KIRJALLINEN KYSYMYS 553/2004 vp Erityisopetuksen laatu ja tarve Eduskunnan puhemiehelle Erityisopetukseen siirrettyjen peruskoululaisten määrä on yli kaksinkertaistunut viime vuosikymmenen puolivälistä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2003 peruskoulun oppilaista jo 6,2 prosenttia eli 36 800 oppilasta oli siirretty erityisopetukseen. Osa-aikaista erityisopetusta annettiin joka viidennelle peruskoulun oppilaalle. Perusopetuslain 17 :n mukaan ensisijainen tapa järjestää luokkamuotoista erityisopetusta on integroida erityisopetuksen oppilas yleisopetuksen ryhmään. Tällä hetkellä 40 prosenttia erityisoppilaista osallistuu koulutyöhön yleisopetuksen yhteydessä. Integraation toteuttaminen edellyttää suotuisia olosuhteita ja tukitoimia, joiden mukaan oppilaalle taataan mm. erityisopettajan tuki. Tosiasiassa erityisopettajista on suuri pula, ja noin kolmasosa heistä on vailla kelpoisuutta. Monessa kunnassa erityisopetuksen tila on kaoottinen: yleisopetuksen ryhmiä ei pienennetä erityisoppilaita integroitaessa, koulunkäyntiavustajat opettavat erityisoppilaita yksin, luokanopettajat ja lehtorit eivät ole saaneet erityisoppilaiden integroinnin edellyttämää täydennyskoulutusta eivätkä erityisopetukseen siirretyt oppilaat saa tarvitsemiaan tukitoimia. Näin ollen erityisoppilaiden opetusta ei pystytä järjestämään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti yleisopetuksen ryhmissä lain edellyttämällä tavalla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä yleisopetukseen integroidun erityisopetuksen edellytysten turvaamiseksi tulevaisuudessa ja mitä ennalta ehkäiseviä keinoja hallitus aikoo käyttää erityisopetuksen tarpeen vähentämiseksi? Helsingissä 24 päivänä kesäkuuta 2004 Minna Lintonen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Minna Lintosen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 553/2004 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä yleisopetukseen integroidun erityisopetuksen edellytysten turvaamiseksi tulevaisuudessa ja mitä ennalta ehkäiseviä keinoja hallitus aikoo käyttää erityisopetuksen tarpeen vähentämiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Erityisopetuksen kehittämiseksi on opetusministeriön toimesta käynnistetty toimenpiteitä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman vuosille 2003 2008 mukaisesti. Erityisopetuksen ja tukiopetuksen toteutuminen arvioidaan ja laaditaan toimenpideohjelma tukemaan oppimisja sopeutumisvaikeuksien varhaista tunnistamista ja opetusjärjestelyjen kehittämistä. Lisäksi selvitetään valtion erityiskoulujen toiminta osaamis- ja resurssikeskuksina sekä kehitetään alueellisten osaamis- ja resurssikeskusten toimintaa. Siirtämällä niistä osaamista turvataan yleisopetuksen piirissä tapahtuvan erityisopetuksen onnistuminen. Koulutuksen arviointineuvoston toimesta on tekeillä erityis- ja tukiopetuksen ja oppilashuoltopalveluiden saatavuuden ja laadun arviointi perusopetuksessa; se valmistuu maaliskuussa 2005. Erityisopetuksen laadullisen kehittämisen hanke (LATU-hanke) päättyy vuoden 2004 lopussa. Hankkeen painopisteitä ovat mm. erityisopetuksen kunnallisen ja alueellisen suunnittelun kehittäminen, erityisen tuen tarpeen varhainen toteaminen ja opettajan työn tukeminen. Lisäksi tavoitteena on yhdistää ja tehostaa pienten kuntien voimavarojen käyttöä, minkä tarkoituksena on saada aikaan pysyvää alueellista yhteistyötä. Kyseiset hankkeet antavat osaltaan pohjaa mahdollisille lainsäädännön muutostarpeille. Opettajien erityispedagogisen osaamisen lisäämiseksi on opetusministeriön toimesta tehty linjaukset ja toimenpiteitä on käynnissä. Yliopistoista valmistuu vuosien 2004 2006 tulossopimuksissa asetettujen koulutustavoitteiden mukaan yhteensä 990 henkilöä erityisopetuksen tehtäviin. Tämän lisäksi yliopistoissa on erityisopetuksen kelpoisuuden tuottavaa koulutusta vuodesta 2001 lähtien laajennettu siten, että vuosien 2001 2006 aikana on yhteensä noin 950 henkilöllä mahdollisuus kouluttautua erityisopettajiksi. Opettajankoulutuksen yhteydessä kiinnitetään huomiota opettajien erityispedagogisen ja kehityspsykologisen asiantuntemuksen kehittämiseen kaikkien opettajien työssä. Jokaisella opettajalla tulee olla perusvalmiudet oppimisvaikeuksien havaitsemiseen ja ehkäisemiseen sekä halu ja taito tehdä yhteistyötä erityisopettajan kanssa. Oppimisvaikeudet ovat keskeinen haaste opettajien peruskoulutuksen lisäksi myös täydennyskoulutukselle. Erityispedagoginen tietous on tarpeen eri opettajaryhmien työssä. Tätä tietoutta voidaan lisätä luokan- ja aineenopettajankoulutuksessa yliopistojen keskinäisen koulutusyhteistyön avulla. Opetusministeriö pitää välttämättömänä, että myös kunnat ja muut oppilaitosten ylläpitäjät suunnitelmallisesti kehittävät opettajien erityisopetukseen liittyvää täydennyskoulutusta ja suuntaavat siihen riittävät resurssit. 2
