SIMPPUPOSTI Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti 2/2014
PUHEENJOHTAJALTA Kevät lähestyy hitaasti, mutta varmasti. Pikkuhiljaa myös ne, joiden sukellusharrastus on ollut talviunilla alkavat kaivaa varusteitaan esille varastojen perukoilta. Ennen varsinaisen kauden alkua on syytä varmistaa kaikkien laitteiden toimivuus. Osan varusteista voi aivan hyvin huoltaa itse. Vinkkejä huolloista, joita voi tehdä itsekin, on annettu tässä lehdessä. Turvallisuuden merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Tärkein turvallisuusvaruste on oma asenne, sen jälkeen tulee sukellustaitojen ylläpito ja heti kolmantena laitteet ja välineet. Ennen ensimmäistä Agonusreissua on järkevää käydä testaamassa varusteiden toimivuus jossain tutussa, helpossa kohteessa tai vaikkapa uimahallilla. Samalla saa muistuteltua mieliin, miten kaikki varusteet toimivat. On ikävä huomata 20 metrin syvyydessä, että joku varuste ei toimikaan tai ettei tasapainotus onnistu turvapysähdyksessä. Kesän tavoitteeksi voisi ottaa, että jokainen harjoittelee ainakin kerran parin vara annostimen käyttöönottoa, sukellusparin pelastamista ja hätänousua. Turvallisuuden lisäämiseen tähtäävät myös Agonukselle tehdyt muutokset. Vene on tarkoitus katsastaa katsastusluokkaan 2, eli rannikkokäyttöön. Tässä yhteydessä navigointivarustusta on parannettu ja pelastus välineitä lisätty. Turvallisuuden lisäämiseen liittyy myös se, että usean vuoden keskustelujen jälkeen on tehty lista niistä simpuista, jotka voivat toimia Agonuksen päällikkönä. Listalle pääsee osallistumalla aina kysynnän mukaan järjestettävään koulutukseen ja sen jälkeen harjoittelemalla Agonuksen käsittelyä ja kuljettamista. Kyse ei ole siitä, että merelle lähtöä haluttaisiin vaikeuttaa, vaan siitä, että varsin hankalasti käsiteltävä tukialuksemme on jokaisella reissulla varmoissa käsissä ja reissun osanottajat voivat olla kyydissä huolettomin mielin. HALLITUKSEN PÄÄTÖKSIÄ Jäsenlistalta päätettiin poistaa seitsemän Simppua, joiden vuoden 2013 jäsenmaksu oli perintäyrityksistä huolimatta tammikuun 2014 puolivälissä edelleen maksamatta. Kun lasketaan mukaan vuoden alussa liittyneet uudet jäsenet, on seuran jäsenmäärä näiden muutosten jälkeen 242, joista kuutteja 14, norppia 51 ja hylkeitä 15. Seuran edustajina Sukeltajaliiton kouluttajapäivillä toimivat Marko Niinistö ja Erkki Niemi. Seuran kevätkokous oli koolla tammikuun viimeisenä torstaina, 30.1. Kokouksessa vahvistettiin vuoden 2013 vuosikertomus sekä tilinpäätös ja myönnettiin vastuuvapaus tilivelvollisille. Lisäksi päätettiin, että hallitus voi nimetä kaksi seuran edustajaa Sukeltajaliiton kevätkokoukseen, joka järjestetään 5.4. Seinäjoella. MELOMAAN UIMAHALLILLE Melamogulit ry järjestää Simpuille mahdollisuuden tutustua melontaharrastukseen torstaina 13.3. Tilaisuus alkaa lyhyellä teoriakatsauksella uimahallin kahviossa klo 19:45. Sen jälkeen siirrytään altaalle kokeilemaan, millaista on liikkua kajakeilla. Tilaisuus on suunnattu aikuisille Simpuille. SIMPPUPOSTI: Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Julkaisija: Päätoimittaja: Olli Pekka Juhantila Puheenjohtaja: Jarkko Nieminen Sukellusseura Simppu ry olli pekka.juhantila@hotmail.com puheenjohtaja@simppu.net Kansikuva: Agonus matkalla Saloon viime syksynä.
LÄHIAJAN TAPAHTUMIA Agonus laitetaan jälleen talkoilla ajokuntoon. Normaalien huoltotoimenpiteiden lisäksi uusitaan sähköjärjestelmää, asennetaan uusia navigointivarusteita, muutetaan vesi ja viemärijärjestelmää sekä uudistetaan veneen sisustusta. Lisätietoja Mikalta 040 8363600. Meri kutsuu messut vene messut järjestetään Turun messukeskuksessa 14 16.3. Nähtävillä on veneitä, venetarvikkeita sekä saaristoon ja saaristomatkailuun liittyviä tuotteita ja palveluita. 5 6.4. järjestetään valtakunnallinen norpparalli Kouvolassa. Lisätietoja Jannelta 0400 905462. Vedenalaisen valokuvauksen teemailta järjestetään pumppuhuoneella maanantaina 24.3. Aiheesta on puhumassa Lasse Pekkinen, jonka upeita kuvia voi käydä ihailemassa Flickr kuvapalvelussa www.flikr.com/photos/lassepekkinen/sets/. Alla hieman esimakua tulevasta. KOORDINAATTEJA GPS (Global Positioning System) käyttää paikan ilmaisemiseen WGS 84 (World Geodetic System) koordinaatti järjestelmää. Kun katselee hylkyjen tietoja vaikkapa museoviraston sivuilta, on WGS 84:n mukaiset paikkatiedot annettu kolmessa eri muodossa. Mitä nuo kolme erilaista numerosarjaa tarkoittavat? Esimerkiksi kaikille tutun Schillerin hylyn paikan koordinaatit museoviraston tietokannassa ovat: Lat: 59,78908042 Lon: 22,36418313 Ilmaisee paikan asteina ja asteiden desimaaliosina. Lat: 59 47,3448' Lon: 22 21,8510' Ilmaisee paikan ilmaistu asteina, kaariminuutteina ja minuuttien desimaaliosina Lat: 59 47' 20,6895" Lon: 22 21' 51,0593" Ilmaisee paikan asteina, kaariminuutteina, kaarisekunteina ja sekuntien desimaaliosina. 2000 luvun puoliväliin asti maastokarttojen ja merikorttien tekemisessä käytettiin KKJ kartastokoordinaattijärjestelmän ja sen suorakulmaisen tasokoordinaatiston YKJ:n (yhtenäiskoordinaatisto) mukaista merkitsemistapaa. KKJ:ssä ja YKJ:ssä kyse on siitä, miten pallon muotoinen maasto esitetään tasaisella paperilla. KKJ:n ja YKJ:n mukaiset koordinaatit löytyvät edelleenkin esimerkiksi museoviraston rekisteriportaalista Lasse Pekkisen sukelluskuvia ravuista ja ahvenista sekä sukeltajista Schillerin hylyllä. Schillerin koordinaatit KKJ:n mukaisesti esitettynä ovat: P: 6637022 I: 239921. YKJ:n mukainen tapa ilmaista sama paikka on: P (YKJ): 6639810 I (YKJ): 3239986
