Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (työelämän tasa-arvo, uudelleenlaadittu versio) Perustuslain 96 :n mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 21 päivänä huhtikuuta 2004 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi miesten ja naisten yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleenlaadittu versio) sekä siihen liittyvä muistio. Helsingissä 7 päivänä lokakuuta 2004 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä Johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen 241325
2 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ MUISTIO Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi miesten ja naisten yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleenlaadittu versio) 1. Yleistä Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa, nykyaikaistaa ja parantaa yhteisön lainsäädäntöä miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun alalla yhdistämällä niiden sukupuolten tasa-arvoa työelämän alueella koskevien direktiivien säännökset, joilla on sama oikeusperusta, sekä huomioimalla yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö. Ehdotus liittyy myös uuteen oikeudelliseen ja poliittiseen toimintaympäristöön, jolla pyritään parantamaan unionin avoimuutta ja ymmärrettävyyttä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio tekivät 28.11.2001 sopimuksen säädösten uudelleenlaatimistekniikasta. Direktiiviehdotus on ensimmäinen horisontaalinen uudelleenlaadittu ehdotus, joka on tehty mainitun sopimuksen voimassa ollessa. Komission tiedonannossa neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle yhteisön säännösten päivittämisestä ja yksinkertaistamisesta (KOM (2003) 71 lopullinen) miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua koskevan lainsäädännön yksinkertaistaminen, nykyaikaistaminen ja parantaminen vahvistettiin prioriteettialaksi. Ehdotuksessa on yhdistetty miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatetta koskeva direktiivi (niin sanottu samapalkkaisuusdirektiivi 75/117/ETY), tasa-arvoista kohtelua ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä koskeva direktiivit (86/378/ETY muutettuna direktiivillä 96/97/EY), miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa koskevat direktiivit (76/207/ETY muutettuna direktiivillä 2002/73/EY) sekä todistustaakkaa koskeva direktiivi (97/80/EY). Direktiivissä esitetään konsolidoituihin direktiiveihin perustuva yksi yhtenäinen teksti, joka jaotellaan horisontaalisia ja erityisiä säännöksiä sisältäviin eri lukuihin ja jossa on yhtenäiset määritelmät. Direktiiviehdotuksessa direktiivin 2002/73/EY horisontaalisten säännösten sekä todistustaakkadirektiivin säännösten soveltaminen ulotetaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevissa tapauksissa samapalkkaisuuteen ja ammatillisiin sosiaaliturvajärjestelmiin. Direktiiviehdotukseen on sisällytetty vakiintunut oikeuskäytäntö. Tällä on tarkoitus parantaa oikeusvarmuutta ja selkeyttä. Komissio on työryhmäkäsittelyssä korostanut ehdotuksen teknistä luonnetta. 2. Pääasiallinen sisältö Ehdotuksen säännökset on ryhmitelty viiteen osastoon seuraavasti: yleiset säännökset, erityiset säännökset, horisontaaliset säännökset, täytäntöönpano- ja loppusäännökset. Ehdotuksen 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on turvata miesten ja naisten yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltaminen työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa. Tässä tarkoituksessa yhdenvertaisen kohtelun periaate pyritään panemaan toimeen aloilla, jotka koskevat mahdollisuutta työhön, uralla etenemistä sekä ammatillista koulutusta, työehtoja ja palkkaa sekä ammatillisia sosiaaliturvajärjestelmiä. Direktiivin tarkoituksena on selkeyttää direktiivin 76/207/ETY (muutettuna direktiivillä 2002/73/EY) ja direktiivin 92/85/ETY välisiä yhteyksiä niiden soveltamisalaan kuuluvissa seikoissa, jotka liittyvät äitiyteen ja raskauteen. Direktiivin tarkoituksena on lisäksi varmistaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tehokas soveltaminen, myös jaetun
