YDINVOIMALAITOKSEN JA SEN VARAENERGIATUOTANNON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSEN TÄYDENNYS 09.09.2015
SISÄLLYSLUETTELO 1. TÄYDENNYSHAKEMUKSEN YLEISTIEDOT... 4 1.1 Täydennyshakemus... 4 1.2 Hankealue... 4 2. TIEDOT HANKEALUEESTA JA SEN YMPÄRISTÖSTÄ... 5 2.1 Maankäyttö ja kaavoitus... 5 2.1.1 Maakuntakaava... 5 2.1.2 Yleiskaava... 6 2.1.3 Asemakaava... 7 2.2 Omistussuhdeselvitys... 9 2.2.1 Hakijan hallinnoimat alueet... 9 2.3 Hankealueen ja sen läheisyydessä olevien alueiden ympäristö... 10 2.3.1 Merialue... 10 2.4 Luonnonolot, maisema ja kulttuuriympäristö... 16 2.4.1 Luonnonolot... 16 2.4.2 Maisema ja kulttuuriympäristö... 19 2.4.3 Vesistön ja rantojen käyttö... 20 2.4.4 Kalasto ja kalastus... 20 3. PURKURAKENTEEN KUVAUS... 21 3.1 Tämän täydennyshakemuksen nojalla toteutettavat pysyvät rakenteet... 22 3.2 Rakentaminen... 23 3.3 Massamäärät ja massojen laatu... 24 3.4 Töiden vaiheistus ja kesto... 25 4. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 26 4.1 Maankäyttöön kohdistuvat vaikutukset... 26 4.2 Maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin kohdistuvat vaikutukset... 26 4.3 Vesistövaikutukset... 26 4.3.1 Virtausolosuhteet ja vedenlaatu... 26 4.3.2 Pohjaolosuhteet, vesikasvillisuus ja pohjaeläimet... 28 4.3.3 Kalasto... 29 4.4 Linnusto... 31 4.4.1 Vaikutukset elinympäristöihin... 32 4.4.2 Melun vaikutukset... 32 4.4.3 Liikkumisen vaikutukset... 33 4.5 Kluuvit... 34 4.6 Arvokas kallioalue... 35 4.7 Maisemaan ja kulttuuriperintöön kohdistuvat vaikutukset... 35 4.8 Maa-, ranta- ja vesialueiden käyttöön sekä virkistykseen kohdistuvat vaikutukset... 35 4.8.1 Kalastus... 35 4.8.2 Vesiliikenne... 37 5. HANKKEESTA AIHEUTUVAT VAHINGOT, HAITAT JA EDUNMENETYKSET... 38 6. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISY JA LIEVENTÄMINEN SEKÄ VESISTÖN KÄYTÖN TURVAAMINEN... 38 7. OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET... 39 8. TARKKAILUSUUNNITELMA... 40
LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Yleiskartta Läjitysalueselvitys sekä Hanhikiven edustan merialueelta tehdyn sedimenttinäytteenoton tulokset syksyltä 2012. Luode Consulting Oy 2012. Pohjatutkimuskartta Kalasto- ja kalastusselvitykset Kala- ja vesitutkimus Oy 2012. Kalasto ja poikastuotanto Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 2012. Kala- ja vesitutkimus Oy 2012. Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Pyhäjoen ja Raahen edustan merialueella vuonna 2011. Kala- ja vesitutkimus Oy 2012 Fennovoiman ydinvoimalaitoksen vesistörakennustöiden kalatalousvaikutusarvio. Hanhikiven ydinvoimalaitoksen jäähdytysveden purkurakenteen suunnitelmaselostus Vaikutusaluekartta Liite 7 Fennovoiman ydinvoimalahanke, Pyhäjoki. 2c: pohjavesiselvitys vesilupaa varten. Sito Oy 2012. Liite 8 Liite 9 Tarkkailusuunnitelma Hanhikiven ydinvoimalaitoksen vesirakenteiden rakentamisesta aiheutuvat ammattikalastajakorvaukset. Pöyry Finland Oy, 9.6.2014.
1. TÄYDENNYSHAKEMUKSEN YLEISTIEDOT 1.1 Täydennyshakemus Fennovoima Oy täydentää ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ydinvoimalaitoksen ja sen varaenergiatuotannon ympäristölupahakemustaan (Dnro PSAVI/3877/2014) tällä täydennyshakemuksella. Lupaa haetaan ydinvoimalaitoksen jäähdytysveden purkurakenteille ja niihin liittyvien suojapenkereiden rakentamiselle, rakentamiseen liittyville ruoppauksille ja louhinnoille sekä työnaikaiselle kuivatyöpadolle. Lisäksi haetaan ympäristönsuojelulain 199 :n mukaista lupaa toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta jäähdytysveden purkurakenteita ja niihin liittyviä rakennustöitä, eli tätä täydennyshakemusta, koskevilta osin. Hakija esittää ympäristönsuojelulain aloittamisluvan mukaiseksi vakuudeksi 250 000 euroa. Fennovoima Oy haki vuonna 2013 vesilain mukaista lupaa (Dnro PSAVI/21/04.09/2013) rakentaa jäähdytysveden purkurakenteet ja niihin liittyvät penkereet. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 55/2015/2 jättänyt hakemuksen tutkimatta. Päätöksessään aluehallintovirasto on todennut, että jäähdytysveden purkurakenteita ei käsitellä erillisenä vesitalousasiana vaan osana ympäristölupaa. Perusteluissaan aluehallintovirasto viittaa ympäristönsuojelulain 69 :än todeten seuraavaa: Ympäristönsuojelulain 69 :ssä säädetään mahdollisuudesta määrätä ympäristöluvassa vesilain mukaisesti viemäriputken rakentamisesta ja sitä varten tarvittavasta käyttöoikeudesta. Käsiteltävänä olevan vesitalouslupahakemuksen vireille tullessa voimassa olleen vanhan ympäristönsuojelulain 49 :ssä säädetään samalla tavalla. Säännöksen alkuperäisten esitöiden (HE 84/1999) mukaan ympäristöluvan yhteydessä määrättäisiin samalla purkujohdon tekoon liittyvästä rakentamisesta ja käyttöoikeudesta ja nämä seikat ratkaistaisiin ympäristöluvassa ottaen huomioon vesistöön rakentamista koskevat vesilain edellytykset. Esitöiden mukaan päästökohta ja purkujohto muodostaisivat kokonaisuuden, joka ratkaistaisiin osana ympäristölupaa. Ympäristönsuojelulain 69 :n ja vanhan ympäristönsuojelulain 49 :n säännöksien tarkoituksena on yhdistää jätevesien johtamisen käsittely kokonaisuutena ympäristölupaasiaan. Tässä vesitalouslupahakemuksessa kuvattujen purkurakenteiden ja niihin liittyvien penkereiden tarkoituksena on jätevesien johtaminen ydinvoimalaitokselta mereen. Aluehallintovirasto tulkitsee viemäriputken rakentamisesta säädetyn koskevan myös jäähdytysvesien purkurakenteiden rakentamista. Edellä mainituilla perusteilla aluehallintovirasto pitää oikeana, ettei jäähdytysvesien purkurakenteita käsitellä erillisenä vesitalousasiana vaan osana ympäristölupaa. Fennovoima Oy on jättänyt ydinvoimalaitoksen ja sen varaenergiatuotannon ympäristölupahakemuksen (Dnro PSAVI/3877/2014) joulukuussa 2014 Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. Fennovoima Oy täydentää edellä mainittua ympäristölupahakemusta koskemaan myös ydinvoimalaitoksen jäähdytysveden purkurakenteen rakentamista. Purkurakenteeseen kuuluvat jäähdytysvesitunnelin purkupuolen suun betonirakenne, poistovesiuoma sekä betonirakennetta ja poistouoman alkuosaa suojaavat penkereet. Suunnitellut toimenpiteet on esitetty luvussa 3. 1.2 Hankealue Tässä täydennyshakemuksessa tarkoitettu hankealue käsittää Hanhikiven niemelle suunnitellun jäähdytysveden purkurakenteen rantaan ja merialueelle sijoittuvat osat (Kuva 1).
Vedenpurkurakenteet sijoittuvat niemen pohjoisrannalle osittain Pyhäjoen kunnan ja osittain Raahen kaupungin alueelle. Kuva 1. Hankealueen sijainti. Tämän täydennyshakemuksen mukainen hankealue käsittää jäähdytysveden purkurakenteet, joka on esitetty kuvassa punaisella rajauksella. 2. TIEDOT HANKEALUEESTA JA SEN YMPÄRISTÖSTÄ Tässä luvussa on esitetty vain ne tiedot, jotka koskevat erityisesti hankealuetta ja sen ympäristöä. Muut tiedot on esitetty ydinvoimalaitoksen ympäristölupahakemuksessa (Dnro PSAVI/3877/2014). 2.1 Maankäyttö ja kaavoitus 2.1.1 Maakuntakaava Alueella on voimassa Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaava (Kuva 2). Hankealue sijaitsee maakuntakaavassa EN-yv merkinnällä (energiahuollon alue, ydinvoimalaitos) osoitetulla alueella. Merkinnällä osoitetaan ydinvoimalaitoksen ja sen tukitoimintojen alueet. Alue on varattu energiantuotantoa palvelevia laitoksia, rakennuksia tai rakenteita varten. Lisäksi alueelle saa sijoittaa ydinvoimalan tukitoimintoja, kuten tilapäistä asumista ja vesien käsittelyyn liittyviä laitoksia ja rakenteita. Ydinvoimalaitoksen
aluevaraus sisältää myös vesialuetta, jota saa käyttää voimalaitoksen tarkoituksiin (noin 200 m:n etäisyydeltä rannasta) ja jonne saa rakentaa sinne laitoksen tarvitsemia laitureita ym. rakennelmia ja laitteita. Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaava ja kaavamääräykset ovat ympäristölupahakemuksen liitteenä 5. Kuva 2. Ote Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaavasta. 2.1.2 Yleiskaava Hankealueen mukaiset toiminnot ja hankealue sijoittuvat osittain Pyhäjoen kunnan ja osittain Raahen kaupungin voimassa oleville osayleiskaava-alueille. Osayleiskaavat ja kaavamääräykset ovat ympäristölupahakemuksen liitteenä 6. Pyhäjoen kunta Pyhäjoen kunnan alueella purkurakenteet sijoittuvat Pyhäjoen kunnan Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen osayleiskaavassa EN-1 merkinnällä energiahuollon alueeksi osoitetulle alueelle. Osalla alueesta on ge kohdemerkintä, jolla osoitetaan arvokkaita kallioalueita ja muita geologisia muodostumia. Pyhäjoen kunnan puolella hankealueen läheisyydessä on luo-2 merkinnällä osoitettu luonnon monimuo-
toisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Luo-2 merkinnällä osoitettu alue on vesilain (587/2011) 11 :n mukainen luontotyyppi (kluuvi). Tarkemmin alueen kaavamerkintöjä ja kaavamääräyksiä on selostettu Pyhäjoen kunnan Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen osayleiskaavassa. Purkurakenteiden sijoittaminen on Pyhäjoen kunnan Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen osayleiskaavan mukainen. Raahen kaupunki Raahen kaupungin alueella purkurakenteet sijoittuvat Raahen kaupungin Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen osayleiskaavassa EN-2 merkinnällä energiahuollon alueeksi varatulle alueelle ja W-1 merkitylle vesialueelle. Poistouoma ulottuu W-1 merkityn vesialueen ulkopuolelle. Kaavamääräyksien mukaan W-1 merkittyä vesialuetta voidaan käyttää voimalaitoksen tarkoituksiin ja sille voidaan rakentaa voimalaitoksen tarvitsemia laitureita ym. rakennelmia ja laitteita. Energiahuollon alueeksi varatulla alueella (EN-2 merkintä) on ge kohdemerkitty osa-alue, jolla osoitetaan arvokkaita kallioalueita ja muita geologisia muodostumia. Hankealueella tai sen läheisyydessä on myös luo-1 ja luo-2 merkinnällä osoitetut luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet. Luo-2 merkinnällä osoitetulla alueella sijaitsee vesilain (587/2011) 11 :n mukainen luontotyyppi (kluuvi). Tarkemmin alueen kaavamerkintöjä ja kaavamääräyksiä on selostettu Raahen kaupungin Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen osayleiskaavassa. Purkurakenteiden sijoittaminen on Raahen kaupungin Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen osayleiskaavan mukainen. 2.1.3 Asemakaava Hankealueen mukaiset toiminnot ja hankealue sijoittuvat osittain Pyhäjoen kunnan ja osittain Raahen kaupungin voimassa oleville asemakaava-alueille. Asemakaavat ja kaavamääräykset on esitetty ympäristölupahakemuksen liitteessä 7. Pyhäjoen kunta Pyhäjoen kunnan alueella purkurakenteet sijoittuvat Pyhäjoen kunnan Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen asemakaavassa EN-1 merkinnällä energiahuollon korttelialueeksi osoitetulle alueelle (Kuva 3). Osalla alueesta on ge kohdemerkintä, jolla osoitetaan arvokkaita kallioalueita ja muita geologisia muodostumia. EN-1 merkityllä alueella rakenteet sijoittuvat kokonaisuudessaan rakennusalaksi merkitylle alueelle. Hankealueen läheisyydessä, rakennusalaksi merkityn alueen ulkopuolella, on luo-2 merkinnällä osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Luo-2 merkinnällä osoitettu alue on vesilain (587/2011) 11 :n mukainen luontotyyppi (kluuvi).