TULEVIA KOULUTUKSIA VHF radioliikennekurssi järjestetään maanantaina 10.3. klo 18 20 pumppuhuoneella. Koulutuksessa opetellaan rannikkolaivurin radioliikennetutkinnossa tarvittavia tietoja sekä perehdytään Agonuksen VHF laitteisiin. Rannikkolaivurin radioliikennetutkinnon voi suorittaa Turussa tai Helsingissä. Helsingissä tutkinnon voi käydä suorittamassa minä tahansa tiistaina maalis, huhti, touko tai kesäkuussa. Tutkintopaikkana on Viestintävirasto, Itämerenkatu 3 A, 5.krs (Ruoholahdessa). Tutkintotilaisuudet alkavat klo 16 ja niihin pitää ilmoittautua viimeistään edellisenä päivänä. Turussa tutkinnon voi suorittaa tiistaina 13.5. klo 17.00. Tutkintopaikka on merenkulun oppilaitos Aboa Mare, Juhana Herttuan puistokatu 21 (Aurica Business Center) kokoontuminen pääoven edessä klo 16:55. Ilmoittautuminen Turun tutkintotilaisuuksiin tehdään sähköpostitse osoitteeseen src.turku(at)gmail.com viimeistään edellisen viikon perjantaina. Kurssille voi ilmoittautua O P:lle sähköpostiin olli pekka.juhantila@hotmail.com. Agonuksen kuljettajakoulutuksessa käsitellään merenkulun perusteita, kuten: merimerkkijärjestelmä; merikartat ja karttanavigointi, koordinaatit; väistämissäännöt; kulkuvalot ja valotunnukset; tutkanavigointi; kone, kaasu ja sähköjärjestelmät; VHF:n käyttö; hätätilanteet ja pelastautuminen; ja veneen käsittely. Koulutus on suunnattu erityisesti Agonuksen kuljettajana uraansa aloitteleville Simpuille. Koulutukseen kuuluu merenkulun ja Agonuksen käsittelyn käytännön harjoittelua. Ne toteutetaan keväällä, kun Agonus siirretään Salosta Kasnäsiin sekä kokeneempien kippareiden johdolla kesän simppureissujen aikana. Koulutus on maksuton. Aikataulu: Huhti toukokuu 2014 Laitesukelluksen peruskurssi (P1) alkaa torstaina 3.4. Teoriat ja allasharjoitukset pidetään 3.4. 13.4. Avovedet suoritetaan kahdessa osassa: Ensimmäinen sukellus 25.6. Nummijärvellä ja loput neljä kurssisukellusta 27. 29.6. Agonuksella. Sukellusvarusteiden huoltokoulutuksessa perehdytään niihin huoltotoimenpiteisiin, jotka jokainen voi itse tehdä sukellusvarusteilleen. Käsittelyssä ovat regulaattorit, säiliöt, tasapainotusliivit, puvut, tietokoneet ja perusvälineet. Koulutus on maksuton. Aikataulu: Tiistai 25.3. klo 18 21 pumppuhuoneella. Lisätietoja: mpboos@gmail.com Kevään aikana on tarjolla myös kokonaan uusia koulutuksia, kuten jääsukellus sekä takaisin veteen ja Diving in Finland cross over koulutukset. Jääsukellus koulutus antaa valmiudet sukeltaa jäätävissä olosuhteissa, kurssin suorittanut saa halutessaan jääsukeltaja kortin sekä merkinnän kurssin suorittamisesta oppilaskorttiinsa, kurssi sisältää 2h teoriaa sekä 1 2 ohjattua sukellusta jään alla. Aikataulu: 9.3. Teoria klo 9 11, sukellus sen jälkeen Kiskossa. Lisätietoja: mpboos@gmail.com Hinta: Maksuton. Jos kurssille osallistuja haluaa kortin, on korttimaksu 38. Lisätiedot: olli pekka.juhantila@hotmail.com
Takaisin veteen koulutus on tarkoitettu niille Simpuille, joilla on pitempi tauko sukellusharrastuksessa. Teoriakoulutuksessa kerrataan keskeisimmät laitesukelluksen teoria asiat. Avovesiharjoituksissa sukelletaan kouluttajan parina ja kerrataan käytännön sukellustaitoja. Koulutus koostuu kahdesta osasta: 1 pv teoriakoulutus ja viikonlopun reissu Agonuksella. Aikataulu: Teoriakoulutus tiistai ilta 13.5., avovesikoulutus 23 25.5. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Mika Böös, mpboos@gmail.com tai puhelimitse 040 836 3600. Kurssin hinta on 60. VESITEIDEN LIIKENNEMERKIT Myös merellä käytetään liikennemerkkejä, joista ainakin osa on hyvä tuntea, kun liikkuu sukelluskohteille. Sääntöjen noudattaminen on osa hyvää veneilytapaa. Niiden noudattamista valvoo niin poliisi kuin rajavartiolaitoskin ja noudattamatta jättäminen saattaa johtaa ikäviin taloudellisiin seuraamuksiin. Tähän on koottu merkkejä, joita todennäköisimmin tapaa liikuttaessa simppujen normaalisti kulkemilla vesialueilla. Diving in Finland koulutus on tarkoitettu sukeltajille, jotka ovat suorittaneet laitesukelluskurssin Suomen ulkopuolella. Kurssilla perehdytään sukellusolosuhteisiin Suomessa; tarkastellaan etelän lämpimissä ja kirkkaissa vesissä sukeltamisen eroa sukeltamiseen Suomessa; tutustutaan Suomen olosuhteissa tarvittaviin sukellusvarusteisiin; tutustutaan hylkysukelluksen perusteisiin ja tutustutaan lähialueemme sukelluskohteisiin; kerrataan laitesukeltamiseen liittyvää teoriaa; sekä tutustutaan Sukellusseura Simpun ja Sukeltajaliiton toimintaan. Koulutus koostuu kahdesta osasta: 1 pv teoriakoulutus ja viikonlopun sukellusretki (pe su) Agonuksella. Kurssilaiset saavat käyttöönsä seuralta laitesukellusvarusteet viikonlopun ajaksi. Omia varusteita tarvitaan perusvälineet ja sukelluspuku. Kurssin hinta on 150 euroa. Pääsyvaatimuksena on jonkin kansainvälisen laitesukelluskoulutusjärjestön (CMAS, PADI, NAUI, SSI, IANTD, BSAC tms.) vähintään perustason laitesukelluskortti. Aikataulu: Teoriakoulutus tiistai ilta 20.5., avovesikoulutus 23 25.5. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Mika Böös, mpboos@gmail.com tai puhelimitse 040 836 3600