Ministerin vastaus KK 553/2004 vp Minna Lintonen /sd Opetusministeriö korostaa myös sitä, että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden lukumäärään pohjautuvien korotettujen yksikköhintojen ja niistä muodostuvien voimavarojen kohdentuminen laadukkaan erityisopetuksen toteuttamiseen on kunnan vastuulla. Varhaisen puuttumisen ja ennalta ehkäisevien toimenpiteiden tehostamiseksi kehitetään oppilashuoltoa sekä opinto-ohjausta koskevaa lainsäädäntöä. Samoin kehitetään moniammatillista yhteistyötä sekä kodin, koulun ja ympäröivän yhteiskunnan vuorovaikutusta. Näihin on erityisesti kiinnitetty huomiota uusien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden laadinnan yhteydessä. Helsingissä 7 päivänä heinäkuuta 2004 Opetusministeri Tuula Haatainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 553/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Minna Lintonen /sd: Vad avser regeringen göra för att trygga förutsättningarna för att specialundervisningen integreras i den allmänna undervisningen i framtiden och vilka preventiva åtgärder tänker regeringen tillgripa för att minska behovet av specialundervisning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Åtgärder i syfte att utveckla specialundervisningen har genom undervisningsministeriets försorg vidtagits enligt utvecklingsplanen för utbildning och forskning 2003 2008. Det görs en utvärdering av genomförandet av specialundervisningen och stödundervisningen och görs upp ett åtgärdsprogram till stöd för en tidig identifiering av inlärnings- och anpassningssvårigheter och utveckling av undervisningsarrangemangen. Dessutom utreds verksamheten vid statens specialskolor som kompetens- och resurscentrum och verksamheten vid de regionala kompetens- och resurscentrumen utvecklas. Genom att kunnande överförs från dem tryggas en lyckad specialundervisning inom den allmänna undervisningen. Rådet för utbildningsutvärdering har startat en utvärdering av tillgången och kvaliteten på specialundervisningen och stödundervisningen samt elevvårdstjänsterna i den grundläggande utbildningen. Den blir färdig i mars 2005. Ett utvecklingsprojekt gällande specialundervisningens kvalitet (LATU-projektet) slutförs före utgången av året. Projektet fokuserar bl.a. på hur den kommunala och regionala planeringen av specialundervisningen har utvecklats, på ett tidigt konstaterande av behov av särskilt stöd och på stöd för lärarens arbete. Syftet är även att förena och effektivisera användningen av de små kommunernas resurser i syfte att få till stånd bestående regionalt samarbete. Projekten ger underlag för eventuella behov av ändringar i lagstiftningen. För att öka lärarnas specialpedagogiska kompetens har undervisningsministeriet dragit upp riktlinjer och åtgärder har vidtagits. Vid universiteten kommer enligt de utbildningsmål som anges i resultatavtalen för 2004 2006 sammanlagt 990 personer att utexamineras för uppgifter inom specialundervisningen. Därtill har den behörighetsgivande utbildningen för specialundervisning sedan 2001 utökats vid universiteten så att sammanlagt ca 950 personer har möjlighet att utbilda sig till speciallärare åren 2001 2006. Inom lärarutbildningen läggs vikt vid utvecklingen av lärarnas specialpedagogiska och utvecklingspsykologiska sakkunskap i alla lärares arbete. Varje lärare skall ha basfärdigheter att lägga märke till och förhindra inlärningssvårigheter samt vilja och förmåga att samarbeta med en speciallärare. Inlärningssvårigheterna är en central utmaning inte bara för grundutbildningen utan även för fortbildningen av lärare. Det behövs en specialpedagogisk medvetenhet i arbetet inom de olika lärargrupperna. Med hjälp av utbildningssamarbete mellan universiteten kan denna medvetenhet ökas i klass- och ämneslärarutbildningen. Undervisningsministeriet anser det nödvändigt att även kommunerna och övriga huvudmän för läroanstalter planmässigt utvecklar fortbildningen som gäller specialundervisning för lärarna och tilldelar denna utbildning tillräckliga resurser. 4
Ministerns svar KK 553/2004 vp Minna Lintonen /sd Ministeriet framhåller även att det vilar på kommunens ansvar att sörja för de förhöjda priser per enhet som antalet elever i behov av särskilt stöd utgör grund för och att de resurser som detta medför riktas mot specialundervisning av god kvalitet. I syfte att göra det tidiga ingripandet och de preventiva åtgärderna effektivare utvecklas elevvården samt lagstiftningen om studiehandledning. Likaså utvecklas samarbetet mellan olika yrkesgrupper samt växelverkan mellan hemmet, skolan och det kringliggande samhället. Dessa frågor har rönt särskild uppmärksamhet när de nya grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen utformades. Helsingfors den 7 juli 2004 Undervisningsminister Tuula Haatainen 5