Kuva 3. Ote Pyhäjoen kunnan (ja Raahen kaupungin) Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen asemakaavasta. Kuvaan on rajattu punaisella hankealueen summittainen sijainti. Tarkemmin alueen kaavamerkintöjä ja kaavamääräyksiä on selostettu Pyhäjoen kunnan Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen asemakaavassa. Purkurakenteiden sijoitus on Pyhäjoen kunnan Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen asemakaavan mukainen. Raahen kaupunki Raahen kaupungin alueella purkurakenteet sijoittuvat Raahen kaupungin Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen asemakaavassa EN-2 merkinnällä energiahuollon korttelialueeksi varatulle alueelle ja W-1 merkitylle vesialueelle (Kuva 3). Kaavamääräyksien mukaan W-1 merkittyä vesialuetta voidaan käyttää voimalaitoksen tarkoituksiin ja sille voidaan rakentaa voimalaitoksen tarvitsemia laitureita ym. rakennelmia ja laitteita. Energiahuollon alueeksi varatulla alueella (EN-2 merkintä) on ge kohdemerkitty osa-alue, jolla osoitetaan arvokkaita kallioalueita ja muita geologisia muodostumia. EN- 1 merkityllä alueella rakenteet sijoittuvat kokonaisuudessaan rakennusalaksi merkitylle alueelle. Hankealueen läheisyydessä, rakennusalaksi merkityn alueen ulkopuolella, on myös luo-1 ja luo-2 merkinnällä osoitetut luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet. Luo-2 merkinnällä osoitetulla alueella sijaitsee vesilain (587/2011) 11 :n mukainen luontotyyppi (kluuvi).
Tarkemmin alueen kaavamerkintöjä ja kaavamääräyksiä on selostettu olevassa Raahen kunnan Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen asemakaavassa. Purkurakenteiden sijoitus on Raahen kaupungin Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen asemakaavan mukainen. 2.2 Omistussuhdeselvitys 2.2.1 Hakijan hallinnoimat alueet Fennovoiman hallinnassa olevat alueet on esitetty kuvassa 4. Punaisella on osoitettu Fennovoiman omistuksessa olevat alueet ja violetilla lunastusluvassa määritellyt alueet, jotka on saatu Fennovoiman hallintaan ennakkohaltuunottomenettelyllä. Hankealue sijoittuu kokonaan Fennovoiman omistuksessa olevalle maa- ja vesialueelle. Kuva 4. Maanomistuksen tilanne 9.9.2015. Punaisella on osoitettu Fennovoiman ostamat alueet ja violetilla lunastusluvassa mukana olevat alueet. Purkurakenteita sijoittuu seuraaville kiinteistöille: 678-411-8:36 Kangas 678-411-878:40 Piehingin jakokunta 678-411-876:1 Piehingin kalastuskunnan osakaskunta 678-411-8:35 Hanhela 678-411-878:41 Vesijättömaa 625-403-13:6 Hanhiseutu 625-403-85:7 Hanhikivi Luettelo lähialueen kiinteistöistä omistajatietoineen on esitetty ympäristölupahakemuksen liitteenä 17.
2.3 Hankealueen ja sen läheisyydessä olevien alueiden ympäristö 2.3.1 Merialue Merenpohjan laatu Jäähdytysveden purkurakenteen alueella merenpohja on kalliota tai keskitiivistä ja tiivistä hiekkaa ja soraa. Vuonna 2012 (Sito Oy 2012b) tehtyjen seismisten taittumisluotausten ja porakonekairausten perusteella kalliopinta jäähdytysveden purkurakenteen alueella on tasolla -7 +2. Porakonekairausten mukaan kallio on kovaa ja ehjää. Seismisissä taittumisluotauksissa vuonna 2012 havaittiin purkurakenteen lähettyvillä ruhjeisuutta. Irtomaakerrokset kallion päällä ovat enimmillään viiden metrin paksuiset, ollen paksuimmillaan läntisen suojapenkereen kohdalla. Itäisellä suojapenkereellä on etupäässä avokalliota. Aallokko ja Hanhikiven niemen kärjessä voimistuvat virtaukset muokkaavat merkittävästi alueen pohjaa. Hanhikiven niemen kärjessä pohja on rantavyöhykkeen matalissa osissa (0 5 m) kivikkoa ja lohkareikkoa. Soraa löytyy satunnaisesti suojaisista painanteista, ja sen osuus kasvaa syvyysvyöhykkeellä 5 10 m. Yli 10 metrin syvyydessä pohja on hienon hiekan (125 250 µm) peittämää. Hiekan alla on paikoitellen kovan saven muodostamia linssejä. Orgaanista sedimenttiä alueelta löytyy vain suojaisista rantavyöhykkeen poukamista. Hanhikiven edustan merialueella on vuosina 2009 2012 tehty useita pohjatutkimuksia. Tärkeimmät tulokset on koottu seuraaviin kappaleisiin. Pohjatutkimuskartat ja leikkauskuvat ovat tämän täydennyshakemuksen liitteenä (Liite 3). Sedimentin haitta-aineet Hanhikiven niemen merialueella on tehty sedimentin haitta-ainetutkimuksia vuosina 2009 ja 2012. Vuoden 2009 (Pohjatekniikka Oy 2009) tutkimuksessa ei tavattu varsinaista pintasedimenttikerrostumaa, vaan näytteenotto päättyi kovaan pohjaan, kiviin tai kallioon ja kahdeksasta tutkimuspisteestä vain yhdestä (piste P1B) saatiin näytteitä (Kuva 5 ja Taulukko 1). Näytteet olivat syvyyksiltä 0,15 0,50 m ja 0,60 1,00 m ja niistä tehtiin haitta-ainetutkimuksia. Näytepiste sijaitsee hankealueen vieressä. Keväällä 2012 tehdyissä tutkimuksissa otettiin näytteitä yhdeksästä pisteestä, joista kahdesta (näytteet S101 ja S133 A) tehtiin haitta-ainetutkimuksia. Kumpikaan tutkittu näyte ei ollut hankealueelta. Syksyllä 2012 tehdyissä tutkimuksissa (Luode Consulting Oy) (Liite 2) sedimenttinäytteitä otettiin 25 tutkimuspisteestä, joista kaksi sijaitsi hankealueella (Kuva 5, piste 22 ja vara22). Näytteet otettiin pintakerroksesta, sillä alueen pohjanlaatu on niin kovaa, ettei tavanomaisella sedimenttinäytteenottokalustolla pystytty tunkeutumaan 5 cm syvempiin sedimenttikerroksiin. Otetuista näytteistä yhdeksälle eniten materiaalia sisältäneelle näytteelle tehtiin haitta-ainetutkimuksia. Näistä yhdeksästä näytteestä yksikään ei sijainnut kyseisellä hankealueella. Kuusi näytepistettä (Piste 7, Piste 10, Piste 11, Piste 15, Uusi 21, Kanava 1) sijaitsi meriväylän, sataman, jäähdytysveden ottorakenteiden ja jäähdytysveden varaottouoman alueella ja kolme suunnitellulla sedimenttien meriläjitysalueella. Näytteissä, joista haitta-ainetutkimuksia ei tehty, materiaali oli kiviä, soraa tai erittäin karkeaa hiekkaa. Vaikka analysoituja näytteitä ei ollut otettu hankealueelta, voidaan niistä saatujen tulosten katsoa kuvaavan myös hankealueen sedimentin tilaa. Näin voidaan katsoa, koska Hanhikiven niemen edustan merialueella pohjan laatu on toteutettujen tutkimusten perusteella samankaltainen koko alueelle ja analysoidut näytteet on otettu hankealuetta vastaavilta alueilta. Alueella ei myöskään ole ollut pistekuormitusta.