AGONUKSEN KATSASTUS Agonus on päätetty ensimmäistä kertaa 20 vuotisen simppuhistoriansa aikana katsastaa. Katsastuksen tavoitteena on varmistaa aluksen merikelpoisuus sekä turvallisuus varusteiden kunto ja kattavuus. Varustusta parannellaan siten, että se täyttää rannikkokäyttöön tarkoitetun veneen, eli luokan 2 vaatimukset. Katsastusmenettely on jaettu perus ja vuosikatsastukseen. Peruskatsastus suoritetaan viiden vuoden välein ja se kohdistuu veneen rungon, voimansiirron, ohjauslaitteiden ja läpivientien tarkastukseen. Vuosikatsastus suoritetaan vuosittain ja se kohdistuu turvallisuusvarusteisiin ja laitteisiin. Suomen Purjehdus ja Veneily liiton määritelmien mukaisesti veneitä voidaan katsastaa neljään eri luokkaan, joista Agonuksen kohdalla tulevat kyseeseen luokka 2 tai luokka 3. Luokkaan 1 kuuluvat avomeri käyttöön tarkoitetut veneet ja luokkaan 4 suojaisilla vesialueilla käytettävät veneet. Katsastusluokka 2: Rannikko Meriolosuhteisiin rannikon läheisyydessä rakenteeltaan ja kunnoltaan soveltuvat veneet, jotka pystyvät olemaan tarvittavan oma varaisia. Purjehdusalue kattaa Perämeren ja Suomenlahden, suotuisissa olosuhteissa Pohjois Itämeren Hanko Gotlanti linjan länsipuolella, sekä Etelä Itämeren linjan Öölanti Bornholm Rügen länsipuolella. Katsastusluokka 3: Saaristo Saaristoon ja sisävesille rakenteeltaan ja kunnoltaan soveltuvat veneet. Purjehdusalue kattaa Suomen rannikot, järvet, Ahvenanmeren, Suomenlahden perukan Viipurinlahdelle ja Saimaan kanavan, sekä suotuisissa olosuhteissa Merenkurkun ja välin Helsinki Tallinna. Veneen katsastus on vapaaehtoista eikä se liity veneen rekisteröintiin. Sen tarkoitus on ylläpitää ja edistää veneen turvallisuutta. Katsastuksessa tarkastetaan veneen turvallisuuteen vaikuttava tekniikka ja varustus. Täytyy kuitenkin muistaa, että vastuu veneestä ja siinä olevien henkilöiden turvallisuudesta kuuluu veneen omistajalle tai haltijalle, ja kulussa oltaessa kipparille. Katsastusluokat 1 4 noudattelevat likipitäen CEmerkinnän mukaisia suunnittelukategorioita, jotka ovat: A. Valtameri: suunniteltu pitkille matkoille, joiden aikana tuulen voimakkuus saattaa olla enemmän kuin 8 boforia (17,2 m/s) ja merkitsevä aallonkorkeus ainakin 4 metriä, lukuun ottamatta kuitenkaan tavallisuudesta poikkeavia olosuhteita, ja joiden aikana nämä veneet ovat suureksi osaksi omavaraisia. B. Lähivedet: suunniteltu lähivesillä tapahtuville matkoille, joiden aikana tuulen voimakkuus on enintään 8 boforia (17,1 m/s) ja aaltojen merkitsevä korkeus enintään 4 metriä. C. Rannikko: suunniteltu rannikon läheisyydessä, suurilla lahdilla, joensuistoilla, järvillä ja joilla tapahtuville matkoille, joiden aikana tuulen voimakkuus on enintään 6 boforia (13,8 m/s) ja aaltojen merkitsevä korkeus enintään 2 metriä. D. Suojaiset vedet: Suunniteltu suojaisilla rannikkovesillä, pienillä lahdilla, pienillä järvillä, joilla ja kanavilla tapahtuville matkoille, joiden aikana tuulen voimakkuus on enintään 4 boforia (7,9 m/s) ja merkitsevä aallonkorkeus enintään 0,3 metriä ja satunnaisten, esimerkiksi ohi kulkevien alusten aiheuttamien, aaltojen korkeus on enintään 0,5 metriä. Katsastuksia tekevät Suomen Purjehdus ja Veneilyn jäsenseurojen katsastajat. Agonuksen katsastuksen hoitaa Salon Pursiseuran katsastaja Kimmo Jalava.
VARUSTEIDEN HUOLTO Talvella on hyvää aikaa huoltaa sukellus varusteet tulevaa avovesikautta varten. Isommat huoltotoimenpiteet, kuten regulaattorien huollot, kannattaa jättää ammattilaisten hoidettaviksi. On myös paljon sellaista, mitä jokainen sukeltaja voi tehdä itse varmistaaksensa varusteiden toimivuuden ja turvallisuuden. Pitkäaikaisessa varusteiden säilytyksessä on huomioitava, että varusteet ovat poissa auringonvalosta, kosteudesta ja riittävän kaukana sähkölaitteista; ja etteivät ne ole puristuksissa tai taitteella mistään kohdasta. Perusvälineille riittää huolellinen pesu. Apuna voi käyttää esimerkiksi astianpesuainetta. Maskin linssien reunat, soljet ja snorkkelin saa näppärästi puhdistettua vaikkapa vanhalla hammasharjalla. Maskin huurtumisen estoon on olemassa useita keinoja. Tehokkain on se, että linssin sisäpinnasta poltetaan tulitikulla tai sytkärillä valmistusvaiheessa siihen jäänyt rasva pois. Poltettaessa pitää varoa, ettei sulata maskin kumi. muovi ja silikoniosia. Jos polttaminen tuntuu liian vaaralliselta, voi linssejä hangata useita kertoja hammastahnalla tai astianpesuaineella. Märkäpuvun voi pestä pesukoneessa. Pesuun käytetään 30 o hienopesu ohjelmaa, pukua ei saa lingota ja pesuainetta käytetään noin 1/3 normaalimäärästä. Puku kuivataan ilmavassa tilassa vaateripustimella. Kuivapuvun voi huuhdella tai pestä ulkopuolelta. Sisäpuolelta se kuivataan ja tuuletetaan, lateksiset kaula ja rannemansetit talkitaan huolellisesti. Joissakin tapauksissa on käynyt niin että mansetit ovat liimautuneet yhteen tai ikään kuin sulaneet pitkän säilytyksen aikana. Venttiileitä ei useinkaan saa avattua, mutta niihin aluspuvusta mahdollisesti jäänyt nukka poistetaan. Puku kannattaa säilyttää samassa kassissa, jossa se on toimitettu. Aluspuvun voi pestä muun pyykin seassa pesuohjetta noudattaen. Vaikka regulaattorit kannattaakin viedä ammattilaisen huollettaviksi, annostimet voi usein avata ja huuhdella, kunhan varoo, ettei päästä valumaan vettä letkuihin ja sitä kautta paineenalentimeen. Annostimen kansia avatessa on oltava varovainen etteivät säädöt pääse muuttumaan. Letkut voi tarkastaa silmämääräisesti murtumien varalta ja tarvittaessa vaihtaa, muuten huolloksi riittää huuhtelu ja huolellinen kuivaus. Tasapainotusliivi tyhjennetään vedestä, huuhdellaan sekä sisältä että ulkoa ja annetaan kuivua. Sisäpuolelta huuhtelu tehdään haalealla vedellä. Vesi lasketaan liivin letkusta sisään, ravistellaan hetki ja valutetaan ulos. Säilytystä varten liiviin on syytä puhaltaa hieman ilmaa. Säiliön kunto tarkastetaan laskemalla säiliö tyhjäksi ja sen jälkeen kiertämällä venttiili irti säiliöstä. Venttiili irtoaa tyhjästä säiliöstä, kun sitä napauttaa kevyesti nyrkillä. Säiliön kunnon voi tarkastaa laskemalla pienen valaisimen narun avulla venttiilin aukosta sisään ja katsomalla säiliöön. Jos säiliössä on ruostetta, se on lähetettävä hiottavaksi huoltoja tekevään sammutinhuoltoliikkeeseen. Mikäli säiliössä on kosteutta, se kuivataan kaatamalla vesi ulos ja viemällä säiliö tunniksi kuuman ja kuivan saunan lauteille. Kun säiliö on kuiva, venttiili kierretään saman tien takaisin paikoilleen. Säiliötä ei pidä jättää avonaisena pystyyn kosteaan