3 todistustaakan käytön laajentaminen kaikille aloille, jotka kuuluvat direktiivin aineelliseen soveltamisalaan. Välittömän ja välillisen syrjinnän sekä sukupuoleen perustuvan ja sukupuolisen häirinnän käsitteet määritellään ehdotuksen 2 artiklassa. Käsitteet vastaavat direktiiviin 2002/73/EY sisältyviä käsitteitä. Lisäksi siinä määritellään palkan käsite, joka sisältyy EY:n perustamissopimuksen 141 artiklaan, ja ammatillisen sosiaaliturvajärjestelmän käsite, joka sisältyy direktiivin 86/378/ETY 2 artiklaan sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 96/97/EY 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdalla. Ehdotuksen 3 artiklassa määritellään direktiivin henkilöllinen soveltamisala samalla tavoin kuin direktiivissä 96/97/EY. Artiklan 2 kohdan mukaan raskauden ja äitiysvapaan aikana naisten suojelemiseksi toteutettavat toimenpiteet ovat sallittuja poikkeuksia tasaarvoisesta kohtelusta. Artiklan 3 kohdassa on mukautettu direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 7 kohdan neljännen alakohdan ensimmäinen virke, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 2 kohdalla. Direktiiviehdotuksen käsittelyn aikana 3 artiklan 1 kohta on kuitenkin siirretty ammatillisia sosiaaliturvajärjestelmiä koskevaan lukuun 2 uudeksi artiklaksi 5a. Samapalkkaisuuden periaatteesta säädetään 4 artiklassa. Se vastaa samapalkkaisuutta koskevan direktiivin 75/117/ETY keskeistä 1 artiklaa kuitenkin sillä tavoin muutettuna, että siinä otetaan huomioon tuomioistuimen uusi oikeuskäytäntö C-320/00 (A.G. Lawrence and others) ja C-256/01 (Allonby). Tuomioistuin on kyseisellä oikeuskäytännöllä ottanut samanarvoisen työn vertailua varten käyttöön uuden tekijän, yhden ainoan alkuperän, joka on laajempi kuin sama yritys tai toimipaikka. Tuomioistuimen mukaan "EY 141 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella ei voida katsoa, että kyseistä määräystä voidaan soveltaa ainoastaan sellaisiin tilanteisiin, joissa miehet ja naiset työskentelevät saman työnantajan palveluksessa". Tämän vuoksi miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaate edellyttää sitä, että samasta tai samanarvoisesta työstä saatavan palkan maksajan ei välttämättä tarvitse olla yksi ja sama työnantaja, mutta palkalla on oltava yksi ainoa alkuperä, josta palkkaehdoissa olevien erojen voidaan osoittaa olevan peräisin. Ellei yhtä ainoaa alkuperää ole, ei direktiiviehdotuksen mukaan ole olemassa sellaista tahoa, joka olisi vastuussa eriarvoisesta kohtelusta ja joka voisi taata tasa-arvoisen kohtelun toteutumisen. Työn luokittelua koskevilta osilta ehdotuksen tekstiä ei ole muutettu verrattuna direktiivin 75/117/ETY 1 artiklan tekstiin. Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä koskevan 2 luvun 5 artikla vastaa direktiivin 86/378/ ETY 5 artiklan ensimmäistä kohtaa, jota ei muutettu direktiivillä 96/97/EY. Siinä säädetään yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisesta ammatillisiin sosiaaliturvajärjestelmiin 6 artiklassa säädetyin rajoituksin. Direktiiviehdotuksen 6 artiklan ensimmäiseen kohtaan on sisällytetty direktiivin 86/378/ETY 4 artikla muuttamattomana. Se koskee luvun aineellista soveltamisalaa ammatillisten järjestelmien ja katettujen riskien osalta. Artiklan toinen kohta on uusi säännös ja sillä kodifioidaan tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee EY:n perustamissopimuksen 141 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista virkamiesten erityisjärjestelmiin (tapaukset C-7/93 ( Beune), C-147/95 (Evrenopoulos), C-366/99 (Griesmar), C-206/00 (Mouflin), C-351/00 (Niemi). Kohdan mukaan luvun säännöksiä sovelletaan myös virkamiehille tarkoitettuihin sosiaaliturvajärjestelmiin, jos etuudet maksetaan työsuhteen/virkasuhteen vuoksi, niillä on välitön yhteys täyttyneeseen työssäolokauteen ja niiden määrä lasketaan viimeisen palkan perusteella. Se, että valtion virkamiehiä ja muita työntekijöitä varten säädetty erityinen eläkejärjestelmä on osa lakisääteisen järjestelmän yleisiä ja yhdenmukaistettuja puitteita, ei vaikuta asiaan tässä yhteydessä ( Beune ja Niemi tuomiot). Ehdotuksen 7 artiklan mukaan direktiiviä ei sovelleta a) itsenäisten ammatinharjoittajien yksittäisiin sopimuksiin (koska nämä sopimukset ovat periaatteessa yksityisiä); b) itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmiin, joissa on vain yksi jäsen (koska nämä sopimukset ovat periaatteessa yksityisiä, samoin kuin edeltävässä kohdassa); c) palkansaajien osalta sellaisiin vakuutussopimuksiin, joissa
4 työnantaja ei ole osapuolena. Sääntely vastaa direktiivin 86/378/ETY 2 artiklan 2 ja 3 kohtaa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina direktiivin 96/97/EY 1 artiklan 1 kohdalla. Artiklan 2 kohdassa otetaan huomioon tuomioistuimen oikeuskäytäntö asiassa C- 132/92 (Birds Eye Walls Ltd), joka koskee varhaiseläkkeitä. Kohta on otettu sellaisenaan direktiivin 86/378/ETY 2 artiklan 3 kohdasta, sellaisena kuin se on lisättynä direktiivin 96/97/EY 1 artiklan 1 kohdassa. Direktiiviehdotuksen 8 artikla vastaa direktiivin 86/378/ETY 6 artiklaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 96/97/EY 1 artiklan 3 kohdassa. Kohtaan sisältyy viitteellinen luettelo säännöksistä, jotka ovat tasaarvoisen kohtelun vastaisia. Alkuperäistä artiklaa on muutettu hieman niin, että 1 kohdan h alakohdassa ei viitata direktiiviä 86/378/ETY muuttavan direktiivin 96/97/EY liitteeseen. Liitteessä annetaan esimerkkejä joistakin etuusperusteisten järjestelmien osista, jotka voivat olla erisuuruisia, jolloin summien erot johtuvat sukupuolten mukaan erilaisten vakuutusmatemaattisten perusteiden käytöstä aikana, jolloin järjestelmän rahastointi on toteutettu. Esimerkkeinä on mainittu jaksoittaisen eläkkeen osan muuntaminen pääomaksi, eläkeoikeuksien siirtäminen, osittaisen eläkeoikeudesta luopumisen vastineena maksettava lesken- tai orvoneläke ja alennettu eläke, kun työntekijä valitsee varhaiseläkkeen. Direktiiviehdotuksen 9 artikla vastaa direktiivin 86/378/ETY 8 artiklaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 96/97/EY 1 artiklan 4 kohdassa, ja se koskee direktiivin soveltamista itsenäisten ammatinharjoittajien ammatillisiin järjestelmiin. Direktiiviehdotuksen 10 artikla vastaa direktiivin 86/378/ETY 9 artiklaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 96/97/EY 1 artiklan 5 kohdalla. Se koskee poikkeuksia direktiivin soveltamisessa itsenäisten ammatinharjoittajien ammatillisiin järjestelmiin. Poikkeukset koskevat eläkeiän määrittämistä, oikeutta perheeläkkeeseen sekä itsenäisten ammatinharjoittajien