Kuva 5. Vuoden 2012 sedimenttinäytteiden ottopisteet (Luode Consulting 2012) sekä vuoden 2009 sedimenttipiste (P1B) (Pohjatekniikka Oy 2009). Tehdyissä haitta-ainetutkimuksissa ei todettu pilaantuneita sedimenttejä ja yleisesti haittaainepitoisuudet olivat matalia (Taulukko 1). Hanhikiven ympäristöstä otettujen sedimenttinäytteiden haitta-aineiden pitoisuudet, orgaanisen aineen pitoisuus sekä savipitoisuus (raekoko < 2 µm) ovat hyvin alhaisia. Tämän johdosta ei ole tehty normalisointia, vaan arvot on esitetty absoluuttisina pitoisuuksina. Taulukko 1. Haitta-ainetutkimusten tulokset normalisoimattomina. Keväällä 2012 näytteet vuositunnuksella K2012 ja syksyllä 2012 otetut näytteet vuositunnuksella S2012. Näyte P1B, 0,15 0,50 P1B, 0,60 1,00 S103 S133 A Piste 7 Piste 10 Piste 11 Piste 15 Uusi 21 Kanava 1 Vuosi 2009 2009 K2012 K2012 S2012 S2012 S2012 S2012 S2012 S2012 Haitta-aine Yksikkö Arseeni (As) mg/kg <5 <5 2,3 3,6 1,2 2,3 1,9 2,1 1,6 3,0 Elohopea (Hg) mg/kg <0,2 <0,2 <0,05 <0,05 <0,07 <0,07 <0,07 <0,07 <0,07 <0,07 Kadmium (Cd) mg/kg <0,1 <0,1 <0,2 <0,2 <0,2 <0,2 <0,2 <0,2 <0,2 <0,2 Kromi (Cr) mg/kg 30 32 15 10 4 7 5 13 5 9 Kupari (Cu) mg/kg 14 13 1,5 1,6 3 2 2 6 2 4 Lyijy (Pb) mg/kg 2,2 2,4 <4,0 <4,0 <2 2 <2 <2 <2 <2 Nikkeli (Ni) mg/kg 12 15 4,9 5,6 3 5 4 12 4 7 Sinkki (Zn) mg/kg 35 41 13 15 10 11 11 16 11 27
Tributyylitina (TBT) µg/kg <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <0,586 <0,568 <0,605 <0,584 <0,620 <0,909 Trifenyylitina (TPhT) µg/kg <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <0,586 <0,568 <0,605 <0,584 <0,620 <0,909 PCB kongeneeri 28 µg/kg <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 PCB kongeneeri 52 µg/kg <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 PCB kongeneeri 101 µg/kg <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 PCB kongeneeri 118 µg/kg <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 PCB kongeneeri 138 µg/kg <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 PCB kongeneeri 153 µg/kg <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 PCB kongeneeri 180 µg/kg <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 öljyhiilivedyt C10 mg/kg <50 <50 <50 <50 <50 <50 <50 <50 C40 naftaleeni µg/kg <10 <10 fenantreeni µg/kg <20 <20 antraseeni µg/kg <20 <20 fluoranteeni µg/kg <20 <20 bentso(a)antraseeni µg/kg <20 <20 kryseeni µg/kg <20 <20 bentso(k)fluoranteeni µg/kg <20 <20 bentso(a)pyreeni µg/kg <20 <20 DDT+DDE+DDD µg/kg <10 <10 dioksiinit ja furaanit (PCDD ja PCDF) Resuspensio indeno(123- µg/kg <20 <20 cd)pyreeni bentso(ghi)peryleeni µg/kg <20 <20 ngwho- TEQ/kg 3,4 3,4 0,920 0,928 0,907 0,921 0,919 1,05 Aallokko ja virtaukset aiheuttavat pohjasedimentin hienoimpien jakeiden voimakasta resuspensiota, joka näkyy sameutena jatkuvatoimisissa mittalaitteissa. Aallokon ja virtauksien aiheuttama pohjasedimentin resuspendoituminen onkin suurin Hanhikiven edustalla vettä samentava tekijä. Vuosina 2011 ja 2012 toteutetuissa jatkuvatoimisissa sameusmittauksissa (kolme mittauspistettä) suurimmat resuspension aiheuttamat sameudet ovat olleet 40 NTU ja ne ovat ajoittuneet myrskyjen yhteyteen (Kuva 6). Alhaisimmat sameusarvot ovat mitattu jääpeitteen alla. Pohjasedimentillä tehtyjen laboratoriokokeiden perusteella 40 NTU vastaa suuruusluokaltaan kiintoainepitoisuutta 1000 mg/l. Alueella pohjan läheisyydessä tehdyissä jatkuvatoimisissa mittauksissa keskimääräinen sameus on ollut melko pieni (3 NTU). Kyseinen lukuarvo vastaa sellaista sameutta, joka ei ole silmin havaittavaa.
Kuva 6. Sameus jatkuvatoimisesti mitattuna pohjan läheisyydessä pisteillä O1, O2 ja O3 (Luode Consulting Oy 2012)
Vesikasvillisuus Hanhikiven merialueen vesikasvillisuutta on selvitetty vuonna 2009 tehdyssä vedenalaisen luonnon nykytilan selvityksessä (Ilmarinen ym. 2009) sekä vuonna 2012 ns. bioindikaattoriselvityksenä (Leinikki ym. 2012) ympäristösäteilyn perustilaselvitystä varten. Vuonna 2014 on lisäksi toteutettu päävyöhykelinjamenetelmällä tehty vesikasvillisuuskartoitus (Syväranta & Leinikki 2014). Vuoden 2014 vesikasvillisuuden tutkimusraportti on ympäristölupahakemuksen liitteenä 14. Koko Suomen uhanalaisuusluokituksessa erittäin uhanalaiseksi (EN) luokiteltua ja Perämeren uhanalaisuusluokassa luokkaan puutteellisesti tunnettu (DD) luokiteltua luontotyyppiä näkinpartaisniittyä esiintyy jäähdytysveden purkupaikan kohdalla. Muualla niemen alueella näkinpartaisniittyjä tavataan Hanhikiven niemen ja Lännennokan välillä, ja runsaimmat kasvustot on havaittu Kultalanlahdessa, erityisesti Takarannan merenrantaniityn (tutkimuslinjat 6-8) kohdalla (Syväranta & Leinikki 2014). Kaikki havaitut näkinpartaiset ovat olleet mukulanäkinpartaa (Chara aspera). Laji ei ole uhanalainen. Hanhikiven niemen alueella yleisenä esiintyvä luontotyyppi uposkasvivaltaiset pohjat on luokiteltu valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU) mutta Perämeren osalta puutteellisesti tunnetuksi (DD). Alueella tehtyjen tutkimusten perusteella luontotyypin esiintymistä rajoittaa lähinnä rantojen avoimuus. Aikaisemmissa selvityksissä (Leinikki ym. 2012 ja Ilmarinen ym, 2009) uposkasvivaltaisia pohjia on esiintynyt koko alueella Hanhikiven niemeltä Kultalanlahden pohjoisosaan asti. Kesällä 2014 tutkituista linjoista luontotyyppiä esiintyi Hanhikiven niemen pohjoisosassa (tutkimuslinjat 1, 3-4) muun muassa lähellä hankealuetta sijaitsevassa fladassa, Takarannan alueella (linjat 5-7) ja Juholanrannalla (linja 11). Pohjaeläimet Hanhikiven niemen edustan merialueella on tehty pohjaeläintutkimuksia vuosina 2009, 2012 ja 2014 (Ilmarinen ym. 2009, Leinikki ja Syväranta 2012 ja Leinikki 2014). Vuoden 2014 pohjaeläintutkimusten raportti on ympäristölupahakemuksen liitteenä 15. Vuonna 2012 pohjaeläintutkimuksessa otettiin viisi rinnakkaista litoraalinäytettä sukeltamalla kuudesta pisteestä (Kuva 7). Näistä yksi sijoittuu hankealueen välittömään tuntumaan (piste Lit 5). Kaikki litoraalinäytteet pyrittiin ottamaan 1,2 metrin syvyydeltä kivi- tai kalliopinnoilta. Poikkeuksena on näyte Lit3, joka otettiin hiekka-mutapohjalta näkinpartaisniityn keskeltä. Vuonna 2014 litoraalin pohjaeläinnäytteitä otettiin samoilta vuoden 2012 näytepaikoilta, lisäksi näytteitä otettiin muun muassa vertailualueelta Yppärin Ulko-Harmin ympäristöstä viidestä pisteestä. Litoraalista otetut Kautsky-näytteet olivat kovilta pinnoilta, joiden pohjaeläinnäytteistä määritettiin Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksi, lajien lukumäärä ja tasaisuus (Evenness). Tasaisuus ilmaisee lajien keskimääräistä osuutta yhteisössä. Yhteisö on sitä monimuotoisempi, mitä korkeamman arvon edellä mainitut tunnusluvut saavat. Litoraalin näytepisteille laskettiin myös aallokon vaikutusta kuvaava tunnusluku SWM.
Kuva 7. Tutkimusalueen kartta (Leinikki ja Syväranta 2012). Kautsky-noutimella otettujen näytteiden yhteisöt olivat monimuotoisuudeltaan lähes yhdenveroiset, vaikka näyte Lit3 oli muista poiketen otettu hiekkapohjalta (Taulukko 2). Kaikki näytteet otettiin syvyysvyöhykkeestä, jossa kasvillisuus saa riittävästi valoa menestyäkseen. Aallokon vaikutus kuitenkin heikentää kasvillisuuden elinoloja. Tämä näkyi erityisesti pisteissä Lit1 ja Lit2, joista kasvillisuus puuttui kokonaan. Taulukko 2. Shannon-Wiener diversiteetti-indeksi (H ), lajimäärät (S) ja yhtenäisyys (Evenness) litoraalin Kautsky-näytteistä (Leinikki ja Syväranta 2012). Näytepaikka Lit1 Lit2 Lit3 Lit4 Lit5 Lit6 H 1,846053 1,647215 1,772759 1,989845 1,969668 1,963521 S 10 8 12 12 11 15 Evenness 0,80173 0,792143 0,713411 0,800773 0,821415 0,725068 Sekä vuoden 2012 että 2014 pohjaeläinnäytteissä esiintyi enimmäkseen surviaissääskiä (Chironomidae), harvasukasmatoja (Oligochaeta), valkokatkoja (Monoporeia affinis), kilkkejä (Saduria entomon) ja amerikansukasjalkaisia (Marenzelleria sp.). Suurin osa havaituista lajeista kuului surviaissääskiin (Chironomidae). Lajistoltaan näytepisteet poikkesivat toisistaan jonkin verran. Lajistoon vaikuttavat eniten syvyys, pohjan laatu sekä aallokon vaikutus muutamien neliömetrien alueella. Eläinlajistoon vaikuttaa myös kasvillisuuden esiintyminen, johon puolestaan aallokko vaikuttaa voimakkaasti varsinkin pitkällä aikavälillä. Rakentamisalueilla ja niiden läheisyydessä on vähän kasvillisuutta pohjan ollessa pääasiassa kivikkoista ja hiekkaista.
Vuoden 2014 tutkimuksen vertailuaineiston perusteella litoraalin lajien ja lajiryhmien esiintyminen oli samantyyppistä Hanhikiven niemen ja Yppärin Ulko-Harmin vertailualueen tutkimuspisteillä. Vaihtelua oli hieman lajiston ja lajiryhmien yleisyydessä. 2.4 Luonnonolot, maisema ja kulttuuriympäristö 2.4.1 Luonnonolot Hankealueen läheisyydessä sijaitsee luontotyyppirajauspäätöksellä perustettu suojelualue (Hanhikiven luoteisniitty, merenrantaniitty, LTA202060) noin 200 metrin etäisyydellä hankealueen itäpuolella. Osa alueesta on fladaa (Kuva 8). Suojelualueen ja purkurakenteiden välissä, noin 30 m rakentamisalueen reunasta, sijaitsee pienialainen kluuvi, joka on vesilailla suojeltu (Kuva 8, Kuva 9). Kluuvi on kasvillisuudeltaan edustava ja kluuvia reunustaa matalakasvuinen, osittain pensaikkoinen rantaniitty. Hankealueen länsipuolella on myös pienialainen kluuvi, joka ei ole luonnontilainen (Kuva 8, Kuva 9). Kluuvi sijaitsee noin 60 metriä rakentamisalueen reunasta. Kluuvit ovat merkitty luo-2 merkinnöillä osayleiskaavoihin ja asemakaavoihin. Molemmat kluuvit jäävät rakentamistoimenpiteiden ulkopuolelle. Kuva 8. Kluuvien (asemakaavan luo-2 alueet, viitasammakon sekä fladan (luonnonsuojelualue) sijainti suhteessa hankkeeseen.