tilaan tai edes huoneen lämpöön. Säiliön pohjalle ilmasta kertyvä kosteus aiheuttaa ruostetta sen sisäpinnalle todella nopeasti. Ennen venttiilin kiinnittämistä vaihdetaan o rengas uuteen renkaita saa rautakaupoista ja hydrauliikkaa myyvistä liikkeistä. Venttiiliä ei saa kiristää työkaluilla, vaan se kierretään sormin kiinni ja kiristetään napauttamalla kevyesti nyrkillä. Myös mahdollinen säiliön pohjasuoja kannattaa irrottaa ja kuivata. Tarvittaessa pohjasuojan alla olevan ruosteen voi hioa pois ja maalittomat kohdat voi paikkamaalata. Talvisäilytyksessä säiliössä täytyy pitää ainakin sen verran painetta, että kosteus ei pääse siirtymään huoneilmasta säiliöön. SIMPPUILUA SILLOIN ENNEN Aivan jokaisella reissulla ei Agonuksen henki ole ollut suotuista matkanteolle, kuten näistä vuonna 1995 tehdyistä lokikirjamerkinnöistä käy ilmi. pe 22.9. 15:00 Tarkastettu öljy/pultit, mit. 1242,86. Lisätty öljyä 5 lt, pultit ok, ei kiristyneet 15:40 reissun vetäjä Vuorinen, irti Salonjoesta, mukana: Turunen, Vuorinen Jussi, Koivisto, Virtanen, Kotiniemi, Nurkse, Jaakkonen, Piispanen, 17:27 Strömman kanava 21:00 rantauduttu Hankoon, Itäsatama Esso laituri. Rantautuessa perä karahti kivikkoon. Jone ja Antti menivät tutkimaan vaurioita. Mitään vakavaa ei ollut käynyt. Vastoin tapoja alkoholia ei nautittu eikä kuppilassa käyty > Kääkälekin hyvässä kunnossa. la 23.9. 8:00 herätys (Koivisto käynyt jo koputtelemas sa piipulla ja uimassa 6:n paikkeilla, Kääkäle & Vuorinen nukkuvat tapansa mukaan 9:ään). 9:00 irti laiturista, suunta Hästö siipirataslaiva Ruostepilkkuja säiliön pohjalla (kuva Divematrix) Muille varusteille riittää pesu ja huolellinen kuivaus. Kevään aikana järjestetään varusteiden huoltotapahtuma, jossa käydään läpi perushuoltoja. Asiasta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Mikaan (mpboos@gmail.com). Jos tarvitset pikaista apua regulaattorin, kuivapuvun tai muiden varusteiden huollossa, voit ottaa yhteyttä Jarkkoon (jarkko.nieminen@partiovaruste.fi). Kuvat Aqualung 10:20 kone sammui ohitustilanteessa, oltiin juuri päästy rinnalle. Ilmaa. 10:30 Kone käy taas 11:05 Siipirataslaivan päälle. Sukellettu ja syöty. 15:30 kone käyntiin ja kohti Hankoa. Matkalla ongelmia koneen käymisen kanssa. 18:15 päätimme jatkaa matkaa AsaFinn hylylle. 19:00 AsaFinn 21:30 ankkurit ylös, jota ennen sukellukset ja saunomiset. 22:40 Hangö igen! Peilattu löpötilanne, circa 40 cm, 1254,50 h mittarissa.
su 24.9. 7:30 väki nousi jalkeille. Pienen ihmettelyn ja aamiaisen jälkeen totesimme ilman eli tuulen voimakkuuden olevan liian lujaa Eiralle. Joten päätimme mennä Saloon päin. mahdollisesti myös sukeltaan, mutta Agonuksen konehenki ei ollut samaa mieltä kanssamme. Kone ei siis käynnistynyt. Akku tyhjä. TB:n mies toi pari akkua, joiden avulla kone käynnistyi. 11:30 saimme köydet irti ja lähdimme kotia kohti. Matkalla kone pätkii, muttei sammu. Liekö huonoa löpöä? 16:40 Saavumme Saloon, ml 1260,21. Pohjakosketus Vuohensaaren jälkeen, seurauksena menetimme kaksi ämpäriä, poijukaniste rin ja pienen köysivyyhdin. KUKA KUKIN ON Simppuja on monenlaisia. On norppia, hylkeitä, kuutteja, kurnuja mitä eri nimitykset tarkoittavat? Norppa on yleisnimi nuorille sukeltajille. Heidät jaetaan kolmeen ryhmään: Alle kouluikäiset yhdessä vanhempiensa kanssa uimahallilla sukeltamista harjoittelevat lapset ovat kuutteja, sitä vanhemmat ovat norppia. Täytettyään 14 vuotta, norpasta tulee hylje. Silloin on myös riittävästi ikää laitesukelluskurssille osallistumiseen. Kaikki kuuttien ja hylkeiden väliin iältään sopivat ovat yksinkertaisesti norppia. Kurnu on jo pitkän sukellusuran tehnyt Simppu. Kurnut sukeltavat enää harvoin, jos ollenkaan, mutta osallistuvat muutoin aktiivisesti seuran toimintaan. Kurnut ovat veljeskunta, johon vain harvat, valitut ja ansioituneet simput kutsutaan mukaan. Kriteerit kurnuksi pääsemiselle ovat erityisen tiukat. Edellyttää kokemusta, uimataitoa ja uima asua Järjestää matkoja Toimii tavallisille simpuille neuvoa ottavana Kertoo lähes tositarinoita sukelluskokemuksistaan Osallistuu iltatilaisuuksiin täysin nautintaoikeuksin tietysti kunniavieraana naarassimppujen pöydässä Kurnujen pullot täytetään aina ensin tavallisten simppujen toimesta, samoin kurnujen välineet kannetaan ensin Agonukseen Tavalliset simput saavat sinutella kurnuja Kurnut erottuvat tavallisista simpuista mm. hillityn käytöksen, luovuuden, autotarran ja kaiken muun vuoksi Kurnujen kokouksista ei pidetä pöytäkirjaa, jota ei toimiteta johtokunnalle On esimerkkinä tavallisille simpuille niin merellä kuin kotona Huolehtii naarassimpusta kuin omasta vaimostaan tai paremmin Sukeltajien eliittiä Kurnuksi voi päästä jos käy säkä Kaikki säännöt ovat kuitenkin korvien välissä Tiukkojen vaatimusten vuoksi kurnut ovat suuresti arvostettuja ja harvalukuisia. Tällä hetkellä kurnujen veljeskuntaan on hyväksytty kymmenen edellä mainitut kriteerit täyttävää pitkän linjan simppua. Autolla liikkuvan kurnun tunnistaa kurnu tarrasta. Ne, jotka eivät kuulu mihinkään edellä mainituista rymistä ovat vain Simppuja.