ammatilliseen sosiaaliturvajärjestelmään suoritettavien maksuosuuksien tasoittamista. Direktiiviehdotuksen 11 artikla vastaa direktiivin 96/97/EY 2 artiklaa ja 12 artikla direktiivin 86/378/ETY 9 a artiklaa, joka on lisätty direktiivin 96/97/EY 1 artiklalla. Miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa koskevan 3 luvun 13 artiklan 1 kohta vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 3 kohtaa. Artiklan sanamuoto vastaa EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaan perustuvien direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY vastaavaa sanamuotoa. Artiklan toinen kohta vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 2 kohtaa. Kohdassa säädetään siitä, missä määrin tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta voidaan poiketa, kun kyseessä on työ, joka luonteensa vuoksi edellyttää mies- tai naistyöntekijää. Artikla on tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön mukainen (C-222/84 Johnston, C- 273/97 Sirdar, C-285/98 Kreil). Artiklan kolmas kohta vastaa direktiivin 76/207/ETY 9 artiklan 2 kohtaa, jossa viitataan saman direktiivin 2 artiklan 6 kohdassa olevaan poikkeuslausekkeeseen, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2002/73/ EY 1 artiklan 2 kohdalla. Direktiiviehdotuksen 14 artikla vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 2 kohtaa, ja se koskee jäsenvaltioiden mahdollisuutta pitää voimassa tai hyväksyä EY:n perustamissopimuksen 141 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä miesten ja naisten välisen täyden tosiasiallisen tasa-arvon varmistamiseksi työelämässä. Direktiiviehdotuksen 15 artiklassa viitataan raskausaikaa ja äitiysvapaata koskevaan tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Sillä selvennetään direktiivin 92/85/ETY ja tämän ehdotuksen välistä yhteyttä asioissa, joita käsitellään tässä luvussa ja direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 2 kohdassa. Artiklan 1 kohdan mukaan raskauteen tai äitiysvapaaseen liittyvää naisten epäedullisempaa kohtelua on pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuna syrjintänä. Kohta vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 2 kohtaa. Artiklan 2 kohta vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 2 kohtaa. Säännös koskee naisten oikeutta äitiysvapaan jälkeen palata työhönsä tai vastaavaan toimeen työehdoilla, jotka eivät ole heille aikaisempia epäedullisemmat. Tällaisilla naistyöntekijöil-
5 lä on lisäksi oikeus saada kaikki ne työehtojen parannukset, joihin heillä olisi ollut oikeus poissaolonsa aikana. Vastaavalla tavalla kuin direktiivissä 2002/73/EY direktiiviehdotuksen 16 artiklassa on säännös siitä, että direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta tunnustaa erillinen oikeus isyys- ja/tai adoptiovapaaseen. Tällaisen oikeuden tunnustavien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet suojellakseen mies- ja naistyöntekijöitä irtisanomiselta kyseisen oikeuden käyttämisen vuoksi ja varmistettava, että heillä on vapaan loputtua oikeus palata työhönsä tai vastaavaan toimeen työehdoilla, jotka eivät ole heille aikaisempia epäedullisemmat, ja oikeus saada kaikki työehtojen parannukset joihin heillä olisi ollut oikeus poissaolonsa aikana. Direktiiviehdotuksen III osastossa ovat direktiivin horisontaaliset säännökset. Oikeuksien puolustamista koskevan 1 luvun 17 artikla vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 5 kohtaa kuitenkin siten, että säännökset on ulotettu kattamaan myös samapalkkaisuuden. Tuomioistuimen