmiä tekemään osan työstä. Palveluita kehittävä yritys voi tuottaa palveluita ottamalla käyttöönsä pilvipalveluita tarjoavan yrityksen rajapinnat, avoimen lähdekoodin sovelluspalvelimet ja rakentamalla itse vain ohjelmiston toimintalogiikan. Koska sekä ohjelmisto, että infrastruktuuri sijaitsevat palveluntarjoajan tiloissa, on asiakkaan vaikea tietää kuinka turvallinen palvelu oikeasti on. Varsinkin sosiaalisten palveluiden ja erilaisten maksujärjestelmien käyttämä data on erittäin arkaluontoista. 29.6 Tietoturva Tarjottavien palveluiden infrastruktuuri sijaitsee palveluita tarjoavan tahon omissa tiloissa, eikä palveluita ostavalla taholla välttämättä ole minkäänlaista tietoa, mitä taustalla oikeasti on. Asiakkaan on siis lähes mahdotonta tietää, kuinka hyvin palvelua tarjoava yritys ylläpitää omia palvelimiaan ja palveluitaan. Tiedon ja sen yksityisyyden suojaaminen on tärkeä osa-alue varsinkin hajautetuissa malleissa, joissa tieto ei enää sijaitse vain yrityksen tai käyttäjän omissa suojatuissa varastoissa. Jos palvelussa käytetty data on arkaluontoista, tulee myös tietoliikenteen salauksen, tallenteiden suojauksen ja käyttörajoitusten olla kunnossa. Koska varsinaiset palvelimet saattavat sijaita missä tahansa, eivät kansalliset tai EU-tasoiset säädökset välttämättä päde. 29.7 Lähteet [1] New Open Group Cloud Standard Introduces XaaS - Something as a Service 29.4 Rajapinnat Palveluiden toteutus perustuu laajalti API (Application Programming Interface, Ohjelmointirajapinta) - toteutuksiin. Nämä rajapinnat tarjoavat käyttäjille pääsyn tarvittaviin toiminnallisuuksiin. Yleisin rajapinta-api on REST-API, joka tarjoaa käyttäjälle dataa joko XML- tai JSON-formaatissa. Sekä XML- että JSON-formaattien etuna on helppo käytettävyys ohjelmistopuolella. 29.5 Pilvityypit Palvelun käyttämä verkko voi olla joko julkinen pilvi (public cloud), yksityinen pilvi (private cloud) tai luotettu pilvi (trusted cloud). Pilven tyyppi määräytyy lähinnä sen mukaan, kuka pilveä pääsee käyttämään ja kuka sen omistaa. Eri tyyppien sekakäyttöä kutsutaan hybrid cloudiksi. Julkisen pilven infrastruktuuri sijaitsee jaetuilla palvelimilla muiden samaa pilvipalveluntarjoajaa käyttävien asiakkaiden kanssa. Yksityisen pilven infrastruktuuri on varattu vain kyseisen pilven käyttöön ja se muodostaa oman suljetun verkon.