ITSENÄISYYSPÄIVÄ HANGOSSA Itsenäisyyspäivän aamuna lämpömittari näytti kahta plusastetta ja taivaalta tuli räntää. Joku olisi voinut ajatella, että on hyvä päivä jäädä sisälle takan ääreen. Vaan, kun Simppu on päättänyt jotain, niin sehän toteutetaan. Siispä sukellusvarusteet autoon, Humber auton perään ja niin kahden simpun ynnä yhden näillä vesillä ensikertalaisen iskuryhmä lähti valloittamaan Hankoa. Tenholan kohdalla räntäsade muuttui lumeksi. Kieltämättä aura auton perässä ajaessa tuli mieleen, että onkohan tämä sittenkään niin hyvä suunnitelma, miltä se alun perin tuntui. Kun Hankoniemen tuulimyllyt tulivat näkyviin, alkoi ilma kirkastua, eikä lumesta tai rännästä ollut enää tietoakaan. Ilma alkoi vaikuttaa mitä parhaimmalle pientä veneretkeä ajatellen. Hangon itäsatama oli jokseenkin autio. Laiturissa kellui vain kaksi meripelastusseuran venettä ja parkkipaikalla oli yksi auto tyhjä venetraileri perässään. Hetken kuluttua rantaan ilmestyi isolla kumiveneellä pari miestä, jotka kertoivat olevansa tulossa Utöstä. Muita veneilijöitä ei sitten näkynytkään. Kun Humber oli saatu veteen, sukellus varusteet kyytiin ja kuivapuvut päälle, käännettiin keula kohti ulappaa. Aiemmin viikolla puhaltaneesta tuulesta oli jäljellä reilun metrin korkuiset, etelästä tulevat mainingit. Itätuuli puhalteli seitsemän sekuntimetrin nopeudella, kun lähdimme kiertämään Tulliniemeä. Päivän kohteeksi oli jo ennalta valittu edellisessä Simppupostissa esitelty Pirtu Veera. Syyskuussa tehdyllä Simppureissulla vallinneet uskomattoman hyvät näkyvyysolosuhteet herättivät ajatuksen, että kohteelle voisi tulla vielä myöhemmin syksyllä uudelleen. Aiemmilla vierailuilla hylylle on vallinnut heikko näkyvyys ja siitä on ollut vaikea saada kunnollista kuvaa. Nyt arvelimme, että syksyn ehtiessä pidemmälle näkyvyys ei ainakaan syyskuusta olisi heikentynyt. Viidentoista minuutin ajon jälkeen oltiin kohteella. Ankkuri pohjaan ja hetken odottelun jälkeen todettiin, että se pitää. Siispä sukeltajat veteen katsomaan, miltä pohjalla näyttää. Aivan syyskuun luokkaa näkyvyys ei ollut, mutta mukavat noin seitsemän metriä kuitenkin. Viisiasteinen vesi ei ollut suorastaan kylmää, mutta reilun tunnin vedessä olemisen jälkeen alkoi olo tuntua hiukan viileältä. Virtausta oli sen verran, että toiseen suuntaan ei juurikaan tarvinnut uida. Vaikka Hangossa ei juuri muuten liikettä ollutkaan, satamassa sijaitseva Roxx kahvila pub oli sentään auki. Siellä nautitun kanakorin äärellä oli mukava kerrata päivän sukellukset ennen kotimatkaa. Hangon itäsatamassa ei ollut juuri muita liikkeellä Kohti hylkyä. Retken kolmas osanottaja Johan Simolin poistui keskuudestamme uudenvuodenpäivänä. Tämä reissukertomus on omistettu hänen muistolleen.
AGONUKSEN KIPPARIT Agonuksen ollessa merellä, on aluksella oltava vahdissa vähintään yksi aluksen operointi taitoinen henkilö. Aluksen päällikkönä voi toimia vain Kipparit listalla mainittu Simppu. Kipparin ollessa sukeltamassa, on aluksen vahtina oltava toinen kippari tai alla olevalla listalla mainittu Simppu, joka pystyy hätä tilanteessa operoimaan aluksella ja ajamaan sen väyliä pitkin takaisin Kasnäsiin. Lista on seuran hallituksen kokoama ja perustuu siihen, ketkä ovat viime vuosien aikana säännöllisesti toimineet Agonuksen kippareina tai osallistuneet kipparikoulutuksiin. Jos jostain syystä koet, että nimesi on jäänyt aiheetta pois listalta, ole yhteydessä puheenjohtajaan, niin saadaan lista ajantasalle. Reissunvetäjien tehtävä on varmistaa, että aluksella on reissulle lähdettäessä asianmukainen miehitys, eli kippari ja vähintään kaksi kansimiestä, jotka hallitsevat rantautumiset. Jos aluksen kippari aikoo sukeltaa, on hänelle oltava varamies. Uusin lista löytyy aina nettisivujen jäsenosiosta. Seuraava kipparikoulutus pyritään järjestämään ensi kesänä. Kipparit: Mika Böös Olli Pekka Juhantila Tuomas Juhantila Timo Karjalainen Seppo Laine Jarmo Laulunen Päivi Liuska Kankaanpää Erkki Niemi Jarkko Nieminen Marko Niinistö Esa Oksanen Veli Pekka Paatero Hannu Retva Pekka Saarinen Kari Salminen Mika Säde Tuukka Virtanen Ei kippari, mutta tarvittaessa pystyy operoimaan alusta Jesse Böös Joona Harjula Kimmo Nurkse Marko Saarinen Tero Tuomarmäki
RÄPYLÄT RUORISSA Ajokausi lähestyy. Ohessa hiukan purtavaa Agon ohjastajille. Nyt kun hiukan aavistelemme miksi Ago käyttäytyy niin kuin luontaiseen tapaansa kuuluu, niin aletaan sitten räpylöimään ruoria ihan tosissaan. Tavoitteena olisi antaa Agon nykyisille/tuleville ohjastajille sellainen ohjailutaito, ettei potkurin kieroilu taikka Agon vastahankaisuus yllätä kriittisissäkään paikoissa. Kaikki Agon ohjastajien toimet ja toimien seuraukset vaikuttavat Agon kulkuun potkurin, peräsimen ja Agon käännöskeskipisteen kautta. Paikallaan kellumisesta liikkeelle lähdettäessä potkurin kätisyys on ensisijainen vaikuttaja. Eteenpäin lähdettäessä potkurin vetopyöräefekti kääntää Agon perää oikealle käännöskeskipisteen toimiessa saranana. Vauhdin kasvaessa peräsimen asennolla ja potkurivirralla saadaan ohjattua Agoa haluttuun suuntaan. Vetopyöräefekti ei häviä koskaan, mutta sen vaikutus suuremmissa nopeuksissa voidaan jättää huomiotta. Ago vain kulkee hiukan oikean puolen kylki edellä. Lähdettäessä paikaltaan peruuttamaan vetopyöräefekti kääntää Agon perää vasemmalle käännöskeskipisteen toimiessa jälleen saranana. Vaikka vauhti taaksepäin kasvaakin, niin nyt Agoa ei voikaan ohjata peräsimellä, koska siihen ei osu potkurivirtaa. Vasta kun vauhti taaksepäin on huomattava, veden ohivirtaus saa jonkinlaista otetta peräsimestä ja heikkoja ohjausyrityksiä voi tehdä. Mutta vetopyöräefekti kääntää perää silti koko ajan huomattavasti vasemmalle. Sekä eteen että taakse lähdettäessä ja vauhdin kasvaessa Agon käännöskeskipiste liikkuu kölin suuntaisesti aina siihen suuntaan, johon ollaan menossa. Eteen ajettaessa momenttivarsi peräsinakselista käännöskeskipisteeseen kasvaa ja Agon ohjailu helpottuu. Taakse ajettaessa