oikeuskäytännön C-78/98 (Preston) mukaisesti artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että edellä olevissa kohdissa säädetyllä ei rajoiteta sellaisten kansallisten sääntöjen noudattamista, jotka koskevat määräaikoja tasa-arvoisen kohtelun periaatetta koskevien kanteiden nostamiselle. Tämä vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 5 kohtaa. Direktiiviehdotuksen 18 artikla vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 5 kohtaa, ja se koskee korvauksen myöntämistä tilanteissa, joissa tasa-arvoisen kohtelun periaatetta on rikottu. Direktiiviehdotuksen todistustaakan jakoa koskeva 19 artikla vastaa todistustaakasta annetun direktiivin 97/80/EY 4 artiklaa. Direktiiviehdotuksen 20 artikla koskee todistustaakkasäännöksen soveltamisalaa. Säännös vastaa direktiivin 97/80/EY 3 artiklaa kuitenkin siten muutettuna, että se kattaa kaikki tämän direktiiviehdotuksen mukaiset tilanteet. Tasa-arvoa edistävistä elimistä ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta säädetään osaston 2 luvussa. Direktiiviehdotuksen 21 artikla koskee tasa-arvoista kohtelua edistävien elinten perustamista, tehtäviä ja toimivaltaa. Säännös vastaa direktiivin 2002/73/ EY 1 artiklan 7 kohtaa sillä tavoin muutettuna, että säännöstä sovelletaan kaikkiin seikkoihin, jotka kuuluvat tähän uudelleenlaadintaan sisältyvien direktiivien soveltamisalaan. Direktiiviehdotuksen 22 artikla koskee jäsenvaltioiden velvoitetta edistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja kannustaa tekemään tasa-arvosuunnitelmia työpaikoilla omien perinteidensä ja käytäntöjensä mukaisesti. Artikla vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 7 kohtaa, ja 23 artikla, joka koskee jäsenvaltioiden velvoitetta edistää vuoropuhelua sellaisten kansalaisjärjestöjen kanssa, joilla on jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti oikeutettua etua myötävaikuttaa sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseen tasa-arvoisen kohtelun periaatteen edistämiseksi, vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 7 kohtaa. Direktiiviehdotuksen IV osastossa ovat täytäntöönpanoa koskevat perinteiset säännökset. 24 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kumotaan. Säännös koskee myös yksittäisiä työsopimuksia ja työehtosopimuksia, palkkataulukoita ja palkkasopimuksia, yritysten henkilöstösääntöjä, yritysten sisäisiä sääntöjä, itsenäistä ammatinharjoittamista ja työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä koskevia sääntöjä, joissa on tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaisia ehtoja. Direktiiviehdotuksen 25 artikla on peräisin direktiivistä 2002/73/EY ja sitä sovelletaan horisontaalisesti kaikkiin direktiivin aineelliseen soveltamisalaan kuuluviin tilanteisiin. Säännös koskee jäsenvaltioiden velvoitetta ottaa kansallisessa oikeusjärjestyksessään käyttöön tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden, mukaan lukien kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä tarkoitetut työntekijöiden edustajat, suojelemiseksi irtisanomiselta tai muulta työnantajan taholta tulevalta epäsuotuisalta kohtelulta, joka johtuu reagoinnista yrityksessä esitettyyn valitukseen tai johonkin oikeudelliseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on varmistaa, että tasaarvoisen kohtelun periaatetta noudatetaan. Ehdotuksen 26 artikla on vakiosäännös, jossa käsitellään seuraamuksia siinä tapauk-