Kuva 9. Itäinen kluuvi on kasvillisuudeltaan kohtalaisen edustava, joskin vesisyvyydeltään alle 50 cm. Vesikasvillisuutta ei esiinny, vaan kasvillisuus koostuu rantojen putkilokasvilajistosta (vasen kuva). Läntinen kluuvi on menettänyt luonnontilansa, kluuviin on mm. ajettu traktorilla (oikea kuva). Purkurakenteiden alueella ei esiinny uhanalaisia luontotyyppejä. Osa ranta-alueesta on luokiteltavissa silmälläpidettäviin luontotyyppeihin (keskiravinteiset merenrantakalliot ja rannikon kosteat/tuoreet lehdot). Hankealue käsittää kallioista ja kivikkoista merenrantaa. Kasvillisuus on laikuttaista koostuen tyypillisestä rantakasvillisuudesta (Kuva 10). Uhanalaisia putkilokasveja ei esiinny hankealueelle kohdistuvien toimenpiteiden läheisyydessä. Kuva 10. Hankealue sijoittuu kivikkoiselle ja kallioiselle ranta-alueelle, jossa kasvillisuutta esiintyy laikuittain. Osittain purkurakenteiden alueelle sijoittuu Hanhikiven niemen valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu geologinen muodostuma (valtakunnallisesti arvokas kallioalue, KAO110016, arvoluokka 4). Arvokkaaksi luokitellun kallioalueen pinta-ala on 219 ha ulottuen niemen kärjestä aina Hietakarinlahden eteläpuolelle asti. Linnusto Hanhikiven alueen linnusto on lajistoltaan monipuolista ja runsasta vaihtelevien elinympäristöjen vuoksi. Lajistoltaan rikkaimmat alueet sijoittuvat kaavoitetun alueen ulkopuolelle Takarantaan, Heinikarinlammelle, Hietakarinlahdelle, Parhalahdelle ja Syölätinlahdelle. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat merkittävimmät linnuston kerääntymisalueet ovat hankealueen itäpuolella sijaitseva Takarannan alue (noin 1 km etäisyydellä) sekä Parhalahti (yli 3 km etäisyydellä).
Hankealueen itäpuoleinen flada ja Takarannan alueet ovat myös muuttolinnuston lepäilyaluetta (Kuva 11). Laajemmin linnustoa on käsitelty ympäristölupahakemuksen liitteenä 1 olevassa YVAselostuksessa. Takaranta Parhalahti Kuva 11. Tärkeimmät linnuston lepäilyalueet Hanhikiven ympäristössä (Tuohimaa 2009). Jäähdytysveden purkurakenteiden sijainti on esitetty punaisena ympyränä. Muu eläimistö Viitasammakon esiintymistä Hanhikiven niemellä on selvitetty maastoinventoinnein keväällä 2010 ja 2011. Lajin merkittävin elinympäristö on Heinikarinlampi, jossa viitasammakoita on vähintäänkin useita kymmeniä. Yksi viitasammakon esiintymispaikka sijaitsee rakentamisalueen länsipuoleisella muuttuneella kluuvilla (Kuva 8). Kyseisellä paikalla viitasammakosta tehtiin havainto molempina vuosina.
Kohteelta havaittiin 2-3 yksilöä. Hanke ei heikennä kluuvin ja sen lähiympäristön olosuhteita eikä viitasammakon esiintyminen siten vaarannu. 2.4.2 Maisema ja kulttuuriympäristö Hanhikiven niemen pohjoisranta on rakentamaton ja sen edustalla on laaja matalikkoalue. Lähimmät laajemmat pysyvän asutuksen alueet ovat kaakossa noin 5 kilometrin etäisyydellä sijaitseva Pietipuhdon ja Parhalahden kylät ja idässä Hurnasperän alue. Hanhikiven niemen alueella merinäkymiä lukuun ottamatta näkymät ovat sulkeutuneita, koska kasvillisuus katkaisee näkymät alueen sisällä. (Pöyry Environment Oy 2008) Hanhikiven osayleiskaava-alueen kattava arkeologinen inventointi on tehty vuonna 2009 Museoviraston toimesta (Vuoristo 2009). Inventointi kattoi hankealueelle sijoittuvien toimenpiteiden alueet. Hanhikiven niemellä sijaitseva Hanhikiven historiallinen rajamerkki on valtakunnallisesti merkittävä muinaismuistokohde. Se sijaitsee Hanhikiven niemen pohjoisosassa Pyhäjoen ja Raahen rajalla noin 150 metriä hankealueesta kaakkoon. Hankealueen läheisyydessä ei ole muita kulttuurihistoriallisia kohteita tai arkeologisia kohteita (Vuoristo 2009). Hanhikiven niemen edustan merialueella on tehty vuosina 2009 ja 2012 vedenalaisten muinaismuistojen selvityksiä luotaamalla. Vuoden 2009 tutkimus (Pöyry Energy Oy 2009) kohdistui kuvassa (Kuva 12) esitetyille alueille. Vuoden 2012 tutkimus (Rantataro, J. ym. 2012) kohdistui väylän alueelle. Kummassakaan tutkimuksessa ei havaittu hylkyjä tai vedenalaisia muinaismuistoja. Museovirastolta saadun tiedon mukaan jäähdytysveden purku-uoman alueella ei ole tarvetta lisäkartoitukselle vedenalaisten muinaisjäännösten huomioimiseksi (sähköposti 3.12.2012; Maija Matikka).
Kuva 12. Vuonna 2009 vedenalaisten muinaismuistojen selvittämiseksi kaikuluodatut alueet sinivalkoisella raidoitettuna. 2.4.3 Vesistön ja rantojen käyttö Vesiliikenne Lähin merkittävä satama sijaitsee Raahessa. Raahen satamasta merenkurkun suuntaan etelään johtava reitti merellä kulkee noin 15 km:n etäisyydellä Hanhikiven niemestä. Hankealueella tai sen läheisyydessä ei ole yleisiä kulkuväyliä. Vesiliikenne koostuu vapaa-ajan veneilystä sekä kalastuksesta. Vesiliikenteen määrä on vähäinen hankealueen läheisyydessä. Ranta-asutus Hanhikiven niemessä ei ole ympärivuotista asutusta. Loma-asunnot sijaitsevat niemen länsi- ja lounaisrannalla. Fennovoiman hallinnoimille alueille ei jää loma-asutusta. 2.4.4 Kalasto ja kalastus Alueen kalastoa ja kalastusta on ensimmäisen kerran selvitetty vuonna 2009, jolloin kartoitettiin alueen ammattikalastusta sekä poikastuotantoa kolmella vaihtoehtoisella ydinvoimalaitoksen sijoituspaikalla. Vesilain (587/2011) edellyttämiä lupahakemuksia varten kalastoa ja kalastusta koskevia selvityksiä jatkettiin Pyhäjoella vuonna 2012. Tällöin selvitettiin muun muassa alueen kalaston rakennetta ja poikastuotantoa (Kala- ja vesitutkimus Oy 2012a) sekä ammatti- ja vapaa-ajankalastusta koskien vuoden 2011 kalastusta (Kala- ja vesitutkimus Oy 2012b). Ammattikalastuksen seurantaa jatkettiin koskien vuoden 2013 kalastusta (Karppinen ja Vatanen 2014).
Vuonna 2014 jatkettiin kalaston ja kalastuksen selvittämistä ympäristölupahakemusta varten. Selvityksiin kuuluivat kattavat kalastoselvitykset niin vedenotto- kuin lauhdeveden purkualueella. Lupahakemusselvitysten lisäksi käynnistettiin vesiluvan mukaisten töiden kalataloustarkkailu (Kala- ja vesitutkimus Oy 2012b). Tämän täydennyshakemuksen liitteenä 4 on vuoden 2012 kalaston ja poikastuotannon selvitys (Kalaja vesitutkimus Oy 2012a), vuoden 2011 ammatti- ja vapaa-ajankalastuksen tutkimus (Kala- ja vesitutkimus Oy 2012b) sekä vesistötöiden kalatalousvaikutusarvio (Kala- ja vesitutkimus Oy 2012c). Ympäristölupahakemuksen liitteinä 12 ja 13 ovat vuoden 2014 kalastoselvitysten raportti ja ydinvoimalaitoksen käytön kalatalousvaikutusarvio. 3. PURKURAKENTEEN KUVAUS Infrastruktuurin rakentaminen ja laitospaikan valmistelu Laitospaikan valmistelu aloitetaan alueen puiden kaadolla ja humuskerroksen poistamisella, jota seuraa tarvittavien teiden rakentaminen alueelle. Maa-alueella toteutettavat maanrakennustyöt sisältävät kallioperän räjäytystöitä ja louhintaa, jäähdytysvesitunnelien ja rakennuskaivannon rakentamiseksi sekä laitosalueen ja tukialueiden korottamista ja tasoitusta. Merialueelle rakennetaan ydinvoimalaitokselle johtava meriväylä ja satama laitureineen sekä jäähdytysveden otto- ja purkurakenteet mukaan lukien jäähdytysveden varaottouoma, mikä edellyttää ruoppaus- ja louhintatöitä. Alueelle rakennetaan valmisteluvaiheessa myös joitain pysyviä rakennuksia (esim. porttirakennus) sekä väliaikaisia rakennuksia rakentamisvaiheen tarpeeseen. Laitosalue aidataan alueen valmisteluvaiheessa. Rakennusten perustuslouhinnoista (rakennuskaivanto), satama-alueen ja meriväylän ruoppauksesta sekä otto- ja purkutunneleiden louhinnasta syntyy maamassoja ja louhetta, joita säilytetään osittain väliaikaisesti laitosalueella. Syntynyt louhe ja maa-aines pyritään hyödyntämään maksimaalisesti rakentamisen aikana. Hyötykäyttöön kelpaamaton merialueelta ruopattu maamassa läjitetään merialueelle. Infrastruktuurin rakentaminen ja laitospaikan valmisteluvaihe kestää kokonaisuudessaan noin kolme vuotta ja se toteutetaan pääosin ennen varsinaista voimalaitosrakentamista. Voimalaitosrakentaminen Varsinainen voimalaitosrakentaminen voidaan aloittaa, kun laitospaikka ja infrastruktuuri ovat valmiina. Tyypillisesti voimalaitosrakentaminen käsittää seuraavat vaiheet: rakentaminen, laiteasennus ja käyttöönotto. Kyseiset vaiheet menevät osittain ajallisesti päällekkäin. Voimalaitostyypistä riippumatta itse rakentaminen sisältää mm. hyvin paljon betonirakentamista, josta valtaosa on paikallavalurakenteita. Säteilyturvakeskuksen antamat YVL-ohjeet ovat sääntöjä, jotka koskevat muun muassa ydinlaitosten turvallisuutta, ja niissä esitetty turvallisuustaso on luvanhaltijan saavutettava. Ydinvoimalaitoksen rakentamiseen liittyvissä määräyksissä (mm. YVL 4.1 "Ydinlaitosten betonirakenteet") asetetaan laatumääräyksiä ydinvoimalaitoksen betonirakentamiselle (ml. rakennukset ja rakenteet). Voimalaitosrakentamisen kannalta on ensi arvoisen tärkeää, että kaikki räjäytysten avulla tehtävät louhinnat ja muut maanrakennustyöt on tehty ennen ydinvoimalaitoksen betonivalujen alkamista. Mahdolliset räjäytystyöt alueella voisivat häiritä betonirakenteiden kovettumista ja aiheuttaa halkeamia sekä haitata betoniterästen tartuntaa betoniin.
3.1 Tämän täydennyshakemuksen nojalla toteutettavat pysyvät rakenteet Tämän täydennyshakemuksen nojalla toteutetaan jäähdytysveden purkurakenne (Kuva 13). Purkurakenteeseen kuuluvat jäähdytysvesitunnelin purkupuolen suun betonirakenne, jäähdytysveden purkuuoma sekä betonirakennetta ja jäähdytysveden purku-uoman alkuosaa suojaavat penkereet. Suunnitelmaselostus ja piirrokset ovat tämän täydennyshakemuksen liitteenä (Liite 5). Suunnitelmat on tehty korkeusjärjestelmään N2000. Suojapenkereet Suojapenkereiden harja tulee alustavan suunnitelman mukaan tasolle +4,0 ja penkereen harjan leveydeksi 4,0 m. Penkereen luiskat tulevat kaltevuuteen 1:2. Läntisestä suojapenkereestä tulee noin 200 m pitkä ja itäisestä noin 150 m pitkä. Suojapenkereet liitetään toisiinsa maalla noin 20 m pitkällä penkereellä. Jäähdytysvesitunnelin purkupuolen suun betonirakenne Jäähdytysvesitunnelin purkupuolen suun betonirakenteen yläpinta tulee alustavan suunnitelman mukaan tasolle +5,0 ja vedenpoistoaukon alapinta tasolle -12. Rakenteen pohja tulee tasolle -13. Leveyttä rakenteelle tulee 7,0 m ja pituutta 3,5 m. Jäähdytysveden purku-uoma Jäähdytysveden purku-uoman pohjan leveys on alustavan suunnitelman mukaan 70 m ja pohjan taso on -3,0. Uoman pohja nousee 1:7 kaltevuudessa tasolta -12 tasolle -3 jäähdytysveden purkurakenteelta alkaen. Samalla uoman leveys kasvaa seitsemästä metristä lopulliseen mittaansa. Luotaustietojen perusteella keskilinjan pituus purkurakenteelta mitaten on 600 m.