käännöskeskipiste siirtyy taaksepäin ja ohjaava momenttivarsi lyhenee. Agon ohjattavuus taaksepäin huononee samalla kun peruutusvauhti taakse kasvaa. Kun eteenpäin ajoa jarrutetaan laittamalla potkurin veto taakse, kääntää vauhdin pienentyessä vähitellen kasvava vetopyörä efekti Agon perää vasemmalle. Agon kulkusuunta siis kääntyy vastaavasti oikealle. Kohtalaisessa vauhdissa peräsimen kääntely saattaa vielä vaikuttaa ohjailuun veden ohivirtauksen johdosta, mutta kun potkuri kerran jo peruuttaa, niin peräsimeen ei enää osu potkurivirtaa ja ohjailu on lähinnä avutonta. Tässä kohdassa voidaan heittää kaikuja menneestä ja perustella miksi uppoumarunkoisissa aluksissa on yleensä oikeakätinen potkuri. Purjehtijakansa Foinikialaiset pitivät perämelaa aluksen oikealla laidalla perässä. Oikeakätisiä kun olivat suurimmaksi osaksi. Niinpä alus pyrittiin laituroimaan vasen kylki laituria vasten, ettei perämela hajoa laituroitaessa. Tästä syystä kansojen kielissä aluksen vasenta laitaa sanotaan laiturin puoleksi. Vastaavasti oikea laita oli ohjastajan puoli, kun sieltä näki hyvin eteen ja oikealle. Oikealta tulevia muita aluksia pystyttiin väistämään helposti. Vasemmalta tulevat alukset hoitivat väistelyn, kun kerran omalta puoleltaan näkivät tapahtumat selvemmin. Ajettaessa uppoumarunkoinen alus vasen kylki laituria vasten asettuu alus laiturin suuntaisesti ihan itsekseen, ainakin, kun eteenpäin vievä liike jarrutetaan sopivasti ennen laituriin törmäystä. Alusten laiturin puolen perinne siis jatkuu oikeakätisillä potkureilla. Ja merenkulun sääntöjen mukaan pääsääntöisesti edelleen väistetään oikealta tulevia muita aluksia. Ajettaessa uppoumarunkoinen alus oikea kylki laituria vasten joudutaan eteenpäin vievä vauhti jarruttelemaan hyvissä ajoin ennen laituriin
törmäämistä. Jopa niin, että aluksi aluksen ja laiturin väliin jätetään kohtalainen vapaa väli ja laiturista ajetaan ohi. Ohi ajoa jopa vahvistetaan antamalla potkurilla eteenpäin vievä potku, jonka potkurivirtaa vielä peräsimellä käännetään. Agon ja laiturin väliin jätetään sellainen väli, joka sitten itsekseen umpeutuu kun loppujarrutus tehdään hiukan isommilla potkurin kierroksilla. Silloinhan vetopyöräefekti taas kääntää perää vasemmalle ja keulaa oikealle. Laituroitiinpa sitten kummalle kyljelle tahansa, niin oleellisesti pitää huomioida, että pienillä nopeuksilla Agon käännöskeskipiste jatkaa matkaansa suurin piirtein siihen suuntaan mihin isommilla nopeuksilla Ago on saatu ohjattua. Käännöskeskipiste jatkaa siis matkaansa suurin piirtein laiturilta tähdättyyn pisteeseen huolimatta siitä että Agon runko kääntyilee käännöskeskipisteen ympäri vetopyöräefektien ja ohjailujen takia. Tähtäyspisteeksi laiturilla kannattaakin valita aina se paikka mihin Agon rungon keskikohta halutaan sijoittaa. Ei tähdätä vapaan laituripaikan (taskuparkin) etu eikä takakohtaan vaan keskelle. Aina, kun Agon nopeus laskee tarpeeksi pieneksi, niin vallitsevan tuulen vaikutus ohjattavuuteen ja ohjattuun suuntaan vastaavasti kasvaa. Mitä pienempi on Agon vauhti sitä suurempi vaikutus on tuulella. Ja tietenkin, kun tuulee kovaa niin isommillakin nopeuksilla pitää tuulen vaikutus ottaa huomioon. Lännenpuoleisilla tuulilla Ago ajetaan yleensä Kasnäsin vesilaituriin lännen puolelle, oikea kylki laituriin. Laiturointi päättyy lähes poikkeuksetta keulan osumiseen rähmälleen laituria vasten, kun tuuli ja vetopyöräefekti yhdessä kääntävät keulaa oikealle. Laituria kannattaisikin ehkä lähestyä kuolleesta kulmasta, keula lievästi vastatuuleen. Kun loppujarrutus sitten tehdään, keula kääntyy itsekseen laiturin suuntaiseksi
ja lopuksi tuuli puhaltaa oikean kyljen laituriin. Samaiseen vesilaituriin pitää joskus laituroida idän puolelle laiturin lännen puolen ollessa varattuna. Poikkeuksetta yritykset lähestyä etelästä ja laituroida vasen kylki laituriin päättyvät kun tuuli puhaltaa Agon pois laiturista eikä kukaan ehdi hypätä köysien kanssa laiturille. Ja kun laituria lähestytään idästä, niin idempänä oleva toinen pistolaituri on esteenä. Vesilaituria voikin lähestyä idästä vasten tuulta, mutta laituroidaankin Agon oikea kylki laituriin ja keula etelään. Tätä varten pitää varustaa Agon oikea kylki springiköydellä, joka on niin pitkä, että ajettaessa ensin ankannokka suoraan poikittain laituria vasten niin että joku saa köyden kiinnitettyä laiturin pollariin. Ei tarvita mitään hyppyakrobatiaa, kun Agon keulan voi vielä tässä vaiheessa pitää vasten tuulta lähellä laituria ajamalla eteenpäin ja ohjaamalla potkurivirralla. Sitten, kun springiköysi on kiinni laiturissa, annetaan tuulen puhaltaa Ago irti laiturista ja ruori yli vasempaan ajetaan pienillä kierroksilla eteenpäin. Ago kääntyy helposti keula etelään vetopyöräefektin auttamana ja lopuksi pitää kierroksia hiukan nostaa ja ohjata potkurivirtaa että saadaan peräkin kiinni laituriin. Springiköyden käyttöä erilaisissa tilanteissa kannattaa ensin vakaasti harkita ja tuumailla ja ryhtyä vasta sitten toimintaan. Springiköyden kiinnityspaikka on ensimmäinen harkittava asia. Mitä kauempana peräsinakselista springiköysi on kiinni, sitä pidempi on peräsimen ja potkurivirran ohjaama momenttivarsi. Ohjailu muuttuu hienovaraisemmaksi lähempänä keulaa olevilla springiköysillä. Ja aina on mietittävä, mikä rungon (laidan) kohta ottaa tukea laiturista ja laitettava riittävä määrä lepuuttajia väliin. Springiköyden paikkaa vaihtamalla vältytään siltäkin, etteivät laidan ikkunat ota tukea laiturista, vaan joku vahvempi laidan kohta.