6 sessa, että tasa-arvoisen kohtelun periaatetta ei ole noudatettu. Direktiivissä 2002/73/EY (1 artiklan 2 kohta) omaksutuin tavoin 27 artiklassa suositellaan, että jäsenvaltiot kannustavat toteuttamaan toimenpiteitä sukupuoleen perustuvan syrjinnän, häirinnän ja sukupuolisen häirinnän estämiseksi. Ehdotuksen 28 artiklassa on vakiosäännös, jonka mukaan direktiivin soveltaminen ei missään tapauksessa muodosta perustetta alentaa jäsenvaltioissa jo saavutettua sukupuoleen perustuvan syrjinnän vastaisen suojan tasoa. Direktiiviehdotuksen 29 artikla koskee tasa-arvonäkökohtien huomioon ottamista perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti valmisteltaessa ja pantaessa täytäntöön lakeja, asetuksia, hallinnollisia määräyksiä, politiikkoja ja toimintaa. Säännös vastaa direktiivin 2002/73/EY 1 artiklan 1 kohtaa. Direktiiviehdotuksen 30 artikla on peräisin direktiivistä 97/80/EY (5 artikla) ja direktiivistä 75/117/ETY (7 artikla), ja se koskee jäsenvaltioiden velvoitetta huolehtia siitä, että tämän direktiivin nojalla toteutetut toimenpiteet sekä asiaa koskevat jo voimassa olevat säännökset annetaan kaikin asianmukaisin tavoin tiedoksi kaikille, joita asia koskee, esimerkiksi työpaikoilla. Direktiivin V osastossa artikloissa 31-36 ovat perinteiset loppusäännökset. 31 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle joka neljäs vuosi toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet perustamissopimuksen 141 artiklan 4 kohdan nojalla. 3. Vaikutus Suomen lainsäädäntöön Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on selkeyttää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa koskevaa yhteisölainsäädäntöä siten, että edellä esitetyt samapalkkaisuusdirektiivi, ammatillisia sosiaaliturvajärjestelmiä koskeva direktiivi, todistustaakkadirektiivi ja miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa käsittelevät direktiivit yhdistetään yhdeksi direktiiviksi. Mainituista direktiiveistä muut paitsi työelämän yleinen tasa-arvodirektiivi 2002/73/ EY ovat jäsenvaltioita sitovasti voimassa ja on saatettu täytäntöön naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetulla lailla (1986/ 609) muutoksineen. Direktiivin 2002/73/EY kansallinen täytäntöönpanoaika päättyy 5 päivänä lokakuuta 2005. Parhaillaan vireillä olevalla tasa-arvolain uudistuksella saatetaan kansallisesti täytäntöön direktiivissä 2002/ 73/EY asetetut vaatimukset. Hallituksen esitys on eduskunnan käsiteltävänä syysistuntokaudella 2004. Tasa-arvolain lisäksi työsopimuslaissa ja virkasuhteita koskevissa laeissa on säännöksiä muun muassa perhevapaalla olevan työntekijän oikeudesta palata työhön perhevapaan päätyttyä. Työ- ja virkasuhdelainsäädännön asianomaiset säännökset koskevat sekä biologista äitiä ja isää että adoptiovanhempia. Kun mainitut neljä direktiiviä yhdistetään yhdeksi direktiiviksi siten, että niin sanotut horisontaaliset säännökset ulottuvat koskemaan kaikkia uuden direktiivin soveltamisalaan kuuluvia alueita, muun muassa hyvitystä ja todistustaakkaa koskevat säännökset ulottuvat koskemaan myös ammatillisia sosiaaliturvajärjestelmiä ja samapalkkaisuusdirektiivin soveltamisaloja. 4. Taloudelliset vaikutukset Siltä osin kuin direktiiviehdotus perustuu jo hyväksyttyjen direktiivien yhdistämiseen yhdeksi direktiiviksi, siitä ei synny uusia taloudellisia kustannuksia. Artiklan 4 osalta taloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida vasta, kun artiklan sisältö on selvitetty yhden ainoan alkuperän käsitteen osalta. 5. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti hankkeeseen yhdistää neljä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa koskevaa direktiiviä yhdeksi direktiiviksi. Ehdotetun sääntelyn tavoite selkeyttää sukupuolten yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon sääntelyä on lähtökohdiltaan kannatettava. Direktiivien uudelleen kirjoittamisella voidaan miesten ja naisten tasa-arvoon perustuva yhteisöoikeuden lainsäädäntö saattaa kirjoitusteknisesti vastaamaan 2000-luvun vaatimuksia. Vaikka kysymyksessä on komission mukaan tekninen uudistus, sillä otetaan huomioon myös