Kuva 13. Yleiskuva rakenteiden sijainnista. 3.2 Rakentaminen Suojapenkereet ja väliaikainen työpato Suojapenkereet rakennetaan osittain maalle ja osittain mereen. Väliaikainen työpato rakennetaan mereen suojapenkereiden väliin, ja sen pituus on noin 100 m ja harjan korkeus tulee samalle tasolle kuin suojapenkereiden eli tasolle +4,0. Väliaikaisen työpadon alueella ja suojapenkereiden mereen rakennettavien osien alueella tehdään ensin ruoppausta ja louhintaa, jonka jälkeen penkereet rakennetaan. Alustavan suunnitelman mukaan ruoppaus tehdään kauharuoppauksena ja louhinta vedenalaisena louhintana. Suojapenkereet on alustavasti suunniteltu louhepenkereinä, joiden merenpuoleinen luiska verhoillaan lohkarein. Penkereen tiivissydän rakennetaan poistovesiuoman kohdalla porapaaluseinänä, jossa paalut porataan kallioon. Väliaikainen työpato rakennetaan murskeesta. Suojapenkereillä ja työpadolla suljettu alue kuivataan ja pidetään kuivana pumppaamalla vedet mereen. Työpato poistetaan siinä vaiheessa, kun ydinvoimalaitosta aletaan ottaa käyttöön, ja vesi voidaan laskea jäähdytysveden purkutunneliin.
Jäähdytysveden purkupuolen suun betonirakenne Jäähdytysvesitunnelin purkupuolen suun betonirakenne rakennetaan kuivatyönä työpadon suojassa. Rakenteen kohta louhitaan kallioon. Betonirakenne tehdään vasta jäähdytysvesitunnelin louhintatöiden päätyttyä. Jäähdytysveden purku-uoma Purku-uoman alkuosa louhitaan suurelta osin kallioon. Uoma kaivetaan ja ruopataan siihen saakka, että meren pohjan taso on uoman pohjan tasossa. Väliaikaisen työpadon ulkopuolella sijaitseva uoman osa ruopataan märkätyönä. Alustavien suunnitelmien mukaan ruoppausalueen pinta-ala on noin 3,9 ha. Ruoppaus voidaan todennäköisesti tehdä kauharuoppauksena. Purku-uoman vedenalaista louhintaa tehdään alustavien suunnitelmien mukaan noin 60 m työpadosta ulospäin. 3.3 Massamäärät ja massojen laatu Suojapenkereet ja väliaikainen työpato Suojapenkereisiin tarvitaan massoja arviolta noin 15 000 rakenneteoreettista kuutiota (m 3 rtr) ja väliaikaiseen työpatoon arviolta noin 10 000 m 3 rtr. Tarvittavat materiaalit saadaan pääosin työmaalta. Jäähdytysveden purkupuolen suun betonirakenne ja jäähdytysveden purku-uoman kuivatyönä tehtävä osuus Kuivatyönä tehtävältä alueelta eli jäähdytysveden purkupuolen suun betonirakenteen ja jäähdytysveden purku-uoman alkuosan alueelta poistetaan massoja arviolta noin 45 000 kiintoteoreettista kuutiota (m 3 ktr). Tästä noin 20 000 m 3 ktr on irtomaata ja noin 25 000 m 3 ktr louhittavaa kalliota. Tehtyjen pohjatutkimusten perusteella louhintaa tulee tehtäväksi noin 6 000 m 2 kokoisella alueella. Jäähdytysveden purku-uoman märkätyönä tehtävä osuus Märkätyönä tehtävältä jäähdytysveden purku-uoman osuudelta poistetaan massoja arviolta noin 50 000 m 3 ktr, josta noin 6 000 m 3 ktr on kalliota. Alustavien suunnitelmien mukaan ruoppausalueen pinta-ala on noin 3,9 ha. Massojen sijoittaminen Ruopattavien ja louhittavien sekä kuivatyönä tehtävien kaivujen kokonaismassamäärä on arviolta yhteensä noin 95 000 m 3 ktr (Taulukko 3) eli noin 129 100 m 3 rtr. Ruoppauksen ja louhinnan massat käytetään suojapenkereiden rakenteisiin ja hakijan hallinnassa olevilla maa-alueilla tehtäviin täyttöihin mahdollisuuksien mukaan (Taulukko 4). Jäähdytysveden purku-uoman märkätyönä tehtävästä louhinnasta saatava louhe ei riitä suojapenkereiden ja työpadon rakentamiseen (Taulukko 4), vaan tarvittavaa lisälouhetta on mahdollista saada väylän, satama-altaan ja jäähdytysveden oton varayhteyden rakentamisesta saatavasta louheesta. Ruoppausmassat, joita ei voida hyödyntää täytöissä läjitetään meriläjitysalueelle. Meriläjitykseen arvioidaan alustavasti vietävän massoja 50 000 m 3 rtr tämän hakemuksen tarkoittamista töistä syntyvinä. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt meriläjitykselle luvan ja valmisteluluvan päätöksellään 10.7.2015 (Nro 56/2015/2). Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.
Taulukko 3. Yhteenveto märkätyönä tehtävien ruoppausten ja louhintojen sekä kuivatyönä tehtävien kaivujen massoista. Muuntokertoimena kiintoteoreettisten kuutioiden muuntamisessa rakenneteoreettisiksi kuutioiksi on savimaalle käytetty kerrointa 1,0, muulle irtomaalle kerrointa 1,2 ja kalliolle kerrointa 1,7. Ruoppaus/louhinta/ kaivukohde Jäähdytysveden purkuuoman märkätyönä tehtävä osuus (märkätyö) Jäähdytysveden purkuuoman kuivatyönä tehtävä osuus ja jäähdytysveden purkupuolen suun betonirakenne (kuivatyö) Kokonaismäärä (m 3 ktr) Kokonaismäärä (m 3 rtr) Irtomaa (m 3 ktr) Irtomaa (m 3 rtr) Kallio (m 3 ktr) Kallio (m 3 rtr) 50 000 62 600 44 000 52 400 6 000 10 200 45 000 66 500 20 000 24 000 25 000 42 500 YHTEENSÄ 95 000 129 100 64 000 76 400 31 000 52 700 Taulukko 4. Yhteenveto märkätyönä tehtävien ruoppausten ja louhintojen sekä kuivatyönä tehtävien kaivujen massojen sijoittamisesta ja rakenteisiin tarvittavista massamääristä. Läjitettävien massojen osalta on esitetty tilanne, jossa massoja voidaan hyödyntää/läjittää maa-alueelle. Vaihtoehtoisesti kaikki massat, joita ei käytetä rakenteissa, meriläjitetään. Käyttökohde Suojapenkereet ja väliaikainen työpato (louhe) Massamäärätarve (m 3 rtr) Käytettävissä olevamassamäärä (m 3 rtr) Irtomaa (m 3 rtr) Kallio (m 3 rtr) 25 000 10 200 10 200 Meriläjitys 50 000 50 000 Täyttö maalle ja hyödyntäminen maalla 68 900 26 400 42 500 YHTEENSÄ 129 100 76 400 52 700 Maa-alueelle täytöiksi menevä ruoppausmassa ja louhe kuljetetaan proomuilla satama-altaaseen proomujen työnaikaiseen purkuterminaaliin. Ruoppausmassa puretaan proomusta pudottamalla satama-altaan läntisen aallonmurtajan vierelle muodostettuun tilapäiseen proomuterminaaliin. Proomuterminaali on ruoppausmassasta tehdyin pohjapadoin muotoiltu allas, johon proomu pudottaa lastinsa. Pohjapadoin ehkäistään ruoppausmassan leviäminen terminaalin ympäristöön. Proomuterminaalista massa siirretään esimerkiksi laahakaivurilla aallonmurtajan rakenteeseen tai kasalle aallonmurtajan vierelle ja edelleen kasalta läjitysalueelle tai voimalaitoksen täyttöihin. Kasalla vesi valuu pois massasta, joten läjitysalueella ei tarvita erityisiä allasrakenteita näitä massoja varten. Ruoppaustyön lopuksi myös terminaalin pohjapadot poistetaan ja niiden massat viedään täyttöihin. 3.4 Töiden vaiheistus ja kesto Töiden alustavat vaiheistus ja työaikataulu on esitetty taulukossa (Taulukko 5). Töiden kestoksi on arvioitu 6 työkuukautta. Alustava työvaihepiirustus sisältyy rakenteiden suunnitelmaselostukseen (Liite 5). Jäähdytysvesitunnelin rakentamisen aloittaminen edellyttää purkurakenteen työpadon ja suojapenkereiden rakentamista. Olosuhteiden muuttuminen vuodenaikojen mukaan vaikuttaa töiden ajoitukseen. Käytännössä lokakuusta maaliskuuhun rakentamista ei välttämättä voida tehdä syysmyrskyjen ja jääpeitteen takia. Alustavan suunnitelman mukaan purkualueen ruoppaus- ja louhintatöitä tehdäänkin kahtena avovesikautena välittömästi avovesikauden alusta aloittaen (Taulukko 5). Taulukko on esimerkinomainen.