SUKELLUSSEURA SIMPPU RY:N UUDET SÄÄNNÖT käyttöön otettaviksi. Seuran sääntöjen muutostyö aloitettiin jo lähes vuosi sitten. Ensimmäisen kerran niitä käsiteltiin syyskokouksessa 2013. Tämän vuoden kevätkokous hyväksyi säännöt lopullisesti Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun sääntöjä on muutettu seuran rekisteröimisen jälkeen. Alkuperäiset säännöt olivat vuodelta 1976, eivätkä aivan kaikilta osin vastanneet tämän päivän odotuksia. Miksi sääntöjä on muutettu ja mikä on muuttunut vanoihin sääntöihin verrattuna? Sääntömuutokselle antoi alkusysäyksen kaksi eri asiaa: Sukeltajaliiton ja Liiku ry:n tekemässä sinettiauditoinnissa todettiin, että säännöt rajaavat hiukan turhan paljon erityisesti nuorten mahdollisuuksia harrastaa sukeltamista. Lisäksi on tehty lakimuutos, jonka mukaan yhdistyksissä voidaan tehdä tilintarkastuksen sijaan toiminnantarkastus. Tuon lakimuutoksen yhteydessä kaikki tilintarkastustoiminta jäi ammattilaisten tehtäväksi ja siten varsin kalliiksi palveluksi. Vanhat säännöt ovat kuitenkin edellyttäneet tilintarkastuksen tekemistä. Olennaisimmat muutokset säännöissä ovat: Erilaisten lupa ja vastuukysymysten sekä verotuksellisten seikkojen vuoksi uusissa säännöissä seuran toiminta ja palvelut rajataan pääsääntöisesti seuran jäsenille. Nuorisojäsenten ikäraja on nostettu 20 vuoteen. Tosin voidakseen osallistua seuran järjestämään muuhun kuin nuorisotoimintaan (reissut, keskiviikkosukellukset jne.), on nuortenkin liityttävä varsinaiseksi jäseneksi. Sääntöihin on otettu mukaan mahdollisuus ottaa seuraan määräaikaisia kannattajajäseniä, jotka pääsevät tutustumaan toimintaamme ennen päätöstään varsinaiseksi jäseneksi liittymistään. Seuran yleiskokouksissa äänioikeus on vain varsinaisilla jäsenillä. Mahdollisiin seurasta erottamiseen johtaviksi syiksi on lisätty se, että jäsen vaarantaa oman tai toisten sukeltajien turvallisuuden laiminlyömällä yhdistyksen tai Sukeltajaliitto ry:n sukellusturvallisuutta koskevia ohjeita. Seuran johtokunta on uusien sääntöjen mukaan hallitus. Kevätkokous oli aikaisemmin järjestettävä tammikuun loppuun mennessä, mikä aiheutti ongelmia mm. tilinpäätöksen ja toiminnantarkastuksen suhteen. Nyt kevätkokous voidaan järjestää maaliskuun loppuun mennessä. Säännöt kokonaisuudessaan ovat luettavissa nettisivuillamme www.simppu.net. UUSIA JÄSENIÄ Viime vuoden aikana seuran varsinaiseksi jäseneksi liittyi yhdeksän uutta Simppua. Tämän vuoden alussa jäsenmäärä on kasvanut edelleen kolmella. Uudet jäsenet ovat: Jarmo Ahokas Heli Heinonen Riku Karjalainen Elias Narinen Timo Narinen Eetu Nurmela Riitta Djupfors Antti Jalava Katariina Lehtinen Joakim Narinen Juuso Nurkse Heidi Reunanen
SUKELTAMASSA BARBADOKSELLA Toista kertaa peräkkäin peruuntuneen Punaisen Meren liveaboard matkan tilalle oli keksittävä jotain muuta. Koska sukellusten lisäksi oli halu nähdä muutakin uutta, kohteeksi valittiin lopulta Barbados. Pakettimatkaan kuului suora menolento ja paluumatkalla pikainen pysähdys Tukholmassa, joten vaihtojen kanssa ei tarvinnut temppuilla. Tosin n. 11 tunnin lentoaika koetteli istumalihaksia. Barbados sijaitsee Atlantin ja Karibianmeren välissä ja kuuluu Pieniin Antilleihin. Saari sijaitsee Venezuelan rannikolta noin 450 km koilliseen. Barbados on pikkuruinen itsenäinen saarivaltio, jolla on pituutta vain 34 km eikä leveyttäkään löydy kuin 23 km. Eli vertailukohtana noin viidesosa nykyisen Salon pinta alasta. Asukkaita saarelta löytyy 280 tuhatta. Vesi on kirkasta ja näkyvyys erinomainen. Tunnelma saarella on varsin leppoisaa ja paikallisväestö hyvin ystävällistä. Liikkuminen saarella onnistuu varsin mielenkiintoisen bussiverkoston avulla vaivatta joka paikkaan. Myös vuokra autolla liikkuminen on helppoa. Tosin vasemmanpuoleinen liikenne ja ratti oikealla aiheuttivat itselle alussa pientä hapuilua ja muutamia tahattomia lasin pyyhkimisiä risteyksissä kun oli tarkoitus käyttää vilkkua. Tiestö on varsin mielenkiintoista, sillä karttoihin merkityt isohkot tiet saattavat ollakin todellisuudessa lähes kärrypolkuja, ja bussit liikkuvat myös noilla poluilla. Sukeltaminen Barbadoksella on pienimuotoista ja keskittyy puhtaasti virkistyssukeltamiseen. Saarella ei ole tarjolla nitroxia tai muitakaan seoskaasuja. Liveaboardeja ei ole, vaan kaikki sukellukset tehdään pääsääntöisesti pienistä veneistä käsin ja pelkkää paineilmaa käyttäen. Sukellustoiminta kohdistuu pääasiassa saaren etelä ja länsirannikoille Karibianmeren puolella. Idässä, missä saari rajoittuu Atlanttiin, ovat virtaukset ja merenkäynti sen verran ankaria ettei noita alueita suositella sukeltajille. Itärannikolta löytyy sen sijaan yksi lainelautalijoiden mekka, jos vedenpäälliset harrastukset kiinnostavat. Koralliriuttojen lisäksi rannikolta löytyy