7 mainittujen direktiivien voimaantulon jälkeen kertynyt tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Koska direktiiviehdotuksessa on yhdistetty neljän eri direktiivin soveltamisalat, direktiivissä on sekä yleinen, yhteinen soveltamisala että lukukohtaiset soveltamisalat, jotka vastaavat voimassa olevien direktiivien soveltamisaloja. Ehdotetusta kirjoitustavasta on myös aiheutunut syrjinnän käsitteen ja toisaalta syrjinnän kiellon sääntelyn hajaantuminen eri lukuihin. Direktiiviehdotus ei siten täydellisesti toteuta selkeyttämistavoitettaan. Toisaalta kaikkien mainittujen säännösten saattaminen samaan direktiiviin omalta osaltaan helpottaa säännösten löytämistä ja niiden soveltamista. Koska direktiiviehdotuksen yksittäiset säännökset perustuvat jo hyväksyttyihin ja pääsääntöisesti voimassa oleviin säännöksiin, lähes kaikki säännökset ovat valtioneuvoston mielestä hyväksyttävissä komission esittämässä tai komission esityksiin työryhmätyöskentelyssä tehtyjen muutosten mukaisessa muodossa. Direktiiviehdotuksen mukaan samapalkkaisuutta koskevan luvun 4 artiklan pohjana on samapalkkaisuusdirektiivin vastaava artikla, jota on kuitenkin muokattu vastaamaan EYtuomioistuimen tuomioita C-320/00 ja C- 256/01. Tämän vuoksi artiklatekstiin on sisällytetty yhden ainoan alkuperän käsite. Artiklan mukaan samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaan korvaukseen vaikuttavista tekijöistä ja ehdoista joiden voidaan osoittaa olevan yhdestä ainoasta alkuperästä, on poistettava kaikki sukupuoleen perustuva syrjintä. Ehdotuksesta ei kuitenkaan selviä, mitä yhden ainoan alkuperän käsitteellä tarkoitetaan. Säännöksen implementoinnin kannalta ja koska syrjinnän kiellon rikkomisen seuraamuksena voi olla hyvitysseuraamus, on ehdottoman tärkeää, että jäsenvaltioilla on tieto siitä, mitä yhden ainoan alkuperän käsitteellä tarkoitetaan. Tämän vuoksi Suomi on edellyttänyt sen selvittämistä, missä tilanteissa artiklassa tarkoitettu palkkavertailu voi tulla kysymykseen. Direktiiviehdotuksessa viitatuissa tuomioissa ei rajata vertailun tekemistä ainoastaan saman työnantajan palveluksessa oleviin työntekijöihin. Valtioneuvosto katsoo, että artiklan tulee vastata nykyistä oikeustilaa. Ehdotuksen artiklassa 17 laajennetaan direktiivillä 2002/73/EY käyttöön otettujen oikeuksien puolustamista koskevien säännösten soveltamisala kaikkiin tämän ehdotuksen kattamiin muihin aloihin. Ehdotuksen artikloissa 18 ja 26 laajennetaan seuraamuksiin liittyvä oikeuskäytäntö kattamaan kaikki tämän ehdotuksen kattamat muut alat. Ehdotettujen säännösten sanamuodot vastaavat direktiivin 2002/73/EY sanamuotoja. Artikloissa 21-23 laajennetaan tasaarvoelimiä koskevien sääntöjen sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevien säännösten soveltamisala kaikkiin tämän ehdotuksen kattamiin muihin aloihin. Artiklassa 29 laajennetaan tasa-arvonäkökohtien valtavirtaistamista koskeva velvoite kattamaan muut tämän ehdotuksen kattamat yhdenvertaisen kohtelun alat. Muutokset vastaavat direktiivillä 2002/73/EY tehtyjä muutoksia ja ne eivät ole Suomen kannalta ongelmallisia.