Taulukko 5. Esimerkki mahdollisesta työaikataulusta. JÄÄHDYTYSVEDEN PURKURAKENNE JA -UOMA, SUOJAPENKEREET 2015 2016 2017 2018-> Työvaihe 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Työpadon uran ruoppaus Työpadon suojapenkereiden rakentaminen Altaan kuivilleotto Poistouoman ruoppaus Maanleikkaus ja louhinta kuivatyönä Jäähdytysvesitunnelin louhiminen Jäähdytysveden purkurakenteen rakentaminen Poistouoman sulkevan työpadon poisto IIIIII IIIIIIIIIIII II IIIIIIIIIIIIIIIIIIII IIIIIIIIIIIIII IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII kesto n. 3 kk kesto n. 1 kk 4. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Tässä täydennyshakemuksessa tarkoitettujen rakenteiden ja töiden ympäristövaikutukset ovat lähinnä tilapäisiä, rakentamisen aikaisia vaikutuksia. Rakentamisen aikaiset vaikutukset ilmenevät muun muassa työkoneiden melun, ruoppauksien ja suojapenkereiden rakentamisen aiheuttaman veden samenemisen kautta. Rakenteiden ja töiden vaikutukset kohdistuvat eliöstöön sekä rantojen ja vesistön käyttöön. Vaikutuksia on esitetty tämän täydennyshakemuksen liitteenä olevassa vaikutusaluekartassa (Liite 6). 4.1 Maankäyttöön kohdistuvat vaikutukset Hanke on lainvoimaisen ydinvoimamaakuntakaavan sekä lainvoimaisten osayleiskaavojen ja asemakaavojen mukainen. 4.2 Maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin kohdistuvat vaikutukset Tässä täydennyshakemuksessa tarkoitetuilla rakenteilla ja töillä on pysyviä vaikutuksia hankealueen maa- ja kallioperään alueella tehtävien kaivu- ja louhintatöiden kautta. Vaikutukset ovat pysyviä ja ne rajoittuvat hankealueeseen. Arvokasta kallioaluetta louhitaan alustavien suunnitelmien mukaan alle hehtaarin alueella. Pinta-ala on vähäinen verrattuna kyseinen arvokkaan kallioalueen pinta-alaan (219 ha). Täydennyshakemuksessa tarkoitetuilla rakenteilla ja töillä ei arvioida olevan merkittäviä pohjavesivaikutuksia. Tämän hankkeen toteuttamisen yhteydessä pohjavesitasoissa tapahtuvan muutoksen ei arvioida erottuvan luonnollisesta vaihtelusta. 4.3 Vesistövaikutukset 4.3.1 Virtausolosuhteet ja vedenlaatu Täydennyshakemuksessa tarkoitetuilla rakenteilla ja töillä on lähinnä tilapäisiä, rakentamisen aikaisia vaikutuksia vesistöön. Nämä vaikutukset keskittyvät hankealueen tuntumaan (Kuva 14). Ruoppaustyöt aiheuttavat veden väliaikaista samenemista. Sameneman laajuus ja leviäminen ja riippuvat monista tekijöistä, kuten sääolosuhteista, ruoppausmenetelmistä ja ruopattavan materiaalin raekoosta. Sääolosuhteista etenkin tuulen voimakkuudella ja suunnalla on merkitystä sameneman etenemisen ja vaikutusten kannalta. Ruoppausmenetelmistä kauharuoppaus aiheuttaa yleisesti imuruoppausta vähemmän samenemahaittoja. Materiaalin raekoko vaikuttaa siten, että karkearakeiset ainekset laskeutuvat takaisin pohjaan hienojakoista nopeammin eivätkä aiheuta samassa määrin ve-
den samenemista kuin hienojakoiset ainekset. Hienoaineeseen on yleensä myös sitoutuneena ravinteita ja mahdollisesti haitta-aineita toisin kuin karkeampaan jakeeseen. Tehtyjen pohjatutkimusten mukaan ruopattava materiaali on hiekkaa ja soraista hiekkaa. Karkeina aineksina ne laskeutuvat nopeasti laskeutumisnopeuden ollessa noin 1 cm/s. Ruoppaus tehdään kauharuoppaajalla. Karkeata massaa ruopattaessa samenemisvaikutukset ulottuvat noin 10 100 m päähän ruoppauskohteesta. Vesimassaan sekoittuva, sameutta aiheuttava, karkea kiintoaines laskeutuu pohjaan pääasiassa muutamassa tunnissa töiden loputtua. Hienorakenteista tai eloperäistä sedimenttiä ei ruopattavilla osuuksilla ole havaittu. Ruoppauksista ei arvioida aiheutuvan ravinteiden ja sedimentin haitta-aineiden vapautumista veteen. Ruopattavat massat ovat karkeita jakeita, joihin ei ole sitoutunut merkittävästi ravinteita. Ruopattavat sedimentit eivät sisällä haitta-aineita tehtyjen tutkimusten (Liite 2) mukaan. Hankealueella tehtävissä louhinnoissa käytetään räjähdysaineena vedenalaiseen louhintaan soveltuvia räjähteitä, joiden typpijäämä on mahdollisimman alhainen. Epäorgaanisen typen kuormitus on väliaikaista ja laimenee suureen vesimassaan. Epäorgaanisten ravinteiden lisäykset voisivat periaatteessa aiheuttaa tilapäisiä rehevyysvaikutuksia, mutta laimenemisesta ja kuormituksen väliaikaisuudesta johtuen rehevyysvaikutusten arvioidaan jäävän melko pieniksi. Suurin vaikutus typpikuormituksella on silloin, kun vedessä on vähän epäorgaanista typpeä perustuotannossa käytettäväksi. Tällaisia tilanteita on havaittu harvoin Hanhikiven merialueella. Suunnitellut toimenpiteet eivät vaaranna Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen pintavesien tilatavoitteita toimenpiteiden väliaikaisuudesta ja vähäiseksi arvioidusta ravinnekuormituksesta johtuen.
Kuva 14. Vesistöön kohdistuvien vaikutusten laajuus. Vaaleanpunainen aluerajaus kuvaa aluetta, johon työnaikaiset samentumavaikutukset pääasiassa kohdistuvat. Mikäli ruoppausalueella on laajempia savimaita, niiden samentumaa voi esiintyä tilapäisesti maksimissaan kahden kilometrin etäisyydellä työkohteesta (vihreä rasteri). 4.3.2 Pohjaolosuhteet, vesikasvillisuus ja pohjaeläimet Hankealueen merenpohja on Perämeren rannikolle tyypillistä. Lukuun ottamatta suojaisia vesialueita, hiekkapohjilla ei esiinny kasvillisuutta aallokon voimakkaan vaikutuksen vuoksi. Jäähdytysveden purkurakenteiden alueella tavataan näkinpartaisniittyä. Vesitaloushankkeen vaikutuksesta luontotyyppi häviää purku-uoman alueelta. Muuttuva alue on pinta-alallisesti pieni eikä näkinpartaisniitty häviä kokonaisuudessaan lähialueelta, johon purkurakenne sijoittuu. Tehtyjen havaintojen perusteella näkinpartaisniityt ovat melko yleisiä suojaisissa poukamissa, joita on rannikolla Hanhikiven pohjois- ja eteläpuolella, joten kyseinen luontotyyppi ei häviä alueelta ja luontotyypin pinta-ala pienenee vain vähän. Ruoppauksen aiheuttamasta väliaikaisesta samentumasta ei arvioida aiheutuvan haittaa vesikasvillisuudeltaan edustaviin luontotyyppeihin, koska samentuma koostuu purkualueella hienosta hiekasta,
jota liikkuu alueella runsaasti myös merivirtausten mukana. Samentuma-alueen ulkopuolelle ei ulotu vaikutuksia. Hanhikiven edustan merialueella tavatut pohjaeläimet ovat Perämeren alueelle tyypillistä lajistoa. Pohjaeläimistö tulee tuhoutumaan ruoppausalueelta ruoppauksen seurauksena, mutta alueen pohjaeläimistö palautuu ennalleen muutamassa vuodessa. 4.3.3 Kalasto Kalastovaikutuksia on seuraavassa tarkasteltu huomioiden tämän hankkeen lisäksi meriväylän ja satama-alueen toteuttaminen, koska näin tarkasteltuna saadaan kuva hankkeiden kokonaisvaikutuksista. Rakentamisen aikaisista vaikutusmekanismeista vakavimmaksi on arvioitu louhinnan ja muiden vesistötöiden aiheuttama melu. Vakavimmat ja välittömimmät seuraukset aiheutuvat louhintaan liittyvistä räjäytyksistä. Räjähdyksen aiheuttama äkillinen paineaalto tappaa kalat noin 20 metrin säteellä ja saattaa aiheuttaa kaloille fyysisiä vammoja useiden kymmenien metrien etäisyydellä. Kallioporaukset, ruoppaukset ja lisääntynyt liikenne alueella aiheuttavat melua ja kalojen karkoittumista ja käyttäytymismuutoksia. Melun vaikutukset voivat ulottua avoimella merialueella jopa kilometrien päähän. Melu saattaa esim. häiritä kalojen lisääntymistä ja aiheuttaa muutoksia vaellusreitteihin. Melun ja räjähdysten vakavien vaikutusten vyöhykkeeksi arvioitiin 1 km, mahdollisten vaikutusten vyöhykkeeksi 5 km. (Kala- ja vesitutkimus 2012c) Hanhikiven niemen vesistörakentamisen (satama-allas, väylä, vedenotto- ja -purkurakenteet) seurauksena menetetään pysyvästi tai tilapäisesti merenpohjan habitaattia noin 0,4 km 2. Ruopattaville alueille jää karisiian ja silakan kutualueita sekä silakan, siian ja muikun poikashabitaattia. Myös pohjaeläimistö tuhoutuu näiltä alueilta. Aallonmurtajien ja muiden kiinteiden rakennelmien vaikutukset virtaamiin jäävät vähäisiksi, ja niiden yhteyteen saattaa toisaalta muodostua jopa uusia suojaisempia elinympäristöjä kalojen hyödynnettäväksi. Habitaatin menetyksestä aiheutuva haitta on arvioitu kohtalaiseksi. (Kala- ja vesitutkimus 2012c) Kohonneet kiintoainepitoisuudet voivat aiheuttaa varsinkin kalanpoikasten ja mädin vahingoittumista tai kuolemista. Veden samentuminen vaikeuttaa kalojen ravinnonkäyttöä ja vaikuttaa haitallisesti myös kalojen ravintokohteisiin, mm. eläinplanktoniin. Veden kiintoainepitoisuudet vaihtelevat alueella suuresti luontaisestikin myrskyjen seurauksena ja Pyhäjoesta tulva-aikana tulevien valumien myötä. Alueella on myös hyvä veden vaihtuvuus ja virtauksia, joten vesistörakentamisen aiheuttaman samentumisen haitat laimenevat nopeasti laajemmalle alueelle ja suurempaan vesimassaan. Samentumisen aiheuttamat vaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan vähäisiksi ja vaikutusalueen laajuudeksi maksimissaan 2 km työkohteesta. (Kala- ja vesitutkimus 2012c) Vesistörakentamisen on suunniteltu ajoittuvan kolmelle avovesikaudelle. Purkualueen ruoppaus- ja louhintatöitä tehdään suunnitelman mukaan kahtena avovesikautena. Rakentamistöillä on siten haitallisia vaikutuksia kevätkutuisten kalojen ja silakan lisääntymiselle sekä poikasten selviytymiselle. Melu ja veden samentuminen saattaa karkottaa kaloja lisääntymisalueilta ja tukahduttaa mätiä. Kevätkutuisten kalojen lisääntymisalueita ei hankealueella juurikaan ole, joten merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat silakkaan. Alueella on runsaasti silakan kutualueita ja useimmat niistä sijaitsevat kaukana työkohteista ja jäävät vaikutusalueen ulkopuolelle. Silakan ei ole havaittu olevan erityisen herkkä äänille, ja silakan mätimunat kestävät voimakastakin kiintoainekuormitusta. Vesistötöiden aiheuttamat haitat silakan kudulle jäävät siten kokonaisuudessaan vähäisiksi tai kohtalaisiksi. Paikallisesti niillä voi kuitenkin olla merkittävää vaikutusta. Silakan mädillä on merkittävä vaikutus muiden kalalajien ravintokohteena. Tämä heijastuu myös kalastukseen, sillä esimerkiksi siikoja pyydetään nimenomaan silakan kutualueilta niiden saapuessa syömään mätiä. (Kala- ja vesitutkimus 2012c) Ruoppausalueilla on karisiian ja silakan kutualueita, jotka ruoppausten yhteydessä tuhoutuvat. Vedenpurkurakenteiden rakentaminen tuhoaa karisiian ja silakan kutualueita. Selvitysalueella on kuitenkin runsaasti molempien kalalajien lisääntymisalueita, joten kutualueiden tuhoutumisella ei ole merkittävää vaikutusta alueen poikastuotantoon kokonaisuutena. Esimerkiksi merkittävistä kutualueista
Maanahkiaisen ja Lipinän matalikot jäävät yli viiden kilometrin etäisyydelle työkohteista. Vesistötöiden ei arvioida vaikuttavan edellä mainituilla kutualueilla tapahtuvaan lisääntymiseen. Rakentamisen aikana hankkeella saattaa olla vaikutusta siikojen ravinnonhankintaan. Pääasialliset syönnösalueet sijaitsevat kuitenkin todennäköisesti rakentamisalueen ulkopuolella. Esimerkiksi Hanhikiven niemen itä- /koillispuolelle jäävän lahtialueen on havaittu olevan siian nuorien ikäluokkien suosiossa (Kala- ja vesitutkimus 2012a). Vesistötöiden karkoittava vaikutus voi mahdollisesti kuitenkin ulottua ajoittain myös näille alueille. Yleisesti ottaen koko ydinvoimahankkeen vesistötöiden haitalliset vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin kalojen poikasiin. Varsinkin vastakuoriutuneet poikaset ovat alttiita vaikutuksille, koska ne eivät pysty siirtymään pois räjäytysten tai korkeiden kiintoainepitoisuuksien vaikutusalueelta. (Kala- ja vesitutkimus 2012c) Meriharjus nousee kudulle keväällä vesistötyökohteiden läheisyydessä sijaitsevaan Liminkaojaan. Hankkeella saattaa siten olla vaikutuksia harjuksen kutuvaellukseen, jos louhintoja tehdään harjuksen vaellusajankohtana. Harjuksen poikaset siirtyvät joesta merialueelle, jolloin ne voivat kulkeutua työkohteiden vaikutusalueelle. Poikasten käyttäytymisestä ei ole kuitenkaan riittävästi tietoa vaikutusten arvioimista varten. Jokeen nousevien harjusten kutualueisiin hankkeella ei ole vaikutusta. (Kala- ja vesitutkimus 2012c) Pyhäjoen ja Raahen edustan merialueella ei sijaitse merkittäviä lohen tai taimenen kutujokia. Alueen halki kulkee kuitenkin lohen ja vaellussiian vaellusreittejä. Rakennustöiden aiheuttama melu ja vedenlaadun muutokset voivat karkottaa kaloja syrjään tavanomaisilta reiteiltään. Tämä todennäköisesti kuitenkin vain viivästyttää vaellusta, mutta ei vaikuta kalojen kykyyn löytää omaan kutujokeensa. (Kalaja vesitutkimus 2012c). Meriväylän, sataman sekä vedenotto- ja purkurakenteisiin liittyvien vesistörakennustöiden kalastovaikutukset on esitetty kootusti taulukossa (Taulukko 6).