myös lukuisia hylkykohteita. Osa on uponneita ja osa upotettuja. Kuuluisin hylyistä lienee SS Stavronikita. Stav, kuten paikalliset sitä kutsuvat, on 110 m pitkä kreikkalainen rahtialus, joka tuhoutui korjauskelvottomaksi tulipalossa vuonna 1979. Tuon seurauksena laiva upotettiin rannikon tuntumaan n. 40 metriin korallien kasvualustaksi. Hylkykohteita löytyy 6m ja 40m väliltä, joten jokaiselle löytyy jotain. Koralliriutoilta löytyy, hard ja soft korallien lisäksi, paljon pienempää merenelävää sekä runsaasti kilpikonnia. Eteläisilla riutoilla on alueita, joissa on mahdollisuus nähdä myös isompia meren eläviä kuten rauskuja (eagle ray). Alueella tavataan myös mantoja. Tosin niitä emme itse päässeet reissuillamme bongaamaan. Yksi venekunta tosin
oli nähnyt pari mantaa samaan aikaan hiukan ulompana rannasta. Veden lämpötila joulu tammikuun aikaan on noin 27 astetta. Eli palella ei tarvitse, vaikkakaan käyttämämme 3 mm:n pitkä märkkäri ei ollut lainkaan liikaa tunnin sukelluksilla. Huppukaan ei olisi ollut pahitteeksi. Näkyvyys vaihtelee tuulista ja virtauksista riippuen päivittäin. Neljän päivän aikana, kun kävimme sukeltamassa eri kohteilla, näkyvyys vaihteli 10 30 m välillä. Eli kaverin hukkaamisesta ei ollut vaaraa ns. huonoinakaan päivinä. Käyttämämme sukelluskeskuksen mukaan sukelluskausi jatkuu ympäri vuoden. Suurin osa turisteista käy maassa ns. kuivana kautena, joka ajoittuu joulukuusta toukokuulle. Kiireisin sesonki ajoittuu vuoden vaihteen tietämiin. Tosin millään käymällämme sukelluskohteella ei ollut ruuhkaa, vaikka sesonkiaikaan tuolla olimmekin. Käyttämämme sukelluskeskus otti kerrallaan vain 6 sukeltajaa veneeseen, joten käymillämme kohteilla kin, ettei tarvinnut sukeltaa muiden pölyssä tai, että joku porukka olisi pelottanut kaikki merenelävät matkoihinsa. ei muutenkaan ollut liiaksi väkeä. Hauskana yksityiskohtana palvelusta ja asiakkaisiin keskittymisestä mainittakoon että oppaamme muisti käyttämämme painot, kun menimme viikon jälkeen kolmatta kertaa sukeltamaan. Kuvastanee hyvin kuinka saarella panostetaan palveluun. Käyttämämme sukelluskeskuksen opas vältteli riuttoja, joilla oli jo muita sukeltajia. Se mahdollisti Sukelluskeskuksen tukialukset eivät olleet koolla pilattuja. Sukellusoppaan ja käyttämämme sukelluskeskuksen palvelu oli kaikin puolin varsin kiitettävää. Varasimme mukaan räpylöiden ja maskien lisäksi omat märkkärit ja regut. Keskus huolehti varusteistamme kuin omistaan ja ne oli pesty ja kuivatettu jokaisen sukelluskerran jälkeen. Laitepaketitkin oli valmiiksi kasattuina, kun seuraavana aamuna saavuimme paikalle. Jos joku on menossa Barbadokselle ja käyttää samaa sukelluskeskusta, niin sanoisinpa ettei omia varusteita tarvitse välttämättä ottaa mukaan. Sen verran laadukkaalta heidän toimintansa ja laitteiden huolto näytti. Tosin allekirjoittaneella on kokemusta vain yhdestä palvelun tarjoajasta, joten voihan tuo olla poikkeuskin. Merenelävät ovat isompia ja muutenkin erinäköisiä kuin kotivesillä. Kaikenkaikkiaan Barbadoksesta jäi lomakohteena varsin hyvä maku suuhun. Johtuneeko osittain myös siitä että maan kansallisjuoma on rommi, jota olikin tarjolla joka paikassa...
REISSULISTA 2014 Reissu Pvm Vetäjä Puhelin Huomattavaa 1 9 11.5. Tuomas Juhantila 050 4139562 2 16 18.5. 3 23 25.5. Mika Böös 040 8363600 4 30.5. 1.6. 5 5 8.6. Olli Pekka Juhantila 044 7704200 6 13 15.6 Erkki Niemi 040 5326194 7 20 22.6. 8 27 29.6. Olli Pekka Juhantila 044 7704200 9 4 6.7. Kari Salminen 040 5528349 Agonuksen kuljettajakoulutus. Agonus siirretään Salosta Kasnäsiin. Diving in Finland ja takaisin veteen cross over koulutusten avovesiharjoitukset. Reissulle ovat tervetulleita muutkin kuin kursseille osallistuvat. Kohteet ovat erityisesti P1 sukeltajille sopivia. Koulujen päätösviikonloppu. Utö, osa kohteista vaatii vähintään P2 luokituksen. Lähtö torstaina. Juhannus Laitesukelluksen peruskurssi (P1) Yhtenä kohteena Eira, joka vaatii vähintään P3 luokituksen. 10 11 13.7. Tero Tuomarmäki 044 5992898 11 18 20.7. Pekka Saarinen 050 3026806 12 23 27.7. Janne Torkkel 0400 905462 Norppa ja hyljeleirit 13 1 3.8. Teijo Reunanen 040 5921559 14 8 10.8. 15 15 17.8. Jesse Böös 0440 309508 16 22 24.8. Päivi Liuska Kankaanpää 044 7114382 17 29 31.8. Timo Karjalainen 040 7749728 18 5 7.9. Hannu Suominen 050 5242233 19 12 14.9. Mika Böös 040 8363600 Kurnut Laitesukelluksen jatkokurssi (P2) 20 19 21.9. Tuukka Virtanen 044 7274330 21 26 28.9. Tuomas Juhantila 050 4139562 Reissun aikana tehdään Agonuksen kuljettajakoulutuksen pimeä ja tutkanavigointiosuudet. Reissu päättyy Saloon. Jos haluat reissunvetäjäksi jonain listalla vapaana olevana viikonloppuna, soita O P:lle 044 7704200. Huomaa, ettei reissunvetäjän välttämättä tarvitse toimia Agonuksen kipparina.