Luku 30 Hajautetut järjestelmät Hajautetut järjestelmät on tietojenkäsittelytieteen laaja osa-alue, joka tutkii ja kehittää ohjelmia sekä ohjelmisto- ja tietoliikennejärjestelmiä joiden voidaan katsoa koostuvan itsenäisistä, keskenään kommunikoivista osista. Kun kohteena on useista rinnakkaisesti toimivista moduleista koostuvan ohjelman tai ohjelmistojärjestelmän laatiminen ja ymmärtäminen, käytetään myös ilmaisua rinnakkaisohjelmointi. Tähän sisältyy muun muassa hajautettujen järjestelmien formaali määrittely ja verifiointi. Alue liittyy läheisesti varsinkin käyttöjärjestelmien ja tosiaikajärjestelmien tutkimukseen. Tietoliikenneverkon, esimerkiksi Internetin, välityksellä kommunikoivien järjestelmien tutkimus kattaa muun muassa hajautettujen ohjelmistoarkkitehtuurien ja niiden tarvitsemien teknisten alustojen kehittämisen ja mallittamisen. Tähän laajaan alueeseen kuuluu esimerkiksi yksittäisten arkkitehtuurien tutkimus (esimerkiksi asiakaspalvelin-arkkitehtuuri, vertaisverkot), eri tasojen esityskielet (varsinkin XML-metakieleen nojaavat esitystavat), välitaso-ohjelmistojen (middleware) tutkimus ja sovellutusten alueella esimerkiksi tietokoneavusteinen ryhmätyö (CSCW). 57

Luku 31 Teollinen internet Teollinen internet (joskus myös esineiden internet < engl. The Internet of Things tai IoT) viittaa yksilöitävissä olevien sulautettujen tietokoneiden kaltaisten järjestelmien yhteenliitokseen olemassaolevan Internetin infrastruktuurissa. [1][2] Termiä ehdotti Kevin Ashton vuonna 1999, [3] mutta konseptista on puhuttu jo ainakin vuodesta 1991 lähtien. [4] Teollisuuden murroksessa perinteisissä teollisuustuotteissa aletaan hyödyntää internetiä, nanotekniikkaa sekä muuta viestintä- ja tietotekniikkaa. [5] Teollisessa internetissä esineille annetaan tunnistettava identiteetti ja ne alkavat viestiä keskenään. Verkkoon kytkeytyvät laitteet voivat olla esimerkiksi teollisuus-, koti-, palvelu- tai hoivarobotteja. [1] Tutkimusprofessori Heikki Ailisto, joka vetää VTT:n Productivitity with IoT kärkiohjelmaa kertoi toukokuussa 2014 teollisen internetin olevan yksi hypetetyimmistä extquotedbl aiheista viimeisen vuoden aikana. Hänen mukaansa teollinen internet on osa kaiken läpikäyvää digitalisaation prosessia, joka kattaa antureiden lisäksi myös konttorityön digitalisoitumisen. Olennaista on toiminnan tehostaminen ja teollinen tuottavuus. [6] Teollista internetiä ovat kehittäneet tähän mennessä etupäässä suuret yhdysvaltalaiset yritykset kuten Cisco, IBM, Rockwell Automation, Oracle, Intel ja General Electric. Euroopassa alaa vievät eteenpäin mm. saksalaiset SAP, Bosch ja Siemens. Suuret yritykset luovat eräänlaisia käyttöjärjestelmiä teolliseen internetiin, esimerkiksi laitteita ja ohjelmia. Pienemmät yritykset voivat luoda uutta liiketoimintaa esimerkiksi räätälöimällä ratkaisuja yrityskohtaisiksi, tekemällä antureita tai ohjauslaitteita tai keksimällä tapoja, joilla kerättävää tietoa tulkitaan ja visualisoidaan. Esimerkiksi konepaja- ja energiayhtiöt voivat rakentaa IBM:n tai SAP:n käyttöjärjestelmien päälle omat IoT-sovelluksensa. Teollisen internetin arvioidaan synnyttävän liiketoimintaa tuhansien miljardien eurojen arvosta. [1] Esimerkki suomalaisesta teollisen internetin sovelluksesta on Konecranesin tarjoama nosturien etähuoltopalvelu. Hyvinkään etähuoltovalvomoon on kytketty yli 4000 laitetta eri puolilla maailmaa. Laitteista välittyy koko ajan tietoa esimerkiksi moottoreiden ylikuumenemisesta. Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin mukaan teolliseen internetiin siirtyminen aiheuttaa teollisen vallankumouksen samaan tapaan kuin silloin, kun hevosista siirryttiin höyrykoneisiin. [5] Kuluttajapuolella asiat etenevät huomattavasti nopeammin ja asioiden internet on jo tuonutkin useita tuotteita ja palveluita ihmisten arkipäivään ja samaan pitäisi päästä teollisuudessakin. Teollisuudessa puhutaan ehkä kuitenkin vielä (2014) enemmän teollisesta intranetistä (suljettu) kuin teollisesta internetistä (avoin) teollisen kulttuurin ja ainakin osittain kuvitellun datan sensitiivisyyden vuoksi. 