Taulukko 6. Väylän, sataman sekä vedenotto- ja purkurakenteisiin liittyvien vesistörakennustöiden kaloihin ja kalojen ravintokohteisiin aiheuttamat vaikutukset, vaikutusmekanismit ja niiden merkittävyys. Arvio koskee kaikkia vesistörakennustöitä yhteensä. (Kala- ja vesitutkimus 2012c, Liite 4) Rakentamisen aikaiset vaikutusmekanismit kaloihin Vesistötöiden (louhinta, ruoppaus, täytöt ja kasvava liikenne) aiheuttama vedenalainen melu Vesistötöiden (ruoppaus, täytöt ja louhinta) kiintoainevaikutus Arvioitu vaikutuksen merkittävyys Alueellinen laajuus Ajallinen kesto Arvioitu vakavuus aste erittäin laaja (>1 000 m) paikallinen (pääosin <100 m, maksimivaikutus-alue kuitenkin noin 2 km). Pitkäaikainen, rakentamisen ajan. Pitkäaikainen, rakentamisen ajan. Habitaatin menetys paikallinen Pitkäaikainen/pysyvä (ruoppausalue) tai pysyvä (täytöt/rakenteet). Rakenteiden ja syvyysmuutosten aiheuttamat virtausmuutokset Kalojen ravintokohteisiin (pohjaeläimet ja eläinplankton) Vesistötöiden (ruoppaus, täytöt ja louhinta) kiintoainevaikutus Habitaatin menetys ja virtausmuutokset suuri vähäinen kohtalainen HUOM! Louhinnan räjäytyksillä suurin vaikutus. Tappava vyöhyke kymmeniä metrejä, karkoittava vaikutus laajalla alueella. Sameuden maksimivaikutusalue mahdollinen pehmeitä sedimenttejä (esim. savilinssit) ruopattaessa. Karisiian ja silakan kutualueita tuhoutuu. paikallinen Pysyvä vähäinen Virtaamamuutokset pieniä, ei merkittävää vaikutusta kalastoon. Alueellinen laajuus Ajallinen kesto Arvioitu vakavuus aste paikallinen (pääosin <100 m, maksimivaikutus-alue kuitenkin noin 2 km) paikallinen (ruoppaus ja täyttöalueilla + välittömässä läheisyydessä). Pitkäaikainen, rakentamisen ajan. Pitkäaikainen/pysyvä (ruoppausalue) tai pysyvä (täytöt/rakenteet). vähäinen vähäinen HUOM! Sameuden maksimivaikutusalue mahdollinen pehmeitä sedimenttejä (esim. savilinssit) ruopattaessa. Merkitys kalaston ravinnon kannalta vähäinen, menetykset pienellä alueella. Pohjaeläimistön kannalta vaikutus merkittävämpi. 4.4 Linnusto Hankealue ei ole linnustollisesti poikkeava Perämeren vastaavista rannikkokaistaleista. Arvokkaat linnustoalueet sijaitsevat vajaan kilometrin etäisyydellä hankealueesta Takarannan alueella. Paikallisesti linnusto karkottuu hankealueelta ja sen välittömästä lähiympäristöstä rakentamistöiden aikana. Kokonaisuudessaan paikallinen haitta linnustolle on vähäinen, koska hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä oleva linnusto voi siirtyä etäämmäksi. Häiriötä aiheuttaa lähinnä melu sekä hankealueella liikkuminen. Rakentamistöiden jälkeen lähiympäristö soveltuu linnuston pesintään ja lepäilyyn, kuten nykyisinkin. Linnustoon kohdistuvat häiriövaikutukset vaikuttavat siihen, miten kukin laji pystyy käyttämään määrättyä aluetta ravinnonhankintaan ja lisääntymiseen. Vaikutuksista keskeisimpiä ovat muutokset fyysisessä elinympäristössä, melu sekä häiriöt, kuten liikkuminen jalan tai ajoneuvoilla. Nämä vaikuttavat yksilöiden käyttäytymiseen mm. seuraavilla tavoilla: Elinympäristön muuttuessa epäsopivaksi tai sen laadullisesti heikentyessä yksilö siirtyy toisaalle tai pyrkii sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen. Tyypillisesti laadullisesti heikentyneessä elinympäristössä mm. parimäärät pienenevät sekä lisääntyminen heikkenee. Elinympäristön muuttuminen voi tarkoittaa muutoksia fyysisessä ympäristössä (esim. rakentaminen) tai välillisesti aiheutuvaa elinympäristön muutosta esimerkiksi metsien rakenteessa, vedenlaadussa jne. Melu heikentää elinympäristöä laadullisesti ja sen on todettu mm. karkottavan yksilöitä etäämmäksi melulähteestä vähentäen linnustotiheyksiä. Melu voi myös heikentää pariutumista.
Liikkumisen aiheuttamat häiriöt aiheuttavat tyypillisesti pakokäyttäytymisen, joka voi heikentää yksilön elinkelpoisuutta vähentämällä mm. ruokailuun käytettävissä olevaa aikaa ja heikentämällä pesinnän onnistumista. 4.4.1 Vaikutukset elinympäristöihin Pesivään lajistoon voi kohdistua haittaa silloin, kun lajin elinalueella tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat pesivien parien määrään sekä pesimismenestykseen. Hankealue ei ole linnustollisesti merkittävää pesimäympäristöä. Pesivä vesi- ja kahlaajalajisto on vähäistä hankealueella käsittäen lähinnä yksittäisiä pareja. Rakentamisen seurauksena rakentamisalue muuttuu pesimiseen soveltumattomaksi. Alueellisesti tarkasteltuna tällä ei ole vaikutusta linnustoon, koska rakentamisalue ei ole pesimäympäristönä erityisen hyvää ympäristöä. Merkittävät pesimäalueet sijaitsevat suojaisissa lahdelmissa Hanhikiven niemen Takarannan alueella (etäisyys vähintään noin kilometri). 4.4.2 Melun vaikutukset Rakentamisen aikainen melu karkottaa linnustoa melulähteen lähiympäristöstä. Rakentamisesta aiheutuva melu (työkoneet) vaimenee alle 40 db:n noin 300-350 metrin päässä melulähteestä. Linnuston herkkyyttä ja reagointia meluun on tutkittu runsaasti mm. Hollannissa ja Yhdysvalloissa. Myös Suomessa ja Ruotsissa on tutkittu tieliikennemelun vaikutuksia linnustoon. Hollantilaiset tutkijat toteuttivat 1990-luvulla mittavan tutkimuksen koskien liikennemelun vaikutuksia linnustoon (Reijnen ym. 1995). Tulokset osoittivat, että pesimätiheys oli alentunut tieväylien lähiympäristössä useilla lintulajeilla. Tietyllä melun kynnysarvolla pesimätiheys ei enää alentunut. Kyseinen kynnysarvo vaihtelee lajeittain. Tutkimuksissa määritettiin ns. alentava tekijä (decrease factor), joka on alue, jossa melu ylittää kynnystason vähentäen pesimätiheyttä 30-100 %. Kosteikkolajien osalta kynnysarvoksi määriteltiin 43-60 db(a) (Reijnen ym. 1995, Reijnen ja Foppen 1997). Waterman ym. (2004) määrittivät tutkimuksessaan rautatien aiheuttaman melun kynnysarvoksi (jossa yksi prosentti linnuista poistui alueelta) kahlaajille 45 db(a). Lajikohtainen kynnysarvo vaihteli pääasiassa 42-49 db:n välillä, mutta esimerkiksi mustapyrstökuirilla vaihteluväli oli 30-57 db(a). Van der Zanden ym. (1980) tutkimuksessa lintujen pesimätiheyden todettiin alentuneen 500-600 metrin etäisyydellä maaseututiestä ja 1600-1800 metrin etäisyydellä valtatiestä. Vyöhykkeen leveyteen vaikuttaa merkittävästi tien leveys ja ennen kaikkea liikennemäärä ja liikenteen etenemisnopeus. Vyöhykkeen leveys vaihtelee lajikohtaisesti ja toisaalta tehdyissä tutkimuksissa on varsin paljon eroavaisuuksia keskimääräisen vyöhykkeen leveydessä. Forman ym. (2002) osoittivat tutkimuksessaan, että 3 000-8 000 ajoneuvon päivittäisen liikennemäärän ei voida osoittaa vaikuttavan avomaalinnuston läsnäoloon tai pesintään. Sen sijaan yli 8 000 ajoneuvon liikennemäärä vähentää tai estää pesinnän noin 400 metrin etäisyydellä tiestä. Liikennemäärän lisäksi oleellinen tekijä on ajonopeus; useimmat ulkomaalaisista tutkimuksista on tehty yli 80 km/h ajonopeuksisilla tieosuuksilla. Ruotsissa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin tieliikenteen vaikutuksia viljelymaan (avomaa) ja metsälinnuston esiintymiseen tien laskennallisella vaikutusalueella. Viljelymaan linnustossa havaittiin yksilömäärän olevan vaikutusalueella (< 285 m) pienemmän kuin vaikutusalueen ulkopuolella, tosin ei johdonmukaisesti koko tutkimusalueella. Metsäalueella ei havaittu vaikutuksia tutkittujen lajien esiintymisessä, joskaan tutkimuksen perusteella ei voida osoittaa, ettei liikenneväylillä olisi vaikutuksia myös metsälinnustoon. (Heldin ja Seiler 2003) Tässä täydennyshakemuksessa tarkoitettujen rakenteiden ja töiden aiheuttamalla tilapäisellä rakentamisen aikaisella melulla ei edellä esitetyn perusteella arvioida olevan oleellisia vaikutuksia muutoin kuin välittömän lähialueen pesimälinnustoon (alle 300 m). Hankealueen ja sen lähiympäristön alue ei todennäköisesti sovellu rakentamisaikana pesintään melusta ja etupäässä työkoneiden ja ihmisten liikkumisesta johtuen. Hanhikiven niemen alueen merkittävät pesimä- ja levähtämisalueet sekä ruokailualueet sijaitsevat yli kilometrin etäisyydellä rakentamisalueesta eikä melun arvioida heikentävän pesimämenestystä kyseisillä alueilla. Louhintatyöt aiheuttavat yksittäisiä voimakkaita melupiikkejä räjäytysten aikana. Tällaiset melupiikit voivat aiheuttaa linnustolle pakoreaktion vielä selvästi 300 metriä etäämpänä. Mikäli räjäytystöitä tehdään runsaasti pesimäaikana (useita kertoja useina päivinä), voi
pesivän linnuston pesimämenestys ainakin osittain kärsiä. Jos räjäytysten määrä ja ajallinen taajuus jäävät yksittäisiksi päivää kohti, ei satunnaisella pakoreaktiolla arvioida olevan merkitystä linnuston pesimämenestykseen. Parhalahti-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura 2000-alue sijaitsee lähimmilläänkin noin 3 kilometrin etäisyydellä, eikä hankkeesta aiheutuvasta melusta ole haittaa Natura-alueen linnustolle edes tilapäisesti. 4.4.3 Liikkumisen vaikutukset Rakentamisen aikainen liikkuminen tapahtuu pääsääntöisesti vesialueella sekä hankealueella rannan tuntumassa. Linnuston häiriöherkkyydestä on tehty tutkimuksia ulkomailla, muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa. Niin sanotun suojaetäisyyden määrittelyyn liittyy useita tekijöitä, joiden vuoksi suojaetäisyyksien määrittelyä on kritisoitu. Suojaetäisyyteen vaikuttaa häiriön voimakkuus (ryhmällä laajemmalle ulottuva vaikutus kuin yksittäin liikkuvalla), linnun fysiologinen tila (esim. heikkokuntoinen lintu ei välttämättä reagoi häiriöön lainkaan tai ainakaan kovin aikaisin), sopivien elinympäristöjen määrä, häiriön suuntautuminen (suora lähestyminen voi aiheuttaa voimakkaamman pakoreaktion kuin sivuttain suuntautuva häiriö) ja eläinryhmän koko ja lisääntymisvaihe (Whitfield ym. 2008). Edellä mainittujen tekijöiden ohella suojaetäisyys vaihtelee lajien välillä voimakkaasti. Tämän lisäksi jotkin lajit tottuvat alueella tavanomaiseen häiriöön, jolloin suojaetäisyys voi supistua. Lintujen häiriytymiseen vaikuttaa usea eri tekijä. Bennett ja Zuelke (1999) esittävät kirjallisuuskatsaukseen perustuvassa artikkelissaan koosteen eri aktiviteettien vaikutuksista lintujen käyttäytymiseen (Taulukko 7). Aktiviteeteistä voimakkaimman vasteen aiheuttavat äkkinäiset liikkeet, voimakas melu sekä suora lähestyminen. Muuttolinnut ovat yleistäen paikkalintuja herkempiä häiriöille, koska niiden ravinnonhankinta-aika on paikkalintuja rajoittuneempi. Ihmisen läsnäolo ja liikkuminen saa erityisesti keski- ja isokokoiset linnut siirtymään pääsääntöisesti etäämmälle. Usein lajit välttelevät kaikkein kuormittuneimpia alueita. Kuormittuneisuudella tarkoitetaan enemmänkin liikkumisen tai paikallaolokertojen taajuutta kuin yksilömäärää. Joidenkin lajien osalta on empiiristä tutkimustietoa pakoreaktioetäisyyksistä sekä lajin varoitusetäisyydestä (Taulukko 8). Tehdyt tutkimukset linnustolle aiheutuvasta häiriöstä osoittavat, että liikkumisella voi olla tilapäisiä vaikutuksia lintujen käyttäytymiseen ja liikkumiseen elinpiirillään tai paikallisella esiintymisalueellaan. Muutos lintulajin käyttäytymisessä ei välttämättä ole negatiivinen, jos laji pystyy edelleen hankkimaan ravintoa aiempaa vastaavalla panoksella. Rodgers ja Smith (1997) laskivat kahlaajille ja vesilinnuille suojaetäisyyksiä, jotka minimoisivat haitat ruokaileville ja lepäileville linnuille. He suosittelivat 100 m suojavyöhykettä riittävänä etäisyytenä kävelijöihin. Etäisyyttä on mahdollista jopa pienentää, jos välissä on fyysisiä esteitä, kuten tiheää kasvillisuutta ja kulkeminen suuntautuu linnustokohdetta sivuavasti, ei kohti. Tutkimuksissa on myös selvinnyt, että esimerkiksi kävelijä, ratsastaja tai koira aiheuttaa herkemmin pakoreaktion kuin maa- tai vesiajoneuvo. Hankkeeseen liittyvän liikkumisen ja työkoneiden käytön maa- ja vesialueella ei arvioida aiheuttavan haittaa hankealuetta laajemmalle johtuen edellä esitetyistä tutkimustiedoista sekä siitä, että hankealue välittömine lähiympäristöineen ei ole linnuston suosimaa pesimä- tai lepäily-ympäristöä. Läheisen Natura-alueen linnustolle hankkeesta ei aiheudu haittaa, koska Natura-alue sijaitsee yli kolmen kilometrin etäisyydellä. Pesivälle maalinnustolle aiheutuu paikallista haittaa rakentamisen aikana. Haitta ei eroa muusta rakentamistoiminnasta ja haitta rajoittuu hankealueen tuntumaan. Hankealueet ovat kaavoissa osoitettu ydinvoimalaitosalueeksi.
Taulukko 7. Liikkumismuodon vaikutuksia linnustoon sekä häiriöherkkyyteen vaikuttavia tekijöitä. Alkuperäinen lähde: Bennett ja Zuelke 1999. Taulukko 8. Havaittuja pako- ja varoitussetäisyyksiä eräillä lintulajeilla. Etäisyydet ovat etäisyyksiä pesällä olleeseen lintuun. Lähteet: Whitfield et. al. 2008, Bentrup, G. 2008. Laji pakoetäisyys, m varoitusetäisyys, m kaakkuri 195 468 metso 22 44 liro 60 120 sarvipöllö 43 86 telkkä 5 x mustakurkku-uikku 20 40 ampuhaukka 20-200? punarinta 10? kapustarinta 200? 4.5 Kluuvit Etäisyyden ja hydraulisen yhteyden puuttumisen vuoksi jäähdytysveden purkurakenteilla ei arvioida olevan vaikutusta jäähdytysvedenpurkurakenteiden läheisyydessä olevien kluuvien vesitasapainoon. Kluuveihin ei kohdistu suoria vaikutuksia rakentamisesta. Läntisellä kluuvilla esiintyvään viitasammakkoon ei siten myöskään kohdistu haitallisia vaikutuksia.
4.6 Arvokas kallioalue Arvokasta kallioaluetta louhitaan alustavien suunnitelmien mukaan alle hehtaarin alueella. Pinta-ala on vähäinen verrattuna arvokkaan kallioalueen pinta-alaan (219 ha). 4.7 Maisemaan ja kulttuuriperintöön kohdistuvat vaikutukset Merkittävimmät maisemaa muuttavat tekijät ovat aallonmurtajat ja niistä mantereen suuntaan jatkuvat penkereet sekä purkurakenne. Voimakkaimpana muutos on havaittavissa mereltä ja rannalta katsoen. Niemen sisäosista katsoen muutos ei puuston vuoksi näy niin voimakkaasti kuin mereltä ja rannalta. Muutos on pysyvä. Hankkeella ei ole haitallisia vaikutuksia kulttuuriperintöön. Lähialueella ei ole kulttuuriympäristöjä tai valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, joihin kohdistuisi muutoksia. Lähin muinaisjäännös on Hanhikivi, joka jää rakentamistoimenpiteiden ulkopuolelle. Tehtyjen tutkimusten perusteella hankealueen merelle ulottuvalla vaikutusalueella ei ole hylkyjä tai vedenalaisia muinaismuistoja, joihin kohdistuisi muutoksia. 4.8 Maa-, ranta- ja vesialueiden käyttöön sekä virkistykseen kohdistuvat vaikutukset 4.8.1 Kalastus Kalastukseen kohdistuvia vaikutuksia on seuraavassa tarkasteltu huomioiden tämän hankkeen lisäksi meriväylän ja satama-alueen toteuttaminen, koska näin tarkasteltuna saadaan kuva hankkeiden kokonaisvaikutuksista. Rakentamisen aikaiset vaikutukset kalastukseen ovat merkittäviä. Rakentamisen aikana ei voi harjoittaa kalastusta vesistötyökohteilla ja niiden välittömässä läheisyydessä. Vesistötyöt voivat karkottaa kaloja myös laajemmalta alueelta ja niillä saattaa olla vaikutusta kalojen vaellusreitteihin. Erityisesti louhinnassa syntyy voimakasta vedenalaista melua, joka saattaa karkottaa kaloja laajalla alueella. Todennäköisesti vaikutukset ovat merkittäviä ainakin kilometrin säteellä räjäytyskohteista (vaikutusalue 2, Kuva 15). Räjäytystöiden aikana saattaa ilmetä muutoksia kalojen käyttäytymisessä vielä noin 5 km:n säteellä räjäytyskohteista (vaikutusalue 3, Kuva 15). Tätä laajemmalla alueella muutokset kalojen käyttäytymisessä ovat epätodennäköisiä, sillä äänet sekoittuvat veden alla luontaisesti esiintyviin ääniin ja esimerkiksi Raahen väylältä kantautuvaan laivojen meluun. (Kala- ja vesitutkimus 2012c) Vesistötyöt tuhoavat karisiian ja silakan kutualueita ruoppausalueilla ja vaikuttavat ainakin silakan kutuun häiritsevästi kolmena peräkkäisenä rakentamisvuotena. Vaikutuksia on myös alueella esiintyvien kalalajien poikasten selviämiseen, erityisesti alueella runsaina esiintyvien karisiian, muikun ja silakan osalta. Alueen kalastus perustuu pitkälti siian pyyntiin, siian saapuessa syömään silakan mätiä. Siten hankkeella on merkittäviä vaikutuksia alueen kalastukselle. (Kala- ja vesitutkimus 2012c) Jos pyynti työkohteiden läheisyydessä onnistuu, niin pyyntivälineet likaantuvat normaalia enemmän lisääntyneen sedimentaation takia. Tosin ruopattavassa materiaalissa on hyvin vähän orgaanista ainesta, joten haitta lienee vähäinen ja rajoittuu pääosin suppealle alueelle (vaikutusalue 1, Kuva 16). Vaikutusalueella 2 (Kuva 16) vaikutukset ovat satunnaisia ja lyhytaikaisia. (Kala- ja vesitutkimus 2012c)
Kuva 15. Ammattikalastajien pyyntipaikat ja äänenpaineen vaikutusalueet 1 3 (Kala- ja vesistutkimus 2012c, Liite 4). Kuva 16. Ammattikalastajien pyyntipaikat ja kiintoaineen vaikutusalueet 1 2 (Kala- ja vesistutkimus 2012c, Liite 4).