31.1 Lähteet [1] VTT uskoo Suomen mahdollisuuksiin teollisessa internetissä Helsingin Sanomat. Viitattu 18.6.2014. [2] Tietoliikennealan tärkein tapahtuma alkaa Espanjassa Helsingin Sanomat. Viitattu 18.6.2014. [3] That 'Internet of Things Thing RFID Journal, Kevin Ashton. Viitattu 18.6.2014. [4] From the Internet of Computers to the Internet of Things (PDF) Distributed Systems Group, Institute for Pervasive Computing, ETH Zurich, Friedemann Mattern & Christian Floerkemeier. Viitattu 18.6.2014. [5] Älyn lisääminen konetuotteisiin johtaa teolliseen vallankumoukseen Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmark: Teollinen internet on Suomelle iso mahdollisuus Helsingin Sanomat. Viitattu 18.6.2014. [6] Teollinen internet saattaa tuoda tappavan systeemiriskin Talouselämä. Viitattu 18.6.2014. 58

Luku 32 Lisätty todellisuus Lisätty todellisuus (engl. augmented reality) viittaa näkymään, johon on lisätty tietokonegrafiikalla tuotettuja elementtejä ja jota käyttäjä tarkastelee läpikatseltavien (see-through) näyttöjen kautta. Se on siis järjestelmä, jossa keinotekoista, tietokoneella tuotettua tietoa (kuva, ääni, video, teksti, GPS-informaatio) on lisätty näkymään todellisesta ympäristöstä. 32.1 Määritelmä Schnabelin jatkumo Milgramin jatkumo Yhdysvalloissa asuva Ronald Azuma määritteli vuonna 1997 lisätyn todellisuuden seuraavasti: [1] Yhdistää todelliset ja virtuaaliset objektit todellisessa ympäristössä Toimii interaktiivisesti ja reaaliaikaisesti Kohdistaa todelliset ja virtuaaliset objektit toistensa kanssa Lisätty todellisuus liittyy laajempaan tehostetun todellisuuden (mixed reality) käsitteeseen, joka voidaan nähdä liukuvana jatkumona kevyesti lisätystä todellisuudesta kohti täydellisempää immersiota virtuaalitodellisuuteen. [2][3] 32.2 Historia ja kehitysvaiheet 1957 1962: Elokuvien tekijä Morton Heilig keksi ja patentoi Sensoraman, laitteen joka yhdistää kuvaa, ääntä, tärinää ja tuoksuja. 1966: Ivan Sutherland keksi silmikkonäytön ikkuna virtuaalimaailmaan. 1975: Myron Krueger kehitti Videoplacen, joka mahdollistaa käyttäjän vuorovaikutuksen virtuaalisten esineiden kanssa. 1989: Jaron Lanier lanseerasi käsitteen virtuaalitodellisuus ja luo ensimmäisen virtuaalimaailmoihin keskittyneen kaupallisen yrityksen. 1990: Tom Caudell lanserasi lisätyn todellisuuden käsitteen työskennellessään Boeingilla. 1992: L.B. Rosenberg kehitti yhden ensimmäisistä lisätyn todellisuuden järjestelmistä USA:n ilmavoimien tutkimuslaboratoriossa ja demonstroi sen hyödyllisyyttä ihmisen toimintakyvylle. 1992: Steven Feiner, Blair MacIntyre ja Doree Seligmann kirjoittivat ensimmäisen merkittävän tutkimuksen virtuaalisen todellisuuden järjestelmän prototyypistä (KAR- MA) Graphics Interface- konferenssissa. Laajasti viitattu artikkeli julkaistaan vuonna 1993. [4] 1993: Loral WDL suoritti ensimmäisen demonstraation joka yhdistää AR-ohjatut ajoneuvot ja ihmisten käyttämät simulaattorit. (Unpublished paper, J. Barrilleaux, Experiences and Observations in Applying Augmented Reality to Live Training, 1999.) 1994: Julie Martin loi ensimmäisen ARteatteriproduktion, Australia Council for the Artsin rahoittaman esityksen Dancing In Cyberspace, joka esittää tanssijoiden ja akrobaattien ohjaamia, ihmisen kokoisia virtuaalisia objekteja reaaliajassa, heijastettuna samalle näyttämölle. Akrobaatit sekoittuvat virtuaaliseen ympäristöön. Installaatio käyttää Silicon Graphicsin tietokoneita ja Polhemus- järjestelmää. 1994: Paul Milgram määritteli virtuaalisen jatkumon. Lisätty todellisuus on sijoittuu tässä jatkumossa laajennetun todellisuuden alakäsitteen alle. 59